Dolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap valurautapannussa
Dolsot bibimbap valurautapannussa

Kaupallinen yhteistyö Fiskars & Asennemedia

dolsot bibimbapDolsot bibimbap valurautapannussa

Keittiövälinehamsterin tunnustuksia

Hei, olen Juulia ja olen keittiövälinehamsteri. Täytin viime vuonna 40, mutta keittiönkaappieni sisältö koostuu edelleen pitkälti samoista välineistä ja astioista, joita sain aikoinaan isoäidiltä ja äidiltä lahjaksi muuttaessani ensimmäistä kertaa omilleni. Ja mikäs siinä, vanhojen asioiden käyttäminen on ekoteko ja esimerkiksi isoäidin ikivanhasta valurautapannusta en luovu ikinä! Säästöön on kuitenkin jäänyt myös mm. useampia kattilansa hukanneita kansia, tylsä kuorimaveitsi sekä yksi jo lapsuudesta tuttu veitsi, jonka kärjen katkaisin kerran osteriin.

Nyt on vihdoin tullut aika hankkiutua eroon roinasta, joka aiheuttaa lähinnä turhautumista ja vie kallisarvoista säilytystilaa käyttökelpoisemmalta tavaralta. Tilalle tahdon hankkia jotain niin kestävää, että voin vuorostani pistää keittiövälineitä kiertoon kummilapsilleni, kun he aikoinaan muuttavat omilleen.

Fiskars Norden

Fiskars Norden

Satsaus seuraavaan sukupolveen

Pääsin tavoitteessani hyvin alkuun, kun sain Fiskarsilta tämän kaupallisen yhteistyöjutun tiimoilta kotiini Fiskars Norden -sarjan valurautapannun, teräksisen wokkipannun, kätevän kokoisen kasarin, useamman kauniin kokkiveitsen sekä upouudet Fiskarsin klassikkosakset. Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja Fiskarsin vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä henkivät Norden-tuotteet valmistetaan Suomessa ja ne sopivat liedelle kuin liedelle. Uuniinkin nämä tuotteet voi lykätä aina 240 asteeseen saakka – tosin lämpökäsitellystä kotimaisesta koivusta valmistetut puuosat on tällöin irroitettava. Tämä onnistuu onneksi jopa kaltaiseltani tumpelolta ihan näppärästi 🙂

Jos jonkinlaisiin jämäpannuihin ja patoihin tottuneena sarjan valurautapannu ja teräksinen wokkipannu tekivät heti ensikokkailun yhteydessä vaikutuksen: eihän näihin tartu mikään! Thermium™ mineraalikäsittelyn ansiosta sekä valurautaiset että teräksiset paistoastiat toimivat myös herkempien raaka-aineiden paistamisessa ilman, että ruoka tarttuisi pintaan kiinni. Eikä pintoja tarvitse käsitellä esim. rasvapolttamalla tai pelätä niiden ruostumista! Huolloksi riittää, että pannut pesee kuumalla vedellä käytön jälkeen. Pannujen kanssa voi käyttää vaikka metallista lastaa, kunhan ei varta vasten lähde naarmuttamaan pintaa.

Teflonpannujen kanssa kasvaneena on myös kiva tietää Thermium™ mineraalikäsittelyn läpäisseen kaikki testit, joita vaaditaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Käsittely on yhdistelmä erilaisia mineraaleja eli se on muoviton ja myrkytön. Paksu pohja jakaa lämmön hyvin ja paistotulos on pannulla tasainen.

fiskars norden steel wokkipannuHupsista…

Olen näistä pannuista ihan syystä todella fiiliksissä! Ne ovat sekä kauniit, että jo nyt päivittäisessä käytössä. Wokkipannun kanssa on treenattu sitä teeveestä tuttua kokkien ranneliikettä (joka muuten onnistuu oikeissa kokkailutilanteissa huomattavasti siistimmin kuin valokuvatessa) ja niin rakas kuin isoäitini vanha valurautapannu onkin, en todellakaan ole käyttänyt sitä samalla tahdilla kuin uutta valurautapannuani.

