“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

kurpitsapastaPäivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

suppilovahvero

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot  (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

kurpitsapasta

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

kurpitsapasta

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami suppilovahvero kurpitsa!

kurpitsapasta

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

229 views

Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

by Juulia 3 Comments
Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

baba ganoush

Hello darkness my old friend…

Se ois synkin aika vuodesta käsillä nyt! Enkä nyt tarkoita vain sunnuntaisia synttäreitäni (viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa, iik…) vaan aikaa jälkeen ruskan ja ennen lumen. Päivänvalo hiipuu päivä päivältä, aurinkoinen “lokakuuma” alkaa olla muisto vain ja heijastimet on korkea aika kaivaa esiin. Koittaa se aika vuodesta, jolloin on pimeää kun lähtee kotoa töihin ja aivan yhtä pimeää kun illalla könyää takaisin kotikololle. Ja kun sitten kerran kuussa näkee odottamatta vilauksen auringonsäteestä, reagoi siihen kuin Gizmo konsanaan: “Bright light, bright light!!”

Koska oma lempivärini on musta (ainakin mitä tulee vaatetukseen) ja koska samaistun enemmän menninkäiseen kuin päivänsäteeseen, en ole tästä alkutalven pimeydestä moksiskaan. Toki tämänkin mörököllin mieli yleensä mustenee siinä vaiheessa, jos lunta ei näy vielä joulunakaan. Tahdon valkoisen joulun kiitos!

Vielä synkempi on fiilis jos pysähtyy miettimään mustien talvien syitä… ja kyllä, viittaan tässä ilmastonmuutokseen. Miltähän mahtavat ne tulevaisuuden talvet vielä näyttääkään? Koska etelänmatkan varaaminen ei ehkä ole se ympäristöystävällisin ratkaisu pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, ehdotan kaikille meille puolet vuodesta pimeydessä viettäville seuraavaa: syleillään pimeyttä (ja muistetaan D-vitamiinilisä, hehe). Itselleni tämä on luontevinta toteuttaa tietysti keittiössä, sillä mitäpä ei hyvä ruoka parantaisi? Tänään kokataan siis mustaa ruokaa!

baba ganoush

Musta ruoka!

Mustista raaka-aineista olen toki innoissani ihan muulloinkin kuin näin syksyllä. Kesken kirkkainta kevättä hurahdin totaalisesti mustaan valkosipuliin, jota ensi tutustumisesta asti onkin sitten ollut kaapissa purkkitolkulla jatkuvasti. Näitä koukuttavan herkullisia (ja hajuhaitattomia!) pikku palleroita on pitänyt ostaa “varmuuden varalta” joka kerta, kun niitä on kaupassa eteen tullut – ja samalla niitä on tietysti tullut käytettyä runsain mitoin ruokaan kuin ruokaan.

Maustekaapistani löytyy mustaa suolaa, aitoa vaniljaa, mustia seesaminsiemeniä ja lempimaustettani mustapippuria. Mustakaali maistuu, samoin mustekala, mustat oliivit, se kaikkein vahvin salmiakki, mustaherukat, karhunvatukat, sekä kaikenlainen tummanpuhuva merilevä. Kaviaaria söisin myös oikein mielelläni 😀 Oikeastaan ainoa musta raaka-aine, joka ei maistu, on musta kardemumma… siinä on vain makuuni liian lääkemäinen aromi.

Myös musta tahini on löytänyt tiensä pysyvästi kaappiini. Bongasin sitä ekan kerran joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen sitä on pitänytkin ostaa lisää jo kahdesti, vaikka yhden purkillisen aika pitkälle teoriassa pitäisi riittääkin. Käytän mustaa tahinia tietysti kaikkeen, mihin tahinia muutenkin – salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, puuroon, puuroon… (hmm, nyt se alkaa itseasiassa jo seljetä mihin se kaikki tahini katoaa), sekä tietysti hummukseen ja munakoisosta valmistettavaan baba ganoush -tahnaan. Tofuakin olen kuorruttanut mustalla tahinilla, tulee aika hurjan näköistä!

musta valkosipuli

musta baba ganoush

Taisikin olla vain ajan kysymys, milloin tulisin käyttäneeksi sekä mustaa valkosipulia että mustaa tahinia samassa ruuassa. Synkälle teemalle uskollisena se kolmas pyörä tuohon komboon oli sitten lopulta munakoiso! Jep, niistä tulee yhdessä tietysti musta baba ganoush!

