valkosipuli arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

by Juulia on April 14, 2019 0 Comments

Yrittöljyssä marinoidut artisokat ♥

Latva-artisokka

Latva-artisokka on ollut yksi lempivihanneksistani jo pitkään. Muistan elävästi, kun lueskelin nuorena keittokirjaa, jossa oli ohje sitruunavinegrettiin dipattavalle latva-artisokalle. Tuijotellessani tuota kiehtovan oloista ohjetta yritin kuvitella, mille tuo jännittävän näköinen kasvi oikein maistuisi. Siitä hetkestä taisi kuitenkin mennä vielä pitkään, ennen kuin pääsin tätä syötävää kukkaa maistamaan itse valmistettuna 😀

Olen fiilistellyt latva-artisokkaa täällä blogissa ennenkin. Itseasiassa varmaan joka kerta, kun olen siitä kirjoittanut! Ekan kerran taisin kirjoitella artisokasta vuonna 2015, jolloin tein täytettyjä latva-artisokkia. Tänään tämän jutun kirjoitteleminen pitikin itseasiassa aloittaa sillä, että kaivelin kovalevyltäni juurikin tuon jutun kuvat. Jostain syystä kuvat olivat nimittäin kadonneet jonnekin koko jutusta…

Kyllä on muuten pysäyttävää nähdä, minkälaisia kuvia on ottanut 3-4 vuotta sitten! Siis silkkaa vaakaa? Ja aivan yhtä pysäyttävää on lukea omia ikivanhoja juttuja. Selvästi en ainakaan voi kirjoittaa artisokasta kertomatta, kuinka nuorena luin siitä keittokirjasta – sama läppä on nimittäin kerrottu myös vuoden 2016 rapeiden uunissa paahdettujen latva-artisokkien kohdalla 😀

Jospa katkaistaan siis artisokkamuistelot tähän ja siirrytään suoraan päivän reseptiin. Yrttiöljyssä marinoidut artisokat ovat nyökkäykseni kaupan marinoitujen purkkiartisokkien suuntaan – en normaalisti tuoreita artisokkia tällaiseen uhraisi mutta tällä viikolla kotonani oli kolme latva-artisokkaa ilman aikaa kokata niistä mitään ihmeellistä. Niinpä keitin nuo mötikät eräänä iltana sitruunalla, rosmariinilla ja sitruunatimjamilla maustetussa suolavedessä aikomuksenani putsasata kypsät artisokat jääkaappiin odottamaan viikonloppua ja kokkausinpiraatiota.

Sen sijaan päätinkin hetken mielijohteesta pikamarinoida artisokat. Ei lainkaan huono idea! Huomenna pistän ihanassa öljykylvyssään nelisen päivää maustuneet artisokat piirakkaan, mutta ensin maistan muutaman sellaisenaan ♥

(Koska artisokan käsittely on aika työlästä puuhaa, en ehkä lähtisi uudelleen tekemään tätä projektia vain kolmella artisokalla. Senpä takia ohje alla tuplana!)

Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

6 isoa latva-artisokkaa

2 sitruunaa

2 rkl suolaa

muutama rosmariininvarsi + pieni nippu sitruunatimjamia (*

Marinadiin:

n. 5 dl oliiviöljyä

2-3 isoa rosmariininvartta

5-6 sitruunatimjamin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

(n. 1 tl chilihiutaleita)

*) Miksi sitruunatimjamia ja miksi niin paljon? Koska ostin sitä kaupasta ison rasiallisen ja yritän saada kaiken käytettyä 😀 Voit käyttää hyvin myös tavallista timjamia ja jos joudut pihistelemään tuoreiden yrttien kanssa, jätä ne keitinvedestä kokonaan pois.

Täytä iso kattila vedellä. Purista mukaan kahden sitruunan mehu mutta älä heitä puristettuja sitruunoita menemään. Lisää kattilaan suola sekä yrtit ja laita kattila liedellä kuumenemaan.

Leikkaa terävällä veitsellä artisokkien kärjistä pois noin 1/3. Trimmaa artisokan varsi muutaman sentin pituuteen ja kuori vartta hieman. Hiero artisokan leikkuupintoja sitruunanpuolikkailla. Kun olet käsitellyt kaikki artisokat ja vesi kiehuu, nosta artisokat kattilaan. Leikkaa voipaperista kattilan kokoinen kiekko, jonka keskelle voit leikata pienen reiän höyryä varten. Aseta paperi kattilaan veden pintaan, sen avulla artisokat pysyvät paremmin veden alla (ne tuppaavat muuten kellumaan). Keitä, kunnes haarukka uppoaa artisokkaan suhteellisen helposti (n. 15-20 min). Kaada sitten vesi pois ja jätä artisokat jäähtymään käsittelyä varten.

