Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

by Juulia 1 Comment
Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

paahdettu parsa

Tänä keväänä meillä on syöty paljon vuokaruokia. Siis en tarkoita nyt ns. “laatikoita”, vaan ruokia jotka lätkäistään uunivuokaan, lykätään uuniin toviksi ja nostetaan vuokineen päivineen ruokapöytään. Nyt kun parsakausi on alkanut, vuokaan päätyy useamman kerran viikossa vihreää parsaa. Uunissa paahdettu parsa on herkullista, helppoa ja nopea valmistaa, joten kiirepäivinä tästä kypsennystavasta on tullut kuin huomaamatta keittiössäni automaattinen valinta.

Välillä parsan kanssa vuokaan päätyy muitakin rehuja tai jotain proteiinia (kuten vaikkapa perunaa, valkosipulia, kirsikkatomaatteja ja herkkusieniä tai pistaasimakkaraa) mutta yksinkertaisimmillaan lisään parsan päälle vain jonkinlaisen rapean murun. Erityisesti paahteinen, mausteinen ja aavistuksen makea dukkah toimii minusta parsan kaverina loistavasti! Leivänpalalla jatkojalostettu dukkah-muru onkin ollut viime viikkoina meillä se yleisin parsan mauste.

säilötty sitruuna

säilötty sitruuna

Vaikka paahdettu parsa dukkah-murulla on jo sellaisenaan ihanaa, taivaallista siitä tulee kun sen kaverina tarjoaa hieman säilötyllä sitruunalla maustettua ranskankermaa (tai kaurafraîchea). Suolasin elämäni ensimmäiset sitruunat pari kuukautta takaperin ja nyt niitä nautitaan meillä sellaista tahtia, että kohta on jo laitettava uusi purkillinen tekeytymään.

Ohje, jolla tein suolatut sitruunat, löytyy täältä eikö voisi olla juuri yksinkertaisempi. Periaatteessa tarvitsee vain lohkoa hyvin pestyt sitruunat pitkittäin neljään osaan niin, että palat jäävät sitruunan toisesta päästä kiinni toisiinsa.  Sitten sitruunojen sisälle sullotaan suolaa (sekä sokeria ynnä muita mausteita) ja ne ladotaan steriloituun lasipurkkiin. Sitruunoita painellaan niin, että niistä irtoava liemi peittää ne (tai lisätään purkkiin sitruunamehua, kunnes lientä on tarpeeksi peittämään sitruunat) ja tämän jälkeen purkki laitetaan viileään ja pimeään tekeytymään muutamaksi viikoksi. Itse kääntelen purkkia välillä ylösalaisin, jos sitruunat eivät meinaa pysyä liemen pinnan alla – tosin voisi purkkiin kai laittaa sisälle myös jotain painoksi. Muutaman viikon – kuukauden jälkeen sitruunan kuori on läpikuultavaa ja pehmeää ja purkin voi siirtää jääkaappiin käyttöä varten.

Säilöttyjä sitruunoita löytyy toki myös kaupasta, jos innostut maistamaan niitä muttet jaksa odottaa niiden valmistumiseen kuluvaa kuukautta 🙂 Olen tähän happamansuolaiseen sitruunaan parhaillaan niin hulluna, että lisään sen kuorta sekä säilöntälientä vähän kaikkeen – viimeeksi gin & tonic -lasilliseeni!

 

paahdettu parsa

Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

vegaaninen, kun käytät kaurafraichea

2-4:lle

2 nippua vihreää parsaa

1-2 rkl oliiviöljyä

Dukkah-muru:

viipale kuivahtanutta maalaisleipää (n. 50 g)

n. 60 g mantelia ja/tai pähkinää (esim. cashew, pistaasi, hasselpähkinä)

1 pieni valkosipulinkynsi

1 rkl oliiviöljyä

1 tl juustokuminaa

1 tl kokonaisia korianterinsiemeniä

1 tl sokeria

½ tl fenkolinsiemeniä

½ tl suolaa

Sitruunakerma:

150 g creme fraîchea / kaurafraîchea

loraus oliiviöljyä

¼-½ suolaan säilöttyä sitruunaa (tai 1 kokonainen luomusitruuna + suolaa maun mukaan)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese parsa ja napsauta jokaisen varren tyvestä puumainen osa pois. Kuoria parsaa ei mielestäni tarvitse 🙂 Aseta parsa uunivuokaan ja valele öljyllä. Paahda parsaa uunin keskitasolla n. 7 minuuttia.

