Japanilainen curry

Japanilainen curry
Vegaaninen japanilainen curry curry roux -kuutioista

japanilainen curry

Japanilainen curry

Tänä syksynä meidät on pelastanut nälkäkiukulta jo monen monta kertaa japanilainen curry.  Eikä todellakaan mikään itse alusta asti väsätty luomus, vaan valmiista currykuutioista käden käänteessä pyöräytetty paksu ja lämmittävä muhennos, jota teen nykyään kerralla jo tuplasatsin kiireisen viikon varalle. Kyllä, japanilaista curryä voi tietysti tehdä myös alusta asti itse – ja se on varmasti ihanaa – mutta nyt ei yksinkertaisesti ole ollut yhtään monimutkaisemmille kokkausoperaatioille aikaa saatikka energiaa. Kuutioista on sitäpaitsi siellä Japanissakin curryä valmisteltu jo 1950-luvulta asti, joten miksipä en minäkin niitä hyödyntäisi!

Japanilainen curry eli karē tarjotaan usein riisin (karē raisu) tai udonnuudeleiden kaverina, mutta currykastiketta tarjotaan myös tonkatsun kera (katsu-karē) ja sillä voidaan täyttää uppopaistettua leipää (karē pan). Curry on tullut Japaniin Intiasta brittien mukana Meiji-kaudella 1868-1912, eli se on ruokana aikamoinen kolonialismin tuote. Intialaisten curryjen kanssa makumaailmalla on minun suuhuni sentään vähän enemmän tekemistä kuin sillä keltaisella curryjauheella, jota meillä oli kotona 80-luvulla, mutta aika kaukana alkulähteiltä kuitenkin ollaan. Herkullista on silti tämäkin curry!

Japanilainen curry tehdään maustamalla japanilaisella curryjauheella jauho-rasvasuurruste eli roux, jolla sitten suurustetaan juureksia, sipulia ja useimmiten lihaa sisältävä liemi paksuksi, täyteläiseksi ja syvän mausteiseksi kastikkeeksi. Voisi kai siis sanoa, että kyse on ruskeasta kastikkeesta sattumilla? Japanilainen curry ei ole super tulista edes silloin kun paketissa lukee hot, vaan enemmänkin lämpimän mausteista ja makeaa. Se on minusta täydellistä kylmenevään vuodenaikaan: masua hellivän lämmittävää, makean mausteista ja aromaattista lohturuokaa johon upottaa jos jonkinlaiset varastojuurekset ja syksyn raaka-aineet kuten kurpitsa ja sienet.

japanilainen curryJapanilainen curry kurpitsalla, perunalla, porkkanoilla, sipulilla, härkäpavuilla ja nyhdetyllä kasviproteiinilla

kurpitsa resepti

Paketinkylkiresepti

Pakko myöntää että minusta tuntuu vähän hullulta jakaa teille resepti, joka perustuu pitkälti käyttämäni curry roux -kuutiopaketin ohjeeseen. Järkeilen asian kuitenkin niin, että jaan tässä nyt enemmänkin tietoa kyseisestä tuotteesta, kuin uniikkia ja luovaa reseptiikkaa. Jos et ole koskaan maistanut japanilaista curryä, mutta pääset näihin kuutioihin käsiksi esim. aasialaisten markettien tai netin avulla, niin suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan! Helpompaa ja herkullisempaa puolivalmisteruokaa saa nimittäin hakea.

Laitan itse curryni sekaan enemmän juureksia ja vihanneksia kuin mitä paketissa suositellaan, sillä meillä japanilainen curry syödään yleensä muhennoksena ilman lisukkeita ja sellaisenaan syötynä lopputulos olisi muuten aika runsassuolainen. En myöskään noudata annettuja määriä ja suositeltuja raaka-aineita (sipuli, peruna, porkkana, liha), vaan heittelen kattilaan oman mieleni mukaan sitä mitä milloinkin kotoa löytyy: perunaa, porkkanaa, kurpitsaa, bataattia, kaalia, sipulia… sieniäkin olen curryyn upottanut.

Vaikka versioni on runsaampine vihanneksineen jo hieman kaukana esikuvastaan, muutokseni eivät lopu tähän! Paketin ohjeella nimittäin vihanneksista yli puolet olisi pelkkää sipulia. Kun sipulia on runsaasti ja se karamellisoidaan, tulee ruokaan toki todella syvä ja makean umaminen maku – ei epäilystäkään etteikö curry olisi näin valmistettuna ihanaa! Itselleni on kuitenkin ollut tärkeää, että ainakin puolet vihannesten kokonaismäärästä on sipulia sekä jotain tärkkelyspitoista kuten jauhoista perunaa, kurpitsaa tai bataattia. Tällöin ruokaan tulee edelleen sipulista se täyteläinen maku, mutta mukana on myös reilusti ihanan pehmeitä suupaloja – ja sekaan mahtuu vielä reilusti muitakin sattumia.

vermont curryVermont Curry tuote ei ole vegaaninen! Jos olet siis tekemässä curryä vegaanisena, älä käytä tätä.

Vegaaninen japanilainen curry

Japanilainen curry sisältää perinteisesti jotain lihaa, mutte olen itse tehnyt curryn lähes poikkeuksetta käyttäen jonkinlaista “nyhdettyä” kasvisproteiinivalmisteita, kuten  Pouttu Muu Pulled Vegania tai VegMe Pulled Originalia. Mikä tahansa omaan makuun sopiva kasviproteiinivalmiste, kikherneet tai kuutioitu tofu toimii toki varmasti myös!

