Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

225 views

Lomailevan kokin jakkihedelmä -tacot

by Juulia 0 Comments
Lomailevan kokin jakkihedelmä -tacot

Upton’s Naturals & Santa Maria -tuotteet saatu testiin blogin kautta

vegaaninen tacoValmiiksi maustettu jakkihedelmä + kaupan tacoveneet = lomailevan kokin ruokaa

Terveisiä hiihtolomalta! Takana on leppoisa ja rauhallinen viikko kotoilua. Olen saanut keskittyä tekemään tai olemaan tekemättä joka päivä juuri sitä mitä kulloinkin on huvittanut: olen Netflixannut (Flavorful Origins!!!), haahuillut Kalliossa ja vieraillut isoäidillä. Ja nukkunut! Voiko lomalta enempää edes toivoa ♥

Pyrin yleensä siihen, etten tekisi lyhyemmille lomilleni sen kummempia suunnitelmia, kun arkeni on aina niin viimeistä minuuttia myöten aikataulutettu. Usein kuitenkin käy niin, että huomaamattani alan jo etukäteen kaavailemaan yhtä asiaa: ruokailua. Jollen ole tarkkana, voi lomani yhtäkkiä olla aikataulutettu kokkailulla! Eikä siinä mitään, onhan ruoka rakkain harrastukseni 🙂 Välillä se kuitenkin on tämän blogin myötä myös työtä ja niinpä siitäkin on minusta välillä ihan hyvä ottaa pieni loma!

minitaco

Kokkausloma?

Tällä lomalla järjestinkin siksi ruoka-asiat niin, että tein yhtenä päivänä niin valtavan satsin makaronilaatikkoa, että siitä syötiin kolmena päivänä. Lisäksi ollaan syöty poikkeuksellisen paljon ulkona tai tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella – kokkausloman nimissä hei! – ja sitten on syöty kaupan ruokaa! Kyllä vaan, luitte oikein! Niin kovasti kuin rakastankin tehdä asioita alusta asti itse, käytän minäkin nimittäin ajoittain eineksiä, puolivalmisteita sekä jos jonkinmoisia purkki- ja pakasteruokia.

Opettelin taannoin tekemään pelmenejä itse ja rakastan tehdä hapanjuuripizzaa, mutta kenellä niihin aina aikaa tai energiaa riittäisi? Pakastepelmeneillä ja -pizzalla pelastetaan monta monituista väsynyttä ja liian kiireistä iltaa myös tässä huushollissa. Tällä lomalla ei kuitenkaan ole syöty pakasteita vaan BBQ jakkihedelmä -täytteisiä tacoveneitä. Kuulostaa ehkä työläältä mutta kaikkea muuta – tacoveneet valmistuvat pientä pilkkomista ja sekoittelua lukuunottamatta ihan vain purkkeja avaamalla.

jakkihedelmä

Tacoveneiden pääkomponentit ovat minulle lähetettyjä testituotteita: Upton’s Naturals maustettua jakkihedelmää ja Santa Marian  Taco Tubs -tacoveneitä. Hauskempi juttu siinä mielessä, että on melko epätodennäköisesti että olisin ostanut itse kumpaakaan tuotetta 😀 Kaapissani on itseasiassa kököttänyt purkillinen aasialaisesta marketista ostettua maustamatonta jakkihedelmää jo pitkään … eli olen ajatellut maustaa sitä tietysti itse + eiväthän tuollaiset pikkuiset tacoveneet voi mitenkään pysyä kasassa syödessä? En harrasta tacokuoria muutenkaan, meillä syödään lähinnä tortilloja ja nachoja!

