Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata
Sitruunainen kikherne-orzo-pata

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin

Terveisiä kotoa!

Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.

Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀

kotivara resepti

Kotivarareseptit

Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.

Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.

kotivara

kikherne pasta

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).

Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.

Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!

kikherne

kikhernepata

Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…

Sitruunainen kikhernepata

vegaaninen

4:lle

200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1-2 sellerinvartta (koosta riippuen)

1-2 porkkanaa (koosta riippuen)

1 keskikokoinen sipuli

4-5 valkosipulin kynttä

1 oksa rosmariinia / 1 tl kuivaa rosmariinia

muutama laakerinlehti

1 sitruuna (tai lohko suolaan säilöttyä sitruunaa / 2-3 tl sitruunamehutiivistettä)

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

100 g orzoa** (n. 1,2 dl) tai jotain muuta pienikokoista pastaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

kunnon loraus neitsytoliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

vastarouhittua mustapippuria

sitruunalohkoja

* 100g kuivia kikherneitä = n. 1,2 dl

** orzo on ison riisinjyvän muotoista pastaa

Valmistelut:

Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)

Padan valmistus:

Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.

Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.

Viimeistely:

Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.

Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.

Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.

kikhernepata

Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂

380 views

Kiinalainen muna-tomaattikeitto

by Juulia 0 Comments
Kiinalainen muna-tomaattikeitto
kiinalainen muna-tomaattikeitto

muna-tomaattikeitto

Kiinalainen muna-tomaattikeitto = täydellistä sairaspäivän ruokaa

Lomapöpö & sairaspäivän ruokaa

Taas kerran se iski: pöpö lomalla. Hartaasti odotetun talviloman viimeiset päivät ovat kuluneet makuuasennossa joko nukkuen tai jotain katsellen. Minun tapauksessani se jotain on yleensä ruokaohjelmia. Tällä hetkellä vahvassa rotaatiossa on YouTubesta juuri löytämäni kiinalainen, Yunnanin maakunnassa ruokavideoita tekevä Dianxi Xiaoge. Hänen videonsa ovat kauniita, taidolla tehtyjä ja hypnoottisia kuvauksia perinteisistä yunnanilaisista ruuanlaitto- ja säilöntätavoista, enkä pysty lopettamaan niiden katsomista niin millään! Vaikka ruoka ei ole pariin päivään juuri maistunut, kokkailuvideot siis sitäkin enemmän.

Tänään sain kuitenkin vihdoin ruokahaluni takaisin ja ensimmäinen ruoka jota uskaltauduin kokkaamaan, on kiinalainen muna-tomaattikeitto. Inspiksen tämän ruuan kokkaamiseen sain eräältä toiselta YouTubessa seuraamaltani ruokaihmiseltä, MasterChef Australiastakin tutulta Marion Grasbyltä. Hänen viimeisin katsomani video on kymmenessä minuutissa valmistuva muna-tomaattikeitto, jota hän on kuulemma syönyt paljon viime aikoina ollessaan väsynyt ja raskauspahoinvoinnin vaivaama. Väsymys ja pahoinvointi on ollut täälläkin läsnä, joten ei muuta kuin muna-tomaattikeitto tulille, kun raaka-aineetkin kerran kotoa jo valmiiksi löytyvät!

muna-tomaattikeitto

kananmuna tomaattikeitto

Kiinalainen muna-tomaattikeitto

Kiinalainen muna-tomaattikeitto on lämmittävä, miedosti hapan ja kevyen suolainen lohturuoka joka sisältää yksinkertaisimmillaan vain tomaattia, kevätsipulia, valkosipulia, kananmunaa ja kanalientä (tai ihan vain vettä), sekä minimaaliset mausteet: soijaa ja valkopippuria. Itse kaipasin tänään kuitenkin keittooni vähän enemmän potkua, joten ripottelin sekaan hieman jauhettua sichuanpippuria ja pieneksi kuutioitua inkivääriä. Liemenä käytin kasvislientä ja todellakin ihan kuutiosta vaan. Lisäksi viimeistelin keittoni omaan makuuni sopivaksi paahdetuilla seesaminsiemenillä, paahdetulla seesamiöljyllä sekä pienellä nokareella sichuanilaista chiliöljyä, kun sitä kaapistani kerran löytyy. Nämä lisäykset eivät taida ihan kuulua asiaan, mutta toimivat minulle tässä olotilassa tänään mitä parhaiten!

