valkosipuli arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Tillipesto – vastaisku pimeydelle!

by Juulia on November 5, 2020 0 Comments

Tillipesto, kylmäsavulohi ja potut = kesä lautasella!

Marraskuu ja mordor

Marraskuu on täällä … ja Mordor. Viimeisetkin syksyn kultaiset lehdet leijailevat parhaillaan puista alas ja varjot valtaavat maan. Tämä hobitti kääritytyy vällyihin sohvalle syksyisen lukutraditioni Taru Sormusten Herrasta äärelle ja siirtyy keväänodotusmoodiin! Sitä vauhdittamaan nostan lautaselle annoksen perunoita, kylmäsavulohta ja pehmeäksi keitettyä kananmunaa, joita hunnuttaa tillipesto. Ja olen muuten melkoisen varma siitä, että tämä annos kelpaisi myös Herra Alismäelle ja hänen nälkäisille matkakumppaneilleen…

En varmasti ole ainoa, jolle pimeä vuodenaika tuntuu vaikealta. Joka. Ikinen. Vuosi. Tässä on nyt meneillään elämäni neljäskymmenes ensimmäinen marraskuu ja luulisi että marraskuu olisi tässä vaiheessa elämää jo lasten leikkiä! Mutta ei. Jotenkin tämä pimeys tuntuu vaan vuosi vuodelta pahemmalta! Ei auta kuin muistella valoisaa aikaa ja kiskoa D-vitamiinia…

Talviruoka / kesäruoka

Vaikka pääasiassa himoitsen pimeänä vuodenaikana lähinnä hiilareita ja rasvaa (perunamuussia, pastaa, leipää ja pizzaa kuluu…), välillä iskee kuitenkin hirmuinen kesäruuan himo! Tiedättehän, sellaisen ruuan, joka on raikasta, täynnä värejä ja tuoreita raaka-aineita… joiden sesonki on kesällä.

Onneksi jotkut kesään yhdistämäni raaka-aineet ovat saatavilla vuoden ympäri, niinkuin vaikka tilli! Tilli jos mikä kuuluu minusta kesään uusien perunoiden ja kalan kaverina. Muissa yhteyksissä en tilliä juuri edes syö! Opin itseasiassa syömään tilliä jonkun muun ohessa vasta viime kesänä. Ostin kerran valtavan nipun tilliä yhtä tiettyä reseptiä ja kuvia varten, ja kun kaikki ei tuohon ruokaan mitenkään uponnut, pyöräytin hetken mielijohteesta lopusta nipusta elämäni ensimmisen tillipeston!

Tillipesto

Ei ehkä kovin yllättävää, että tillipesto on erinomaista kalan ja perunan kera, mutta se toimii loistavasti myös pastakastikkeena. Tillipesto on hyvää myös jugurttiin, kermaviiliin tai creme/kaura fraicheen sekoitettuna falafelin tai jonkun muun palleron kanssa, lusikoituna kasvissosekeiton silmäksi tai sekoitettuna paahdettuihin uunijuureksiin. Ja jos kesä- ja talviruuan himo yllättää yhtä aikaa, voi tillipeston sekoittaa myös perunamuussiin 😀

Sellaisenaan tämä tillipesto on vegaaninen, eli mukana ei ole juustoa klassisen pesto alla genovaisen tavoin. Niinpä siitä saa hyvän lisukkeena myös vegaaniselle aterialle. En ole vielä ehtinyt itse käytännössä testaamaan, mutta tillipesto ja porkkala tai kylmäsavutofu ovat varmasti hyvät kaverit!

Tillipesto:

Vegaaninen

1 dl tilliä (noin 1 ruukku)

½ dl suolattomia raakoja cashewpähkinöitä

½ dl oliiviöljyä

n .¼ tl suolaa (tai maun mukaan)

1 valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

Raasta valkosipulinkynsi ja sekoita se puolen sitruunan mehuun. Lisää sekaan noin neljäsosateelusikallinen suolaa ja sekoita. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet muut raaka-aineet. Hapon ja suolan parissa raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee!