Parsan paahtuessa surauta dukkah-murun kaikki raaka-aineet tehosekoittimen/monitoimikoneen silppuriterällä tai sauvasekoittimella karkeaksi muruksi. Seassa saa olla myös muutamia isompia sattumia. Kun parsa on ollut uunissa seitsemisen minuuttia, lisää dukkah-muru varsien päälle keoksi. Jatka paahtamista uunin keskitasolla, kunnes dukkah-muru saa väriä ja parsa on kypsää (5-10 minuuttia riippuen parsan paksuudesta).

Valmista sitten sitruunakerma. Purista suolaan säilötyn sitruunan mehua hieman  kaura-/ranskankerman sekaan. Kaavi sitten säilötyn sitruunan hedelmäliha irti kuoresta ja kuutioi kuori pieneksi kuutioksi. Sekoita sitruunankuorikuutiot sekä pieni loraus oliiviöljyä ranskankermaan. Jos pidät säilötyn sitruunan happamansuolaisesta tujusta mausta, voit käyttää kastikkeeseen jopa puolikkaan säilötyn sitruunan, miedompien makujen ystäville neljäsosakin todennäköisesti riittää – määrä toki riippuu myös käyttämäsi säilötyn sitruunan suolaisuudesta. Mikäli et saa käsiisi säilöttyä sitruunaa, voit maustaa ranskankerman/kaurafraîchen raastetulla hyvin pestyn luomusitruunan kuorella ja mehulla sekä ripauksella suolaa.

Kun parsa on napakan kypsää ja dukkah-muru kullanruskeaa, ota vuoka uunista. Tarjoile paahdettu parsa ja dukkah-muru lämpimänä sitruunakerman kera. Annos sopii hyvin alkuruuaksi tai lisukkeeksi neljälle, meillä tämä satsi toimii kuitenkin yleensä kahden parsafanin lounaana.

dukkah parsa

Ps. Myös mm. Hannan Soppa -blogissa ja Kokit ja potit -blogissa on paahdettu parsaa! Onkohan tää nyt jotenkin trendikästä? 😀

149 views

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 6 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta

192 views

Chermoulalla maustetut uunisilakat

by Juulia 0 Comments
Chermoulalla maustetut uunisilakat

uunisilakat

Ystäväni Eevis on aivan uskomattoman mahtava tyyppi: sen lisäksi että hänellä on ihailtavan positiivinen elämänasenne ja yleensäkin hulvaton meininki, Eeviksellä on varsin persoonallinen oma tyyli hiuksia, vaatteita ja meikkiä myöten. Lisäksi hänellä on oma kasvimaa ja hän kalastaa sissinä silakoita Lauttasaaren sillalta säässä kuin säässä. Eevis myös juoksee maratoneja, on kävellyt Camiño de Santiagon eikä sellaiset 30 km kävelylenkit täällä kotimaassakaan ole hänelle mitään harvinaisuuksia. Viimeisin fanittamistani Eeviksen tempauksista on alkaa kulkemaan työmatkoja meloen.

kevätsilakka

Tässä kohtaa on ehkä hieman valaistava miksi juuri nämä seikat Eeviksessä aiheuttavat minussa ihailua:

  • Luulin joskus olevani kova kävelemään ja koin tämän vuoksi varovaista viehtymystä Caminon kävelemiseen. Todellisuudessa olisin varmaan ensimmäisen etapin jälkeen jo bussissa –  se on kuitenkin aika eri asia kävellä vaikkapa Turusta Ruisrockiin ja takaisin, kuin talsia tuhannen kilometriä rinkka selässä.
  • Juoksuennätykseni on 10 kilometriä ja silloinkin sitä oli treenattu pitkään ja hartaasti. Toista kertaa ei ennäytkseen enää ole ylletty – ja itseasiassa just nyt en juokse muuta kuin bussipysäkille tai satunnaisesti vessaan.
  • Lapsena olin ukkini kala-apulainen nro 1: auttelin innolla verkkojen laskemisessa, nostamisessa ja selvittämisessä, tarkistin katiskat enkä nyrpisetellyt nenääni kalan perkaamisellekaan. Matoa en kuitenkaan näin aikuisena ongenkoukkuun kykene kiljumatta laittamaan, enkä todellakaan näe itseäni Lauttasaaren sillalla sadepäivänä litkan kanssa.
  • Olen ainakin viisi vuotta ajatellut että josko sitä laittaisi itsensä viljelyplänttijonoon, niitä kun olisi tuossa alle kilometrin päässä kotoa… (en ole jonossa vieläkään).

