Jos pitää nimetä yksi yrtti ylitse muiden, minulle se on ehdottomasti shiso! Shiso kaikissa muodoissaan on minusta sanoinkuvaamattoman hyvää. Sen maussa on jotain hieman minttumaista, basilikamaista, mausteista, pippurista, hedelmäistä ja aromaattisen sitruksista… ja varsinkin japanilaisesta keittiöstä minulle tutut isot vihreät shison lehdet ovat todella vahvan makuisia!
Shiso eli (kähärä)veripeippi (Perilla frutescens) ja sen monet muunnokset ovat tulleet minulle tutuksi matkoiltani Japanissa ja muualla Aasiassa, jossa tätä yrttiä erityisesti käytetään runsaasti – sekä tietysti monissa ravintoloissa. Täällä Suomessa shisoa saa kuitenkin kaupoista yleensä etsimällä etsiä! Punaista hentoa ja pienilehtistä, miedompaa perillaa kasvattaa onneksi Järvikylä ja jos olisi tuo viherpeukalo vähän vähemmän keskellä kämmentä, yrittäisin varmasti kasvattaa shisoa ihan itse.
Sitä odotellessa on kuitenkin tyydyttävä siihen, että en saa shisoa käsiini niin paljon ja niin usein kuin haluaisin. Tänä vuonna pääsin kuitenkin muutaman viikon ajan runsaan shisomäärän makuun!
Shiso överit
Tilaan välillä mahtavasta Uudenmaan Ruoka -palvelusta sitä sun tätä ja loppukesästä valikoimaan ilmestyi ilokseni kotimainen tuore ISO vihreä shiso! Runsas nippu tätä aarretta ei maksanut montaakaan euroa, joten niinpä tilasin useampana viikkona peräkkäin kotiin sydämeni kyllyydestä shisoa!
Kokkasin shisosta tuona aikana vaikka mitä, mutta dokumentointia näistä kokeiluista ei tänne valitettavasti juuri päätynyt. Täältä löytyy kuitenkin muutamia reseptejä, joihin olen mm. shisoa upottanut, esim nämä:
Tilanne pääsi jopa siihen pisteeseen, että tuoretta shisoa oli keittiössä välillä suorastaan yli tarpeen. Niinpä pääsin kokeilemaan elämäni ensimmistä kertaa tämän ihanuuden säilömistä! Testain mm. shison marinoimista maustetulla soijalla tämän korealaisen banchan -reseptin mukaan, sekä shison lehtien säilömistä suolaan. Marinoituja ja suolattuja shisonlehtiä voi tarjota eri tavoin riisin kera; itse laitoin niitä lähinnä onigirazujen täytteeksi 🙂
Paras kokeilemistani säilöntätavoista omiin tarpeisiini taitaa kuitenkin olla shisolla maustettu viinietikka! Helpompaa ohjetta ei voisi olla ja tälle ihanan aromaattiselle shiso-viinietikalle on keittiössäni käyttöä lähes päivittäin.
Mitat ovat tässä ohjeessa vähän sinne päin, sillä ohjeet joihin omani perustuu olivat joko yhtä epämääräisiä tai antoivat keskenään vaihtelevia määriä. Näin maalaisjärjellä ajateltuna, mitä enemmän shisoa, sitä vahvemman makuinen viinietikka, vai mitä 🙂 Sama pätee shisoon – eri shisomuunnokset antavat eri maun, sekä myös värin. Minulla oli käytössä vihreä iso ja vahva-arominen shiso ja lähteenäni tälle ohjeelle on tosiaan siis useampi resepti, mm. tämä sekä tämä ohje.
Shisolla maustettu viinietikka
reilu kourallinen shison lehtiä
1-2 tl suolaa
n. 2 dl valkoviinietikkaa/riisiviinietikkaa/omenasiiderietikkaa
steriloitu 2½-3 dl vetoinen lasipurkki
Pese shison lehdet huolellisesti ja purista ne kuivaksi kädessäsi. Ripottele shison lehdille suolaa ja hiero niitä käsissäsi, kunnes voit puristaa niistä nestettä pois. Ripottele lehdille lisää suolaa ja toista prosessi puristaen lehdistä kaiken niistä irtoavan nesteen pois. Laita shisolehtimöykky lasipurkkiin ja peitä viinietikalla. Sulje kansi ja laita purkki jääkaappiin.
