Rehulautanen Vol. 2

Rehulautanen Vol. 2

rehulautanen

Kun olin pieni, äidilläni oli tapana kiikuttaa lautasellinen rehuja mutusteltavakseni kesken leikkien, teeveen kastelun tai läksyjenteon. Lautasella saattoi olla kokonainen tomaatti, pätkä kurkkua tai porkkanaa, joten kyseessä ei todellakaan ollut mikään “salaatti”. Kaikki oli esillä sellaisenaan, joten esim. porkkanasta saattoi halutessaan jyrsiä vaikkapa veistoksen. Simsalabim, ruuasta tuli leikkiä.

Nostan äidille hattua sillä, että lautaselle laitettiin todellakin ihan juuri sitä, mikä kulloinkin oli tuoretta. Keväällä herkuttelimme mehevällä varhaiskaalilla, ja äiti opetti käärimään kaalinlehdet rullalle kuin sikari. Kesällä lautasella oli usein kyssäkaalia, naurista ja lanttuakin. Kaikki maistui aina ja opin siinä sivussa rakastamaan raakoja vihanneksia!

rehulautanen

Kiitos äidin rehulautasten laitan edelleen itselleni säännöllisen epäsäännöllisesti mutustelukulhollisia. Perinteen mukaan en minäkään pilko rehujani sen kummemmin, kunhan pätkäisen kurkusta sen pituisen palan jonka kulloinkin tahdon. Jos oikein haluan hemmotella itseäni, saatan ostaa kaupasta luomukermaviiliä ja dippijauhepussin (jep, luit oikein, kaupan dippimaustepussin!) ja sitten dippailen menemään rehulautaselliseni vaikkapa sängyssä kirjaa lukien. Ah, onnea!

Vierastin itseasiassa pitkään oikeita salaatteja, ja varsinkin salaatinkastikkeita. Halusin syödä rehuni erikseen ja sellaisenaan, ja taisin olla pitkälti yli kaksikymppinen ennen kuin maistoin ensimmäisen kerran salaatinkastiketta salaatin seassa. Noh, loppu on silkkaa rehurakkautta, sillä nykyäänhän voin aivan pokkana sanoa, että lempiruokani on salaatti. Älkää pliis vaan kysykö että mikä salaatti, siinä kohtaa valinta muuttuu mahdottomaksi! Sama koskee oikeastaan salaatinkastikkeita. Ainoat salaatinkastikkeet, joista en niin välitä, ovat majoneesipohjaisia.

(Jos haluat tietää, mitkä ovat lempi salaatinkastikkeitani, kurkkaa tämä juttu!)

tahinikastike

Rakensin taannoin erästä kuvahaastetta varten Instagramiini kuvan teemalla “vihreä”, ja koska rehulautaset ovat minulle niin kovin tärkeitä, päädyin tekemään sellaisen ikäänkuin kunnianosoituksena äidilleni. Tätä kuvaa varten tosin päädyin stailaamaan rehulautastani aika rankasti.

Esteettisitä syistä lautaselle päätyi varhaiskaali lehtien sijaan lohkoina, avomaankurkku pätkän sijaan kiehkuroina ja sokeriherneenpalotkin nätisti halkaistuina. Rouhin pinnalle mustapippuria, ripottelin sormisuolaa, revin mukaan muutaman kirvelinoksan… Eikä siinä vielä kaikki: murustelin lautaselle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa ja pyöräytinpä mukaan pienen kulhollisen yhtä lempikastikettani, limetti-jugurtti-tahinikastiketta.

Rehulautanen vol. 2 taitaakin itseasiassa olla … salaatti.