Kuinka ollakaan, tacoveneet eivät kuitenkaan hajonneet haukattaessa vaan olivat yllättävän käteviä mutusteltavia ja tuo jonkun muun maustama BBQ-jakkihedelmäkin maistui varsin hyvälle. Se on maustettu hyvin samaan tapaan kuin itsekin tällaisen BBQ-tyyppisen ruoan maustaisin. Tuore jakkihedelmä on herkkua, jonka makuun olen päässyt Aasiassa, vielä kun saisi sitä jostain! Todettakoon myös, että jakkihedelmä on kätevä hätävara – paketti säilyy avaamattomana huoneenlämmössä ja se säilyy pitkään. Siitä vaan sitten nälän iskiessä pussi auki ja pannulle! Mitä sen sijaan kritisoisin on tuotteen määrä suhteessa hintaan: reilun neljän euron paketti väittää sisältävänsä neljä annosta, mutta kyllä tuo meille kahdelle ihan kerralla upposi. Hmm…

Jakkihedelmä -tacot avocadokreemillä

vegaaninen

2:lle

4-6 tacokuorta

200g BBQ-maustettua jakkihedelmää + 1 rkl oliiviöljyä

1 purkki salsaa (sellaista mistä nyt satut tykkäämään)

2 tomaattia

1 kevätsipulin varsi

ruukku tuoretta korianteria

½-1 tuore jalapeño

(vegaanista cashew-ricottaa / “nachojuustoa” / raastettua vegaanista cheddaria)

Avocadokreemi:

1 kypsä pieni avocado

150 g kaurafraîchea

½-1 limetin mehu

½-1 tuore jalapeño

korianteripuskan varret

ripaus suolaa

Valmista ensin avocadokreemi: Soseuta avocado, kaurafraîche, korianteripuskan varret, jalapeño (itse poistan siitä yleensä siemenet) sekä limettimehu. Mausta ripauksella suolaa. Jos laiskottaa oikein kovasti, tarjoile kaurafraiche, limetti, jalapeno ja avocado ihan sellaisenaan yhteen sekoittelematta tacon päältä.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kumoa jakkihedelmä pannulle. Paistele vajaa kymmenen minuuttia keskilämmöllä puuhaarukalla hedelmän rakennetta rikkoen. Mikäli käytät itse tehtyä vegaanista “juustoa” valmista myös se etukäteen (arvaatte varmaan että täällä tuli lomalla juustokin paketista). Viipaloi tomaatti ja kevätsipuli. Poista jalapenosta siemenet ja viipaloi myös se ohuiksi renkaiksi.

Kokoa sitten minitacot: aseta tacoveneen pohjalle maun mukaan käyttämääsi juustoa. Lusikoi päälle salsaa sekä kuumaa jakkihedelmää. Annostele tomaattiviipaleet tacoveneille. Nostele jokaiselle veneelle nokare avocadokreemiä (tai viipaloitua avocadoa, puristus limettiä ja lusikallinen kaurafraichea) ja viimeistele annokset tuoreella korianterilla, jalapenolla ja kevätsipulilla. Älä aikaile syömisen kanssa, tacoveneet menettävät nimittäin pitkään seistessään rapeutensa.

jakkihedelmä

Ps. Kuten kuvista ehkä näkyy, lomalla ei ehkä kokattu mutta kuvaamishimoa en raaskinut hillitä. Kirkas auringonpaiste innosti kokeilemaan vaihteeksi tällaista supervaloisaa tyyliä! En ole ihan varma vielä mitä siitä edes ajattelen, mutta onpahan ainakin vähän vaihtelua niihin tummiin ja seesteisiin kuviin, joita olen viime aikoina lähestulkoon yksinomaan ottanut 🙂

83 views

Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

by Juulia 0 Comments
Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

punasikurisalaatti

Joskus ei aterian inspiraatioksi tarvita kuin yksi kuva. Tämänpäiväselle punasikurisalaatille sain inspiraation tästä Alison Wun salaattikuvasta, joka yksinkertaisesti pysäytti minut herkillä vaaleanpunaisen ja vihreän sävyillään: niin kaunista! Kuvan annnos oli niin houkutteleva, että rohkaistuin käyttämään elämäni ensimmäisen kerran pippurisen karvasta punasikuria, jonka normaalisti noukin pois salaateistani 😀

