Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata
Sitruunainen kikherne-orzo-pata

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin

Terveisiä kotoa!

Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.

Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀

kotivara resepti

Kotivarareseptit

Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.

Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.

kotivara

kikherne pasta

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).

Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.

Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!

kikherne

kikhernepata

Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…

Sitruunainen kikhernepata

vegaaninen

4:lle

200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1-2 sellerinvartta (koosta riippuen)

1-2 porkkanaa (koosta riippuen)

1 keskikokoinen sipuli

4-5 valkosipulin kynttä

1 oksa rosmariinia / 1 tl kuivaa rosmariinia

muutama laakerinlehti

1 sitruuna (tai lohko suolaan säilöttyä sitruunaa / 2-3 tl sitruunamehutiivistettä)

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

100 g orzoa** (n. 1,2 dl) tai jotain muuta pienikokoista pastaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

kunnon loraus neitsytoliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

vastarouhittua mustapippuria

sitruunalohkoja

* 100g kuivia kikherneitä = n. 1,2 dl

** orzo on ison riisinjyvän muotoista pastaa

Valmistelut:

Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)

Padan valmistus:

Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.

Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.

Viimeistely:

Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.

Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.

Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.

kikhernepata

Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂

380 views

Vihreä artisokkapasta

by Juulia 0 Comments
Vihreä artisokkapasta

artisokkapastaVihreä artisokkapasta

Latva-artisokka

Latva-artisokka, siinä vasta vihannes! Kaunis ja kiehtova, artisokka on herkku, josta haaveilin jo lapsena keittokirjoja lueskellessani. Ensimmäisen ihka oikean artisokan söin kuitenkin vasta parikymppisenä kun vihdoin sellaisen sain käsiini. Harvinaisena herkkuna latva-artisokka on viime vuosiin asti pitkälti myös pysynyt, kun pitkään sitä sai vain tuontitavarana ja hintakin oli ainakin opiskelijakukkarolle aikoinaan aika suolainen. Kotimaisen artisokan saavuttua markkinoille olenkin ahminut artisokkaa sen satokautena aina runsaasti. Kun sitä kerran on tuoreena lähiruokana tarjolla, niin minähän kyllä syön!

latva-artisokka

Artisokkaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka painavalta latva-artisokka tuntuu kokoonsa nähden. Suomut olisi hyvä olla suht supussa ja muutenkin artisokka saisi olla pehmeän joustava, ei kuivakka ja kova. Kotimaisen artisokan kausi kestää elokuusta-lokakuulle, eurooppalaista tuontiartisokkaa saa taas keväällä huhti-toukokuussa.

Täysikokoisia artisokkia tykkään valmistaa perinteiseen tapaan vinegrettiin tai voisulaan dipattavaksi, mutta täytetty latva-artisokka on myös hauska tapa tarjota tätä herkkua. Pieniä baby artisokkia voi keittämisen lisäksi tietysti marinoida itse, sekä paistaa rapeaksi. Mutta oli valmistustapa mikä tahansa, nyt on se hetki, kun artisokkaa pitää syödä: kauden viimeisiä viedään!

artisokkapasta

artisokkapasta

Pienikokoinen latva-artisokka on siitä mahtava, että sen käsittely on täysikasvuista helpompi ja nopeampi operaatio, kun lehdet ovat vielä pehmeitä eikä sisukseen ole vielä kehittynyt karvaista ydintä. Tärkeää kuitenkin on saada poistettua artisokasta kaikki kova ja kuiva ja niinpä artisokkia trimmatessa kannattaa minusta leikata aina ihan vähän enemmän kuin tarpeelliselta tuntuu. Mieluummin niin päin, kuin puisevia paloja pastan seassa mukeltaen 😀

Vihreä artisokkapasta

2:lle

n. 400g pientä latva-artisokkaa (n. 150-200 g perattuna)

