Kylmä tofu aka hiyayakko

Viime aikoina meillä on syöty tihenevällä tahdilla kylmää tofua. Hiyayakko eli kylmä tofu (冷奴) on yksinkertaisuudessaan hurmaava japanilainen kesäruoka, joka valmistuu hetkessä (mikä on erityisen kiitettävää helteessä) – ja on muokattavissa moneen makuun!

Jump to Recipe

Hiyaykko – kylmä tofu japanilaisittain

Hiyayakko on kirjaimellisesti kylmää kuutioitua tofua, joka tarjoillaan erilaisten lisukkeiden kanssa. Hiyayakko tunnetaan myös nimillä hiyakko sekä yakko-dōfu. Hiya tarkoittaa “kylmää” ja yakko taas viittaa tässä yhteydessä Edo-kauden samuraiden palvelijoihin, joiden asuissa oli jotain nelikanttista – jonkinlainen vaakuna, jos oikein ymmärsin! (Tästä aiheesta eri lähteiden tiedot vähän vaihtelevat enkä ihan päässyt vielä kärryille tästä vaateasiasta, mutta aiheesta voi lukea lisää vaikka ihan Wikipediasta). Yakko on sitten jotenkin päätynyt merkitsemään mm. kuutioitua tofua. Etymologia on kyllä aina yhtä jännä aihe!

Oli miten oli, yksinkertaisimmillaan tämän ruuan raaka-aineet on laskettavissa yhden käden sormin, mutta mausta ei sitä uskoisi! Myönnän silti olleeni etukäteen epäileväinen. Miten hyvää kimpale silken tofua muutamalla mausteella höystettynä nyt voisi oikein olla? Turhaan epäilin, sillä hiyayakko on suosittu kesäruoka Japanissa aivan syystä. Kylmä silken tofu lorauksella umamirikasta kastiketta, pienen inkivääripotkun ja vihreän sipulin saattelemana on ensinnäkin todella hyvää, mutta lisäksi viilentää oloa ihanasti. Tänä historiallisena hellekesänä meillä onkin nyt syöty kylmää tofua useita kertoja viikossa. Kun hiki virtaa aamusta iltaan, eikä evääkään jaksaisi liikauttaa, tällainen minimaalisen vaivannäön kylmä ateria todellakin kelpaa!

tofu kuin tofu?

Hiyaykkoon käytetään tosiaan pehmeää ja silkkistä silken tofua. Japanissa silken tofu kulkee nimellä kinugoshi tofu (“silkkitofu”) ja siitä on erilaisia versioita, hauraan pehmeästä hyytelömäisempään. Koska silken tofu on kiinteään momen tofuun (“puuvillatofu”) verrattuna kovin vesipitoista, ennen tarjoilua ja lisukkeiden lisäämistä siitä täytyy valuttaa hieman nestettä pois. Sen jälkeen tofu onkin käyttövalmis! Tofun päälle lisätään halutut lisukkeet ja lopuksi annokselle valutetaan maustekastike. Pling, hiyaykko on valmista!

Olen testannut tähän ruokaan kaikki kaupoissa vastaani tulleet pehmeät tofut yrittäen selvittää, mikä olisi tähän ruokaan paras valinta. Toistaiseksi koostumukseltaan paras hiyayakko syntyi kansainvälisestä kaupasta ostetusta hieman kiinteämmästä silken tofusta, joka on tarkoitettu esim. keittoihin ja muuhun ruuanlaittoon. Sääli sinänsä, kun mieluiten käyttäisin tietysti Suomessa valmistettua tofua kun sellaisia kerran on saatavilla! Jalotofu pehmeä on kuitenkin niin haurasta, että sitä on hankala käsitellä ja saada pala säilymään ehjänä lautaselle. Tofumoonin silken tofun pakkaus taas pullistui jääkaapissa viikkoja ennen viimeistä käyttöäpäivää sen verran epäilyttävästi, että tämän tofun sen testaaminen siirtyi seuraavaan kertaan!

Maun puolesta jokainen tähän käyttämäni silken tofu on kuitenkin ollut ihanaa. Jos en välitä siitä saanko lautaselleni täydellisen siistin tofukimpaleen (kuten esim. kuvatessa), olen käyttänyt eniten Jalotofua! Kun pakkauksen päällikalvon leikkaa reunoja myöten pois, peittää tofun käsipaperilla ja vasta sitten kääntää sen pakkauksessaan ympäri hetkeksi valumaan, pysyy Jalotofunkin pehmeä tofu kutakuinkin kasassa. Tällä siis mennään, vaikka ideaalivalinta tälle varsin tofupitoiselle ruualle olisi kuitenkin tietysti itse tehty silken tofu… Näillä helteillä en kuitenkaan edes harkitse alkavani tofuhommiin 😀

Kylmän tofun lisukkeet?

Hiyayakko päällystetään usein yksinkertaisesti silputulla kevätsipulilla, raastetulla inkiväärillä ja katsuobushilastuilla. Muita suosittuja päällysteitä on mm. wasabi, japanilainen sinappi tai luumutahna, silputtu shiso, okra, daikonretikka ja yuzu-hedelmän kuori. Annos viimeistellään soijakastikkeella, ponzulla tai mentsuyulla. Mentsuyu (tai tsuyu) on japanilainen soijapohjainen super maukas nuudelikeitto/dippipohja – ostan sitä usein Tokyokanista mutta sitä löytyy myös monista K-Supermarketeista. Tsuyu sisältää yleensä mm. soijaa, kombulevää, kuivattua boniitti-tonnikalaa katsuobushin muodossa, sekä mahdollisesti kuivattuja siitakesieniä, ja se on tämän vuoksi täynnä umamia! Samasta syystä se ei kuitenkaan valitettavasti sovi kasvissyöjille. Vegaanistakin mentsuyua toki on, mutta sellaista ei ole tullut minulle Suomessa vielä vastaan! Voit lukea lisää mentsuyusta täältä (englanniksi) – vegaanisen mentsuyun reseptin taas löydät täältä!

Ymmärtääkseni hiyayakko on niitä ruokia, joista joka kodissa ja ravintolassa/izakayassa on omat versionsa erilaisine lisukkeineen. Päälle voikin lastata myös erilaisia vihanneksia tuoreena tai eri tavoin säilöttyinä, norilevää, kuivattua kalaa, kinkkua… Kermainen ja silkkinen tofu kestää hienosti vahvojakin makuja. Omia suosikeitani on toistaiseksi ollut tuore maissi, avomaankurkku sekä retiisi – ja nyt kun kotonani on keko valkosipulin kukkavarsia, silppuan niitäkin tofuannokselleni!