Dieetti on sana, jota en ole juuri miettinyt vuosikymmeniin. Kaukana on ajat, kun yritin saavuttaa pyykkilautavatsaa kaalikeiton tai vaahterasiirappi-caynnepippuri-situunamehun turvin – ja hyvä niin! Toisin kuin teininä, olen oivaltanut, ettei onnellisuuteni ole vatsan tyhjyydestä kiinni, vaan siitä millä sen täytän 😀 Dieetit eivät siksi ole sittemmin kiinnostaneet, mutta pyrin silti joka kesä elämään hernedieetillä.
Hernedieettiin kuuluu tuoreiden kotimaisten herneiden ostaminen niiden sesongin aikana aina tilaisuuden tullen. Hernedieetin keston ajan (eli niin pitkään kun, herneet maistuvat makeilta eivätkä kitkerältä pahvilta), herneitä saa syödä JUST NIIN PALJON KUN HUVITTAA ja vedän muuten todellakin sen koko litran yhdeltä istumalta yksin.
Tänä vuonna hernedieettiini kuului välillä myös herneestä pyöräytetty viileänraikas hernetahna. Hernetahna syntyy soseuttamalla nopeasti kiehautetut herneet mascarponen ja mintunlehtien kera. Mausteeksi tahnaan tulee valkosipulia, sitruunamehua sekä rouhittuja pistaasipähkinöitä. Lopputulos on täyteläinen ja raikas vihreä tahna, johon on ihana dipata leipää tai pyöräyttää pastan sekaan. Eiköhän tämä toimisi myös paistetun kalan kaverina!
Hernetahna mascarponella ja mintulla
200g herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
1 vs
½ dl sitruunamehua (puoli sitruunaa)
200g mascarponea
maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
n. 1 dl mintun lehtiä
n. ½ dl pistaasipähkinöitä
Tarjoiluun:
tuoreita mintunlehtiä
2-3 rkl oliiviöljyä
2-3 rkl rouhittua pistaasipähkinää
Jos käytät tuoreherneitä, ryöppää herneitä 3 minuuttia ja jäähdytä ne sen jälkeen kylmässä vedessä. Valuta hyvin. Pakasteherneille riittää sulatus, huuhtominen ja valutus.
Soseuta herneet, yksi siivutettu valkosipulin kynsi, noin puolen sitruunan mehu, 200 g mascarponea ja noin desin verran mintun lehtiä tasaiseksi. Rouhi sekaan puolisen desiä pistaasipähkinöitä sattumiksi ja mausta hernetahna maun mukaan suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Ps. Hernetahna sopii tosiaan myös pastan kaveriksi! Ohenna tahnaa pienellä määrällä pastan tärkkelyspitoista keitinvettä ja sekoita hernetahna pastaan. Lisää sekaan reilusti nopeasti kiehautettuja tai pannulla paistettuja herneitä, loraus oliiviöljyä sekä reilusti raastettua parmesanjuustoa!
On sadonkorjuun aika … ja meidän huushollissa se tarkoittaa chilinkorjuuaikaa. Olen onnistunut toista kertaa elämässäni kasvattamaan ihan itse omia chilejä, ja nyt niille pitäisi keksiä käyttöä! Supertulisia chilejäni ei sellaisenaan upota kahden ihmisen ateriaan kerralla edes puolikasta, joten jonkinlainen säilöntä taitaa tulee tarpeeseen. Mutta minkälainen?
DIY Yuzukoshō
Ensin mietin jonkinlaista chilisäilykettä tai -kastiketta, mutta lopulta päädyin käyttämään ensimmäiset kolme kypsää chiliäni ihan toisenlaiseen kokeiluun. Tähtäimessä oli DIY yuzukoshō … tai edes jotain sinnepäin 😀 Japanilainen yuzusta, chilistä ja suolasta koostuva yuzukoshō on lempimausteitani ja käytän sitä todella paljon. Löydät täältä kaikki jutut, joissa olen siitä puhunut! Olen kuitenkin miettinyt, voisiko jotain samantyyppistä tehdä itse, vaikkei tuoretta yuzua Suomessa käsiinsä oikein saakaan? Muut raaka-aineet ovat kuitenkin helposti saatavilla!
