Kirkas Bloody Mary martini

by Juulia 2 Comments
Kirkas Bloody Mary martini

bloody mary martini

Tomaatti -kippis!

Tänään täällä valmistetaan taas cocktaileja! Eikä ihan mitä tahansa cocktaileja, vaan tomaattivesi vodka martineja. Niin… eikä edes ihan mistä tahansa vodkasta, vaan itse Bloody Maryn tapaan maustetusta vodkasta. Mikäli siis jutun otsikko sai aikaan akuutin Bloody Mary martini -himon, pahoittelen: näitä cocktaileja ei tehdä ihan käden käänteessä.

Mikäli olette blogiani lueskelleet jo pidempään, tällaiset aikaa vievät viritykset eivät teitä onneksi varmaan enää yllätä. Sellaisiahan tämä blogi on täynnä! Aina kun sille liikenee arjessa aikaa, kokeilen mielelläni kaikenlaisten asioiden tekemistä pitkän kaavan kautta. Se vaan on minusta keittiössä hauskinta! Eikä asioiden tekeminen alusta asti aina edes tarkoita sitä, että ne olisivat kovin työläitä. Monesti kyse on vain ajasta – niinkuin tämänpäiväisessä tapauksessa 🙂

tomaattivesi martini

bloody mary vodka

Askel 1: mausta vodka

Aivan ensiksi olisi siis tarpeen valmistaa Bloody Mary -maustettu vodka. Sen tekemiseen menee vajaa viikko, mutta se tekeytyy itsekseen jääkaapissa, riittää kun pilkot mausteet puhtaaseen purkkiin ja kaadat vodkan päälle. Tarkemman ohjeen tämän maustetun vodkan tekemiselle voit lukea lisää täältä! Oikotiekin toki löytyy, sillä juoma valmistuu tarvittaessa myös maustamattomasta vodkasta, johon lisätään mausteet Bloody Maryn tapaan vasta cocktailia valmistettaessa.

Askel 2: valmista tomaattivesi

Seuraavaksi valmistetaan tomaattivesi. Tämä vie vähintään kaksi tuntia, ainakin mikäli haaveilee useammasta kuin yhdestä cocktailista. Mutta tämäkään homma ei paljoa työtä vaadi, kunhan soseutat muutaman tomaatin suolaripauksen kera ja laitat kahvinsuodatinpussiin valumaan.

Askel 3: lue resepti!

Itse cocktail ei sitten enää vaadikaan muuta kuin raaka-aineiden mittailun ja sekoittamisen (tai ravistelun, mikäli olet 007:n tapaan “shaken not stirred” -ihminen). Itse tykkään tehdä tämän cocktailin suhteessa 1 osa vodkaa + 2 osaa tomaattivettä, mutta voihan tuon tehdä tiukemmaksikin.

Bloody Mary Martini

1:lle

Tomaattivesi:

2 mehukasta ja kypsää isoa tomaattia

ripaus suolaa

kahvinsuodatinpussi & suodatin

Bloody Mary martini:

4 cl tomaattivettä

2-4 cl Bloody Mary -maustettua vodkaa (riippuen kuinka tiukan cocktailin haluat)

tai 2-4 cl vodkaa + roiskaus Tabascoa & Worchesterkastiketta, puristus sitruunaa, ripaus mustapippuria, hieman raastettua piparjuurta

jäitä

Tarjoiluun:

sellerinvarsi (tai sellerin lehti / muutama vihreä oliivi / pala sitruunankuorta tai säilötyn sitruunan kuorta)

Valmista ensin tomaattivesi:

Soseuta tomaatti sauvasekoittimella ja mausta se ripauksella suolaa. Laita sose suodatinpaperilla vuorattuun suodattimeen valumaan jääkaappiin, mieluiten yön yli – näin saat mehua eniten talteen. Valutusviritelmä kannatta laittaa esim. muovipussin sisään, ettei tomaattivesi saa jääkaapista itseensä epätoivottuja makuja eikä kosteus pääse haihtumaan.

