Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

saag paneerVegaaninen saag paneer nokkosilla, litulaukalla, ketunleivillä ja kaurapalalla

Villiyrttikausi

Se on taas se aika vuodesta, kun osa viikon ruokalistasta löytyy ruokakaupan sijaan metsästä! Olen opetellut viime vuosina hyödyntämään villiyrttejä ja villivihanneksia enenevässä määrin. Vaikken mikään himohortoilija olekaan, meillä syödään keväällä ja kesällä villiyrttejä ja -vihanneksia melko usein. Asumme metsän reunassa joten kotoa ei ole pitkäkään matka alueille, joilta uskallan keräillä syötävää nokkosista litulaukkaan, kuusenkerkistä suolaheinään, jauhosavikasta pihasaunioon ja jo lapsuudesta rakkaisiin ketunleipiin.

Tähänastiset villiruokareseptini löydät sivupalkista, kategoriasta villiruoka. Omia lemppareitani eri kokeiluistani ovat tänä vuodenaikana seuraavat reseptit:

Kun kesä etenee pidemmälle, yritän saada käsiini jauhosavikkaa ja pihasaunioita. Molempia kasvaa isäni kotitalolla pohjanmaalla ihan pihapiirissä, mutta täällä Helsingissä en ole millään meinannut löytää kumpaakaan paikoilta, josta niitä syötäväksi uskaltaisin kerätä.

palak paneer

Kuukauden ruokahaaste: nokkonen

Eniten metsän antimista kulutan litulaukkaa ja nokkosta yksinkertaisesti siksi, että niitä löydän vaivattomimmin aivan kodin nurkilta. Blogikollegoideni Hannan (Hannan Soppa) ja Hannelen (Kokit ja Potit) alkuvuodesta herättelemä #kuukaudenruokahaaste on ollut mukava tapa haastaa itseä miettimään reseptiikkaa milloin mistäkin, mutta tässä kuussa se onkin ollut erityisen mieluista, teema kun on toukokuussa nokkonen!

Käytän nokkosta hyvin pitkälti pinaatin tapaan: esim. letuissa, munakkaissa ja keitossa, mutta tuppaan laittamaan nokkosta tuoreeltaan myös vihermehuihin ja -smoothiehin. Käsittelen nokkosen niin, että laitan sen siivilään ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Heti perään valutan jääkylmää vettä ja puristan nokkosmassan kuivaksi. Näin käsiteltyä nokkosta voi sitten halutessaan säilöä vaikka pinaatin tapaan pakastamalla 🙂

kaurapala

Saag paneer

Tällä kertaa nokkosista syntyi eräänlainen saag paneer. Palak paneer -nimelläkin tunnettu Intian niemimaalta kotoisin oleva ruoka sisältää yleensä paneerjuustoa ja pinaattia kermaisessa ja mausteisessa kastikkeessa. Saag paneer ja palak paneer -reseptejä on netti pullollaan ja vaikuttaakin siltä, että versioita on yhtä paljon kuin kokkaajiakin. Palak tarkoittaa pinaattia, joten kun kyse on palak paneerista kastike tehdään tietysti pinaatista. Saag paneer voi sisältää sen sijaan muitakin vihreitä lehtivihanneksia (saag), mikä tässä keittiössä tarkoittaa tänään tietysti nokkosia!

Koska en ole vielä Intian suunnalla matkaillut, en ns. autenttista saag tai palak paneeria ole alkuperäalueella koskaan maistanut. Helsingin nepalilaisten ravintoloiden versiot toki ovat tulleet hyvinkin tutuiksi 🙂 Saag paneer -reseptien eroavaisuuksista löytyy kiinnostava artikkeli täältä, mikäli olet laillani utelias aiheesta.

Oma saag paneer -versioni on tällä kertaa vegaaninen ja se sisältää nokkosten lisäksi pinaattia, kaurakermaa, kookoskermaa, mausteita sekä paneerjuuston sijaan kaurapalaa, johon olen kovasti tykästynyt. Lisäksi viimeistelin annokset ihanan kirpeällä ketunleivällä ja valkosipuliaromisilla litulaukan kukilla, joita metsä on juuri nyt pullollaan ♥

saag paneer

Kaurapala saag paneer nokkosilla ja villiyrteillä

2:lle

Vegaaninen

160 g kaurapalaa

250 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta ja pinaattia (tai pakastepinaattia)*