Muna-tomaattikeitto valmistuu kuin valmistuukin kutakuinkin kymmenessä minuutissa. Ohje on todella helppo, mitä et ehkä usko kun katsot alapuolella löytyvää tekstin määrää. Mutta se johtuu siitä, että minä olen vain huono kirjoittamaan lyhyitä ja ytimekkäitä reseptejä! Sellaisen löydät Marionin sivuilta 🙂

Ps. Mitat ovat suuntaa-antavia. Kaikkea voi ja kannattaa säätää omaan makuun sopivaksi!

Kiinalainen muna-tomaattikeitto

2:lle

koosta riippuen 1-2 tomaattia tai n. 15-20 kirsikkatomaattia + n. ¼ tl suolaa

1 pieni valkosipulin kynsi

(pikkusormen pään verran tuoretta inkivääriä)

pieni loraus miedon makuista (seesami)öljyä

6 dl kasvislientä

1-2 kevätsipulin vaalea osa

1-3 tl vaaleaa soijakastiketta (eli maun mukaan!)

pieni ripaus jauhettua valkopippuria

(ripaus jauhettua sichuanpippuria)

(muutama tippa paahdettua seesamiöljyä)

2 tl maissijauhoa + n. 2 tl vettä

2 kananmunaa

Tarjoiluun:

1-2 kevätsipulin vihreä osa

(paahdettuja seesaminsiemeniä)

(sichuanilaista chiliöljyä)

Valmistelut:

Lohko tomaatit 8-12 osaan tai jaa kirsikkatomaatit neljänneksiin. Ripottele tomaateille leikkuulaudalla hieman suolaa ja jätä maustumaan. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi sekä inkivääri. Voit myös raastaa molemmat! Itse pidän tässä yhteydessä pikkuruisista inkiväärin palasista, joten kärsivällisesti ensin viipaloin, sitten suikaloin ja lopuksi kuutioin inkiväärin. Viipaloi vielä kevätsipuli ottaen sivuun sen vihreät osat.

Kokkailu:

Lämmitä pienessä kattilassa/kasarissa loraus öljyä. Itse käytän tässä mieluiten miedon makuista seesamiöljyä mutta mikä tahansa suhteellisen neutraalin makuinen kasviöljy toki käy. Paista tomaatteja, inkivääriä mikäli käytät, valkosipulia ja kevätsipulin vaaleaa osaa öljyssä keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen, kunnes tomaatti pehmenee ja osittain rikkoutuu kattilaan (tähän menee 3-5 minuuttia).

Lisää kattilaan liemi ja kuumenna kiehumispisteeseen. Lisää sekaan mausteet eli soijakastike, valkopippuri ja halutessasi sichuanpippuri sekä paahdettu seesamiöljy. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita (tai vettä jos maku on liian tuju – muista kuitenkin että kananmunan lisääminen miedontaa keiton makua).

Sekoita maissijauho ja vesi tasaiseksi ja suurusta keitto seoksella. Suurusteen voi lisätä vähän kerrallaan sekoitellen ja jättää osan käyttämättä kun koostumus on itselle sopivaa. Tarkoitus ei ole tehdä keitosta erityisen paksua.

Riko munat pieneen kulhoon ja riko niiden rakenne haarukalla. Pyöräytä kiehuvaa keittoa kauhalla ja valuta munat keittoon ohuena nauhana samalla kevyesti sekoittaen, niin että muna muodostaa keittoon ohutta nauhaa.

