Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

by Juulia 0 Comments
Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

vesimelonigazpacho

Gazpacho, gazpacho, gazpacho.

Se on gazpacho-sesonki nyt. Mikään ei taida olla itselleni enempää kesäruoka, kuin tämä kylmä keitto. Vaikka kehittelen siitä harva se kesä jonkin uuden version, palaan aina syömään myös sitä perinteistä tomaattigazpachoa. Tänä kesänä gazpachosesonki on kuitenkin aloitettu vesimelonigazpacholla! Gazpachon parhaita puolia kesäruokana on minusta muuten se, että sitä voi tehdä halutessaan jääkaappiin vaikka kuinka ison satsin ja nautiskella menemään useamman päivän samalla vaivalla.

Blogin arkistoista löytyy jo vuosien takaa näpyttelemäni vesimelonigazpachon versio. Ero tämänpäiväiseen on siinä, että tällä kertaa tässä vesimelonigazpachossa on mukana reilusti myös tomaatteja, paprikaa ja kurkkua. Marjoilla tosin viimeistelen tämänpäiväisenkin keiton! Alla lista blogistani löytyvistä gazpachoresepteistä:

gazpacho reception

Mitat ovat suuntaa-antavia, gazpacho kun on ainakin itselleni sellainen ruoka, jota tehdään aina vähän eri raaka-aineista ja määristä, riippuen mitä kotoa kulloinkin löytyy. Pääasia on, että mausta löytyy sopivasti sipulia ja valkosipulia ja että keiton maustaa tarpeeksi reilusti suolalla ja oliiviöljyllä. Jos koostumus uhkaa olla turhan “vetinen” sekaan voi soseuttaa vedessä pehmennetyn ja kuivaksi puristetun vaalean leivän palan.

Vesimeloni-gazpacho

2:lle

puolikas pieni vesimeloni

1 valkosipulin kynsi

noin puolen sitruunan mehu

1 pieni kesäsipuli ilman vartta

1 keltainen paprika (tai tuollainen kuvassa näkyvä hauska raidallinen 🙂 )

1 avomaan kurkku

kymmenisen kirsikkatomaattia

kourallinen minttua

puolisen desiä oliiviöljyä (itse laitan määrästä osan savustettua oliiviöljyä)

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(pala vaaleaa leipää vedessä liotettuna ja kuivaksi puristettuna)

Tarjoiluun:

minttua

kourallinen marjoja (karhunvatukoita, mustikoita…)

oliiviöljyä

paahdettuja pinjansiemeniä

Raasta valkosipuli tai hierrä se veitsen lappeella muussiksi suolaripauksen kera. Laita valkosipuli kulhoon ja purista sitruunamehu päälle. Kuutioi vesimeloni (poista näkyvät siemenet), kuori ja kuutioi kurkku, puolita kirsikkatomaatit ja paloittelee paprika sekä pieni kesäsipuli. Lisää kulhoon vielä kourallinen mintunlehtiä.

Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi. Lorota sekaan oliiviöljy ja soseuta vielä tasaiseksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Tarkista maku – vesimeloni ja paprika tuovat keittoon makeutta joten suolaa pitää olla sopivasti tasapainottamaan sitä. Lisää tarvittaessa myös puristus sitruunaa tai muutama pala lisää vesimelonia mikäli kaipaat lisää makeutta tai hapokkuutta. Mikäli haluat keitosta paksumman, soseuta lopuksi sekaan muutaman minuutin ajan liotettu ja kuivaksi puristettu leivänpala. Jos vain suinkin raaskit odottaa hieman, laitan keitto jääkaappiin vetäytymään tunniksi ja tarjoile vasta sitten.

Tarjoile keitto oliiviöljylorauksen, muutaman mintunlehden ja marjan sekä paahdettujen pinjansiemenien kera.

herne

Lompsis!

Tämän jutun myötä blogini jää reseptiikan osalta kesälomalle. Postailen heinäkuun ajan matkaraporttia viimekesäiseltä Amerikanreissultamme 🙂 Toivotan kaikille teille mitä parhainta kesää!

