Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

by Juulia 0 Comments
Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

raitajuurisalaattiMarraskuun parhaat samassa salaatissa: raitajuuri, endiivi, granaattiomena, satsuma. Pling, olet hereillä!

Marraskuumieliala

Voi marraskuu, minkä teit! En muista milloin tämän vuodenajan pimeys olisi viimeeksi kolauttanut näin suurella voimalla vireystilaani. En meinaa jaksaa yhtään mitään töiden jälkeen, en edes kokata – tilanne on siis vakava! Ja kyllä, jaksan päivitellä tätä jokavuotista ilmiötä, sillä olen huomannut että aihe kummasti keventää kaikenlaisia small talk -tilanteita. Kelläpä ei olisi siitä sanaa sanottavanansa? Eipä sillä, että olisin juuri small talk -tilanteissa viime aikoina pyörinyt, töiden jälkeen kapuan mieluiten suoraan peiton alle vaikka kello olisi vasta viisi.

Kuten jo taannoin kirjoittelin, pimeys ei varsinaisesti haittaa minua, mutta sen aiheuttamalle väsymykselle en minäkään ole immuuni. Lisäksi ruokakuvaamiseen koukuttuneelle valon vähyys asettaa haasteen jos toisenkin. Kun kuvaamiselle suotuisaa valoa riittää päivässä sen 2-3 tuntia (jos sitäkään), on joko alennettava omia standardeja tai harvennettava blogin päivittämistahtia – hirveän montaa kuvaussessiota ei viikonloppuun mahdu ja voishan sitä joskus käydä valoisaan aikaan ulkonakin 😀

Mikä avuksi? Jos kyse on minusta, vastaus on aina ruoka. Sesongin tuotteita vilisevä, pirteän näköinen ja makuinen raitajuurisalaatti on tepsinyt ainakin kahteen ongelmaan: lähinnä leivästä ja pastasta viime aikoina koostunut ravintoympyräni sai vitamiinibuustin + nopeasti valmistuva ja pirteä pieni salaattiateria keventää raskasta arkimielialaani lähes yhtä tehokkaasti kuin kahvi.

raitajuurisalaatti

raitajuuri

Raitajuuri ja muut marraskuun satokauden kasvikset

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä raitajuuri on todellinen kaunotar. Päällepäin raitajuuri on pitkälti punajuuren näköinen, mutta annas olla kun sen halkaisee: sisältä paljastuu polkakarkkimainen kuvio syvää magentaa ja valkoista. Ikävä kyllä raitajuuren raidat haalenevat reippaasti kypsennettäessä ja niinpä olenkin jo pitkään halunnut käyttää sitä johonkin myös raakana.

Hauskan raidallisiksi tikuiksi leikattu raitajuuri on siis pohjana tämänpäiväiselle salaatille. Sen kaveriksi valikoitui muutamat muut marraskuun sesonkituotteet: endiivi, granaattiomena ja satsuma. Hieman perinteistä raastesalaattia muistuttava lopputulos on ainakin omaan makuuni juuri sopiva seos kirpeää, pirteää, maanläheistä, raikasta, kitkerää, makeaa ja suolaista. Lisäksi tämä raitajuurisalaatti on sopivan värikästä ja pirteää vaihtelua omaan marraskuumielialaani.

granaattiomena

satsumaMaistuisko yks miniaurinko?

Endiiville olen itse lämmennyt viime vuosina kokoajan enemmän, vaikka se olikin ensimaistamisella itselleni aikoinaan aivan liian kitkerä tuttavuus. Opettelin ensin syömään endiiviä oikein karamellisoituneeksi paistettuna ja pehmeäksi hauduteltuna, sitten salaattiveneen roolissa ja lopulta olen siinä pisteessä että syön sitä sellaisenaan ihan itsekseenkin. Kitkeriin makuihin tottumaton voi halutessaan kuitenkin korvata endiivin vaikkapa jollain kaalilla (punakaali voisi olla todella hauskan näköinen kaveri raitajuurelle), jolloin tämä raitajuurisalaatti muistuttaa jo perinteisempää kaalisalaattia.

