Pop rocks dukkah

by Juulia 1 Comment
Pop rocks dukkah

pop rocks dukkah

Pop rocks dukkah

…siis mitä? No, yhdistin ne hauskat suussa raksuvat ja poksuvat karkkirakeet pähkinäisen paahteiseen dukkah-muruun, sitä.

Olen odotellut sopivaa hetkeä käyttää pop rockseja jotenkin ruuanlaitossa siitä saakka, kun bongasin niitä joskus muutama vuosi sitten Roobertin Herkusta. Sitä aikaisempi muisto niistä oli itseasiassa lapsuudesta, joten taisin hamstrata tuosta karkkikaupasta samantien useammankin pussillisen … jotka lopulta hautautuivat yhden vetolaatikon pohjalle.

Dukkah (egyptiläinen pähkinä-mausteseos) taas on minulle selvästi kausijuttu: jostain syystä muistan sen olemassaolon lähinnä syksyllä ja tuppaankin tehdä sitä varsinkin pikkujoulukauden aikana, kun se on niin helppotekoinen ja hauska tarjottava. Nyt kun keksin yhdistää nämä kaksi epäsäännöllisesti muistamaani herkkua tällä ikimuistoisella tavalla, ei kumpikaan ehkä enää jää laatikon perukoille niin tuolla mieleni sopukoissa, kuin kaoottisessa köökissänikään 🙂

pop rocks

pop rocksPop rocks!

Pop rocks + dukkah

Tykkään lisätä dukkaani yleensä hieman sokeria ja sainkin itseasiassa ensin idean lisätä sokerin dukkaan vaihteeksi strösselin muodossa (edelleen muuten ihan pätevä idea sekin). Kun kaupan leivontahyllystä ei kuitenkaan löytynyt juuri toivomani näköistä strösseliä ja katse hakeutuikin samalla hyllyllä nököttävään pop rocks -purkkiin, oli yhdistelmä yhtäkkiä päivänselvä.

Pop rocks -makuja on moneen lähtöön ja minusta niistä sopisi itseasiassa aika monikin todennäköisesti dukkan sekaan. Itselläni oli tällä kierroksella käytössä vaniljainen Tescon valmistama “popping candy”, mutta seuraavalla kerralla meinaan kyllä testata aitoja pop rockseja ainakin viinirypäleen, hattaran tai omenan makuisena 😀

dukkah

Pop rocks dukkah

1 dl kuorittua suolatonta pistaasia

1 dl kuorittuja manteleita

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl hasselpähkinärouhetta

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl korianterin siemeniä

 1-1¼ tl jauhettua juustokuminaa

1 tl hienoa suolaa

n. 50 g pop rocks -karkkeja (sis. maitoa)

Paahda kokonaisia pistaaseja ja manteleita keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Varo polttamasta! Alenna lämpöä ja lisää pannulle seesaminsiemenet, mausteet (suolaa ja pop rocks -karkkeja lukuunottamatta) ja hasselpähkinärouhe. Paahda vielä hetki, niin että seos alkaa tuoksumaan. Kippaa paistinpannun sisältö ja suola blenderiin/silppuriin ja rouhi hienoksi muruksi, jossa on siellä täällä isompia sattumia. Tämä voi olla tarpeen tehdä kahdessa erässä.

Kun dukkah on täysin jäähtynyt, sekoita mukaan pop rocks -karkit. Kuumuus, kosteus ja höyry saa karkin poksumaan, joten sitä ei kannata sekoittaa mukaan missään nimessä ennen kuin dukkah on täysin jäähtynyt – muuten menee hauska yllätys syöjiltä pilalle!

Tarjoile dukkah oliiviöljyn ja hyvän leivän kera niin, että leipää dipataan ensin öljyyn ja sitten dukkaan. Säilytä pop rocks dukkah suljetussa rasiassa jääkaapissa, niin pähkinät ja siemenet säilyvät parhaimman makuisina.

duqqa

Ps. Jos meinaat tarjota pop rocks dukkan valmiiksi jollain kostealla päällystetyiltä leiviltä, varaudu siihen että tarjoilupöytäsi pitää omaa pientä hiljaista ääntään. Havainto tuli tehtyä tämänpäiväisissä ruokablogaajien pikkujouluissa, ja joo-o, ei pitäisi olla yllättynyt, kun se pop rocks kerran reagoi kosteuteen.

Oma kontribuutioni meidän nyyttäribrunssille oli itse leivottu hapanjuurileipä, jolle sivelin mustaa baba ganoushia ja jonka pinnalle ripottelin pop rocks dukkaa. Siinä se ruokani sitten raksui ja poksui brunssipöydässä ja vannon, että näin yhden pop rocks -hipun hyppäävän pikkuisen ilmaankin 😀

pop rocks dukkah

pikkujouluruokaYou talking to me?

