kananmuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Pinkki peruna + perunalätkät mädillä

by Juulia on December 26, 2018 0 Comments

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, pinkki peruna on ruoka ihan oikea!

Joko olette bonganneet kaupasta ihania pinkkejä perunoita? Pinkki peruna (jonka olen nimennyt täällä kotona jo barbipotuksi) rantautui Suomen pelloille viime kesänä ja toisin kuin serkkujaan sinisiä ja violetteja perunoita, tätä ihmettä olen löytynyt joulukuusta alkaen ihan tuosta lähikaupastakin.

“Mulberry Beauty” lajike saa värinsä antosyaaneista, niistä samoista väriaineista siis jotka värjäävät myös punakaalin tai vaikka mustikan violetinpunaiseksi. Keitettäessä tämä läpikotaisin pinkki peruna tummenee väriltään lähemmäs violettia, mutta säilyttää upean värinsä hieman paremmin uunissa paahdettuna tai höyrytettynä. Koostumukseltaan pinkki peruna on jauhoisen ja kiinteän välimaastossa – keitettäessä se helposti hieman halkeilee mutta täysin jauhoinenkaan tämä pottu ei silti ole. Oivallinen yleisperuna siis!

Peruna – oli se sitten pinkki, violetti, sininen tai ihan vain keltainen – on yksi lempiraaka-aineitani. Peruna on avainasemassa todella monessa rakastamassani herkkuruuassa, sillä ilman pottua puuttuisi elämästäni perunamuussi, purjo-perunasosekeitto, sipsit, perunaburgeri, paistetut perunat, uuniperunat, perunanachot tai minkälainen tahansa perunasalaatti. Kammottava ajatuskin! Jos olisi valittava perunan monista muodoista se kaikkein rakkain, kallistuisin varmaankin mihin tahansa rapeaksi paistettua perunaa sisältävään ruokaan. Ehkä sipseihin 😀

Perunalätkät eli latkes!

Kuten varmaan jo otsikostakin luitte, tänään täällä tehdään armaasta perunasta perunalätkiä eli latkes -perunalettuja. Erilaisia raastettua perunaa sisältäviä lettusia löytyy varsin monesta kulttuurista, mutta itseäni on kiehtonut jo pitkään juurikin nämä juutalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat latket. Latkeihin tulee raastetun perunan lisäksi usein myös raastettua sipulia (tosin voi niitä valmistaa muustakin kuin perunasta), matzojauhoja, munia ja mausteita ja ne paistetaan oliiviöljyssä tai schmaltzissa eli kananrasvassa kullanrapeiksi. Latkeja syödään varsinkin marras-joulukuuhun sijoittuvan Hanukka -juhlan aikana, joten olen nyt kuukauden verran saanut ihailla toinen toistaan houkuttelevimpia latkes -kasoja varsinkin kaikkien seuraamieni amerikkalaisten ruokakanavien kautta.

Kun silmiini osui sitten Bon Appetit -lehden YouTube -kanavalla video, jolla iki-ihana Drag Queen Miz Cracker kokkaa latkeja, sain inspiraation kaivaa itsekin raastimen esiin. Enkä muuten voinut vastustaa pinkkejä barbiperunoita, vaikkeivät ne tähän ruokaan ihan tarpeeksi jauhoisia ehkä olekaan.

Omia perunalettusiani en ihan kehtaa nimetä latkeiksi, kun niin monta juutalaiseen keittiöön kuuluvaa raaka-ainetta uupuu kaapistani. Vaihdoin matzojauhot riisijauhoihin (jotka toimivat minusta kaikenlaisissa frittihommissa hyvänä rapeuttajana), enkä edes yrittänyt etsiä käsiini mistään kananrasvaa. Pinkkejä perunoita käytin perunoiden määrästä puolet, loput perunat valitsin mahdollisimman jauhoisien joukosta. Näiden muutosten jälkeen nimesin latkeni kotoisasti perunalätkiksi.

Pinkki peruna -lätkät aka latkes

n. 20 kpl

500 g jauhoisia perunoita

500 g pinkkejä perunoita

1 keskikokoinen keltasipuli

2 kananmunaa

4-6 rkl riisijauhoja

1-1½ tl suolaa

1 tl vastarouhittua mustapippuria

n. 2-3 dl kasviöljyä paistamiseen (mieluiten ainakin osa öljystä paistamiseen sopivaa oliiviöljyä)

Muut tarvikkeet: paistolasta, leivinpaperia, talouspaperia, muutama uunipelti, mieluiten valurautainen paistinpannu, paistinpannun kokoa vastaava kattilankansi sekä vielä suojalasit jos olet frittineurootikko.