Raitajuurisalaatti sopii hyvin pääruuan lisukkeeksi, mutta meillä sitä on syöty myös kevyeäni kotitoimistolounaana sekä välipalana. Omasta mielestäni tämä salaatti on rakenteen kannalta parhaimmillaan heti syötynä, pidempään seisoessaan raitajuuresta ja endiivistä irtoaa sen verran nestettä että salaatti vetistyy ja siitä katoaa rapeus. Hyvälle se toki maistuu seuraavanakin päivänä.

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

2 keskikokoista raitajuurta

1 endiivi

n. 1 dl granaattiomenan siemeniä

hieman tuoretta kirveliä

Satsumakastike:

½ dl satsumamehua (yhden reilun kokoisen satsuman mehu)

¼ dl oliiviöljyä

n. 1 tl raastettua inkivääriä

1 tl vaaleaa riisimisoa (shiromiso)

1 tl agavesiirappia

1 tl sherryviinietikkaa

ripaus suolaa

Purista satsuman mehu pieneen kulhoon (ei haittaa jos mukaan tule vähän hedelmälihaakin). Sekoita mehuun oliiviöljy, inkivääri, misotahna, agavesiirappi ja sherryviinietikka. Sekoita hyvin ja mausta ripauksella suolaa.

Kuori ja pese raitajuuret. Leikkaa raitajuurista millin paksuisia siivuja ja leikkaa siivut sitten vielä millin paksuisiksi tikuiksi (mandoliini on tässä hommassa kätevä apu). Viipaloi endiivi myös muutaman millin siivuksi aloittaen endiivin kärjestä. Jos et ole tottunut endiivin kitkerään makuun, jätä muutama sentti tyvestä käyttämättä (itse silppuan sen tyven yleensä vaikkapa risottopohjaan, endiivin kitkeryys pehmentyy nimittäin reilusti kypsennettäessä).

Irroittele granaattiomenan siemenet hedelmästä ja sekoita desin verran siemeniä raitajuuren ja endiivin kanssa. Valuta salaatille kastike, sekoittele hyvin ja nypi sekaan vielä hieman tuoretta kirveliä. Tarjoile heti!

marraskuu satokausi

Ps. Raitajuuresta ja muista satokauden herkuista pysyy minusta parhaiten kärryillä seuraamalla Satokausikalenteria.

120 views

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

kurpitsapastaPäivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

suppilovahvero

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot  (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

kurpitsapasta

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

kurpitsapasta

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami suppilovahvero kurpitsa!

kurpitsapasta

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

144 views

“Bloody Mary” maustettu vodka

by Juulia 2 Comments
“Bloody Mary” maustettu vodka

bloody mary infuusioTattadaa! “Bloody Mary” maustettu vodka tekeillä!

Kunnon Bloody Mary on ehdottomasti lempidrinkkejäni! Enkä varmasti ole ainoa. Tämä tujusti – tai jos minulta kysytään, vielä tujummin – maustettu tomaatimehujuomahan on melkein lounaan ja vihermehun korvike. Mitäs siinä ei rakastaisi? Bloody Maryä voi sitäpaitsi minusta juoda aika hyvällä omallatunnolla lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa (ainakin jos siitä jättää vodkan pois)!

En ole ihan varma milloin ekan Bloody Maryni join, mutta muistan hyvin jokaisen kerran kun se on ollut hyvää – ja ehkä vielä paremmin ne kerrat, kun se ei ole ollut mistään kotoisin. Jostain syystä tosi monessa baarissa Bloody Mary sössitään: ei panosteta tomaattimehuun tai ei uskalleta maustaa kunnolla. Pahimpia viritelmiä tuottavat useimmiten ne paikat, joiden hyllystä löytyy teollisesti valmistettu Bloody Mary Mix.

bloody maryKuvan Portland Mainessa juotu yksilö: ei jatkoon.