Kun tomaattivesi on valmis, laita martinilasit pakastimeen kylmenemään. Mittaa shakeriin tomaattivesi, Bloody Mary -vodka tai maustamaton vodka sekä omaan makuusi sopivasti mausteita. Lisää shakeriin vielä reilusti jäitä. Sekoita juomaa reippaasti lusikalla n. 30 sekuntia, ota lasit esiin ja siivilöi juoma laseihin. Vuole sellerinvarresta perunankuorimaveitsellä tai mandoliinilla muutama ohut suikale pitkittäin ja koristele Bloody Mary martini sellerisuikaleella. Tarjoile heti.

tomaattivesi

bloody mary martini

Ps. Sivutuote tomaattisose uppoaa tietysti pizzaan. Senkun pilkot sekaan muutaman valkosipulin kynnen, lorautat hieman öljyä, ripauksen sokeria, suolaa ja pippuria, ja lusikoit pizzapohjlle. Tai lämpimille voileiville. Tai pyöräytät keitetyn pastan sekaan. Eikä mene mitään hukkaan!

14 views

Löytö: vaaleanpunainen omena

by Juulia 0 Comments
Löytö: vaaleanpunainen omena

vaaleanpunainen omena

Mikä väri!

Siinäpä sitä oli ihmettelemistä, kun törmäsin kaupassa sisältä vaaleanpunaiseksi väitettyihin omeniin, kiikutin ne kotiin ja halkaisin ne. Vaaleanpunainen omena, toden totta! Moisia olen ihmetellyt aiemmin vain Instagramissa.

Värin lisäksi iloinen yllätys oli tämän kauniin omenan maku: se oli raikas, mehukas ja kirpeä hieman Granny Smith -lajikkeen tapaan ja koostumus puraistessa rapean rouskahtava ja kiinteä. Toisinsanoen, juuri sellainen omena, mistä minä pidän.

sisältä punainen omena

Olen bongannut näitä omenia valitettavasti toistaiseksi vain yhdestä kaupasta: Kauppakeskus Redin K-Supermarketista – ja nyt edellisestä kerrastakin alkaa olla jo aikaa. Arvatkaa, muistinko kirjoittaa ylös tämän hurmaavan värisen omenalajikkeen nimeä tai alkuperää? Juu, en. Kiikutin vain löytöni kotiin, annoin kameran laulaa ja söin saaliini. Ja nyt kun lähes kuukautta myöhemmin yritän selvittää, millähän nimellä tätä omenaa meillä Suomessa myydään, en löydä siitä niin mitään tietoa. Onneksi julkaistuani kuvan näistä ompuista Instagramissa, sain pian eräältä seuraajalta vinkin lajikkeesta: kyseessä on Red Moon -lajike 🙂

Vaaleanpunainen omena?

Maailmalla tällainen sisältä punainen omena voi olla esim. Pink Pearl-, Surprise, Firecracker-, Pink Princess- tai Christmas Pink -lajiketta. Itseasiassa vaaleanpunaisia omenia guuglaillessa käy ilmi, että niitä on yllättävänkin paljon … ja ne ovat kaikki aivan yhtä kauniita. Näistä saa kauniiden kuvien lisäksi taatusti aikaiseksi vaikka mitä herkullista ja ne vaikuttavat säilyttävän värinsä myös kypsennettäessä (toisin kuin jouluna ihastelemani pinkki peruna).

pinkki omena

Oletteko te jo törmänneet näihin ihaniin omppuihin? Mitäs tykkäsitte?

58 views

Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

by Juulia 4 Comments
Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

sienibologneseVegaaninen sienibolognese & cashew “ricotta”

Pastavuodenaika

Vielä on talvea jäljellä! …ja mitä se tarkoittaa minulle? Vielä on pastavuodenaikaa jäljellä! Itse lanseeraamani termi “pastavuodenaika” on se aika vuodesta, kun sekä mieli että keho vaatii lämmittävää, täyteläistä, runsasta ja hiilaripitoista ruokaa: pastaa. Pastavuodenaika alkaa minulla noin loka-marraskuun hujakoilla ja jatkuu yleensä helmi-maaliskuuhun. Tämä pimeän vuodenajan lempiruokatyyppi valmistuu tarvittaessa vauhdilla ja bonuksena jonkinlaisen pastakastikkeen saa yleensä aikaan kaappien aarteista ihan ilman kauppareissujakin. Täydellistä ruokaa päiviin, jolloin väsyttää ja on kiire. Riittää, että kaapissa on kuivapastaa, jonkinlainen tomaattisäilyke, oliiviöljyä, valkosipulia… Opiskeluaikoina pastani oli yksinkertaisimmillaan vahvassa kasvisliemessä keitettyä makaronia voinokareella.

