sitruuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Villi ja vihreä parsahummus

by Juulia on May 15, 2019 2 Comments

Parsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

Karhunlaukkapasta

by Juulia on May 11, 2019 2 Comments

Karhunlaukkaostoksilla

Piipahdin taannoin päiväreissulla Tallinnassa. Normaalisti suuntaan siellä lähinnä pienpanimo-olutvalikoiman perään, mutta tällä kertaa vakaana päämääräni oli löytää karhunlaukkaa! Tuota aromaattista ja tuoksuvaa villiyrttiä ei nimittäin Suomesta niin vain löydy ja kun kerran on sen makuun päässyt, sitä matkustaa vaikka ulkomaille hakemaan! Baalti Jaam Turgilla onneksi nappasi ja kotiin kulkeutui kuin kulkeutuikin ihanasti tuoksuva paketti tätä keväistä herkkua.

Karhunlaukka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti valkosipulilta, mutta sen maku on kuitenkin valkosipulia pehmeämpi. Karhunlaukkaa voikin syödä vaikka raakana ilman, että seurauksena olisi valkosipulihönkä viikkotolkulla. Syötävää on tästä kasvista lähes kaikki osat; lehdet, varret, kauniit valkoiset kukat ja sipuli. Jos sitä olisi kotikulmillani runsaasti saatavilla, laittaisin sitä sen sesongin aikana varmaan ihan kaikkeen, mutta kun ei kerran ole, on vähän priorisoitava!

Karhunlaukkapasta

Ensimmäinen kokeiluni olikin siksi jo pitkään kaavailemani karhunlaukkapasta. Olen halunnut tehdä tuorepastaa jo useamman vuoden, mutta kokeilu on aina siirtynyt eteenpäin ja eteenpäin joko ajan tai välineiden puutteesta. Silmiini osui kuitenkin taannoin YouTubessa video, jolla tehdään käsin erilaisia pastamuotoja. Kun osaan ei pastakoneita tai edes kaulinta tarvita, päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja laittaa pastataikinan tekeille.

Muodoksi valikoitui cavatelli, sillä se näytti kaikkein helpoimmalta toteuttaa (jos jostain on kerran aloitettava, niin aloitetaan varmuuden varalta helposti)! Cavatelli on etelä-Italialainen pastamuoto, joka tehdään leikkaamalla pitkästä ohuesta pastataikinapötköstä paloja, jotka sitten litistetään ja rullataan 1-3 sormen avulla hauskalle kiemuralle. Cavatellin koko voi vaihdella alueen mukaan ja se tehdään perinteisesti semolinataikinasta. Itselläni oli kuitenkin mielessä karhunlaukkapasta!

Lähdinkin siksi pokkana tekemään cavatelli -pastaa kananmunalla ja karhunlaukalla rikastetusta taikinasta. Reseptiksi valikoitui tämä ohje, jonka tosin tein käsin koneen sijaan. Cavatellin muotoilu onnistui tästäkin taikinasta mukavasti, vaikka pastataikina ei oikeaoppinen ollutkaan. Ja mikä tärkeintä: lopputulos oli todella herkullinen! Karhunlaukkapasta sai kaverikseen yksinekertaisen lisukkeen: ruskistettua voita, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania ja sitruunaa.

Uskallan tämän jälkeen vastaisuudessakin testailla käsin muotoiltavia pastamuotoja. Ehkä sen pastakoneenkin voisi joskus hankkia?

Karhunlaukkapasta

2:lle

20 g pestyä karhunlaukkaa

1 normaalikokoinen kananmuna

1 keltuainen

n. 150 g 00 jauhoja

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

2-3 rkl luomuvoita

3 rkl pinjansiemeniä

puolen sitruunan mehu

kourallinen raastettua parmesaania

Surauta karhunlaukka silpuksi sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä kananmunan ja keltuaisen kanssa. Mikäli teet taikinan käsin, kokoa työtasolle jauhoista keko, jonka keskelle voit tehdä kuopan (vähän kuin tulivuori ja kraateri). Kumoa munaseos kuoppaan ja heitä perään ripaus hienoa suolaa (n. ¼ tl). Ala sekoittamaan munaseokseen haarukalla kuopan reunoilta vähän kerrallaan jauhoja. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes seos alkaa pysymään kasassa. Voi olla, että et tarvitse ihan kaikkea jauhoa, tai saatat tarvita hieman enemmän, tämä riippuu käyttämiesi munien koosta ja jauhojen laadusta. Mikäli haluat tehdä taikinan koneella, lue alkuperäinen ohje!

