• English

Vaimomatskuu ruokablogi

Ruokahullun päiväkirja - kaikenlaista nälkään ja janoon

  • Etusivu
  • INFO
    • Vaimomatskuu
    • Evästelauseke
    • Tietosuojaseloste
    • Asennemedia
  • Reseptit
    • Kasvisruoka
      • Vegaaniset
    • Merenelävät
    • Liha
    • Villiruoka
    • Herkut
    • Leipomukset
    • Juomat
      • Drinkit
      • Mehut
      • Olut
      • Smoothiet
      • Viini
    • Makumuistot
    • Edulliset
    • Nopeat
  • Ravintolat ja baarit
  • Suomi
  • English

Melkein gumbo aka tumma okrapata

18.4.2021 By Juulia Kommentoi

gumbo resepti

Tänään lautasella on “melkein gumbo” = okrapata tummalla roux suurusteella enimmäkseen kreolikeittiön tapaan. Seassa pyhä kolminaisuus eli vihreää paprikaa, sipulia ja selleriä sekä reilusti mausteista makkaraa ja katkarapua! Tai: vegechorizoa ja nyhtövegeä, kun teen vegeversiota. Hyvää kummassakin tapauksessa – ja vielä parempaa uudelleenlämmitettynä! Siksipä teenkin tätä aina kerralla valtavan kattilallisen.

gumbo

Gumbo! Katkarapu. Forrest Gump… suklaarasia!

Tätä rataa ajatukseni ovat harhailleet syksystä asti aina, kun olen yrittänyt saada tämän jutun gumbosta etenemään. Ei, joskus ei vain lähde – edes se rönsyilevä tajunnanvirta mitä tänne yleensä suollan. Nyt alkaa kuitenkin olla korkea aika tämän ohjeen julkaisulle, sillä kesäruuaksi en tätä tuhtia pataa missään nimessä miellä. Koska ollaan jo huhtikuussa, alustukseni reseptille nimeltä “melkein gumbo” aka tumma okrapata olkoon nyt suosiolla vain niin lyhyt ja yksinkertainen kuin mahdollista.

Gumbo ei nimittäin ole mitenkään yksinkertainen asia. Louisianan osavaltiosta peräisin olevan amerikkalaisen ruuan juuret rönsyilevät mm. Ranskan, Espanjan, Saksan, Afrikan eri valtioiden ja Amerikan alkuperäiskansojen ruokakulttuureissa. Lisäksi gumbosta on olemassa eri versioita kreoli- ja cajun-keittiöiden parissa, ja vihreä z’herbes -niminen versiokin. Sitäpaitsi arvelen, että paikallisilla on lisäksi kullakin omat vahvat mielipiteensä siitä, mikä on juuri oikea tapa valmistaa gumbo. Koetappa siinä sitten valita, mistä päästä gumbon kokkailu kannattaisi aloittaa…

Aloitin kuitenkin viime syksynä jostain, kun sain käsiini tuoretta kotimaista okraa ja halusin jonkin aikaa kokata jatkuvasti okralla. Rakastan okran raikasta makua ja rapsakkaa sekä sisältä lähes hyytelömäistä koostumusta ja se on suurta herkkuani monin eri tavoin valmistettuna. Niinpä ensimmäiseksi testireseptikseni valikoitui lähinnä sellainen gumbo, jossa oli okraa (kaikissa gumboissa ei ole). Muut kriteerit jäivät vähemmälle huomiolle ja päädyin lopulta yhdistelemään muutamaa eri ohjetta sen mukaan, mitä raaka-aineita oli saatavillani. Tiesin jo kokatessa, että ruokani olisi kaukana jostain tietystä gumbosta, mutta lopputulos oli yllättäen heti alussa jo niin herkullista, että tein samalla reseptillä aikaansaannostani uudelleen ja uudelleen.

Tarkoitukseni on ollut selvitellä gumbon eri versiohin ja alueellisiin eroavaisuuksiin liittyviä yksityiskohtia syvemmin tätä juttu varten ennen kuin julkaisen tätä ohjetta. Jotenkin tämä vuosi ei kuitenkaan ole siihen venynyt. Onneksi tämän ruuan kiemuroihin on perehtynyt moni muu! Cajun- ja kreolikeittiöiden eroista kirjoittaa suomeksi hurjan hyvin Gastrodontti ja englanniksi esim. Serious Eats. Jos gumbon (ja Louisianan) historia siis kiinnostaa sinua, kurkkaa ihmeessä linkkien taakse!

okra resepti

Melkein gumbo

Ehkä oleellisin, mitä olen onnistunut aivoihini aiheesta tähän mennessä säilömään, on että tämä minun “gumboni” on lähinnä kreolityyppinen. Gastrodontin jutusta poimitun sanonnan mukaan: ”Kreolikokki ruokkii yhden perheen kolmella kanalla. Cajun-kokki ruokkii kolme perhettä yhdellä kanalla.” Kreolikeittiö kuuluu siis kaupunkiin joissa eri kulttuurien ruokaperinteet aikoinaan yhdistyivät, cajun maaseudulle – tai ainakin näin on ollut aikoinaan. Ilmeisesti ero ei enää nykyaikana ole niin selkeä ainakaan kotikeittiöissä!

Oli kyse sitten kummasta gumboperinteestä vaan, gumbon sydän on rasvasta ja jauhosta tehty, tummaksi paahdettu roux. Käytän omassa padassani tumman suklaan väriseksi paahdettua, kirkastettu voi -pohjaista rouxia, ja lisään sekaan myöhemmin myös tomaattimurskaa. Sekä tomaatti että voi kuuluvat kreoliversioon. Voin käyttö suurusteessa on ranskalaista perua, ja tomaatit taas italialaista! Yhdistän padassani lisäksi maata ja merta katkarapujen ja makkaran voimin, kuten gumboissa usein tupataan tekemään, oli kyseessä sitten cajun- tai kreoliversio.

