Purkinavailijan dippilautanen

by Juulia 0 Comments
Purkinavailijan dippilautanen
kaupan hummus, harissa-kikherneet, feta ja paistetut vihreät oliivit = unelmien nopea dippilautanen

hummus leipäLeivällä hummusta, fetaa, harissa-kikherneitä, za’atar-oliiveja ja reilusti valkosipulia!

Purkinavailijan dippilautanen

Maistuisko helppo ja herkullinen dippilautanen, joka valmistuu muutaman purkin avauksella ja minimaalisella tiskillä? Ideoin tämän “purkinavailijan dippilautaseksi” ristimäni viritelmän viime perjantaina metromatkalla Sörnäisistä Hertsikkaan. Halusin keksiä illaksi jotain, joka valmistuisi sekä nopeasti että helposti, ja johon saisin upotettua kotoa jo löytyvän kaupan valmiin hummuspurkillisen.

Ensimmäinen ideani oli vain paistaa valmiin hummuksen päälle valkosipulisiivuja, mutta sitten homma pääsi vähän lähtemään lapasesta…

dippilautanen

Huolimatta vaikuttavasta ulkonäöstä, tämä dippilautanen oli silti hurjan helppo valmistaa: hummus – purkista, oliivit – purkista, kikherneet – purkista, harissa – purkista jne. Kaikki raaka-aineet ovat toki jo ihan sellaisenaan mukavaa naposteltavaa, mutta kun valkosipulit paistetaan rapeiksi runsaassa öljyssä ja samassa öljyssä paistetaan seuraavaksi sekä kikherneet että oliivitkin, alkaa kokonaisuus olla enemmän kuin vain osiensa summa.

Lautaselta löytyy siis kerroksittain kaupan hummusta, murusteltua fetaa, paistettua valkosipulia, valkosipulin paistoöljyssä rapeutettuja ja harissalla maustettuja kikherneitä sekä litistettyjä, samaisessa öljyssä paistettuja ja za’atarilla maustettuja oliiveja. Että semmoinen purkinavailijan dippilautanen!

kaupan hummus

Paistetut oliivit on ollut minulle rakas naposteltava siitä asti, kun kokeilin ensimmäisen kerra grillata oliiveja. Oliivien maku tiivistyy paistettaessa tai grillatessa ja kun oliivin vielä litistää ennen paistamista, siihen tulee hauskasti kupliva paistopinta. Oliiveja saa kuitenkin ostaa myös valmiiksi grillattuina täällä Helsingissä esim. Itiksestä, Puhoksen ostarilta löytyvästä Alanya Marketista!

hummus dippi

Maun maksimoimiseksi ja tiskin säästämiseksi paistoin valkosipulit, kikherneet ja oliivit vuorollaan samassa pannussa ja samassa öljyssä. Jos haluat saada kaiken vielä vähän nopeammin valmiiksi ja enempi tiski ei haittaa, edellämainitut voi kuitenkin paistaa myös omilla pannuillaan. Käytä silloin noin puoli desiä öljyä valkosipulin paistamiseen, n. 2 rkl öljyä kikherneisiin ja n. 1 rkl öljyä oliivieihin. Kun kikherneet paistaa omassa pannussaan, myös harissaa voi paistaa hetken kikherneiden kanssa.

Alapuolinen määrä riittää hyvin kahdelle-kolmelle hengelle, isommalle porukalle kannattaa samantien tehdä tuplasatsi. Ystävä, jonka kyläilyn vuoksi tämä annos perjantaina kasattiin, teki samaa omille ystävilleen heti lauantaina, ja pyöräytti kolmannen annoksen kasaan vielä sunnuntainakin 😀

Purkinavaajan dippilautanen:

2-3:lle

n. 300 g kaupan hummusta

n. 100 g fetaa

¾-1 dl neitsytoliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

¼ tl sokeria

(1-2 tl silputtua tuoreyrttiä, esim. rosmariinia, timjamia tai persiljaa)

n. 1½ dl kikherneitä

2-3 tl harissaa (tulisuudesta riippuen)

n. 20 kpl vihreää oliivia

1-2 tl za’atar -mausteseosta

Aloita paistamalla valkosipuli:

Laita kylmälle paistinpannulle 0,75-1 dl oliiviöljyä ja 4-5 valkosipulin kynttä ohuina viipaleina. Kuumenna miedolla lämmöllä ja paista valkosipulinsiivut hitaasti kullankeltaisiksi ja rapeiksi. Varo polttamasta! Siivut kannattaa jättää mieluummin vähän kalpeiksi kuin päästää liian tummiksi, valkosipuli palaa helposti ja on silloin kitkerää. Nosta valkosipulit ja puolet maustuneesta öljystä pieneen kulhoon, lisää halutessasi n. 1 tl tuoretta hienonnettua rosmariinia (meillä on kotona runsaasti rosmariinia, siksi juuri tämä yrtti) ja ripaus sokeria. Sekoita ja jätä odottamaan.