2 dl kaurakermaa

1½ dl kookoskermaa

1 keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

peukalon kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl miedon makuista seesamiöljyä

1 iso kypsä tomaatti

1 tuore chili (vahvuuden saat ihan itse valita 😀 )

n. 1 rkl garam masalaa

1 tl juustokuminaa

½-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

Litulaukan lehtiä ja kukkia

Ketunleivän lehtiä ja kukkia

Riisiä ja/tai naanleipää

* Itse tykkään laittaa pinaattia noin kaksi kolmasosaa, nokkosta kolmasosan. Nokkosille riittää omasta mielestäni hyvin nopea 30 sekunnin kuuma kylpy ja nopea jäähdytys ennen jatkokäsittelyä. Mikäli käytät tuorepinaattia, tarvitset paksua ja rotevaa “aikuista pinaattia”, babypinaatti ei tähän ruokaan oikein toimi. Paras maku tulee ehdottomasti tuoreella pinaatilla mutta sitä tietysti tarvitaan tähän ruokaan aika huima määrä, niinpä itsekin yleensä kallistun laadukkaan pakastepinaatin puoleen.

Ohje:

Kuutioi kaurapala ja paista siihen 1 rkl öljyssä pannulla ruskea pinta. Siirrä kaurapala sivuun odottamaan. Laita lisukeriisi kiehumaan.

Soseuta ryöpätyt ja kuivaksi puristetut nokkoset ja pinaatti kaura- ja kookoskerman kanssa niin sileäksi kuin tahdot. Itse tykkään jättää kastikkeeseen rakennetta. Kuutioi tomaatti ja sipuli, silppua chili ja raasta valkosipuli sekä kuorittu inkivääri. Lisää pannulle 1-2 rkl öljyä ja kuullota sipulia kunnes se pehmenee. Lisää pannulle sitten chili, valkosipuli, tomaatti ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti jotta valkosipuli kypsyy. Lisää pannulle vielä garam masala ja juustokumina. Pyörittele mausteet huolella seokseen ja jatka paistamista hetki, tai kunnes seos on tuoksuvaa.

Mikäli haluat sileää saag paneeria, soseuta sipuliseos pinaatti-nokkoskerman sekaan. Muussa tapauksessa voit lisätä pinaatti-nokkoskerman suoraan pannulle. Kiehauta kastiketta muutama minuutti pohjia myöten sekoitellen. Mausta kastike suolalla ja lisää pannulle sitten kaurapalat lämpenemään.

Tarjoile saag paneer riisin ja/tai naanleivän kera ja viimeistele annokset ketunleivän lehdillä ja kukilla sekä litulaukan kukilla.

ketunleipä

villiyrtti resepti

Ps! Muistathan kerätä vain kasveja, jotka varmasti tunnistat ja vain puhtailta paikoilta. Tiettyjen kasvien keräämiseen tarvitset myös maanomistajan luvan. Tietoa hortoilusta löydät esim. Hortoilu.fi -sivustolta. Tunnistamiseen apua saa esim. Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovelluksesta.

73 views

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Kaupallinen yhteistyö Kulttuuritehdas Korjaamo & CoolHead Brew

vadelmaketsuppiTänään ruokalistalla vegaaninen hodari jonka viimeistelee vadelmaketsuppi sekä salmiakkimajoneesi, lasissa hodarin makumaailmaa inspiroinut hapanolut: CoolHead Brew Salted Liquorice Raspberry Sour.

Hapanolut ♥

Jos olet yhtään olutihmisiä, et ole todennäköisesti voinut välttyä termiltä hapanolut. Hapanolut on ollut oluttyylinä nouseva trendi jo useamman vuoden, jona aikana kotimaisistakin panimoista moni on laajentanut tuotevalikoimaansa happamien pariin. Kun viitisen vuotta sitten happamia sai vielä metsästää lähinnä ulkomailta ja muutamasta valikoidusta baarista, niin nyt on jos jonkinlaista gosea, berliner weisseä ja souria tarjolla ihan peruskuppilasta lähikauppaan. Happamien ystävä kiittää!

