Kotitekoiset udon nuudelit

by Juulia 0 Comments
Kotitekoiset udon nuudelit
Kotitekoiset udon nuudelit on hauska ja helppo projekti!

kotitekoiset nuudelit

Ihanan paksut ja pehmeät kotitekoiset udon nuudelit onnistuvat ilman sen kummempia kikkailuja – tarvitset vain vehnäjauhoja, suolaa ja vettä, sekä käsien lisäksi jalat! Olen melkoisen varma siitä, että jos udon nuudelit onnistuvat minulta, ne onnistuvat myös sinulta ♥

Kotitekoiset nuudelit

Nuudeleita on maailmassa olemassa moneen lähtöön, mutta tämänpäiväisen jutun aihe on siis nimenomaan udon nuudelit, nuo japanilaiset ihanat paksut, silkkiset ja kimmoisat vehnänuudelit. Ohje niille löytyy jutun lopusta… mutta jos haluat kuulla miten päädyin niitä tekemään, jatka ihmeessä lukemista tästä:

Innostuin reilu vuosi sitten tekemään itse kotona nuudeleita ja koska olen ruuanlaiton suhteen monesti hyvin spontaani ja helposti innostuva ihminen, hyppäsin projektini kanssa suoraan ns. syvään päähän. Vaatimaton aloituskohtani oli nimittäin kiinalaiset käsin vedetyt nuudelit. Ihan niin sekaisin en sentään ollut, että olisin kuvitellut voivani aloittaa ohuen ohueksi käsin vedetyillä La Mian -nuudeleilla, joiden tekeminen vaatii niin tekniikkaa, treeniä ja harjaantumista… (La Mian -nuudeleita vetelee vaivattomasti singaporelainen noodle master tällä videolla ja niitä yrittää yksi lempi tubettajistani Emmy tehdä tällä videolla) …vaan tähtäimessäni oli biang biang -nuudelit: leveät käsin vedetyt ja keskeltä kahtia revityt nauhat, joita olen syönyt Kiinan lisäksi New Yorkissa Xian Famous Foods -ketjun ravintoloissa. Kipinä tähän projektiin lähti itseasiassa Munchies YouTube-kanavan videosta, jolla juuri Xian Famous Foods -ravintolan perustajat näyttävät, kuinka revityt nuudelinsa tekevät … ja voi miten helpolta se heidän käsissään näyttääkään!

udon nuudelit

Projekti nimeltä biangbiang

Ohje jolla biangbiang-projektini lähti käyntiin löytyy samaten YouTubesta, Souped Up Recipes -kanavalta. Vaikka homma ei yllätys yllätys ollut ihan niin helppo kuin miltä se näillä katsomillani videoilla näyttää, olen päässyt prosessista nyt sen verran jyvälle, että saan halutessani aikaan ihan passelit biangbiang-nuudelit lähes joka kerta kun niitä ryhdyn tekemään.

Alkuvuodesta 2020 tuli myös huomattua, että nuudeleiden käsin venyttely ja repiminen on hauskaa myös kaveriporukalla – jokainen kun voi halutessaan muotoilla itse omat nuudelinsa ja puuhassa on viihdeaspektia niin tekijälle kuin kannustajillekin. Aloittelijana ainakin omat aikaansaannokseni toki usein katkeilivat miten sattuu ja nuudeleista oli vaikea saada tasalaatuisia, mutta tekemisen ilo korvaa monet puutteet muotoilun saralla! Nuudelit pitää vaan keittää niiden paksuimpien pätkien mukaan … jolloin toki mukaan eksyy myös ylikypsiä nuudeleita. Mutta mistäs muualta sitä aloittaisi kuin alusta? Ainakin minulle myös treeninuudelit ovat maistuneet enemmän kuin hyvin! Suosittelen siksi lämmöllä biangbiang -nuudeleiden tekemistä jokaiselle, joka aiheesta innostuu. Käyttämäni Souped Up Recipes -blogin Mandyn laatima ohje löytyy täältä!

udon nuudelit

Kotitekoiset udon nuudelit ♥

Jos kuitenkin havittelee heti alkuun helpommin saavutettavaa tasaista laatua ja hieman helpompaa metodia, kannattaa minusta ehdottomasti kokeilla udon nuudeleita! Udon on japanilainen paksu ja kimmoisa venhänuudelityyppi, jolla on ihana purutuntuma. Vaikka näilläkin nuudeleilla on pitkä oma historiansa, sisältäen lukuisia alueellisia variaatioita joille jokaiselle löytyy useita ohjeita jotka vaativat syvempää aiheeseen perehtymistä, syntyvät udon nuudelit kotioloissa tarvittaessa myös varsin helposti ja minimivarusteilla.

Taikina sekoitetaan vehnäjauhosta, vedestä ja suolasta, ja vaivataan jaloin tallomalla. Välineitä ei tarvita sen kummempia kuin veitsi ja kaulin, mutta elektroninen keittiövaaka on vahvasti suositeltava väline raaka-aineiden tarkkaa mittaamista varten. En tiedä teistä, mutta ainakin omat kaksi desimittaani ovat eri kokoa… ja sekä jauhot että suola myös painaa eri määriä laadusta riippuen. Kun mittaan “isomman” desimittani täyteen vettä, näyttää vaaka siinä olevan vasta 90 grammaa 😀 Niinpä taatuin tulos tulee punnitsemalla! Lisään ohjeeseen mitat myös deseinä ja milleinä, jolloin on tosi tärkeää että ei mittailla mitään kukkuralusikallisia tai desilitroja vaan tasataan pinta mitatessa huolella… mutta suosittelen kuitenkin lämpimästi hankkimaan digitaalisen vaa’an! Niitä löytyy alkaen noin kympillä esim. Lidlistä, Prismasta, Clasulta enkä itse osaa enää kuvitella kokkaavani ilman moista.

En muuten todellakaan tiedä, miksi en älynnyt aloittaa nuudeliprojektiani suoraan udon nuudeleista, sillä rakastan syödä udon-ruokalajeja… mutta jostain syystä sysäys tehdä näitä nuudeleita itse kotona tuli vasta, kun eräs ystäväni kertoi tehneensä niitä kotona. No. Kuten niin monen muunkin asian suhteen: parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

udon nuudelit

Meillä kotitekoiset udon nuudelit päätyvät useimmiten aasialaishenkisiksi nuudelikeitoksi (mm. udon & soijalla ja/tai misotahnalla maustettu valkosipuliliemi eri lisukkein oli vahvassa rotaatiossa joulukuussa) tai japanilaisen curryn kaveriksi, mutta näitä nuudeleita voi toki käyttää tuorepastan tapaan myös muissa kuin aasialaisvaikutteisissa resepteissä. Viimeisimmät söin itseasissa chili con carnen kaverina! Vielä on testaamatta kotiversio viime syksynä Pop Up Izakayassa maistamastani unelmanpehmeästä miso udon carbonarasta, mutta tahtotila tämänkin herkun haltuunottoon on vahva!