Anna makujen tekeytyä 2-4 viikkoa ja siivilöi sitten shisonlehdet seasta pois. Säilytä shisolla maustettu viinietikka jääkaapissa! Shisolla maustettua, hieman suolaista viinietikkaa voi käyttää kuten viinietikkaa muutenkin, mutta maku pääsee ehkä parhaiten minusta oikeuksiinsa salaatinkastikkeessa.
Wedge salaatti = täyteläisellä kastikkeella ja erilaisilla rapeilla päällisillä kuorrutettu jäävuorisalaatin lohko. Helppoa, nopeaa ja herkullista!
Perinteinen makuyhdistelmä salaatilohkon kaverina on sinihomejuustokastike ja rapea pekonimuru – ja sellaista olenkin syönyt useaan otteeseen matkoillani Amerikkassa. Erityisesti annos on tullut vastaan sekä itä- että länsirannikon Porlandien lukuisissa panimoravintoloissa… mutta toisaalta, juuri muissa ravintoloissa en siellä syönytkään, niin ehkäpä kokemukseni tästä salaatista panimoravintoloiden vakioannoksena on hieman vääristynyt? Jokatapauksessa, kun kotiuduimme edelliseltä reissultamme rapakon taa, jäi mieleeni vahvasti kytemään wedge salaatti.
Koronakevät, koronasyksy…
Ottaen huomioon, että tuosta matkasta on vierähtänyt jo puolitoista vuotta ja kirjoitan tästä aiheesta vasta nyt, on ajatuksen toteutuminen tapahtunut selvästi etanavauhtia. Todellisuudessa meillä kuitenkin kului viime kevät jäävuorisalaattia syöden! Kun koronakevät oli pahimmillaan, pelasti wedge salaatti meillä monta päivää. Sekä rapeita päällisiä että kastiketta kun voi tehdä kerralla reilummin ja sen jälkeen salaatti täytyy vain kasata! Tässä pääsi vain käymään niin, että en saanut keväällä tätä juttua julkaistua, vaan se jäi uinumaan luonnosarkistoon. Tuli sitä ehkä uinuttua kesän verran vähän itsekin tuon poikkeuksellisen kevään jäljiltä…
Kuten yleensä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nimittäin nyt koronakevään ruokavinkit alkavat taas olemaan ainakin itselleni tarpeen. Etätyötä en tee kuten keväällä, mutta lähes samantasoinen kiiretilanne on kuitenkin taas päällä ja kaiken vapaa-ajan viettäminen kotona näyttää taas olevan paikallaan. Niinpä on aika kantaa taas kaupasta kotiin jo lapsuudesta rakas ja ihanan hyvin säilyvä jäävuorisalaatti, kilon purkki turkkilaista jugurttia ja laittaa viikonloppuna jotain rapeaa valmiiksi salaatinlohkolle viikon varrella ripoteltavaksi.
Pyöreässä kulhossa on rapeaa halloumimurua, lautasella kookospekonia ja aaltoilevassa pikkukulhossa suolaista granolaa!
Rapeiksi lisukkeiksi tässä salaatissa käy oikeastaan melkein mikä vaan: rapeaksi paistettu tempehmuru,rapeaksi paistettu halloumi,suolainen granola,kookospekoni... jos kokkaaminen ei nappaa, niin vaikka murskatut suolapähkinät tai sipsit! Pääasia on, että salaattilohkon päältä löytyy reilusti kastiketta JA jotain suolaisenrapeaa. Ja että molempia voi lisätä salaatille vapaasti sitä mukaa kun annosta syö!
Ranch?
