Tyrni & avokado smoothiekulho

Tyrni & avokado smoothiekulho
tyrni & avokado smoothiekulho

avokado smoothiekulhoTyrni + avokado + sur rur = pirteänraikas smoothiekulho

Hauska nähdä vanha tuttu!

Yksi blogihistoriani muinaisista postauksista palasi mieleeni, kun silmiini osui kaupassa tyrnimehu. Yhtäkkiä muistin, miten jossain vaiheessa söin jatkuvasti pakastetyrniä ja erityisesti blendattuna avocadon kanssa! Tyrni on superterveellistä ja avokado taas jo lapsuudesta asti suurta herkkuani … joten ei siinä sitten auttanut muu, kuin napata samantien käteen avocado ja pussillinen pakastetyrnejä ja suunnata kotiin surauttamaan pitkästä aikaa tätä raikasta välipalaherkkua.

Kun samalla kauppareissulla eteeni tupsahti pitkästä aikaa vielä salaattiorvokkikin, tuli nostalgisesta välipalahetkestä yhtäkkiä blogipäivityksen arvoinen tapaus. Innostuin nimittäin kuvaamaan kauniin annokseni ja samalla tajusin, että vaikka tyrnistä ja avokadosta surautettu smoothiekulho on minulle kirjaimellisesti vanha juttu, monelle teistä se voi ihan hyvin olla uusi juttu?

Tyrni & avokado smoothiekulho

2:lle

vegaaninen

1 kypsä reilun kokoinen kypsä avokado

100 g pakastetyrniä

½-1 dl vettä / appelsiinimehua / omenamehua tms.

1-2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia tms.

(kourallinen tuoretta pinaattia tai salaattiorvokin lehtiä)

Tarjoiluun:

marjoja

syötäviä kukkia

Soseuta ensin jäiset tyrnit nestetilkan kanssa. Pyri siihen, että tyrnin siemenet murskaantuvat kunnolla, näin elimistösi saa siementen ravinteet käyttöönsä. Soseuta sitten mukaan avokado ja pinaatti/salaattiorvokin lehdet, mikäli käytät niitä. Makeuta seos vielä omaan makuusi sopivaksi esim. agavesiirapilla ja ohenna tarvittaessa vedellä/mehulla.

Tarjoile smoothiekulho tuoreiden marjojen ja syötävien kukkien kera.

"smoothiekulhoTyrni ja avokado, match made in heaven.

Tämä kombo on minusta ihana, koska avokado pyöristää ja pehmentää tyrnin kirpeyttä ja pieni määrä makeaa tasapainottaa happamuutta. Olen kova happaman ja kirpeän ystävä, pelkiltään ei mene minullekaan tuo supermarja tyrni 😀

Sanottakoon vielä sekin, että pakastetyrneistä tehtynä tämä smoothiekulho on melkein kuin kirpeämmän sorttinen sorbetti ♥

Ps. Dear Eki – ei kun siis Lukija- onks ookoo postata uudelleen ikivanha resepti?

Pps. Taisin juuri jäljittää syyn sille, että silmäni hakeutuivat kaupassa siihen tyrnimehupulloon: Hannan Soppa -blogin tyrnilatte kurkumalla.

36 views

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

parsafritteritRapeat parsafritterit – helppoa ja nopeaa!

Kevään merkki?

Yksi kevään varmoista merkeistä on kauppoihin ilmestyvä parsa. Siis eurooppalainen parsa. Nimittäin jos kotimainen parsa olisi kevään merkki, jäisi kevät täällä pohjolassa tosi myöhäiseksi (ja se nyt vaan ei käy päinsä) 😀 Tänä vuonna eurooppalaiset parsat tuntuvat kuitenkin ilmestyneen kauppoihin jotenkin poikkeuksellisen aikaisin. Ikkunasta ulos katsellessa ei useimpina päivinä ole ihan keväältä näyttänyt, varsinkin jos ikkunan takana sataa rakeita kuten eilen. Koska kaupoissa kuitenkin on jo reilusti (eurooppalaista) parsaa, uskottava se kai on: on parsaa = on kevät.

Vaikka toki minullekin se kaikkein paras parsa on juurikin kotimaista, sitä saadaan kuitenkin vielä odotella toukokuun hujakoille – ja siihen asti en kyllä malta parsakauden aloittamista lykätä! Kevään himossa ja varsinkin raekuuron iskiessä parsaa on saatava nyt. Kaupassa on tällä hetkellä parsaa ainakin Puolasta, mutta siroa ja ohutta italialaista luomuparsaakin olen jo kaupasta bongannut. Villiparsaa ei sentään ole vielä näkynyt!

parsa

pääsiäisruoka kasvis

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Tykkään yleensä syödä ne ihan ekat parsani ihan vain pannulla paistettuna suolaripauksen kera, mutta hyvin pian homma menee aina siihen, että syön parsaa ihan missä muodossa vaan. Siis esim. näin…

…puhumattakaan kaikista niistä ruuista joihin parsaa lykkään, mutta jotka eivät tänne blogiin asti päädy: erilaiset wokit, keitot, salaatit, pastat, risotot, tahnat, paistokset sun muut.