Valmista sitten harissa-kikherneet:

Pannulla on nyt jäljellä noin puolet valkosipulin paistoöljystä. Lisää huolella valutetut ja kuivatut kikherneet ja paista ne keskilämmöllä välillä sekoitellen rapeiksi. Varo öljyroiskeita! Laita kikherneet ja noin puolet pannulla olevasta öljystä kulhoon, lisää maun mukaan harissaa ja sekoita. Jätä kikherneetkin odottamaan.

Paista lopuksi vielä oliivit:

Pannulla pitäisi nyt olla vielä vähän öljyä. Lisää kuumalle pannulle parikymmentä kivetöntä vihreää oliivia ja litistä ne esim. perunanuijalla / mukin pohjalla littaan suoraan pannulla. Voit myös litistää oliivit etukäteen leikkuulaudalla. Paista litistettyjä oliiveja molemmin puolin, kunnes niihin alkaa nousta pieniä kuplia pintaan ja oliivit saavat hieman väriä. Oliiveja voi paistamisen aikana vähän painella pannua vasten niin niihin saa kunnon paistopinnan! Mausta oliivit muutamalla teelusikallisella za’atar -mausteseosta.

Kokoa dippilautanen:

Lusikoi laakealle lautaselle ensin hummus ja murusta päälle n. 100g fetaa. Lusikoi lautaselle sitten harissa-kikherneet, za’atar oliivit ja lopuksi paistetut valkosipulit. Ja muista kaataa kaikki mausteinen öljy sekaan!

Tarjoile dippilautanen leivän kera! Itse tosin myönnän lusikoineeni tätä ääntä kohden myös ihan sellaisenaan…

dippilautanen

39 views

Uunifetaparsa + lohi = arjen pelastaja

by Juulia 0 Comments
Uunifetaparsa + lohi = arjen pelastaja

uunifetaparsaUunifetaparsa + lohi = ♥♥♥

Uunifeta!

Muistan, kun vuosi sitten melko skeptisenä testasin Liemessä -blogin Jennin uunifetapastaa. Olen fetan suhteen melkoisen nirso enkä osta fetaa kotiin usein saatikka syö sitä juuri ravintoloissakaan… tai siis, en ennen tätä kokeilua! Uunissa pehmentynyt ja pinnaltaan ruskistunut feta on nimittäin yllättävän ihanaa. Ei mikään ihme, että uunifetapasta valloitti hurjalla vauhdilla koko Suomen: se on helppoa, nopeaa ja tolkuttoman maukasta ja kuinka ollakaan, se jäi saman tien arkiruokien repertuaariin niin täällä meillä kuin monella muullakin.

Sittemmin uunifeta sai tässä keittiössä kaverikseen myös paahdettuja viinirypäleitä (toimii!), joten kun Jenni postasi taannoin uusimman versionsa teemasta, oli uunifetaparsa otettava testiin sekin. Rakastan paahdettua parsaa ja näköjään rakastan uunifetaa, joten Jennin uusi resepti oli jo ennen kokeilua varma voittaja!

uunifetaparsa

Jennin simppelin, vain parsaa, fetaa ja sitruunaa sisältävän version sijasta lykkäsin kerran pannulle myös lohta, reilusti yrttejä, valkosipulia sekä sipulia. En vieläkään ihan teidä miksi – en nimittäin ole koskaan ollut myöskään uunilohen suuri ystävä! Kyseisenä päivänä taisi vain olla hurja nälkä ja talosta löytyi poikkeuksellisesti lohta… Mutta onneksi niin!

Lohella rikastettu uunifetaparsa jäi ensi kokeilusta hyvin aktiiviseen käyttöön ja meillä on syöty sitä hieman erilaisina versioina viimeisen parin kuukauden ajan lähes viikottain. Reilun kahden kuukauden kestäneen etätyöjakson aikana oli nimittäin jatkuvasti sekä aika että energia kortilla ja tämä yhden pannun ihme on sekä nopea, ruokaisa että mielialaa nostattavan herkullinen ruoka! Sen kun latoo vuokaan parsat, sitruunaviipaleet sekä paloitellun lohen ja murentaa fetan päälle. Reilu 20 minuuttia myöhemmin herkullinen ateria on valmis!

uunifetaparsa

One pan wonder

Tämä ruoka on siis tosiaan todellinen “one pan wonder” eli yhden pannun ihme. Uunini lämpenee niin nopeasti, että kun napsautan sen päälle ja aloitan pilkkomaan raaka-aineita, on uuni valmis samalla kuin vuokakin. 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa on yleensä riittänyt sille, että parsa on napakan kypsää sekä sieltä täältä ihanan paahtunutta ja lohi kypsää mutta vielä sisältä mehevää. Lohen valmistaminen uunissa on aina ollut mielestäni jotenkin hullua, kun pannulla paistaessa kypsyyttä voi tarkkailla helpommin. Kuivaksi ja ylikypsäksi paistettu lohi on masentavaa! Paksut palat paistuvat uunissa kuitenkin tässä ajassa ihan passelisti, varsinkin jos paistan palat nahkapuoli ylöspäin, jolloin lohi ikäänkuin “höyrystyy” nahkansa alla meheväksi.