Resepti, jolla olen udon nuudelit tähän asti kutakuinkin tehnyt, löytyy Just One Cookbook -blogista. Lisäinfoa olen kuitenkin hakenut mm. Chopstick Chronicles -blogin ohjeesta, jossa pureudutaan aiheessa osittain syvemmälle, ja suosittelen muuten molempia blogeja kaikille, jotka ovat japanilaisen ruuan ystäviä!

Huom! Nuudeleiden suolapitoisuus voi kuulostaa hurjalta, mutta iso osa suolasta liukenee keitettäessä veteen ja nuudelit ovat syötäessä juuri sopivia maultaan.

Kotitekoiset udon nuudelit

2 annosta

200g vehnäjauhoja, jossa 10-12% proteiinia (puolikarkea perusvehnäjauho toimii hyvin!) (n. 2 dl + 2 rkl + 2 tl)

90g vettä (90ml)

10g suolaa (2¼ tl)

Maissi- tai perunajauhoja

Lisäksi tarvitset:

Kaulin, iso minigrip pussi, terävä veitsi, elektroninen keittiövaaka

Taikinan sekoittaminen:

Punnitse suola ja vesi kulhoon ja liuota suola veteen. Punnitse myös jauhot kulhoon. Lisää suolavesi jauhoihin vähän kerrallaan pirskotellen ja kokoajan sekoitellen niin, että jauhot kastuvat tasaisesti (siis niin, ettei esim. osa jauhoista ole liejua ja osa rutikuivaa, vaan että taikina muistuttaa enemmänkin tasalaatuista murua koko veden lisäyksen ajan). Tämä onnistuu joko käsin sormilla haroen ja murustellen, tai sekoittamiseen voi käyttää take away -annosten mukana tulevia syömäpuikkoja ns. kaksipiikkisenä 🙂

Jatka veden lisäämistä, kunnes kaikki vesi on jauhojen seassa ja pystyt puristamaan murumaisen taikinan kasassa pysyväksi kimpaleeksi. Painele kaikki mahdollinen irtojauho kulhon reunoilta ja pohjalta taikinakimpaleeseen. Jos kulhoon meinaa jäädä jauhoa, joka ei suostu tarttumaan taikinaan, voit lisätä kuivaan jauhoon hieman vettä pisara kerrallaan (kirjaimellisesti pisara, vettä tulee muuten vahingossa äkkiä liikaa).

Taikina kaiken veden lisäämisen jälkeen, ennen palloksi painelua.

Taikina saattaa tässä vaiheessa vaikuttaa kuivakalta, mutta älä huoli – pääasia on että astiaan ei jää kuivaa irtojauhoa ja kimpale pysyy kasassa kun painelet ja vaivaat sitä hetken käsillä. Kun taikina lepää, sen sisältämä kosteus tasoittuu ja taikinan tuntuma muuttuu huomattavasti. Laita taikinapallo vähintään isoon minigrippussiin (itselläni on käytössä kahden litran pussi), purista pussista enin ilma pois ja sulje pussi. Anna taikinan levätä sitten huoneenlämmössä puoli tuntia.

Taikinan vaivaus:

Kun puoli tuntia on kulunut, on aika alkaa tallomaan taikinaa! Avaa pussin reunaa pienen matkaa jotta ilma pääsee tallottaessa pusertumaan pussista ulos ja laita pussi lattialle kahden puhtaan keittiöpyyhkeen väliin (mikäli pussi menisi rikki ja taikina puristuisi sieltä ulos, pyyhe suojaa taikinaa, lattiaa ja jalkojasi likaantumasta). Astu taikinan päälle painellen sitä jaloillasi keskeltä kohti reunoja, litteäksi ja kutakuinkin tasapaksuksi isoksi levyksi. Ota taikinalevy pussista ja taittele se kasaan.

Just One Cookbookin ohjeessa taikina kehotetaan taittelemaan palloksi, mutta itse olen taitellut sen mieluummin nelikulmioksi avittaakseni jo ennalta taikinan kaulimista myöhemmin nelikulmaiseksi levyksi!

Laita taikina takaisin pussiin, jätä pussin kulma taas hieman auki ja laita pussi keittiöpyyhkeiden väliin lattialle. Toista jaloilla litistämis- ja uudelleentaittelun prosessi yhteensä kolme-neljä kertaa. Tällä työvaiheella taikinaan muodostuu gluteeniverkko ja udonille tyypillinen elastinen rakenne!

Chopstick Chronicles -blogin Shihoko sanoo että taikinan päälle pitäisi astua 50 kertaa jotta rakenne olisi sopiva; kun taas Just One Cookbookin Nami taas sanoo, että taikinan pitäisi olla kolmen astelu/taittelukierroksen jälkeen  “pehmeä kuin korvalehti”. En ole laskenut tallontakertojani niin tarkkaan, mutta korvalehti on kieltämättä tosi hyvä kuvailu valmiille taikinalle! Jos mietityttää, niin tallo vielä kierros varmuuden varalta.

Jätä taikina lopuksi pallona/neliskanttisena kimpaleena suljettuun pussiin lepäämään kolmeksi tunniksi. Jos lepuutat taikinaa pidempään, laita se jääkaappiin. Lepo on tärkeä työvaihe, sillä jos yrittäisit tässä vaiheessa alkaa kaulimaan taikinaa, se ei suostuisi pysymään muodossaan vaan vetäytyisi kasaan. Älä siis hoppuile ja skippaa tätä vaihetta!

Taikinaa voi löytämieni lähteiden ja oman kokemuksen mukaan lepuuttaa jääkaapissa jopa yön yli, mutta ns. maksimiaikaa en ole onnistunut toistaiseksi lepuutukselle löytämään. Itselläni kävi kuitenkin kerran niin, että taikina unohtui jääkaappiin kolme+ vuorokaudeksi… ja nuudelit onnistuivat silti omasta mielestäni hyvin. Toki en tehnyt tuoretta erää rinnalle samanaikaisesti vertailtavaksi, niin vaikea sanoa tarkemmin, miten pitkä lepo rakenteeseen vaikutti – mutta ei ainakaan mitenkään super huomattavasti!

kotitekoiset nuudelit

Nuudeleiden muotoilu:

Kun taikina on levännyt ja sen gluteeniverkko on rentoutunut, kauli taikina noin kolmen millin paksuiseksi suorakaiteeksi peruna- tai maissijauhoja apuna käyttäen. Jauhota taikinan pinta hyvin, jottei se tartu kaulimeen saatikka alustaan. Pyri siihen, että saisit taikinasta mahdollisimman tasapaksun ja suorakulmaisen levyn!