Valmistele ensin paistopiste:

Mikäli tarjoat perunalätkät heti, kuumenna uuni n. 70 asteeseen jotta saat vastapaistetut latket pysymään lämpimänä sen aikaa kun paistat loput. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla ja lautanen paksulla kerroksella talouspaperia. Valuta öljyä paistinpannulle (mieluiten valurautapannu!) sen verran, että sitä on reilun sentin paksuudelta (tarvittavan öljyn määrä riippuu käyttämäsi pannun koosta).

Latkes -massan valmistaminen:

Pese perunat hyvin, kuoria niitä ei kuitenkaan tarvitse (toki ruville sunmuille saa tehdä kauneusleikkauksen). Viritä leivinliinalla vuorattu siivilä syvän kulhon päälle ja ala raastamaan perunoita. Kun raastimen kupu tulee raastetta täyteen, kippaa se siivilään mutta taittele liina aina heti perunaraasteen päälle, ettei se pääse kosketuksiin ilman kanssa ja ala tummumaan. Kun kaikki perunat on raastettu, raasta siivilään vielä sipuli.

Kääri sitten liina tiukasti kiinni niin, ettei perunaraaste pääse mitekään karkaamaan liinasta ja ala puristamaan perunaraasteesta mahdollisimman paljon nestettä ulos. Voit avata paketin kerran ja möyhiä raastetta vähän sekaisin ja jatkaa sitten puristamista vielä lisää (näin raastemöykystä puristuu neste tasaisemmin pois). Kun alkaa tuntumaan siltä ettei tätä raastetta nyt voi kuivemmaksi enää saada, purista vielä kerran vähän lisää. Anna perunoista irronneen nesteen seistä muutama minuutti ja kaada sitten tumma neste viemäriin. Kulhon pohjalta pitäisi löytyä sinne painunut ohut kerros tiivistä perunatärkkelystä, säästä se ja lisää se takaisin perunaraasteeseen.

Riko raasteen sekaan kaksi kananmunaa ja sekoittele ne hyvin perunaraasteen kanssa. Lisää mukaan mausteet sekä niin paljon riisijauhoja, että seos pysyy nyrkissä puristaessa kasassa. Levitä työtasolle tai toiselle uunipellille voi- tai leivinpaperiarkki ja ala rutistelemaan raasteseoksesta paperin päälle n. golfpallon kokoisia tiivitä palleroita. Kuumenna samalla paistinpannu keskilämmölle. Kun kaikki pallerot ovat valmiita, testaa öljyn kuumuus muutamalla raastesuikaleella: jos öljy alkaa samantien kuplia suikaleen reunoilla, öljy on sopivan kuumaa. Savuta öljy ei saa. Jos omistat mittarin, se saisi näyttää n. 180-185 astetta.

Sitten vaan paistelemaan!

Omaan perintövalurautapannuuni mahtuu sopivasti neljä latkea kerralla, riippuen käyttämäsi pannun koosta voit mahdollisesti paistaa useammankin kerralla. Tärkeää kuitenkin on, ettei pannua ahda kerralla liian täyteen, sillä silloin öljyn lämpötila laskee liikaa. Nostele keko kerrallaan öljyyn ja litistä keot sitten paistinlastalla rauhallisesti ja varovaisesti noin sentin paksuisiksi lätkiksi. Jos mahdolliset öljyräiskeet pelottavat, suosittelen ottamaan esiin suojalasit ennen paistohommia ja käyttämään pitkiä hihoja.

Paista litistettyjä latkeja kolmisen minuuttia per puoli. Öljy ei saa olla niin kuumaa, että latket kärähtävät ennen kuin ne kypsyvät sisintä myöten, liian miedossa öljyssä taas latket jäävät vaaleiksi ja imevät itseensä ikävästi öljyä. Tarkkaile siis lämpötilaa ja testaa ensimmäisen “valmiin oloisen” latken kypsyys maistelutestillä, niin osaat säädellä lämpötilaa paremmin loppusatsin osalta.

Nostele kypsät ja kullanruskeat latket talouspaperoidulle lautaselle valuttamaan liiat öljyt molemmilta puolilta ennen siirtoa leivinpaperoidulle uunipellille uunin lämpöön odottelemaan loppusatsin valmistumista. Tarjoile valmiit perunalätkät ranskankerman tai smetanan, mädin ja sipulisilpun kera ja mieluiten heti viimeisten valmistuttua! Nämä ihanuudet ovat nimittäin rapeimmillaan vastapaistettuina.

