olut arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Makumatkalla Amerikassa osa 2: Columbus Ohio

by Juulia on June 29, 2019 0 Comments

Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Tämä on sarjan toinen postaus. Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa reittinämme Boston – Portland Maine – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore. Matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan edellisen, Portland Mainesta kertovan jutun löydät täältä.

Columbus Ohio

“A terrible place to visit but a great place to live” sanoi puolisoni Juuso, kun pyysin häntä kuvailemaan Columbusta kaupunkina. Juuso asui Columbuksessa kolme vuotta tehdessään paikallisessa yliopistossa väitöskirjaansa. Niinpä Columbus Ohio oli ehdottomasti viimekesäisen Amerikanmatkamme tärkein etappi – täytyyhän minunkin nähdä, miltä mieheni toinen kotikaupunki näyttää ja tavata hänen valtamerentakaiset ystävänsä.

Hupaisaa kyllä, olin itse Columbukselle hetkessä täysin myyty. “A terrible place to visit” ei voisi olla kauempana kokemuksestani! Kyseessä on kaupunki, jonne en varmasti olisi koskaan etsiytynyt ilman Juusoa mutta nyt se on kaupunki, jonne odotan pääseväni takaisin. Minulla on kaupungille lempinimikin: Cool-umbus. Ihana Columbus Ohio!

(Jos muuten ihmettelet, miksi alleviivaan että kyseessä on juuri Columbus Ohio, tiedoksi että Amerikassa on parisenkymmentä Columbus -nimistä kaupunkia … mutta vain yksi Cool-umbus.)

Ruokaihmisiä kun olen, aloitetaanpa kertomus kaupungin kulinaristisesta sydämestä eli North Market -kauppahallista.

North Market

Short North alueella sijaitseva North Market on todellakin Columbuksen ruokaskenen ydin. Mitä et täältä löydä, et todennäköisesti tarvitse – North Market on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia tiskejä, putiikkeja ja ravintoloita. Me kiertelimme täällä hartaudella ja mieleeni jäi erityisesti ihanat leipomot, juustotiskit sekä erilaisia maustettuja etikoita myyvä tiski.

The Barrell and Bottle -olutkaupassa olisin helposti viettänyt useita tunteja.

Jeni’s Splendid Ice Creams

North Marketin jäätelötiskillä vasta vierähtikin tovi jos toinenkin! Jeni’s Splendid Ice Creams on Columbuksen kansallinen ylpeys, eikä ihme. Näin ihania jäätelömakuja en ole koskaan päässyt maistamaan. En ole makean ystävä, enkä himoitse jäätelöä noin niinkuin yleisellä tasolla … mutta jos makuna on pikkelöity mango, vuohenjuusto-kirsikka tai ruskistettu voi, olen myyty.

Downtown

Keskusta on muuten Columbuksessa aika tylsää aluetta. Toimistorakennuksia, hotelleja, ketjukahviloita… Kävelimme toki downtownin läpi, mutta suurin osa kaikesta kiinnostavasta löytyy kauempaa keskustasta. Kun Juuso asui kaupungissa, hänen suosimiaan alueita olivat mm. Short North, Olde Towne East ja German Village.

Columbus käy kuitenkin läpi huimaa muutoskautta, minkä näki kaupunkia täplittävistä rakennustyömaista. Moni ennen tuttu alue oli ehtinyt muutamassa vuodessa käymään läpi jo aikamoisen muodonmuutoksen ja gentrifikaation. Juuson vanhat kotikulmat Clintonvillessä olivat vielä kutakuinkin entisellään, tosin nouseva hintataso on silläkin alueella ajanut monet jo muualle.

Dirty Frank’s

Jos joskus löydät itsesi Columbuksesta ja pyörit kuitenkin juuri downtownissa, ota suunnaksi Dirty Frank’s Hot Dog Palace. Voi hyvinkin olla, että ristin Columbuksen Cool-umbukseksi juurikin täällä – siistimpää hodariravintolaa kun saa ainakin minusta etsiä. Estetiikka sikseen, myös hodarit olivat Dirty Frank’sissa oivalliset! Kaiken saa halutessaan myös vege- tai vegaanisella nakilla.

Paikan ainoa negatiivinen puoli oli oikeastaan sen mittava lista. Miten voi ihminen ikinä päättää mitä täällä söisi tietäen, ettei voi käydä täällä päivittäin kunnes kaikki listalta on testattu? Kauheat paineet valita oikein 😀 Mutta otit mitä otit, älä jätä iki-ihania deluxe tater totseja tilaamatta!

Deluxe Tot-chos & hodari, joka saattoi olla Pittsburg Princess tai sitten ei. Valitseminen oli niin vaikeaa että en enää edes ole varma mitä valitsin!

The Bottle Shop

Seuraavaksi matkamme vei Victorian Village -alueella sijaitsevaan The Bottle Shop -olutkauppaan/cocktailbaariin. Estetiikka taas sikseen (IHANA sisustus!), tässä paikassa oli älyttömän hyvä olutlista. Putiikin puolellakin vierähti taas tovi. Maistelimme paikallisia oluita setin ja kun silmiini osui Dill Pickle Gose niin olihan sekin maistettava. Suolakurkkuolut oli niin hyvää että ostin sitä lopulta myös kotiinvietäväksi!

Lähiöelämää

The Bottle Shopin kaltaisia omaperäisiä ja hurmaavia baareja oli tosiaan tämä kaupunki täynnä. Vastapainoksi vierailimme toki myös muutamassa perinteikkäämmässä lähiöpubissa, joissa Juusokin aikoinaan istui. Clintonvillessä sijaitseva Bob’s Bar tituleera olevansa “The Cultural Hub Of The Midwest!” ja mikäs minä olen siihen vastaväittämään. Bob’s Bar erikoistuu oluisiin ympäri maailman ja mikäli mieleesi on ns. olutmaailmanmatkailu, saat baarista oman passin johon voit merkitä kaikki maat joissa olet “vieraillut”.

Toinen Clintonvillen helmi on O’Reilleys Pub. O’Reilleys on Juuson mukaan “oikea korttelipubi” – hyvässä ja pahassa. Paikka, joka on ollut sijoillaan ikuisuuden ja jossa käy asiakaskuntaa laidasta laitaan. Olin kuullut tästä baarista pitkät tarinat jo etukäteen ja erityisesti näissä jutuissa kiehtoi baarin listalta löytyvä legendaarinen pepper burger. Sen kuulemma tietää vielä seuraavanakin päivänä syöneensä, hehheh… Pakkohan se oli siis varoituksista huolimatta maistaa. Pepper burger on nimensä mukaisesti pippurinen, sillä pihvi on kauttaaltaan kuorrutettu pippurirouheella. Hyvää! Kuvat jäivät tästä episodista kuitenkin ottamatta. Alla siis tunnelmia vain Bob’s Barista.

Bob’s Bar

White Castle

Sen verran huonoa on muuten niin kivasta kaupungista sanottava, että jalankulkijan kaupunki Columbus Ohio ei ole. Majoittajamme ajeluttivat meitä joka päivä ympäri kaupunkia ja oma roolini oli lähinnä istua takapenkillä ihmettelemässä mihin milloinkin olimme oikein menossa. Sen kerran kun jalkauduimme Juuson kanssa kampuksen alueelle, kaupungin julkisen liikenteen tila kävi nopeasti selväksi: bussiliikennettä toki on mutta sen verkosto on harva, vuoroväli pitkähkö ja pahimmassa tapauksessa bussi ei edes pysädy pysäkille (tai ehkä kyse oli vain siitä että juuri meitä ei haluttu kyytiin?).