Mamman pannussa olen ruskistanut lähinnä lihaa ja paistanut satunnaisen pannupizzan/leivän, mutta nyt paistelen uudessa valurautapannussani niin aamiaismunat, kuin oikeastaan kaiken muunkin. Erityisesti olen tykännyt ruskistella valurautapannussa erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin matkalla olevat vihannekset ja juurekset sekä sienet, munakoisot ynnä muut ihanuudet joille kunnon paistopinta tekee kunniaa. Maillard-reaktio nyt vaan on kaunis asia, eikä yhtä upeaa paistopintaa saa aikaan niin helposti huonolla pannulla!

valurautapannu

Veitset terään

Siitä päästäänkin sopivasti toiseen kehityshankkeeseen keittiössäni: veitsiin. Ei tarvitse olla ammattikokki tietääkseen, että veitset ovat keittiössä tosi oleellisessa roolissa. Olen omistanut kuitenkin valtaosan elämästäni lähinnä sellaisia semiteräviä sekundaveitsiä, joilla homma korkeintaan jotenkuten hoituu. Sekaan mahtuu useampikin lahjoituksena saatu yksilö, joista olen aikoinaan ollut kovinkin kiitollinen, kun avioeron yhteydessä jouduin aloittamaan keittiövarustelut osittain tyhjästä. Silloin ei ollut varaa satsata sellaisiin yksityiskohtiin kuin veitsiin ja toisten jämät olivat itselle aarre! Jotenkin tuo mentaliteetti on päässyt jäämään päälle, vaikka elämäntilanne on nykyään jo aivan eri.

Olen kartuttanut vähän parempien veitsien valikoimaani viime vuosina muutamalla yksilöllä, mutta nyt sain Fiskarsilta niin upean valikoiman kokkiveitsiä, että eiköhän näillä pärjätä seuraava vuosikymmen. Minulla on nyt sekä Norden-sarjan kokkiveitsiä kahdessa koossa, että Fiskars Titanium –sarjan iso kokkiveitsi, joka on niin terävä ja hieno että hyvä kun uskallan siihen koskea 😀 Veitsitekniikkaa saakin nyt todella treenata ja hyvä niin! On jo korkea aika.

Fiskars Norden veitset

Fiskars Norden veitsi

Lueskelin muuten Fiskarsin sivuilta uusien veitsieni ominaisuuksista tätä juttua varten ja totesin samantien olevani aiheesta aivan ulalla. Huomaa, ettei veitsiin ole tullut juuri panostettua, kun  “optimaalinen 26 asteen teroituskulma”, ”V-hionta” ja ”titaanikarbidihiukkasten laserointi” eivät äkkisilteen sano minulle niin mitään! Näitä kaunottaria hypistellessä motivaationi opetella veitsiasioiden perusteet – kuten vaikkapa ihan vain veitsien oikeaoppinen teroittaminen – hypähtää kuitenkin sille tasolle, että ehkäpä teroituskulman merkityskin tästä vielä tälle kotikokille aukenee.

Teroituspuikko minulta nimittäin jo löytyykin! Sen sain aikoinaan isältä, joka oli taas vuorostaan saanut sen liikelahjaksi fileerausveitsen kylkiäisenä (joka minulta löytyy tietysti myöskin). Ehkä tästä hamsteriudesta on joskus siis ihan hyötyäkin 😀 Eikä huolta että nyt se pilaa ne uudet veitsensä: aloitan teroitustreenit tietysti niillä semitylsillä!

bibimbap reseptiDolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap

Ja nyt asiaan päivän resepti: dolsot bibimbap valurautapannussa! Bibimbap on korealainen erilaisilla lisukkeilla päällystetty riisikulho, jolla palkitsen itseni usein perjantailounaan merkeissä Bulevardin ravintola Giwassa. Dolsot bibimbap on käytännössä sama ruoka, se vain tarjoillaan tavallisen kulhon sijaan tulikuumasta kivikulhosta (dolsot). Kuumassa kulhossa ruoka pysyy lämpimänä pidempään ja lisäksi kulhon pohjalla olevaan riisiin syntyy kuumassa kivikulhossa mitä ihanin rapea kerros, jota rakastan yli kaiken. Mitä taas tulee päällisiin, ne voivat olla pyttipannun tapaan hieman mitä vaan: erilaisia ja eri tavoin valmistettuja vihanneksia ja proteiinia sekä erilaisia kastikkeita. Ja kaiken kruunaa yleensä joko paistettu kananmuna tai raaka keltuainen!

