sitruuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Löytö: viherherukka & kylmä nuudelikeitto

by Juulia on July 27, 2019 0 Comments

Viherherukka

Viherherukka! Missä olit koko mun lapsuuden? Niin… eihän sitä ollut silloin vielä olemassakaan! Mutta nytpä on, ja vieläpä siskoni pihalla, mistä sain sitä mukaani viime viikolla ison kipollisen.

Viherherukka on mustaherukan muunnos joka näyttää hämäävästi pikkuruiselta karviaismarjalta. Verrattuna mustaherukkaan viherherukka maistuu kuitenkin reilusti makeammalle. Sen maku ei myöskään ole samalla tavalla intensiivinen kuin mustaherukan lapsuudesta tuttu, melkoisen tuju maku, eikä se ole yhtä kirpeä kuin puna- ja valkoherukka.

Viherherukka on jalostettu Suomessa eikä sitä vissiin juuri muualla viljelläkään. Kun postasin Instagram-tililläni kuvan siskoni pihalta poimituista viherherukoista, oli ihmettelijöitä tällä kypsänäkin vihreällä marjalla runsain mitoin. Kiitos vihreyden, linnut jättävät yleensä viherherukkapensaat rauhaan. C-vitamiinia näissä marjoissa on enemmän kuin mustaherukoissa ja ainakin itselleni makea viherherukka kiilasi juuri herukoiden kärkeen!

Viherherukka & lipstikka

Koska minua vaivaa nyt juuri akuutti viherherukkarakkaus on sanomattakin varmaan selvää, että kahmin näitä ihania marjoja suuhuni ensin ihan sellaisenaan. Ripottelin niitä myös aamuviiliini sekä luonnonjugurtin päälle, mutta sitten innostuin jo kokeilemaan jotain erikoisempaa: viherherukka-nuudelikeittoa!

Alkukesän Pohjois-Amerikan länsirannikkoa reissattuani olen täynnä resepti-ideoita ja kokkausintoa, mutta keittiöni varustelutaso ei sen sijaan ole vielä ihan entisensä. Matkaa varten tyhjennetty jääkaappi ei ole vielä täyttynyt entiselleen ja niinpä tämänpäiväinen reseptini syntyikin siitä, mitä kotoa sattui löytymään: sobanuudeleita, viherherukoita, jalapenoa, avomaan kurkkua sekä sitruunaa.

Uskaltauduin lisäämään keittoon myös siskon pihalta poimittua lipstikkaa (jota kotoa löytyi koska halusin kuvata uudet kuvat ikivanhaan mutta todella suosittuun lipstikkakeitto -juttuuni). Lipstikka ei äkkisilteen ehkä tunnu yhtään loogiselta yrtiltä aasialaiseen makumaailmaan, mutta omasta mielestäni sen kardemummaa muistuttava aromi sopi tähän keittoon aivan loistavasti. Olen iloinen, että uskalsin luottaa intuitiooni tässä asiassa!

Kylmä nuudelikeitto

Viime kesän ykkösruokani, kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla olivat mielessäni koko reissun, mutta kun kotoa ei tuona kokkailupäivänä löytynyt tomaatteja, tulikin tehtyä jotain ehkä vielä parempaa! Tulisen kirpeällä yuzukosholla maustettu sitruunainen dashiliemi toimii viherherukoiden ja avomaan kurkun kanssa vähintään yhtä hyvin kuin tomaattien kaverina. Jos ihan totta puhun, joisin tuota lientä vaikka sellaisenaan hellepäivän palautusjuomana 😀

Viherherukoilla ryyditetty kylmä nuudelikeitto onkin tämän kesän ehdottomasti paras reseptiviritykseni. Siis ainakin toistaiseksi, kun en ole niin hirveästi vielä ehtinyt kokkailemaan! Tällaisten intuitiivisten ja kotoa haalituista satunnaisista raaka-aineista valmistettujen ruokien luova ideoiminen on valtavan palkitsevaa puuhaa. Olisipa sille aikaa enemmän muulloinkin kuin lomalla!

