kananmuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Hävikkiviikon paistettu riisi

by Juulia on September 11, 2019 0 Comments

Hävikkiviikon paistettu riisi = jääkaapin tyhjennysruokaa parhaimmillaan

Ruokahulluna, kotikokkina ja valokuvaukseen hurahtaneena ihmisenä pahin ruokaan liittyvä syntini lienee heräteostokset ja niistä väistämättä välillä syntyvä hävikki. Harvassa nimittäin ovat ne kerrat, kun onnistun ostamaan ruokakaupasta vain sen, mitä etukäteen suunnittelin.

Pahinta aikaa taipumukselleni on alkusyksyn kotimaisten vihannesten satokausi, kun kaupat pullistelevat toinen toistaan houkuttelevampia papuja, kaaleja, kurpitsoja, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, sieniä… (hyvä ettette näe minua nyt, käytännössä kuolaan näppikselle pelkästä ajatuksesta). Innostuessani en välttämättä pysähdy pohtimaan, mitä heräteostoksistani valmistan, saatikka milloin. Ihaniahan kaikenmaailman rehut ovat, mutta eivät niinkään nuutuneina.

Nuupahtanut kiinankaali

Viimeisin heräteostokseni oli violetti kiinankaali (vai onko sen nimi punainen kiinankaali?). En edes muista milloin olisin viimeeksi kokannut kiinankaalia, mutta näiden mötkäleiden väri oli niin vastustamaton, että kannoin kotiin kerralla kaksi. SIIS KAKSI KIINANKAALIA, eikä suunnitelmaa niiden käyttämiselle, ellei valokuvaamista lasketa. Ensinnäkin nuo vievät meidän pikkuruisesta jääkaapista kohtuuttomasti tilaa ja toiseksi, mihin ihmeeseen niitä nyt käyttäisi?

Puolikkaan sain onneksi jo upotettua lähikaupan raaka-aineista valmistuviin dan dan nuudeleihin, joita meillä on syöty jo reilun kuukauden verran monesti viikossa. Kokonaiseksi jäänyt kiinankaali on vielä hyvässä vedossa, mutta se jäljelle jäänyt puolikas … totaalisen nuutunut.

Onneksi kiinankaali niin kuin moni muukin rehu virkoaa ja napakoituu jääkylvyssä 🙂 Tämän ehkä moni jo tiesikin, mutta mikäli et tiennyt, kokeileppa! Jääkylvyllä virvotan ruttuiset porkkanat, lörpät salaatilehdet ja virkistän väsähtäneet yrtit. Yhden ikimuistoisen kerran ostin kauppahallin myyjän ainoan ruttuisen vesimeloniretiisin kun en sellaista ollut nähnyt aiemmin kuin kuvissa – pakkohan se oli saada, ruttuinen tai ei! Jäävesi tepsi siihenkin ja sain kuviini tuon harvinaisuuden raikkaana. Silloinkin oli muuten hävikkiruoka tekeillä!

Hävikkiviikko

Tällä viikolla eli 9.-15.9. vietetään taas valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Tänä vuonna kampanja pyrkii levittämään tietoa ruokahävikin ilmastovaikutuksista: kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta nimittäin noin kolmannes syntyy ruuasta. Pyrin itse osallistumaan hävikkiviikkoon täällä blogissa tavalla tai toisella vuosittain, joten hävikkiviikon hengessä virvotettu kiinankaali oli oiva kohde kokkailulle. Se päätyi lopulta yhteen parhaista tietämistäni jääkaapintyhjennysruuista: paistettuun riisiin!

Paistettu riisi on ruoka, jota valmistan harvoin, mutta lähestulkoon joka kerta kun sitä valmistan, teen sen tähteistä. Meillä syödään riisiä tosi harvoin, joten kylmää kypsää riisiä kotoa löytyy vielä harvemmin. Poikkeuksena take away! Mitä kiireempi viikko on meneillään, sitä todennäköisempää on, että jonain päivänä tilataan ruokaa kotiinkuljetuksella tai haetaan sitä jostain. Thaimaalaisten ravintoloiden take away -annosten mukana tulevaa riisiä jää melkein aina yli ja jos sitä on jääkaapissa, valmistuu paistettu riisi käden käänteessä.

