Vaimomatskuu ruokablogi

Ruokahullun päiväkirja - kaikenlaista nälkään ja janoon

Gnocchi moussaka

By Kommentoi

Gnocchi moussaka

Gnocchi “moussaka”

Kaupan tuoregnoccheista, munakoisosta, lämpimän mausteisesta tomaattikastikeesta ja juustokastikkeesta kerrostettu gnocchi “moussaka” on herkullinen arkiruoka, joka on helppo valmistaa myös vegaanisena!

Jump to Recipe

Gnocchivuoka

Gnocchi vuoka

moussakan tyyliin valmistettu gnocchivuoka

Moussakan tyyliin valmistettu gnocchivuoka syntyi koronakeväänä 2020, aikana jolloin opettelin vetämään etäkoulua kotoa käsin ja sumplimaan jotenkin ruokaa pöytään, vaikka aikaa kokkaamiselle ei oikein ollut. Oikeaoppisesta moussakasta ei tässä vuoassa siis missään nimessä ole kyse, vaikka moussakasta onkin monenlaisia versioita eri maissa. Kyseessä on viritelmä, joka kyhättiin siitä mitä kotoa löytyi kun teki mieli jotain moussakan tyyppistä!

Kaupan gnocchit olivat meillä tuona ekana koronakeväänä ahkerasti käytössä – ne kun valmistuvat muutamassa minuutissa ja kaveriksi käy yksinkertaisempikin soossi. Rakastan aitoa kreikkalaista moussakaa tehtynä pitkän kaavan mukaan perunoista, täyteläisestä tomaattikastikkeesta ja tuhdista kerroksesta valkokastiketta, mutta työläshän tuo ihanuus toki on. Moussakanhimoissani päädyin sitten oikaisemaan korvaamalla potaatit pehmoisilla perunagnoccheilla. Mitään pikaruokaa tämä ei silti ole, enemmänkin sellaista tuhtia lohturuokaa mitä teen monesti ison annoksen sunnuntaina ilostuttamaan alkavan viikon iltoja.

Gnocchivuoka

Gnocchi moussaka

Annos kanelilla ja muskottipähkinällä ryyditettyä gnocchivuokaa on minusta mitä täydellisintä kylmän vuodenajan ruokaa! Eilen satoi kuulemma räntää ja yöllä taidettiin olla pakkasen puolella… eli kylmä vuodenaika on selvästi taas alkanut. Ja koska gnocchi moussaka on muhinut juttuluonnoksissa jo puolitoista vuotta, eiköhän pistetä sen ohje vihdoinkin jakoon:

Gnocchi moussaka

Tuoregnoccheista, lämpimän mausteisesta tomaattikastikeesta ja juustoisesta kastikkeesta kerrostettu gnocchi "moussaka" on mehevä ja herkullinen uuniruoka! Resepti on helppo muuntaa vegaaniseksi käyttämällä vegaanista juustoa ja kauramaitoa ja -kermaa.
Laji lounas, pääruoka, päivällinen
Ruokavalio Vegan, Vegetarian
Avainsana kasvisruoka
Annoksia 4 henkeä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 30 mins
Kokkausaika 40 mins
Kokonaisaika 1 hr 10 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 500 g tuoregnoccheja
  • 250 g maustamatonta Härkistä / Beanit murua / Vegejauhista
  • 1 keskikokoinen munakoiso
  • oliiviöljyä (tarpeen mukaan)

Tomaattikastike:

  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 iso keltasipuli
  • 5 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl tomaattipuretta
  • 2 tl jauhettua kanelia
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 1-2 tl sokeria
  • suolaa (maun mukaan)
  • 500 g tomaattimurskaa

Valkokastike:

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • ½ dl vehnäjauhoja
  • 3 dl (kaura)maitoa
  • 2 dl kaurakermaa
  • ½ tl vastajauhettua muskottipähkinää
  • 150-200 g juustoraastetta (esim. mustaleima) (tai vegaanista juustoraastetta)
  • suolaa + vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)

Ohjeet

Valmistelut:

  • Viipaloi munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Ruskista siivut reilussa oliiviöljyssä molemmin puolin. Nosta munakoiso sivuun odottamaan vuoan kokoamista. Kuumenna pannussa ruokalusikallinen öljyä ja ruskista käyttämäsi kasviproteiini. Nosta sekin sivuun odottamaan vuoan kokoamista.
    Laita uuni lämpenemään 175°C.

Kastikkeet:

  • Valmista tomaattikastike: Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuumenna isossa paistinpannussa tai kasarissa ruokalusikallinen öljyä ja kuullota sipulit. Lisää sekaan tomaattipuré sekä mausteet suolaa lukuunottamatta, ja pyörittele seosta hetki pannulla niin, että tomaattipure saa hieman väriä.
  • Lisää mukaan vielä tomaattimurska ja kiehauta kastike. Anna kastikkeen porista liedellä keskilämmöllä viitisen minuuttia. Mausta kastike lopuksi suolalla.
  • Valmista valkokastike: Kuumenna keskilämmöllä pinnoitetussa kasarissa 3 rkl oliiviöljyä ja sekoittele mukaan pohjia ja reunoja myöten vehnäjauhot. Kun seos on tasaista, lisää sekaan (kaura)maito desi kerrallaan huolella sekoitellen. Lisää sekaan lopuksi vielä kaurakerma (tai ruokakerma) ja sekoita tasaiseksi.
  • Anna kastikkeen porista miedolla lämmöllä kastiketta samalla sekoitellen muutama minuutti ja mausta kastike vastaraastetulla muskottipähkinällä. Kääntele sekaan juustoraaste (tai vegaaninen versio) ja mausta kastike vastarouhitulla mustapippurilla ja suolalla.

Vuoan kokoaminen:

  • Lorauta ison uunivuoan pohjalle oliiviöljyä. Kumoa vuokaan gnocchit, ripottele päälle ruskistettu kasviproteiini ja puolet tomaattikastikkeesta. Asettele vuokaan paistetut munakoisot ja peitä siivut lopulla tomaattikastikeesta. Kaada vuokaan lopuksi juustokastike.
  • Raasta vuoan pinnalle lopuksi vielä hieman muskottipähkinää ja/tai ripottele pinnalle kanelia. Voit lisätä vuoan pinnalle vielä kourallisen juustoraastetta.
  • Paista gnocchi moussakaa uunin keskitasolla n. 30-40 minuuttia. Voit ruskistaa pinnan lopuksi uunin ylätasolla laittamalla grillivastukset hetkeksi päälle. Annan vuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua.
Huom:
Tomaattikastikkeen sekaan voi hyvin paistaa myös porkkanaa, sieniä, varsiselleriä tai juuriselleriä!
Munakoisosiivujen lisäksi vuokaan voi kerrostaa ohueksi siivutettua kesäkurpitsaa tai kurpitsaa.