Niinpä olen todella kiitollinen Juuson läheisille, jotka meitä kierrättivät autollaan kaikkialle. Lisäbonus autossa istuskeluun on nimittäin tietysti Drive-In visiitit! Moni tietääkin, että Columbus on olutkaupunki: Budweiser-oluen synnyinkoti. Täällä on kuitenkin ollut jo yli puoli vuosisataa myös Amerikan ensimmäisen hampurilaisketjun, vuonna 1921 perustetun White Castlen pääkonttori.

Impossible Slider

Ensikosketukseni tähän purilaisketjuun tapahtuikin juuri autokaistalla. White Castlen erikoisuus on sliderit, pikkuiset minikokoiset burgerit jotka litistetään lastalla paistaessa ja tarjotaan neliskulmikkaasta sämpylästä. Näitä pikkuisia burgereita myytiin aikoinaan viidellä sentillä 1940-luvulle asti ja hinta pysyi kymmenessä sentissä vielä vuosia sen jälkeen. Eivätpä ne paljoa maksaneet vieläkään…

White Castle on myös ensimmäinen paikka, jossa maistoin Suomen tänä vuonna vallannutta vegaanista feikkilihaa. Nämä erilaiset lihaa hyvin aidosti imitoivat kasviproteiinipihvit, kuten Beyond Meat, Incredible Burger ja Moving Mountains, eivät ehkä sovi parhaiten tällaiseen litistettävään smashburgeriin. Jos koko ihmeellisyyden juju on maun ohella pihvin mehukas ja punertava sisus, tuote on ehkä parempi litistelemättä? Eipä sillä, hyvin meille upposi se Impossible sliderkin.

Pikavisiitti 50-luvulle…

Muinaisista hampurilaishalpuuksista todistaa Ohio History Center -museon sisältä löytyvä White Castle -seinä. Samaisessa museossa pääsee muuten myös aikahyppäämään 1950-luvulle astumalla sisään täysin sisustettuun 50-luvun asuntoon. Itseäni kiinnosti erityisesti keittiöstä löytyvä reseptikirja, josta kuvasin talteen useammankin sivun vastaisuuden varalle 😉 Museo oli kaikin puolin kiinnostava, suosittelen lämpimästi! Mikäli museot ovat muutenkin juttusi, käy ihmeessä myös kampukselta löytyvässä Wexner Center for the Artsissa.

…ja Etiopiaan.

Autoilevalle matkalaiselle suosittelen vielä visiittiä kauempaa lähiöistä löytyvään etiopialaiseen Addis ravintolaan. Cleveland Avenuelta Westbrookista löytyvä pikku ravintola oli yksi parhaista makuelämyksistäni Columbuksessa. Ruoka oli suorastaan niin hyvää, että rikon omaa kirjoittamatonta sääntöäni olla julkaisematta blogissani kuvia joita ei ole huolellisesti editoitu. Alla todellinen kännykkäräpsy, mutta muita kuvatodisteita ei valitettavasti ole.

Lähiöissä ympäriinsä ajalemisessa on puolensa – Addis niistä yksi, alapuolinen näky toinen. Täällä näkyy elämä.

Seventh Son

Kuten jo aiemmin mainitsin, Columbus on olutkaupunki. Ei vain sen Budweiserin takia, vaan lukuisten kiinnostavien ja kokeellisten pienpanimoiden! Ykkösenä näistä Juuson entinen vakiopaikka Seventh Son Brewing jossa hän usein myös toimi DJ:nä. Juuson Suomeen muuttaessa tämä Italian Villagessa sijaitseva panimo oli vielä pieni ja yksikerroksinen. Nyt paikka on valtava ja levittyy kahteen kerrokseen. Panimolla menee selvästi siis hyvin eikä ihme, kaikki maistamani oli erinomaista ja tila upea.

Lisää olutta!

Muitakin maltaan ja humalan lahjoja maailmalle Columbuksesta löytyy: Vitsikkäästi nimetty Hoof Hearted, The Land-Grant, The Wolf’s Ridge ja hapanoluisiin erikoistunut Pretentious Barrel House nimetäkseni muutaman. Siman ystävien kannattaa ehdottomasti suunnata Brother’s Drake meaderyyn. Ostimme sieltä mukaan kotiin älyttömän ihanan PB&J -siman (peanutbutter and jelly!).

Naapurikaupunki Athensin panimoita olen bongannut täältä koti-Suomestakin: Jackie O’s panimon tuotteita löytyy nimittäin Pien Bottle Shopista! Niin… ja löytyyhän Columbuksesta myös maailman ensimminen craft beer hotelli! Brewdogin The Doghouse ei valitettavasti ollut visiittimme aikana vielä avautunut, muuten olisin varmasti vaatinut yhtä yötä hotellissa vaikka kotimajoituksemme täydellinen olikin.

Hoof Hearted: tyylikäs meininki!

Hoof Hearted vet piste kotiin viimeistään tässä vaiheessa: televisiossa pyöri Hot Tub Time Machine.

The Table

Viimeisenä iltanamme istuimme vähän fiinimpään pöytään. Short North alueelta löytyvä The Table on sisustettu nimensämukaisesti uniikeilla pöydillä. Ruokalistalta löytyy lähiruokaa ja farm to table -ideologiaan perustuvia jaettavia annoksia. Täällä syömäni bruschetat, täydellisesti paistetut kampasimpukat ja katkaravut olivat erinomaisia, mutta erityisesti mieleeni jäi paikan dirty martini. Kun sanoin pitäväni martinistani erityisen likaisena, sain todellakin sitä mitä tilasin. Kun baarimestari katsoi juoman olevan tarpeeksi likainen, hän laittoi sekaan vielä kerran kiellon päälle oliivilientä. Ah, parasta ikinä!

Siinä se ilta sitten kuluikin: Juuso soitteli levyjä ja minä istuin baaritiskillä. Ei hullumpi tapa viettää viimeistä iltaa Cool-umbuksessa!

The Table

UKKELI maailmalla

Very dirty martini

Viimeinen vinkki!

Mikäli olet Juuson kaltainen levyjen keräilijä, vinkataanpa vielä Juuson rakkain levykauppa maailmassa: Used Kids Records. Veikkaisin että kaikista vierailemistamme paikoista tämä on se Juusolle tärkein, joten on vain oikein mainita se tässä jutussa vaikka ruokablogia kirjoitankin.

Hei hei Columbus Ohio.

Ikävä jäi! Alapuoliset kuvat otti Juuson sydänystävä ja toinen majoittajistamme Ryan. Mikäli jäit vielä epäilemään Columbuksen cooliutta, suosittelen kurkistamaan Ryanin Instagramiin – Ryan dokumentoi lukuisilla kameroillaan paikallista elämää taltioiden tilanteita, ihmisiä ja paikkoja erehtymättömällä tyylillä. Ikävä jäi häntä ja kaikkia muita Juuson rakkaita kohtaan, joita vierailullamme tapasin. Mitäpä on cooleinkaan kaupunki ilman ihmisiä?

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

by Juulia on May 19, 2019 0 Comments

Kaupallinen yhteistyö Kulttuuritehdas Korjaamo & CoolHead Brew

Tänään ruokalistalla vegaaninen hodari jonka viimeistelee vadelmaketsuppi sekä salmiakkimajoneesi, lasissa hodarin makumaailmaa inspiroinut hapanolut: CoolHead Brew Salted Liquorice Raspberry Sour.