108 views

Löytö: Hellempi valkoinen

Löytö: Hellempi valkoinen
vegaaninen herkkujuusto

Hellempi ValkoinenHellempi valkoinen – vegaaninen herkkujuusto!

Vegaaninen herkkujuusto

Blogiani seurailleet sen tietävätkin, että kokkaan paljon vegaaniruokaa vaikken vegaani olekaan. Suosin kasvikunnan tuotteita asiaa sen kummemmin miettimättä ja vegaaniruuaksi luokittelematta: meillä syödään ruokaa ja pääasia on, että se on hyvää, tilanteeseen sopivaa ja joko/sekä mieltä tai/että kehoa ravitsevaa. Proteiininlähteistä aktiivisimmassa käytössä on ikisuosikkini savutofu, mutta ahkerasti kokkaan myös kotimaisella tempellä, kaurapalalla ja viime aikoina varsinkin Vönerillä. Ruokakerman meillä on korvannut jo ajat sitten erinomainen Planti, leikkeleet Bon Soya, majoneesin veganeesi ja jos kaipailen burgeria, käännyn Beyond Meat / Incredible Burger -osastolle.

Kun kaupan vegaaniset juustot eli /uustot ovat vähän niin ja näin, olen vuosien varrella testaillut erilaisia /uustoja kotikeittiössä: vegaaninen nachojuustokastike kelpaa nachoannokselleni milloin vaan, auringonkukkaparmesaani pastan kuin pastan päälle ja cashewtuorejuusto sekä -ricotta leivälle. Gratinointi- ja pizzajuustojen etsintä on vielä käynnissä (saa vinkata!), mutta arki/uuston rooliin on pikkuhiljaa kelpuutettu Porlammin Vege Plus 🙂 Vegaanisesta HERKKUJUUSTOSTA en ole kuitenkaan edes uskaltanut haaveilla!

Hellempi Valkoinen

Hellempi Valkoinen ♥

Vegaaninen herkkujuusto… voiko sellaista muka olla olemassakaan? Kyllä vaan. Hellempi Valkoinen on kaikkea sitä, mitä herkkujuustolta toivon: se on valuvaa, intensiivisen makuista, sopivan funkyä, ihanan valkohomeista ja kaikinpuolin tyydyttävän nautinnollista. Ja tosiaan, se on myös vegaanista.

Matilda Melan ja Kaisa-Leena Pesosen päivätyönsä sivussa pyörittämä Juustotytöt tekee tekee tätä valkohomeista ja kypsytettyä ihanuutta cashewpähkinöistä. Juustotytöt osuivat tutkaani tuotteen ollessa vielä kehittelyvaiheessa ja olen uteliaana seuraillut, milloin tätä ihmettä pääsisi oikein maistamaan. Lopulta sekä aika että /uusto oli kypsä! Maaliskuussa Hellempi Valkoinen saapui ensimmäisiin juustotiskeihin ja jälleenmyyjien lista pitenee harva se viikko 🙂 Hellempi Valkoinen on upea makuelämys ihan asetettuna juustojen rinnalle ja tarjoilisin sitä ylpeänä kelle vaan herkkusuulle. Enkä muuten ole ainoa joka ajattelee näin – Hellempi Valkoinen löytyy Michelin-tähditetyn Ravintola Grönin listalta. Aikamoinen saavutus näiltä vegaanijuustojen pioneereiltä!

herkkujuusto

Hellempi Valkoinen

Itse en ole vielä raaskinut tätä unelmaa käyttää ruoanlaitossa, vaan se on meillä nautiskeltu parempiin suihin ihan sellaisenaan, hyvän viinin kanssa. Tykkään tarjoilla tämäntyyppiset juustot jonkin makean kuten siirapin tai hillon kera, joten viime kerralla valelin kiekkoni agavesiirapilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä. Apua miten hyvää!

Kuten arvata saattaa, tällaisen tuotteen valmistaminen vie sekä oman aikansa että vaivansa. Niinpä monen päivittelemä satasen tienoilla huiteleva kilohinta ei minua hetkauta. Aikamoisissa kilohinnoissa ne huomattavasti isommalla volyymillä tuotetut ja jo paikkansa maailmasta lunastaneet herkkujuustotkin liikkuvat! Näin intensiivistä /uustoa ei sitäpaitsi vedetä yhdeltä istumalta kokonaista kiekkoa per nenä (vaikka varmasti siihen ainakin itse pystyisin, kröhöm) 🙂

vegaaninen juusto

cashewjuusto

Kuinka pysyä kartalla?

