chili arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Mozzarella – melonisalaatti orvokilla, chilillä ja oliiviöljyllä

Vege

by Juulia on August 6, 2018 0 Comments

Mozzarella – melonisalaatti orvokilla, chilillä ja oliiviöljyllä

Yksinkertaistakin yksinkertaisempi, muutaman raaka-aineen melonisalaatti.

Viileä meloni, kermainen mozzarella di bufala, muutama syötävä orvokki ja reilusti potkua chilistä, siinä reseptini elokuun alun nopealle ja yksinkertaiselle lounaalle. Elokuu on melonikuu, joten kaupat ovat pullollaan sesongissa olevia hunajameloneja, Piel de Sapoja, Cantaloupeja, Galioita… Ihania ne ovat sellaisenaan, mutta itse pidän niiden silkkisestä suutuntumasta ja miedosta makeudesta melkeinpä eniten suolaisten lisukkeiden kera.

Itselläni käynnistyi juuri kesäloman viimeinen viikko ja vaikka voisin hyödyntää tämän viikon valmistautumalla tulevaan työvuoteen, tai edes kuvaamalla varastoon muutamat blogijutut ensimmäisiä kiireisiä työviikkoja pelastamaan, tekee mieleni mieluummin pistää pää puskaan ja teeskennellä, ettei loma lopu koskaan. Kyllä, tosi aikuista…

Tänä vuonna kesä on tuntunut poikkeuksellisen lyhyeltä, sillä vietin lähes koko heinäkuun kiertelemällä Pohjois-Amerikan itäreunaa (aiheesta lisää täällä blogissa ehkä jossain vaiheessa, jos saisin kerrankin aikaiseksi jonkinlaisen matkaraportin!). Älkää käsittäkö väärin, tuo hulppea ja ikimuistoinen kolmen viikon reissu tuntui itsessään lähes ikuiselta, kun jokainen päivä oli aamusta iltaan täynnä uusia kokemuksia, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Samalla välistä jäi kuitenkin lähes täysin tuo harvinaistakin harvinaisempi ihme, ihka oikea Suomen kesä!

Ehdin sentään kokemaan näistä poikkeuksellisista kotimaisista seksihelteistä ne viimeiset muutamat päivät, joista muuten selvitiin lähes yksinomaan nektariinigazpachon ja kylmien nuudeleiden avulla. Sinä aikana onnistuin vihdoin heittämään talviturkkini, hikoilemaan Mustikkamaan Ravintola La Plagen terassilla ja grillaamaan siskon pihalla. (Uinti, terde, grilli, check, check, check. Mitä muuta kesällä kuuluikaan tehdä?)

Nyt, kun kuumuus on jo hieman hellittänyt, hellittivät myös kesän suorituspaineet. On helpompi ottaa nämä viimeiset lomapäivät rauhallisesti, kun ei tarvitse miettiä mitä kaikkea poikkeuksellisten hellepäivien aikana kuuluikaan oikein tehdä! Ehkäpä tämän viikon jälkeen sitä on sitten lopulta ne kuuluisat akutkin ladattuina ja olen valmis palaamaan töihin? Se jääköön nähtäväksi … mutta ainakin todennäköisempää se on, mikäli pidän elämäni tällä viikolla yhtä hyvin tasapainossa kuin tämän tämänpäiväisen reseptini: jotain raikasta, jotain kaunista, jotain makeaa, vähän luksusta … ja loppuun niin tulinen ja hyvin öljytty jälkipotku, että sen voimin lentää vähintään toiselle työviikolle asti!

Mozzarella – melonisalaatti, orvokkia, chiliä ja oliiviöljyä

2:lle

1 pallo mozzarella di Bufalaa

puolikas kuorittua ja siemenetöntä hunajamelonia, Piel de Sapoa, Galiaa tai Cantaloupea, mitä nyt mielesi tekee!

1-2 miedohkoa chilipaprikaa

loraus laadukasta neitsytoliiviöljyä

hieman savustettua sormisuolaa

muutama syötävä orvokki tai salaattiorvokki

Viipaloi meloni noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele siivut lautaselle ja revi mozzarella melonin päälle. Viipaloi chili ohuelti, poista siemenet mikäli chili on sittenkin liian tulinen. Annostele vielä chili sekä orvokit lautaselle. Mikäli olet saanut käsiisi salaattiorvokin, voit käyttää sen lehtineen varsineen päivineen 🙂

Mausta annos kunnon lorauksella hyvää oliiviöljyä sekä ripauksella savustettua sormisuolaa. Sitten vaan ääntä kohti!