Jos tavoitteena on tehdä japanilainen curry vegaanisena, ei lihan vaihtaminen kasviproteiiniin kuitenkaan riitä. Silloin täytyy myös käyttää curry roux -kuutioita, joissa ei ole käytetty eläinkunnan tuotteita! Sitä ehkä ajattelisi, että kun kyseessä on tuote jossa on käytännössä rasvaa, jauhoa ja mausteita niin se olisi aina vegaaninen, mutta ei. Yläpuolisen kuvan Vermont Curry, jonka paketin ohjeeseen alla annetut mitat perustuvat, sisältää mm. juustojauhetta !!! Tajusin tämän vasta viime viikolla kun aloin tutkimaan paketin tuoteselostetta tarkemmin. Onneksi ratkaisu oli lähellä, sillä Suomessa myytävä toinen currykuutiotuote S&B Golden Curry on vegaaninen. Käytä siis S&B:tä, jos olet tekemässä vegaanista curryä!

Eri tuotteiden pakkauskoot sekä ohjeet ovat hieman erilaisia, joten viilaa raaka-aineiden mittasuhteita ja määriä aina käyttämäsi tuotteen ohjeistuksen mukaan. Kun olen itse kokannut S&B:llä olen laittanut vettä, vihanneksia ja proteiinia kutakuinkin saman verran kuin Vermont Currylläkin kokatessa, vaikka pakettien ohjeissa on aika isojakin eroja. Hyvää on silti  aina tullut! Muista tuotteista ei kuitenkaan vielä ole kokemusta, joten ehkä on parasta että suosittelen kuitenkin seuraamaan aina paketin määriä ja ohjetta, niin onnistut varmasti.

Japanilainen curry

4:lle

n. 2 rkl kasviöljyä

1 iso keltasipuli

6 valkosipulinkynttä

3 keskikokoista jauhoista perunaa

1 iso porkkana

n. 200g kurpitsaa tai bataattia

(yhteensä n. 800 g sipulia, juureksia, vihanneksia, herneitä, härkäpapuja, vihreitä papuja ja/tai sieniä tms.)

200-250 g kasviproteiini “nyhtöpaloja” (tai kuutioitua tofua / kikherneitä tms.)

7-8 dl vettä (tai dashia)

115 g paketti Vermont Curry -currykuutioita tai  110g paketti S&B -currykuutioita (jos käytät jonkun muun valmistajan tuotetta, säädä raaka-aineiden mittasuhteita paketin ohjeen mukaan)

Tarjoiluun:

4 annosta keitettyä riisiä tai nuudeleita

Kuori ja lohko sipulit, juurekset ja vihannekset – itse pilkon kaiken melko isoiksi paloiksi. Kuullota sipulia isossa padassa öljyssä kunnes se on pehmeää, alkaa saamaan väriä ja karamellisoitumaan (jos on kiire saada ruokaa pöytään, ei sipulia tarvitse karamellisoida, kuullottaminen riittää). Lisää pataan sitten viipaloitu valkosipuli sekä käyttämäsi juurekset, vihannekset ja/tai sienet. Jatka paistamista keskilämmöllä sekoitellen viitisen minuuttia ja lisää pataan sitten 7 dl nestettä.

Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää sekaan sitten muutamaan osaan napsauttamasi currykuutiolevy sekä käyttämäsi kasviproteiinivalmiste ja sekoita kunnes kuutiot sulavat liemeen. Keittele curryä miedolla lämmöllä välillä pohjia myöten sekoitellen kannen alla, kunnes kaikki juurekset ja vihannekset ovat kypsiä ja liemi on saostunut paksuksi. Ohenna tarvittaessa vedellä tai dashilla, tai jos liemi ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, keittele curryä hetki ilman kantta.

Tarjoa japanilainen curry halutessasi riisin tai nuudeleiden kera, meillä se kuitenkin yleensä lusikoidaan sellaisenaan kulhosta!

japanilainen curryJapanilainen curry – niin hyvää!

Ps. DIY S&B -curryjauheelle löytyy ohje täältä ja DIY curry roux -kuutioille ohje taas täältä. Japanilaiselle currylle löytyy ohje englanniksi täältä ja suomeksi esim. Maikin mokomin -blogista! Testaan jonkinlaisen oman curry tekemistä varmasti ennenpitkää kyllä itsekin 🙂

148 views

Vadelma-lakritsi olutmehujää

Vadelma-lakritsi olutmehujää
Olutmehujää jäätelöllä

Kaupallinen yhteistyö 3 Kaveria & CoolHead Brew

olutmehujääVadelma-lakritsi olutmehujää napsahtavalla valkosuklaakuorrutteella – sesongin kuin sesongin herkku!

Vielä on jäätelökesää jäljellä!

Tai no, jos ei ihan kesää, niin sentään jäätelöä. Ainakin minulla! Tämänpäiväisen kaupallisen yhteistyön merkeissä pakastimeni nimittäin pursuilee 3 Kaveria jäätelöitä, jääkaappini CoolHead Brew -oluita! Jäätelö sopii onneksi vuodenaikaan kuin vuodenaikaan. Siihen itseasiassa pätee minulla vähän sama kuin olueen: kesähelteillä kaipaan lähinnä raikkaita, kevyitä, hedelmäisiä ja marjaisia makuja, kun muina vuodenaikoina maistuu sen sijaan koko skaala! Tule siis vaan syksy ja talvi. Tuo mukanasi stoutit, portterit, barley winet, suklaa- kahvi- ja kinuskijäätelöt – olen valmis!

olut jäätelöIce cream beer float best!

