Raparperivodka raparperinkuorista

by Juulia 0 Comments
Raparperivodka raparperinkuorista
Nuukailijan raparperivodka valmistuu raparperin kuorista!

raparperivodka

Nuukailijan raparperivodka

Myöhäisherännäisen keittiöstä päivää! Tänä vuonna kevät muuttui kesäksi ilman, että oikein edes rekisteröin sitä. Poimimatta jäi niin kuusenkerkät kuin moni muukin alkukesän villiyrtti ja näin tässä juhannuksen alla yhtäkkiä tajusin, että syreeninkukat alkavat jo ruskettumaan. Raparperisesonkikin on kohta jo ohi: IIK!

Raparperista minun oli tarkoitus tehdä vaikka mitä, mutta toistaiseksi olen saanut aikaan vain raparperi shurb -pullollisen ja pari satsia raparperimössöä (eli olen vain keitellyt raparperia sokeroidussa vesitilkassa soseeksi). Viikonloppuna ostin taas nipun raparperinvarsia lähikaupasta ajatuksena tehdä äidin ohjeella raparperikiisseliä, mutta unohdin sitten ostaa kaiken muun mitä siihen olisi tarvittu 😀 Sen tajuttuani päädyin kokeilemaan Instagram-ystäväni Auden ideaa pikkelöidyistä raparperista. Kokeilu on vielä kesken, joten siitä ei kuitenkaan nyt enempää. Sen sijaan tahdon kertoa teille ideasta jonka sain, kun onnistuin sössimään raparperin kuorimisen niin, että ärsyttävän moneen kuorisuikaleeseen tuli reilu kerros raparperia mukaan.

raparperi kuoriminen

raparperivodka

Nuorta ja ohutta raparperiahan ei tarvitsisi edes kuoria, mutta ostamassani satsissa oli jo aikamoisia jötiköistä mukana ja jo niiden kuorista kertyi iso keko! En millään raaskinut kuoria bioon, joten hetken mielijohteesta tuuppasin ne purkkiin, heitin perään sokeria ja muutaman suikaleen sitruunankuorta. Lopuksi täytin purkin vodkalla!

Muutaman kertaa purkkia ravisteltuani lykkäsin sen jääkaappiin ja kun kaivoin purkin sieltä tänään, se oli jo väriltään ihanan heleän punainen ja tuoksultaan kirpeän raparperinen. En malttanut olla maistamatta. Loraus kuplavettä ja sitruunamehua perään ja raikas, vaaleanpunainen raparperivodka soodalla oli valmis!

raparperi vodkaRaparperivodka + sitruunamehu + sooda

Sanomattakin on selvää, että raparperivodka ei ole valmista muutamassa vuorokaudessa. Kun äsken istahdin alas tietokoneen ääreen tätä juttua kirjoittamaan, guuglasin samalla miten raparperilikööri “oikeasti” tehdään. Näiden kahden jutun perusteella näyttäisi siltä, että pullon kannattaa antaa kökötellä jääkaapissa kuukauden verran ennen siivilöimistä – ja senkin jälkeenkin vielä ainakin muutaman viikon. Eli elokuussa juodaan sitten seuraavat raparperivodkasoodat!

Maku oli kuitenkin jo nyt niin lupaava, että en malta olla kertomatta tätä nuukailijan ideaani myös teille. Siis ihan vaan mikäli joku muukin kuorii raparperinsa vahingossa välillä turhan ronskisti – tai haluaa muuten vaan hyödyntää kuoretkin!

Raparperivodka raparperin kuorista:

raparperinkuoria

luomusitruunan kuorta

sokeria

vodkaa

Tarkempia mittoja en nyt edes yritä antaa, kun en itsekään mitään mitannut… Mutta toimin siis näin: täytin steriloidun purkin mahdollisimman täyteen raparperinkuorilla (raparperit pesin ennen kuorimista huolella) ja lisäsin perään sokeria niin, että sitä oli purkin pohjalla vajaan sentin verran. Sokeriahan voi lisätä myöhemmin vielä sekaan, jos niikseen tulee. Tuuppasin purkkiin myös muutaman huolella pestyn luomusitruunasta vuollun sitruunankuorisuikaleen. Sitten vaan purkki täyteen vodkaa, kansi kiinni ja kunnon ravistelu että sokeri lähtee sulamaan.