Gnocchi moussaka

gnocchi moussaka

Ps. Ehdin jo julkaista jutun, kun yhtäkkiä muistin ottaneeni tästä ruuasta uudempiakin kuvia! Mutta oikeastaan pidän noista ekaksi ottamistani varsin ruskeista kuvista enemmän, niissä näkyy paremmin se aika, jona tuo resepti tuli kehitettyä. Tarjoiluehdotuksena kuitenkin vielä yläpuolisessa, vuotta uudemmassa kuvassa esiintyvä persiljasilppu. Olkaa hyvä!

Puolukkapöperö & Makuasioita -näyttely

By 2 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Hotelli- ja Ravintolamuseon kanssa

PuolukkapöperöPuolukkapöperö!

Makumuistot

Miten paljon muistoja voikin herätä vain yhden lusikallisen voimin! Tein viikonloppuna isoäitini eli Mamman opettamaa puolukkaista välipalaa ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Puolukkapöperö on yksinkertainen ja nopea herkku, jonka osasin tehdä itselleni tullessani koulusta yksin kotiin. Sitä sitten lusikoitiin telkkarin ääressä, odotellen äitiä ja isää töistä.

En millään muista tarkalleen milloin söin puolukkapöperöä edellisen kerran, mutta siitä on kauan. Liian kauan!!! Kipinä rakkaan puolukkapöperön tekemiselle syttyi Hotelli- ja ravintolamuseon Makuasioita -näyttelyssä, jossa vierailin viime viikolla.

Jump to Recipe

makuasioita näyttely

hotelli ja ravintolamuseo

Makuasioita

50-vuotis juhlavuottaan viettävään Hotelli- ja ravintolamuseoon Kaapelitehtaalla on tosiaan juuri avautunut Makuasioita -näyttely. Vierailu näyttelyssä nosti mieleen puolukkapöperön lisäksi liudan muitakin makumuistoja, joista lisää alempana!

Makuasioita -näyttely tarjoilee näkökulmia Suomen ruoka- ja juomakulttuuriin, nyt ja menneisyydessä. Moniaistisen näyttelyn näkökulmat on valittu yhdessä yleisön kanssa, ja niihin sisältyy niin historiallista, yhteiskunnallista kuin sosiaalistakin lähestymistä ruokakulttuuriin Suomessa. Mukavan kompaktiin, mutta sisällöltään todella monipuoliseen näyttelyyn on kerätty yleisöltä muistoja ja kokemuksia, joista moneen samaistuin vahvasti. Mukana on toki myös museoesineitä, installaatioita, vanhoja ja uusia valokuvia, sekä taidetta!

Näyttelyä kiertäessä aisteja herätellään monin tavoin: vierailulla saa hypistellä, haistella ja jopa maistella. Näyttelystä voi bongata kolme eri tuoksua, ja haastan jokaisen kävijän tunnistamaan mitä ne ovat! Minulla meni vain yksi oikein… Koska ruoka liittyy tiiviisti meidän jokaisen arkeen ja juhlaan, herättää tämä näyttely varmasti jonkinlaisia muistoja jokaiselle. Muistoja voi nostatella esiin myös vastailemalla näyttelyssä esitettyihin kysymyksiin, jotka saavat pohtimaan vaikkapa sitä, minkälaiset ihmiset oikein ovat niitä “ruokavaikuttajia”. Ehkäpä sinä? Näyttelyssä on mukana erilaisia aihealueita ruokakulttuurin eri toimijoiden näkökulmista, eikä ainakaan itselleni jäänyt epäselväksi, miten monenlaiset tekijät ruokakulttuurin kehittymiseen vaikuttavatkaan.

PuolukkapöperöMakuasia: puolukkapöperö on IHANAA!

Näyttelyvierailusta:

Saavuin näyttelyvierailulle pitkän työviikon päätteeksi ihan itsekseni. Olin varannut vierailulle toista tuntia aikaa, ja hyvä niin! Päädyin nimittäin kiertämään näyttelyn kolmesti. Näyttelyn tutkiskelu omassa rauhassa oli hauskaa, vaikka monessa kohtaa keskustelukumppani olisikin ollut ihana olla mukana. Kiireetön käyskentely ja löytöretkeily näyttelytilassa sai työkiireet tehokkaasti unohtumaan ja pian matkasinkin mielessäni jo kauas toisiin aikoihin ja paikkoihin…

White lady

Olen syntynyt 70-luvun viime hetkillä, joten varhaisimmat muistoni ajoittuvat 80-luvulle. Olen aina ollut kiinnostunut ruuasta, ja niinpä elävimmät muistoni liittyvät usein jotenkin ruokaan ja juomaan. Kun näyttelyn alkupuolella tuli vastaan 1930-luvun tiski-Alko, muistin heti ensimmäisen visiittini Alkoon! Tiskimyymälämalliahan nimittäin oli sekin. Laadin vanhemmilleni ostoslistan “White Lady” nimistä cocktailia varten noin 9-10 -vuotiaana. Ohje siihen oli löytynyt punakantisen keittokirjasarjan juomia käsittelevästä osasta, jota rakastin lukea (ellen ollut rakentelemassa kirjoista torneja). Tutkailin tuon kirjasarjan läpi useaan otteeseen lapsena ja lopulta ilmoitin vanhemmilleni, että haluan tehdä heille tämän cocktailin.

Valitsemani juoman raaka-aineet eivät maun puolesta tietenkään sanoneet minulle mitään, mutta juoman nimi ja (muistaakseni) sokerihuurrutettu reuna vetivät kovasti puoleensa. Niinpä sitä sitten jonotettiin äidin kanssa Alkon tiskille, ostamaan giniä ja Cointreau-likööriä! Äiti väittää edelleen kivenkovaan, että aikaansaamani cocktail oli hyvää… mutta niinhän ne äidit aina sanovat 😀 Jostain syystä en ole koskaan tullut maistaneeksi tuota juomaa aikuisena itse, mutta ehkäpä nyt olisi vihdoinkin aika?

alko tiskimyymäläMuistatko sinä Alkon tiskimyymälät? Näyttelyn tiski on peräisin 1930-luvulta!

Ravintolamuistoja…

Samoihin aikoihin kuin ravistelin vanhemmilleni White Ladyjä, leikin mielelläni myös ravintolaa. Laadin kauppalistan, ruokalistan ja lopuksi tietysti kokkasin. Vaikka ravintolassa oli käsinkirjoitettu menyy, ei asiakkalla (eli äidillä) oikeasti toki ollut mitään valinnanvaraa. Sitä oli tilattava kiltisti just sitä, mitä erittäin suppealle listalle oli kirjattu. Harmi ettei tuota menua ole tallella, olisi hurjan mielenkiintoista nähdä, mitä silloin oikein kokkasin!