Joo-o, olen varmaan jotenkin katkeroitunut viimeisen vuoden aikana, kun kitkerät, katkerat ja karvaat maut ovat olleet niin kovasti mieleeni. Olen niin kokannut kuin leiponutkin katkeroilla ja lisäksi nauttinut enenevässä määrin vahvasti katkeroiduista oluista. Tässä salaatissa katkeruutta löytyy punasikurin lisäksi verigreipistä, mutta kun katkeruus yhdistyy sopivaan määrään happamia (viinietikka ja verigreippi) ja rasvaisia (avocado ja oliiviöljy) makuja sekä sopivaan ripaukseen suolaa, pysyy se kurissa. Oikein tasapainotettuna katkerat maut ovatkin minulle nykyään suorastaan koukuttavia!

punasikurisalaatti

punasikuri

Punasikuri

Punasikuria on olemassa monta lajiketta,  joista moni on nimetty italialaisten kaupunkien mukaan (Rosso di Treviso, Radicchio di Chioggia). Tänä päivänä tuntemamme sikurilajikkeet saivat alkunsa 1500-luvun Italiassa, joten ei ihme! Näitä kiehtovan näköisiä kasveja on pitkää, suippoa, pyöreää ja hauskan kiekuraista, joista useimpia olen ihaillut vain kuvista. Oi kun saisikin käsiinsä Alison Wu:n aarretta vaaleanpunaista sikuria tai kiehtovan kukkamaista ja kiehkuraista Rosso di Trevisoa!

Erilaisia sikureita (sekä juurta että lehtiä) on eri lähteiden mukaan käytetty jo antiikin aikana rohtona mm. huonoa ruoansulatusta ja unettomuutta vastaan. Paahdettua ja jauhettua sikurin juurta taas käytetään tänäkin päivänä kahvin korvikkeena, minkä juominen auttaisi varmasti ainakin tämän kahviaddiktin unettomuuskausia (sikurikahvi ei sisällä lainkaan kofeiinia).

punasikuri

Punasikuri muistuttaa maultaan sukulaistaan endiiviä (johon olen hurahtanut jo aikaisemmin), sekä kotoisaa voikukkaa. Punasikurin katkeruutta voi pehmentää edellämainittujen hapon, rasvan ja suolan lisäksi myös kypsentämällä – ryöpätty, paahdettu tai grillattu sikuri on paljon lempeämmän makuista kuin raaka. Monissa italialaisissa resepteissä sikuri tarjoillaankin usein nimenomaan kypsennettynä: on esim. sikuririsottoa, grillattua sikuria ja sikuripastaa, nam!

Koska itse tahdoin tässä salaatissa kuitenkin syödä kypsentämätöntä sikuria, annoin sille tunnin mittaisen jääkylvyn. Sen avulla punasikuri on vähän vähemmän katkeraa mutta lisäksi ihanan terhakkaa ja rapeaa. Salaatista tuli todella hyvää joten en varmaankaan vastaisuudessa nypi punasikuria pois muistakaan salaateista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen antaa punasikurille kuitenkin perisuomalaisen “avantouinti & sauna” -käsittelyn? Söimme nimittäin kuvissakin näkyvän sikurikerän jämät uunissa paahdettuna ja sepä vasta hyvää olikin!

Punasikurisalaatti verigreipillä + verigreippi-punasipulivinaigrette

1:lle

n. 100 g punasikuria

1 pieni avocado

6-8 retiisiä

1 pieni verigreippi

Verigreippi-punasipulivinaigrette:

1 rkl hyvin pieneksi silputtua punasipulia

1-1¼ rkl oliiviöljyä

1 rkl agavesiirappia tms.

½ rkl viinietikkaa (omenaviinietikka/sherryviinietikka/valkoviinietikka/valkoinen balsamico)

¾ rkl verigreippimehua

hyppysellinen suolaa

Viimeistelyyn:

ripaus sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Irroittele punasikurin lehdet kerästä ja laita ne vartiksi jäävesikylpyyn. Jäävesikylpy terhakoittaa ja rapeuttaa punasikuria, mutta myös vaimentaa hieman sen kitkeryyttä.