Koen, että hapanolut on noussut suosioon maailmalla kutakuinkin samaan aikaan kuin alkuviinitkin. Molempia valmistetaan villeillä hiivakannoilla ja molemmat ovat juomia, joiden joukosta löytyy todella erikoisia makuja sekä suurta hajontaa: on helppoa, kevyttä ja raikasta, mutta on myös tallimaisuutta, nahkaisuutta, haisulijuustomaisuutta… erilaisia makuja, jotka ovat vaikempia ja monelle myös oudompia kokemuksia viinissä tai oluessa. Omasta mielestäni sekä hapanoluet että alkuviinit ovat kuitenkin valtavan kiinnostavia juomia, joiden laajasta ja monipuolisesta makuskaalasta jaksan olla aina yhtä innoissani. Silloinkin, kun vastaan tulee se vaikeampi maku 🙂

hapanolut

Hapanoluista ystävilleni kertoessani kohtaan usein saman kysymyksen: mitä se hapanolut oikein on? Hapan olut ei mielikuvana ehkä ole Suomessa siihen stereotyyppisimpään olueen eli lageriin lähinnä tottuneelle mikään houkutteleva ajatus. Ja vaikka oluesta olisi jo kokemusta enemmänkin, oluttyylien laaja kirjo voi silti vaikuttaa ylivoimaisen monimutkaiselta. On pintahiivaa ja pohjahiivaa, alea, bitteriä, stoutia, lageria, saisonia, gruitia, pilsneriä, souria… Ja olikos ne gueuze ja gose eri asioita vai samaa tavaraa? Pikkuhiljaa asiat alkavat selvitä, mutta ainakin itselläni on usein tunne, että mitä enemmmän opin, sitä enemmän tuntuu siltä etten oikeastaan tiedä mistään vielä mitään.

Olutmaailma on kuitenkin kiitollinen tutkimusretkeilyn kohde: kun kaikki makuaistiin liittyvä kerran minua niin kiinnostaa, löytyy oluiden parista jatkuvasti uusia jännittäviä makuelämyksiä. Harvoin tilaan baarissa samaa olutta kahdesti jos tarjolla on jotain jota en ole maistanut. Niinpä avoimin mielin maistellen olen pikkuhiljaa oppinut ja omaksunut asioita, joiden avulla olen löytänyt ne itselleni kaikkein omimmat oluttyylini ja tiedän myös mitä välttää. Mielipiteet ja makutottumukset myös kehittyvät matkan varrella 🙂 Hapanoluet ovat kuitenkin siinä poikkeuksellinen oluttyyli, että niihin rakastuin ensimmäisenä ja niitä rakastan edelleen eniten. Siksipä kokosinkin teille tänään pienen hapanolut aiheisen sanaston 🙂

Sanaston jälkeen tietoa Pohjoismaiden ensimmäisestä hapanoluisiin keskittyneestä olutfestarista Sour Spring Break!

Pieni hapanolut -sanasto:

Lambic ja gueuze:

Lambic on yksi vanhimmista oluttyyleistä jota valmistetaan vain Belgiassa. Lambic on nimisuojattu spontaanikäynyt pintahiivaolut. Sen valmistuksessa ei käytetä teollista hiivaa, vaan ilmassa olevia luonnollisia villihiivoja. Lambicissa on 30-40% mallastamatonta vehnää ja humalat, joita lambiciin lisätään ovat vanhennutettuja. Vanhat humalat eivät tuo olueen humalan katkeruutta eivätkä sen aromejakaan, vaan niiden rooli on suojata olutta vääränlaisilta hiiva- ja bakteerikannoilta. Käymisen alettua lambic kypsyy tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä yhdestä kolmeen vuotta.

Nuori lambic on hiilihapoton ja erittäin hapan olut. Nuorta eli alle vuoden ikäistä lambicia harvemmin sellaisenaan edes juodaan, vaan lambicin annetaan mieluummin kypsyä useampia vuosia tynnyrissä ja/tai siihen sekoitetaan mausteita, kuten kirsikoita (kriek), vadelmia (framboise) tai sokeria (faro).

Gueuze syntyy sekoittamalla nuorta ja vanhempia lambiceja eri suhteissa yhteen. Gueuze (kirjoitetaan myös geuze) käy läpi hiilihappoja tuottavan pullokäymisen. Lopputuloksena on moniulotteinen ja kuivan hapan maku, josta voi löytyä esim. sitrusaromeja, omenaista kirpeyttä, tallimaisuutta, kuivan valkoviinin kaltaisuutta sekä tammea. Gueuze on yksi niitä oluttyylejä, jotka kehittyvät varastoitaessa laadukkaiden viinien tapaan ja tyypillisesti se pullotetaankin samppanjakorkilla varustettuun 0,75l pulloon.