Eevis siis tekee elämässään monia sellaisia asioita, joita minäkin tavallaan haluaisin tehdä, mutta olen liian mukavuudenhaluinen tai suorastaan laiska. Mitä tulee persoonalliseen tyyliin, positiiviseen meininkiin ja hulvattomaan menoon … noh, sanotaanko niin että on minullakin ollut sellaisten suhteen hyvät hetkeni. Mutta niistä parhaista hetkistä alkaa nyt olemaan tooosi pitkä aika. Lempivärini vaatteissa on nykyään musta.

Eeviksen kävely- ja juoksuskillseistä minun on ehkä turha haaveilla, mutta kasvimaan ja meren antimista pääsen välillä osalliseksi minäkin pistämättä juuri tikkua ristiin sen eteen. Siitä kiitos sinulle rakas Eevis! Kaikkea toivoa en esimerkiksi sen kasvimaan suhteen ole muutenkaan vielä menettänyt, ehkä mullakin vielä on oma lehtikaali- ja pinaattipelto. Silakat haen kuitenkin varmasti aina kaupasta sekä huomenna alkavilta Silakkamarkkinoilta, joihin osallistun tänä vuonna myös silakkaraadin tuomarina. Ei muuten ole mikään pikkuhomma tuo silakkaraatiin kuuluminen – silakkaa kun on ilmeisesti maistettavana lähes 40 eri annosta.

uunisilakka

Sain Eevikseltä toukokuussa tuoreita kevätsilakoita suoraan Lauttasaaren sillalta ja vaikka tästä kokkailusta on jo vähän aikaa, poikkeuksellisen onnistunut ohje ansaitsee vihdoinkin päästä jakoon. Silakat pääsivät nimittäin keittiössäni kokonaisina uuniin oliivien, terttutomaattien, sitruunalohkojen, valkosipulin ja chermoula-mausteseoksen kera – ja aimo annos tätä aurinkoista herkkua sopii kuulkaas loistavasti myös tähän orastavan kaamoksen aikaan.

Chermoula on Pohjois-Afrikkalainen mausteseos, johon tulee yleensä ainakin juustokuminaa, korianteria, paprikaa, kurkumaa, mustapippuria ja sitruunaa, mutta se voi sisältää myös tuoreita yrttejä, säilöttyä sitruunaa, valkosipulia ja/tai sipulia (kuten tässä Serious Eatsin chermoula-kastikkeessa tai tässä Epicurious-reseptissä). Minulla oli tällä kertaa kuitenkin käytössä Hakiksen hallista ostamani valmis kuivamausteseos, joka olikin tähän ruokaan aivan täydellinen mauste ♥

uunisilakat

Chermoulalla maustetut uunisilakat

2:lle

n. 20 pientä päätöntä perattua silakkaa

10 terttutomaattia

4-6 valkosipulin kynttä

1 luomusitruuna

½ dl oliiviöljyä

n. 1 dl valutettuja kalamataoliiveja

mustapippuria, suolaa

n. 1 rkl chermoula -mausteseosta (tai ripaus juustokuminaa, korianteria, paprikaa, kurkumaa sekä mustapippuria)

Pese sitruuna ja jaa se noin kahdeksaan lohkoon. Pese ja kuivaa silakat ja mikäli et perannut kaloja itse, tarkista samalla ettei vatsaontelossa ole enää sisusten jäämiä. Lorottele puolet oliiviöljystä uunivuokaan ja asettele vuokaan sitten murskatut valkosipulin kynnet, terttutomaatit, silakat, sitruunanlohkot ja oliivit. Valuta päälle loppu öljy ja ripottele sitten vuokaan hieman suolaa, chermoula sekä muutama kierros pippurimyllystä.