Lämmitä pienessä kattilassa öljy, yrtit sekä kevyesti murskatut valkosipulinkynnet (+ chili, mikäli tahdot makuun vähän potkua). Älä päästä öljyä kuumenemaan paistolämpötilaan, tarkoitus ei ole paistaa mausteita vaan saada mausteiden aromi tarttumaan öljyyn paremmin. Pese ja kuivaa noin puolen litran vetoinen lasipurkki kansineen.

Sitten purkitetaan!

Kun artisokat ovat hieman jäähtyneet, nypi niiden kovat uloimmat lehdet irti (lehtien tyvet saa kokki halutessaan imeskellä tässä kohtaa). Kun pääset käsiksi pehmeämpiin lehtiin, ota niistä kunnon ote ja kierrä loputkin lehdet irti. Kaavi artisokan sisältä löytyvä nöyhtä lusikalla irti. Leikkaa sitten jokainen artisokanpohja neljään osaan ja laita neljännekset purkkiin. Nostele artisokkien väliin öljyssä muhineet yrtit ja valkosipulit. Kaada lopuksi lämmin öljy artisokkien päälle. Mikäli maustettu öljy ei peitä artisokkia kunnolla lisää päälle vielä hieman öljyä ihan vaan suoraan pullosta. Sulje sitten purkin kansi ja laita purkki jääkaappiin maustumaan.

(Artisokanpohjan voi halutessaan veistellä esiin jo ennen keittämistä – esim. kuten legendaarinen Chef Jacques Pépin ohjeistaa tässä videossa – mutta silloin jää se ihana lehtien imeskely operaatiosta väliin. Sitä en ainakaan itse skippaisi, en edes torstai-iltana klo 23 niin kuin tämän satsin kanssa!)

Marinoidut artisokat ovat maustuneet valmiiksi käytettäväksi muutaman päivän kuluttua. Pitkään en tähän tapaan marinoituja artisokkia säilyttelisi, sillä nämä on tarkoitettu syötäväksi suht pian purkittamisesta. Jos haaveissasi on tehdä varsinaista öljysäilykettä, kurkkaa vaikka tämä varsin kattava juttu ja muista steriloida purkkisi huolella!

Ps. Muista muuten käyttää lopuksi myös purkin ihana mausteöljy!

Ekakertalaisen itse tehdyt pelmenit

Liha

by Juulia on April 9, 2019 2 Comments

Pelmenit – pikaruokaa?

Mikään ei ole minusta kätevämpää kuin pussillinen pelmenejä pakastimessa. Niillä pelastaa käden käänteessä nimittäin päivän kun päivän, jos ei jaksa kokata / jaksa käydä kaupassa / muista käydä kaupassa (kyllä, näinkin voi joskus käydä) / kaipaa jotain lohdullista ja lämmittävää. Pelmenejä vieläpä löytyy kaupasta jos jonkinsortin täytteillä, joten valinnanvaraa on!

Välillä syön pelmenit vahvassa liemessä keitettyinä, välillä keitän ne ihan vain suolavedessä. Välillä kruunaan annoksen voilla ja pippurilla, välillä smetanalla, silloin tällöin silputulla sipulilla ja yrteillä. Myönnän myös paistaneeni pelmenejä juustolla kuorrutettuina uunissa. AAH. Kaikki kelpaa!

Itse tehdyt pelmenit karitsatäytteellä, smetanalla, piparjuurella ja tillillä.

…ehkä ei sittenkään…

Koska kaupasta tosiaan löytyy pelmenejä ihan jokaiseen lähtöön, en ole koskaan tullut valmistaneeksi niitä alusta asti itse, vaikka ajatus on kieltämättä jo pidempään hieman kutkutellut. Pikaruokaahan ne tosiaan ovat jos joku muu ne on sinne pakastimeen ensin tehnyt, mutta kaikkea muuta kuin jos lähdet tekemään niitä alusta asti itse.

Tämän pääsin alkuvuodesta kokemaan ihan itse, kun eräs ystäväni kutsui minut pelmenikesteille. Venäjällä pelmeneitä ei ilmeisesti koskaan tehdä yksin, vaan aina ison porukan voimin – enkä sitä tuon illan jälkeen lainkaan ihmettele. Aikaimoinen työhän näiden herkkunyyttien pyöräytteleminen nimittäin on… Me taisimme saada lopulta toistasataa pelmeniä neljässä tunnissa valmiiksi, tarpeeksi siis sen hetkiseen nälkään ja viimeisillään raskaana olevan ystäväni pakastimen täyttämiseen. Ottaen huomioon, että jokainen paikallaolija teki tuolloin pelmenejä ensimmäistä kertaa, saavutus on mielestäni aikamoinen! Ja kylläpä olivat muuten hyviä!

