porkkana arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata

by Juulia on March 17, 2020 3 Comments

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin

Terveisiä kotoa!

Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.

Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀

Kotivarareseptit

Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.

Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).

Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.

Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!

Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…

Sitruunainen kikhernepata

vegaaninen

4:lle

200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1-2 sellerinvartta (koosta riippuen)

1-2 porkkanaa (koosta riippuen)

1 keskikokoinen sipuli

4-5 valkosipulin kynttä

1 oksa rosmariinia / 1 tl kuivaa rosmariinia

muutama laakerinlehti

1 sitruuna (tai lohko suolaan säilöttyä sitruunaa / 2-3 tl sitruunamehutiivistettä)

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

100 g orzoa** (n. 1,2 dl) tai jotain muuta pienikokoista pastaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

kunnon loraus neitsytoliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

vastarouhittua mustapippuria

sitruunalohkoja

* 100g kuivia kikherneitä = n. 1,2 dl

** orzo on ison riisinjyvän muotoista pastaa

Valmistelut:

Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)

Padan valmistus:

Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.

Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.

Viimeistely:

Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.

Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.

Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.

Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

Liha

by Juulia on December 26, 2019 1 Comment

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

Okayu eli suolainen riisipuuro japanilaisittain = puuroriisin uusi elämä

Puuroriisin uusi elämä

Joulu on juhlittu ja joulua edeltävän kiireen jälkeen välipäivien kalenteri ammottaa ihanasti tyhjyyttään. Minulle se tarkoittaa tilaisuuttaa kokkailla kiireettää ja rauhassa niitä vähän pidempiäkin prosesseja: kokkailla lomaruokaa, keitellä liemiä … ja käyttää vaikkapa nuo kaapin perältä löytyneen viimevuotisen puuroriisipussin jämät johonkin järkevään!

Pyrin kovasti siihen, että keittiössäni syntyisi mahdollisimman vähän ruokahävikkiä ja niinpä joulun jälkeen syödään luonnollisesti tähteitä. Välillä sitä joutuu vaan huomaamaan, että niitä löytyy myös kuivakaapista… kuten vaikkapa nyt tuota puuroriisiä. Riisipuuro on minulle sataprosenttisesti joulun juttuja ja kun joulu on ohi, meinaa tuotteen olemassaolo päästä unohtumaan. Harvoin sitä kuitenkaan koko pussia saa kerralla kulumaan, niin on keksittävä ruokia joihin puuroriisiä upottaisi. Tänä vuonna jouluista riisipuuroa ei ole itseasiassa tullut tehtyä ollenkaan, mutta sen sijaan puuroriisistä syntyi suolainen riisipuuro japanilaisittain eli okayu.

Okayu (josta olen muuten kirjoitellut ennenkin) valmistuu yksinkertaisimmillaan vedestä ja puuroutuvasta riisistä ja se eroaa kiinalaisesta, hyvin samankaltaisesta congee -riisipuurosta siinä, että se on paksumpaa. Japanissa riisin ja nesteen suhde on usein 1:5 – 1:7, kun taas Kiinassa jopa 1:12. Itse keitän okayun veden sijasta mieluiten liemeen ja liemen taas teen mieluiten itse!

Hävikkiluomuliha

Olen ottanut tavakseni “pelastaa” kaupan lihatiskistä viimeinen käyttöpäivä -päiväyksen uhkaamia luomulihapaketteja pakastimeeni. Mieluiten kannan kotiin luomulihaa, jonka voin hyödyntää sekä liemen raaka-aineena että ruokana. Niinpä esim. luomukanan koivet tai siivet ovat tähän mitä oivallisin löytö. Keittelen luisia lihanpaloja sen verran että saan lihan irroitettua niistä talteen, ja jatkan liemen keittelyä sitten vielä pelkkien luiden kera.