Musta baba ganoush

vegaaninen

n. 600 g munakoisoa

1-2 tuoretta valkosipulin kynttä

8-10 mustaa valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu (n. 2-3 rkl)

n. ½ dl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 2 rkl mustaa tahinia

1 tl + maun mukaan suolaa

Paahda kokonaisia munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia – tunti (riippuen paahdatko yhtä isoa vai kahta pienempää munakoisoa). Käännä munakoisot kerran ympäri kypsymisen aikana. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita. Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista (tai laita uunivuokaan kansi, mikäli sinulla on kannellinen uunivuoka).

Purista sitruunan mehu isoon kulhoon ja raasta perään tuore valkosipuli. Lisää seokseen noin teelusikallinen suolaa ja jätä seos tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet munakoison (näin valkosipulin terävä maku hieman pehmenee).

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Voit painella munakoisoa varovasti siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Lisää valutettu munakoiso kulhoon ja murjo se pohjaa vasten haarukalla rikki. Mikäli munakoiso on kovin säikeistä, voit toki myös surauttaa sen sauvasekoittimella. Lisää seokseen sitten tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen muutamasta teelusikallisesta ja lisää lusikallinen kerrallaan sen mukaan kuinka paljon tahinin mausta pidät. Itse tykkään laittaa tähän määrään muutaman ruokalusikallisen tahinia. Lisää lopuksi seokseen vielä oliiviöljy pienissä erissä edelleen haarukalla vatkaten. Baba ganoush muuttuu öljyn myötä hieman kuohkeammaksi. Mausta valmis musta baba ganoush lopuksi vielä tarvittaessa lisäripauksella suolaa.

munakoisokaviaari

Musta baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää – siis jos säilyy! Se on ihanaa hyvän leivän päällä, ja pinnalle voi ripotella halutessaan jotain ihanaa murua, kuten dukkah’ia tai everything seasoningia tai vaikkapa kuivattuja kapriksia (kuten minulla kuvissa)! Itse voisin tosin lusikoida tätä herkkua suoraan kulhosta jugurtin tapaan ateriakseni… Ja niin taidan muuten nyt tehdäkin! (Kukapa minua täällä pimeässä kiinni siitä saisi?)

213 views

Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

by Juulia 0 Comments
Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

punajuurisalaattiOlisko karhunvatukkainen punajuurisalaatti syksyn kaunein salaatti?

Oodi punajuurelle!

PUNAJUURI BEST! Kyllä, tällä kapiteeleilla kirjoitetulla julistuksella on just hyvä aloittaa tämä juttu. Tiedän että syyllistyn usein näissä höpöttelyissäni runsaaseen ylisanojen viljelyyn, mutta tässä asiayhteydessä ylisanoja ei voi käyttää liikaa – se vain on niin, että RAKASTAN punajuuria!

Äiti varmisti itseasiassa juuri puhelimitse, että näin on ollut jo pikkulapsesta asti: punajuuri on uponnut jo soseruokaiässä napinoitta. Teiniajoilta muistan itsekin jo elävästi, että äidillä oli tapana keittää iso kattilallinen näitä upean värisiä maan aarteita ja niinpä keitetyt punajuuret olivat aivan perustavaraa jääkaapissamme. Tietenkään en malttanut odottaa punajuurten jäähtymistä, en, vaikka kuinka monta kertaa poltinkaan näppini (ja kieleni) käydessäni punajuuren kimppuun sen ollessa vielä tulikuuma… En oikeastaan vieläkään tiedä paljon parempaa tapaa nauttia punajuurista kuin kuumina ja vastakeitettynä (tai uunissa kuorineen paahdettuna) kera voinokareen ja suolaripauksen.

punajuuri

Eipä sillä, etteikö punajuuri minulle maistuisi muissakin muodoissa: rakastan sitä risotossa, padassa, paahdettuna, salaatissa, laatikkona, keittona, pihvinä, raakamehuna, etikkaan säilöttynä… Ainoa punajuuriruoka, josta en ole oppinut pitämään on se sellainen kaupan majoneesissa uiva punajuurisalaatti. Yäks, ei mun juttu.