Parsafritterit

Rapeat parsafritterit ovat tämän kevään uusi hurahdukseni. Parsafritterit valmistuvat alle puolessa tunnissa ja ovat törkeän hyviä (varsinkin vastapaistettuina). Ne ovat vieläpä mausteita lukuunottamatta kutakuinkin kahden raaka-aineen ruokaa – tarvitaan vain parsaa ja kikhernejauhoja, ja siinäpä se melkein onkin! No, okei, tarvitaan myös öljyä paistamiseen ja ainakin suolaa mausteeksi, mutta jos niitä ei lasketa niin kyllä, kaksi raaka-ainetta.

parsafritterit

Parsafritterit ovat helppoja ja nopeita kokattavia ja niinpä veikkaankin, että näitä kellanvihreitä herkkupaloja meillä syödään parsakauden aikana vielä monesti. Sekalaisten seurakuntien pääsiäispöytiinkin nämä sopisivat vallan mainiosti, sillä ne ovat vegaanisia, munattomia, maidottomia, pähkinättömiä ja gluteenittomia – eli käynevät useimpiin ruokavalioihin.

Juustokuminan, korianterinsiemenet, kurkuman, chilin, valkosipulin ja kevätsipulin valikoin näihin frittereihin mausteeksi intialaiset sipuli bhajit mielessäni (en itseasiassa ole koskaan syönyt niitä, mutta tämän IG-tuttuni kuvan nähtyäni niitä on kummasti tehnyt mieli). Mausteita voi kuitenkin tietysti varioida mieltymystensä mukaan ja hyviä näistä tulee myös ihan pelkällä suolalla ja pippurillakin maustettuina.

Rapeat parsafritterit

n. 4-6 kpl / 2:lle

vegaaninen, gluteeniton

200 g vihreää parsaa

1 dl kikhernejauhoa

vajaa 1 dl vettä

1 kevätsipuli

1 valkosipulin kynsi

½ tl kuivattua chiliä / juustokuminaa / kurkumaa / korianterinsiemeniä kutakin

½-¾ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rapsi/auringonkukkaöljy) riippuen paistinpannun koosta

Tarjoiluun:

1 dl kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia / kaura fraichea / jos ei tarvetta vegaaniselle: kreikkalaista jugurttia

ripaus suolaa

puolen sitruunan mehu

n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

muutama sitruunalohko

Napsi parsoista puumaiset kuivat tyvet pois. Ota nippu parsaa kouraasi ja raasta parsa raastimen karkealla terällä niin, että käteesi jää lopulta vain parsan nuput. Purista parsaraasteesta siivilässä hieman nestettä pois mutta kerää neste talteen. Kaada neste desin mittaan ja täytä mitta vedellä niin että sinulla on desi nestettä. Puolita parsan nuput pitkittäin. Silppua kevätsipuli ja hienonna valkosipuli. Sekoita kulhossa kikhernejauho, parsavesi, mausteet, sipulit, parsaraaste sekä parsan nuput. Sekoita vielä jugurttiin hieman suolaa, sitruunamehu sekä silputtu tuore minttu. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun paistat parsafritterit.

Kaada paistinpannulle öljyä sen verran, että sitä on muutaman millin syvyydeltä pannun pohjalla. Kuumenna öljy keskilämmölle. Testaa öljyn kuumuus pienellä nokareella taikinaa. Öljy on paistamiseen sopivan kuumaa (n. 175-180°C), kun se kuplii mukavasti heti kun taikina osuu siihen. Lämpömittariakin saa toki käyttää 🙂 Liian kylmä öljy imeytyy frittereihin ja tekee niistä rasvaisia, liian kuuma öljy taas savuaa ja käräyttää fritterit ennen kuin ne kypsyvät sisältä.

Lusikoi pannulle halkaisijaltaan noin 10cm kiekko taikinaa. Pannun koosta riippuen voit paistaa kerralla 2-3 fritteriä – pidä vain huolta, että niiden väliin jää muutama sentti tyhjää tilaa niin kääntäminen onnistuu helpommin eikä öljyn lämpötila laske pannua täyttäessä liikaa. Käännä parsafritterit varovasti lastalla ympäri, kun niiden pohja on kullanruskea. Paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Nosta kypsät parsafritterit sitten pannusta talouspaperoidulle lautaselle odottamaan, että kaikki taikina on käytetty. Kun kaikki taikina on paistettu, tarjoile parsafritterit kuumina minttukastikkeen ja sitruunalohkojen kera.

parsa

vegaaninen

Ps. Jos teet tupla- tai triplasatsia (esim. pääsiäiseksi) pidä valmiit fritterit lämpiminä n. 60-80 asteisessa uunissa tarjoiluhetkeen saakka.

