tomaatti arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

“Bloody Mary” maustettu vodka

by Juulia on October 31, 2018 2 Comments

Tattadaa! “Bloody Mary” maustettu vodka tekeillä!

Kunnon Bloody Mary on ehdottomasti lempidrinkkejäni! Enkä varmasti ole ainoa. Tämä tujusti – tai jos minulta kysytään, vielä tujummin – maustettu tomaatimehujuomahan on melkein lounaan ja vihermehun korvike. Mitäs siinä ei rakastaisi? Bloody Maryä voi sitäpaitsi minusta juoda aika hyvällä omallatunnolla lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa (ainakin jos siitä jättää vodkan pois)!

En ole ihan varma milloin ekan Bloody Maryni join, mutta muistan hyvin jokaisen kerran kun se on ollut hyvää – ja ehkä vielä paremmin ne kerrat, kun se ei ole ollut mistään kotoisin. Jostain syystä tosi monessa baarissa Bloody Mary sössitään: ei panosteta tomaattimehuun tai ei uskalleta maustaa kunnolla. Pahimpia viritelmiä tuottavat useimmiten ne paikat, joiden hyllystä löytyy teollisesti valmistettu Bloody Mary Mix.

Kuvan Portland Mainessa juotu yksilö: ei jatkoon.

Sen sijaan se paras Bloody Mary syntyy tietysti tuoreeseen tomaattimehuun ja laatuvodkaan. Tai no okei, voi se kaupankin tomaattimehu joskus olla ihan ookoo, en ole ihan niin snobi tämän asian kanssa että vain omin kätösin puristellut tomaatit kelpaisivat. Mausteiden suhteen olen perinteisellä linjalla: Worcestershirekastiketta, sitruunamehua, sellerisuolaa, vastarouhittua mustapippuria, Tabascoa ja mahdolisesti hieman tuoreeltaan raastettua piparjuurta. En laittaisi siis esim. srirachaa tai nestesavua Bloody Maryyn, vaikka ne siihen tavallaan toki sopia voisivatkin.

Lisukkeeksi riittää minulle varsisellerin pätkä (ehdottomsti parasta luomuna kiitos!) mutta minulla on kyllä myös heikko kohta niihin Bloody Maryihin, joiden koristeeksi on kasattu suolakurkkua, oliiveja, kapriksia, sitruunaa, paistettua pekonia, lihapullia, ravun saksia tai ostereita Pisan kaltevan tornin verroin.

Tänään en kuitenkaan ole näpyttelemässä teille Bloody Mary -reseptiä, vaan “Bloody Mary” maustettua vodkaa! Innostuin nimittäin loppukesästä testailemaan erilaisia tapoja maustaa alkoholia, ja kun sanon innostuin, todellakin tarkoitan innostuin: jääkaapista löytyy tälläkin hetkellä viittä sorttia itse maustettua viritelmää.

Mukana on muutama nappiosuma ja muutama ei niin blogaamisen arvoinen idea, mutta se kaikkein ihanin viritys liittyi tietenkin Bloody Maryyn! Testattua tuli siis toki myös rakkaan juomani makujen uuttaminen suoraan vodkaan ja kyllähän tuo lopputulos nosti Bloody Maryni ihan omalle tasolleen.

Maustettu vodka

No niin, myyntipuheet sikseen ja eikun asiaan! Alkoholin maustaminen saattaa kuulostaa äkkisilteen ehkä hifistelyltä, mutta käytännössähän se on vain makujen uuttamista alkoholiin. Kokkailutaitoja maustettu vodka vaatii nolla, mutta puhtaudesta on hyvä pitää säntillisesti huolta. Näin sekaan ei eksy epätoivottuja sivumakuja ja valmis juomakin säilyy parempana pidempään.

