• in English

Vaimomatskuu ruokablogi

Ruokahullun päiväkirja

  • Etusivu
  • INFO
    • Vaimomatskuu
    • Evästelauseke
    • Tietosuojaseloste
  • Reseptit
    • Kaikki reseptit
    • Kasvisruuat
      • Vegaaniset reseptit
    • Merenelävät
    • Villiruoka
    • Liharuuat
    • Herkut
    • Leipomukset
    • Juomat
      • Drinkit
      • Mehut
      • Oluet
      • Smoothiet
      • Viinit
    • Makumuistot
    • Edulliset ruuat
    • Nopeat reseptit
  • Ravintolat ja baarit
  • suomeksi
  • in English

Uusimmat reseptit

  • Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville

    Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville
  • Mustatorvisienipasta + 13. blogisynttärit (teini-ikä, jee!)

    Mustatorvisienipasta + 13. blogisynttärit (teini-ikä, jee!)
  • Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville

    Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville
  • Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin

    Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin
  • Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso

    Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso
  • Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)

    Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)

Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville

6.10.2026 By Juulia Kommentoi

Mainos / oma kirja

keittokirja

Luomista vaille valmis!

IIK! Mun ensimmäinen keittokirja Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville on valmis! Se ei enää ole muuta vaille, kuin uutta kotia! Aika hurja tunne, kun kirjaa on pyöritellyt lähes päivittäin jo puolitoista vuotta. Nyt se on maailmassa, ei enää vain täällä mun omassa kuplassa!

Kosmos kustantamolta kyseltiin huhtikuussa 2025, että olenkohan mahtanut koskaan miettiä keittokirjan tekemistä. Ai olenko! Aina on ollut kuitenkin joko liian vähän aikaa ja energiaa, tai muuten vain huono hetki. Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja niinpä sovittiin, että teen kesän aikana kirjalle rungon. Elokuussa pääsin vetämään puumerkkini kustannussopimukseen ja luovan työn, eli reseptien luomisen, kuvaamisen ja editoinnin aloitin syyskuussa -25. Lopulta Luomista vaille valmis julkaistiin syyskuun vikana päivänä nyt, reilu vuosi myöhemmin!

Juhlin julkkareita viikko sitten läheisten ja perheen kanssa, jotka tukivat minut läpi tämän rakkaan mutta rankan kirjansynnytysvuoden. Ja julkkareiden kunniaksi teille on muuten myös käytössä alekoodi 20.10. asti. Sen löydät jutun lopusta!

Sananen kirjasta

Kirjasta tuli kuin itsestään tämän 13-vuotiaan ruokablogin fyysinen kappale. Kansien välistä löytyy satakunta ohjetta, blogin suosikkeja vuosien varrelta sekä kaikkea sitä, mistä vuoden varrella innostuin. Kuten kirjan alaotsikkokin selventää, reseptit on tarkoitettu kaikille kasvisten ystäville. Ohjeet ovat siis joko vegaanisia tai kasvisresepteja! Vaikka olen itse entinen kasvissyöjä, nykyinen sekasyöjä, en halua kontribuoida maailmaan lihan ympärille rakentuvaa reseptiikkaa. Muutamassa ohjeessa käytän kalaa lähinnä kalakastikkeen tai katsuobushilastujen muodossa, mutta ohjeissa on silloin aina kerrottu miten nämä raaka-aineet voi korvata kasvipohjaisesti.

Reseptit on jaettu kategorioihin, jotka kulkevat vuoden ympäri sesonkien mukaan. Toki seassa on myös monia ohjeita, joita voi kokkailla ympäri vuoden! Kategoriat ovat salaatit, keitot, pasta & nuudelit, pienet, isot, juomat ja kaapin aarteet. Salaatit ovat lemppareitani, joten kirja alkaa niillä. Keitot taitaa olla aika itsestäänselvä kategoria, samaten pasta & nuudelit! Pienet ja isot ovat annoksia, jotka joko sopivat pieneen tai isompaan nälkään; lisuukeeksi, alku- tai pääruuaksi. Juomiin lukeutuu yksi mehu ja maustettu vodka, sekä useampi cocktail. Hurahdin viime vuonna cocktailien kirkastamiseen, joten eri tavoin kirkastettuja cocktaileja kirjasta löytyy useampi.

Kaapin aarteet

Viimeinen kategoria on kaapin aarteet ja se on kategorioista myös paksuin! Kaapin aarteet ovat kaikenlaisia pieniä komponentteja, mausteita, öljyjä ynnä muita pakastimessa, jääkaapissa tai kuivakaapissa säilyviä osasia, joilla piristän arkiruokia, aateloin eineksiä ja nyhjäisen nälkäkiukun iskiessä tyhjästä. Näiden aarteiden ympärille lähtee monesti myös syntymään uusia reseptejä.

Osa kaappien aarteista on tuotteita, jotka on tosi helppo ostaa valmiina kaupasta. Esimerkiksi japanilainen liemitiiviste tsuyu, seitsenmauste sichimi togarashi ja rapea chiliöljy löytyvät kaikki lähikaupoistani, mutta teen niitä silti välillä mielelläni alusta asti itse. Tällöin niistä saa juuri sellaisia mistä pitää, ja lisäksi näiden purkillisten käyttämiseen tulee aina vähän erilainen sävy. Kun tietää miten jokin mauste on tehty ja on nähnyt vaivaa sen valmistamiseen, sitä ei tule lotrattua autopilotilla niinkuin kaupan tavaraa joskus. Lisäksi näitä itse tehtyjä aarteita on ihana antaa ruuasta kiinnostuneille ystäville lahjaksi!

Ruokalahjat ja luovuuden ruokkiminen

Ruokalahjat ovat minusta lahjoista parhaita ja niinpä niille on omistettu kirjassa kokonainen luku. Lasken ruokalahjoiksi kaikenlaiset syötävät ja juotavat asiat, olivat ne sitten itse tehtyjä tai ostettuja. Mutta yhtä lailla ruokalahja voi olla käyttötavara, kuten näissä kuvissakin näkyvä ystäväni Jussi Niskasen tekemä upea leikkuulauta, tai mökillä veistelty voiveitsi, jonka sain eräältä oppilaaltani. Tai taimia, joista kasvaa syötävää! Kuvissa on itse yuzun siemenistä kasvattamiani taimia, joita lahjoitin viime vuonna tutuille ja tuntemattomille ihan vain jakamisen ilosta, sekä kaveriltani Aimolta saamani chili.

Olen päivätyöltäni kuvataideopettaja, joten luovuus on minulle elämässä tärkeää, oli kyse sitten ruuasta, taiteesta, tai kulttuurista yleensä. Luomista vaille valmis ei olisi kirjani, ellei siinä olisi kappaletta myös luovuudesta! Välillä nimittäin myös luovuutta on ruokittava. Vaikka työni on pitkälti jatkuvaa luovaa ongelmanratkaisua, ei sitä aina tässäkään päässä välähdä, mitä sitä oikein tällä kertaa nyt sitten kokkaisi. Olenkin kehitellyt vuosien varrella näitä hetkiä varten erilaisia strategioita, joilla pääsee aivotiltistä vähän eteenpäin joko itsekseen, tai vertaistuen avustuksella. Samalla tulee parhaassa tapauksessa vähennettyä hävikkiä ja siivottua kaappeja!

Minusta olisi muuten tosi hauska kuulla, minkälaisia keinoja teillä on ylläpitää luovuutta kiireen ja väsyttävän arjen keskellä! Toimiiko joku muukin ehkä samoin, kuin mitä kirjassa kuvaan?

Kirjan ilme

Minulle oli tärkeää, että kirja olisi sekä kaunis että käytännöllinen. Siksi halusin kirjaan ehdottomasti avoimen selän! Sen ansiosta lähes 300-sivuinen kirja pysyy kokatessa auki ilman, että sivuilla lätkii jotain säilykepurkkeja tms. pitelemään aukeamaa auki. Lopulta kirjaan päädyttiin tekemään swiss bind -sidos. Siinä vain takakansi liimataan kiinni sisäsivuihin ja kirjan selkämys ja etukansi taittuvat sivujen yli vapaasti likkuen.