En osaa sanoa, oliko ensimmäiset omat ravintolakokemukseni tämän leikin inspiraationa vai ihan vaan kiinnostukseni keittokirjoja kohtaan, mutta muistan ekat ravintolakäyntini kyllä erittäin hyvin. Kuten varmaan suurimmalla osalla aikalaisistani, on eka ravintolakokemukseni tapahtunut tietysti Rossossa! Kasvoin pikkukaupungissa, missä oli Rosson lisäksi ehkä kaksi-kolme ravintolaa, enkä muista että olisimme niissä muissa juuri käyneet. Rossoon pääseminen oli harvinaista ja aina poikkeus normaaliin. Ruokailutilanteista minulla on hatarat muistot – lapsen näkökulmasta ravintolassa oli ehkä melko tylsää? Leikkinurkkauksessa toki oli aina jotain tekemistä ruokaa odotellessa… Vakiotilaukseni muistan kuitenkin hyvin! Se oli poikkeuksetta lehtipihvi, tai pizza bolognese.

ruokamuistotMinkälaisia muistoja sinulla on ensimmäisestä ravintolakäynnistäsi?

…ja ravintolamuistoja…

Muutin 2000-luvun taitteessa kotikaupungistani Pariisin kautta Helsinkiin. Jos näyttely herätti runsaasti lapsuusmuistoja, niin nousihan niitä reilusti opiskeluajoiltakin! Näyttelyyn koostetuista kuvista löytyi mm. Krunikan vanha tuttu Espresso Edge, jossa kävin parikymppisenä todella paljon. Huomasin muuten nyt näyttelyssäkäynnin jälkeen, että sehän on edelleen samoilla sijoillaan, eikä listakaan ole suuremmin noista ajoista muuttunut. Ehkäpä pitää käydä siellä ja tarkistaa, oliko heidän munakoisoleipä niin hyvä kuin mitä muistelen!

Kuvista löytyi myös toinen opiskeluaikojeni vakiopaikka: legendaarinen Lost&Found eli Lostari! Lostarissa vietin parikymppisenä lähes jokaisen viikonlopun, ja yhtenä villinä sinkkukesänä jopa kolme-neljä iltaa viikossa… Muistoissani nuo illat päättyivät aina hikisesti alakerran pikkuruisella tanssilattialla, kunnes oli aika raahustaa takaisin 16 neliön yksiööni Etu-Töölöön. Kotimatkalla mukaani tarttui usein Mecheclininkadun Essolta joko hodari perunamuussilla ja kuivasipulilla… tai Dr Oetkerin mozzarellapizza, jota syön välillä nostalgiafiiliksissä edelleen!

Vaikka muistelen lämmöllä Lostarin tanssilattiaa, sitä nenään ja vaatteisiin takertuvaa tupakan hajua joka niistä illoista väistämättä seurasi ei ole ikävä lainkaan. Näyttelyyn rakennettu baari tuhkakuppeineen toi ajat jolloin sisätiloissä tupruteltiin menemään suorastaan liian elävästi mieleen! Yäk. Ja nyt kun tarkemmin asiaa mietin, eipä se Lostarin jonokaan ollut koskaan se mieltä ylentävin elämys…

Lounareita ja opiskelijamurkinaa

Omat kokkailuni olivat opiskeluvuosina väistämättä pienen budjetin kasvisruokaa. Käytin paljon soijarouhetta, linssejä ja kikherneitä, ja ruokaa tehtiin kerralla aina valtava kattilallinen. Ravintolassa en juurikaan tuolloin syönyt, ellei mukaan lueta lounasravintoloita, joissa kävin yleensä isän kanssa. Helsingin keskustan lounaspaikat tulivat silloin hyvin tutuiksi! Isällä oli tapana lykätä tavatessamme käteeni aina muutama lounasseteli ja niillä sitä sitten välillä pistettiin risaiseksi ja ostettiin vaikka Sivuraiteesta koko pöydän peittävä pizza.

Kalliimpiin ravintolaherkutteluihin hurahdin vasta paljon myöhemmin, kun vakituinen työ alkoi sallimaan muutakin kuin penninvenytystä. Jossain vaihessa minulla oli siskoni kanssa tapana käydä kerran vuodessa jossain ihanassa ravintolassa törsäilemässä, eikä silloin katsottu laskun pituutta – olihan kyse poikkeusillasta!

Paluu nykyhetkeen

Poistuin Kaapelitehtaalta vasta, kun näyttely sulkeutui. Viimeisellä kierroksellani olin paikalla yksin, joten uskaltauduin laskemaan kasvomaskiani hetkeksi saadakseni paremmin kiinni yhdestä tilassa leijuneesta tuoksusta. Turhaan! Onneksi sain jälkikäteen kuulla mikä kaikki tilassa leijaili, muuten tuo tunnistamaton tuoksu olisi todella jäänyt vaivaamaan 😀

Ratikka kotiinpäin vei kuin varkain vanhan kotikadun läpi. Yhtä lukuunottamatta kaikki 2000-luvun alun muistoistani tutut ravintolat ja baarit olivat kadulla vaihtuneet jo uuteen, mutta vanha lähikauppa oli sentään vielä paikoillaan. Aika aikaansa kutakin, sanoisi isoisäni, ja hyvä niin. Ruokakulttuuri elää ja kehittyy siinä missä me ihmisetkin! Silti mieltäni lämmittää, että Caloniuksenkadulla on edelleen Ravintola Troikka. Jotenkin se vaan tuntuu oikealta.

vesipuolukat

Puolukkapöperö!

Jos jaksoit lukea näyttelykokemukseni ajan kanssa läpi, uskot varmaan kun sanon, että Makuasioita -näyttelystä saa varmasti jokainen irti jotain. Kuului sitten kaltaisiini 80-luvun lapsiin, tai itseäni nuorempaan/vanhempaan sukupolveen. Näyttelyn herättämät muistot jäivät pyörimään mieleeni ja lopulta oli pakko muistella asioita hetki myös yhdessä äidin kanssa. Liekö syynä äidin kylään tullessaan tuomat tuliaispuolukat vai näyttelyvisiittini, mutta jostain mieleeni muistui puolukkapöperö.

Meillä oli kotona lapsuudessani puolukoita läpi talven, äiti säilöi ne samaan tapaan kuin Mammakin aikoinaan. Puolukat olivat ämpärissä, joko survoksena tai vedellä peitettyinä “vesipuolukoina”. Äidin lapsuudessa vesipuolukoita oli kuulemma aina kellarissa, jossa ne säilyivät hyvin yli talven. Niistä Mamma sitten teki puolukkapiirakkaa, vispipuuroa ja puolukkapöperöä, ja tarjosihan hän toki puolukkaa myös erilaisten ruokien lisukkeena.