Pasta onkin minulle siis ensisijaisesti arki- ja pikaruokaa. Välillä sitä kuitenkin haluaa tehdä myös pastaa pitkän kaavan mukaan ja tällöin se menee vahvasti kategoriaan lohturuoka! Varsinkin erilaiset ragùt ovat minusta lohturuokien aatelia. Sellainenhan se iskän bravuurikin oli silloin lapsuudessa, se 80-luvun Suomiversio bolognesesta… ♥ Lohturuokakategorian pastakastikkeita sopii haudutella rakkaudella, pitkään ja hartaasti koko päivän ja niitä teen mieluiten aina kerralla jättiläiskattilallisn, josta sitten saa nauttia myös arkena.

sienetSieniä, sieniä, enemmän sieniä

sieni bolognese

Mitä tulee vegaanisiin ruokiin, arkipasta onnistuu minulta vegaanisena ilman sen kummempaa miettimistä. Meillä siis syödään hyvin usein vegaanisia ruokia ilman että niitä olisi varta vasten sellaisiksi edes suunniteltu – eikä sitä ajatella vegaaniruuaksi, se on kuulkaas ihan ruokaa vaan. Mutta kun puhutaan vegaanisesta lohturuuasta, alan olla isomman haasteen äärellä: lohturuokaan kun kuuluu minulle lähes aukottomasti juusto. Todella hyvää vegaanista juustonkaltaista en ole vielä kaupasta löytänyt, joten se juustontapainen on minusta parempi tehdä itse. Esim. Vegaaninen “parmesaani” on oikein passeli pastanpäällyste (jonka heittää kuivakaapin antimista kasaan hetkessä), mutta niin on onneksi tämänpäiväinen cashewpähkinöistä valmistuva “ricottakin”!

Next level sienibolognese

Pitkään ja hartaudella hauduteltava täyteläinen vegaaninen ragù valmistuu minusta parhaiten sienistä. Niissä on reilusti lohtumakuaistiani tyydyttävää umamia ja erilaisista sienistä saa ragùun hauskasti erilaisia tekstuureita. Tämä tämänpäiväinen reseptini, vaatimattomasti paras sienibolognese mitä olen konsanaan valmistanut, sisältääkin mielellään kaikki seuraavat sienet: herkkusieni, osterivinokas, kuningasosterivinokas JA kuivattu herkkutatti. Ja kaikkia tarvitaan paljon! Osan sienistä pilkon pieneksi silpuksi, osan viipaloin, osan revin käsin ja osan riivin haarukoilla kuin nyhtöpossun konsanaan.

sienet

osterivinokas

Okei, sienibologneen tulee siis sieniä. Mutta mitäs muuta? Ruokaisuutta ja proteiinia tähän kastikkeeseen tuovat punaiset linssit, kermaisuutta kaurakerma, täyteläisyyttä taittaa tomaatti ja jo mainittujen sienien umamia tukee sherryssä liotettu kuivattu herkkutatti, soijakastike ja misotahna (salaiset aseeni lähes jokaisessa vegaanisessa ruuassa), sekä aivan loppuvaiheessa kastikkeeseen käänneltävät ravintohiivahiutaleet.

Sienet kannattaa ruskistaa rauhassa ja huolella – mieluiten osissa – ja sitten koko komeutta pitää vielä kärsivällisesti haudutella aikansa. Mikään pikaruoka tämä sienibolognese ei siis todellakaan ole! Kaiken pilkkomisen, ruskistelun ja hauduttelun palkkana on kuitenkin sellainen next level sienibolognese että ei kuulkaa paremmasta väliä.

sieniragu

Pohja sienibologneselleni on perinteinen ragùn sielu soffritto, jota muuten kannattaa tehdä kerralla isompi määrä ja pakastaa (kuten Kokit ja Potit -blogin Hannele tekee) annoksina niitä kiireisiä arkipastoja varten 🙂 Soffritton perussuhde on kaksi osaa sipulia + yksi osa selleriä ja porkkanaa kumpaakin, mutta itse tykkään lisästä seokseen vielä valkosipulia.