Minulla oli onni saada Erik Bertell luomaan kirjan visuaalisen ilmeen ja taiton! Erik on timanttinen typografi ja arvostettu graafisen suunnittelun ammattilainen, jonka kädenjälkeä on esimerkiksi Muumi, Fazer ja Linnanmäki -fontit (ja siis KAIKKIHAN tietää nämä!!). Erik toteutti luomastani materiaalista juuri minun näköisen kirjan, josta tuli vielä kauniimpi kuin olisin voinut kuvitellakaan!

Viilaten ja höyläten

Luin äsken huhtikuussa kirjoittamani raportin kirjan synnystä ja olin jo ehtinyt kokonaan unohtaa, että kirjaanhan tuli vielä viime metreillä uusi kansikuvakin! Eihän se radikaalisti alkuperäisestä muuttunut, mutta minua alkoi ärsyttää käteni asento kuvassa, joten vaikken alunperin halunnut naamavärkkiäni kirjan kanteen, päädyin lopulta kaivamaan kanteen kuvan, jossa käsi on hyvin ja näyn itsekin. Ja onhan tuo kuva paljon parempi!

Huhtikuussa resepti- ja kuvamateriaali oli pitkällä mutta leipäteksti ja taitto vasta aluillaan. Niinpä moni asia ehti vielä muuttua tuon keväisen päivityksen jälkeen. Kansikuvan lisäksi isoimman muutoksen koki teksti, jota ensin tuotin pitkät pätkät ja sitten siitä leikattiin kesän aikana sopivan mittaiset pätkät per kappale, kategoria ja ingressi. Tuppaan olemaan monesti turhankin vuolassanainen joten leikattavaa riitti! Käytiinhän niitä oikolukukierroksiakin lopulta tämän lähes 300-sivuisen matskun kanssa varmaan yhteensä 10 ja vieläpä useamman hengen voimin. Ei voi kuin toivoa, että sekaan ei jäänyt tuon syynin jälkeen enää yhtään virhettä (ᵕ⸝⸝• ᴗ •) Parhaani tein, se on ainakin varmaa!!!

Alekoodi!

Luovuutta vaille valmis on myynnissä Kirja.fi -sivustolla, jonne saatte 25% alennuksen koodilla JELLA25 perjantaihin 20.10.2026 saakka. Kirjaani löytyy kuitenkin myös Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta kirjakaupasta ja Prismastakin – sekä tietysti kirjastoista!

Jos teillä on kirjasta mitään kysyttävää tai palautetta, niin ei muuta kuin kommenttia tai viestiä! Kerron mielelläni siitä lisää.

Mustatorvisienipasta + 13. blogisynttärit (teini-ikä, jee!)

26.8.2026 By Juulia Kommentoi

Mainos: oma kirja

mustatorvisienipasta

Tervehdys!

Edellisestä blogipostauksesta on vierähtänyt lähes puoli vuotta ja jos olet lukenut tuon edellisen jutun, tiedätkin jo että se aika on kulunut ensimmäisen keittokirjani työstämiseen. Nyt Luomista vaille valmis on lopulta päässyt painoon asti ja julkaisupäivä on 30. syyskuuta! Tuntuu hurjalta, että yli vuoden arjessa mukana kulkenut ikioma projekti putkahtaa ihan kohta fyysisessä muodossa kirjakauppoihin ja kirjastoihin kautta maan. Huh huh!

Kirjan signeerattua versiotakin voi jo ennakkotilata Kirja.fi -sivuilta. Saat siitä 25% alennusta koodilla JELLA25 30.9.2026 asti!

Kuvittelin vielä keväällä, että minulla olisi jotenkin maagisesti aikaa blogin päivittämiselle edes satunnaisesti, mutta eihän elämään ole mahtunut yhtään mitään ylimääräistä. Kun ideoi, testaa, kokkaa, kuvaa, editoi, kirjoittaa ja tietysti myös siivoaa lähes 300 sivuisen keittokirjan reseptit ja jutut itse, ei vapaa-ajalla ole tehnyt mieli tehdä yhtikäs mitään ruokaan tai kuvaamiseen liittyvää. Nyt kun kirjani on lopulta taitettu, oikoluettu ja siirretty painoon, fiilis blogin päivittämiselle palasi kuin itsestään. Onhan tämä naputtelu ollut minulle kiinteä osa elämää jo 13 vuotta!

Blogin merkkipäivä tuntuu hyvältä hetkeltä palata postaustauolta ja mustatorvisienipasta on ehdottomasti juuri tämän päivän arvoinen juhlaruoka. Pastaan pääsi sienien lisäksi salaattisikuria, sipulia, sherryä ja reilu nokare Roquefortia!

Oikotie ohjeeseen tästä!

Vaimomatskuu 13 vuotta!!!

No johan nyt, Vaimomatskuu ruokablogi on jo teini-ikäinen! Sivustoni vuoteen on mahtunut mm. omiin oloihin vetäytymistä, kapinointia, liuta tekemättömiä tehtäviä, muutama totaalicrash (jotka olen noteerannut lähinnä sähköpostista että jaahas, taas se sivu on alhaalla) sekä tietysti kaikesta huolimatta juoksevia laskuja. Josko sitä tästä taas kuitenkin reipastuttaisiin ja nämä myrskyt jäisivät taakse? Ohjeita jäi nimittäin kirjasta yli useampia, ja kokkasin myös loppukesästä kaikenlaista uutta. Valmiita reseptejä olisi julkaistavana siis jo monta 🙂 Ensin pitää vain käynnistää pitkän tauon kangistama tekstintuotantokoneisto… (kirjan kirjoittaminen on ihan eri juttu, siitä ei ole nyt tässä apua!)

En olisi todellakaan uskonut 13 vuotta sitten, että hetken mielijohteesta aloittamani ruokablogi olisi vielä näin pitkän ajan kuluttua voimissaan, saatikka että pääsisin sen ansiosta julkaisemaan oman kirjan. Moni ruokablogaajahan on toki on julkaissut opuksen jos toisenkin, mutta itselleni se on aina ollut vähän sellainen ”ehkä joskus, mutta ei ainakaan nyt” tyyppinen juttu. Mutta tässä sitä silti nyt lopulta ollaan, kun oikea aika osuikin kohdille kuin varkain. Samalla yksi ympyrä tavallaan sulkeutui. Perustin tämän blogin aikoinaan avioeron keskellä ja nyt kirjoitin keittokirjan samaten avioeron keskellä ¯_(ツ)_/¯

Juhlin valtavaa saavutustani asianmukaisesti, kun saan kirjan käsiini syyskuun lopussa. Sitä ennen aion kuitenkin juhlistaa sekä blogisynttäreitä että kirjan painoon menoa alla näkyvällä Oxer Winesin Marko Terlegiz txakolilla, jonka sain lahjaksi Bilbaossa asuvalta ystävältäni. Tätä herkkua tehdään vain 3600 pulloa vuodessa, joten spessumpaa viiniä saa tilanteeseen hakea!

Terlegiz Oxer Wines

Mustatorvisienipasta

Mustatorvisienet ovat minulle sienien parhaimmistoa ja todella harvinaista herkkua. Muistaakseni olen löytänyt niitä metsästä vain kerran, kun perhetuttu otti mukaan omille mustatorvisienipaikoilleen – muuten olen saanut näitä kätösiini vain kaupasta ja sienestävältä ystävältäni Eevikseltä! Edellisen kerran kun Eevis toi minulle pussin mustatorvisieniä, tein niistä pähkinäistä mustatorvisienikeittoa. Tällä kertaa Eeviksen lahjapussillinen pujahti pastaan salaattisikurin ja sinihomejuuston kanssa. Aivan älyttömän hyvää (kunhan tykkäät sienistä, salaattisikurista ja sinihomejuustosta).