Limetti-jugurtti-tahinikastike

1:lle

1 reilu ruokalusikallinen tummaa suolaista* tahinia

½-1 limetin mehu

2-3 rkl kreikkalaista jugurttia tai kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(1 tl vaahterasiirappia)

Sekoita limetin mehua tahiniin, kunnes seos hieman notkistuu. Tässä voi mennä hetki, joten ole kärsivällinen! Riippuen, kuinka mehukas limetti sinulla on, saatat tarvita puolikkaan tai kokonaisen limetin. Limetin voi halutessaan vaihtaa toki myös sitruunaan. Sekoita tahiniseokseen sitten muutama ruokalusikallinen jugurttia ja makeuta kastike halutessasi pienellä tilkalla vaahterasiirappia. Lopputulos on kirpeä, täyteläinen, paahteinen, kermainen, uijuijui!

* Mikäli käytät suolatonta tahinia, muista maustaa kastike ripauksella suolaa.

Stailattu much?

Tältä se annos sitten aivan lopuksi näytti. Onhan kaikki rekvisiittakin nimittäin syötävä!

39 views

Paahdettu munakoiso misotahnalla

Paahdettu munakoiso misotahnalla

paahdettu munakoiso

Munakoiso on yksi lempi raaka-aineitani! Rakastin sitä jo lapsena, kun äiti kokkaili uunissa munakoisopihvejä. Munakoison koostumus on minusta ihanaa ja toisin kuin monet, tykkään siitä myös ns. rapsakampana – esimerkiksi ne pienet pyöreät munakoisot, joita thaimaalaisissa curryissä käytetään, ovat minusta tolkuttoman hyviä!

Munakoisoruuista suosikkejani on edelleen uunissa paahdettu munakoiso, vaikka rakastankin myös baba ganoush -tahnaa ja munakoisopastaa. Tosin toisin kuin äidin köökissä 80-luvulla, meillä paahdettu munakoiso saa mausteeksensa suolaripauksen sijasta misotahnaa.

miso munakoiso

Tiesittekö muuten, että munakoiso on kasvitieteellisesti marja, eikä suinkaan vihannes. Näitä marjojahan onkin sitten ihan joka lähtöön: on paksua, lyhyttä, ohutta, pitkää, tummaa sekä vaaleaa violettia, valkoista, keltaista, vihreää, oranssia, raidallista, pyöreää, pikkuruista, jättimäistä, käppyrää, suoraa… ja ne ovat kaikki minusta yhtä ihania.

Tähän reseptiin käytän kuitenkin mieluiten ohuita ja pitkiä japanilaisia munakoisoja, jos vain saan niitä käsiini.

Paahdettu munakoiso misotahnalla

250 g ohuita japanilaisia munakoisoja

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista misoa

1½ rkl miriniä

½ rkl vaahterasiirappia

¼ tl seesamiöljyä

Halkaise munakoisot pitkittäin kahtia. Viillä munakoisojen pintaan vinottaisia muutaman millin syvyisiä viiltoja. Sekoita loput raaka-aineista yhteen ja sivele munakoisoille. Laita munakoisot uunivuokaan ja paahda 225 asteisen uunin ylätasolla n. 20-30 minuuttia, tai kunnes munakoiso on täysin kypsää ja pinnaltaan kullanruskeaa. Laske pelti tarvittaessa keskitasolle, jos munakoisot uhkaavat saada liikaa väriä olematta vielä kypsiä.

Tarjoa paahdettu munakoiso heti!

paahdettu munakoiso

Meillä näitä misolla maustettuja japanilaisia ohuita paahdettuja munakoisoja syödään useimmiten joko vegaanisten temakien tai onigirazun täytteenä, mutta tällä kokkailukerralla täytin niillä riisikulhon.

Mukaan pääsivät myös paahdetut kuningasosterivinokkaat ja savuiset shimejit edellisestä reseptistäni, sekä hieman höyrytettyä parsaa. Tämäntyyppinen riisikulho ei minusta ole myöskään täydellinen ilman kevätsipulisilppua ja kunnon lorausta soijaa!

Ps. Kypsennysaika riippuu käyttämiesi munakoisojen paksuudesta. Mikäli käytät tavallista, “paksua” munakoisoa, viipaloi se poikittain vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Pps. Näin kesällä misomunakoisot voi toki myös grillata!