Ei muuta kuin kokeilemaan. Käytin lähtökohtana tästä It’s Alive -sarjan videosta löytyviä mittasuhteita, joiden mukaan chilin ja sitruksen kuoren suhteet voisivat olla välillä 40-60% ja suolaa tarvittaisiin 10% chilin ja sitruunankuoren määrästä. Omat chilini ovat kuitenkin niin hurjan tulisia, että päädyin vähentämään chilin määrää tuosta viitekehyksestä. Testisatsini määrä oli myös sen verran pieni, että en pystynyt punnitsemaan suolan määrää desimaalin tarkkuudella. Voi siis olla, että mukaan ropsahti muutama gramman kymmenesosa liikaa, mutta järkeilin että mieluummin hitusen liikaa kuin liian vähän?
Tässä kuvassa seokseni on vielä melko karkeaa, jatkoin kuvan ottamisen jälkeen vielä seoksen hienontamista veitsellä!
Viikon tekeytymisen jälkeen tekeleeni pääsi tositoimiin yhdessä suosikkiresepteistäni: tein kylmää nuudelikeittoa. Vaikka lopputulos ei tokikaan ole tässä tahnassa yhtä aromaattinen kuin aidossa yuzukoshōssa, eikä koostumuskaan ole sama, ei maku ole lainkaan hullumpi! Aikaansaamassani mausteessa on reilusti potkua ja sitrusaromeja… sekä sitä suolaa. Tätä ei siis tarvita ruuassa paljoa!
Sen verran kiva tämä kokeilu oli näin ensikerran perusteella, että alta löytyy selostus työvaiheista. Kukaties jotakuta teistäkin kiinnostaisi tällainen kokeilu! Skrollaamalla vielä vähän alaspäin löydät myös kylmän nuudelikeiton ohjeen 🙂
DIY yuzukoshō
Yhteensä 25 g chiliä sekä sitruunan/limen kuorta (3 pientä chiliä, 3 luomusitruunaa 3 luomulimeä)
2,5 g suolaa (10% chili-sitrusmassan painosta)
Poista chilistä siemenet ja silppua se pieneksi. Punnitse chili. Pese ja kuivaa sitrukset hyvin. Raasta hedelmistä huolella kuorta varoen raastamasta mukaan kitkerää valkoista osaa, kunnes chilin ja sitruskuoren paino on 25g.
Mittaa suola ja soseuta raastettu sitruksen kuori mahdollisimman hienoksi ja pieneksi chilin ja suolan kera. Tein tämän itse kahdessa osassa – silppusin ensin kaiken niin hyvin kuin pystyin Bamixin silppurikupissa, sitten kippasin vielä kaiken leikkuulaudalle ja jatkoin hienontamista veitsellä. Hiersin seosta myös veitsen lappeella saadakseni siitä vähän tahnamaisempaa.
Säilöin aikaansaamani pienen määrän “yuzukoshoa” kahteen pieneen vakuumipussiin ja annoin tahnan tekeytyä jääkaapissa viikon, ennen kuin avasin toisen pussin testikokkausta varten. En osaa vielä sanoa seoksen säilyvyydestä, mutta ainakin ilmatiiviiksi vakumoidussa pikku pussissa uskon tämän super suolaisen tahnan säilyvän aika hyvin.