Sen sijaan se paras Bloody Mary syntyy tietysti tuoreeseen tomaattimehuun ja laatuvodkaan. Tai no okei, voi se kaupankin tomaattimehu joskus olla ihan ookoo, en ole ihan niin snobi tämän asian kanssa että vain omin kätösin puristellut tomaatit kelpaisivat. Mausteiden suhteen olen perinteisellä linjalla: Worcestershirekastiketta, sitruunamehua, sellerisuolaa, vastarouhittua mustapippuria, Tabascoa ja mahdolisesti hieman tuoreeltaan raastettua piparjuurta. En laittaisi siis esim. srirachaa tai nestesavua Bloody Maryyn, vaikka ne siihen tavallaan toki sopia voisivatkin.

Lisukkeeksi riittää minulle varsisellerin pätkä (ehdottomsti parasta luomuna kiitos!) mutta minulla on kyllä myös heikko kohta niihin Bloody Maryihin, joiden koristeeksi on kasattu suolakurkkua, oliiveja, kapriksia, sitruunaa, paistettua pekonia, lihapullia, ravun saksia tai ostereita Pisan kaltevan tornin verroin.

bloody mary vodka

bloody mary

Tänään en kuitenkaan ole näpyttelemässä teille Bloody Mary -reseptiä, vaan “Bloody Mary” maustettua vodkaa! Innostuin nimittäin loppukesästä testailemaan erilaisia tapoja maustaa alkoholia, ja kun sanon innostuin, todellakin tarkoitan innostuin: jääkaapista löytyy tälläkin hetkellä viittä sorttia itse maustettua viritelmää.

Mukana on muutama nappiosuma ja muutama ei niin blogaamisen arvoinen idea, mutta se kaikkein ihanin viritys liittyi tietenkin Bloody Maryyn! Testattua tuli siis toki myös rakkaan juomani makujen uuttaminen suoraan vodkaan ja kyllähän tuo lopputulos nosti Bloody Maryni ihan omalle tasolleen.

bloody mary

Maustettu vodka

No niin, myyntipuheet sikseen ja eikun asiaan! Alkoholin maustaminen saattaa kuulostaa äkkisilteen ehkä hifistelyltä, mutta käytännössähän se on vain makujen uuttamista alkoholiin. Kokkailutaitoja maustettu vodka vaatii nolla, mutta puhtaudesta on hyvä pitää säntillisesti huolta. Näin sekaan ei eksy epätoivottuja sivumakuja ja valmis juomakin säilyy parempana pidempään.

“Bloody Mary” maustettu vodka

n. 5 dl vodkaa

1 luomusellerin varsi

pätkä mietoa chiliä (ilman siemeniä*)

1 tl kokonaisia mustapippureita

1 luomusitruunan kuori

5-6 kirsikkatomaattia

5-6 kuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä, vaan kuivattuja!)

4-5 hyvää vihreää kivellistä oliivia

2-3 cocktailkurkkua / pätkä hapankurkkua

5 cm pätkä tuoretta kurkkua

muutama siivu piparjuurta

1-2 luomuvalkosipulin kynttä*

*Chilin tulisuus voi muuttua tässä yhteydessä herkästi ylivoimaiseksi, joten suosittelen jättämään chilistä siemenet pois. Helpompi kun on lisätä kuin ottaa pois tulisuutta! Valkosipulin kanssa on vähän sama juttu, joten jollet ole tekemässä vampyyrinkarkoitusjuomaa, pidä valkosipulin määrä mieluummin vähemmässä kuin enemmässä. Ja voihan sen valkosipulin ja/tai chilin tietysti jättää poiskin!

Pese ja kuivaa selleri, tomaatti, tuore kurkku ja sitruuna hyvin. Pätki selleri muutaman sentin välein, viipaloi kurkku ja puolita tomaatit ja tipauta ne hyvin pestyyn ja kuivattuun lasipurkkiin. Veistele sitruunan kuoresta keltaista osaa samaiseen purkkiin varoen ottamasta mukaan yhtään kitkerää valkoista sisäkuorta. Lisää purkkiin vielä loput mausteet ja täytä purkki sitten vodkalla.

