Vaimomatskuu ruokablogi

Ruokahullun päiväkirja - kaikenlaista nälkään ja janoon

Tomaatti, viinirypäle, herkut ja aarteet

By Kommentoi

tomaatti viinirypäle salaattiTomaatti, viinirypäle +  herkut ja aarteet

Heipä hei elokuu!

Edellisestä postauksestani on vierähtänyt nyt useampi viikko, jona aikana olen nautiskellut kesästä muutamassakin eri paikassa. Ennen kuin pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme reissuun, oli kuitenkin tyhjennettävä niin jääkaappi kuin parvekekin!

Tästä askareesta syntyi kuin vahingossa yksi kesän kivoimmosta salaateista. Oman parvekkeen tomaatteja ja piknikiltä yli jääneitä viinirypäleitä ♥ Sekä jääkaapin ja parvekkeen valikoidut herkut ja aarteet: Fermentoituja kuusenkerkkiä ja vaahterankukkia, pihlajansilmuetikkaa, lipstikkasuolaa, syreenisokeria ja iki-ihana yrttikimara… Niin. Hyvää.

Jump to Recipe

valkoherukka tomaatti viinirypäle

Hifistelysalaatti?

Tämä villiyrttejä ja fermentointia vilisevä kombo saattaa äkkisilteen kuulostaa aikamoiselta hifistelyltä, mutta minun työpanokseni tähän salaattiin oli lähinnä shoppailu. Fermentoidut kuusenkerkät ja vaahterankukat ovat nimittäin peräisin Raseborgs Fermenteristä ja ihanan karvasmanteliarominen pihlajansilmuetikka Ravintola Skuttasta. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumista näihin kumpaankin eri tuotteineen; Skuttaan kannattaa tosin toki mennä myös syömään! Yrtit (ananassalvia, mansikkaminttu ja oliiviyrtti) sekä amppelitomaatti löytyivät alkukesästä PuutarhaNikkareilta ja olen saanut onnistuneesti pidettyä ne koko kesän hengissä. (Jee!)

Syreenisokerin tein alkukesästä itse mutta eipä se syreeni tässä kombossa mihinkään varsinaisesti maistu, kunhan käytin kun kaapissa sitä kerran on. Samoin lipstikkasuola on omaa tekoa ja ohje sille löytyy esim. Kokit & Potit -blogista. Teen sitä kerran kesässä ison satsin ja käytän sitä KAIKKEEN! Muuten työni olikin sitten tosiaan vain yhdistää kaikki nämä ihanat herkut ja aarteet ja todeta että kyllä, tämä on hyvä.

Tomaatti, viinirypäle, herkut ja aarteet

Makeat viinirypäleet, raikkaat tomaatit ja maukkaat yrtit on ihana yhdistelmä! Mausteeksi lorautan aromaattista etikkaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja ripaus sokeria.
Laji alkupala, alkuruoka, lisuke, välipala
Ruokavalio Vegan, Vegetarian
Avainsana salaatti, villiruoka
Annoksia 2 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 5 mins
Kokonaisaika 5 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 200 g kirsikkatomaatteja
  • 100 g viinirypäleitä (siemenettömiä)
  • 2 rkl ekstra neitsyt oliiviöljyä
  • 2 rkl pihlajansilmuetikkaa (tai esim. sherryetikkaa, valkoista balsamicoa, vadelmaviinietikkaa...)
  • 2 rkl fermentoituja vaahterankukkia (tai kapriksia - lehtineen, jos löydät!)
  • 1 rkl fermentoituja kuusenkerkkiä (tai tuoreita/pakastettuja kuusenkerkkiä / n. ½ tl kuivattua kuusenkerkkäjauhetta)
  • ½ tl (lipstikka)suolaa
  • ½ tl syreenisokeria
  • ½ tl vastarouhittua mustapippuria
  • ananassalviaa, mansikkaminttua, oliiviyrttiä (tai: tuoreita yrttejä, maun mukaan)
  • 3-4 rkl valko/puna/viherherukoita (halutessasi)

Ohjeet

  • Pese ja puolita viinirypäleet ja kirsikkatomaatit. Jaa ne kahdelle lautaselle ja ripottele päälle (lipstikka)suola, (syreeni)sokeri ja mustapippuri.
  • Jaa lautasille kuusenkerkät ja vaahterankukat (tai kaprikset ja tuoreet/pakastetut kuusenkerkät/kuusenkerkkäjauhe) sekä tuoreita yrttejä. Lisää sekaan halutessasi vielä valko/puna/viherherukoita.
  • Valele lautasille oliiviöljy ja etikka. Tarjoile heti!
Huom:
Tämä on vallan kevyt salaatti, joka sopii hyvin alkupalaksi tai välipalaksi. Lisää ruokaisuutta annos saa kun sen kaverina tarjoilee palan rapeakuorista hapanjuurileipää - siihen on ihana imeyttää kaikki lautaselle kertyvät mehut! Salaatti sopii hyvin myös vaikkapa paistetun kalan lisukkeeksi.
Huom. Ehdottelemani korvaavat raaka-aineet pihlajansilmuetikalle, fermentoiduille vaahterankukille ja kuusenkerkille eivät todellakaan osu mauiltaan yksi yhteen, mutta toimivat yhtälössä silti varmasti hyvin! Fermentoidun vaahterankukan maku on hapatetun "funky" ja miedon suolainen, ja niiden koostumuksessa on hauskaa puruvastusta. Pikkuiset kaprikset toimivat maultaan ja suutuntumaltaan hieman samalla tavalla!
Mitä tulee yrtteihin, tavallinen salvia ja minttu toimivat tässä varmasti erinomaisesti! Jos meillä olisi parvekkeella kirveliä, laittaisin sekaan varmasti myös sitä. Jos saat käsiisi oliiviyrttiä, suosittelen kyllä kovasti maistamaan myös sitä! Löydät juttuni oliiviyrtistä täältä.