Kylmä nuudelikeitto kirpeällä yuzukosho -liemellä
Jos innostut testaamaan yuzukoshoa – oli se sitten tämä kotikutoinen versio tai kaupan tuubi – suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitä näin kotimaisten vihannesten vuodenaikana raikkaan kylmän nuudelikeitton mausteena! Olen erilaisista kylmistä nuudeleista kirjoitellut jo aikaisemminkin (kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä,kylmät nuudelit yuzuliemellä,kylmä nuudelikeitto viherherukoilla), mutta sittemmin lempiversiokseni on vakiintunut viritys, jossa käytän saman sitruksisen liemipohjan kanssa milloin mitäkin nuudeleita, vihanneksia ja proteiinia. Homma toimii, oli kombo mikä vaan!
Tämän sitruksisen liemen pohja on japanilaisen keittiön kulmakivi dashi, joka tehdään kombulevästä ja katsuobushista ja/tai kuivatuista siitakesienistä. Teen oman dashini itse (se on todella helppoa), mutta kaupan tiivisteliemet ja jauheet käyvät toki myös! Dashipohja maustetaan yuzukosholla ja sitruunamehulla raikkaan kirpeäksi ja viimeistellään mm. soijalla ja valkosipulilla. Lopputulos on ihana yhdistelmä kirpeää, raikasta, tulista ja suolaista – voisin juoda tätä lientä ihan sellaisenaankin!
reilusti silputtua perillaa/shisoa, myös korianteri ja minttu toimivat
paahdettua norilevää
muutama jääpala
* Käytän itse kylmissä nuudelikeitoissa useimmiten sobanuudeleita, mutta muutkin japanilaiset nuudelit toki käyvät! Välillä teen keiton myös leveisiin riisinuudeleihin. Mitä tulee dashiin, jos teet keitosta vegaanisen, käytä vain kombusta ja siitakkeista tehtyä dashia.
Tee ensin liemi:
Valmista dashi ja jäähdytä se. Raasta dashin sekaan valkosipulin kynsi (koon saat valita itse). Liuota pieneen dashitilkaan puolisen teelusikkaa yuzukoshoa ja lisää liuos dashin sekaan. Sekoita hyvin ja tarkista maku, lisää tarvittaessa yuzukoshoa. (Omaan makuun sopivan määrän arvioiminen voi olla ainakin ekalla kokkauskerralla vaikeaa. Yuzukosho on sen verran vahva mauste, että ainakin itse mieluummin lisään sitä kuin totean laittaneeni liikaa!)
Mausta liemi sitruunalla, seesamiöljyllä ja shichimi tōgarashilla (joka on ihana japanilainen chilimausteseos) ja lisää sitten liemeen sen verran vaaleaa soijaa, että liemen suolaisuus on mieleesi.
Valmistele sitten vihannekset ja proteiini:
Kuori ja paloittele kurkku sekä porkkana, silppua kevätsipuli ja irroittele maissinjyvät tähkistä. Jos käytän sokeriherneenpalkoja, leikkaan ne yleensä puoliksi, tuoreet herneet menevät paloista poistettuina tietysti sellaisenaan. Raakana syötävälle salaattipinaatille en tee muuta kuin pesun ja kuivauksen, mangoldin ja vihreät pavut silppuan ja ryöppään nopeasti ja jäähdytän kylmässä vedessä. Pääasiassa pidän kuitenkin kaikki rehut raakoina ja vain paloittelen ne suupalakokoon!
Kylmäsavulohelle ei tarvitse tehdä muuta, kuin repiä se sopiviksi suupaloiksi, pakastekatkaravut pitää sulattaa ja valuttaa (ja jos sinulla on käsissäsi tuoreita, niin tietysti kypsentää). Jos käytät kylmäsavutofua, sille riittää kuutiointi. Sitten valmistelut onkin tehty!
Keiton viimeistely:
Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Annostele nuudelit kahteen kulhoon. Jaa päälle vihannekset ja käyttämäsi proteiini. Liemi kannattaa vielä sekoittaa hyvin ennen annostelua kulhoihin ja sitten senkin voi jakaa annoksille.