52 views

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

by Juulia 0 Comments
Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

raitajuurisalaattiMarraskuun parhaat samassa salaatissa: raitajuuri, endiivi, granaattiomena, satsuma. Pling, olet hereillä!

Marraskuumieliala

Voi marraskuu, minkä teit! En muista milloin tämän vuodenajan pimeys olisi viimeeksi kolauttanut näin suurella voimalla vireystilaani. En meinaa jaksaa yhtään mitään töiden jälkeen, en edes kokata – tilanne on siis vakava! Ja kyllä, jaksan päivitellä tätä jokavuotista ilmiötä, sillä olen huomannut että aihe kummasti keventää kaikenlaisia small talk -tilanteita. Kelläpä ei olisi siitä sanaa sanottavanansa? Eipä sillä, että olisin juuri small talk -tilanteissa viime aikoina pyörinyt, töiden jälkeen kapuan mieluiten suoraan peiton alle vaikka kello olisi vasta viisi.

Kuten jo taannoin kirjoittelin, pimeys ei varsinaisesti haittaa minua, mutta sen aiheuttamalle väsymykselle en minäkään ole immuuni. Lisäksi ruokakuvaamiseen koukuttuneelle valon vähyys asettaa haasteen jos toisenkin. Kun kuvaamiselle suotuisaa valoa riittää päivässä sen 2-3 tuntia (jos sitäkään), on joko alennettava omia standardeja tai harvennettava blogin päivittämistahtia – hirveän montaa kuvaussessiota ei viikonloppuun mahdu ja voishan sitä joskus käydä valoisaan aikaan ulkonakin 😀

Mikä avuksi? Jos kyse on minusta, vastaus on aina ruoka. Sesongin tuotteita vilisevä, pirteän näköinen ja makuinen raitajuurisalaatti on tepsinyt ainakin kahteen ongelmaan: lähinnä leivästä ja pastasta viime aikoina koostunut ravintoympyräni sai vitamiinibuustin + nopeasti valmistuva ja pirteä pieni salaattiateria keventää raskasta arkimielialaani lähes yhtä tehokkaasti kuin kahvi.

raitajuurisalaatti

raitajuuri

Raitajuuri ja muut marraskuun satokauden kasvikset

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä raitajuuri on todellinen kaunotar. Päällepäin raitajuuri on pitkälti punajuuren näköinen, mutta annas olla kun sen halkaisee: sisältä paljastuu polkakarkkimainen kuvio syvää magentaa ja valkoista. Ikävä kyllä raitajuuren raidat haalenevat reippaasti kypsennettäessä ja niinpä olenkin jo pitkään halunnut käyttää sitä johonkin myös raakana.

Hauskan raidallisiksi tikuiksi leikattu raitajuuri on siis pohjana tämänpäiväiselle salaatille. Sen kaveriksi valikoitui muutamat muut marraskuun sesonkituotteet: endiivi, granaattiomena ja satsuma. Hieman perinteistä raastesalaattia muistuttava lopputulos on ainakin omaan makuuni juuri sopiva seos kirpeää, pirteää, maanläheistä, raikasta, kitkerää, makeaa ja suolaista. Lisäksi tämä raitajuurisalaatti on sopivan värikästä ja pirteää vaihtelua omaan marraskuumielialaani.

granaattiomena

satsumaMaistuisko yks miniaurinko?

Endiiville olen itse lämmennyt viime vuosina kokoajan enemmän, vaikka se olikin ensimaistamisella itselleni aikoinaan aivan liian kitkerä tuttavuus. Opettelin ensin syömään endiiviä oikein karamellisoituneeksi paistettuna ja pehmeäksi hauduteltuna, sitten salaattiveneen roolissa ja lopulta olen siinä pisteessä että syön sitä sellaisenaan ihan itsekseenkin. Kitkeriin makuihin tottumaton voi halutessaan kuitenkin korvata endiivin vaikkapa jollain kaalilla (punakaali voisi olla todella hauskan näköinen kaveri raitajuurelle), jolloin tämä raitajuurisalaatti muistuttaa jo perinteisempää kaalisalaattia.

Raitajuurisalaatti sopii hyvin pääruuan lisukkeeksi, mutta meillä sitä on syöty myös kevyeäni kotitoimistolounaana sekä välipalana. Omasta mielestäni tämä salaatti on rakenteen kannalta parhaimmillaan heti syötynä, pidempään seisoessaan raitajuuresta ja endiivistä irtoaa sen verran nestettä että salaatti vetistyy ja siitä katoaa rapeus. Hyvälle se toki maistuu seuraavanakin päivänä.