Tarjoilu:

Ota keitto liedeltä ja annostele kahteen kulhoon. Tarjoile muna-tomaattikeitto kevätsipulin vihreän osan kera. Itse tykkään lisätä sekaan vielä hieman paahdettuja seesaminsiemeniä sekä sichuanilaista chiliöljyä.

muna tomaattikeitto

Ps. Ihan vaan vinkkinä toinenkin ruoka, jota tykkään kokata kipeänä: okayu eli japanilainen riisipuuro. Sen raaka-aineet löytyvät kotoa kutakuinkin siinä kuin muna-tomaattikeitto -tarpeetkin, sillä tarvitset yksinkertaisimmillaan vain puuroutuvaa riisiä (puuroriisiä/sushiriisiä) ja joko dashia tai ruokavaliosi mukaisen liemikuution. Puuron voi viimeistellä niillä tilpehööreillä mitä kaapista löytyy: pehmeäksi keitetyllä kananmunalla, merilevähiutaleilla, shichimi togarashilla eli japanilaisella seitsenmausteella, seesaminsiemenillä, suolaisenkirpeällä umeboshi-luumulla… jotain näistä omasta kaapistani löytyy kutakuinkin aina.

428 views

Tomaattiset valkopavut

Tomaattiset valkopavut

englantilainen aamiainenTomaattiset valkopavut + rapeaksi paistettu muna leivällä ja rutosti kahvia. Ai että!

Unelmien aamiainen on katettu!

Unelmien aamiainen on katettu. Mitä siihen kuuluu? Jos minulta kysytään, niin siivu hapanjuurileipää, papuja tomaattikastikkeessa ja paistettu muna valuvalla keltuaisella. Runsasta määrää kahvia unohtamatta! Toisinsanoen, ei niin mitään tuoretta 😀

En ole jostain syystä koskaan oikein saanut juurrutettua rutiineihini aamiaisia, jotka koostuisivat jostain tuoreesta. Kiskon mielelläni välipalaksi vihersmoothieita ja erilaisia kulhoja marjoilla tai hedelmillä, mutta aamulla en niitä jaksa väsätä. Niinpä arkiaamuni alkavat lähinnä itseleivotulla leivällä ja maitokahvilla, eikä juuri muulla. Viikonloppuisin ja loma-aikoina jaksan kuitenkin vääntää vähän enemmän: tehdä itse papuja tomaattikastikkeessa ja paistaa sen munan siihen leivälle. Jos oikein innostun, paistan vielä mukaan herkkusieniäkin! Eikä ole juuri paremmasta väliä.

pavut tomaattikastikkeessa

Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa

Ensikosketukseni papuihin tomaattikastikkeessa sijoittuu lapsuuteeni. Kävimme äidin ja isän kanssa kiertämässä autolla eteläistä Brittien saarta kahden viikon ajan kun olin kymmenen. Kun kerran pääsin perinteisen englantilaisen aamiaisen makuun, ei paluuta ole ollut! Tomaattisten papujen himo on iskenyt siitä asti aina tasaisin välein, ja yleensä hoidan tilanteen hakemasta kaupasta purkillisen säilykepapuja. Ne nyt vaan ovat just sellaisia kuin pitää! Pidän niistä niin paljon, että syön niitä vaikka kylmänä suoraan purkista.