Viimeistele kirpeän raikas kylmä nuudelikeitto esim. paahdetuilla seesaminsiemenillä sekä silputulla shisolla/perillalla (ainakin perillaa löytyy monesti aasialaisista marketeista), tai mintulla/korianterilla. Itse lisään keittoon monesti myös paahdettua norilevää ja välillä myös muutaman jääpalan!
Myöhäisherännäisen keittiöstä päivää! Tänä vuonna kevät muuttui kesäksi ilman, että oikein edes rekisteröin sitä. Poimimatta jäi niin kuusenkerkät kuin moni muukin alkukesän villiyrtti ja näin tässä juhannuksen alla yhtäkkiä tajusin, että syreeninkukat alkavat jo ruskettumaan. Raparperisesonkikin on kohta jo ohi: IIK!
Raparperista minun oli tarkoitus tehdä vaikka mitä, mutta toistaiseksi olen saanut aikaan vain raparperi shurb -pullollisen ja pari satsia raparperimössöä (eli olen vain keitellyt raparperia sokeroidussa vesitilkassa soseeksi). Viikonloppuna ostin taas nipun raparperinvarsia lähikaupasta ajatuksena tehdä äidin ohjeella raparperikiisseliä, mutta unohdin sitten ostaa kaiken muun mitä siihen olisi tarvittu 😀 Sen tajuttuani päädyin kokeilemaan Instagram-ystäväni Auden ideaa pikkelöidyistä raparperista. Kokeilu on vielä kesken, joten siitä ei kuitenkaan nyt enempää. Sen sijaan tahdon kertoa teille ideasta jonka sain, kun onnistuin sössimään raparperin kuorimisen niin, että ärsyttävän moneen kuorisuikaleeseen tuli reilu kerros raparperia mukaan.
Nuorta ja ohutta raparperiahan ei tarvitsisi edes kuoria, mutta ostamassani satsissa oli jo aikamoisia jötiköistä mukana ja jo niiden kuorista kertyi iso keko! En millään raaskinut kuoria bioon, joten hetken mielijohteesta tuuppasin ne purkkiin, heitin perään sokeria ja muutaman suikaleen sitruunankuorta. Lopuksi täytin purkin vodkalla!
Muutaman kertaa purkkia ravisteltuani lykkäsin sen jääkaappiin ja kun kaivoin purkin sieltä tänään, se oli jo väriltään ihanan heleän punainen ja tuoksultaan kirpeän raparperinen. En malttanut olla maistamatta. Loraus kuplavettä ja sitruunamehua perään ja raikas, vaaleanpunainen raparperivodka soodalla oli valmis!
Raparperivodka + sitruunamehu + sooda
Sanomattakin on selvää, että raparperivodka ei ole valmista muutamassa vuorokaudessa. Kun äsken istahdin alas tietokoneen ääreen tätä juttua kirjoittamaan, guuglasin samalla miten raparperilikööri “oikeasti” tehdään. Näidenkahden jutun perusteella näyttäisi siltä, että pullon kannattaa antaa kökötellä jääkaapissa kuukauden verran ennen siivilöimistä – ja senkin jälkeenkin vielä ainakin muutaman viikon. Eli elokuussa juodaan sitten seuraavat raparperivodkasoodat!
Maku oli kuitenkin jo nyt niin lupaava, että en malta olla kertomatta tätä nuukailijan ideaani myös teille. Siis ihan vaan mikäli joku muukin kuorii raparperinsa vahingossa välillä turhan ronskisti – tai haluaa muuten vaan hyödyntää kuoretkin!
Raparperivodka raparperin kuorista:
raparperinkuoria
luomusitruunan kuorta
sokeria
vodkaa
Tarkempia mittoja en nyt edes yritä antaa, kun en itsekään mitään mitannut… Mutta toimin siis näin: täytin steriloidun purkin mahdollisimman täyteen raparperinkuorilla (raparperit pesin ennen kuorimista huolella) ja lisäsin perään sokeria niin, että sitä oli purkin pohjalla vajaan sentin verran. Sokeriahan voi lisätä myöhemmin vielä sekaan, jos niikseen tulee. Tuuppasin purkkiin myös muutaman huolella pestyn luomusitruunasta vuollun sitruunankuorisuikaleen. Sitten vaan purkki täyteen vodkaa, kansi kiinni ja kunnon ravistelu että sokeri lähtee sulamaan.