Jos olen oikein viitseliäs (mitä en tuon etätyöjakson aikana todellakaan useimmitten ollut), leikkaan lohen ohuen vastapuolen omiksi paloikseen ja lisään nämä ohuemmat palat vuokaan vasta puolivälissä paistoa. Näin ohuemmat osat lohesta eivät ehdi kuivahtamaan!

Raaka-aineiden ja niiden vuokaan asettelun suhteen olen toiminut hyvinkin vaihtelevasti: välillä laitan lohen vuokaan nahkapuoli alaspäin ja valelen pinnan oliiviöljyllä, yrteillä, mausteilla ja siirapilla, välillä taas nahkapuoli ylöspäin jolloin nahka rapeutuu rouskuvaksi raksuksi. Välillä olen lisännyt vuokaan reilusti sattumia: tomaatteja, herkkusieniä, sipulia, voipapuja, kikherneitä… välillä vähemmän. Välillä murennan fetan parsan päälle, välillä lohen päälle – ja välillä feta on jäänyt kyydistä pois kokonaan. Se mitä vuokaan kuitenkin on päätynyt aina, on vihreää parsaa ja lohta, valkosipulia, sitruunaa, oliiviöljyä ja agavesiirappia.

Uunifetaparsa & lohi

2:lle

1 nippu vihreää parsaa

+/- 300 g ruodotonta nahallista lohifilettä (nälkätilanteen mukaan!)

200g laadukasta kreikkalaista fetaa

1 hyvin pesty luomusitruuna

3-4 rkl oliiviöljyä

3-4 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa tms.

ripaus suolaa ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

Vaihtelua halutessasi:

tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia

chilihiutaleita

kourallinen kirsikkatomaatteja ja/tai herkkusieniä ja/tai oliiveja

salottisipulia / nippusipulia / kevätsipulia

purkillinen voipapuja tai kikherneitä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele lohi annospaloiksi (leikkaa halutessasi ohuet vatsapalat omiksi paloikseen ja ota ne sivuun lisätäksesi ne pannuun vasta paistamisen puolivälissä). Pese parsat ja napsi niiden tyvestä puumainen osa pois. Pätki parsa halutessasi kahteen osaan. Pese ja viipaloi sitruuna muutaman millin paksuisiksi siivuiksi, poista siemenet. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet.

Lado parsat uunivuokaan ja nostele lohi nahka ylös- tai alaspäin parsan viereen tai päälle. Murustele feta vuokaan joko lohen tai parsan tai kummankin päälle. Mikäli vuokaan tulee enemmänkin sattumia – tomaattia, herkkusieniä, papuja, sipulia – puolita tomaatit ja herkkusienet, valuta pavut ja lohko/puolita sipulit. Nostele ne vuokaan ennen lohta, sitruunaa ja fetaa. Kun feta, sitruuna ja lohi (varsinkin jos paistat sen nahkapuoli ylöspäin) ovat vuoassa päällimäisinä, ne rapsakoituvat uunissa koukuttavan ihaniksi!

Ripottele valkosipulinkynnet parsan, fetan ja lohen päälle ja asettele sitruunaviipaleet sinne tänne. (Jos lohi on nahkapuoli ylöspäin, laitan lohen yleensä lepäämään sitruuna- ja valkosipuliviipaleiden päälle). Valele kaiken päälle vielä reilusti oliiviöljyä ja hieman agavesiirappia tai hunajaa. Rouhi pinnalle mustapippuria ja mausta kaikki kevyesti suolalla sekä halutessasi tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä.

uunilohi

Paista vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jos olet ottanut lohen vatsapalat sivuun, lisää ne vuokaan noin puolivälissä paistoa. Kun itse käytän uunin kiertoilma-asetusta tämän ruuan kanssa, 20 minuuttia yleensä riittää siihen, että ruoka on kypsää ja sieltä täältä kullanväriseksi paahtunutta. Jos käytössäsi ei ole kiertoilmaa, paahtamista varten vuuan voi nostaa lopuksi uunin ylemmälle tasolle ja nostaa lämpöä lopussa 225 asteeseen – tai laittaa grillivastukset paistamisen loppuvaiheessa päälle. Varo kuitenkin ylikypsentämästä / käräyttämästä ruokaa!