Soseuta ruukku tilliä, puolisen desiä cashewpähkinöitä ja puolisen desiä neitsytoliiviöljyä suht tasaiseksi seokseksi. Jos omistat ison morttelin, voit tehdä peston perinteiseen tapaan siinä, mutta hyvin tämä sujuu sauvasekoittimellakin. Mukaan saa joka tapauksessa jäädä hieman rouheampiakin sattumia. Sekoita lopuksi vielä tilli-öljy-pähkinäseos ja sitruuna-valkosipuliseos keskenään. Tarkista maku ja tarjoile!

Tillipestopasta, pinaatti & chili-katkaravut

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Vege

by Juulia on October 28, 2020 6 Comments

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Halloween & synttärit

Halloween on täällä! …ja niin on myös mun 41. syntymäpäivä. Toisin kuin synttäreitä, vietä Halloweenia aika harvoin – ehkä kerran kymmenessä vuodessa? Olen perinteisesti järjestänyt nimittäin Halloween-viikonloppuna aina omat juhlani, ja vaikka ne usein ovat olleet jonkinlaisia teemabileitä, teema on tainnut olla “Halloween” vain kerran tai kaksi. Muita teemoja on ollut “aikuisten juhlat” (aika kauhistuttava teema kai sekin tavallaan), “kolmonen” (älä kysy miksi…), “pizza” ja taisi kerran teemana olla myös voileipäkakku. Vuosi sitten juhlittiin isosti nelikymppisiä, mutta tänä vuonna kotibileitä ei luonnollisestikaan ole tiedossa ollenkaan.

En juuri välitä Halloweenista karkin tai muiden herkkujen takia vaan itseasiassa ihan vain pukeutumishassuttelun vuoksi. Lapsena meikkasin usein itseäni erilaisiksi otuksiksi, noita-akaksi, kerran jopa vanhaksi mieheksi (oli pumpuliparta ja kaikki!), jollaisena käyskentelin kotitalomme ohi varmana siitä että jos joku perheenjäsenistä sattuisi katsomaan ikkunasta, olisin tunnistamaton. Mihin kaikkeen nuorempi minäni pystyisikään nykyisellä meikkiarsenaalillani! Hukkaan menee nämä aarteet tylsien arkimeikkien kanssa, ollappa aikaa taikoa itsestä vaikka Bratz-nukke! Aikaa suuremmille muodonmuutoksille ei kuitenkaan ole nyt ollut, joten päädyin juhlistamaan 41-vuotispäivääni askartelemalla herkkusienistä pääkalloja ja pukeutumalla itsekseni kotona ikääntyväksi naiseksi. Ei muuta kuin friikki sheet mask naamalle ja asu on valmis! 😂

Herkkusienipääkallot & pääkallopasta

Herkkusienipääkallot osuivat silmiini Satokausikalenterin FB-jaosta viime viikolla, enkä ole niitä saanut enää mielestäni. Niin hauska idea! Herkkusienistä on pikaisen guuglailun perusteella kaiverrettu pääkalloja jo vuosia, mutta eipä ole tämä neronleimaus osunut omalle tielleni ennenkuin nyt. Heti tilaisuuden tullen ostin keon herkkareita ja ryhdyin toimeen! Herkkusienipääkallot syntyivät omissa käsissäni melko nopeasti kun hoksasin “piirtää” herkkusieniin grillitikulla. Vaikka kuinka kaivelin keittiön laatikoita, en nimittäin löytänyt mitään kätevämpää työkaluksi! Grillitikun terävällä päällä sai painettua kalloon nenän kolot ja hampaat, tylpällä taas paineltua silmäkuopat.

Aikaansaannoksen kuvattuani ja tarpeeksi Photoshopilla leikittyäni oli pääkalloista toki myös kokattava jotain! Ensin ajattelin tekeväni herkkusienistä pääkallopastaa mustan spagetin kera, mutta kun se olikin kotoa loppu päädyin käyttämään orzoa. Koska orzo muistuttaa muodoltaan ehkä hieman pieniä toukkia, olin lopulta valintaani oikein tyytyväinen!