Vegaaninen sienibolognese

4:lle

Soffritto:

1 keskikokoinen sellerinvarsi

1 keskikokoinen porkkana

1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl oliiviöljyä

Sienibolognese:

soffritto

600 g sieniä (kuningasosterivinokkaita, herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai metsäsieniä)

n. 3 rkl oliiviöljyä

10g kuivattua herkkutattia

1½ dl kuivaa sherryä

400 g purkki kokonaisia säilyketomaatteja

n. 3 dl vettä

n. 1 rkl tuoretta timjamia (tai 1-1½ tl kuivattua)

¾ dl punaisia linssejä

½ tl vastarouhittua mustapippuria

1 tl savupaprikaa

1 rkl soijakastiketta

2 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

Viimeistelyyn:

2 dl kaurakermaa

½ dl ravintohiivahiutaleita

1-2 rkl savustettua oliiviöljyä

(½-1 tl suolaa)

+ pastaa nälkätilanteen ja syöjämäärän verran

Valmista ensin soffritto:

Paloittele sipuli, kuorittu porkkana ja sellerinvarsi hyvin pieneksi kuutioksi – itse pyrin sellaiseen 5 mm x 5 mm kuutioon, mutta ei se toki niin tarkkaa ole. Kuullota vihanneskuutiot oliiviöljyssä täysin pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannuun sitten hienonnettu valkosipuli ja nosta lämpöä hieman, niin että vihanneskuutiot saavat hieman väriä ja valkosipuli kypsyy. Varo polttamasta seosta! Siirrä soffritto sitten pannulta pieneen kulhoon odottelemaan ja jatka sienien pariin.

Sienien käsittely:

Aivan ensimmäiseksi laitan kuivatun herkkutatin likoamaan sherryyn. Kuten jo aiemmin kerroin, tykkään tuoda tähän kastikkeeseen reilusti erilaisia tekstuureja käsittelemällä käyttämäni sienet monella tapaa. Voit käyttää herkkusienien ja osterivinokkaan lisäksi/sijasta portobelloja ja siitakkeita, sekä tietysti täydentää tätä soossia syksyllä erilaisilla metsäsienillä. Ainoa, mitä en vaihtaisi mihinkään muuhun on kuningasosterivinokas, joka tuo kastikkeeseen käsittelynsä ja rakenteensa vuoksi sen aivan oman juttunsa.

Noin puolet kaikista sienistä silppuan hyvin pieneksi (n. 5mm x 5 mm kuutioiksi), mutta osan herkkusienistä viipaloin, osan osterivinokkaista revin pieniksi riekaleiksi käsin ja muutaman kuningasosterivinokkaan riivin tai “nyhdän” kahdella haarukalla suikaleeksi (ja tämä riivitty sienisuikale on minusta juurikin tämän kastikkeen juju). Käytän sienien ruskistamisessa isointa omistamaani paistinpannua, jotta paistopintaa on paljon, ja ruskistan sieniä sitä mukaan kun saan niitä pilkottua. Pyrin myös pitämään huolen siitä, ettei pannu ole missään vaiheessa liian täynnä, jotta sienet todellakin ruskistuvat ja lisään öljyä aina tarvittaessa. Sitten kaavin ruskistettuja sieniä pannulta kulhoon odottelemaan, että koko satsi on käsitelty ihanan ruskistuneeksi.

Kun kaikki sienet on ruskistettu, noukin herkkutatit sherryn seasta, silppuan ne ja kippaan ne pannulle. Lisään pannulle sitten takaisin kaikki paistetut sienet ja kumoan sherryn sienille. Annan seoksen kuplia hetken niin että sherry imeytyy sieniin ja sitten on aika lisätä pannulle loput kastikkeen raaka-aineet!

Sienibolognese:

Lisää sienien sekaan soffritto, tomaatit liemineen (puristelen kokonaiset säilyketomaatit kädessäni murskaksi, mutta toki tässä voi käyttää myös tomaattimurskaa), punaiset linssit sekä vesi. Lisää pannulle myös savupaprika, mustapippuri sekä timjami. Kiehauta seos ja alenna sitten lämpö sellaiseksi että kastike juuri ja juuri pulputtelee rauhallisesti. Peitä pannu kannella ja jätä muhimaan noin puoleksi tunniksi. Käy sekoittelemassa kastiketta muutaman kerran pohjia myöten.