Nektariinigazpacho

by Juulia on July 22, 2018 1 Comment

Käsi ylös kaikki gazpacho-hullut! (Täällä, MINÄ, MINÄ, MI-NÄ!) Jep, en tiedä miten siinä on käynyt niin, mutta olen jostain syystä aivan hulluna gazpachoon. Ei, en ole matkustellut Espanjassa. Kokemukseni gazpachosta ovat siis kaukana autenttisesta. Silti siitä on tullut kesäni ykkösruoka, jota syödään välillä useamman kerran viikossa.

Gazpacho, gazpacho, gazpacho.

Minulle maistuu perinteisen tomaattipohjaisen gazpachon lisäksi esim. raikkaat maissigazpacho, lehtikaaligazpacho, vesimelonigazpacho kuin täyteläinen ajo blancokin. Ehkä tämä kylmä kasviskeittorakkaus juontaa juurensa yleisluontoiseen rehurakkauteen, minusta kun parasta karkkia on aina tuoreet sesongin rehut! Rakastan salaatteja, joten rakastan gazpachoa – sehän on käytännössä melkeinpä soseutettu salaatti! Gazpachon etu salaattiin nähden on sen helppotekoisuus: sen sijaan että silppuaisit ja pilkkoisit salaattiaineksia, voit heittää ne tehosekoittimeen tai blenderiin. Tadaa, ruoka on valmis, ja kerralla keittoa voi tehdä useamman päivän tarpeiksi. Kyllä, gazpacho on täydellistä kesäruokaa, varsinkin jos laiskottaa!

Perinteisen gazpachon ohjetta saa täältä blogista silti edelleen etsiä. Meillä kyllä syödään sitä usein, mutta en koe että olisin sen tekemisessä mitenkään erityisen velho. Niinpä olenkin tuutannut tänne blogiin enemmän näitä hieman kokeellisempia viritelmiäni.

Toistaiseksi yksikään kokeiluistani ei ole ollut epäonnistunut, joten saas nähdä miten monta gazpachoversiota saan aikaan, ennen kuin luovuus lopahtaa (tai kyllästyn aiheeseen).

Tämän kesän viritelmä on nektariinigazpacho. Kun nektariinien sesonki alkaa ja kaupat ovat niitä pullollaan, saa niitä upotettua helposti korillisen gazpachoon ja valmis keitto säilyy jääkaapissa valmiina syötäväksi, kun nälättää. Helppoa retkiruokaakin tämä on, jos ette sitä ole vielä oivaltaneen! Termariin vaan ja reppuun. Käy juotavaksi siitä samasta emalimukista, josta kahvinkin ryystäisi.

Nektariinigazpacho

2:lle

vegaaninen, gluteeniton

2 kypsää nektariinia

1 pienen nippusipulin vaalea osa

1 keltainen paprika

1½ avomaan kurkkua

1 pieni mieto keltainen/oranssi chili

¼-½ tl suolaa

1-2 tl sherryviinietikkaa

½-1 valkosipulin kynsi

¼ dl oliiviöljyä

Päälle:

½ avomaan kurkku

1 kypsä nektariini

ruohosipulin kukkia tms.

sipulin vartta

silputtua chiliä

muutama jääkuutio

(kourallinen mustikoita/pensasmustikoita)

(rosépippuria)

Jaa nektariinit neljään osaan ja poista niistä kivi, kuori avomaan kurkku, poista paprikasta ja chilistä siemenet ja pätki sipuli muutamaan osaan. Lado kaikki keiton raaka-aineet tehosekoittimeen tai blenderiin. Soseuta nektariinigazpacho huolella, tarkista sen maku (lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sherryviinietikkaa) ja laita se jääkaappiin viilenemään.