Tätä kirjoittaessani näen sieluni silmin Mamman kaivamassa lapsuudenkotini keittiön kaapista esiin sokeria ja ruisjauhoja. Mamma muussasi lautasella puolukoita rikki lusikalla, ja sekoitti niihin ruisjauhoa ja sokeria. Ja näin helposti oli puolukkapöperö valmis! Tiedän ettei se kuulosta kovin kummoiselle, mutta niin se vaan on, että puolukkapöperö on älyttömän hyvää! Ja senpä vuoksi, Mamman minulle opettama herkku peritytyköön nyt teille. Tai mistäpä minä tiedän, ehkä se on jollekin jo entuudestaan tuttu?

Minä ja Mamma, sellaisena, kuin hänet aina muistan: papiljoteissa ja raidallisessa Mariessussa

Mamma ♥

On se jännä, miten monia muistoja lapsuudesta tuttujen liikkeiden toistaminen, puolukoiden iloisesti rikki pirskahtaminen ja pöperökulhon käteen nostaminen toi mieleen. Mieleen muistui jopa se reunasta haljennut sinikukallinen kulho, josta tykkäsin lapsena syödä … sekä tietysti Mamma. Sellaisena kuin hän aina mielessäni on: elinvoimaisena, topakkana, lämpimänä ja niin kovin rakkaana, leipomassa jotain … vaikkapa lanttusupikkaita! Mamma kuoli toissakesänä pitkän hoivakotijakson päätteeksi ja ikävä on edelleen kova.

Puolukkapöperö

Helppo, helpomi, puolukkapöperö!

Ottaen huomioon, miten äärettömän yksinkertainen kolmen raaka-aineen viritelmä puolukkapöperö on, myönnän miettineeni etukäteen että aika on varmaankin vähän kullannut muistoja sen suhteen. Kuinka väärässä voikaan olla! Vaikka kyseessä on tosiaan vain puolukka, sokeri ja ruisjauho, on lopputulos niin paljon enemmän kuin osiensa summa.

Koska meillä ei kotona ole juuri koskaan ns. valkoista sokeria, tein pöperön paahteisen karamelliseen kookossokeriin (joka selittää pöperön kinuskisen värin). Lopulta päätin lorauttaa sekaan vielä hieman kaurapohjaista vaniljakastiketta, ja kiikutin sitten kulhollisen Juuson maistettavaksi. Olin toki kertonut hänelle tästä lapsuuden ruuasta innoissani jo etukäteen, mutta ihan ymmärrettävästi Juusolla ei odotukset varmasti olleet kovin korkealla. (Edelleen… kyseessähän on vain puolukka, sokeri ja ruisjauho.) Jätin kulhon Juuson vierelle ja hipsin takaisin keittiöön perkaamaan äidin tuomaa puolukkavuorta. “Siis mitä tässä on?! Ihan älyttömän hyvää!” kuului hetken kuluttua olohuoneesta. Toivomus uudelle satsille puolukkapöperöä seurasi nopeasti perästä!

Puolukkapöperö

Puolukoista, ruisjauhoista ja sokerista survottu puolukkapöperö on isoäidiltä oppimani lapsuuden rakas makumuisto! Ripaus vaniljaa ja loraus vaniljakastiketta tai kermavaahtoa tekee tästä nopeasta välipalasta jälkiruuan.
Laji jälkiruoka, välipala
Keittiö suomalainen
Ruokavalio Vegan, Vegetarian
Annoksia 2 henkeä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 5 mins
Kokonaisaika 5 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 3 dl puolukoita
  • 1 dl ruisjauhoja (tai talkkunaa)
  • ¾-1½ dl kidesokeria (tai kookossokeria, ruokosokeria tms.)

Halutessasi:

  • ¼ tl jauhettua vaniljaa
  • 1 dl vaniljakastiketta / kermavaahtoa (kaurapohjaista)

Ohjeet

  • Survo puolukat kulhossa rikki. Lisää sekaan (kookos)sokeri ja ruisjauhot. Sokerin määrää voi säätää omaan makuun sopivaksi, minulle riittää ½-¾ dl ihanan paahteista kookossokeria kolmeen desiin puolukkaa.
  • Anna seoksen turvota hetki ja lusikoi menemään!
  • Jos haluat puolukkapöperöstä enemmän jälkiruokamaisen, mausta survos ripauksella vaniljaa ja tarjoile puolukkapöperö vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.
Huom:
  • Mamman puolukkapöperö tehtiin aina kidesokeriin, mutta minun kaapistani sellaista harvemmin löytyy. Käytin siksi ihanan paahteista kookossokeria, jonka maku sopi minusta puolukkaan loistavasti!
  • Vaniljakastikkeen sijaan voit kokeilla lisätä pöperöön kookoskermaa tai (kaura)kermavaahtoa!
  • Jotkut käyttävät marjapöperössä ruisjauhojen sijasta talkkunaa.

Puolukkapöperö

Hotelli- ja ravintolamuseo on ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo Helsingin Kaapelitehtaalla. Makuasioita – näkökulmia ruoka- ja juomakulttuuriin näyttely aukesi 8.10.2021 ja on esillä toistaiseksi!

Kaapelitehdas,
Tallberginkatu 1 G 60,
00180 Helsinki

Muhennetut perunat valkopavuilla ja rucolalla

By Kommentoi

muhennetut perunat

Muhennetut perunat & pavut

Valkopapujen kanssa muhennetut perunat on yksi lempiruokani, jota olen tehnyt eri variaatioin jo toistakymmentä vuotta. Julkaisin tästä aiheesta itseasiassa ohjeen nimeltä Jääkaapin tyhjennystä: Valkopapusose & Villiintyviä vihanneksia jo ihan ekoina blogipostauksinani! Kun kesällä kokkasin taas tätä yksinkertaista kasvisruokaa ystäväni kasvimaaltaan minulle tuomasta villirucolasta ja oreganosta, tuli yhtäkkiä tarve kirjoittaa tästä ruuasta blogiin uudelleen.

Siis… toivon tietysti, että tuo muinainen ohjeeni olisi jollakin edelleen käytössä. Mutta samalla en kestä noita vanhoja postauksiani itse yhtään! Joten nostetaan tämä moneen mukautuva ruoka esiin uudelleen, vähän eri versiona ja reilusti paremmilla kuvilla.