Kun linssit ovat täysin kypsiä on aika laittaa pasta kiehumaan ja viimeistellä kastike: mausta sienibolognese misotahnalla ja soijalla. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen kiehua rauhassa vielä vartin verran ja tarkista sitten suolaisuus. Lisää suolaa tarvittessa. Kääntele sekaan juuri ennen tarjoilua ravintohiivahiutaleet (näin niiden sisältämät ravinteet säilyvät parhaiten). Sekoita sienibolognese pastan sekaan ja tarjoile cashew-ricotan kera (ohje alla). Itse tykkään viimeistellä annokset vielä lorauksella savustettua oliiviöljyä, johon olen ollut koukussa siitä asti kun tein syksyllä vegaanisia “kampasimpukoita” (kuningasosterivinokasta muuten nekin) – eli koko tämänvuotisen pastavuodenajan ajan 🙂

sieniraguSiinä se nyt on: paras ikinä tekemäni sienibolognese!

Koska tällainen täyteläinen lohturuokapasta kaipaa mielestäni jonkinlaista juustomaista lisuketta, surautan mieluusti sienibolognesen kylkeen helpon “ricotan” cashewpähkinöistä. Tämä lisuke valmistuu nopeasti, kunhan cashewpähkinät laittaa likoamaan hyvissä ajoin ennen muun kokkailun aloittamista. Liottamista voi tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä kuumaa/lämmintä vettä ja liottamalla pähkinät huoneenlämmössä. Liottaminen tekee tahnan rakenteesta silkkisen, vähemmän liotetut pähkinät eivät nimittäin soseennu yhtä kiltisti ja rakenne jää rakeisemmaksi. Lisäksi pähkinästä tulee liottamisen ansiosta helpommin sulava.

Cashew-“ricotta”

100 g maustamattomia cashewpähkinöitä +  reilusti vettä

3-4 rkl vettä

1 tl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 rkl ravintohiivahiutaleita

1 tl sitruunamehua

n. ½ tl suolaa

Liota cashewpähkinöitä reilussa vedessä jääkaapissa 2-4 tuntia (peitä kulho jottei pähkinöihin tartu makuja jääkaapista). Huuhtele ja valuta hyvin.

Soseuta liotetut cashewpähkinät tasaiseksi veden, sitruunamehun sekä mausteiden kanssa. Ohenna tarvittaessa vedellä. Itse tykkään jättää tämän tahnan melko paksuksi ricottajuuston tapaan. Tarjoile cashew-ricotta sienibolognesen kera.

sienibolognese

sienikastike

Jos joku jäi kaipailemaan nopen sienibolognesen ohjetta, niin Kokit ja Potit -blogista löytyy juuri sellainen: nopea sienibolognese!

Omasta blogistani pastaohjeita löytyy myös toki moneen lähtöön, myös lukuisia vegaanisia pastoja. Alla oma kaikkien pastaohjeiden top vitoseni just nyt:

275 views

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Kaupallinen yhteistyö Lapland Hotels Bulevardi, Kultá Kitchen & Bar & Asennemedia

kulta kitchen

Lähimatkalla Lapissa

Käväisinpä kuulkaa viime viikolla Lapissa! …tai siis ainakin melkein. Ei nimittäin tarvittu junamatkaa saatikka lentolippua, kunhan hurautin ratikalla Bulevardille. Vastikään avattu Lapland Hotels Bulevardi kätkee sisälleen Lapin rauhaa ja maagisia makuja tarjoilevan Kultá Kitchen & Barin, jota minut oli kutsuttu testailemaan.

Kuinka ollakaan, tämän ruokablogaajan kameran täyttyi kuitenkin ruokakuvien lisäksi myös sisustuskuvista – kiersimme nimittäin alkuun kurkistelemassa 50-luvun toimistotaloon remontoidun hotellin upeat sviitit penthousea myöten, enkä ehkä pääse yli kaikesta ihanasta näkemästäni, ellen vilauta näitä kuvia vähän teillekin. Alkupalaksi tänään siis hieman sisustuskuvaa, pääruuaksi ja jälkkäriksi sitten tuttuun tapaan silkkaa ruoka-asiaa!