Kaiken lihan päätyminen hävikkiin tuntuu tietysti pahalta, mutta vielä enemmän koen surkua siitä, kun luomulihaa menee hävikkiin. Toivoisin luomulihalle menekkiä, kun sitä kerran on tarjolla! Luomulihan löytyminen kaupasta edistää nähdäkseni todennäköisyyttä, että luomua valitaan… ja jos kauppias kokee ettei luomun pitäminen valikoimassa kannata, aika harva asiakas varmaan lähtee etsimään sitä luomulihapakettiaan muualta tai jättää lihan kokonaan ostamatta.

En kuluttajana halua erityisesti tukea lihateollisuutta. Luomutuotantoa sen sijaan tuen mielelläni. En pääsääntöisesti osta lihaa, ellei se ole luomua, riistaa tai pientuottajan tilalta. Suuri lihan kuluttaja en siis selkeästi ole, vaan meillä syödään lihaa ehkä kerran tai kahdesti kuussa. Olenkin mielestäni lähinnä ns. hävikin uhkaavan lihan kuluttaja 😀 Niinpä jos pakastimeeni ei ole eksynyt luomulihaa liemen pohjaksi, en tee lientä – ja jos ei ole lientä, en oikein tee okayuakaan. Niinpä puuroriisi ja luomuliha kuuluvat itselleni tiiviisti yhteen.

Jos haluat tehdä okayun vegeversiona, voit korvata itse keitellyn kanaliemen kahdella litralla mietoa kasvislientä, jonka sekaan heittelet mausteet kiehumaan (paahdettu inkivääri ja valkosipuli, tähtianis, valkopippuri, soija, viismauste, kevätsipuli, sichuanpippuri, chili) ja siivilöit, kun jäljellä on puolisentoista litraa lientä. Tämän jälkeen reseptiä voi jatkaa lisäämällä liemeen riisiä ja haluamansa sattumat. Kasviproteiiniksi tähän sopii kanan sijaan esim. soijasuikaleet (jotka kannattaa liottaa mausteliemessä ennen ruokaan lisäämistä, jotteivät ne ime itseensä liikaa puuron nestettä) tai vaikkapa savutofu. Joulun jälkeen tein suolaista riisipuuroa myös lohella, jonka lisäsin ruuan sekaan vasta ihan lopuksi. Liemenä käytin silloin perinteistä dashia 🙂

Suolainen riisipuuro aka kana okayu

n. 1 kg luomu kanansiipiä tai noin 800g luomu koipireisiä

1 keskikokoinen sipuli

1 porkkana

1 rkl öljyä

3 valkosipulin kynttä

etusormen pituinen pätkä inkivääriä

Liemeen:

3 l vettä

2-3 isoa palaa kombua

4-5 kuivattua siitakesientä

2 tähtianista

n. 10 valkopippuria

2 kevätsipulin vihreät osat

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

3 rkl soijakastiketta

1-3 pientä kuivattua chiliä (riippuen tulisuudesta ja sen tarpeesta)

Lisäksi:

n. 2 dl puuroriisiä

200 g herkkusieniä

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2 kevätsipulin vaaleaa osaa

100 g baby pinaattia

1 porkkana

Aloita paahtamalla kana:

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita grillivastukset päälle. Laita uunivuokaan kana. Leikkaa porkkana kahtia ja halkaise molemmat pätkät pitkittäin. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Sipuleita ei tarvitse kuoria. Leikkaa sipuli neljänneksiksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Lisää uunivuokaan sipulit, inkivääri ja porkkana ja paahda uunin ylätasolla noin 15 min. Lisää vuokaan sitten valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes sekä kana että vihannekset ovat saaneet reippaasti väriä. Kaiken kaikkiaan tähän menee noin puoli tuntia.