Lykkää vuoka 200 asteisen uunin ylätasolle n. 20 minuutiksi. Valmista on, kun tomaatit ovat lysähtäneet kasaan ja saaneet hieman väriä ja silakat ovat läpikypsiä.

Tarjoile chermoulasilakat esim. paistettujen padronpaprikoiden sekä tuoreen leivän kera. Purista paistetut sitruunanlohkot lautasella annoksen päälle ja imeytä herkullinen liemi leipään. Jos silakat ovat todella pieniä, en ainakaan itse vaivaudu poistamaan niistä ruotoja – ne kun ovat pikkusilakoissa paistamisen jälkeen yleensä aika pehmeitä. Mikäli käytät isompia silakoita tai silakkafileitä, nosta pöytään pieni lautanen ruodoille.

uunisilakat

uunisilakat

Ps. Haastan kaikki teistä lukijoista kehumaan sekä lähimmäisiänne että tuntemattomiakin useammin! Eikä muuten tee pahaa välillä kehua itseäkin.

45 views

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Kaupallinen yhteistyö Risenta & Asennemedia

Metsäbrunssi!

Jos metsän reunassa asumisesta pitäisi valita paras puoli, niin tähän aikaan vuodesta tehtävä on helppo: spontaanien metsäpiknikien järjestäminen vaatii vain eväiden pakkaamisen ja muutaman minuutin kävelyn. Ei ole haitaksi sekään, että kotioven ja piknikpaikan väliltä voi halutessaan kerätä vielä leivänpäällisiä, kuten ketunleipää tai litulaukkaa

Kesän edetessä pidemmälle metsäpiknikeissä alkaa olla inisevä kääntöpuoli, mutta näin touko-kesäkuun vaihteessa myös syvemmällä metsässä on saanut nauttia eväistään vielä ilman sen kummempaa huitomista.

metsäpiknik50 metriä eteenpäin ja perillä ollaan!

Meidän taloyhtiön pihalta alkaa polku, jonka varrelta löytyy monta tuulensuojaisaa pikku aukiota, joissa evästää ja paistattelee päivää rauhassa. Viime viikonloppuna pakkasimmekin itsemme metsään brunssille. Ihan täysin spontaani temppu tämä ei sentään ollut, jonkinlaista piknikiä olin kaavaillut nimittäin jo etukäteen: paistanut muutaman pellillisen ruokaisaa siemennäkkäriä ja muussannut jääkaappiin baba ganoush -purkillisen, valkopapusoseen ja za’atarilla maustetut gremolataoliivit.

Tämäntyyppisissä piknikeväissä on se hyvä puoli, etteivät ne ole moksiskaan, vaikka kaavailtuna piknikpäivänä sää ei yllättäen suosisikaan. Purkit voivat hyvin odottaa muutaman päivän verran jääkaapissa sitä hetkeä, kun aurinko suvaitsee tulla esiin. Sitten vaan viltti olalle, purnukat koriin ja asemiin! Purkkiin pakatuissa eväissä on myös se hyvä puoli, että erillisiä tarjoiluastioita ei tarvita, eikä purkkien pakkaaminen pois lähtiessä vie juuri aikaa – ei, vaikka kesäkuinen raekuuro yllättäisi 😛

risenta siemennäkkileipä

risenta siemennäkkileipä

Sama juttu pätee Risentan siemennäkkäreihin: näkkäriseoksen voi paistaa sopivalla hetkellä etukäteen ja pakata valmiit näkkärit paloina purkkiin odottelemaan piknikhetkeä. Kiertoilmauunissa tekee helposti kerralla useammankin pellillisen ja tuolloin näkkäreistä riittää tarvittaessa isommallekin seurueelle.