Kotiinpaluusalaatti

Kun palasimme viime viikolla taas kotosalle, ensimmäinen asia mikä oli mielessä, oli uusinta matkallelähtösalaatista. Parvekkeelle oli sopivasti kypsynyt lisää tomaatteja ja yrtit rehottavat vallan runsaana… (Kiitos vaan kasteluavusta äidille!) Tein salaatin kuten ekallakin kerralla, mutta tomaatti + viinirypäle sai seurakseen kourallisen valkoherukoita. Koska tämä annos on vallan kevyt suupala ja meillä oli isompi nälkä, paistoin salaatin kylkeen vielä siikaa! Lopputulos oli, jos mahdollista, vielä parempaa kuin ekalla kerralla.

tomaatti viinirypälesalaatti

Ps. On aika selvää, ettei ihan jokaisen kotoa löydy kaikkia näitä raaka-aineita – ei täältäkään yleensä! Siksi tämän ohjeen naputteleminen nettiin tuntuu hieman hassulta. Olen tästä spontaanista makuyhdistelmästä kuitenkin edelleen niin ilahtunut, etten malta olla sitä teille jakamattakaan… Inspiraatio kokkaamiseen on ollut hukassa lähes koko kesän, oikeastaan pitkälti keväänkin. Tämän annoksen myötä se kuitenkin sai taas kipinää! Ehkäpä jollekin teistäkin syttyy tätä juttua lukiessa ideoita omaan kokkaamiseen. Toivon ainakin kovasti niin!

Hummuskulho, musta valkosipuli -labneh & paahdetut tomaatit

By Kommentoi

hummuskulho

hummuskulho!

Kesällä en aina jaksaisi kököttää kotona kokkaamassa, kun mieli halajaa ulkoilmaan. Auta armias, jos meneillään on vielä helleputki – kokkaamisintoa löytyy vielä vähemmän! Meillä syödäänkin kesäisin monesti nopeita ja yksinkertaisia kylmiä ruokia, jotka voi tarvittaessa kantaa kalliolle naposteltavaksi yksin tai yhdessä ystävien kanssa.

Hummuskulho, musta valkosipuli -labneh & paahdetut tomaatit on juuri tämän kategorian ruoka. Annos valmistuu kaupan hummusta käyttäen hujauksessa ja maistuu ihanalta vaikka grillattujen (eilisten) uusien perunoiden kera!

Jump to Recipe

Psst! Tämän reseptin myötä toivotan kaikille herkullista heinäkuuta! En todennäköisesti postaile uusia ohjeita ennen elokuuta, vaan pidän poikkeuksellisesti lomaa ihan kaikesta, myös blogihommista. Ihanaa kesää just sulle! ♥

hummuskulho

…Musta valkosipuli…

Minimaalisista raaka-aineista syntyy jotain aivan ihanaa, kun yksi annoksen osasista on musta valkosipuli! Valkosipulia hitaasti matalalla lämmöllä fermentoiden syntyy mustia ja pehmeitä kynsiä, jotka ovat maultaan aivan omaa luokkaansa. Mustien valkosipulien maku on kaukana raa’asta tai edes kypsennetystä valkosipulista, ja kuvailisin sitä makeanhappamaksi ja balsamicomaiseksi. Valkosipulihönkää aiheuttavat rikkiyhdisteetkin katoavat pitkän fermentoinnin aikana!

Koostumus muuttuu hitaassa prosessissa niin, että mustuneet kynnet ovat kuin kiinteää hyytelöä. Ne on helppo musertaa haarukalla tahnaksi tai liuottaa vaikkapa nestetilkkaan. Muutama kynsi katoaa aina tosin suoraan kokin suuhun… Musta valkosipuli on koukuttavan herkullisia – kuin karkkia! – ja pyrinkin siksi siihen, että kaapissani on sitä aina.