Sitten vaan purkki jääkaappiin tekeytymään. Siellä sen kannattaa antaa olla siis ainakin kuukauden verran, jonka jälkeen raparperivodka siivilöidään. Tässä kohtaa kannattaa varmaan myös maistella, kaipaako seos lisää sokeria ja lisää tekeytymisaikaa. Raparperivodka + sitruunamehu + sooda on nyt todistetusti hyvä kombo, katsotaan sitten joskus elokuussa mitä muuta tästä keksin!

raparperivodka

Viime hetken juhannusruokavinkit:

Tähän väliin tipautan vielä muutaman juhannusruokavinkin – kas kun itselle myös juhannus tupsahti eteen kuin varkain. Perinteisesti juhannussuunnitelmiimme ei kuulu juuri muu kuin syöminen… ja näin se on tänäkin vuonna. Vaikka monesti rakastan monimutkaisia ja aikaavieviä projekteja, juhannuksena haluan kuitenkin yleensä päästä mahdollisimman vähällä! Kun takana on tänä vuonna rankin kevät ikinä, mielessä on erityisesti nyt minimaalisen panostuksen juhannusmenu 😀

Moni viettää juhannusta varmaan mökillä, jossa sekä raaka-aineet että kokkailuvälineet ovat rajatummat kuin kotona. Toisaalta, bonuksena käytössä on monella varmaankin grilli! Alla muutama idea juhannusruuista näillä spekseillä, jos niistä vaikka olisi iloa jollekin teistäkin:

  • Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike  – jos valkosipulihapankaalia ei saa soseutettua kastikkeeseen, sen voi myös vain hienontaa veitsellä salaatin sekaan. Jos tätä tekee kerralla ison satsin, se on päivä päivältä maukkaampaa vetäytyessään jääkaapissa pidempään – eikä kaveriksi tarvitsisi juuri muuta kuin grillata jotain pötkylänmuotoista.
  • Crunchwrap supremet grillissä – näitä on ollut niin hauska tehdä liedellä, että jos käytössä on grilli kokeilisin ehdottomasti wrappien grillaamista! Täytteiksi toimii todistetusti ihan vaan kaupan salsa, nachot ja makusi mukainen proteiini ynnä muut lisukkeet sen mukaan, mitä lähikaupastasi löytyy.
  • Dan dan kaali – jos olet testannut dan dan nuudeleita, voit arvata kuinka hyvää samalla kastikkeella maustettu kaalisalaatti on! Kastike säilyy vallan hyvin jääkaapissa (tai kylmälaukussa matkan mökille) joten teen sitä itse kerralla aina PALJON. Sen jälkeen tämä koukuttava varhaiskaalisalaatti syntyy hujauksessa! Kastikkeen juju on turruttava sichuanpippuri, mutta ihanaa tuo suolaisenmakea soossi on myös sitä ilman – vaikkei sama juttu tietenkään silloin olekaan.
  • Grillinachot – jos kerran ostat ainekset crunchwrapeille, samoista syntyy pitkälti myös grillinachot: win win!
  • Grillatut oliivit aka “aperoliivit” – grillattuja oliiveja Aperolilla ja appelsiinilla, tarvitseeko sanoa muuta?

Hyvää juhannusta kaikille!

raparperin kuoret

197 views

Uunifetaparsa + lohi = arjen pelastaja

by Juulia 0 Comments
Uunifetaparsa + lohi = arjen pelastaja

uunifetaparsaUunifetaparsa + lohi = ♥♥♥

Uunifeta!

Muistan, kun vuosi sitten melko skeptisenä testasin Liemessä -blogin Jennin uunifetapastaa. Olen fetan suhteen melkoisen nirso enkä osta fetaa kotiin usein saatikka syö sitä juuri ravintoloissakaan… tai siis, en ennen tätä kokeilua! Uunissa pehmentynyt ja pinnaltaan ruskistunut feta on nimittäin yllättävän ihanaa. Ei mikään ihme, että uunifetapasta valloitti hurjalla vauhdilla koko Suomen: se on helppoa, nopeaa ja tolkuttoman maukasta ja kuinka ollakaan, se jäi saman tien arkiruokien repertuaariin niin täällä meillä kuin monella muullakin.

