minttu arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Hernetahna mascarponella ja mintulla

Nopeat
Vege

by Juulia on September 12, 2020 0 Comments

Hernetahna mintulla ja mascarponella

Hernedieetti

Dieetti on sana, jota en ole juuri miettinyt vuosikymmeniin. Kaukana on ajat, kun yritin saavuttaa pyykkilautavatsaa kaalikeiton tai vaahterasiirappi-caynnepippuri-situunamehun turvin – ja hyvä niin! Toisin kuin teininä, olen oivaltanut, ettei onnellisuuteni ole vatsan tyhjyydestä kiinni, vaan siitä millä sen täytän 😀 Dieetit eivät siksi ole sittemmin kiinnostaneet, mutta pyrin silti joka kesä elämään hernedieetillä.

Hernedieettiin kuuluu tuoreiden kotimaisten herneiden ostaminen niiden sesongin aikana aina tilaisuuden tullen. Hernedieetin keston ajan (eli niin pitkään kun, herneet maistuvat makeilta eivätkä kitkerältä pahvilta), herneitä saa syödä JUST NIIN PALJON KUN HUVITTAA ja vedän muuten todellakin sen koko litran yhdeltä istumalta yksin.

Tänä vuonna hernedieettiini kuului välillä myös herneestä pyöräytetty viileänraikas hernetahna. Hernetahna syntyy soseuttamalla nopeasti kiehautetut herneet mascarponen ja mintunlehtien kera. Mausteeksi tahnaan tulee valkosipulia, sitruunamehua sekä rouhittuja pistaasipähkinöitä. Lopputulos on täyteläinen ja raikas vihreä tahna, johon on ihana dipata leipää tai pyöräyttää pastan sekaan. Eiköhän tämä toimisi myös paistetun kalan kaverina!

Hernetahna mascarponella ja mintulla

200g herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)

1 vs

½ dl sitruunamehua (puoli sitruunaa)

200g mascarponea

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

n. 1 dl mintun lehtiä

n. ½ dl pistaasipähkinöitä

Tarjoiluun:

tuoreita mintunlehtiä

2-3 rkl oliiviöljyä

2-3 rkl rouhittua pistaasipähkinää

Jos käytät tuoreherneitä, ryöppää herneitä 3 minuuttia ja jäähdytä ne sen jälkeen kylmässä vedessä. Valuta hyvin. Pakasteherneille riittää sulatus, huuhtominen ja valutus.

Soseuta herneet, yksi siivutettu valkosipulin kynsi, noin puolen sitruunan mehu, 200 g mascarponea ja noin desin verran mintun lehtiä tasaiseksi. Rouhi sekaan puolisen desiä pistaasipähkinöitä sattumiksi ja mausta hernetahna maun mukaan suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Ps. Hernetahna sopii tosiaan myös pastan kaveriksi! Ohenna tahnaa pienellä määrällä pastan tärkkelyspitoista keitinvettä ja sekoita hernetahna pastaan. Lisää sekaan reilusti nopeasti kiehautettuja tai pannulla paistettuja herneitä, loraus oliiviöljyä sekä reilusti raastettua parmesanjuustoa!

Raparperi shrub – juotava etikka

by Juulia on June 5, 2020 1 Comment

Shrub!

Täällä on lasissa tänään raparperi shrub! Siis mikä?

Shrub on hedelmistä ja marjoista sokerin ja etikan kanssa tehty sekoitus, jota pidentämällä saa aikaan ihanan raikkaan ja kesäisen juoman. Eräänlainen makusiirappi tai mehutiiviste siis; “juotava etikka”. Pääsin shrubien makuun ensimmäistä kertaa toissakesäisellä reissulla rapakon taa kun Mainen Portlandissa vierailimme cocktailtarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä / baarissa, jossa tarjoiltiin päiväsaikaan vain shrubeja ja vasta illalla cocktaileja.