Eli: aikaansaannokseni on vissiin lähinnä kreoligumboa… paitsi kun siirrytään vegeversion puolelle! 😀 Jotenkin voisin kuvitella, että vegaanisella makkaralla ja nyhtökasviproteiinilla ryyditetty gumbo ei enää kuulu kreoli- saatikka cajun-perinteeseenkään. Mutta ehkä se on ihan ok, kun oikeasti oikeaa gumboa saa jokatapauksessa nenänsä alle varmimmin matkustamalla Louisianaan.

gumbo

Kuten ehkä huomasitte, “mahdollisimman lyhyt ja yksinkertainen” alustus on venähtänyt jo useamman kappaleen pituiseksi. On siis aika siirtyä itse reseptiin! Gumbon valmistamisessa on yhtä monia polkuja kuin ruuan historiassakin, mutta olen ohjeessanikin pyrkinyt yksinkertaisempaan suuntaan. Nopea ruoka tämä ei silti ole.

Koska roux-suurusteen paistaminen tumman suklaan väriseksi vie helposti yli kolmisen varttia, jona aikana kattilaa on hämmennettävä antaumuksella… ja koska tämä gumbo on uudelleenlämmitettynä melkein parempaa kuin ensisyönnillä, teen gumboa aina kerralla valtavan kattilallisen. Jos teet ruokaa ekaa kertaa, etkä vielä tiedä tykkäätkö siitä, resepti kannataa todennäköisesti puolittaa.

Olen kirjoittanut ohjeeseen auki vegevaihtoehdot! Mikäli teet kuvissa esiintyvää chorizo-katkis -versiota, mulla olis kuitenkin vielä vähän asiaa: Jos halut tehdä kestäviä valintoja katkarapuostoksilla, muista valita tuote josta löytyy MSC merkintä, trooppisista ravuista kyseen ollen MSC tai ASC-merkintä! (linkit vievät WWF:n kalaoppaaseen)

Melkein gumbo aka tumma okrapata

"Melkein gumbo" aka tumma okrapata on versioni kreolityyppisestä gumbosta, jonka pohjana on tummaksi paahdettu roux ja tomaattimurska. Sattumiksi gumbooni päätyi katkaravut ja chorizo, jotka voi vegeversiossa vaihtaa vegemakkaraan ja nyhtö-kasviproteiinivalmisteeseen!
Laji pääruoka
Keittiö creole
Annoksia 6 henkeä
Valmistelut 1 hr
Kokkausaika 1 hr
Kokonaisaika 2 hrs

Raaka-aineet:
 

  • 1-1¼ dl sulatettua gheetä (TAI kasviöljyä)
  • 1-1¼ dl vehnäjauhoa
  • 2-3 keltasipulia (n. 2 dl silputtuna)
  • 2 vartta selleriä (n. 2 dl silputtuna)
  • 1 vihreä paprika (n. 2 dl silputtuna)
  • 5-6 kynttä valkosipulia
  • 1-2 tl cayennepippuria
  • 2 tl kuivattua timjamia
  • 1-2 rkl savupaprikajauhetta (maun mukaan mieto tai tulinen)
  • 2 tl vastarouhittua mustapippuria
  • 2-3 tl Worcestershirekastike (TAI vegaaninen versio / vegaaninen kalakastike)
  • (selleri)suolaa (maun mukaan)
  • 1,2 l kanalientä (TAI kasvislientä)
  • 400 g tomaattimurskaa
  • 300 g chorizoa (TAI vegechorizoa / vegemakkaraa maun mukaan)
  • 350-400 g okraa (tuoretta tai pakastettua)
  • n. 350 g katkarapuja (MSC / ASC -merkittyjä) (TAI pulled vegan -tyyppistä kasviproteiinia)

Ohjeet

Valmistelut:

  • Kuori ja silppua sipuli. Poista paprikasta siemenet ja kanta, silppua sekin. Silppua vielä sellerinvarret. Pyrin itse siihen, että kaikki on silputtu samaan kokoon, reilun puolen sentin nopaksi. Kuori ja silppua vielä valkosipulikin.
    Jos käytät tuoretta okraa, poista okrasta kanta ja kärki ja pilko se noin sentin paloiksi. Jos käytät pakasteokraa, kannattaa käyttöön valita valmiiksi paloiteltu pakasteokra. Sulata pakastekatkaravut laittamalla ne pussissaan kylmään veteen. Viipaloi vielä käyttämäsi makkara parin millin paksuisiksi kiekoiksi. Sitten on aika tehdä roux!

Roux:

  • Kuumenna ghee tai öljy isossa kattilassa ja lisää sekaan jauhot jatkuvasti vispilällä sekoitellen. Keittele seosta keskilämmöllä kokoajan pohjia ja kattilan reunoja myöten hämmennellen, kunnes roux on suklaan väristä. Älä poistu lieden ääreltä, roux voi palaa pohjaan jos jätät sen vartioimatta.
    Maitosuklaan / kaakaon sävy syntyy minun liedelläni noin puolessa tunnissa, tumman suklaan värinen roux vie 45+ minuuttia. Älä päästä rouxia palamaan, tätä kattilaa pitää vahtia ja hämmentää kutakuinkin jatkuvasti! Varo roiskeita, muista että roux on 50% tulikuumaa rasvaa!
    Mitä tummempi roux, sitä syvempi maku - tummuusaste on makuasia. Itse vien rouxin niin tummaksi kuin uskallan. Huom! Mitä tummemmaksi rouxin paistat, sitä vähemmän se suurustaa ruokaa. Jos viet rouxin tumman suklaan tasolle, kannattaa rasvan ja jauhon määrää nostaa ja käyttää desin sijasta 1¼ dl kumpaakin.