Dashi & yuzukoshō

Tämän kylmän nuudelikeiton pohja on dashiliemi, jonka valmistan aina itse. Kaapissani on oltava aina kombulevää, kuivattuja siitakkeita sekä dashiliemen mausteeksi tarkoittettuja paksuja bonitolastuja – ne eivät kuivatuotteina mene kaapissa miksikään ja liemi valmistuu tarvittaessa parissakymmenessä minuutissa. Japanilaisiin makuihin tykästyneelle suosittelenkin dashin aineksien hankkimista kaappiin todella lämpimästi! Toki dashin voi valmistaa myös tiivisteestä tai dashijauheesta.

Liemen tärkein mauste on yuzukoshō, johon olen yhtä lailla koukussa kuin dashiin. Tätä fermentoidusta chilistä ja yuzuhedelmästä valmistettua tahnaa on valitettavasti hyvin vaikea korvata millään, mutta jos on pakko, laittaisin keittoon enemmän sitruunamehua ja hieman jotain jalapenoa tulisempaa vihreää chiliä.

Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla

2:lle

vegaaninen (kun teet dashin ilman bonitoa)

n. 175 g sobanuudeleita

1-2 tl vihreää sichuanpippuria

n. 6 dl dashia (6 dl vettä + 3-4 palaa kombulevää + kourallinen bonitolastuja/3-4 kuivattua siitaketta)

1 iso luomusitruuna

n. 2 rkl vaaleaa soijakastiketta

1-2 tl yuzukoshōa

1 tl seesamiöljyä

1 dl viherherukoita

1 iso avomaan kurkku

1 jalapeño

1-2 kevätsipulia varsineen

1-2 tl sitruunankuorta

2 tl silputtua lipstikkaa

Tarjoiluun:

jääkuutioita tai jääpalamuotissa pakastettua dashilientä*

Muutama viipale kalvotonta sitruunaa

*) pakastettu dashi ei laimenna keittoa sulaessaan. Jääpaloja käyttäessä voi kompensoida niistä sulavaa vettä maustamalla liemen hitusen vahvemmaksi kuin muuten.

Dashi:

Laita kombu (ja siitakkeet, mikäli käytät niitä) kattilaan ja mittaa vesi päälle. Kuumenna miedolla lämmöllä hitaasti kiehumispisteeseen ja poista kattila liedeltä heti kun vesi alkaa kiehumaan. Lisää kattilaan bonito jos käytät sitä ja annan liemen maustua vähintään 10 minuuttia. Kalasta kattilasta kombu (sekä siitakkeet) ja siivilöi dashi kun tahdot alkaa kokkailemaan. Siivilöidyn dashin voi valmistaa jääkaappiin etukäteen jopa muutamaa päivää aikaisemmin, mutta itse käytän dashin kuitenkin mieluiten tuoreeltaan. Dashista lisää asiaa täällä!

Keiton valmistus:

Dashin valmistuessa poista jalapenosta siemenet ja silppua se. Kuori avomaankurkku ja kuutioi se pieneksi kuutioksi. Silppua kevätsipuli ja raasta hyvin pestystä sitruunasta muutama teelusikallinen kuorta talteen. Leikkaa sitruunan keskeltä kaksi ohutta viipaletta talteen ja purista lopusta sitruunasta mehu.

Kun dashi on hieman jäähtynyt, hienonna sekaan lipstikka. Lipstikan maku hieman pehmenee, kun se saa muhia vielä lämpimässä liemessä ennen tarjoilua. Kun liemi on huoneenlämpöistä, sekoita mukaan suurin osa sitruunankuoresta, sitruunamehu, maun mukaan yuzukoshōa ja seesamiöljyä, soijaa sekä mahdollisimman hienoksi murskattua vihreää sichuanpippuria. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita tai soijaa (tarvitsemasi määrä riippuu käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiivisyydestä) ja nosta liemi peitettynä jääkaappiin viilenemään lisää.