Mustatorvisienipasta salaattisikurilla ja homejuustolla

Tämä kermaisen täyteläinen mustatorvisienipasta saa makua sinihomejuustosta, kuivasta sherrystä ja salaattisikurista.
Laji lounas, pääruoka
Avainsana kasvisruoka, pasta
Annoksia 2 henkeä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 15 minutes mins
Kokkausaika 15 minutes mins
Kokonaisaika 30 minutes mins
Tallenna Pinterestiin

Raaka-aineet:
 

  • 100 g mustatorvisieniä
  • 1 punasipuli
  • 4-6 valkosipulin kynttä
  • 2 salaattisikuria
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • ½ tl vastarouhittua mustapippuria
  • 1 dl puolikuivaa sherryä
  • 50-75 g sinihomejuustoa
  • suolaa (maun mukaan)
  • 200 g spagettia

Lisäksi:

  • syötäviä kukkia
  • ekstra neitsytoliiviöljyä

Ohjeet

  • Puhdista sienet. Revi isommat muutamaan osaan, pienet sienet voi jättää kokonaiseksi. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulin kynnet. Poista salaattisikureista kuiva tyvi ja leikkaa noin sentin levyisiksi paloiksi.
  • Kuumenna iso kattilallinen vettä pastaa varten. Mausta vesi reilusti suolalla (2-3 tl per vesilitra). Laita pasta kiehumaan ja ajasta hälytys muutama minuutti ennen pastan kypsymistä.
  • Kuumenna öljy isolla paistinpannulla keskilämmölle ja paista sieniä, kunnes niistä alkaa irrota nestettä. Lisää pannulle sipuli, valkosipuli sekä salaattisikuri. Jatka paistamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmeää. Lisää pannulle mustapippuri.
  • Kun hälytys soi ja pasta on nipin napin al dente, lorauta paistinpannulle sherry ja murenna perään puolet homejuustosta. Kiehauta ja sekoita niin, että juusto sulaa nesteen sekaan. Nostele pasta sitten kattilasta paistinpannulle ja sekoita huolella sieni-salaattisikuriseoksen kanssa. Jatka kypsentämistä, kunnes pasta on al dente (lisää tarvittaessa pannulle loraus pastan keitinvettä). Tarkista maku, mausta tarvittaessa suolaripauksella.
  • Nostele pasta kastikkeineen kahdelle lautaselle ja viimeistele annokset lopulla homejuustolla, ekstra neitsytoliiviöljyllä sekä syötävillä kukilla. Tarjoile heti!
Huom:
  • Roquefortin lisäksi tähän voisi sopia tosin hyvin ihanan pehmeä ja kermainen Saint Agur!
  • Jos kaipaat pastaan lisää ruokaisuutta, sekaan sopii hyvin erilaiset rouhitut pähkinät.
  • Yrteistä viimeistelyyn sopii esim. kirveli ja lehtipersilja.
  • Lasiin valitsisin kermaisen tammitetun chardonnayn tai paahteisia ja kuivahedelmäisiä makuja pursuilevan oranssin viinin.
homejuusto-sienipasta

Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville

3.4.2026 By Juulia Kommentoi

Mainos: oma kirja

Luomista vaille valmis keittokirja

Heipä hei,

Täällä taas, pitkästä aikaa! Edellisestä jutustani on vierähtänyt kuin varkain reilusti yli puoli vuotta. Blogin hiljaiselolle on kuitenkin harvinaisen hyvä selitys: olen työstänyt syyskuusta asti ensimmäistä keittokirjaani! Nyt urakassa aletaan olla loppusuoralla ja kirjakin on jo ennakkotilattavissa (iik!) – aika siis päivittää teille mitä kaikkea täällä on oikein ollut meneillään 🙂

Totta tosiaan, julkaisen syksyllä ensimmäisen keittokirjani! Johan tätä sisältöä on tuutattu jo yli 13 vuotta nettiin, korkea aika saada jotain julki reaalimaailmassakin. Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville onkin pitkälti tämän ruokablogin fyysinen ilmentymä. Se on täynnä reseptejä, joita olen ideoinut ja kokannut viimeisen vuoden aikana ja lisäksi mukana on suosikkiohjeitani vuosien varrelta täältä blogista <3

Luomista vaille valmis

Kirjan nimi viittaa ruuanlaittoon luovana työnä. Olen päivätyöltäni kuvataideopettaja ja luovuus on vahvasti osa elämääni myös työn ulkopuolella. Vapaa-ajallani työstän sarjakuvaa, piirrän, maalaan, kirjoitan, nauhoitan äänimuistiinpanoja (joita en kehtaa kutsua musiikiksi), sekä tietysti valokuvaan ja kokkaan. Ruuanlaitto voi olla minullekin välillä arkista ja monotonista, mutta parhaimmillaan olen keittiössäkin luomistyön äärellä! Minusta on ihanaa löytää kätösiini joku uusi raaka-aine; selvitellä sen ominaisuuksia, kokeilla mitä kaikkea siitä voi tehdä, lukea miten sitä käytetään eri puolilla maailmaa ja löytää sille juuri minua kutkuttavat käyttötavat. Innostun erilaisista tekniikoista, makuyhdistelmistä ja ruokakulttuureista. Imen itseeni tietoa kaikista mahdollisista lähteistä ja kun on aika kokata, kaikki vuosien varrella oppimani pääsee käyttöön milloin milläkin tavalla.

Arkiruokaa tästä kirjasta ei siis löydy, mutta pidempien projektien seassa on toki myös niitä helpompia ja nopeampia nälkäkiukun taltuttajia. Lisäksi mukana on liuta ”kaapin aarteita”: erinäisiä mausteita, komponentteja ja lisukkeita. Niillä saa niihin arkisiin ja tuttuihin ruokiinkin helposti pientä twistiä 🙂 Minusta on kiva tehdä asioita mahdollisimman pitkälti alusta asti itse, vaikka nykyään kaupasta löytyykin jo kaikenlaista valmiina. Rakastan ruuanlaitossa koko prosessia, en vain lopputulosta. Jos jossain kirjani ohjeessa siis pyydetään käyttämään vaikkapa keittiöni vakiomaustetta tsuyua, voit ostaa sen kaupasta, tai tehdä sen kirjasta löytyvällä ohjeella.

Rehurakkaus aka reseptejä kasvisten ystäville

Kirja kulki aluksi työnimellä Rehurakkaus. Jos blogini on sinulle tuttu, tiedät että rakastan kaikenlaisia kasviksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja. Olin lukioikäisestä kolmekymppiseksi kasvissyöjä ja vaikken enää noudata tiukasti mitään ruokavaliota, eettisyys ja ekologisuus ovat minulle tärkeitä periaatteita sekä keittiössä, että elämässä yleensä. Rehurakkaus on vahvasti äidiltä perittyä: kasvoin syöden äidin leikin keskelle kiikuttamia rehulautasia ja lapsuuden herkut maissi, uudet porkkanat, varhaiskaali, herneet, avokado ja munakoiso pääsevät edelleen ostoskoriin aina, kun haluan hemmotella itseäni. Eihän minun keittokirjani voisi olla muuta, kuin rehurakkauden välittämistä eteenpäin!

Kirjan ohjeet rakentuvat blogin tapaan sesongin mukaisten tuoreiden raaka-aineiden ympärille. Ne ovat kasvipohjaisia tai vegaanisia (tai veganisoitavissa). Maailmassa on lihareseptejä jo aivan tarpeeksi! En silti halua kategorisoida kirjaani erityisesti kasviskeittokirjaksi. Kasvisruoka kun nyt on ruokaa siinä missä kaikki muukin ruoka. Sillä vain sattuu lisäksi olemaan ominaisuuksia, jotka tekevät hyvää niin ihmiselle, eläimille kuin tälle planteetallekin ૮₍˶ᵔ ᵕ ᵔ˶ ₎ა

Avokadoa kotitekoisella tamago furikakella: nam! Ohje kirjassa, tietty! Ps. tein tämä lautasen itse taannoin nerikomikurssilla, eikö tullutkin hauska?

Mitä haluaisit kirjaan?

Kirjaan on tulossa näillä näkymin satakunta ohjetta. Seassa on kaapin aarteiden lisäksi salaatteja, pastoja, nuudeliruokia, keittoja, pienempiä ja isompia ruokia, sekä juomia. En ole erityisemmin minkään makean ja jälkkäreiden ystävä, joten kaiken sellaisen jätän toisten keittokirjoihin 🙂

Iso osa kirjan ohjeista on uusia. Kaikkea sitä, mitä olen vuoden varrella syönyt! Seassa on kuitenkin myös liuta omia suosikkejani täältä blogista: Dan dan nuudelit, seksihellesalaatti, sitruunainen kikhernepata ja tteok & cheese, sekä tietysti 42-vuotispäivieni kunniaksi kehittelemäni pangalaktinen kurlauspommi.