526 views

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

187 views

Kikhernemuhennos – siivouspäivän pikaruoka max30min

Kikhernemuhennos – siivouspäivän pikaruoka max30min

kikhernemuhennos

Keittiön siivouspäivä

Siivouspäivä. Päivä jota kammoan jopa enemmän kuin maanantaita, Olen niitä ihmisiä, jotka siivoavat vain pakon edessä tai silloin kun iskee “se fiilis” – jota tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa. Teininä huoneeni lattiaa peitti jatkuvasti kerros puolikäyttöisiä vaatteita ja voi sitä pölyn määrää! Onneksi en enää ole aivan yhtä siivoton tapaus. Muutto ekaan omaan kämppään sai aikaan sen, että aloin ylläpitää asuntoni siisteyttä säntillisemmin … mutta tilanne silti varmaan eskaloituisi välillä edelleen ilman armasta miestäni, joka on ottanut asiakseen ylläpitää järjestystä ja siisteyttä tässä huushollissa.

Siivouspäivinä meillä tapahtuukin yleensä seuraavaa: mieheni jynssää raivolla koko kodin lattiasta kattoon samalla kun itse piilottelen pois tieltä pääsääntöisesti keittiössä. Yleensä yritän päivän hengessä tehdä toki jotain myös omalta osaltani – esim. kylppärin ja keittiön lavuaarien, kaakeleiden ja kaapinovien jynssääminen sormenjäljistä on minusta ihan jees hommaa. Kerran pari vuodessa saan kuitenkin aikaan siivouspäivinä jotain vielä hyödyllisempää: kartoitan keittiön ruokavarat kuivakaapeissa, jääkaapissa ja pakastimessa + siivoan ja uudelleenjärjestelen kaappien sisällön.

kikhernemuhennos

AUTS.

En tiedä teistä, mutta ainakin meillä kertyy sekä jääkaappiin, pakastimeen että kuivakaappiin välillä parhaat päivänsä nähneitä mausteita, heräteostoksia, tähteitä sekä tuplasatseja tuotteista, joita on ostettu lisää kun ei ole muistettu kotona katsoa onko niitä jo. Tällä siivouskierroksella löysin kaapin perukoilta mm. useamman paketin vanhentunutta kuivahiivaa, vintage leivontasuklaata (!!!) sekä purkin tonnikalaa jota en edes muista ostaneeni.

Niin vaikealta kuin tuon urakan aloittaminen aina tuntuukin, niin on se vaan huikea se fiilis kun keittiö on järjestyksessä eikä mitään tipahda syliin enää kaapinoven avauksella. Samalla tulee konkretisoitua itselle, miksi pitäisi aina ostaa vain ja ainoastaan tarpeeseen ja myös huolehtia, että se ostettu tuote tulee käytettyä ennen kuin se unohtuu kaapin perälle. Tähän ikään mennessä kyllä jo tiedän, mitä mausteita oikeasti käytän, mitä säilykkeitä, mitä pakasteita ja niin edes päin. “Varmuuden varalta” ostelu ja hetken mielijohteesta tehdyt outojen raaka-aineiden heräteostokset (kuten mochijauho – eipä ole vieläkään tullut tehtyä itse mocheja vaikka tuo jauho on odotellut kaapissa jo useamman vuoden) – kaksi asiaa joihin minun todella pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ruokahävikki on asia, josta olen täällä kirjoitellut useammankin kerran ja siitä huolimatta syyllistyn siihen aina vain uudelleen. Auts.

kikhernepata

Heitettyäni taas hävyttömän määrän vanhentunutta ruokaa biojätteeseen tein taas kerran päätöksen pyrkiä ainakin kerran viikossa kokkaamaan vain ja ainoastaan asioista, joita kotoa jo löytyy. Josko vaikka tällä kerralla tämä päätös pysyisi rutiinissa? Helpompi se on ainakin pitää, kun kaapit ovat järjestyksessä ja muistan niiden sisällön tuoreeltaan 😀

Tänään tällä kokkausidealla syntyi kikhernemuhennos, jollaista tein varsin usein opiskeluaikoinani. Tämä kikhernemuhennos on mitä oivallisin keittiön siivousruoka siinä mielessä, että siihen voi upotella sekä lukuisia sekalaisia kaappiin kerääntyneitä mausteita, että säilykkeitä ja jääkaapin tai pakastimen antimia parsakaalinjämästä pakastepinaattiin. Kikerneetkiin voi halutessaan vaihtaa vaikka linsseihin tai joihinkin papuihin.