Sittemmin uunifeta sai tässä keittiössä kaverikseen myös paahdettuja viinirypäleitä (toimii!), joten kun Jenni postasi taannoin uusimman versionsa teemasta, oli uunifetaparsa otettava testiin sekin. Rakastan paahdettua parsaa ja näköjään rakastan uunifetaa, joten Jennin uusi resepti oli jo ennen kokeilua varma voittaja!

uunifetaparsa

Jennin simppelin, vain parsaa, fetaa ja sitruunaa sisältävän version sijasta lykkäsin kerran pannulle myös lohta, reilusti yrttejä, valkosipulia sekä sipulia. En vieläkään ihan teidä miksi – en nimittäin ole koskaan ollut myöskään uunilohen suuri ystävä! Kyseisenä päivänä taisi vain olla hurja nälkä ja talosta löytyi poikkeuksellisesti lohta… Mutta onneksi niin!

Lohella rikastettu uunifetaparsa jäi ensi kokeilusta hyvin aktiiviseen käyttöön ja meillä on syöty sitä hieman erilaisina versioina viimeisen parin kuukauden ajan lähes viikottain. Reilun kahden kuukauden kestäneen etätyöjakson aikana oli nimittäin jatkuvasti sekä aika että energia kortilla ja tämä yhden pannun ihme on sekä nopea, ruokaisa että mielialaa nostattavan herkullinen ruoka! Sen kun latoo vuokaan parsat, sitruunaviipaleet sekä paloitellun lohen ja murentaa fetan päälle. Reilu 20 minuuttia myöhemmin herkullinen ateria on valmis!

uunifetaparsa

One pan wonder

Tämä ruoka on siis tosiaan todellinen “one pan wonder” eli yhden pannun ihme. Uunini lämpenee niin nopeasti, että kun napsautan sen päälle ja aloitan pilkkomaan raaka-aineita, on uuni valmis samalla kuin vuokakin. 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa on yleensä riittänyt sille, että parsa on napakan kypsää sekä sieltä täältä ihanan paahtunutta ja lohi kypsää mutta vielä sisältä mehevää. Lohen valmistaminen uunissa on aina ollut mielestäni jotenkin hullua, kun pannulla paistaessa kypsyyttä voi tarkkailla helpommin. Kuivaksi ja ylikypsäksi paistettu lohi on masentavaa! Paksut palat paistuvat uunissa kuitenkin tässä ajassa ihan passelisti, varsinkin jos paistan palat nahkapuoli ylöspäin, jolloin lohi ikäänkuin “höyrystyy” nahkansa alla meheväksi.

Jos olen oikein viitseliäs (mitä en tuon etätyöjakson aikana todellakaan useimmitten ollut), leikkaan lohen ohuen vastapuolen omiksi paloikseen ja lisään nämä ohuemmat palat vuokaan vasta puolivälissä paistoa. Näin ohuemmat osat lohesta eivät ehdi kuivahtamaan!

Raaka-aineiden ja niiden vuokaan asettelun suhteen olen toiminut hyvinkin vaihtelevasti: välillä laitan lohen vuokaan nahkapuoli alaspäin ja valelen pinnan oliiviöljyllä, yrteillä, mausteilla ja siirapilla, välillä taas nahkapuoli ylöspäin jolloin nahka rapeutuu rouskuvaksi raksuksi. Välillä olen lisännyt vuokaan reilusti sattumia: tomaatteja, herkkusieniä, sipulia, voipapuja, kikherneitä… välillä vähemmän. Välillä murennan fetan parsan päälle, välillä lohen päälle – ja välillä feta on jäänyt kyydistä pois kokonaan. Se mitä vuokaan kuitenkin on päätynyt aina, on vihreää parsaa ja lohta, valkosipulia, sitruunaa, oliiviöljyä ja agavesiirappia.

Uunifetaparsa & lohi

2:lle

1 nippu vihreää parsaa

+/- 300 g ruodotonta nahallista lohifilettä (nälkätilanteen mukaan!)