Jugurtti-kombuchakastikkeeni pohjaa amerikkalaiseen ranch-kastikkeeseen, jolla ei muuten ole mitään tekemistä samannimisen kermaviiliin sekoitettavan jauheen kanssa. Jos pekoni-homejuusto-wedge oli reissun aikana monella ruokalistalla, niin samoin oli ranch-wedge! Amerikkalainen ranch dressing sisältää perinteisesti majoneesia ja amerikkalaista “piimää” (buttermilk – perinteiseen ohjeeseen voit tutustua esim. täältä!), mutta koska buttermilk ja suomalainen piimä eivät ihan vastaa toisiaan, tein oman kastikkeeni rasvaiseen jugurttiin jota ohensin maustamattomalla kombuchalla. Ranch maustetaan perinteisesti mm. sipuli- ja valkosipulijauheella sekä yrteillä, ja koronakotoiluoloihin tämä kastike sopii erityisen hyvin siksi, että monesti myös yrtit laitetaan kastikkeeseen kuivattuina!
1 pieni valkosipulin kynsi (tai ripaus valkosipulijauhetta)
1 rkl hienonnettua persiljaa (tai n. 1 tl kuivattua)
1 rkl hienonnettua tilliä (tai n. 1 tl kuivattua)
n. 1 rkl hienonnettua vihreää sipulinvartta/kevätsipulia/ruohosipulia
maun mukaan (selleri)suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
Valmista ensin jugurtti-kombucha ranch:
Ohenna jugurtti sopivan paksuiseksi maustamattomalla kombuchalla. Mausta ranch sipulijauheella, kokojyväsinapilla, hienonnetulla persiljalla, tillillä sekä sipulinvarrella/kevätsipulilla/ruohosipulilla. Lisää kastikkeeseen omenaviinietikkaa, sitruunamehua tai suolaan säilötyn sitruunan säilöntälientä (jos sellaista kotoasi löytyy kuten minulta), sekoita hyvin ja mausta kastike vielä sellerisuolalla (tai ihan vaan suolalla) sekä vastarouhitulla mustapippurilla.
Raasta sekaan vielä hienolla terällä pieni valkosipulinkynsi, tai lisää ripaus valkosipulijauhetta. Sekoita hyvin ja nosta kastike jääkaappiin tekeytymään noin puoleksi tunniksi.
Kokoa wedge salaatti:
Kun on aika syödä, poista jäävuorisalaatin pinnalta nahistuneet lehdet, trimmaa tyvestä mahdollinen kuiva osa pois ja lohko jäävuorisalaatti neljään osaan. Valele jokainen lohko kastikkeella ja ripottele päälle haluamaasi rapeaa murua. Oma suosikkini on ehkä rapeaksi paistettu murustettu halloumi, mutta myös kookospekoni on tämän salaatin päällä koukuttavan ihanaa! Jos kotoa löytyy tuoreita yrttejä, voi niitäkin lisätä vielä salaatin päälle. Tarjoile heti!
Suppilovahveroilla, kurpitsalla, kaalilla, sipulilla ja juustolla lastattu suolainen okonomiyaki on tuhti ja herkullinen ruoka, joka maistuu minulle varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana, kun mieleni halajaa lohturuokaa harva se päivä! Okonomiyaki on ensimmäisiä japanilaisia ruokia, joita olen syönyt sushin lisäksi. Opin tekemään tätä japanilaista paksua ja täyteläistä suolaista “pannukakkua” ystäväni Minorin avulla Osakan tyyliin viisi vuotta sitten ja sittemmin pääsin herkuttelemaan okonomiyakilla monin kerroin myös ihan paikan päällä Japanissa. Niinpä tähän ruokaan liittyy myös paljon hyviä muistoja!