Gumbon valmistus:

  • Kun roux on valmis, lisää vihannekset kattilaan ja paistele ne suurusteen seassa tuoksuvaksi ja pehmeäksi. Muista että kun lisäät vihannekset, lisäät kuumaan rasvaan nestettä - roux kuohuu. Varo roiskeita! Kun vihannekset ovat pehmenneet, lisää kattilaan valkosipuli, tomaattimurska ja liemi.
  • Jätä kattila pulputtelemaan kannen alle ja paista makkara rapeaksi erillisellä pannulla. Mausta pata savupaprikalla, mustapippurilla, timjamilla, cayennepippurilla ja (selleri)suolalla, sekä Worcestershirekastikkeella. Voit aloittaa vähän vähemmillä mausteilla ja lisätä niitä sitten vähän kerrallaan oman maun mukaan. Lisää mukaan sitten makkara ja jätä pata kannen alle miedolle lämmölle pulputtelemaan noin puoleksi tunniksi.
  • Lisää kattilaan okra ja jatka keittämistä vartin verran, tai kunnes okra on pehmennyt ja kevyesti suurustanut pataa.
  • Lisää lopuksi pataan sulaneet katkaravut (tai pulled vegan -nyhtökasviproteiinivalmiste). Sekoita ja kuumenna vielä kertaalleen kiehuvaksi, tarkista maku.
  • Tarjoile tumma okrapata keitetyn riisin kera!
Huom:
  • Jos haluat pakastaa osan gumbosta, ota siitä haluamasi määrä sivuun ennen kuin lisäät sekaan mitään, mikä on jo kertaalleen pakastettua! Jos käytän pakastekatkarapuja ja -okraa, pakastan siis gumboa josta nämä raaka-aineet puuttuvat ja jatkan kokkaamista pakasteiden avulla toisella kertaa.
  • Tumma okrapata on erinomaista uudelleenlämmitettynä! Siksi teen sitä aina näin valtavan satsin vaikka taloudemme koostuu vain kahdesta aikuisesta.
  • Gumbo on hurjan hyvää myös vegaanisena versiona! Olen itse käyttänyt vegemakkarana aina jotain tulista; nyhtökasviproteiinina olen vuorotellut Muu-pulled vegan -valmistetta ja VegMe Pulled original -tuotetta.
  • Kun teen vegaanista versiota, laitan yleensä okraa enemmän (n. 400g)

gumbo resepti


Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Pin on Pinterest
Pinterest

Paahdettu sipuli, sipuliöljy & asiaa ruokasipuleista

9.4.2021 By Juulia Kommentoi

paahdettu sipuli

Paahdettu sipuli

Meidän huushollissa on viime aikoina itketty usein ja hartaasti. Kiitos paahdettu sipuli – viimeisin hurahdukseni! Teen paahdettua sipulia säännöllisesti valtavan keon ajatellen, että tästä riittää pitkäksi aikaa… vain todetakseni, että viikon kuluttua pitää tehdä jo uusi satsi.

Suurin osa tästä ihanasta, rapeasta ja karamellisoituneen makeasta herkusta upposi alkuvuodesta pomelosalaatin sekaan! Pomelosesongin loputtua paahdetulle sipulille on kuitenkin löytynyt kaikenlaista muutakin käyttöä – sillä mihinpä ei nyt rapea ja makea sipuli sopisi? Bonuksena kaapista löytyy nykyään myös ihanaa paahdetun sipulin makuista öljyä ♥ Mutta ennen kuin otetaan kuuma öljykylpy paahdetun sipulin kanssa, puhutaanpa vähän sipulista ihan vaan näin niinkuin yleisesti!

ruokasipulit

Sipulit

Sipulit ovat varmasti muidenkin kuin minun keittiöni kulmakiviä. Toki monia ruokia voi laittaa sipulia ilmankin, mutta ainakin omassa repertuaarissani moiset ruokalajit jäävät harvinaisuuksiksi. Ruokasipulit kuuluvat allium -sukuun joka sisältää kaikki laukat eli sipulikasvit (joita on reilusti yli 1000!).

Yleisin ruokasipuli on vanha tuttu keltasipuli, mutta nykyään kaupan laarissa odottelee ostajaansa usein myös salottisipuli, punasipuli, hopeasipuli, makea sipuli sekä tietysti purjosipuli, valkosipuli, kevätsipuli ja ruohosipuli. Harvinaisempia näkyjä ovat sen sijaan ainakin minulle pienet hillo- ja helmisipulit sekä lähikauppani valikoimaan juuri ilmestynyt valkosipuliruoho. Aasialaisissa marketeissa tielleni on tosin aikaisemmin osunut välillä myös kiinalainen valkoruohosipuli kukkineen!

valkosipuliruohoValkosipuliruoho

Sipulin valinta

Kotoani pitää löytyä aina vähintään valkosipulia ja monikäyttöistä keltasipulia. Mieluiten pidän varastoissani jatkuvasti kuitenkin myös kevätsipulia, salottisipulia, punasipulia ja ajoittain myös muutaman makean sipulin. Jokaisella sipulilla kun omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa!

