• in English

Vaimomatskuu ruokablogi

Ruokahullun päiväkirja

  • Etusivu
  • INFO
    • Vaimomatskuu
    • Evästelauseke
    • Tietosuojaseloste
  • Reseptit
    • Kaikki reseptit
    • Kasvisruuat
      • Vegaaniset reseptit
    • Merenelävät
    • Villiruoka
    • Liharuuat
    • Herkut
    • Leipomukset
    • Juomat
      • Drinkit
      • Mehut
      • Oluet
      • Smoothiet
      • Viinit
    • Makumuistot
    • Edulliset ruuat
    • Nopeat reseptit
  • Ravintolat ja baarit
  • suomeksi
  • in English

Uusimmat reseptit

  • Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville

    Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville
  • Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin

    Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin
  • Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso

    Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso
  • Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)

    Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)
  • Naattimunakas (syökää naatteja osa 2)

    Naattimunakas (syökää naatteja osa 2)
  • Sesonkiherkku: seesamimarinoidut valkosipulin kukkavarret

    Sesonkiherkku: seesamimarinoidut valkosipulin kukkavarret

Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville

3.4.2026 By Juulia Kommentoi

Mainos: oma kirja

Luomista vaille valmis keittokirja

Heipä hei,

Täällä taas, pitkästä aikaa! Edellisestä jutustani on vierähtänyt kuin varkain reilusti yli puoli vuotta. Blogin hiljaiselolle on kuitenkin harvinaisen hyvä selitys: olen työstänyt syyskuusta asti ensimmäistä keittokirjaani! Nyt urakassa aletaan olla loppusuoralla ja kirjakin on jo ennakkotilattavissa (iik!) – aika siis päivittää teille mitä kaikkea täällä on oikein ollut meneillään 🙂

Totta tosiaan, julkaisen syksyllä ensimmäisen keittokirjani! Johan tätä sisältöä on tuutattu jo yli 13 vuotta nettiin, korkea aika saada jotain julki reaalimaailmassakin. Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville onkin pitkälti tämän ruokablogin fyysinen ilmentymä. Se on täynnä reseptejä, joita olen ideoinut ja kokannut viimeisen vuoden aikana ja lisäksi mukana on suosikkiohjeitani vuosien varrelta täältä blogista <3

Luomista vaille valmis

Kirjan nimi viittaa ruuanlaittoon luovana työnä. Olen päivätyöltäni kuvataideopettaja ja luovuus on vahvasti osa elämääni myös työn ulkopuolella. Vapaa-ajallani työstän sarjakuvaa, piirrän, maalaan, kirjoitan, nauhoitan äänimuistiinpanoja (joita en kehtaa kutsua musiikiksi), sekä tietysti valokuvaan ja kokkaan. Ruuanlaitto voi olla minullekin välillä arkista ja monotonista, mutta parhaimmillaan olen keittiössäkin luomistyön äärellä! Minusta on ihanaa löytää kätösiini joku uusi raaka-aine; selvitellä sen ominaisuuksia, kokeilla mitä kaikkea siitä voi tehdä, lukea miten sitä käytetään eri puolilla maailmaa ja löytää sille juuri minua kutkuttavat käyttötavat. Innostun erilaisista tekniikoista, makuyhdistelmistä ja ruokakulttuureista. Imen itseeni tietoa kaikista mahdollisista lähteistä ja kun on aika kokata, kaikki vuosien varrella oppimani pääsee käyttöön milloin milläkin tavalla.

Arkiruokaa tästä kirjasta ei siis löydy, mutta pidempien projektien seassa on toki myös niitä helpompia ja nopeampia nälkäkiukun taltuttajia. Lisäksi mukana on liuta ”kaapin aarteita”: erinäisiä mausteita, komponentteja ja lisukkeita. Niillä saa niihin arkisiin ja tuttuihin ruokiinkin helposti pientä twistiä 🙂 Minusta on kiva tehdä asioita mahdollisimman pitkälti alusta asti itse, vaikka nykyään kaupasta löytyykin jo kaikenlaista valmiina. Rakastan ruuanlaitossa koko prosessia, en vain lopputulosta. Jos jossain kirjani ohjeessa siis pyydetään käyttämään vaikkapa keittiöni vakiomaustetta tsuyua, voit ostaa sen kaupasta, tai tehdä sen kirjasta löytyvällä ohjeella.

Rehurakkaus aka reseptejä kasvisten ystäville

Kirja kulki aluksi työnimellä Rehurakkaus. Jos blogini on sinulle tuttu, tiedät että rakastan kaikenlaisia kasviksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja. Olin lukioikäisestä kolmekymppiseksi kasvissyöjä ja vaikken enää noudata tiukasti mitään ruokavaliota, eettisyys ja ekologisuus ovat minulle tärkeitä periaatteita sekä keittiössä, että elämässä yleensä. Rehurakkaus on vahvasti äidiltä perittyä: kasvoin syöden äidin leikin keskelle kiikuttamia rehulautasia ja lapsuuden herkut maissi, uudet porkkanat, varhaiskaali, herneet, avokado ja munakoiso pääsevät edelleen ostoskoriin aina, kun haluan hemmotella itseäni. Eihän minun keittokirjani voisi olla muuta, kuin rehurakkauden välittämistä eteenpäin!

Kirjan ohjeet rakentuvat blogin tapaan sesongin mukaisten tuoreiden raaka-aineiden ympärille. Ne ovat kasvipohjaisia tai vegaanisia (tai veganisoitavissa). Maailmassa on lihareseptejä jo aivan tarpeeksi! En silti halua kategorisoida kirjaani erityisesti kasviskeittokirjaksi. Kasvisruoka kun nyt on ruokaa siinä missä kaikki muukin ruoka. Sillä vain sattuu lisäksi olemaan ominaisuuksia, jotka tekevät hyvää niin ihmiselle, eläimille kuin tälle planteetallekin ૮₍˶ᵔ ᵕ ᵔ˶ ₎ა

Avokadoa kotitekoisella tamago furikakella: nam! Ohje kirjassa, tietty! Ps. tein tämä lautasen itse taannoin nerikomikurssilla, eikö tullutkin hauska?

Mitä haluaisit kirjaan?

Kirjaan on tulossa näillä näkymin satakunta ohjetta. Seassa on kaapin aarteiden lisäksi salaatteja, pastoja, nuudeliruokia, keittoja, pienempiä ja isompia ruokia, sekä juomia. En ole erityisemmin minkään makean ja jälkkäreiden ystävä, joten kaiken sellaisen jätän toisten keittokirjoihin 🙂

Iso osa kirjan ohjeista on uusia. Kaikkea sitä, mitä olen vuoden varrella syönyt! Seassa on kuitenkin myös liuta omia suosikkejani täältä blogista: Dan dan nuudelit, seksihellesalaatti, sitruunainen kikhernepata ja tteok & cheese, sekä tietysti 42-vuotispäivieni kunniaksi kehittelemäni pangalaktinen kurlauspommi.

Lopullisten ohjeiden määrä kuitenkin elää vielä! Haluaisin nimittäin tietää, mitkä blogini resepteistä pitäisi teidän lukijoiden mielestä tulla kirjaan. Mikä ohjeistani kuuluu ehdottomasti kovien kansien väliin? Voit jättää kommentin tähän juttuun, tai jos moinen ujostuttaa liikaa, niin laita minulle sähköpostia vaimomatskuu@gmail.com tai viestiä sosiaalisessa mediassa: Instagram, Facebook, Threads.

Kas näin allekirjoitetaan kustannussopimus! Kuva: Taija Roiha

Sananen Keittokirjan luomistyöstä

No miten tähän hommaan oikein nyt sitten päädyttiin? Vajaa vuosi sitten sain sähköpostia Kosmos kustantamolta. Siellä oli pohdittu, olenko koskaan miettinyt keittokirjan tekemistä. Ai olenko?! Onhan sitä vuosien varrella tullut moneen otteeseen pohdittua, mutta aika on aina ollut väärä. Päivätyö tai joku muu projekti on pitänyt liian kiireisenä, tai konsepti on ollut vielä hakusessa.