Kastiketta varten tarvitset salaattiin tulevan verigreipin mehua, joka kannattaa kerätä talteen greippiä viipaloidessa. Leikkaa verigreipin kuoret veitsellä irti niin, että kuoren mukana tulee myös kuoren valkoinen sisäosa. Purista kuoriin jääneestä hedelmälihasta kaikki mehu talteen. Viipaloi verigreippi noin puolen sentin viipaleiksi ja ota talteen myös viipaloidessa hedelmästä irtoava mehu.

Valmista sitten verigreippi-punasipulivinaigrette.  Sekoita kaikki kastikkeen raaka-aineet sipulisilppua ja suolaa lukuunottamatta yhteen joko pienessä kulhossa vispaten tai pienessä lasipurkissa ravistaen. Lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä, jotta saat koostumuksesta tasaisen. Lisää kastikkeeseen lopuksi hienoksi silputtu punasipuli ja ripaus suolaa sekoita vielä kerran. Tarkista maku: happamuuden, makeuden ja suolaisuuden pitäisi olla hyvässä tasapainossa.

Valuta punasikuri huolella ja pyörittele se puolessa määrässä kastiketta. Annostele punasikuri lautaselle. Viipaloi retiisit ja avocado punasikurin päälle ja lisää salaattiin vielä verigreippiviipaleet. Valuta loppu punasipulivinaigrette salaatille ja ripottele salaatille hieman vastarouhittua mustapippuria sekä sormisuolaa. Sitten vaan syömään!

verigreippisalaatti

83 views

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

by Juulia 0 Comments
Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit erilaisissa liemissä = tämänhetkinen ykköshurahdukseni ♥♥♥

Inspiraationi kylmille nuudeleille on peräisin Japanista, jossa varsinkin tattarista valmistettuja sobanuudeleita sekä ohuita somen-vehnänuudeleita syödään usein kesällä kylminä esim. tsuyu-dipin kera. Vaikka tsukemen eli “dippausnuudelit” minulle maistuvatkin, ihaninta on minusta silti tarjota kylmät nuudelit jonkinlaisessa maukkaassa liemessä. Olen kesäisin suuri kylmien keittojen fani – blogista löytyy esim. gazpachoa aika moneen lähtöön (viime vuonna suosikkini oli ajo blanco) –  joten kylmiin nuudelikeittoihin hurahtaminen on minulle aika luontevaa!

Erityisesti olen rakastunut tähän tämänpäiväiseen versioon, jossa kylmät nuudelit saavat seurakseen makean kypsiä tomaatteja, kermaista avocadoa, savutofua … sekä pirteän yuzuliemen! Muistan syöneeni joskus jossain annoksen, jossa yhdistettiin mehukkaita kypsiä tomaatteja ja täyteläisen umamista dashilientä. Makuyhdistelmä on jäänyt mieleeni vaikkei aika ja paikka olekaan ja siitä tämän nimenomaisen kylmän nuudelikeiton makuyhdistelmä on siis peräisin.

Tähän ihanaan kylmään liemeen on upotettu dashin lisäksi myös liuta muita keittiöni luotto raaka-aineita: yuzumehua, ihanan tujua japanilaista maustetahnaa yuzukoshōa sekä samaten japanilaista viileän tulista mausteseosta shichimi tōgarashia. Lopputuloksena on liemi, joka on samanaikaisesti kirpeä, raikas, aavistuksen savuinen, jäätävä, tulinen, suolainen, hapokas ja umaminen.

kylmät nuudelit

sobanuudeli

Shichimi tōgarashi yuzukoshō say what?

Voin hyvin kuvitella, ettei kaikkien kotoa näitä rakastamiani japanilaisia erikoistuotteita löydy, eikä monella ehkä ole sellaista kauppaakaan lähiseudulla josta näitä voisi ostaa. Netistä toki pystyy jos jonkinlaista erityistuotetta tilaamaan, mutta mikäli sekään ei ole vaihtoehto, on ehkä paikallaan antaa teille muutamat korvaavat ideat!