Ppps!! Munakoiso kannattaa säilyttää huoneenlämmössä esim. paperipussissa. Jääkaappi on munakoisolle liian kylmä ympäristö. Pussi kannattaa pitää kaukana etyleeniä tuottavista hedelmistä, se nimittäin nopeuttaa munakoison pilaantumista. Munakoiso olisi hyvä käyttää kolmen päivän sisällä ostamisesta. Jos lykkäät sen kuitenkin sinne jääkaappiin, kääri munakoiso paperiin (joka imee ylimääräistä kosteutta) äläkä sulje sen säilytyspussia. Munakoiso on herkkä säilytettävä!

paahdettu munakoiso

77 views

Paahdettu kuningasosterivinokas & savuiset shimejit

Paahdettu kuningasosterivinokas & savuiset shimejit

kuningasosterivinokas

Jos metsään haluat mennä nyt…

Näin sienikauden pikkuhiljaa jo käynnistyessä on kiva ottaa varaslähtö sienikokkailuun itsekin! Sienimetsään en kuitenkaan vielä suuntaa, vaan kauppaan – hakusessani on nimittäin vähän harvinaisemmat viljellyt sienet. Sienestys on mahtavaa puuhaa … siis silloin kun onnistaa, eikä minua ole onnistanut sienimetsällä pariin vuoteen. Valkoiset ja ruskeat herkkusienet, siitakkeet ja portobellot löytyvät vaivatta ihan lähikaupasta, mutta hieman jännempiä shimejisieniä, enokisieniä, osterivinokkaita ja kuningasosterivinokkaita pitää kuitenkin jo melkeinpä metsästää. Ei tämä sienestys kaupassa siis aivan takuuvarmaa puuhaa ole sekään!

Shimeji- ja enokisieniä olen bonganut itse useimmiten aasialaisista marketeista, eivätkä ne siellä maksa paljoa. Shimeji-sieniä löytyy niin valkoisena kuin ruskeanakin ja ne kasvavat söpösti nipussa. Osterivinokaat sen sijaan ovatkin osoittautuneet vähän vaikeammiksi löytää, puhumattakaan kuningasosterivinokkaista! Ensimmäinen hyppysiini saama kuningasosterivinokas löytyi itseasiassa vasta nyt keväällä Stockan Herkusta, jossa se olikin sitten jo reilusti tyyriimpi tuttavuus.

kuningasosterivinokas

Kuningasosterivinokas

Kuningasosterivinokas aka putkivinokas on kuitenkin niin ihana sieni, että näin ensituttavuuden jälkeen ostan sitä varmasti joka kerran kun se vastaani tulee, oli hinta mikä oli. Kuningasosterivinokas on lähestulkoon kokonaan vartta, ja sen rakenne on ihanan murea ja “lihaisa”. Se soveltuu loistavasti esim. grillattavaksi, uunissa viipaleina paahdettavaksi tai jopa haarukalla “nyhdettynä” vegaanisen bolognesen pohjaksi tai hodarin täytteeksi. Sitä voi syödä myös raakana!

Minusta kuningasosterivinokas on – kuten muutkin hieman harvinaisemmat viljellyt sienet  –  loistava valinta hieman juhlavammalle kasvisaterialle. Kokkasin itse ekat osterivinokkaani japanilaisittain maustettuina uunissa ja tarjosin ne vegaaniseurueelle temakien täytteenä. Ruoka oli varsin onnistunutta! Ainoa virhe, minkä tein, oli sienien määrä… oli kyseessä sieni tai sieni, pitäisi aina muistaa kuinka paljon ne kokatessa kutistuvat.