Mustaa valkosipulia voi olla pienemmistä kaupungeista vaikea löytää, mutta ainakin Ruohonjuuresta sitä kannattaa käydä etsiskelemästä. Sieltä minäkin löysin viime kerralla valmiiksi kuorittujen kynsien lisäksi ihan kokonaisia sipuleitakin! Löydät mustaa valkosipulia käsittelevän blogijuttuni täältä, ja kaikki reseptini joissa sitä olen blogissa käyttänyt taas täältä. Mikäli omistat hyötykasvikuivurin, sirkulaattorin tai riisinkeittimen, voit tehdä mustaa valkosipulia myös itse!  Aikaa se kyllä vie. Ohje kotitekoiselle mustalle valkosipulille löytyy mm. Kivikangas -blogista sekä Utelias Kokki -blogista.

musta valkosipuli

musta valkosipuli

…Labneh…

Labneh eli libanonilainen jugurtti”juusto” taas on käytännössä tiiviin kermaiseksi valutettua, suolalla maustettua rasvaista jugurttia. Labnehia syödään monessa maassa Lähi-Idän ja Välimeren alueelta, ja se sopiikin siksi hummuskulhoon vallan luontevasti! Labnehia voi ostaa monista kansainvälisistä ruokakaupoista valmiina, tai tehdä itse! Riittää, että laittaa rasvaista kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia vaikkapa kahvinsuodatinpussissa valumaan jääkaapiin yön yli, ja valmista on! Mm. Peggyn Pieni Punainen Keittiö -blogista löytyy labnehille ohje, tosin Peggyn herkullisessa ohjeessa on mukana muitakin mausteita kuin suolaa. Vaikka labnehin tekeminen on helppoa, ostan omani yleensä Helsingin Itäkeskuksesta löytyvän Puhoksen ostarin marketeista.

Maustoin labnehin hummuskulhoa varten oliiviöljyyn muussatuilla mustilla valkosipulin kynsillä, sekä ripauksella samaten välimeren alueelta kotoisin olevaa mausteseosta za’ataria. Za’atar sisältää mm. seesaminsiemeniä, sumakkia ja timjamia, ja sitäkin voi tehdä itse. Ainakin Saaralla on Viimeistä Murua Myöten -blogissa sen ohje! Siitä sitten vaan lusikalla hummuksen päälle, samalla kuin rasiallinen kirsikkatomaatteja paahtuu rikki joko uunissa, grillillä tai paistinpannulla. Ihana hummuskulho on ennätysvauhdilla valmis! Tätä on syöty meillä niin lämpimänä kuin jääkaappikylmänäkin. Välillä lusikalla suoraan suuhun lusikoiden, välillä eilisiä grillipottuja kulhoon dipaten… Se on herkullista kaikin tavoin!

hummuskulho

…ja paahdetut tomaatit

“Nopea hikipäivän kesäruoka” -kategoriaan ei varsinaisesti mätsää uunin tai lieden kuumentaminen, mutta tomaatit kannattaa silti minusta kypsentää tähän dippiin. Vaivattomimmin se tapahtuu kuumalla paistinpannulla, jossa tomaatit halkeavat kuumassa öljyssä alta aikayksikön. Uuni toimii myös hyvin, jos sattumalta olisi myös paahtamassa eilisen keitinpottuja rapsakoiksi dipattaviksi… Mutta parastahan tietysti olisi sekä tomaattien että pottujen grillaaminen!

Paahdettuina/paistettuina/grillattuina ja pehmeinä tomaatit sekoittuvat dippiin ihanasti, niin että puolivälissä syömistä kulhossa on sellainen ihana hummuksen, labnehin ja tomaattimehun pyörre. Jos tässä kaipaa oikotietä, voi kulhossa toki käyttää myös kaupan säilöttyjä puolikuivattuja kirsikkatomaatteja, tai itsepalvelusalaattipöydän paahdettuja kirsikkatomaatteja. (Ainakin minun lähikaupassani on tämä yleensä yhtenä vaihtoehtona!) Lopputulos ei ole tietenkään ihan sama, mutta herkullinen sekin!

Käytännön vinkkinä vielä, että vaikka varressaan olevat kirsikkatomaatit näyttävät kuvissa kivalta, on irtonaisena paahdettujen kirsikkatomaattien syöminen paljon helpompaa…

Hummuskulho, musta valkosipuli-labneh & paahdetut tomaatit

Hummuskulho, musta valkosipuli labneh & paahdetut tomaatit valmistuu hujauksessa ja maistuu ihanalta vaikkapa paahdettujen tai grillattujen uusien perunoiden kera!
Laji lisuke, lounas, napostelu, välipala
Ruokavalio Vegetarian
Avainsana dippi
Annoksia 2 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 5 mins
Kokkausaika 15 mins
Kokonaisaika 20 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 300 g kirsikkatomaattia
  • 2 rkl ekstra neitsyt oliiviöljyä
  • 300 g hummusta
  • 1-2 rkl za'ataria
  • sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)

Musta valkosipuli -labneh:

  • 150 g labnehia
  • 6-8 kynttä mustaa valkosipulia
  • 1 rkl ekstra neitsyt oliiviöljyä
  • 2 rkl za'ataria

Lisäksi:

  • n. 300 g paistettuja/grillattuja uusia perunoita tai rapeakuorista leipää

Ohjeet

  • Lorauta paistinpannulle tai uunivuokaan oliiviöljyä. Kippaa kirsikkatomaatit pannulle/vuokaan ja paista joko kuumalla liedellä tai uunissa 200 asteessa tomaatit pehmeiksi ja sieltä täältä halkeilleeksi. Voit myös grillata tomaatit!
  • Jos olet tarjoilemassa hummuskulhon paistettujen perunoiden kanssa, paista ne samalla kuin tomaatitkin. Keitettyjä eilisiä perunoita käyttämällä riittää että perunoihin tulee hieman paistopintaa!
  • Muussaa mustat valkosipulinkynnet öljytilkassa. Sekoita muussi labnehiin ja mausta seos za'atarilla.
  • Lusikoi hummus kahdelle lautaselle. Jaa hummuksen päälle labneh ja kippaa annoksille lopuksi tomaatit liemineen. Mausta kulhot za'atarilla, sekä ripauksella sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Annokset voi halutessaan viimeistellä tuoreilla yrteillä tai syötävillä kukilla!
  • Dippaa hummuskulhoon paistettuja perunoita tai rapeakuorista leipää - tai lusikoi menemään sellaisenaan!
Huom:
Tämä dippi on erinomaisen hyvää myös kylmänä! Teen välillä satsin jääkaappiin, jossa maut tekeytyvät vielä lisää. Seuraavana päivänä annos onkin sitten sitä kaikkein parasta kesä-hiki-lomaruokaa: ei tarvitse kuin alkaa syömään!

Jos vaivattomat hummuskulhot ovat sinunkin juttusi, niin suosittelen vielä kurkkaamaan muutaman vuoden takaisen “purkinavailijan dippilautanen” -ohjeeni!

hummuskulho

Šaltibarščiai – kylmä borssikeitto liettualaisittain

By Kommentoi

kylmä borssikeitto

Kävin viime vuonna Vilnassa ja rakastuin. Sekä kaupunkiin (ihana!!!) että paikalliseen ruokaan! Täytetyt perunamykyt eli Cepelinai: aah. Fine dining ravintola Džiaugsmas: AAH! Mutta mikä sykähdytti kuitenkin kaikista eniten, oli liettualainen kylmä punajuurikeitto Šaltibarščiai: aahhhhhhhhhhh!!!!! ♥

Šaltibarščiai

Šaltibarščiai eli kylmä borssikeitto on sähköisen pinkki ilmestys, joka kuuluu lukemani mukaan liettualaiseen kesään yhtä tiiviisti kuin hyttyset ja saunavihta suomalaiseen. Šaltibarščiai on kirjaimellisesti “kylmä borssi” – osuva nimi tälle ruualle – mutta lisäisin nimeen kyllä vielä adjektiivit herkullinen, helppo ja yksinkertainen!

Jump to Recipe

saltibarsciai

kylmä punajuurikeitto

Tämä virkistävä kylmä punajuurikeitto syntyy valmiiksi kypsennettyjä punajuuria käyttämällä alle kymmenessä minuutissa toisin kuin serkkunsa, perinteinen kuuma punajuuriborssi. Vaivanäköä vaaditaan lähinnä pilkkomisessa ja ainesten yhteen sekoittamisessa, sitten vain odotellaan! Ideaalitilanteessa keiton kannattaa siis antaa tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa ennen syömistä (mieluiten ihan yön yli), mutta aktiivinen työvaihe on ohi hujauksessa. Minä teenkin tätä siksi kerralla aina vähintään tuplasatsin, kun samalla (edelleen: tosi vähällä) vaivalla valmistuu helposti useamman päivän nopea ateria.

Kylmä borssikeitto

Šaltibarščiain raaka-aineet ovat netin kaivelun perusteella lähes poikkeuksetta seuraavat: kefiiri, punajuuri, kurkku, sipulinvarsi, tilli ja kananmuna, joskus mukaan lisätään vielä retiisiä.  Pitkälti samaa kaavaa noudattaa myös puolalainen kylmä punajuurikeitto chlodnik, sekä Venäjän ja Ukrainan alueella syötävät holodnik ja svekolnik!

(Yritin aikani selvitellä, olisiko kylmästä borssikeitosta vielä muitakin versioita, mutta tähän hätään en muita bongannut – kerrothan kommenteissa jos tiedät! EDIT: Nyt löytyi Taste Atlasin Instagramista punajuurikeittograafi, josta näkee miten eri alueiden kylmät punajuurikeitot eroavat toisistaan.)