Berliner Weisse:

Berliner weisse on saksalainen hapan vehnäoluttyyli, joka saa happamuutensa maitohappobakteerista. Berliner weisse on vanha oluttyyli, jota myös “pohjoisen samppajaksikin” on kutsuttu 🙂 Se on alkoholiprosenteiltaan tyypillisesti hyvin mieto (3-5%) ja perinteisesti sitä on tarjoiltu maustettuna erilaisilla makusiirapeilla.

Vaikka vielä 1800-luvulla berliner weisse oli Berliinin suosituin alkoholijuoma, viime vuosisadalla se meinasi kadota kokonaan. Pikkuhiljaa se on kuitenkin taas noussut ajakohtaiseksi oluttyyliksi jota tehdään ympäri maailman. Berliner weisseä maustetaan nykyään monesti varsin kokeellisesti. Itse olen juonut mm. hapankaalilla hapatettua berliner weisseä sekä maistellut esim. kahvilla, punajuurilla ja jopa oliiveilla maustettuja versioita tästä tyylistä. Berliner weisse on lempparityylejäni sen raikkauden, miedon happamuuden ja kepeyden vuoksi 🙂

hapanolutCoolHead Brew Sea Betrayed Us gose oli viime kesänä sekoittelemani bloody mary gosen oleellinen raaka-aine 🙂

Gose:

Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigistä. Gose on suodattamaton pintahiivaolut, joka maustetaan perinteisesti korianterin siemenillä ja tehdään perinteisesti Leipzigin läpi virtaavan Goslar-joen suolaisesta vedestä. Maultaan gose on sitrusmaisen hapan ja humalaa tyylissä käytetään vähän. Gose muistuttaa maultaan hieman suolaista versiota berliner weissestä, mutta se on alkoholiprosenteiltaan yleensä hieman korkeampi (n. 5%).

Gosen valmistus meinasi berliner weissen tavoin loppua 1900-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolella perinnettä on onnistuneesti elvytetty. Nykyään gosekin on tyyli, jonka maustamisella tunnutaan leikittelevän ja kokeilevan yhtä reippaasti kuin berliner weisselläkin. Omaan suuhuni on päätynyt mm. sammalta, merilevää, thai-chilejä, sitruunaruohoa, kuusenkerkkiä kuin sieniäkin sisältäviä gose-oluita. Kokeellisesti maustetut goset ja berliner weisset ovatkin suuresti mieleeni, jännien makuyhdistelmien ja happaman ystävä kun olen!

Sour Ale & Wild Ale:

Sour ale ja wild ale ovat termejä, joita usein käytetään iloisesti sekaisin ja keskenään vaihdellen. Wild Ale eli “villi olut” ei kuitenkaan aina ole välttämättä hapanta ja sour ale eli hapan olut taas ei aina välttämättä ole villiä. Wild ale valmistetaan joko kokonaan tai osittain luonnon omilla villihiivoilla. Villihiivat tuottavat oluen makuun monesti happamuutta, mutta välillä ihan vain erilaisia tallimaisia ja funkyjä aromeja (jotka ovat tyypillisiä villille Brettanomyces-hiivalle). Jotkut wild alet ovat siis happamia, toiset taas eivät. Sour ale -kategorian oluet sen sijaan ovat nimensä mukaisesti happamia.

Nordic Sour:

Nordic Sour on pohjoismaiden luonnosta inspiraationsa ammentava uusi oluttyyli joka kattaa erilaisia tapoja valmistaa raikkaita mixed fermentation -hapanoluita. Termin on lanseerannut kotimainen CoolHead Brew ja sen toivotaan laajenevan ja vakiintuvan yleiseen käyttöön 🙂

hapanolut

Sour Spring Break

Hapanoluita on nykyään tosiaan kiitettävän laajalti tarjolla niin olutravintoloissa, Alkoissa ja ihan ruokakauppojen hyllyissäkin, mutta omasta mielestäni paras paikka oluiden maistelulle on monesti olutfestari. Oluita on festareilla tarjolla moneen lähtöön ja vieläpä maistelukokoisina annoksina, joten erilaisten tyylien ja makujen pariin pääsee helposti. Maistelukokoinen annos on itselleni tosi tärkeä: en maistele oluita humaltuakseni, joten mitä pienempi annos sitä useamman oluen voin maistaa ilman että joudun kaatelemaan arvostamieni ammattilaisten tuotteita viemäriin. Festareilla saa kattavan vaikutelman olutmaailman monimuotoisuudesta ja pääsee usein tutustumaan myös eri panimoiden kokeellisempiin viritelmiin. Lisäksi festareilla on läsnä panimolla työskenteleviä tietäjiä, joilta voi suoraan kysyä kaikki ne mielessä pyörivät kysymykset.