Huomio huomio, älkää keskittykö minun laillani kuvien ottoon vaan sen taikinan kaulimiseen. On muuten nimittäin ihan kiva kuva mutta aika paksu lettu… ja sihtikin lasin kanssa näköjään vähän sinne päin 😀

Tuosta illasta saakka olen takaraivossani haudutellut ajatusta tehdä pelmenejä kotonakin. Olishan se nyt nimittäin siistiä, kun ne arjen pelastavat pakastepelmenit oliskin ikiomia! Nyt tartuin vihdoin toimeen, mutta jänistin sen verran että tein vain puolikkaan reseptin. Voin vain kuvitella mitä pelmenejä ikänsä pyöritelleet taitajat näistä palleroistani ajattelevat: ovat varmaan ensinnäkin aivan liian paksuja, liian isoja ja muutenkin vähän muotopuolia… Mutta kylläpä vain sain kuin sainkin aikaan silti jotain täysin syömiskelpoista. Nyt on sitten pakastin täynnä ihan itse tehtyjä pelmenejä ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen.

Perinteisesti pelmenit täytetään vissiin possun, naudan ja lampaanlihan seoksella, mutta omani täytin tällä kertaa pelkällä karistan jauhelihalla, jota mehevöitin reilulla määrällä voita ja pehmeäksi paistettua sipulia. Kasvissyöjille pelmenit voi täyttää esim. paistetulla sipulilla ja/tai sienillä rikastetulla keitetyllä perunasurvoksella – tosin pelmeniksi ei kai saisi kutsua kuin lihatäytteisiä nyyttejä, muut ovat nimeltään vareniki.

Itse tehdyt pelmenit

n. 50-60 kpl

Taikina:

500 g vehnäjauhoja

2 kananmunaa

2 cl vodkaa

1 tl suolaa

1½ dl vettä + 1-3 rkl

Täyte:

400 g karitsan jauhelihaa (tai sekoitus lammasta, nautaa ja possua)

1 iso keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

n. 50 g voita

1½-2 tl suolaa

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

n. ½ tl sekä kuivattua rosmariinia että timjamia

Valmista ensin taikina sekoittamalla kaikki sen raaka-aineet kulhossa. Lisää tarvittaessa vettä ruokalusikallinen kerrallaan, jotta saat taikinasta kiinteän mutta ei liian kostean. Vaivaa taikina tasaiseksi ja sileäksi massaksi, kääri kelmuun ja laita jääkaappin lepäämään vähintään tunniksi.

Sillävälin kun taikina lepää, valmista täyte: kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli. Sulata voi paistinpannussa ja kuullota sipulit voissa pehmeiksi. Älä ruskista. Lisää pannulle mausteet ja paista vielä muutama minuutti. Anna sipuliseoksen jäähtyä ja kaavi se sitten huolellisesti pannulta jauhelihan sekaan ja sekoita hyvin.

Sitten voit käynnistää pelmenitehtaan! Jaa taikina kahteen osaan ja kääri toinen puolikas takaisin kelmun sisään odottelemaan. Kaulitse taikinapala jauhotetulla tasolla mahdollisimman ohueksi (ohuemmaksi kun näissä kuvissani, kröhöm) ja leikkaa siitä sitten juomalasilla pyöreitä kiekkoja. Itse tein ensin aikamoisia jättipelmenejä kun juomalasini oli tarkoitukseen ehkä turhankin iso, puolivälissä hoksasin vaihtaa halkaisijaltaan sopivampaan skumppalasiin. Kääri yli jäänyt taikina takaisin palloksi ja laita se kelmun sisään.

Pelmeni syntyy siten, että nostat nokareen täytettä taikinakiekon toiselle reunalle. Sen jälkeen taita kiekko puoliympyrän muotoon ja ala nipistelemään taikinan reunaa kiinni keskeltä reunoja kohden. Pyri puristamaan samalla ilma täytteen ympäriltä pois. Pyöräytä lopuksi puoliympyrän “kulmat” yhteen ja nipistä ne kiinni toisiinsa.

Niin söpöjä! Sellaisia pikku pylleröitä.

Kun kaikki taikina on käytetty, kauli toinen pala ja jatka, kunnes kaikki täytekin on käytetty. Sitten voitkin joko ruokkia suurperheen tai lykkiä ylimääräiset pelmenit pakastepusseissa pakastimeen odottelemaan jutun alussa kuvailemiani päiviä (jutun lopussa vielä pakastusvinkkini!). Samalla voit harmitella, että miksi et sittenkin tehnyt kerralla isompaa satsia?