Uunifetaparsa ja ihanan mehevä lohi on minusta loistava ateria ihan sellaisenaan, mutta toki kylkeen sopisi hyvin vaikkapa ihan perus vihersalaatti. Tarjoillessa silppuan monesti päälle sipulinvartta tai ruohosipulia, mutta muuten se on kuulkaas siinä: syömään vaan! Itse syön välillä rapeaksi paahtuneet ja kevyesti karamellisoituneet sitruunaviipaleetkin kuorineen päivineen, mutta jos sitruunaviipale on jäänyt vähän pehmeämmäksi, puserran siitä vain mehut annokselleni ja nostan viipaleet sitten syrjään.

uunifetaparsa

194 views

Mausteinen papumuhennos aka The Stew 2.0

by Juulia 0 Comments
Mausteinen papumuhennos aka The Stew 2.0
Mausteinen papumuhennos eli "The Stew 2.0" sisältää mm. valkopapuja, harissaa ja suolaan säilöttyä sitruunaa!

papumuhennos

Aivotiltistä päivää!

Tätä päätä on vaivannut viime viikkojen ajan aikamoinen onttous joka kerta, kun pitäisi keksiä mitä tänään syödään. Yleensä kokkailu on se asia, joka on mielessäni aamusta iltaan… mutta nyt ei ruoka ole yksinkertaisesti mahtunut päähän. Siis: pää on samalla tyhjä, mitä tulee ruoka-asioihin, ja täysi, mitä tulee kaikkeen muuhun. Elämme todellakin kummallisia aikoja!

Taannoin hyvä ystäväni selvisi koronasta sairaalahoidon avulla eikä varmaan kukaan hänen ystävistään ota tätä maailmantilannetta enää kevyesti seurattuaan hänen kamppailuaan tautia vastaan. Itse olen ollut linnoittautuneena puolisoni kera kotiin kutakuinkin siitä päivästä alkaen kun selvisi, että voin tehdä työni etänä. Kaupassa on yritetty käydä vasta, kun on aivan pakko, ja ostaa samalla käynnillä kaikki mahdollinen mitä voi tarvita ainakin viikon eteenpäin. Työntekoa ja nukkumista on rytmittänyt vain kävelylenkit autioilla naapuruston kaduilla – kaikki muut tuntuvat nimittäin nyt reippailevan metsässä! Ja vaikka vältän katsomasta uutisia iltaisin, tulee huoli läheisten terveydestä uniin asti.

valkopapu resepti

Mitä täällä sitten oikein syödään?

Kun oma pää ei tunnu toimivan normaaliin tapaan ja kun energia kuluu pitkälti etätyötilanteen haltuunottoon, meillä on syöty paljon papuruokia, kuten rosmariinivedessä keitettyjä mustasilmäpapuja joita voi kerralla tehdä useammaksi päiväksi ja tarvittaessa jatkojalostaa eri tavoin. Tänään väänsin ison kattilallisen chili con carnea ja viime viikolla pahimmat päivät pelasti kiinalainen muna-tomaattikeitto, jota tajusin eräänä päivänä rikastaa kourallisella risottoriisiä. Rakkaat dan dan nuudelit lähikauppaversiona ovat olleet ruokalistalla myös, ne kun väsään nykyään jo automaattivaihteella, sekä helppo ja nopea tantanmen ramen, joka syntyy lähes samoista raaka-aineista kuin nuo nuudelitkin. Voit lukea kotivara-aakkosistani lisää raaka-aineista, joiden avulla yritän kokkailuista koronakevään aikana selvitä! Mutta oli lautasella sitten mitä vaan, fiilis ruuanlaiton suhteen ei ole ollut ihan entisensä: ruuan kekkaaminen ja kokkaaminen kiireessä ja kesken työpäivän ei ole ollut kovinkaan kivaa!

Ne muutamat hetket, kun ruuanlaitto ei ole ollut lähinnä pakollinen häiriötekijä, vaan rakasta ja rentouttavaa puuhaa niinkuin se on ollut muuten läpi elämäni, ovat nyt ajoittuneet selvästi viikonloppuun. Ja koska omat ideat loistavat poissaolollaan, olen kokannut lähinnä erilaisia kiinnostavia reseptejä joihin törmään YouTubessa. Näin myös tämänpäiväisen reseptin kanssa! Kun tarpeeksi katsoo ruokavideoita Tubessa, alkaa algoritmi tietysti ehdottamaan minulle entistä enemmän ruokavideoita. Näin päädyin katselemaan NYT Cooking -kanavaa ja kanavalla kokkailevaa Alison Romania! Taannoin somessa täällä Suomessakin kulovalkean tavoin levinnyttä Alisonin  “The Stew” -kikhernepataa en ole kuitenkaan vielä testannut, vaan päädyin sen sijaan kokkaamaan hänen uutta reseptiään, josta toivotaan varmaankin uutta “The Stew” -ilmiötä.

The Stew 2.0

The Stew 2.0 on harissalla ja suolaan säilötyllä sitruunalla maustettu valkopapupata. Kuten ehkä tiedätte, rakastan suolaan säilöttyjä sitruunoita ja teen niitä itse kerran vuodessa – niinpä resepti osui suoraan sellaiseen hermoon, että ohjetta oli testatattava heti kun vapaa-aika ja energiatasot osuivat kohdilleen. Käytin pataan vuoden takaisista sitruunoistani viimeiset ja lopputulos oli tolkuttoman hyvä! Lisäksi kaikkia ruokaan tarvittavia raaka-aineita löytyi kotoa valmiiksi ja ruoka pääsi näin ns. kotivarareseptin kategoriaan tässä huushollissa.

valkoinen papu reseptiMausteinen papupata sisältää seuraavat raaka-aineet: harissa, valkopapu, sipuli, valkosipuli, kasvisliemi, oliiviöljy, lehtikaali…

säilötty sitruuna… ja suolaan säilötty sitruuna!