Kauliminen onnistuu muuten varmasti helpoiten tasapaksulla ja suorareunaisella kaulimella… mutta kuten kuvasta näkyy, minulla on vain isoäidiltä peritty kaareava pulikka! Se on rakas ja tärkeä, mutta ei nuudeleiden käsin kaulimiseen ihanteellinen valinta. Mutta onnistuu tämä homma tälläkin!

Kun taikinalevy on noin kolmen millin paksuinen, jauhota se vielä kerran ja taittele se sitten ikäänkuin “haitariksi”. Leikkaa nuudelit taikinahaitarista terävällä veitsellä noin kolmen sentin paksuisiksi nauhoiksi. Pyri siihen, että nauhat ovat taas kerran tasapaksuisia, jotta ne kypsyvät samassa ajassa! Veitsi kannattaa muuten olla hyvässä terässä, tai litistät nuudeleita niitä leikatessasi etkä saa niistä niin suoria, saatikka reunoiltaan siistejä 🙂 Ripottele leikatuille nuudeleille vielä vähän tärkkelystä ja ravistele nuudelitkerät sitten auki.

nuudelit kotona

udon nuudelit

Nuudeleiden säilyttäminen ja kypsentäminen:

Udon on parhaimmillaan keitettyinä heti valmistamisen jälkeen. Ravistele enimmät irtotärkkelykset nuudeleista pois ja keitä ne runsaassa määrässä suolatonta vettä (tarvitset tälle määrälle taikinaa n. 3 litraa vettä). Nämä nuudelit imevät itseensä reilusti vettä keitettäessä ja paksuuntuvat entisestään, joten ne tarvitsevat kattilassa tilaa! Sekoita nuudeleita hetki laskettuasi ne kiehuvaan veteen jotteivät ne tartu toisiinsa, ja ajasta keittoaikaa alkuun 7 minuuttia. Keittoaika riippuu nuudeleiden paksuudesta, mutta on jotain 8-12 minuutin väliltä, joten kun ajastin pärähtää, on aika alkaa pitämään tilannetta silmällä keiton loppuvaiheen ajan! Kypsissä udon nuudeleissa on mukava purutuntuma vaikka ne ovat pehmeitä; jos ne ovat silkkaa pehmeää mössöä ne ovat jo ylikypsiä.

Koska prosessi vie alusta loppuun useamman tunnin aikaa, on itselläni ollut tapana tehdä taikina jo edellispäivänä lepäämään jääkaappiin, josta kaulin ja leikkaan nuudelit seuraavana päivänä nälän iskiessä. Kuten tuolla aiemmin jo kerroin, joskus taikina on kuitenkin unohtunut jääkaappiin useammaksikin päiväksi, ilman että lopputulos olisi siitä suuremmin kärsinyt 🙂

Voit myös pakastaa udon nuudelit 150g annoksissa, joko keitettyinä tai raakoina. Sujauta vaan nuudelikerä pakastepussiin tai rasiaan ja heitä pakkaseen! Jos tehtailet joskus isomman satsin kerrallaan ja pakastat isompia määriä, kannattaa nuudelikeot pakastaa esim. leikkuulaudan päällä tai jollain muulla tasaisella alustalla, ja sujauttaa jäisinä pussiin. Sieltä niitä on helppo napata kerä kerrallaan tarpeen mukaan kattilaan. Kun pakastat nuudelit raakana, keitä ne jäisinä ja pidennä kypsennysaikaa muutamalla minuutilla. Udon nuudelit voi pakastaa samaan tapaan toki myös kypsennettyinä. Siinä tapauksessa sulata/lämmitä jäiset nuudelit upottamalla ne muutamaksi minuutiksi kiehuvaan veteen.

udon keitto

62 views

Valkosipuliliemi fuusiotyyliin

by Juulia 3 Comments
Valkosipuliliemi fuusiotyyliin
Valkosipuliliemi on ihana pohja monelle keitolle, padalle ja muhennokselle!

valkosipuliliemi

Valkosipuliliemi!

Valkosipuliliemi on kuin tehty alkuvuoden pakkaspäiviin: se on täyteläistä ja lämmittävää … ja pitää pöpöt loitolla (tai no, ainakin vampyyrit – kypsennetyllä valkosipulilla kun ei ole samoja terveyshyötyjä kuin raa’alla)! Valkosipuliliemi valmistuu yksinkertaisimmillaan valkosipulista (mistäs muusta) ja muutamasta mausteesta, mutta buustaan lientä mieluiten muutamalla umamirikkaalla raaka-aineella: kuivatuilla siitakesienillä, kombulevällä sekä parmesaanin kuivalla kantapalalla!

Lopputulos on intensiivinen ja täyteläinen liemi, joka on ihana pohja monenlaiselle keitolle, padalle ja muhennokselle. Itse olen käyttänyt sitä erityisesti erilaisten nuudelikeittojen pohjana, jolloin maustan sen soijalla ja/tai misotahnalla, sekä linssi- tai papukeittojen pohjana, jolloin maustan sen suolalla, mustapippurilla, rosmariinilla sekä timjamilla. Valkosipuliliemi toimii kuitenkin ihanasti myös risotoissa ja sopiipa se myös ihan sellaisenaan siemailtavaksikin!

valkosipuliliemi

umami reseptiFuusio-valkosipuliliemen ainekset: kombulevä, kuivatut siitakesienet, parmesaanin kanta sekä tietysti valkosipuli! (Kuvan yksilö mokoma oli ehtinyt alkaa itämään. Kuvassa myös pecorino romano -juuston kanta, joka tämän kerran upposi liemeen myös!)

Fuusioliemi

Valkosipuliliemen resepti osui silmiini muutama vuosi sitten sekä Epicurious että NYT Cooking -sivustoilla ja olen keitellyt sitä siitä alkaen erityisesti kylmänä vuodenaikana vähän väliä. Liemen voi tehdä tosiaan yksinkertaisimmillaan pelkästä valkosipulista ja muutamasta mausteesta, mutta itse olen mieltynyt eräänlaiseen fuusioversioon, jossa valkosipuliliemi yhdistyy japanilaiseen dashi-liemeen sekä italialaiseen parmesaaniliemeen.

Dashi on keittiöni kulmakiviä, jota käytän jos jonkinlaisissa ruuissa… ja säästän säntillisesti kaikki parmesaanin kannat liemiä maustamaan muutenkin! Niinpä sekä dashin että jääkaappiini kertyvien parmesaanin kantojen hyödyntäminen valkosipuliliemen tukena on minulle täysin luonteva veto – ja umamia runsaasti sisältävien kombun, siitakkeiden ja parmesaanin ansiosta tämä buustattu valkosipuliliemi onkin ihan omaa luokkaansa!

valkosipuli

Valkosipuli kuin valkosipuli?