Tässä kuussa hapanoluista kiinnostuneita hemmotellaan, sillä Korjaamolla järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen hapanoluisiin keskittynyt festari Sour Spring Break. Järjestävänä tahona on Korjaamon ohella omasta mielestäni Suomen kiinnostavin hapanoluita valmistava panimo, CoolHead Brew. Viime kesänä samalla tiimiillä järjestettiin Craft Beer Garden Festival, tammikuussa taas Craft Beer Winter Wonderland ja molemmat tapahtumat olivat omasta mielestäni Suomalaisen olutfestaritarjonnan parhaimmistoa niin oluiden kuin tunnelmankin osalta. Odotankin siksi toukokuun viimeistä viikonloppua innolla!

CoolHead Brew

CoolHead Brew on kuratoinut Sour Spring Breakin olutkattauksen tämän hetken kiinnostavimmista ulkomaisista ja kotimaisista panimoista, mutta tiedossa on muutakin kuin sitä itseään: “Olutfestivaaleissa voi olla kyse myös kulinarismin, hauskanpidon ja kaupunkikulttuurin liitosta” kertoo Aleksi Saikkonen, CoolHead Brew’n markkinointi- ja kehityspäällikkö festareiden tiedotteessa. Kun tiedossa on mm. olutbingoa, massiivinen pallomeri sekä Italodiscoa soitteleva DJ, en lausuntoa lainkaan epäile 🙂

Oleellisinta olutfestareilla on kuitenkin tietysti olut ja sitä on tarjolla kiinnostava kattaus kotimaan ja Euroopan lupaavimmilta panimoilta. Mikä parasta, järjestäjien mukaan panimoita valitessa tärkeää on myös ollut se, että paikalle saapuu panimomestareita eikä vain maahantuojan edustajia. Eli nyt ne kaikkein eniten mietityttäneet hapanolut -kysymykset sitten kehiin!

Sour Spring Break jakautuu kahdelle päivälle, joista kumpikin on jaettu vielä ruuhkautumisen välttämiseksi kahteen sessioon. Tila tyhjennetään sessioiden välillä. Toisin kuin useimmilla kesäfestareilla, säästä ei tarvitse tällä kertaa murehtia. Jos aurinko hellii, tapahtuma laajenee Korjaamon vihreälle pihalle … ja jos räntäsade uhkaa, tapahtuma järjestetään sisätiloissa. Ruuasta vastaa Korjaamo Bar & Kitchen ja tiedossa on kesäisiä grilliherkkuja niin sekaaneille kuin kasvissyöjillekin.

vadelmaketsuppiLakritsinen vadelmaketsuppi = kesän jännin kastike?

vegaaninen hodari

Salmiakkia ja vadelmaa

CoolHeadin uutuus, Salted Licorice Raspberry Sour on loistava esimerkki panimon rohkean kokeilevasta tyylistä sekä oluesta, jollainen vetoaa minuun. Tämä salmiakilla ja vadelmilla maustettu nordic sour on nimittäin ihanan raikas, aidon vadelmainen ja juuri sopivan hapan sour, miellyttävä juoma sellaisenaan nautittavaksi, mutta varsin toimiva myös ruokajuomana. Raakalakritsin maku täydentää vadelman marjaista intensiteettiä kiinnostavasti eikä sen lakritsin kanssa muuten ole ujosteltu!

CoolHeadilla on tapana tuottaa erilaisia olutprotoja varsinkin panimon omiin tapahtumiin ja protot ovatkin heille tärkeitä tuotekehityksen kannalta. Esimerkiksi Salted Licorice sai protovaiheessa niin hyvän vastaanoton, että se päätettiin ottaa isompaan tuotantoon … ja nythän se sitten onkin panimon kevään kärkituote. Sour Spring Break -festareilla kannattaakin siksi käydä testaamassa ainakin kaikki CoolHeadin protot, joita siellä on tarjolla neljä 🙂 Sain kurkistaa tapahtuman olutlistaa etukäteen ja tiedossa on myös paljon muuta jännittävää!