Hapanolut ♥

Jos olet yhtään olutihmisiä, et ole todennäköisesti voinut välttyä termiltä hapanolut. Hapanolut on ollut oluttyylinä nouseva trendi jo useamman vuoden, jona aikana kotimaisistakin panimoista moni on laajentanut tuotevalikoimaansa happamien pariin. Kun viitisen vuotta sitten happamia sai vielä metsästää lähinnä ulkomailta ja muutamasta valikoidusta baarista, niin nyt on jos jonkinlaista gosea, berliner weisseä ja souria tarjolla ihan peruskuppilasta lähikauppaan. Happamien ystävä kiittää!

Koen, että hapanolut on noussut suosioon maailmalla kutakuinkin samaan aikaan kuin alkuviinitkin. Molempia valmistetaan villeillä hiivakannoilla ja molemmat ovat juomia, joiden joukosta löytyy todella erikoisia makuja sekä suurta hajontaa: on helppoa, kevyttä ja raikasta, mutta on myös tallimaisuutta, nahkaisuutta, haisulijuustomaisuutta… erilaisia makuja, jotka ovat vaikempia ja monelle myös oudompia kokemuksia viinissä tai oluessa. Omasta mielestäni sekä hapanoluet että alkuviinit ovat kuitenkin valtavan kiinnostavia juomia, joiden laajasta ja monipuolisesta makuskaalasta jaksan olla aina yhtä innoissani. Silloinkin, kun vastaan tulee se vaikeampi maku 🙂

Hapanoluista ystävilleni kertoessani kohtaan usein saman kysymyksen: mitä se hapanolut oikein on? Hapan olut ei mielikuvana ehkä ole Suomessa siihen stereotyyppisimpään olueen eli lageriin lähinnä tottuneelle mikään houkutteleva ajatus. Ja vaikka oluesta olisi jo kokemusta enemmänkin, oluttyylien laaja kirjo voi silti vaikuttaa ylivoimaisen monimutkaiselta. On pintahiivaa ja pohjahiivaa, alea, bitteriä, stoutia, lageria, saisonia, gruitia, pilsneriä, souria… Ja olikos ne gueuze ja gose eri asioita vai samaa tavaraa? Pikkuhiljaa asiat alkavat selvitä, mutta ainakin itselläni on usein tunne, että mitä enemmmän opin, sitä enemmän tuntuu siltä etten oikeastaan tiedä mistään vielä mitään.

Olutmaailma on kuitenkin kiitollinen tutkimusretkeilyn kohde: kun kaikki makuaistiin liittyvä kerran minua niin kiinnostaa, löytyy oluiden parista jatkuvasti uusia jännittäviä makuelämyksiä. Harvoin tilaan baarissa samaa olutta kahdesti jos tarjolla on jotain jota en ole maistanut. Niinpä avoimin mielin maistellen olen pikkuhiljaa oppinut ja omaksunut asioita, joiden avulla olen löytänyt ne itselleni kaikkein omimmat oluttyylini ja tiedän myös mitä välttää. Mielipiteet ja makutottumukset myös kehittyvät matkan varrella 🙂 Hapanoluet ovat kuitenkin siinä poikkeuksellinen oluttyyli, että niihin rakastuin ensimmäisenä ja niitä rakastan edelleen eniten. Siksipä kokosinkin teille tänään pienen hapanolut aiheisen sanaston 🙂

Sanaston jälkeen tietoa Pohjoismaiden ensimmäisestä hapanoluisiin keskittyneestä olutfestarista Sour Spring Break!

Pieni hapanolut -sanasto:

Lambic ja gueuze:

Lambic on yksi vanhimmista oluttyyleistä jota valmistetaan vain Belgiassa. Lambic on nimisuojattu spontaanikäynyt pintahiivaolut. Sen valmistuksessa ei käytetä teollista hiivaa, vaan ilmassa olevia luonnollisia villihiivoja. Lambicissa on 30-40% mallastamatonta vehnää ja humalat, joita lambiciin lisätään ovat vanhennutettuja. Vanhat humalat eivät tuo olueen humalan katkeruutta eivätkä sen aromejakaan, vaan niiden rooli on suojata olutta vääränlaisilta hiiva- ja bakteerikannoilta. Käymisen alettua lambic kypsyy tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä yhdestä kolmeen vuotta.

Nuori lambic on hiilihapoton ja erittäin hapan olut. Nuorta eli alle vuoden ikäistä lambicia harvemmin sellaisenaan edes juodaan, vaan lambicin annetaan mieluummin kypsyä useampia vuosia tynnyrissä ja/tai siihen sekoitetaan mausteita, kuten kirsikoita (kriek), vadelmia (framboise) tai sokeria (faro).

Gueuze syntyy sekoittamalla nuorta ja vanhempia lambiceja eri suhteissa yhteen. Gueuze (kirjoitetaan myös geuze) käy läpi hiilihappoja tuottavan pullokäymisen. Lopputuloksena on moniulotteinen ja kuivan hapan maku, josta voi löytyä esim. sitrusaromeja, omenaista kirpeyttä, tallimaisuutta, kuivan valkoviinin kaltaisuutta sekä tammea. Gueuze on yksi niitä oluttyylejä, jotka kehittyvät varastoitaessa laadukkaiden viinien tapaan ja tyypillisesti se pullotetaankin samppanjakorkilla varustettuun 0,75l pulloon.

Berliner Weisse:

Berliner weisse on saksalainen hapan vehnäoluttyyli, joka saa happamuutensa maitohappobakteerista. Berliner weisse on vanha oluttyyli, jota myös “pohjoisen samppajaksikin” on kutsuttu 🙂 Se on alkoholiprosenteiltaan tyypillisesti hyvin mieto (3-5%) ja perinteisesti sitä on tarjoiltu maustettuna erilaisilla makusiirapeilla.

Vaikka vielä 1800-luvulla berliner weisse oli Berliinin suosituin alkoholijuoma, viime vuosisadalla se meinasi kadota kokonaan. Pikkuhiljaa se on kuitenkin taas noussut ajakohtaiseksi oluttyyliksi jota tehdään ympäri maailman. Berliner weisseä maustetaan nykyään monesti varsin kokeellisesti. Itse olen juonut mm. hapankaalilla hapatettua berliner weisseä sekä maistellut esim. kahvilla, punajuurilla ja jopa oliiveilla maustettuja versioita tästä tyylistä. Berliner weisse on lempparityylejäni sen raikkauden, miedon happamuuden ja kepeyden vuoksi 🙂

CoolHead Brew Sea Betrayed Us gose oli viime kesänä sekoittelemani bloody mary gosen oleellinen raaka-aine 🙂

Gose:

Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigistä. Gose on suodattamaton pintahiivaolut, joka maustetaan perinteisesti korianterin siemenillä ja tehdään perinteisesti Leipzigin läpi virtaavan Goslar-joen suolaisesta vedestä. Maultaan gose on sitrusmaisen hapan ja humalaa tyylissä käytetään vähän. Gose muistuttaa maultaan hieman suolaista versiota berliner weissestä, mutta se on alkoholiprosenteiltaan yleensä hieman korkeampi (n. 5%).

Gosen valmistus meinasi berliner weissen tavoin loppua 1900-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolella perinnettä on onnistuneesti elvytetty. Nykyään gosekin on tyyli, jonka maustamisella tunnutaan leikittelevän ja kokeilevan yhtä reippaasti kuin berliner weisselläkin. Omaan suuhuni on päätynyt mm. sammalta, merilevää, thai-chilejä, sitruunaruohoa, kuusenkerkkiä kuin sieniäkin sisältäviä gose-oluita. Kokeellisesti maustetut goset ja berliner weisset ovatkin suuresti mieleeni, jännien makuyhdistelmien ja happaman ystävä kun olen!

