Vaimomatskuu

Kurpitsainen kantarellipizza aka kantarelli kurpizza

by Juulia on October 14, 2018 0 Comments

Kurpista & kantarelli

Kurpitsa ja kantarelli, siinäpä vasta syksyn kauneimmat oranssin sävyt – ja kummastakaan en saa kyllikseni. Vaikka syön molempia tähän vuodenaikaan niin paljon kuin vain voin, tajusin yhdistää nämä oranssit kaverukset samaan ruokaan vasta nyt. Ehkä takaraivossa pyöri toissasyksyinen kantarellipizzani (josta löytyy keltaista kesäkurpitsaa), tai ehkä kyse oli vain siitä että jääkaapistani löytyi annos pizzataikinaa ja pöydältäni kurpitsoita ja kantarelleja joille piti keksiä käyttöä. Joka tapauksessa lopputulos oli blogikirjoituksen arvoinen!

Pizzataikinan ohjetta tästä jutusta on kuitenkin turha etsiä. Kun pizzataikinoista kirjoitetaan kokonaisia kirjoja, enkä ole aiheen suhteen minkään sortin ekspertti, jätän pohjan valinnan jokaisen oman harkinnan varaan – sen voi minusta kukin tehdä just omalla tyylillään. Tässä blogikirjoituksessa fiilistellään siis pizzan syksyisen oransseja täytteitä eikä pohjaa ja olen siitä aika varma että nämä täytteet toimisivat niin perinteisellä vehnäpohjalla, kuin täysjyvä-, speltti- tai ruispizzapohjallakin. Miksei myös sillä taannoin niin trendikkäällä kukkakaalipohjallakin?

Kurpitsainen kantarellipizza

(mitat ovat summittaisia, sillä täytteiden määrä riippuu käyttämäsi pizzapohjan koosta)

1 pizzan verran pizzataikinaa*

n. 100 g tuoreita kantarelleja

n. 50 g myskikurpitsaa / hokkaidokurpitsaa

n. 100 g ricottaa + 1 rkl oliiviöljyä + suola & pippuri

puolisen ruukkua salviaa

n. 1 rkl hunajaa

n. 2 rkl pinjansiemeniä

n. 150 g raastettua mustaleimaemmentalia

*Kuten jo edellä mainitsin, en koe että oma tapani tehdä pizzataikinaa olisi mitenkään parempi kuin monen muun. Voit siis tehdä pohjan ja paistaa sen just niin kuin olet tottunut ja mistä pidät. Omasta mielestäni tähän pizzaan tarvitaan kuitenkin suht ohut pohja, pannupizzaa en näillä täytteillä lähtisi tekemään! Itse teen mieluiten taikinan pitkällä kylmäkohotuksella Pizzariumin omistajan Luca Platanian ohjeen tapaan. Mikäli teet taikinan tuon Lucan ohjeen tapaan, voit myös seurata ohjeen paistovinkkejä, ne toimivat ainakin minun kotiuunissani hyvin.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteen lämpöön ja laita pelti samalla jo uuniin kuumenemaan. Levitä hyvin kohonnut pizzataikina leivinpaperille ohueksi kiekoksi. Mausta ricotta reippaasti suolalla ja vastarouhitulla pippurilla sekä oliiviöljyllä. Levitä ricottaseos taikinalle. Veistele kurpitsasta mandoliinilla tai vaikka juustohöylällä ohuen ohuita siivuja pizzan päälle. Revi päälle sitten isommat kantarellit, pienet voit laittaa pizzaan kokonaisina. Lisää päälle lopuksi pinjansiemenet, puolet salvianlehdistä sekä mustaleimaraaste.

Paistaminen

Siirrä kantarellipizza leivinpapereineen varovasti kuumalle pellille ja paista pizzaa uunin alatasolla sen aikaa, että pohjan reunat saavat vähän väriä. Nosta pizza lopuksi uunin ylätasolle, jotta juusto saa vuorostaan väriä. Halutessasi voit laittaa grillivastukset päälle täksi aikaa (kunhan pidät pizzaa silmällä!).

Kun pizzan pinta on kauniisti ruskettunut ja pohja on kypsä sekä reunoiltaan väriä saanut, ota pelti uunista. Viimeistele kantarellipizza muutamalla tuoreella salvianlehdellä ja valuta päälle vielä hieman hunajaa. Sitten vaan syömään!

Ps. Olutsuositukseni tällaiselle makeita, pyöreitä ja umamisia makuja täynnä olevalle valkoiselle pizzalle on kevyt ja sitruksinen belgialainen vehnäolut, joka raikastaa pizzan täyteläisiä makuja mukavasti. Myös kevyesti funky ja raikkaan puoleinen moderni farmhouse ale tai saison voisivat toimia tämän sieniä sisältävän pizzan kanssa hyvin. Itselläni oli kuvauspäivänä lasissa Ameriikan tuliainen, sitruksinen ja kevyesti humaloitu Flying Dog Old Bay Summer Ale. Ihan mukava olut, muttei mikään huippu … joten ette menetä mitään vaikkette sitä maistamaan ilman Amerikan reissua pääsekään 😀

Facebook

Google+

Twitter

Sienipuuro karkkijuureksilla

by Juulia on October 9, 2018 2 Comments

Sienipuuro & karkkijuurekset = sunnuntairuokaa syksyyn!

Mulla on ollut aivan älytön sienimäihä tänä syksynä: kertaakaan en oo metsään ehtinyt, mutta silti keittiöstäni on löytynyt valtava keko niin tatteja kuin suppiksiakin. NIIN IHANAA! Tästä ihmeestä voin kiittää niin avokätistä perheenjäsentä kuin ystävääkin – miten ihania tyyppejä ovatkin molemmat näistä sienihaltiakummeistani, kun mulle osan saalistaan lahjoittivat ♥

Tattikeon sain jo monta viikkoa sitten tilanteessa, jossa en millään ehtinyt muuta, kuin putsata aarteeni ja paistaa sen pakastimeen odottelemaan rauhallisempaa kokkailuajankohtaa. Suppilovahveroista sen sijaan riitti sekä pakastimeen että useampaan ruokaankin – ensitöikseni lykin niitä lihapulliin ja tänään tein toissasyksyisen sitruunaisen suppilovahveropastani.

Sienipuuro

Viikonloppuna sulatin lähinnä koivunpunikkitateista koostuneen tattiaarteeni ja pistin tulille ruuan, jota olen halunnut testata jo pitkään: sienipuuron! Sienipuuro ei ehkä lähtökohtaisesti kuulosta niin hirmuisen houkuttelevalle ruokalajille, mutta jos ajattelee että kyseessä on eräänlainen sienirisotto (jossa riisi on vain korvattu jollain viljalla) se alkaa ehkä useampaakin jo ihan houkuttelemaan. Itse en tällaisia myyntipuheita tosin kaipaa – kaikki ruokaisat suolaiset puurot maistuvat kyllä minulle, se on se puuro hillosilmällä, mikä sen sijaan jäisi lautaselle 😀

Yksinkertaisimmillaan sienipuuro valmistuu niin, että puuro keitellään veden/maidon sijasta kasvisliemeen, jota lisätään vähän kerrallaan samaan tapaan kuin risottoa valmistaessa. Viljaksi käy minusta melkeinpä mikä tahansa “puuroraaka-aine” isoista kaurahiutaleista kokonaiseen tattariin, mutta itse käytin tähän ruokaan tällä kertaa nopeasti kypsyvää täysjyväohraa. Liemeksi käy kasvisliemi, mutta tässä japanilaisiin makuihin tykästyneessä köökissä reseptiä on toki testattu myös japanilaisella siitakedashilla, johon laitoin uuttumaan myös käyttämieni yrttien varret sekä kourallisen viimesyksyisiä kuivattuja suppareita. Osa liemestä voi myös olla kuivaa sherryä tai vermuttia, miksei valkoviiniä tai jopa kuivaa omppusiideriäkin. Sekaan tulevat sienet paistellaan erikseen kypsäksi, maustetaan ja käännellään lopuksi valmiin puuron sekaan.

Sienipuuron mausteeksi sopivat minusta hyvin erilaiset yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, mutta omasta mielestäni ruuan todella kruunaa reilu kourallinen jotain pitkään kypsytettyä ja vahva-aromista juustoraastetta. Sunnuntairuoaksi tähän tapaan valmistettu sienipuuro olisi jo sellaisenaan erinomaista, mutta viimeistelin annoksemme vielä hyvin pieniksi kuutioiksi leikatuilla, hunajassa ja voissa kullanrapeaksi paistetuilla juureskuutioilla (joita olen nyt päättänyt kutsua karkkijuureksiksi, anteeksi vaan kaikki joiden mielestä juures ei voi olla karkkia). Lisäksi puurooni tuli hieman pieneksi kuutioitua kurpitsaa, kun en vain malta olla laittamatta sitä vähän kaikkeen just nyt.

Juurisellerin ja palsternakan kohtalo on muuttua tällä kertaa karkiksi.

Mitä tulee käytännön kokkailuun, tämä sunnuntairesepti vaatii joko aikaa tai multitaskaamista (tai ehkä vähän molempia). Karkkijuurekset ja sienet kannattaa minusta valmistaa ensin odottamaan puuroa ja kun puuro on valmis, uudelleenlämmittää ne nopeasti ennen tarjoilua.

Sienipuuro karkkijuureksilla

4:lle

Sienipuuro:

3 dl täysjyväohraa (itse käytin Torinon alle 10 minuutissa valmistuvaa lisäkeohraa)

50 g voita

1 pieni keltasipuli tai pätkä purjon vaaleaa osaa

3-4 valkosipulin kynttä

1 dl kuivaa vermuttia tai sherryä

n. 7 dl kasvislientä / sienilientä / siitakedashia

n. 2 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä, esim. rosmariinia, timjamia tai salviaa

n. 1 dl hienolla terällä raastettua pitkään kypsytettyä juustoa, esim. pecorino romanoa tai parmesania

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 250-300 g tuoreita ja puhdistettuja metsäsieniä (tatteja, suppilovahveroita, kantarelleja…) + 2-3 rkl voita

(+ halutessasi n. 100 g pieneksi kuutioitua kurpitsaa, esim. butternut/hokkaido tms.)

Karkkijuurekset:

n. 200 g juuriselleriä, palsternakkaa, lanttua ja/tai naurista

n. 50 g voita

2-3 rkl hunajaa

ripaus suolaa, maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

hieman hienonnettua tuoretta rosmariinia/timjamia/salviaa

Karkkijuurekset:

Aloita valmistelemalla karkkijuurekset: Kuori juurekset ja viipaloi ne vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet vielä pitkittäin vajaan sentin paksuisiksi tangoiksi, ja leikkaa tangot sitten vajaan sentin välein kuutioiksi. Kuutiointiin menee ehkä vähän aikaa ja vaivaa, mutta se kannattaa: tasalaatuiset kuutioit paistuvat yhtä nopeasti ja mitä pienempiä ne ovat, sitä isompi osa kuutioista on pelkkää karamellisoitunutta paistopintaa. (Ja uskokaa mua kun sanon, se paistopinta se vasta on herkkua!)

Sulata paistinpannussa voi ja paista kuutioita välillä pannua ravistellen keskilämmöllä, kunnes kuutiot alkavat olla kauttaaltaan kullanruskeita. Lisää sitten pannuun hunaja sekä hienonnetut yrtit, sekoita hyvin ja jatka paistamista vielä hetki. Mausta karkkijuurekset suolaripauksella ja vastarouhitulla mustapippurilla. Ota pannu pois liedeltä ja jätä juurekset odottelemaan sienipuuron valmistumista.

Sienipuuro:

Jos olet hyvä multitaskaamaan, voit hyvin aloittaa sienipuuron valmistelut samalla kun paistelet juureskuutioita. Hienonna sipuli/purjo sekä valkosipulin kynnet ja kuutioi vielä kurpitsa sentin parin kokoon mikäli käytät sitä. Paista sienet kypsäksi voissa, mausta ne suolaripauksella ja jätä ne odottelemaan pannulle, joka on otettu liedeltä.

Kuumenna käyttämäsi liemi erillisessä kattilassa kiehumispisteeseen ja laita liesi sitten pienimmälle mahdolliselle lämmölle. Kuullota sipulia/purjoa voin kanssa syvässä kasarissa, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kattilaan valkosipuli, täysjyväohra ja yrtit (sekä kurpitsa, mikäli käytät sitä). Kääntele ohra huolella sekaisin sipulin ja voin kanssa ja lisää kattilaan sitten vermutti/sherry. Kun neste on melkein haihtunut, voit alkaa lisäämään kuumaa lientä, desin kerrallaan. Sekoittele puuroa välillä pohjia myöten ja jatka nesteen lisäämistä, kunnes ohra on kypsää ja puuron koostumus on hieman risottomaisen pehmeä ja kostea. Jos käytät tuota samaa kokojyväohraa mitä itse käytin, puuro valmistuu vajaassa vartissa. (Huom! voi olla että tarvitset nestettä hieman enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa on sanottu, riippuen mitä ohraa käytät. Jatka lientä tarvittaessa vedellä.)

Lämmitä lopuksi sienet ja juureskuutiot. Kääntele puuroon juustoraaste, puolet juureskuutioista sekä sienet ja tarkista vielä maku. Tarjoile sienipuuro loppujen karkkijuuresten ja juustoraasteen kera.

Facebook

Google+

Twitter

Guest Brew Dinner x Pien

by Juulia on October 5, 2018 0 Comments

Tämä tässä on Sloe Haven, oratuomigose – CoolHead Brew’n Hotelli Havenille valmistama nimikko-olut

Piipahdin muutama viikko sitten Hotel Havenissa poikkeuksellisessa oluenlanseeraustilaisuudessa: Hotel Haven, viiden tähden luksushotelli, julkisti nimikko-oluensa … joka oli oratuomigose! Jos olette olutasioista yhtään kärryillä (ja ehkä vaikkette olisikaan) ymmärrätte varmaan innostukseni: harva peruskuluttajista vielä tietää, minkälaista olutta on gose ja vielä harvempi on todennäköisesti maistanut oratuomen marjalla maustettua olutta. Aika rohkea veto siis tältä hotellilta!

Gose on yksi omista lempioluttyyleistäni, joten ilo tyylin leviämisestä on mallia oma lehmä ojassa. Perinteinen gose maustetaan korianterin siemenillä sekä suolalla ja sen makuprofiili on sekä raikas, hapan että omalla tavallaan varsin intensiivinen, vaikka olut onkin prosenteiltaan yleensä aika mieto. Humalointi ei goseen yleensä kuulu, joten katkeruutta tästä oluesta on turha etsiä. Monet panimot maustavat gosensa varsin kokeellisesti ja olenkin maistellut niin sammalilla, skyrillä kuin mustekalan musteellakin maustettua gosea. Oratuomigose oli kuitenkin minullekin ensimmäinen laatuaan.

Alkumaljana oli ihana Brekeriet Nick Z, tynnyrikypsytetty hapan blond ale.

Guest Brew Dinner @ Hotel Haven

Sain kutsun jäädä tilaisuuden jälkeen viettämään iltaa Havenin ravintolaan, jossa järjestetään säännöllisin väliajoin varsin kutkuttavia olutillallisia. Aterioita on rakennettu niin Fat Lizardin kuin Panimo Hiidenkin oluiden ympärille, ja tällä kertaa vuorossa oli Suomen paras (ja sympaattisin) olutkauppa Pien.

Pien tarjoaa Suomen laajimman kotimaisiin pienpanimoihin erikoistuneen olutvalikoiman ja lisäksi valikoimaan kuuluu varsin tiheästi uudistuva ulkomaalaisten oluiden kattaus. Täällä minäkin käyn shoppailemassa monet suosikkipanimoideni uutuudet! Aika selvää siis oli, että tälle olutillalliselle olisi tiedossa varsin ajanmukainen ja kiinnostava juomapaketti, jossa oli ilokseni edustettuna myös minulle mieluisa happamampi kategoria. Oluet aterialle valitsti “Suomen olutkeisariksi” tituleerattu Erkki Häme Pieneltä ja kiinnostavasta kasvismenusta taas vastasi tietysti Restaurant Havenin luova keittiötiimi.

Illallinen alkoi tunnelmaa virittelevällä alkumaljalla ja amusella, ja sitten päästiin itse asiaan! Ensimmäinen ruokalaji oli fermentoitua palsternakkaa ja piimää. Olueksi tälle ruualle oli valittu alunperin Whiplash Northern Lights NEIPA, mutta se oli jostain syystä korvattu Maistilan Tradatolla, joka on ananaksella ja greipillä maustettu sour.

Lähtökohtaisesti todella kiinnostavan kuulloinen ruoka oli valitettavasti pieni floppi: kokonainen ihanan kirpeä fermentoitu palsternakka oli perus ruokaveitselle kovempi luu veisteltäväksi ja kokonaisuus oli piimän ja varsin happaman oluen kanssa jopa minun makuuni aivan liian hapan (ja minähän siis todellakin rakastan hapanta!). Pientä jeesiä kokonaisuuteen toivat pinjansiemenet, mutta kyllä niitä olisi tässä setissä saanutkin sitten olla ihan kourallinen. Harmi! Ehkä se NEIPA olisi toiminut tämä ruuan kanssa kuitenkin paremmin?

Maistilan Tradato: ananaksella ja greipillä maustettu sour. Erittäin hyvää!

Illan vetäjät: Pienen Erkki Häme ja Hotel Havenin Alexander Winberg

Seuraavaksi syötiin suolattua portobellosientä ja puolukkaa, joiden kanssa oli se edelliselle annokselle alunperin mietitty Whiplash Northern Lights NEIPA. Portobelloa löytyi annoksesta sekä moussena että carpacciona ja sen kyljessä oli mm. piklattua kantarellia, puolukkageeliä, siankärsämöä sekä kuusenkerkkää. Herkullinen annos, kaiken kaikkiaan! Prosenteiltaan kevyt (2,8%) mutta maultaan huima NEIPA toimi ruuan kanssa loistavasti, ja onpahan vaan sanottava että parempaa “ykkösolutta” saa hakemalla hakea!

Suolattua portobellosientä ja puolukkaa

Savustettu vesimeloni

Illan tähti oli kuitenkin vasta tulossa: savustettu … vesimeloni! Jep, luitte oikein. Koska bongasin itse viime kesänä somesta videon, jolla esiteltiin kokonaisena savustettu vesimeloni “kinkku”, en ollut ruuasta niin hirmuisen shokissa. Enemmänkin olin tietysti super utelias ja innostunut päästessäni tätä jännästi valmistettua melonia vihdoinkin maistamaan!

Pettyä ei tarvinnut. Savustettu vesimeloni todellakin ON hyvää. Hieman aivot nyrjäyttävä makuelämyshän se silti on, kun samaan aikaan suuhunsa saa jotain raikasta ja tutun vesimelonimaista … sekä savuista ja suolaista. Annosta tukemaan oli nostettu grillattua härkäpaputempehiä, valkosipulivaahtoa, grillattua nippusipulia sekä jäätävän hyvä soossi (jonka arvelen sisältäneen sitä savustetusta vesimelonista irronnutta lientä). Annokselle mietitty Garagen SOUP dipa oli näille savuisille mauille sopivan roteva kaveri (ja muutenkin kiva tuttavuus!).

Lopuksi syötiin vielä pop rockseilla, tyrnigeelillä ja persikkasorbetilla silattua herkullista kurpitsapiirasta ja karviaismarmeladia. Ihanaa, tosin minulle nyt aina maistuu jälkkäreitä mieluummin jälkiruokajuomat. Brewskin Pink Pony Reloaded (ananas & vadelma-gose) upposikin viimeistä pisaraa myöten, kun taas piirakkani viimeisteli Juuso (tämä on meillä jälkkärin kanssa aivan normaali työnjako, minulle kun yleensä riittää makeaa muutama suupala). Molemmat poistuimme paikalta varsin tyytyväisinä!

Otetaanpa lopuksi vielä pieni yhteenveto: Ilta oli mahtava, mutta olisin kaivannut lisää avausta olut ja ruoka -paritusten logiikasta. Veikkaan etten ole ainoa, josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla, millä perusteella juuri nämä oluet oli näille ruuille valittu. Siinä olis voinut oppiakin jotain! Guest Brew Dinner Havenissa on joka tapauksessa todella kiinnostava konsepti, keittiössä ideoidaan selvästi innostuneena näille illallisille luovia annoksia ja juomat ovat Suomen (ja ulkomaiden) ajankohtaista kärkeä. Fiilis paikan päällä oli myös juuri mukavan rento. Kyllä sitä tälleen voisi vastaisuudessakin perjantaitaan viettää 🙂

Ps. Sloe Havenista voit käydä lukemassa enemmän esim. Bönthöö Bönthöö -blogista. Uusia Guest Brew Dinner -tilaisuuksia taas kannattaa pitää silmällä Hotel Havenin sivuilta ja Facebookissa!

Facebook

Google+

Twitter

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

by Juulia on October 3, 2018 0 Comments

Uuniomena ja muut nostalgiaruuat

Syksyisin minulle iskee usein nostalgisten retroruokien himo. Tarkoitan retroruoalla nyt kotiruokaa, sitä sellaista jota lapsuudenkodissa tehtiin (oma nykyinen kotiruokani kun on jotain ihan muuta). Mieleni tekee lämppäreitä, makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, pinaattipannukakkua, siskonmakkarakeittoa ja uuniomenia. Kotoisia, herkullisia, tuttua, turvallista ja lämmittävää ruokaa.

Syksyyn liittyy haikea mielentila, menneiden muisteleminen ja tuttuihin asioihin uudelleenpaluu: luen kirjoja ja katson leffoja, joita olen lukenut lapsuudesta asti ja kaivelen vaatekaapista vanhoja vaatteita. Sylissä saa mieluusti olla kulhollinen kaurapuuroa tai perunamuussia voisilmällä (lohturuokien ykköset!).

Monen lapsuudesta tutun kotiruuan bongaa edelleen kavereiden päivityksistä – makaronilaatikko ja pinaattiletut taitavat erityisesti olla sellaisia ikisuosikkeja, etteivät ne muutu unohdetuksi retroruuaksi varmaan koskaan. Mutta mitenköhän on uuniomenien laita? Bongaan Instagramista lukuisia omenamurupaistoksia ja taidokkaasti koristeltuja omenapiirakoita, mutta uuniomenat … niistä ei näy kuvan kuvaa!

Koska itse olen varsin laiska leipuri, uuniomenat ovat minulle se helppo ratkaisu omenaherkuksi. Koverran omput kuorimaveitsellä, sullon sisään voisulalla mehevöitettyjä ja milloin milläkin makeutettuja kaurahiutaleita. Mausteeksi laitan perinteiseen tapaan kanelia, joskus kardemummaa ja vaniljaa. Sitten vaan uuniin ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kera ääntä kohti: AAH!

Uuniomenakakku

Tänä syksynä sain kuitenkin makuelämystä (ja retroruokakerrointa) täydentävän neronleimauksen: miksei uuniomenia voisi upottaa kakkutaikinaan? Opin jo eskari-ikäisenä tekemään omatoimisesti sokerikakkua 1:1:1 -reseptillä (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), joten ei muuta kuin vanha taito käyttöön ja pian uuniomenat uivatkin jo sokerikakkutaikinassa.

Aivan eskarilaisen leipomuksesta ei tämä uuniomenakakku tosin käy. Maustoin nimittäin kaurahiutaletäytteen tällä kertaa lorauksella viskiä… Roiskinpa sekaan myös baarikaappini aarretta, aromaattista kaakaobittersiä. Sitä tipottelin vielä kakkutaikinaankin!

Uuniomenakakku

4:lle

4 pientä sesongin kotimaista omenaa

Kauratäyte:

50 g voita

1 dl kaurahiutaleita

3 rkl vaahterasiirappia

2-4 cl viskiä

(n. 5-8 tippaa kaakaobittersiä tai muuta cocktail bitteriä)

Sokerikakkutaikina:

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

¼ tl vaniljajauhetta (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

(10 tippaa tai makuusi sopiva määrä cocktail bitteriä)

Koverra omenasta siemenkota pois. Sulata kauratäytteeseen tuleva voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet sekä vaahterasiirappi. Mausta täyte halutessasi viskitilkalla ja cocktailbitterillä (itselläni oli käytössä kaakaobitters). Jaa täyte koverrettujen omenien sisään. Aseta omenat omiin pieniin annosvuokiinsa tai yhteen isompaan vuokaan, johon neljä omenaa mahtuu ilman suurempaa tyhjää tilaa ympärillä.

Valmista sokerikakkutaikina: vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vanilja jauhoihin ja kääntele seos munasokerivaahdon sekaan. Älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Mausta sokerikakkutaikina halutessasi myös cocktail bitterillä.

Jaa sokerikakkutaikina annosvuokiin omenien ympärille tai kaada se isompaan vuokaan omenien ympärille ja väleihin. Kakkutaikinan ei tarvitse ulottua yli omenan puolivälin, se nousee kuitenkin uunissa.

Paista annosvuokia 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, yhtä isoa vuokaa kannattaa paistaa hieman pidempään. Uuniomenakakku on valmis, kun omena taikinan sisällä on selvästi pehmennyt ja kakkutaikina hyvin noussutta ja pinnalta kullanruskeaa eikä taikinaan työnnettyyn hammastikkuun tartu taikinaa.

Tarjoile uuniomenakakku vielä lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kera.

PS. Suomesta ei toistaiseksi saa kuin yhtä cocktail bitteriä eli Angosturaa. Angosturan makuprofiili on yrttinen ja kanelinen mutta se sopii sokerikakkutaikinan mausteeksi minusta siinä missä kaakaobitterikin. Pieni katkeruus tasapainottaa taikinan makeutta minusta mukavasti! Kotonani on tällä hetkellä viittä sorttia bitteriä ja testailen niitä enemmän ruokiin kuin juomiin – varsinkin katkarapupastan mausteena yrttinen tai sitruksinen bitter on aika ihanaa!

Facebook

Google+

Twitter