Sour Spring Break 2019 -tärppini
  • CoolHead Brew (FI): Experimental 1: Pear, Walnut, Experimental 4: Cocoa, Orange, Ancho chili
  • Bakunin (RUS): Amphiprion, Sea Buckthorn Sour Ale
  • Brekeriet (SWE): Nova Bruin sekä Vild Viola (molemmat julkaistaan festareilla) – Brekeriet on lempipanimoitani ja varsinkin Vild -sarjan oluet ovat mielee
  • Ca’ del Brado (ITA): Zena – jos tarjolla on 6-8 kk tynnyröity “wild gose” en jätä sitä taatusti väliin!
  • Fiskarsin Panimo (FIN): Floridus – 1 year oak barrel aged Flanders Red
  • Penyllan Brewery (DEN): kaikki 😀

Hapanoluiden maistelun väliin suosittelen visiittiä “shame/haze” nurkkaan, josta lasiini ottaisin ainakin FUERST WIACEK Fire In The Disco IPA sekä CoolHead Summer In Vermont DIPA -oluet. Toki myös veden juonti on suositeltavaa 🙂

Koska rakastan kokeellisesti maustettuja oluita ja imen maistamistani kiinnostavista oluista usein inspiraatiota myös ruuanlaittoon, kokkasin Salted Licorice Raspberry Sourin henkeen hodareita. Olut on loistava raaka-aine monessa ruuassa suolaisesta makeaan ja niin on myös tämä vadelmainen hapanolut, josta syntyi tällä kertaa hodareiden kruunannut vadelmaketsuppi!

Vadelmaketsuppi

Valmista ketsuppia n. 2½ dl

200 g pakastevadelmia

1 reilun kokoinen valkosipulinkynsi (n. 5g)

muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä (n. 5g)

pieni salottisipuli (n. 20g)

2 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta (*

½-1 tl raakalakritsijauhetta

1 -2 rkl soseutettua chipotlechiliä adobo-kastikkeessa

n. ½ tl suolaa

½ tl jauhettua mustapippuria

2-3 rkl muscavadosokeria / ruokosokeria / fariinisokeria

3 rkl laadukasta ketsuppia

2 tl soijakastiketta

*) Mikäli et raaski käyttää olutta ketsuppiin, voit korvata oluen vedellä, johon sekoitat 2 tl omenaviinietikkaa.

Mittaa kaikki raaka-aineet kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä noin kolme varttia, soseuta ja siivilöi kastike (näin saat vadelman siemenet pois seasta). Mikäli et ole kovin tulisen ystävä, laita chipotlea alkuun vähemmän ja lisää sitä vähän kerrallaan. Samoin voi toimia raakalakritsin ja sokerin kanssa – makeutta ja lakritsisuutta on helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Säilytä vadelmaketsuppi jääkaapissa.

vadelmaketsuppi

vadelmaketsuppi

Vadelmaketsuppi sopii jos jonkinlaisen grilliherkun kaveriksi, mutta itse laitoin sitä tällä kertaa vegaanisen hodarin mausteeksi. Hodariin päätyi vadelma-salmiakkiteeman mukaisesti salmiakkimajoneesia, anismaista thaibasilikaa, tuoretta fenkolia sekä rapeaksi paistettuja bataattiranskalaisia. Rakastan raakalakritsin anismaista ja lämmintä aromia ja lempimausteitani monessa ruuassa ovatkin tähtianis sekä fenkolinsiemenet. Niinpä tämän hieman erilaisen hodarin makumaailma kolahtaa itselleni mitä parhaiten. Hyvin se onneksi maistui myös testiryhmälleni!

Vadelma-lakritsi hodarit

4:lle

4 hodarisämpylää

4 ruokavalioosi sopivaa savuista/tulista hodarinakkia (itselläni oli käytössä savuinen vegaaninakki)

500 g pakastettuja tai itse tehtyjä bataattiranskalaisia

1 tuore fenkoli + 1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

ruukku thaibasilikaa

1-2 vartta kevätsipulia

n. 1 dl vadelmaketsuppia

Salmiakkimajoneesi:

4 rkl ruokavalioosi sopivaa majoneesia (itselläni oli käytössä kaupan vegaanimajo)

n. 1 tl suolaista raakalakristijauhetta / salmiakkijauhetta / muutama murskattu Lakrisal-pastilli