Koska kotoa löytyi nyt useampikin take away -riisirasia, paistettu riisi oli siis tuon nuutuneen kiinankaalinjämän kohtalo. Sekaan pääsi jääkaappiin unohtunut, osittain kuivahtanut maissintähkä, josta leikkasin kuivat osat pois, sekä jo hieman räjähtänyt kevätsipuli. Lisäksi silppusin mausteeksi valkosipulia, sekä reilusti kuivahtanutta inkivääriä, josta vähän reippaammin kuoriessa paljastui vielä mehevä sisus. Kaivoin kaapista vielä suolapähkinäpussin jämät ja sekoitin kuumaan riisiin lopuksi kananmunan. Niin hyvää!

Raaka-aineiden määrät ovat tässä Riiassa aina suuntaa-antavia ja lukuunottamatta riisiä, öljyä, valkosipulia, soijaa ja seesamiöljyä muita raaka-aineita voi vaihdella hyvinkin sen mukaan mitä kotoa löytyy. Yksikin vihannes riittää, jos minulta kysytään. Porkkanoita meillä on ainakin kaapissa lähes aina, samoin jonkinlaista kaalia ja kevätsipuleita.

Proteiiniksi käy yhtä lailla melkein mikä vaan (tofu, tempeh, seitan, vegemakkarat, härkis, nyhtis…) mutta jos niitä ei löydy, lisään itse mukaan mielelläni hieman pähkinöitä ja/tai kananmunaa. Käytän paistamiseen mieluiten joko miedon makuista seesamiöljyä tai sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä, mutta mikä tahansa neutraalinmakuinen öljy käy tähän yhtä hyvin. Poltetta kun voi lisätä chilihiutaleilla tai kastikkeella, jos sitä kaipaa 🙂

Hävikkiviikon paistettu riisi

2:lle

n. 4 dl kypsää riisiä

n. 2 rkl (chili)öljyä

1 kevätsipuli (pätkä purjoa/1 keskikokoinen sipuli)

2-3 valkosipulin kynttä

peukalonpituinen pätkä kuorittua inkivääriä

2-3 dl rehuja: porkkanaa,(lehti/parsa/kukka)kaalia, kiinankaalia, bok choytä, pavunituja, (sokeri)herneitä, maissia, vihreitä papuja…

(n. 100 g tofua/tempeä/kasviproteiinivalmistetta tms.)

n. 1-2 rkl soijakastiketta (maun mukaan, soijan intensiivisyydestä riippuen)

n. 2-3 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia/siirappia/hunajaa tms.

n. ½-1 tl seesamiöljyä (öljyn intensiivisyydestä riippuen)

1 tl chilihiutaleita*

1 tl jauhettua sichuanpippuria*

kourallinen suolapähkinöitä/cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä

1-2 kananmunaa

Pilko käyttämäsi vihannekset suupalakokoon. Hienonna inkivääri ja valkosipuli, silppua kevätsipuli (tai purjo/sipuli). Kuumenna isossa paistinpannussa öljy hyvin kuumaksi. Itselläni on tätä ruokaa valmistaessa pannu lähes niin kuumalla kuin mahdollista.

Kippaa pannulle pisimpää kypsennystä vaativat vihannekset ensimmäiseksi: porkkanat, paksummat kaalinpalat, vihreät pavut, sipuli, maissi tms. Paista kokoajan sekoitellen muutama minuutti ja lisää pannulle sitten käyttämäsi proteiini. Paista sekoitellen muutama minuutti ja lisää pannulle sitten valkosipuli, inkivääri ja riisi, sekä chili ja sichuanpippuri, mikäli käytät niitä. Sekoittele, kunnes riisi on irtonaista ja valkosipuli tuoksuu. Lisää sitten pehmeämmät ja nopeasti kypsyvät vihannekset: bok choyn tai kiinankaalin lehdet, herneet, idut, kevätsipulinvarret.

Paista vielä minuutin verran ja alenna sitten lämpöä keskilämmölle. Lorauta pannulle jotain makeaa (meillä on kaapissa aina vaahterasiirappia tai agavesiirappia), maun mukaan soijakastiketta sekä muutama tippa tuoksuvaa seesamiöljyä. Sekoita huolella, tarkista maku ja sammuta liesi. Riko pannulle muna tai kaksi ja sekoita sen verran, että muna hyytyy ja on tasaisesti ruuan seassa.