  • Keltasipuli sopii kypsennettynä ruokaan kuin ruokaan, mutta on raakana terävän makuinen.
  • Punasipuli sopii hyvin sekä kypsennettäväksi, että raakana syötäväksi. Kauniin värinsä vuoksi raaka punasipuli on näyttävä lisä monessa ruuassa ja valintani esim. burgerin väliin, blinin päälle tai ihan vaan salaattiin! Punasipulia kannattaa tosin maistaa ennen sen lisäämistä ruokaan raakana; välillä punasipuli voi olla hyvinkin vahva maultaan. Pikkelöitynä väristä tulee kauniin vaaleanpunainen, kun taas kypsennettynä väri sen sijaan tummenee reilusti ja voi varsinkin emäksisissä ruuissa näyttää jopa sinivihreältä. Tämä johtuu punasipulin sisältämistä antosyaaneista, joista myös vaikkapa punakaali saa värinsä. (Kokeileppa joskus sekoittaa punakaalin keitinveteen yhdessä lasissa sitruunaa ja toisessa ruokasoodaa! Tällä konstilla aikoinaan värjäsin sushiriisiä sateenkaarisushejani varten 🙂 )
  • Hopeasipuli / valkoinen sipuli on mehukas, rapea ja makea sipuli, joka sopii loistavasti raakana käytettäväksi. Jos en ihan väärin muista, tätä myytiin ehkä aikoinaan myös nimellä salaattisipuli? Hopeasipulia ostan sen kosteuspitoisuuden vuoksi harvemmin ns. varastoon – ostan sitä siis vain tarpeen mukaan.
  • Makea sipuli on nimensä mukaisesti … makea. Sitä voi siksi loistavasti käyttää raakana, mutta itse käytän sitä mielelläni erityisesti padoissa ja pitkään kypennettävissä ruuissa, joissa se hautuu entistäkin makeammaksi. Lisäksi teen siitä mieluusti karamellisoitua sipulia!
  • Salottisipuli on käytännöllinen valintani kun tarvitsen vain vähän sipulia, sillä salottisipulit ovat kooltaan pieniä. Salotti on maultaan melko mieto ja makea, ja käytän sitä sekä raakana että kypsennettynä! Toisin kuin kelta- puna- ja valkosipuli, yhden salottisipulin taimeen kasvaa usean pienen sipulin rypäs ja salotin sisältä löytyykin usein pienempiä “kynsiä” hieman valkosipulin tapaan. Salottisipuleista suosikkini on banaanisalotti pitkulaisen muotonsa ja hieman suuremman kokonsa takia, mutta banaanisalotti tuntuu myös hieman helpommalta kuoria kuin pyöreät pikkusalotit.

sipulit

valkosipuli

Niksit

Jos sipuli on tarpeen kuoria kokonaisena (kuten vaikkapa hillosipulit ja patoihin kokonaisena laitettavat pienet salotit), kannattaa sipulit upottaa hetkeksi kuumaa veteen. Tämän jälkeen kuori lähtee näppärästi irti myös kokonaisesta sipulista! Jos taas tarvitsen valkosipulia ison määrän, teen ravistelutempun: irrottele valkosipulin kynnet toisistaan ja laita ne isoon kovaseinäiseen rasiaan. Ravistele parikymmentä sekuntia reippaasti ja kuoret irtoavat kuin itsestään! Toinen vaihtoehto on valita yksikyntinen valkosipuli, niitä tarvitaan määrällisesti vähemmän ja kuorikin irtoaa niistä helpommin 🙂

Mitä tulee sipulin pilkkomiseen kyynelehtimättä… enpä usko että mikään tähän asti lukemistani lukuisista nikseistä toimii aukottomasti. Tiiviit uimalasit epäilemättä auttavat, mutta ei meillä ainakaan sellaisia ole 😀 Sen sijaan kannattaa minusta yksinkertaisesti huolehtia veitsen terävyydestä. Kun sipulin solukko rikkoutuu, sipulista haihtuu niitä yhdisteitä, jotka saavat silmät kyyneliin. Terävä veisti murjoo solukkoa tylsää vähemmän ¯\_(ツ)_/¯

Sipulin leikkuusuunta

Sipulin leikkuusuunnallakin on pieni merkitys: pitkittäin sipulia leikattessa itkettää vähän vähemmän kuin poikittain leikatessa, sillä sipulin solukkoa menee vähemmän rikki. Samasta syystä pitkittäin leikattu sipuli maistuu miedommalta, kuin poikittain renkaiksi leikattu sipuli. (Aiheesta on kirjoitellut kattavasti J. Kenzi Lopez-Alt mm. tässä Serious Eats -jutussa.) Lisäksi pitkittäin leikattu sipuli säilyttää kypsennettynä paremmin muotonsa, kun taas renkaat hajoavat kypsennettäessä enemmän mössöksi (minkä vuoksi leikkaan sipulia molemmin päin kun teen sipulikeittoa!).

Sipulin viipalointiPitkittäin leikattu sipuli itkettää vähemmän, on miedomman makuinen + säilyttää paremmin muotonsa kypsennettäessä

SipuliviipaleetPoikittain leikattu sipuli itkettää enemmän, on vahvemman makuinen + hajoaa kypsennettäessä enemmän

Karamellisoitunut paahdettu sipuli

Ja nyt kun olen vääntänyt sipulista asiaa jo ihan tarpeettoman paljon, siirrytäänpä takaisin aiheeseen paahdettu sipuli. Kyllä kyllä, paahdettua sipulia voi toki ostaa valmiina kaupasta. Ja niin olen tähän asti pitkälti aina tehnytkin! Ero itse tehdyn ja kaupasta ostetun paahdetun sipuli välillä on kuitenkin minusta aika iso. Kaupan paahdettu sipuli on rapeaa, sipulista ja ihanaa, mutta ei erityisen makeaa. Itse tekemäni hitaasti matalalla lämmöllä karamellisoiden paahdettu sipuli on siihen verrattuna kuin karkkia!

Disclamer: Lapsettomalle kotona muutenkin kuin korona-aikana paljon viihtyvälle ruokahullulle suurten sipulimäärien hidas ja hieman kuumottava öljyssä kylvettäminen on täysin järkevää ajankäyttöä, mutta ostaisin varmasti edelleen pääasiassa kaupan varsin passelia tavaraa jos elämäntilanteeni ja persoonallisuuteni olisi jotain muuta…

Paahdettu sipuli + sipuliöljy

Kun paahdettu sipuli tehdään hitaasti karamellisoiden, lopputulos on rapea, makea ja koukuttavan ihana... Tällä herkulla viimeistelee niin salaatit kuin keitotkin - mihin nyt rapea ja makea sipuli ei sopisi? Paahdetun sipulin kylkiäisenä kaappiisi ilmestyy pullollinen paahdetun sipulin makuista öljyä. Silkkaa voittoa, vaikka muutama kyynel sipulia pilkkoessa vierähtäisikin!
Laji lisuke
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 20 mins
Kokkausaika 50 mins
Kokonaisaika 1 hr 10 mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • terässiivilä
  • kapea ja syvä teräskattila
  • talouspaperia

Raaka-aineet:
 

  • 300 g salottisipulia
  • 5 dl neutraalinmakuista kasviöljyä (esim. auringonkukkaöljy)

Ohjeet

Valmistelut:

  • Kuori sipulit ja leikkaa niiden tyvet pois. Viipaloi sipulit pitkittäin noin 3-4 mm paksuisiksi tikuiksi. Pyri siihen, että sipulit olisivat mahdollisimman tasalaatuisia paksuudeltaan.