Sour Ale & Wild Ale:

Sour ale ja wild ale ovat termejä, joita usein käytetään iloisesti sekaisin ja keskenään vaihdellen. Wild Ale eli “villi olut” ei kuitenkaan aina ole välttämättä hapanta ja sour ale eli hapan olut taas ei aina välttämättä ole villiä. Wild ale valmistetaan joko kokonaan tai osittain luonnon omilla villihiivoilla. Villihiivat tuottavat oluen makuun monesti happamuutta, mutta välillä ihan vain erilaisia tallimaisia ja funkyjä aromeja (jotka ovat tyypillisiä villille Brettanomyces-hiivalle). Jotkut wild alet ovat siis happamia, toiset taas eivät. Sour ale -kategorian oluet sen sijaan ovat nimensä mukaisesti happamia.

Nordic Sour:

Nordic Sour on pohjoismaiden luonnosta inspiraationsa ammentava uusi oluttyyli joka kattaa erilaisia tapoja valmistaa raikkaita mixed fermentation -hapanoluita. Termin on lanseerannut kotimainen CoolHead Brew ja sen toivotaan laajenevan ja vakiintuvan yleiseen käyttöön 🙂

Sour Spring Break

Hapanoluita on nykyään tosiaan kiitettävän laajalti tarjolla niin olutravintoloissa, Alkoissa ja ihan ruokakauppojen hyllyissäkin, mutta omasta mielestäni paras paikka oluiden maistelulle on monesti olutfestari. Oluita on festareilla tarjolla moneen lähtöön ja vieläpä maistelukokoisina annoksina, joten erilaisten tyylien ja makujen pariin pääsee helposti. Maistelukokoinen annos on itselleni tosi tärkeä: en maistele oluita humaltuakseni, joten mitä pienempi annos sitä useamman oluen voin maistaa ilman että joudun kaatelemaan arvostamieni ammattilaisten tuotteita viemäriin. Festareilla saa kattavan vaikutelman olutmaailman monimuotoisuudesta ja pääsee usein tutustumaan myös eri panimoiden kokeellisempiin viritelmiin. Lisäksi festareilla on läsnä panimolla työskenteleviä tietäjiä, joilta voi suoraan kysyä kaikki ne mielessä pyörivät kysymykset.

Tässä kuussa hapanoluista kiinnostuneita hemmotellaan, sillä Korjaamolla järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen hapanoluisiin keskittynyt festari Sour Spring Break. Järjestävänä tahona on Korjaamon ohella omasta mielestäni Suomen kiinnostavin hapanoluita valmistava panimo, CoolHead Brew. Viime kesänä samalla tiimiillä järjestettiin Craft Beer Garden Festival, tammikuussa taas Craft Beer Winter Wonderland ja molemmat tapahtumat olivat omasta mielestäni Suomalaisen olutfestaritarjonnan parhaimmistoa niin oluiden kuin tunnelmankin osalta. Odotankin siksi toukokuun viimeistä viikonloppua innolla!

CoolHead Brew

CoolHead Brew on kuratoinut Sour Spring Breakin olutkattauksen tämän hetken kiinnostavimmista ulkomaisista ja kotimaisista panimoista, mutta tiedossa on muutakin kuin sitä itseään: “Olutfestivaaleissa voi olla kyse myös kulinarismin, hauskanpidon ja kaupunkikulttuurin liitosta” kertoo Aleksi Saikkonen, CoolHead Brew’n markkinointi- ja kehityspäällikkö festareiden tiedotteessa. Kun tiedossa on mm. olutbingoa, massiivinen pallomeri sekä Italodiscoa soitteleva DJ, en lausuntoa lainkaan epäile 🙂

Oleellisinta olutfestareilla on kuitenkin tietysti olut ja sitä on tarjolla kiinnostava kattaus kotimaan ja Euroopan lupaavimmilta panimoilta. Mikä parasta, järjestäjien mukaan panimoita valitessa tärkeää on myös ollut se, että paikalle saapuu panimomestareita eikä vain maahantuojan edustajia. Eli nyt ne kaikkein eniten mietityttäneet hapanolut -kysymykset sitten kehiin!

Sour Spring Break jakautuu kahdelle päivälle, joista kumpikin on jaettu vielä ruuhkautumisen välttämiseksi kahteen sessioon. Tila tyhjennetään sessioiden välillä. Toisin kuin useimmilla kesäfestareilla, säästä ei tarvitse tällä kertaa murehtia. Jos aurinko hellii, tapahtuma laajenee Korjaamon vihreälle pihalle … ja jos räntäsade uhkaa, tapahtuma järjestetään sisätiloissa. Ruuasta vastaa Korjaamo Bar & Kitchen ja tiedossa on kesäisiä grilliherkkuja niin sekaaneille kuin kasvissyöjillekin.

Lakritsinen vadelmaketsuppi = kesän jännin kastike?

Salmiakkia ja vadelmaa

CoolHeadin uutuus, Salted Licorice Raspberry Sour on loistava esimerkki panimon rohkean kokeilevasta tyylistä sekä oluesta, jollainen vetoaa minuun. Tämä salmiakilla ja vadelmilla maustettu nordic sour on nimittäin ihanan raikas, aidon vadelmainen ja juuri sopivan hapan sour, miellyttävä juoma sellaisenaan nautittavaksi, mutta varsin toimiva myös ruokajuomana. Raakalakritsin maku täydentää vadelman marjaista intensiteettiä kiinnostavasti eikä sen lakritsin kanssa muuten ole ujosteltu!

CoolHeadilla on tapana tuottaa erilaisia olutprotoja varsinkin panimon omiin tapahtumiin ja protot ovatkin heille tärkeitä tuotekehityksen kannalta. Esimerkiksi Salted Licorice sai protovaiheessa niin hyvän vastaanoton, että se päätettiin ottaa isompaan tuotantoon … ja nythän se sitten onkin panimon kevään kärkituote. Sour Spring Break -festareilla kannattaakin siksi käydä testaamassa ainakin kaikki CoolHeadin protot, joita siellä on tarjolla neljä 🙂 Sain kurkistaa tapahtuman olutlistaa etukäteen ja tiedossa on myös paljon muuta jännittävää!

Sour Spring Break 2019 -tärppini

CoolHead Brew (FI): Experimental 1: Pear, Walnut, Experimental 4: Cocoa, Orange, Ancho chili
Bakunin (RUS): Amphiprion, Sea Buckthorn Sour Ale
Brekeriet (SWE): Nova Bruin sekä Vild Viola (molemmat julkaistaan festareilla) – Brekeriet on lempipanimoitani ja varsinkin Vild -sarjan oluet ovat mielee
Ca’ del Brado (ITA): Zena – jos tarjolla on 6-8 kk tynnyröity “wild gose” en jätä sitä taatusti väliin!
Fiskarsin Panimo (FIN): Floridus – 1 year oak barrel aged Flanders Red
Penyllan Brewery (DEN): kaikki 😀

Hapanoluiden maistelun väliin suosittelen visiittiä “shame/haze” nurkkaan, josta lasiini ottaisin ainakin FUERST WIACEK Fire In The Disco IPA sekä CoolHead Summer In Vermont DIPA -oluet. Toki myös veden juonti on suositeltavaa 🙂

Koska rakastan kokeellisesti maustettuja oluita ja imen maistamistani kiinnostavista oluista usein inspiraatiota myös ruuanlaittoon, kokkasin Salted Licorice Raspberry Sourin henkeen hodareita. Olut on loistava raaka-aine monessa ruuassa suolaisesta makeaan ja niin on myös tämä vadelmainen hapanolut, josta syntyi tällä kertaa hodareiden kruunannut vadelmaketsuppi!