1 reilun kokoinen sitruuna

100g tuoretta lehtipinaattia

100g creme fraîchea

1 valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

1-2 tl tuoretta rosmariinia

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 1 dl parmesaaniraastetta

250g tuorepastaa

Valmistele ensin artisokat: halkaise sitruuna ja purista puolikkaan mehu vedellä täytettyyn astiaan. Säästä toinen puolikas myöhemmäksi. Irroita artisokkien uloimmat lehdet, kuori kuorimaveitsellä varren kuiva pinta pois. Leikkaa varresta kuivan tuntuiset osat kokonaan pois. Leikkaa sitten artisokista kuivat ja kovat lehtien kärjet pois, eli poista noin puolet artisokan kärjestä. Halkaise artisokat ja hiero leikkuupintoja aiemmin käyttämäsi puristetun sitruunan puolikkaalla heti leikkaamisen jälkeen. Nosta artisokat sitruunaveteen sitä mukaan kun leikkaat niitä.

Kun kaikki artisokat on käsitelty, kaada sitrusvesi artisokkineen isoon kattilaan ja laita kattila liedelle. Jotta artisokat pysyvät pinnan alla, leikkaa voipaperista juuri kattilaan sopiva ympyrä, jonka keskelle kannattaa leikata vielä pieni reikä höyryä varten. Keitä artisokkia koosta riippuen noin 10 minuuttia tai kunnes haarukka uppoaa artisokkaan enemmittä vastuksitta. Valuta ja jätä odottamaan.

latva-artisokka

Kun latva-artisokka on hieman jäähtynyt, leikkaa puolikkaat kahteen-kolmeen palaan. Ruodi pinaatti ja ryöppää sitä kiehuvassa vedessä minuutin verran. Jäähdytä heti kylmässä vedessä ja purista pinaatti kuivaksi. Soseuta puolet artisokasta, pinaatti, creme fraiche, puolen sitruunan mehu, rosmariini sekä hienolla terällä raastettu valkosipuli. Mausta makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Keitä pasta suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi – tuorepastaa käyttäessä tähän menee 2-3 minuuttia. Sekoita pastaan kastike sekä puolet parmesaanista ja annostele artisokkapasta lautasille. Lisää päälle vielä loput artisokan palaset ja loppu parmesaani. Tarjoile heti!

artisokkapasta

Ps! Jos artisokkakausi ja artisokkapasta eivät osu samaan aikaikkunaan, ohjeen voi toteuttaa veteen säilötyllä latva-artisokalla. Silloin suosittelen kiehauttamaan säilykeartisokan runsaassa vedessä muutaman minuutin ajan, jotta maku on hieman pehmeämpi.

229 views

Pehmeä maissikeitto ja rapeaa chorizoa (vegaaninen)

by Juulia 0 Comments
Pehmeä maissikeitto ja rapeaa chorizoa (vegaaninen)

maissikeitto

Kotimaisen maissin sesonki

Taas maissia! Voin vain kuvitella, kuinka moni teistä lukijoista mahdollisesti ajattelee parhaillaan samaa kuin todennäköisesti mieheni. Kotimaisen maissin kausi on lyhyt, joten otan siitä kaiken irti ja lykkään maissia näinä aikoina lähes jokaiseen ateriaan! Ja sen kyllä huomaa: blogin viimeisimmät reseptit kun ovat persikkaista maissisalaattia, meksikolaista maissisalaattia ja maissi-papusalaattia.

Minkäs teet, maissi on vaan niin hyvää! Luulen että olen sen täällä blogissa jo kertonut useammankin kerran, mutta lapsena yksi lempiherkkujani oli pakastemaissi. Jäisenä, kulhosta jyvä kerrallaan napsittuna. Maissilapsi mikä maissilapsi!