Sipulin "paahtaminen":

  • Laita sipuli melko kapeaan mutta silti korkeaan teräskattilaan ja kaada päälle niin paljon neutraalinmakuista kasviöljyä, että sipulit peittyvät sentillä parilla öljyä. Turvallisuussyystä kattilaa ei saa täytää liikaa - vaihda kattila isompaan jos öljy yltää yli 2/3 korkeuteen kattilasta.
  • Laita kattila liedellä ja laita liesi lämpenemään keskilämmölle. Sekoittele sipulia vähän väliä pohjia myöten, mutta vielä ei tarvitse seistä kattilan vieressä passissa jatkuvalla syötöllä. Kun öljy alkaa porista kiivaasti ja sipuli muuttuu kauttaaltaan läpikuultavaksi ja pehmeäksi, sekoittele sipulia vähän tiheämmällä tahdilla. Varo loiskauttamasta öljyä päällesi. Minun liedelläni tähän menee noin vartti!
  • Pienennä lämpöä hieman ja jatka sipulin paistelua vähän väliä pohjia myöten sekoitellen, kunnes sipuli alkaa olla kauttaaltaan kultaista kellanruskeaa. Pidän lämmön yleensä noin sadan asteen paikkeilla läpi koko kypsennysprosessin. Kun sipulin sisältämä vesi haihtuu, öljyn kuplintakin rauhoittuu. Tähän vaiheeseen menee minun liedelläni yleensä toinen vartti!
    paahdettu sipuli
  • Jatka sipulin paistamista vielä siihen asti, kunnes sipuli on kauttaaltaan tumman kullanruskeaa - seassa voi siellä täällä olla silti vielä muutama vaaleampikin suikale. Tässä vaiheessa sipulisuikaleiden koostumus ja koko on myös silmämääräisesti selvästi kutistunut alkuperäisestä, kun kaikki neste on haihtunut sipulista.
    Voit testata sipulin kypsyysastetta nostamalla sipulisuikaleen talouspaperin päälle. Jos sipulisuikale rapeutuu nopeasti lautasella jäähtyessään, sipuli on valmista ja se kannattaa siivilöidä heti. Jos suikale pysyy pehmeänä, jatka karamellisointia vielä hetki. Tässä kohtaa kattilan voi yleensä ottaa jo pois liedeltä ja uusintatesti kannattaa tehdä jo muutaman minuutin kuluttua. Minulla menee liedelläni ja kattilallani sipulin valmistumiseen yleensä yhteensä noin 45 minuuttia!
    paahdettu sipuli
  • Kun sipuli on valmista, siivilöi se öljystä ja levitä se esim. uunipellille talouspaperin päälle valumaan ja jäähtymään. Mitä laajemmalle pinnalle saat sipulin levitettyä, sitä nopeammin se jäähtyy ja kypsyminen pysähtyy 🙂 Jäähdytä ja säästä myös ihana sipuliarominen paistoöljy. Kun sipuli on jäähtynyt, säilytä se ilmatiiviissä rasiassa. Itse lisään rasiaan yleensä vielä yhden talouspaperisiivun pohjalle ja säilytän rasiaa jääkaapissa - paahdettu sipuli kuitenkin säilyy varmasti myös huoneenlämmössä.
    paahdettu sipuli ja sipuliöljy
Huom:
  • Varo polttamasta sipulia! Ero ihanan rapean ja karamellisoituneen makean paahdetun sipulin ja kitkerän palaneen sipulin välillä on hiuksen hieno. Sipuli jatkaa kypsymistä vielä senkin jälkeen kun se on poistettu öljystä, joten ota sipuli öljystä mieluummin aavistuksen hieman liian aikaisin kuin yhtään liian myöhään. Hätätapauksessa sipulin kypsentämistä voi sitäpaitsi vielä jatkaa jos huomaa ottaneensa sen öljystä liian aikaisin, mutta palanutta sipulia ei pelasta enää mikään.
  • Siivilöi ja pullota öljy sen jäähdyttyä. Säilytän sipuliöljyn jääkaapissa ja paistan siinä yleensä myös seuraavan sipulisatsin! Paahdetun sipulin makuinen öljy sopii toki kaikenlaiseen kokkailuun missä sipuliaromi on suotava lisä 🙂
  • Rapea paahdettu salottisipuli ja sipuliöljy ovat tuttuja raaka-aineita monista Aasialaisista ruokakulttuureista! Jos haluat tehdä paahdettua sipulia aasialaiseen tapaan, katso esim. tämä ohje. Useimmissa lukemissani ohjeissa salotti laitetaan paistumaan esikuumennettuun öljyyn, ja monesti sitä myös liotetaan ennen paistamista suolavedessä. Tässä ohjeessa sipuliin sekoitetaan myös ennen paistamista hieman maissitärkkelystä rapeuttamaan sitä entisestään. Paistoaika on näissä ohjeissa yleensä reilusti tätä omaa hidasta metodiani lyhyempi ja öljyn lämpötila hieman korkeampi 🙂

Paahdettu sipuliPaahdan sipulin melko miedolla lämmöllä hitaasti rapeaksi – prosessiin menee kokonaisuudessan noin 45 minuuttia. Kuvassa vasemmalla sipuli ekan vartin jälkeen, keskellä puolen tunnin hujakoilla ja oikealla juuri ennen siivilöimistä ja jäähdyttämistä. Viimeisen kuvan reuna-alueet näyttävät korostuneen tummilta, realistisin paahdetun sipulin verrokkiväri löytyy kuvan keskeltä!