Vadelmaketsuppi

Valmista ketsuppia n. 2½ dl

200 g pakastevadelmia

1 reilun kokoinen valkosipulinkynsi (n. 5g)

muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä (n. 5g)

pieni salottisipuli (n. 20g)

2 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta (*

½-1 tl raakalakritsijauhetta

1 -2 rkl soseutettua chipotlechiliä adobo-kastikkeessa

n. ½ tl suolaa

½ tl jauhettua mustapippuria

2-3 rkl muscavadosokeria / ruokosokeria / fariinisokeria

3 rkl laadukasta ketsuppia

2 tl soijakastiketta

*) Mikäli et raaski käyttää olutta ketsuppiin, voit korvata oluen vedellä, johon sekoitat 2 tl omenaviinietikkaa.

Mittaa kaikki raaka-aineet kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä noin kolme varttia, soseuta ja siivilöi kastike (näin saat vadelman siemenet pois seasta). Mikäli et ole kovin tulisen ystävä, laita chipotlea alkuun vähemmän ja lisää sitä vähän kerrallaan. Samoin voi toimia raakalakritsin ja sokerin kanssa – makeutta ja lakritsisuutta on helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Säilytä vadelmaketsuppi jääkaapissa.

Vadelmaketsuppi sopii jos jonkinlaisen grilliherkun kaveriksi, mutta itse laitoin sitä tällä kertaa vegaanisen hodarin mausteeksi. Hodariin päätyi vadelma-salmiakkiteeman mukaisesti salmiakkimajoneesia, anismaista thaibasilikaa, tuoretta fenkolia sekä rapeaksi paistettuja bataattiranskalaisia. Rakastan raakalakritsin anismaista ja lämmintä aromia ja lempimausteitani monessa ruuassa ovatkin tähtianis sekä fenkolinsiemenet. Niinpä tämän hieman erilaisen hodarin makumaailma kolahtaa itselleni mitä parhaiten. Hyvin se onneksi maistui myös testiryhmälleni!

Vadelma-lakritsi hodarit

4:lle

4 hodarisämpylää

4 ruokavalioosi sopivaa savuista/tulista hodarinakkia (itselläni oli käytössä savuinen vegaaninakki)

500 g pakastettuja tai itse tehtyjä bataattiranskalaisia

1 tuore fenkoli + 1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

ruukku thaibasilikaa

1-2 vartta kevätsipulia

n. 1 dl vadelmaketsuppia

Salmiakkimajoneesi:

4 rkl ruokavalioosi sopivaa majoneesia (itselläni oli käytössä kaupan vegaanimajo)

n. 1 tl suolaista raakalakristijauhetta / salmiakkijauhetta / muutama murskattu Lakrisal-pastilli

Viipaloi fenkoli ohuelti esim. mandoliinilla. Mausta oliiviöljyllä ja suolaripauksella. Sekoita lakritsi/salmiakkijauhe tai murskatut Lakrisal-pastillit majoneesiin. Paista bataattiranskalaiset rapeiksi. Lämmitä käyttämäsi nakit ja sämpylät ja sivele sämpylöille salmiakkimajoneesia. Nosta sämpylälle sitten reilusti fenkolia, thaibasilikaa, muutama rapea bataattiranskalainen sekä käyttämäsi nakki. Kruunaa hodari vadelmaketsupilla ja kevätsipulilla, tarjoile loppujen bataattiranujen kera. Ruokajuomaksi oma valinani olisi tietysti hapanolut 🙂

Sour Spring Break 24.-25.5.2019

Korjaamohalli
Töölönkatu 51 B

Sessiot:
PE 24.5. klo 14–18 & klo 19–00
LA 25.5. klo 14–18 & klo 19–00

Ennakkoliput: 9 € (iltapäivä) / 11 € (ilta)
Liput ovelta: 14 €

Juomalipukkeet: 3 € (annos 10/15cl riippuen tuotteesta)

Sour Spring Break -tapahtuma löytyy myös Facebookista

Lähteitä: Olutwiki, Olutkellari -blogi, Lambic.info, The Beer Connoisseure, Mikko Salmi: Olut! sekä Anikó Lehtinen: Niin Monta Olutta kirjat

♦

HUOM! Valviran ohjeistuksen mukaisesti en voi julkaista alkoholiin liittyviä kommentteja, mutta olisi todella hauska kuulla mitä mieltä olette vadelmaketsupista ja kokeellisesta hodariviritelmästäni!

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

by Juulia on October 29, 2018 2 Comments

Ruokahullun Kallio

Tätä juttua on tehty pitkään ja hartaasti, niin kuin rakkaiden asioiden kanssa tuppaa käymään. Nyt se on vihdoin valmis, joten ei muuta kuin asiaan: ruokahullun Kallio, ravintolat, baarit … ja muutamat muut tavat keventää kukkaroaan löytyvät nyt kootusti täältä! Mutta otetaanpa alkuun ensin pieni pohjustus. Miksi se Kallio onkaan minulle niin rakas?

Koska olen tätä näpytellessäni syyslomalla, kerrottakoon ensiksi rakkain lomatraditioni: pyhiinvaellus Kallioon. Jollen lomallani vietä edes muutamaa tuntia haahuilemalla päämäärättömästi Kalliossa, ei loma oikein tunnu onnistuneelta. Kallio on onneksi sellainen lähimatkailukohde, että haahuilu siellä onnistuu myös arkena. Ei muuta kuin ratikkaan tai metroon työpäivän päätteeksi ja ulos Hakiksessa. Siitä eteenpäin sitten vain katsotaan, mihin nenä sillä kertaa osoittaa! Omassa tapauksessani se osoittaa useimmiten kahville, koluamaan kirppiksiä, tai ehkä jopa lasilliselle natuviiniä. Joka tapauksessa aina kun koukkaan kotimatkalla Kallion läpi – ihan vaikka vain pikaisestikin – saavun kotiin hyväntuulisena.

♥ Kalliossa on taikaa! ♥

Kalliohaahuilu

Kalliossa haahuilu on tapa, joka pohjaa vuosiin, jolloin asustelin Viidennellä Linjalla. Niihin aikoihin Good Life Coffee vasta avasi ovensa kulman taakse pikku yksiöstäni ja Vaasankadulta löytyi vielä enemmän rehellisiä juottoloita kuin ravintoloita.

Olin tuolloin vastaeronnut ja muuttanut muutaman vaatteilla täyteen sullotun jätesäkkini kanssa pieneen vuokrayksiöön ison korttelisisäpihan keskelle. Vaikka olen aina viihtynyt paljon itsekseni, kaipasin kuitenkin välillä hieman ihmisten pariin … ja Kalliossahan se on helppoa! Riitti että astui ovesta ulos ja lähti kävelemään johonkin suuntaan, niin koki jo olevansa ihmisten ilmoilla vaikka olisi yksin tallustellutkin. Kalliossa on elämää ja tekemistä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, olit sitten itseksesi tai kaverin kanssa.

Yksi näistä korteista on mun tekemä ja GLC:hen lähettämä… arvaatko mikä?