Laita liemi tulille:

Laita kaikki liemen ainekset isoon kattilaan. Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä hitaasti kiehumispisteeseen sen aikaa kun kana ja vihannakset ruskistuvat uunissa. Kiirettä ei ole – itse lämmitän kattilaa miedolla lämmöllä ja nostan lämpöä kiehumispisteeseen vasta, kun uunissa alkaa olla valmista. Kun liemi saavuttaa kiehumispisteen, poista kombu. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan kana sekä paahtuneet vihannekset. Peitä kannella ja jätä muhimaan juuri ja juuri poreillen. Älä sammuta uunia, äläkä pese pannua.

Muut valmistelut:

Sillävälin kun liemi pulputtelee menemään, kuutioi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja herkkusienet ja laita ne uunivuokaan. Pyörittele ne huolella vuoan pohjalle jääneessä rasvassa (lisää loraus öljyä mikäli se on tarpeen) ja lykkää sieni-sipuliseos uuniin paahtumaan. Ruskista kymmenisen minuuttia muutaman kertaa sekoitellen. Kaavi sienet pannusta pieneen kulhoon odottelemaan. Lisää pannuun loraus kuivaa sherryä tai ihan vain vettä ja kaaputtele kaikki uunivuoan pohjalle tarttuneet maut nesteen sekaan. Kippaa tämä neste vielä kattilaan tehostamaan makuja 🙂

Kun liemi on porissut puolisen tuntia, nostele kananpalat samaiseen uunivuokaan. Anna palojen jäähtyä sen verran, että saat riivittyä lihan irti luista. (Jos käytän koipireisiä, irroitan nahan tässä vaiheessa erilleen ja säästän sen paistettavaksi rapsakaksi herkuksi annoksen päälle aivan lopuksi.) Nostele luut takaisin liemikattilaan ja jatka liemen keittelyä kevyesti poreillen raollaan olevan kannen alla vielä noin tunti, tai kunnes lientä on jäljellä enää puolet alkuperäisestä määrästä, eli noin puolitoista litraa.

Okayun keittely:

Siivilöi liemi ja tarkista suola, lisää tarvittaessa hieman soijaa. Laita liemi takaisin kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Huuhtele sushi- tai puuroriisi siivilässä kunnes vesi joka riisistä valuu on kirkasta ja kippaa riisi sitten kattilaan. Anna kiehua reippaasti poreillen viitisen minuuttia. Kun liemi kiehuu voimalla, riisi pyörii ja iskeytyy kattilan reunoihin ja pohjaan ja näin siitä irtoava tärkkelys sakeuttaa lientä. Viiden minuutin jälkeen laske lämpötilaa ja kippaa kattilaan yksi kuutoitu porkkana, kypsä sieni-sipuliseos sekä riivitty kana. Jatka keittelyä kunnes riisi on kypsää ja ruoka puuromaista.

Viimeistele suolainen riisipuuro kahden kevätsipulin silputulla vaalealla osalla (jotka jäivät yli kun liemeen käytettiin vihreät osat) ja babypinaatilla. Minusta riittää, että pinaatin ja kevätsipulin sekoittaa kattilaan juuri ennen tarjoilua, varsinaista kypsennystä nämä vihannekset eivät tarvitse.

Tarjoile suolainen riisipuuro kulhoista. Pinnalle voi lorauttaa hieman paahteista seesamiöljyä tai silputa lisää kevätsipulia tai hieman tuoretta chiliä. Kuvan okayu on viimeistelty lootuksenjuurisipseillä 🙂

DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia on December 3, 2018 0 Comments

Mitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää ~~pitkän työviikon kiristämällä äänellä~~ hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää” tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”. Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

Juureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

Parsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

by Juulia on February 26, 2018 2 Comments

Porkkanapuuro

Porkkana ja puuro = kaksi lempiasioistani. Kaurapuuro on ollut kautta aikojen tärkeimpiä lohturuokiani, kun taas porkkanat… Noh sanotaanko vaikka, että lapsena rakastin järsiä porkkanoista sellaisia omasta mielestäni upeita “veistoksia” ja odotan joka vuosi uuden sadon naattiporkkanoita kuin kuuta nousevaa. (Jep, rakastan porkkanoita!)