Kuten sanottu, valkosipuliliemen aikaansaaminen vaatii ensisijaisesti valkosipulia, ja kuten aina valkosipulin kanssa, mitä tuoreempaa, sen parempaa. Parasta on, kun kesällä saa käsiinsä kotimaisia meheviä ja kosteanpulleita valkosipuleita, jotka tahmaavat kädet ja huumaavat aromeillaan! Niillä ei kuitenkaan herkutella ympäri vuoden, joten valkosipuli kannattaa minusta valikoida kaupassa huolella.

Kuivahtaneet ja itäneet valkosipulit kannattaa jättää kauppaan ja valita vain kokoonsa nähden painavan oloisia ja pinnaltaan vaurioitumattomia valkosipuleita. Valkosipulin pintaa voi kokeilla kevyesti kädellä: jos kynnet tuntuvat kuoren alla pehmeiltä tai koverilta, paino on kovin kevyt tai pinnasta löytyy hometta, on kyseinen yksilö todennäköisesti pilalla.

Valkosipuli säilyy kuivassa huoneenlämmössä parhaimmillaan viikkoja, mutta ainakin meillä kotosalla pöydällä pidempään pyörineistä valkosipulista pilkistää aina ennenpitkää muutama kitkerä verso. Jos verso on vielä pieni, voi valkosipulin edelleen käyttää kunhan poistaa idun ennen käyttöä, itu kun on maultaan kitkerä. Paras maku (ja ravintoarvot) on tietysti kuitenkin niissä itämättömissä, tuoreissa  ja kypsentämättömissä kynsissä!

valkosipuli liemi

Valkosipulin voi laittaa liemeen monessa muodossa: viipaleina, murskattuna tai jopa kokonaisina kynsinä, kuorineen tai ilman, paistettuna tai raakana. Mitä pienempää palaa liemeen laittaa, sen vahvempi on liemen valkosipulinen maku. Tykkään itse paistaa noin puolet kynsistä kullanruskeiksi joko veitsen lappeella murskattuina tai viipaloituina ja laittaa loput liemeen raakana. Paistaminen tuo makuun paahteisuutta, makeutta ja pehmeyttä, josta pidän!

Lisään välillä liemeen porkkananpätkän ja sellerinvarren, joilla liemeen saa hieman lisää aromeja, makeutta ja syvyyttä, sekä erilaisia yrttejä riippuen hieman liemen myöhemmästä käyttötarkoituksesta. Jos tarkoitus on tehdä valkosipuliliemestä nuudelikeittoa, käytän korianterin varsia tai jätän yritit pois, jos risottoa tai vaikka papusoppaa, lisään hieman rosmariinia, timjamia tai persiljaa. Liemeen kannattaa lisätä samasta syystä myös suola vasta lopuksi … ja suolaisuuttahan liemeen saa suolan lisäksi esim. soijakastikkeella, kalakastikkeella ja misotahnalla 🙂

Valkosipuliliemi

100-150g valkosipulia (2-3 keskikokoista valkosipulia)

1-2 rkl kasviöljyä

n. 10g kombua

n. 10g / 4-8 kpl kuivattua siitakesientä (koosta riippuen)

1 salottisipuli ja/tai muutama kevätsipulin varsi

2 l vettä

Muutama laakerin lehti

Tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. korianteria, persiljaa, rosmariinia, timjamia..)

(1 pieni porkkana, pätkä sellerinvartta)

(Parmesaanin kanta tai pari)

Viimeistelyyn:

Suolaa/soijakastiketta/misotahnaa

Valmistelut:

Liota kombua ja kuivattuja siitakesieniä litrassa vettä yön yli jääkaapissa, tai 3-4 tuntia huoneenlämmössä. Halkaise yksi valkosipuleista ja ota sen leikkuupintoihin väriä muutamassa teelusikallisessa öljyä – paistan itse valkosipulin monesti suoraan liemikattilassa, mutta yhtä hyvin valkosipulin voi paistaa paistinpannulla. Kuori loppu valkosipuli ja joko murskaa kynnet veitsen lappeella, tai viipaloi kynnet. Ota puolitettu valkosipuli pois pannulta/kattilasta ja paista murskattua tai pilkottua valkosipulia muutamassa teelusikallisessa öljyä, kunnes se on pehmeää ja kullanruskeaa. Varo polttamasta valkosipulia! Kun valkosipuli on valmista, ota se pois pannulta ettei jälkilämpö tee sille tepposia.

Valkosipuliliemen valmistus:

Lisää sekä paistetut valkosipulinkynnet että pinnoiltaan ruskistetut valkosipulin puolikkaat isoon liemikattilaan ja kaada päälle kombu ja siitakkeet liotusvesineen. Lisää vielä litra puhdasta vettä (huuhtele osalla valkosipulin paistamiseen käytetty pannu ellet paistanut valkosipuleita suoraan liemikattilassa) sekä muutama laakerin lehti, parmesaanin kova kanta jos sitä käytät, sekä neljännekseksi lohkottu salottisipuli ja/tai kevätsipuli, josta on poistettu kuivat osat. Lisää halutessasi muutamaan osaan pätkitty porkkana ja sellerinvarsi sekä haluamiasi yrttejä.

Tarkista mille korkeudelle nesteen pinta kattilassa ylettyy. Nosta lämpö sitten hyvin hitaasti kiehumispisteeseen. Poista kombu juuri kun ensimmäiset kuplat nousevat pintaan ja liemi on juuri ja juuri kiehumispisteessä.

umami liemiAika poistaa kombu!

Keitä lientä tämän jälkeen ilman kantta miedolla lämmöllä tunti-puolitoista välillä pohjia myöten sekoittaen (ettei parmesaanin kanta tartu kattilan pohjaan) tai kunnes maku on intensiivisen valkosipulinen ja nesteen määrä on haihtunut noin puoleen alkuperäisestä (vertaa alkukorkeuteen). Siivilöi liemi ja mausta se käyttötarkoituksen mukaan suolalla, soijakastikkeella ja/tai misotahnalla.

Vinkki: Jos haluat, voit myös poistaa liemestä lopussa vain yrtit, vihannekset, siitakesienet sekä valkosipulin kuoret (+ parmesaanin kannan jos sitä käytät) ja soseuttaa pehmeäksi kypsyneet valkosipulit mukaan liemeen! Liemeen voi myös lopuksi raastaa yhden tuoreen valkosipulinkynnen tuomaan raa’an valkosipulin potkua (ja ravinteita).

