Kun olin pieni, äidilläni oli tapana kiikuttaa lautasellinen rehuja mutusteltavakseni kesken leikkien, teeveen kastelun tai läksyjenteon. Lautasella saattoi olla kokonainen tomaatti, pätkä kurkkua tai porkkanaa, joten kyseessä ei todellakaan ollut mikään “salaatti”. Kaikki oli esillä sellaisenaan, joten esim. porkkanasta saattoi halutessaan jyrsiä vaikkapa veistoksen. Simsalabim, ruuasta tuli leikkiä.
Nostan äidille hattua sillä, että lautaselle laitettiin todellakin ihan juuri sitä, mikä kulloinkin oli tuoretta. Keväällä herkuttelimme mehevällä varhaiskaalilla, ja äiti opetti käärimään kaalinlehdet rullalle kuin sikari. Kesällä lautasella oli usein kyssäkaalia, naurista ja lanttuakin. Kaikki maistui aina ja opin siinä sivussa rakastamaan raakoja vihanneksia!
Kiitos äidin rehulautasten laitan edelleen itselleni säännöllisen epäsäännöllisesti mutustelukulhollisia. Perinteen mukaan en minäkään pilko rehujani sen kummemmin, kunhan pätkäisen kurkusta sen pituisen palan jonka kulloinkin tahdon. Jos oikein haluan hemmotella itseäni, saatan ostaa kaupasta luomukermaviiliä ja dippijauhepussin (jep, luit oikein, kaupan dippimaustepussin!) ja sitten dippailen menemään rehulautaselliseni vaikkapa sängyssä kirjaa lukien. Ah, onnea!
Vierastin itseasiassa pitkään oikeita salaatteja, ja varsinkin salaatinkastikkeita. Halusin syödä rehuni erikseen ja sellaisenaan, ja taisin olla pitkälti yli kaksikymppinen ennen kuin maistoin ensimmäisen kerran salaatinkastiketta salaatin seassa. Noh, loppu on silkkaa rehurakkautta, sillä nykyäänhän voin aivan pokkana sanoa, että lempiruokani on salaatti. Älkää pliis vaan kysykö että mikä salaatti, siinä kohtaa valinta muuttuu mahdottomaksi! Sama koskee oikeastaan salaatinkastikkeita. Ainoat salaatinkastikkeet, joista en niin välitä, ovat majoneesipohjaisia.
(Jos haluat tietää, mitkä ovat lempi salaatinkastikkeitani, kurkkaa tämä juttu!)
Rakensin taannoin erästä kuvahaastetta varten Instagramiini kuvan teemalla “vihreä”, ja koska rehulautaset ovat minulle niin kovin tärkeitä, päädyin tekemään sellaisen ikäänkuin kunnianosoituksena äidilleni. Tätä kuvaa varten tosin päädyin stailaamaan rehulautastani aika rankasti.
Esteettisitä syistä lautaselle päätyi varhaiskaali lehtien sijaan lohkoina, avomaankurkku pätkän sijaan kiehkuroina ja sokeriherneenpalotkin nätisti halkaistuina. Rouhin pinnalle mustapippuria, ripottelin sormisuolaa, revin mukaan muutaman kirvelinoksan… Eikä siinä vielä kaikki: murustelin lautaselle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa ja pyöräytinpä mukaan pienen kulhollisen yhtä lempikastikettani, limetti-jugurtti-tahinikastiketta.
Rehulautanen vol. 2 taitaakin itseasiassa olla … salaatti.
Limetti-jugurtti-tahinikastike
1:lle
1 reilu ruokalusikallinen tummaa suolaista* tahinia
½-1 limetin mehu
2-3 rkl kreikkalaista jugurttia tai kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta
(1 tl vaahterasiirappia)
Sekoita limetin mehua tahiniin, kunnes seos hieman notkistuu. Tässä voi mennä hetki, joten ole kärsivällinen! Riippuen, kuinka mehukas limetti sinulla on, saatat tarvita puolikkaan tai kokonaisen limetin. Limetin voi halutessaan vaihtaa toki myös sitruunaan. Sekoita tahiniseokseen sitten muutama ruokalusikallinen jugurttia ja makeuta kastike halutessasi pienellä tilkalla vaahterasiirappia. Lopputulos on kirpeä, täyteläinen, paahteinen, kermainen, uijuijui!
* Mikäli käytät suolatonta tahinia, muista maustaa kastike ripauksella suolaa.
Stailattu much?
Tältä se annos sitten aivan lopuksi näytti. Onhan kaikki rekvisiittakin nimittäin syötävä!