Jos mietit, mistä tätä taika/uustoa oikein löytyy, niin voit kurkata lähimmän jälleenmyyjän tältä aktiivisesti päivitettävältä kartalta. Hellempi Valkoista löytyy tällä hetkellä mm. Helsingin keskustan, Itiksen ja Tapiolan Food Market Herkuista, Kampin, Postitalon ja Redin K-Supermarketeista sekä Lentävästä Lehmästä. Lisäksi kannattaa ottaa tietysti seurantaan Juustotyttöjen Facebook ja Instagram -tilit, joiden avulla saatavuudesta pysyy hyvin kärryillä!

Joko olet maistanut tätä uuden sukupolven artesaani/uustoa ja mitäs tykkäsit?

Ps. Lue myös mitä Satu Koiviston blogissa tästä herkusta kirjoitellaan!

Juustotytöt

268 views

Villiyrteillä silattu parsakeitto

Villiyrteillä silattu parsakeitto

parsakeitto

Keittopäivä!

Yksi kaikkien aikojen rakkain keittoni on vichyssoise. Samettinen, kermainen, pehmoinen, lohdullinen… sitä on vichyssoise minulle. Opettelin tekemään tätä herkkua yläasteikäisenä ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli hiipiä illalla keittiöön kauhomaan lusikalla suoraan kattilasta vähän kylmää purjo-perunasosekeittoa iltapalaksi. Aikuisena kyseinen keitto kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes innostuin toissavuonna taas tekemään vichyssoisea villiyrteillä maustettuna versiona.

Toinen rakas keittomuisto on Hollannista, jossa isosiskoni asui vaihto-oppilaana lukioikäisenä. Ajoimme tuolloin kerran koko perheen voimin siskoa tervehtimään ja perillä meitä odotti siskon isäntäperheen lisäksi herkullisin parsakeitto, mitä olen koskaan syönyt (kun saat jotain ihanaa ensimmäisen kerran elämässäsi, se voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että mikään ei sitä koskaan ylitä 😀 ).

Tänään päätin yhdistää nämä kaksi rakasta keittomuistoa ja keitellä parsalla ja villiyrteillä ryyditettyä purjo-perunasosekeittoa.

parsakeitto

karhunlaukka

Piipahdimme taannoin Tallinnassa päiväreissulla ja nappasin sieltä mukaani nipun karhunlaukkaa Balti Jaam Turgin myyjältä. Kimppu oli sen verran reilun kokoinen, että olen ehtinyt testailla karhunlaukkaa niin pastataikinassa, leivässä, pestossa kuin nyt tässä keitossakin. Suorastaan harmittaa, etten ostanut samantien usempaa nippua, niin ihanaa villivalkosipuli minusta nimittäin on!

Viimeisten öljyn kanssa soseutettujen karhunlaukkalusikallisten jälkeen testasin saman keittoreseptin nokkosen ja litulaukan kera. Litulaukassahan on myös valkosipulinen aromi, joten se sopii minusta mukavasti karhunlaukan tilalle. Nokkosella keittoon saa lisäksi reilusti ravinteita, jotka muuten säilyvät parhaiten kun villiyrtit soseuttaa kypsän keiton sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Huom! Koska keitossa on parsaa, joka tunnetusti ei ole kovinkaan herkullista ylikypsänä, en tee tätä keittoa mielelläni uudelleenlämmitettäväksi. Näin parsan maku on keitossa tuoreimmillaan.

Villiyrteillä silattu parsakeitto

2:lle

5 dl vettä (tai mietoa kasvislientä)

n. 200 g jauhoista perunaa

n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa

200 g vihreää parsaa

n. 2 rkl pestyä ja soseutettua karhunlaukkaa ja/tai litulaukkaa ja/tai ryöpättyä nokkosta

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

150 g kaura fraichea (tai ranskankermaa)

Kuori ja lohko perunat. Halkaise purjo ja pese se huolellisesti. Pese villiyrtit ja soseuta ne pienen vesitilkan kera. Pätki parsasta kuivat ja puumaiset tyvet irti. Leikkaa nuput talteen ja pätki varret.

