Maissisalaatti “Born in the USA”

by Juulia 0 Comments
Maissisalaatti “Born in the USA”

maissisalaattiMaissisalaatti, Portland Maine

Käväisin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa USA:ssa. Kiersimme Juuson kanssa kolmessa viikossa reitin Boston – Portland Maine – Boston – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore – New York ja huh miten intensiivinen, antoisa ja monin tavoin inspiroiva reissu se olikin!

Yritän parhaani, että saisin kerrankin kirjoitettua edes minimalistiset matkaraportit tänne kaupungeista, joissa vietimme pidemmän aikaa (iki-ihana Portland ME, Cool-umbus sekä tietysti New York), näissä kaupungeissa kun ne isoimmat kulinaristiset elämyksetkin tuli koettua. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, etten jostain syystä koskaan saa kirjoitettua juttuja matkoiltani, en, vaikka olisin jo visioinut ne reissun aikana ja kuvannut kaiken juttuun haluamani sekä vielä käsitellytkin ne kuvat. Mistä lie kiikastaa, jokin siinä matkaan palaamisessa kirjoittelun muodossa ilmeisesti tökkii, vaikka muuten reissuja ihana muistella onkin!

Born in the USA…

Mistä sen sijaan on aina jotenkin helpompi kirjoittaa, on tietysti kokkailu. Tällä reissulla en keittiöön päässyt kuin kolmesti, mutta jokaisella kerralla päädyin tekemään enemmän tai vähemmän samantapaista salaattia: jotain makeaa, jotain raikasta, joku yrtti + juusto. Kiertelin aina tilaisuuden tullen paikallisissa ruokakaupoissa (oih Whole Foods, Trader Joe’s, Krogers, Giant…), pää pyörällä erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla. Kun sain sitten muutaman kertaa syyn oikein shoppaillakin, en malttanut olla keräämättä ostoskoriin täyttä lastia kaikkea mitä mieleni teki. Ja maissilapsi kun olen, minunhan teki mieli varsinkin tuoretta MAISSIA!

maissi

Valitettavasti tiellemme ei osunut niitä monivärisiä ihania maissintähkiä, joita aina Instagramissa ihailen, mutta sainpa sentään käsiini ihanan tuoretta ja makeaa kaksiväristä sokerimaissia. En valita, se oli nimittäin herkkua sekin. Lisäksi koriin piti kerätä hassuimman muotoiset ja näköiset perinnelajiketomaatit (heirloom tomato) sekä funkeimmat paikalliset juustot ja kun kaikki himot oli kaupassa tyydytetty, syntyi idea ruokalajista vasta, kun pääsin saaliineni takaisin keittiöön.

Maissisalaatti vol 1 & 2

Portlandissa tein meille eräänä aamuna salaatin, johon tuli tuoretta maissia, keltaista heirloom tomaattia, valkoista nektariinia, pulleita Mainen mustikoita, puska basilikaa, sekä upeaa Cosmic Goat Farm & Creameryn “Stargrazer” -vuohenjuustoa. Airbnb:mme keittiöstä lainasimme ripauksen suolaa, pippuria sekä lorauksen oliiviöljyä. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun itse raaka-aineet olivat niin makoisia – täydellinen maissisalaatti oli siinä.

vesimeloniretiisiKuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!

maissisalaattiMaissisalaatti, Columbus Ohio

Columbuksessa pääsin toistamaan tämän ihanan makuyhdistelmän, kun illallistimme yhtenä iltana Juuson ystävien kotona isommalla porukalla. Tuolloin kävimme ostoksilla paikallisessa etnisessä jättikaupassa, Saraga Supermarketissa, ja koriin tarttui edellämainittujen lisäksi muutama upea vesimeloniretiisi, kevätsipulia, nippu isoja perillan lehtiä (joita en voi vastustaa) sekä vuohenjuuston sijasta hieman fetaa. Oi, kyllä, tämäkin yhdistelmä toimi.

D.C.:ssä salaattiin päätyi maissin sijasta sesonkiherkku Rainier-kirsikoita sekä pikkuruisia viinirypäleitä, joita “sampanjarypäleiksikin” ilmeisesti nimitetään. Mutta eipä siitä salaatista tällä kertaa enempää, nimittäin koti-Suomessahan on nyt meneillään maissikausi! Tuo täydellinen maissisalaatti onnistuu nyt siis vihdoin täälläkin ♥

maissisalaatti

Mitä tulee juustoon, itse pidin salaatin muiden makujen kanssa ehkä hippusen enemmän pehmeästä ja miedon happamasta vuohenjuustosta, jota käytin Portlandissa kuin terävämmästä fetasta, jota laitoin salaattiin Columbuksessa.