Shrubin pohjana voi olla mikä vaan hedelmä tai marja, ja sitä voi jatkaa mocktailiksi soodalla, tonicilla tai ihan vaan vedellä. Yhtälailla shrub toimii kuitenkin myös cocktailien osana – alkoholin polte ja etikan happamuus on yllättävän hyvä kombo!

Etikkaiset juomat eivät ole mikään uusi juttu, vaikka etikka näin kuluttajan näkökulmasta tuntuukin nousseen cocktaileissa trendiksi vasta viime vuosina. Shrubin historia ulottuu ilmeisesti aina 1600-luvun Englantiin, jolloin etikkaa alettiin käyttämään marjojen ja hedelmien säilömisessä siihen asti käytetyn sitruunan sijasta. Sieltä tapa siirtyi Amerikkaan, jossa säilöttävän asian sijaan itse säilöntänesteestä tuli se juttu.

Shrubit tehdään perinteisesti siirapiksi keittämällä, mutta shrubin voi valmistaa myös ns. kylmämetodilla. Hedelmät/marjat sekoitetaan sokerin kanssa ja jätetään yön yli jääkaappiin. Siellä niistä alkaa irrota reilusti nestettä, jota täydennetään etikalla. Seoksen annetaan tekeytyä vielä vuorokauden-kaksi ja sitten vain siivilöinti ja pullotus ja shrub on valmis! Raaka-aineiden mittasuhteet vaihtelevat ohjeesta toiseen ja niitä voi toki kukin säätää omaan makuunsa sopivaksi. Se kannattaa huomioida, että vaikka maku on heti siivilöinnin jälkeen tuju, se pehmenee ja pyöristyy ajan kanssa.

Raparperi shrub + seljankukka tonic = ♥

Ensimmäinen kotitekoinen shrubini on raparperi shrub, jota tein kaksi erää muuta viikko takaperin. Kokemusta ei siis vielä ole shrubin tekemisestä enempää, mutta prosessi oli hurjan helppo ja lopputulos todella maukas! Olen suuri happamien makujen ystävä, joten lorottelen raparperi shrubia monesti ihan vain vesilasiin. Testattu on kuitenkin myös raparperi shrub ginillä, raparperi shrub tonicilla, raparperi shrub ginillä JA tonicilla sekä raparperi shrub kuivan sherryn ja jäiden kera. Veikkaisin, että raparperi shrub toimisi hyvin myös gin tai viski sourin mausteena sitruksien sijasta!

Kun ohjeita shrubeille on netti pullollaan, eikä kokemusta vielä ennen tätä ollut, jostain on testaaminen aloitettava! Tämän ohjeen pohjana on siis tämä Bon Appetit -sivuston juttu!

Raparperi shrub

n. 6-7 dl

5 dl raparperin paloja kuorineen

3 dl sokeria

¼ tl suolaa

¼ tl jauhettua vaniljaa

puoli ruukkua minttua

2-2½ dl punaviinietikkaa

Pese raparperi hyvin ja paloittele se noin sentin pituisiksi pätkiksi. Laita palat lasipurkkiin ja mittaa sokeri, suola ja vanilja päälle. Leikkaa mintturuukusta puolet, rutista mintun oksia ja lehtiä kevyesti kämmenessäsi ja tipauta minttukin purkkiin. Ravistele huolella ja jätä purkki huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Nosta purkki sitten jääkaappiin yön yli.

Seuraavana päivänä lisää purkkiin punaviinietikka. Jos et ole kovin happaman ystävä, laita purkkiin alkuun kaksi desilitraa etikkaa. Sulje purkki ja ravistele kaikki huolella sekaisin, jätä huoneenlämpöön taas muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Maista seosta ja lisää halutessasi vielä vähän etikkaa. Kun maku on sopiva yhdistelmä makeaa ja hapanta, nosta purkki taas jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Voit pitää purkkia jääkaapissa vaikka kahdenkin yön yli tekeytymässä!