Pakastaminen & sulattaminen

Tarvittaessa voit myös pakastaa valutetut latket kuumennettavaksi tarpeen mukaan syötäviksi. Oman selvittelyni mukaan latkeja ei kannata säilyttää jääkaapissa (en tosin saanut selville miksi?), mutta pakastaminen sen sijaan on ihan jees vaihtoehto säilömiselle. Latket kannattaa laittaa pakasterasioihin täysin jäähtyneinä, voipaperiin käärittyinä ja pystyyn ladottuina (niin kuin kirjat kirjahyllyissä). Näin ne eivät kuulemma sulatettuina maistu niin paljon paistoöljyltä.

Uudelleenlämmittäminen/sulattaminen käy näin: kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita jäiset latket kuumaan uuniin leivinpaperoidun pellin päällä. Kun latket ovat poreilevan kuumia ja rapeita, valuta ne vielä kertaalleen talouspaperin päällä ja tarjoile heti sen jälkeen.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

Liha

by Juulia on March 28, 2018 1 Comment

Paholaisen munat pekonilla & parsalla, UUH!

Siitä asti, kun sain satsin supertuoreita kananmunia tuliaisena eräältä ystävältäni, olen himoinnut retroherkkua nimeltä paholaisen munat. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan – niitä kovaksikeitettyjä munanpuolikkaita, jotka täytetään keltuaisista ja majoneesista sotketulla tuliseksi maustetulla tahnalla. Trendiruokaa, tuskin, mutta itse olin ruokalajista äärimmäisen kiinnostunut jo lapsena, jolloin lempipuuhaani oli lukea isoäidiltäni saatua keittokirjasarjaa (ja rakennella niistä kirjoista siinä sivussa myös torneja, tottamaar).

Paholaisen munat ovat kuitenkin sinänsä jännä ruokahimo, että en täytettyjä munia ole juuri elämässäni maistanut. Itseasiassa, olen tehnytkin niitä vain kerran aiemmin itse, kun juhlistin onnistunutta näönkorjausleikkaustani silmämuna-teemabileillä. Arvaattekin ehkä, mitä roolia paholaisen munat tuossa tarjoilupöydässä vetivät…

Loputtomalta vaikuttanut munasatsi upposi muna kerrallaan mm. tamagoyakeihin, graavattu keltuais -kokeiluihin, TKG:kulhoihin, sekä ihan vaan aamupalalautasille. Yhtäkkiä jäljellä ei ollut yhtäkään, eikä paholaisen munia ollut tullut tehtyä vieläkään.

Fokusoidakseni päämääräni kirkkaammaksi, pläräsin Pinterestissä jos jonkinlaisen deviled eggs -reseptin. Onpa niitä moneen lähtöön! Houkuttelevimmalta vaikuttivat kuitenkin reseptit, joissa munat maustettiin pekonilla. How Sweet Eats -blogissa munat oli lisäksi leikattu halki pystysuunnassa, jolloin lopputulos oli hauskasti vähän erilainen. Samaisessa reseptissä keltuaismassa maustettiin paahdetulla valkosipulilla sekä homejuustolla ja lopuksi munat kruunattiin paistetulla parsalla. Tätä mulle heti!

Kun sitten sain munia viikko takaperin seuraavan satsin, päätin vihdoin kääriä hihat ja ryhtyä tekemään elämäni toista kertaa täytettyjä munia. Päämäärä: paholaisen munat pekonilla. Tekosyyni: pääsiäinen (mikäli joku kysyy), vaikka totuus on tietysti yksinkertaisesti krooninen munahulluus. Oli miten oli, lopputulos oli erinomainen! Parsaa, pekonia, munaa, mitäs muuta sitä munahullu voi pääsiäiseltään edes toivoa? Homejuuston jätin kombosta kuitenkin suosiolla pois, Juusolle kun se ei vaan maistu.

Ohje mukailtu How Sweet Eats -blogista.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

4-8:lle

4 kovaksi keitettyä luomumunaa

150 g rapeaksi paistettua luomupekonia

Täyte:

munien keltuaiset

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

3 kullanruskeaksi paistettua valkosipulin kynttä

1 kevätsipuli/kourallinen ruohosipulia

3-4 rkl majoneesia (tai puolet majoneesia, puolet kreikkalaista jugurttia)

1 tl Dijon sinappia

4-6 tippaa Tabascoa

n. ½ tl savupaprikaa

maun mukaan mustapippuria ja suolaa

Tarjoiluun:

8 vihreää parsaa

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

n. 1 rkl hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia

vastarouhittua mustapippuria

savupaprikaa

Laita munat sopivan kokoiseen kattilaan kylmään veteen (munien olisi hyvä mahtua yhteen kerrokseen eikä niin tiiviisti, että ne hakkaavat veden kiehuessa toisiaan vasten). Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä, kunnes vesi kiehuu reippaasti. Ota kattila liedeltä ja laita sen päälle kansi, ajasta ajastimeen 10 minuuttia ja jätä munat kypsymään.