Vaivaa taikinaa käsin tasoa vasten kymmenisen minuuttia tai kunnes se on elastista ja silkkistä, vähän kuin muovailuvahaa. Kääri taikina sitten huolellisesti kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunniksi.

Jaa taikina muutamaan osaan ja muotoile osa kerrallaan pitäen lopun taikinan huolellisesti kelmuun käärittynä odottamassa vuoroaan. Rullaa taikinapalasta pitkä pötkö, joka on halkaisijaltaan noin sentin paksuinen. Leikkaa pötkö noin sentin paloiksi. Paina jokaista palaa etu- ja keskisormella tasoa vasten rullaten samalla sormia ja taikinapalaa itseäsi kohden. Näin taikinapalaan tulee keskelle kuoppa jonka yli kiertyy taikinan liepeet molemmin puolin. Tästä videosta löytyy hyvät ohjeet muotoilulle 🙂

Ripottele pastan päälle hieman jauhoa jotta palat eivät tartu toisiinsa ja siirrä valmiit cavatellit sivuun odottelemaan loppujen valmistumista.

Kun kaikki karhunlaukkapasta on muotoiltu, kuumenna iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaalla kädellä. Keitä cavatellia sen koosta ja paksuudesta riippuen 4-7 minuuttia, testaa kypsyys maistamalla.

Meillä karhunlaukkapasta syötiin tosiaan ruskistetun voin, paahdettujen pinjansiemenien, sitruunamehun ja vastaraastetun parmesaanin kera:

Ruskistin pari ruokalusikallista voita paistinpannulla, paahda voissa pinjansiemeniä ja puserra lopuksi pannulle noin puolen sitruunan mehu. Lisää kypsät cavatellit pannulle, raasta päälle reilusti parmesaania ja notkista seos muutamalla lusikallisella pastan keitinvettä. Sen kummempaa ei tämä karhunlaukkapasta kaipaakaan, oli nimittin tolkuttoman maukasta!

Ps. Koska karhunlaukkaa on Suomessa hieman vaikea saada käsiinsä, kokeilen ainakin itse seuraavan satsini litulaukalla. Litulaukkaa löytyy ainakin omista lähimetiköistä runsain mitoin ja sen kausi on juuri nyt hyvässä vauhdissa! Litulaukka on viime vuosina muodostunut lempi villiyrtikseni nokkosen rinnalla, kumpaakin kun on niin runsaasti saatavilla ja molemmat ovat helposti tunnistettavia 🙂 Villiruokaa ja -yrttejä hyödyntävät reseptini löytyvät muuten kootusti täältä!

Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia on March 13, 2019 2 Comments

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.

Suolaan säilötty veriappelsiini

by Juulia on February 2, 2019 2 Comments

Suolaan säilötty sitrussesonki

Muutama viikko sitten kerroin, kuinka olen innostunut tekemään suolaan säilöttyjä sitruunoita – vuosi sitten tehdyn ensimmäisen kokeilun rohkaisemana laittelin silloin usemman purkin tekeille ja kokeilin samalla myös säilöä samalla tavalla veriappelsiineja!

Suolaan säilötyt veriappelsiinit osoittautuivat ilokseni myös aivan onnistuneeksi kokeiluksi, joten uskallan nyt lopputulosta jo useamman kerran testailtuani kertoa tästä viritelmästä teillekin. Viime vuoden luetuimpia juttujani oli kuivatut veriappelsiinit, joten ehkäpä tämäkin veriappelsiinin säilöntämetodi kiinnostaa jotakuta 🙂

Olin itseasiassa utelias appelsiinien säilönnästä jo keväällä tuon ekan kokeiluni jälkeisessä huumassa, mutta idea jäi tuolloin kuitenkin testaamatta. Kun nyt sitten ryhdyin sitruunan säilöntäpuuhiin, lähdin heti kaivelemaan nettiä muiden sitrusten säilönnän suhteen ja niinhän se oli kuten olin arvannutkin: mitä vain sitrushedelmää voi säilöä suolaan.