Lapland hotels BulevardiTässä kohtaa Bulevardia oli pitkään se hauska loikkaavalla porolla kuvitettu työmaa-aita!

anu pentikAnu Pentikin teokset herättävät kultakuumetta

Lapland hotels BulevardiValon ja varjon leikkiä sekä kahdet hotellin sadoista poronsarvista

Lapland hotels Bulevardi

Aivan ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hotellin tumman hämärään ja kynttilän valoa tulvivaan tunnelmaan, Anu Pentikin upeisiin seinäteoksiin sekä lukuisiin poronsarviin. Klišeinen Lappi-estetiikka on poronsarvista huolimatta täällä kuitenkin kaukana: sekä yleiset tilat että huoneet on toteutettu yksityiskohtia myöten tyylillä ja tunnelmaa on luotu esineiden ja materiaalien lisäksi vahvasti myös valaistuksella.

Anu Pentikin pysäyttäviä taideteoksia löytyy aulan ja ravintolan lisäksi myös hotellin käytäviltä, sekä jokaisesta hotellin 182 huoneesta. Useissa huoneissa on muuten oma pikku spa: sauna, amme ja suihku jotka on erotettu huoneesta näyttävällä lasiseinällä. Kierrellessämme huoneistosta toiseen koinkin pienoisen ahaa-elämyksen: voisiko kylpyläloma näyttääkin tältä?

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels BulevardiEttä semmoinen pikku hotellikylppäri! Huh huh.

Lapland hotels BulevardiLapland Penthouse Suiten katossa leijuu Anu Pentikin teos “Unelma”

anu pentik

RikastamoKellarikerroksesta löytyy tunnelmallinen juhlatila nimeltä Rikastamo

tero mäntykangasTero Mäntykangas, kaikkien Lapland Hotels -ravintoloiden sielu

Kultá Kitchen & Bar

Ravintolassa sama estetiikka jatkuu: Kultá Kitchen & Barin astiat ovat myös Pentikin käsialaa, on kynttilää, on pörröisiä taljoja, kultaisia aterimia ja mateennahalla päällystetty menu. Menu on ytimekäs ja selvästi rakennettu kunnioittamaan Lappilaisia raaka-aineita ja niiden tuottajia, jotka tietenkin tunnetaan kaikki ihan nimeltä. À la cartelta löytyy alkupaloja ja pääruokia neljä, jälkkäreitä kolme ja seassa on pohjoisia makuja kuningasravusta, kaskinauriiseen sekä kuusenkerkkään. Bistrolistalta löytyy houkutuksia hirvenlihapullista burgeriin (josta on myös vegeversio) sekä iki-ihanaan poronvasan maksaan (josta lisää myöhemmin).

Listaa tutkittuamme päätimme seuralaiseni WTD-blogin Natan kanssa yhteistuumin antaa keittiölle vapaat kädet ja tilata viiden ruokalajin yllätysmenut suositusviineineen. Kun yllätyksestä vastaa Tero Mäntykankaan kaltainen pitkän linjan makutaikuri ja konkari, tietää olevansa hyvissä käsissä!

Lapland hotels Bulevardi

Kulta kitchen

kulta kitchenKuivatulla mateennahalla päällystetty ruokalista on gTie:n Jenni Ahtiaisen käsialaa

Kulta kitchen

kulta kitchenPannier samppanjalla ateria alkuun!

Kyl mä joka ruuan kanssa juon skumppaa!

Alkuun tarjoiltu keittiön maa-artisokkakeittotervehdys Pannier -samppajan ja Jorma -nimiseen juureen leivotun leivän kera aloitti ateriamme vahvasti: yksinkertaisia, puhtaita ja kaikin puolin mieluisia makuja.