Yhtä säännöllisin välein olen myös yrittänyt replikoida säilykepapuja tomaattikastikkeessa itse, enkä ole tähän päivään mennessä siinä täysin onnistunut. Ehkä se on kotikeinoin mahdotonta tai sitten huudan heurekaa joskus eläkeikäisenä 😀 Onneksi kotitekoiset tomaattiset valkopavut ovat aivan yhtä herkullisia kuin nostalgiset säilykepavutkin, vaikka erilaiselle tietysti maistuvatkin. Ehkä ne ovat jopa parempia – ainakin siinä mielessä, että niissä ei ole mitään ylimääräistä ja kaikkien raaka-aineiden määrän saa valita itse.

tomaattiset valkopavut

En ole jostain syystä viime aikoina löytänyt lähikaupoistani pieniä valkoisia papuja, mutta voipapuja onneksi sentään. Niinpä päivän resepti on tarkemmin ottaen tomaattiset voipavut. Tämä sama resepti onnistuu kuitenkin myös pienillä valkoisilla pavuilla, kunhan keittoaikaa vaan rukkaa pienemmille pavuille sopivaksi.

Pruukaan keittää liotetut pavut ensin kypsiksi suolattomassa vedessä ja yhdistää ne vasta sitten tomaattikastikkeeseen, jota yleensä keitän kasaan jonkin verran jo ennen papujen lisäämistä. Lopullista seosta keittelen kasaan välillä enemmän, välillä vähemmän, riippuen vähän mihin tarkoitukseen pavut tulevat ja mikä on kulloinenkin mieliteko. Välillä ohuempi tomaattikastike on just se mitä kaipaan, se kun suorastaan hujahtaa paahdettuun leipäviipaleeseen. Sokeria en lisää ihan niin paljoa kuin säilykepurkissa olisi, mutta pieni määrä on ehdottomasti tarpeen ja omaan makuuni paras valinta on joku aromaattinen tummempi sokeri. Ja vaikka tomaateissa hapokkuutta on jo omasta takaa, lisään aina sekaan myös pienen lorauksen etikkaa!

Tomaattiset valkopavut

250 g kuivia voipapuja tai valkopapuja + tuplasti vettä

(pieni pala kombua)

Tomaattikastike:

300 g tuoreita tomaatteja

3 valkosipulin kynttä + loraus öljyä

n. 1 tl suolaa + maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 2 rkl tummaa sokeria (esim. kookossokeria)

1 tl omenaviinietikkaa tai sherryviinietikkaa

Lisäksi:

yrttejä: esim. muutama tuore timjaminoksa, rosmariinioksa, laakerinlehtiä, salviaa / 1-2 tl kuivattuja yrttejä

(100-150 g kokonaisia kirsikkatomaatteja)

Liota papuja kaksinkertaisessa määrässä vettä vähintään puoli vuorokautta. Jos haluat, lisää liotusveteen pala kombulevää, se tekee mahdollisesti pavuista hieman helpompia ruuansulatukselle – lue lisää täältä). Huuhdo pavut liotuksen lopuksi (ja poista kombu). Laita pavut sitten isoon kattilaan ja peitä vedellä, jota saa olla vähintään pari senttiä papujen pinnan yli. Keitä pavut kannen alla pehmeiksi, muttei kuitenkaan hajoaviksi. Tähän menee pavuista ja liotusajasta riippuen noin 45-75 minuuttia.

Papujen kiehuessa valmista tomaattikastike: soseuta kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja kaada seos kattilaan (tai soseuta kaikki suoraan kattilassa sauvasekoittimella). Keittele kastiketta, kunnes se hieman sakenee. Jätä tomaattikastike kannen alle odottelemaan papujen kypsymistä.

voipavut

Kun pavut ovat pehmeitä, kippaa ne tomaattikastikkeen sekaan. Lisää maun mukaan yrttejä. Itse heittelen sekaan tässä vaiheessan monesti vielä kourallisen kokonaisia kirsikkatomaatteja. Ne jäävät hauskoiksi, hieman tuoreemman tomaatin makuisiksi sattumiksi papujen joukkoon. Jatka keittelyä liedellä vielä sen verran, että tomaattikastike ja sen maut imeytyvät papuihin (ja kirsikkatomaatit halkeilevat) ja saat kastikkeen koostumuksesta omaan makuusi sopivan. Voit halutessasi myös laittaa pavut missä tahansa uuninkestävässä kannellisessa astiassa uuniin, noin 175 asteeseen. Anna papujen muhia siellä kannen alla sopiviksi.