Olut & jäätelö

Tämänpäiväinen juttuni koskee tosiaan sekä olutta että jäätelöä – sekä niiden yhdistelyä. Olen jo pitkään yhdistellyt erilaisin tavoin olutta ja jäätelöä, enkä varmasti ole ainoa. Nykyään erilaiset ice cream beer float -viritykset taitavat kuitenkin olla kotikeittiöiden lisäksi monelle tuttuja ihan ravintoloistakin ja hyvä niin, olut on jäätelölle loistopari!

Hauskinta minusta on kuitenkin oluiden ja jäätelöiden yhdistely kotioloissa. Kun ostaa muutaman erityyppisen oluen ja paria erilaista jäätelömakua, voi makupareja testailla pieninä annoksina kunnes löytyy ne omat suosikit! Makuyhdistelmien suhteen jokaisella on varmasti omat mieltymyksensä, mutta itselleni toisiaan tukevat maut ovat yleensä olleet lähtökohtaisesti maistuvampia, kuin vastakohtien yhdistelmät. Oluen ja jäätelön kannattaa olla myös intensiteetiltään kutakuinkin samalla tasolla, tai toinen ainesosa jää yhtälössä dominoivamman maun jalkoihin.

Joskus yllättävät ja vastakohtaisetkin yhdistelmät kuitenkin toimivat. Kerran intuitioni vaati yhdistämään lakritsijäätelöä tiettyyn trooppisen hedelmäiseen DIPAan ja voi miten toimiva makupari se olikin!  Jollain toisella DIPAlla tai toisen valmistajan jäätelöllä yhtälö ei kuitenkaan välttämättä toimisi. Sopivia vastakohtaisia makupareja ei välttämättä siis osaa arvata etukäteen vaan ne pitää todeta testataamalla! Jos olet ensimmäistä kertaa yhdistelemässä olutta ja jäätelöä, niin alta löytyy muutama yleisvinkki ja muutama spesifimpi yhdistelmä testattavaksi 🙂

Olut & jäätelö -yhdistelmiä:
  • Paahteinen stout tai portteri + suklaajäätelö/vaniljajäätelö/kahvijäätelö: näillä yhdistelmillä harvoin menee pieleen.
  • Maustamaton hapanolut (kuten perinteinen gose tai berliner weisse) tai raikas pilsner tai lager & sitruuna/appelsiinisorbetti: maustamaton mieto hapanolut on sitrussorbetille harmoninen kaveri, pilsnerin/lagerin kanssa lopputulos on taas melkein kuin Shandy!
  • Suklaa & kirsikka: kriek & suklaajäätelö tai suklainen stout & kirsikkajäätelö
  • Maustettu hedelmäinen hapanolut & vaniljajäätelö, esim. CoolHead Mango Chili gose & 3 Kaveria vaniljajäätelö
  • Trooppisen hedelmäinen ja katkeruudeltaan alhainen IPA, NEIPA tai pale ale + mangojäätelö, esim. CoolHead Juiciness New England Pale Ale & 3 Kaveria Mango-Passion & juustokakku -jäätelö

Tuon viimeisimmän yhdistelmän löysin itseasiassa ihan taannoin. CoolHead Juiciness on juuri sellainen olut, jota kesällä tykkään juoda: se on raikas, mehumaisen hedelmäinen ja katkerohumaloinniltaan maltillinen olut, jossa citra- ja mosaic -humaloiden aromit pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Tälle Suomen Paras Olut 2020 Amerikkalainen IPA -sarjan voittajaoluelle kaveriksi sopi testaamistani 3 Kaveria jäätelöistä mielestäni loistavasti Mango-Passion & Juustokakku, jonka mango-passion-sorbettiraidat tukevat oluen trooppisen hedelmäisiä makuja, kun taas juustokakkujäätelö ja keksikastike heijastelevat oluen mallaspohjaa.

jäätelöolutCoolHead Juiciness New England Pale Ale + 3 Kaveria Mango-Passion & Juustokakku = ♥♥♥

Itse tykkään lusikoida jäätelön olueen hieman pehmenneenä jolloin kokonaisuudesta tulee smoothiemainen ja saan suuhuni taatusti sekä olutta että jäätelöä joka kulauksella, mutta toki jäätelön voi lisätä olueen myös tiukkana ja mahdollisimman jäisenä jäätelöpallona, joka pikku hiljaa sulaa oluen joukkoon. Samaten jotkut käsittääkseni välttelevät laittamasta olutlasiin jäätelöä jossa on sattumia, mutta minua ei haittaa nekään 🙂 Kukin tyylillään!

Olut on monissa muodoissaan loistava ruokajuoma ja se sopii myös ruuanlaittoon – patoihin, liemiin ja kastikkeisiin; tulipa kerran tehtyä oluesta ketsuppiakin! Jäätelöön olen sitä kuitenkin toistaiseksi yhdistänyt vain jälkkäreissä. Tarjoilin aikoinaan edesmenneessä BrewDog Helsingissä järjestetyssä olut & ruoka -illassa Stout snickers brownieta oluen ja vaniljajäätelön kera, ja voipa sulaneesta jäätelöstä väsätä kakunkin! Tällä kertaa jätin kuitenkin leipomukset väliin ja tein jotain varsin helppoa ja hauskaa: olutjäätelöpuikkoja!

Olutjäätelöpuikko, olutmehujää, olutjäätelöjää…?