Paahdettu pasta + karamellisoitu juuriselleri & sipuli + valkosipuliset herkkusienet = pääkallopasta!

Valmistan orzopastan usein risoton tapaan, ja niin tein tänäänkin. Aloitin siis paistamalla kokonaisista babyherkkusienistä ja puolitetuista tavallisista herkkareista muotoillut pääkalloni valkosipulin kera, ja jottei pääkallopastani olisi pelottavaa vain ulkonäöltään, heitin sekaan myös lapsuuteni kauhua, juuriselleriä! Ajat ovat tosin muuttuneet muutenkin kuin meikkileikkien suhteen; nykyään juuriselleri on minusta suorastaan herkullista. Erityisesti, kun sen paahtaa kullanruskeaksi, valelee sherryllä ja karamellisoi! Saman käsittelyn sai myös yksi reilun kokoinen shalottisipuli.

Pientä jännitystä tähän kokkaamiseen taasen saa pastan paahtamisesta. Kun pastan paahtaa ennen keittämistä, siitä tulee ihanan pähkinäistä! Jos herkkusienien veisteleminen pääkalloiksi on nerokasta, niin on myös pastan paahtaminen. Paahtaminen on yksinkertainen keino nostaa pasta kuin pasta uudelle tasolle, mutta se on kuitenkin myös tarkkaa puuhaa: jollei ole tarkkana, on pasta hetkessä paahtuneen sijaan palanutta. Pastan voi paahtaa erikseen ennen keittämistä kuivalla pannulla, uunissa tai tehdä kuten minä ja paahtaa sen muiden raaka-aineiden seassa ennen nesteen lisäämistä. Näin koko ruoka on täynnä paahteisia makuja!

Alapuolisesta kuvasta näet, miltä paahdettu pasta, karamellisoituneet sipulit ja juurisellerikuutiot sekä herkkusienikallot näyttivät ennen nesteen lisäämistä sekaan.

Pääkallopasta on muuten erittäin hyvää myös ilman pääkalloja, mikäli et juuri nyt innostu sienien kaivertelusta 😀 Senkun heität sekaan vaan sienet sellaisenaan…

Annoksesta riittä kahdelle supernälkäiselle, tai kolmelle-neljälle osaksi pidempää menua.

Pääkallopasta eli paahdettu pasta & herkkusienikallot

2-4:lle

200g herkkusieniä (baby)

50g voita/gheetä

100g juuriselleriä

1 keskikokoinen salottisipuli

1 dl kuivaa sherryä

1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa

5-6 valkosipulin kynttä

2 dl orzo pastaa

5-6 dl kasvislientä

1 dl ruokakermaa

1 dl raastettua parmesaani tai mustaleimaa

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria + suolaa

(ripaus chiliä)

Tarjoiluun:

paahdettuja pinjansiemeniä

Valmistele ensin herkkusienet: Kaiverra herkkusieniin pääkallon piirteet veitsellä tai grillitikulla. Puolita isommat pitkittäin kahtia. Paista herkkusienet 25g voita tai gheetä aavistuksen ruskeiksi. Silppua sekaan valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes valkosipuli on läpikuultavaa. Ota seos pois pannulta.

Kuutioi selleri 0,5cm x 0,5cm kuutioiksi ja paista kuutiot läpikuultaviksi lopussa gheessä/voissa. Lisää sekaan yksi silputtu sipuli ja jatka paistamista kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää pannulle puoli desiä kuivaa sherryä ja ruokalusikallinen hunajaa tai agavesiirappia, sekoita ja paista, kunnes neste on imeytynyt ja haihtunut. Lisää pannulle sitten sienet sekä kaksi desiä orzoa. Paista seosta reippaalla lämmöllä, kunnes sekä sienissä, juurisellerissä että pastassa on paahtuneita ja karamellisoituneita kohtia. Seosta ei kannata sekoitella kuin harvakseltaan, mutta varo kuitenkin polttamasta seosta! Jos pastan paahtaminen muiden raaka-aineiden kanssa tuntuu liian riskaabelilta, voit myös paahtaa pastan erikseen paistinpannulla ja karamellisoida sieni-juuresseosta omalla pannullaan ennen paahtuneen pastan lisäämistä sekaan.