Tomaattiset valkopavut maistuvat minusta parhailta rapeaksi paistetun kananmunan ja hapanjuurileipäviipaleen kera. Mutta ihan kuten säilykepavutkin, syön näitä mieluusti myös kylmänä suoraan purkista.

tomaattiset valkopavut

tomaattiset valkopavutHieman ohuempi tomaattikastike imeytyy ihanasti leipään

133 views

Paahdetut viinirypäleet & uunifetapasta

by Juulia 1 Comment
Paahdetut viinirypäleet & uunifetapasta

paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet

Paahdetut viinirypäleet: niin helppoja ja niin herkullisia! Näitä makupommeja kelpaa lusikoida niin jäätelön kuin jugurtinkin sekaan, juustolautaselle, salaattiin kuin pääruuankin kylkeen. Ja suoraan suuhun 😀 Paahdetut viinirypäleet valmistuvatkin vielä niin helposti, että hävettää myöntää niiden kummitelleen takaraivossani jo toista vuotta ennen kuin sain aikaiseksi niitä kokeilla. Nyt on viinirypäleet kuitenkin vihdoin lykätty uuniin ja lopputulos oli just niin ihana kuin kuvittelinkin! Tämän jälkeen onkin sitten vain mielikuvitus idean jatkojalostukselle rajana.

Yksinkertaisimmillaan riittää, että laittaa viinirypäleet vuokaan, valelee ne öljylorauksella ja lykkää 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, että rypäleet paahtuvat, pehmenevät ja maku tiivistyy ihanasti. Suola ja pippuriripaus riittää hyvinkin mausteeksi, mutta mikään ei estä lisäämästä vuokaan myös yrttejä ja muita mausteita –  tai kuten minä tein, valkosipulia ja fetaa!

paahdetut viinirypäleet

Uunifetapasta + paahdetut viinirypäleet

Päädyin tosiaan yhdistämään Liemessä-blogin viime vuoden ruokahitin uunifetapastan paahdettuihin rypäleisiin. Hus tomaatit ja tilalle viinirypäleet – ja kuinka ollakaan, uunifetarypälepasta toimii! Toisaalta miksipä ei, kun viinirypäleet ja juusto ovat niin hyvä kombo muutenkin?

Yrteiksi valikoitui vuokaan tällä kertaa laakerinlehti ja rosmariini ja mausteiksi mustapippuri ja chili. Veikkaan että myös salvia tai timjami olisivat tässä yhtälössä varsin toimivia mausteita! Laitoin uunivuokaan paahtumaan myös kokonaisen valkosipulin, joten lopuksi aikaansaamani uunirypälepastan päälle puristeltiin sattumiksi kaikki vuuasta löytyvät kullanväriseksi paahtuneet ja  pehmoiset valkosipulinkynnet. Viime tipassa paahdoin pastan päälle vielä kourallisen joululta yli jääneitä mantelilastuja, joista pastaan tulee kivaa rousketta 🙂

uunifetapasta

Sellaista tuli ekan rypäleiden paahtokerran jälkeen havaittua, että viinirypäleet kannattaa ehdottomasti irroitella varsistaan ennen paahtamista, vaikka paahdetut viinirypäleet kuvissa kivalle näyttävätkin terttuna. Niitä ei nimittäin ole enää lainkaan niin helppo nyppiä rangasta irti siinä vaiheessa, kun rypäleet ovat jo paahtuneet hajoavan pehmeäksi 😀

Toinenkin havainto tuli tehtyä: tämä ei sitten ole painonhallintaruokaa!!!