paahdettu sipuliPaahdettu sipuli & paahdetun sipulin makuinen öljy

Kuten jo jutun alussa mainostin, paahdettu sipuli on ihanaa pomelosalaatissa ja paahdetun sipulin makuista öljyä käytän missä vaan kokkailussa, jossa vieno sipuliaromi on suotavaa (ja siitä tulisi muuten varmaan tolkuttoman ihanaa majoneesia). Käytän paahdettua sipulia kuitenkin kaikenlaisiin ruokiin, joihin kaipaan rapeaa ja umamirikasta lisuketta. Pääasia, että sipuli lisätään ruokaan vasta lopuksi, jottei se ehdi vettyä. Reseptiarkistoja kaivellessa olen näemmä kuitenkin todennut aikaisemmin, että rapea sipuli on ihanaa erityisesti ainakin hodareissa sekä everything seasoning -mausteseoksessa 🙂

Mihin sinä käytät paahdettua sipulia?


Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Pin on Pinterest
Pinterest

Raikas lohirisotto parsalla & sitruunalla

29.3.2021 By Juulia Kommentoi

lohirisotto

Lämminsavulohesta, parsasta, fenkolista ja sitruunasta pyöräytetty lohirisotto = pääsiäisreseptini 2021!

Jump to Recipe

Pääsiäispaineet

Kas! On maaliskuun loppu…ja kuin varkain edessä on pääsiäinen. Arvatkaa olenko valmistautunut pääsiäiseen mitenkään? Niin. Enpä ole. Kahden lapsettoman aikuisen perheessä juhlapyhä kuin juhlapyhä jää helposti vähälle huomiolle, ellei sitä vietä laajemman perheen tai ystävien kera. Ja sehän ei tänä pääsiäisenä luonnollisesti ole optio! Eipä sillä, että kovin monta muutakaan pääsiäistä olisi erityisesti juhlittu vuosien varrella – lähinnä iloitsen pitkästä viikonlopusta!

pääsiäis reseptit Pääsiäisen vietolle tulee enemmän epämääräistä paineen tunnetta ruokablogaajan roolissa. Tokihan sitä ruokablogissa on julkaistava jotain pääsiäiseen sopivaa näillä main? Mutta kun sattuu olemaan ruokablogaaja joka havahtuu pääsiäiseen aina viime tipassa, jää tämän juhlapyhän reseptiikka joka vuosi aika vähiin. Nyt kun tämä tuli taas todettua, heräsi tarve kurkistaa blogiarkistoihin. Mitähän kaikkea olen tähän vuodenaikaan liittyen tänne vuosien varrella ihan oikeasti saanut edes kasattua?

Pääsiäisen reseptit à la Vaimomatskuu:

  • Vihreä HÄRKIS® Kofta pita pääsiäispöytään
  • Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto
  • Elämäni ensimmäinen karitsanviulu + eeppinen pääsiäisateria
  • Nyhtöpossu kahvin ja portterin ystävälle
  • Paholaisen munat pekonilla & parsalla
  • Paholaisen munamössö
  • Chawanmushi eli japanilainen munavanukas – vihreä versio
  • Dalgona kahvi & dalgona töhnämunat
  • Mämmileipä mämmikierteellä
  • Suklaaleipä hapanjuurella

Jaahas. Eli ainakin kahtena vuonna on taplailtu karitsareseptejä, yhtenä oikaistu valmiskoftilla, toisena nyhdetty possua, neljänä vedetty munaa jossain muodossa ja kahtena leivottu leipää. No, kai sitä voisi hullumminkin olla! (Tosin tuo “paholaisen munamössö” taisikin olla vappujuttu, hupsis). No, tänä vuonna listaan liittyy … LOHIRISOTTO!

lohirisotto

Lohirisotto

Jep, niinkin luova makuyhdistelmä on tänä pääsiäisenä lautasella, kuin lohi + parsa. Meillä on itseasiassa syöty lohta ja parsaa tiiviillä tahdilla siitä asti, kun ensimmäiset parsat ilmestyivät kauppoihin! On syöty kylmäsavulohi-parsa-pastaa ja uunifetaparsaa lohella – sekä nyt viime päivinä tätä lohirisottoa 😀 Eikä kyllästyminen ole edes näköpiirissä vielä!

Ennen kun selitän risotostani yhtään enempää, täytyy selventää että risottoni ei ole millään muotoa oikeaoppinen, eikä reseptikään ole italialinen. Kyseessä on puuromainen riisiruoka, jonka esikuva on italialainen risotto – ja reseptin laadin minä. Ja tässä kohtaa voisinkin paljastaa, että toinen nimistäni tarkoittaa italiaksi huonoa onnea… Toki pyrin tekemään risottoni pitkälti perinteiseen tapaan, mutta ehkäpä siinä kohtaa kun sekaan heitetään lähikaupan lämminsavulohta, ollaan jo autuaasti ns. fuusiokeittiön puolella? Kaurakerman lisäämisen kohdalla ainakin sitten viimeistään 😀

lämminsavulohi risotto Lämminsavulohesta näppärästi valmistuva lohirisotto on kaikessa epäkonventionaalisuudessaan kuitenkin ihanan täyteläinen ruoka, ja samalla risotoksi ihanan pirteä ja raikas. Juustoa tähän risottoon ei tule! Sen sijaan mausteena on reilusti sitruunankuorta ja mehua, raikasta minttua, fenkolia, vihreää parsaa ja/tai sokeriherneen palkoja, sekä aromaattista vaaleaa vermuttia. Paahdetut pinjansiemenet ja kunnon loraus pippurista ekstra neitsyt oliiviöljyä viimeistelee annoksen. Ai että. Kevät lautasella -kliseen arvoista ruokaa! (Tätä myyntipuhetta näpytellessä tulikin muuten taas nälkä).