Risentan hapanjuurinäkkileipä on ollut jo pitkään lempparini itse paistettavista näkkäriseoksista, mutta nyt se sai kovat kilpailijat Risentan uutuustuotteista: 50 % siemeniä sisältävät juuressiemennäkkileipä & lehtikaali-siemennäkkileipä valmistuvat nimittäin aivan yhtä nopeasti ja helposti! Ne ovat lisäksi hauskan värikkäitä, maukkaita ja ruokaisia rouskuteltavia.

siemennäkkileipäPunatäpläisessä juuressiemennäkkärissä maistuu just sopivasti punajuuren, porkkanan ja palsternakan makeus!

risenta siemennäkkileipä

Risentan siemennäkkileipä -seoksissa on sekin hyvä puoli, että gluteenittomina ja vegaanisina ne sopivat myös jokaisen ystäväni ruokavalioon. Risenta myös lupaa kompensoida kaikki tuotteidensa viljelyssä, valmistamisessa, pakkaamisessa ja kuljetuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt, joten tuotetta on kiva käyttää myös kestävän kehityksen näkökulmasta.

Omaksi suosikikseni näistä kahdesta uutuusmausta nousi punajuurella, porkkanalla ja palsternakalla täplitetty juuressiemennäkkileipä, johon huomasin käteni kurottavan brunssillamme uudestaan ja uudestaan. Kun pakkasin brunssipiknikkimme rääppiäiset myöhemmin samana päivänä mukaan kyläilyreissulle, niin katosi tosin lehtikaalinäkkärikin vauhdilla viimeiseen muruun asti 🙂

baba ganoushBaba ganoush aka munakoisotahna on suurta herkkuani 

Parhain baba ganoush valmistuu minusta uunin/grillin ja haarukan avulla, suristelulaitteita ei munakoisotahnan valmistukseen tarvita! Oleellisinta munakoison kypsentämisessä on kypsentää se todella pehmeäksi ja mieluiten pinnaltaan jopa savuisen hiiltyneeksi. Sähköuunissa laitankin baba ganoushia valmistaessani aina grillivastukset päälle.

Haarukalla valmistaessa baba ganoush jää kivasti rouheammaksi, mutta kuohkeutta siitä ei silti puutu. Minulla on ollut usein tapana keventää ja raikastaa baba ganoush muutamalla ruokalusikallisella kreikkalaista jugurttia, mutta totesin taannoin homman toimivat aivan yhtä hyvin kreikkalaistyyppisellä vegaanisella kauravalmisteella. Niinpä tekemäni baba ganoush maistuu myös vegaaneille, vaikka ns. jugurttia sisältääkin 🙂

Baba ganoush

vegaaninen

n. 1 kg munakoisoa

puolikas valkosipuli

1 sitruunan mehu

n. 1 dl oliiviöljyä

2-3 rkl tahinia (tummaa)

n. 1 tl suolaa

+ 2-3 rkl kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(kourallinen sileälehtistä persiljaa silputtuna)

Paahda munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Käännä munakoisot kerran kypsymisen aikana. Laita viimeiseksi vartiksi uunin grillivastukset päälle ja yritä saada munakoison kuori tummenemaan oikein kunnolla. Mikäli pääset käsiksi grilliin, kypsennä munakoiso siellä.

Laita viimeisen puolen tunnin ajaksi uuniin myös foliopalan sisään kääritty puolikas valkosipuli. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita; valkosipulin täysin pehmeää muttei palanutta (kurkkaa sitä siis muutaman kerran kypsymisen aikana). Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista.

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Painella munakoisoa siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Olen kuullut huhuja, että myös salaattilinko toimisi munakoison kuivaamisessa hyvin! Jos kotoasi siis löytyy sellainen ja olet rohkealla päällä, kokeile tätä metodia ihmeessä ja kerro sitten minullekin miten kävi!

baba ganoush

Purista sitruunan mehu kulhoon ja puristele sen sekaan jäähtyneet kypsät valkosipulin kynnet kuorestaan. Ripottele päälle suolaa ja murskaa valkosipulinkynnet haarukalla painellen tahnaksi sitruunamehun kanssa. Lisää kulhoon sitten munakoiso ja murjo sekin haarukalla rikki. Lisää seokseen tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen kahdesta ruokalusikallisesta, mutta lisää ihmeessä vielä kolmas mikäli haluat. Lisää oliiviöljy seokseen vähän kerrallaan edelleen haarukalla vatkaten, jolloin seos vaalenee ja kuohkeutuu. Mausta valmis baba ganoush lopuksi suolalla.