Nyt tuntui kuitenkin siltä, että se on NYT … tai ei koskaan. Sitäpaitsi, ei kai sitä täydellistä aikaa oikein koskaan ole? Arvostan Kosmosta suuresti kustantamona, eikä sitä nyt ihan joka päivä tulla kotoa hakemaan kirjantekohommiin. Porthaninkadun kirjahyllyssä on runsain mitoin kiinnostavaa ja ajankohtaista kotimaista tieto- ja kaunokirjallisuutta, esim. Joonas Pesosen Penisyklopedia ja Mariia Niskavaaran Ester, teurastaja, joka voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon viime vuonna. Hyllystä löytyy myös ihanan Elina Innasen Chocochili -keittokirjoja! Lisäksi Kosmos julkaisee käännöskirjallisuutta, joten tuleva kirjani pääsee samaan hyllyyn mm. feministi-ikonien Audre Lorden ja Judith Butlerin, sekä surrealisti Leonora Carringtonin kanssa (mitä hittoa IIIIIK!!!). Voisin jatkaa tätä nimien tiputtelua todella pitkään, mutta sen sijaan suosittelen, että menette itse katsomaan mitä kaikkea jännää Kosmoksen listoilta löytyykään!

Kyhäsin kirjalle rungon kesälomani aikana ja alkusyksystä väännettiin sopimusasiat kustantamon kanssa kuntoon. Kirjani ulkoasusta vastaa ensimmäinen aviomieheni Erik Bertell, joka on pitkän uran tehnyt valtavan lahjakas ja rautainen graafisen suunnittelun ja typografian ammattilainen. Erikin kädenjälkeä on esim. Hesburgerin ja Fazerin uudistetut ilmeet, sekä mm. Fazer, Muumi ja Linnanmäki -fontit. Että tuota, erinomaisissa käsissä ollaan!

Yhden naisen keittokirjatehdas

Kun soppari saatiin kuntoon, olenkin sitten vain käynyt töissä, kokannut, kuvannut, siivonnut, juossut kaupassa, kokannut, kuvannut, siivonnut, juossut taas kaupassa ja naputellut reseptejä oikolukuun. Yksi huushollin huoneista toimii kuvaustilana, joka on jonkinasteisesti levällään koko ajan. Ergonominen läppärityöpisteeni lukuisine ulkoisine kovalevyineen sijaitsee sohvalla. Jääkaappi ja pakastin pursuilee keskeneräisiä ja valmiita kokkailuja, mutta välillä on pakko pitää taukoa keittokirjaruuista ja käydä pizzalla.

En ole ihan varma mitä kuvittelin keittokirjan tekemisen oikein olevan, mutta se on ainakin tullut selväksi että se on mitä on ja tästä tulee mitä tulee. Kaikenlaista voi suunnitella ja aikatauluttaa, mutta jos viettääkin vaikkapa koko hiihtoloman flunssassa, menee kaikki kuitenkin uusiksi. Laitan ruokaa pieteetillä ja minulla on vahva estetiikan taju. Tunteja on vuorokaudessa kuitenkin saman verran meille kaikille… Reseptin ideoimiseen ja toteuttamiseen stailattuine kuvineen uppoaa minulla työtunteja helposti jopa kymmenen. Niinpä tämä kirja ei todellakaan valmistu mitenkään vauhdilla! Mutta sellaista se on toki ollut kaikki nämä vuodet tämän bloginkin kanssa. Ideoin reseptit, metsästän raaka-aineet, astiat, kukat, kokkaan, stailaan, valaisen, kuvaan, editoin, siivoan, tiskaan ja välillä toimin kuvissani toki myös mallina. Silloin työnkuvaan mahtuu vielä puvustus, hiukset, meikki ja manikyyri, hehe. Assareita ei tässä kuulkaas tarvita, olen yhden naisen keittokirjatehdas!

Kirjailijakuva! Itse otettu tämäkin, tietty! Jälkikäteen harmitti, etten tajunnut yhden yhtä appelsiinia leikata halki. Häiritseekö se ketään muuta?

…ja sananen elämästä

Ikään kuin tuossa ei olisi jo tarpeeksi, elämäni on mennyt samaan syssyyn muutenkin mullin mallin. Vuosikymmenen pituinen parisuhteeni päättyi ja sekä koti, elämä että tulevaisuus menivät sen myötä uusiksi. Eropäätös oli yhteinen, mutta eihän tärkeän ja pitkän ihmissuhteen päättyminen koskaan helppoa ole.

Kirja onkin toimittanut vakauttavan ankkurin virkaa siinä aallokossa, missä olen viime vuoden elänyt. Siitä on tullut itsestäni löytämäni sinnikkyyden, resilienssin ja vahvuuden muistomerkki. Olen yleensä äärimmäisen itsekriittinen, mutta kirjan suhteen olen jo nyt työstäni valtavan ylpeä. Kirja ei ole vielä valmis, mutta herranen aika miten paljon iloa ja valoa se on (jatkuvan kaaoksen ja regeneroituvan tiskivuoren lisäksi) elämääni tuonut. Toivon kovasti, että kirjasta on iloa teillekin, kun se lopulta ilmestyy kauppojen hyllyihin!

Ennakkotilaus ja muut tukitoimet 🙂

Olen kirjoittanut ruokablogiani yli 13 vuotta. Olen tuona aikana tienannut välillä sivutuloja kaupallisista yhteistöistä joko täällä blogissa tai sosiaalisessa mediassa, mutta minulle on ollut alusta asti tärkeää jakaa teille keittiöseikkailujani ihan vain jakamisen ilosta. En upota aikaa ja rahaa tähän sivustoon rikastuakseni! Satunnaisilla sivutuloilla on saanut mukavasti katettua sivuston ylläpitoon meneviä kuluja ja päivitettyä kuvauskalustoa aina välillä vähän parempaan. En ole panostanut kaupallisiin yhteistöihin pariin vuoteen, koska olin ensin 1,5 vuotta opintovapaalla ja sen jälkeen blogi on tämän projektin myötä jäänyt täysin heitteille. Se näkyy luonnollisesti kävijämäärissä – ja sivutuloissa. Kaikenlainen tuki työlleni on siksi nyt todella tervetullutta!

Jos joku siellä ruudun takana nyt siis miettii että tämä kirja voisi olla kiva omistaa, käy ihmeessä ennakkotilaamassa se! Ennakkotilausten määrä vaikuttaa siihen, minkä kokoinen painos kirjasta otetaan. Luomista vaille valmis on ennakkotilattavissa ainakin Kirja.fi -sivustolla, Adlibriksessä, Prismoissa sekä Suomalaisessa kirjakaupassa. Finnastakin sen jo löytää! Kirjaani pääsee siis ennenpitkää toki myös lainaamaan kirjastoista ja lainoistahan tilitetään kirjailijalle pientä lainauskorvausta. Työtäni voi tukea toki myös ihan vain jakamalla tietoa kirjastani somessa tai kasvotusten! Olen kaikesta avusta todella kiitollinen <3

Luomista vaille valmis

Niinpä, sitä se kuitenkin vielä on: luomista vaille valmis. Pidemmittä puheitta jätän siis tämän blogipostauksen viilaamisen vähemmälle ja palaan kirjantekohommiin. Kuvauspöydällä odottaa jo uusimmat jännät raaka-ainelöytöni munkiparta, puntarelle ja oxalis sekä naapurin viherpeukalolta saamani tuoksupelargoni! Mikäs teillä on mielipide, saako kirjaan tulla ohje jossa käytetään munkinpartaa, vaikka k.o. raaka-aine on Suomessa vähintäänkin harvinainen? Ideoin tietysti sille korvaajan jolla ohjeen voi toteuttaa tämän italialaisen sesonkivihanneksen sijaan!

Saatan kevään mittaan päivittää blogiin muutaman reseptin joka ovat matkan varrella tipahtaneet kirjan kyydistä. Jos teitä kiinnostaa miten kirjan tekeminen sujuu ja miltä prosessi oikein näyttää (alapuolisesta illuusiot riisuvasta kuvasta osviittaa), voin toki myös naputella kirjan luomisesta uuden postauksen jossain vaiheessa. Ei muuta kuin toiveita kehiin vaan!

