porkkana arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia on December 3, 2018 0 Comments

Mitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää ~~pitkän työviikon kiristämällä äänellä~~ hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää” tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”. Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

Juureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

Parsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

by Juulia on February 26, 2018 2 Comments

Porkkanapuuro

Porkkana ja puuro = kaksi lempiasioistani. Kaurapuuro on ollut kautta aikojen tärkeimpiä lohturuokiani, kun taas porkkanat… Noh sanotaanko vaikka, että lapsena rakastin järsiä porkkanoista sellaisia omasta mielestäni upeita “veistoksia” ja odotan joka vuosi uuden sadon naattiporkkanoita kuin kuuta nousevaa. (Jep, rakastan porkkanoita!)

Ihan heti ei silti minullekaan olisi tullut mieleen laittaa porkkanaa puuroon. Parisen vuotta sitten tajuntaani etsiytyi kuitenkin sosiaalisesta mediasta niin monta herkullista “porkkanakakkupuuron” reseptiä, että porkkanapuuro olikin yhtäkkiä aivan luonteva ajatus. Kukapa ei haluaisi puuronsa maistuvan välillä porkkanakakulta?

Porkkanakakkupuuron ohje löytyy siis toki minultakin nykyään, kuinkas muutenkaan. Tämänpäiväinen ohje ei kuitenkaan esitä olevansa edes kakkua, vaan ihan vain porkkanaraasteella mehevöitettyä puuroa. Porkkanapuuro on maustettu tahinilla, vaniljalla ja kardemummalla sekä makeutettu vaahterasiirapilla. Lisukkeeksi sille käy minusta melkeinpä mikä marja vaan, mutta meillä sattui kameran iloksi olemaan puuropäivänä kaapissa ihanan dramaattisia karhunvatukoita!

Mikä yllätti iloisesti, oli kuivattu veriappelsiini puuron kaverina: tolkuttoman hyvää! Kuivasin muutama viikko takaperin ison satsin veriappelsiinia ja olen näitä ihanan kirpeitä kiekkoja mutustellut siitä asti vähän kaiken kanssa. En ollut suunnitellut laittavani niitä tähän annokseen, mutta kun purkki osui silmiin, lykkäsin puurokulhoon hetken mielijohteesta muutaman. Onneksi.

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinisipseillä

vegaaninen, gluteeniton

2:lle

2 dl isoja (gluteenittomia) kaurahiutaleita

4-6 dl vettä (tai halutessasi kasvimaitoa)

1 iso mehevä porkkana

1 rkl tahinia

1 rkl kookosöljyä

1-2 rkl vaahterasiirappia

¼ tl vaniljaa (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

¼ tl kardemummaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

150 g marjoja, esim. karhunvatukoita / vadelmia / mustikoita

(kuivattuja) veriappelsiiniviipaleita (*

Mittaa kaurahiutaleet, hienolla terällä raastettu kuorittu porkkana ja 4 dl vettä (tai kasvimaitoa) kattilaan. Keittele välillä hämmentäen miedolla lämmöllä, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsiä. Lisää nestettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.

Mausta porkkanapuuro kookosöljyllä, tahinilla, lorauksella vaahterasiirappia, suolalla, vaniljalla sekä kardemummalla. Sekoita hyvin ja maista. Lisää vaahterasiirappia mikäli olet makeamman ystävä.

Jaa porkkanapuuro kahteen kulhoon ja päällystä marjoilla sekä (kuivatuilla) veriappelsiiniviipaleilla. Itse lorautan tässä kohtaa mieluusti puuron päälle vielä vähän vaahterasiirappia ja ripottelen pinnalle pikkuriikkisen vaniljasormisuolaa, jollaista suosittelen rohkeasti ostamaan mikäli sitä tiellenne osuu. Tarjoile porkkanapuuro lämpimänä aamupalalla, brunssilla, välipalalla, iltapalalla… eli siis ihan milloin nyt sattuis mielesi sitä tekemään!

*) mikäli et ole kuivannut lähiaikoina useampaa veriappelsiinipellillistä, kuten minä, voit toki viipaloida puuron päälle appelsiinia ihan sellaisenaan.