Tarjoile paistettu riisi kuumana pähkinöiden tai seesaminsiementen kera. Omasta mielestäni tämä ruoka on parhaimmillaan lusikoituna sohvalla!

Paholaisen munamössö

Liha

by Juulia on April 28, 2019 0 Comments

Paholaisen munat

Huomasin pääsiäisen alla, että vuoden takainen reseptini parsalla ja pekonilla silatuille paholaisen munille keikkui blogin luetuimpien juttujen kärjessä. Jaoin jutun uudelleen sosiaalisessa mediassani ja hämmästyin kuvasta saamieni viestien määrää – tällä munaruokaklassikolla on selvästi monen monta ystävää!

Pääsiäisen alla ostin myös kotiin pitkästä aikaa ison kennollisen vastamunittuja munia, ajatuksena tehdä niistä ainakin niitä paholaisen munia. Pääsiäiseni päädyin kuitenkin viettämään flunssassa. Niinpä kaikki suuritöisemmät kokkailuideani jouduttiin hyllyttämään. Sen sijaan puuhailin verkkaisesti keittiössä erilaisia vain vähän energiaa vaativia ruokakokeiluja: leivoin mämmileipää ja värjäsin kananmunia. Olen ihastellut erilaisia ruoka-aineilla värjättyjä kananmunia jo pitkään, mutta en ole jostain syystä päätynyt tekemään niitä itse. Nyt kun pyörin koko pitkän viikonlopun kotona lievästi sanottuna tylsistyneenä, käärin hihani ja keitin kolmenlaiset värjäysliemet: yhden sipulinkuorista, yhden hibiscusteestä ja yhden kurkumasta. Lopputuloksena meillä oli kotona kauniin sävyisiä kananmunia … ja ongelma, mitä kaikilla niillä kovaksi keitetyillä munilla lopulta oikein tehdä.

Onneksi kovaksi keitetyt munat säilyvät hyvin, joten kun pahin flunssa oli ohitettu, olivat paholaisen munat taas mielessäni. Ongelmallista niiden tekeminen kuitenkin on, jos käytössä on supertuoreita munia kuten minulla. Olen aina aika kömpelö munan kuorija, mutta supertuoreiden munien ollessa kyseessä kuori ei millään suostu kaikista jäävedellä säikyttelystä huolimatta lähtemään keitetyn munan pinnasta repimättä mukaansa osaa valkuaisesta. Siinä jää kuulkaa valmiit paholaisen munat aika vähiin, jos täytettäväksi kelpuuttaa vain ne ehjät ja siistit valkuaiset…

Paholaisen munamössö

Niinpä sain idean nimeltä paholaisen munamössö! Joo, nimi ei ehkä ole kovin houkutteleva, mutta varsin paikkaansapitävä. Kyseessä kun on kirjaimellisesti munamössö, joka on tehty paholaisen munista. Ensin tehdään keltuaisista maustettua ja majoneesilla jatkettua tahnaa. Mutta sen sijaan, että keltuaismassa pursotettaisiin valkuaisille, valkuaiset silputaan ja sekoitetaan keltuaisiin. Tattadaa! Ei enää kananmunan kuorimisstressiä! Ei huolta rikkinäisistä valkuaisista! Minusta ideani oli sen keksimishetkellä suorastaan nerokas 😀

Paholaisen munamössö osoittautui aivan yhtä herkulliseksi suupalaksi kuin ehjään valkuaiseen pursotettu keltuaismassakin olisi, onhan kyse kuitenkin prikulleen samoista muista tarjoiltuna vain eri muodossa. Munamössö maistuu tarjoiltuna leipäviipaleelta, palttoonnapilta tai ihan vain lusikoituna tarjoilukulhosta pilkotuille keitetyille perunoille. Itse päädyin kuitenkin lopulta pursottamaan sitä keitetyille uusille perunoille ja näin lopputulos näyttääkin yhtäkkiä kovasti paholaisen munilta 🙂