Kuumenna kattilassa vesi (tai kasvisliemi) kiehuvaksi ja lisää kattilaan perunat sekä purjo. Keitä kannen alla, kunnes peruna on kypsää. Lisää kattilaan sitten parsa niin, että nuput jäävät päällimmäiseksi. Sulje kansi ja jatka keittämistä muutama minuutti, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Kalasta kattilasta nuput sivuun tarjoilua varten.

Soseuta parsakeitto kaurafraichen kera ja mausta se makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua villiyrttisose. Tarjoile nokareella kaurafraichea ja villiyrttisosetta, tarjoile parsanuppujen kera.

karhunlaukkakeitto

34 views

Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

saag paneerVegaaninen saag paneer nokkosilla, litulaukalla, ketunleivillä ja kaurapalalla

Villiyrttikausi

Se on taas se aika vuodesta, kun osa viikon ruokalistasta löytyy ruokakaupan sijaan metsästä! Olen opetellut viime vuosina hyödyntämään villiyrttejä ja villivihanneksia enenevässä määrin. Vaikken mikään himohortoilija olekaan, meillä syödään keväällä ja kesällä villiyrttejä ja -vihanneksia melko usein. Asumme metsän reunassa joten kotoa ei ole pitkäkään matka alueille, joilta uskallan keräillä syötävää nokkosista litulaukkaan, kuusenkerkistä suolaheinään, jauhosavikasta pihasaunioon ja jo lapsuudesta rakkaisiin ketunleipiin.

Tähänastiset villiruokareseptini löydät sivupalkista, kategoriasta villiruoka. Omia lemppareitani eri kokeiluistani ovat tänä vuodenaikana seuraavat reseptit:

Kun kesä etenee pidemmälle, yritän saada käsiini jauhosavikkaa ja pihasaunioita. Molempia kasvaa isäni kotitalolla pohjanmaalla ihan pihapiirissä, mutta täällä Helsingissä en ole millään meinannut löytää kumpaakaan paikoilta, josta niitä syötäväksi uskaltaisin kerätä.

palak paneer

Kuukauden ruokahaaste: nokkonen

Eniten metsän antimista kulutan litulaukkaa ja nokkosta yksinkertaisesti siksi, että niitä löydän vaivattomimmin aivan kodin nurkilta. Blogikollegoideni Hannan (Hannan Soppa) ja Hannelen (Kokit ja Potit) alkuvuodesta herättelemä #kuukaudenruokahaaste on ollut mukava tapa haastaa itseä miettimään reseptiikkaa milloin mistäkin, mutta tässä kuussa se onkin ollut erityisen mieluista, teema kun on toukokuussa nokkonen!

Käytän nokkosta hyvin pitkälti pinaatin tapaan: esim. letuissa, munakkaissa ja keitossa, mutta tuppaan laittamaan nokkosta tuoreeltaan myös vihermehuihin ja -smoothiehin. Käsittelen nokkosen niin, että laitan sen siivilään ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Heti perään valutan jääkylmää vettä ja puristan nokkosmassan kuivaksi. Näin käsiteltyä nokkosta voi sitten halutessaan säilöä vaikka pinaatin tapaan pakastamalla 🙂

kaurapala

Saag paneer

Tällä kertaa nokkosista syntyi eräänlainen saag paneer. Palak paneer -nimelläkin tunnettu Intian niemimaalta kotoisin oleva ruoka sisältää yleensä paneerjuustoa ja pinaattia kermaisessa ja mausteisessa kastikkeessa. Saag paneer ja palak paneer -reseptejä on netti pullollaan ja vaikuttaakin siltä, että versioita on yhtä paljon kuin kokkaajiakin. Palak tarkoittaa pinaattia, joten kun kyse on palak paneerista kastike tehdään tietysti pinaatista. Saag paneer voi sisältää sen sijaan muitakin vihreitä lehtivihanneksia (saag), mikä tässä keittiössä tarkoittaa tänään tietysti nokkosia!