Punajuurirakkauteni huomioon ottaen on hassua, ettei blogistani silti löydy mitään valtavaa punajuurireseptien litaniaa. Asianalaitaa voi onneksi kuitenkin korjata postaus kerrallaan. Niinpä alapuoliseen listaan lisätään tänään jutun lopusta löytyvä karhunvatukoilla ja daikonretikalla raikastettu kepeä punajuurisalaatti!

Blogiarkistoni punajuurireseptit:

Belugalinssi & punajuuripata

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

Karamellilohi & kirpeä kardemumma-punajuurislaw

Pullava timjami-mustikkasmoothie

Kardemummainen vesimeloni-punajuurimehu

Savuiset za’atar punajuuret

punajuurisalaatti

Tämän lokakuisen salaatin serkku, keväinen keltajuuri-vadelmasalaatti on muuten aivan ihanaa myös. Jos olet siis kaltaiseni punajuurifani ja tykästyt tämänpäiväisen salaatin makuyhdistelmään, kurkatkaa ihmeessä myös tuo keltajuurisalaatti. Sieltä puolen vuoden takaa löytyy myös kahdeksan kohdan lista lempisalaatinkastikkeitani, vink vink!

Punajuuri on yksi dramaattisimpia raaka-aineita upean värinsä vuoksi, joten aika dramaattiselle linjalle lähdin myös salaatin lautasasettelun kanssa. Joskus on kiva näpertää! Toki tämä punajuurisalaatti tykötarpeineen maistuu aivan yhtä ihanalle ihan vain lautaselle heiteltynä.

Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

2-4 annosta

600 g punajuurta (4 keskikokoista punajuurta)

n. 70 g erilaisia versoja, esim. sangoa, tatsoita, mizunaa, vesikrassia, suolaheinää…

150 g karhunvatukoita

150 g valkoretikkaa

n. 30 g pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Karhunavatukka-balsamicokastike

n. 1 dl

50 g karhunvatukoita

1 tl hunaja-Dijonsinappia

1 rkl vaahterasiirappia

2 rkl balsamicoetikkaa

3 rkl oliivilöljyä

ripaus suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi runsaasti suolatussa vedessä. Kuori vielä lämpiminä ja kuutioi n. 1cm x 1cm kokoon.

Kuori pätkä retikkaa ja suikaloi siitä esim. mandoliinilla millin paksuisia pitkiä suikaleita. Murksaa pistaasipähkinät ja puolita karhunvatukat.

Valmista kastike soseuttamalla kaikki ainekset yhteen. Tarkista kastikkeen maku ja paksuus, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla.

Annostele kastike lautasten pohjille. Asettele kastikkeen päälle retikkasuikaleet kuvan tapaan laineille (tai tipauttele ne vain lautaselle…). Jaa lautasille sitten käyttämäsi versot, punajuurikuutioit sekä puolitetut karhunvatukat. Ripottele päälle murskattua pistaasipähkinää ja mausta salaatti ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile heti!

karhunvatukka

punajuurisalaatti

Ps. Lisää punajuurireseptejä löydät Syötävän Hyvää -reseptikoosteesta!

46 views

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Kaupallinen yhteistyö Tartex

tomaattipiirakka

Tartex – jotkut rakastaa, toiset … ei. Jälkimmäinen vaihtoehto on itselleni käsittämätön, sillä minulla todellakin on rakkaussuhde Tartexiin, voisin syödä sitä kevyesti kokonaisen tuubillisen yhdeltä istumalta!

Minun ja armaan tuubini historia on jäljitettävissä 90-luvulle asti, jolloin yläasteikäisenä ystäväni maistatti minulle tätä herkkutahnaa ensimmäisen kerran hapankorpun päällä. Se oli rakkautta ensi puraisulla! En ollut maistanut mitään Tartexin kaltaista aikaisemmin ja joku tuossa lähinnä ravintohiivaa, kasviöljyjä ja mausteita sisältävässä tahnassa vetosi makunystyröihini. Se ei ollut liian mausteista tai suolaista, vaan sopivan täyteläistä olematta kuitenkaan liian päällekäyvän makuista. Se oli … koukuttavan lohdullinen maku. Aikuisena osaan jo sanoa, mistä oli kyse: umamista.

tartex

Kuten tuo ysärimuistelonikin paljastaa, Tartex ei tosiaan ole mikään upouusi kasvissyöjien ja vegaanien trendituote, vaan vanha klassikko jota tietäjät ovat kaupan hyllyiltä haalineet jo vuosikymmeniä – tuotteen valmistus on nimittäin aloitettu jo vuonna 1942! Minusta on ihanaa, että kaupoista löytyy vegaaninen luomutuote, jolla on näin pitkä historia. Nähtäväksi jää, mitkä tämänhetkisistä trendikkäistä kasvisvalmisteista jäävät elämään yhtä pitkäksi aikaa!