Okonomiyaki kääntyy suomeksi kutakuinkin “kuten haluat” tai “mitä haluat” (okonomi) “paistettu” (yaki). Ja niinhän se käytännössä onkin – mitä haluat paistettuna paksuksi pannukakuksi. Okonomiyaki sisältää runsaasti kaalia ynnä muita täytteitä (jamssia, mereneläviä, pekonia, vihanneksia… jopa nuudeleita) paistettuna vehnäjauhoista, kananmunasta ja dashiliemestä tehdyn taikinan sisään, jos syöt sitä Osakan alueella. Hiroshiman alueella okonomiyaki rakennetaan samoista raaka-aineista, mutta ne kerrostetaan paistolevylle taikinaan sekoittamisen sijaan, jolloin pannukakku on alussa korkea torni, joka paistaessa madaltuu kun raaka-aineet (mm. vieläkin isompi määrä kaalia ynnä kaikki muu mitä haluat) kypsyy. Ja onhan niitä versioita vielä monia muitakin kun liikkuu maassa alueelta toiselle! Kunpa pääsisin vielä joskus maistamaan niistä jokaisen paikan päälle…
Okonomiyaki ei olisi okonomiyaki ilman runsasta kerrosta okonomiyakikastiketta, Kewpie-majoneesia, katsuobushi-lastuja ja aonorihiutaleita!
Majoneesia, majoneesia… lisää Kewpie-majoneesia!
Oli seassa mitä vaan, tärkeä osa okonomiyakia on kuitenkin myös se mitä sen päälle tulee! Kun paksu ja ihanan mehevä pannukakku on paistettu, se valellaan makeanhappamalla ja koukuttavalla okonomiyakikastikkeella, Kewpie-majoneesilla, katsuobushi-lastuilla ja aonori-levähiutaleilla. AH! NIIN HYVÄÄ! Japanilaista pikkelöityä inkivääriäkin eli gariakin voi okonomiyakin kaverina tarjota.
Ostan itse okonomiyakikastikkeen yleensä valmiina, mutta jos en pääsisi siihen käsiksi, kastikkeen voisi sekoittaa myös itse ketsupista, Worcestershirekastikkeesta, hunajasta ja soijasta (noin kolme osaa kestuppia, yksi Worcestershirekastiketta, yksi soijaa ja maun mukaan sokeria tai hunajaa). Jos saatavuus tuottaa muidenkin raaka-aineiden osalta ongelmia, voi majoneesin voi toki vaihtaa japanilaisesta Kewpiestä kotimaiseen tai itse tehtyyn ja aonorihiutaleet paahdettuun ja murennettuun sushille tarkoitettuun norilevään ilman että kokonaisuus suuresti kärsii, mutta se mitä ainakaan minusta ei voi millään korvata, on katsuobushi.
Katsuobushi?
Katsuobushi on kuivattua ja savustettua boniittia (tonnikalan sukuinen kala), josta vuollaan ohuen ohuita suikaleita erilaisten ruokien, kuten okonomiyakin päälle, sekä paksumpia siivuja maustamaan japanilaisen keittiön kulmakiveä dashilientä. Hienoimmat katsuobushit käyvät läpi myös pitkän säilytyksen, jonka aikana pinta peittyy hyvillä homeitiöillä jotka auttavan kalanpalan kuivauksessa ja kehittävät siihen lisää aromeja. Tästä prosessista en kuitenkaan ymmärrä sen vertaa että edes yrittäisin selittää siitä enempää, vaan suosittelen kiinnostuneita lukemaan aiheesta esim. täältä!
Katsuobushin maku on savuinen ja täynnä umamia, enkä tosiaan jättäisi sitä okonomiyakini päältä pois jos vain suinkin sitä käsiisi saat. Katsuobushi paitsi maistuu ihanalta, myös tekee tästä ruuasta pienen arjen spektaakkelin, kun ohuet lastut huojuvat tanssien lautasella kuuman pannukakun päällä.
Jos et syö eläinperäisiä tuotteita, on katsuobushi toki jätettävä lautaselta pois. Kuten sanottu, en ainakaan itse keksi katsuobushille korvaavaa vegaanista tuotetta, mutta hieman savuiset dulse-merilevähieutaleet voisivat olla vegaanille (ja miksei sekaanillekin) hyvä lisä okonomiyakin päällä 🙂 Olen myös lukenut joidenkin vuolevan kuivatusta shiitakkeesta ohuen ohuita lastuja okonomiyakin päälle, mutta sitä en ole itse kokeillut. Lisää vinkkejä okonomiyakin veganisoimiselle jutun lopusta!