Siivilöi seos ja painele huolella raparperinpaloista kaikki neste irti. Pullota raparperi shrub puhtaaseen pulloon. Säilytä raparperi shrub jääkaapissa – sen pitäisi säilyä siellä 6-8 viikkoa.

Ps. älä heitä raparperinpaloja pois! Niissä on vielä paljon makua kaiken tämänkin jälkeen ja ne ovat ainakin minusta hauskan happamankirpeitä naposteltavia. Söin siis osan sellaisenaan … mutta loput laitoin takaisin purkkiin ja kaadoin vettä päälle. Laitoin vedellä täytetyn purkin yön yli jääkaappiin ja näin sain aikaan kirpakkaa raparperivettä. Toistin operaation itseasiassa vielä toisenkin kerran, jolloin makua tietysti irtosi veteen tosin jo reilusti vähemmän… mutta tulipahan ainakin käytettyä nämä raparperit viimeiseen asti!

Lue lisää shrubeista täältä:

Serious Eats

Shaker

… ja kurkkaa vielä Hannan Soppa -blogin ihana veriappelsiini-inkiväärishrubin ohje!

Herne orzotto

Liha

by Juulia on May 15, 2020 0 Comments

Orzotto = orzo -pastasta valmistettu risotto

Orzotto?

Orzotto. Mikä ihmeen orzotto? No orzosta valmistettu “risotto” tietysti! Tai ainakin näin olen itse kutsunut tätä orzo -nimisestä jyvänmuotoisesta pastasta risoton tapaan valmistamaani ruokaa aina. Juuri korvanappiini saamani tiedon mukaan (lue: guuglasin sanan juuri) orzotto tarkoittaa kuitenkin itseasiassa italiassa ohrattoa eli ohranjyvistä valmistettua “risottoa”. Orzo = ohra, jonka mukaan jyvän muotoinen pasta orzo – toiselta nimeltään risoni – on siis saanut nimensä.

Mutta kun samalla guuglauksella selvisi, että moni muukin käyttää orzotto -sanaa samaan tapaan kuin minä, voidaan varmaan jättää nämä semanttiset pohdinnot tähän ja jatkaa vaan pokkana reseptin pariin.

Pienellä lautasella orzo, joka on siis tässä jutussa jyväpastaa, ei ohraa!

En edes muista ihan tarkalleen milloin ensimmäisen kerran törmäsin orzoon, mutta siitä on KAUAN. Siis ainakin 20 vuotta. Sinänsä myös hauskaa, että tämä Abez-nimisen valmistajan orzopaketti löytyy kaupan hyllyiltä edelleen mielestäni aivan saman näköisenä kuin silloin kauan sitten! Vaikka välillä olen unohtanut koko orzon vuosiksi, aina kun tuo paketti osuu kaupassa silmiini, se on yleensä tarttunut mukaan.

Orzo sopii mielestäni super hyvin liemimäisiin keittoihin tuomaan ruokaisuutta, mutta käytän sitä myös muhennoksissa (esim. tämä sitruunainen kikherne-orzopata jota meillä on syöty viime kuukasina useaan otteeseen). Ykköskäyttökohde orzolle on kuitenkin edelleen se sama kuin silloin +/- 20 vuotta sitten, eli orzotto. En ole koskaan ollut maailman suurin risoton ystävä – shokeeraavaa, tiedän – mutta orzosta valmistettua risottoa sen sijaan RAKASTAN.

Tämä keväinen orzotto herneillä, fenkolilla ja mintulla on resepti, jota olen hieman eri variaatioin valmistanut niin pitkään kuin olen orzolla kokannut. Kasvissyöjävuosina siihen ei tietenkään tullut pekonia ja pekonin voi nytkin halutessaan jättää pois tai vaihtaa esim. pieneksi kuutioiksi leikattuun savutofuun 🙂

Käytän tässä ruuassa mielelläni joko kuivaa sherryä tai vaaleaa vermuttia, mutta yhtä hyvin makua tuovaksi nesteeksi sopii kuiva omenasiideri sekä kuiva valkoviini. Kesällä pakasteherneet vaihtuvat tietysti myös tuoreisiin herneisiin!