Jollei punajuuria lähde keittämään kypsäksi itse, on tämän keiton valmistus todella yksinkertaista. Ainekset vain pilkotaan ja sekoitetaan yhteen, ja kas, kylmä borssikeitto on valmis. Osassa lukemistani resepteistä keitetty kananmuna tarjoillaan keiton päältä, osassa se taas sekoitetaan soppaan mukaan. Osa ohjeista käyttää etikkapunajuuria ja/tai -kurkkuja. Sen suurempia variaatiota en ohjeelle kuitenkaan löytänyt! Välillä keiton päälle ladotaan kinkkua tai ravunpyrstöjä (sanoo Wikipedia), mutta oli miten oli, kylmä borssikeitto tarjoillaan perinteisesti aina kuumien perunoiden kanssa.

saltibarsciai

Kylmä borssikeitto, kuuma peruna

Koska kokemukseni liettualaisesta kylmästä borssista on vain ne kolme Vilnassa syömääni soppaa, vietin aikaa netissä löytääkseni reseptille sopivia referenssejä. Ohjeet joiden perusteella lähdin kokkaamaan kylmää borssia olivat tämä My Food Odyssey -blogin ohje sekä tämä The Norhern Vox -blogin ohje! Minä tein keiton vakumoiduista punajuurista ja koska olen suuri punajuuren ystävä, laitoin punajuuria keittoon suhteessa enemmän kuin mitä näissä ohjeissa suositeltiin. Voi olla että sopasta tuli liiankin sakea!

Kuvauspäivänä nälkä ei ollut niin suuri, että olisin keitellyt keiton kylkeen perinteisesti perunoita, tarjoilin keiton siksi perunan sijaan hapanjuurileivän kera. Vilnassa kylmän keiton ja kuumien tilliperunoiden yhtälö tuli kuitenkin kokeiltua, ja voin lämpimästi suositella myös tätä perinteisintä tarjoilutapaa!

Šaltibarščiai eli kylmä borssikeitto

Šaltibarščiai on kylmä punajuurikeitto, joka valmistuu käden käänteessä kypsästä punajuuresta, kurkusta, kefiiristä ja muutamista mausteista. Liettulainen kylmä borssikeitto on ihanaa kesäkuukausina, mutta minulle se maistuu ympäri vuoden!
Laji alkuruoka, keitto, lounas, päivällinen, välipala
Keittiö liettualainen
Avainsana keitto
Annoksia 4 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 15 mins
Tekeytymisaika: 1 hr
Kokonaisaika 1 hr 15 mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • raastin

Raaka-aineet:
 

  • 500 g kypsiä punajuuria (itse keitettyjä tai vakuumipakattuja)
  • 1 l kefiiriä
  • 2 avomaan kurkkua (n. 200g)
  • 1-2 sipulin vihreät varret (tai 1-2 kevätsipulinvartta)
  • tilliä (maun mukaan)
  • suolaa, vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)
  • 1 tl valkoviinietikkaa (halutessasi)
  • n. 100 g retiisiä (halutessasi)

Tarjoiluun:

  • 2-4 kananmunaa
  • tilliä
  • 4-8 uutta perunaa / viipaletta leipää (halutessasi)
  • voita (halutessasi)

Ohjeet

  • Raasta kypsät punajuuret isoon kulhoon raastimen isolla terällä. Kuori ja kuutioi kurkku (sekä halutessasi retiisit) pieneksi kuutioksi ja hienonna sipulinvarret, lisää molemmat punajuuren sekaan.
  • Kaada kefiiri muiden raaka-aineiden päälle. Sekoita huolella! Mausta kylmä borssi maun mukaan hienonnetulla tillillä, suolalla ja pippurilla, sekä halutessasi pienellä lorauksella etikkaa.
  • Jätä keitto tekeytymään jääkaappiin ainakin tunniksi mutta mieluiten yön yli.

Tarjoilu:

  • Keitä kananmunat koviksi, jäähdytä ja kuori. Tarjoile kylmä punajuurikeitto kananmunan ja tuoreen tillin kera!
  • Perinteisesti kylmä borssikeitto tarjoillaan kuumien keitettyjen perunoiden kera (jotka tarjoillaan omalta lautaseltaan etteivät ne lämmittäisi keittoa), mutta lisukkeena voi tarjoilla myös leipää. Mikäli tarjoilet keiton perunoiden kera, keitä perunat kypsiksi suolatussa vedessä muutaman tillinvarren kera.

Oletko syönyt jotain variaatiota kylmästä punajuuriborssista? Kerro!

saltibarsciai

Basilikamartini!

By Kommentoi

basilikamartiniBasilikalla maustettu martini on heleän värinen ja aromaattinen kesäjuoma ginin ja vermutin ystävälle!

Basilikamartini!

Basilikamartini on kauniin heleä ja aromaattinen cocktail ginin, basilikan ja vermutin ystävälle! Ja kuinka sattuikaan, minä olen kaikkea sitä.

Tämä juoma on sarjassamme hetken mielijohteita… En tiedä oliko syynä juuri ostamani vihreä mekko vai kaupan pörheänä komeileva basilikapuska, mutta lasistani löytyi tässä taannoin basilikamartini. En muista koskaan juoneeni nimenomaan basilikalla maustettua martinia, saatikka oikein muitakaan basilikacocktaileja. Mutta jostain juuri basilikamartini ilmestyi mieleeni ja niin sellainen oli tehtävä! Ei ollut huono idea 🙂

Jump to Recipe

basilikamartini

Martini, martini, martini… ja vielä kerran martini.