Kuukauden ruokahaaste: max30min

Lisäksi mainittakoon, että tämä ruoka valmistuu alle puolessa tunnissa! Mikäs sen parempaa päivänä, jolloin suurin osa energiasta on jo käytetty siivoukseen? Maaliskuun ruokahaaste on nimenomaan nopeat, alle 30 minuutissa valmistuvat ruoat eli max30min – sellaisia varten lisäsin tänne omaankin blogiini nyt kategorian nopeat. Jos sinäkin tahdot osallistua kuukauden ruokahaasteeseen, merkkaa maaliskuussa alle puolessa tunnissa valmistuvat ruokasi Instagramissa hästägillä #kuukaudenruokahaaste. Haasteessa ei ole voittajia tai häviäjiä, kunhan vain pidetään hauskaa keittiössä ja jaetaan ideoita sekä inspiraatiota muillekin 🙂 Jutun lopusta löydät muiden haasteeseen osallistuneiden ruokablogaajien nopeat reseptit.

Kikhernemuhennos

4:lle

n. 300 g  kypsiä kikherneitä (säilyke tai itse keitetty)

1 keskikokoinen sipuli

4-6 valkosipulin kynttä

1-2 rkl kasviöljyä (esim. mieto seesamiöljy)

2 tl juustokuminaa

n. 2 tl garam masala -mausteseosta (tai ½ tl jauhettuja korianterinsiemeniä ja n. ¼ tl kutakin: mustapippuri, kardemumma, fenkoli, neilikka, kaneli, cayennepippuri)

1 chilipaprika (tai 1-2 tl chilihiutaleita)

peukalon pituinen pätkä tuoretta inkivääriä (tai 1-2 tl kuivattua inkivääriä)

400 g purkki tomaattimurskaa / kokonaisia säilyketomaatteja / paseerattua tomaattia / tuoreita kypsiä tomaatteja

400 g purkki kookosmaitoa

4 rkl maapähkinävoita

n. 300 g parsakaalia / kukkakaalia

kourallinen tuoretta pinaattia / muutama kuutio pakastepinaattia

n. 10 cm pätkä purjoa / muutama kevätsipulin varsi

Tarjoiluun:

kreikkalaista/turkkilaista/bulgarian jugurttia / kaura fraichea / vegaanista jugurttia

4 rkl maapähkinävoita

minttua / persiljaa / korianteria…

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuori ja hienonna inkivääri (tai raasta se hienolla terällä), poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuumenna isossa pinnoitetussa kasarissa / paksupohjaisessa kattilassa öljy ja paista siinä ensin sipulia muutaman minuuttia keskilämmöllä, lisää sekaan sitten valkosipuli, inkivääri (tuore tai kuivattu), chili (tuore tai kuivattu), juustokumina sekä garam masala / mausteet. Jatka paistamista keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes valkosipuli pehmenee ja mausteet alkavat tuoksua.

Lisää kattilaan sitten valutetut kikherneet sekä tomaattisäilyke. Mikäli käytät tuoreita tomaatteja, halkaise ne ja surauta kevyesti rikki esim. sauvasekoittimella. Sekoita hyvin ja jätä seos pulputtelemaan rauhallisesti kattilaan (alenna lämpöä hieman jos seos kiehuu niin, että tomaattia pärskyy yli kattilan).

Valmistele sitten parsakaali / kukkakaali sekä purjo / kevätsipuli. Viipaloi purjo ohuelti ja kippaa se kattilaan kypsymään. Kevätsipulia käyttäessä voit silputa sen valmiiksi odottamaan omaa vuoroaan. Viipaloi parsa-/kukkakaalin varsi ensin noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi, jotka voit sitten leikata muutamaan osaan pitkittäin. Jaottele vielä kukinnot suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali pataan ja sekoita hyvin.

Kun kukkakaali/parsakaali on ollut kattilassa viitisen minuuttia, voit lisätä sekaan vielä kookosmaidon ja maapähkinävoin. Sekoita taas hyvin ja kuumenna kiehumispisteeseen. Kun haarukka uppoaa ilman suurempaa vastustelua isoimpaan parsa- tai kukkakaalinpalaan, lisää sekaan vielä tuore tai pakastettu pinaatti, sekä kevätsipuli mikäli käytät sitä. Mausta ruoka suolalla ja sekoita hyvin, sammuta sitten liesi.

Tarjoile kikhernemuhennos maapähkinävoilusikallisen, jugurtin tms. ja tuoreiden yrttien kera.

kikhernemuhennos

Kuukauden ruokahaaste: Max30

Kokit ja Potit: Juustoinen perunakeitto

Hannan Soppa: Savutofu carbonara

Savusuolaa: Pistaasilohi, nopea luksus

Ku ite tekee: Chimichurrilohi

Annin uunissa: Ruokablogaajien parhaat arkiruokavinkit x 10

1 209 views