Kiitos kun olet täällä ja kiva kun jaksoit lukea koko jutun loppuun asti <3 <3 <3

Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin

2.9.2025 By Juulia Kommentoi

vihanneskrysanteemi

Vihanneskrysanteemi!

Muutama viikko takaperin kävin Herttoniemen Omalla Pellolla ostamassa sesongin ihanuuksia: härkäpapuja, valkosipulia … ja vihanneskrysanteemia. Siis mitä? Eipä ole tällaista tullut minulle ennen vastaan, vaikka lähikaupasta usein tarttuukin mukaan krysanteemeja kotia piristämään.

Muhkea nippu tätä uutta tuttavuutta pääsi tietenkin heti kylään keittiööni ja hetken asiaa selviteltyäni siitä syntyi japanilainen kylmä salaatti nimeltä shungiku shiraae. Raikasta ja rouskuvaa vihanneskrysanteemia, kermaista muussattua tofua, soijaa, sokeria ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Yksinkertaista, helppo ja herkullista!

Oikotie ohjeeseen tästä!
kruunusuvikakkara

Mikä ihmeen vihanneskrysanteemi?

Pikaisen selvittelyn perusteella vihanneskrysanteemi on toiselta nimeltään kruunusuvikakkara (tiedosta kiitos hyötykasviyhdistys) ja se on kuin onkin toki sukua niille lähikaupasta tutuille leikkokukille. Sen lehdet ja tuoksukin ovat maallikon näkökulmasta prikulleen samanlaiset, mutta vihanneskrysanteemi ilmeisesti yleensä syödään ennen, kuin se pääsee kukkaan asti (ja kyseessä on tietysti myös tietty syötäväksi kasvatettava lajike).

Maku on raikkaan ruohoinen, raikas, miedon makea ja aavistuksen kitkerä. Se oikeastaan maistuu samalle, kuin mille krysanteemit tuoksuvat 🙂

Vihanneskrysanteemin käyttö

Vihanneskrysanteemin voi syödä raakana tai kypsennettynä, ja parhaimillaan se on nuorena, kuten monet muutkin lehtivihreät. Kypsennyksen kanssa kannattaa olla nopea, jotta ihanan mehevä ja raikas maku ja tekstuuri ei kärsi! Paksuimmat varret kannattaa napsia seasta pois, mikäli sellaisia on joukossa. Varret kypsyvät muutamassa minuuttissa ja hennommille lehdille riittää minuuttikin.

Luomuviljellyltä lähipellolta ostamani nippu oli luonnollisesti super tuore ja läpikotaisin ihana, mutta sittemmin olen bongannut samaa kasvia myös aasialaisista kaupoista. Tästä vinkistä on kiittäminen Sakebar & Izakayan Minoria! Heti seuraavalla käynnilläni suuntasin tietysti uteliaana kurkistamaan rehukaappiin ja siellähän sitä totta tosiaan oli! Piilossa kaikkien niiden muiden jännittävien lehtivihreiden kanssa joita ihmettelen, tarttuen lopulta kuitenkin sitten vain johonkin tuttuun ja turvalliseen bok choy -pakettiin…

Japanissa kasvi kulkee nimellä shinguku tai kikuna ja sitä käytetään mm. hotpoteissa, keitoissa, tempurassa, sukiyakissa ja shabu-shabussa (kertoo Just One Cookbook -blogi). Itsekin kokkasin sitä ensi töikseni japanilaisittain, kuten päivän reseptistä selviää! Aasialaisissa marketeissa olen nähnyt kasvin kuitenkin myynnissä sen kiinalaisella nimellä tong ho ja toki tälle kasville on oma nimensä kaikkialla muuallakin, missä sitä käytetään: ainakin Vietnamissa, Koreassa ja Kreetalla. Minori kertoi, että Sakebarissa vihanneskrysanteemista tehdään salaattia, johon tulee burrataa ja persimonia. Eikö kuulostakin ihanalta!

Shungiku sihraae

Persimonisesonkia odotellessa testasin kuitenkin nipullani hyvin yksinkertaista japanilaista salaattia nimeltä shungiku shiraae. Siinä on nopeasti ryöpättyä vihanneskrysanteemia ja muussattua tofua maustettuna mm. seesaminsiemenillä ja soijalla. Ohjeen minulle lähetti Japanissa kasvanut Instakaverini Ranskasta ja sama ruoka löytyy myös Just One Cookbook -sivustolta. Ja tämähän olikin sitten niin yksinkertainen, nopea ja herkullinen välipala, että tein sitä heti useampana päivänä! Siinä kuulkaa hupeni se ostamani valtava säkki alta aikayksikön.

Vihanneskrysanteemia ja muussattua tofua

Shungiku shiraae on japanilainen, vihanneskrysanteemia & muussattu tofua sisältävä salaatti. Nopeasti ryöpätty vihanneskrysanteemi on ihanan rouskuvaa ja raikasta, muussattu tofu taas kermaisen täyteläistä. Mausteeksi riittää soija, sokeri ja paahdetut seesaminsiemenet, Yksinkertaista, helppo ja herkullista!
Laji lisuke, välipala
Keittiö japanilainen
Ruokavalio ,
Avainsana kasvisruoka, salaatti, vegaaninen resepti
Annoksia 2 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 15 minutes mins
Kokkausaika 5 minutes mins
Kokonaisaika 20 minutes mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • mortteli
  • keittiöpyyhe
  • siivilä

Raaka-aineet:
 

  • 100 g vihanneskrysanteemia
  • 100 g maustamatonta kiinteää tofua
  • 2 rkl seesaminsiemeniä
  • 2-2½ rkl soijakastiketta
  • 1-1½ rkl sokeria
  • 1 tl paahdettua seesamiöljyä

Ohjeet

  • Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Valuta tofu nesteestään ja laita se keittiöliinan sisään pienen painon alle valumaan siksi aikaa, kun valmistelet vihanneskrysanteemin.
  • Paahda seesaminsiemenet kuivalla paistinpannulla tuoksuviksi, murskaa ne sitten kevyesti morttelissa. Sekoita seesaminsiemeniin sokeri, soija ja paahdettu seesamiöljy.
  • Pese vihanneskrysanteemi ja trimmaa kuivat tyvet ja paksuimmat varret pois. Leikkaa varret irti lehtevistä osista ja ota ne sivuun. Leikkaa sitten lehtevät osat varsien pituisiksi pätkiksi, pitäen ne varsista erillään.
  • Kun vesi kiehuu, ryöppää ensin varsia minuutin verran. Lisää sitten kattilaan lehtevät osat ja jatka ryöppäämistä toinen minuutti. Kippaa vihanneskrysanteemi siivilään ja huuhdo kylmällä vedellä. Purista siitä sitten huolella kaikki vesi pois.
  • Ota tofu kääreestään ja murenna se käsien välissä tai morttelissa muruksi. Sekoita tofu sitten mausteiden ja vihanneskrysanteemi kanssa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman soijaa tai sokeria.
  • Tarjoile heti!
Huom:
  • Vihanneskrysanteemin määrä vaikuttaa alkuun ehkä suurelta, mutta ryöpätessä ne kutistuvat kasaan aivan kuten vaikkapa pinaattikin!
  • Seesaminsiemeniä voi muuten ostaa valmiiksi paahdettuna … niiden paahtaminen on pieni juttu mutta itselläni on näitä valmiiksi paahdettuja aina kaapissa.
  • Mausteeksi voi lorauttaa myös hieman miriniä, tai nokareen misotahnaa. Vähennä tällöin hieman soijan ja sokerin määrää.
  • Tämä ”salaatti” on parhaimmillaan juuri tehtynä. Syön sitä itse kevyenä välipalana tai lisukkeena. Kipollinen riisiä tai nuudeleita, erilaisia paistettuja ja/tai marinoituja vihanneksia + tätä = ai että.

Kuvissa on muuten sellainen versio, jossa käytin kiinteän tofun sijaan kaapista löytynyttä silken tofua. Ei ehkä se esteettisesti (ja joillekin varmasti myös tekstuurillisesti) paras ratkaisu, mutta herkullistahan tämä oli näinkin!

Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä hauskaa uutta raaka-ainetta välimerelliseen tapaan, joko paistettuna tai ryöpättynä valkosipulin, oliiviöljyn ja sitruunan kera. Onko vihanneskrysanteemi teille tuttu?

Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso

24.8.2025 By Juulia Kommentoi

shiso

Shiso, shiso, oi shiso!

Shiso on lempiyrttini, piste. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kellekään, joka on lukenut blogiani pidempään 🙂 Mikäli löysit itsesi tähän blogiin kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa, on asia hyvä tehdä selväksi heti kättelyssä! Heti perään toinen fakta: vaikka shiso on minusta ihanaa, on sen makua tosi vaikea kuvailla. Maussa on raikasta sitruksisuutta ja viileää minttua (kyseessä on mintun sukulainen), mutta myös yrttistä basilikaa, sekä lämpimiä makuja kuten kanelia, neilikkaa ja pippuria. Tietynlaista hedelmäisyyttäkin mausta löytyy. Ja sellaista tiettyä ”vihreyttä”. Ja vaikka kaikki nämä referenssit olisivat entuudestaan tuttuja, on niiden yhdistelmä minusta paljon enemmän kuin osiensa summa. Maista, niin tiedät!

Kesäkurpitsarisotto
Vegaaninen kesäkurpitsarisotto shisolla, vermutilla, mantelikermalla ja kesäkurpitsan kukilla

Mitä shiso on?

Shiso on kähäräveripeipin japaninkielinen nimitys ja vaikka sillä on eri maissa eri nimi, länsimaissa se tunnetaan yleensä juuri shisona. Veripeippiä (perilla frutescens) ja sen eri muunnoksia (kuten kähäräveripeippi, perilla frutescens. var crispa) syödään varsinkin Japanissa ja Koreassa, mutta myös Kiinassa ja muissa Kaakkois- ja Itä-Aasian maissa.

Nykyään tätä ihanaa yrttiä löytyy toki jo ympäri maailman ja vaikka sitä oli vielä muutama vuosi sitten tosi hankala löytää täältä Helsingistä, ei tehtävä ole enää täysin mahdoton. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla shisoa sekä perillaa löytyy välillä isommista marketeista ja Itse olen kasvattanut sitä jo useamman vuoden taimesta parvekkeelleni. Taimet ostan alkukesästä Ahlbergin puutarhalta ja tähän aikaan vuodesta täydennän yleensä satoani ostamalla samalta puutarhalta vielä nipun isoja lehtiä – niitä myydään mm. Uudenmaan Ruoka -foodhubin kautta. Sitten pistän hösseliksi ja säilön shisoa eri tavoin talven varalle!

Shison käyttö:

Parvekkeellani kasvaa joka kesä sekä vihreää että purppuranpunaista shisoa ja käytän kumpaakin mieluiten tuoreena. Vihreän maku on mielestäni punaista raikkaampi ja vähemmän pippurinen, mutta ero ei ole mitenkään suuren suuri! Silppuan shisoa nuudeleihin, salaatteihin, leivän päälle, risottoon, keittoon… Harvassa on ne kesäruuat, joihin en sitä olisi vielä lykännyt. Isoja lehtiä käytän välillä kääreenä tai syötävänä tarjoilualustana. Shisosta voi tehdä myös pestoa ja jopa mehua!

Makeisiinkin annoksiin se sopii – olen tehnyt siitä sokeria ja siirappia, jota käytän cocktaileissa, mutta maku sopii loistavasti myös vaikkapa vesimelonin tai ananaksen kaveriksi. Kuten niin monesti ruuanlaitossa, vain mielikuvitus on loppujen lopuksi rajana sille, miten jotain raaka-ainetta voikaan käyttää. Jostain pitää kuitenkin aina aloittaa, joten alla kooste blogini ohjeista, joissa on käytetty shisoa!

Shiso pesto
Shiso pesto maustaa niin pastan kuin nuudelitkin ihanan aromaattisiksi!
Ohjeeseen tästä!
Shiso pesto
Kurkku & shiso shrub
Shisolla maustettu viinietikka + shiso siirappi + raikas kurkku + kivennäisvesi = shiso shrub!
Ohjeeseen tästä!
shiso cocktail
Kesäkurpitsarisotto vermutilla, shisolla & kesäkurpitsan kukilla
Tämä vegaaninen kesäkurpitsarisotto on todellinen loppukesän juhlaruoka, kun annokset viimeistelee tuoreilla kesäkurpitsan kukilla! Risottoon tuo aromaattisuutta kuiva vermutti, raikkautta shiso ja sitruuna, ja kermaisuutta taas liotetuista manteleista pyöräytetty mantelikerma.
Ohjeeseen tästä!
Kesäkurpitsarisotto
Kymmenen herkun maissi
Tämä blogini 10-vuotispäiväksi väsäämäni yhden hengen juhla-ateria sisältää elokuisia sesonkiherkkuja tuoreesta maissista shisoon ja kesäkurpitsankukkiin!
Ohjeeseen tästä!
Alkukesän tomaattisalaatti
Alkukesän tomaattisalaatti on yksinkertaista ja ihanaa: kypsiä tomaatteja, kuusenkerkkiä, pikkelöityä sipulia, syötäviä kesäkukkia ja raikkaanmausteinen kastike.
Ohjeeseen tästä
alkukesän tomaattisalaatti
Keltavihreä sobanuudelisalaatti
Tämä sobanuudelisalaatti syntyi eräänä päivänä kaappien aarteita hyödyntämällä. Sen juju on ohuesta munakkaasta leikatut nauhat, joiden kaverina on keltaista kesäkurpitsaa, vihreää parsaa, kevätsipulia ja raikas tsuyu-pohjainen kastike!
Ohjeeseen tästä!
sobanuudelisalaatti
Tofu larb munakoisolla
Vegaaninen larb tofulla ja munakoisolla – sisältää reilusti yrttejä!
Ohjeeseen tästä!
Halloumi & maissipihvit
Rapeaksi paistettua halloumimurua ja reilusti makeaa maissia sisältävät fritterit ovat maissifanin herkkua! Tarjoilen ne mieluiten ranskankermanokareen tai kreikkalaisen jugurtin kera.
Ohjeeseen tästä!
maissipihvit
Onigirazu!
Onigirazu eli ”sushi sandwich” yhdistää täytettyjen riisipallojen eli onigirien ja sushin maut kerrosleivän muotoon. Kääreenä on norilevää, tietty!
Ohjeeseen tästä!
Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?
Chirashizushi eli ”siroteltu sushi” = sushiriisiä ja kaikki sushin täytteet ja päälliset, mitä mielesi halajaa!
Ohjeeseen tästä!
Tuore maissi coleslaw
Tuoreesta sesongin maissista tehty coleslaw on raikas ja herkullinen rouskuteltava joko sellaisenaan tai lisukkeena! Kastike tähän salaattiin pyöräytetään muutamasta aromaattisesta mausteesta, maapähkinävoista ja kookoskermasta.
Ohjeeseen tästä!
Tuore maissi coleslaw
Punainen shisomehu
Punainen shisomehu tehdään punaisesta shisosta, mistäs muusta! Sen maku on ihana yhdistelmä raikasta, kirpeää, yrttistä… shisomehu on parhaimmillaan laimennettuna ihan vain vedellä, mutta se sopii hyvin myös drinkkien pohjaksi.
Ohjeeseen tästä!
punainen shiso
punainen shiso
punainen shiso
Punainen shiso & shisomehu

Shison säilöntä:

Shiso on ehdottomasti parasta tuoreeltaan, mutta näin loppukesästä säilön kuitenkin sadostani aina myös osan. Olen maustanut shisolla etikkaa, vodkaa ja cocktaileissa käytettävää simple syrup -siirappia, sekä tehnyt siitä yrttisuolaa. Shisosta voi myös tehdä shiso kimchiä (tästä pääset Maangchin ohjeeseen) tai pikkelöidä sitä korealaisittain chilillä ja valkosipulilla maustetussa soijakastikkeessa (tästä My Korean Kitchen -ohjeeseen). Toki tällä tavalla säilötty shiso ei säily kovin pitkään.