Kun pasta on sieltä täältä paahtunut ja seos on kullanväristä, lisää sekaan loppu sherry ja haihduta. Lisää tämä jälkeen sekaan kuumaa kasvislientä desi kerrallaan sekoitellen ja aina loppuun asti haihduttaen ennen seuraavan desin lisäämistä, kunnes seassa on noin 5 desiä kasvislientä. Tässä vaiheessa pastan pitäisi olla juuri ja juuri kypsää – jos puruvastusta on vielä reippaammin, lisää vielä noin desi lientä. Lisää lopuksi pannulle desi ruokakermaa ja kypsennä pasta loppuun. Viimeistele paahdettu pasta juustolla ja mausta vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla. Ripaus chiliä tekee pääkallopastalle myös hyvää!

Tarjoile paahdettu pasta ja pääkalloherkkusienet heti paahdettujen pinjansiemenien kera!

Ps. Jos pastaa jää seuraavallekin päivälle (kuten meillä kävi) lämmitä se lisäämällä sekaan loraus vettä notkistamaan koostumusta!

Sitruksinen miso-maissikeitto

by Juulia on September 7, 2020 3 Comments

Tämä sitruksinen maissikeitto on maustettu misolla!

Maissisesonki!

Maissisesonki on täällä! Ihanaa. Joka kerta kun käyn kaupassa, joudun muistuttamaan itseäni siitä että kotona on jo maissia, tai ostan joka ikinen kerta ihan vaan muutaman maissintähkän lisää. Kun sitä kerran nyt on – ja vielä kotimaista!

En tiedä miksi maissi on minusta niin ihanaa, mutta muistan että rakastin sitä jo lapsena. Mieleen on jäänyt muutama ikimuistoinen kerta, kun on saanut nakertaa tuoretta maissia voin ja suolan kera. Ai että! Ympäri vuoden tosin napostelin pakastemaissia. Jäisenä. Eli ehkä on ihan ok sanoa, että olen niinsanottu hardcore maissifani?

Kun maissirakkaus kerran on tällä tasolla, en voi ohittaa maissikautta kirjoittamatta tänne blogiin edes yhtä uutta maissireseptiä! Tänään jutun lopusta löytyy siis sitruksinen maissikeitto, joka on maustettu misolla ja joka tarjoillaan rapeaksi paistetun maissin, valkosipulin, seesaminsiemenien, togarashin ja merileväraksujen kera. Tämä maissikeitto hyödyntää muuten myös maissin rangat! Edellisvuosien maissireseptit taas löytyvät tästä alta – ja kuten näkyy, vähintään yksihän niitä on joka loppukesästä tullut seitsemässä vuodessa kynäiltyä 🙂

Maissireseptit:

Pehmeä maissikeitto ja rapeaa chorizoa (vegaaninen)

Meksikolainen maissisalaatti aka esquites

Maissisalaatti “Born in the USA”

Maissidippi hävikkiviikon tyyliin

Maissilla ja savujuustolla täytetyt poblanot

Maissi x 4 maustamistapaa

Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

Loppukesän kanttarelli-maissi chowder

Maissigazpacho

Miso-maissikeiton kruunaa rapeaksi paistettu valkosipuli ja maissi, paahdetut seesaminsiemenet ja merileväraksut!

Hävikkiviikko!