Keitä nuudelit kypsiksi ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Valuta huolella ja annostele kahteen kulhoon. Jaa nuudeleiden päälle viherherukat, jalapenosilppu, kevätsipulisilppu sekä kuutioitu avomaan kurkku. Annostele päälle kylmä liemi sekä loppu sitruunankuoriraaste. Leikkaa sitruunaviipaleista kuoret ja kalvot pois ja jaa kalvottomat sitruunapalat kulhoihin. Tarjoile kylmät nuudelit jääpalojen tai jääpalamuotissa pakastettujen dashiliemipalojen kera.

Villi ja vihreä parsahummus

by Juulia on May 15, 2019 2 Comments

Parsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

Karhunlaukkapasta

by Juulia on May 11, 2019 2 Comments

Karhunlaukkaostoksilla

Piipahdin taannoin päiväreissulla Tallinnassa. Normaalisti suuntaan siellä lähinnä pienpanimo-olutvalikoiman perään, mutta tällä kertaa vakaana päämääräni oli löytää karhunlaukkaa! Tuota aromaattista ja tuoksuvaa villiyrttiä ei nimittäin Suomesta niin vain löydy ja kun kerran on sen makuun päässyt, sitä matkustaa vaikka ulkomaille hakemaan! Baalti Jaam Turgilla onneksi nappasi ja kotiin kulkeutui kuin kulkeutuikin ihanasti tuoksuva paketti tätä keväistä herkkua.

Karhunlaukka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti valkosipulilta, mutta sen maku on kuitenkin valkosipulia pehmeämpi. Karhunlaukkaa voikin syödä vaikka raakana ilman, että seurauksena olisi valkosipulihönkä viikkotolkulla. Syötävää on tästä kasvista lähes kaikki osat; lehdet, varret, kauniit valkoiset kukat ja sipuli. Jos sitä olisi kotikulmillani runsaasti saatavilla, laittaisin sitä sen sesongin aikana varmaan ihan kaikkeen, mutta kun ei kerran ole, on vähän priorisoitava!

Karhunlaukkapasta

Ensimmäinen kokeiluni olikin siksi jo pitkään kaavailemani karhunlaukkapasta. Olen halunnut tehdä tuorepastaa jo useamman vuoden, mutta kokeilu on aina siirtynyt eteenpäin ja eteenpäin joko ajan tai välineiden puutteesta. Silmiini osui kuitenkin taannoin YouTubessa video, jolla tehdään käsin erilaisia pastamuotoja. Kun osaan ei pastakoneita tai edes kaulinta tarvita, päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja laittaa pastataikinan tekeille.

Muodoksi valikoitui cavatelli, sillä se näytti kaikkein helpoimmalta toteuttaa (jos jostain on kerran aloitettava, niin aloitetaan varmuuden varalta helposti)! Cavatelli on etelä-Italialainen pastamuoto, joka tehdään leikkaamalla pitkästä ohuesta pastataikinapötköstä paloja, jotka sitten litistetään ja rullataan 1-3 sormen avulla hauskalle kiemuralle. Cavatellin koko voi vaihdella alueen mukaan ja se tehdään perinteisesti semolinataikinasta. Itselläni oli kuitenkin mielessä karhunlaukkapasta!

Lähdinkin siksi pokkana tekemään cavatelli -pastaa kananmunalla ja karhunlaukalla rikastetusta taikinasta. Reseptiksi valikoitui tämä ohje, jonka tosin tein käsin koneen sijaan. Cavatellin muotoilu onnistui tästäkin taikinasta mukavasti, vaikka pastataikina ei oikeaoppinen ollutkaan. Ja mikä tärkeintä: lopputulos oli todella herkullinen! Karhunlaukkapasta sai kaverikseen yksinekertaisen lisukkeen: ruskistettua voita, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania ja sitruunaa.