Sitten vaan purkki jääkaappiin tekeytymään. Siellä sen kannattaa antaa olla siis ainakin kuukauden verran, jonka jälkeen raparperivodka siivilöidään. Tässä kohtaa kannattaa varmaan myös maistella, kaipaako seos lisää sokeria ja lisää tekeytymisaikaa. Raparperivodka + sitruunamehu + sooda on nyt todistetusti hyvä kombo, katsotaan sitten joskus elokuussa mitä muuta tästä keksin!
Viime hetken juhannusruokavinkit:
Tähän väliin tipautan vielä muutaman juhannusruokavinkin – kas kun itselle myös juhannus tupsahti eteen kuin varkain. Perinteisesti juhannussuunnitelmiimme ei kuulu juuri muu kuin syöminen… ja näin se on tänäkin vuonna. Vaikka monesti rakastan monimutkaisia ja aikaavieviä projekteja, juhannuksena haluan kuitenkin yleensä päästä mahdollisimman vähällä! Kun takana on tänä vuonna rankin kevät ikinä, mielessä on erityisesti nyt minimaalisen panostuksen juhannusmenu 😀
Moni viettää juhannusta varmaan mökillä, jossa sekä raaka-aineet että kokkailuvälineet ovat rajatummat kuin kotona. Toisaalta, bonuksena käytössä on monella varmaankin grilli! Alla muutama idea juhannusruuista näillä spekseillä, jos niistä vaikka olisi iloa jollekin teistäkin:
Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike – jos valkosipulihapankaalia ei saa soseutettua kastikkeeseen, sen voi myös vain hienontaa veitsellä salaatin sekaan. Jos tätä tekee kerralla ison satsin, se on päivä päivältä maukkaampaa vetäytyessään jääkaapissa pidempään – eikä kaveriksi tarvitsisi juuri muuta kuin grillata jotain pötkylänmuotoista.
Crunchwrap supremet grillissä – näitä on ollut niin hauska tehdä liedellä, että jos käytössä on grilli kokeilisin ehdottomasti wrappien grillaamista! Täytteiksi toimii todistetusti ihan vaan kaupan salsa, nachot ja makusi mukainen proteiini ynnä muut lisukkeet sen mukaan, mitä lähikaupastasi löytyy.
Dan dan kaali – jos olet testannut dan dan nuudeleita, voit arvata kuinka hyvää samalla kastikkeella maustettu kaalisalaatti on! Kastike säilyy vallan hyvin jääkaapissa (tai kylmälaukussa matkan mökille) joten teen sitä itse kerralla aina PALJON. Sen jälkeen tämä koukuttava varhaiskaalisalaatti syntyy hujauksessa! Kastikkeen juju on turruttava sichuanpippuri, mutta ihanaa tuo suolaisenmakea soossi on myös sitä ilman – vaikkei sama juttu tietenkään silloin olekaan.
Grillinachot – jos kerran ostat ainekset crunchwrapeille, samoista syntyy pitkälti myös grillinachot: win win!
Muistan, kun vuosi sitten melko skeptisenä testasin Liemessä -blogin Jennin uunifetapastaa. Olen fetan suhteen melkoisen nirso enkä osta fetaa kotiin usein saatikka syö sitä juuri ravintoloissakaan… tai siis, en ennen tätä kokeilua! Uunissa pehmentynyt ja pinnaltaan ruskistunut feta on nimittäin yllättävän ihanaa. Ei mikään ihme, että uunifetapasta valloitti hurjalla vauhdilla koko Suomen: se on helppoa, nopeaa ja tolkuttoman maukasta ja kuinka ollakaan, se jäi saman tien arkiruokien repertuaariin niin täällä meillä kuin monella muullakin.