Ja nyt sitten sitä “pikaruokaa”

Kun olet valmis käymään pöytään, keitä pelmenit kypsiksi runsaassa suolatussa vedessä tai vahvassa kasvis- tai lihaliemessä. Veden voit halutessasi maustaa myös laakerinlehdillä, pippurilla, yrteillä… Riippuen kuinka ohueksi taikinan sait kaulittua, kuinka isoja pelmenisi ovat ja kippaatko kattilaan tuoreita vai pakastettuja pelmeneitä, ruoka on valmista n. 10-15 minuutissa. Kypsät pelmenit nousevat kattilan pintaan, mutta itse keitän niitä mieluiten vielä vähän siitä pidempäänkin. Varsinkin kiireisenä ja väsyneenä päivänä pakastepelmeneitä keitellessä sellainen keskeltä vielä jäinen ylläri ei nimittäin paljon naurata.

Valuta pelmenit huolellisesti, ellet tarjoile niitä liemessä. Siinä tapauksessa kauho pelmenit kulhoihin ja annostele liemi päälle. Valutetut pelmenit syön itse yleensä smetanan tai voin kera. Tykkään raastaa pinnalle reilusti tuoretta piparjuurta (jos sitä kotona vaan on) sekä kuorruttaa pelmenit runsaalla määrällä vastarouhittua mustapippuria. Tällä kertaa lisäsin annokselleni myös tuoretta tilliä 🙂

Koska tässä oltiin tosiaan lähestulkoon ekakertalaisia pelmenien tekemisessä, otan ilolla vastaan tietoa ja vinkkejä siitä, miten voisin tästä pistää paremmaksi!

Ps. Pelmeneistä voit lukea lisää esim. Food Perestroika -blogin varsin kattavasta jutusta!

Pps. Pelmenit pysyvät pakastimessa varmasti irtonaisina, kun pakastat ne ensin tarjoittimella toisistaan irrallaan ja siirrät ne pussiin vasta jäätyneinä.

XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin

by Juulia on March 23, 2019 0 Comments

XOXO XO!

XO kastike. Hongkongin maaginen lahja kaikille sekaanikulinaristeille. Tämä erikoinen kuivattuja mereneläviä, kinkkua, valkosipulia, sipulia ja chiliä yhdistelevä kastike on kiehtonut minua siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin – ja sitähän olen siis bongannut maailmalla jos jonkinlaisen trendikkään ravintolan listalta niin kauan kun olen moisissa ravintoloissa käynyt. XO kastike syntyi useimpien lähteiden mukaan 1980 -luvulla Peninsula Hong Kong -hotellin kiinalaisen ravintolan, Spring Moonin keittiössä, ja on siitä asti valloitanut maailmaa erilaisina versioina.

Kastikkeen nimi “XO” ei viittaa halauksiin ja pusuihin, vaikka niin minusta kyllä pitäisi… sen sijaan viittauksen kohde on XO eli eXtra Old -konjakki, Hongkongissa suuresti arvostettu juoma. “XO” viittaakin Hongkongissa käsittääkseni oikeastaan mihin vaan laadukkaaseen ja ylelliseen, eikä XO kastikekaan ole siitä poikkeus: kastikkeen raaka-aineet, kuten kuivatut kampasimpukat (conpoy) sekä kiinalainen Jinhua -kinkku eivät ole mitään halpistuotteita.

Kotikeittiön XO kastike syntyy näistä: tuore ja kuivattu chili, salottisipuli, valkosipuli, conpoy, kuivattu katkarapu, jamon serrano, muscavadosokeri, sherry, soijakastike, öljy.

Conpoy?

Conpoy eli kuivattu kampasimpukka on tämän kastikkeen oleellisimpia raaka-aineita, joten aivan syystä en ole tehnyt XO kastike -kokeiluja kotona ennen kuin sain sitä käsiini. Kallion aasialaisista marketeista löytyy kyllä erilaisia kuivattuja katkarapuja (joita tarvitaan XO kastikkeeseen myöskin) sekä kuivattuja anjoviksia (joita laitan esim. korealaiseen dashiin), mutta kuivattuja kampasimpukoita sieltä en ole bongannut. Purkillinen valmista Lee Kum Kee XO kastiketta maksaa aasialaisessa marketissa noin kympin ja kuivattujen kampasimpukkojen puuttessa olen päässyt sen avulla tutustumaan tähän eksklusiiviseen soossiin, mutta olishan se nyt ihan eri kaliiperin luksusta se itse tehty luksus. Eikä tuo valmiskastike muuten ole MITÄÄN itsetehdyn rinnalla.