Kyllä vaan, tein siis oluesta ja jäätelöstä … jäätelöä. Englanniksi näitä olut “mehujäitä” kutsutaan nimellä beer popsicle tai beersicle, mutta en ole lainkaan varma miksi tätä luomusta oikein pitäisi kutsua suomeksi. Onko se olutjäätelö, olutmehujää, vai ehkä olutjäätelöjää, mutta joka tapauksessa se syntyy pakastamalla mehujäämuotissa kerroksittain olutta ja jäätelöä. Makuyhdistelmiä voi näissä suupaloissa olla tietysti niin monta kuin olut ja jäätelö -komboja keksii, ja kun olutmehujäät vielä kuorruttaa rapsakalla suklaakuorella, niistä tulee näyttävän näköistä ja yllättävää tarjottavaa. Forrest Gumpia mukaillen: Life is like a box of chocolate covered ice cream beersicles. You never know what you’re gonna get!

olutmehujää

olutmehujää

Vadelma-lakritsi-valkosuklaa-olutmehujää

Olutmehujääni pohjaksi valikoitui tällä kertaa CoolHead Brewin raikas ja reilun lakritsinen Salted Licorice Raspberry Sour, joka voitti Juicinessin tavoin Suomen Paras Olut 2020 kisassa oman kategoriansa. Sekä Salted Licorice Raspberry Sour että Juiciness löytyvät muuten samasta osoitteesta kuin 3 Kaveria jäätelötkin: ruokakaupoista. Alkosta ei näitä oluita siis tarvitse lähteä etsimään, CoolHeadin oluita on sekä SOK:n että Keskon kaupoissa kautta maan.

Pääkaupunkiseudulla asuville 3Kaveria on todellinen lähituote, se kun valmistetaan Itä-Helsingissä! Lakritsilla maustetun vadelmahapanoluen kaveriksi valitsin 3 Kaveri valikoimasta lakritsijäätelön, jota raidoittavan lakritsikastikkeen valmistaa 3 Kaveria itse varmistaakseen, ettei seassa ole kuin luonnollisia raaka-aineita. Tälle kotimaiselle yritykselle luonnolliset raaka-aineet ja alusta asti itse tekeminen on jäätelöiden valmistamisessa muutenkin tärkeää! Lakritsijäätelön ja vadelma-lakritsi hapanoluen yhdistelmä on omaan makuuni täydellinen. Kokonaisuus on raikas, marjainen, syvä, intensiivinen ja hymyn huulille nostattava (sokkona lopputulosta maistanut koekaniini ainakin repesi aikamoiseen hymyyn tätä maistettuaan ja on kysellyt siitä asti, milloin tämä juttu on vihdoin julki).

Kokeilin mielenkiinnosta tämän ihanan kirpeän vadelmasourin kanssa myös 3 Kaveria Vadelma & valkosuklaajäätelöä. En lähtökohtaisesti ole mitenkään suuri valkosuklaan ystävä, mutta yhdistelmä itseasiassa toimi erinomaisesti! Valkosuklaan makeus taittuu oluen raikkaalla marjaisuudella täydellisesti, joten kokonaisuus on juuri sopiva yhdistelmä kirpeää ja makeaa.

salted licorice raspberry sourVadelma-lakritsi olut + vadelma-valkosuklaa jäätelö

Jäätynyt olut = olutmehujää

Mitä tulee oluen jäädyttämiseen, kannattaa muistaa, että mitä korkeampi alkoholipitoisuus oluella on, sitä pidempään sen jäätyminen vie. Niinpä vaikka olutjäätelöpuikot ovat varsin helppoja valmistaa, menee niiden tekemiseen ja loppujäädyttämiseen tovi. Olutjääpuikot kannattaakin minusta valmistaa ja laittaa pakkaseen jo vuorokausi ennen tarjoilua. Jos haluat, voit sekoittaa olueen muutaman teelusikallisen esim. agavesiirappia tuomaan makeutta, itse en kokenut sitä kuitenkaan tarpeelliseksi kun seassa on kuitenkin jäätelöä!

Vaikka oma yhdistelmäni tässä reseptissä on vadelma-lakritsi sour ja lakritsijäätelö, toimii oheinen ohje toki millä vaan oluella ja jäätelöllä. Kuorruteen voi myös tehdä valkosuklaan sijasta maitosuklaasta tai tummasta suklaasta. Riippuen, mitä makuja puikkoihisi upotat, voi kuorrutteen pintaan ripotella oikeastaan mitä vaan mikä yhtälöön sopii: nonparelleja, kuivattuja marjoja, pähkinä- tai suklaarouhetta, sormisuolaa, jopa chilihiutaleita! Myös vegaaninen versio onnistuu helposti, sillä sekä CoolHead Brew -oluita että 3 Kaveria jäätelöitä löytyy runsaasti myös vegaanisena. Ei muuta kuin luovuus kehiin ja kokeilemaan 🙂

Vadelma-lakritsi olutmehujää

6 kpl

2½-3  dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta

2½-3 dl 3 Kaveria Lakritsijäätelöä

Kuorrute:

100g valkosuklaahippuja

2 ½ rkl kookosöljyä

Koristeluun:

Pakastekuivattuja vadelmia ja/tai nonparelleja

Täytä mehujäämuotit vuorotellen oluella ja jäätelöllä, antaen jokaisen kerroksen jähmettyä pakastimessa paikoilleen ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Tarvitsemasi oluen ja jäätelön tarkkaan määrään vaikuttaa käyttämiesi mehujäämuottien koko. Älä anna kerrosten jäätyä kuitenkaan tässä vaiheessa täysin, kivikovaan olut- tai jäätelökerrokseen on varsin vaikea enää työntää tikkua! Anna olutmehujäiden jäätyä pakastimessa peitettynä yön yli.