Jump to Recipe

valkopapu perunamuhennos

“Köyhän ruokaa”

Valkopapujen kanssa muhennetut perunat ilmestyivät aikoinaan repertuaariini, kun olin tutustunut jonkun ohjelman tai artikkelin kautta Etelä-Italian cucina povera -keittiöön (vapaasti suomennettuna “köyhä keittiö”). Tämän ruuan juju on keitellä jauhoisia perunoita hajoavan pehmeiksi kasvisliemessä, ja murjoa sekaan valkoisia papuja. Mausteeksi riittää suola ja pippuri sekä reilu määrä valkosipulia ja hyvää oliiviöljyä (tähän muuten sopisi erinomaisesti edellisen juttuni valkosipuli confit öljyineen). Sekaan voi heitellä lopuksi milloin mitäkin vihreitä asioita: vihreitä papuja, lehtikaalia, salaattia, pinaattia, yrttejä…

Villivihannesten kaudella sekaan sopisi loistavasti voikukka, nokkonen, jauhosavikka ja peltokanankaali, jolloin annoksen hinta ei tosiaankaan päätä huimaisi. Mutta oli seassa sitten mitä vaan, papujen ja erinäisten rehujen kanssa muhennetut perunat valmistuvat nopeasti ja ovat minusta mitä ihaninta lohturuokaa ♥

muhennetut perunat

Valkopapua, perunaa, valkosipulia ja rucolaa

Yksinkertainen muhennos valkopavuista ja perunasta saa reilusti makua valkosipulista ja rucolasta!
Laji lounas
Ruokavalio Vegetarian
Avainsana kasvisruoka
Annoksia 2 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 10 mins
Kokkausaika 20 mins
Kokonaisaika 30 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 300 g jauhoista perunaa (voit halutessasi korvata osan muilla juureksilla, vihanneksilla tai vaikka kurpitsalla)
  • n. 230 g valkoisia säilykepapuja (itse suosin voipapuja!)
  • 3 rkl ekstra neitsyt oliiviöljyä
  • 4-6 valkosipulin kynttä
  • 5-6 cm pätkä purjoa (tai 1 kevätsipuli)
  • n. 3 dl kasvislientä
  • vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)
  • suolaa (maun mukaan)
  • 1 ruukku villirucolaa (ja/tai pinaattia, salaattia, lehtikaalia, villivihanneksia...)
  • 1 kourallinen tuoretta oreganoa (ja/tai rosmariinia, timjamia, persiljaa, basilikaa...)

Tarjoiluun:

  • ekstra neitsyt oliiviöljyä (maun mukaan)
  • raastettua parmesaania (maun mukaan)
  • tuoretta oreganoa (ja/tai muita yrttejä)

Ohjeet

  • Kuori ja silppua valkosipuli sekä purjo/kevätsipuli. Kullota sipulit oliiviöljyssä pehmeiksi. Kuori ja lohko perunat. Lisää perunat kattilaan ja peitä ne kasvisliemellä.
  • Keitä perunoita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Huuhdo ja valuta sitten pavut ja lisää ne kattilaan. Jatka keittämistä kunnes peruna on hajoavan kypsää. Survo papuja ja perunoita sitten kauhan varrella tai perunanuijalla hieman rikki, kunnes saat aikaan paksun muhennoksen sattumilla. Riippuen paljonko nestettä kiehui perunan kypsyessä kasaan, lisää tarvittaessa sekaan vielä hieman lientä.
  • Mausta muhennos suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Ota kattila liedeltä ja lisää sekaan juuri ennen tarjoilua ruukullinen (villi)rucolaa ja reilusti tuoretta oreganoa. Sekoita niin, että kuuma muhennos saa rucolan pehmenemään. (Jos käytät rotevampia lehtivihanneksia, kuten endiiviä tai lehtikaalia, silppua se sekaan muutama minuutti ennen kuin peruna on kypsää.)
  • Tarjoile peruna-valkopapumuhennos tuoreen oreganon, reilun oliiviöljylorauksen ja raastetun parmesaanin kera!
Huom:
Joskus korvaan osan perunasta muilla juureksilla, kurpitsalla tai vaikka kukkakaalilla! Sekaan voi halutessan heitellä rucolan lisäksi myös muita lehtivihreitä, nuupahtanutta salaattia, endiiviä, villivihanneksia... sekä mitä tahansa yrttejä mitä kotoa löytyy. Ja välillä lisään tähän ruokaan paahdettuja pinjansiemeniä!
Ps. Parmesaanin voi jättää pois tai vaihtaa vegaaniseen vaihtoehtoon, jolloin tämä ruoka on vegaaninen!

valkopapu peruna

Valkosipuli confit – unelma vai painajainen?

By Kommentoi

Valkosipulit saatu testiin Muhoksen Paroonilta blogin kautta!

valkosipuli confit

Valkosipuli confit

Valkosipuli confit. Unelma … vai painajainen? Jos olet koskaan maistanut hitaasti öljykylvyssä pehmeäksi hautuneita valkosipulin kynsiä, niin tiedät jo. Tästä on unelmat tehty! Pahemmansorttinen painajainen valkosipuli confit kuitenkin on, ellet tee ja säilytä sitä turvallisesti.

Ottaen huomioon kuinka paljon valkosipuli confit -ohjeita netissä on, minua hämmentää kuinka harva mainitsee samalla tähän tapaan valmistetun valkosipulin botulismiriskin. Jep, luit oikein – puhun hermomyrkky botuliinista, josta Duodecimissa kirjoitetaan mm. näin: “Se lienee luomakunnan myrkyllisin aine, sillä on arvioitu, että jo muutama nanogramma aiheuttaa ihmiselle myrkytyksen ja että yksi gramma aerosolina levitettynä tappaisi puolitoista miljoonaa ihmistä.” Vakavan äärellä siis ollaan… ja jätän siksi tällä kertaa reseptiin hyppäys -napin tästä pois! Toivon, että luet koko jutun ennen kuin lähdet tekemään iki-ihanaa valkosipuli confittia!

valkosipuli confit

Botulismi!?

Botuliinimyrkytys eli botulismi ei tosiaan ole mikään pikkujuttu, vaan hengenvaarallisen vakava asia. Siis, kuka nyt haluaisi halvaantua millään tavalla, saatikka kuoliaaksi asti? Eh, en minä vaan. Vaikka valkosipuli confit on ihanaa, ei se ihan NIIN ihanaa ole, että ottaisin sen vuoksi tämänsorttisia riskejä.

Botulismiksi kutsutaan Clostridium botulinum -bakteerin tuottamien myrkyllisten aineiden aiheuttamaa sairautta, joka aiheuttaa mm. halvaantumisoireita. Tämän bakteerin itiöitä on niin maassa kuin vesistöissäkin, eivätkä ne sellaisenaan ole vielä vaarallisia. Myrkytysvaara alkaa vasta, kun bakteeri alkaa hapettomissa olosuhteissa itämään ja tuottamaan hermomyrkkyä. Eli: valkosipulissa ei sellaisenaan ole mitään vaarallista, mutta kun sitä säilöö hapettomaan olotilaan eli vaikkapa öljyyn ja vielä säilyttää väärin, voi bakteeri alkaa itämään. Ja silloin botulismivaara on olemassa.