Maissisalaatti “Born in the USA”

2-4:lle

2 tuoretta maissintähkää

2 kypsää nektariinia

100 g pensasmustikoita

1 iso pihvitomaatti tai 2 pienempää kypsää tomaattia

ruukku basilikaa / perillaa / 4-5 isoa shisolehtä

n. 150 g pehmeää ja mietoa vuohenjuustoa / vuohenfetaa

loraus hyvää neitsytoliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi halutessasi:

1 vesimeloniretiisi / kourallinen pikkuretiisejä tai pieni pätkä retikkaa

1 kevätsipuli varsineen

1 limetin mehu

Riivi maissista suojalehdet ja pese maissi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä jyvät irti syvään kulhoon. Kuutioi tomaatti sekä nektariini sentin-parin paloiksi ja lisää kuutiot maissin sekaan. Heitä sekaan mustikat sekä varsistaan riivityt basilikan/perillan lehdet (mikäli saat jostain käsiisi isoja shisolehtiä, voit suikaloida 3-4 lehteä ohuelti salaatin sekaan).

Mikäli käytät kevätsipulia ja retiisiä, viipaloi vielä retiisi/retikka tai vesimeloniretiisi (mikäli löydät sellaisen muuten Suomesta niin vinkkaa mullekin mistä niitä saa!) sekä kevätsipuli ja heitä nekin salaatin sekaan.

Mausta maissisalaatti kunnon lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Mikäli olet kirpeän ystävä, voit puristaa sekaan vielä hieman limettimehua. Sekoita hyvin ja murustele salaatin päälle lopuksi käyttämäsi juusto. Sekoita kevyesti ja tarjoile heti!

maissisalaatti

104 views

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

by Juulia 0 Comments
Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit erilaisissa liemissä = tämänhetkinen ykköshurahdukseni ♥♥♥

Inspiraationi kylmille nuudeleille on peräisin Japanista, jossa varsinkin tattarista valmistettuja sobanuudeleita sekä ohuita somen-vehnänuudeleita syödään usein kesällä kylminä esim. tsuyu-dipin kera. Vaikka tsukemen eli “dippausnuudelit” minulle maistuvatkin, ihaninta on minusta silti tarjota kylmät nuudelit jonkinlaisessa maukkaassa liemessä. Olen kesäisin suuri kylmien keittojen fani – blogista löytyy esim. gazpachoa aika moneen lähtöön (viime vuonna suosikkini oli ajo blanco) –  joten kylmiin nuudelikeittoihin hurahtaminen on minulle aika luontevaa!

Erityisesti olen rakastunut tähän tämänpäiväiseen versioon, jossa kylmät nuudelit saavat seurakseen makean kypsiä tomaatteja, kermaista avocadoa, savutofua … sekä pirteän yuzuliemen! Muistan syöneeni joskus jossain annoksen, jossa yhdistettiin mehukkaita kypsiä tomaatteja ja täyteläisen umamista dashilientä. Makuyhdistelmä on jäänyt mieleeni vaikkei aika ja paikka olekaan ja siitä tämän nimenomaisen kylmän nuudelikeiton makuyhdistelmä on siis peräisin.

Tähän ihanaan kylmään liemeen on upotettu dashin lisäksi myös liuta muita keittiöni luotto raaka-aineita: yuzumehua, ihanan tujua japanilaista maustetahnaa yuzukoshōa sekä samaten japanilaista viileän tulista mausteseosta shichimi tōgarashia. Lopputuloksena on liemi, joka on samanaikaisesti kirpeä, raikas, aavistuksen savuinen, jäätävä, tulinen, suolainen, hapokas ja umaminen.

kylmät nuudelit

sobanuudeli

Shichimi tōgarashi yuzukoshō say what?

Voin hyvin kuvitella, ettei kaikkien kotoa näitä rakastamiani japanilaisia erikoistuotteita löydy, eikä monella ehkä ole sellaista kauppaakaan lähiseudulla josta näitä voisi ostaa. Netistä toki pystyy jos jonkinlaista erityistuotetta tilaamaan, mutta mikäli sekään ei ole vaihtoehto, on ehkä paikallaan antaa teille muutamat korvaavat ideat!