Paholaisen munamössö

n. 24-30 suupalaa

6 normaalikokoista luomumunaa

100 g luomupekonia

6-8 valkosipulin kynttä

1 dl majoneesia

2-3 rkl turkkilaista jugurttia

1 jalapeño

2-3 rkl ruohosipulisilppua

2-3 tl Dijon sinappia

2-3 tl raastettua piparjuurta

n. 1 tl (selleri)suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl rouhittua mustapippuria

maun mukaan Tabascoa

Tarjoiluun:

n. 2 rkl rapeaksi paistettua pekonia muruna

n. 2 rkl (kuivattuja) kapriksia

n. 2 rkl silputtua ruohosipulia

12-15 keitettyä pientä uutta perunaa

Keitä munat koviksi ja säikäytä jääkylmällä vedellä. Jätä kylmään veteen jäähtymään. (Oma tapani keittää munat on laittaa ne kylmään veteen, nostaa vesi kiehumispisteeseen ja laittaa ajastin kymmeneen minuuttiin siitä hetkestä kun vesi kiehuu. Veden kiehuessa laitan kattilaan kannen ja katkaisen lämmön, kymmenen minuutin kuluttua säikäytän munat.)

Munien jäähtyessä paista pekoni omassa rasvassaan tumman rapeaksi. Nosta viipaleet talouspaperoidulle lautaselle valumaan mutta säästä pekonin rasva pannulla. Pilko valkosipulinkynnet ja paista ne pekoninrasvassa miedolla lämmöllä siihen pisteeseen, että valkosipuli alkaa juuri ja juuri saamaan väriä. Älä päästä valkosipulia kärähtämään! Nosta sitten valkosipulikin valumaan talouspaperille.

Kun munat ovat jäähtyneet, kuori ne ja ota keltuaiset sivuun pieneen kulhoon. Muussa keltuaiset haarukalla ja sekoita niihin mausteet, majoneesi, jugurtti, ruohosipulisilppu, valkosipuli ja jalapeño, josta poistat ensin siemenet ja silppuat chilin sitten pieneksi silpuksi. Hienonna rapea pekoni joko veitsellä pieneksi tai surauta se muruksi tehosekottimen silppuriosalla. Säästä osa pekonista munamössön pinnalle ja sekoita loppu keltuaismassaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita – keltuaismassa saa olla varsin vahvan makuista, sillä valkuaisten lisääminen sekaan miedontaa kokonaisuuden makua. Silppua lopuksi vielä valkuaiset ja sekoita ne keltuaismassaan – tadaa, paholaisen munamössö on valmis!

Tarjoilu:

Omasta mielestäni paholaisen munamössö maistuu parhaimmalle, kun se saa vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin ennen tarjoilua. Jos aikomuksesi on pursottaa munamössö esim. perunalle, voit lusikoida massan pussiin ja nostaa pursotinpussin jääkaappiin (tai kylmälaukkuun) odottelemaan tarjoiluhetkeä. Sitten nips vaan saksilla pursotinpussin kärki pois ja trööttäilemään kun H-hetki koittaa. Mikäli tarjoilet munamössön perunanpuolikkailla kuten minä, keitä perunat napakan kypsiksi, puolita ne jäähtyneinä ja leikkaa vielä pohjasta pieni siivu pois. Näin perunanpuolikas pysyy kiltisti pystyssä tarjoiluastialla. Perunat kannattavat olla melko pieniä, jotta annos pysyy yhden-kahden suupalan kokoisena. Omat perunani viimeistelin ruohosipulilla, pekonimurulla ja kuivatuilla kapriksilla.

Vappupiknik!

Paholaisen munamössö on minusta mitä parhainta ruokaa esim. vappupiknikille: mössö vaan jääkaappiin edellispäivänä, piknikhetkellä jääkaapista kylmälaukkuun ja kylmälaukusta lautaselle. Tämä voisikin olla tämän vuoden kontribuutioni perinteiselle kaveripiirin vappupiknikille 🙂 Koska joukossa on reilusti kasvissyöjiä, vaihdan tietysti pekonin vegepekoniin tai rapeaksi paistettuun vegemakkaramuruun. Hyvä vaihtoehto piknikille on myös ricotta & tomaattitäytteinen galette!