kuningasosterivinokas

Paahdettu kuningasosterivinokas

150 g kuningasosterivinokasta

1 rkl oliiviöljyä

1½ rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

¼ tl yuzukoshōa (*

¼ tl shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

*) Yuzukoshō on japanilainen yuzu-hedelmästä ja chilistä tehty fermentoitu supervahva maustetahna, johon olen totaalisesti hurahtanut. Mikäli et saa käsiisi yuzukoshōa, voit lisätä mausteliemeen ruokalusikallisen limettimehua, hieman sen raastettua kuorta sekä maun/tulisuuden mukaan kuivattuja chilihiutaleita. Samaan lopputulokseen et näin pääse (jos maistat joskus yuzukoshōa niin ymmärrät miksi), mutta saat kuitenkin mukaan hieman sitruksista potkua!

Valmistus:

Sekoita mausteliemen raaka-aineet keskenään. Viipaloi kuningasosterivinokas pitkittäin n. 3 mm paksuisiksi siivuiksi. Viillä siivujen pintaan kevyesti ruudukko, mutta varo leikkaamasta sienen läpi! Sivele sienet mausteliemellä ja levitä ne uunipellille. Paahda sieniä 225 asteisen uunin ylätasolla 15-20 minuuttia tai kunnes sienet ovat kauniin ruskettuineita ja paikoin jopa rapeita. Tarjoa heti!

kuningasosterivinokas

shimeji sieni

Shimeji-sieni

Shimeji-sieniin tutustuin ensimmäisen kerran tehdessäni Jenni Tuomisen Kansleri Pop Up -kirjan ohjeella ramenkeittoa. (Silloin tutustuin muuten moneen muuhunkin nykyiseen lempiraaka-aineeseeni!)  Shimeji-sienet ovat melko pieniä, joten niitä paistaessa pitää olla tarkkana etteivät ne kärähdä. Tykkään silti käyttää ne nopeasti paistinpannun lisäksi myös uunissa, jolloin ohuempi osa sienestä muuttuu melkeinpä sipsimäisen rapeaksi.

Toisin kuin kuningasosterivinokas tai toinen aasialaisista kaupoista tuttu pikkusieni, enoki, shimejiä ei suositella syötäväksi raakana.

Savuiset shimejit

150 g shimejisieniä

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl soijaa

1 rkl miriniä

1 tl sokeria

n. ½ tl nestesavua

n. ¼ tl srirachaa

Paista sienet paistinpannulla öljyssä kullanruskeiksi. Sekoita mausteliemen raaka-aineet keskenään ja lisää pannulle. Jatka paistamista, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin ja tiivistyy siirappimaiseksi. Varo polttamasta!

Voit halutessasi levittää sienet vielä leivinpaperoidulle pellille ja nahkeuttaa niitä hetken – siis tosiaan, hetken eli max 5 minuuttia – 200 asteisessa uunissa. Muutama vahvasti paahtunut sieni on lopputuloksen kannalta ihana sattuma, kokonainen pellillinen mustuneita sieniä on surku.

shimeji

Meillä savuiset shimejit ja paahdettu kuningasosterivinokas syötiin tosiaan siis taannoin vegaanisen temakin täytteenä. Täytteenä temakeille oli sienien lisäksi parsaa, avocadoa sekä misolla maustettua paahdettua japanilaista munakoisoa. Ruoka maistui kaikille paremmin kuin hyvin, mutta varsinkin temakien kääriminen osoittautui hauskaksi ohjelmanumeroksi kaikille!

Ps. Resepti paahdetuille miso-munakoisoille seuraa perästä! 🙂

37 views

Punaviinissä haudutettu mustekala aka punkkulonkero

Punaviinissä haudutettu mustekala aka punkkulonkero

mustekala

Rakastan mustekalaa! Olivat ne sitten grillattuja, fritattuja, haudutettuja tai marinoituja, kaikenlaiset lonkerot ovat maittaneet minulle jo vuosia. Eniten pidän pikkuruisista mustekaloista, jotka on grillattu kokonaisena. Varsinkin rapeaksi paistettujen imukuppien suutuntuma jotenkin vetoaa minuun, joten en yleensä voi yksinkertaisesti vastustaa mustekala-annosia.