Shisoa voi myös pakastaa. Teen sen itse minigrip pussissa, jonka sisään laitan nipun isoja shison lehtiä, joiden välissä on pala leivinpaperia. Imen ilman pussista ulos pillillä ja lykkään pussin sitten pakkaseen. Tällä tavoin pakastettu shiso on parhaimmillaan käytettynä kolmen kuukauden sisällä. Vaikka se säilyttää pakastimessa kivasti tuoreen makunsa, tekstuuri toki pakastettaessa muuttuu.

Punaisesta shisosta teen shisomehua ja mehuun jo kertaalleen käytetyistä lehdistä vielä kirpeää japanilaista riisimaustetta yukaria. Punaisella shisolla voi myös maustaa ja värjätä pikkelöintilientä! Suolatut ja fermentoidut japaninaprikoosit eli umeboshit saavatkin pinkin värinsä juurikin shisosta ja oikeasti edellämainittu yukari tehtäisiin näistä shisoista 🙂

Tällä hetkellä lempi säilöntätapani on shison säilöminen suolaan, siitä lisää alempana!

Shisolla maustettu suola
Shisolla maustettu suola on ihana viimeistelysuola shison ystäville, ja tuoksuva tapa säilöä shisosatoa vuoden varalle!
Ohjeeseen tästä!
Shiso suola
Kotitekoinen yukari eli punainen shiso furikake
Kotitekoinen yukari valmistuu punaisesta shisosta, ume-etikasta ja suolasta! Käytän yukariin punaista shisoa, josta olen ensin tehnyt shisomehua. Näin iki-ihana punainen shiso tulee hyödynnettyä viimeiseen pisaraan! Voit kuitenkin tehdä yukarin myös tuoreista punaisen shison lehdistä – ja onnistuuhan se myös vihreästä shisosta!
Ohjeeseen tästä!
punainen shiso furikake
Shiso oi shiso + shisolla maustettu viinietikka
Shisolla maustettu viinietikka sopii vinegretteihin, mutta siitä voi myös jatkojalostaa raikkaan ja kirpeän shiso shrubin!
Ohjeeseen tästä!
Vihreä shiso & shiso viinietikka
suolaan säilötty shiso
Suolaan säilötyllä shisolla maustettua nieriää, ruskistettua voita, mätiä ja bok choytä

Suolaan säilötty shiso

Edellisten säilöntävinkkien lisäksi shisoa voi tosiaan säilöä myös suolassa! Suolaan säilötty shiso säilyy jääkaapissa aromaattisena jopa vuoden päivät. Enimmät suolat on tällä tavalla säilötyistä shison lehdistä huuhdeltava toki pois tai ruuasta tulee tönkkösuolaista. Käyttötapoja suolatulle shisolle on moneen lähtöön, mutta erotuksena tuoreelle shisolle jolla yleensä viimeistelen ruuat, käytän tällä tavoin säilöttyä shisoa mieluiten mausteena lämpimissä ruuissa. Silppuan sitä vaikkapa erilaisiin frittereihin, pastaan, risottoon, munakkaisiin, paistettuun riisiin…. mitä nyt milloinkin! Japanissa tällä tavoin säilöttyä shisoa käytetään ymmärtääkseni usein varsinkin riisipallojen eli onigirien maustamiseen.

Pehmeät, kosteat, suolaiset ja taipuisat shison lehdet ovat myös loistava valinta kalan maustamiseen. Paketoin kalafileet shisonlehtien sisään maustumaan ja suolaantumaan – käytännössä siis graavaan kalaa suolaisissa shison lehdissä, jolloin kala sekä raakakypsyy että maustuu shisolla. Fileen voi toki tämän jälkeen vielä paistaa, shisoineen päivineen. Ja kyllä on muuten hyvää!

Suolaan säilötty shiso

Shison säilöminen suolaan venyttää shison sesongin ympärivuotiseksi – näin säilötty shiso nimittäin kestää ainakin itselläni jääkaapin perukoilla jopa seuraavaan kesään asti! Ylimääräinen suola kannattaa huuhtoa huolella pois ennen käyttöä.
Laji mauste
Avainsana mauste, säilyke
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 10 minutes mins
Kokonaisaika 10 minutes mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • steriili laakeasuinen lasipurkki

Raaka-aineet:
 

  • isoja shison lehtiä
  • suolaa (käytän itse mieluiten puhdistamatonta harmaata merisuolaa, hieno suola olisi tässä kätevintä mutta karkeampikin toki toimii)

Ohjeet

  • Pese ja kuivaa shison lehdet keittiöpyyhkeellä kevyesti taputellen. Steriloi lasipurkki kansineen ja ripottele pohjalle muutama teelusikallinen suolaa.
  • Laita yksi shisonlehti työtasolle ja ripottele pinnalle koosta riippuen ½-1 teelusikallista suolaa. Nosta päälle seuraava shison lehti ja toista, kunnes kaikki shiso on käytetty. Laita nippu lasipurkkiin ja ripottele päälle vielä kerros suolaa. Laita päälle pala leivinpaperia ja kevyt paino, nosta purkki sitten jääkaappiin.
  • Muutaman päivän sisällä suola alkaa irroittaa shisosta nestettä, jolloin lehdet kastuvat, pehmenevät ja tummuvat. Tällöin painon voi ottaa nipun päältä pois. Otan itse yleensä nipun silloin myös pois purkista ja rullaan lehdet kevyelle rullalle, jonka saan laitettua tilan säästämiseksi pienempään lasipurkkiin (minulla on pieni jääkaappi!)
  • Säilytä suolaan säilötty shiso jääkaapissa ja kosketa sitä aina puhtailla työkaluilla tai käsillä, niin shiso säilyy käyttökelpoisena todella pitkään. Muista huuhtoa irtonainen suola lehdistä huolella pois ennen käyttämistä.
Huom:
Itselläni näin säilötyt shison lehdet ovat säilyneet käyttökelpoisena jopa seuraavaan kesään asti, toki maku on parhaimmillaan aikaisemmin. Jos purkissa on kesällä vielä shisoa, kuivaan sen ja jauhan shisosuolaksi!
Tarvittaessa suolaan säilöttyä shisoa voi huuhtomisen lisäksi liottaa kylmässä vedessä suolaisuuden taltuttamiseksi.

Shisoinfluensserimatskuu?

Minusta on ihanaa, että shiso on Suomessakin kokoajan tunnetumpi yrtti, jonka saatavuuskin vuosi vuodelta vain paranee. Olen omalta osaltani pyrkinyt toki sen tunnettuvuutta lisäämään, jotta pääsisin siihen itsekin helpommin käsiksi, hehe! Tämä ei ole jäänyt vissiin huomaamatta, sillä minua haastateltiin aiheesta tänä kesänä Valion sivuille juttusarjaan, jossa eri ihmiset paljastavat ruokaan littyviä intohimojaan 🙂

Pääset lukemaan siis ajatuksistani liittyen shisoon myös Valion sivuilta! Ja hei jos eksyit blogiini juurikin tämä jutun takia, niin jätä kommentti ja kerro vaikka, mikä suhde sinulla on shisoon!

Kuvassa suolaan säilötyllä shisolla maustettua nieriää, ruskistettua voita, mätiä ja paistettua bok choytä. Nam!

Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)

29.7.2025 By Juulia Kommentoi

kongguksu

Helle … eh

Käsi ylös kaikki, joita tämä kuumuus ahdistaa:

(;_;)/~

Jep, en todellakaan ole helteiden ystävä. Kun yksi tekijä näissä säissä on ilmastonmuutos, kannattaa lautaselle laittaa näillä(kin) säillä jotain kasvipohjaista! Kylmät korealaiset nuudelit soijapapuliemessä – eli kongguksu – on ollut viime viikkoina vahvassa kierrossa. Tämä ihana hellepäivän lounas valmistuu soijapavuista, nuudeleista ja oman maun mukaisista vihanneksista. Erityisesti se on ollut suosikkini päivinä, kun tekisi mieli vain sulaa kiinni mihin tahansa varjoisaan plänttiin ja maata tekemättä mitään. Nimittäin kun kerran tekee soijapapuliemen jääkaappiin, loppu ateriasta valmistuu lähinnä pienellä pilkkomisella ja nuudeleita keittämällä!