Hävikkiviikko

Tämänpäiväinen maissireseptini on kuitenkin todennäköisesti tämän maissisesongin viimeinen ohjeeni. Maissikautta lopetellessa saadaan samalla jokavuotuinen hävikkiviikko käyntiin! Jep, hävikkiviikko pyörähtää 9. syyskuuta käyntiin jo seitsemättä kertaa ja tapanani on ollut osallistua viikkoon vuosittain tavalla tai toisella. Sattumalta muuten myös vuosi sitten hävikkiviikon ohjeeni oli maissiresepti 😀

Tänä vuonna kampanjassa on teemana ruokahävikin ilmastovaikutukset. Hävikkiviikon infopaketin mukaan Suomessa kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa ja henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa. Suomalaisten kotitalouksien ruokahävikki vastaakin noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä!

Itsellenikin ruokähävikkiä vastaan taisteleminen on jatkuva projekti. Jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien aarteista kokkaaminen on samalla kuitenkin myös sitä luovinta keittiöpuuhailua, mitä rakastan! Monet makuyhdistelmät ja ruoanlaitto-oivallukset ovatkin tässä köökissä syntyneet juurikin hävikin vähennyspuuhissa.

hävikkiruoka

Tämänpäiväinen maissireseptini juju on kuitenkin hieman toisaalla: siihen hyödynnetään myös se osa maissista, joka yleensä heitetään suoraan bioroskikseen! Tuoreesta maissintähkästä nimittäin irtoaa reilusti makua myös siitä puumaisesta rangasta joka jää jäljelle, kun maissinjyvät on leikattu irti. Maissinrankoja keittelemällä saa aikaan herkullista maissilientä, joka sopii mitä parhaiten pehmoisen maissikeiton pohjaksi. Sekaan voi laittaa mausteeksi jotain sipulikasvia – meillä oli nyt purjoa josta käytin vihreän pään liemeen. Lisäksi lientä voi maustaa esim. tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sitruunankuorella.

Jahka liemi on keitelty, maissikeitto valmistuukin sutjakasti. Keitosta saa ihanan kermaisen soseuttamalla sekaan valkoisia papuja (kuivakaapin aarteet) sekä kaurakermaa (jääkaapiin aarteet). Meillä keittoa riitti kahteen ateriointiin ja kaivelin toiselle kierrokselle keiton mausteeksi vielä hieman umamia ja “juustomaisuutta” tuovia ravintohiivahiutaleita (kuivakaapin aarteet).

Pehmeän ja miedosti makean keiton vastapainoksi paistelin rapean lisukkeen vegaanisesta chorizosta, jääkaappiin unohtuneista pinjansiemenistä ja valkosipulista. Lisuke sai vielä lisämakua raastetusta sitruunankuoresta, tuoreesta rosmariinista sekä viimevuotisesta Amerikantuliaisestani, Old Bay -mausteesta, jota on muuten kaapissa niin iso rasia että pahoin pelkään osan vielä menevän ennenpitkää hävikkiin… No, onneksi tuolla mausteella on melko pitkä säilyvyys!

Pehmeä maissikeitto rapealla chorizo-lisukkeella

Vegaaninen

4:lle

Maissiliemi:

4 maissintähkän rangat

1½ l vettä

1 tl kokonaisia mustapippureita

3 valkosipulin kynttä

n. 10cm pätkä purjon vihreää osaa

2 laakerinlehteä

2 tl (selleri)suolaa

1-2 oksaa rosmariinia

muutama sitruunankuorisuikale

Maissikeitto:

250g kypsiä valkoisia papuja

10-15 cm pätkä purjon valkoista osaa

4 maissintähkän jyvät (n. 500g)

1 rkl silputtua rosmariinia

2 dl kaurakermaa

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

(1-3 tl maissijauhoa + 1-2 rkl vettä)

(1-2 rkl ravintohiivahiutaleita)

Rapea chorizolisuke:

250g vegaanista chorizoa

3-4 valkosipulinkynttä

½ dl oliiviöljyä

4 rkl pinjansiemeniä

1 rkl silputtua rosmariinia

1 rkl sitruunankuoriraastetta

+ n. 1 rkl Old Bay -maustetta tai savupaprikaa

Valmista ensin maissiliemi:

Leikkaa maissinjyvät irti tähkistä kulhoon. Taita jäljelle jääneet rangat käsin kahtia ja nosta isoon kattilaan. Mittaa päälle puolitoista litraa vettä sekä mausteet, kevyesti veitsen lappeella murskatut valkosipulin kynnet, muutamaan osaan paloiteltu purjo sekä muutama suikale hyvin pestyn sitruunan kuorta. Kiehauta ja laske lämpö sitten miedolle. Jätä liemi hiljalleen kuplimaan kannen alle kahdeksi tunniksi. Siivilöi.

Valmista sitten maissikeitto:

Maissilientä pitäisi olla noin litra jäljellä. Lisää kattilaan vettä mikäli lientä on vähemmän tai keitä lientä kasaan mikäli enemmän. Halkaise purjo, pese se ja viipaloi. Laita kattilaan puolet maissinjyvistä, purjo sekä huuhdotut valkoiset pavut. Keitä kymmenisen minuuttia ja soseuta. Lisää kattilaan sitten loput maissinjyvät sekä kaurakerma. Keitä vielä kymmenisen minuuttia, niin että maissinjyvät kypsyvät. Suurusta keittoa tarvittaessa vesitilkkaan sekoitetulla maissijauholla ja keitä vielä muutama minuutti. Lisää sekaan maun mukaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria sekä lusikallinen hienonnettua tuoretta rosmariinia sekä halutessasi ravintohiivahiutaleita.

Chorizo-lisuke:

Sillä aikaa kun keitto valmistuu, viipaloi chorizo ja valkosipulin kynnet. Paista ensin chorizoa yksinään oliiviöljyssä keskilämmöllä. Kun saat chorizoon kunnolla väriä, alenna lämpöä ja lisää pannulle valkosipuli sekä pinjansiemenet. Paista kunnes valkosipuli pehmenee ja lisää pannulle hienonnettu tuore rosmariini, hienolla terällä raastettua sitruunankuorta sekä Old Bay -mauste tai savupaprika. Paista vielä sen verran, että valkosipuli saa aavistuksen väriä ja seos on tuoksuvaa.

Tarjoile pehmeä maissikeitto tulisen ja rapean chorizo-lisukkeen kera.

maissikeitto

Ps. Mikäli mietit että mitähän siihen Old Bayhin oikein tulee, bongasin juuri sille reseptin! Aika mittava on maustemäärä tässä legendaarisessa seoksessa. Paketissahan lukee vain “sellerisuola, mausteet ja paprika”

Pps. jos tahdot tehdä keiton pakastemaissista, korvaa maissiliemi miedolla kasvisliemellä.

323 views

Löytö: viherherukka & kylmä nuudelikeitto

by Juulia 0 Comments
Löytö: viherherukka & kylmä nuudelikeitto

viherherukka

Viherherukka

Viherherukka! Missä olit koko mun lapsuuden? Niin… eihän sitä ollut silloin vielä olemassakaan! Mutta nytpä on, ja vieläpä siskoni pihalla, mistä sain sitä mukaani viime viikolla ison kipollisen.

Viherherukka on mustaherukan muunnos joka näyttää hämäävästi pikkuruiselta karviaismarjalta. Verrattuna mustaherukkaan viherherukka maistuu kuitenkin reilusti makeammalle. Sen maku ei myöskään ole samalla tavalla intensiivinen kuin mustaherukan lapsuudesta tuttu, melkoisen tuju maku, eikä se ole yhtä kirpeä kuin puna- ja valkoherukka.