Yuzumehu: Halutessasi voit korvata yuzumehun limettimehulla.

Shichimi tōgarashi: tämä “seitsemän maun chilipippuri” sisältää reilusti viileän polttavaa sanshopippuria, joka on sichuanpippurin sukulainen. Niinpä voit halutessasi korvata shichimin sichuanpippurilla! Jos sitäkään ei löydy, sansholle ja sichuanpippurille ominaista kylmän turruttavaa poltetta ei keittoon taida oikein millään valitettavasti saada. Itse voisin ehkä joskus kokeilla, minkä efektin pieni ripaus murskattuja kylmän raikkaita eukalyptuspastilleja saisi aikaan, mutta se kokeilu jää kyllä odottamaan vielä todellista hätätilannetta. Niinpä suosittelenkin nauttimaan liemestä tässä tapauksessa ihan suosiolla ilman shichimiä ja sichuanpippuria. Toki liemestä jää tällöin jotain ainakin itselleni aika oleellista puuttumaan, mutta hyväähän liemi ilman tuota turruttavaa vaikutustakin on.

Yuzukoshō: hieman sama juttu on yuzua ja fermenoitua chiliä sisältävällä yuzukoshōlla – sitä ei niin vaan korvata! Tämän ymmärtää varmasti heti, jos joskus on tätä koukuttavan ytyä maustetahnaa maistanut. Liemeen voi yuzukoshōn puuttuessa raastaa kuitenkin hieman limetinkuorta ja lisätä roiskauksen vihreää tabascoa tai jotain muuta fermentoitua chilikastiketta.

Jos pääset käsiksi yuzukoshōon ja shichimi tōgarashiin, niin osta niitä nyt ihmeessä hyvä ihminen! Ne ovat ehdottomasti lempimausteitani joita täydennän kaappiin varmuuden varalta jo ennen kuin edellinen purkki on tyhjä. Jos olet makumieltymyksiltäsi yhtään kaltaiseni, veikkaan että sinäkin hurahdat näihin herkkuihin!

kylmä yuzu soba

Tomaatit ovat tässä keitossa tärkeässä roolissa, joten valitse lautaselle ne kaikkein makoisimmat kirsikkatomaatit ja lihaisimmat pihvitomaatit. Tykkään itse buustata tomaattien makua joko antamalla niiden maustua huoneenlämmössä suolaripauksen kera tai paistamalla niitä hetken pannulla, mutta toki tomaatit voi tarjota keitossa ilman sen kummempia käsittelyjäkin.

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

2:lle

vegaaninen, kun käytät vegaanista dashilientä; gluteeniton, kun käytät gluteenittomia nuudeleita sekä tamaria

Yuzuliemi:

7 dl dashilientä

1 pieni valkosipulin kynsi

puolikkaan pikkurillin kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl yuzumehua (voi korvata limettimehulla)

1 tl yuzukoshōa (tai hieman raastettua limetinkuorta sekä maun mukaan fermentoitua chilikastiketta)

1 rkl mirinkastiketta

n. 1½ rkl soijakastiketta / gluteenitonta tamaria

muutama tippa seesamiöljyä

1 tl shichimi tōgarashia (tai vajaa 1 tl murskattua sichuanpippuria)

(1 tl riisiviinietikkaa ja/tai 1 rkl sakea)

Sattumat:

kahden nälkätilanteeseen sopiva määrä sobanuudeleita

1 kypsä avocado

100 g savutofua*

1-2 kevät/nippusipulia varsineen

kourallinen tuoretta minttua / shisoa

1 mieto vihreä chili (esim. jalapeno)

2 kypsää pihvitomaattia + ripaus suolaa

n. 12 kpl makeita ja kypsiä kirsikkatomaatteja + loraus oliiviöljyä

(kourallinen kuivattuja tomaattilastuja**)

Tarjoiluun:

jääpaloja

shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

* Täällä on tykätty kovasti viimeaikoina Vianan ihan oikeasti savustetusta savutofusta, sekä Taifun-merkkisestä mantelia sisältävästä savutofusta. Kumpikin on herkkua myös sellaisenaan kylmänä!

** Kylmien nuudeleiden ohella olen hurahtanut viime viikkoina The Beginnings -merkkisiin kuivattuihin tomaattilastuihin, joita sain taannoin testiin blogini kautta. Törkeän hyviä!