200g laadukasta kreikkalaista fetaa

1 hyvin pesty luomusitruuna

3-4 rkl oliiviöljyä

3-4 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa tms.

ripaus suolaa ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

Vaihtelua halutessasi:

tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia

chilihiutaleita

kourallinen kirsikkatomaatteja ja/tai herkkusieniä ja/tai oliiveja

salottisipulia / nippusipulia / kevätsipulia

purkillinen voipapuja tai kikherneitä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele lohi annospaloiksi (leikkaa halutessasi ohuet vatsapalat omiksi paloikseen ja ota ne sivuun lisätäksesi ne pannuun vasta paistamisen puolivälissä). Pese parsat ja napsi niiden tyvestä puumainen osa pois. Pätki parsa halutessasi kahteen osaan. Pese ja viipaloi sitruuna muutaman millin paksuisiksi siivuiksi, poista siemenet. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet.

Lado parsat uunivuokaan ja nostele lohi nahka ylös- tai alaspäin parsan viereen tai päälle. Murustele feta vuokaan joko lohen tai parsan tai kummankin päälle. Mikäli vuokaan tulee enemmänkin sattumia – tomaattia, herkkusieniä, papuja, sipulia – puolita tomaatit ja herkkusienet, valuta pavut ja lohko/puolita sipulit. Nostele ne vuokaan ennen lohta, sitruunaa ja fetaa. Kun feta, sitruuna ja lohi (varsinkin jos paistat sen nahkapuoli ylöspäin) ovat vuoassa päällimäisinä, ne rapsakoituvat uunissa koukuttavan ihaniksi!

Ripottele valkosipulinkynnet parsan, fetan ja lohen päälle ja asettele sitruunaviipaleet sinne tänne. (Jos lohi on nahkapuoli ylöspäin, laitan lohen yleensä lepäämään sitruuna- ja valkosipuliviipaleiden päälle). Valele kaiken päälle vielä reilusti oliiviöljyä ja hieman agavesiirappia tai hunajaa. Rouhi pinnalle mustapippuria ja mausta kaikki kevyesti suolalla sekä halutessasi tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä.

uunilohi

Paista vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jos olet ottanut lohen vatsapalat sivuun, lisää ne vuokaan noin puolivälissä paistoa. Kun itse käytän uunin kiertoilma-asetusta tämän ruuan kanssa, 20 minuuttia yleensä riittää siihen, että ruoka on kypsää ja sieltä täältä kullanväriseksi paahtunutta. Jos käytössäsi ei ole kiertoilmaa, paahtamista varten vuuan voi nostaa lopuksi uunin ylemmälle tasolle ja nostaa lämpöä lopussa 225 asteeseen – tai laittaa grillivastukset paistamisen loppuvaiheessa päälle. Varo kuitenkin ylikypsentämästä / käräyttämästä ruokaa!

Uunifetaparsa ja ihanan mehevä lohi on minusta loistava ateria ihan sellaisenaan, mutta toki kylkeen sopisi hyvin vaikkapa ihan perus vihersalaatti. Tarjoillessa silppuan monesti päälle sipulinvartta tai ruohosipulia, mutta muuten se on kuulkaas siinä: syömään vaan! Itse syön välillä rapeaksi paahtuneet ja kevyesti karamellisoituneet sitruunaviipaleetkin kuorineen päivineen, mutta jos sitruunaviipale on jäänyt vähän pehmeämmäksi, puserran siitä vain mehut annokselleni ja nostan viipaleet sitten syrjään.

uunifetaparsa

214 views

Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

292 views

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette
Pirteä punakaalisalaatti ja sitruunainen taateli vinaigrette

punakaalisalaatti

On siis kevät!
On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Ennustiko Tavaramarkkinat koronakevään jo vuonna 1986? Jokakeväisen lempikorvamatoni sanoja kuunnellessa sen viesti resonoi yhtäkkiä ihan eri tasolla kuin yleensä. Konkurssit ja ihmisten pelkääminen … selvää koronakevättä! Ja kylläpä on muuten ikävä Hakaniemenrantaan. Rakkaat entiset kotikulmani Kalliossa tuntuvat kovin kaukaiselta, kun on viettänyt useamman kuukauden kotona, eikä moni Kallion lempipaikoista välttämättä tästä keväästä taloudellisesti edes selviydy. Kun seuraavan kerran vietän haahuilupäivää armailla Kallion kulmilla, miltähän siellä näyttää ja pystynkö mitään enää heille antaa? Maailma on mullistunut sellaista tahtia että sydän ei pysy perässä… mutta sentään jalat vielä kantaa.