Koska en ole vielä Intian suunnalla matkaillut, en ns. autenttista saag tai palak paneeria ole alkuperäalueella koskaan maistanut. Helsingin nepalilaisten ravintoloiden versiot toki ovat tulleet hyvinkin tutuiksi 🙂 Saag paneer -reseptien eroavaisuuksista löytyy kiinnostava artikkeli täältä, mikäli olet laillani utelias aiheesta.

Oma saag paneer -versioni on tällä kertaa vegaaninen ja se sisältää nokkosten lisäksi pinaattia, kaurakermaa, kookoskermaa, mausteita sekä paneerjuuston sijaan kaurapalaa, johon olen kovasti tykästynyt. Lisäksi viimeistelin annokset ihanan kirpeällä ketunleivällä ja valkosipuliaromisilla litulaukan kukilla, joita metsä on juuri nyt pullollaan ♥

saag paneer

Kaurapala saag paneer nokkosilla ja villiyrteillä

2:lle

Vegaaninen

160 g kaurapalaa

250 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta ja pinaattia (tai pakastepinaattia)*

2 dl kaurakermaa

1½ dl kookoskermaa

1 keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

peukalon kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl miedon makuista seesamiöljyä

1 iso kypsä tomaatti

1 tuore chili (vahvuuden saat ihan itse valita 😀 )

n. 1 rkl garam masalaa

1 tl juustokuminaa

½-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

Litulaukan lehtiä ja kukkia

Ketunleivän lehtiä ja kukkia

Riisiä ja/tai naanleipää

* Itse tykkään laittaa pinaattia noin kaksi kolmasosaa, nokkosta kolmasosan. Nokkosille riittää omasta mielestäni hyvin nopea 30 sekunnin kuuma kylpy ja nopea jäähdytys ennen jatkokäsittelyä. Mikäli käytät tuorepinaattia, tarvitset paksua ja rotevaa “aikuista pinaattia”, babypinaatti ei tähän ruokaan oikein toimi. Paras maku tulee ehdottomasti tuoreella pinaatilla mutta sitä tietysti tarvitaan tähän ruokaan aika huima määrä, niinpä itsekin yleensä kallistun laadukkaan pakastepinaatin puoleen.

Ohje:

Kuutioi kaurapala ja paista siihen 1 rkl öljyssä pannulla ruskea pinta. Siirrä kaurapala sivuun odottamaan. Laita lisukeriisi kiehumaan.

Soseuta ryöpätyt ja kuivaksi puristetut nokkoset ja pinaatti kaura- ja kookoskerman kanssa niin sileäksi kuin tahdot. Itse tykkään jättää kastikkeeseen rakennetta. Kuutioi tomaatti ja sipuli, silppua chili ja raasta valkosipuli sekä kuorittu inkivääri. Lisää pannulle 1-2 rkl öljyä ja kuullota sipulia kunnes se pehmenee. Lisää pannulle sitten chili, valkosipuli, tomaatti ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti jotta valkosipuli kypsyy. Lisää pannulle vielä garam masala ja juustokumina. Pyörittele mausteet huolella seokseen ja jatka paistamista hetki, tai kunnes seos on tuoksuvaa.

Mikäli haluat sileää saag paneeria, soseuta sipuliseos pinaatti-nokkoskerman sekaan. Muussa tapauksessa voit lisätä pinaatti-nokkoskerman suoraan pannulle. Kiehauta kastiketta muutama minuutti pohjia myöten sekoitellen. Mausta kastike suolalla ja lisää pannulle sitten kaurapalat lämpenemään.

Tarjoile saag paneer riisin ja/tai naanleivän kera ja viimeistele annokset ketunleivän lehdillä ja kukilla sekä litulaukan kukilla.

ketunleipä

villiyrtti resepti

Ps! Muistathan kerätä vain kasveja, jotka varmasti tunnistat ja vain puhtailta paikoilta. Tiettyjen kasvien keräämiseen tarvitset myös maanomistajan luvan. Tietoa hortoilusta löydät esim. Hortoilu.fi -sivustolta. Tunnistamiseen apua saa esim. Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovelluksesta.

176 views