Edellisvuosien ratkaisujani vappupiknikille tästä:

Mitäs teidän vappupiknikillä syödään?

Pinkki peruna + perunalätkät mädillä

by Juulia on December 26, 2018 0 Comments

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, pinkki peruna on ruoka ihan oikea!

Joko olette bonganneet kaupasta ihania pinkkejä perunoita? Pinkki peruna (jonka olen nimennyt täällä kotona jo barbipotuksi) rantautui Suomen pelloille viime kesänä ja toisin kuin serkkujaan sinisiä ja violetteja perunoita, tätä ihmettä olen löytynyt joulukuusta alkaen ihan tuosta lähikaupastakin.

“Mulberry Beauty” lajike saa värinsä antosyaaneista, niistä samoista väriaineista siis jotka värjäävät myös punakaalin tai vaikka mustikan violetinpunaiseksi. Keitettäessä tämä läpikotaisin pinkki peruna tummenee väriltään lähemmäs violettia, mutta säilyttää upean värinsä hieman paremmin uunissa paahdettuna tai höyrytettynä. Koostumukseltaan pinkki peruna on jauhoisen ja kiinteän välimaastossa – keitettäessä se helposti hieman halkeilee mutta täysin jauhoinenkaan tämä pottu ei silti ole. Oivallinen yleisperuna siis!

Peruna – oli se sitten pinkki, violetti, sininen tai ihan vain keltainen – on yksi lempiraaka-aineitani. Peruna on avainasemassa todella monessa rakastamassani herkkuruuassa, sillä ilman pottua puuttuisi elämästäni perunamuussi, purjo-perunasosekeitto, sipsit, perunaburgeri, paistetut perunat, uuniperunat, perunanachot tai minkälainen tahansa perunasalaatti. Kammottava ajatuskin! Jos olisi valittava perunan monista muodoista se kaikkein rakkain, kallistuisin varmaankin mihin tahansa rapeaksi paistettua perunaa sisältävään ruokaan. Ehkä sipseihin 😀

Perunalätkät eli latkes!

Kuten varmaan jo otsikostakin luitte, tänään täällä tehdään armaasta perunasta perunalätkiä eli latkes -perunalettuja. Erilaisia raastettua perunaa sisältäviä lettusia löytyy varsin monesta kulttuurista, mutta itseäni on kiehtonut jo pitkään juurikin nämä juutalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat latket. Latkeihin tulee raastetun perunan lisäksi usein myös raastettua sipulia (tosin voi niitä valmistaa muustakin kuin perunasta), matzojauhoja, munia ja mausteita ja ne paistetaan oliiviöljyssä tai schmaltzissa eli kananrasvassa kullanrapeiksi. Latkeja syödään varsinkin marras-joulukuuhun sijoittuvan Hanukka -juhlan aikana, joten olen nyt kuukauden verran saanut ihailla toinen toistaan houkuttelevimpia latkes -kasoja varsinkin kaikkien seuraamieni amerikkalaisten ruokakanavien kautta.

Kun silmiini osui sitten Bon Appetit -lehden YouTube -kanavalla video, jolla iki-ihana Drag Queen Miz Cracker kokkaa latkeja, sain inspiraation kaivaa itsekin raastimen esiin. Enkä muuten voinut vastustaa pinkkejä barbiperunoita, vaikkeivät ne tähän ruokaan ihan tarpeeksi jauhoisia ehkä olekaan.

Omia perunalettusiani en ihan kehtaa nimetä latkeiksi, kun niin monta juutalaiseen keittiöön kuuluvaa raaka-ainetta uupuu kaapistani. Vaihdoin matzojauhot riisijauhoihin (jotka toimivat minusta kaikenlaisissa frittihommissa hyvänä rapeuttajana), enkä edes yrittänyt etsiä käsiini mistään kananrasvaa. Pinkkejä perunoita käytin perunoiden määrästä puolet, loput perunat valitsin mahdollisimman jauhoisien joukosta. Näiden muutosten jälkeen nimesin latkeni kotoisasti perunalätkiksi.