Mieheni reissaa työnsä puolesta melko usein milloin missäkin, enkä yleensä ole hänen työmatkoistaan hirveän innoissani (lentopelkoinen tässä hei!). Mutta annappas olla kun hän ilmoitti matkasta Hongkongiin: conpoy, VIHDOINKIN! Taisin painottaa tarvettani saada kätösiini vihdoinkin kuivattuja kampasimpukoita melkoisen ahkeraan, sillä niinpä sainkin kuin sainkin pussillisen tätä aarretta tuliaisena. Kalatorin myyjät olivat suositellet miehelleni japanilaisia kampasimpukoita (ovat kuulemma parhaimpia) ja kertoneet hänelle parhaansa mukaan käyttöohjeetkin. Todellinen menestys siis! Noin 150 gramman pussillisesta keskikokoisia kuivattuja kampasimpukoita mieheni oli saanut muuten pulittaa kolmisenkymppiä. Conpoy ei tosiaankaan ole halpistavaraa, kuten sanoin!

Yksi lusikallinen tätä super umamista tavaraa riittää taikomaan vaikka pelkästä riisistä juhla-aterian. Ihan tosi!

XO kastike + raaka-aine x = reseptini, kun tarvitsen herkullista pikaruokaa. Ihan mahtava soossi!

XO kastike uppopaistokammoisen kotikeittiössä

Perinteiseen tapaan XO kastike tehdään niin, että jokainen sen raaka-aineista uppopaistetaan isossa wokkipannussa samassa öljyssä sopivaan kypsyyteen, jokainen omalla kylpyvuorollaan. Näin öljy kerää jokaisen raaka-aineen aromit itseensä ilman, että mikään näistä kalliista herkuista pääsisi esim. kärähtämään. XO kastikkeen lukuisat raaka-aineet eli höyrytetty/liotettu conpoy ja kuivattu katkarapu, jinhua-kinkku, salottisipuli, valkosipuli ja chili (sekä lukuisat muut raaka-aineet, joita XO kastikkeeseen saatetaan lisäksi käyttää eri suhteissa toisiinsa) kypsyvät kaikki hieman eri nopeudella ja mahdollisesti vielä eri lämpötiloissa, joten niitä ei pitäisi dumpata tuosta noin vain kerralla samaan öljykylpyyn. Sen sijaan niitä paistellaan ja kalastellaan öljystä vieressä odotteleviin kulhoihin ja yhdistetään vasta lopuksi takaisin paistoöljyyn XO kastikkeeksi.

NOH. Minä en oikein ole uppopaistamisen ja tulikuuman öljyn kanssa lotraamisen fani (kiitos erään uppopaistelukerran, jolloin sain öljyroiskeen kasvoilleni), joten jotten haaskaisi kallista conpoy’tani sooloilemalla sokkona omiani, lähdin ihan ensimmäiseksi selvittelemään olisiko perinteiselle uppopaistelulle jonkinlainen varteenotettava mutta kuitenkin autenttiseen makuun tähtäävä vaihtoehto. Luettuani parisenkymmentä toisistaan vaihtelevaa reseptiä ja katsottuani mm. Hongkongilaisen kotikokin Mama Cheungin ja hotellin keittiömestarin reseptivideot, bongasin lopulta jotain mikä tuntui omaan keittiööni sopivimmalta versiolta: Australian MasterChefin toisen kauden voittajan, Adam Liaw’n reseptin.

Tutkimistani resepteistä päättelin, ettei uppopaistaminen todennäköisesti ollut se oleellisin juttu tämän kastikkeen valmistamisessa, vaan makujen uuttaminen öljyyn ja raaka-aineiden kosteuspitoisuuden minimoiminen jotta ne säilyisivät öljyssä mahdollisimman pitkään. Niinpä kun Adamin ohjeessa raaka-aineita hauduteltiin miedolla lämmöllä ja vähässä öljyssä ja sekaan lisättiin vasta lopuksi se isompi määrä öljyä, päätin kokeilla samaa metodia itsekin. Ja mistäpä tietää kokeilun onnistuneen? Siitä, että luet siitä nyt 😉

Raaka-aineet

Kuten tuossa edellä jo mainitsinkin, lähes jokainen tutkimani lähde antaa hieman omat ohjeet ja mittasuhteensa kastikkeen raaka-aineille ja niiden käsittelylle. Jo listaamieni ilmeisesti kaikkein oleellisimpien raaka-aineiden lisäksi kastikkeeseen saatetaan upottaa esim. inkivääriä, sitruunaruohoa, kuivattua mustekalaa/mätiä/anjoviksia, kalakastiketta, kanaliemijauhetta (!), sekä erilaisia mausteita sichuanpippurista tähtianikseen. Ilmeisesti kastikkeesta onkin siis lähes yhtä monta versiota kuin kokkiakin.