Koska harvalla suomalaisella on kotonaan tähän ruokaan tarvittava kivikulho, voi ruuan onneksi valmistaa myös valurautapannussa: uusi 24 senttinen Fiskars Norden valurautapannuni on kooltaan kuin omiaan kahden nälkäisen dolsot bibimbap -illallista varten. Riisi pannuun rapsakoitumaan, täytteet ja kastikkeet päälle, sekoitus ja syömään. Kuumassa valurautapannussa pöytään kannettu sihisevä ja poksuva dolsot bibimbap on näyttävä ilmestys illallisilla, mutta yhtä lailla siitä on kyllä ollut iloa ihan vain meidän kahden arki-illoissa. Kunhan se pannun pohjalta löytyvä rapea riisikerros jaetaan tasapuolisesti kummallekin!

rapea riisi

bibimbap resepti

bibimbap

Mites ne täytteet?

Mitä tulee täytteisiin, tähän käy todellakin pyttipannun henkeen vaikka mikä vihannes ja proteiini. Koreassa dolsot bibimbapissa on usein nopeasti marinoitua ohuelti suikaloitua lihaa, mutta meillä tätä ruokaa on kokattu toistaiseksi vain vegeversiona. Käytössä on ollut niin savutofu kuin joulusta yli jäänyt seitankin ja vihanneksista kimchi, edamame, sokeriherne, parsakaali, porkkana, retiisi, idut, paistetut sienet ja munakoiso – vähän sen mukaan, mitä kaapista on kulloinkin löytynyt. Koreassa kulhoon lykätään yleensä namul-nimellä kulkevia, mm. soijalla, seesamiöljyllä ja valkosipulilla maustettuja höyrytettyjä tai paistettuja vihanneksia.

Riisinä olen käyttänyt hyvin huuhdottua sushiriisiä, mutta myös basmatiriisiä ja täysjyväriisiä. Koreassa käytetään bibimbapiin käsittääkseni pääsääntöisesti hieman tahmeaa lyhytjyväistä riisiä (voit lukea lisää riisistä (bap) täältä ja tutustua korealaisen riisin valmitamiseen täällä). Tähänastisella kokemuksellani riisin laadun lisäksi tärkeää on sen kosteuspitoisuus: riisi rapeutuu parhaiten, kun se on pannulle laitettaessa tarpeeksi ”kuivaa”. Valuta siis kaikki ylimääräinen neste riisin seasta pois, jos sitä kypsentämisen jälkeen kattilan pohjalta vielä löytyisi. Irtonaiset riisityypit eivät myöskään ymmärrettävistä syistä muodosta yhtä tiivistä kerrosta rapeaa riisiä pohjalle kuin puuroutuvammat riisit – mutta hyvälle maistuvat nekin näin tarjoiltuina!

bibimbap tofu

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

2:lle

vegaaninen, jos jätät kananmunan pois ja käytät vegaanista kimchiä

n. 5 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl kypsentämätöntä riisiä – kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin!)

n. 150 g savutofua

Mausteliemi:

1 rkl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

2 valkosipulin kynttä

Lisäksi:

n. 400 g vihanneksia: parsakaalia, sokeriherneen palkoja, edamamepapuja, raastettua porkkanaa, retiisiä, mungpavun ituja, sieniä, munakoisoa, kevätsipulia, kimchiä… sen mukaan mistä pidät!

2 kananmunaa / munankeltuaista

Korealaisia merileväsipsejä

Paahdettuja seesaminsiemeniä

miedon makuista seesamiöljyä* tai neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

soijaa/suolaa/paahdettua seesamiöljyä maustamiseen

Gochujang-kastike:

2 rkl gochujang-tahnaa

½ rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl sokeria

1 rkl vettä

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(lisää happamuutta halutessasi n. 1 tl omenaviinietikkaa tai loraus kimchin säilöntälientä)

(lisää potkua halutessasi yksi raaka raastettu valkosipulin kynsi)

Soijakastike:

3 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl sokeria

* Mitä tulee seesamiöljyihin, käytän niitä kahdenlaista: paahdettua vahvanmakuista seesamiöljyä mausteena pienissä määrin, mietoa seesamiöljyä paistoöljynä huolettomammin lorotellen. Jos sinulla ei ole mietoa seesamiöljyä, voit käyttää sen sijasta mitä vaan neutraalin makuista paistamiseen sopivaa kasviöljyä.