Valkosipuliliemi on parhaimillaan samana päivänä, mutta se säilyy jääkapissa 3-4 päivää ja sen voi hyvin myös pakastaa.

valkosipuliliemi

valkosipuli resepti

107 views

Munakoisovuoka & tomaattikastike uunissa yhden vuoan taktiikalla

by Juulia 0 Comments
Munakoisovuoka & tomaattikastike uunissa yhden vuoan taktiikalla
Uunitomaattikastiketta, munakoisoa ja ihana pinaatti-ricottakerros!

munakoisovuoka

Maukkaassa tomaattikastikkeessa kylpeviä munakoisosiivuja ja pinnalta rapea pehmoinen pinaatti-ricottapeitto. Siitä on tämä munakoisovuoka tehty!

Laiskan oivalluksia

Välillä tuntuu, että parhaat oivallukset tekee kun yrittää vältellä vaivannäköä – kuten vaikkapa tiskaamista. Tiskaaminen on minusta ehdottomasti se kurjin osuus kokkaamisesta ja vaikka meillä toki on tiskikone ja tiskeistä vieläpä huolehtii yleensä Juuso, on selkärankaani juurtunut tapa vältellä turhan tiskin tekemistä ajoilta jolloin elämässäni ei ollut kumpaakaan. Viimeeksi kun yritin vältellä tekemästä tiskiä hoksasin, ettei tomaattikastiketta ole suinkaan pakko tehdä aina liedellä (minkä moni muu on varmasti oivaltanut jo kauan sitten) mutta myös että voin paistella esim. munakoisosiivut uunissa paistinpannun sijaan! Ooh… mullistava ajatus, totta tosiaan! 😀 (Nyt osa teistä varmaan nauraa, mutta hei, ei sitä kaikkea vaan aina tule ajatelleeksi kun vaan toimii automaatilla kuten aina ennenkin…)

Näin syntyi uunitomaattikastikkeesta jalostunut munakoisovuoka, jossa mitään ei paisteta erikseen paistinpannulla tai keitellä kattiloissa, vaan kaikki ladotaan vuorollaan yhteen ja samaan uunivuokaan. Kokkailussa kestää tällä yhden vuoan taktiikalla ehkä vähän pidempään kuin kattilan ja paistinpannun avulla, mutta tiskaamista ei lopuksi kaipaa uunivuoan lisäksi kuin veitsi, leikkuulauta ja yksi sekoitusastia. Sekä tietysti lautanen, mikäli sellaiselta syö (enkä muuten aikoinaan yksinasuvana tiskinsäästäjänä aina edes syönyt…)

munakoisovuoka

tomaattikastike uunissa

Kokkaus-flow

Tämä oivallus syntyi itseasiassa jo alkusyksystä, kun olin tilanteessa, jossa eräiden tuotekuvausten jäljiltä keittiöstä löytyi runsaasti kokonaisena säilöttyjä tomaatteja, valkosipulia, tuoretta pinaattia ja munakoisoa. Olin pusertanut kokonaisena säilötyt tomaatit käsin uunivuokaan kuviani varten ja mietin että jotainhan näistä on nyt kehiteltävä. Kaikenlaista kivaa on pöydällä ja kamerakin valmiina dokumentoimaan prosessin mikäli se onnistuu – miksi siis siivota viritelmiäni pois kun voin sen sijaan kokata raaka-aineista vielä jotain!

Tomaatit olivat uunivuoassa; mitäs niitä siitä mihinkään siirtämään ettei tule turhaa tiskiä! Päätin siksi hetken mielijohteesta tehdä niistä uunissa tomaattikastiketta – valkosipulia viipaleina vaan siihen päälle! Jotta saisin aikaan hieman karamellisoituneita makuja, ripottelin pinnalle suolan ja pippurin lisäksi hieman sokeria ja valelin sitten kastikkeen pinnan ja valkosipulit oliiviöljyllä. Näin syntynyt uunitomaattikastike porisi sitten uunissa puolisen tuntia, jossa ajassa sekä tomaattiseoksen pinta että pinnalla köllöttelevät valkosipulit saivat hieman väriä ja pikaisen sekoituksen jälkeen (jottei valkosipuli kärähtäisi) lykkäsin kastikkeen uuniin muhimaan vielä toviksi.

uunitomaattikastikeUunitomaattikastike matkalla uuniin

munakoisovuoka

munakoisovuoka

Ei aivan melanzane alla parmigiana

Tässä vaiheessa alkoi jo olla aikamoinen nälkä, joten uunissa muhivalle tomaattikastikkeelle piti keksiä jatkosuunnitelma. Koska uunivuoassa oli jo runsaasti tuota ihanaa tomaattikastiketta ja pöydällä pyöri kuvausrekvisiittana toimineita munakoisoja, päätin jalostaa tomaattikastikkeesta munakoisovuoan hieman italialaisen klassikon, melanzane alla parmigianan tyyliin.

Munakoison paistaminen pannulla ei kuitenkaan huvittanut yhtään! Kun paistinpannulle ei koskaan mahdu kerralla kaikkia viipaleita ja viipaleet pitää vielä paistaa molemmin puolin, tuntuu paistamisessa aina menevän iäisyys. Niinpä viipaloin munakoisoni miettien, että jos valkosipulin voi paistaa tomaattikastikkeen päällä niin miksein munakoisonkin. Jotta munakoiso ruskistuisi ja pehmenisi kunnolla, sivelin siivut reilulla määrällä oliiviöljyä, lykin siivut tomaattikastikkeeseen ja tuuppasin vuoan sitten takaisin uuniin.

Tässä kohtaa lähdin kaivelemaan jääkaappia jonkinlaisen juustoisen kuorrutteen toiveissa. Onnekseni sieltä löytyi sekä kimpale pecorino romanoa että purkillinen ricottaa, joilla vuokani päätin kuorruttaa. Sellaisenaan kuorrute tuntui kuitenkin jäävän aika vähäiseksi… joten päätin jatkaa seosta ensin silputulla pinaatilla, sitten kananmunilla ja lopuksi vielä hyvin spontaanisti rasvaisella turkkilaisella jugurtilla. Vaikka hetken ehti mietityttää tuliko jugurtin kohdalla tehtyä sittenkään kovin fiksusti, lähti vuoka kuitenkin vielä viettämään viimeisiä hetkiään takaisin uuniin.

pinaatti ricotta

munakoisovuoka

munakoisovuoka

Huoli oli kuitenkin turha ja lopputulos oli onneksi mitä ihanin! Pehmeän ja pinnalta paahtuneen pinaattisen ricotta-kuorrutteen alta paljastui rivi silkkisiä munakoisosiivuja täyteläisessä tomaattikastikkeessa ja aikaansaamani impromptu munakoisovuoka katosi lähes kokonaan parempiin suihin siltä istumalta.