Niinpä oman ei täysin autenttisista raaka-aineista koostuvan version tekeminen tuntui loppujen lopuksi ihan mukavalta ajatukselta. Jin hua -kinkkua ei nimittäin Suomesta saa myöskään, joten sen korvasin serranokinkulla. Jamón Ibérico olisi kuulemma vielä parempi vaihtoehto, mutta siihen ei nyt kyllä tällä naisella ollut varaa 😀 Halvempaa luksusta minulle kiitos! Lisäksi korvasin kiinalaisen Shaoxin-viinin sherryllä (kuiva sherry on se mitä korvaavaksi tuotteeksi ensisijaisesti suositellaan, mutta minulla oli käytössä aromaattinen amontillado).

Ensimmäisen testisoossini tein reseptin yläosan perusraaka-aineilla. Törkeän hyvää, koukuttavaa, ihanaa. Toiseen purkilliseen lisäsin kokeilumielessä hieman sichuanpippuria, tähtianista, inkivääriä sekä seesamiöljyä. Törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa. Conpoy -varastoni riittävät enää yhteen satsiin, joten nähtäväksi jää mitä siihen purkilliseen tulee. Varmaa on kuitenkin, että sekin on vähintäänkin törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa!

XO kastike uppopaistokammoisen keittiössä

50 g kuivattuja kampasimpukoita

50 g kuivattuja katkarapuja

4 rkl Amontillado-sherryä

50 g serranokinkkua

n. 100 g salottisipulia (3-4 keskikokoista salottia)

n. 20 g valkosipulia (5-7 kynttä)

n. 50 g mietoa chilipaprikaa (2-3 chiliä)

1 rkl tummaa soijakastiketta

1 rkl gochugaru -chiliä (tai muuta kuivattua chiliä)

1 tl muscavadosokeria

4-5 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. auringonkukka- ja/tai rypsiöljyä)

Lisäksi fiiliksen mukaan jotain seuraavista mausteista (tosin hyvää tulee ilmankin):

2-3 tl murskattua sichuanpippuria

1-2 tähtianis

2-3 tl Viismaustetta (jota käyttäessä laittaisin vähemmän sichuanpippuria ja tähtianista)

1 tl seesamiöljyä

1-3 tl raastettua tuoretta inkivääriä

Lisäksi tarvitset:

syvän paistinpannu/paksupohjaisen kattilan/wokin

ison tiheän siivilän

kuumuutta kestävän astian johon siivilä sopii

5 dl vetoisen lasipurkin

Esivalmistelu:

Laita ensimmäisenä kuivatut kampasimpukat ja katkaravut likoamaan omiin kulhoisinsa. Lisää kumpaankin kulhoon 2 rkl sherryä sekä niin paljon vastakiehautettua vettä, että kampasimpukat/katkaravut peittyvät. Peitä kulhot ja jätä likoamaan noin kahdeksi tunniksi. Valuta kummatkin merenelävät sitten liotusliemestään, mutta säästä liemi. Keitä liotuslientä kasaan pienessä kattilassa, kunnes jäljellä on puolen desin verran nestettä.

Riko liotetut ja mukavasti pehmenneet kampasimpukat säikeiksi käsin, morttelissa tai tehosekoittimen silppuriosalla. Silppua myös liotetut katkaravut joko silppurilla tai veitsellä karkeaksi muruksi. Pidä kumpikin edelleen omissa kulhoissaan. Hienonna myös kinkku pieneksi muruksi veitsellä ja laita omaan kulhoonsa.

Hienonna valkosipuli ja laita se omaan kulhoonsa. Hienonna salottisipuli hyvin pieneksi silpuksi tai hienonna sekin silppurilla. Laita myös salotti omaan kulhoonsa. Tee samoin chilille, josta itse poistan mieluiten siemenet. Mittaa kaikki mausteet sekä öljy valmiiksi odottamaan kastikkeen valmistusta.