Kallion ravintolat ja baarit olen tietysti kolunnut jo parikymppisenä opiskelijana ja onhan siellä myös on asunut moni ystävistäni sekä entisistä kumppaneistani. Tutumpaa, rakkaampaa ja muistorikkaampaa aluetta ei minulle Helsigistä juuri löydy!

Kun eräs lukija sitten pyysi minua tekaisemaan sellaisen “Kallio, ravintolat ja baarit Vaimomatskuu -tapaan” -postauksen, innostuin ideasta heti. Eipä tarvinnut kuulkaa edes erikseen lähteä kuvaamaan rakkaita kortteleita kuvamateriaalin perässä, kunhan kaivelin vähän arkistojani. Hetkessä kasassa oli 50 kuvituskuvaa tälle jutulle … ja tajusin, että tästä ei ehkä tulekaan ihan niin pientä juttua, ellen pidä itseäni kurissa!

The Way way, my way.

Niinpä parasta lienee, että kerron lempikohteeni Kallion huudeilta teille ihan listan muodossa. Vaikka lähden Kallioon yleensä sen kummemmin päämäärää suunnittelematta, johonkin yhdistelmään seuraavia kohteita kuitenkin aina päädyn! Lista on toooooosi pitkä, joten otetaanpa alkuun omat TOP 5 -paikkani ja jatketaan sitten listausta otsikoilla Kallio ravintolat ja baarit sekä Kallio shoppailu ja kulttuuri.

Ruokahullun Kallio ravintolat & baarit TOP 5:

Good Life Coffee:

Kalliohaahuilupäiväni ei ole koskaan täydellinen ilman visiittiä entiseen kantakahvilaani. Good Life Coffee on lomien pyhiinvaelluskohteeni numero 1 ja ihan syystä. Siellä on loistavaa kahvia, ihania leivonnaisia, herkkuleipiä, ihana henkilökunta, superkooleja oheistuotteita (omistan kaksi Good Life Coffee -kassia, yhden paidan, kaulahuivin, kolme kahvimukia sekä yhden megahienon Sami Viljannon kuvittaman emalimukin) ja koska en ole ainoa tämän paikan entisistä tai nykyisistä kantiksista, GLC:ssä törmää yleensä vielä tuttuihinkin. Lisää rakkaudestani Good Life Coffeehen mm. täällä ja täällä.

WINO:

Ykkösvalintani aina kun nälättää ja olen vähänkään oikealla suunnalla. Winon baaritiskiltä löytyy yleensä aina paikka yhdelle/kahdelle – varsinkin kun on liikkeellä melko aikaisin illasta, kuten minulla yleensä on tapana. Joskus käyn Winossa yksikseni ihan vain lasillisella jotain ihanaa alkuviiniä, joskus vedetään Juuson kanssa pitkän kaavan kautta. Kummassakin tapauksessa Winosta poistuu aina tyytyväisenä. Winosta olen kynäillyt myös ihan oma postauksensa!

WAY:

Huipputiimin huippupaikka Karhupuiston kupeessa – Lauri, Lauri, Toni ja Toni (GLC, Grön, LetMe) avasivat tänä syksynä tämän ihanan leipomo/viinibaarin, joka tarjoaa upeita natuviinejä sekä pientä purtavaa (tyyliin keltajuurta, seljankukkaa ja ankanmunan keltuaista tai burrataa kermalla ja tillillä). Leipomossa leivotaan tolkuttoman hyvää hapanjuurileipää ja fermentoitua perunaleipää, joita tarjoillaan aamusta asti yksinkertaisuudessaan erinomaisten lisukkeiden kera (voita, pehmeäksi keitettyä munaa, comté-juustoa, maalaiskinkkua…).

Way on ollut auki vasta tovin verran, mutta siitä on tullut jo monen suosikki – myös minun. Ei ihme, kun tämän paikan tekijätiimi vastaa myös lempikahvilastani, lempiravintolastani ja tuovat maahan ah niin ihania natuviinejä… Ei, ylisanat eivät tämänkään paikan kohdalla lopu minulta kesken!

The Bull and The Firm:

Tämä tyylikäs ja rento cocktailbaari Kulmavuorenkadulla on nopeasti vienyt sydämeni. Käyn täällä erityisesti cocktailhammasta kolottaessa, sillä lista on täynnä klassikkoja (Boulevardier, Old Fashioned, Dirty martini, Martinez…). Lyhyeltä ja ytimekkäältä viinilistalta löytyy tosin jotain myös natuviinien ystävälle. Ruokaakin täältä saa! Annokset ovat maukkaita, kiinnostavia ja sopivan pieniä cocktaillasin kylkeen.

Panema:

Kun omasta mielestäni Suomen kiinnostavin panimo CoolHead Brew avasi baarin Kallioon, oli tällä naisella kieli pitkällä. Monesti paikat joille olen asetettanut kovat odotukset osoittautuvat pieniksi pettymyksiksi, mutta Panema on onnistunut kuitenkin vain parantamaan ensivaikutelmaansa! (Kiva kun oluita saa nykyään ostaa myös maisteluystävällisinä annoksina!)

Valikoimasta löytyy luonnollisesti runsain mitoin CoolHeadia, CoolHeadin tekemiä kiinnostavia yhteistyöoluita, sekä kaikenlaista jännää muilta pienpanimoilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olutta saa Panemasta ostaa nykyään myös mukaan ja siellä järjestettäviä kiinnostavia Tap Takeovereita kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Panemassa (kuten melkein missä tahansa) istun mieluiten alkuiltapäivästä, siihen aikaan siellä saa yleensä olla aivan omassa rauhassa. Viikonloppuiltoina meno on omaan makuuni turhan ahdasta 😀

Winosta löytyy pienellä rahalla upeita makuja!

Wino @ Wino

Good Life Coffee = ♥♥♥

Tunnelmallinen The Bull & The Firm

The Bull & The Firm osaa Dirty Martini -hommat!

Top vitosen lisäksi vietän paljon aikaa seuraavissa listaamissani paikoissa. Osassa käyn kulinaristisista syistä, osassa nostalgian tai paikan hengen vuoksi. Tätä listaa erityisesti olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, kun kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja baareja tuntuu avautuvan Kallioon harva se viikko ja niitä nostalgisiakin paikkoja on useamman vuosikymmenen varrelta! Tämän vuoksi listalta löytyvät nyt vain ne paikat, joista olen löytänyt itseni useasti viime vuoden aikana.

Kallio ravintolat ja baarit:

Lounaasta päivälliseen:

Döner Harju: lautanen, ei leipä. Annoskoko on sen verran suuri, että fiksu syö sen lautasen puoliksi kaverin kanssa … jolloin voi hetken kuluttua syödä jossain kulman takana vielä vähän jotain muutakin.
Roji: Tämä Kolmannen linjan sympaatiinen sushiravintola on vaivihkaa muuttunut vakiostopikseni näillä kulmilla nälättäessä.
Silvoplee: Silvopleen ruoka on ihan omaa laatuaan, ainakin tällaiselle ituperheen kasvatille. Ainoa ongelma täällä syömisessä on, että lautanen tulee poikkeuksetta ahdettua täydemmäksi kuin aluperin aikoi … ja koska ruoan hinta määräytyy painon mukaan, käy jokainen visiitti aina kukkarolle. Toisaalta, tämä ruoka on täyttä kultaa mitä tulee terveellisyyteen ja makuun.
Cella: Missäs muualla sen maksapihvin söisi? Cella on valintani 80-luvun kaipuuseen.
Väinö Kallio: Väinö on niin upeassa tilassa (Elannon vanhassa pääkonttorissa), että se vetää puoleensa jo pelkän miljöön puolesta. Väinössä on aktiivinen iltameininki ja kiinnostavia klubeja (esim. “Avautumisklubi” !!!) mutta itse olen toistaiseksi päätynyt Väinöön lähinnä lounasaikaan (siksi se löytyy toistaiseksi tämän otsikon alta).