Uunifetapasta paahdetuista viinirypäleistä

2:lle

500 g siemenettömiä viinirypäleitä

3 laakerinlehteä

muutama oksa rosmariinia

1 valkosipuli

200 g fetaa

3-4 rkl oliiviöljyä

1 rkl chilihiutaleita*

vastarouhittua mustapippuria

n. 200 g spagettia

Viimeistelyyn:

tuoretta rosmariinia

chilihiutaleita*

n. ½ dl mantelilastuja

* Minulla oli tässä käytössä miedohkon hedelmäinen Aleppon pippuri, jota voi huoletta laittaa ruokaan ronskimminkin. Jos käytät tulisempia chilihiutaleita, kannattaa tietysti säätää määrää oman tottumuksen mukaan.

Paahda ensin rypäleet, feta ja valkosipuli:

Nypi viinirypäleet tertusta ja laita ne uunivuokaan. (Muutaman pienen tertun voi halutessaan jättää kokonaiseksi annoksia koristamaan, mutta muuten tosiaan rypäleet kannattaa paahta irtonaisina.) Lorota päälle hieman oliiviöljyä ja heiluttele vuokaa sitten niin, että öljy tarttuu rypäleisiin kauttaaltaan. Nosta feta rypäleiden keskelle. Puolita valkosipuli poikittain kahteen osaan ja nosta  valkosipulit uunivuokaan leikkuupinta alaspäin (näin valkosipuli maustaa paremmin vuuan pohjalle kerääntyvän nesteen). Valele valkosipulille ja fetalle vielä vähän oliiviöljyä. Tuupi rosmariininoksat ja laakerinlehdet rypäleiden väleihin ja muutama myös fetan päälle. Ripottele vuokaan hieman chilihiutaleita sekä vastarouhittua mustapippuria.

Paahda vuokaa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes rypäleet ovat paahtuneet ja lysähtäneet kasaan ja valkosipuli on pehmeää. Ota vuoka uunista ja käännä valkosipulit varovasti leikkuupinta ylöspäin. Nosta vuoka sitten vielä toviksi uunin ylätasolle, jotta valkosipuli saa väriä. Jos rypäleet uhkaavat paahtua tässä kohtaa liiaksikin, valkosipulin pinnan voi toki karamellisoida myös paistinpannulla, tai kaapia rypäleet ja vuoan pohjalle kertyneen mehevän nesteen jo aiemmin vuuasta pois.

paahdetut rypäleet

Sillä välin kun rypäleet paahtuvat uunissa, paahda mantelilastuihin väriä kuivalla pannulla muutama minuutti. Silppua hieman tuoretta rosmariinia odottelemaan ruuan viimeistelyä. Kun rypäleet alkavat olla paahtuneet, keitä spagetti juuri ja juuri kypsäksi suolatussa vedessä ja valuta. Säästä keitinvedestä noin desi.

Nostele vastakeitetty ja valutettu pasta, paahdetut viinirypäleet, feta ja kuoristaan puristellut valkosipulit huolella sekaisin uunivuuassa. Lisää mukaan tarvittaessa hieman pastan keitinvettä notkistamaan seosta. Nostele pasta lautasille ja viimeistele annokset paahdetuilla mantelilastuilla, rosmariinilla ja halutessasi vielä hitusella chilihiutaleita.

uunifetapastaNyt on kyllä ehkä rumin pastakuva mitä olen ottanut vuosiin. Mutta maku on onneks kohdillaan!

Viinirypäleitä on paahdettu myös täällä:

Savusuolaa: paahdetut viinirypäleet ja talvinen juustosalaatti

Saaran lautasella: raikas savusiikasalaatti, paahdettua fenkolia, rypäleitä ja parsakaalia

Kokit ja Potit: paistettu camembert ja viinirypäleet kahdella tapaa

Maikin mokomin: valkoinen pizza fenkolilla ja paahdetuilla viinirypäleillä

Kaikki äitini reseptit: rapeanahkainen Riesling-kana

Appelsiineja ja hunajaa: kvinoasalaatti paahdetuilla viinirypäleillä

332 views