Koska tässä vuoassa ei juustojen ja kananmunien lisäksi ole muita perinteisiä proteiinin saatikka hiilareiden lähteitä, on annos tätä munakoisovuokaa juustoisesta kuorrutteesta huolimatta melko kevyt ateria. Tykkään tästä sattumanvaraisesti syntyneestä luomuksestani tällaisenaan itseasiassa kovasti, ja sitä on syöty syksyn mittaan pariinkin otteeseen. Lopputulosta voi kuitenkin helposti virittää ruokaisampaan suuntaan lisäämällä tomaattikastikkeen sekaan proteiinia esim. säilykepapujen tai jonkin kasviproteiinivalmisteen muodossa. Vuokaan voi halutessaan piilottaa myös vaikkapa kerroksen ohuelti viipaloitua perunaa tai kaupan tuoregnoccheja – mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Kunhan ei joudu lisäysten ansiosta tekemään enempää tiskiä!

Munakoisovuoka

2-4:lle

3 tölkkiä kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (3 x 400g tölkki)

8-10 valkosipulin kynttä (tai muutama yksikyntinen valkosipuli)

½+ tl suolaa

1 rkl sokeria

1+ tl vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl chilihiutaleita (chilihiutaleiden tulisuudesta ja halutusta poltteesta riippuen)

n. 2 rkl oliiviöljyä

350g munakoisoa (joko yksi iso munakoiso tai useampi pieni) + n. 3 rkl oliiviöljyä + suolaa

Ricotta-pinaattiseos:

250g ricottaa

50g tuoretta pinaattia silputtuna (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia)

2 luomumunaa

1 dl rasvaista maustamatonta jogurttia (tai creme fraichea)

100+ g raastettua pecorino romanoa (tai parmesaania)

1 rkl kuivattua chiliä (minulla käytössä mieto Pul Biber)

maun mukaan suolaa

Tomaattikastike uunissa:

Muserra kokonaisena säilötyt tomaatit käsin murskaksi korkeareunaiseen uunivuokaan. Viipaloi valkosipulin kynnet ja ripottele ne tomaattien päälle. Valele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripottele vuokaan vielä suola, sokeri, chili sekä vastarouhittu mustapippuri. Älä sekoita! Paista tomaattikastiketta 225 asteisessa uunissa keskitasolla (tai 200 asteisessa kiertoilmauunissa) puolisen tuntia. Pidä tilannetta paistaessa hieman silmällä: tarkoitus on että valkosipulin kynnet saavat hieman väriä kastikkeen pinnalla, mutta eivät pala. Kun valkosipuli on saanut hieman väriä, sekoita uunivuoan sisältö tasaiseksi ja jatka paistamista vielä vartin verran. Tarkista sitten maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.

Munakoisovuoan valmistus:

Tomaattikastikkeen valmistuessa uunissa pese ja viipaloi munakoiso noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyri siihen että siivut ovat kauttaaltaan saman paksuisia, jotta ne kypsyvät uunissa keskenään samassa ajassa. Sivele siivut molemmin puolin oliiviöljyllä (itse hieron öljyn siivuihin ihan vaan käsin, kas kun näin säästyy taas hieman tiskiä…). Kun tomaattikastike on pulputellut uunissa valmiiksi, ota se uunista ja lado munakoisosiivut sen päälle limittäin niin, että ne uppoavat puoliksi kastikkeeseen ja peittävät koko pinnan (riippuen minkä kokoisia ovat vuokasi ja munakoisosiivusi, täytyy siivujen olla enemmän tai vähemmän limittäin). Ripottele siivuille hieman suolaa ja voit lorauttaa lopuksi pinnalle vielä hieman lisää öljyä. Jatka sitten vuoan paistamista uunissa keskitasolla munakoisosiivujen paksuudesta riippuen 30-45 minuuttia. Kun munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet sieltä täältä väriä, on aika kuorruttaa vuoka!

Ricottaseos:

Munakoisojen kypsyessä uunissa valmistele ricottaseos. Pese ja silppua n. 50g tuoretta pinaattia (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia). Sekoita pinaattisilppu, ricotta, kaksi luomumunaa, desin verran jugurttia (tai creme fraichea) sekä noin 100g raastettua pecorino romanoa. Mausta seos chilillä (käytän itse tässä mieluiten melko mietoa Pul Biber -chiliä, jota Aleppon pippuriksikin kutsutaan) ja ripauksella suolaa. Pecorino on tosin sen verran suolaista ettei seos välttämättä kaipaa lisättyä suolaa ollenkaan.

Kun munakoisosiivut ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä, lusikoi pinaatti-ricottaseos munakoisokerroksen päälle ja raasta pinnalle vielä hieman pecorino romanoa. Laita vuoka sitten uunin ylätasolle ja jatka paistamista vielä noin vartin verran, tai kunnes ricottaseoksen pinta saa väriä sieltä täältä.

Anna munakoisovuoan vetäytyä pöydällä hetki ennen tarjoilua. Meillä munakoisovuoka syödään yleensä suurimmaksi osaksi sellaisenaan, mutta se mitä jää yli maistuu itseasiassa minusta ihanalle myös kylmänä esim. hapanjuurileivän ja tuoreen basilikan kera.

munakoisovuoka

munakoisovuoka

289 views

Dirty martini? Dirty bastard! (Vuosikatsaus 2020)

by Juulia 0 Comments
Dirty martini? Dirty bastard! (Vuosikatsaus 2020)

dirty martiniJos avasit tämän jutun löytääksesi dirty martini -reseptin, skrollaa jutun loppuun! Sieltä löytyy myös katkera, samea ja suolainen dirty martini à la 2020.

Vuosikatsaus 2020

Kun ajattelen vuotta 2020, tekee mieleni lähinnä todeta “Dirty martini? Dirty bastard!” – ja heittää jotain ikävää päin viime viime vuoden naamaa. (Jotain muuta siis kuin dirty martini, joka on yksi lempidrinkkejäni. 2020 ansaitsee jotain paaaaaljon pahempaa!)

Menemättä aiheessa sen syvemmälle todettakoon, että vuosi 2020 on ollut elämäni uuvuttavimpia. Erityisesti päivätyön saralla – olen ammatiltani opettaja – mutta myös henkilökohtaisessa elämässä. Viime vuosi toi korona-ahdistuksen lisäksi mukanaan niin masentavia terveydellisiä ongelmia, haikeita hyvästejä kuin suruakin (joista onneksi yksikään ei sentään liittynyt koronaan). En muista olenko ollut näin väsynyt vuoden lopussa ikinä ja nelikymppiseltä se on paljon sanottu, kun elämään on kuitenkin mahtunut tähän mennessä jo vaikka mitä!

sandwichclub helsinki

Tilataanks jotain?