Alkuillasta iltaan:

Tanner: Uusi ja lupaava tulokas Hämeentiellä – on alkuviiniä, on kiinnostava pizzalista, on monipuolisia DJ- ja livekeikkoja. On aamiaista ja lounastakin! Niin, ja levykauppa, jonne Juuson voi laittaa tutkimaan levyjä siksi aikaa, kun itse käsittelen ne 30 pizzasta ja viinilasistani ottamaani kuvaa.
Harju 8: Harjutorin kupeeseen elokuussa avattu rento ja tunnelmallinen ravintola, jossa on iltaisin meininkiä kuin aikoinaan Erottajalla konsanaan. Konstailemattomalta ruokalistalta löytyy klassikkoja kaalikääryleistä Rydbergin pihviin ja Ahvenanmaan pannukakkuun, viinivalikoimasta täälläkin natuja. Palvelu on täällä ollut kokemukseni mukaan vähän mitä sattuu, mutta viikonlopun illanviettoihin paikka on toiminut minulle hyvin.
Tenho Restobar: pizzaa ja cocktaileja, cocktaileja ja pizzaa – niin sekaanille kuin vegaanillekin. Tenhossa on usein myös kiinnostavia keikkoja!
Merikerho: Kesäiltoihin, MBarin kaipuuseen, kun ei ehdi risteilylle mutta drinksut laivan kannella olis silti kiva juoda.

Kun oikein todella valvotuttaa…

S iltanen/Kaiku/Kuudes lin ja/Post B ar : Silloin harvoin, kun jaksan valvoa yli puolen yön, se tapahtuu joko Siltasessa tai Kaikussa, harvemmin Kutosella tai uudessa tulokkaassa Post Barissa. Tätä ihmettä tosin yleensä edesauttaa, jos Juusolla tai muilla DJ-ystävilläni on näissä tiloissa kyseisenä iltana keikka 😀
Mä kikupla: ei, tänne ei tulla ns. artesaanipizzan perässä. Pienpanimo-oluita on turha kysellä. Halvempaa (ja ehkä kökömpää) Gin Tonicia saa etsiä (ja miksi edes joisit täällä muuta kuin tuopin?). Jostain syystä sinne Mäkikuplaan kuitenkin myöhäisillan nälän hetkellä usein päätyy. Mikäli sinullekin käy niin, kurkkaa nyt ainakin se kirjanvaihtohylly!

Näitä Väinö Kallion upeita ikkunoita on tullut tuijoteltua kadulta päin jo vuosikymmeniä. Vaihteeksi toisinpäin!

Tannerin Mustekala-pizzassa mm. pikkumustekaloja, katsuobushia ja n’dujaa.

Harju8

Kaupparavintola ÖL/UT

Syö, juo, mies, nainen

Nyt jos joku kuvittelee, että Kalliohaahuilupäiväni ovat yhtä jatkuvaa syömistä ja juomista vain, niin ähäkutti! Eivät ne ole… siis aina. Pääseehän siellä Kalliossa rahoistaan myös muilla tavoin 😉 Varsinkin vaatekaappini sisällöstä ainakin kolmasosa on Kallion Second Hand -putiikeista koluttu ja saahan sieltä kannettua kotiin myös kaikenlaista jääkaapin täytettä. Lisäksi Kalliosta löytyy silmänruokaa eli kivoja pikku gallerioita!

Tämäkin lista olisi voinut olla rutosti pidempi, ellen olisi päättänyt rajata ulos kaikkia niitä paikkoja (niin kivoja kuin ovatkin), joissa en ole viimeisen vuoden aikana käynyt edes kääntymässä. Listalla siis tälläkin kertaa vain paikkoja, joissa käyn aktiivisesti!

Kallio shoppailu ja kulttuuri:

Elokuvateatteri Riviera: oivallisia elokuvien mukaan nimettyjä cocktaileja ja supermukava leffateatteri (isot penkit, omat pöydät, ruokaa ja viiniä). Vessassa maailman hienoin Fight Club -saippua.
Frida Marina: Kallion parhaat vaatelöydöt bongaan täältä. En voi poistua tästä putiikista ilman jos jonkinlaisia second hand -ihanuuksia – itseasiassa vaatekaappini sisällöstä ainakin neljäsosa on löytynyt Frida Marinasta.
Ansa Second Hand: kun pitää saada kaunis ja yksilöllinen mekko … tai laukku … tai aurinkolasit … tai vain hipelöidän jotain ihanaa.
Soul Vintage: Americana -henkisiä vintagevaatteita ja kenkiä – farkkua, flanellia, printtiteepaitaa, vanhaa Marimekkoa, nahkatakkeja… jos olisin vähänkin koolimpi tyyppi, pukeutuisin vallan näihin vaatteisiin.
Fargo Vintage: yläpuolisen vastine vintagehuonekalujen suhteen. Jos olisin yhtään koolimpi tyyppi, kotini olisi vallan sisustettu kaikella, mitä löydän Fargosta.
Galleria Kuvitus: Pieni ja sympaattinen galleria, joka esittele suomalaisen kuvitustaiteen kärkeä.
Galleria Sorbus: Pieni ja vieläkin sympaattisempi galleria, jonka voittoa tavoittelemattomat nykytaiteen näyttelyt / tapahtumat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.
Hakaniemen Halli: etsin täältä yleensä ensisijaisesti tryffelimortadellaa, tuoretta kalaa tai jännempiä lihanosia. Olin opiskeluaikoina täällä juustopuodissa kesätöissä, joten Hallissa haahuiluun liittyy myös vahvaa nostalgiaa 🙂
Ase anic Trading & Vii Voan: mitä ei näistä kahdesta löydy, sitä en tarvitse. Siis niinkuin aasialaisten ruokatarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen! En selviä kummastakaan ulos ilman, että kotiin ajautuu vähintään viisi heräteostosta, kuten pakastettuja mocheja, säilöttyä jakkihedelmää, tapiokatärkkelystä, kuivattuja katkarapuja tai retikkakimchiä.
Kaupparavintola ÖL/UT: sympaattinen pieni neljän asiakaspaikan olutputiikki Flemarilla.

Bonusmaininta:

WHS Union: leffanystävän koti. Kiinnostavia elokuvasarjoja, -festareita, kiva pieni baari ja kaikinpuolin hyvä meininki. Vessassa häveliään kannattaa käyttää silmälappuja ja vältellä paikkaa muutenkin esim. Viva Erotica -eroottisen elokuvafestivaalin aikoihin. Joo, WHS Unioni on Pitkänsillan väärällä puolella, mutta en nyt vaan malta olla sitä silti tässä mainitsematta!

Jäikö tältä Kallio ravintolat ja baarit -listalta mielestäsi jotain oleellista uupumaan? Nimittäin… näitä listojahan voi aina muokata sitä mukaa, kun alan käymään jossain uudessa paikassa (tai löydän uudelleen vanhan suosikin). Kun on Kalliosta kyse, olen aina valmis uusiin kokemuksiin!