Oikotie ohjeeseen tästä!
kong-guksu

Kongguksu

Kongguksu (tai kong-guksu) on korealainen kylmä nuudelikeitto, jonka ihanan paksu liemi tehdään soijapavuista. Kongguksua syödään erityisesti kesällä ja riippuen alueesta, liemi maustetaan joko suolalla tai sokerilla. Itseä kiinnostelee näillä hikisillä säillä tietysti juuri tuo suolainen versio!

Kongguksu valmistuu verrattain nopeasti, vaikka se tehdäänkin kuivista soijapavuista. Toki liottamiseen ja keittämiseen menee aikansa, mutta kun kerralla tekee isomman satsin jääkaappiin, on ateria siellä kutakuinkin valmiina kun kylmän keiton nälkä iskee. Erityiseksi tämän näennäisen kevyen keiton tekee minusta se, että vaikka lautasella on ”vain” nuudeleita, lientä ja vihanneksia, on tämä keitto täynnä proteiinia. Soijapavut nimittäin soseutetaan liemeksi! Lisäksi seassa on mm. pinjan ja seesamin siemeniä, jotka tuovat ruokaan niin lisäravinteita, kuin ihanan pähkinäisen maunkin. Kun päälle lastaa nuudeleita ja erilaisia vihanneksia, on tämä hellepäivän pikaruoka sekä viilentävä, ravitseva että täyttävä.

korealainen kylmä nuudelikeitto

Kongguksu maustetaan lähinnä suolalla (ja/tai sokerilla), joten se on maultaan miedon lempeä tapaus. Intensiivisten makujen ystävänä kaipaan itse sekaan vähän enemmän ytyä, joten lorautan keittoon yleensä hieman japanilaista liemipohjaa tsuyua (tottapuhuen tämä ratkaisu on mulla käytössä melkein missä ruuassa vaan, t: tsuyufani), sekä valkosipulia tuomaan vähän potkua. Päälle voi toki lusikoida vielä vaikkapa chili crispiä, jos kaipaa vielä lisää potkua 🙂 ja keiton kylkeen tietty kipollinen kimchiä!

Tämä ohje on mukailtu My Korean Kitchen – blogin ja Maangchin resepteistä.

Korealaiset kylmät soijapapunuudelit eli kongguksu

Kongguksu on ihana kylmä korealainen nuudelikeitto, jonka paksu kermainen liemi valmistetaan soseutetuista soijapavuista ja maustetaan suolalla, pinjansiemenillä ja seesaminsiemenillä. Sekaan nuudeleita ja vihanneksia maun mukaan, ja hellepäivän ravitseva kasvispohjainen välipala tai lounas on valmis!
Laji keitto, lounas, pääruoka, välipala
Keittiö Korean
Ruokavalio ,
Avainsana kasvisruoka, keitto, vegaaninen resepti
Annoksia 4 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 12 hours hrs
Kokkausaika 1 hour hr
Kokonaisaika 13 hours hrs
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • blenderi

Raaka-aineet:
 

  • 200 g kuivia soijapapuja
  • 7-8 dl makeuttamatonta ja maustamatonta soijamaitoa (tai vettä)
  • ½ dl seesaminsiemeniä
  • ½ dl pinjansiemeniä
  • 1-2 tl suolaa
  • 2 tl sokeria
  • 2 rkl tsuyua (tai 1 rkl soijakastiketta)
  • 1 pieni valkosipulin kynsi (halutessasi)

Lisäksi:

  • 400 g somen nuudeleita
  • 400 g kurkkua, tomaattia, kevätsipulia, herneitä, retiisiä, naurista, porkkanaa… (valitse vihannekset oman maun mukaan!)

Tarjoiluun:

  • 4 isoa jääpalaa
  • 2 tl paahdettua seesamiöljyä (halutessasi)

Ohjeet

Valmistelut:

  • Liota soijapapuja yön yli runsaassa vedessä. Huuhdo pavut ja poista mahdolliset irtoilevat kuoret.
  • Laita liotetut pavut isoon kattilaan ja peitä runsaalla vedellä. Keitä kypsäksi eli noin 45-60 minuuttia, tai kunnes papu on helppo litistää sormien välissä. Valuta keitinvedestä 2 dl talteen ja huuhdo soijapavut siivilässä kylmällä vedellä.
  • Sillä välin, kun soijapavut kypsyvät, tee muut valmistelut. Pese ja tarvittaessa kuori käyttämäsi vihannekset. Kurkku, retiisi, nauris, porkkana kannattaa pilkkoa juliennesuikaleiksi, tomaatti kuutioksi, sipuli renkaiksi. Herneille riittää irrottaminen kuoresta!
  • Paahda pinjan- ja seesaminsiemeniä kuivalla pannulla muutama minuutti pannua ravistellen, niin että ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Kippaa siemenet sitten blenderiin odottamaan soijapapuja.
  • Kun soijapapuliemi on blenderissä, keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan napakan kypsäksi ja huuhdo siivilässä kylmässä vedessä. Annostele nuudelit kulhon pohjalle.

Soijapapuliemi:

  • Laita kypsät soijapavut ja 2 dl keitinvettä blenderiin seesamin- ja pinjansiementen kaveriksi. Mittaa perään suola, sokeri ja tsuyu, sekä valkosipuli jos käytät sitä.
  • Laita blenderi päälle ja ala valuttamaan blenderiin sen käydessä vettä tai soijamaitoa n. 7-8 dl verran, riippuen kuinka paksua liemestä haluat. Kun liemi on tasaista, tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Viimeistely:

  • Kaada liemi kulhoihin nuudeleiden päälle ja nostele päälle käyttämäsi vihannekset. Tykkään itse valuttaa keiton pinnalle vielä hieman paahdettua seesamiöljyä!
  • Hellesäällä keiton voi vielä viimeistellä muutamalla jääpalalla ja syötävät kukat nyt sopivat kesäruokaan kuin kesäruokaan!
Huom:
  • Tästä ohjeesta tulee 4 annosta – jos et käytä kaikkea lientä heti, säilytä se jääkaapissa! Se säilyy siellä 3-4 päivää ja kaipaa vain kunnon sekoituksen ennen käyttöä.
  • Koreassa nämä nuudelit tarjoillaan yleensä kurkun, tomaatin ja kananmunan kera – itse olen niin suuri rehujen ystävä, että olen lastannut päälle vähän mitä vaan mitä kaapista on löytynyt. Varsinkin retiisi, hunajanauris ja kesän ihanat makeat herneet ovat olleet ihania tässä!
  • Joissain ohjeissa sekaan tulee seesamin- ja pinjansiemenien lisäksi saksanpähkinöitä ja arvelenkin, että tästäkin ruuasta on olemassa yhtä monta versiota kuin on kokkiakin. Jos sattuisit siis olemaan allerginen jollekin tietylle siemenelle tai pähkinälle, voit hyvin lähteä kokeilemaan ohjetta itsellesi sopivilla vaihtoehdoilla.
  • Joinain päivinä, kun en ole ollut niin kovin nälkäinen, olen vetänyt muuten tätä settiä myös ilman nuudeleita!

Jos soijapapujen liottaminen, keittäminen ja soseuttaminen ei houkuta, voi oikaista soseuttamalla silken tofua soijamaidon kanssa haluamaansa paksuuteen. Itseltä on tämä pikaversio kuitenkin vielä testaamatta. My Korean Kitchen -blogin jutussa mainittiin, että on myös olemassa soijapapujauhoa (konggaru), jota voisi sekoittaa soijamaidon tai veden kanssa keiton liemeksi! En ole vielä bongannut tätä tuotetta kaupoista, joissa yleensä shoppailen, mutta testaan kyllä tämänkin pikaversion tilaisuuden tullen 🙂

kongguksu
kylmä nuudelikeitto

Naattimunakas (syökää naatteja osa 2)

3.7.2025 By Juulia Kommentoi

naattimunakas
Naattimunakasta valkosipulin kukkavarsilla ja vegenakilla, nam!