Tarjoile nektariinigazpacho jääkylmänä nektariinisiivujen, avomaankurkkusuikaleiden, silputun chilin ja sipulinvarren kera. Itse tykkään lisätä keittoon sattumiksi myös muutamat jääpalat sekä mustikat ja syötävät kukat, mikäli minulla niitä on. Olen myös löytänyt juuri uudelleen rosépippurin, josta nektariinigazpacho saa minusta hauskan pienen lisäulottuvuuden.

Vegaaninen parmesaani & pasta “puttanesca alla Norma”

by Juulia on November 26, 2017 2 Comments

Välillä tuntuu, ettei kulu kuukauttakaan ilman uutta ruokaskandaalia. Vasta viime kuussa puhuttiin Mutti-tomaateista ja nallekarkeista ja nyt sitten parmesaanista! Mutti on ollut helppo laittaa vaihtoon, nallekarkkeja en syö … mutta parmesaani? Nyt kyllä kirpasee.

Ongelmallisuudet ruoan tuotannon eettisyydessä, eläinten oloissa sekä ympäristöystävällisyydessä tuskin yllättävät nykyään enää ketään. Niin tiedostava kuin haluankin olla, huomaan, etten silti jaksa jokaisella kauppareissullani pohtia erikseen kulloisenkin tuotteen ekologisuutta ja eettisyyttä. Joitain valintoja teen toki lähes automaatiolla: entisenä kasvissyöjänä on helppo painottaa kasvisruokaa, ostan luomua kun sellainen vaihtoehto on tarvitsemastani tuotteesta tarjolla, pyrin käyttämään mahdollisimman paljon sesonkituotteita ja yritän aktiivisesti vähentää eläinperäisien tuotteiden, kuten maidon ja munien käyttämistä.

Silti on yksi tuote, josta en haluaisi millään hinnalla luopua: juusto. Tapanani on ollut jo pitkään huolehtia, että jääkaapista löytyy aina parmesaania. Sen avulla taikoo lähes ruuasta kuin ruuasta herkkua, eikä tuohon taikatemppuun edes tarvita suuria määriä! Parmesaani on sen verran vahva-arominen ja suolainen juusto, että käytän sitä lähestulkoon mausteen tavoin. Toki rakastan muitakin juustoja, mutta niitä ostelemme kotiin lähinnä herkuttelumielessä, eikä juustoa todellakaan lätkitä leivänkään päälle päivittäin.

Arvaattekin varmaan, miltä minusta tuntui, kun tänään avasin kännykkäni ja ensimmäisenä ruutuun lävähti Ylen uutinen parmesaaniin käytettävän maidon tuotanto-olosuhteista. Eläintensuojelujärjestö Compassion in World Farming on julkaissut Italiassa kuvattua videomateriaalia yhdeksältä maitotilalta, joista paljastuu miten huonoissa oloissa lypsylehmiä pidetää. Näillä tiloilla tuotetaan maitoa parmesaanin ja grana padano -juuston valmistukseen ja vaikka kyseessä olikin vain yhdeksän tilaa, on samankaltaisia ongelmia hyvin todennäköisesti vielä useammallakin tilalla.

Jutusta jäi paha maku suuhun monellakin tavoin. Lehmien olot karmaisevat, mutta niin myös maidontuottajien asenne: eläinten hyvinvoinnilla ei heidän mielestään ole merkitystä juuston laadulle. No sepä kiva, mitäs siihen sitten panostamaan… Toivottavasti mahdollisimman monen kuluttajan mielestä eläinten hyvinvoinnilla on kuitenkin merkitystä ostopäätökselle! Tällaisia uutisia lukiessani olen itse ainakin aivan valmis vaihtamaan parmesaanini johonkin muuhun juustoon, jonka alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista tiedän enemmän, vaikka parmesaania rakastankin.

Pystyssä onkin itseasiassa jo #notonmypasta -kampanja, jossa vaaditaan parmesaanin ja grana padanon tuottajia ottamaan käyttöön tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat linjaukset. Sitä odotellessa saa parmesaani jäädä minun puolestani kauppaan. Tänään onkin siksi mitä oivallisin päivä julkaista vegaaninen parmesaani -reseptini 🙂 Se on odotellut tuolla luonnoksissa jostain syystä syyskuusta asti… ja nytpä tiedän miksi!