Viipaloi fenkoli ohuelti esim. mandoliinilla. Mausta oliiviöljyllä ja suolaripauksella. Sekoita lakritsi/salmiakkijauhe tai murskatut Lakrisal-pastillit majoneesiin. Paista bataattiranskalaiset rapeiksi. Lämmitä käyttämäsi nakit ja sämpylät ja sivele sämpylöille salmiakkimajoneesia. Nosta sämpylälle sitten reilusti fenkolia, thaibasilikaa, muutama rapea bataattiranskalainen sekä käyttämäsi nakki. Kruunaa hodari vadelmaketsupilla ja kevätsipulilla, tarjoile loppujen bataattiranujen kera. Ruokajuomaksi oma valinani olisi tietysti hapanolut 🙂

vegaaninen hodari

Sour Spring Break 24.-25.5.2019

Korjaamohalli
Töölönkatu 51 B

Sessiot:
PE 24.5. klo 14–18 & klo 19–00
LA 25.5. klo 14–18 & klo 19–00

Ennakkoliput: 9 € (iltapäivä) / 11 € (ilta)
Liput ovelta: 14 €

Juomalipukkeet: 3 € (annos 10/15cl riippuen tuotteesta)

Sour Spring Break -tapahtuma löytyy myös Facebookista


Lähteitä: Olutwiki, Olutkellari -blogi, Lambic.info, The Beer Connoisseure, Mikko Salmi: Olut! sekä Anikó Lehtinen: Niin Monta Olutta kirjat

HUOM! Valviran ohjeistuksen mukaisesti en voi julkaista alkoholiin liittyviä kommentteja, mutta olisi todella hauska kuulla mitä mieltä olette vadelmaketsupista ja kokeellisesta hodariviritelmästäni!

434 views

Villi ja vihreä parsahummus

Villi ja vihreä parsahummus

parsahummusParsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

parsahummus

parsahummus

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

vihreä hummus

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

98 views

Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

by Juulia 0 Comments
Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

marinoitu artisokkaYrittöljyssä marinoidut artisokat ♥

Latva-artisokka

Latva-artisokka on ollut yksi lempivihanneksistani jo pitkään. Muistan elävästi, kun lueskelin nuorena keittokirjaa, jossa oli ohje sitruunavinegrettiin dipattavalle latva-artisokalle. Tuijotellessani tuota kiehtovan oloista ohjetta yritin kuvitella, mille tuo jännittävän näköinen kasvi oikein maistuisi. Siitä hetkestä taisi kuitenkin mennä vielä pitkään, ennen kuin pääsin tätä syötävää kukkaa maistamaan itse valmistettuna 😀

latva-artisokka

Olen fiilistellyt latva-artisokkaa täällä blogissa ennenkin. Itseasiassa varmaan joka kerta, kun olen siitä kirjoittanut! Ekan kerran taisin kirjoitella artisokasta vuonna 2015, jolloin tein täytettyjä latva-artisokkia. Tänään tämän jutun kirjoitteleminen pitikin itseasiassa aloittaa sillä, että kaivelin kovalevyltäni juurikin tuon jutun kuvat. Jostain syystä kuvat olivat nimittäin kadonneet jonnekin koko jutusta…

Kyllä on muuten pysäyttävää nähdä, minkälaisia kuvia on ottanut 3-4 vuotta sitten! Siis silkkaa vaakaa? Ja aivan yhtä pysäyttävää on lukea omia ikivanhoja juttuja. Selvästi en ainakaan voi kirjoittaa artisokasta kertomatta, kuinka nuorena luin siitä keittokirjasta – sama läppä on nimittäin kerrottu myös vuoden 2016 rapeiden uunissa paahdettujen latva-artisokkien kohdalla 😀

marinoitu artisokka

marinoidut artisokansydämet

Jospa katkaistaan siis artisokkamuistelot tähän ja siirrytään suoraan päivän reseptiin. Yrttiöljyssä marinoidut artisokat ovat nyökkäykseni kaupan marinoitujen purkkiartisokkien suuntaan – en normaalisti tuoreita artisokkia tällaiseen uhraisi mutta tällä viikolla kotonani oli kolme latva-artisokkaa ilman aikaa kokata niistä mitään ihmeellistä. Niinpä keitin nuo mötikät eräänä iltana sitruunalla, rosmariinilla ja sitruunatimjamilla maustetussa suolavedessä aikomuksenani putsasata kypsät artisokat jääkaappiin odottamaan viikonloppua ja kokkausinpiraatiota.