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

2 keskikokoista raitajuurta

1 endiivi

n. 1 dl granaattiomenan siemeniä

hieman tuoretta kirveliä

Satsumakastike:

½ dl satsumamehua (yhden reilun kokoisen satsuman mehu)

¼ dl oliiviöljyä

n. 1 tl raastettua inkivääriä

1 tl vaaleaa riisimisoa (shiromiso)

1 tl agavesiirappia

1 tl sherryviinietikkaa

ripaus suolaa

Purista satsuman mehu pieneen kulhoon (ei haittaa jos mukaan tule vähän hedelmälihaakin). Sekoita mehuun oliiviöljy, inkivääri, misotahna, agavesiirappi ja sherryviinietikka. Sekoita hyvin ja mausta ripauksella suolaa.

Kuori ja pese raitajuuret. Leikkaa raitajuurista millin paksuisia siivuja ja leikkaa siivut sitten vielä millin paksuisiksi tikuiksi (mandoliini on tässä hommassa kätevä apu). Viipaloi endiivi myös muutaman millin siivuksi aloittaen endiivin kärjestä. Jos et ole tottunut endiivin kitkerään makuun, jätä muutama sentti tyvestä käyttämättä (itse silppuan sen tyven yleensä vaikkapa risottopohjaan, endiivin kitkeryys pehmentyy nimittäin reilusti kypsennettäessä).

Irroittele granaattiomenan siemenet hedelmästä ja sekoita desin verran siemeniä raitajuuren ja endiivin kanssa. Valuta salaatille kastike, sekoittele hyvin ja nypi sekaan vielä hieman tuoretta kirveliä. Tarjoile heti!

marraskuu satokausi

Ps. Raitajuuresta ja muista satokauden herkuista pysyy minusta parhaiten kärryillä seuraamalla Satokausikalenteria.

139 views

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

kurpitsapastaPäivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

suppilovahvero

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot  (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

kurpitsapasta

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

kurpitsapasta

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami suppilovahvero kurpitsa!

kurpitsapasta

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

163 views

“Bloody Mary” maustettu vodka

by Juulia 2 Comments
“Bloody Mary” maustettu vodka

bloody mary infuusioTattadaa! “Bloody Mary” maustettu vodka tekeillä!

Kunnon Bloody Mary on ehdottomasti lempidrinkkejäni! Enkä varmasti ole ainoa. Tämä tujusti – tai jos minulta kysytään, vielä tujummin – maustettu tomaatimehujuomahan on melkein lounaan ja vihermehun korvike. Mitäs siinä ei rakastaisi? Bloody Maryä voi sitäpaitsi minusta juoda aika hyvällä omallatunnolla lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa (ainakin jos siitä jättää vodkan pois)!

En ole ihan varma milloin ekan Bloody Maryni join, mutta muistan hyvin jokaisen kerran kun se on ollut hyvää – ja ehkä vielä paremmin ne kerrat, kun se ei ole ollut mistään kotoisin. Jostain syystä tosi monessa baarissa Bloody Mary sössitään: ei panosteta tomaattimehuun tai ei uskalleta maustaa kunnolla. Pahimpia viritelmiä tuottavat useimmiten ne paikat, joiden hyllystä löytyy teollisesti valmistettu Bloody Mary Mix.

bloody maryKuvan Portland Mainessa juotu yksilö: ei jatkoon.

Sen sijaan se paras Bloody Mary syntyy tietysti tuoreeseen tomaattimehuun ja laatuvodkaan. Tai no okei, voi se kaupankin tomaattimehu joskus olla ihan ookoo, en ole ihan niin snobi tämän asian kanssa että vain omin kätösin puristellut tomaatit kelpaisivat. Mausteiden suhteen olen perinteisellä linjalla: Worcestershirekastiketta, sitruunamehua, sellerisuolaa, vastarouhittua mustapippuria, Tabascoa ja mahdolisesti hieman tuoreeltaan raastettua piparjuurta. En laittaisi siis esim. srirachaa tai nestesavua Bloody Maryyn, vaikka ne siihen tavallaan toki sopia voisivatkin.

Lisukkeeksi riittää minulle varsisellerin pätkä (ehdottomsti parasta luomuna kiitos!) mutta minulla on kyllä myös heikko kohta niihin Bloody Maryihin, joiden koristeeksi on kasattu suolakurkkua, oliiveja, kapriksia, sitruunaa, paistettua pekonia, lihapullia, ravun saksia tai ostereita Pisan kaltevan tornin verroin.

bloody mary vodka

bloody mary

Tänään en kuitenkaan ole näpyttelemässä teille Bloody Mary -reseptiä, vaan “Bloody Mary” maustettua vodkaa! Innostuin nimittäin loppukesästä testailemaan erilaisia tapoja maustaa alkoholia, ja kun sanon innostuin, todellakin tarkoitan innostuin: jääkaapista löytyy tälläkin hetkellä viittä sorttia itse maustettua viritelmää.