Nykyään on tällaisella mustekalafanilla onnenpäivät, kun lähikaupankin kalatiskistä löytyy jos jonkinlaista lonkeroista. On seepiaa, on kalmaria, on isoa ja on pientä. Ei siitä kauaa ole, kun ainoa mustekala jota saattoi kuvitella kaupasta bongaavansa, oli paneroitu pakasterengas (ja siitähän en sitten niin piittaakkaan).

mustekala

Jokin on kuitenkin estänyt minua pitkään tarttumasta tuoreeseen mustekalaan keittiössä. Ehkä olen katsellut liikaa Avaraa Luontoa ja muita luonto-ohjelmia (Sininen Planeetta II on ehkä upein luontodokkari, minkä olen konsanaan nähnyt), ehkä muuten vaan jänistänyt helposti sitkeäksi väitettyä raaka-ainetta… mutta nytpä tartuin vihdoin toimeen!

Ensimmäinen lonkeroviritelmäni oli mustekalaa punaviinissä – ruoka, joka on jäänyt mieleeni jostain kauan sitten katsotusta kokkiohjelmasta. Punaviinissä haudutettua mustekalaa löytyy niin Kreikasta kuin Italiastakin, enkä enää osaa sanoa kumman maan reseptistä tuossa ohjelmassa aikoinaan oli kyse. Perusidea on kuitenkin, että mustekalaa haudutetaan punaviinissä niin pitkään, että se on varmasti mureaa – ei siis pelkoa siitä, että lopputulos olisi purukumia! Tämän ruokalajin päätymisessä ekaksi mustekalareseptikseni saattoi olla vaikutuksensa myös sillä, että päivänä jolloin kannoin kotiin mustekalan, kaapista löytyi vajaa pullollinen punaviiniä. Win/win!

punaviini mustekala

Tässä varsin yksinkertaisessa ohjeessa mustekala haudutetaan siis punaviinipohjaisessa, melko miedossa liemessä täysin mureaksi. Tämän jälkeen musteakalan nahka hierotaan varovasti irti, mustekala kuivataan ja paahdetaan kuumalla valurautapannulla paikoin hiiltyneeksi. Näin kesällä pannun voi tietysti vaihtaa myös grilliin 🙂

Mustekala punaviinissä

½ kg mustekala

n. 3 dl punaviiniä

n. ½ l vettä

2 tl suolaa

10 mustapippuria

6 valkosipulin kynttä

1 mieto chilipaprika / n. 1 tl kuivattua chiliä

muutama oksa rosmariinia ja/tai timjamia

Laita isoon kattilaan kaikki liemen aineet vettä lukuunottamatta. Huuhdo mustekala huolella, poista sen mustepussi, sisälmykset, silmät ja “nokka”, mikäli kalatiskillä ei ole tehty tätä jo. Voi halutessasi leikata mustakalan muutamaan osaan, jos se ei muuten meinaa mahtua kattilaasi. Lisää lopuksi kattilaan niin paljon vettä, että mustekala peittyy liemeen.

Keitä mustekalaa noin tunti, tai kunnes haarukka uppoaa siihen täysin vastuksetta. Kuivaa mustekala ja hiero varovasti sen verran nahkaa irti, mikä suostuu helposti irtoamaan. Ei ole niin nuukaa mielestäni, vaikka vähän lonkeroihin nahkaa jääkin.

Leikkaa sitten lonkerot irti ja viipaloi muu ruumis renkaiksi. Paista mustekalapaloja tulikuumalla valurautapannulla (tai grillaa) kunnes ne ovat sieltä täältä hiiltyneet. Tarjoile heti pikku naposteltavana sellaisenaan esim. aiolin, sitruunalohkojen, oliivien ja persiljan kera, tai lisää lautaselle vaikkapa muutamat rapeaksi paistetut perunat annosta täydentämään.

49 views