Vihreä lohirisotto

Raikas lohirisotto valmistuu kauden ensimmäisistä parsoista, fenkolista, herneistä, sitruunasta, mintusta ja lämminsavulohesta!
Laji alkuruoka, pääruoka
Keittiö fuusiokeittiö
Annoksia 2 henkeä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 20 mins
Kokkausaika 25 mins
Kokonaisaika 45 mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • (reikä)kauha
  • raastin

Raaka-aineet:
 

  • 200 g lämminsavulohta (tai lohifilettä)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 100 g fenkolia
  • 3 kynttä valkosipulia
  • 1 salottisipuli (keskikokoinen )
  • 175 g risottoriisiä (n. 2dl)
  • ¾ dl vaaleaa kuivaa vermuttia
  • 7 dl kala- tai kasvislientä
  • 200 g vihreää parsaa ja/tai sokeriherneitä
  • 1 dl (kaura)kermaa
  • 1 sitruunan mehu ja kuori (luomu)
  • suolaa & vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)

Tarjoiluun:

  • tuoretta minttua (maun mukaan)
  • 3-4 rkl pinjansiemeniä
  • 2-3 rkl extra neitsyt oliiviöljyä
  • 1 kevätsipuli (vihreä osa)

Ohjeet

Valmistelut:

  • Revi lämminsavulohi pieniksi paloiksi. (Jos käytät lämminsavulohen sijaan lohifilettä, paista se pannulla juuri ja juuri kypsäksi. Anna lohen jäähtyä hieman ja revi se esim. kahden haarukan avulla pieniksi paloiksi.)
  • Pese vihannekset ja sitruuna huolella. Poista parsasta kuivat tyvet ja pilko parsa reilun sentin pätkiksi. Jos käytät sokeriherneitä, poista palkojen päät ja pilko palot reilun sentin pätkiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli sekä fenkoli.
  • Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla kullanruskeiksi ja tuoksuviksi, ota pannulta ja jätä odottamaan risoton viimeistelyä.
  • Kuumenna käyttämäsi liemi kiehumispisteeseen. Keitä parsan ja/tai sokeriherneen paloja kiehuvassa liemessä n. 3 minuuttia, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Nosta vihannekset liemestä reikäkauhalla odottamaan risottoon lisäämistä. Pidä liemi lämpimänä kannen alla.
  • Laita vielä tarjoilulautaset uuniin lämpeämään. 50-60 astetta riittää siihen hyvin!

Risoton valmistaminen:

  • Kuumenna paksupohjaisen kattilan pohjalla oliiviöljy ja kuullota sipulia, valkosipulia ja fenkolia öljyssä keskilämmöllä, kunnes sipuli on läpikuultavaa.
  • Lisää kattilaan risottoriisi ja kuullota sekoitellen, kunnes jokainen riisinjyvä on öljyn peitossa ja riisinjyvän reunat ovat aavistuksen läpikuultavat.
  • Lisää kattilaan sitten vermutti. Kun neste on lähes kokonaan imeytynyt riisiin, on aika alkaa lisäämän lientä, desi kerrallaan. Pidä lämpö tasolla, jolla risotto poreilee miedosti ja sekoittele kattilaa kokoajan pohjia myöten. Lisää seuraava desi lientä vasta, kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt.
  • Jatka liemen lisäämistä kokoajan sekoitellen desi kerrallaan, kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää. Lientä pitäisi kulua tähän riisimäärään 7 desiä, mutta jos liemi loppuisi kuitenkin kesken, voit kiehauttaa hätiin vettä.
  • Lisää risottoon kaurakerma, parsa- ja/tai hernepalat sekä lämminsavulohi. Raasta perään sitruunan kuori ja purista sekaan sitruunan mehu. Mausta risotto suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Risotto on valmista, kun riisissä on aavistus puruvastusta ja koostumus on kermaisen valuva.
  • Tarjoile lohirisotto heti sen valmistuttua lämmitetyltä lautaselta tuoreen mintun, silputun kevätsipulinvarren, paahdettujen pinjansiemenien ja reilun oliiviöljylorauksen kera!
Huom:
  • Kun aloitat lisäämään risottoon lientä, ei lieden ääreltä kannata enää poistua. Ruokailijoiden kannattaa olla silloin myös jo valmiina ryntäämään pöydän ääreen, kun risotto on valmista. Risotto ei odota ruokailijoita, ruokailijat odottavat risottoa!
  • Risotto on italiassa harvemmin pääruoka, mutta meillä tämä määrä kyllä kiskotaan ihan kahteen pekkaan lounaaksi tai päivälliseksi. Alkuruokakokoisena tämä määrä riittää neljälle!
  • Oikeaoppiseen italialaiseen risottoon harvemmin tulee kermaa, saatikka kaurakermaa. Meillä kaurakerma on kuitenkin ensisijainen ruokakerma ja loraus sitä pyöristää tämän ei-perinteisen ja ei-italialaisen annoksen minusta ihanasti. Hyvää ja kermaista risotosta tulee kuitenkin myös ilman (kaura)kermaa, jos haluat sen jättää pois. Siinä tapauksessa saatat tarvita lientä desin verran lisää!
  • Risoton viimeistelyyn kannattaa minusta valita mahdollisimman laadukas, pippurinen ja ruohoinen ekstraneitsytoliiviöljy!

savulohirisotto


Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Pin on Pinterest
Pinterest

Ensisijainen sivupalkki

Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lisätietoja evästekäytännöistä.