Ps. Jos porkkanakakku jäi kakkuhöpöttelyni jälkeen mieleesi pyörimään, niin kurkkaapa huviksesi Asenne-kollegani Tuulian herkullinen ohje porkkanakakkulatelle! Siis … porkkanakakku … LATTE! Nerokasta!

Talvivihannes nimono (juureksia, kurpitsaa ja retikkaa dashissa)

by Juulia on February 20, 2018 8 Comments

No nyt se on taas hurahtanut johonkin outoon – mikä ihmeen nimono?

Samaa mietin kuulkaa itsekin, kun yritin kuumeisesti muistella vuosi sitten Kiotossa syömääni herkullista annosta. Olisiko se ollut jonkinlainen nimono? Minkälaisia kaikki erilaiset nimonot oikein ovatkaan? Miksi oi miksi en kirjoittanut jokaisen syömäni ruuan nimeä säntillisesti ylös, ääh!

Söin nimittäin erittäin herkullisen mutta varsin yksinkertaisen oloisen kulhollisen haudutettuja vihanneksia dashiliemessä ryokanissa aamupalaksi, enkä kehdannut huudella tarjoilijamme perään kysymyksineni hänen kattaessa aamiaistamme ja pedatessamme futoneitamme. Tai sitten annos syötiin kaiseki-illallisella, jossa samaten en paljon tarjoilijan perään huudellut… Kumpikohan se oli? Syödäänkö nimonoa edes aamupalalla? Apua, näinkö nopeasti se muisti hapertuu? Kirjoitan itseasiassa yleensä matkoilla ylös kaikkien syömieni ruokien nimet, ja vaikka se tuntuu siellä matkalla välillä vähän turhankin pedantilta tai edellämainituissa tilanteissa hankalalta, niin tässä se nähdään miksi niin kannattaa tehdä.

Oli miten oli, tuo joko aamiaisella tai illallisella syöty herkullinen annos on jäänyt pyörimään alitajuntaani. Kun eräänä sairaspäivänä tuijotin putkeen kymmenkunta jaksoa loistavaa “Japanese Style Originator” -ohjelmaa Netflixiltä ja eräässä jaksossa tehtiin samankaltaista ruokaa mitä muistan syöneeni, oli asia vihdoin selvitettävä!

Hektisen guuglailun tuloksena arvelen siis syöneeni jonkinlaista nimonoa. Nimono tarkoittaa kutakuinkin “dashissa haudutettua” ja jos nyt olen oikein ymmärtänyt, dashissa voikin sitten haudutella jos jonkinlaisia valikoimaa vihanneksia ja/tai kalaa, lihaa, tofua, sieniä ja niin edes päin. Kyse ei siis ole niinkään yksittäisestä ruokalajista, vaan valmistustavasta ja lista nimonoksi luokiteltavia ruokalajeja on siis pitkä!

Haudutukseen käytetty dashiliemi maustetaan sokerilla, mirin-kastikkeella, sakella ja soijalla (huom! tässä järjestyksessä jos haluat kokata niinkuin japanissa) ja mitä ikinä liemessä haudutellaankin, kattilaan laitetaan otoshibuta, jonka aion nyt vapaasti suomentaa “pudotuskanneksi”. Otoshibutaksi käy näin kotioloissa ihan hyvin voipaperistaa leikattu, juuri kattilan sisälle sopiva ympyrä, jonka keskelle leikataan reikä höyryä varten – sen funktio on mm. auttaa pehmeitä vihanneksia säilyttämään muotonsa estämällä nesteen kiehumista liian suurin kuplin.

Joissain nimono-ohjeissa liemen annetaan imeytyä raaka-aineeseen kokonaan, joissain sitä jätetään jäljelle hieman tarjoilua varten. Itse olen nyt testaillut tätä yksinkertaisen herkullista ruokalajia lähinnä erilaisilla talvivihanneksilla ja koska tämä liemi on vaan tolkuttoman hyvää, en ole antanut sen imeytyä raaka-aineisiin täysin vaan olen jättänyt sitä itselleni hörpittäväksi.