Mukana on muutama nappiosuma ja muutama ei niin blogaamisen arvoinen idea, mutta se kaikkein ihanin viritys liittyi tietenkin Bloody Maryyn! Testattua tuli siis toki myös rakkaan juomani makujen uuttaminen suoraan vodkaan ja kyllähän tuo lopputulos nosti Bloody Maryni ihan omalle tasolleen.

bloody mary

Maustettu vodka

No niin, myyntipuheet sikseen ja eikun asiaan! Alkoholin maustaminen saattaa kuulostaa äkkisilteen ehkä hifistelyltä, mutta käytännössähän se on vain makujen uuttamista alkoholiin. Kokkailutaitoja maustettu vodka vaatii nolla, mutta puhtaudesta on hyvä pitää säntillisesti huolta. Näin sekaan ei eksy epätoivottuja sivumakuja ja valmis juomakin säilyy parempana pidempään.

“Bloody Mary” maustettu vodka

n. 5 dl vodkaa

1 luomusellerin varsi

pätkä mietoa chiliä (ilman siemeniä*)

1 tl kokonaisia mustapippureita

1 luomusitruunan kuori

5-6 kirsikkatomaattia

5-6 kuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä, vaan kuivattuja!)

4-5 hyvää vihreää kivellistä oliivia

2-3 cocktailkurkkua / pätkä hapankurkkua

5 cm pätkä tuoretta kurkkua

muutama siivu piparjuurta

1-2 luomuvalkosipulin kynttä*

*Chilin tulisuus voi muuttua tässä yhteydessä herkästi ylivoimaiseksi, joten suosittelen jättämään chilistä siemenet pois. Helpompi kun on lisätä kuin ottaa pois tulisuutta! Valkosipulin kanssa on vähän sama juttu, joten jollet ole tekemässä vampyyrinkarkoitusjuomaa, pidä valkosipulin määrä mieluummin vähemmässä kuin enemmässä. Ja voihan sen valkosipulin ja/tai chilin tietysti jättää poiskin!

Pese ja kuivaa selleri, tomaatti, tuore kurkku ja sitruuna hyvin. Pätki selleri muutaman sentin välein, viipaloi kurkku ja puolita tomaatit ja tipauta ne hyvin pestyyn ja kuivattuun lasipurkkiin. Veistele sitruunan kuoresta keltaista osaa samaiseen purkkiin varoen ottamasta mukaan yhtään kitkerää valkoista sisäkuorta. Lisää purkkiin vielä loput mausteet ja täytä purkki sitten vodkalla.

Laita purkki jääkaappiin maustumaan ainakin kolmeksi päiväksi. Tekeytymisen aikana kannattaa maistella uutosta päivän välein ja poistaa kyydistä tarvittaessa chiliä tai valkosipulia, mikäli niiden maku tuntuu korostuvan liikaa. Itse pidin vodkan lopulta maustumassa lähes viikon. Kun olet makuun tyytyväinen, siivilöi maustettu vodka hyvin huolella puhtaaseen pulloon: ensin siivilän läpi, sitten esim. kahvin suodatinpussin tai tiheän kankaan läpi. Säilytä maustettu vodka ilmatiiviisti jääkaapissa. Maustettu vodka toimii loistavasti Bloody Maryn pohjana, mutta saattaapa se maistua jollekin ihan sellaisenaankin hyvin viilennettynä!

bloody mary infuusio

Huom! Koko reseptin määrää en itse tekisi, ellei kylään ole tulossa isompaa määrää Bloody Mary -faneja. Omasta mielestäni tämä erinäisillä tuoreilla vihanneksilla maustettu vodka oli nimittäin parhaimmillaan melko tuoreeltaan, eli parin viikon sisällä siivilöinnistään. S

Toki huolella siivilöity vahva alkoholi pitäisi säilyä muutamaa viikkoa paljon pidempäänkin: pulloon mahdollisesti jäänyttä osaa ei tarvitse parin viikon jälkeen kaataa pois. Moni maustettu viina itseasiassa vain paranee ajan kanssa! Mikäli nesteen pinnalle kuitenkin ilmestyy utuista hötöä tai se maistuu oudolle, kaada se pois.

Ps. Alkolin maustamisesta kiinnostuneet hoi, suosittelen kurkkaamaan sekä tämän, tämän että tämän aiheeseen syvemmälle menevän blogipostauksen.

Pps. Bloody Mary -aiheesta olen kirjoitellut aiemminkin: aristoista löytyvät jutut Kalja-Mary, Virgin Mary -mehu, sekä Bloody Mary -gose.

48 views