Borssikeitto valkosipulihapankaalilla – ruokaa rauhan puolesta

Heips! Terveisiä sairastuvalta. Seuraan täältä sydän syrjälläni Venäjän armeijan tuhoisaa hyökkäystä Ukrainaan. Suru, huoli ja pelko ukrainalaisten puolesta on suuri. En missään nimessä ole oikea ihminen pohtimaan tämän syvästi järkyttävän, parhaillaan tapahtuvan pahuuden syitä tai seurauksia. En kuitenkaan halua myöskään olla hiljaa. Monella meistä on valtava auttamisen halu, näin myös minulla. Rahallinen tuki humanitääristä apua tarjoaville järjestöille on minulle itsestäänselvyys. Niin olisi myös mielenosoituksiin osallistuminen! Kun se ei koronapotilaalle kuitenkaan ole mahdollista, on tämä blogipostaus julkinen mielenosoitukseni sotaa vastaan, tuen osoitukseni niin Ukrainalle, kuin kaikille Putinin hallintoa ja sotatoimia vastustaville venäläisillekin.

Jump to Recipe

Borssi, borscht, борщ, barszcz, borš, borshch…

Borssikeitto (ukrainaksi борщ, venäjäksi борщ) on varmasti yksi kuuluisimmista itäeurooppalaisista ruuista. Nopea haku suomalaisilla ruokasivustoilla kertoo, että borssikeitto on venäläinen ruoka ja että se valmistetaan mm. punajuurista. Suurin osa teistä lukijoista on varmasti asiasta samaa mieltä – minä mukaan lukien! Mutta kuten niin usein elämässä, on tämäkin tieto vain osa totuutta. Punajuuriborssi on nimittäin alunperin kotoisin Ukrainasta. ”Borssikeitto” kaikissa sen lukuisissa eri muodoissaan, joista kaikissa ei todellakaan ole punajuuria, on oleellinen osa monen eri alueen ja kansallisuuden ruokakulttuuria. Ja mitä enemmän asiasta luen, sen selvempää on, että nopea vilkaisu vaikkapa suomenkieliselle wikipediasivulle ei kerro tästä pitkän ja polveilevan historian omaavasta, laajalle levinneestä keitosta vielä juuri mitään.

#CookForUkraine

Korona-sumuisilla aivoillani en tätä orastavaa analogiaa lähde sen kummemmin virittelemään, mutta juuri nyt niin borssikeittoa kuin monia muitakin ukrainalaisia perinneruokia kokataan ympäri maailman #CookForUkraine -varainkeruukampanjan nimissä. Kampanjan on laittanut pystyyn Instagramissa sodasta ja Ukrainassa tällä hetkellä oleilevista läheisistään tiiviillä tahdilla julkaiseva ukrainalainen kokki Olia Hercules ja venäläinen ruokakirjailija Alissa Timoshina. Kampanjassa kerätään rahaa Unicef UK:lle joka tekee työtä sotaa pakenevien naisien ja lapsien avuksi. Kansainvälinen ruokakuvaajien ja -blogaajien yhteisö Instagramissa on minun yhteisöni ja moni Instatuttuni käy parhaillaan läpi tätä tragediaa henkilökohtaisesti. Niinpä laitoin minäkin borssikeiton tulille tukeakseni kampanjaa.

”Miten naiivia. Ei sinun keitostasi ole Ukrainassa mitään apua” sanoo sisäinen kyynikkoni. Niinpä. Suoranaista apua siitä tuskin onkaan. Mutta eipä siitä ole nähdäkseni haittaakaan. Varsinkin jos samalla kannustan jokaista tätä juttua lukevaa tukemaan valitsemaansa humanitääristä apua kriisialueille tarjoavaa järjestöä itselleen sopivalla summalla.