Jella Juulia

Viimeisimmät artikkelit

  • Melkein gumbo aka tumma okrapata
  • Paahdettu sipuli, sipuliöljy & asiaa ruokasipuleista
  • Raikas lohirisotto parsalla & sitruunalla
  • Turkkilaiset munat aka çılbır
  • Feta-pinaatti dippi
  • Kikhernecurry feat. kaffirlimetti & mangojauhe (amchoor)

Luetuimmat

  • Hapanjuurisima kolmeen makuun
    Hapanjuurisima kolmeen makuun
  • Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
    Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
  • Melkein gumbo aka tumma okrapata
    Melkein gumbo aka tumma okrapata
  • Paahdettu munakoiso misotahnalla
    Paahdettu munakoiso misotahnalla
  • "Hitaasti mutta varmasti" - dry rub siivet
    "Hitaasti mutta varmasti" - dry rub siivet
  • Nopea kylmäsavulohipasta parsalla ja sitruunalla
    Nopea kylmäsavulohipasta parsalla ja sitruunalla

Instagram

"Melkein gumbo" aka tumma okrapata kreolityylin su "Melkein gumbo" aka tumma okrapata kreolityylin suuntaisesti blogissa nyt (ohje myös vegeversiolle)!

You're looking at my "almost gumbo" - a dark roux okra stew with prawns and chorizo. So good, also as a vegan version!

Sharing my reds and greens with @foodcapturecollective #monthlytechniquechallenge complementary colors theme hosted by @asoulfulkitchen & @edibleartphotography #foodcapturecollective 

#reseptiblogissa #gumbo #uusiblogipostaus #storyofmytable #shrimpandsausagegumbo #okrastew #okra #kotimainenokra #complementarycolors #raw_foodie #raw_kitchen #ourfoodstories #eatcaptureshare #onthetablefood #hautescuisines #foodartblog #foodartproject #myopenkitchen #mycommontable #petalsandprops
Perjantai... +12°C... puistoviinin paikka!!! ~ I Perjantai... +12°C...
puistoviinin paikka!!!

~ In Finland we have this thing called #terassikelit - when it's finally warm enough to have a drink outdoors 🥳

Lasissa MENTI RIVA ARSIGLIA 2018, @vinonostrum maahantuoma ja juuri Alkoihin rantautunut italialainen natu jonka sain maahantuojalta testiin. Huikean aromaattinen, moniulotteinen, kypsän hedelmäinen ja kaikin puolin hurmaava 100% garganega, jota saa tällaisissa söpösissä pikkupulloissa!

@giovannimenti #tuotesaatu #PRnäyte #natuviini #alkuviini #giovannimenti #naturalwine #garganega #livingwine #italianwine
#wineoftheday #wineoclock
#winephotography #mystoryoflight
#herttoniemi #itämeidän #myhelsinki #koronakevät2021
#ofsimplethings #myseasonalstory #belightinspireddrinks #thisisfinland
Keittiömeditaatiovinkki: sipulin hidas ja kiireet Keittiömeditaatiovinkki: sipulin hidas ja kiireetön karamellisointi kullanrapeaksi ja addiktoivaksi - bonuksena paistettu sipuli -öljy 💰

Kyllä kuulkaa unohtuu ne sata välilehteä jotka on aivoihin päivän mittaan jääneet auki kun pilkkoo keon sipulia ja päivystää kärsivällisesti kattilan äärellä. Joo, paahdettua sipulia saa kaupastakin mutta se ei maistu makealle kuin karkki! Ja joo, mulla ei oo elämää. Ohje blogissa 🧅🔪

Onions sizzling in onion-y oil for #TEXTHURSDAYS

#paahdettusipuli #sipuli #paistettusipuli #caramelizedonion #crispyonions #friedonions #getminimal #foodpattern #foodcloseup #macrofood #textures #storyofmytable #myopenkitchen #mycommontable #whatimcooking #reseptiblogissa #uusiblogipostaus #ruokablogi
Jajangmyeon 🖤 #reseptiblogissa Today's the Ko Jajangmyeon 🖤 #reseptiblogissa 

Today's the Korean "Black Day" when singles dress in black and eat jjajangmyeon! I made this delicious noodle dish for the first time a year ago when I found out about the day, and will likely continue to make it every 14th of April regardless the fact I'm happily married! #noodsbeforedudes 🍜

(I'm so much more at home with a day dedicated to black clothes and noodles than all the sweet pinks of Valentine's day...)

Sharing my blue/orange hued Jjajangmyeon pic with @foodcapturecollective #monthlytechniquechallenge complementary colors challenge hosted by @asoulfulkitchen & @edibleartphotography #foodcapturecollective 
+
#cs_composition @creativelysquared #goldensection #jjajangmyeon #jajangmyeon #noodlesarelife
#koreanblackday #blackday #blackbeannoodles #noodsnoodsnoods #blackbeansauce #hautescuisines_global #foodartproject #foodfluffer #storyofmytable #ourfoodstories #bvsbackdrops #darkfoodphoto #complementarycolors #moodyfood #moodofmytable #lr_conceptual
Follow on Instagram

Facebook

Facebook

Kategoriat

  • Löydöt (147)
    • Makumatkat (66)
    • Ravintolat ja baarit (70)
  • Reseptit (577)
    • Edulliset (55)
    • Eväslaatikko (14)
    • Herkut (54)
    • Juomat (166)
      • Drinkit (35)
      • Mehut (10)
      • Olut (61)
      • Smoothiet (2)
      • Viini (43)
    • Kasvisruoka (335)
      • Vegaaniset (179)
    • Leipomukset (41)
    • Liha (78)
    • Makumuistot (20)
    • Merenelävät (74)
    • Nopeat (29)
    • Villiruoka (37)
  • ruokakuvaus (1)
  • Sekalaiset jutut (54)
  • Yhteistyöt (72)

Avainsanat

appelsiini avocado chili gluteeniton inkivääri kananmuna kevätsipuli kikherne löytö maissi makumatka minttu miso olut parsa pasta peruna pinaatti pistaasi porkkana ravintola salaatinkastike salaatti sipuli sitruuna timjami tomaatti valkosipuli vegaaninen yhteistyö

Arkisto

Languages

  • Suomi
  • English

Copyright © 2021 · Divine theme by Restored 316

Copyright © 2021 · Divine Theme on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään