Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Kaupallinen yhteistyö Kulttuuritehdas Korjaamo & CoolHead Brew

vadelmaketsuppiTänään ruokalistalla vegaaninen hodari jonka viimeistelee vadelmaketsuppi sekä salmiakkimajoneesi, lasissa hodarin makumaailmaa inspiroinut hapanolut: CoolHead Brew Salted Liquorice Raspberry Sour.

Hapanolut ♥

Jos olet yhtään olutihmisiä, et ole todennäköisesti voinut välttyä termiltä hapanolut. Hapanolut on ollut oluttyylinä nouseva trendi jo useamman vuoden, jona aikana kotimaisistakin panimoista moni on laajentanut tuotevalikoimaansa happamien pariin. Kun viitisen vuotta sitten happamia sai vielä metsästää lähinnä ulkomailta ja muutamasta valikoidusta baarista, niin nyt on jos jonkinlaista gosea, berliner weisseä ja souria tarjolla ihan peruskuppilasta lähikauppaan. Happamien ystävä kiittää!

Koen, että hapanolut on noussut suosioon maailmalla kutakuinkin samaan aikaan kuin alkuviinitkin. Molempia valmistetaan villeillä hiivakannoilla ja molemmat ovat juomia, joiden joukosta löytyy todella erikoisia makuja sekä suurta hajontaa: on helppoa, kevyttä ja raikasta, mutta on myös tallimaisuutta, nahkaisuutta, haisulijuustomaisuutta… erilaisia makuja, jotka ovat vaikempia ja monelle myös oudompia kokemuksia viinissä tai oluessa. Omasta mielestäni sekä hapanoluet että alkuviinit ovat kuitenkin valtavan kiinnostavia juomia, joiden laajasta ja monipuolisesta makuskaalasta jaksan olla aina yhtä innoissani. Silloinkin, kun vastaan tulee se vaikeampi maku 🙂

hapanolut

Hapanoluista ystävilleni kertoessani kohtaan usein saman kysymyksen: mitä se hapanolut oikein on? Hapan olut ei mielikuvana ehkä ole Suomessa siihen stereotyyppisimpään olueen eli lageriin lähinnä tottuneelle mikään houkutteleva ajatus. Ja vaikka oluesta olisi jo kokemusta enemmänkin, oluttyylien laaja kirjo voi silti vaikuttaa ylivoimaisen monimutkaiselta. On pintahiivaa ja pohjahiivaa, alea, bitteriä, stoutia, lageria, saisonia, gruitia, pilsneriä, souria… Ja olikos ne gueuze ja gose eri asioita vai samaa tavaraa? Pikkuhiljaa asiat alkavat selvitä, mutta ainakin itselläni on usein tunne, että mitä enemmmän opin, sitä enemmän tuntuu siltä etten oikeastaan tiedä mistään vielä mitään.

Olutmaailma on kuitenkin kiitollinen tutkimusretkeilyn kohde: kun kaikki makuaistiin liittyvä kerran minua niin kiinnostaa, löytyy oluiden parista jatkuvasti uusia jännittäviä makuelämyksiä. Harvoin tilaan baarissa samaa olutta kahdesti jos tarjolla on jotain jota en ole maistanut. Niinpä avoimin mielin maistellen olen pikkuhiljaa oppinut ja omaksunut asioita, joiden avulla olen löytänyt ne itselleni kaikkein omimmat oluttyylini ja tiedän myös mitä välttää. Mielipiteet ja makutottumukset myös kehittyvät matkan varrella 🙂 Hapanoluet ovat kuitenkin siinä poikkeuksellinen oluttyyli, että niihin rakastuin ensimmäisenä ja niitä rakastan edelleen eniten. Siksipä kokosinkin teille tänään pienen hapanolut aiheisen sanaston 🙂

Sanaston jälkeen tietoa Pohjoismaiden ensimmäisestä hapanoluisiin keskittyneestä olutfestarista Sour Spring Break!

Pieni hapanolut -sanasto:

Lambic ja gueuze:

Lambic on yksi vanhimmista oluttyyleistä jota valmistetaan vain Belgiassa. Lambic on nimisuojattu spontaanikäynyt pintahiivaolut. Sen valmistuksessa ei käytetä teollista hiivaa, vaan ilmassa olevia luonnollisia villihiivoja. Lambicissa on 30-40% mallastamatonta vehnää ja humalat, joita lambiciin lisätään ovat vanhennutettuja. Vanhat humalat eivät tuo olueen humalan katkeruutta eivätkä sen aromejakaan, vaan niiden rooli on suojata olutta vääränlaisilta hiiva- ja bakteerikannoilta. Käymisen alettua lambic kypsyy tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä yhdestä kolmeen vuotta.

Nuori lambic on hiilihapoton ja erittäin hapan olut. Nuorta eli alle vuoden ikäistä lambicia harvemmin sellaisenaan edes juodaan, vaan lambicin annetaan mieluummin kypsyä useampia vuosia tynnyrissä ja/tai siihen sekoitetaan mausteita, kuten kirsikoita (kriek), vadelmia (framboise) tai sokeria (faro).

Gueuze syntyy sekoittamalla nuorta ja vanhempia lambiceja eri suhteissa yhteen. Gueuze (kirjoitetaan myös geuze) käy läpi hiilihappoja tuottavan pullokäymisen. Lopputuloksena on moniulotteinen ja kuivan hapan maku, josta voi löytyä esim. sitrusaromeja, omenaista kirpeyttä, tallimaisuutta, kuivan valkoviinin kaltaisuutta sekä tammea. Gueuze on yksi niitä oluttyylejä, jotka kehittyvät varastoitaessa laadukkaiden viinien tapaan ja tyypillisesti se pullotetaankin samppanjakorkilla varustettuun 0,75l pulloon.

Berliner Weisse:

Berliner weisse on saksalainen hapan vehnäoluttyyli, joka saa happamuutensa maitohappobakteerista. Berliner weisse on vanha oluttyyli, jota myös “pohjoisen samppajaksikin” on kutsuttu 🙂 Se on alkoholiprosenteiltaan tyypillisesti hyvin mieto (3-5%) ja perinteisesti sitä on tarjoiltu maustettuna erilaisilla makusiirapeilla.

Vaikka vielä 1800-luvulla berliner weisse oli Berliinin suosituin alkoholijuoma, viime vuosisadalla se meinasi kadota kokonaan. Pikkuhiljaa se on kuitenkin taas noussut ajakohtaiseksi oluttyyliksi jota tehdään ympäri maailman. Berliner weisseä maustetaan nykyään monesti varsin kokeellisesti. Itse olen juonut mm. hapankaalilla hapatettua berliner weisseä sekä maistellut esim. kahvilla, punajuurilla ja jopa oliiveilla maustettuja versioita tästä tyylistä. Berliner weisse on lempparityylejäni sen raikkauden, miedon happamuuden ja kepeyden vuoksi 🙂

hapanolutCoolHead Brew Sea Betrayed Us gose oli viime kesänä sekoittelemani bloody mary gosen oleellinen raaka-aine 🙂

Gose:

Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigistä. Gose on suodattamaton pintahiivaolut, joka maustetaan perinteisesti korianterin siemenillä ja tehdään perinteisesti Leipzigin läpi virtaavan Goslar-joen suolaisesta vedestä. Maultaan gose on sitrusmaisen hapan ja humalaa tyylissä käytetään vähän. Gose muistuttaa maultaan hieman suolaista versiota berliner weissestä, mutta se on alkoholiprosenteiltaan yleensä hieman korkeampi (n. 5%).

Gosen valmistus meinasi berliner weissen tavoin loppua 1900-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolella perinnettä on onnistuneesti elvytetty. Nykyään gosekin on tyyli, jonka maustamisella tunnutaan leikittelevän ja kokeilevan yhtä reippaasti kuin berliner weisselläkin. Omaan suuhuni on päätynyt mm. sammalta, merilevää, thai-chilejä, sitruunaruohoa, kuusenkerkkiä kuin sieniäkin sisältäviä gose-oluita. Kokeellisesti maustetut goset ja berliner weisset ovatkin suuresti mieleeni, jännien makuyhdistelmien ja happaman ystävä kun olen!

Sour Ale & Wild Ale:

Sour ale ja wild ale ovat termejä, joita usein käytetään iloisesti sekaisin ja keskenään vaihdellen. Wild Ale eli “villi olut” ei kuitenkaan aina ole välttämättä hapanta ja sour ale eli hapan olut taas ei aina välttämättä ole villiä. Wild ale valmistetaan joko kokonaan tai osittain luonnon omilla villihiivoilla. Villihiivat tuottavat oluen makuun monesti happamuutta, mutta välillä ihan vain erilaisia tallimaisia ja funkyjä aromeja (jotka ovat tyypillisiä villille Brettanomyces-hiivalle). Jotkut wild alet ovat siis happamia, toiset taas eivät. Sour ale -kategorian oluet sen sijaan ovat nimensä mukaisesti happamia.

Nordic Sour:

Nordic Sour on pohjoismaiden luonnosta inspiraationsa ammentava uusi oluttyyli joka kattaa erilaisia tapoja valmistaa raikkaita mixed fermentation -hapanoluita. Termin on lanseerannut kotimainen CoolHead Brew ja sen toivotaan laajenevan ja vakiintuvan yleiseen käyttöön 🙂

hapanolut

Sour Spring Break

Hapanoluita on nykyään tosiaan kiitettävän laajalti tarjolla niin olutravintoloissa, Alkoissa ja ihan ruokakauppojen hyllyissäkin, mutta omasta mielestäni paras paikka oluiden maistelulle on monesti olutfestari. Oluita on festareilla tarjolla moneen lähtöön ja vieläpä maistelukokoisina annoksina, joten erilaisten tyylien ja makujen pariin pääsee helposti. Maistelukokoinen annos on itselleni tosi tärkeä: en maistele oluita humaltuakseni, joten mitä pienempi annos sitä useamman oluen voin maistaa ilman että joudun kaatelemaan arvostamieni ammattilaisten tuotteita viemäriin. Festareilla saa kattavan vaikutelman olutmaailman monimuotoisuudesta ja pääsee usein tutustumaan myös eri panimoiden kokeellisempiin viritelmiin. Lisäksi festareilla on läsnä panimolla työskenteleviä tietäjiä, joilta voi suoraan kysyä kaikki ne mielessä pyörivät kysymykset.

Tässä kuussa hapanoluista kiinnostuneita hemmotellaan, sillä Korjaamolla järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen hapanoluisiin keskittynyt festari Sour Spring Break. Järjestävänä tahona on Korjaamon ohella omasta mielestäni Suomen kiinnostavin hapanoluita valmistava panimo, CoolHead Brew. Viime kesänä samalla tiimiillä järjestettiin Craft Beer Garden Festival, tammikuussa taas Craft Beer Winter Wonderland ja molemmat tapahtumat olivat omasta mielestäni Suomalaisen olutfestaritarjonnan parhaimmistoa niin oluiden kuin tunnelmankin osalta. Odotankin siksi toukokuun viimeistä viikonloppua innolla!

CoolHead Brew

CoolHead Brew on kuratoinut Sour Spring Breakin olutkattauksen tämän hetken kiinnostavimmista ulkomaisista ja kotimaisista panimoista, mutta tiedossa on muutakin kuin sitä itseään: “Olutfestivaaleissa voi olla kyse myös kulinarismin, hauskanpidon ja kaupunkikulttuurin liitosta” kertoo Aleksi Saikkonen, CoolHead Brew’n markkinointi- ja kehityspäällikkö festareiden tiedotteessa. Kun tiedossa on mm. olutbingoa, massiivinen pallomeri sekä Italodiscoa soitteleva DJ, en lausuntoa lainkaan epäile 🙂

Oleellisinta olutfestareilla on kuitenkin tietysti olut ja sitä on tarjolla kiinnostava kattaus kotimaan ja Euroopan lupaavimmilta panimoilta. Mikä parasta, järjestäjien mukaan panimoita valitessa tärkeää on myös ollut se, että paikalle saapuu panimomestareita eikä vain maahantuojan edustajia. Eli nyt ne kaikkein eniten mietityttäneet hapanolut -kysymykset sitten kehiin!

Sour Spring Break jakautuu kahdelle päivälle, joista kumpikin on jaettu vielä ruuhkautumisen välttämiseksi kahteen sessioon. Tila tyhjennetään sessioiden välillä. Toisin kuin useimmilla kesäfestareilla, säästä ei tarvitse tällä kertaa murehtia. Jos aurinko hellii, tapahtuma laajenee Korjaamon vihreälle pihalle … ja jos räntäsade uhkaa, tapahtuma järjestetään sisätiloissa. Ruuasta vastaa Korjaamo Bar & Kitchen ja tiedossa on kesäisiä grilliherkkuja niin sekaaneille kuin kasvissyöjillekin.

vadelmaketsuppiLakritsinen vadelmaketsuppi = kesän jännin kastike?

vegaaninen hodari

Salmiakkia ja vadelmaa

CoolHeadin uutuus, Salted Licorice Raspberry Sour on loistava esimerkki panimon rohkean kokeilevasta tyylistä sekä oluesta, jollainen vetoaa minuun. Tämä salmiakilla ja vadelmilla maustettu nordic sour on nimittäin ihanan raikas, aidon vadelmainen ja juuri sopivan hapan sour, miellyttävä juoma sellaisenaan nautittavaksi, mutta varsin toimiva myös ruokajuomana. Raakalakritsin maku täydentää vadelman marjaista intensiteettiä kiinnostavasti eikä sen lakritsin kanssa muuten ole ujosteltu!

CoolHeadilla on tapana tuottaa erilaisia olutprotoja varsinkin panimon omiin tapahtumiin ja protot ovatkin heille tärkeitä tuotekehityksen kannalta. Esimerkiksi Salted Licorice sai protovaiheessa niin hyvän vastaanoton, että se päätettiin ottaa isompaan tuotantoon … ja nythän se sitten onkin panimon kevään kärkituote. Sour Spring Break -festareilla kannattaakin siksi käydä testaamassa ainakin kaikki CoolHeadin protot, joita siellä on tarjolla neljä 🙂 Sain kurkistaa tapahtuman olutlistaa etukäteen ja tiedossa on myös paljon muuta jännittävää!

Sour Spring Break 2019 -tärppini
  • CoolHead Brew (FI): Experimental 1: Pear, Walnut, Experimental 4: Cocoa, Orange, Ancho chili
  • Bakunin (RUS): Amphiprion, Sea Buckthorn Sour Ale
  • Brekeriet (SWE): Nova Bruin sekä Vild Viola (molemmat julkaistaan festareilla) – Brekeriet on lempipanimoitani ja varsinkin Vild -sarjan oluet ovat mielee
  • Ca’ del Brado (ITA): Zena – jos tarjolla on 6-8 kk tynnyröity “wild gose” en jätä sitä taatusti väliin!
  • Fiskarsin Panimo (FIN): Floridus – 1 year oak barrel aged Flanders Red
  • Penyllan Brewery (DEN): kaikki 😀

Hapanoluiden maistelun väliin suosittelen visiittiä “shame/haze” nurkkaan, josta lasiini ottaisin ainakin FUERST WIACEK Fire In The Disco IPA sekä CoolHead Summer In Vermont DIPA -oluet. Toki myös veden juonti on suositeltavaa 🙂

Koska rakastan kokeellisesti maustettuja oluita ja imen maistamistani kiinnostavista oluista usein inspiraatiota myös ruuanlaittoon, kokkasin Salted Licorice Raspberry Sourin henkeen hodareita. Olut on loistava raaka-aine monessa ruuassa suolaisesta makeaan ja niin on myös tämä vadelmainen hapanolut, josta syntyi tällä kertaa hodareiden kruunannut vadelmaketsuppi!

Vadelmaketsuppi

Valmista ketsuppia n. 2½ dl

200 g pakastevadelmia

1 reilun kokoinen valkosipulinkynsi (n. 5g)

muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä (n. 5g)

pieni salottisipuli (n. 20g)

2 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta (*

½-1 tl raakalakritsijauhetta

1 -2 rkl soseutettua chipotlechiliä adobo-kastikkeessa

n. ½ tl suolaa

½ tl jauhettua mustapippuria

2-3 rkl muscavadosokeria / ruokosokeria / fariinisokeria

3 rkl laadukasta ketsuppia

2 tl soijakastiketta

*) Mikäli et raaski käyttää olutta ketsuppiin, voit korvata oluen vedellä, johon sekoitat 2 tl omenaviinietikkaa.

Mittaa kaikki raaka-aineet kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä noin kolme varttia, soseuta ja siivilöi kastike (näin saat vadelman siemenet pois seasta). Mikäli et ole kovin tulisen ystävä, laita chipotlea alkuun vähemmän ja lisää sitä vähän kerrallaan. Samoin voi toimia raakalakritsin ja sokerin kanssa – makeutta ja lakritsisuutta on helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Säilytä vadelmaketsuppi jääkaapissa.

vadelmaketsuppi

vadelmaketsuppi

Vadelmaketsuppi sopii jos jonkinlaisen grilliherkun kaveriksi, mutta itse laitoin sitä tällä kertaa vegaanisen hodarin mausteeksi. Hodariin päätyi vadelma-salmiakkiteeman mukaisesti salmiakkimajoneesia, anismaista thaibasilikaa, tuoretta fenkolia sekä rapeaksi paistettuja bataattiranskalaisia. Rakastan raakalakritsin anismaista ja lämmintä aromia ja lempimausteitani monessa ruuassa ovatkin tähtianis sekä fenkolinsiemenet. Niinpä tämän hieman erilaisen hodarin makumaailma kolahtaa itselleni mitä parhaiten. Hyvin se onneksi maistui myös testiryhmälleni!

Vadelma-lakritsi hodarit

4:lle

4 hodarisämpylää

4 ruokavalioosi sopivaa savuista/tulista hodarinakkia (itselläni oli käytössä savuinen vegaaninakki)

500 g pakastettuja tai itse tehtyjä bataattiranskalaisia

1 tuore fenkoli + 1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

ruukku thaibasilikaa

1-2 vartta kevätsipulia

n. 1 dl vadelmaketsuppia

Salmiakkimajoneesi:

4 rkl ruokavalioosi sopivaa majoneesia (itselläni oli käytössä kaupan vegaanimajo)

n. 1 tl suolaista raakalakristijauhetta / salmiakkijauhetta / muutama murskattu Lakrisal-pastilli

Viipaloi fenkoli ohuelti esim. mandoliinilla. Mausta oliiviöljyllä ja suolaripauksella. Sekoita lakritsi/salmiakkijauhe tai murskatut Lakrisal-pastillit majoneesiin. Paista bataattiranskalaiset rapeiksi. Lämmitä käyttämäsi nakit ja sämpylät ja sivele sämpylöille salmiakkimajoneesia. Nosta sämpylälle sitten reilusti fenkolia, thaibasilikaa, muutama rapea bataattiranskalainen sekä käyttämäsi nakki. Kruunaa hodari vadelmaketsupilla ja kevätsipulilla, tarjoile loppujen bataattiranujen kera. Ruokajuomaksi oma valinani olisi tietysti hapanolut 🙂

vegaaninen hodari

Sour Spring Break 24.-25.5.2019

Korjaamohalli
Töölönkatu 51 B

Sessiot:
PE 24.5. klo 14–18 & klo 19–00
LA 25.5. klo 14–18 & klo 19–00

Ennakkoliput: 9 € (iltapäivä) / 11 € (ilta)
Liput ovelta: 14 €

Juomalipukkeet: 3 € (annos 10/15cl riippuen tuotteesta)

Sour Spring Break -tapahtuma löytyy myös Facebookista


Lähteitä: Olutwiki, Olutkellari -blogi, Lambic.info, The Beer Connoisseure, Mikko Salmi: Olut! sekä Anikó Lehtinen: Niin Monta Olutta kirjat

HUOM! Valviran ohjeistuksen mukaisesti en voi julkaista alkoholiin liittyviä kommentteja, mutta olisi todella hauska kuulla mitä mieltä olette vadelmaketsupista ja kokeellisesta hodariviritelmästäni!

493 views

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

kallio ravintolat

Ruokahullun Kallio

Tätä juttua on tehty pitkään ja hartaasti, niin kuin rakkaiden asioiden kanssa tuppaa käymään. Nyt se on vihdoin valmis, joten ei muuta kuin asiaan: ruokahullun Kallio, ravintolat, baarit … ja muutamat muut tavat keventää kukkaroaan löytyvät nyt kootusti täältä! Mutta otetaanpa alkuun ensin pieni pohjustus. Miksi se Kallio onkaan minulle niin rakas?

Koska olen tätä näpytellessäni syyslomalla, kerrottakoon ensiksi rakkain lomatraditioni: pyhiinvaellus Kallioon. Jollen lomallani vietä edes muutamaa tuntia haahuilemalla päämäärättömästi Kalliossa, ei loma oikein tunnu onnistuneelta. Kallio on onneksi sellainen lähimatkailukohde, että haahuilu siellä onnistuu myös arkena. Ei muuta kuin ratikkaan tai metroon työpäivän päätteeksi ja ulos Hakiksessa. Siitä eteenpäin sitten vain katsotaan, mihin nenä sillä kertaa osoittaa! Omassa tapauksessani se osoittaa useimmiten kahville, koluamaan kirppiksiä, tai ehkä jopa lasilliselle natuviiniä. Joka tapauksessa aina kun koukkaan kotimatkalla Kallion läpi – ihan vaikka vain pikaisestikin – saavun kotiin hyväntuulisena.

Kalliossa on taikaa!

Kalliohaahuilu

Kalliossa haahuilu on tapa, joka pohjaa vuosiin, jolloin asustelin Viidennellä Linjalla. Niihin aikoihin Good Life Coffee vasta avasi ovensa kulman taakse pikku yksiöstäni ja Vaasankadulta löytyi vielä enemmän rehellisiä juottoloita kuin ravintoloita.

Olin tuolloin vastaeronnut ja muuttanut muutaman vaatteilla täyteen sullotun jätesäkkini kanssa pieneen vuokrayksiöön ison korttelisisäpihan keskelle. Vaikka olen aina viihtynyt paljon itsekseni, kaipasin kuitenkin välillä hieman ihmisten pariin … ja Kalliossahan se on helppoa! Riitti että astui ovesta ulos ja lähti kävelemään johonkin suuntaan, niin koki jo olevansa ihmisten ilmoilla vaikka olisi yksin tallustellutkin. Kalliossa on elämää ja tekemistä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, olit sitten itseksesi tai kaverin kanssa.

good life coffeeYksi näistä korteista on mun tekemä ja GLC:hen lähettämä… arvaatko mikä?

Kallion ravintolat ja baarit olen tietysti kolunnut jo parikymppisenä opiskelijana ja onhan siellä myös on asunut moni ystävistäni sekä entisistä kumppaneistani. Tutumpaa, rakkaampaa ja muistorikkaampaa aluetta ei minulle Helsigistä juuri löydy!

Kun eräs lukija sitten pyysi minua tekaisemaan sellaisen “Kallio, ravintolat ja baarit Vaimomatskuu -tapaan” -postauksen, innostuin ideasta heti. Eipä tarvinnut kuulkaa edes erikseen lähteä kuvaamaan rakkaita kortteleita kuvamateriaalin perässä, kunhan kaivelin vähän arkistojani. Hetkessä kasassa oli 50 kuvituskuvaa tälle jutulle … ja tajusin, että tästä ei ehkä tulekaan ihan niin pientä juttua, ellen pidä itseäni kurissa!

Kallio ravintolat

thewaywayThe Way way, my way.

Niinpä parasta lienee, että kerron lempikohteeni Kallion huudeilta teille ihan listan muodossa. Vaikka lähden Kallioon yleensä sen kummemmin päämäärää suunnittelematta, johonkin yhdistelmään seuraavia kohteita kuitenkin aina päädyn! Lista on toooooosi pitkä, joten otetaanpa alkuun omat TOP 5 -paikkani ja jatketaan sitten listausta otsikoilla Kallio ravintolat ja baarit sekä Kallio shoppailu ja kulttuuri.

Ruokahullun Kallio ravintolat & baarit TOP 5:

Good Life Coffee:

Kalliohaahuilupäiväni ei ole koskaan täydellinen ilman visiittiä entiseen kantakahvilaani. Good Life Coffee on lomien pyhiinvaelluskohteeni numero 1 ja ihan syystä. Siellä on loistavaa kahvia, ihania leivonnaisia, herkkuleipiä, ihana henkilökunta, superkooleja oheistuotteita (omistan kaksi Good Life Coffee -kassia, yhden paidan, kaulahuivin, kolme kahvimukia sekä yhden megahienon Sami Viljannon kuvittaman emalimukin) ja koska en ole ainoa tämän paikan entisistä tai nykyisistä kantiksista, GLC:ssä törmää yleensä vielä tuttuihinkin. Lisää rakkaudestani Good Life Coffeehen mm. täällä ja täällä.

WINO:

Ykkösvalintani aina kun nälättää ja olen vähänkään oikealla suunnalla. Winon baaritiskiltä löytyy yleensä aina paikka yhdelle/kahdelle – varsinkin kun on liikkeellä melko aikaisin illasta, kuten minulla yleensä on tapana. Joskus käyn Winossa yksikseni ihan vain lasillisella jotain ihanaa alkuviiniä, joskus vedetään Juuson kanssa pitkän kaavan kautta. Kummassakin tapauksessa Winosta poistuu aina tyytyväisenä. Winosta olen kynäillyt myös ihan oma postauksensa!

WAY:

Huipputiimin huippupaikka Karhupuiston kupeessa – Lauri, Lauri, Toni ja Toni (GLC, Grön, LetMe) avasivat tänä syksynä tämän ihanan leipomo/viinibaarin, joka tarjoaa upeita natuviinejä sekä pientä purtavaa (tyyliin keltajuurta, seljankukkaa ja ankanmunan keltuaista tai burrataa kermalla ja tillillä). Leipomossa leivotaan tolkuttoman hyvää hapanjuurileipää ja fermentoitua perunaleipää, joita tarjoillaan aamusta asti yksinkertaisuudessaan erinomaisten lisukkeiden kera (voita, pehmeäksi keitettyä munaa, comté-juustoa, maalaiskinkkua…).

Way on ollut auki vasta tovin verran, mutta siitä on tullut jo monen suosikki – myös minun. Ei ihme, kun tämän paikan tekijätiimi vastaa myös lempikahvilastani, lempiravintolastani ja tuovat maahan ah niin ihania natuviinejä… Ei, ylisanat eivät tämänkään paikan kohdalla lopu minulta kesken!

The Bull and The Firm:

Tämä tyylikäs ja rento cocktailbaari Kulmavuorenkadulla on nopeasti vienyt sydämeni. Käyn täällä erityisesti cocktailhammasta kolottaessa, sillä lista on täynnä klassikkoja (Boulevardier, Old Fashioned, Dirty martini, Martinez…). Lyhyeltä ja ytimekkäältä viinilistalta löytyy tosin jotain myös natuviinien ystävälle. Ruokaakin täältä saa! Annokset ovat maukkaita, kiinnostavia ja sopivan pieniä cocktaillasin kylkeen.

Panema:

Kun omasta mielestäni Suomen kiinnostavin panimo CoolHead Brew avasi baarin Kallioon, oli tällä naisella kieli pitkällä. Monesti paikat joille olen asetettanut kovat odotukset osoittautuvat pieniksi pettymyksiksi, mutta Panema on onnistunut kuitenkin vain parantamaan ensivaikutelmaansa! (Kiva kun oluita saa nykyään ostaa myös maisteluystävällisinä annoksina!)

Valikoimasta löytyy luonnollisesti runsain mitoin CoolHeadia, CoolHeadin tekemiä kiinnostavia yhteistyöoluita, sekä kaikenlaista jännää muilta pienpanimoilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olutta saa Panemasta ostaa nykyään myös mukaan ja siellä järjestettäviä kiinnostavia Tap Takeovereita kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Panemassa (kuten melkein missä tahansa) istun mieluiten alkuiltapäivästä, siihen aikaan siellä saa yleensä olla aivan omassa rauhassa. Viikonloppuiltoina meno on omaan makuuni turhan ahdasta 😀

kallio ravintolatWinosta löytyy pienellä rahalla upeita makuja!

wino kallioWino @ Wino

good life coffeeGood Life Coffee = ♥♥♥

the bull and the firmTunnelmallinen The Bull & The Firm

dirty martiniThe Bull & The Firm osaa Dirty Martini -hommat!

Top vitosen lisäksi vietän paljon aikaa seuraavissa listaamissani paikoissa. Osassa käyn kulinaristisista syistä, osassa nostalgian tai paikan hengen vuoksi. Tätä listaa erityisesti olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, kun kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja baareja tuntuu avautuvan Kallioon harva se viikko ja niitä nostalgisiakin paikkoja on useamman vuosikymmenen varrelta! Tämän vuoksi listalta löytyvät nyt vain ne paikat, joista olen löytänyt itseni useasti viime vuoden aikana.

Kallio ravintolat ja baarit:

Lounaasta päivälliseen:
  • Döner Harju: lautanen, ei leipä. Annoskoko on sen verran suuri, että fiksu syö sen lautasen puoliksi kaverin kanssa … jolloin voi hetken kuluttua syödä jossain kulman takana vielä vähän jotain muutakin.
  • Roji: Tämä Kolmannen linjan sympaatiinen sushiravintola on vaivihkaa muuttunut vakiostopikseni näillä kulmilla nälättäessä.
  • Silvoplee: Silvopleen ruoka on ihan omaa laatuaan, ainakin tällaiselle ituperheen kasvatille. Ainoa ongelma täällä syömisessä on, että lautanen tulee poikkeuksetta ahdettua täydemmäksi kuin aluperin aikoi … ja koska ruoan hinta määräytyy painon mukaan, käy jokainen visiitti aina kukkarolle. Toisaalta, tämä ruoka on täyttä kultaa mitä tulee terveellisyyteen ja makuun.
  • Cella: Missäs muualla sen maksapihvin söisi? Cella on valintani 80-luvun kaipuuseen.
  • Väinö Kallio: Väinö on niin upeassa tilassa (Elannon vanhassa pääkonttorissa), että se vetää puoleensa jo pelkän miljöön puolesta. Väinössä on aktiivinen iltameininki ja kiinnostavia klubeja (esim. “Avautumisklubi” !!!) mutta itse olen toistaiseksi päätynyt Väinöön lähinnä lounasaikaan (siksi se löytyy toistaiseksi tämän otsikon alta).
Alkuillasta iltaan:
  • Tanner: Uusi ja lupaava tulokas Hämeentiellä – on alkuviiniä, on kiinnostava pizzalista, on monipuolisia DJ- ja livekeikkoja. On aamiaista ja lounastakin! Niin, ja levykauppa, jonne Juuson voi laittaa tutkimaan levyjä siksi aikaa, kun itse käsittelen ne 30 pizzasta ja viinilasistani ottamaani kuvaa.
  • Harju 8: Harjutorin kupeeseen elokuussa avattu rento ja tunnelmallinen ravintola, jossa on iltaisin meininkiä kuin aikoinaan Erottajalla konsanaan. Konstailemattomalta ruokalistalta löytyy klassikkoja kaalikääryleistä Rydbergin pihviin ja Ahvenanmaan pannukakkuun, viinivalikoimasta täälläkin natuja. Palvelu on täällä ollut kokemukseni mukaan vähän mitä sattuu, mutta viikonlopun illanviettoihin paikka on toiminut minulle hyvin.
  • Tenho Restobar: pizzaa ja cocktaileja, cocktaileja ja pizzaa – niin sekaanille kuin vegaanillekin. Tenhossa on usein myös kiinnostavia keikkoja!
  • Merikerho: Kesäiltoihin, MBarin kaipuuseen, kun ei ehdi risteilylle mutta drinksut laivan kannella olis silti kiva juoda.
Kun oikein todella valvotuttaa…
  • Siltanen/Kaiku/Kuudes linja/Post Bar: Silloin harvoin, kun jaksan valvoa yli puolen yön, se tapahtuu joko Siltasessa tai Kaikussa, harvemmin Kutosella tai uudessa tulokkaassa Post Barissa. Tätä ihmettä tosin yleensä edesauttaa, jos Juusolla tai muilla DJ-ystävilläni on näissä tiloissa kyseisenä iltana keikka 😀
  • kikupla: ei, tänne ei tulla ns. artesaanipizzan perässä. Pienpanimo-oluita on turha kysellä. Halvempaa (ja ehkä kökömpää) Gin Tonicia saa etsiä (ja miksi edes joisit täällä muuta kuin tuopin?). Jostain syystä sinne Mäkikuplaan kuitenkin myöhäisillan nälän hetkellä usein päätyy. Mikäli sinullekin käy niin, kurkkaa nyt ainakin se kirjanvaihtohylly!

väinö kallioNäitä Väinö Kallion upeita ikkunoita on tullut tuijoteltua kadulta päin jo vuosikymmeniä. Vaihteeksi toisinpäin!

tannerTannerin Mustekala-pizzassa mm. pikkumustekaloja, katsuobushia ja n’dujaa.

kallio baaritHarju8

Harju8Harju8

ölutKaupparavintola ÖL/UT

Syö, juo, mies, nainen

Nyt jos joku kuvittelee, että Kalliohaahuilupäiväni ovat yhtä jatkuvaa syömistä ja juomista vain, niin ähäkutti! Eivät ne ole… siis aina. Pääseehän siellä Kalliossa rahoistaan myös muilla tavoin 😉 Varsinkin vaatekaappini sisällöstä ainakin kolmasosa on Kallion Second Hand -putiikeista koluttu ja saahan sieltä kannettua kotiin myös kaikenlaista jääkaapin täytettä. Lisäksi Kalliosta löytyy silmänruokaa eli kivoja pikku gallerioita!

Tämäkin lista olisi voinut olla rutosti pidempi, ellen olisi päättänyt rajata ulos kaikkia niitä paikkoja (niin kivoja kuin ovatkin), joissa en ole viimeisen vuoden aikana käynyt edes kääntymässä. Listalla siis tälläkin kertaa vain paikkoja, joissa käyn aktiivisesti!

Kallio shoppailu ja kulttuuri:
  • Elokuvateatteri Riviera: oivallisia elokuvien mukaan nimettyjä cocktaileja ja supermukava leffateatteri (isot penkit, omat pöydät, ruokaa ja viiniä). Vessassa maailman hienoin Fight Club -saippua.
  • Frida Marina: Kallion parhaat vaatelöydöt bongaan täältä. En voi poistua tästä putiikista ilman jos jonkinlaisia second hand -ihanuuksia – itseasiassa vaatekaappini sisällöstä ainakin neljäsosa on löytynyt Frida Marinasta.
  • Ansa Second Hand: kun pitää saada kaunis ja yksilöllinen mekko … tai laukku … tai aurinkolasit … tai vain hipelöidän jotain ihanaa.
  • Soul Vintage: Americana -henkisiä vintagevaatteita ja kenkiä – farkkua, flanellia, printtiteepaitaa, vanhaa Marimekkoa, nahkatakkeja… jos olisin vähänkin koolimpi tyyppi, pukeutuisin vallan näihin vaatteisiin.
  • Fargo Vintage: yläpuolisen vastine vintagehuonekalujen suhteen. Jos olisin yhtään koolimpi tyyppi, kotini olisi vallan sisustettu kaikella, mitä löydän Fargosta.
  • Galleria Kuvitus: Pieni ja sympaattinen galleria, joka esittele suomalaisen kuvitustaiteen kärkeä.
  • Galleria Sorbus: Pieni ja vieläkin sympaattisempi galleria, jonka voittoa tavoittelemattomat nykytaiteen näyttelyt / tapahtumat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.
  • Hakaniemen Halli: etsin täältä yleensä ensisijaisesti tryffelimortadellaa, tuoretta kalaa tai jännempiä lihanosia. Olin opiskeluaikoina täällä juustopuodissa kesätöissä, joten Hallissa haahuiluun liittyy myös vahvaa nostalgiaa 🙂
  • Aseanic Trading & Vii Voanmitä ei näistä kahdesta löydy, sitä en tarvitse. Siis niinkuin aasialaisten ruokatarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen! En selviä kummastakaan ulos ilman, että kotiin ajautuu vähintään viisi heräteostosta, kuten pakastettuja mocheja, säilöttyä jakkihedelmää, tapiokatärkkelystä, kuivattuja katkarapuja tai retikkakimchiä.
  • Kaupparavintola ÖL/UT: sympaattinen pieni neljän asiakaspaikan olutputiikki Flemarilla.
Bonusmaininta:
  • WHS Union: leffanystävän koti. Kiinnostavia elokuvasarjoja, -festareita, kiva pieni baari ja kaikinpuolin hyvä meininki. Vessassa häveliään kannattaa käyttää silmälappuja ja vältellä paikkaa muutenkin esim. Viva Erotica -eroottisen elokuvafestivaalin aikoihin. Joo, WHS Unioni on Pitkänsillan väärällä puolella, mutta en nyt vaan malta olla sitä silti tässä mainitsematta!

Jäikö tältä Kallio ravintolat ja baarit -listalta mielestäsi jotain oleellista uupumaan? Nimittäin… näitä listojahan voi aina muokata sitä mukaa, kun alan käymään jossain uudessa paikassa (tai löydän uudelleen vanhan suosikin). Kun on Kalliosta kyse, olen aina valmis uusiin kokemuksiin!

6 490 views

Guest Brew Dinner x Pien

Guest Brew Dinner x Pien

sloe goseTämä tässä on Sloe Haven, oratuomigose – CoolHead Brew’n Hotelli Havenille valmistama nimikko-olut

Piipahdin muutama viikko sitten Hotel Havenissa poikkeuksellisessa oluenlanseeraustilaisuudessa: Hotel Haven, viiden tähden luksushotelli, julkisti nimikko-oluensa … joka oli oratuomigose! Jos olette olutasioista yhtään kärryillä (ja ehkä vaikkette olisikaan) ymmärrätte varmaan innostukseni: harva peruskuluttajista vielä tietää, minkälaista olutta on gose ja vielä harvempi on todennäköisesti maistanut oratuomen marjalla maustettua olutta. Aika rohkea veto siis tältä hotellilta!

Gose on yksi omista lempioluttyyleistäni, joten ilo tyylin leviämisestä on mallia oma lehmä ojassa. Perinteinen gose maustetaan korianterin siemenillä sekä suolalla ja sen makuprofiili on sekä raikas, hapan että omalla tavallaan varsin intensiivinen, vaikka olut onkin prosenteiltaan yleensä aika mieto. Humalointi ei goseen yleensä kuulu, joten katkeruutta tästä oluesta on turha etsiä. Monet panimot maustavat gosensa varsin kokeellisesti ja olenkin maistellut  niin sammalilla, skyrillä kuin mustekalan musteellakin maustettua gosea. Oratuomigose oli kuitenkin minullekin ensimmäinen laatuaan.

Alkumaljana oli ihana Brekeriet Nick Z, tynnyrikypsytetty hapan blond ale.

Guest Brew Dinner @ Hotel Haven

Sain kutsun jäädä tilaisuuden jälkeen viettämään iltaa Havenin ravintolaan, jossa järjestetään säännöllisin väliajoin varsin kutkuttavia olutillallisia. Aterioita on rakennettu niin Fat Lizardin kuin Panimo Hiidenkin oluiden ympärille, ja tällä kertaa vuorossa oli Suomen paras (ja sympaattisin) olutkauppa Pien.

Pien tarjoaa Suomen laajimman kotimaisiin pienpanimoihin erikoistuneen olutvalikoiman ja lisäksi valikoimaan kuuluu varsin tiheästi uudistuva ulkomaalaisten oluiden kattaus. Täällä minäkin käyn shoppailemassa monet suosikkipanimoideni uutuudet! Aika selvää siis oli, että tälle olutillalliselle olisi tiedossa varsin ajanmukainen ja kiinnostava juomapaketti, jossa oli ilokseni edustettuna myös minulle mieluisa happamampi kategoria. Oluet aterialle valitsti “Suomen olutkeisariksi” tituleerattu Erkki Häme Pieneltä ja kiinnostavasta kasvismenusta taas vastasi tietysti Restaurant Havenin luova keittiötiimi.

Illallinen alkoi tunnelmaa virittelevällä alkumaljalla ja amusella, ja sitten päästiin itse asiaan! Ensimmäinen ruokalaji oli fermentoitua palsternakkaa ja piimää. Olueksi tälle ruualle oli valittu alunperin Whiplash Northern Lights NEIPA, mutta se oli jostain syystä korvattu Maistilan Tradatolla, joka on ananaksella ja greipillä maustettu sour.

Lähtökohtaisesti todella kiinnostavan kuulloinen ruoka oli valitettavasti pieni floppi: kokonainen ihanan kirpeä fermentoitu palsternakka oli perus ruokaveitselle kovempi luu veisteltäväksi ja kokonaisuus oli piimän ja varsin happaman oluen kanssa jopa minun makuuni aivan liian hapan (ja minähän siis todellakin rakastan hapanta!). Pientä jeesiä kokonaisuuteen toivat pinjansiemenet, mutta kyllä niitä olisi tässä setissä saanutkin sitten olla ihan kourallinen. Harmi! Ehkä se NEIPA olisi toiminut tämä ruuan kanssa kuitenkin paremmin?

guest brew dinnerMaistilan Tradato: ananaksella ja greipillä maustettu sour. Erittäin hyvää!

hotel havenIllan vetäjät: Pienen Erkki Häme ja Hotel Havenin Alexander Winberg

Seuraavaksi syötiin suolattua portobellosientä ja puolukkaa, joiden kanssa oli se edelliselle annokselle alunperin mietitty Whiplash Northern Lights NEIPA. Portobelloa löytyi annoksesta sekä moussena että carpacciona ja sen kyljessä oli mm. piklattua kantarellia, puolukkageeliä, siankärsämöä sekä kuusenkerkkää. Herkullinen annos, kaiken kaikkiaan! Prosenteiltaan kevyt (2,8%) mutta maultaan huima NEIPA toimi ruuan kanssa loistavasti, ja onpahan vaan sanottava että parempaa “ykkösolutta” saa hakemalla hakea!

Suolattua portobellosientä ja puolukkaa

Savustettu vesimeloni

Illan tähti oli kuitenkin vasta tulossa: savustettu … vesimeloni! Jep, luitte oikein. Koska bongasin itse viime kesänä somesta videon, jolla esiteltiin kokonaisena savustettu vesimeloni “kinkku”, en ollut ruuasta niin hirmuisen shokissa. Enemmänkin olin tietysti super utelias ja innostunut päästessäni tätä jännästi valmistettua melonia vihdoinkin maistamaan!

Pettyä ei tarvinnut. Savustettu vesimeloni todellakin ON hyvää. Hieman aivot nyrjäyttävä makuelämyshän se silti on, kun samaan aikaan suuhunsa saa jotain raikasta ja tutun vesimelonimaista … sekä savuista ja suolaista. Annosta tukemaan oli nostettu grillattua härkäpaputempehiä, valkosipulivaahtoa, grillattua nippusipulia sekä jäätävän hyvä soossi (jonka arvelen sisältäneen sitä savustetusta vesimelonista irronnutta lientä). Annokselle mietitty Garagen SOUP dipa oli näille savuisille mauille sopivan roteva kaveri (ja muutenkin kiva tuttavuus!).

Lopuksi syötiin vielä pop rockseilla, tyrnigeelillä ja persikkasorbetilla silattua herkullista kurpitsapiirasta ja karviaismarmeladia. Ihanaa, tosin minulle nyt aina maistuu jälkkäreitä mieluummin jälkiruokajuomat. Brewskin Pink Pony Reloaded (ananas & vadelma-gose) upposikin viimeistä pisaraa myöten, kun taas piirakkani viimeisteli Juuso (tämä on meillä jälkkärin kanssa aivan normaali työnjako, minulle kun yleensä riittää makeaa muutama suupala). Molemmat poistuimme paikalta varsin tyytyväisinä!