Laita purkki jääkaappiin maustumaan ainakin kolmeksi päiväksi. Tekeytymisen aikana kannattaa maistella uutosta päivän välein ja poistaa kyydistä tarvittaessa chiliä tai valkosipulia, mikäli niiden maku tuntuu korostuvan liikaa. Itse pidin vodkan lopulta maustumassa lähes viikon. Kun olet makuun tyytyväinen, siivilöi maustettu vodka hyvin huolella puhtaaseen pulloon: ensin siivilän läpi, sitten esim. kahvin suodatinpussin tai tiheän kankaan läpi. Säilytä maustettu vodka ilmatiiviisti jääkaapissa. Maustettu vodka toimii loistavasti Bloody Maryn pohjana, mutta saattaapa se maistua jollekin ihan sellaisenaankin hyvin viilennettynä!

bloody mary infuusio

Huom! Koko reseptin määrää en itse tekisi, ellei kylään ole tulossa isompaa määrää Bloody Mary -faneja. Omasta mielestäni tämä erinäisillä tuoreilla vihanneksilla maustettu vodka oli nimittäin parhaimmillaan melko tuoreeltaan, eli parin viikon sisällä siivilöinnistään. S

Toki huolella siivilöity vahva alkoholi pitäisi säilyä muutamaa viikkoa paljon pidempäänkin: pulloon mahdollisesti jäänyttä osaa ei tarvitse parin viikon jälkeen kaataa pois. Moni maustettu viina itseasiassa vain paranee ajan kanssa! Mikäli nesteen pinnalle kuitenkin ilmestyy utuista hötöä tai se maistuu oudolle, kaada se pois.

Ps. Alkolin maustamisesta kiinnostuneet hoi, suosittelen kurkkaamaan sekä tämän, tämän että tämän aiheeseen syvemmälle menevän blogipostauksen.

Pps. Bloody Mary -aiheesta olen kirjoitellut aiemminkin: aristoista löytyvät jutut Kalja-Mary, Virgin Mary -mehu, sekä Bloody Mary -gose.

39 views

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

kallio ravintolat

Ruokahullun Kallio

Tätä juttua on tehty pitkään ja hartaasti, niin kuin rakkaiden asioiden kanssa tuppaa käymään. Nyt se on vihdoin valmis, joten ei muuta kuin asiaan: ruokahullun Kallio, ravintolat, baarit … ja muutamat muut tavat keventää kukkaroaan löytyvät nyt kootusti täältä! Mutta otetaanpa alkuun ensin pieni pohjustus. Miksi se Kallio onkaan minulle niin rakas?

Koska olen tätä näpytellessäni syyslomalla, kerrottakoon ensiksi rakkain lomatraditioni: pyhiinvaellus Kallioon. Jollen lomallani vietä edes muutamaa tuntia haahuilemalla päämäärättömästi Kalliossa, ei loma oikein tunnu onnistuneelta. Kallio on onneksi sellainen lähimatkailukohde, että haahuilu siellä onnistuu myös arkena. Ei muuta kuin ratikkaan tai metroon työpäivän päätteeksi ja ulos Hakiksessa. Siitä eteenpäin sitten vain katsotaan, mihin nenä sillä kertaa osoittaa! Omassa tapauksessani se osoittaa useimmiten kahville, koluamaan kirppiksiä, tai ehkä jopa lasilliselle natuviiniä. Joka tapauksessa aina kun koukkaan kotimatkalla Kallion läpi – ihan vaikka vain pikaisestikin – saavun kotiin hyväntuulisena.

Kalliossa on taikaa!

Kalliohaahuilu

Kalliossa haahuilu on tapa, joka pohjaa vuosiin, jolloin asustelin Viidennellä Linjalla. Niihin aikoihin Good Life Coffee vasta avasi ovensa kulman taakse pikku yksiöstäni ja Vaasankadulta löytyi vielä enemmän rehellisiä juottoloita kuin ravintoloita.