Ihan heti ei silti minullekaan olisi tullut mieleen laittaa porkkanaa puuroon. Parisen vuotta sitten tajuntaani etsiytyi kuitenkin sosiaalisesta mediasta niin monta herkullista “porkkanakakkupuuron” reseptiä, että porkkanapuuro olikin yhtäkkiä aivan luonteva ajatus. Kukapa ei haluaisi puuronsa maistuvan välillä porkkanakakulta?

Porkkanakakkupuuron ohje löytyy siis toki minultakin nykyään, kuinkas muutenkaan. Tämänpäiväinen ohje ei kuitenkaan esitä olevansa edes kakkua, vaan ihan vain porkkanaraasteella mehevöitettyä puuroa. Porkkanapuuro on maustettu tahinilla, vaniljalla ja kardemummalla sekä makeutettu vaahterasiirapilla. Lisukkeeksi sille käy minusta melkeinpä mikä marja vaan, mutta meillä sattui kameran iloksi olemaan puuropäivänä kaapissa ihanan dramaattisia karhunvatukoita!

Mikä yllätti iloisesti, oli kuivattu veriappelsiini puuron kaverina: tolkuttoman hyvää! Kuivasin muutama viikko takaperin ison satsin veriappelsiinia ja olen näitä ihanan kirpeitä kiekkoja mutustellut siitä asti vähän kaiken kanssa. En ollut suunnitellut laittavani niitä tähän annokseen, mutta kun purkki osui silmiin, lykkäsin puurokulhoon hetken mielijohteesta muutaman. Onneksi.

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinisipseillä

vegaaninen, gluteeniton

2:lle

2 dl isoja (gluteenittomia) kaurahiutaleita

4-6 dl vettä (tai halutessasi kasvimaitoa)

1 iso mehevä porkkana

1 rkl tahinia

1 rkl kookosöljyä

1-2 rkl vaahterasiirappia

¼ tl vaniljaa (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

¼ tl kardemummaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

150 g marjoja, esim. karhunvatukoita / vadelmia / mustikoita

(kuivattuja) veriappelsiiniviipaleita (*

Mittaa kaurahiutaleet, hienolla terällä raastettu kuorittu porkkana ja 4 dl vettä (tai kasvimaitoa) kattilaan. Keittele välillä hämmentäen miedolla lämmöllä, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsiä. Lisää nestettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.

Mausta porkkanapuuro kookosöljyllä, tahinilla, lorauksella vaahterasiirappia, suolalla, vaniljalla sekä kardemummalla. Sekoita hyvin ja maista. Lisää vaahterasiirappia mikäli olet makeamman ystävä.

Jaa porkkanapuuro kahteen kulhoon ja päällystä marjoilla sekä (kuivatuilla) veriappelsiiniviipaleilla. Itse lorautan tässä kohtaa mieluusti puuron päälle vielä vähän vaahterasiirappia ja ripottelen pinnalle pikkuriikkisen vaniljasormisuolaa, jollaista suosittelen rohkeasti ostamaan mikäli sitä tiellenne osuu. Tarjoile porkkanapuuro lämpimänä aamupalalla, brunssilla, välipalalla, iltapalalla… eli siis ihan milloin nyt sattuis mielesi sitä tekemään!

*) mikäli et ole kuivannut lähiaikoina useampaa veriappelsiinipellillistä, kuten minä, voit toki viipaloida puuron päälle appelsiinia ihan sellaisenaan.

Ps. Jos porkkanakakku jäi kakkuhöpöttelyni jälkeen mieleesi pyörimään, niin kurkkaapa huviksesi Asenne-kollegani Tuulian herkullinen ohje porkkanakakkulatelle! Siis … porkkanakakku … LATTE! Nerokasta!