Jos et ole koskaan käyttänyt suolaan säilöttyä sitruunaa, tiedoksi, että se maistuu tietysti vahvasti sitruunalta ja suolalta – kuinkas muutenkaan – muuta kuin suolaa ja sitruunaa kun ei tässä säilykkeessä välttämättä edes ole. Sitruuna kuitenkin kokee pitkän suolaan säilömisen ansiosta mielenkiintoisen muodonmuutoksen: kuoresta tulee pehmeä ja läpikuultava ja mausta pehmeä, aavistuksen fermentoitunut ja moniulotteisen aromaattinen kiitos sitruunankuoren eteeristen öljyjen, jotka parfymoivat koko purkillisen. En saa suolaan säilötyistä sitruunoista tarpeekseni!

Kuukausi sitten säilömistä sitruunapurkeistani yhteen tuuppasin nyt kokeeksi myös hieman mausteita: chiliä, sichuanpippuria, fenkolia, tähtianista ja pippuria ja tällä tulisenmausteisella säilötyllä sitruunalla viimeistelin papupatani ekstra mausteiseksi!

Teen tosiaan itse omat suolatut sitruunani, sillä se on super helppoa. Mutta saa tätä tuotetta toki myös kaupasta! Sitruuna säilötään kokonaisena, mutta siitä käytetään ruokaan vain kuori – hedelmälihaa ei siis syödä. Itse käytän kuitenkin yleensä myös säilöntälientä mausteena esim. keitoissa, salaatinkastikkeissa tai jopa cocktaileissa 🙂

papumuhennos

Jos kotoa ei löydy suolaan säilöttyä sitruunaa, voit korvata sen reseptissä sitruunankuorella ja mehulla. Samaten jos kotoa ei löydy harissaa, voit korvata sen tomaattipyreellä ja chilihiutaleilla. Lopputulos ei ole ihan sama kuin harissalla ja suolaan säilötyllä sitruunalla, mutta herkullinen joka tapauksessa! Harissaa on kaupoissa hyvin moneen lähtöön, joten ennen kuin lusikoit sitä papujen sekaan, tarkista kuinka tulista se on. Tulisuutta on helppo lisätä mutta sen vähentäminen onkin sitten ihan toinen juttu!

Tästä ohjeesta riittää kevyt lounas neljälle tai tuhdimpi ateria kahdelle.

Resepti mukailtu Alison Romanin ohjeen pohjalta. Huom! Reseptin katsomiseen NYT Cooking nettisivulta vaaditaan tunnarit.

Mausteinen papumuhennos aka The Stew 2.0

Vegaaninen

2-4:lle

1 keskikokoinen punasipuli

4-8 valkosipulin kynttä

½ dl oliiviöljyä

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

1-3 rkl harissaa / 1-3 rkl tomaattipuretta + maun mukaan chilihiutaleita

n. 700g kypsiä valkoisia papuja (3 tetraa)

7 dl kasvislientä

n. 100g lehtikaalia

½ suolaan säilötty sitruuna / huolellisesti pestyn luomusitruunan kuori ja mehu

maun mukaan suolaa

Tarjoiluun:

neitsytoliiviöljyä

2 rkl suolaan säilöttyä sitruunaa

lehtipersiljaa

chilihiutaleita

(pala murennettua kaurapalaa / silken tofua / vegaanista fetaa)

Kuori ja viipaloi sipuli ja silppua valkosipulin kynnet. Määrän voit valita ihan sen mukaan miten paljon tykkäät valkosipulista, meillä sitä upotettiin tähän ruokaan kahdeksan kynttä. Paista sipuleita öljyssä pinnoitetun ison kattilan pohjalla, kunnes sipuli alkaa saamaan väriä. Rouhi sekaan mustapippuria maustamaan öljyä. Kun sipuli on sieltä täältä reunoiltaan saanut vähän väriä, lisää kattilaan harissa. Harissan määrän voi valita sen mukaan, kuinka tulista käyttämäsi harissa on ja kuinka tulisesta ruuasta itse pidät 🙂

Jatka paistamista, kunnes harissan väri muuttuu hieman tummemmaksi. Huuhdo ja valuta kolme purkkia valkoisia papuja (yhteensä n. 700g) ja lisää ne sipuliseoksen mukaan. Pyörittele pavut kauttaaltaan harissa-sipuliseoksessa ja murjo samalla osa pavuista hieman rikki. Lisää kattilaan sitten n. 7 dl kasvislientä ja keitä seosta reilusti poreillen ilman kantta n. 15 min, jolloin liemi alkaa pikkuhiljaa kiehumaan kasaan ja saostumaan rikkonaisten papujen ansiosta.

mausteinen papumuhennos

Pese lehtikaali ja irroita niistä lehtiruodit. Jos lehtiruodit eivät ole super paksuja, voit silputa ne veitsellä pieneksi silpuksi ja heittää ne papukattilaan. Anna varsien kypsyä kattilassa sillävälin, kun silppuat lehtikaalen lehdet karkeasti veitsellä tai saksilla suupalakokoon. Lisää kattilaan sitten myös lehtikaalin lehdet.