Guest Brew Dinner x Pien

by Juulia on October 5, 2018 0 Comments

Tämä tässä on Sloe Haven, oratuomigose – CoolHead Brew’n Hotelli Havenille valmistama nimikko-olut

Piipahdin muutama viikko sitten Hotel Havenissa poikkeuksellisessa oluenlanseeraustilaisuudessa: Hotel Haven, viiden tähden luksushotelli, julkisti nimikko-oluensa … joka oli oratuomigose! Jos olette olutasioista yhtään kärryillä (ja ehkä vaikkette olisikaan) ymmärrätte varmaan innostukseni: harva peruskuluttajista vielä tietää, minkälaista olutta on gose ja vielä harvempi on todennäköisesti maistanut oratuomen marjalla maustettua olutta. Aika rohkea veto siis tältä hotellilta!

Gose on yksi omista lempioluttyyleistäni, joten ilo tyylin leviämisestä on mallia oma lehmä ojassa. Perinteinen gose maustetaan korianterin siemenillä sekä suolalla ja sen makuprofiili on sekä raikas, hapan että omalla tavallaan varsin intensiivinen, vaikka olut onkin prosenteiltaan yleensä aika mieto. Humalointi ei goseen yleensä kuulu, joten katkeruutta tästä oluesta on turha etsiä. Monet panimot maustavat gosensa varsin kokeellisesti ja olenkin maistellut niin sammalilla, skyrillä kuin mustekalan musteellakin maustettua gosea. Oratuomigose oli kuitenkin minullekin ensimmäinen laatuaan.

Alkumaljana oli ihana Brekeriet Nick Z, tynnyrikypsytetty hapan blond ale.

Guest Brew Dinner @ Hotel Haven

Sain kutsun jäädä tilaisuuden jälkeen viettämään iltaa Havenin ravintolaan, jossa järjestetään säännöllisin väliajoin varsin kutkuttavia olutillallisia. Aterioita on rakennettu niin Fat Lizardin kuin Panimo Hiidenkin oluiden ympärille, ja tällä kertaa vuorossa oli Suomen paras (ja sympaattisin) olutkauppa Pien.

Pien tarjoaa Suomen laajimman kotimaisiin pienpanimoihin erikoistuneen olutvalikoiman ja lisäksi valikoimaan kuuluu varsin tiheästi uudistuva ulkomaalaisten oluiden kattaus. Täällä minäkin käyn shoppailemassa monet suosikkipanimoideni uutuudet! Aika selvää siis oli, että tälle olutillalliselle olisi tiedossa varsin ajanmukainen ja kiinnostava juomapaketti, jossa oli ilokseni edustettuna myös minulle mieluisa happamampi kategoria. Oluet aterialle valitsti “Suomen olutkeisariksi” tituleerattu Erkki Häme Pieneltä ja kiinnostavasta kasvismenusta taas vastasi tietysti Restaurant Havenin luova keittiötiimi.

Illallinen alkoi tunnelmaa virittelevällä alkumaljalla ja amusella, ja sitten päästiin itse asiaan! Ensimmäinen ruokalaji oli fermentoitua palsternakkaa ja piimää. Olueksi tälle ruualle oli valittu alunperin Whiplash Northern Lights NEIPA, mutta se oli jostain syystä korvattu Maistilan Tradatolla, joka on ananaksella ja greipillä maustettu sour.

Lähtökohtaisesti todella kiinnostavan kuulloinen ruoka oli valitettavasti pieni floppi: kokonainen ihanan kirpeä fermentoitu palsternakka oli perus ruokaveitselle kovempi luu veisteltäväksi ja kokonaisuus oli piimän ja varsin happaman oluen kanssa jopa minun makuuni aivan liian hapan (ja minähän siis todellakin rakastan hapanta!). Pientä jeesiä kokonaisuuteen toivat pinjansiemenet, mutta kyllä niitä olisi tässä setissä saanutkin sitten olla ihan kourallinen. Harmi! Ehkä se NEIPA olisi toiminut tämä ruuan kanssa kuitenkin paremmin?

Maistilan Tradato: ananaksella ja greipillä maustettu sour. Erittäin hyvää!

Illan vetäjät: Pienen Erkki Häme ja Hotel Havenin Alexander Winberg

Seuraavaksi syötiin suolattua portobellosientä ja puolukkaa, joiden kanssa oli se edelliselle annokselle alunperin mietitty Whiplash Northern Lights NEIPA. Portobelloa löytyi annoksesta sekä moussena että carpacciona ja sen kyljessä oli mm. piklattua kantarellia, puolukkageeliä, siankärsämöä sekä kuusenkerkkää. Herkullinen annos, kaiken kaikkiaan! Prosenteiltaan kevyt (2,8%) mutta maultaan huima NEIPA toimi ruuan kanssa loistavasti, ja onpahan vaan sanottava että parempaa “ykkösolutta” saa hakemalla hakea!

Suolattua portobellosientä ja puolukkaa

Savustettu vesimeloni

Illan tähti oli kuitenkin vasta tulossa: savustettu … vesimeloni! Jep, luitte oikein. Koska bongasin itse viime kesänä somesta videon, jolla esiteltiin kokonaisena savustettu vesimeloni “kinkku”, en ollut ruuasta niin hirmuisen shokissa. Enemmänkin olin tietysti super utelias ja innostunut päästessäni tätä jännästi valmistettua melonia vihdoinkin maistamaan!

Pettyä ei tarvinnut. Savustettu vesimeloni todellakin ON hyvää. Hieman aivot nyrjäyttävä makuelämyshän se silti on, kun samaan aikaan suuhunsa saa jotain raikasta ja tutun vesimelonimaista … sekä savuista ja suolaista. Annosta tukemaan oli nostettu grillattua härkäpaputempehiä, valkosipulivaahtoa, grillattua nippusipulia sekä jäätävän hyvä soossi (jonka arvelen sisältäneen sitä savustetusta vesimelonista irronnutta lientä). Annokselle mietitty Garagen SOUP dipa oli näille savuisille mauille sopivan roteva kaveri (ja muutenkin kiva tuttavuus!).

Lopuksi syötiin vielä pop rockseilla, tyrnigeelillä ja persikkasorbetilla silattua herkullista kurpitsapiirasta ja karviaismarmeladia. Ihanaa, tosin minulle nyt aina maistuu jälkkäreitä mieluummin jälkiruokajuomat. Brewskin Pink Pony Reloaded (ananas & vadelma-gose) upposikin viimeistä pisaraa myöten, kun taas piirakkani viimeisteli Juuso (tämä on meillä jälkkärin kanssa aivan normaali työnjako, minulle kun yleensä riittää makeaa muutama suupala). Molemmat poistuimme paikalta varsin tyytyväisinä!

Otetaanpa lopuksi vielä pieni yhteenveto: Ilta oli mahtava, mutta olisin kaivannut lisää avausta olut ja ruoka -paritusten logiikasta. Veikkaan etten ole ainoa, josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla, millä perusteella juuri nämä oluet oli näille ruuille valittu. Siinä olis voinut oppiakin jotain! Guest Brew Dinner Havenissa on joka tapauksessa todella kiinnostava konsepti, keittiössä ideoidaan selvästi innostuneena näille illallisille luovia annoksia ja juomat ovat Suomen (ja ulkomaiden) ajankohtaista kärkeä. Fiilis paikan päällä oli myös juuri mukavan rento. Kyllä sitä tälleen voisi vastaisuudessakin perjantaitaan viettää 🙂

Ps. Sloe Havenista voit käydä lukemassa enemmän esim. Bönthöö Bönthöö -blogista. Uusia Guest Brew Dinner -tilaisuuksia taas kannattaa pitää silmällä Hotel Havenin sivuilta ja Facebookissa!