Uskallan tämän jälkeen vastaisuudessakin testailla käsin muotoiltavia pastamuotoja. Ehkä sen pastakoneenkin voisi joskus hankkia?

Karhunlaukkapasta

2:lle

20 g pestyä karhunlaukkaa

1 normaalikokoinen kananmuna

1 keltuainen

n. 150 g 00 jauhoja

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

2-3 rkl luomuvoita

3 rkl pinjansiemeniä

puolen sitruunan mehu

kourallinen raastettua parmesaania

Surauta karhunlaukka silpuksi sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä kananmunan ja keltuaisen kanssa. Mikäli teet taikinan käsin, kokoa työtasolle jauhoista keko, jonka keskelle voit tehdä kuopan (vähän kuin tulivuori ja kraateri). Kumoa munaseos kuoppaan ja heitä perään ripaus hienoa suolaa (n. ¼ tl). Ala sekoittamaan munaseokseen haarukalla kuopan reunoilta vähän kerrallaan jauhoja. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes seos alkaa pysymään kasassa. Voi olla, että et tarvitse ihan kaikkea jauhoa, tai saatat tarvita hieman enemmän, tämä riippuu käyttämiesi munien koosta ja jauhojen laadusta. Mikäli haluat tehdä taikinan koneella, lue alkuperäinen ohje!

Vaivaa taikinaa käsin tasoa vasten kymmenisen minuuttia tai kunnes se on elastista ja silkkistä, vähän kuin muovailuvahaa. Kääri taikina sitten huolellisesti kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunniksi.

Jaa taikina muutamaan osaan ja muotoile osa kerrallaan pitäen lopun taikinan huolellisesti kelmuun käärittynä odottamassa vuoroaan. Rullaa taikinapalasta pitkä pötkö, joka on halkaisijaltaan noin sentin paksuinen. Leikkaa pötkö noin sentin paloiksi. Paina jokaista palaa etu- ja keskisormella tasoa vasten rullaten samalla sormia ja taikinapalaa itseäsi kohden. Näin taikinapalaan tulee keskelle kuoppa jonka yli kiertyy taikinan liepeet molemmin puolin. Tästä videosta löytyy hyvät ohjeet muotoilulle 🙂

Ripottele pastan päälle hieman jauhoa jotta palat eivät tartu toisiinsa ja siirrä valmiit cavatellit sivuun odottelemaan loppujen valmistumista.

Kun kaikki karhunlaukkapasta on muotoiltu, kuumenna iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaalla kädellä. Keitä cavatellia sen koosta ja paksuudesta riippuen 4-7 minuuttia, testaa kypsyys maistamalla.

Meillä karhunlaukkapasta syötiin tosiaan ruskistetun voin, paahdettujen pinjansiemenien, sitruunamehun ja vastaraastetun parmesaanin kera:

Ruskistin pari ruokalusikallista voita paistinpannulla, paahda voissa pinjansiemeniä ja puserra lopuksi pannulle noin puolen sitruunan mehu. Lisää kypsät cavatellit pannulle, raasta päälle reilusti parmesaania ja notkista seos muutamalla lusikallisella pastan keitinvettä. Sen kummempaa ei tämä karhunlaukkapasta kaipaakaan, oli nimittin tolkuttoman maukasta!

Ps. Koska karhunlaukkaa on Suomessa hieman vaikea saada käsiinsä, kokeilen ainakin itse seuraavan satsini litulaukalla. Litulaukkaa löytyy ainakin omista lähimetiköistä runsain mitoin ja sen kausi on juuri nyt hyvässä vauhdissa! Litulaukka on viime vuosina muodostunut lempi villiyrtikseni nokkosen rinnalla, kumpaakin kun on niin runsaasti saatavilla ja molemmat ovat helposti tunnistettavia 🙂 Villiruokaa ja -yrttejä hyödyntävät reseptini löytyvät muuten kootusti täältä!

Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia on March 13, 2019 2 Comments

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.