Jatka keittämistä miedolla lämmöllä, kunnes lehtikaali on pehmentynyt ja papupata on muhennosmaista. Poista säilötystä sitruunasta hedelmäliha ja huuhdo jäljelle jääneet sitruunankuoret. Silppua sitruunankuori ja lisää se papupataan. Mausta pata vasta tämän jälkeen suolalla, suolaan säilötty sitruuna on sen verran suolaista että muuten kokonaisuudesta voi tulla liiankin suolainen 🙂 Jos sinulla ei ole suolaan säilöttyä sitruunaa, voit maustaa padan yhden huolella pestyn luomusitruunan raastetulla kuorella ja sitruunamehulla. Itse käytin pataan tällä kertaa tosiaan mm. sichuanpippurilla ja chilillä maustettua supertujua säilöttyä sitruunaa!

Tarjoile mausteinen papupata reilun oliiviöljylorauksen ja suolaan säilötyn sitruunankuorisilpun kera. Jos kotoa löytyy persiljaa, se sopii tähän hyvin! Lisää ruokaisuutta annokseen saa myös murustelemalla padan päälle hieman kaurapalaa, vegaanista fetaa tai silken tofua. Tulisen ystävänä ripottelen itse vielä padan päällekin vielä hieman lisää chilihiutaleita… Ja kyllä on hyvää!

Sekaani voi viimeistellä papupadan myös Alison Romanen tavoin fetamurulla.

papumuhennos

 

631 views

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

by Juulia 2 Comments
Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä
Jajangmyeon - korealaiset nuudelit mustapapukastikkeessa

jajangmyeonJajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa

Makumatka Koreaan

Kun hartaasti odotettu reissu Etelä-Koreaan on siirretävä jonnekin kauas tulevaisuuteen, on aika lähteä makumatkalle. Juuri nyt makumatkailu on paitsi ainoa, myös fiksuin matkailumuoto ja niinhän se tulee olemaan vielä pitkään. Sille ei voi nyt mitään joten asiaa on turha sen kummemmin vatvoa – mieluummin keskityn syömään jotain hyvää! Siitäkin huolimatta että nyt on maailmassa reilusti isompia murheita, myönnän että silti ihan vähän harmittaa: tämä kun on jo toinen kerta kun Koreanmatkani peruuntuu!

Kävimme taannoin katsomassa mahtavan, Oscareita ja muitakin alan palkintoja kahmineen Parasite-elokuvan, enkä varmasti ole ainoa ruokahullu, jolle elokuvassa kokkailtu ruoka jjapaguri (englanninnos Ram-Don) jäi leffasta vahvasti mieleen. Jjapaguri on chapagetti & neoguri -pussinuudeleiden sekoitus, joka elokuvassa aateloitiin kalliilla pihvillä. Heti elokuvan näkemisen jälkeen katsoin useammankin videon jossa tätä pussinuudelifuusioruokaa kokattiin, mutta en edes harkinnut tekeväni ruokaa itse, kun kyseessähän on kuitenkin hei pussinuudelit… mutta pussinuudeleiden esikuva on tietysti ihan eri asia!

jajangmyeon resepti

Jajangmyeon

En ole juuri saanut suurempia siivoiluja tai konmaritteluja aikaan jo kolme viikkoa kestäeneen kotoilun aikana, mutta eräänä päivänä rykäisin kuivakaapit kuntoon. Sieltähän sitten putkahti pussillinen mustapaputahnaa, jonka olin kokonaan unohtanut ostaneeni. Kuinka sopivasti! Mustapaputahna eli chajang on oleellisin ainesoa jajangmyeon -ruuan valmistamiseen, jonka pussinuudeliversio tuo Parasite -ruuan toinen osa chapagetti on.

Jajangmyeon on suosittu korealais-kiinalainen ruoka. Jajang on peräisin kiinalaisesta sanasta zhájiàng, mikä tarkoittaa “paistettua kastiketta” (kiitos Wikipedia!) kun taas myeon taas tarkoittaa nuudeleita (kiinaksi mian). Jajangmyeon tarkoittaa siis kutakuinkin “nuudeleita paistetussa kastikkeessa” ja Kiinassa on samankaltainen joskaan ei täysin samanlainen ruoka nimeltä zhajiangmian! Ruuasta on olemassa myös riisiversio, jajangbap, sekä vaikka mitä muitakin variaatioita, joista nyt sitten uusimmaksi voidaan varmaan laskea tuo chapagetti.