Vinkkejä:
  • Olut kannattaa kaataa kaatonokalliseen astiaan tasaantumaan, jottei se kuohu kaadettaessa muotteihin.
  • Jäätelön kannattaa antaa hieman pehmetä, jotta se on helpompi lusikoida muotteihin.
  • Napauta mehujäämuotteja pöytää vasten aina jäätelön lisättyäsi, jottei sen sekaan jää ilmataskuja.
  • Jos käytät irrallisia jäätelötikkuja, ne kannatta lisätä paikoilleen jo täyttämisen puolivälissä.
  • Jätä muotin yläreunaan noin puoli senttiä tyhjää, sillä seos hieman laajenee jäätyessään.
Viimeistely:

Kun olutmehujäät ovat täysin jäätyneet, valmista valkosuklaakuorrute. Sulata valkosuklaa ja kookosöljy miedolla lämmöllä mikrossa tai vesihauteessa kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Varo, ettei suklaa pala, ja ettei sen sekaan pääse vettä/vesihöyryä!

Anna seoksen jäähtyä lähelle huoneenlämpöä ennen kuin alat koristelupuuhiin. Irrota olutmehujäät muoteista varovasti valuttamalla muotin ulkopinnalle hetken kuumaa vettä. Jäätelöt voi joko kastaa kuorrutteeseen, tai valuttaa kuorrute puikoille nauhana – tyyli on vapaa!

Mikäli haluat sirotella kuorrutteelle jotain, ota haluamasi koristeet käden ulottuville jo etukäteen. Ne täytyy ripotella kuorrutteelle heti kun olutmehujää on siihen kastettu, sillä kuorrute kovettuu salamannopeasti.

Valmiit olutmehujäät kannattaa tarjoilla heti, tai siirtää ne voipaperiin yksitellen käärittyinä takaisin pakkaseen kuorruttamisen jälkeen. Näyttävän tarjoilualustan olutmehujäille teet jäädyttämällä vettä isoiksi levyiksi laakeassa astiassa.

olutmehujääVadelma-lakritsi olutmehujää sai päälleen valkosuklaakuorrutteen ja pakastekuivattuja vadelmia!

olutjäätelöVadelma-lakritsi sour & lakritsijäätelö sekä vadelma-lakritsi sour & vadelma-valkosuklaajäätelö… kummasta aloittaisi?

olut jäätelö

Tiesittekö muuten, että CoolHead Brew muuttaa ensi keväänä Tuusulasta Viikin Gardeniaan! Sitten on sekä 3Kaveria että CoolHead Brew minulle todellisia lähituotteita! Vuonna 2015 suljettu Gardenian trooppinen puutarha oli aikoinaan lempipaikkojani Helsingissä, joten odotan tätä muuttoa siitäkin syystä suurella mielenkiinnolla. Panimon lisäksi paikalle on tulossa ravintola, terassi ja taproom – ja jollei listalta löydy jotain olut & jäätelö -komboa, niin johan on ihme!


Hei sinä siellä ruudun takana! Ihanaa että luit postauksen loppuun asti 🙂 Luen mielelläni aina ajatuksianne jutuistani, mutta huomioithan kuitenkin ennen tämän jutun kommentoimista seuraavaa: en Valviran ohjeistuksen mukaisesti voi julkaista alkoholiaiheisia kommentteja kaupallisessa yhteistyöpostauksessa.

593 views

Löytö: Pop Up Izakaya by Ben & Mino

by Juulia 0 Comments
Löytö: Pop Up Izakaya by Ben & Mino

benjamin öbergPop Up Izakaya by Ben & Mino @ Daily Dose, syyskuussa 2020

Ben & Mino

Ben & Mino = Benjamin Öberg & Minori Yoshida. Kaksi uskomattoman taitavaa, luovaa ja intohimoista kokkia, joita jokaisen herkkusuun kannattaa pitää silmällä!

Tutustuin Minoon useampi vuosi sitten yhteisten ystävien kautta ja pääsin ilokseni kerran kokkaamaankin hänen kanssaan okonomiyakia! Hän on ollut minulle monesti korvaamaton apu kun olen halunnut kysellä jotain japanilaisesta ruuasta asiantuntijalta, tai muuten vaan kuulla, mikä paikka Helsingissä hyvän ruuan ystävän kannattaisi kulloinkin tietää.

Muutettuaan Suomeen vuonna 2014, Minori on työskennellyt monessa Helsinkiläisessä ravintolassa, kuten Sushi Bar & Winessä, Bar Cónissa ja The Cockissa. Ben taas on ollut apulaiskeittiömestarina The Cockissa ja sittemmin Yes Yes Yesissä, sekä keittiömestarina Holidayssa. Tällä hetkellä hän tekee taikojaan Kallion italialaisia makuja tarjoavassa ravintola Madonnassa. Olen seurannut Benin käsittämättömän herkullisia pastaluomuksia jo pitkään Instagramin kautta, joten on kiva tietää missä hänen pastojaan voi päästä maistamaan ihan livenä!

Pop Up Izakaya by Ben & Mino vol 1 ravintola Latvassa

Pop Up Izakaya by Ben & Mino

Matkustellessaan muutama vuosi sitten Japanissa, pariskunta ei vielä kaavaillut oman ravintolan avaamista. Japanissa idea sai kuitenkin alkunsa, kun Ben ja Mino oivalsivat, että Suomen ravintolaskeneen mahtuisi hyvin autenttisia japanilaisia makuja tarjoava Izakaya. Sellainen rento, edullista mutta laadukasta ja herkullista ruokaa tarjoava pubi, jossa vierähtää mukavasti tunti jos toinenkin kaikenlaista ihanaa lasillisen ääressä mutustellen. Sellaisissa minäkin kävin viettämässä iltaa, kun matkustin Japanissa muutama vuosi takaperin! Onhan niitä izakayan tyyppisiä ravintoloita täällä toki vuosien varrella nähty, mutta eivät ne ole päässeet ainakaan minun japanilaisen izakayakokemukseni tasolle.