Pssst: keitä samantien muutama ylimääräinen muna varakappaleeksi. Munia kuoriessa, puolittaessa ja täyttessä voi nimittäin käydä vahinkoja… ainakin minulle tuppaa aina käymään joku kämmi vähintään yhden egun kanssa.

Kun aika on kulunut loppuun, säikäytä munat jääkylmällä vedellä ja jätä ne kylmään veteen jäähtymään n. puoleksi tunniksi. Kuori munat ja halkaise ne puoliksi (pitkittäin tai poikittain, kuinka vain!). Irroita keltuaiset varovasti valkuaisia rikkomatta.

Täytteen tekeminen:

Paista pekoni hyvin rapeaksi. Leikkaa hieman jäähtyneistä pekonisiivuista tarjoilua varten 8 muutaman sentin pituista pikku siivua. Rouhi loppu pekoni hienoksi rouheeksi ja jaa rouhe kahteen osaan. Paista parsa ja valkosipuli pekonista irronneessa rasvassa kypsäksi. Valkosipuli saa saada väriä enemmänkin, kunhan se ei kuitenkaan pala. Leikkaa parsasta talteen muutaman sentin pätkä sen nuppupäästä, varret voit vaikka syödä välipalaksi 🙂

Soseuta keltuaiset majoneesin ja valkosipulin kynsien kera. Osan majoneesista voi korvata jugurtilla, mikäli haluaa. Mausta keltuaissose savupaprikalla, tabascolla, sinapilla, suolalla sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Kääntele sekaan vielä puolet pekonirouheesta sekä noin ruokalusikallinen hienoksi silputtua kevätsipulia tai ruohosipulia.

Munien täyttäminen:

Mikäli halkaisit munat pitkittäin kahteen osaan, koverra kapeammista valkuaiskupeista valkuaista hieman pois, jotta saat enemmän tilaa täytteelle. Leikkaa jokaisen valkuaiskupin pohjasta pienen pieni siivu valkuaista pois, jotta munanpuolikas pysyy pystyssä tukevammin. Lastaa keltuaistäyte pursotinpussiin (tai pieneen minigrippussiin, jonka kulmaan leikataan pieni aukko) ja pursota täyte munanpuolikkaille. Toki voit myös lusikoida täytteen munanpuolikkaille.

Törkkää jokaiseen munanpuolikkaaseen pätkä pekonia sekä paistetun parsan nuppu. Ripottele päälle vielä hieman jäljellejäänyttä pekonimurua, hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia, vastarouhittua mustapippuria, sekä savupaprikaa. Tarjoile paholaisen munat pekonilla ja parsalla mieluiten heti.

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia on October 9, 2017 4 Comments

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

Tässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää “lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen ♥

Onko teillä syystraditioita?

Silkkisen pehmeä karhunlaukka-munakokkeli

by Juulia on May 4, 2017 6 Comments

Ei, lautasella ei ole risottoa, vaan superpehmoista munakokkeli karhunlaukalla!

Karhunlaukka eli “villivalkosipuli” on kasvi, jota en uskonut koskaan näkeväni elävänä. Niin paljon olen siitä vuosien varrella lukenut, niin monia herkullisia karhunlaukka-annoksia nähnyt, niin houkuttelevia reseptejä tutkinut, että koko kasvista on tullut minulle kaunis, mutta saavuttamaton unelma.

Suurimmat karhunlaukka-apajat ja vouhuttajat tuntuvat löytyvän sekä rapakon takaa että vähän eteläisemmästä Euroopasta; “ramp season” eli karhunlaukkasesonki on nimittäin todella lyhyt mutta kiihkeä! Karhunlaukan perässä rämmitään joko metsään tai taistellaan saaliista muiden ruokahullujen kanssa farmer’s marketilla (rahoja säästelemättä). Karhunlaukka on suorastaan niin trendikäs ja himottu herkku, että moni on syystä huolissaan villien karhunlaukkapopulaatioiden romahtamisesta.

Toki karhunlaukkaa kasvaa villinä myös täällä Suomessa, mutta vaikka lähiseudun metsissä on tullut hortoiltua jo monen monta kevättä, ei sitä ole tielleni koskaan osunut. Palstan tai pihan omaavilta ystäviltäni olen kuullut, että karhunlaukkaa voi viljellä ja että se tuppaa leviämään helposti – tieto ei minua valitettavasti vaan auta kun en viljelyplänttiä omista! Nuuskinut toki olen lähimpien vuokrapalstojen reunametsät, jos se olis jonkun palstalta vaikka lähtenyt niihin leviämään … mutta turhaan. Karhunlaukkaa onkin tuntunut kasvavan vain Instagramissa.