Yuzumehu: Halutessasi voit korvata yuzumehun limettimehulla.

Shichimi tōgarashi: tämä “seitsemän maun chilipippuri” sisältää reilusti viileän polttavaa sanshopippuria, joka on sichuanpippurin sukulainen. Niinpä voit halutessasi korvata shichimin sichuanpippurilla! Jos sitäkään ei löydy, sansholle ja sichuanpippurille ominaista kylmän turruttavaa poltetta ei keittoon taida oikein millään valitettavasti saada. Itse voisin ehkä joskus kokeilla, minkä efektin pieni ripaus murskattuja kylmän raikkaita eukalyptuspastilleja saisi aikaan, mutta se kokeilu jää kyllä odottamaan vielä todellista hätätilannetta. Niinpä suosittelenkin nauttimaan liemestä tässä tapauksessa ihan suosiolla ilman shichimiä ja sichuanpippuria. Toki liemestä jää tällöin jotain ainakin itselleni aika oleellista puuttumaan, mutta hyväähän liemi ilman tuota turruttavaa vaikutustakin on.

Yuzukoshō: hieman sama juttu on yuzua ja fermenoitua chiliä sisältävällä yuzukoshōlla – sitä ei niin vaan korvata! Tämän ymmärtää varmasti heti, jos joskus on tätä koukuttavan ytyä maustetahnaa maistanut. Liemeen voi yuzukoshōn puuttuessa raastaa kuitenkin hieman limetinkuorta ja lisätä roiskauksen vihreää tabascoa tai jotain muuta fermentoitua chilikastiketta.

Jos pääset käsiksi yuzukoshōon ja shichimi tōgarashiin, niin osta niitä nyt ihmeessä hyvä ihminen! Ne ovat ehdottomasti lempimausteitani joita täydennän kaappiin varmuuden varalta jo ennen kuin edellinen purkki on tyhjä. Jos olet makumieltymyksiltäsi yhtään kaltaiseni, veikkaan että sinäkin hurahdat näihin herkkuihin!

kylmä yuzu soba

Tomaatit ovat tässä keitossa tärkeässä roolissa, joten valitse lautaselle ne kaikkein makoisimmat kirsikkatomaatit ja lihaisimmat pihvitomaatit. Tykkään itse buustata tomaattien makua joko antamalla niiden maustua huoneenlämmössä suolaripauksen kera tai paistamalla niitä hetken pannulla, mutta toki tomaatit voi tarjota keitossa ilman sen kummempia käsittelyjäkin.

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

2:lle

vegaaninen, kun käytät vegaanista dashilientä; gluteeniton, kun käytät gluteenittomia nuudeleita sekä tamaria

Yuzuliemi:

7 dl dashilientä

1 pieni valkosipulin kynsi

puolikkaan pikkurillin kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl yuzumehua (voi korvata limettimehulla)

1 tl yuzukoshōa (tai hieman raastettua limetinkuorta sekä maun mukaan fermentoitua chilikastiketta)

1 rkl mirinkastiketta

n. 1½ rkl soijakastiketta / gluteenitonta tamaria

muutama tippa seesamiöljyä

1 tl shichimi tōgarashia (tai vajaa 1 tl murskattua sichuanpippuria)

(1 tl riisiviinietikkaa ja/tai 1 rkl sakea)

Sattumat:

kahden nälkätilanteeseen sopiva määrä sobanuudeleita

1 kypsä avocado

100 g savutofua*

1-2 kevät/nippusipulia varsineen

kourallinen tuoretta minttua / shisoa

1 mieto vihreä chili (esim. jalapeno)

2 kypsää pihvitomaattia + ripaus suolaa

n. 12 kpl makeita ja kypsiä kirsikkatomaatteja + loraus oliiviöljyä

(kourallinen kuivattuja tomaattilastuja**)

Tarjoiluun:

jääpaloja

shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

* Täällä on tykätty kovasti viimeaikoina Vianan ihan oikeasti savustetusta savutofusta, sekä Taifun-merkkisestä mantelia sisältävästä savutofusta. Kumpikin on herkkua myös sellaisenaan kylmänä!