Ravintolakonseptia on sittemmin testattu työnimellä Pop Up Izakaya by Ben & Mino nyt jo kahdesti, ja olen ilokseni onnistunut saamaan kummallakin kerralla itselleni paikan täyteen buukattuihin kattauksiin. Ensimmäisellä kerralla maistelimme pariskunnan luomia uskomattoman ihania makuja Ravintola Latvassa, tällä kerralla taas Kurvin pienessä ja sympaattisessa Daily Dosessa.

pop up izakayaPop Up Izakaya by Ben & Mino vol 1 ravintola Latvassa

Silläkin uhalla että kuulostan pienoiselta stalkkerilta, olen seurannut Instagramissa suurella uteliaisuudella, mitä tämä pariskunta milloinkin kokkaa, kerää, säilöö, kasvattaa ja luo. Pasta of Ben -tililtä löytyy mitäs muuta kuin Benin pastoja, Totally Edible -tililtä taas heidän yhteisiä keräily-, viljely-, fermentaatio- ja säilöntäjuttujaan. Minorin ja Benin yhdistetty tietotaito raaka-aineiden, niiden käsittelyn ja makuyhdistelmien suhteen on huikea ja toivon suuresti, että he pääsisivät toteuttamaan unelmansa omasta rennosta Izakayastaan.

Haave oli viime keväällä jo lähellä toteutumistaan, mutta kuten kaikki tiedämme, maailmanlaajuinen epidemia sai monet suunnitelmat heittämään häränpyllyä. Toivottavasti kuitenkin jo ensi vuonna tähän aikaan syön jossain rennossa ja tunnelmallisessa tilassa Benin käsin tekemää udon carbonaraa tietäen, että saan sitä lisää vaikka joka päivä jos niin vain haluan.

pop up izakayaHotate / Ponzu / Momiji- Oroshi

Alla Daily Dosen syyskuisen Pop Up Izakaya by Ben & Mino -illallisen menu. Voidakseni kertoa siitä teille kunnolla, haastattelin aterian yksityiskohdista jälkikäteen Minoria 🙂

Hotate / Ponzu / Momiji- Oroshi

Ensimmäinen ruokalaji oli kampasimpukkaa ponzulla, raastetulla daikon –retikalla sekä kanzurilla (kanzuri on chilitahna Niigatasta). Älyttömän hyvää!

Nasu / Tsuyu/ Daikon oroshi and Shoga oroshi

Tämän annoksen nimi on “Nasu no age-bitashi” ja se valmistuu niin, että munakoiso uppopaistetaan ja laitetaan dashista valmistettuun tsuyuun maustumaan. Benjamin oppi tämän nimenomaisen tsuyun valmistamisen Japanissa, ollessaan harjoittelussa ravintola Tenoshimassa. Yksi Tenoshiman omistajista on valmistunut aikoinaan Ravintolakoulu Perhosta. Hän avasi Suomessa valmistumisensa jälkeen muutamia ravintoloita, mutta muutti sitten takaisin Japaniin, jossa hän avasi miehensä kanssa Tenoshiman. Tenoshima sai jo ensimmäisen vuotensa aikana Michelin –tähden.

Shio-Koji tomato and mozzarella caprese

Koska tämänkertainen pop up sijoittui italialaiseen ravintolaan, pari halusi tuoda listalle mukaan myös italialaisia makuja. Perinteinen caprese japanilaisella twistillä oli raikas ja herkullinen annos jota olisin voinut syödä enemmänkin!

Shio-Koji tomato and mozzarella caprese

Nasu / Tsuyu/ Daikon oroshi and Shoga oroshi

Jimami Dofu

Jimami Dofu

Tällä annoksella pariskunta halusi nostaa esiin, että japanista löytyy tofua moneen lähtöön. Tämä silkkinen ja unelmanpehmeä tofu on valmistettu maapähkinöistä ja se hurmasi ainakin minut myös edellisessä Pop Upissa Latvassa. Kunpa kuvani tekisi sille oikeutta vähän paremmin!

Sashimi Hamachi

”Halusimme tarjota parasta kalaa mitä Suomesta voi saada!” Hamachi sashimi –annosta koristanut japaninvaahteran lehti on peräisin Isnäsistä, Benjaminin äidin pienestä japanilaisesta puutarhasta. Hamachi taas oli tilattu Hakaniemen Hallin Kala Patagónicon kautta.

Wagyu beef sushi

Wagyu sushi tarjoiltiin Minorin kotikaupungista Miyazakista tuodun mustan bambuhiilisuolan kera. Kasvissyöjäystäväni sai tässä kohtaa eteensä inari sushia herkkutatilla!

Chicken Nanban

Chicken Nanban –annos on peräisin Minorin kotikaupungista, joten tämän rapean kana-annoksen valikoiminen listalle oli sekä henkilökohtainen, että taktinen teko: ”ajattelin aina, että tämä annos on varmasti suomalaisten mieleen” sanoo Mino – mutta kenellepä tämä nyt ei maistuisi! Chicken Nanban -annoksen kana marinoidaan uppopaistamisen jälkeen portugalilaisen escabechen tapaan viinietikkapohjaisessa kastikkeessa ja tarjoillaan sitten keitettyä kananmunaa, kapriksia, sipulia, sitruunaa ja japanilaista inkivääriä sisältävän “tartar” kastikkeen kera. Herkullista! Kasvissyöjäystäväni sai tässä kohtaa eteensä mapo tofua.