Lopullisten ohjeiden määrä kuitenkin elää vielä! Haluaisin nimittäin tietää, mitkä blogini resepteistä pitäisi teidän lukijoiden mielestä tulla kirjaan. Mikä ohjeistani kuuluu ehdottomasti kovien kansien väliin? Voit jättää kommentin tähän juttuun, tai jos moinen ujostuttaa liikaa, niin laita minulle sähköpostia vaimomatskuu@gmail.com tai viestiä sosiaalisessa mediassa: Instagram, Facebook, Threads.

Kas näin allekirjoitetaan kustannussopimus! Kuva: Taija Roiha

Sananen Keittokirjan luomistyöstä

No miten tähän hommaan oikein nyt sitten päädyttiin? Vajaa vuosi sitten sain sähköpostia Kosmos kustantamolta. Siellä oli pohdittu, olenko koskaan miettinyt keittokirjan tekemistä. Ai olenko?! Onhan sitä vuosien varrella tullut moneen otteeseen pohdittua, mutta aika on aina ollut väärä. Päivätyö tai joku muu projekti on pitänyt liian kiireisenä, tai konsepti on ollut vielä hakusessa.

Nyt tuntui kuitenkin siltä, että se on NYT … tai ei koskaan. Sitäpaitsi, ei kai sitä täydellistä aikaa oikein koskaan ole? Arvostan Kosmosta suuresti kustantamona, eikä sitä nyt ihan joka päivä tulla kotoa hakemaan kirjantekohommiin. Porthaninkadun kirjahyllyssä on runsain mitoin kiinnostavaa ja ajankohtaista kotimaista tieto- ja kaunokirjallisuutta, esim. Joonas Pesosen Penisyklopedia ja Mariia Niskavaaran Ester, teurastaja, joka voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon viime vuonna. Hyllystä löytyy myös ihanan Elina Innasen Chocochili -keittokirjoja! Lisäksi Kosmos julkaisee käännöskirjallisuutta, joten tuleva kirjani pääsee samaan hyllyyn mm. feministi-ikonien Audre Lorden ja Judith Butlerin, sekä surrealisti Leonora Carringtonin kanssa (mitä hittoa IIIIIK!!!). Voisin jatkaa tätä nimien tiputtelua todella pitkään, mutta sen sijaan suosittelen, että menette itse katsomaan mitä kaikkea jännää Kosmoksen listoilta löytyykään!

Kyhäsin kirjalle rungon kesälomani aikana ja alkusyksystä väännettiin sopimusasiat kustantamon kanssa kuntoon. Kirjani ulkoasusta vastaa ensimmäinen aviomieheni Erik Bertell, joka on pitkän uran tehnyt valtavan lahjakas ja rautainen graafisen suunnittelun ja typografian ammattilainen. Erikin kädenjälkeä on esim. Hesburgerin ja Fazerin uudistetut ilmeet, sekä mm. Fazer, Muumi ja Linnanmäki -fontit. Että tuota, erinomaisissa käsissä ollaan!

Yhden naisen keittokirjatehdas

Kun soppari saatiin kuntoon, olenkin sitten vain käynyt töissä, kokannut, kuvannut, siivonnut, juossut kaupassa, kokannut, kuvannut, siivonnut, juossut taas kaupassa ja naputellut reseptejä oikolukuun. Yksi huushollin huoneista toimii kuvaustilana, joka on jonkinasteisesti levällään koko ajan. Ergonominen läppärityöpisteeni lukuisine ulkoisine kovalevyineen sijaitsee sohvalla. Jääkaappi ja pakastin pursuilee keskeneräisiä ja valmiita kokkailuja, mutta välillä on pakko pitää taukoa keittokirjaruuista ja käydä pizzalla.

En ole ihan varma mitä kuvittelin keittokirjan tekemisen oikein olevan, mutta se on ainakin tullut selväksi että se on mitä on ja tästä tulee mitä tulee. Kaikenlaista voi suunnitella ja aikatauluttaa, mutta jos viettääkin vaikkapa koko hiihtoloman flunssassa, menee kaikki kuitenkin uusiksi. Laitan ruokaa pieteetillä ja minulla on vahva estetiikan taju. Tunteja on vuorokaudessa kuitenkin saman verran meille kaikille… Reseptin ideoimiseen ja toteuttamiseen stailattuine kuvineen uppoaa minulla työtunteja helposti jopa kymmenen. Niinpä tämä kirja ei todellakaan valmistu mitenkään vauhdilla! Mutta sellaista se on toki ollut kaikki nämä vuodet tämän bloginkin kanssa. Ideoin reseptit, metsästän raaka-aineet, astiat, kukat, kokkaan, stailaan, valaisen, kuvaan, editoin, siivoan, tiskaan ja välillä toimin kuvissani toki myös mallina. Silloin työnkuvaan mahtuu vielä puvustus, hiukset, meikki ja manikyyri, hehe. Assareita ei tässä kuulkaas tarvita, olen yhden naisen keittokirjatehdas!

Kirjailijakuva! Itse otettu tämäkin, tietty! Jälkikäteen harmitti, etten tajunnut yhden yhtä appelsiinia leikata halki. Häiritseekö se ketään muuta?

…ja sananen elämästä

Ikään kuin tuossa ei olisi jo tarpeeksi, elämäni on mennyt samaan syssyyn muutenkin mullin mallin. Vuosikymmenen pituinen parisuhteeni päättyi ja sekä koti, elämä että tulevaisuus menivät sen myötä uusiksi. Eropäätös oli yhteinen, mutta eihän tärkeän ja pitkän ihmissuhteen päättyminen koskaan helppoa ole.

Kirja onkin toimittanut vakauttavan ankkurin virkaa siinä aallokossa, missä olen viime vuoden elänyt. Siitä on tullut itsestäni löytämäni sinnikkyyden, resilienssin ja vahvuuden muistomerkki. Olen yleensä äärimmäisen itsekriittinen, mutta kirjan suhteen olen jo nyt työstäni valtavan ylpeä. Kirja ei ole vielä valmis, mutta herranen aika miten paljon iloa ja valoa se on (jatkuvan kaaoksen ja regeneroituvan tiskivuoren lisäksi) elämääni tuonut. Toivon kovasti, että kirjasta on iloa teillekin, kun se lopulta ilmestyy kauppojen hyllyihin!

Ennakkotilaus ja muut tukitoimet 🙂

Olen kirjoittanut ruokablogiani yli 13 vuotta. Olen tuona aikana tienannut välillä sivutuloja kaupallisista yhteistöistä joko täällä blogissa tai sosiaalisessa mediassa, mutta minulle on ollut alusta asti tärkeää jakaa teille keittiöseikkailujani ihan vain jakamisen ilosta. En upota aikaa ja rahaa tähän sivustoon rikastuakseni! Satunnaisilla sivutuloilla on saanut mukavasti katettua sivuston ylläpitoon meneviä kuluja ja päivitettyä kuvauskalustoa aina välillä vähän parempaan. En ole panostanut kaupallisiin yhteistöihin pariin vuoteen, koska olin ensin 1,5 vuotta opintovapaalla ja sen jälkeen blogi on tämän projektin myötä jäänyt täysin heitteille. Se näkyy luonnollisesti kävijämäärissä – ja sivutuloissa. Kaikenlainen tuki työlleni on siksi nyt todella tervetullutta!

Jos joku siellä ruudun takana nyt siis miettii että tämä kirja voisi olla kiva omistaa, käy ihmeessä ennakkotilaamassa se! Ennakkotilausten määrä vaikuttaa siihen, minkä kokoinen painos kirjasta otetaan. Luomista vaille valmis on ennakkotilattavissa ainakin Kirja.fi -sivustolla, Adlibriksessä, Prismoissa sekä Suomalaisessa kirjakaupassa. Finnastakin sen jo löytää! Kirjaani pääsee siis ennenpitkää toki myös lainaamaan kirjastoista ja lainoistahan tilitetään kirjailijalle pientä lainauskorvausta. Työtäni voi tukea toki myös ihan vain jakamalla tietoa kirjastani somessa tai kasvotusten! Olen kaikesta avusta todella kiitollinen <3

Luomista vaille valmis

Niinpä, sitä se kuitenkin vielä on: luomista vaille valmis. Pidemmittä puheitta jätän siis tämän blogipostauksen viilaamisen vähemmälle ja palaan kirjantekohommiin. Kuvauspöydällä odottaa jo uusimmat jännät raaka-ainelöytöni munkiparta, puntarelle ja oxalis sekä naapurin viherpeukalolta saamani tuoksupelargoni! Mikäs teillä on mielipide, saako kirjaan tulla ohje jossa käytetään munkinpartaa, vaikka k.o. raaka-aine on Suomessa vähintäänkin harvinainen? Ideoin tietysti sille korvaajan jolla ohjeen voi toteuttaa tämän italialaisen sesonkivihanneksen sijaan!

Saatan kevään mittaan päivittää blogiin muutaman reseptin joka ovat matkan varrella tipahtaneet kirjan kyydistä. Jos teitä kiinnostaa miten kirjan tekeminen sujuu ja miltä prosessi oikein näyttää (alapuolisesta illuusiot riisuvasta kuvasta osviittaa), voin toki myös naputella kirjan luomisesta uuden postauksen jossain vaiheessa. Ei muuta kuin toiveita kehiin vaan!

Kiitos kun olet täällä ja kiva kun jaksoit lukea koko jutun loppuun asti <3 <3 <3

Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin

2.9.2025 By Juulia Kommentoi

vihanneskrysanteemi

Vihanneskrysanteemi!

Muutama viikko takaperin kävin Herttoniemen Omalla Pellolla ostamassa sesongin ihanuuksia: härkäpapuja, valkosipulia … ja vihanneskrysanteemia. Siis mitä? Eipä ole tällaista tullut minulle ennen vastaan, vaikka lähikaupasta usein tarttuukin mukaan krysanteemeja kotia piristämään.

Muhkea nippu tätä uutta tuttavuutta pääsi tietenkin heti kylään keittiööni ja hetken asiaa selviteltyäni siitä syntyi japanilainen kylmä salaatti nimeltä shungiku shiraae. Raikasta ja rouskuvaa vihanneskrysanteemia, kermaista muussattua tofua, soijaa, sokeria ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Yksinkertaista, helppo ja herkullista!

Oikotie ohjeeseen tästä!
kruunusuvikakkara

Mikä ihmeen vihanneskrysanteemi?

Pikaisen selvittelyn perusteella vihanneskrysanteemi on toiselta nimeltään kruunusuvikakkara (tiedosta kiitos hyötykasviyhdistys) ja se on kuin onkin toki sukua niille lähikaupasta tutuille leikkokukille. Sen lehdet ja tuoksukin ovat maallikon näkökulmasta prikulleen samanlaiset, mutta vihanneskrysanteemi ilmeisesti yleensä syödään ennen, kuin se pääsee kukkaan asti (ja kyseessä on tietysti myös tietty syötäväksi kasvatettava lajike).

Maku on raikkaan ruohoinen, raikas, miedon makea ja aavistuksen kitkerä. Se oikeastaan maistuu samalle, kuin mille krysanteemit tuoksuvat 🙂

Vihanneskrysanteemin käyttö

Vihanneskrysanteemin voi syödä raakana tai kypsennettynä, ja parhaimillaan se on nuorena, kuten monet muutkin lehtivihreät. Kypsennyksen kanssa kannattaa olla nopea, jotta ihanan mehevä ja raikas maku ja tekstuuri ei kärsi! Paksuimmat varret kannattaa napsia seasta pois, mikäli sellaisia on joukossa. Varret kypsyvät muutamassa minuuttissa ja hennommille lehdille riittää minuuttikin.

Luomuviljellyltä lähipellolta ostamani nippu oli luonnollisesti super tuore ja läpikotaisin ihana, mutta sittemmin olen bongannut samaa kasvia myös aasialaisista kaupoista. Tästä vinkistä on kiittäminen Sakebar & Izakayan Minoria! Heti seuraavalla käynnilläni suuntasin tietysti uteliaana kurkistamaan rehukaappiin ja siellähän sitä totta tosiaan oli! Piilossa kaikkien niiden muiden jännittävien lehtivihreiden kanssa joita ihmettelen, tarttuen lopulta kuitenkin sitten vain johonkin tuttuun ja turvalliseen bok choy -pakettiin…

Japanissa kasvi kulkee nimellä shinguku tai kikuna ja sitä käytetään mm. hotpoteissa, keitoissa, tempurassa, sukiyakissa ja shabu-shabussa (kertoo Just One Cookbook -blogi). Itsekin kokkasin sitä ensi töikseni japanilaisittain, kuten päivän reseptistä selviää! Aasialaisissa marketeissa olen nähnyt kasvin kuitenkin myynnissä sen kiinalaisella nimellä tong ho ja toki tälle kasville on oma nimensä kaikkialla muuallakin, missä sitä käytetään: ainakin Vietnamissa, Koreassa ja Kreetalla. Minori kertoi, että Sakebarissa vihanneskrysanteemista tehdään salaattia, johon tulee burrataa ja persimonia. Eikö kuulostakin ihanalta!

Shungiku sihraae

Persimonisesonkia odotellessa testasin kuitenkin nipullani hyvin yksinkertaista japanilaista salaattia nimeltä shungiku shiraae. Siinä on nopeasti ryöpättyä vihanneskrysanteemia ja muussattua tofua maustettuna mm. seesaminsiemenillä ja soijalla. Ohjeen minulle lähetti Japanissa kasvanut Instakaverini Ranskasta ja sama ruoka löytyy myös Just One Cookbook -sivustolta. Ja tämähän olikin sitten niin yksinkertainen, nopea ja herkullinen välipala, että tein sitä heti useampana päivänä! Siinä kuulkaa hupeni se ostamani valtava säkki alta aikayksikön.

Vihanneskrysanteemia ja muussattua tofua

Shungiku shiraae on japanilainen, vihanneskrysanteemia & muussattu tofua sisältävä salaatti. Nopeasti ryöpätty vihanneskrysanteemi on ihanan rouskuvaa ja raikasta, muussattu tofu taas kermaisen täyteläistä. Mausteeksi riittää soija, sokeri ja paahdetut seesaminsiemenet, Yksinkertaista, helppo ja herkullista!
Laji lisuke, välipala
Keittiö japanilainen
Ruokavalio ,
Avainsana kasvisruoka, salaatti, vegaaninen resepti
Annoksia 2 henkilöä
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 15 minutes mins
Kokkausaika 5 minutes mins
Kokonaisaika 20 minutes mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • mortteli
  • keittiöpyyhe
  • siivilä

Raaka-aineet:
 

  • 100 g vihanneskrysanteemia
  • 100 g maustamatonta kiinteää tofua
  • 2 rkl seesaminsiemeniä
  • 2-2½ rkl soijakastiketta
  • 1-1½ rkl sokeria
  • 1 tl paahdettua seesamiöljyä

Ohjeet

  • Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Valuta tofu nesteestään ja laita se keittiöliinan sisään pienen painon alle valumaan siksi aikaa, kun valmistelet vihanneskrysanteemin.
  • Paahda seesaminsiemenet kuivalla paistinpannulla tuoksuviksi, murskaa ne sitten kevyesti morttelissa. Sekoita seesaminsiemeniin sokeri, soija ja paahdettu seesamiöljy.
  • Pese vihanneskrysanteemi ja trimmaa kuivat tyvet ja paksuimmat varret pois. Leikkaa varret irti lehtevistä osista ja ota ne sivuun. Leikkaa sitten lehtevät osat varsien pituisiksi pätkiksi, pitäen ne varsista erillään.
  • Kun vesi kiehuu, ryöppää ensin varsia minuutin verran. Lisää sitten kattilaan lehtevät osat ja jatka ryöppäämistä toinen minuutti. Kippaa vihanneskrysanteemi siivilään ja huuhdo kylmällä vedellä. Purista siitä sitten huolella kaikki vesi pois.
  • Ota tofu kääreestään ja murenna se käsien välissä tai morttelissa muruksi. Sekoita tofu sitten mausteiden ja vihanneskrysanteemi kanssa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman soijaa tai sokeria.
  • Tarjoile heti!
Huom:
  • Vihanneskrysanteemin määrä vaikuttaa alkuun ehkä suurelta, mutta ryöpätessä ne kutistuvat kasaan aivan kuten vaikkapa pinaattikin!
  • Seesaminsiemeniä voi muuten ostaa valmiiksi paahdettuna … niiden paahtaminen on pieni juttu mutta itselläni on näitä valmiiksi paahdettuja aina kaapissa.
  • Mausteeksi voi lorauttaa myös hieman miriniä, tai nokareen misotahnaa. Vähennä tällöin hieman soijan ja sokerin määrää.
  • Tämä ”salaatti” on parhaimmillaan juuri tehtynä. Syön sitä itse kevyenä välipalana tai lisukkeena. Kipollinen riisiä tai nuudeleita, erilaisia paistettuja ja/tai marinoituja vihanneksia + tätä = ai että.