Pinkki peruna -lätkät aka latkes

n. 20 kpl

500 g jauhoisia perunoita

500 g pinkkejä perunoita

1 keskikokoinen keltasipuli

2 kananmunaa

4-6 rkl riisijauhoja

1-1½ tl suolaa

1 tl vastarouhittua mustapippuria

n. 2-3 dl kasviöljyä paistamiseen (mieluiten ainakin osa öljystä paistamiseen sopivaa oliiviöljyä)

Muut tarvikkeet: paistolasta, leivinpaperia, talouspaperia, muutama uunipelti, mieluiten valurautainen paistinpannu, paistinpannun kokoa vastaava kattilankansi sekä vielä suojalasit jos olet frittineurootikko.

Valmistele ensin paistopiste:

Mikäli tarjoat perunalätkät heti, kuumenna uuni n. 70 asteeseen jotta saat vastapaistetut latket pysymään lämpimänä sen aikaa kun paistat loput. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla ja lautanen paksulla kerroksella talouspaperia. Valuta öljyä paistinpannulle (mieluiten valurautapannu!) sen verran, että sitä on reilun sentin paksuudelta (tarvittavan öljyn määrä riippuu käyttämäsi pannun koosta).

Latkes -massan valmistaminen:

Pese perunat hyvin, kuoria niitä ei kuitenkaan tarvitse (toki ruville sunmuille saa tehdä kauneusleikkauksen). Viritä leivinliinalla vuorattu siivilä syvän kulhon päälle ja ala raastamaan perunoita. Kun raastimen kupu tulee raastetta täyteen, kippaa se siivilään mutta taittele liina aina heti perunaraasteen päälle, ettei se pääse kosketuksiin ilman kanssa ja ala tummumaan. Kun kaikki perunat on raastettu, raasta siivilään vielä sipuli.

Kääri sitten liina tiukasti kiinni niin, ettei perunaraaste pääse mitekään karkaamaan liinasta ja ala puristamaan perunaraasteesta mahdollisimman paljon nestettä ulos. Voit avata paketin kerran ja möyhiä raastetta vähän sekaisin ja jatkaa sitten puristamista vielä lisää (näin raastemöykystä puristuu neste tasaisemmin pois). Kun alkaa tuntumaan siltä ettei tätä raastetta nyt voi kuivemmaksi enää saada, purista vielä kerran vähän lisää. Anna perunoista irronneen nesteen seistä muutama minuutti ja kaada sitten tumma neste viemäriin. Kulhon pohjalta pitäisi löytyä sinne painunut ohut kerros tiivistä perunatärkkelystä, säästä se ja lisää se takaisin perunaraasteeseen.

Riko raasteen sekaan kaksi kananmunaa ja sekoittele ne hyvin perunaraasteen kanssa. Lisää mukaan mausteet sekä niin paljon riisijauhoja, että seos pysyy nyrkissä puristaessa kasassa. Levitä työtasolle tai toiselle uunipellille voi- tai leivinpaperiarkki ja ala rutistelemaan raasteseoksesta paperin päälle n. golfpallon kokoisia tiivitä palleroita. Kuumenna samalla paistinpannu keskilämmölle. Kun kaikki pallerot ovat valmiita, testaa öljyn kuumuus muutamalla raastesuikaleella: jos öljy alkaa samantien kuplia suikaleen reunoilla, öljy on sopivan kuumaa. Savuta öljy ei saa. Jos omistat mittarin, se saisi näyttää n. 180-185 astetta.

Sitten vaan paistelemaan!

Omaan perintövalurautapannuuni mahtuu sopivasti neljä latkea kerralla, riippuen käyttämäsi pannun koosta voit mahdollisesti paistaa useammankin kerralla. Tärkeää kuitenkin on, ettei pannua ahda kerralla liian täyteen, sillä silloin öljyn lämpötila laskee liikaa. Nostele keko kerrallaan öljyyn ja litistä keot sitten paistinlastalla rauhallisesti ja varovaisesti noin sentin paksuisiksi lätkiksi. Jos mahdolliset öljyräiskeet pelottavat, suosittelen ottamaan esiin suojalasit ennen paistohommia ja käyttämään pitkiä hihoja.