Kuten moni varmasti jo tietää, klassinen martini on varsin tiukka sekoitus giniä ja vermuttia. Mitä kuivempi martini, sitä vähemmän seassa on vermuttia. Kaikkein kuivin martini on nimetty Winston Churchillin mukaan ja sisältää jääkylmää giniä, sekä joko vilkaisun vermuttipullon suuntaan, tai nyökkäyksen kohti Ranskaa. (Aiheesta lisää esim. täällä.) Kuivaan martiniin käytetään juurikin kuivaa vermuttia ja nimenomaan giniä, ja se valmistetaan sekoittamalla (ellei sitten sukunimi satu olemaan Bond). Sekoittaessa jäästä sulaa sekaan hitunen vettä, mikä on olennainen osa tämän juoman valmistamista. Muutenhan martini on ihan silkkaa viinaa vaan sitruunankuorisuikaleen tai oliivin kera 😀

Erilaisia martiniversioita on olemassa lukuisia, ja osassa käytössä on myös makea vermutti tai ginin sijaan vodka. En ole mikään cocktailhistorian suuri tuntija, mutta tämän, tämän ja  tämän martinin historiaa käsittelevän jutun mukaan martini sisälsi itseasiassa alunperin 1800-luvulla juuri makeaa vermuttia kuivan sijaan, ja mukaan tuli tuolloin myös appelsiinibittersiä. Klassinen kuiva martini on siis vasta myöhempien aikojen versio alkuperäisestä! Oma lukunsa on sitten vielä espressomartinit, Earl Grey martinit, kesäkurpitsamartinit ynnä muut, joilla on yhteistä tuon klassisen martinin kanssa ehkä lopulta vain nimi, sekä tarjoilulasi.

basilikamartini

basilika cocktail

Oma lempimartinini on tyyliä extra dirty martini, eli kuiva martini joka on maustettu runsaalla oliiviliemellä ja tarjoiltu oliivien kera. Välillä teen martinini kuitenkin myös varsin “märkänä” ja lorottelen sekaan kuivaa vermuttia yhtä paljon kuin giniä. Vermutti on ihanaa! Perfect martinissa on puolet kuivaa, puolet makeaa vermuttia, ja sekin on ihanaa. Vodkatineja teen harvemmin ja vaikka parin vuoden takainen “Bloody Mary martini”-kokeiluni oli hyvinkin onnistunut, on myönnettävä etten ole sellaisiakaan juuri sen koommin pyöräytellyt (jos luet ohjeen niin ymmärrät ehkä nopeasti miksi).

Nyt juhannuksen korvilla martinirepertuaariini lisättäköön tämä hitusen enemmän pseudomartinien suuntaan kallistuva basilikamartini: 1 osa giniä, 1 osa kuivaa vermuttia, reilusti basilikan lehtiä, tujaus sitruunamehua ja loraus siirappia. Ai että!

Basilikamartini

Basilikalla maustettu martini on heleän värinen ja aromaattinen kesäjuoma ginin ja vermutin ystävälle!
Laji juoma
Annoksia 1 henkilö
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 5 mins
Kokonaisaika 5 mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • 1 siivilä
  • 1 cocktail muddler

Raaka-aineet:
 

  • 4 cl giniä
  • 4 cl kuivaa vermuttia
  • 10 basilikan lehteä varsineen
  • 1-2 cl tuoretta sitruunamehua
  • 1-2 cl agavesiirappia (tai sokerisiirappia (1:1 sokeria + vettä))
  • jäitä

Tarjoiluun:

  • basilikan lehtiä

Ohjeet

  • Laita martinilasi pakastimeen. Murskaa basilikan lehdet sekoituslasin (tai vaikka hillopurkin) pohjalla cocktaillusikan tylpällä päällä tai "muddler" -nuijalla (mikähän tämän työkalun nimi onkaan suomeksi?). Voit myös käyttää minkälaista vain tylppäpäistä esinettä, vaikka kaulimen päätä.
  • Mittaa basilikan päälle vermutti ja gini. Lisää sekaan maun mukaan sitruunamehua ja agavesiirappia (tai 1:1 sokerista ja vedestä keitettyä sokerisiirappia). Minä lisään noin 1 cl kutakin.
  • Lisää lasiin muutama jääpala ja sekoita juomaa pitkällä lusikalla puolisen minuuttia.
  • Ota lasi pakastimesta. Siivilöi juoma lasiin ja tarjoile basilikanlehden kera.
Huom:
Käytän agavesiirappia lähestulkoon aina, jos tarvitsen nestemäistä makeutusta. Se on suht neutraalin makuista ja minusta ihanaa, meillä on sitä kaapissa siksi aina. Perinteinen cocktailien makeuttaja on sokerista ja vedestä kiehautettua yksinkertaista sokerisiirappia. Mittasuhteet ovat 1:1 sokeria ja vettä!
Jos et ole basilikan ystävä, tämä cocktail onnistuu toki myös muilla yrteillä. Kokeile vaikka minttua, sitruunamelissaa, kirveliä, rakuunaa, salviaa...