Kuvissa on muuten sellainen versio, jossa käytin kiinteän tofun sijaan kaapista löytynyttä silken tofua. Ei ehkä se esteettisesti (ja joillekin varmasti myös tekstuurillisesti) paras ratkaisu, mutta herkullistahan tämä oli näinkin!

Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä hauskaa uutta raaka-ainetta välimerelliseen tapaan, joko paistettuna tai ryöpättynä valkosipulin, oliiviöljyn ja sitruunan kera. Onko vihanneskrysanteemi teille tuttu?

Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso

24.8.2025 By Juulia Kommentoi

shiso

Shiso, shiso, oi shiso!

Shiso on lempiyrttini, piste. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kellekään, joka on lukenut blogiani pidempään 🙂 Mikäli löysit itsesi tähän blogiin kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa, on asia hyvä tehdä selväksi heti kättelyssä! Heti perään toinen fakta: vaikka shiso on minusta ihanaa, on sen makua tosi vaikea kuvailla. Maussa on raikasta sitruksisuutta ja viileää minttua (kyseessä on mintun sukulainen), mutta myös yrttistä basilikaa, sekä lämpimiä makuja kuten kanelia, neilikkaa ja pippuria. Tietynlaista hedelmäisyyttäkin mausta löytyy. Ja sellaista tiettyä ”vihreyttä”. Ja vaikka kaikki nämä referenssit olisivat entuudestaan tuttuja, on niiden yhdistelmä minusta paljon enemmän kuin osiensa summa. Maista, niin tiedät!

Kesäkurpitsarisotto
Vegaaninen kesäkurpitsarisotto shisolla, vermutilla, mantelikermalla ja kesäkurpitsan kukilla

Mitä shiso on?

Shiso on kähäräveripeipin japaninkielinen nimitys ja vaikka sillä on eri maissa eri nimi, länsimaissa se tunnetaan yleensä juuri shisona. Veripeippiä (perilla frutescens) ja sen eri muunnoksia (kuten kähäräveripeippi, perilla frutescens. var crispa) syödään varsinkin Japanissa ja Koreassa, mutta myös Kiinassa ja muissa Kaakkois- ja Itä-Aasian maissa.

Nykyään tätä ihanaa yrttiä löytyy toki jo ympäri maailman ja vaikka sitä oli vielä muutama vuosi sitten tosi hankala löytää täältä Helsingistä, ei tehtävä ole enää täysin mahdoton. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla shisoa sekä perillaa löytyy välillä isommista marketeista ja Itse olen kasvattanut sitä jo useamman vuoden taimesta parvekkeelleni. Taimet ostan alkukesästä Ahlbergin puutarhalta ja tähän aikaan vuodesta täydennän yleensä satoani ostamalla samalta puutarhalta vielä nipun isoja lehtiä – niitä myydään mm. Uudenmaan Ruoka -foodhubin kautta. Sitten pistän hösseliksi ja säilön shisoa eri tavoin talven varalle!

Shison käyttö:

Parvekkeellani kasvaa joka kesä sekä vihreää että purppuranpunaista shisoa ja käytän kumpaakin mieluiten tuoreena. Vihreän maku on mielestäni punaista raikkaampi ja vähemmän pippurinen, mutta ero ei ole mitenkään suuren suuri! Silppuan shisoa nuudeleihin, salaatteihin, leivän päälle, risottoon, keittoon… Harvassa on ne kesäruuat, joihin en sitä olisi vielä lykännyt. Isoja lehtiä käytän välillä kääreenä tai syötävänä tarjoilualustana. Shisosta voi tehdä myös pestoa ja jopa mehua!

Makeisiinkin annoksiin se sopii – olen tehnyt siitä sokeria ja siirappia, jota käytän cocktaileissa, mutta maku sopii loistavasti myös vaikkapa vesimelonin tai ananaksen kaveriksi. Kuten niin monesti ruuanlaitossa, vain mielikuvitus on loppujen lopuksi rajana sille, miten jotain raaka-ainetta voikaan käyttää. Jostain pitää kuitenkin aina aloittaa, joten alla kooste blogini ohjeista, joissa on käytetty shisoa!

Shiso pesto
Shiso pesto maustaa niin pastan kuin nuudelitkin ihanan aromaattisiksi!
Ohjeeseen tästä!
Shiso pesto
Kurkku & shiso shrub
Shisolla maustettu viinietikka + shiso siirappi + raikas kurkku + kivennäisvesi = shiso shrub!
Ohjeeseen tästä!
shiso cocktail
Kesäkurpitsarisotto vermutilla, shisolla & kesäkurpitsan kukilla
Tämä vegaaninen kesäkurpitsarisotto on todellinen loppukesän juhlaruoka, kun annokset viimeistelee tuoreilla kesäkurpitsan kukilla! Risottoon tuo aromaattisuutta kuiva vermutti, raikkautta shiso ja sitruuna, ja kermaisuutta taas liotetuista manteleista pyöräytetty mantelikerma.
Ohjeeseen tästä!
Kesäkurpitsarisotto
Kymmenen herkun maissi
Tämä blogini 10-vuotispäiväksi väsäämäni yhden hengen juhla-ateria sisältää elokuisia sesonkiherkkuja tuoreesta maissista shisoon ja kesäkurpitsankukkiin!
Ohjeeseen tästä!
Alkukesän tomaattisalaatti
Alkukesän tomaattisalaatti on yksinkertaista ja ihanaa: kypsiä tomaatteja, kuusenkerkkiä, pikkelöityä sipulia, syötäviä kesäkukkia ja raikkaanmausteinen kastike.
Ohjeeseen tästä
alkukesän tomaattisalaatti
Keltavihreä sobanuudelisalaatti
Tämä sobanuudelisalaatti syntyi eräänä päivänä kaappien aarteita hyödyntämällä. Sen juju on ohuesta munakkaasta leikatut nauhat, joiden kaverina on keltaista kesäkurpitsaa, vihreää parsaa, kevätsipulia ja raikas tsuyu-pohjainen kastike!
Ohjeeseen tästä!
sobanuudelisalaatti
Tofu larb munakoisolla
Vegaaninen larb tofulla ja munakoisolla – sisältää reilusti yrttejä!
Ohjeeseen tästä!
Halloumi & maissipihvit
Rapeaksi paistettua halloumimurua ja reilusti makeaa maissia sisältävät fritterit ovat maissifanin herkkua! Tarjoilen ne mieluiten ranskankermanokareen tai kreikkalaisen jugurtin kera.
Ohjeeseen tästä!
maissipihvit
Onigirazu!
Onigirazu eli ”sushi sandwich” yhdistää täytettyjen riisipallojen eli onigirien ja sushin maut kerrosleivän muotoon. Kääreenä on norilevää, tietty!
Ohjeeseen tästä!
Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?
Chirashizushi eli ”siroteltu sushi” = sushiriisiä ja kaikki sushin täytteet ja päälliset, mitä mielesi halajaa!
Ohjeeseen tästä!
Tuore maissi coleslaw
Tuoreesta sesongin maissista tehty coleslaw on raikas ja herkullinen rouskuteltava joko sellaisenaan tai lisukkeena! Kastike tähän salaattiin pyöräytetään muutamasta aromaattisesta mausteesta, maapähkinävoista ja kookoskermasta.
Ohjeeseen tästä!
Tuore maissi coleslaw
Punainen shisomehu
Punainen shisomehu tehdään punaisesta shisosta, mistäs muusta! Sen maku on ihana yhdistelmä raikasta, kirpeää, yrttistä… shisomehu on parhaimmillaan laimennettuna ihan vain vedellä, mutta se sopii hyvin myös drinkkien pohjaksi.
Ohjeeseen tästä!
punainen shiso
punainen shiso
punainen shiso
Punainen shiso & shisomehu