Jajangmyeon on siitä hauska korealainen ruoka, että mustapaputahnan lisäksi muita aasiamarkettien raaka-aineita ei sen valmistamisessa tarvita. Tämä ruoka nimittäin sisältää vain ison kasan vihanneksia, possua ja mustapaputahnaa, jota paistamisen jälkeen jatketaan liemellä joka lopuksi suurustetaan mustaksi paksuksi nuudelit helposti kuorruttavaksi kastikkeeksi. Mustapaputahnan paistaminen on tärkeä työvaihe, sillä paistamisen ansioista tahna on vähemmän kitkerää. Kitkeryyttä täytyy myös taittaa sokerilla, jota jotkut lisäävät enemmän, jotkut vähemmän. Tämän syvän täyteläisen ruuan makua voi tukea esim. hoisinkastikkeella sekä seesamiöljyllä, mutta reseptistä riippuen niitäkään ei välttämättä käytetä.

mustapaputahna

Musta päivä

Mustan värinsä vuoksi jajangmyeon on perinteinen korealaisen “mustan päivän” ateria. Musta päivä on 14.4. – eli tämän jutun julkaisupäivä – ja mustana päivänä syödään mustaa ruokaa ja synkistellään, jos ollaan sinkkuja. Koreassa perinteenä on, että naiset antavat lahjoja mielitietyilleen ystävänpäivänä ja kun taas kuukautta myöhemmin “valkoisena päivänä” on miesten vuoro lahjoa armaitaan, niin lahjoja ilman jääneet sinkut viettävät mustaa päivää ystäviensä kanssa jajangmyeonia syöden.

EDIT: Jutun julkaisemisen jälkeen eräs ystäväni jakoi minulle linkin tähän juttuun, jonka mukaan Koreassa itseasiassa juhlitaan jokaisen kuun 14. päivä jotain. Ja näistä kahdestatoista juhlapäivästä kahdeksan on tulkintani mukaan pariskuntajuhla… auts!

Meidän huushollissa ei juuri lahjoja anneta suuntaan tai toiseen ja vaikka olen onnellisesti naimisissa, ystävänpäivänkin vietän mieluiten ystävien seurassa 🙂 Niinpä näistä päivistä itselleni kiinnostavimmalta kuulostaa juurikin musta päivä. Päivästä luettuani innostuinkin kuvaamaan Musta päivä -teemaisia kuvia, vaikken sinkku enää olekaan. Elämän varrella on tullut kuitenkin käytyä läpi jos jonkinlaiset karmaisevat erot, petturuudet, sydänsurut ja sinkkuvuodet, eli kokemusta asiasta kuitenkin on…  pahimpina aikoina ei maistunut edes ruoka! Ja sen perusteella voinkin oikeastaan käsi sydämellä sanoa, että ruoka on elämäni pitkäkestoisin rakkaustarina. Se kun on alkanut jo lapsena ja ennustan että se kestää hautaan saakka. Myötä ja vastoinkäymisissä – vaikka välillä ruokahalu olisikin hukassa.

black day

musta päivä

jajangmyeon

Jajangmyeon ei odota!

Kuvien ottaminen oli muuten valtavan hauskaa, mutta jotain päädyin kuin päädyinkin synkistelemään: sotkin itseni pahanpäiväisesti tahmaiseen jajangmyeon-soossiin. Sitä oli aterian päätteeksi jokapuolella: kamerassa, lattialla, ehkä vähän hiuksissakin… Suosittelen lämpimästi pukeutumaan mustaan tätä ruokaa syödessä!

Lisäksi mainittakoon, että Jajangmyeon jos jokin on ruoka, joka pitäisi syödä heti sen valmistumisen jälkeen. Nuudelit ovat lähes aina parhaimmillaan juuri valmistuttuaan mutta niin on myös tämä kastike, jota on vaikea sekoittaa nuudeleihin jos annos ehtii seistä kuvauspöydällä useamman tuokion. Joten jos olet kaltaiseni valokuvaukseen hurahtanut ruokahullut ja suunnittelet kokkaavasi ja kuvaavasi jajangmyeon-ateriaa, kannattaa ottaa ne kuvat nopeasti ja iskeä annokseen kiinni mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen! Tämän voin sanoa kaksi jajangmyeon-ateriaa kuvattuani. Ensi kerralla kun kokkaan, en kyllä ota kameraa käteen ollenkaan!