Ps. Cocktailtietäjät, nimeäisittekö tämän juoman martiniksi? Myöskin: mistä saa tyylikkäitä martinilaseja? Nämä mun halpislasit  kaipaavat kipeästi eläköitymistä.

basilika drinkkiJos ihmettelet lasissa näkyviä hippusia, sujautin tähän metsässä kuvattuun lasiin hitusen syötävää kultajauhetta. Hetken mielijohteesta sekin…

Hyvää juhannusta!

Syreenisokeri & syreenilikööri

By Yksi kommentti

syreenisokeriSyreeni + sokeri = syreenisokeri!

Syreenisesonki!

Syreenisesonki on vihdoinkin täällä! Kevät tuntui saapuvan Helsinkiin (ja erityisesti meidän parvekkeen alla kasvavaan syreeniin) poikkeuksellisen hitaasti tänä vuonna. Odotan aina innolla sitä, kun parvekkeella tarkenee istua tuoksuttelemassa syreeniä! Tarkenemisesta en edelleenkään ole ihan varma, vaikka ehkä se on lähinnä vaatetus- ja asennekysymys… mutta syreeni sentään vihdoinkin kukkii!

Minulla on ollut jo pitkään tapana venyttää syreenisesonki tavalla tai toisella ihan pikkuisen pidemmäksi. Pakastan syreenin kukilla lastattuja jääpaloja, teen syreenivodkaa ja syreenisiirappia, joista syntyy vaikkapa kukkea syreenivodkasooda. Vaikka en ole suuri makean ystävä, tänä vuonna purkkiin päätyi myös syreenisokeri ja syreenilikööri!

syreenisokeri

Syreenisokeri

Syreenisokeri on harvinaisen helppo valmistaa. Kerää nippu syreenin kukintoja, irroittele kukat oksista ja sekoita ne sokerin kanssa. Ravistele purkkia päivittäin ja kun maku on mielestäsi sopiva, siivilöi kukat pois. Tai voi ne jättää sokerin sekaankin – nämä ovat makuasioita!

Syreenisokeri kannattaa säilyttää mahdollisimman kuivassa ja mielellään viileässä paikassa, ettei sokeriin pääse enemmän kosteutta (kukista tulee sitä jo jonkin verran) ja sokeri ala kokkaroitumaan. Jos näin kävisi, voi sokerin levittää leivinpaperin päälle kuivamaan ja sitten surauttaa sileäksi. Jos ilmankosteutta on huoneenlämmössä kuivattamiseen liikaa, voi apuna käyttää uunia (super miedolla lämmölllä duh!) tai hyötykasvikuivuria. Sokeri on hygroskooppinen aine eli se imee itseensä kosteutta myös ilmasta, säilytä kuivattu syreenisokeri siis ilmatiiviisti.

syreenisokeri

Työläin osuus syreenisokerin valmistamisessa on kukkien nyppiminen irti varsista – vihreät osat ovat kitkeriä, joten ne on jaksettava kärsivällisesti poistaa kukista!

Syreenisokeri

Syreenisokeri säilöö alkukesän huumaavimman tuoksun purkkiin. Näin syreeninkukkaista makeutta voi sirotella juomiin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin ympäri vuoden!
Laji mauste, säilyke
Avainsana villiruoka
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 30 mins
Tekeytymisaika 5 d
Kokonaisaika 5 d 30 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 1 osa kidesokeria
  • 1 osa syreenin kukintoja

Ohjeet

  • Nypi syreenin kukat irti varsista. Poista huolella kaikki vihreät osat. Mikäli kukat ovat kovin kosteita, levitä ne talouspaperille ja taputtele hellästi kuivaksi. Huom! Älä pese kukkia, tai huuhdot niistä samalla niiden aromeja pois!
  • Lisää n. desi kidesokeria per desi kukintoja purkkiin. Ravistele sokeri ja kukat huolella sekaisin. Täytä purkki samaan tapaan ja sulje kansi.
  • Jätä syreenisokeri varjoisaan ja viileään paikkaan tekeytymään, kunnes maku on mielestäsi sopiva (maistele sokeria päivän välein). Ravistele purkkia päivittäin!
  • Siivilöi lopuksi halutessasi syreeninkukat sokerista pois. Kukat muuttuvat päivien mittaan ruskeiksi, se kuuluu asiaan! Ne ovat silti edelleen syötäviä 🙂
  • Jos sokeri alkaa paakkuntumaan, kippaa se leivinpaperoidulle pellille ja anna kuivahtaa huoneenlämmössä (tai hyvin matalassa lämmössä uunissa). Surauta kuivunut sokeri lopuksi tasaiseksi esim. sauvasekoittimella.
Huom:
Ps. Mikäli jätät syreeninkukat sokeriin, huolehdi että ne ovat täysin kuivuneita ennen kuin purkitat sokerin säilöön! Täysin kuiva syreenisokeri säilyy ilmatiiviisti purkitettuna hyvinkin vuoden.

kukkaissokeriKukat menettävät päivien kuluessa värinsä ja kuivahtavat ruskeiksi, se kuuluu asiaan!