Tartex -reseptiikka?

Varmaankin juuri tuon ensikokemukseni vuoksi Tartex on minusta edelleenkin parhaimmillaan hapankorpun päällä, enkä ole tuota hyväksi toteamaani yhdistelmää juuri sen jälkeen kilpailevilla ideoilla haastanut (antakaa minulle tuubi Tartex Classicia ja keko hapankorppuja ja mutustelen saaliini edelleen teinin hartaudella, muruista välittämättä, mieluiten sängyssä). Tartexin ja hapankorpun pyhälle liitolle on kuitenkin vihdoinkin tullut kilpailijoita, kun sain toimeksiannon kehitellä Tartex -reseptiikkaa!

Mauista löytyy suosikkini Naturellin lisäksi sieni, yrtti, yrtti & valkosipuli, chili sekä vihreä oliivi -versiot. Tuubin kyljessä lukee “vegetarian pâté”, minkä voisi vapaasti suomentaa kasvispateeksi, mutta “voileipätahna” taitaa olla kuvailuna kuitenkin tarkin: Tartex sopii mitä parhaiten leivän päälle ja miksei myös voileipäkakkujen täytteeksi. Näin helppo ratkaisu ei minua kuitenkaan reseptiikan luomisessa kutkuttele! Jotain leipää jännempää on tästä tahnasta kehiteltävä.

sadonkorjuupiirakka

Ei muuta kun vakoilemaan, minkälaisiin ruokiin muut ovat tätä tahnaa käyttäneet! Tartex on vegaaninen tuote, joten ei ehkä kovin yllättävää, että juuri vegaanisten reseptien joukosta löysin ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kotimaiset referenssini. Vegaanipiirejä reilu vuosi sitten ihastuttanut “maksaton maksalaatikko” minulla on ollut testilistalla jo pitkään (aiheesta lisää esim. tässä PS. Olen vegaani -videossa – itse resepti on käsitykseni mukaan peräisin jo 80-luvulta, mutta se nousi tämän buumin myötä taas ajankohtaiseksi). Ruokablogikollegani Saara Viimeistä Murua Myöten -blogista taas käytti vegaanisiin bahn mi -patonkeihin Tartexia maksapasteijan sijasta. Niinpä! Hieman maksapasteijamainen makuhan Tartexilla ehkä onkin … mikä on hassua, sillä maksamakkaraan en ole koskaan hurahtanut niin kuin tähän tahnaan.

Testing testing…

Näistä kahdesta “maksaisesta” reseptistä inspiroituneena tein itse Tartexista ensimmäiseksi “maksapihvejä” käyttäen sitä kasviproteiinia, joka itselleni on 90- ja 2000-luvun kasvissyöjävuosiltani kaikkein tutuin: soijarouhetta. Tein siis soijarouhepihvejä, jotka maustoin kunnon truuttauksella Tartexilla (vegaanisten reseptien pariin suuntasin siis itsekin). Hyväähän siitä tuli, muttei kovin kuvauksellista 😀 Samoin kävi yrtti-Tartexilla silatun soijabolognesekastikkeen ja sieni-Tartexilla maustutun kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa: lohdullista ja hyvää vegaanista kotiruokaa, mutta kaikkea muuta kuin nättiä.

Älkää käsittäkö väärin, en välttele varsinaisesti laittamasta blogiini “epäesteettistä” ruokaa – sitä löytyy täältä monen postauksen voimin! Tartex kuitenkin yhdistyy mielessäni niin vahvasti 90-lukuun, että kaipaan reseptilleni raikasta ja ajankohtaista otetta. Tartex voileipätahnaa on valmistettu vuodesta 1942, mutta ei siitä laitetun ruuan tarvitse olla samalta ajalta peräisin!

Lopulta ideat loksahtelivat paikoilleen. Mutustelin Tartexilla mehevöitettyä herkkusieni-kermakastiketta perunamuussin kanssa ja totesin, että eihän tässä sitä soijarouhetta tarvita!