Baba ganoush on jo tässä vaiheessa minusta superherkullista, mutta happamien makujen ystävänä lisään seokseen vielä muutaman ruokalusikallisen kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia, joka raikastaa, kepeyttää ja happamoittaa tahnaa hieman. Voit myös silputa tahnaan tässä vaiheessa hieman hienoksi silputtua persiljaa. Baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

baba ganoushBaba ganoush & gremolataoliivit / valkopapusose ja villiparsa

Za’atarilla maustetut gremolataoliivit

vegaaninen

150 g vihreitä kivettömiä luomuoliiveja

1 luomusitruunan raastettu kuori

puolen sitruunan mehu

pieni valkosipulin kynsi raastettuna

2 rkl za’ataria (*

n. ½ dl oliiviöljyä

n. ½ dl hienoksi silputtua persiljaa

Valuta oliivit nesteestään huolella. Laita oliivit puhtaaseen lasipurkkiin ja lisää päälle loput raaka-aineet. Sulje purkin kansi ja ravistele raaka-aineet huolella sekaisin. Survo oliiveja hieman rikki purkissa esim. kaulimen tai kauhan varrella, ravista vielä kerran ja laita purkki sitten yön yli jääkaappiin maustumaan. Kun sopiva pikniksää koittaa, nappaa purkki ja haarukka kassiin ja napsi herkut näkkärin päälle suoraan purkista. Gremolata-oliivit säilyvät jääkaapissa 2-3 päivää tai muutaman päivän pidempäänkin, jos lisäät sitruunan mehun ja persiljan oliiveihin vasta juuri ennen tarjoilua.

*) Yrttinen ja kirpeän paahteinen za’atar on koukuttava mausteseos lähi-idästä. Sitä voi tehdä itse tai ostaa etnisistä ruokakaupoista. Muita za’atar-reseptejä blogissani ovat granaattiomena-za’atar-fetasalaatti, arabialaiset munakoisopihvit & savuiset za’atarpunajuuret.

Valkopaputahna

vegaaninen

n. 350 g isoja valkoisia papuja

puolen sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

1 dl oliiviöljyä

n. ½ tl suolaa

Huuhdo ja valuta pavut huolella. Raasta valkosipulin kynsi tehosekoittimen kulhoon ja purista sitruunanmehu päälle. Ripottele kulhoon vielä suola ja surauta valkosipulin kynsi mahdollisimman sileäksi tahnaksi. Jätä seos tekeytymään noin kymmeneksi minuutiksi – sitruunan happo ja suola pehmentävät kivasti raa’an valkosipulin makua.

Lisää kulhoon sitten valutetut valkopavut ja oliiviöljy. Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi ja kuohkeaksi tahnaksi – ohenna seosta tarvittaessa kylmällä vedellä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Pakkaa valkopaputahna purkkiin ja tarjoile se siemennäkkärin kera (näkkärin paloja voi halutessa vaikka dipata purkissa). Valkopaputahna säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

risenta siemennäkkileipä

Meillä oli brunssilla mukana vielä purkillinen pikaisesti kiehautettua villiparsaa, jota lastasimme sekä näkkäreille, että pistelimme menemään ihan sellaisenaan. Villiparsan saatavuus taitaa olla täällä Suomessa vähän niin ja näin, joten sen sijaan kannattaa kokeilla kiehauttaa minuutin pari kotimaista “villiparsaa” eli hyvin nuoria maitohorsman versoja, tai perinteistä viljeltyä parsaa, joka vaatii tietysti vähän pidemmän keittoajan.

Seuraavaksi taidamme siirtyä eväinemme metsän siimeksestä lähikalliolle – tuulestakin tulee nimittäin taas ystävä kun hyttysarmeijat aloittavat hyökkäyksensä. Jostain syystä hyttyset ovat aina olleet erityisesti juuri minun kimpussani – eräänkin ikimuistoisen juhannusyönä jälkeen laskin itsestäni yli 100 hyttysenpistosta! Ei auta meikäläistä Offit, ei citronella, ei huitoiminen. Se on vain hyväksyttävä paikkansa ravintoketjussa 😀

Sekä hyttystenkarkoitus- että piknikvinkkejä siis vastaanotetaan!

416 views