Valmistelut:

Kypsennä ensin riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pyri haihduttamaan kaikki ylimääräinen kosteus riisistä pois ja valuta se huolella. Riisin kypsyessä paloittele käyttämäsi proteiini. Sekoita mausteliemi ja upota tofu/seitan tms. siihen siksi aikaa, kun pilkot käyttämäsi vihannekset.

Sienet ja munakoison paistan öljytilkassa wokkipannussa kypsäksi ja maustan lorauksella soijaa ja paahdettua seesamiöljyä; parsakaalin, edamamen ja sokeriherneenpalot höyrytän tai kiehautan vesitilkassa kypsäksi. Sokeriherneenpalkojen kärjet on muuten kätevä napsia keittiösaksilla! Porkkanan lisään tähän ruokaan raakaraasteena, retiisit viipaleina (joiden sekaan lorautan joskus tilkan riisiviinietikkaa) ja kevätsipulin silppuna. Ja kimchin sekä pavunidut käytän ihan sellaisenaan 🙂

Kun vihannekset ovat valmiit, lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun muutama ruokalusikallinen miedon makuista seesamiöljyä ja paista käyttämäsi proteiini marinadeineen kuumassa pannussa rapeaksi. Jätä proteiini ja valmistelemasi vihannekset odottamaan riisin valmistumista. Valmista vielä gochujang- ja soijakastikkeet sekoittamalla kaikki kastikkeen raaka-aineet tasaiseksi pienissä kulhoissa.

bibimbap reseptiKun kaikki lisukkeet on valmisteltu ja riisi on pohjalta rapeaa, on aika koota dolsot bibimbap.

bibimbap

dolsot bibimbapEri lisukkeet nostellaan riisin päälle kauniisti säteittäin.

Dolsot bibimbap – kokoaminen:

Kun riisi on kypsää, valmistele valurautapannu: kaada pannulle hieman öljyä ja pyörittele se pannuun tasaisesti. Kuumenna pannu. Nosta riisi pannuun kun se sihisee sitä koskettaessaan. Painele riisi pannuun melko tiiviiksi kerrokseksi ja paista riisiä sitä sekoittamatta keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit kurkistaa rapeustilannetta varovasti riisin reunaa lastalla nostamalla – pyrkimys on saada riisistä rapeaa ja kullanruskeaa. Pannu ei saa olla niin kuumalla, että riisi palaa, muttei myöskään niin miedolla lämmöllä, että riisi ei rapeudu. (Sopiva lämpötila ja paistoaika riippuu käyttämästäsi pannusta ja liedestä.)

Kun riisi on pohjalta rapeaa, ota pannu liedeltä ja asettele sen päälle säteittäin käyttämäsi vihannekset ja proteiini. Paista lopuksi päälle vielä kananmuna tai nosta keskelle raaka keltuainen sekoitettavaksi kuumaan ruokaan (tai lisää paistetut munat / keltuaiset vasta tarjoilulautasille). Jos tarjoilen tätä ruokaa kavereille, nostan valurautapannun lopuksi liedelle uudelleen siksi aikaa, että pannu alkaa taas sihisemään ja poksumaan – ja kannan sen vasta sitten tarjolle. Nostan myös kastikkeet pöytään niin, että jokainen saa laittaa niitä annokselleen sen verran kuin tahtoo.

Ruoka sekoitetaan pannussa ja jaetaan ruokailijoille. Itse sekoitan ruuan mieluiten ensin kevyesti niin, että rapea riisikerros jää viimeisenä pannuun, josta se sitten jaetaan tasaisesti kaikille ruokailijoille. Jokainen voi viimeistellä annoksen haluamallaan määrällä kastikkeita, sekä merileväsipseillä ja/tai paahdetuilla seesaminsiemenillä 🙂

bibimbap ohjeEnnen tarjoilua kaikki sekoitetaan yhteen ja annostellaan kulhoihin…

gochujang kastike… annos viimeistellään paistetulla munalla, merileväsipseillä, seesaminsiemenillä ja kastikkeilla…

dolsot bibimbap

…ja eikun syömään!