Päädyin siis tekemään Tartexista perunan ja savutofun kanssa mehevää täytettä kasvispiirakalle. Pohjaksi piirakalleni tuli kaupan filotaikinaa (se on niin helppokäyttöistä, ihanan rapeaa ja hauskan näköistä!) ja täytteeksi lisää umamia: kypsiä kotimaisia sesongin tomaatteja ja ihania baby artisokkia. Täyteläisen tartexmassan päälle ladottava täyte voi tietysti olla mitä tahansa muutakin sesongissa olevaa – tatteja, esikypsennettyjä punajuurisiivuja, zucchinia, maa-artisokkaa, kurpitsaa…

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

4-6:lle

Tartex -täytteeseen:

n. ½ Tartex Vegetarian Paté Naturell -tuubia

1 iso keitetty jauhoinen peruna (n. 200 g)

200 g savutofua

n. 1-2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, mustapippuria

Piirakkaan:

10 levyä filotaikinaa (n. 25 × 35 cm kokoisina paloina)

3 rkl (chili)öljyä

n. 300 g kypsiä sesongin tomaatteja

n. 150 g esikypsennettyä ja paloiteltua (baby) artisokkaa / säilöttyä latva-artisokkaa

maun mukaan suolaa, mustapippuria

loraus oliiviöljyä

puolisen ruukkua rakuunaa, basilikaa, kirveliä … mistä yrtistä nyt siis satut pitämään!

Valmista ensin Tartex -täyte soseuttamalla kaikki täytteen raaka-aineet tasaiseksi massaksi. Mausta massa suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä ja laita se sivuun odottamaan.

Filotaikinan valmistelu:

Sulata filotaikinaa pakkauksessaan huoneenlämmössä ainakin 2 tuntia (lue tarkemmat ohjeet vielä pakkauksesta) ja nosta taikinalevyistä kymmenen sitten pöydälle (ylijääneistä levyistä voi tehdä esim. luumu-frangipanipiirakan). Peitä taikinalevyt kostealla pyyhkeellä, jottei hauras filotaikina kuivu. Vuoraa n. 20 × 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja sivele levinpaperille vähän öljyä. Aseta ensimmäinen filotaikinalevy vuokaan ja sivele sillekin sinne tänne hieman öljyä (itse käytin tässä chiliöljyä). Nosta seuraava levy edellisen päälle, sivele sille taas hieman öljyä ja jatka näin, kunnes viimeinenkin levy on paikoillaan. Pyri asettelemaan filotaikina niin, että jokaisella sivulla on taikinaa uunivuoan reunaan asti – saatat joutua laittamaan levyjä välillä hieman lomittain, jotta tämä onnistuu (riippuu käyttämäsi filotaikinan mittasuhteista, omat levyni leikkasin saksilla sopivan kokoisiksi tätä piirakkaa varten).

Piirakan täyttäminen:

Lusikoi Tartex -täyte uunivuokaan ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi filotaikinan päälle. Puolita kirsikkatomaatit / viipaloi isot tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele tomaatit sekä esikypsennetty ja paloiteltu (baby) artisokka vuokaan tasaisesti yhdeksi kerrokseksi. Valuta päälle vielä hieman öljyä ja ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes filotaikina on reunoilta kullanruskea ja tomaatit ovat kauniin paahtuneita. Anna piirakan jäähtyä hieman ja lisää päälle lopuksi käyttämäsi yrtti. Tarjoile vielä lämpimänä! (Hyvälle tämä sadonkorjuupiirakka maistuu tosin jäähtyneenäkin)

tartex

Ps. Tartex-tahnat ovat kolesterolittomia, gluteenittomia, luomuja, vegaanisia, laktoosittomia ja nyt myös palmuöljyttömiä. Ruohonjuuren sivuilla Tartex Naturellin raaka-aineiksi on listattu hiivajauhe, vesi, palmuöljy*, perunatärkkelys*, auringonkukkaöljy*, merisuola, tomaattisose*, hiivauute. (*=luomulaatua.)  Tartexin omilla sivuilla olevat tuoteselosteet sekä oma tuubini kertovat kuitenkin, että tuote on nykyään “palm oil free” eli palmuöljytön. Palmuöljy on nykyään korvattu kookosöljyllä.

521 views