Tänään alkaa taas hävikkiviikko! Ruuan arvostukseen ja ruokahävikin vähentämiseen pyrkivä hävikkiviikko on minulle vuosittain tärkeä hetki tarkistaa, missä tilassa keittiöni kulloinkin on ja mitä kaappeihin on vuoden aikana kertynyt. Niinpä hävikkiviikko-aiheisia postauksiakin täältä löytyy jo melkein yhtä monta kuin maissireseptiäkin! Tänä vuonna Hävikkiviikko haastaa kaikki vähentämään ruokahävikkiä omassa arjessaan ja jakamaan vinkkejä ruokahävikin määrän pienentämiseen. Kuka tahansa voi osallistua haasteeseen esimerkiksi tekemällä ruokaa aineksista, joiden parasta ennen -päiväys tai viimeinen käyttöpäivä lähenee, jakamalla hävikkiruokareseptejä, antamalla arkisia vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen tai jakamalla tietoa ruokahävikistä ja sen vaikutuksista. Jos tahdot osallistua, ota kuva omasta hävikkiteostasi, postaa se Instagramiin ja merkitse postauksesi tunnisteilla #arvostanruokaa ja #hävikkiviikko. Voit osallistua haasteeseen Hävikkiviikon aikana 7.-13.9.2020!

Hävikkiviikon kunniaksi päivän ohjeessani hyödynnetään maissista jyvien lisäksi myös rangat. Niissä on rutosti makua, joka kannattaa minusta tuoreita maissintähkiä käyttäessä aina hyödyntää liemiin! Parhaiten maissin rangoista saa kaiken maun irti, kun kaaputtelee niistä kaiken mehevyyden talteen liemikattilaan. Maustan keittoni mukavan tuliseksi lempimausteillani eli yuzukosholla ja shichimi togarashilla, mutta niiden sijaan keittoon saa potkua toki myös ihan vaan chilihiutaleilla. Tai sitten voit tehdä oman “yuzukoshontapaisesi” sitruunasta, limetistä, chilistä ja suolasta!

Misolla ja sitruunalla maustettu maissikeitto

vegaaninen

2:lle

Liemi:

8 dl vettä + n. 10g kombua (yksi reilun kokoinen pala tai useampi pieni) + 1 kuivattu siitake

tai

8 dl valmista dashilientä

3 maissintähkän rangat

Keittoon:

3 maissintähkän jyvät (6dl / 300g)

2 rkl öljyä

4-5 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

(ripaus maizenaa/riisijauhoja)

Mausteliemi:

1 rkl vaaleaa soijaa (tai ponzukastiketta)

1 rkl vaaleaa misotahnaa

½-1 tl yuzukoshoa

½-1 sitruunan mehu

Tarjoiluun:

1 dl maissi-valkosipuliseosta

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl shichimi togarashia

2-3 rkl paahdettua norileväsnäcksiä (esim. tätä)

Valmista ensin liemi:

Irroita veitsellä maissintähkistä maissinjyvät. Kaaputa jäljellejääneistä maissin rangoista veitsen tylpällä reunalla mahdollisimman paljon maissin mehuja irti kattilaan ja kippaa perään sitten vielä rangat (ne voi taittaa kahteen osaan jos muuten tekee tiukkaa). Lisää kattilaan 8 dl valmista dashilientä tai vettä + iso pala kombua sekä yksi kuivattu siitakesieni. Nosta lämpöä hitaasti kiehumispisteeseen. Juuri kun liemi on alkamassa kiehua, poista kattilasta kombu (jos käytät valmista dashia tätä ei tietenkään tarvitse tehdä). Jatka sen jälkeen keittämistä miedosti poreillen kannen alla noin 15 minuuttia. Poista sen jälkeen rangat ja siitake ja siivilöi liemi. Lientä pitäisi olla jäljellä n. 6-7 desiä. lientä.

Laita tyhjään kattilaan muutama ruokalusikallinen öljyä sekä 4-5 valkosipulin viipaloitua kynttä ja paista, kunnes valkosipuli saa aavistuksen väriä. Lisää maissi. Paista sekoittelen, kunnes maissi on kypsää ja valkosipuli kullanväristä. Ota seoksesta sivuun desi tarjoilua varten ja mausta maissi-valkosipuliseos ruokalusikallisella paahdettuja seesaminsiemeniä sekä teelusikallisella shichimi togarashia.