Lämmittävää ja herkullista aikaansaamani “nimono” joka tapauksessa on ja mikä parasta, ruokaan tuntuu sopivan oivallisesti lähes kaikki tällä hetkellä kaupoista löytyvät kotimaiset juurekset: nauris, lanttu, porkkana, peruna, palsternakka… Ainoa sesonkijuures, mitä en ole testannut nimono-tulkinnoissani on punajuuri. Daikon-retikka on yksi suurista herkuistani, joten sitä olen nimonooni laittanut lähes joka kerta jos sitä vain on ollut kotona kokkailupäivänä. Myös myskikurpitsa todistetusti toimii kuin unelma tässä ruuassa, tosin itse kokeilemalla löytyy varmasti omat suosikit jokaiselle!

Talvivihannes nimono

(vegaaninen mikäli käytät vegaanista dashia)

250 g daikon-retikkaa

150 g erilaisia juureksia (perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, naurista, lanttua)

150 g myskikurpitsaa

n. 6-8 dl dashia

2 tl sokeria

1 rkl sakea

2 rkl miriniä

2-3 rkl soijaa

kevätsipulia / ruohosipulia

Kuori retikka, juurekset sekä myskikurpitsa. Leikkaa noin sentin paksuisiksi kiekoiksi, joista kaikkein isoimmat voit jakaa neljänneksiin tai puolittaa. Japanilaisen keittiöperinteen mukana tärkkelyspitoiset vihannekset / juurekset (esim. peruna, bataatti, kurpitsa, retikka) pyöristetään reunoistaan, terävät kulmat kun muuten murenisivat sameuttamaan haudutuslientä. Minusta pyöristäminen tekee paloista niin kivan näköisiä, että pyöristin sitten porkkanatkin.

Aseta raaka-aineet pieneen kasariin ja kaada päälle dashia niin, että se peittää kaiken juuri ja juuri. Laita kasari liedelle ja nosta lämpöä niin, että dashi kiehuu reippaasti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois ja kun sitä ei enää muodostu, laske lämpö sellaiselle tasolle, että neste poreilee vain kevyesti.

Mausta liemi sokerilla, sakella, mirinillä ja kahdella ruokalusikallisella soijaa (juuri mainitsemassani järjestyksessä, mikäli haluat noudattaa japanilaista keittiöperinnettä). Aseta kasarin päälle voipaperista leikattu, juuri kasariin sujahtavan kokoinen ympyrä, jonka keskelle olet leikannut pienen reiän höyryä varten (katso kotikutoisen otoshibutan teko-ohjeet esim. täältä).

Keittele raaka-aineita puolisen tuntia ja nosta voipaperi sitten hetkeksi pois. Käännä vihannekset varovasti ympäri ja laske voipaperikansi takaisin paikoilleen. Jatka hauduttelua vielä 15-30 minuuttia, riippuen minkä kokoisia paloja olet leikannut ja kuinka kypsinä haluat vihanneksesi. Itse tykkään leikata kaikista vihanneksista hieman eri kokoisia paloja, koska silloin saan kulhooni niitä sekä erittäin kypsinä, että vielä aavistuksen pureskeltavina.

Tarjoa juurekset, kurpitsa ja retikka kulhosta haudutusliemen kera. Leikkaa päälle hieman ruohosipulia tai kevätsipulin vihreää vartta. Itse tykkään lorauttaa annokseeni vielä hitusen soijaa, suolaisen ystävä kun olen.

Kutsun tätä aikaansaamaani ruokaa pokkana nyt paremman puutteessa omaksi versiokseni nimonosta. Jos jollain on antaa parempi nimitys luomukselleni tai valaista muuten lisää aihetta niin eikun kommenttia kehiin!

Ps. Jos nimono ruokalajina herätti kiinnostuksesi ja kaipaat lisää asiaa, kurkkaa vielä vaikkapa tämä ja tämä juttu! Just one cookbook -blogia suosittelen myös lukemaan. Kannattaa myös katsoa Japanese Style Originator -ohjelman S1 E22 –jakso, jossa tehtiin buri daikon -ruokalajia (daikonretikkaa ja keltapyrstöä haudutettuna dashiliemessä.) Nam!

Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

by Juulia on February 7, 2018 0 Comments

Jaahas, se olis sitten kauden eka veriappelsiiniresepti! Meni vähän pitkäksi tänä vuonna, kun aika kokkaamiselle ja kuvaamiselle on näin alkuvuodesta ollut tiukalla. Onneksi sesonkia kestää vielä kuukauden verran, joten ehkäpä tässä ehtii vielä toisenkin veriappelsiinipostauksen rykäisemään!

Porkkana ja appelsiini on mehuissa ehdottomia ykkösmakuparejani, mutta tällä kertaa lykkäsin nämä herkut uuniin. Paahdetut porkkanat eivät ehkä ole ruokalaji, jota väsäisin kovin usein, sillä olen jostain syystä oppinut tykkäämään kypsennetystä porkkanasta vasta aikuisiällä. Välillä kuitenkin löydän itseni lykkäämästä porkkanoita uuniin ja silloin aina ihmettelen, miksen tee niin useammin.

Käytin kuvauspäivänä annokseen ihania värikkäitä porkkanoita, joista varsinkin violetit ovat suosikkejani upean värinsä vuoksi. Itseasiassa violetti porkkana inspiroi minua lisäämään ruokaan jotain muutakin violettia: kalamataoliiveja. Näin se joskus vaan menee – ajatus johtaa toiseen ja lopputulos muuttuu matkan varrella hieman joksikin muuksi kuin mitä alunperin oli ajateltu.

Mitä tulee veriappelsiineihin, ne on tässä ruuassa tarkoitus syödä kokonaan. Pese siis appelsiinit hyvin tai mikäli mahdollista, käytä luomuveriappelsiineja.

Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

2-4:lle

Vegaaninen*

½ kg porkkanoita

2 rkl oliiviöljyä

muutama rosmariinin oksa

2 hyvin pestyä veriappelsiinia

yhden veriappelsiinin mehu

2 rkl vaahterasiirappia

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

Lisäksi:

2 dl belugalinssejä

4-5 dl kasvislientä

tuoretta rosmariinia

1 dl kalamataoliiveja

200 g turkkilaista jugurttia / *kreikkalaistyylistä kauravälipalaa

loraus oliiviöljyä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pese ja halkaise porkkanat pitkittäin. Viipaloi pestyt veriappelsiinit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Lado uunivuokaan porkkanat, rosmariininoksat ja veriappelsiinit limittäin. Lorauta sitten päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia ja purista yhden veriappelsiinin mehu porkkanoille. Mausta porkkanat lopuksi suolalla ja pippurilla.

Peitä vuoka kevyesti foliolla ja laita porkkanat uunin keskitasolle paistumaan 30-40 minuutiksi, tai kunnes ne ovat paahtuneita ja läpikypsiä. Poista folio viimeisen kymmenen minuutin ajaksi, jotta porkkanat saavat hieman väriä.

Keitä linssit kasvisliemessä porkkanoiden paahtuessa. Laita turkkilainen jugurtti valumaan esim. kahvinsuodatinpussin läpi, jotta saat siitä hieman kiinteämpää (mikäli teet ruuasta vegaanista versiota, ei kreikkalaistyyppiselle kauravalmisteelle tarvitse tehdä mitään). Poista oliiveista kivet ja revi ne muutamaan osaan. Silppua vielä hieman tuoretta rosmariinia ruuan viimeistelyä varten.

Kun porkkanat ovat kypsiä, valuta linssit ja kumoa ne tarjoiluvadille. Kasaa päälle porkkanat ja veriappelsiinisiivut sekä vuoan pohjalle kertynyt liemi. Ripottele ruualle nokareita paksua jugurttia, revityt oliivit sekä tuore rosmariinisilppu tai tarjoa ne erikseen pöydässä. Mausta koko komeus vielä lorauksella hyvää oliiviöljyä ja tarjoile vielä lämpimänä.