Sittemmin uunifeta sai tässä keittiössä kaverikseen myös paahdettuja viinirypäleitä (toimii!), joten kun Jenni postasi taannoin uusimman versionsa teemasta, oli uunifetaparsa otettava testiin sekin. Rakastan paahdettua parsaa ja näköjään rakastan uunifetaa, joten Jennin uusi resepti oli jo ennen kokeilua varma voittaja!
Jennin simppelin, vain parsaa, fetaa ja sitruunaa sisältävän version sijasta lykkäsin kerran pannulle myös lohta, reilusti yrttejä, valkosipulia sekä sipulia. En vieläkään ihan teidä miksi – en nimittäin ole koskaan ollut myöskään uunilohen suuri ystävä! Kyseisenä päivänä taisi vain olla hurja nälkä ja talosta löytyi poikkeuksellisesti lohta… Mutta onneksi niin!
Lohella rikastettu uunifetaparsa jäi ensi kokeilusta hyvin aktiiviseen käyttöön ja meillä on syöty sitä hieman erilaisina versioina viimeisen parin kuukauden ajan lähes viikottain. Reilun kahden kuukauden kestäneen etätyöjakson aikana oli nimittäin jatkuvasti sekä aika että energia kortilla ja tämä yhden pannun ihme on sekä nopea, ruokaisa että mielialaa nostattavan herkullinen ruoka! Sen kun latoo vuokaan parsat, sitruunaviipaleet sekä paloitellun lohen ja murentaa fetan päälle. Reilu 20 minuuttia myöhemmin herkullinen ateria on valmis!
One pan wonder
Tämä ruoka on siis tosiaan todellinen “one pan wonder” eli yhden pannun ihme. Uunini lämpenee niin nopeasti, että kun napsautan sen päälle ja aloitan pilkkomaan raaka-aineita, on uuni valmis samalla kuin vuokakin. 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa on yleensä riittänyt sille, että parsa on napakan kypsää sekä sieltä täältä ihanan paahtunutta ja lohi kypsää mutta vielä sisältä mehevää. Lohen valmistaminen uunissa on aina ollut mielestäni jotenkin hullua, kun pannulla paistaessa kypsyyttä voi tarkkailla helpommin. Kuivaksi ja ylikypsäksi paistettu lohi on masentavaa! Paksut palat paistuvat uunissa kuitenkin tässä ajassa ihan passelisti, varsinkin jos paistan palat nahkapuoli ylöspäin, jolloin lohi ikäänkuin “höyrystyy” nahkansa alla meheväksi.
Jos olen oikein viitseliäs (mitä en tuon etätyöjakson aikana todellakaan useimmitten ollut), leikkaan lohen ohuen vastapuolen omiksi paloikseen ja lisään nämä ohuemmat palat vuokaan vasta puolivälissä paistoa. Näin ohuemmat osat lohesta eivät ehdi kuivahtamaan!
Raaka-aineiden ja niiden vuokaan asettelun suhteen olen toiminut hyvinkin vaihtelevasti: välillä laitan lohen vuokaan nahkapuoli alaspäin ja valelen pinnan oliiviöljyllä, yrteillä, mausteilla ja siirapilla, välillä taas nahkapuoli ylöspäin jolloin nahka rapeutuu rouskuvaksi raksuksi. Välillä olen lisännyt vuokaan reilusti sattumia: tomaatteja, herkkusieniä, sipulia, voipapuja, kikherneitä… välillä vähemmän. Välillä murennan fetan parsan päälle, välillä lohen päälle – ja välillä feta on jäänyt kyydistä pois kokonaan. Se mitä vuokaan kuitenkin on päätynyt aina, on vihreää parsaa ja lohta, valkosipulia, sitruunaa, oliiviöljyä ja agavesiirappia.