Ps. Oletko sinä jo tutustunut bibimbapiin ja/tai dolsot bibimbapiin? Korealainen ruokakulttuuri on minusta valtavan kiinnostavaa. Olenkin lähdössä vihdoinkin ensimmäistä kertaa Koreaan, tutustumaan siihen ihan paikan päällä. Täytyy ehkä etsiytyä siellä jollekin kokkailukurssille oppimaan lisää! Tähänastinen repertuaarini on melko suppea, olen kokkaillut lähinnä tulisia riisikakkuja eli tteokbokkia. Liemessä -blogin Soul-vinkit tulevat siis pian tarpeen 🙂 Muitakin matkavinkkejä vastaanotan ilolla!

205 views

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

by Juulia
Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

kanansydämetPaistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

broilerin sydän resepti

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

broilerin sydämet

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

paistetut kanansydämet

kanan sydämet

43 views

Veriappelsiinipasta

by Juulia 0 Comments
Veriappelsiinipasta

veriappelsiinipastaVeriappelsiinipasta avokadolla, chilillä, säilötyllä sitruunalla ja kevätsipulilla.

Veriappelsiini + pasta = ♥

Veriappelsiinisesongin aikana tuppaan syömään veriappelsiinia vähän kaikenlaisissa ruuissa: salaateissa, jälkkäreissä, puurossa, padoissa, paistoksissa… sekä pastassa! Muutaman vuoden takainen trendiruoka veriappelsiinirisotto ei jostain syystä ole ensitestin jälkeen jäänyt repertuaariin, mutta veriappelsiinipasta sen sijaan on.

Hedelmien laittaminen suolaiseen ruokaan on jotain, mitä en olisi kaikki rehut mieluiten yhteen sotkematta syövänä teininä kuvitellutkaan ikinä tekeväni, mutta onneksi nuoruuden ennakkoluulot ovat jo ajat sitten hälvenneet. Taannoinen kokeiluni paahdettujen viinirypäleiden ja uunifetapastan yhdistelmästä oli menestys, ja samoin kävi silloin kun ensimmäisen kerran laitoin alunperin salaatiksi väsäämäni verigreippi-fenkolisalaatin spagetin sekaan. Tästä jutusta löydät kootusti kaikki sitrushedelmiä hyödyntävät reseptini 🙂

säilötty sitruunaSuolaan säilötty sitruuna

Yksinkertaisimmillaan veriappelsiinipasta valmistuu niin, että keitetyn pastan sekaan lorotellaan laadukasta oliiviöljyä ja lohkotaan yksi veriappelsiini per lautasellinen. Omasta mielestäni kaveriksi sopii loistavasti avokado, kevätsipuli sekä reilu annos vastarouhittua mustapippuria, sormisuolaa unohtamatta.

Tänään tuunasin perusreseptiäni kuitenkin muutamalla hauskalla lisällä: valkosipulilla, suolaan säilötyllä sitruunalla sekä ripauksella kuivattua chiliä. Valkosipulin ja chilin potkua säestää suolaan säilötyn sitruunan aromikas kirpeys ja lopputulos on kivasti öljyn ja avokadon ansiosta täyteläinen, veriappelsiinin ansiosta raikas. Ja mikä parasta, veriappelsiinipasta valmistuu siinä ajassa, kun pastan keittää.

veriappelsiinipasta

veriappelsiinipasta

Jos hedelmät sopii sunkin mielestä ruokaan, ei muuta kuin veriappelsiinipasta tekeille ennen kuin veriappelsiinisesonki tältä vuodelta päättyy 🙂

Veriappelsiinipasta

2:lle

vegaaninen

n. 200 g spagettia (ei munapastaa)

2 veriappelsiinia

2 pientä kypsää avokadoa

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 2 tl suolaan säilötyn sitruunan kuorta + 1 tl säilöntälientä

ripaus chiliä (tulisuusasteen ja maun mukaan)

2-3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

1 kevätsipuli

sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen (tarkista keittoaika paketista). Sillä välin kun pasta kypsyy, leikkaa kahdesta veriappelsiinista veitsellä kuoret irti ja paloittele hedelmäliha. Kerää talteen kaikki hedelmästä irtoava mehu. Itse tykkään säästää muutaman viipaleen pastan päälle koristeeksi. Kuutioi yksi avokado, puolita toinen ja viipaloi puolikkaat pastan päälle nostettavaksi viuhkaksi (tai kuutioi sekin pastaan sekoitettavaksi). Silppua kevätsipuli.