Lisää kattilaan jääneen maissiseoksen päälle liemi sekä yksi pieni sipuli viipaloituna. Keittele miedosti poreillen kannen alla kymmenisen minuuttia, tai kunnes sipuli on pehmeää. Soseuta maissikeitto hyvin tasaiseksi. Tarkista keiton paksuus. Keittoa voi tarvittaessa suurustaa ripauksella maissitärkkelystä tai vesitilkkaan sekoitettua riisijauhoa – siinä tapauksessa keitto pitää toki vielä kerran kiehauttaa (tarkista ohje käyttämäsi suurusteen mukaan).

Mausta maissikeitto:

Sekoita ruokalusikallinen vaaleaa soijaa (tai ponzukastiketta) ja vaaleaa misoa keskenään. Lisää maun mukaan yuzukoshoa. Sekoita hyvin! Kun keitto on soseutettu ja haluamasi paksuista, ota kattila liedeltä. Jos haluat säilyttää mison vatsaystävälliset mikrobit, lisää misoseos keittoon vasta sen jäähdyttyä 45 asteeseen – muuten voit toki maustaa keiton kuumana. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Lisää vielä maun mukaan sitruunamehua sekä tarvittaessa ripaus suolaa.

Tarjoile miso-maissikeitto mausteisen maissi-valkosipuliseoksen ja merileväraksujen kera. Tämä keitto maistuu ainakin itselleni niin kuumana, lämpimänä kuin kylmänäkin!

Ps. tuoreen maissin sesongin jälkeen tämä keitto valmistuu vallan hyvin pakastemaissista!

Löytö: kotimainen okra

by Juulia on August 31, 2020 2 Comments

Kotimainen okra, mikä löytö!

Okraa!

Olen niitä ihmisiä, jotka rakastavat ruokakaupassa haahuilua. Jos haluan “tehdä jotain kivaa”, etsiydyn mahdollisimman hyvin varusteltuun ruokakauppaan tai erilaisiin etnisiin marketteihin ja vain kiertelen ihmettelemässä kaikkea jännää mitä niistä löydän. Shoppailu muuten ei minua ajanvietteenä niin kiinnosta, mutta ruokaostoksia voin fiilistellä milloin vaan!

Taannoin eteeni osui tilaisuus tutkiskella Triplan ruokakauppatarjontaa ja voi mikä onni – sieltähän löytyi kotimaista okraa! Rakastan okraa ja syön sitä hurjan mielelläni aina kun sitä eteeni maailmalla tai ravintoloissa on sattunut. Muodossa kuin muodossa! Tuoretta okraa ei kuitenkaan Suomessa hirveän helposti saa käsiinsä, saatikka sitten kotimaista. Niinpä kannoin erittäin tyytyväisenä paketin näitä aarteita kotiin ja harmittelin vielä miksen ostanut samantien useampaa.

Kotimainen okra

Okra on vihreä kotahedelmä joka on kotoisin tropiikin alueelta. Wikipedian mukaan sitä ei voi viljellä Suomessa, mutta Wikipedia taitaa nyt olla vähän aikaansa jäljellä 😀 Kouvolan Aurinkotarhat ovat nimittäin tässä selvästi onnistuneet, kun voin heidän kasvattamaansa okraa kerran kaupasta kotiin kanniskella. Tästä itseasiassa uutisoitiinkin jo parisen vuotta sitten ja muistan bonganneeni ilouutisen tuolloin Satokausikalenterin kanavassa. Näin kauan silti kesti, ennenkuin sain näitä “neidon sormia” kätöseeni (okra kulkee myös nimellä “lady’s fingers”).

Okran kotahedelmä on n. 10 sentin pituinen uurteinen sormea vähän paksumpi jötikkä joka on täynnä pieniä suussa poksahtelevia siemeniä sekä kasvilimaa. Tuo limaisuus on monelle ehkä se hankala juttu okran suhteen, mutta itseäni se ei haittaa missään määrin. Okraa voi syödä raakana tai nopeasti kypsennettynä jolloin “limaisuus” jää vähäiseksi, tai sitten sitä voi haudutella pitkään silkkisen pehmeäksi herkuksi, joka saostaa ruuan johon se on lisätty. Okran maku on mieto ja raikas, ehkä hieman kesäkurpitsamainen ja ainakin minusta parhaimmillaan nopeasti paistettuna! Verrattuna etnisistä marketeista joskus bongaamaani tuontiokraan kotimainen okra on ihanan tuoreen ja virheettömän näköistä. Okrassa saattaa joskus olla hieman munakoison tapaan kitkeryyttä, mutta näissä en sitä maistanut lainkaan!