Koska okonomiyaki on nimensä mukaisesti “mitä haluat”, täydensin yksinkertaista Minorilta oppimaani okonomiyaki Osakan tyyliin -ohjetta tänä syksynä paistetuilla suppilovahveroilla ja raastetulla kurpitsalla. Käytän tässä vaiheessa vuotta suppilovahveroita pakastimesta, jonne ne laitan valmiiksi paistettuina ja sadan gramman pakkauksina – siksi määrä on ilmoitettu paistettuina sieninä. Määrä ei kuitenkaan ole niin pilkun päälle, pääasia että taikina riittää sitomaan kaikki raaka-aineet yhteen! Juustoksi valitsin ihanan voimakkaan, aromikkaan ja pähkinäisen Västerbottenjuuston, joten lopputulos on ehkä enemmänkin pohjoismais-japanilainen fuusiokotikeittiöviritys kuin perinteinen japanilainen okonomiyaki, mutta herkullista se on joka tapauksessa!
Suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki
4-8 lettua
2½ dl dashia*
200g vehnäjauhoja (n. 2,5 dl)
2 munaa
n. 100g paistettuja suppilovahveroita
300g valkokaalia
100-150g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)
2 kevätsipulia
1 pieni (makea) sipuli
1-1½ dl Västerbottenin juustoa
n. ½ tl suolaa
neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen
Tarjoiluun:
Okonomiyaki-kastiketta
Kewpie majoneesia
reilusti katsuobushi -lastuja
maun mukaan aonoria
*ohjeen kahdelle erilaiselle dashille löydät täältä, mutta voit myös käyttää jauheesta valmistettua dashilientä.
Valmistelut:
Kuori ja raasta kurpitsa. Viipaloi kaali ensin ohueksi suikaleeksi, sitten vielä toisinpäin silpuksi. Sekoita vehnäjauhot dashiliemeen ja riko mukaan kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja lisää sekaan kaali, kurpitsaraaste, paistetut sienet, ohuelti viipaloitu sipuli, silputtu kevätsipuli sekä juusto. Mausta okonomiyakitaikina ripauksella suolaa ja sekoita tasaiseksi.
Paistaminen:
Kuumenna iso, mielellään valurautainen paistinpannu keskilämmölle ja lorauta sille hieman öljyä. Voit paistaa joko isoja okonomiyaki -lettuja, tai tehdä seoksesta useampia pienempiä pannukakkusia. (Tämä määrä taikinaa riittää neljään isoon lettuun tai kuudesta kahdeksaan pienempään.) Annostele pannulle reilun senttimetrin paksuinen kerros seosta ja peitä paistuva lettu kannella muutaman minuutin ajan. Kun okonomiyakin pinnalle nousee kuplia ja sen pohja on ruskistunut, voit kääntää sen!
Ison letun kääntäminen lastoilla voi olla haastavaa ellei omista superleveää paistinlastaa, joten itse liu’utan suosiolla pannukakun lautaselle ja kippaan sen lautasen avulla takaisin paistinpannulle toisinpäin. Jatka paistamista toiselta puolelta kunnes okonomiyaki on pinnalta ruskistunut ja läpikypsä. Voit hieman painella lettua paistumisen aikana lastalla tiiviimmäksi, ja tarpeen mukaan kääntää sen ympäri useammankin kerran. Lisää hieman öljyä aina tarpeen tullen. Pienten lettujen paistamiseen menee minulla n. 4-5 minuuttia per puoli, isompiin n. 6-7 minuuttia per puoli – eli mitään supernopeaa näiden paistaminen ei varsinkaan isommalle porukalle ole!