syreeni sokeri

Teit sitten syreenisokeria, -vodkaa tai -likööriä, maistele syreenin kukkia ennen niiden keräämistä. Maku vaihtelee kasvista toiseen! Luonnollisesti syreenin kukkia kannattaa myös kerätä vain puhtaalta paikalta (ei siis vilkkaan tien varresta). Muista myös jokamiehenoikeudet!

syreenilikööri

syreenilikööri

Syreenilikööri

Samalla kun nypin syreenin kukkia sokerin sekaan, päätin hetken mielijohteesta tehdä myös pienen erän syreenilikööriä. Metodi on sinänsä sama kuin syreenivodkan kanssa – syreenin aromi uutetaan alkoholiin, lopuksi seos vain makeutetaan sokerisiirapilla. Sokeri liukenee alkoholiin aika huonosti sellaisenaan, siksi siitä on ensin hyvä kiehauttaa siirappi (1:1 sokeria ja vettä, kiehautus vain sen verran että sokeri liukenee veteen).

Tein nyt pienen satsin syreenilikööriä siirapilla makeutettavaksi, mutta hetken mielijohteesta lorautin vielä kaapin perältä löytyneen vodkan ja raparperiginin sekoituksen toiseen purkkiin, suoraan sekaisinsyreenin ja sokerin kanssa. Sokeria oli onneksi vain sen verran, että se liukeni kuin liukenikin vodkaan muutaman päivän kuluessa. Nyt minulla onkin sitten juhannuksen kukkea cocktailbaari varusteltuna!

Syreenilikööri

Syreenilikööri valmistuu helposti syreenin kukista, alkoholista ja sokerista. Likööri maistuu ihanalta sellaisenaan tai pidennettynä jääpalan kera tarjottuna , mutta se sopii myös cocktaileihin!
Laji alkoholi, juoma
Avainsana juomat, villiruoka, vodka
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 15 mins
Kokkausaika 5 mins
Tekeytymisaika 4 d
Kokonaisaika 4 d 20 mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 1 osa syreenin kukkia
  • 2 osaa vodkaa (tai giniä, tai vodkaa ja giniä)
  • luomusitruunan kuorta (halutessasi)

Seuraavana päivänä:

  • 1 osa syreenin kukkia
  • 2 osaa syreenivodkaa

Lopuksi:

  • 2 osaa syreenivodkaa
  • maun mukaan sokerisiirappia (1:1 kidesokeria ja vettä kiehautettuna yhteen, kunnes sokeri liukenee)

Ohjeet

Ensimmäisenä päivänä:

  • Irroita syreenin kukat oksista, poistaen huolellisesti kaikki vihreät osat. Mittaa kukat desimitalla (en painele kukkia mittaan mitenkään tiiviisti) ja kippaa ne lasipurkkiin.
  • Lisää purkkiin vodkaa (tai gini, tai vodkan ja ginin sekoitus...) kaksi desiä per desi kukintoja. Lisää sekaan vielä halutessasi muutama huolella pestyn luomusitruunan kuorisuikale (käytä vain kuoren keltaista osaa). Jätä purkki viileään ja auringon valolta suojattuun paikkaan tekeytymään.

Toisena päivänä:

  • Siivilöi eiliset syreenin kukat vodkasta, painellen huolella kaikki niistä irtoava neste talteen. Lisää vodkan sekaan satsi uusia kukkia, sekä halutessasi uusi (tai sama vanha) pala sitruunankuorta. Jätä purkki tekeytymään viileään ja pimeään paikkaan vielä muutamaksi päiväksi. Maistele milloin maku on mieleesi sopivan kukkea!
  • Jos haluat, voit toistaa siivilöinnin ja uusien kukkien lisäämisen vielä kertaalleen!

Viimeistely:

  • Siivilöi syreenivodka painellen taas hyvin huolella kaikki neste syreenin kukista talteen. Minä siivilöin alkoholin vielä kahteen kertaan kahvin suodatinpussin läpi saadakseni seasta kaiken kasviperäisen huolella pois. Mittaa lopuksi nesteen määrä!
  • Kiehauta sokerisiirappi (1 osa sokeria, 1 osa vettä) ja jäähdytä se. Mausta syreenivodka siirapilla maun mukaan, itse lisäsin siirappia tällä kertaan noin neljäsosan vodkan määrästä.
  • Anna syreeniliköörin tekeytyä ainakin muutama päivä ennen tarjoilua, mieluummin pidempäänkin!
Huom:
Meillä on sisällä kesälläkin sen verran viileää, että annan purkin tekeytyä keittiön seinässä olevassa vanhanaikaisessa "viileäkaapissa" valolta suojassa.
Syreenilikööri on lukemani mukaan parhaimmillaan puolen vuoden sisällä juotuna. Säilytän mm. avatut vermutit aina jääkaapissa, näin meinasin tehdä myös syreeniliköörille! Ei siitä varmasti haittaakaan ole. Lukemani mukaan syreeniliköörin voisi myös pakastaa (kunhan purkki/pullo ei ole piripintaan täynnä).

syreeni resepti

Oletko sinä käyttänyt syreeniä kokkailussa, leivonnassa tai juomissa?