Viherherukka on jalostettu Suomessa eikä sitä vissiin juuri muualla viljelläkään. Kun postasin Instagram-tililläni kuvan siskoni pihalta poimituista viherherukoista, oli ihmettelijöitä tällä kypsänäkin vihreällä marjalla runsain mitoin. Kiitos vihreyden, linnut jättävät yleensä viherherukkapensaat rauhaan. C-vitamiinia näissä marjoissa on enemmän kuin mustaherukoissa ja ainakin itselleni makea viherherukka kiilasi juuri herukoiden kärkeen!

kylmä nuudelikeitto

Viherherukka & lipstikka

Koska minua vaivaa nyt juuri akuutti viherherukkarakkaus on sanomattakin varmaan selvää, että kahmin näitä ihania marjoja suuhuni ensin ihan sellaisenaan. Ripottelin niitä myös aamuviiliini sekä luonnonjugurtin päälle, mutta sitten innostuin jo kokeilemaan jotain erikoisempaa: viherherukka-nuudelikeittoa!

Alkukesän Pohjois-Amerikan länsirannikkoa reissattuani olen täynnä resepti-ideoita ja kokkausintoa, mutta keittiöni varustelutaso ei sen sijaan ole vielä ihan entisensä. Matkaa varten tyhjennetty jääkaappi ei ole vielä täyttynyt entiselleen ja niinpä tämänpäiväinen reseptini syntyikin siitä, mitä kotoa sattui löytymään: sobanuudeleita, viherherukoita, jalapenoa, avomaan kurkkua sekä sitruunaa.

Uskaltauduin lisäämään keittoon myös siskon pihalta poimittua lipstikkaa (jota kotoa löytyi koska halusin kuvata uudet kuvat ikivanhaan mutta todella suosittuun lipstikkakeitto -juttuuni). Lipstikka ei äkkisilteen ehkä tunnu yhtään loogiselta yrtiltä aasialaiseen makumaailmaan, mutta omasta mielestäni sen kardemummaa muistuttava aromi sopi tähän keittoon aivan loistavasti. Olen iloinen, että uskalsin luottaa intuitiooni tässä asiassa!

kylmä nuudelikeitto

viherherukka

Kylmä nuudelikeitto

Viime kesän ykkösruokani, kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla olivat mielessäni koko reissun, mutta kun kotoa ei tuona kokkailupäivänä löytynyt tomaatteja, tulikin tehtyä jotain ehkä vielä parempaa! Tulisen kirpeällä yuzukosholla maustettu sitruunainen dashiliemi toimii viherherukoiden ja avomaan kurkun kanssa vähintään yhtä hyvin kuin tomaattien kaverina. Jos ihan totta puhun, joisin tuota lientä vaikka sellaisenaan hellepäivän palautusjuomana 😀

Viherherukoilla ryyditetty kylmä nuudelikeitto onkin tämän kesän ehdottomasti paras reseptiviritykseni. Siis ainakin toistaiseksi, kun en ole niin hirveästi vielä ehtinyt kokkailemaan! Tällaisten intuitiivisten ja kotoa haalituista satunnaisista raaka-aineista valmistettujen ruokien luova ideoiminen on valtavan palkitsevaa puuhaa. Olisipa sille aikaa enemmän muulloinkin kuin lomalla!

viherherukka

kylmä nuudelikeitto

Dashi & yuzukoshō

Tämän kylmän nuudelikeiton pohja on dashiliemi, jonka valmistan aina itse. Kaapissani on oltava aina kombulevää, kuivattuja siitakkeita sekä dashiliemen mausteeksi tarkoittettuja paksuja bonitolastuja – ne eivät kuivatuotteina mene kaapissa miksikään ja liemi valmistuu tarvittaessa parissakymmenessä minuutissa. Japanilaisiin makuihin tykästyneelle suosittelenkin dashin aineksien hankkimista kaappiin todella lämpimästi! Toki dashin voi valmistaa myös tiivisteestä tai dashijauheesta.