Nuudelit:

Itse tykkään tässä keitossa erityisesti sobanuudeleista. Niissä on kivasti puruvastusta ja koska ne on valmistettu joko osittain tai kokonaan tattarista, ne tuovat keittoon ihanasti makua. Muutkin japanilaiset nuudelit tosin toimivat tässä liemessä hyvin, esim. somen, udon tai ramen. Valinta on sinun!

Keitä joka tapauksessa sopiva määrä valitsemiasi nuudeleita pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsiksi. Huuhdo nuudelit kylmällä vedellä, kunnes nuudelit ovat täysin kylmiä. Valuta huolella. Jaa kylmät nuudelit kahteen kulhoon.

Yuzuliemi:

Valmista ensin dashiliemi (ohje löytyy täältä, mukana myös vegaaninen versio). Mikäli teet dashin alusta asti itse, lisää liemeen jo kuumentamisvaiheessa yksi raastettu valkosipulin kynsi sekä pätkä raastettua tuoretta inkivääriä. Jos käytät dashijauhetta, kuumenna 7 dl vettä raastetun valkosipulin ja inkiväärin kanssa melkein kiehumispisteeseen, sekoita mukaan dashijauhe ja jätä liemi sitten hautumaan kymmeneksi minuutiksi pois liedeltä. Siivilöi kummin tahansa valmistettu dashi lopuksi ja jäähdytä täysin kylmäksi.

Sekoita dashiin yuzumehu, mirin, yuzukoshō, seesamiöljy, shichimi tōgarashi / sichuanpippuri sekä sen verran soijaa/tamaria, että liemi on makuusi sopivan suolaista. Mikäli haluat liemeen vielä hieman lisää hapokkuutta ja kotonasi sattuu olemaan riisiviinietikkaa ja/tai sakea, voit lisätä niitäkin liemeen. Laita liemi sitten jääkaappiin kylmenemään siksi aikaa, kun valmistelet keiton sattumat.

Sattumat:

Viipaloi pihvitomaatit. Ripottele viipaleille hieman suolaa ja jätä tomaattiviipaleet huoneenlämpöön maustumaan. Voit halutessasi vielä puolittaa pihvitomaattiviipaleet. Paista kirsikkatomaatteja öljyssä keskilämmöllä muutama minuuttia, jolloin ne saavat paikoin väriä, lämpenevät ja hieman pehmenevät. Jos muutama kirsikkatomaatti jopa hieman halkeaa, se on ookoo. Älä anna kirsikkatomaattien kuitenkaan muussaantua!

Viipaloi avocado ja sipuli. Silppua sipulin varsi sekä chili. Kuutioi tai viipaloi savutofu. Leikkaa vielä kourallinen mintun tai shison lehtiä ohuiksi suikaleiksi.

Tarjoilu:

Jaa liemi nuudeleiden päälle. Asettele sitten kulhoihin pihvitomaattisiivut, hieman pehmenneet paistetut kirsikkatomaatit, avocado, savutofu, sipuli sekä shiso/minttu. Jaa kulhoihin vielä silputtu chili. Ripottele pinnalle vielä hieman kylmän polttavaa shichimi tōgarashia / sichuanpippuria. Tarjoile keitto muutaman jääpalan kera.

kylmät nuudelit

yuzu soba

Ps. Sama liemi toimii vaikka minkä muunkin sattumien kanssa. Oma suosikkini just nyt on tämä tomaatti-savutofu-avocadokombo, mutta lientä on syöty myös esim. avomaan kurkun, vihreän parsan, sokeriherneiden, retiisien ja nauriiden kanssa.

110 views

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

vegaaninen onigirazu

Keittiössäni on ollut pitkästä aikaa taas onigirazu-liukuhihna! Ihastuin tähän japanilaiseen “riisileipään” muutaman vuotta sitten ja jonkin aikaa onigirazu olikin yksi vakiovierailijoista keittiössämme. Sen verran työlästä sen valmistaminen kuitenkin on, että kun suurin hurahdukseni vaimeni, jäi riisileipienkin paketoiminen vähäksi aikaa.