Okraa ei tarvitse juuri valmistella ruuanlaittoa varten – sille riittää pesu ja kuivaus sekä kärjen ja tyven pois napsaiseminen. Okran voi kypsentää kokonaisena tai viipaleina tai pitkittäin puolitettuna ja se on tärkeässä roolissa eri ruokakulttuureissa ympäri maailman. Se olisi ehdottomasti tärkeässä roolissa myös minun keittiössäni, kunhan vaan okra vallottaisi tätäkin maata niin että sitä olisi runsaammin saatavilla!

Okra stir fry

Okralle sopii minusta tosi hyvin pikapaistaminen kuumalla pannulla stir fry -tyyliin. Mausteeksi riittää hyvin valkosipuli, loraus soijaa ja hieman chiliöljyä! Sadan gramman paketteina myytävä kotimainen okra ei kovin runsaaksi ateriaksi kahdelle riitä, mutta jaoimme tämän herkun pienenä välipalana kuitenkin. Seuraavalla kerralla ostan sitten suoraan sen parisen pakettia… olisin nimittäin voinut mielelläni myös syödä kaiken itse.

Alapuolinen ohje perustuu löyhästi kiinalaiseen tapaan tehdä yksinkertainen kasvis stir fry. En todellakaan ole mikään stir fry ekspertti, mutta aiheesta voi lukea englanniksi esim. Wok’s of Life -blogista sekä Omnivore’s Cookbook -blogista. Tekniikkaan kuuluu paistoöljyn maustaminen esim. valkosipulilla, chilillä tai muilla mauisteilla ennen varsinaista paistamista ja tähän tapaan kokatut vihannekset ovat yksinkertaisuudessaan ihania! Tykkään lisätä pannuun paistamisen loppuvaiheella pienen tilkan Shaoxing-viiniä, joka tuo annokseen aavistuksen makeutta, muuten mausteeksi riittää minulle valkosipulin ohella soija. Tiedän että Shaoxing-viiniä on Suomessa hieman vaikea löytää, joten sen voi jättää toki pois tai halutessaan korvata kuivalla sherryllä 🙂

Paistettu okra

1-2:lle

100 g okraa

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

n. 1 rkl korkeaa kuumuutta kestävää kasviöljyä

n. 1 rkl vaaleaa soijaa

(n. 1 rkl Shaoxing-viiniä tai kuivaa sherryä)

maun mukaan Lao Gan Ma -chili crispiä tai chiliöljyä

Pese ja kuivaa okra. Leikkaa tyvet ja palkojen kärjet pois ja viipaloi okra reilun sentin pituisiin pätkiin. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi, mutta älä viipaloi sitä super ohueksi – ohuenohuet siivut palavat tässä hommassa liian helposti! Kuumenna öljy paistinpannussa tai wokissa hyvin kuumaksi ja kippaa valkosipuli pannuun. Paista puolisen minuuttia kokoajan sekoitellen jotta valkosipuli antaa paistoöljylle makua, lisää sitten okra pannuun. (Öljyn saa mielellään sihistä vihannesten osuessa pannuun, mutta mikäli pannu alkaa savuamaan alenna lämpöä vähän.)

Paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes okra on napakan kypsää ja valkosipuli kullanväristä. Varo polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle sitten soija ja Shaoxing-viini/kuiva sherry (mikäli käytät). Sekoita hyvin ja kippaa paistettu okra sitten tarjoilukulhoon. Mausta annos chiliöljyllä tai Lao Gan Ma -chilicrispillä ja tarjoile heti!

Onko kotimainen okra sinulle tuttu raaka-aine?

Ps. Liemessä -blogissa on kattava vinkkilista okran käyttöön – suosittelen lukaisemaan sen läpi jos okra alkoi kiinnostamaan!