Paista litistettyjä latkeja kolmisen minuuttia per puoli. Öljy ei saa olla niin kuumaa, että latket kärähtävät ennen kuin ne kypsyvät sisintä myöten, liian miedossa öljyssä taas latket jäävät vaaleiksi ja imevät itseensä ikävästi öljyä. Tarkkaile siis lämpötilaa ja testaa ensimmäisen “valmiin oloisen” latken kypsyys maistelutestillä, niin osaat säädellä lämpötilaa paremmin loppusatsin osalta.

Nostele kypsät ja kullanruskeat latket talouspaperoidulle lautaselle valuttamaan liiat öljyt molemmilta puolilta ennen siirtoa leivinpaperoidulle uunipellille uunin lämpöön odottelemaan loppusatsin valmistumista. Tarjoile valmiit perunalätkät ranskankerman tai smetanan, mädin ja sipulisilpun kera ja mieluiten heti viimeisten valmistuttua! Nämä ihanuudet ovat nimittäin rapeimmillaan vastapaistettuina.

Pakastaminen & sulattaminen

Tarvittaessa voit myös pakastaa valutetut latket kuumennettavaksi tarpeen mukaan syötäviksi. Oman selvittelyni mukaan latkeja ei kannata säilyttää jääkaapissa (en tosin saanut selville miksi?), mutta pakastaminen sen sijaan on ihan jees vaihtoehto säilömiselle. Latket kannattaa laittaa pakasterasioihin täysin jäähtyneinä, voipaperiin käärittyinä ja pystyyn ladottuina (niin kuin kirjat kirjahyllyissä). Näin ne eivät kuulemma sulatettuina maistu niin paljon paistoöljyltä.

Uudelleenlämmittäminen/sulattaminen käy näin: kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita jäiset latket kuumaan uuniin leivinpaperoidun pellin päällä. Kun latket ovat poreilevan kuumia ja rapeita, valuta ne vielä kertaalleen talouspaperin päällä ja tarjoile heti sen jälkeen.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

Liha

by Juulia on March 28, 2018 1 Comment

Paholaisen munat pekonilla & parsalla, UUH!

Siitä asti, kun sain satsin supertuoreita kananmunia tuliaisena eräältä ystävältäni, olen himoinnut retroherkkua nimeltä paholaisen munat. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan – niitä kovaksikeitettyjä munanpuolikkaita, jotka täytetään keltuaisista ja majoneesista sotketulla tuliseksi maustetulla tahnalla. Trendiruokaa, tuskin, mutta itse olin ruokalajista äärimmäisen kiinnostunut jo lapsena, jolloin lempipuuhaani oli lukea isoäidiltäni saatua keittokirjasarjaa (ja rakennella niistä kirjoista siinä sivussa myös torneja, tottamaar).

Paholaisen munat ovat kuitenkin sinänsä jännä ruokahimo, että en täytettyjä munia ole juuri elämässäni maistanut. Itseasiassa, olen tehnytkin niitä vain kerran aiemmin itse, kun juhlistin onnistunutta näönkorjausleikkaustani silmämuna-teemabileillä. Arvaattekin ehkä, mitä roolia paholaisen munat tuossa tarjoilupöydässä vetivät…

Loputtomalta vaikuttanut munasatsi upposi muna kerrallaan mm. tamagoyakeihin, graavattu keltuais -kokeiluihin, TKG:kulhoihin, sekä ihan vaan aamupalalautasille. Yhtäkkiä jäljellä ei ollut yhtäkään, eikä paholaisen munia ollut tullut tehtyä vieläkään.

Fokusoidakseni päämääräni kirkkaammaksi, pläräsin Pinterestissä jos jonkinlaisen deviled eggs -reseptin. Onpa niitä moneen lähtöön! Houkuttelevimmalta vaikuttivat kuitenkin reseptit, joissa munat maustettiin pekonilla. How Sweet Eats -blogissa munat oli lisäksi leikattu halki pystysuunnassa, jolloin lopputulos oli hauskasti vähän erilainen. Samaisessa reseptissä keltuaismassa maustettiin paahdetulla valkosipulilla sekä homejuustolla ja lopuksi munat kruunattiin paistetulla parsalla. Tätä mulle heti!