Seuraavaksi pöytään kannettu Lapin puikula yrttikerman, muikunmädin ja poronsydämen kera jatkoi samalla linjalla. Annoksessa ei ollut mitään turhaa ja sen intensiiviset maut olivat hienosti tasapainossa. Aikamoinen show annoksen viimeistely myös oli, sillä se poronsydän – kuivattu sellainen – raastettiin lautaselle silmiemme edessä. Kyllä teki kuulkaa vaikutuksen! Annoksen suositusviini, raikas ja kepeä Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner sopi annokseen hyvin, mutta niin sopi myös tuo alkumaljaksemme nostama samppanjakin 🙂

kulta kitchen

kuningasrapuKuningasrapu-rallaa!

Kolmantena pöytään tuotiin oman iltani kohokohta: uskomattoman aromaattinen kuningasravun jalka ruskistetun voin kanssa. APUA miten hyvää! Tällaisten makujen äärellä joko hiljenee, sekoaa tai tirauttaa onnen kyyneleen, itse taisin tehdä näistä jokaisen. Näitä lautasia ei keittiölle luovutettu, ennen kuin viimeinenkin pisara oli saatu niiltä suuhun, tavalla tai toisella 😉

Julien Schaal Riesling Nature toimi annokselle hyvin – kuten edelleen myöskin se samppanja… Natan ikimuistoista lentävää lausetta mukaillen: kyl mä joka ruuan kans juon skumppaa!

kulta kitchenTätä riekkolientä litra mukaan kotiin kiitos!

riekkoliemi

Sitten jotain punaista

Seuraavaksi söimme rapean kroketin sisään piilotettua riekkoa tattikreemin, pikkelöidyn kuusenkerkän sekä tolkuttoman hyvän riekkoliemen kera. Lasissa oli tämän annoksen kanssa J² Gau-Odernheimer Spätburgunderia, ja niin mukava viini kun tuo olikin, myönnän haaveilleeni myös lasillisesta riekkolientä.

Kun pöytään ilmestyi poroa kahdella tapaa – sekä yllätyksenä listalta huokailemamme poronvasan maksapala – olin jo sellaisissa ruokasfääreissä, että meinasin alkaa syömään ennen kuin olin edes kuvannut annosta. Liha oli moitteettomasti paistettua, eikä lisukkeissa (pehmoinen selleripyre, grillattu selleri, rapeaksi puffatussa tattari ja muutama hauskan kirpeä marjasattuma) ollut sanomista niissäkään – mitä nyt olisin voinut syödä kaikkea vähän enemmänkin.

Oivallinen annos siis, mutta huomioni vei tilanteessa kuitenkin se makupalaksi tuotu paistettu poronvasanmaksa. Minulla on heikko kohta hyvin valmistetulle paistetulle maksalle, enkä yleensä jätä sitä tilaamatta koskaan, kun sitä tarjolla on. Arvostan siis kovasti keittiön elettä tarjota meille maistiainen maksastakin! Lasiin kaadeettu Moccagatta Barbera d’Alba täydensi hienosti kumpaakin lautasellista.

poroa kahdella tapaaPoron ulkofileetä, poron karetta, selleriä ja puffattua tattaria

barbera d'alba

poron vasan maksaTätä maksaa tulen vielä syömään toistekin!

Ei makeaa mahan täydeltä (ja hyvä niin)

Ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu koivunmahlasorbetti ilahdutti raikkaudellaan ja esillepanollaan, ja aterian päätös, viiliserbetti osui myös maaliin tälle jälkkärironkelille.

Olen todellakin huono syömään jälkkäreitä (ellei puhuta juustoista!), joten tämä mesiangervolla maustettuja sopivan kirpakoita lakkoja ja mallasrouhetta sisältävä annos oli makuuni miellyttävän raikas eikä lainkaan liian makea lopetus illallemme.

Kas, sehän on ihan kuin pieni ja kivinen Eero Aarnion Pallotuoli!

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, sopivan täysinä ja ainakin itse jo paluuta suunnitellen: testattua tuli nimittäin Kultá KITCHEN, mutta entäs se baari? Kun juomalistalta löytyy poron lihalientä sisältävä versio lempparistani Bloody Marystä, on tilanne korjattava asap. Koska sattumoisin myös työpaikkani sijaitsee Bulevardilla, veikkaan että eiköhän tuo kultainen neljätoistametrinen baaritiskikin tule minulle vielä tutuksi.

Kultá Kitchen & Bar

Bulevardi 22

00120 Helsinki

Lapland hotels Bulevardi

118 views