Kastikkeen paistaminen:

Laita isolle syvälle paistinpannulle/wokkiin/paksupohjaiseen kattilaan desin verran öljyä. Kuumenna öljy keskilämmölle ja lisää sekaan salottisipuli. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli alkaa tuoksua karamellisoituneelta ja on väriltään kullanruskeaa (tähän menee minun liedelläni n. 5-7 minuuttia). Ennen kuin kypsyminen ehtii kärähtämisen puolelle, kaada sipuli siivilään, jonka alle asetat kuumuutta kestävän astian öljyn keräämiselle. Valuta keräämäsi paistoöljy sitten takaisin pannuun ja nosta karamellisoitunut salotti siivilästä takaisin omaan astiaansa odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistumista. Paista seuraavaksi valkosipuli. Poista se öljystä kuten teit salotin kanssa heti, kun se alkaa saamaan väriä (palanut valkosipuli on kammottavan kitkerää ja pilaa samalla myös tuon sipulista ihanasti jo makua saaneen öljyn maun).

Lisää pannulle taas talteen keräämäsi sipulien paistoöljy, sekä puolisen desiä tuoretta öljyä. Lisää öljyyn nyt kampasimpukkasäikeet sekä hienonnetut katkaravut. Paista niitä kymmenisen minuuttia keskilämmöllä ja lisää pannuun sitten tuore chili. Paista vielä viitisen minuuttia ja alenna lämpöä hieman. Lisää pannuun soija, kuivattu chili, sokeri, soijakastike sekä kampasimpukoiden ja katkarapujen kokoonkeitetty liotusliemi. Anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kunnes kaikki neste on haihtunut ja jäljellä on paksu, öljyinen, karamellisoituneen värinen herkkukastike.

Kastikkeen hauduttelu:

Alenna lämpö nyt niin miedoksi kuin pystyt ja lisää pannuun sitten loppu öljy sekä paistettu sipuli ja valkosipuli. Huoneenlämpöinen öljy alentaa pannulla olevan seoksen lämpötilaa niin, ettei enää ole vaaraa sipulien palamisesta, kunhan pidät lieden lämpötilan tästä eteenpäin niin alhaisena kuin mahdollista. Anna seoksen muhia näin liedellä noin tunti, jotta kaikki pannun ihanat maut maustavat öljyn kunnolla. Sekoittele kastiketta pohjia myöten muutaman kertaa tänä aikana. Adam Liaw sanoo, että voisit vaihtoehtoisesti laittaa pannun ilman kantta myös n. 100-asteiseen uuniin tunniksi – itse en tätä neuvoa ole päässyt vielä testaamaan.

Pese lasipurkki kansineen ja steriloi molemmat (lue lisää säilykepurkkien steriloinnista Marttojen sivuilta). Kauho lämmin XO kastike puhtaalla kauhalla kuumaan purkkiin (itse kiehautan kauhankin steriiliksi varmuuden varalta) ja sulje kansi. Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä purkki sitten jääkaappiin.

XO kastike säilyy jääkaapissa ainakin n. 3 kk, kunhan muistat aina ottaa kastiketta purkista puhtaalla ja kuivalla lusikalla. Tosin äkkiäpä tuo purkillinen katoaa parempiin suihin ainakin täällä…

Fetakriittinen testaa: uunifetapasta

by Juulia on March 10, 2019 2 Comments

Uunifetapasta

No siinä se nyt on: uunifetapasta, isoin ruokahitti sitten avocadopastan ja panopastan. Olen varmaan viimeinen, joka sitä testaa … mutta minulla on ollut syyni! En nimittäin oikein ole fetan ystävä. En minä fetaa toki vihaa, mutta en myöskään rakasta. Ja silloin harvoin kun sitä syön, kelpuutan lautaselleni aika harvan tuotteen. Yksi niistä on Mevgal, johon tutustuin opiskeluaikoinani työskennellessäni Hakiksen Hallin juustotiskillä – ja kuinka ollakaan, paketti tätä fetaa tarttui poikkeuksellisesti kauppakassiini perjantaina ilman, että olin edes miettinyt mitä siitä tekisin.

Kun sitten tänään muistin heräteostokseni, totesin että ehkäpä alitajuntani yritti vinkata uunifetapastasta. Onhan se nyt tämä blogikollegani Liemessä -Jennin käsittämätön somehitti testattava, minkälainen ruokaihminen minä muuten oikein olisin?

Tomaattia, fetaa, chiliä ja oliiviöljyä – niin yksinkertaista, niin tolkuttoman hyvää! ♥ Kyllä se Jenni vaan osaa!

Jennin resepti on todella helppo ja yksinkertainen, enkä lainkaan ihmettele sen suosiota. Raaka-aineet löytyvät helposti kenen tahansa lähikaupasta eikä annoksen kokkaaminen vie kuin parikymmentä minuuttia. Suhteessa raaka-aineiden määrään, aikaan ja vaivannäköön uunifetapasta tarjoaa makua maksimaalisesti. Kukapa ei sellaiseen ruokaan ihastuisi?