Organisaatioita joille itse lahjoitan:

Eikä se haittaa, vaikka lukisit tätä juttua joskus tulevaisuudessa. Haasteeni pätee silloinkin! Hätä ja humanitääriset kriisit tästä maailmasta tuskin loppuvat ja apua tarvitaan tälläkin hetkellä Ukrainan lisäksi monella puolella maailmaa. Ei siitäkään loppujen lopuksi ole niin kauaa, kun Unicef tuki lapsia myös täällä Suomessa.

Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta osallistua keräyksiin edes pienellä summalla, vaikka halua olisikin. Senpä vuoksi haastan jokaisen tämän jutun lukijan myös toimimaan päivittäisessä arjessaan rauhan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, syrjintää, rasismia ja vihapuhetta vastaan. Rasismille ei tässä maailmassa tarvita yhtään enempää jalansijaa. Yksittäiset venäläiset ja venäjää äidinkielenään puhuvat ihmiset täällä Suomessa eivät ole vastuussa sodasta. Kun joidenkin mielestä tällä hetkellä kaikki Venäjään liittyvä on niin vastenmielistä, että ilmeisesti jopa Ylen venäjänkieliset uutiset pitäisi lopettaa, on Suomessa asuvien venäläisten ja venäjänkielisten huoli syrjinnästä aivan ymmärrettävää (lue lisää esim. tästä Ylen jutusta). On myös kylmäävää nähdä, miten Ukrainan sotaa pakenevia verrataan länsimaisessa sotauutisoinnissa sivistyneemmiksi kuin esim. Irakista tai Afganistanista tuleviin pakolaisiin (lue aiheesta lisää esim. tästä Al Jazeeran uutisesta), ja kuinka sodan kauheutta korostetaan sillä, että kärsimässä on ”sinisilmäiset ja vaaleatukkaiset” eurooppalaiset. Sota on kauheaa, piste. Autetaan kaikkia siitä kärsiviä!

Borssikeitto

Muinainen borssikeitto tehtiin ukonputkea hapattamalla ja tästä kasvista on peräisin keiton nimikin. Meille tutun punajuuriborssin juuret ovat Ukrainassa, mutta borssista on olemassa lukuisia versioita kaikkialla, missä sitä keitellään. Borssikeitto on olennainen osa Ukrainan ja Venäjän lisäksi mm. puolalaisessa ja juutalaisessa ruokakulttuurissa ja sitä syödään ympäri maailman. Kaikki borssikeitto ei myöskään ole punaista – on myös vihreää ja valkoista borssia, ja näistäkin on vielä omat versionsa eri alueilla… Kiinassakin on oma ”borssinsa”! Eri borsseissa vaihtelee niin raaka-aineet, mausteet, valmistustavat, tarjoilutavat ja lisukkeet kuin sekin, millä keittoon tuodaan sille usein niin tyypillinen happamuus. Se voi olla fermentointua punajuurimehua, heraa, etikkaa, sitruunaa, suolakurkkulientä… Jos innostut tutustumaan borssikeiton eri muotoihin halki aikojen ja maiden rajojen, on ihan perus Wikipedia-artikkelista hyvä aloittaa, kunhan lukee sen englanniksi.

Meidän perheessä borssikeitto on aina punajuurivoittoinen, mutta seassa on myös runsaasti muita juureksia ja vihanneksia. Isoäitini lisäsi keittoon aina lihaa, mutta omassa keittiössäni borssikeitto on lähes poikkeuksetta kasvisruokaa. Happamuutta keittoon on meillä lisätty milloin säilykepunajuuren liemellä, milloin lorauksella etikkaa. Vaikka perinteinen unkarilainen punajuuriborssi alusta asti keiteltyine lihaliemineen on työläämpi prosessi, ei tätäkään yksinkertaista vegeborssia silti voi kutsua nopeaksi keitoksi. Ison rehukasan kuoriminen, pilkkominen ja raastaminen vie aikaa… Siksi teenkin borssia mieluiten aina kerralla paljon. Tämänpäiväisessä ohjeessani borssille tyypillinen happamuus ilmestyy lautaselle vasta tarjoiluvaiheessa valkosipulihapankaalin muodossa. C-vitamiinia sairastuvalle, kiitos!