Olin tuolloin vastaeronnut ja muuttanut muutaman vaatteilla täyteen sullotun jätesäkkini kanssa pieneen vuokrayksiöön ison korttelisisäpihan keskelle. Vaikka olen aina viihtynyt paljon itsekseni, kaipasin kuitenkin välillä hieman ihmisten pariin … ja Kalliossahan se on helppoa! Riitti että astui ovesta ulos ja lähti kävelemään johonkin suuntaan, niin koki jo olevansa ihmisten ilmoilla vaikka olisi yksin tallustellutkin. Kalliossa on elämää ja tekemistä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, olit sitten itseksesi tai kaverin kanssa.

good life coffeeYksi näistä korteista on mun tekemä ja GLC:hen lähettämä… arvaatko mikä?

Kallion ravintolat ja baarit olen tietysti kolunnut jo parikymppisenä opiskelijana ja onhan siellä myös on asunut moni ystävistäni sekä entisistä kumppaneistani. Tutumpaa, rakkaampaa ja muistorikkaampaa aluetta ei minulle Helsigistä juuri löydy!

Kun eräs lukija sitten pyysi minua tekaisemaan sellaisen “Kallio, ravintolat ja baarit Vaimomatskuu -tapaan” -postauksen, innostuin ideasta heti. Eipä tarvinnut kuulkaa edes erikseen lähteä kuvaamaan rakkaita kortteleita kuvamateriaalin perässä, kunhan kaivelin vähän arkistojani. Hetkessä kasassa oli 50 kuvituskuvaa tälle jutulle … ja tajusin, että tästä ei ehkä tulekaan ihan niin pientä juttua, ellen pidä itseäni kurissa!

Kallio ravintolat

thewaywayThe Way way, my way.

Niinpä parasta lienee, että kerron lempikohteeni Kallion huudeilta teille ihan listan muodossa. Vaikka lähden Kallioon yleensä sen kummemmin päämäärää suunnittelematta, johonkin yhdistelmään seuraavia kohteita kuitenkin aina päädyn! Lista on toooooosi pitkä, joten otetaanpa alkuun omat TOP 5 -paikkani ja jatketaan sitten listausta otsikoilla Kallio ravintolat ja baarit sekä Kallio shoppailu ja kulttuuri.

Ruokahullun Kallio ravintolat & baarit TOP 5:

Good Life Coffee:

Kalliohaahuilupäiväni ei ole koskaan täydellinen ilman visiittiä entiseen kantakahvilaani. Good Life Coffee on lomien pyhiinvaelluskohteeni numero 1 ja ihan syystä. Siellä on loistavaa kahvia, ihania leivonnaisia, herkkuleipiä, ihana henkilökunta, superkooleja oheistuotteita (omistan kaksi Good Life Coffee -kassia, yhden paidan, kaulahuivin, kolme kahvimukia sekä yhden megahienon Sami Viljannon kuvittaman emalimukin) ja koska en ole ainoa tämän paikan entisistä tai nykyisistä kantiksista, GLC:ssä törmää yleensä vielä tuttuihinkin. Lisää rakkaudestani Good Life Coffeehen mm. täällä ja täällä.

WINO:

Ykkösvalintani aina kun nälättää ja olen vähänkään oikealla suunnalla. Winon baaritiskiltä löytyy yleensä aina paikka yhdelle/kahdelle – varsinkin kun on liikkeellä melko aikaisin illasta, kuten minulla yleensä on tapana. Joskus käyn Winossa yksikseni ihan vain lasillisella jotain ihanaa alkuviiniä, joskus vedetään Juuson kanssa pitkän kaavan kautta. Kummassakin tapauksessa Winosta poistuu aina tyytyväisenä. Winosta olen kynäillyt myös ihan oma postauksensa!