** Kylmien nuudeleiden ohella olen hurahtanut viime viikkoina The Beginnings -merkkisiin kuivattuihin tomaattilastuihin, joita sain taannoin testiin blogini kautta. Törkeän hyviä!

Nuudelit:

Itse tykkään tässä keitossa erityisesti sobanuudeleista. Niissä on kivasti puruvastusta ja koska ne on valmistettu joko osittain tai kokonaan tattarista, ne tuovat keittoon ihanasti makua. Muutkin japanilaiset nuudelit tosin toimivat tässä liemessä hyvin, esim. somen, udon tai ramen. Valinta on sinun!

Keitä joka tapauksessa sopiva määrä valitsemiasi nuudeleita pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsiksi. Huuhdo nuudelit kylmällä vedellä, kunnes nuudelit ovat täysin kylmiä. Valuta huolella. Jaa kylmät nuudelit kahteen kulhoon.

Yuzuliemi:

Valmista ensin dashiliemi (ohje löytyy täältä, mukana myös vegaaninen versio). Mikäli teet dashin alusta asti itse, lisää liemeen jo kuumentamisvaiheessa yksi raastettu valkosipulin kynsi sekä pätkä raastettua tuoretta inkivääriä. Jos käytät dashijauhetta, kuumenna 7 dl vettä raastetun valkosipulin ja inkiväärin kanssa melkein kiehumispisteeseen, sekoita mukaan dashijauhe ja jätä liemi sitten hautumaan kymmeneksi minuutiksi pois liedeltä. Siivilöi kummin tahansa valmistettu dashi lopuksi ja jäähdytä täysin kylmäksi.

Sekoita dashiin yuzumehu, mirin, yuzukoshō, seesamiöljy, shichimi tōgarashi / sichuanpippuri sekä sen verran soijaa/tamaria, että liemi on makuusi sopivan suolaista. Mikäli haluat liemeen vielä hieman lisää hapokkuutta ja kotonasi sattuu olemaan riisiviinietikkaa ja/tai sakea, voit lisätä niitäkin liemeen. Laita liemi sitten jääkaappiin kylmenemään siksi aikaa, kun valmistelet keiton sattumat.

Sattumat:

Viipaloi pihvitomaatit. Ripottele viipaleille hieman suolaa ja jätä tomaattiviipaleet huoneenlämpöön maustumaan. Voit halutessasi vielä puolittaa pihvitomaattiviipaleet. Paista kirsikkatomaatteja öljyssä keskilämmöllä muutama minuuttia, jolloin ne saavat paikoin väriä, lämpenevät ja hieman pehmenevät. Jos muutama kirsikkatomaatti jopa hieman halkeaa, se on ookoo. Älä anna kirsikkatomaattien kuitenkaan muussaantua!

Viipaloi avocado ja sipuli. Silppua sipulin varsi sekä chili. Kuutioi tai viipaloi savutofu. Leikkaa vielä kourallinen mintun tai shison lehtiä ohuiksi suikaleiksi.

Tarjoilu:

Jaa liemi nuudeleiden päälle. Asettele sitten kulhoihin pihvitomaattisiivut, hieman pehmenneet paistetut kirsikkatomaatit, avocado, savutofu, sipuli sekä shiso/minttu. Jaa kulhoihin vielä silputtu chili. Ripottele pinnalle vielä hieman kylmän polttavaa shichimi tōgarashia / sichuanpippuria. Tarjoile keitto muutaman jääpalan kera.

kylmät nuudelit

yuzu soba

Ps. Sama liemi toimii vaikka minkä muunkin sattumien kanssa. Oma suosikkini just nyt on tämä tomaatti-savutofu-avocadokombo, mutta lientä on syöty myös esim. avomaan kurkun, vihreän parsan, sokeriherneiden, retiisien ja nauriiden kanssa.

208 views