Shison säilöntä:

Shiso on ehdottomasti parasta tuoreeltaan, mutta näin loppukesästä säilön kuitenkin sadostani aina myös osan. Olen maustanut shisolla etikkaa, vodkaa ja cocktaileissa käytettävää simple syrup -siirappia, sekä tehnyt siitä yrttisuolaa. Shisosta voi myös tehdä shiso kimchiä (tästä pääset Maangchin ohjeeseen) tai pikkelöidä sitä korealaisittain chilillä ja valkosipulilla maustetussa soijakastikkeessa (tästä My Korean Kitchen -ohjeeseen). Toki tällä tavalla säilötty shiso ei säily kovin pitkään.

Shisoa voi myös pakastaa. Teen sen itse minigrip pussissa, jonka sisään laitan nipun isoja shison lehtiä, joiden välissä on pala leivinpaperia. Imen ilman pussista ulos pillillä ja lykkään pussin sitten pakkaseen. Tällä tavoin pakastettu shiso on parhaimmillaan käytettynä kolmen kuukauden sisällä. Vaikka se säilyttää pakastimessa kivasti tuoreen makunsa, tekstuuri toki pakastettaessa muuttuu.

Punaisesta shisosta teen shisomehua ja mehuun jo kertaalleen käytetyistä lehdistä vielä kirpeää japanilaista riisimaustetta yukaria. Punaisella shisolla voi myös maustaa ja värjätä pikkelöintilientä! Suolatut ja fermentoidut japaninaprikoosit eli umeboshit saavatkin pinkin värinsä juurikin shisosta ja oikeasti edellämainittu yukari tehtäisiin näistä shisoista 🙂

Tällä hetkellä lempi säilöntätapani on shison säilöminen suolaan, siitä lisää alempana!

Shisolla maustettu suola
Shisolla maustettu suola on ihana viimeistelysuola shison ystäville, ja tuoksuva tapa säilöä shisosatoa vuoden varalle!
Ohjeeseen tästä!
Shiso suola
Kotitekoinen yukari eli punainen shiso furikake
Kotitekoinen yukari valmistuu punaisesta shisosta, ume-etikasta ja suolasta! Käytän yukariin punaista shisoa, josta olen ensin tehnyt shisomehua. Näin iki-ihana punainen shiso tulee hyödynnettyä viimeiseen pisaraan! Voit kuitenkin tehdä yukarin myös tuoreista punaisen shison lehdistä – ja onnistuuhan se myös vihreästä shisosta!
Ohjeeseen tästä!
punainen shiso furikake
Shiso oi shiso + shisolla maustettu viinietikka
Shisolla maustettu viinietikka sopii vinegretteihin, mutta siitä voi myös jatkojalostaa raikkaan ja kirpeän shiso shrubin!
Ohjeeseen tästä!
Vihreä shiso & shiso viinietikka
suolaan säilötty shiso
Suolaan säilötyllä shisolla maustettua nieriää, ruskistettua voita, mätiä ja bok choytä

Suolaan säilötty shiso

Edellisten säilöntävinkkien lisäksi shisoa voi tosiaan säilöä myös suolassa! Suolaan säilötty shiso säilyy jääkaapissa aromaattisena jopa vuoden päivät. Enimmät suolat on tällä tavalla säilötyistä shison lehdistä huuhdeltava toki pois tai ruuasta tulee tönkkösuolaista. Käyttötapoja suolatulle shisolle on moneen lähtöön, mutta erotuksena tuoreelle shisolle jolla yleensä viimeistelen ruuat, käytän tällä tavoin säilöttyä shisoa mieluiten mausteena lämpimissä ruuissa. Silppuan sitä vaikkapa erilaisiin frittereihin, pastaan, risottoon, munakkaisiin, paistettuun riisiin…. mitä nyt milloinkin! Japanissa tällä tavoin säilöttyä shisoa käytetään ymmärtääkseni usein varsinkin riisipallojen eli onigirien maustamiseen.

Pehmeät, kosteat, suolaiset ja taipuisat shison lehdet ovat myös loistava valinta kalan maustamiseen. Paketoin kalafileet shisonlehtien sisään maustumaan ja suolaantumaan – käytännössä siis graavaan kalaa suolaisissa shison lehdissä, jolloin kala sekä raakakypsyy että maustuu shisolla. Fileen voi toki tämän jälkeen vielä paistaa, shisoineen päivineen. Ja kyllä on muuten hyvää!

Suolaan säilötty shiso

Shison säilöminen suolaan venyttää shison sesongin ympärivuotiseksi – näin säilötty shiso nimittäin kestää ainakin itselläni jääkaapin perukoilla jopa seuraavaan kesään asti! Ylimääräinen suola kannattaa huuhtoa huolella pois ennen käyttöä.
Laji mauste
Avainsana mauste, säilyke
Reseptin kirjoitti Juulia
Valmistelut 10 minutes mins
Kokonaisaika 10 minutes mins
Tallenna Pinterestiin

Tarvikkeet

  • steriili laakeasuinen lasipurkki

Raaka-aineet:
 

  • isoja shison lehtiä
  • suolaa (käytän itse mieluiten puhdistamatonta harmaata merisuolaa, hieno suola olisi tässä kätevintä mutta karkeampikin toki toimii)

Ohjeet

  • Pese ja kuivaa shison lehdet keittiöpyyhkeellä kevyesti taputellen. Steriloi lasipurkki kansineen ja ripottele pohjalle muutama teelusikallinen suolaa.
  • Laita yksi shisonlehti työtasolle ja ripottele pinnalle koosta riippuen ½-1 teelusikallista suolaa. Nosta päälle seuraava shison lehti ja toista, kunnes kaikki shiso on käytetty. Laita nippu lasipurkkiin ja ripottele päälle vielä kerros suolaa. Laita päälle pala leivinpaperia ja kevyt paino, nosta purkki sitten jääkaappiin.
  • Muutaman päivän sisällä suola alkaa irroittaa shisosta nestettä, jolloin lehdet kastuvat, pehmenevät ja tummuvat. Tällöin painon voi ottaa nipun päältä pois. Otan itse yleensä nipun silloin myös pois purkista ja rullaan lehdet kevyelle rullalle, jonka saan laitettua tilan säästämiseksi pienempään lasipurkkiin (minulla on pieni jääkaappi!)
  • Säilytä suolaan säilötty shiso jääkaapissa ja kosketa sitä aina puhtailla työkaluilla tai käsillä, niin shiso säilyy käyttökelpoisena todella pitkään. Muista huuhtoa irtonainen suola lehdistä huolella pois ennen käyttämistä.
Huom:
Itselläni näin säilötyt shison lehdet ovat säilyneet käyttökelpoisena jopa seuraavaan kesään asti, toki maku on parhaimmillaan aikaisemmin. Jos purkissa on kesällä vielä shisoa, kuivaan sen ja jauhan shisosuolaksi!
Tarvittaessa suolaan säilöttyä shisoa voi huuhtomisen lisäksi liottaa kylmässä vedessä suolaisuuden taltuttamiseksi.

Shisoinfluensserimatskuu?

Minusta on ihanaa, että shiso on Suomessakin kokoajan tunnetumpi yrtti, jonka saatavuuskin vuosi vuodelta vain paranee. Olen omalta osaltani pyrkinyt toki sen tunnettuvuutta lisäämään, jotta pääsisin siihen itsekin helpommin käsiksi, hehe! Tämä ei ole jäänyt vissiin huomaamatta, sillä minua haastateltiin aiheesta tänä kesänä Valion sivuille juttusarjaan, jossa eri ihmiset paljastavat ruokaan littyviä intohimojaan 🙂

Pääset lukemaan siis ajatuksistani liittyen shisoon myös Valion sivuilta! Ja hei jos eksyit blogiini juurikin tämä jutun takia, niin jätä kommentti ja kerro vaikka, mikä suhde sinulla on shisoon!