Sen sijaan päätinkin hetken mielijohteesta pikamarinoida artisokat. Ei lainkaan huono idea! Huomenna pistän ihanassa öljykylvyssään nelisen päivää maustuneet artisokat piirakkaan, mutta ensin maistan muutaman sellaisenaan ♥

(Koska artisokan käsittely on aika työlästä puuhaa, en ehkä lähtisi uudelleen tekemään tätä projektia vain kolmella artisokalla. Senpä takia ohje alla tuplana!)

Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

6 isoa latva-artisokkaa

2 sitruunaa

2 rkl suolaa

muutama rosmariininvarsi + pieni nippu sitruunatimjamia (*

Marinadiin:

n. 5 dl oliiviöljyä

2-3 isoa rosmariininvartta

5-6 sitruunatimjamin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

(n. 1 tl chilihiutaleita)

*) Miksi sitruunatimjamia ja miksi niin paljon? Koska ostin sitä kaupasta ison rasiallisen ja yritän saada kaiken käytettyä 😀 Voit käyttää hyvin myös tavallista timjamia ja jos joudut pihistelemään tuoreiden yrttien kanssa, jätä ne keitinvedestä kokonaan pois.

Täytä iso kattila vedellä. Purista mukaan kahden sitruunan mehu mutta älä heitä puristettuja sitruunoita menemään. Lisää kattilaan suola sekä yrtit ja laita kattila liedellä kuumenemaan.

Leikkaa terävällä veitsellä artisokkien kärjistä pois noin 1/3. Trimmaa artisokan varsi muutaman sentin pituuteen ja kuori vartta hieman. Hiero artisokan leikkuupintoja sitruunanpuolikkailla. Kun olet käsitellyt kaikki artisokat ja vesi kiehuu, nosta artisokat kattilaan. Leikkaa voipaperista kattilan kokoinen kiekko, jonka keskelle voit leikata pienen reiän höyryä varten. Aseta paperi kattilaan veden pintaan, sen avulla artisokat pysyvät paremmin veden alla (ne tuppaavat muuten kellumaan). Keitä, kunnes haarukka uppoaa artisokkaan suhteellisen helposti (n. 15-20 min). Kaada sitten vesi pois ja jätä artisokat jäähtymään käsittelyä varten.

Lämmitä pienessä kattilassa öljy, yrtit sekä kevyesti murskatut valkosipulinkynnet (+ chili, mikäli tahdot makuun vähän potkua). Älä päästä öljyä kuumenemaan paistolämpötilaan, tarkoitus ei ole paistaa mausteita vaan saada mausteiden aromi tarttumaan öljyyn paremmin. Pese ja kuivaa noin puolen litran vetoinen lasipurkki kansineen.

marinoidut artisokat

Sitten purkitetaan!

Kun artisokat ovat hieman jäähtyneet, nypi niiden kovat uloimmat lehdet irti (lehtien tyvet saa kokki halutessaan imeskellä tässä kohtaa). Kun pääset käsiksi pehmeämpiin lehtiin, ota niistä kunnon ote ja kierrä loputkin lehdet irti. Kaavi artisokan sisältä löytyvä nöyhtä lusikalla irti. Leikkaa sitten jokainen artisokanpohja neljään osaan ja laita neljännekset purkkiin. Nostele artisokkien väliin öljyssä muhineet yrtit ja valkosipulit. Kaada lopuksi lämmin öljy artisokkien päälle. Mikäli maustettu öljy ei peitä artisokkia kunnolla lisää päälle vielä hieman öljyä ihan vaan suoraan pullosta. Sulje sitten purkin kansi ja laita purkki jääkaappiin maustumaan.

(Artisokanpohjan voi halutessaan veistellä esiin jo ennen keittämistä – esim. kuten legendaarinen Chef Jacques Pépin ohjeistaa tässä videossa –  mutta silloin jää se ihana lehtien imeskely operaatiosta väliin. Sitä en ainakaan itse skippaisi, en edes torstai-iltana klo 23 niin kuin tämän satsin kanssa!)

Marinoidut artisokat ovat maustuneet valmiiksi käytettäväksi muutaman päivän kuluttua. Pitkään en tähän tapaan marinoituja artisokkia säilyttelisi, sillä nämä on tarkoitettu syötäväksi suht pian purkittamisesta. Jos haaveissasi on tehdä varsinaista öljysäilykettä, kurkkaa vaikka tämä varsin kattava juttu ja muista steriloida purkkisi huolella!

Ps. Muista muuten käyttää lopuksi myös purkin ihana mausteöljy!

50 views