Viime lauantaina lempibaarissani, BrewDog Helsingissä järjestettyyn vegaanisten oluiden ja ruuan paritukseen halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä onigirazuja! Tosiaan, kokkailin tuohon loppuunmyytyyn tapahtumaan neljä vegaanista ruokaa, joille etsimme Brewdogin Kristan kanssa hyvät olutparit. En ole hirmuisen hyvä kehumaan omaa työtäni, mutta panostin tarjoiluihin ja niiden viimeistelyyn viikkotolkulla ja pistin parastani pöytään. Tarjolla oli niin vegaaninen onigirazu kuin hartaudella friteeratut perunanachotkin – ja ne loput tarjoilut päivitän blogiin pikkuhiljaa! Hyvää palautetta ruuista onneksi sitten sainkin – huh – tämähän oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kokkasin muille kuin tutuille. Ehkä näitä iltoja uskaltaa siis järjestää jatkossakin?

vegaaninen onigirazu

Koska haluisin tarjolle maistuvaa ja mielenkiintoista ruokaa, jota syödessä ei ajattelisi niinkään ruuan vegaanisuutta vaan sen herkullisuutta, päätin aloittaa setin onigirazuilla. Niistä ei edelleenkään moni vielä tiedä mitään, joten niitä tarjotessa ollaan jo erikoisuuden kannalta voiton puolella. Liian erikoisia ne eivät silti ole, muistuttaahan onigirazu kuitenkin etäisesti sushia (mitä se tosin ei ole).

Onigirazu?

Onigirazu on eräänlainen mukaelma japanilaisesta eväsklassikosta onigirista. Onigirazu ei ole perinteinen japanilainen ruoka, vaan se on peräisin japanilaisesta sarjakuvasta nimeltä “Cooking Papa” – sarjisruokaa siis! Perinteinen onigiri on suolalla maustetusta riisistä muotoiltu pallo tai kolmio, jonka sisällä on yleensä aika yksinkertainen suolainen täyte (yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pikkelöity japaninaprikoosi eli umeboshi, joka pidentää onigirin säilyvyyttä).

Onigiri tarjoillaan onigirazun tavoin norilevän kanssa. Toisin kuin levään paketoitu onigirazu, onigirien kaveriksi tuleva levä säilytetään kuitenkin aina erikseen jottei se vettyisi. Japanilaisista kulmakaupoista löytyy erilaisia onigireja pikkurahalla ja söimmekin niitä Japanin reissuillamme lähes päivittäin 🙂

Perinteiset onigirit ovat siis minusta aivan ihania. Niitä on kuitenkin ainakin minun ollut haastavaa oppia muotoilemaan oikeaoppisesti. Sen sijaan onigirazu onnistuu vähän kömpelömmältäkin kokilta! Kiitos käytännöllisestä keksinnöstä Cooking Papalle ♥

vegaaninen onigirazu

Onigirazun voi täyttää melkeinpä millä vaan, joten siitä voi tehdä tarpeen mukaan ruokaisamman tai kevyemmän suupalan. Olenkin täyttänyt onigirazuja kotona jos jonkinlaisin eri tavoin, mutta täällä blogissa ei ohjetta vegaaniselle versiolle vielä olekaan! Sellaisen tilaisuutta varten kehiteltyäni on nyt siis ihan aiheellista lisätä tuo ohje tänne teidänkin luettavaksenne.

Täysin uusia makuja tämä vegaaninen onigirazu ei omalla mittapuullani sisällä, sillä sen täytteeksi tuli mm. paistettuja sieniä, avocadoa ja majoneesia. Olen rakastunut suolaisen makeiden ja hieman savuisten paistettujen sienten ja kermaisen avocadon yhdistelmään, enkä meinaa saada siitä kyllikseni! Sama makupari löytyykin siksi reseptiarkistoistani mm. vegaaninen temaki -reseptin sekä vegaanisen perunankuoriburgerin yhteydessä. Ehkä seuraava tekemäni vegaaniruoka voisi kuitenkin olla jo jotain ihan muuta…

Ohjeen määrästä riittää neljään osaan leikattuina cocktailpalat 24:lle, välipalaa puoliksi leikattua 12:lle ja lounaaksi kuudelle. Jos et ole ruokkimaan laumaa nälkäisiä olutfaneja kuten minä, kannattaa ohje tehdä 2/3 tai 1/2 tai 1/3 osissa.

Vegaaninen onigirazu

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijasta tamaria

6 kpl

400 g sushiriisiä (+ suolaa maun mukaan tai n. 2 rkl Yukari shiso furikake -mausteseosta)

6 jumboherkkusientä / portobelloa

2 rkl miedon makuista kasviöljyä

1 tl nestesavua

2 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms.