Vuoden raskaus näkyy ruokahullulla missäs muussa kuin ruokavaliossa. Normaalistihan kokkailu tuo elämääni lähinnä energiaa ja iloa, mutta ehei… ei vaan tänä vuonna! Innostus ruuanlaittoon on ollut varsin usein pakkasen puolella ja sen vuoksi kotiin on tilattu poikkeuksellisen paljon ruokaa valmiina. Varsinkin keväällä etätöitä tehdessä meinasi lähteä järki ruokahuollon kanssa, kun työpäivät venyivät lähes poikkeusetta iltamyöhään eikä työnteosta saanut taukoa välillä viikonloppunakaan. Tiedän meidän olleen todella etuoikeutettuja kun pystyimme molemmat olemaan tuolloin etätöissä eikä meillä ole huolehdittavanamme kuin omat ateriamme… mutta olihan se, aikamoista.

Kokkasin tuolloin lähinnä yksinkertaisia ja helppoja ruokia kuten muna-tomaattikeittoa sekä erilaisia patoja joista söi monta päivää (chiliä, sitruuna-kikhernepataa, mapo tofua ja syksymmällä japanilaista curryä) mutta usein päivät pelasti Fat Ramenin survival kit, jonkun lähipizzerian pizza … tai pakastepizza. Toisaalta kun ruokaa tuli tilattua usein, löysin myös ilokseni naapurustosta kongolaiseen ruokaan keskittyneen Bantu Food Helsingin!

Tuntuu, etten ole ainoa joka on tilannut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ruokaa. Nimittäin keväällä ei meidän huudeille kuljettanut vielä kovinkaan moni ravintola, mutta syksyllä meille kantautuu jo vaikka mitä! Nyt kelpaa tilailla vaikkapa Sandwich Club Helsingin leipiä tai Noodle Storyn nuudeleita (ja heiltähän löytyy myös vuoden 2019 addiktioni dandan nuudelit, jos en itse jaksa väsätä).

Bantu food HelsinkiBantu Food Helsingin herkkuja

Entäs ne plussat?

Jottei tämä tilinpäätös menisi kuitenkaan silkaksi surkeiluksi, yritän ottaa tästä vuotuisesta traditiostani ilon irti ja keskittyä siihen hyvään, mitä vuosi on mukanaan tuonut. Koska onhan toki sitäkin! Moni iloisista asioista liityy itseasiassa tänne blogiin ja kaikkeen siihen luovaan tekemiseeni mitä tämä harrastus on elämääni mukanaan tuonut. Tänä vuonna on nimittäin paukkunut luvut niin blogin lukijamäärissä kuin Instagraminkin puolella ja vaikka itse olen tilannut poikkeuksellisen paljon ruokaa, vaikuttaa blogissa vuonna 2020 käyneiden 300 000 lukijan perusteelta siltä että tosi moni muu on sen sijaan kokannut enemmän kuin ennen. Varsinkin huhti- ja toukokuussa blogissa oli todellinen kävijäpiikki – sen osuminen samaan syssyyn poikkeusajan kanssa on tuskin mikään sattuma.

Samalla kun aikaa ja energiaa blogi- ja kuvaushommille on ollut vähemmän kuin koskaan, olen kokenut kehittyneeni valokuvaajana entistäkin pidemmälle. Erityisesti olen iloinen siitä, että olen uskaltautunut kokeilemaan valokuvauksen parissa kaikenlaista uutta. Olen tehnyt erilaisia spontaaneja kokeiluja pistäen itsenikin niihin välillä kirjaimellisesti likoon, ja ostin myös vihdoinkin kameran ulkoisen salaman, jonka mahdollistaa kameralla leikkimisen ympäri vuorokauden myös tänä synkimpänä vuodenaikana. Miksi ihmeessä odotinkaan salaman hankinnan kanssa näin kauan? Se on avannut tekemiselleni valtavasti uusia mahdollisuuksia.

Alla kooste tämänvuotisia ruokahullun omakuvia, sekä muutama otos eräistä itselleni tärkeistä etapeista vuoden varrelta.

vaimomatskuuHalloweenina kokkasin pääkallopastaa ja pukeuduin hetken mielijohteesta kuvaan itsekin.

vaimomatskuuKeväällä fiilistelin koreassa vietettävää sinkkujen “mustaa päivää”

vaimomatskuu…mutta useimpina päivinä vain tuijottelin tyhjyyteen aamukahvin äärellä.

Tämä on yksi ensimmäisiä kuvia, jotka kuvasin kameran ulkoisen salaman kanssa!

Tässä ensimmäinen kuva, jonka tulostutin paperille ja arvoin yleisölleni Instagramissa.

Tällä homeisella appelsiinilla voitin Kimberly Espinelin järjestämän Eat Capture Share -valokuvahaasteen helmikuussa – aiheena kuvalle oli Frida Kahlo!

negroniTämä savuava negroni oli kevään hauskin editiontiprojekti – kuva on koostettu kolmesta eri ruudusta Photoshopissa.

texthursdaysTämän spontaanin makro-otoksen räpsäytin 40-vuotismatkallani Mathildedalissa – oikeasti meidän piti mennä siskojen kanssa keväällä Nizzaan mutta sen sijaan päädyttiin juuri 41-vuotis synttäreitteni alla Suomen Nizzaan: Hankoon.

Vaimomastkuu best 9 2020Instagramini tykätyimmät kuvat 2020

Tilastotietoa!

Mutta jätetäänpä tämä valokuvien esittely nyt tähän ja siirrytään tilastoihin! Jostain syystä niitä on aina niin kiinnostavaa kaivella. Siis ainakin minusta! Jos haluat nähdä enemmän valokuviani, niitä pääsee seuraamaan helposti Instagramin puolella. Julkaisen siellä paljon kuvia jotka eivät tänne blogiin koskaan edes päädy! Olen tosin miettinyt lisääväni tänne sivustolleni jossain vaiheessa myös valokuvausportfolion, mutta en ole saanut sitä jostain kumman syystä tänä vuonna aikaiseksi 😀 Ehkä sitten ensi vuonna?

Vuoden 2020 luetuimpien juttujen kaiveleminen ilahduttaa minua kovasti, nimittäin jokainen näistä on myös omia suosikkejani! Suklaaleipää söin viimeeksi aamupalalla (leivoin jouluksi ison keon suklaasämpylöitä) ja chiliöljyä on kaapissa tälläkin hetkellä useampi purkki. Rapealla halloumimurulla silattu vinkeä kikhernesalaatti taas on ehdottomasti koukuttavimpia salaatteja mitä olen konsanaan luonut ja ohje on kerännyt poikkeuksellisen paljon kiitosta monen yksityisviestin välityksellä! Sekä sitruunainen kikhernepata että nopea tantanmen ramen ovat taas niitä ohjeita, joilla on taltutettu nälkäkiukkua ja siitä seuraavaa turhaa parisuhdekinastelua läpi vuoden.