Viimeistely:
Sillä välin kun okonomiyaki toisensa jälkeen valmistuu, voi edellisiä pitää edellisiä lämpimänä uunipellillä noin 60-80 asteisessa uunissa. Toki letut voi myös syödä sitä mukaa kun ne valmistuvat! Viimeistele okonomiyaki pursottamalla päälle reilusti kewpie-majoneesia ja okonomiyakikastiketta. Kauniin pinnan saa, kun pursottaa raidat yhteen suuntaan ja sitten vetää raitojen yli hammastikulla poikittain. Kun vuorottelee hammastikun suuntaa eteen-taakse, saa kuviosta kauniin neulemaisen. Lopuksi tosin okonomiyaki kuitenkin vielä viimeistellään kourallisella katsuobushi-lastuja ja ripauksella aonori-levää!
Tarjoile suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki kuumana. Itse nostan pöytään sekä majoneesin, okonomiyakikastikeen, katsuobushilastut että aonorihiutaleet, sillä yleensä jossain vaiheessa tahdon niistä jokaista vielä vähän lisää.
Vegaaninen okonomiyaki
Okonomiyakissa on eläinperäisiä tuotteita seuraavissa: kananmuna, katsuobushi, juusto, majoneesi ja okonomiyakikastike. Kananmunan funktio taikinassa on tehdä okonomiyakista helpommin kasassa pysyvä ja kuohkea. Kuohkeutta on hankalampi saavuttaa vegaanisilla kananmunankorvikkeilla, mutta kasassa pysyvyyttä voi edistää samoin kuin muissakin vegaanisissa kananmunankorviketilanteissa: pellavansiemen/chialimalla,
Okonomiyaki ilman eläinperäisiä tuotteita:
käytä vain kombulevästä ja/tai kuivatusta shiitakkeesta valmistettua dashia (ohje täällä)
korvaa taikinan kananmuna esim. kolmella ruokalusikallisen kikhernejauhoja sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen dashia tai aquafabaa tai noin puolella desillä silken tofua per muna. Ripaus mustaa kala namak -suolaa tuo taikinaan kananmunan makua!
jätä katsuobushi päältä pois tai “korvaa” se paahdetuilla rapeilla dulse-hiutaleilla ja/tai vegepekonilla
käytä vegaanista juustoraastetta
käytä vegaanista majoneesia
käytä vegaanista okonomiyakikastiketta. Kastikkeesta on myytävänä vegaaninen versio, mutta en ole ainakaan itse bongannut sitä vielä Suomesta. Kastiketta itse tehdessä voit vain vaihtaa perinteinen Worcestershirekastike vegaaniseen ja käyttää makeutuksena hunajan sijasta esim. agavesiirappia tai sokeria!
Ps. Okonomiyaki on jo tällaisenaan tosi tuhtia ja täyttävää ruokaa, mutta jos kaipaat siihen vielä pientä makubuustia, voit lisätä lettutaikinaan rapeaksi paistettuja vegemakkaran palasia tai laittaa jokaisen letun alle paistumaan muutaman pekonisiivun.
Tillipesto, kylmäsavulohi ja potut = kesä lautasella!
Marraskuu ja mordor
Marraskuu on täällä … ja Mordor. Viimeisetkin syksyn kultaiset lehdet leijailevat parhaillaan puista alas ja varjot valtaavat maan. Tämä hobitti kääritytyy vällyihin sohvalle syksyisen lukutraditioni Taru Sormusten Herrasta äärelle ja siirtyy keväänodotusmoodiin! Sitä vauhdittamaan nostan lautaselle annoksen perunoita, kylmäsavulohta ja pehmeäksi keitettyä kananmunaa, joita hunnuttaa tillipesto. Ja olen muuten melkoisen varma siitä, että tämä annos kelpaisi myös Herra Alismäelle ja hänen nälkäisille matkakumppaneilleen…
En varmasti ole ainoa, jolle pimeä vuodenaika tuntuu vaikealta. Joka. Ikinen. Vuosi. Tässä on nyt meneillään elämäni neljäskymmenes ensimmäinen marraskuu ja luulisi että marraskuu olisi tässä vaiheessa elämää jo lasten leikkiä! Mutta ei. Jotenkin tämä pimeys tuntuu vaan vuosi vuodelta pahemmalta! Ei auta kuin muistella valoisaa aikaa ja kiskoa D-vitamiinia…
Talviruoka / kesäruoka
Vaikka pääasiassa himoitsen pimeänä vuodenaikana lähinnä hiilareita ja rasvaa (perunamuussia, pastaa, leipää ja pizzaa kuluu…), välillä iskee kuitenkin hirmuinen kesäruuan himo! Tiedättehän, sellaisen ruuan, joka on raikasta, täynnä värejä ja tuoreita raaka-aineita… joiden sesonki on kesällä.