1 tl srirachaa

2 pihvitomaattia

2 isoa kypsää avocadoa + 1-2 rkl riisiviinietikkaa

(1 ruukku shisoa / wasabirucolaa / mizunaa / viinisuolaheinää)

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

6 norileväarkkia

kelmua

Valmistele ensin riisi:

Pese riisi juoksevan veden alla niin monta kertaa, että siitä irtoava vesi on kirkasta (4-6 kertaa vettä vaihtaen). Laita riisi puhtaaseen kylmään veteen likoamaan ainakin muutamaksi tunniksi (itselläni se saattaa olla likoamassa yönkin yli). Valuta riisi huolella ja keitä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Pidä se lämpimänä.

Riisin kypsyessä valmistele täytteet:

Viipaloi sienet muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet öljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sitten paistinpannulle nestesavu, 2 rkl soijaa/tamaria, 2 rkl siirappia sekä sriracha. Sekoita hyvin, jotta jokainen sieniviipale saa mausteisen kylvyn. Jatka sienten paistamista mausteliemessä, kunnes liemi imeytyy sieniin lähes täysin. Itse teen välillä muuten nämä sienet niin, että paistan ne edellisenä päivänä ja laitan tuossa mausteliemessä yön yli jääkaappiin marinoitumaan – sitten vaan liemen kanssa paisto kun aletaan kokoamishommiin!

Viipaloi sekä tomaatti että avocado muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele avocadoviipaleet riisiviinietikassa, jotteivät ne tummu. Mausta majoneesi soijakastikkeella ja irroita käyttämästäsi yrtistä lehdet. Oma suosikkini on shiso, jota löytyy kaupoista yleensä nimellä perilla. Mizunaa suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan, mutta myös viinisuolaheinä toimii yllättävän hyvin! Jos päädyt laittamaan onigirazuihisi wasabirucolaa niin kannattaa muistaa että se on todella ytyä tavaraa.

Mausta sitten vielä riisi! Itse tykkään maustaa sen ihanalla japanilaisella shisoyrtistä tehdyllä yukari-mausteella, josta riisi saa sekä kauniin purppuraisen värin, että suolaisuutta, makeutta ja hauskaa kirpeyttä. Riisin voi myös jättää naturelliksi ja maustaa se vain ripauksella suolaa. Mitä teetkin, kääntele mauste riisin sekaan varovasti ja muista peittää riisi kannella tai kostealla keittiöliinalla, jottei se kuivu. Riisi pitää myös pitää lämpimänä! Huom! Sushiriisin tapaan riisiviinietikalla ja mirinkastikkeella maustettu riisi ei onigirazuihin kuulu, mutta toisaalta … säännöt on tehty rikottavaksi jos minulta kysytään. Muista kuitenkin ettet tällöin voi laittaa onigirazuja jääkaappiin, sillä siellä etikalla ja mirinillä maustettu sushiriisi kovettuu.

Onigirazu -kokoamislinja:

Levitä työtasolle hieman norileväarkkia isompi pala kelmua. Aseta leväarkki kelmun päälle. Annostele noin kolme ruokalusikallista lämmintä riisiä arkin keskelle, ja taputtele riisi kostutetuin käsin neliöksi, jonka kulmat osoittavat norileväarkin keskikohtia. Tee riisineliöstä tarpeeksi pieni, jotta leväarkin reunaan jää matkaa noin kaksi senttiä. Katso kuvalliset ohjeet edellisestä onigirazu-postauksestani! (Tai kurkkaa rakentamisohje tästä videosta. Kasaaminen alkaa noin 5 minuutin kohdalla videota.)

Sivele riisille hieman soijalla maustettua majoneesia ja asettele majoneesin päälle kuudesosa sieniviipaleista, avocadoviipaleista, tomattiviipaleista (sekä käyttämästäsi yrtistä). Laita täytteiden päälle vielä hieman majoneesia auttamaan päälle tulevaa riisikerrosta pysymään paikoillaan. Lastaa täytteiden päälle vielä muutama ruokalusikallinen riisiä ja taputtele se varovasti taas kutakuinkin neliön muotoon. Ei haittaa, jos neliön kulmat hieman sortuvat, seuraavassa työvaiheessa paketti nimittäin saadaan kyllä siistiksi!