Chicken Nanban

Carbonara udon

Carbonara udon

Annoksen udon –nuudelit olivat Benjaminin käsin tekemiä ja ne tarjoiltiin misolla maustetun carbonaran muodossa. Annoksen viimeisteli soijamarinoitu keltuainen ja syömistä säesti onnen voihkaisut 😀 Tällaisen fuusioannoksen voisi hyvin löytää izakayasta myös Japanissa, sanoo Minori. Toivottavasti pian myös Helsingistä!!!

Mochi Mont Blanc

Aterian päätteksi Ben ja Mino halusivat luoda syksyisen jälkiruuan, sillä Japanissa sesonkien seuraaminen kuuluu yleisesti ruuanlaittofilosofiaan. Annokseksi valikoitui kuuluisa ranskalainen kastanjajälkiruoka Mont Blanc – mochilla ja kinakolla (paahdetulla soijapapujauheella) ryyditettynä ja se oli ihanan kevyt ja raikas päätös tälle runsaita makuja pursuilevalle aterialle!

Mochi Mont Blanc

En tiedä onko tässä kohtaa edes tarpeen vielä erikseen sanoa, että rakastin jokaista annosta. Suosikiksi kaikesta nousi kuitenkin ehkä käsittämättömän täyteläinen ja silkkinen carbonara udon, sekä iki-ihana, raikas ja aavistuksen makea maapähkinätofu. Jos Benin ja Minon oma Sake Bar & Izakaya joskus toteutuu, toivon suuresti löytäväni nämä annokset siellä listalta!

Ps. Jos olet kiinnostunut seuraamaan, miten Benin ja Minon Sake Bar & Izakaya -haave etenee, ota se ihmeessä seurantaan Instassa! Benjaminin oma IG löytyy täältä ja Minorin taas täältä.

643 views

Tikussa friteerattu maissi aka maissiranskalaiset

by Juulia 0 Comments
Tikussa friteerattu maissi aka maissiranskalaiset

maissiranskalaisetMaissiranskalaiset eli tikussa friteerattu maissi = yhden vapaapäivän pituinen projekti

Vapaapäivä!

Tapahtuipa tässä päivänä eräänä: vietin harvinaislaatuista ns. vapaapäivää, yksin kotosalla. Töitä olisi toki piisannut tehtäväksi tuonakin päivänä, mutta koska niitä saa tehdä tähän vuodenaikaan päivittäin vaikka aamusta iltaan ilman että ne loppuvat, päätin hartaasti olla hetken ajattelematta niitä ollenkaan ja tuin päätöstäni uppoamalla heti aamusta YouTuben syövereihin.

Pian löysin itseni ihmettelemästä maissiranskalaisia. Kas, työntelemällä hammastikkuja maissinpätkän läpi ja frittaamalla näin syntyneet maissitikut saa aikaan noin söpöjä pikku suupaloja! Tuohan näyttää hauskalta.

maissi ranskalaiset

Projekti nimeltä prokrastinaatio / tikusta asiaa

Koska päivän teema oli selvästi prokrastinaatiopainotteinen ja kotoa löytyi sekä maissia että hammastikkuja, ei mennyt kuin tovi ja istuin jo ähertämässä keittiöntason äärellä maissia tikkuun. Jollette vielä tienneet, rakastan maissia. Kotimaisen maissin kausi on minulle ruokavuoden kohokohtia ja vaikka nakertaisin makeaa maissia vaikka ihan vain sellaisenaan suoraan tähkästä, testaan mielelläni kaikenlaisia vastaanosuvia maissireseptejä niin kauan kuin maissia vaan riittää.

Jostain kumman syystä tikussa friteerattu maissi ei kuitenkaan ollut yhtään niin helppo viritys kuin miltä se näytti 😀 Kolmasosa hammastikuistani katkesi kesken kaiken, maissinjyvät eivät olleet lainkaan yhtä suorissa riveissä tähkissäni kuin videossa ja onnistuin vielä kokoajan tuuppaamaan tikkuni vinoon maissirivistön läpi niin, että ne tunkivat ulos kesken riviä eivätkä siivosti rivin päästä. Ja kun sain lopulta tikutettua kokonaisen maissinpätkän, en saanutkaan tikkuja maisseineen nitkutettua tähkästä irti rikkomatta ainakin muutamaa.

Keko katkenneita tikkuja ja teurastettuja maissintähkiä vierelläni (ja keittiön lattialla) kasvoi kasvamistaan, mutten luovuttanut! MINÄHÄN TEEN NÄMÄ HELKUTIN MAISSIRANSKALAISET VALMIIKSI!

Lopulta ehjät hammastikut loppuivat ja oli pakko pysähtyä. Tässä kohtaa töidenvälttelyprojektiini olikin jo sujahtanut mukavasti reilu tunteroinen! Mitä seuraavaksi? Maissit esikypsennettiin, sitten ne valutettiin ja jäähdytettiin, sekä pyöriteltiin maissi- ja riisitärkkelyksessä. Tässä kohtaa en malttanut olla järjestelemättä tikkuja hetken ajan erilaisiin muodostelmiin – alla suosikkini! Sitten tikut pakastettiin. Videon ohjeessa lukee: Prep time: 30 minutes, Cooking time: 15 minutes, Serves: 4, mutta minä olin onnistunut kadottamaan puuhissani jo useamman tunnin! Lopulta pääsin kuitenkin viimeiseen työvaiheeseen eli paistohommiin.

friteerattu maissi

Tikussa friteerattu maissi

Koska välttelen uppopaistamista jopa enemmän kuin työntekoa tuona nimenomaisena päivänä (toivottavasti ette nyt kuvittele että välttelen töitä aina, yleensä asia on nimittäin toisinpäin), päädyin paistamaan maissiranskalaiset pannulla muutaman sentin syvyisessä öljyssä uppopaistamisen sijaan. Varustauduin työvaiheeseen suojalaseilla ja pitkillä hihoilla (joiden etsimiseen meni tietysti oma aikansa), housutkin taisin tässä vaiheessa laittaa lopulta jalkaan. Sitten aloitin paistamaan aikaansaannostani, erä kerrallaan. Aika monta niitä tikkuja sittenkin syntyi…