Herne orzotto

1 rkl oliiviöljyä

100 g luomupekonia

1 pieni salottisipuli

1 yksikyntinen / 3-4 valkosipulin kynttä

puolikas fenkoli (n. 130g)

3 rkl vaaleaa vermuttia tai kuivaa sherryä

200g (pakaste)herneitä

kourallinen minttua ja persiljaa

yhden sitruunan mehu

200 g orzo -pastaa

6-7 dl vettä / kasvislientä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

parmesaania

Sulata 200 g pakasteherneitä ja jaa ne kahteen osaan. Soseuta puolet herneistä yhden sitruunan mehun, persiljan ja mintun kera (yrttejä voi käyttää sen verran mistä pitää ja persiljasta käytän itse varretkin). Lisää tarvittaessa tilkka vettä jotta saat aikaan tasaisen soseen.

Silppua fenkoli, salottisipuli sekä valkosipuli. Pilko pekoni kuutioiksi. Lorauta pinnoitetun kasarin pohjalle oliiviöljyä ja paista pekonia keskilämmöllä hetki, niin että sen rasva alkaa irtoamaan pannulle. Lisää sekaan sipuli, valkosipuli sekä fenkoli ja jatka paistamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Älä kuitenkaan ruskista! Kuumenna samalla vesi/kasvisliemi.

Lisää kasariin 200g orzo -pastaa ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Rouhi kattilaan hieman mustapippuria ja lisää loraus kuivaa sherryä tai vaaleaa vermuttia edelleen sekoitellen. Lisää kasariin sitten 2 dl vettä/lientä ja sekoittele, kunnes neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää silloin seuraavat 2 dl nestettä ja sekoittele taas, kunnes neste on lähes imeytynyt. Lisää vielä 2-3 desiä nestettä ja keittele seosta miedosti pulputellen ja välillä sekoitellen, kunnes pasta on juuri ja juuri kypsää ja neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää kasariin silloin vielä sekä herneet että hernesose ja kuumenna. Mausta ruoka tarpeen ja maun mukaan suolalla ja raasta sekaan muutama ruokalusikallinen parmesaania. Ohenna tarvittaessa vielä tilkalla vettä/kasvislientä.

Tarjoile herne orzotto parmesaanilastujen ja tuoreen mintun ja/tai persiljan kera heti sen valmistuttua!

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

by Juulia on May 1, 2020 0 Comments

On siis kevät!

On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Ennustiko Tavaramarkkinat koronakevään jo vuonna 1986? Jokakeväisen lempikorvamatoni sanoja kuunnellessa sen viesti resonoi yhtäkkiä ihan eri tasolla kuin yleensä. Konkurssit ja ihmisten pelkääminen … selvää koronakevättä! Ja kylläpä on muuten ikävä Hakaniemenrantaan. Rakkaat entiset kotikulmani Kalliossa tuntuvat kovin kaukaiselta, kun on viettänyt useamman kuukauden kotona, eikä moni Kallion lempipaikoista välttämättä tästä keväästä taloudellisesti edes selviydy. Kun seuraavan kerran vietän haahuilupäivää armailla Kallion kulmilla, miltähän siellä näyttää ja pystynkö mitään enää heille antaa? Maailma on mullistunut sellaista tahtia että sydän ei pysy perässä… mutta sentään jalat vielä kantaa.

Mutta ei siitä sen enempää. Kunhan nyt sanon että kun tänään kuuntelin Tavaramarkkinoiden Kevät -biisin, pääsi yhtäkkiä samanaikaisesti sekä itku että nauru. Voihan ******** kevät!