WAY:

Huipputiimin huippupaikka Karhupuiston kupeessa – Lauri, Lauri, Toni ja Toni (GLC, Grön, LetMe) avasivat tänä syksynä tämän ihanan leipomo/viinibaarin, joka tarjoaa upeita natuviinejä sekä pientä purtavaa (tyyliin keltajuurta, seljankukkaa ja ankanmunan keltuaista tai burrataa kermalla ja tillillä). Leipomossa leivotaan tolkuttoman hyvää hapanjuurileipää ja fermentoitua perunaleipää, joita tarjoillaan aamusta asti yksinkertaisuudessaan erinomaisten lisukkeiden kera (voita, pehmeäksi keitettyä munaa, comté-juustoa, maalaiskinkkua…).

Way on ollut auki vasta tovin verran, mutta siitä on tullut jo monen suosikki – myös minun. Ei ihme, kun tämän paikan tekijätiimi vastaa myös lempikahvilastani, lempiravintolastani ja tuovat maahan ah niin ihania natuviinejä… Ei, ylisanat eivät tämänkään paikan kohdalla lopu minulta kesken!

The Bull and The Firm:

Tämä tyylikäs ja rento cocktailbaari Kulmavuorenkadulla on nopeasti vienyt sydämeni. Käyn täällä erityisesti cocktailhammasta kolottaessa, sillä lista on täynnä klassikkoja (Boulevardier, Old Fashioned, Dirty martini, Martinez…). Lyhyeltä ja ytimekkäältä viinilistalta löytyy tosin jotain myös natuviinien ystävälle. Ruokaakin täältä saa! Annokset ovat maukkaita, kiinnostavia ja sopivan pieniä cocktaillasin kylkeen.

Panema:

Kun omasta mielestäni Suomen kiinnostavin panimo CoolHead Brew avasi baarin Kallioon, oli tällä naisella kieli pitkällä. Monesti paikat joille olen asetettanut kovat odotukset osoittautuvat pieniksi pettymyksiksi, mutta Panema on onnistunut kuitenkin vain parantamaan ensivaikutelmaansa! (Kiva kun oluita saa nykyään ostaa myös maisteluystävällisinä annoksina!)

Valikoimasta löytyy luonnollisesti runsain mitoin CoolHeadia, CoolHeadin tekemiä kiinnostavia yhteistyöoluita, sekä kaikenlaista jännää muilta pienpanimoilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olutta saa Panemasta ostaa nykyään myös mukaan ja siellä järjestettäviä kiinnostavia Tap Takeovereita kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Panemassa (kuten melkein missä tahansa) istun mieluiten alkuiltapäivästä, siihen aikaan siellä saa yleensä olla aivan omassa rauhassa. Viikonloppuiltoina meno on omaan makuuni turhan ahdasta 😀

kallio ravintolatWinosta löytyy pienellä rahalla upeita makuja!

wino kallioWino @ Wino

good life coffeeGood Life Coffee = ♥♥♥

the bull and the firmTunnelmallinen The Bull & The Firm

dirty martiniThe Bull & The Firm osaa Dirty Martini -hommat!

Top vitosen lisäksi vietän paljon aikaa seuraavissa listaamissani paikoissa. Osassa käyn kulinaristisista syistä, osassa nostalgian tai paikan hengen vuoksi. Tätä listaa erityisesti olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, kun kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja baareja tuntuu avautuvan Kallioon harva se viikko ja niitä nostalgisiakin paikkoja on useamman vuosikymmenen varrelta! Tämän vuoksi listalta löytyvät nyt vain ne paikat, joista olen löytänyt itseni useasti viime vuoden aikana.

Kallio ravintolat ja baarit:

Lounaasta päivälliseen:
  • Döner Harju: lautanen, ei leipä. Annoskoko on sen verran suuri, että fiksu syö sen lautasen puoliksi kaverin kanssa … jolloin voi hetken kuluttua syödä jossain kulman takana vielä vähän jotain muutakin.
  • Roji: Tämä Kolmannen linjan sympaatiinen sushiravintola on vaivihkaa muuttunut vakiostopikseni näillä kulmilla nälättäessä.
  • Silvoplee: Silvopleen ruoka on ihan omaa laatuaan, ainakin tällaiselle ituperheen kasvatille. Ainoa ongelma täällä syömisessä on, että lautanen tulee poikkeuksetta ahdettua täydemmäksi kuin aluperin aikoi … ja koska ruoan hinta määräytyy painon mukaan, käy jokainen visiitti aina kukkarolle. Toisaalta, tämä ruoka on täyttä kultaa mitä tulee terveellisyyteen ja makuun.
  • Cella: Missäs muualla sen maksapihvin söisi? Cella on valintani 80-luvun kaipuuseen.
  • Väinö Kallio: Väinö on niin upeassa tilassa (Elannon vanhassa pääkonttorissa), että se vetää puoleensa jo pelkän miljöön puolesta. Väinössä on aktiivinen iltameininki ja kiinnostavia klubeja (esim. “Avautumisklubi” !!!) mutta itse olen toistaiseksi päätynyt Väinöön lähinnä lounasaikaan (siksi se löytyy toistaiseksi tämän otsikon alta).
Alkuillasta iltaan:
  • Tanner: Uusi ja lupaava tulokas Hämeentiellä – on alkuviiniä, on kiinnostava pizzalista, on monipuolisia DJ- ja livekeikkoja. On aamiaista ja lounastakin! Niin, ja levykauppa, jonne Juuson voi laittaa tutkimaan levyjä siksi aikaa, kun itse käsittelen ne 30 pizzasta ja viinilasistani ottamaani kuvaa.
  • Harju 8: Harjutorin kupeeseen elokuussa avattu rento ja tunnelmallinen ravintola, jossa on iltaisin meininkiä kuin aikoinaan Erottajalla konsanaan. Konstailemattomalta ruokalistalta löytyy klassikkoja kaalikääryleistä Rydbergin pihviin ja Ahvenanmaan pannukakkuun, viinivalikoimasta täälläkin natuja. Palvelu on täällä ollut kokemukseni mukaan vähän mitä sattuu, mutta viikonlopun illanviettoihin paikka on toiminut minulle hyvin.
  • Tenho Restobar: pizzaa ja cocktaileja, cocktaileja ja pizzaa – niin sekaanille kuin vegaanillekin. Tenhossa on usein myös kiinnostavia keikkoja!
  • Merikerho: Kesäiltoihin, MBarin kaipuuseen, kun ei ehdi risteilylle mutta drinksut laivan kannella olis silti kiva juoda.
Kun oikein todella valvotuttaa…
  • Siltanen/Kaiku/Kuudes linja/Post Bar: Silloin harvoin, kun jaksan valvoa yli puolen yön, se tapahtuu joko Siltasessa tai Kaikussa, harvemmin Kutosella tai uudessa tulokkaassa Post Barissa. Tätä ihmettä tosin yleensä edesauttaa, jos Juusolla tai muilla DJ-ystävilläni on näissä tiloissa kyseisenä iltana keikka 😀
  • kikupla: ei, tänne ei tulla ns. artesaanipizzan perässä. Pienpanimo-oluita on turha kysellä. Halvempaa (ja ehkä kökömpää) Gin Tonicia saa etsiä (ja miksi edes joisit täällä muuta kuin tuopin?). Jostain syystä sinne Mäkikuplaan kuitenkin myöhäisillan nälän hetkellä usein päätyy. Mikäli sinullekin käy niin, kurkkaa nyt ainakin se kirjanvaihtohylly!

väinö kallioNäitä Väinö Kallion upeita ikkunoita on tullut tuijoteltua kadulta päin jo vuosikymmeniä. Vaihteeksi toisinpäin!

tannerTannerin Mustekala-pizzassa mm. pikkumustekaloja, katsuobushia ja n’dujaa.

kallio baaritHarju8

Harju8Harju8

ölutKaupparavintola ÖL/UT

Syö, juo, mies, nainen

Nyt jos joku kuvittelee, että Kalliohaahuilupäiväni ovat yhtä jatkuvaa syömistä ja juomista vain, niin ähäkutti! Eivät ne ole… siis aina. Pääseehän siellä Kalliossa rahoistaan myös muilla tavoin 😉 Varsinkin vaatekaappini sisällöstä ainakin kolmasosa on Kallion Second Hand -putiikeista koluttu ja saahan sieltä kannettua kotiin myös kaikenlaista jääkaapin täytettä. Lisäksi Kalliosta löytyy silmänruokaa eli kivoja pikku gallerioita!