Koska tällä tavalla friteerattu maissi on hurjan kuvauksellista, piti pitkän paistamisprosessin lopuksi tietysti vielä kuvata tuo aikaansaamani keko. Jonain päivinä kuvat syntyvät vauhdilla, mutta sanotaanko niin, että tuona päivänä… ei. Kuusi tuntia projektin aloittamisesta olin vihdoin tilanteessa, jossa kamerasta löytyi tarpeeksi käyttökelpoisia otoksia ja nälkä oli kiljuva. Niinpä annoin itselleni vihdoinkin luvan syödä. Kylmät maissiranskalaiset eivät luonnollisesti enää olleet yhtä hyviä kuin ne, jotka napostelin tuoreeltaan frittauspuuhan lomassa, mutta olivathan ne silti herkullisia! Toki ateria, joka koostuu nälkäkiukulla ahmistusta uppopaistetusta maissista ja majoneesista ei ole ihan sieltä terveellisimmästä saatikka tyydyttävimmästä päästä… mutta mitään en kadu!

maissiranskalaiset

Maissiranskalaiset onnistuivat täydellisesti siinä, minkä vuoksi niitä alunperin aloin väkertämäänkin: töitä en ajatellut tuona päivänä hetkeäkään. Joskus sellaiset päivät ovat vaan kovasti tarpeen! Niinpä mikäli joku muukin kaipailee joskus tällaista kivaa pientä kokkailuprojektia, ajattelin jakaa ohjeen teillekin! Niillä saatesanoilla tosin, että ellet ole todella vakavasti prokrastinaation tarpeessa, tämä projekti voi olla hauskempi ja nopeampi toteuttaa jonkun kanssa yhdessä 🙂

En muuten maustanut maissiani samalla tavalla kuin katsomassani videossa, vaan ripottelin ranuille japanilaista chilimausteseosta shichimi togarashia sekä suikaloitua shisoa. Dippailuun taas sopi loistavasti kaupan valmis valkosipuli-lime vegemajo (Santun Seitanilta) – mutta veikkaan että näiden kanssa maistuu dippi kuin dippi! Ja se, joka väittää että tästä annoksesta riittää neljälle, ei selvästikään ole maissifani.

Maissiranskalaiset

2 tuoretta maissintähkää

reilusti hammastikkuja

n. 4 rkl maissitärkkelystä

n. 4 rkl hienoa riisijauhoa

suolaa, pippuria

2-3 tl shichimi togarashia

friteerausöljyä / korkeaa lämpötilaa kestävää neutraalinmakuista kasviöljyä

Tarjoiluun:

maustettua (vegaanista) majoneesia / ketsuppia tms.

suikaloitua shisoa / silputtua korianteria /  kevätsipulia tms.

Pätki maissintähkät n. 2 cm lyhyemmiksi paloiksi kuin hammastikut. Työntele hammastikut maissirivistö kerrallaan jyvien läpi, ja aloita sitten varovaisesti irroittelemana tikutettuja rivistöjä tähkästä. Suosittelen katsomaan mallia tästä videosta! Kun kaikki maissi on tikutettu, kiehauta maisseja tikkuineen reilussa vedessä noin kolme minuuttia. Valuta hyvin ja jäähdytä. (Työjärjestyksen voi muuten kokeilla tehtä myös niin päin, että pätkii maissintähkät sopivaan pituuteen, kiehauttaa pätkät kolme minuuttia, jäähdyttää ja sitten tikuttaa! Näin minulle neuvottiin juuri Instagramin puolella.)

Maissin jäähtyessä sekoita kulhossa maissitärkkelys ja riisijauho, mausta seos suolalla ja pippurilla. Pyörittele jäähtyneet maissitikut seoksessa. Lisää tarvittaessa pieni ripaus vettä saadaksesi tikut kauttaaltaan seoksen peittoon ja laita tikut sitten pakastimeen noin vartiksi.

Friteeraus:

Kuumenna teräs/valurautapannussa muutaman sentin syvyydeltä öljyä noin 175-180 asteeseen. Jos et omista lämpömittaria, voit testata lämpöä laskemalla yhden tikun pään öljyyn – jos öljy alkaa välittömästi kuplia tikun ympärillä, voit laskea sen varovasti kokonaan öljyyn ja lisätä pannulle enemmänkin tikkuja. Älä kuitenkaan täytä pannua liikaa, tällöin öljyn lämpötila laskee liikaa. Ja muista toimia varovasti! Varo öljyroiskeita, älä pidä liesituuletinta päällä ja pidä lähettyvillä kantta, jolla voit tukahduttaa öljypalon jos oikein hullusti pääsisi käymään.

Käännä tikut paistamisen puolivälissä ja paista, kunnes ne saavat väriä sieltä täältä ja ovat rapeita. Minulla tähän meni viitisen minuuttia per erä. Nosta friteerattu maissi talouspaperoidulle alustalle valumaan ja mausta kuumana ripauksella suolaa sekä shichimi togarashia. Jatka, kunnes kaikki maissiranskalaiset on paistettu. Sitten vaan dippailemaan!

maissiranskalaiset

maissi ranskalaiset

HOT TIP: Maissiranskalaiset ovat ehdottomasti parhaimmillaan vastapaistettuina, eivät parin tunnin kuvassession päätteeksi.

92 views