Liemen tärkein mauste on yuzukoshō, johon olen yhtä lailla koukussa kuin dashiin. Tätä fermentoidusta chilistä ja yuzuhedelmästä valmistettua tahnaa on valitettavasti hyvin vaikea korvata millään, mutta jos on pakko, laittaisin keittoon enemmän sitruunamehua ja hieman jotain jalapenoa tulisempaa vihreää chiliä.

Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla

2:lle

vegaaninen (kun teet dashin ilman bonitoa)

n. 175 g sobanuudeleita

1-2 tl vihreää sichuanpippuria

n. 6 dl dashia (6 dl vettä + 3-4 palaa kombulevää + kourallinen bonitolastuja/3-4 kuivattua siitaketta)

1 iso luomusitruuna

n. 2 rkl vaaleaa soijakastiketta

1-2 tl yuzukoshōa

1 tl seesamiöljyä

1 dl viherherukoita

1 iso avomaan kurkku

1 jalapeño

1-2 kevätsipulia varsineen

1-2 tl sitruunankuorta

2 tl silputtua lipstikkaa

Tarjoiluun:

jääkuutioita tai jääpalamuotissa pakastettua dashilientä*

Muutama viipale kalvotonta sitruunaa

*) pakastettu dashi ei laimenna keittoa sulaessaan. Jääpaloja käyttäessä voi kompensoida niistä sulavaa vettä maustamalla liemen hitusen vahvemmaksi kuin muuten.

Dashi:

Laita kombu (ja siitakkeet, mikäli käytät niitä) kattilaan ja mittaa vesi päälle. Kuumenna miedolla lämmöllä hitaasti kiehumispisteeseen ja poista kattila liedeltä heti kun vesi alkaa kiehumaan. Lisää kattilaan bonito jos käytät sitä ja annan liemen maustua vähintään 10 minuuttia. Kalasta kattilasta kombu (sekä siitakkeet) ja siivilöi dashi kun tahdot alkaa kokkailemaan. Siivilöidyn dashin voi valmistaa jääkaappiin etukäteen jopa muutamaa päivää aikaisemmin, mutta itse käytän dashin kuitenkin mieluiten tuoreeltaan. Dashista lisää asiaa täällä!

Keiton valmistus:

Dashin valmistuessa poista jalapenosta siemenet ja silppua se. Kuori avomaankurkku ja kuutioi se pieneksi kuutioksi. Silppua kevätsipuli ja raasta hyvin pestystä sitruunasta muutama teelusikallinen kuorta talteen. Leikkaa sitruunan keskeltä kaksi ohutta viipaletta talteen ja purista lopusta sitruunasta mehu.

Kun dashi on hieman jäähtynyt, hienonna sekaan lipstikka. Lipstikan maku hieman pehmenee, kun se saa muhia vielä lämpimässä liemessä ennen tarjoilua. Kun liemi on huoneenlämpöistä, sekoita mukaan suurin osa sitruunankuoresta, sitruunamehu, maun mukaan yuzukoshōa ja seesamiöljyä, soijaa sekä mahdollisimman hienoksi murskattua vihreää sichuanpippuria. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita tai soijaa (tarvitsemasi määrä riippuu käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiivisyydestä) ja nosta liemi peitettynä jääkaappiin viilenemään lisää.

Keitä nuudelit kypsiksi ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Valuta huolella ja annostele kahteen kulhoon. Jaa nuudeleiden päälle viherherukat, jalapenosilppu, kevätsipulisilppu sekä kuutioitu avomaan kurkku. Annostele päälle kylmä liemi sekä loppu sitruunankuoriraaste. Leikkaa sitruunaviipaleista kuoret ja kalvot pois ja jaa kalvottomat sitruunapalat kulhoihin. Tarjoile kylmät nuudelit jääpalojen tai jääpalamuotissa pakastettujen dashiliemipalojen kera.

viherherukka

98 views