Taita kaksi vastakkaista norileväarkin kulmaa kelmun avulla täytteiden ja riisin päälle. Koeta saada arkin kulmat toistensa päälle melko tiukasti. Käännä sitten vielä toiset kaksi kulmaa keon päälle taputellen samalla leväarkin kulmat siististi taitoksen sisään piiloon. Kääri kelmu tiukasti paketin ympärille ja käännä paketti työtasolle niin, että taitokset jäävät paketin alapuolelle. Jätä valmis onigirazu odottamaan loppujen valmistumista.

vegaaninen onigirazuSitä ei muuten kuvasta näe, mutta kyllä näissä kuvauskappaleissakin oli tomaattia sisällä. Se vain piiloittelee onigirazujen kulmissa eikä näy tässä leikkauspinnalla… Miten siinä välillä käykin niin, että kuvauspäivänä jotain menee pieleen ja silloin kun kameraa ei ole mailla halmeilla ruoka näyttää upealta?

Säilytys:

Onigirazut säilyvät pitkälti samoin kuin onigirit: muutaman tunnin huoneenlämmössä tai kelmutettuina seuraavaan päivään jääkaapissa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tuoreeltaan syötyinä. Mikäli maustoit riisin viinietikalla ja mirinillä, säilytä onigirazu huoneenlämmössä ja syö se parin tunnin sisällä valmistamisesta.

…ja viimeiseksi vielä olutsuositus:

Tilaisuudessa yhdistimme onigirazut metsäisen yrttiseen ja hieman karamelliaromiseen amber aleen, BrewDogin omaan 5am Saintiin. Tämä vegaaninen onigirazu on levän, sienten ja soijakastikkeen ansiosta umamia tulvillaan. Kristan kanssa valitsemamme oluen kevyemmän puoleinen katkeruus, karamellisuus ja mäntyiset sekä hedelmäisen sitruksiset aromit tukivat ruuan makuja kivasti!

Kotona minulla oli kuvauspäivänä lasissa kaapista paremman puutteessa kaivettu melko rohkea veto – mansikalla miedosti maustettu hedelmäinen blonde ale. Yhdistelmä ei kuulkaa ollut lainkaan hullumpi, sillä mieto ja hedelmäisen raikas olut toimi hyvänä suun raikastajana täyteläisten onigirazusuupalojen välillä.

Ps. Myös Hannan Soppa on tehnyt vegaanisia onigirazuja! Kurkkaa täältä Hannan makuyhdistelmätitse ainakin tulen taatusti testaamaan tuota paahdetun bataatin laittamista onigirazuun!

423 views

Papupasta aka pasta e fagioli

by Juulia 0 Comments
Papupasta aka pasta e fagioli

papupasta

Rakastan kaikenlaisia papuja, niiden liottamista, keittelemistä ja jatkojalostamista. Kun kaapissa on sekä kuivattuja että säilykepapuja, ei ole temppu eikä mikään vääntää puoliaivoisessakaan tilassa niistä jonkinlaista murkinaa.

Yksinkertaisimmillaan teen pavuista jonkinlaista pataa (kuten tätä Pataruokaa -kirjan voipapupataa), johon heitellään lisukkeita sen mukaan, mitä kotoa sattuu löytymään. Vanha kunnon minestrone maistuu minulle myös ja samoin tämänpäiväinen ohjeeni, joka on keittomainen papupasta. Esikuvana tälle viritelmälle on tietysti italialainen klassikko pasta e fagioli!

pasta e fagioli

Pasta e fagioli on käsittääkseni hyvin muuntautuvainen ruoka (en siis edelleenkään ole käynyt Italiassa, joten olen toistaiseksi vailla autenttista pasta e fagioli -makuelämystä), josta löytyy niin kasvis- kuin lihaversiota jos jonkinlaisilla pastalaaduilla. Ollakseen “pasta e fagioli”, ruuan täytyy toki sisältää sekä pastaa että papuja, mutta muut raaka-aineet vaihtelevat vissiin vähän keittäjän ja saatavien tykötarpeiden mukaan – aivan kuten tässäkin köökissä.