Onneksi jotkut kesään yhdistämäni raaka-aineet ovat saatavilla vuoden ympäri, niinkuin vaikka tilli! Tilli jos mikä kuuluu minusta kesään uusien perunoiden ja kalan kaverina. Muissa yhteyksissä en tilliä juuri edes syö! Opin itseasiassa syömään tilliä jonkun muun ohessa vasta viime kesänä. Ostin kerran valtavan nipun tilliä yhtä tiettyä reseptiä ja kuvia varten, ja kun kaikki ei tuohon ruokaan mitenkään uponnut, pyöräytin hetken mielijohteesta lopusta nipusta elämäni ensimmisen tillipeston!
Tillipesto
Ei ehkä kovin yllättävää, että tillipesto on erinomaista kalan ja perunan kera, mutta se toimii loistavasti myös pastakastikkeena. Tillipesto on hyvää myös jugurttiin, kermaviiliin tai creme/kaura fraicheen sekoitettuna falafelin tai jonkun muun palleron kanssa, lusikoituna kasvissosekeiton silmäksi tai sekoitettuna paahdettuihin uunijuureksiin. Ja jos kesä- ja talviruuan himo yllättää yhtä aikaa, voi tillipeston sekoittaa myös perunamuussiin 😀
Sellaisenaan tämä tillipesto on vegaaninen, eli mukana ei ole juustoa klassisen pesto alla genovaisen tavoin. Niinpä siitä saa hyvän lisukkeena myös vegaaniselle aterialle. En ole vielä ehtinyt itse käytännössä testaamaan, mutta tillipesto ja porkkala tai kylmäsavutofu ovat varmasti hyvät kaverit!
Tillipesto:
Vegaaninen
1 dl tilliä (noin 1 ruukku)
½ dl suolattomia raakoja cashewpähkinöitä
½ dl oliiviöljyä
n .¼ tl suolaa (tai maun mukaan)
1 valkosipulin kynsi
puolen sitruunan mehu
Raasta valkosipulinkynsi ja sekoita se puolen sitruunan mehuun. Lisää sekaan noin neljäsosateelusikallinen suolaa ja sekoita. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet muut raaka-aineet. Hapon ja suolan parissa raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee!
Soseuta ruukku tilliä, puolisen desiä cashewpähkinöitä ja puolisen desiä neitsytoliiviöljyä suht tasaiseksi seokseksi. Jos omistat ison morttelin, voit tehdä peston perinteiseen tapaan siinä, mutta hyvin tämä sujuu sauvasekoittimellakin. Mukaan saa joka tapauksessa jäädä hieman rouheampiakin sattumia. Sekoita lopuksi vielä tilli-öljy-pähkinäseos ja sitruuna-valkosipuliseos keskenään. Tarkista maku ja tarjoile!
Jäävuorisalaatin lohko, raikas jugurtti-kombucha ranch & rapea halloumimuru
Pyöreässä kulhossa on rapeaa halloumimurua, lautasella kookospekonia ja aaltoilevassa pikkukulhossa suolaista granolaa!
Okonomiyaki ei olisi okonomiyaki ilman runsasta kerrosta okonomiyakikastiketta, Kewpie-majoneesia, katsuobushi-lastuja ja aonorihiutaleita!
Tillipesto, kylmäsavulohi ja potut = kesä lautasella!
Tillipestopasta, pinaatti & chili-katkaravut