Uunifetaparsa & lohi
2:lle
1 nippu vihreää parsaa
+/- 300 g ruodotonta nahallista lohifilettä (nälkätilanteen mukaan!)
200g laadukasta kreikkalaista fetaa
1 hyvin pesty luomusitruuna
3-4 rkl oliiviöljyä
3-4 valkosipulin kynttä
n. 1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa tms.
ripaus suolaa ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria
Vaihtelua halutessasi:
tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia
chilihiutaleita
kourallinen kirsikkatomaatteja ja/tai herkkusieniä ja/tai oliiveja
salottisipulia / nippusipulia / kevätsipulia
purkillinen voipapuja tai kikherneitä
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele lohi annospaloiksi (leikkaa halutessasi ohuet vatsapalat omiksi paloikseen ja ota ne sivuun lisätäksesi ne pannuun vasta paistamisen puolivälissä). Pese parsat ja napsi niiden tyvestä puumainen osa pois. Pätki parsa halutessasi kahteen osaan. Pese ja viipaloi sitruuna muutaman millin paksuisiksi siivuiksi, poista siemenet. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet.
Lado parsat uunivuokaan ja nostele lohi nahka ylös- tai alaspäin parsan viereen tai päälle. Murustele feta vuokaan joko lohen tai parsan tai kummankin päälle. Mikäli vuokaan tulee enemmänkin sattumia – tomaattia, herkkusieniä, papuja, sipulia – puolita tomaatit ja herkkusienet, valuta pavut ja lohko/puolita sipulit. Nostele ne vuokaan ennen lohta, sitruunaa ja fetaa. Kun feta, sitruuna ja lohi (varsinkin jos paistat sen nahkapuoli ylöspäin) ovat vuoassa päällimäisinä, ne rapsakoituvat uunissa koukuttavan ihaniksi!
Ripottele valkosipulinkynnet parsan, fetan ja lohen päälle ja asettele sitruunaviipaleet sinne tänne. (Jos lohi on nahkapuoli ylöspäin, laitan lohen yleensä lepäämään sitruuna- ja valkosipuliviipaleiden päälle). Valele kaiken päälle vielä reilusti oliiviöljyä ja hieman agavesiirappia tai hunajaa. Rouhi pinnalle mustapippuria ja mausta kaikki kevyesti suolalla sekä halutessasi tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä.
Paista vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jos olet ottanut lohen vatsapalat sivuun, lisää ne vuokaan noin puolivälissä paistoa. Kun itse käytän uunin kiertoilma-asetusta tämän ruuan kanssa, 20 minuuttia yleensä riittää siihen, että ruoka on kypsää ja sieltä täältä kullanväriseksi paahtunutta. Jos käytössäsi ei ole kiertoilmaa, paahtamista varten vuuan voi nostaa lopuksi uunin ylemmälle tasolle ja nostaa lämpöä lopussa 225 asteeseen – tai laittaa grillivastukset paistamisen loppuvaiheessa päälle. Varo kuitenkin ylikypsentämästä / käräyttämästä ruokaa!
Uunifetaparsa ja ihanan mehevä lohi on minusta loistava ateria ihan sellaisenaan, mutta toki kylkeen sopisi hyvin vaikkapa ihan perus vihersalaatti. Tarjoillessa silppuan monesti päälle sipulinvartta tai ruohosipulia, mutta muuten se on kuulkaas siinä: syömään vaan! Itse syön välillä rapeaksi paahtuneet ja kevyesti karamellisoituneet sitruunaviipaleetkin kuorineen päivineen, mutta jos sitruunaviipale on jäänyt vähän pehmeämmäksi, puserran siitä vain mehut annokselleni ja nostan viipaleet sitten syrjään.
Hernetahna mintulla ja mascarponella
Raparperivodka + sitruunamehu + sooda
Uunifetaparsa + lohi = 