Silppua pieni määrä säilötyn sitruunan kuorta hyvin pieneksi kuutioiksi ja raasta valkosipuli sitruunankuoren sekaan. Valuta päälle veriappelsiineista irronnut mehu ja lisää lusikallinen suolaan säilötyn sitruunan säilöntälientä. Lisää vielä maun mukaan hieman kuivattua chiliä. Sekoita hyvin ja jätä valkosipuliseos odottelemaan pastan kypsymistä – suola ja happo pehmentävät raa’an valkosipulin makua hieman.

Kun pasta on kypsää, valuta se. Ota talteen puolisen desiä keitinvettä erilliseen kippoon. Sekoita kattilassa pasta, veriappelsiinin ja avokadon palat, kevätsipulisilppu, valkosipuliseos sekä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Lisää tarpeen mukaan pastan keitinvettä notkistamaan seosta. Nosta pasta lautasille ja viimeistele se muutamalla veriappelsiiniviipaleella ja avokadoviuhkalla. Itse rouhin päälle vielä mustapippuria ja lisään ehkäpä tässäkin kohtaa vielä vähän chilihiutaleita, sormisuolaa ja neitsytoliiviöljyä.

veriappelsiinipasta

717 views

Tomaattiset valkopavut

Tomaattiset valkopavut

englantilainen aamiainenTomaattiset valkopavut + rapeaksi paistettu muna leivällä ja rutosti kahvia. Ai että!

Unelmien aamiainen on katettu!

Unelmien aamiainen on katettu. Mitä siihen kuuluu? Jos minulta kysytään, niin siivu hapanjuurileipää, papuja tomaattikastikkeessa ja paistettu muna valuvalla keltuaisella. Runsasta määrää kahvia unohtamatta! Toisinsanoen, ei niin mitään tuoretta 😀

En ole jostain syystä koskaan oikein saanut juurrutettua rutiineihini aamiaisia, jotka koostuisivat jostain tuoreesta. Kiskon mielelläni välipalaksi vihersmoothieita ja erilaisia kulhoja marjoilla tai hedelmillä, mutta aamulla en niitä jaksa väsätä. Niinpä arkiaamuni alkavat lähinnä itseleivotulla leivällä ja maitokahvilla, eikä juuri muulla. Viikonloppuisin ja loma-aikoina jaksan kuitenkin vääntää vähän enemmän: tehdä itse papuja tomaattikastikkeessa ja paistaa sen munan siihen leivälle. Jos oikein innostun, paistan vielä mukaan herkkusieniäkin! Eikä ole juuri paremmasta väliä.

pavut tomaattikastikkeessa

Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa

Ensikosketukseni papuihin tomaattikastikkeessa sijoittuu lapsuuteeni. Kävimme äidin ja isän kanssa kiertämässä autolla eteläistä Brittien saarta kahden viikon ajan kun olin kymmenen. Kun kerran pääsin perinteisen englantilaisen aamiaisen makuun, ei paluuta ole ollut! Tomaattisten papujen himo on iskenyt siitä asti aina tasaisin välein, ja yleensä hoidan tilanteen hakemasta kaupasta purkillisen säilykepapuja. Ne nyt vaan ovat just sellaisia kuin pitää! Pidän niistä niin paljon, että syön niitä vaikka kylmänä suoraan purkista.

Yhtä säännöllisin välein olen myös yrittänyt replikoida säilykepapuja tomaattikastikkeessa itse, enkä ole tähän päivään mennessä siinä täysin onnistunut. Ehkä se on kotikeinoin mahdotonta tai sitten huudan heurekaa joskus eläkeikäisenä 😀 Onneksi kotitekoiset tomaattiset valkopavut ovat aivan yhtä herkullisia kuin nostalgiset säilykepavutkin, vaikka erilaiselle tietysti maistuvatkin. Ehkä ne ovat jopa parempia – ainakin siinä mielessä, että niissä ei ole mitään ylimääräistä ja kaikkien raaka-aineiden määrän saa valita itse.

tomaattiset valkopavut

En ole jostain syystä viime aikoina löytänyt lähikaupoistani pieniä valkoisia papuja, mutta voipapuja onneksi sentään. Niinpä päivän resepti on tarkemmin ottaen tomaattiset voipavut. Tämä sama resepti onnistuu kuitenkin myös pienillä valkoisilla pavuilla, kunhan keittoaikaa vaan rukkaa pienemmille pavuille sopivaksi.