Tykkään kovasti voipavuista, joten käytän tähän ruokaan yleensä niitä tai sitten pienempiä valkoisia papuja. Jos teen papupastaa pitkän kaavan mukaan, käytän yön yli liotettuja kuivia papuja, mutta yleensä tämä on meillä nopeaa pikaruokaa ja tällöin pavut otetaan purkista. Pastana toimii milloin mikäkin, joskus jopa ylijääneet lasagnelevyt! Lisäksi kattilaan päätyy monesti parmesaanin kanta antamaan liemelle makua, mikäli sellainen kotoa löytyy. Sipulia, valkosipulia, timjamia ja/tai rosmariinia, porkkanaa, varsiselleriä ja tomaattia heittelen kattilaan myös, sekä jotain vihreää, oli se sitten vaikka pakastepinaattia. Jos jokin edellämainituista raaka-aineista kuitenkin puuttuu, en ota siitä suurta murhetta.

Juuson italodiscorakkauden vuoksi muuten päässäni soi tätä kokatessa aina Celso Vallin Pasta e Fagioli 😀 Suosittelen kuuntelua!

Papupasta aka pasta e fagioli

2-4:lle

n. 4 dl kypsiä voipapuja / n. 200 g kuivattuja voipapuja

2-3 kypsää tomaattia

(1 mieto chili)

3-4 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

(luomuparmesaanin kanta)

1 sellerin varsi

1 porkkana

2 laakerin lehteä

1 tl kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

maun mukaan suolaa

(1 dl valkoviiniä)

8-10 dl vettä

n. 150 g pastaa (esim. murennettuja lasagnelevyjä tai mitä sieltä kaapista nyt sattuu löytymään)

kourallinen pinaattia / jauhosavikkaa / nokkosta / lehtikaalia (riippuen vuodenajasta ja sesongista)

maun mukaan luomuparmesaania, oliiviöljyä

Papujen valmistelu:

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne yön yli likoamaan runsaaseen veteen. Valuta ja huuhdo ennen ruuanlaittoa. Laita pavut isoon kattilaan ja lisää päälle vettä niin, että pavut peittyvät usealla sentillä. Keitä pavut lähes kypsiksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 1-1½ tuntia riippuen mitä papuja käytät). Valuta keitinvesi pois ja huuhdo pavut. Jos käytät säilykepapuja, riittää että huuhdot ja valutat ne.

Sitten keittelemään!

Silppua sipuli ja kuullota sitä öljyssä kattilan pohjalla, kunnes se on läpikuultavaa. Viipaloi/kuutioi selleri ja porkkana ja heittele ne sipulin sekaan. Jatka kuullottamista vielä muutama minuutti. Jaa tomaatit neljänneksiin, viipaloi valkosipuli ja chili (mikäli käytät sitä), lisää nekin kattilaan. Mikäli kotoasi löytyy parmesaania, leikkaa sen kova kanta irti ja lisää sekin yhtenä palana kattilaan antamaan liemelle makua. Lisää pavut, yrtit, muutama kierros mustapippurimyllystä ja hieman suolaa (sekä viini, mikäli käytät sitä), ja lopuksi niin paljon vettä, että ainekset peittyvät reilulla sentillä. Kiehauta ja laske lämpö sitten niin miedolle, että keitto poreilee vain hyvin kevyesti.

Keittele aineksia kannen alla noin vartin verran ja lisää kattilaan sitten pasta. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jatka keittämistä, kunnes pasta on kypsää. Kalastele kattilasta sitten parmesaanin kanta, mikäli käytit sitä. Voit kevyesti muussata osan pavuista sakeuttamaan lientä. Lisää kattilaan vielä käyttämäsi lehtivihannes ja pyörittele sitä sopassa niin että se nuupahtaa. Pinaatti, jauhosavikka ja nokkonen eivät enempää kypsentelyä tarvitse, mutta ruodittu lehtikaali kannattaa lisätä kattilaan pehmenemään jo aikaisemmin eli suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun pasta on viittä vaille kypsää. Tarkista vielä maku ja lisää suolaa/pippuria mikäli se on tarpeen.

Annostele papupasta liemineen kulhoihin ja viimeistele lorauksella oliiviöljyä sekä halutessasi luomuparmesaanilla.

Ah, on se vaan niin yksinkertaista ja niin hyvää! Mikäli innostut kokeilemaan erilaisia pasta e fagioli -ohjeita, suosittelen lämpimästi kurkkaamista ainakin Serious Eatsin sivuille. Sieltä löytyy kaksikin herkullisen kuuloista versiota: tämä vegaaninen pidemmän kaavan mukaan kuivista pavuista tehty papupasta, sekä tämä pancettaa sisältävä pikaversio. Molemmat ovat mulla testilistalla!

182 views