Mutta ei siitä sen enempää. Kunhan nyt sanon että kun tänään kuuntelin Tavaramarkkinoiden Kevät -biisin, pääsi yhtäkkiä samanaikaisesti sekä itku että nauru. Voihan ******** kevät!

punakaalisalaatti

Neljän sesongin punakaalisalaatti

Meillä on syöty tosi hiilarivoittoista ja ruskeaa ruokaa nämä pari kotona viettettyä kuukautta. Sellaista pasta, peruna, papu, juusto ja leipä -osastoa, eri variaatioin. Niin herkullista ja lohdullista kuin moinen ruoka onkin, odotan kuumeisesti kevään ensimmäisiä uuden sesongin vihanneksia! Odotellessani olen pariin otteeseen tehnyt talven viimeisistä varastovihanneksista punakaalista ja porkkanoista fenkolilla, omenalla, pekaanipähkinöillä ja taateli vinaigretella ryyditettyä punakaalisalaattia Hannan Soppa -blogin punakaalislaw’n innoittamana.

Tämä punakaalisalaatti sopisi raaka-aineidensa puolesta niin syksyyn kuin talveenkin, mutta raikkaan mintun ja fenkolin ansiosta salaatti menee minusta hyvin myös keväällä. Ja jahka uuden sadon porkkanat ilmestyvät tarjolle, teen tätä taatusti myös varhaiskaalista!

Kastikkeen pyöräytin salaatille mehevistä aurinkokuivatuista taateleista ja sitruunamehusta. Ihan sananmukainen vinaigrette ei tämä kastike ole, kun mukana ei ole viinietikkaa välttämättä ollenkaan ja öljyäkin vain tilkka. Mutta herkullista tämä happamanmakeaa taatelikastike kuitenkin on! Kiitos ideasta Hanna ♥

taateli vinaigretteHelppo taateli “vinaigrette” surautetaan sitruunamehusta, taateleista, kokojyväsinapista ja oliiviöljystä.

punakaalisalaatti

Punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

200 g punakaalia

2 porkkanaa

n. ½ tl suolaa

½ fenkoli tupsuineen

1 Granny Smith omena

2-3 rkl pähkinöitä pekaani

kourallinen mintunlehtiä

n. 60 g taatelia (∼10 kpl)

Taateli vinaigrette:

puolet taateleista (∼5 kpl)

½ dl sitruunamehua (yhden sitruunan mehu, lisää tarvittaessa omenaviinietikkaa)

1 tl jyväsinappia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(½-1 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia)

Aloita tekemällä taateli vinaigrette:

Pilko tai saksi kaikki taatelit noin kuuteen palaan. Mittaa pieneen kulhoon puolet taateleista, puoli desiä sitruunamehua, teelusikallinen jyväsinappia ja ruokalusikallinen oliiviöljyä. Jos sitruunasta ei tule mehua tarpeeksi, jatka mehua lorauksella omenaviinietikkaa kunnes nestettä on puoli desiä. Jätä taatelit pehmenemään mehuun noin vartiksi. Soseuta raaka-aineet sitten tasaiseksi esim. sauvasekoittimella – itse mittaan aineet silppurin kulhoon ja surautan kastikkeen sillä. Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta kastike maun mukaan ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi tilkalla agave- tai vaahterasiirappia.

Valmista sitten punakaalisalaatti:

Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin kolmen sentin pätkiin. Suikaloi pätkät  sekä punakaali. Murjo porkkana ja punakaali suolan kanssa kulhossa, esim. perunanuijalla ja jätä muutamaksi minuutiksi odottelemaan. Valuta kaali-porkkanaseoksesta irronnut neste pois siivilässä ja lisää siihen sitten puolikas suikaloitu fenkoli ja tulitikuiksi leikattu omena. Lisää mukaan vielä taatelikastike ja sekoita hyvin.

Lisää salaattiin loput taatelit sekä muutama ruokalusikallinen karkeasti rouhittua pekaanipähkinää. Silppua salaatin päälle vielä kourallinen tuoretta minttua – itse käytän salaattiin myös fenkolin vihreät töyhdöt. Salaatti on minusta parhaimmillan heti, sillä jääkaapissa kökötellessään se tuppaa vetistymään.

punakaalislaw

105 views