Vegaaninen parmesaani on superhelppoa valmistaa ja vaikkei se toki täysin parmesaanille maistu, se ajaa monella tavalla saman asian keittiössäni. Moni tekee vegaanisen parmesaaninsa pähkinöistä (kurkkaa vaikka tämä Chocochilin ohje) tai ripottelee pastansa päälle oluthiivahiutaleita ihan sellaisenaan. Itse tykkään valmistaa oluthiivahiutaleille pohjaavan “varmesaanin” itse paahtamistani auringonkukansiemenistä ja lisätä sekaan myös hieman valkosipulia. Valmiiksi paahdettuja ja suolattuja auringonkukansiemeniä käyttäessä tämä vegaaninen parmesaani valmistuu tietysti vieläkin nopeammin!

Vegaaninen parmesaani toimii minusta parhaiten mehevän pastan päällä. Yksi lempipastoistani (joka sattuu muuten myös olemaan vegaaninen) on eräänlainen hybridi pasta puttanescasta ja pasta alla Normasta. Siihen tulee reilusti valkosipulia ja chiliä, munakoisoa, tomaattimurskaa sekä japanilaista ume-etikkaa jossa on jännän kalainen maku, vaikka se japaninaprikooseista valmistetaankin. Minusta tämä kahden perinteisen italialisen pastakastikkeen yhdistelmä on parasta, kun siinä on oikein intensiivinen valkosipulin ja chilin maku, sekä sopivasti etikkaisuutta kapriksista ja umeviinietikasta. Pieni määrä sokeria pyöristää kastikkeen maut just täydellisiksi ♥

Vegaaninen parmesaani auringonkukansiemenistä:

gluteeniton, vegaaninen

75 g kuorittuja auringonkukansiemeniä

1 tl suolaa

1 valkosipulin kynsi + 1 rkl oliiviöljyä

1 dl ravintohiivahiutaleita

Paahda auringonkukan siemeniä keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla, kunnes siemenet muuttuvat kullanruskeiksi. Siirrä siemenet pieneen kulhoon hieman jäähtymään ja paista ohuelti viipaloitu valkosipuli pannulla kullanruskeaksi. Varo polttamasta!

Laita auringonkukansiemenet, suola, valkosipuli sekä ravintohiivahiutaleet silppuriin ja pyöräytä tasalaatuiseksi rouheeksi. Säilytä auringonkukansiemenparmesaani ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa, se säilyy hyvin noin viikon. Voit halutessasi paahtaa sen nopeasti pannulla uudelleen juuri ennen tarjoilua.

Pasta puttanesca alla Norma

gluteeniton, vegaaninen

250 g munakoisoa

1 pieni salottisipuli

5-6 valkosipulin kynttä

2-3 chiliä (miedompaa tai tulisempaa, ilman siemeniä tai siementen kera = maun mukaan siis!)

2 rkl oliiviöljyä

400 g luomu tomaattimurskaa

n. 3-4 rkl kapriksia

1 rkl umeviinietikkaa (voit käyttää myös punaviinietikkaa)

mustapippuria

1 rkl sokeria

sekä

200-250 g gluteenitonta pastaa

tarjoiluun:

laadukasta oliiviöljyä

vegaanista parmesaania

(tuoretta basilikaa)

Leikkaa munakoiso pieniksi noin sentti × sentti kuutioiksi. Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuleita ja chiliä keskilämmöllä oliiviöljyssä, kunnes ne pehmenevät. Lisää pannulle sitten munakoiso ja jatka paistamista kunnes sekin pehmenee. Lisää pannulle tomaattimurska, sokeri, kaprikset (joita voit halutessasi silputa ensin hieman pienemmäksi) ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria. Keittele kastiketta noin vartti, jotta se hieman sakenee ja munakoiso kypsyy entistäkin pehmoisemmaksi. Kypsennä pasta odotellessasi paketin ohjeen mukaan, valuta se ja ota talteen puolisen desiä keitinvettä.

Kun pasta on kypsää ja valutettu, mausta pastakastike vielä umeviinietikalla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Sekoita kastike huolella pastan kanssa, notkista tarvittaessa pastan keitinvedellä ja tarjoile vegaanisen parmesaanin sekä oliiviöljylorauksen kera. Meillä unohtui kuvauspäivänä basilika kauppaan, muuten sitäkin todennäköisesti löytyisi lautaselta.