Tämäkin lista olisi voinut olla rutosti pidempi, ellen olisi päättänyt rajata ulos kaikkia niitä paikkoja (niin kivoja kuin ovatkin), joissa en ole viimeisen vuoden aikana käynyt edes kääntymässä. Listalla siis tälläkin kertaa vain paikkoja, joissa käyn aktiivisesti!

Kallio shoppailu ja kulttuuri:
  • Elokuvateatteri Riviera: oivallisia elokuvien mukaan nimettyjä cocktaileja ja supermukava leffateatteri (isot penkit, omat pöydät, ruokaa ja viiniä). Vessassa maailman hienoin Fight Club -saippua.
  • Frida Marina: Kallion parhaat vaatelöydöt bongaan täältä. En voi poistua tästä putiikista ilman jos jonkinlaisia second hand -ihanuuksia – itseasiassa vaatekaappini sisällöstä ainakin neljäsosa on löytynyt Frida Marinasta.
  • Ansa Second Hand: kun pitää saada kaunis ja yksilöllinen mekko … tai laukku … tai aurinkolasit … tai vain hipelöidän jotain ihanaa.
  • Soul Vintage: Americana -henkisiä vintagevaatteita ja kenkiä – farkkua, flanellia, printtiteepaitaa, vanhaa Marimekkoa, nahkatakkeja… jos olisin vähänkin koolimpi tyyppi, pukeutuisin vallan näihin vaatteisiin.
  • Fargo Vintage: yläpuolisen vastine vintagehuonekalujen suhteen. Jos olisin yhtään koolimpi tyyppi, kotini olisi vallan sisustettu kaikella, mitä löydän Fargosta.
  • Galleria Kuvitus: Pieni ja sympaattinen galleria, joka esittele suomalaisen kuvitustaiteen kärkeä.
  • Galleria Sorbus: Pieni ja vieläkin sympaattisempi galleria, jonka voittoa tavoittelemattomat nykytaiteen näyttelyt / tapahtumat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.
  • Hakaniemen Halli: etsin täältä yleensä ensisijaisesti tryffelimortadellaa, tuoretta kalaa tai jännempiä lihanosia. Olin opiskeluaikoina täällä juustopuodissa kesätöissä, joten Hallissa haahuiluun liittyy myös vahvaa nostalgiaa 🙂
  • Aseanic Trading & Vii Voanmitä ei näistä kahdesta löydy, sitä en tarvitse. Siis niinkuin aasialaisten ruokatarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen! En selviä kummastakaan ulos ilman, että kotiin ajautuu vähintään viisi heräteostosta, kuten pakastettuja mocheja, säilöttyä jakkihedelmää, tapiokatärkkelystä, kuivattuja katkarapuja tai retikkakimchiä.
  • Kaupparavintola ÖL/UT: sympaattinen pieni neljän asiakaspaikan olutputiikki Flemarilla.
Bonusmaininta:
  • WHS Union: leffanystävän koti. Kiinnostavia elokuvasarjoja, -festareita, kiva pieni baari ja kaikinpuolin hyvä meininki. Vessassa häveliään kannattaa käyttää silmälappuja ja vältellä paikkaa muutenkin esim. Viva Erotica -eroottisen elokuvafestivaalin aikoihin. Joo, WHS Unioni on Pitkänsillan väärällä puolella, mutta en nyt vaan malta olla sitä silti tässä mainitsematta!

Jäikö tältä Kallio ravintolat ja baarit -listalta mielestäsi jotain oleellista uupumaan? Nimittäin… näitä listojahan voi aina muokata sitä mukaa, kun alan käymään jossain uudessa paikassa (tai löydän uudelleen vanhan suosikin). Kun on Kalliosta kyse, olen aina valmis uusiin kokemuksiin!

355 views