“Bloody Mary” maustettu vodka

n. 5 dl vodkaa

1 luomusellerin varsi

pätkä mietoa chiliä (ilman siemeniä*)

1 tl kokonaisia mustapippureita

1 luomusitruunan kuori

5-6 kirsikkatomaattia

5-6 kuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä, vaan kuivattuja!)

4-5 hyvää vihreää kivellistä oliivia

2-3 cocktailkurkkua / pätkä hapankurkkua

5 cm pätkä tuoretta kurkkua

muutama siivu piparjuurta

1-2 luomuvalkosipulin kynttä*

*Chilin tulisuus voi muuttua tässä yhteydessä herkästi ylivoimaiseksi, joten suosittelen jättämään chilistä siemenet pois. Helpompi kun on lisätä kuin ottaa pois tulisuutta! Valkosipulin kanssa on vähän sama juttu, joten jollet ole tekemässä vampyyrinkarkoitusjuomaa, pidä valkosipulin määrä mieluummin vähemmässä kuin enemmässä. Ja voihan sen valkosipulin ja/tai chilin tietysti jättää poiskin!

Pese ja kuivaa selleri, tomaatti, tuore kurkku ja sitruuna hyvin. Pätki selleri muutaman sentin välein, viipaloi kurkku ja puolita tomaatit ja tipauta ne hyvin pestyyn ja kuivattuun lasipurkkiin. Veistele sitruunan kuoresta keltaista osaa samaiseen purkkiin varoen ottamasta mukaan yhtään kitkerää valkoista sisäkuorta. Lisää purkkiin vielä loput mausteet ja täytä purkki sitten vodkalla.

Laita purkki jääkaappiin maustumaan ainakin kolmeksi päiväksi. Tekeytymisen aikana kannattaa maistella uutosta päivän välein ja poistaa kyydistä tarvittaessa chiliä tai valkosipulia, mikäli niiden maku tuntuu korostuvan liikaa. Itse pidin vodkan lopulta maustumassa lähes viikon. Kun olet makuun tyytyväinen, siivilöi maustettu vodka hyvin huolella puhtaaseen pulloon: ensin siivilän läpi, sitten esim. kahvin suodatinpussin tai tiheän kankaan läpi. Säilytä maustettu vodka ilmatiiviisti jääkaapissa. Maustettu vodka toimii loistavasti Bloody Maryn pohjana, mutta saattaapa se maistua jollekin ihan sellaisenaankin hyvin viilennettynä!

Huom! Koko reseptin määrää en itse tekisi, ellei kylään ole tulossa isompaa määrää Bloody Mary -faneja. Omasta mielestäni tämä erinäisillä tuoreilla vihanneksilla maustettu vodka oli nimittäin parhaimmillaan melko tuoreeltaan, eli parin viikon sisällä siivilöinnistään. S

Toki huolella siivilöity vahva alkoholi pitäisi säilyä muutamaa viikkoa paljon pidempäänkin: pulloon mahdollisesti jäänyttä osaa ei tarvitse parin viikon jälkeen kaataa pois. Moni maustettu viina itseasiassa vain paranee ajan kanssa! Mikäli nesteen pinnalle kuitenkin ilmestyy utuista hötöä tai se maistuu oudolle, kaada se pois.

Ps. Alkolin maustamisesta kiinnostuneet hoi, suosittelen kurkkaamaan sekä tämän, tämän että tämän aiheeseen syvemmälle menevän blogipostauksen.

Pps. Bloody Mary -aiheesta olen kirjoitellut aiemminkin: aristoista löytyvät jutut Kalja-Mary, Virgin Mary -mehu, sekä Bloody Mary -gose.

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

by Juulia on September 30, 2018 2 Comments

Kaupallinen yhteistyö Tartex

Tartex – jotkut rakastaa, toiset … ei. Jälkimmäinen vaihtoehto on itselleni käsittämätön, sillä minulla todellakin on rakkaussuhde Tartexiin, voisin syödä sitä kevyesti kokonaisen tuubillisen yhdeltä istumalta!