Naatista (taas) asiaa

Eihän siitä ole kuin pari viikkoa, kun viimeeksi väänsin naatista asiaa – mutta tässä sitä taas ollaan, naattiastialla. Nimittäin siellä lähikaupan naattijuureshyllyn naattiastialla, jota en voi olla silmäilemättä surullisesti samalla, kun itse kannan taas uuden nauris- tai punajuurinipun kotiin puoliksi juuri naattien takia!

Eräs ystäväni jakoi taannoin julkaisemani lämmin naurissalaatti -ohjeen saatesanoilla ”syökää naatteja” ja totta kai siihen joku sitten kommentoi jotain nihkeää siitä kuinka naatit eivät häntä houkuta. Ensin olin hieman näreissäni koska aikuisten ihmisten nirsoilu (varsinkin mitä tulee kasvisruokaan) on minusta aina yhtä ankeaa. Sitäpaitsi kyseessä on ravitseva ja edullinen, kotimainen ja sesongissa oleva raaka-aine! Sitten pysähdyin muistelemaan omia ensi kosketuksia naattien syömiseen … ja niin … ymmärrän hyvin, että monelle naattien syöminen voikin tuntua tosi vieraalta. Muistan hyvin, kuinka skeptinen olin aikoinaan tehdessäni ekaa kertaa naattipestoa porkkanan naateista! Mutta iloinen yllätyshän se oli, vaikkei varmasti kuitenkaan se kaikkein helposti lähestyttävin naattiruoka (vaikka pesto muuten monelle maistuukin, porkkanan naattien maku on aika vahva).

Fast forward useampi vuosi ja nyt olen täysi naattifani! Käytän kesällä sekä punajuurien että nauriiden naatteja hieman lehtikaalin tapaan kaikenlaisissa ruuissa. Naattipasta oli pitkään ykkösreseptini, mutta viime viikkoina erityisesti naattimunakas on ollut toistuvasti lautasella. Iso naattimunakas riittää täällä useammalle päivälle – se on yhden aamun lämmin aamupala, seuraavan kylmä lounas tai välipala. Kylkeen vähän salaattia vaan ja ääntä kohti!

Hyppää ohjeeseen tästä!

Naatit eri ruokakulttuureissa

Suhtautumiseni naattien syömiseen muuttui ratkaisevasti kun vuosia sitten tajusin, kuinka monessa ruokakulttuurissa naateilla on oma tärkeä roolinsa. Esimerkiksi nauriin naatteja käytetään mm. Japanissa, Intiassa, Yhdysvalloissa kuin Italiassakin. Japanilainen ystäväni Minori hehkutti taannoin nauriin naatteja ja sai aikaan sen, että lähdin ensi tilassa itsekin taas metsästämään niitä. Nauriin naateissa on minusta ihanan pippurinen maku, vähän kuin rucolassa!

Punajuuren naatit kuuluvat varsinkin itäisen Euroopan ruokakulttuureihin ja niitä laitetaankin monesti siihen ihanaan kylmään pinkkiin borssikeittoon johon olen itse tutustunut Liettuassa nimellä Šaltibarščiai, johon punajuuretkin käytetään. Tätä keittoa olen syönyt hippusen eri variaatioina ja eri nimellä niin Puolassa, Latviassa kuin Virossakin, mutta punajuuren naatteja toki käytetään kaikenlaisissa muissakin ruuissa. Esimerkiksi Ukrainassa naateista tehdään kääryleitä kaalikääryleiden tapaan 🙂

naattimunakas

Naatti-influenssointi

Jos Minori fiilisteli nauriin naatteja, niin kreikkalainen ystäväni Aino taas hihkui iloisesti nähdessään Instastooristani, että meidän kummankin lähikaupssa on punajuuria naatteineen … ja lähti ensi tilassa ostamaan myös itselleen naatteja. Naatti-infulenssointia on siis ollut tässä liikkeellä oli kyseessä naatti kuin naatti! Kun kysyin, miten hän aikoo naatit valmistaa, niin ratkaisu kuullosti pitkälti samalta kuin omanikin: keitettynä, valkosipulin ja oliivilöljyn kera. Itse mieluummin paistan naatit, mutta valkosipulia on kaverina oltava aina! Näin punajuuren naatit valmistetaan käsittääkseni monesti myös Italiassa – Napolissa muutama vuosi sitten syömäni naatti-papu-pasta olikin esikuvani sille lämpimälle naurissalaatille, josta kirjoittelin juhannuksen alla.

Lista jatkuisi varmasti vielä todella pitkäksi, kun vain jaksaisi kaivella lisää esimerkkejä. Pointti on kuitenkin se, että naatit ovat täysin käyttökelpoista, ravitsevaa ja maukasta ruokaa, eikä niitä kannata heittää pois – elleivät naatit sitten ole jo aivan ns. naatteja. Muutenkin naateista parhaiten lautaselle sopivat ne nuoremmat yksilöt kuin jo pidempään maanpinnalla heiluneet tapaukset, jotka ovat ehtineet kerätä itseensä jo enemmän nitraatteja. Jep, naateissa on nitraattia, eikä niitä kannata syödä siksi jatkuvasti. Mutta samalla listalla on toisaalta myös tutummat syötävät kasvit kuten pinaatti, kiinankaali, rucola, lehtikaali, kyssäkaali, kurpitsa, retiisi, varsiselleri ja fenkoli. En siksi ole itse naattien sisältämistä nitraateista itselleni valmistamassani ruuassa erityisen huolissani.

punajuuren naatit
naatti resepti

Naattimunakas

Noniin, nyt kun olen taas pitänyt naattipalopuheen, käydäänpä asiaan naattimunakas. Laitoin siihen tällä kertaa punajuuren naatteja, mutta sekaan sopisi aivan yhtä hyvin nauriin naatit. Miksei porkkanankin! Lisäksi silppusin munakkaaseen valkosipulin kukkavarsia, nippusipulia ja vegemakkaraa (suosikkini on ollut viime aikoina Makulihan kasvisnakki!)

Naatit pesen huolella ja silppuan varret ja lehdet erikseen. Pannulle pääsee ensin vegenakki, naattien varret, sipuli ja valkosipuli (tai kukkavarret). Kun varret ovat pehmenneet ja vegenakki saanut väriä, lisään pannulle lehdet ja jatkan paistelemista sen verran, että ne pehmenevät. Sitten vaan munakasmassa perään – maustan sen muuten aina japanilaisella liemipohjalla eli tsuyulla – ja paisto kypsäksi. Lopuksi naattimunakas viimeistellään hienonnetuilla sipulinvarsilla ja jos kaapista sattuu löytymään parmesaania, lisään pannulle mielelläni hieman myös sitä. Tässä onjeessa ei siis ole silleen mitään kovin ihmeellistä, jos osaat tehdä munakkaan, osaat tehdä myös naattimunakkaan. Kyse onkin ehkä enemmän nyt siitä että … syökää niitä naatteja!