Niin oivallinen kuin Jennin resepti jo ihan sellaisenaan onkin, en tietenkään malttanut olla tekemättä ruuasta ihan vähän muokattua omaa versiotani. Maustoin uunifetan chilin lisäksi kuivatulla timjamilla, rosmariinilla ja fenkolinsiemenillä, lisäsin pannuun puolitetun kokonaisen valkosipulin Jennin oman vinkin ja Hannan Sopan version tapaan ja käytin tavallisen neitsytoliiviöljyn lisäksi pastan viimeistelyyn lemppariani eli savustettua oliiviöljyä. Lisäksi kaapistani löytyi puska tuoretta kirveliä, jota lisäsin pastaan juuri ennen tarjoilua. Fenkolinsiemenien ja kirvelin anis-aromit sopivat minusta sekä fetaan että tomaattiin, joten itselleni nämä mausteet ovat oman versioni oleellisimmat lisäykset 🙂

Keittiössämme poikkeuksellinen raaka-aine sai erityisesti mieheni Juuson innostumaan, hän nimittäin on kovastikin fetan ystävä. Ja… niin olen näköjään nyt minäkin, kunhan feta on tässä muodossa 😀 Uunifeta on lempeämmän ja jotenkin kermaisemman makuista kuin suoraan paketista pastaan murusteltu olisi, mikä muodonmuutos!

Nyt kun uunifetapasta on testattu ja erittäin herkulliseksi todettu, en todellakaan tiedä miksi olen odottanut tähän asti, ennen kuin lykkäsin fetan uuniin. Siis onhan siitä ihan pelkästä uunifetastakin kohkattu jo vuosia!

Uunifetapasta ekstrayrteillä

2:lle erittäin nälkäiselle

300 g tuorepastaa

200 g fetajuustoa (Mevgal!)

¾ dl neitsytoliiviöljyä

1 mieto punainen chilipalko

½-1 valkosipuli

n. 300 g kirsikkatomaatteja

n. 1 tl kuivattua timjamia

½ tl kuivattua rosmariinia

1 tl kevyesti murskattuja fenkolinsiemeniä

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

suolaa*

Tarjoiluun:

¼ dl savustettua oliiviöljyä

tuoretta kirveliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lorauta uunivuoan tai uuninkestävän paistinpannun pohjalle ¼ dl oliiviöljyä. Laita feta kokonaisena vuokaan. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Halkaise valkosipuli poikittain. Nosta kirsikkatomaatit ja valkosipulin puolikas (tai puolikkaat, mikäli olet kova valkosipulifani) fetan ympärille ja ripottele chili sekä mausteet pannuun. Lorauta kaiken päälle vielä ½ dl oliiviöljyä.

Paista fetaa ja tomaatteja uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Nosta lämpö sitten 225-asteeseen ja käännä uuni vielä grillivastukselle. Siirrä vuoka uunin ylätasoon ja jatka paistamista noin 10 minuuttia pannua silmällä pitäen. Kun tomaatit ja feta alkavat saada väriä ja valkosipuli on pinnalta kullanruskeaa, on aika laittaa pastavesi kiehumaan ja nostaa pannu uunista.

Keitä tuorepasta ohjeen mukaan (n. 3-4 minuuttia merkistä riippuen) reilusti suolatussa vedessä, valuta mutta säästä keitinvettä noin desi. Jos käytit oksallisia kirsikkatomaatteja, poista niistä oksat ja kannat. Puristele valkosipulit kuoristaan ja riko fetapalaa hieman. Sekoita koko uunivuoallinen pastan joukkoon ja ohenna tarvittaessa pastan keitinvedellä. Tarjoile tuoreen kirvelin kera.

*Jennin ohjeessa feta ja tomaatit maustetaan suolalla, mutta itse jätin suolan pannulta pois. Sen sijaan suolaan pastan keitinveden reilusti (kuten toisaalta teen aina).

Ps. Sunnuntailounaamme uunifetapasta sai kaverikseen lasillisen Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Noita Wineryn Blaufränkisch -natuviiniä (tai no, ei viiniä, sillä viiniksi tätä Fiskarsissa Itävaltalaisista luomurypäleistä käymisteitse valmistettua alkoholipitoista juomaa ei saa Suomessa kutsua). Ihana, ihana kevyen aromikas ja mustikkainen viini, joka sopi pastalle oivallisesti. Seuraavat Noita Wineryn “viinit” valmistuvat ilmeisesti vasta 2020, joten mikäli olet laillani alkuviinien ystävä, kannattaa napata tämä pullo kotiin ennen kuin erä loppuu. Noita Rieslinghän siis loppui jo…