Arvaattekin varmaan kuinka ilahduin, kun bongasin Satokausikalenterin FB-seinältä tiedon, että karhunlaukkaa löytyy nyt kuukauden satokausituotteena S-Marketeista ja Prismoista! Ei kuulkaa mennyt kuin vuorokausi, niin olin jo hoitanut itseni Itiksen Prismaan tutkimaan, pitääkö uutinen paikkaansa. Ensiksi näytti siltä, että vedän sielläkin vesiperän, mutta lopulta löysin hyllystä riveittäin karhunlaukkaruukkuja. BINGO! Kotiin kannoin näitä vamppyyrinkarkoittaja-graalin maljoja samantein neljä ruukkua – jos pitkään haudottu ruokaunelma on yhtäkkiä saavutettu, on siitä tietysti saatava heti irti vähän enenmmänkin!

Mietin kyllä kovasti, josko konstultoisin karhunlaukkaa palstallaan viljelevää ystävääni kasvin istuttamisen suhteen… Olishan se aika hienoa, jos saisin runsaampaa satoa ensi vuonna korjattavakseni jostain ihan omasta salaisesta paikastani tuolta lähimetsistä?

Nyt kun olen vihdoin maistanut tätä herkkua itsekin, voin allekirjoittaa jo aiemmin lukemani kuvailut sen mausta: karhunlaukka sekä tuoksuu että maistuu valkosipulilta, mutta on maultaan selvästi pehmeämpi ja makeampi. Se onkin sukua sekä purjolle että salottisipulille 🙂

Veikkaan, että teen jäljelle jääneistä karhunlaukoistani vielä ainakin risottoa sekä pestoa, mutta ihan ensimmäiset makupalani halusin syödä kermaisessa munakokkelissa. Hemmottelen itseäni aina välillä hipi-hitaasti matalalla lämmöllä kypsennetyllä ja pumpulinpehmeällä munakokkelilla, jonka maustan milloin parmesaanilla, milloin tryffeliöljyllä. Tällä kertaa kuullotin herkkuni sekaan siis muutaman karhunlaukan varsineen, lehtineen ja sipuleineen päivineen. Ja olihan se kaiken tämän odottelun ja haaveilun nostattamien, mahdollisesti jo hieman ylisuurtenkin odotusten jälkeen ikimuistoinen ateria!

Karhunlaukka-munakokkeli

1:lle nälkäiselle tai 2:lle makupalaksi

3 luomumunaa

2-3 karhunlaukkaa

n. 20 g luomuvoita

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Valmistele ensin karhunlaukka. Pese sipuli ja tarvittaessa myös kasvin lehdet. Irroita paperimaiset kalvot ja leikkaa juuret pois. Pätki vaaleat sipulit puolen sentin paloiksi ja laita ne paistinpannulle voinokareen kanssa. Kuullota karhunlaukkaa miedolla lämmöllä, kunnes sipulin palat muuttuvat läpikuultaviksi ja pehmenevät. Silppua sillä välin kasvin varret sekä lehdet, säästä kukat annoksen koristeluun.

Riko munien rakenne huolella ja sekoita silputut varret ja lehdet muniin. Alenna pannun lämpöä hyvin matalalle ja lisää munaseos pannuun. Kypsennä munakokkelia kokoajan rauhallisesti pohjia myöten hämmennellen, kunnes seos alkaa hieman paksuuntua. Jatka paistamista, kunnes munakokkeli muistuttaa koostumukseltaan risottoa. Pidä huoli siitä, että pannun lämpötila pysyy matalana, kermaisen ja silkkisen koostumuksen aikaansaamiseksi tarvitaan nimittäin sekä aikaa että kärsivällisyyttä! Munakokkeli on minun liedelläni valmis yleensä vajaassa vartissa.

Lopeta paistaminen aina mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään – munakokkeli nimittäin jatkaa kypsymistään jälkilämmöllä vielä lautasellakin. Mausta karhunlaukka-munakokkeli ripauksella suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile herkku joko sellaisenaan karhunlaukan kukkien kera, tai hyvän leipäviipaleen päältä. Ouh mama!

Ps. Jos karhunlaukkafiilistely sekä reseptit kiinnostavat, lue seuraavaksi vaikka tämä, tämä ja tämä juttu!