Botulismia ilmenee mm. säilykkeissä ja vakuumiin pakatussa kalassa, mutta riski on olemassa myös öljyyn eli anaerobisiin oloihin säilötyssä valkosipulissa. Bakteeri kun ei nimittäin kuole, vaikka valkosipuli on kuumassa öljykylvyssään toista tuntia! Se on vissiin todella sitkeää sorttia… Edellinen Suomessa raportoitu botulismitapaus on ilmeisesti vuodelta 2011, eli mitenkään usein ei botulismia elintarvikkeista onneksi saada. Niinpä riski botulismin saamiselle öljyssä haudutetuista valkosipulin kynsistäkin on toki hyvin hyvin pieni. Mutta mieluiten pyrin kuitenkin ainakin itse minimoimaan sen nollaan!

kotimainen valkosipuli

Kuinka välttää botulismipaniikki

HUOM! En ole elintarvikealan ammattilainen saatikka botulisminkaan, joten pyydän jokaista aiheesta kiinnostunutta lukemaan aiheesta itse lisää esim. Ruokaviraston tai THL:n sivuilta. Alle keräämäni tiedot perustuvat eräänä iltana netistä kaivelemaani aineistoon, jota etsiskelin pienoisessa paniikissa… Olin tehnyt elämäni ekan valkosipuli confit -satsin, syönyt sitä runsaasti ja vasta sitten lukenut tästä botulismiriskistä. Jos on kaltaiseni vilkkaalla mielikuvituksella ja katastrofiajatuksilla varustettu paranoidi henkilö, niin voitte ehkä kuvitella että se ilta ei ollut elämäni mukavin!

Tässä kooste siitä, millä sain tuona iltana lopulta mielenrauhani kutakuinkin takaisin ja uskaltauduin tekemään valkosipuli confittia toistekin:

  • Jäähdytä valkosipuli confit mahdollisimman nopeasti kun se on valmis (esim jääkylvyssä) ja ellet syö kaikkea heti, siirrä purkki heti jääkaappiin. Heitä menemään öljy valkosipuleineen, jos purkki unohtuu huoneenlämpöön edes tunniksi.
  • Säilytä valkosipuli confit jääkaapin kylmimmässä osassa, alle kolmen asteen lämpötilassa. Tarkista, että jääkaappi on asianmukaisen kylmä! “Botulismin aiheuttavaa toksiinia syntyy elintarvikkeessa bakteerin kasvuvaiheen aikana, kun elintarviketta säilytetään yli 3 asteen lämpötilassa hapettomissa olosuhteissa” (lähde: Ruokavirasto)
  • Tee kerralla vain sen verran, minkä voit syödä kolmen päivän sisällä valmistamisesta!

Paniikista lopulta tosiaan selvittiin, kun sain kaivettua esiin tästä säilömistä koskevasta jutusta tiedon, että itiöt alkavat kasvamaan vasta 3-4 päivän kuluttua purkittamisesta. Itsehän olin syönyt ihanat pehmoiset valkosipulinkynnet alle 24 tuntia niiden valmistamisesta JA olin säilyttänyt purkin asianmukaisesti jääkaapissa – myrkytysriskiä ei kauhukuvistani huolimatta tainnut kohdallani juuri olla. Olin siis onneksi käyttänyt reseptiä, jossa purkki käskettiin säilyttämään jääkaapissa, vaikka botulismista ei siinä jutussa mitään puhuttukaan. Tarkkailin silti orastavia botulismin oireita vielä parin vuorokauden ajan… eikä uni kyllä tullut silmään kovin helposti sinä yönä… Kukapa olisi osannut arvata, että iki-ihana valkosipuli confit voi olla moinen painajainen!

valakosipuli öljy

valkosipuli confit

Valakosipuli confit

Jos kaiken tämän jälkeen vielä uskaltaudut tekemään valkosipuli confittia, niin tässäpä vielä sille ohje! “Confit” eli rasvassa hauduttamisen ja rasvaan säilömisen tekniikka on peräisin ranskalaisesta keittiöstä – tähän tapaan valmistetaan mm. hanhea ja ankkaa, sekä tomaatteja! Valkosipuli confit valmistuu siten, että kuoritaan läjä valkosipulin kynsiä, laitetaan ne uunin kestävään astiaan ja peitetään ne oliiviöljyllä. Sekaan voi halutessaan laittaa mausteita (chiliä, pippuria, laakerinlehteä tai muita yrttejä), mutta ihanaa tästä tulee ihan kahdellakin raaka-aineella. Uunivuoka sata-asteiseen uuniin, ja noin tuntia myöhemmin valkosipuli confit on valmis!

Minulla öljykylpyyn pääsi todella upeat, tuoreet ja mehevät Muhoksen Paroonin minulle testiin lähettämät kotimaiset valakosipulit. (Tosiaan, nämä eivät ole valkosipuleita vaan valakosipuleita, koska mikäpä minä olen Paroonin kirjoitusasua kyseenalaistamaan!) Tuoreempaa ja mehevämpää valkosipulia ei tässä keittiössä ole tainnut koskaan ollakaan! Öljykylvyssä ihanan pehmeiksi hautuneet supertuoreet valkosipulinkynnet suorastaan sulavat suussa… Aivan älyttömän hyvää. Ei ihme, että kiskoin niitä silloin ekalla tekokerrallani yhdeltä istumalta puoli purkkia… Olishan se ihanaa, että tätä herkkua voisi tehdä kerralla isomman satsin. Mielenrauhani – ja yöunieni – takia tulen kuitenkin tekemään tätä aina enintään kolmeksi päiväksi. Riskit nollaan, kiitos!

Valkosipuli confit

Valkosipuli confit: miedossa lämmössä öljykylvyssä pehmoiseksi hautuneet valkosipulin kynnet - mikä unelma! Painajaiseksi valkosipuli confit kuitenkin muuttuu, jos tätä herkkua ei valmista ja säilytä oikein. ÄLÄ KOSKAAN SÄILYTÄ VALKOSIPULI CONFIT -PURKKIA HUONEENLÄMMÖSSÄ!
Laji lisuke
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 15 mins
Kokkausaika 1 hr 30 mins
Kokonaisaika 1 hr 45 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 2-3 valkosipulia
  • 2-3 dl ekstra neitsyt oliiviöljyä

Halutessasi:

  • 1-2 laakerinlehteä
  • 4-10 pippuria
  • ½-1 tl chilihiutaleita (ja/tai sichuanpippuria)
  • muutama oksa timjamia tai rosmariinia