Kuvassa suolaan säilötyllä shisolla maustettua nieriää, ruskistettua voita, mätiä ja paistettua bok choytä. Nam!

Luetuimmat jutut:

  • Japanilainen curry
    Japanilainen curry
  • Soijamarinoidut kananmunat x 3
    Soijamarinoidut kananmunat x 3
  • Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
    Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
  • Unelmien pähkinäinen mustatorvisienikeitto
    Unelmien pähkinäinen mustatorvisienikeitto
  • Yrtit säilöön! Salviasuola ja salvialla maustettu viinietikka
    Yrtit säilöön! Salviasuola ja salvialla maustettu viinietikka
  • Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto
    Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto
  • Borssikeitto valkosipulihapankaalilla - #CookForUkraine
    Borssikeitto valkosipulihapankaalilla - #CookForUkraine
  • Tteokbokki eli tuliset riisikakut korealaisittain
    Tteokbokki eli tuliset riisikakut korealaisittain
  • Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla
    Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla
  • Paistettu endiivi & maukkaat sattumat
    Paistettu endiivi & maukkaat sattumat

Kategoriat

Ensisijainen sivupalkki

Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lisätietoja evästekäytännöistä.

Hei! Olen Jella, helsinkiläinen ruokahullu. Tervetuloa blogini pariin. Löydät täältä kasvispainotteista reseptiikkaa laidasta laitaan!

Viimeisimmät artikkelit

  • Luomista vaille valmis – reseptejä kasvisten ystäville
  • Mustatorvisienipasta + 13. blogisynttärit (teini-ikä, jee!)
  • Luomista vaille valmis – keittokirja täynnä reseptejä kasvisten ystäville
  • Löytö: vihanneskrysanteemi eli Kruunusuvikakkara + mitä siitä kokkasin
  • Shiso: resepti- ja säilöntävinkkejä feat. Suolaan säilötty shiso
  • Kongguksu eli korealaiset kylmät nuudelit soijapapuliemessä (huh hellettä)

Luetuimmat

  • Japanilainen curry
    Japanilainen curry
  • Soijamarinoidut kananmunat x 3
    Soijamarinoidut kananmunat x 3
  • Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
    Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee
  • Unelmien pähkinäinen mustatorvisienikeitto
    Unelmien pähkinäinen mustatorvisienikeitto
  • Yrtit säilöön! Salviasuola ja salvialla maustettu viinietikka
    Yrtit säilöön! Salviasuola ja salvialla maustettu viinietikka
  • Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto
    Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

Kategoriat

  • Löydöt
    • Makumatkat
    • Ravintolat ja baarit
  • Reseptit
    • Edulliset
    • Eväslaatikko
    • Herkut
    • Juomat
      • Drinkit
      • Mehut
      • Olut
      • Smoothiet
      • Viini
    • Kasvisruoka
      • Vegaaniset
    • Leipomukset
    • Liha
    • Makumuistot
    • Mausteet ja säilöntä
    • Merenelävät
    • Nopeat
    • Villiruoka
  • ruokakuvaus
  • Sekalaiset jutut
  • Yhteistyöt

Arkisto

Instagram

Buzz buttons 🪫 Buzz buttons aka electric daisies Buzz buttons 🪫

Buzz buttons aka electric daisies aka Sichuan buttons aka toothache plants are a fun ride, take it if you ever have a chance! 🎢

They create a similar sensation as Sichuan peppercorns, and the sensational rollercoaster lasts several minutes ranging from numbing, tingling, cooling, hot, to vegetal, bitter and sweet.

I got this precious gift from a friend @aim0i for my book launch. Huh huh KIITOS!!!

#LuomistaVailleValmis #buzzbutton #acmellaoleracea #rehurakkaus #slowshutterspeed
POV: editointia vaille valmis 😮‍💨 Mainos: oma kirj POV: editointia vaille valmis 😮‍💨 Mainos: oma kirja

Mun piti tehdä @suomalainenkirjakauppa kanaviin #LuomistaVailleValmis promovideo ja siis en vaan voinut olla tekemättä samalla tämmöistä huokaus & hair flip megamixiä 💁🏼‍♀️ 

Se asiallinen video löytyy Suomalaisen Kirjakaupalta, plus seuraavat 22h mun stoorista!

#keittokirja #storyofmytable
#behindthescenes #editwithme
When life gives you lemons, salt them! 🍋 Salt pre When life gives you lemons, salt them! 🍋

Salt preserved lemons are a staple in many North African and Middle Eastern kitchens, but also this home here in Helsinki!

When yuzu is in season, I preserve some alongside the lemons, throwing in some chili too. The spicy and aromatic result is reminiscent of japanese chili & yuzu paste yuzukosho. I love to use my spicy salt preserved citrus similarly, in salads, noodles, soups and cocktails for example.

Capturing salt preserved yuzu on the cover of my cookbook #LuomistaVailleValmis was not something I planned. It just happened, and it's perfect! These jars are a kitchen essential for me 🔥 The recipe is obviously in the book, but since it's in Finnish, I want to share it here in English for my friends abroad.

Salt preserved lemons with yuzu & chili:
Glass jar with glass lid
300 g organic lemons
100 g organic yuzu
1 green chili
15-20% of unrefined grey sea salt
+ lemon juice as needed
+ glass fermentation weight

Sterilize the jar and wash the citrus fruits.
Quarter the fruits, but keep the segments attached at the base. Stuff them with salt, packing them tightly in the jar. Cut the chili in half and pop it in the jar. Add enough lemon juice to fully submerge, adding a weight on top helps! Allow to ferment in room temperature for 1-2 weeks, then move to the fridge.

The fruits are ready to be used once the peels have softened and become slightly translucent (for the lack of a better word). These keep forever, as long as you use clean utensils when picking them up! I use both the rind and the salty liquid. The flesh is often discarded, but you can use it too!

🌱
Don't throw away the seeds, soak them and plant them, I've gotten so many seedlings I've been giving them away to anyone who wants one
🌱

Do you preserve lemons in salt? How do you season them and use them?

#preservedlemons #yuzu #myseasonaltable #recipereels
Onnea 1-vuotias @neferrestaurant ! *Mainos / ater Onnea 1-vuotias @neferrestaurant ! 
*Mainos / ateria saatu* 

Pääsin maistamaan Neferin uutta syysmenua, jota on ollut laatimassa levanttilaisten makujen mestari, palestiinalais-jordanialainen huippukokki @chef_sara.aqel 

Pyöreän pöydän äärellä jaetun aterian maut olivat ihania, toinen toistaan kauniimmat annokset täynnä väriä ja tekstuuria!

Mieleen jäi erityisesti rapeapintainen tahdig -riisi jonka perään huokailin myös avajaisissa, tattaria sisältänyt kibbe nayyeh, pehmeä fenkoli, kikhernetarteletit ja kampasimpukoiden kaverina tarjottu kepeä tulkinta muhammarasta.

Oli myös mahtavaa oppia paljon uutta levanttilaisesta keittiöstä ja raaka-aineista - vaikka kuvissakin vilahtaa kaviaaria, lautasilla oli paljon vaatimattomammistakin aineksista taidolla kokattuja herkkuja. Söimme esim. kikherneitä kolmeen eri tapaan! 💓

Kiitos vielä kutsusta ja onnea koko Nefer-tiimi!

#nefernefernefer #heleats #helsinkifood #levantcuisine #helsinkirestaurants
Follow on Instagram

Facebook

Facebook

Avainsanat

/uusto 1 2 3 liemi 24h 2016 2017 2019 aamiainen aamiaisravintola absintti acmella oleracea agavesiirappi aguafaba ahven Ahvenanmaa ahvenanmaan pannukakku aito cheddar ajo blanco Albertin Pöllö Alex Nieminen alkuviini

Languages

  • suomeksi
  • in English

Copyright © 2026 · Divine theme by Restored 316

Copyright © 2026 · Divine Theme on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään

Ladataan kommentteja...