jajangmyeonKuvaussessio 1 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

korean black dayKuvaussessio 2 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Jajangmyeon on muuten siitä hauska ruoka, että kun se on valmista, ei lopputuloksesta arvaisi lainkaan, kuinka paljon vihanneksia kastikkeessa on. Mustapaputahna värjää kaiken ihanan synkäksi kokonaisuudeksi! Vihannesten osalta jajangmyeon voi sisältää siis kaikenlaista perunasta porkkanaan, kaaliin, kesäkurpitsaan ja retikkaan ja koska olen suuri daikon-retikan fani olisin varmasti laittanut sitä tähän jos sitä kotoa olisi suinkin vain löytynyt. Seuraavalla kerralla sitten! Vihanneksia tarvitaan ohjeeseen yhteensä n. 800g kutakuinkin samankokoiseksi kuutioksi/palaksi leikattuna. Possu on se perinteisin jajangmyeon -proteiini, mutta myös kanaa ja mereneläviä käytetään – ja kasvisversion voi tietysti tehdä kasvisproteiineista, kuten tofusta tai soijapaloista. Perinteisen jajangmyeon -reseptin löydät esim. Maangchilta sekä Kimchimari -blogista, vegeversion taas esim. Ruoka-alkemistin sivuilta 🙂

Jajangmyeon tarjoillaan yleensä kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja/tai munakassuikaleiden tai keitetyn/paistetun kananmunan kera ja kyljessä tarjoillaan keltaista pikkelöityä retikkaa, jota rakastan! Meillä tarjoiluviritys jäi kuitenkin näin koronakeväänä kesäkurpitsasuikaleisiin ja seesaminsiemeniin, kun muuta ei kotoa löytynyt. Suosittelen tekemään kerralla isomman satsin, sillä vaikka nuudeleihin sekoitettuna ruoka on hankalasti uudelleenlämmitettävä, pelkkää kastiketta on helppo lämmittää tarpeen mukaan vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan.

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa

4:lle

4 annosta nuudeleita (tai vaikka spagettia jos kotoa ei muuta löydy)

400g luomupossun kassleria (voit korvata lihan esim. savutofulla, silloin tarvitset vähän enemmmän kuitenkin öljyä!)

1-3 rkl öljyä

1 iso keltasipuli

n. 200g valkokaalia

n. 200g perunaa

n. 200g kesäkurpitsaa

3 valkosipulin kynttä

n. 125-150g mustapaputahnaa

2-3 rkl sokeria

2-3 rkl hoisinkastiketta / 1-2 rkl tummaa soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

(suolaa, sokeria)

5 dl vettä (tai vähäsuolaista kana/kasvislientä)

2 rkl riisijauhoja + tilkka vettä (tai maizenaa)

Tarjoiluun:

Kurkkua (tai kesäkurpitsaa)

Kevätsipulia

2-4 keitettyä tai paistettua kananmunaa

Seesaminsiemeniä

Kuutioi kaikki vihannekset samankokoiseksi kuutioiksi: noin sentti kertaa sentti -kokoon. Kokoa vihannekset kulhoon odottamaan paistamista. Kuutioi myös liha ja silppua valkosipuli. Lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun öljyä ja ruskista liha (tai tofu) huolella. Lisää pannulle vihanneskuutiot ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Nosta liha(tofu) ja vihannekset pannusta takaisin kulhoon jättäen pannulle jäljelle jääneen paistoöljyn.

Varmista, että pannulla on edelleen rasvaa ja lisää tarvittaessa loraus öljyä, mittaa pannulle sitten mustapaputahna. Paista mustapaputahnaa kokoajan sekoitellen viitisen minuuttia (se voi tarttua pannuun todella hanakasti!) ja lisää pannulle sitten sokeri, liha, vihannekset ja valkosipuli. Sekoittele kaikki hyvin yhteen ja lisää pannulle käyttämäsi neste. Sekoittele vielä huolella pannun pohjaa kaaputellen ja jätä sitten seos pulputtelemaan miedolle lämmölle (mieluiten kannen alla), kunnes vihannekset ovat kypsiä eli noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita tänä aikana seosta muutaman kerran pohjia myöten.

Tarkista sitten maku ja lisää maun mukaan seesamiöljyä, tummaa soijaa ja/tai hoisinkastiketta. Riippuen käyttämäsi liemen sekä mustapapukastikeen suolapitoisuudesta tarpeen voi olla vielä lisätä suolaa, samoin voit lisätä vielä ripauksen sokeria jos kastike sitä mielestäsi kaipaa. Kun maku on mieleesi, sekoita suuruste riisi/maissijauhoista ja vesitilkasta ja lisää se vähän kerrallaan kastikkeeseen hyvin sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan paksua. Liian ohut kastike ei tartu kunnolla nuudeleiden pintaan kun taas liian paksu kastike on vaikea sekoittaa niiden sekaan 😀 Poista jajangmyeon-kastike sitten liedeltä ja keitä nuudelit kypsiksi.

Tarjoile kastike nuudeleiden päältä. Viimeistele jajangmyeon suikaloidulla kurkulla (kuvissa tosiaan kesäkurpitsaa kun kurkkua ei ollut), sekä halutessasi kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja/tai  paistetulla/keitetyllä kananmunalla. Perinteinen lisuke annoksen sivuun olisi vielä keltainen pikkelöity retikka eli danmuji.

jajangmyeonKas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.

jajangmyeon

jajangmyeonFries before guys – vai miten se sanonta meni?

236 views