Ohjeet

  • Kuori valkosipulin kynnet. Pyri pitämään kynnet ehjinä! Veitsen lappeella murskaaminen kuoren irroittamiseksi ei ole tässä yhteydessä hyvä idea, murskaantuneet kynnet hajoavat herkästi öljykylvyssään.
  • Laita valkosipulit uuninkestävään pieneen astiaan ja peitä kynnet oliiviöljyllä. Lisää mukaan halutessasi muutamia mausteita: pippuria, chiliä, yrttejä...
  • Kypsennä valkosipulia 100°C uunissa, kunnes kynnet ovat hajoavan pehmeitä - n. 60-90 minuuttia.
  • Jäähdytä valkosipuli confit nopeasti heti uunista poistamisen jälkeen, esim. jääkylvyssä. Purkita valkosipuli öljyineen ja siirrä purkki heti jääkaappiin, kaapin kylmimpään osaan. Lämpötila jossa valkosipuli confit säilyy ilman kasvavaa riskiä botulismimyrkytyksestä on alle -3°C. ÄLÄ KOSKAAN SÄILYTÄ VALKOSIPULI CONFIT -PURKKIA HUONEENLÄMMÖSSÄ!
  • Käytä valkosipulit öljyineen kolmen vuorokauden sisällä. Öljyä voi käyttää ruuanlaittoon, kastikkeisiin, dippeihin... Unelmanpehmoisia valkosipuleita taas voi muussata melkein mihin vaan: leivän päälle, perunamuussiin, dippeihin, pastan sekaan, risottoon, keittoon... Vain mielikuvitus on rajana!
Huom:
  • Joissain ohjeissa valkosipuli confit valmistetaan kuorimattomista valkosipulin kynsistä, jotka voi sitten pehmeinä puristaa ulos kuoristaan.
  • Valkosipulin voi haudutella matalassa lämmössä pehmeäksi ja kullankeltaiseksi myös liedellä - käytä siinä tapauksessa mahdollisimman pientä kattilaa, jottet joudu lorottamaan kattilaan valtavasti öljyä peittääksesi kynnet.

muhoksen parooni

Ps. Muhoksen Paroonilta testiin saamiani komeita valakosipuleja voi kysellä Muhoksen Paroonilta itseltään, mutta ainakin Oulun seudulla tätä super ihanaa valkosipulia myydään mm. Pohjolan Lähiruoan kautta.

Haukipullat vihreässä kookosliemessä

By Kommentoi

haukipullatHaukipullat aromaattisessa vihreässä kookosliemessä + setti sesongin vihanneksia = maukasta, lohdullista ja täyteläistä ruokaa syyspäivän piristykseksi!

Haukipullat Vihreässä kookosliemessä

Olen tainnut mainita ennenkin, että shoppailen mieluusti Uudenmaan Ruoka -palvelusta milloin mitäkin: Malmgårdin jauhoja (yksijyvää! emmeriä! spelttiä!), Ahlbergin puutarhan shisoa, mangoldia, lipstikkaa, kesäkurpitsan kukkia… tai valtavan kasan Pikkalan maissia. Rakastan sitä, että pääsen tätä kautta käsiksi kaikenlaiseen, mitä ruokakaupoista ei niin vaan löydykään! Eikä sekään haittaa, että noutopiste löytyy ihan kodin vierestä… Erityisesti iloitsin aiheesta silloin, kun kannoin kotiin väärinkäsityksen vuoksi kerralla viisi kiloa maissia 😀

Shoppailuni painottuvat siis vahvasti kasvien puolelle, mutta välillä mukaan tarttuu myös kalaa sekä luomulihaa. Viimeeksi ostoslistalleni päätyi kalastaja Ben Henrikssonin valmiiksi jauhettu hauki ja tiesin heti, mitä siitä syntyisi: haukipullat! Mutta mihin tapaan? Jostain mieleen juolahti yhtäaikaa kesäkeitto ja vihreä curry … ja vaikka lopulta aikaansaamani haukipullat vihreässä kookosliemessä eivät ihan ole kumpaakaan, tuli ruuasta älyttömän hyvää!

Jump to Recipe

haukipullat

Haukipullat

Haukipullat syntyvät valmiiksi jauhetusta hauesta todella nopeasti ja kätevästi. Taikinan raaka-aineet vain sekoitetaan, haukipyörykät pyöritellään ja keitetään liemessä kypsiksi. Liemi saa samalla mukavasti makua haukipullista! Siitä tulee mitä maukkain, kun sekaan lisätään reilusti korianteria ja ripaus limettiä, sekä valkosipulia, inkivääriä ja kookosmaitoa. En tiedä teistä, mutta minulle hauki on lapsuudesta tuttu herkku, ja “puumaista” haukea en ole koskaan maistanutkaan! Jokainen isän tai Ukin järvestä kiskoma hauki oli ilon aihe ja Mammani teki siitä jotain herkullista. Hauki on maukas ruokakala ja WWF:n kalaoppaan mukaan ainakin tällä hetkellä sen kaupallinen kalastus ei vaaranna kotimaista haukikantaa.

Jos kotoa löytyy kaupan vihreää currytahnaa tai teet sellaista suorastaan itse, niin toki silläkin voi liemen maustaa. Minulta ei currytahnaa kokkailupäivänä löytynyt, enkä jaksanut lähteä kauppaan sitä varta vasten hakemaan. Niinpä tämä epämääräisen pan-aasialainen makupaletti syntyi kaappini perusmausteita käyttäen. Kotoani löytyy lähes poikkeuksetta limettiä, inkivääriä, chiliä ja valkosipulia; korianterin olin sentään ostanut varta vasten tämä ruoka mielessä. Lisäksi sekaan pääsi kuivattua kaffirlimetin lehteä – ostin keväällä Vii Voanista tuoreita kaffirlimen lehtiä ja kaukaa viisaana pakastin osan ja kuivasin osan. Kaffir limetin lehdet tuovat liemeen ihanan aaromaattisen sitruksisen buustin, vaikka hyvää tämä toki olisi ollut ilmankin 🙂 Toisella kokkauskerralla kotoani löytyi poikkeuksellisesti kotimaista sitruunaruohoa (Ahlbergin puutarhalta sekin!), joten sekin on tullut testattua tässä ohjeessa!

haukipyörykät

Lisukkeet

Haukipullien seuraksi kookosliemeen pulahti lajitelma kauden vihanneksia, perunoita ja porkkanaa. Vihreät pavut ja pinaatti tuli napattu kassiin samalla reissulla kuin haukikin, Savoy-kaalin nappasin mukaan taas lähikaupasta. Kun kalapullat oli keitetty ja kalastettu pois liemestä, lisäsin kattilaan ekana juurekset. Kun ne olivat puolikypsiä, sekaan pääsi suikaloitu kaali! Pavut ja pinaatti jätettiin viime tippaan, jotteivät ne vahingossakaan ehtisi ylikypsiksi. Sitten ei muuta tarvinnutkaan tehdä, kuin viimeistellä liemi kookosmaidolla ja tuoreilla mausteilla!