Minun ja armaan tuubini historia on jäljitettävissä 90-luvulle asti, jolloin yläasteikäisenä ystäväni maistatti minulle tätä herkkutahnaa ensimmäisen kerran hapankorpun päällä. Se oli rakkautta ensi puraisulla! En ollut maistanut mitään Tartexin kaltaista aikaisemmin ja joku tuossa lähinnä ravintohiivaa, kasviöljyjä ja mausteita sisältävässä tahnassa vetosi makunystyröihini. Se ei ollut liian mausteista tai suolaista, vaan sopivan täyteläistä olematta kuitenkaan liian päällekäyvän makuista. Se oli … koukuttavan lohdullinen maku. Aikuisena osaan jo sanoa, mistä oli kyse: umamista.

Kuten tuo ysärimuistelonikin paljastaa, Tartex ei tosiaan ole mikään upouusi kasvissyöjien ja vegaanien trendituote, vaan vanha klassikko jota tietäjät ovat kaupan hyllyiltä haalineet jo vuosikymmeniä – tuotteen valmistus on nimittäin aloitettu jo vuonna 1942! Minusta on ihanaa, että kaupoista löytyy vegaaninen luomutuote, jolla on näin pitkä historia. Nähtäväksi jää, mitkä tämänhetkisistä trendikkäistä kasvisvalmisteista jäävät elämään yhtä pitkäksi aikaa!

Tartex -reseptiikka?

Varmaankin juuri tuon ensikokemukseni vuoksi Tartex on minusta edelleenkin parhaimmillaan hapankorpun päällä, enkä ole tuota hyväksi toteamaani yhdistelmää juuri sen jälkeen kilpailevilla ideoilla haastanut (antakaa minulle tuubi Tartex Classicia ja keko hapankorppuja ja mutustelen saaliini edelleen teinin hartaudella, muruista välittämättä, mieluiten sängyssä). Tartexin ja hapankorpun pyhälle liitolle on kuitenkin vihdoinkin tullut kilpailijoita, kun sain toimeksiannon kehitellä Tartex -reseptiikkaa!

Mauista löytyy suosikkini Naturellin lisäksi sieni, yrtti, yrtti & valkosipuli, chili sekä vihreä oliivi -versiot. Tuubin kyljessä lukee “vegetarian pâté”, minkä voisi vapaasti suomentaa kasvispateeksi, mutta “voileipätahna” taitaa olla kuvailuna kuitenkin tarkin: Tartex sopii mitä parhaiten leivän päälle ja miksei myös voileipäkakkujen täytteeksi. Näin helppo ratkaisu ei minua kuitenkaan reseptiikan luomisessa kutkuttele! Jotain leipää jännempää on tästä tahnasta kehiteltävä.

Ei muuta kun vakoilemaan, minkälaisiin ruokiin muut ovat tätä tahnaa käyttäneet! Tartex on vegaaninen tuote, joten ei ehkä kovin yllättävää, että juuri vegaanisten reseptien joukosta löysin ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kotimaiset referenssini. Vegaanipiirejä reilu vuosi sitten ihastuttanut “maksaton maksalaatikko” minulla on ollut testilistalla jo pitkään (aiheesta lisää esim. tässä PS. Olen vegaani -videossa – itse resepti on käsitykseni mukaan peräisin jo 80-luvulta, mutta se nousi tämän buumin myötä taas ajankohtaiseksi). Ruokablogikollegani Saara Viimeistä Murua Myöten -blogista taas käytti vegaanisiin bahn mi -patonkeihin Tartexia maksapasteijan sijasta. Niinpä! Hieman maksapasteijamainen makuhan Tartexilla ehkä onkin … mikä on hassua, sillä maksamakkaraan en ole koskaan hurahtanut niin kuin tähän tahnaan.

Testing testing…

Näistä kahdesta “maksaisesta” reseptistä inspiroituneena tein itse Tartexista ensimmäiseksi “maksapihvejä” käyttäen sitä kasviproteiinia, joka itselleni on 90- ja 2000-luvun kasvissyöjävuosiltani kaikkein tutuin: soijarouhetta. Tein siis soijarouhepihvejä, jotka maustoin kunnon truuttauksella Tartexilla (vegaanisten reseptien pariin suuntasin siis itsekin). Hyväähän siitä tuli, muttei kovin kuvauksellista 😀 Samoin kävi yrtti-Tartexilla silatun soijabolognesekastikkeen ja sieni-Tartexilla maustutun kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa: lohdullista ja hyvää vegaanista kotiruokaa, mutta kaikkea muuta kuin nättiä.

Älkää käsittäkö väärin, en välttele varsinaisesti laittamasta blogiini “epäesteettistä” ruokaa – sitä löytyy täältä monen postauksen voimin! Tartex kuitenkin yhdistyy mielessäni niin vahvasti 90-lukuun, että kaipaan reseptilleni raikasta ja ajankohtaista otetta. Tartex voileipätahnaa on valmistettu vuodesta 1942, mutta ei siitä laitetun ruuan tarvitse olla samalta ajalta peräisin!

Lopulta ideat loksahtelivat paikoilleen. Mutustelin Tartexilla mehevöitettyä herkkusieni-kermakastiketta perunamuussin kanssa ja totesin, että eihän tässä sitä soijarouhetta tarvita!

Päädyin siis tekemään Tartexista perunan ja savutofun kanssa mehevää täytettä kasvispiirakalle. Pohjaksi piirakalleni tuli kaupan filotaikinaa (se on niin helppokäyttöistä, ihanan rapeaa ja hauskan näköistä!) ja täytteeksi lisää umamia: kypsiä kotimaisia sesongin tomaatteja ja ihania baby artisokkia. Täyteläisen tartexmassan päälle ladottava täyte voi tietysti olla mitä tahansa muutakin sesongissa olevaa – tatteja, esikypsennettyjä punajuurisiivuja, zucchinia, maa-artisokkaa, kurpitsaa…

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

4-6:lle

Tartex -täytteeseen:

n. ½ Tartex Vegetarian Paté Naturell -tuubia

1 iso keitetty jauhoinen peruna (n. 200 g)

200 g savutofua

n. 1-2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, mustapippuria

Piirakkaan:

10 levyä filotaikinaa (n. 25 × 35 cm kokoisina paloina)

3 rkl (chili)öljyä

n. 300 g kypsiä sesongin tomaatteja

n. 150 g esikypsennettyä ja paloiteltua (baby) artisokkaa / säilöttyä latva-artisokkaa

maun mukaan suolaa, mustapippuria

loraus oliiviöljyä

puolisen ruukkua rakuunaa, basilikaa, kirveliä … mistä yrtistä nyt siis satut pitämään!

Valmista ensin Tartex -täyte soseuttamalla kaikki täytteen raaka-aineet tasaiseksi massaksi. Mausta massa suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä ja laita se sivuun odottamaan.

Filotaikinan valmistelu:

Sulata filotaikinaa pakkauksessaan huoneenlämmössä ainakin 2 tuntia (lue tarkemmat ohjeet vielä pakkauksesta) ja nosta taikinalevyistä kymmenen sitten pöydälle (ylijääneistä levyistä voi tehdä esim. luumu-frangipanipiirakan). Peitä taikinalevyt kostealla pyyhkeellä, jottei hauras filotaikina kuivu. Vuoraa n. 20 × 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja sivele levinpaperille vähän öljyä. Aseta ensimmäinen filotaikinalevy vuokaan ja sivele sillekin sinne tänne hieman öljyä (itse käytin tässä chiliöljyä). Nosta seuraava levy edellisen päälle, sivele sille taas hieman öljyä ja jatka näin, kunnes viimeinenkin levy on paikoillaan. Pyri asettelemaan filotaikina niin, että jokaisella sivulla on taikinaa uunivuoan reunaan asti – saatat joutua laittamaan levyjä välillä hieman lomittain, jotta tämä onnistuu (riippuu käyttämäsi filotaikinan mittasuhteista, omat levyni leikkasin saksilla sopivan kokoisiksi tätä piirakkaa varten).

Piirakan täyttäminen:

Lusikoi Tartex -täyte uunivuokaan ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi filotaikinan päälle. Puolita kirsikkatomaatit / viipaloi isot tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele tomaatit sekä esikypsennetty ja paloiteltu (baby) artisokka vuokaan tasaisesti yhdeksi kerrokseksi. Valuta päälle vielä hieman öljyä ja ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes filotaikina on reunoilta kullanruskea ja tomaatit ovat kauniin paahtuneita. Anna piirakan jäähtyä hieman ja lisää päälle lopuksi käyttämäsi yrtti. Tarjoile vielä lämpimänä! (Hyvälle tämä sadonkorjuupiirakka maistuu tosin jäähtyneenäkin)

Ps. Tartex-tahnat ovat kolesterolittomia, gluteenittomia, luomuja, vegaanisia, laktoosittomia ja nyt myös palmuöljyttömiä. Ruohonjuuren sivuilla Tartex Naturellin raaka-aineiksi on listattu hiivajauhe, vesi, palmuöljy*, perunatärkkelys*, auringonkukkaöljy*, merisuola, tomaattisose*, hiivauute. (*=luomulaatua.) Tartexin omilla sivuilla olevat tuoteselosteet sekä oma tuubini kertovat kuitenkin, että tuote on nykyään “palm oil free” eli palmuöljytön. Palmuöljy on nykyään korvattu kookosöljyllä.

Löytö: Sirkkis & perunanachot

by Juulia on September 1, 2018 2 Comments

Terkkuja härdelliköökistä! Täällä on tänä viikonloppuna häärätty sekä kokki että hella liekeissä, hikisenä mutta onnellisena tsiljoonaa ruokaa yhtä aikaa: alkusyksyhän on innokkaalle ruuanlaittajalle yltäkylläisyyden aikaa mitä tulee kotimaisiin sesonkituotteisiin. Hopusta huolimatta mukaan piti kuitenkin mahduttaa pikainen testaus upouudesta tuotteesta nimeltä Sirkkis!

Sirkkis

Alkuviikosta ovelleni kannettiin sirkkoja sisältä uusi kasviproteiinituote Sirkkis, joka muistuttaa käyttötavaltaan kovasti Härkistä ja Nyhtistä. Sain kunnian olla kolmas kuluttaja, joka tätä uutuustuotetta kätösissään on pidellyt ja kylläpä on kuulkaa harmittanut, että piti viikonloppua odottaa ennenkuin ehdin pakettia avaamaan.

Paistettua jauhelihaa koostumukseltaan muistuttava Sirkkis on sellaisenaan käyttövalmis eikä kypsennystä kaipaile, kevyt lämmittäminen esim. paistinpannulla riittää. Kastikkeisiin ynnä muihin patoihin suositellaan Sirkkiksen lisäämistä vasta valmistuksen loppuvaiheessa, ja kuten esim. Härkiksen kanssa, veikkaan että kyse on siitä että näin tuoteen rakenne pysyy priimana (tämä on oletus, jonka pyrin testaamaan lähipäivinä).

Sirkkis saatu testattavaksi Entikseltä

Sirkkis sisältää kotisirkkaa neljä prosenttia ja loput tuotteesta koostuu mm. erinäisistä kasviproteiineista (herneproteiini, soijaproteiini), kaurajauhoista ja ohratärkkeyksestä. Tuote on laktoositon, mutta sisältää gluteiinia. Paketissa on 250 g Sirkkistä ja hinta osuu 4-5 euron välille. Proteiinia tuote sisältää 24% ja sirkkajauhe tuo sekaan proteiinin lisäksi rautaa sekä kasvissyöjille tarpeellista B12 vitamiinia. Tuotteet löytyvät keskeisimmistä Prismoista 3.9.2018 alkaen.

Tuoteperheen eka tulokas on maustettu grillimausteella (!), mutta sen maku osoittautui hienoisesta grillimauste-epäluulostani huolimatta todellisuudessa varsin miedoksi. Tämä on hyvää! Odotan mielenkiinnolla tuoteperheen seuraavia tulokkaita.

Hyönteisruoka?

Mitä tulee entomofagiaan, olen erityisesti teoriassa täysin sen kannalla: uskon, että hyönteiset ovat hyvä vaihtoehto tulevaisuuden proteiinilähteeksi. Hyönteisissä on paljon proteiinia, niiden kasvattaminen on edullista ja se rasittaa ympäristöä muiden proteiininlähteiden tuottamista vähemmän.

Käytännössä huomaan kuitenkin hieman kavahtavani ötökkätuotteita, varsinkin, jos itse ötökkä on seassa näkyvästi. Tässä tuskin olen ainoa! Sirkkoja ja jauhomatoja aikoinaan ekan kerran sellaisenaan maistaessani selkärangasta nousi tahtomattani pieni puistatus ja niin se mokoma aina vain herää kun tiedän syöväni ötökkää. Ei siinä auta järkeily! Yllättäen Sirkkiksen kanssa tätä reaktiota ei kuitenkaan syntynyt – sirkat ovat tuotteessa jauheena ja jotenkin unohdin nopeasti niitä tämänpäiväsellä aterillani edes syöväni. Hyönteisruuasta kiinnostuneet, suosittelen muuten tutustumaan mitä mainioimpaan Hyönteiskokki -sivustoon!

Ensimmäinen avaamani Sirkkis-paketti heivattiin tässä keittiössä helpon ja nopean perunanachopellillisen päälle ja koko pelllilinen katosi kahden hengen voimin alta aikayksikön 🙂

Sirkkis – perunanachot

1 pellillinen / 2:lle

½ kg kiinteitä perunoita

2 rkl (chilillä maustettua) oliiviöljyä

ripaus suolaa

150 g raastettua cheddaria

n. ½ pakettia grillimaustettua Sirkkistä

n. 250g kirsikkatomaatteja

1 tuore maissintähkä / n. 2 dl maissinjyviä

1 dl mietoa luomusalsaa

3-4 rkl creme fraichea

tuoretta korianteria, kevätsipulia, tuoretta chiliä

Pese perunat ja viipaloi ne esim. mandoliinilla noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet öljyssä ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle hieman suolaa. Paista perunaviipaleita 225 asteisessa uunissa, kunnes ne muuttuvat sieltä täältä kullanruskeiksi. Varo polttamasta pottuja!

Lisää sitten perunaviipaleiden päälle noin ¾ juustoraasteesta ja grillimaustettu Sirkkis. Levitä pellille maissinjyvät sekä loppu juustoraaste. Nostele perunanachojen päälle vielä kirsikkatomaatit ja lykkää pelti sitten takaisin uuniin. Jatka paistamista, kunnes juusto rapeutuu ja tomaatit alkavat halkeilla sieltä täältä.

Ota perunanachot uunista ja ripottele pellille sinne tänne salsa- ja crème fraîchenokareita, silputtua kevätsipulia, chiliä sekä tuoretta korianteria. Tarjoile heti!

Sirkkis-tuoteperheen takana on Entis, kuuden turkulaisopiskelijan start up -kurssilta kipinän saanut hyönteisruokayritys. Sain tänään blogissa esitellyn Sirkkiksen sekä muutaman muu sirkkatuoteen (sirkkasuklaa, sirkkasmoothie) Entikseltä siis testiin – kiitos siiitä! Olen ilolla mukana levittämässä hyönteissyönnin sanaa 🙂 – tuon selkärankareaktioni aion kyllä vielä selättää muidenkin hyönteistuotteiden osalta!

Mikäli Sirkkis kiinnostaa, kurkkaa ihmeessä myös Hannan Sopan eilen julkaisema ihana Sirkkisresepti ja ajatukset tästä tuotteesta!

Ps. Annoksesta saa vegaanisen käyttämällä kaurafraîchea, vegaanista cheddaria ja vaihtamalla Sirkkiksen maustettuun Nyhtikseen, Härkikseen tai vaikkapa Oumphiin.

Pps. Nämä helpot ja nopeat perunanachot ovat saaneet kipinän mm. seuraavista blogeista, joita niitä on viime vuosina tehty: Hannan Soppa, Kokit ja Potit, Kaikki äitini reseptit, Tiskivuoren emäntä sekä Sweet Food o’ Mine … perunanachot ovat siis olleet jo tovin todellista hittiruokaa! Itsekin olen toki niiden suhteen korteni kekoon kantanut jo aiemmin, mutta tuo aiempi versioni (vegaaniset perunanchot & red eye -majoneesi) on yllätys yllätys “hieman” sieltä työläämmästä päästä. Suosittelen kyllä lämmöllä testaamaan myös sitä, jos tykkäät laillani viettää keittiössä pidempiäkin aikoja 🙂

Maissisalaatti “Born in the USA”

by Juulia on August 12, 2018 1 Comment

Maissisalaatti, Portland Maine

Käväisin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa USA:ssa. Kiersimme Juuson kanssa kolmessa viikossa reitin Boston – Portland Maine – Boston – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore – New York ja huh miten intensiivinen, antoisa ja monin tavoin inspiroiva reissu se olikin!

Yritän parhaani, että saisin kerrankin kirjoitettua edes minimalistiset matkaraportit tänne kaupungeista, joissa vietimme pidemmän aikaa (iki-ihana Portland ME, Cool-umbus sekä tietysti New York), näissä kaupungeissa kun ne isoimmat kulinaristiset elämyksetkin tuli koettua. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, etten jostain syystä koskaan saa kirjoitettua juttuja matkoiltani, en, vaikka olisin jo visioinut ne reissun aikana ja kuvannut kaiken juttuun haluamani sekä vielä käsitellytkin ne kuvat. Mistä lie kiikastaa, jokin siinä matkaan palaamisessa kirjoittelun muodossa ilmeisesti tökkii, vaikka muuten reissuja ihana muistella onkin!

Born in the USA…

Mistä sen sijaan on aina jotenkin helpompi kirjoittaa, on tietysti kokkailu. Tällä reissulla en keittiöön päässyt kuin kolmesti, mutta jokaisella kerralla päädyin tekemään enemmän tai vähemmän samantapaista salaattia: jotain makeaa, jotain raikasta, joku yrtti + juusto. Kiertelin aina tilaisuuden tullen paikallisissa ruokakaupoissa (oih Whole Foods, Trader Joe’s, Krogers, Giant…), pää pyörällä erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla. Kun sain sitten muutaman kertaa syyn oikein shoppaillakin, en malttanut olla keräämättä ostoskoriin täyttä lastia kaikkea mitä mieleni teki. Ja maissilapsi kun olen, minunhan teki mieli varsinkin tuoretta MAISSIA!

Valitettavasti tiellemme ei osunut niitä monivärisiä ihania maissintähkiä, joita aina Instagramissa ihailen, mutta sainpa sentään käsiini ihanan tuoretta ja makeaa kaksiväristä sokerimaissia. En valita, se oli nimittäin herkkua sekin. Lisäksi koriin piti kerätä hassuimman muotoiset ja näköiset perinnelajiketomaatit (heirloom tomato) sekä funkeimmat paikalliset juustot ja kun kaikki himot oli kaupassa tyydytetty, syntyi idea ruokalajista vasta, kun pääsin saaliineni takaisin keittiöön.

Maissisalaatti vol 1 & 2

Portlandissa tein meille eräänä aamuna salaatin, johon tuli tuoretta maissia, keltaista heirloom tomaattia, valkoista nektariinia, pulleita Mainen mustikoita, puska basilikaa, sekä upeaa Cosmic Goat Farm & Creameryn “Stargrazer” -vuohenjuustoa. Airbnb:mme keittiöstä lainasimme ripauksen suolaa, pippuria sekä lorauksen oliiviöljyä. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun itse raaka-aineet olivat niin makoisia – täydellinen maissisalaatti oli siinä.

Kuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!

Maissisalaatti, Columbus Ohio

Columbuksessa pääsin toistamaan tämän ihanan makuyhdistelmän, kun illallistimme yhtenä iltana Juuson ystävien kotona isommalla porukalla. Tuolloin kävimme ostoksilla paikallisessa etnisessä jättikaupassa, Saraga Supermarketissa, ja koriin tarttui edellämainittujen lisäksi muutama upea vesimeloniretiisi, kevätsipulia, nippu isoja perillan lehtiä (joita en voi vastustaa) sekä vuohenjuuston sijasta hieman fetaa. Oi, kyllä, tämäkin yhdistelmä toimi.

D.C.:ssä salaattiin päätyi maissin sijasta sesonkiherkku Rainier-kirsikoita sekä pikkuruisia viinirypäleitä, joita “sampanjarypäleiksikin” ilmeisesti nimitetään. Mutta eipä siitä salaatista tällä kertaa enempää, nimittäin koti-Suomessahan on nyt meneillään maissikausi! Tuo täydellinen maissisalaatti onnistuu nyt siis vihdoin täälläkin ♥

Mitä tulee juustoon, itse pidin salaatin muiden makujen kanssa ehkä hippusen enemmän pehmeästä ja miedon happamasta vuohenjuustosta, jota käytin Portlandissa kuin terävämmästä fetasta, jota laitoin salaattiin Columbuksessa.

Maissisalaatti “Born in the USA”

2-4:lle

2 tuoretta maissintähkää

2 kypsää nektariinia

100 g pensasmustikoita

1 iso pihvitomaatti tai 2 pienempää kypsää tomaattia

ruukku basilikaa / perillaa / 4-5 isoa shisolehtä

n. 150 g pehmeää ja mietoa vuohenjuustoa / vuohenfetaa

loraus hyvää neitsytoliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi halutessasi:

1 vesimeloniretiisi / kourallinen pikkuretiisejä tai pieni pätkä retikkaa

1 kevätsipuli varsineen

1 limetin mehu

Riivi maissista suojalehdet ja pese maissi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä jyvät irti syvään kulhoon. Kuutioi tomaatti sekä nektariini sentin-parin paloiksi ja lisää kuutiot maissin sekaan. Heitä sekaan mustikat sekä varsistaan riivityt basilikan/perillan lehdet (mikäli saat jostain käsiisi isoja shisolehtiä, voit suikaloida 3-4 lehteä ohuelti salaatin sekaan).

Mikäli käytät kevätsipulia ja retiisiä, viipaloi vielä retiisi/retikka tai vesimeloniretiisi (mikäli löydät sellaisen muuten Suomesta niin vinkkaa mullekin mistä niitä saa!) sekä kevätsipuli ja heitä nekin salaatin sekaan.

Mausta maissisalaatti kunnon lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Mikäli olet kirpeän ystävä, voit puristaa sekaan vielä hieman limettimehua. Sekoita hyvin ja murustele salaatin päälle lopuksi käyttämäsi juusto. Sekoita kevyesti ja tarjoile heti!