Kun sitten sain munia viikko takaperin seuraavan satsin, päätin vihdoin kääriä hihat ja ryhtyä tekemään elämäni toista kertaa täytettyjä munia. Päämäärä: paholaisen munat pekonilla. Tekosyyni: pääsiäinen (mikäli joku kysyy), vaikka totuus on tietysti yksinkertaisesti krooninen munahulluus. Oli miten oli, lopputulos oli erinomainen! Parsaa, pekonia, munaa, mitäs muuta sitä munahullu voi pääsiäiseltään edes toivoa? Homejuuston jätin kombosta kuitenkin suosiolla pois, Juusolle kun se ei vaan maistu.

Ohje mukailtu How Sweet Eats -blogista.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

4-8:lle

4 kovaksi keitettyä luomumunaa

150 g rapeaksi paistettua luomupekonia

Täyte:

munien keltuaiset

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

3 kullanruskeaksi paistettua valkosipulin kynttä

1 kevätsipuli/kourallinen ruohosipulia

3-4 rkl majoneesia (tai puolet majoneesia, puolet kreikkalaista jugurttia)

1 tl Dijon sinappia

4-6 tippaa Tabascoa

n. ½ tl savupaprikaa

maun mukaan mustapippuria ja suolaa

Tarjoiluun:

8 vihreää parsaa

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

n. 1 rkl hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia

vastarouhittua mustapippuria

savupaprikaa

Laita munat sopivan kokoiseen kattilaan kylmään veteen (munien olisi hyvä mahtua yhteen kerrokseen eikä niin tiiviisti, että ne hakkaavat veden kiehuessa toisiaan vasten). Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä, kunnes vesi kiehuu reippaasti. Ota kattila liedeltä ja laita sen päälle kansi, ajasta ajastimeen 10 minuuttia ja jätä munat kypsymään.

Pssst: keitä samantien muutama ylimääräinen muna varakappaleeksi. Munia kuoriessa, puolittaessa ja täyttessä voi nimittäin käydä vahinkoja… ainakin minulle tuppaa aina käymään joku kämmi vähintään yhden egun kanssa.

Kun aika on kulunut loppuun, säikäytä munat jääkylmällä vedellä ja jätä ne kylmään veteen jäähtymään n. puoleksi tunniksi. Kuori munat ja halkaise ne puoliksi (pitkittäin tai poikittain, kuinka vain!). Irroita keltuaiset varovasti valkuaisia rikkomatta.

Täytteen tekeminen:

Paista pekoni hyvin rapeaksi. Leikkaa hieman jäähtyneistä pekonisiivuista tarjoilua varten 8 muutaman sentin pituista pikku siivua. Rouhi loppu pekoni hienoksi rouheeksi ja jaa rouhe kahteen osaan. Paista parsa ja valkosipuli pekonista irronneessa rasvassa kypsäksi. Valkosipuli saa saada väriä enemmänkin, kunhan se ei kuitenkaan pala. Leikkaa parsasta talteen muutaman sentin pätkä sen nuppupäästä, varret voit vaikka syödä välipalaksi 🙂

Soseuta keltuaiset majoneesin ja valkosipulin kynsien kera. Osan majoneesista voi korvata jugurtilla, mikäli haluaa. Mausta keltuaissose savupaprikalla, tabascolla, sinapilla, suolalla sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Kääntele sekaan vielä puolet pekonirouheesta sekä noin ruokalusikallinen hienoksi silputtua kevätsipulia tai ruohosipulia.

Munien täyttäminen:

Mikäli halkaisit munat pitkittäin kahteen osaan, koverra kapeammista valkuaiskupeista valkuaista hieman pois, jotta saat enemmän tilaa täytteelle. Leikkaa jokaisen valkuaiskupin pohjasta pienen pieni siivu valkuaista pois, jotta munanpuolikas pysyy pystyssä tukevammin. Lastaa keltuaistäyte pursotinpussiin (tai pieneen minigrippussiin, jonka kulmaan leikataan pieni aukko) ja pursota täyte munanpuolikkaille. Toki voit myös lusikoida täytteen munanpuolikkaille.

Törkkää jokaiseen munanpuolikkaaseen pätkä pekonia sekä paistetun parsan nuppu. Ripottele päälle vielä hieman jäljellejäänyttä pekonimurua, hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia, vastarouhittua mustapippuria, sekä savupaprikaa. Tarjoile paholaisen munat pekonilla ja parsalla mieluiten heti.