Pruukaan keittää liotetut pavut ensin kypsiksi suolattomassa vedessä ja yhdistää ne vasta sitten tomaattikastikkeeseen, jota yleensä keitän kasaan jonkin verran jo ennen papujen lisäämistä. Lopullista seosta keittelen kasaan välillä enemmän, välillä vähemmän, riippuen vähän mihin tarkoitukseen pavut tulevat ja mikä on kulloinenkin mieliteko. Välillä ohuempi tomaattikastike on just se mitä kaipaan, se kun suorastaan hujahtaa paahdettuun leipäviipaleeseen. Sokeria en lisää ihan niin paljoa kuin säilykepurkissa olisi, mutta pieni määrä on ehdottomasti tarpeen ja omaan makuuni paras valinta on joku aromaattinen tummempi sokeri. Ja vaikka tomaateissa hapokkuutta on jo omasta takaa, lisään aina sekaan myös pienen lorauksen etikkaa!

Tomaattiset valkopavut

250 g kuivia voipapuja tai valkopapuja + tuplasti vettä

(pieni pala kombua)

Tomaattikastike:

300 g tuoreita tomaatteja

3 valkosipulin kynttä + loraus öljyä

n. 1 tl suolaa + maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 2 rkl tummaa sokeria (esim. kookossokeria)

1 tl omenaviinietikkaa tai sherryviinietikkaa

Lisäksi:

yrttejä: esim. muutama tuore timjaminoksa, rosmariinioksa, laakerinlehtiä, salviaa / 1-2 tl kuivattuja yrttejä

(100-150 g kokonaisia kirsikkatomaatteja)

Liota papuja kaksinkertaisessa määrässä vettä vähintään puoli vuorokautta. Jos haluat, lisää liotusveteen pala kombulevää, se tekee mahdollisesti pavuista hieman helpompia ruuansulatukselle – lue lisää täältä). Huuhdo pavut liotuksen lopuksi (ja poista kombu). Laita pavut sitten isoon kattilaan ja peitä vedellä, jota saa olla vähintään pari senttiä papujen pinnan yli. Keitä pavut kannen alla pehmeiksi, muttei kuitenkaan hajoaviksi. Tähän menee pavuista ja liotusajasta riippuen noin 45-75 minuuttia.

Papujen kiehuessa valmista tomaattikastike: soseuta kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja kaada seos kattilaan (tai soseuta kaikki suoraan kattilassa sauvasekoittimella). Keittele kastiketta, kunnes se hieman sakenee. Jätä tomaattikastike kannen alle odottelemaan papujen kypsymistä.

voipavut

Kun pavut ovat pehmeitä, kippaa ne tomaattikastikkeen sekaan. Lisää maun mukaan yrttejä. Itse heittelen sekaan tässä vaiheessan monesti vielä kourallisen kokonaisia kirsikkatomaatteja. Ne jäävät hauskoiksi, hieman tuoreemman tomaatin makuisiksi sattumiksi papujen joukkoon. Jatka keittelyä liedellä vielä sen verran, että tomaattikastike ja sen maut imeytyvät papuihin (ja kirsikkatomaatit halkeilevat) ja saat kastikkeen koostumuksesta omaan makuusi sopivan. Voit halutessasi myös laittaa pavut missä tahansa uuninkestävässä kannellisessa astiassa uuniin, noin 175 asteeseen. Anna papujen muhia siellä kannen alla sopiviksi.

Tomaattiset valkopavut maistuvat minusta parhailta rapeaksi paistetun kananmunan ja hapanjuurileipäviipaleen kera. Mutta ihan kuten säilykepavutkin, syön näitä mieluusti myös kylmänä suoraan purkista.

tomaattiset valkopavut

tomaattiset valkopavutHieman ohuempi tomaattikastike imeytyy ihanasti leipään

79 views