Neljän sesongin punakaalisalaatti

Meillä on syöty tosi hiilarivoittoista ja ruskeaa ruokaa nämä pari kotona viettettyä kuukautta. Sellaista pasta, peruna, papu, juusto ja leipä -osastoa, eri variaatioin. Niin herkullista ja lohdullista kuin moinen ruoka onkin, odotan kuumeisesti kevään ensimmäisiä uuden sesongin vihanneksia! Odotellessani olen pariin otteeseen tehnyt talven viimeisistä varastovihanneksista punakaalista ja porkkanoista fenkolilla, omenalla, pekaanipähkinöillä ja taateli vinaigretella ryyditettyä punakaalisalaattia Hannan Soppa -blogin punakaalislaw’n innoittamana.

Tämä punakaalisalaatti sopisi raaka-aineidensa puolesta niin syksyyn kuin talveenkin, mutta raikkaan mintun ja fenkolin ansiosta salaatti menee minusta hyvin myös keväällä. Ja jahka uuden sadon porkkanat ilmestyvät tarjolle, teen tätä taatusti myös varhaiskaalista!

Kastikkeen pyöräytin salaatille mehevistä aurinkokuivatuista taateleista ja sitruunamehusta. Ihan sananmukainen vinaigrette ei tämä kastike ole, kun mukana ei ole viinietikkaa välttämättä ollenkaan ja öljyäkin vain tilkka. Mutta herkullista tämä happamanmakeaa taatelikastike kuitenkin on! Kiitos ideasta Hanna ♥

Helppo taateli “vinaigrette” surautetaan sitruunamehusta, taateleista, kokojyväsinapista ja oliiviöljystä.

Punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

200 g punakaalia

2 porkkanaa

n. ½ tl suolaa

½ fenkoli tupsuineen

1 Granny Smith omena

2-3 rkl pähkinöitä pekaani

kourallinen mintunlehtiä

n. 60 g taatelia (∼10 kpl)

Taateli vinaigrette:

puolet taateleista (∼5 kpl)

½ dl sitruunamehua (yhden sitruunan mehu, lisää tarvittaessa omenaviinietikkaa)

1 tl jyväsinappia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(½-1 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia)

Aloita tekemällä taateli vinaigrette:

Pilko tai saksi kaikki taatelit noin kuuteen palaan. Mittaa pieneen kulhoon puolet taateleista, puoli desiä sitruunamehua, teelusikallinen jyväsinappia ja ruokalusikallinen oliiviöljyä. Jos sitruunasta ei tule mehua tarpeeksi, jatka mehua lorauksella omenaviinietikkaa kunnes nestettä on puoli desiä. Jätä taatelit pehmenemään mehuun noin vartiksi. Soseuta raaka-aineet sitten tasaiseksi esim. sauvasekoittimella – itse mittaan aineet silppurin kulhoon ja surautan kastikkeen sillä. Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta kastike maun mukaan ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi tilkalla agave- tai vaahterasiirappia.

Valmista sitten punakaalisalaatti:

Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin kolmen sentin pätkiin. Suikaloi pätkät sekä punakaali. Murjo porkkana ja punakaali suolan kanssa kulhossa, esim. perunanuijalla ja jätä muutamaksi minuutiksi odottelemaan. Valuta kaali-porkkanaseoksesta irronnut neste pois siivilässä ja lisää siihen sitten puolikas suikaloitu fenkoli ja tulitikuiksi leikattu omena. Lisää mukaan vielä taatelikastike ja sekoita hyvin.

Lisää salaattiin loput taatelit sekä muutama ruokalusikallinen karkeasti rouhittua pekaanipähkinää. Silppua salaatin päälle vielä kourallinen tuoretta minttua – itse käytän salaattiin myös fenkolin vihreät töyhdöt. Salaatti on minusta parhaimmillan heti, sillä jääkaapissa kökötellessään se tuppaa vetistymään.