Ps. Tietääkös kukaan mikä tilanne on luomuparmesaanin kanssa?

Rosmariini-mantelinäkkäri & pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

by Juulia on October 18, 2017 12 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

Rosmariini-mantelinäkkärit & pähkinäiset chili-suklaa knäkkärit = yksi ratkaisu pähkinänhamstrausongelmaani

En tiedä teistä, mutta minä rakastan erilaisia pähkinöitä ja siemeniä! Olen niihin itseasiassa niin hulluna, että kaappeihini kerääntyy helposti laajakin kokoelma jos jonkinmoista pähkinäsekoitusta, snackmixia ja mantelipussia.

Rakastan siemeniä, pähkinöitä, manteleita ja erilaisia kuivattuja hedelmiä niiden monipuolisuuden takia tuolla reseptiikan puolella, mutta toki myös välipalana – niinpä pusseja löytyy aina useampi myös työpaikaltani. Monesti ostan kiinnostavan näköisiä pähkinäsekoituksia tai kivan salaattimixin kotiin ihan vaan varmuuden varalta, kun en muista, mitä kotoa jo löytyy.

Paahdetut ja suolatut mantelit = lempparia!

Välillä havahdun pähkinän ja mantelin hamstraustilanteeseeni, kun keittiönkaappia avatessa vastaan vyöryy useampikin avattu pussi. Tuolloin pähkinöitä, siemeniä ja manteleita löytyykin vähän aikaa niin salaatin, puuron kuin keitonkin päältä ja pohdin muutenkin aktiivisesti, mihin kaikkeen niitä voisikaan vielä upottaa!

Mikäli leipoisin useammin, erilaisten pussien jämät päätyisivät varmasti pitkälti leipiin, sämpylöihin, pikkuleipiin ja piirakoihin. Innostun kuitenkin leipomaan verrattain harvakseltaan, joten tässä köökissä pähkinät päätyvät useammin jonkinlaiseen suolaiseen ruokaan. Varsinkin monia kasvisruokia on kiva täydentää pähkinöillä proteiinipitoisemmiksi. Hyväksi havaittuja käyttökohteita ovat mm. erilaiset kasvispihvit ja -pyörykät sekä aasialaistyyppiset nuudelisalaatit ja curryt. Kesällä hurahdin täysillä kylmään ajo blanco -keittoon, jonka pääraaka-aine on manteli, ja onpahan sitä tullut tehtyä myös pähkinäistä pizzaa! Syyssilakkakauden aikana lempi kalaohjeitani on siemenkuorrutetut silakat.

Erilaisia pähkinäisiä lisukkeita ja tahnoja, kuten pestoa, saksanpähkinächorizoa, dukkah‘ia sekä viimeisimpänä villityksenäni pähkinäistä kukkakaalimurua teen myös paljon. Jep, täällä ollaan aivan pähkinöinä pähkinöihin (ja siemeniin, ja manteleihin…) ♥

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat Earth Controlin uutudet, Salty Almonds sekä Nuts & Choco. Olen ollut jo jonkin aikaa aivan hulluna Earth Controlin rapeaksi paahdettuihin kikherneisiin, sekä seokseen, jossa on paahdettuja ja suolattuja härkäpapuja, joten tuotevalikoima on minulle jo entuudestaan hyvinkin tuttu.

Erilaisia pähkinöitä ja tumma suklaa -hippuja sisältävä Nuts & Choco saa minulta pisteet duunieväskategoriassa, silloin harvoin kun minun nimittäin tekee mieli suklaata, olen lähes poikkeuksetta töissä. Suklaaherkuttelu ei kuitenkaan lähde lapasesta, kun syö kourallisen tätä seosta suklaapatukan sijasta! Suolatut mantelit taas ovat ruuanlaitossa vakioraaka-aineitani – niitä on oltava kaapissa aina.