Naattimunakas

Naattimunakas on munakas, jossa hyödynnetään ihanien kesäjuuresten naatit! Itse upotan tähän eniten punajuuren ja nauriin naatteja, mutta miksei sekaan sopisi myös porkkanan tupsut. Naattien lisäksi munakkaassa on nippusipulia, valkosipulia ja vegenakkia!
Annoksia 2 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 10 minutes mins
Kokkausaika 10 minutes mins
Kokonaisaika 20 minutes mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • pinnoitettu paistinpannu

Raaka-aineet:
 

  • 3 rkl ekstra neitsyt oliiviöljyä
  • 4 valkosipulin kynttä (tai muutama valkosipulin kukkavarsi)
  • 100 g vegenakkia
  • 1 nippu naatteja (punajuuren / nauriin )
  • 2 kesäsipulia varsineen
  • 4 luomumunaa
  • 2 rkl tsuyua (tai 1 rkl soijaa + 1 rkl miriniä)
  • 30 g (vege)parmesaania (halutessasi)
  • sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)

Ohjeet

  • Pese naatit ja kuivaa ne huolella. Poista kaikki nuupahtaneet, nahistuneet ja ylisuuret yksilöt. Silppua varret ja lehdet erikseen – leikkaan itse varret yleensä noin sentin pätkiksi, ja vedän lehtien läpi muutaman kerran terävällä veitsellä. Sekoita kananmunat ja tsuyu (tai soija + mirin) tasaiseksi.
  • Kuori ja silppua valkosipuli, jos käytät valkosipulin kukkavarsia, silppua nekin noin sentin pätkiksi. Viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi, silppua vihreät varret erikseen lisättäväksi munakkaaseen loppuvaiheessa. Pilko vielä vegenakki – vedän sen itse monesti ensin pitkittäin puoliksi ja sitten puolen sentin siivuiksi, niin munakkaassa on kauttaaltaan rapeita nakinpaloja. Mutta tyyli on vapaa!
  • Kuumenna paistinpannulla öljy ja lisää pannulle naattien varret, sipuli, valkosipuli (tai kukkavarret) sekä vegenakit. Paistele vähän väliä sekoitellen keskilämmöllä, kunnes vegenakki saa väriä ja varret ja sipuli pehmenevät.
  • Lisää pannulle sitten lehdet ja paista, kunnes ne nuupahtavat kasaan. Mausta seos ripauksella suolaa (sekä nakeissa että munakasmassassa on suolaa joten ihan hirveästi ei tarvitse laittaa) ja vastarouhitulla mustapippurilla ja sekoita hyvin.
  • Lisää pannulle munakasmassa ja paista hetki keskilämmöllä. Kääntele pannua niin, että hyytymätön munaseos valuu reunoille. Alenna lämpöä ja peitä pannu raolleen jätetyllä kannella. Kun munakas on kauttaaltaan kypsä, viimeistele munakas silputulla sipulinvarrella ja halutessasi parmesaaniraasteella. Tarjoile esim. salaatin kaverina!
Huom:
Jos et käytä munakkaan maustamisessa tsuyua tai soijaa + miriniä, lisää munakasmassaan vettä ja mausta seos suolalla.
punajuuren naatit resepti

Luetuimmat jutut:

  • Syreenisokeri & syreenilikööri
    Syreenisokeri & syreenilikööri
  • Šaltibarščiai - kylmä borssikeitto liettualaisittain
    Šaltibarščiai - kylmä borssikeitto liettualaisittain
  • Lipstikkakeitto
    Lipstikkakeitto
  • Syreenivodka! (Kas näin venyy syreenikausi, ja syreenikausi venyy näin)
    Syreenivodka! (Kas näin venyy syreenikausi, ja syreenikausi venyy näin)
  • Kotitekoiset udon nuudelit
    Kotitekoiset udon nuudelit
  • Soijamarinoidut kananmunat x 3
    Soijamarinoidut kananmunat x 3
  • Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
    Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
  • Appelsiinimarmeladi viskiplöröllä:  sitrussesonki säilöön!
    Appelsiinimarmeladi viskiplöröllä: sitrussesonki säilöön!
  • Japanilainen curry
    Japanilainen curry

Kategoriat

Ensisijainen sivupalkki

Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lisätietoja evästekäytännöistä.

Hei! Olen Jella, helsinkiläinen ruokahullu. Tervetuloa blogini pariin. Löydät täältä kasvispainotteista reseptiikkaa laidasta laitaan!

Viimeisimmät artikkelit

  • Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville
  • Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin
  • Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso
  • Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)
  • Naattimunakas (syökää naatteja osa 2)
  • Sesonkiherkku: seesamimarinoidut valkosipulin kukkavarret

Luetuimmat

  • Syreenisokeri & syreenilikööri
    Syreenisokeri & syreenilikööri
  • Šaltibarščiai - kylmä borssikeitto liettualaisittain
    Šaltibarščiai - kylmä borssikeitto liettualaisittain
  • Lipstikkakeitto
    Lipstikkakeitto
  • Syreenivodka! (Kas näin venyy syreenikausi, ja syreenikausi venyy näin)
    Syreenivodka! (Kas näin venyy syreenikausi, ja syreenikausi venyy näin)
  • Kotitekoiset udon nuudelit
    Kotitekoiset udon nuudelit
  • Soijamarinoidut kananmunat x 3
    Soijamarinoidut kananmunat x 3

Kategoriat

  • Löydöt
    • Makumatkat
    • Ravintolat ja baarit
  • Reseptit
    • Edulliset
    • Eväslaatikko
    • Herkut
    • Juomat
      • Drinkit
      • Mehut
      • Olut
      • Smoothiet
      • Viini
    • Kasvisruoka
      • Vegaaniset
    • Leipomukset
    • Liha
    • Makumuistot
    • Mausteet ja säilöntä
    • Merenelävät
    • Nopeat
    • Villiruoka
  • ruokakuvaus
  • Sekalaiset jutut
  • Yhteistyöt

Arkisto

Instagram

It is the season 💜💆‍♀️ #lilacseason #botanicalpic It is the season 💜💆‍♀️

#lilacseason #botanicalpickmeup #blooooms #floralfix #ofsimplethings
I've been revisiting my old hard drives in search I've been revisiting my old hard drives in search of pictures for my cookbook. Found this one (homemade "umeshu" from a few years ago) and it just fits today's mood too well to not share it!

× didn't sleep too well
× discovered mistakes in yesterday's work
× re-shot a recipe because I've somehow lost the raw files from the first shoot
× memory card decided to stop working 
× memory card started working after a long desperate moment
× new pictures are so much better than the first ones
× all pictures for the book are now taken! (Maybe? 🤜🪵 Who knows what I'll realize tomorrow! 🫠)

#drinkphotography #moodsinframe #luomistavaillevalmis
Recent tr/eats 🧹💆‍♀️ I have ALMOST arrived at my d Recent tr/eats 🧹💆‍♀️
I have ALMOST arrived at my destination of creating all the recipes, text and pics for my first cookbook and she is tired y'all!

There's still heaps to do but, it's almost the final cut down! Soon I'll be sweeping the mess under the couch for the last time and then I'll hitch a ride to the long awaited holiday (yay)!

#luomistavaillevalmis on jo ennakkotilattavissa kirja.fi - koodilla KIRJASYKSY26 saat 20 pinnaa hinnasta pois. Kirjan saa halutessaan myös nimmarilla varustettuna! 

× Grilled cheese heaven @rollingcheese.fi 
× @layersbakery.hel Franky Hoyos Coconut Pink Bourbon 🔥☕
× Toriviini @alkuviini 🌞 pussissa ihana oliiviyrtti!
× Elegantein juomani Dirty Martini @goldfish_helsinki 
× #opeonvähänväsynyt kävi eläytymässä @sofia_okkonen upeassa näyttelyssä. Tää on ehkä mun lempikuva itsestäni ja sen otti @va_nessavan !!!
× I'm on a strict 🥔🍟 diet
× First row seats @johngrantofficial gig? I can die happy now 💞
× YES
× M👀D
× @toriamos 😭❤️‍🔥
× 👍
Life lately: 🛋️👩‍💻🥵 My first cookbook is almost fi Life lately: 🛋️👩‍💻🥵 My first cookbook is almost finished, and it feels like I've ran a marathon!

I've worked on the book almost all of my free time since last September. I can't wait to be finished and have a proper holiday - but it's also so hard to let go of this passion project. I'm sure many of you can relate 😅

Anyway. Here was my dinner from the other night: anneletti pasta with wild asparagus, agretti, yellow zucchini, leeks and garlic. A little pecorino romano & lemon zest too, why not!

#whatiate #luomistavaillevalmis #stillswithstories #cookbookwriting #creativesofinstagram
Follow on Instagram

Facebook

Facebook

Avainsanat

/uusto 1 2 3 liemi 24h 2016 2017 2019 aamiainen aamiaisravintola absintti acmella oleracea agavesiirappi aguafaba ahven Ahvenanmaa ahvenanmaan pannukakku aito cheddar ajo blanco Albertin Pöllö Alex Nieminen alkuviini

Languages

  • suomeksi
  • in English

Copyright © 2026 · Divine theme by Restored 316

Copyright © 2026 · Divine Theme on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään

Ladataan kommentteja...