Veriappelsiinit, appelsiinit, satsumat, mandariinit, sweetiet, greipit ja limetit – suolaan vaan kaikki mars! Kunhan suolaa on purkissa reilusti ja perään puristaa myös yhden-kahden sitruunan mehun, onnistuu myös makeampien sitrusten säilöminen. Omaan veriappelsiinipurkkiini laitoin suolan lisäksi lämpimän talvisia mausteita: kanelia, tähtianista, fenkolinsiemeniä, laakerinlehtiä, kardemummaa… Seuraavaksi ajattelin kokeilla säilöttyjä verigreippejä ja limettejä chilillä!

Tämän reseptin myötä on muuten vinkattava kaikille kokkaaville ja sosiaalista mediaa käyttäville lukijoille ruokablogien legendaarisen kuukausihaasteen paluusta: armaat blogikollegani Hannan Soppa ja Kokit ja potit -Hannele lanseerasivat nimittäin tämän aikoinaan ruokablogeja ahkerasti kiertäneen haasteen takaisin uudistettuna, ja nyt siihen voi osallistua ihan kuka vaan!

Kuukauden ruokahaaste

Ensimmäinen uudenlainen kuukauden ruokahaaste alkoi eilen, ensimmäinen helmikuuta, ja sen teemana on sesonkiin sopien sitrukset. Jos haluat osallistua haasteeseen, kokkaa jotain sitruksista ja jaa luomuksesi IG:ssä tai FB:ssä hashtagilla #kuukaudenruokahaaste – ja tadaa, olet mukana haasteessa! Itsellenihän tässä kävi niin, että koska olen jo jakanut koko tammikuun ajan ahkerasti sitrusreseptejä (punasikurisalaatti verigreipillä, veriappelsiinilla maustettu gini, suolainen sweetie salaatti, veriappelsiinisesongin vegaaninen gin sour), ei helmikuulle meinannut enää löytyä näiden suolaan säilöttyjen veriappelsiinien lisäksi enää ideoita. Jotain sitrushihasta tulee ehkä ravistettua vielä toiseen kertaan ennen kuun loppua, tai ainakin toivotaan niin 😀

Tässä haasteessa ei muuten enää sitten kisata voittamisesta, vaan pidetään vain hauskaa, jaetaan ruuanlaiton iloa, tsempataan ja inspiroidutaan toisiemme tekemisestä. Blogin omaavat voivat toki halutessaan linkitellä muiden osallistujien resepteihin, niin saadaan aina kasaan paljon inspiroivia reseptejä jokaisen haasteen teemoille. Koska helmikuu on vasta alussa, lisäilen itse linkkejä muiden haasteeseen osallistuvien sitrusresepteihin sitä mukaa, kun niitä ilmestyy 🙂 Linkit löydät jutun lopusta.

Suolaan säilötty veriappelsiini

3-6 luomulaatuisia veriappelsiineja (riippuen hedelmien koosta)

1-3 luomusitruunaa

n. 5-6 rkl laadukasta karkeaa merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

halutessasi: muutama laakerinlehti, yksi kanelitanko, 1 tähtianis, 1 tl fenkolinsiemeniä, muutama neilikka, muutama vihreä kardemumma

Pese ja kuivaa veriappelsiinit hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise veriappelsiini pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että hedelmä on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele veriappelsiinin sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Lisää purkkiin osa mausteista ja jatka suolalla täytettyjen hedelmien sullomista purkin sisään, kunnes purkki on täynnä. Lisää loput mausteet ja purista purkkiin 1-2 sitruunan mehu. Painele veriappelsiineja niin, että ne peittyvät mehuun ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Painele seuraavana päivänä hedelmiä uudelleen. Mikäli veriappelsiinit eivät vielä ole kauttaaltaan nesteen peitossa, purista sekaan vielä yksi sitruuna.

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Veriappelsiinien ollessa kyseessä purkki kannattaa avata myös päivittäin ja nuuskia sisältöä. Jos se tuoksuu raikkaalle, kaikki hyvin. Jos tuoksussa on käynyt vivahde, lisää purkkiin sitruunamehua ja suolaa ja tarkista tilanne uudelleen seuraavana päivänä.

Itselläni suolaan säilötyt veriappelsiinit hengasivat huoneenlämmössä viikon, jonka jälkeen siirsin sen jääkaappiin. Purkki on nyt melkein kuukauden vanha ja lähes käyttökunnossa – valmiin hedelmän kuori muuttuu sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Suolaan säilötty veriappelsiini säilyy jääkaapissa oletettavasti siinä missä sitruunakin, kunhan purkista onkii hedelmiä aina puhtaalla välineellä ja veriappelsiini säilyy kokoajan suolaliemen peitossa.