Otetaanpa lopuksi vielä pieni yhteenveto: Ilta oli mahtava, mutta olisin kaivannut lisää avausta olut ja ruoka -paritusten logiikasta. Veikkaan etten ole ainoa, josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla, millä perusteella juuri nämä oluet oli näille ruuille valittu. Siinä olis voinut oppiakin jotain! Guest Brew Dinner Havenissa on joka tapauksessa todella kiinnostava konsepti, keittiössä ideoidaan selvästi innostuneena näille illallisille luovia annoksia ja juomat ovat Suomen (ja ulkomaiden) ajankohtaista kärkeä. Fiilis paikan päällä oli myös juuri mukavan rento. Kyllä sitä tälleen voisi vastaisuudessakin perjantaitaan viettää 🙂

Ps. Sloe Havenista voit käydä lukemassa enemmän esim. Bönthöö Bönthöö -blogista. Uusia Guest Brew Dinner -tilaisuuksia taas kannattaa pitää silmällä Hotel Havenin sivuilta ja Facebookissa!

154 views

Bloody Mary Gose

Bloody Mary Gose

Bloody Mary GoseBloody Mary gose aka tomaattimehuolut, uus lempparini!

Join taannoisella visiitilläni Tallinn Craft Beer Weekendiin oivallisen Bloody Mary gosen, eli gose-tyylisen oluen, joka oli maustettu tomaattimehulla ja erilaisilla mausteilla. Olut oli kaltaiselleni Bloody Mary- ja gosefanille lähtökohtaisesti houkutteleva maistettava, tosin hienoisella epäilyksellä sitä kuitenkin maistoin.

Turhaan epäilin! Olut maistui juuri sopivasti aidolle tomaatille ja siitä löytyi myös sitä tulisuutta ja pippuria, mikä saa minut rakastamaan Bloody Maryä. Goselle ominainen suolaisen hapan maku ei kuitenkaan edellämainittujen johdosta peittynyt.

Maistoin tämän oluen Uba ja Humal Taproomissa, mutta putiikin puolella kyseistä olutta ei kuitenkaan ollut myytävänä. Kylläpä sitten ilahduin, kun bongasin Pien-olutkaupasta ihan täältä kotisuomesta Bloody Mary gosen! Ostin saman tien kotiin pullon ja kehaisin ostosta pohtivalle ventovieraallekin kuinka iloinen yllätys olut oli minulle ollut. Kotona pullon korkattuani tajusin kuitenkin virheeni aika pian: kyseessä olikin aivan toinen olut. Hailakka väri paljasti tilanteen ensimmäisenä, mutta mausta sen viimeistään hoksasi – tässä Bloody Mary gosessa ei ollut tomaatin makua nimeksikään. Olut maistui enemmän siltä, kuin sekaan olisi vain roiskittu vähän Worcesterkastiketta. Auts!

Bloody Mary GoseSakiškiu Alus Bloody Mary Gose: miellyttävä lähinnä katseltuna.

Tallinnassa maistamani olut oli virolaisen Purtse Pruulikodan ja kotimaisen CoolHead Brewin yhteistyöolut Plaadimeri ja Pienestä ostamani olut taas liettualaisen Sakiškiu Alus -panimon Bloody Mary Gose. Veikkaan ettei kumpikaan näistä oluista ole kaikkien makuun, mutta itselleni toinen oli selvä voittaja, toinen lähes juomakelvoton.

Virheostoksesta seurasi kuitenkin jotain hyvääkin: älysin sekoittaa ihan itse hyväksi toteamaani gosea tomaattimehuun, ja maustaa juomani juuri itselleni sopivan mausteiseksi. Ding ding ding! Olen jo muutaman vuoden tehnyt Kalja-Maryksi ristimääni juomaa, jota Micheladaksikin voi tosin kutsua. Eipä silti ole välähtänyt mieleeni ennen tätä kokemusta, että juoman voisi tehdä suolaisen happamaan gose-olueen!

michelada

Alla ohje, joka sopii omaan suuhuni. Mikäli innostutte testaamaan tätä juomaa, kannattaa mittasuhteita ja mausteiden määriä säätää tietysti juuri omaan makuun sopivaksi.

Bloody Mary gose

1:lle

n. ½ dl tomaattimehua

1-2 tl sitruunamehua

rouhaus mustapippurimyllystä

6-8 tippaa Tabascoa

n. ½ tl Worcesterkastiketta

ripaus sellerisuolaa

2 dl gose-olutta (*

jäitä

Mausta tomaattimehu, sekoita se hyvin ja kaada jäillä täytettyyn olutlasiin. Kaada päälle varovasti gosea, kunnes lasi on täynnä. Voit tarjota juoman sekoittamatta eli kauniin kaksikerroksisena, kunhan nostat esille esim. lusikan tai pillin juoman sekoittamista varten.

Lasin reunaan voi halutessaan pyöräyttää chili-suolareunan: hierrä lasin reunaan limettiä tai sitruunaa ja dippaa se esim. savusuola-chilirouheseoksessa. Juomaan voi lisätä myös kaikenlaisia lisukkeita Bloody Maryn tapaan: suolakurkkua, hillosipuleita ja/tai oliiveja cocktailtikussa, sitruuna/limettisiivun, rapeaksi paistetun pekonisiivun… Ihan mitä nyt mielesi tekee!

coolhead brew

*) Omia gose -suosikeitani tähän juomaan ovat perinteiset goset, jotka on maustettu suolalla ja korianterin siemenillä. En siis käyttäisi tähän seokseen esim. mangolla tai vadelmalla maustettua gosea (tai pitäisköhän ensin kokeilla ennen kuin tyrmää…). Tällä kertaa käytin kotimaisen CoolHead Brewin Sea Betrayed Us gosea, joka poikkeaa hieman perinteisestä tyylistä – se kun sisältää mustekalan mustetta. Monesti Micheladaan lisätään simpukkamehua tai jopa osterimehua, joten miksei sitten käyttäisi mustekalan musteella maustettua olutta? Käytit kuitenkin sitten mitä gosea vain, omasta mielestäni pääasia on kuitenkin löytää sellainen, jossa on kunnolla suolaisuutta ja happamuutta. Ei niissä kaikissa nimittäin ole!

237 views