haukipullat

haukipullat

Jotta liemen maku säilyisi raikkaana, lisään korianterin ja limetin sekaan vasta aivan lopussa! Pientä ytyä ruokaan tuo mieto vihreä chili, joiden kategoriassa suosikkini on poikkeuksetta jalapeño. Surautin keittoon muuten kokonaisen ruukun korianteria varsineen päivineen… joten mikäli et ole korianterin ystävä, nämä haukipullat eivät ole sinua varten 😬

Haukipullat vihreässä kookosliemessä

Pehmoiset haukipullat uivat mausteisessa kookosliemessä runsaiden vihannesten kera!
Laji keitto
Keittiö fuusiokeittiö
Avainsana keitto
Annoksia 4 henkeä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 30 mins
Kokkausaika 15 mins
Kokonaisaika 45 mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • tehosekoitin (hauen jauhamista varten jos et käytä valmiiksi jauhettu)
  • silppuri tai sauvasekoitin korianterin hienontamista varten

Raaka-aineet:
 

Haukipullat:

  • 1 kananmuna
  • ½ dl korppujauhoja
  • ½ dl kookosmaitoa
  • 500 g jauhettua haukifilettä
  • 1 limetti, kuori
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1 tl suolaa
  • ¼ tl jauhettua valkopippuria

Kookosliemi:

  • 1 ½ l mietoa kasvis- tai kalalientä
  • 2 cm pätkä inkivääriä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • muutama kaffirlimetin lehti / 1 kevyesti veitsen lappeella murskattu sitruunaruoho (halutessasi!)
  • 6-7 pientä perunaa
  • 1 keskikokoinen porkkana
  • ½ kerää Savoykaalia (kaalinkerän koosta riippuen)
  • 1 kevätsipuli
  • 150 g vihreitä papuja
  • 1 kourallinen pinaattia
  • 2½ dl kookosmaitoa
  • 2 rkl maizenaa (+ 2 rkl vettä)

Viimeistelyyn:

  • 1 limetti, mehu
  • 1 mieto vihreä chili (esim. jalapenoa)
  • 1 ruukku korianteria
  • 1 dl kookosmaitoa

Tarjoiluun:

  • 1 mieto vihreä chili (esim. jalapeno)
  • tuoretta korianteria
  • 1 limetti

Ohjeet

Haukipullat:

  • Sekoita puoli desiä kookosmaitoa korppujauhojen ja yhden kananmunan kanssa. Raasta sekaan valkosipulin kynsi ja huolella pestyn limetin kuori, ja mausta seos suolalla ja valkopippurilla. Kääntele sekaan jauhettu hauki, kunnes seos on tasaista. Jos teet haukipyörykät haukifileestä, soseuta fileet tasaiseksi massaksi tehosekoittimella; itse olen ostanut ihanan kätevää valmiiksi jauhettua haukea!
  • Kuumenna kasvis- tai kalaliemi juuri ja juuri poreilevaksi isossa kattilassa. Käytin itse tässä liemikuutiosta tehtyä lientä, ja käytin liemikuutiota ¾ suositellusta määrästä saadakseni aikaan vähän miedomman liemen, jota voin myöhemmin maustaa itse lisää.
  • Raasta liemeen muutaman sentin pätkä inkivääriä sekä kaksi valkosipulin kynttä. Lisää sekaan halutessasi muutama kaffirlimetin lehti tai pätkä kevyesti murskattua sitruunaruohoa. Pidä liemi miedosti poreilevan kuumana kannen alla.
  • Pyöritä haukipullat kastelluin käsin hieman golfpalloa pienemmiksi palleroiksi. Tästä määrästä tulee koosta riippuen 25-30 haukipullaa. Keitä haukipullat kypsiksi juuri ja juuri poreilevassa liemessä kahdessa/kolmessa erässä. Haukipullat kypsyvät koosta riippuen n. 6-7 minuutissa. Kun pyörykät nousevat pintaan, jatka keittämistä vielä muutama minuutti - tai testaa yhden pyörykän avulla kypsyys.
  • Kalasta kypsät pyörykät liemestä kulhoon odottamaan ja kypsennä seuraava satsi, kunnes kaikki pyörykät ovat kypsiä. Pidä haukipullien maustama liemi edelleen poreilevan kuumana kannen alla.

Lisukkeet ja liemi:

  • Pese ja halutessasi kuori perunat ja porkkana. Pilko perunat suupalakokoon ja viipaloi porkkana. Suikaloi kaali ohuelti ja poista vihreistä pavuista niiden kärjet. Pilko pavut muutaman sentin pätkiksi. Silppua vielä kevätsipuli.
  • Lisää vihannekset kiehuvaan liemeen niiden kypsymisjärjestyksessä: ensin porkkana ja perunat, ja kun ne ovat puolikypsiä, voit lisätä mukaan kaalin. Kun juurekset ovat juuri ja juuri kypsiä, lisää sekaan kevätsipuli ja pavut. Jatka keittämistä, kunnes sekä pavut että juurekset ovat kypsiä. Lisää sekaan sitten vielä pesty pinaatti; isommista lehdistä voi poistaa ensin lehtiruodit.

Keiton viimeistely:

  • Poista kattilasta kaffirlimetin lehdet ja/tai sitruunaruoho. Lisää sekaan 2,5 dl kookosmaitoa ja kiehauta. Sekoita 2 rkl maizenaa vesitilkkaan ja suurusta liemi sekoitellen, kunnes se paksuuntuu hieman. Sammuta liesi ja lisää haukipyörykät takaisin keittoon lämpenemään.
  • Surauta ruukku korianteria, 1 vihreä mietoa chili (poista siemenet halutessasi) sekä yhden limetin mehu desin kookosmaitoa kanssa tasaiseksi seokseksi. Tähän hommaan sopii hyvin sauvasekoitin tai pikkusilppuri. Lisää seos kattilaan juuri ennen tarjoilua ja sekoita hyvin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa limettiä, suolaa, pippuria...
  • Tarjoile haukipyörykät vihreän kookosliemen ja vihannesten kera syvästä kulhosta keiton tapaan. Viimeistele annokset tuoreella korianterilla, viipaloidulla vihreällä chilillä ja limetin lohkoilla!
Huom:
  • Sekaan voi laittaa muitakin vihanneksia: kukkakaalia, parsakaalia, kiinankaalia, bok choytä, sokeriherneitä... mistä nyt sattuu tykkäämään!
  • Kalapullat onnistuvat myös muista vaalealihaisista ja vähärasvaisista kotimaisista kaloista.
  • Jos et pidä korianterista, voisit kokeilla sen sijaan liemessä thaibasilikaa tai vaikka kirvelillä!

haukipullat