Niin hyviä kun kummatkin tuotteista ihan sellaisenaan ovatkin, halusin kuitenkin lähteä kokkaamaan niillä jotain. Kun tuossa aiemmin tuli jo mainittua, etten ole kovin kummoinen leipuri, päätin jääräpäisesti leipoa jotain: taannoin bongaamaani todella yksinkertaisen oloista kolmen raaka-aineen mantelinäkkäriä! (Vai onko se kräkkeri? Kräkkeri-näkkäri-knäkkäri?) Ehkä sitä leipoisi useammin, jos pysyttelisi vain näissä superhelpoissa ohjeissa 😀

Suklaaseen dipattu Choco & Nuts -kräkkeri maustetaan chilillä, kardemummalla, kanelilla ja timjamilla.

Rosmariini-mantelinäkkäri maistuu ihanalle viikunan ja pehmeän vuohenjuuston kera

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään mantelijauhoa kokonaisten manteleiden sijaan, mutta äkkiäkös nuo mantelit nyt surattaa jauheeksi. Muutoin resepti on kyllä harvinaisen helppo: ensin valmistetaan pellavansiemenistä seosta sitova “lima”, johon jauhetut mantelit ja mausteet sekoitetaan. Pieni määrä öljyä takaa lopputuloksen rapeuden, mutta muuta näihin näkkäreihin ei sitten tulekaan!

Ohjeesta innostuneena testasin metodia myös Nuts & Choco -seokseen ja hyvän lopputuloksen saatuani lähtikin seuraavaksi maustaminen vähän lapasesta. Ihan kolmen raaka-aineen näkkäriksi en lopputuloksiani siis voi kutsua, vaikka perusohje sisältääkin edelleen vain pellavansiemeniä, manteleita/pähkinöitä, vettä sekä öljyä.

Rosmariini-mantelinäkkäri

1 pellillinen

150 g Earth Control Salty Almonds -manteleita

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivattua rosmariinia

(½ tl suolaa)

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja rosmariini. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha mantelit tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät kuitenkaan haittaa. Lisää manteleihin pellavaseos ja sekoita kaikki yhteen tasaiseksi massaksi. Mausta massa halutessasi vielä ekstraripauksella suolaa.

Kumoa seos leivinpaperille ja taputtele se kostutetuilla käsillä paksuksi levyksi. Aseta levyn päälle toinen leivinpaperi ja kauli seos muutaman millin paksuiseksi levyksi papereiden välissä. Irroita varovasti päällimäinen leivinpaperi ja jaa levy taikinapyörällä tai veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mantelinäkkäri paahtuu sopivaksi 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttissa. Pelti kannattaa kääntää puolivälissä paistoa kerran ympäri ja vahtia muutenkin uunia hieman – reunapalat saavat nopeiten väriä. Ne voi halutessaan napsia pelliltä pois jo aiemmin, jos ne uhkaavat muuten saada liikaakin väriä. Mantelinäkkäri on valmista, kun se on kauttaaltaan rapea ja kullanvärinen.

Tarjoile rosmariini-mantelinäkkäri esim. vuohenjuuston, rosmariinin ja viikunoiden kera.

Pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

1 pellillinen

1 pussi Earth Control Choco Nuts -seosta

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1rkl saksanpähkinäöljyä (tai muuta aromikasta pähkinäöljyä)

1 tl kanelia

½ tl kardemummaa

1 tl chilihiutaleita

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja mausteet. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha suklaa-pähkinäseos tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät haittaa. Lisää jauheeseen pellavaseos ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Tasoita seos leivinpaperille samoin kuin manteli-rosmariininäkkäri ja paahda kräkkereitä 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Pidä peltiä silmällä paistaessa, jotteivät reunapalat paahdu liikaa.

Halutessasi voit vielä dipata pähkinäiset chili-suklaakräkkerit toisesta päästään sulatettuun tummaan suklaaseen ja ripotella suklaalle vielä muutaman sormisuolakiteen, hieman chiliä ja vaikkapa tuoretta timjamia! Tarjoilin suklaaseen dipatut kräkkerit tuoreen luumun kera – timjami, chili, lämmittävät mausteet ja pähkinä sopivat minusta luumun kaveriksi mitä erinomaisimmin näin syksyllä.

Valmiit kräkkerit säilyvät huoneenlämmössä muutaman päivää; itse säilytän ne mieluiten lasipurkissa.

Edelliset Earth Control -reseptini löytyvät täältä:

Sipsihullun sipsileivät

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Lisää reseptejä löydät Earth Controlin FB-sivuilta! 🙂