Vaimomatskuu luetuimmat jutut 2020:

purkki hummus platter“Purkinavailijan dippilautanen”

dolsot bibimbapDolsot bibimbap valurautapannussa

Omat lempparijuttuni 2020:
Dolsot bibimbap valurautapannussa

Rakastan bibimbapia ja vielä enemmän pohjalta rapeaksi paistunutta dolsot bibimbapia, mutta tämä juttu nousee suosiksi myös siksi että tein sen yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Siis Fiskarsin!

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

Jajangmyeon on herkullinen korealainen ruoka johon tutustuin ilokseni tänä vuonna. Nyt kaapista löytyy jajang-mustapaputahnaa aina! Erityiseksi tämän jutun minulle tekee kuitenkin se, että pyöräytin juttua varten spontaanisti hauskan kuvasarjan puolessa tunnissa. Kunpa kuvaaminen olisi aina niin mutkatonta!

Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

Tätä mammuttijuttua ei varmaan monikaan ole jaksanut edes lukea, mutta sen kirjoittaminen toi itselleni iloa kevään rankimpana aikana. Oli hauska miettiä omia ruoka-aakkosia!

Purkinavailijan dippilautanen

Tätä ruokaa meillä on tehty ehkä eniten koko vuonna… ja syystä: sen “kokkaaminen” sisältää lähinnä erilaisten purkkien availua ja lopputulos on todella addiktoiva. Täydellistä ruokaa vuoteen 2020!

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Tämä ruoka ja sen oheen luodut kuvat syntyivät spontaanisti muutamassa päivässä, koska halusin kokeilla tehdä somessa näkemiäni herkkusienipääkalloja. Ensisijaisesti halusin siis luoda hauskoja kuvia, mutta päädyinkin siinä sivussa luomaan varsin hauskan ja herkullisen reseptin!

herkkusieni pääkallot

5 satunnaista poimintoa vuoden varrelta:
  • Aloitin keväällä 2020 tubettamisen. Videoita kertyi kanavalleni poikkeusaikana 41 kappaletta kolmella eri kielellä 😀 Mutta älkää turhaan yrittäkö kanavaa etsiä, se oli tarjolla vain hyvin rajatun ajan ja vain hyvin rajatulle yleisölle… ja ihan syystä.
  • Kävin joulukuussa vieraana My Dear Kitchen In Helsinki -podcastissa! En voi kuunnella jaksoa itse ilman massiivista myötähäpeää mutta suosittelen kaikkia ruuan vastuullisuudesta ja kestävästä ruokakulttuurista kiinnostuneille Aslin podcastia näin niinkuin muuten 🙂
  • Kävin kesällä helvetissä. Helvetti sijaitsee Rakveren linnan kellarissa!
  • Tänä vuonna yksi ottamistani kuvista julkaistiin Sorbus gallerian Wasted Years -historiikissa. Ensi vuonna yksi ottamistani kuvista ilmestyy eräässä toisessa kirjassa. Siitä lisää myöhemmin!
  • Kun aikoinaan aloitin blogin, listasin jutun loppuun aina mitä musaa olin kulloinkin kuunnellut. Pitäisi ehkä ottaa tämä tapa käyttöön uudelleen? Eniten kuuntelemani biisit vuonna 2020 olivat Tori Amos: Wednesday, The Electric Prunes: Holy are you ja Cornelius: Point of view point.

dirty martini

Palataanpa tämän vuosikatsauksen lopuksi vielä takaisin siihen, millä aloitettiinkin. Maistuisko kellekään yks dirty martini? Dirty martini on minulle se juoma, jonka tilaan cocktailbaareissa lähes poikkeuksetta ja kun tämä vuosi nyt on ollut mitä se on ollut, olen tehnyt sitä myös kotibaarissa lähes yhtä ahkeraan kuin negroneja (saatikka glögroneja näinä viime viikkoina).

Dirty martinin oikeaoppinen resepti alla, mutta lisään perään vielä kuvailun siitä, kuinka teen tämän juoman itse yhtä kutakuinkin päin persettä kuin vuosi 2020 on mennyt. Rikon nimittäin kotiversiossani useampaa dirty martini -sääntöä: laitan sekaan välillä enemmän vermuttia kuin olisi suotavaa ja teen juomastani aina niin likaisen, että se laatugini jota siihen upotan ei taatusti pääse enää oikeuksiinsa. Lisäksi lasiin upottamieni oliivien määrä korreloi yleensä suoraan päivän ankeusastetta mutta harvemmin jää alle viiden. Mutta hei, tänä vuonna mikä vaan saa luvan on sallittua, en tavoittele enää kunnialla selvitymistä vuoteen 2021, kunhan vaan selviydyn.

Dirty martini

5-6 cl giniä

1 cl kuivaa valkoista vermuttia

1 cl oliivipurkin lientä

vihreä oliivi

Mittaa ainesosat jäillä täytettyyn sekoituslasiin ja sekoita. Siivilöi juoma hyvin jäähdytettyyn martinilasiin. Koristele oliivilla.

dirty martiniKuvassa kuuden kirosanan dirty martini

Dirty martini à la 2020:

Mittaa jäillä täytettyyn sekoituslasiin 5 cl sitä vähän parempaa giniä jota hilloat kaapin takaosassa, sekä 1-2 cl kuivaa valkoista vermuttia (1 jos haluat suorittaa yhden asian oikein sinä päivänä, 2 jos haluat tehdä kerrankin jotain VÄÄRIN). Lisää oliivilientä teelusikallinen kerrallaan juomaa maistellen, kunnes martinisi on yhtä suolainen kuin otsasi niinä päivinä kun et ehtinytkään suihkuun, yhtä katkera kuin Donald Trump tammikuun 20. päivänä 2021 ja yhtä samea kuin marraskuinen keskivertopäivä. Sekoita kunnes näpit jäätyy. Viilennä sekoituslasilla sitä hikistä otsaasi hetki. Siivilöi dirty martini sitten viilennettyyn lasiin ja lisää oliivi per mielessä pyörivä kirosana. Älä anna sormen hakeutua vahingossa avaamaan työsähköpostia juomaa nauttiessasi.

Heippa hei 2020, tervetuloa 2021!
Toivotan mitä parhainta uutta vuotta jokaiselle teistä siellä ruudun toisella puolella!

dirty martini

Ps. Loppuun pieni disclamer: Tunnesyöppöily tai -juoppoilu ei muuten oman kokemukseni mukaan auta niin minkäänsorttiseen mielentilaan, parempi idea on mennä kävelylle!

80 views