Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

by Juulia 0 Comments
Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

punasikurisalaatti

Joskus ei aterian inspiraatioksi tarvita kuin yksi kuva. Tämänpäiväselle punasikurisalaatille sain inspiraation tästä Alison Wun salaattikuvasta, joka yksinkertaisesti pysäytti minut herkillä vaaleanpunaisen ja vihreän sävyillään: niin kaunista! Kuvan annnos oli niin houkutteleva, että rohkaistuin käyttämään elämäni ensimmäisen kerran pippurisen karvasta punasikuria, jonka normaalisti noukin pois salaateistani 😀

Joo-o, olen varmaan jotenkin katkeroitunut viimeisen vuoden aikana, kun kitkerät, katkerat ja karvaat maut ovat olleet niin kovasti mieleeni. Olen niin kokannut kuin leiponutkin katkeroilla ja lisäksi nauttinut enenevässä määrin vahvasti katkeroiduista oluista. Tässä salaatissa katkeruutta löytyy punasikurin lisäksi verigreipistä, mutta kun katkeruus yhdistyy sopivaan määrään happamia (viinietikka ja verigreippi) ja rasvaisia (avocado ja oliiviöljy) makuja sekä sopivaan ripaukseen suolaa, pysyy se kurissa. Oikein tasapainotettuna katkerat maut ovatkin minulle nykyään suorastaan koukuttavia!

punasikurisalaatti

punasikuri

Punasikuri

Punasikuria on olemassa monta lajiketta,  joista moni on nimetty italialaisten kaupunkien mukaan (Rosso di Treviso, Radicchio di Chioggia). Tänä päivänä tuntemamme sikurilajikkeet saivat alkunsa 1500-luvun Italiassa, joten ei ihme! Näitä kiehtovan näköisiä kasveja on pitkää, suippoa, pyöreää ja hauskan kiekuraista, joista useimpia olen ihaillut vain kuvista. Oi kun saisikin käsiinsä Alison Wu:n aarretta vaaleanpunaista sikuria tai kiehtovan kukkamaista ja kiehkuraista Rosso di Trevisoa!

Erilaisia sikureita (sekä juurta että lehtiä) on eri lähteiden mukaan käytetty jo antiikin aikana rohtona mm. huonoa ruoansulatusta ja unettomuutta vastaan. Paahdettua ja jauhettua sikurin juurta taas käytetään tänäkin päivänä kahvin korvikkeena, minkä juominen auttaisi varmasti ainakin tämän kahviaddiktin unettomuuskausia (sikurikahvi ei sisällä lainkaan kofeiinia).

punasikuri

Punasikuri muistuttaa maultaan sukulaistaan endiiviä (johon olen hurahtanut jo aikaisemmin), sekä kotoisaa voikukkaa. Punasikurin katkeruutta voi pehmentää edellämainittujen hapon, rasvan ja suolan lisäksi myös kypsentämällä – ryöpätty, paahdettu tai grillattu sikuri on paljon lempeämmän makuista kuin raaka. Monissa italialaisissa resepteissä sikuri tarjoillaankin usein nimenomaan kypsennettynä: on esim. sikuririsottoa, grillattua sikuria ja sikuripastaa, nam!

Koska itse tahdoin tässä salaatissa kuitenkin syödä kypsentämätöntä sikuria, annoin sille tunnin mittaisen jääkylvyn. Sen avulla punasikuri on vähän vähemmän katkeraa mutta lisäksi ihanan terhakkaa ja rapeaa. Salaatista tuli todella hyvää joten en varmaankaan vastaisuudessa nypi punasikuria pois muistakaan salaateista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen antaa punasikurille kuitenkin perisuomalaisen “avantouinti & sauna” -käsittelyn? Söimme nimittäin kuvissakin näkyvän sikurikerän jämät uunissa paahdettuna ja sepä vasta hyvää olikin!

Punasikurisalaatti verigreipillä + verigreippi-punasipulivinaigrette

1:lle

n. 100 g punasikuria

1 pieni avocado

6-8 retiisiä

1 pieni verigreippi

Verigreippi-punasipulivinaigrette:

1 rkl hyvin pieneksi silputtua punasipulia

1-1¼ rkl oliiviöljyä

1 rkl agavesiirappia tms.

½ rkl viinietikkaa (omenaviinietikka/sherryviinietikka/valkoviinietikka/valkoinen balsamico)

¾ rkl verigreippimehua

hyppysellinen suolaa

Viimeistelyyn:

ripaus sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Irroittele punasikurin lehdet kerästä ja laita ne vartiksi jäävesikylpyyn. Jäävesikylpy terhakoittaa ja rapeuttaa punasikuria, mutta myös vaimentaa hieman sen kitkeryyttä.

Kastiketta varten tarvitset salaattiin tulevan verigreipin mehua, joka kannattaa kerätä talteen greippiä viipaloidessa. Leikkaa verigreipin kuoret veitsellä irti niin, että kuoren mukana tulee myös kuoren valkoinen sisäosa. Purista kuoriin jääneestä hedelmälihasta kaikki mehu talteen. Viipaloi verigreippi noin puolen sentin viipaleiksi ja ota talteen myös viipaloidessa hedelmästä irtoava mehu.

Valmista sitten verigreippi-punasipulivinaigrette.  Sekoita kaikki kastikkeen raaka-aineet sipulisilppua ja suolaa lukuunottamatta yhteen joko pienessä kulhossa vispaten tai pienessä lasipurkissa ravistaen. Lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä, jotta saat koostumuksesta tasaisen. Lisää kastikkeeseen lopuksi hienoksi silputtu punasipuli ja ripaus suolaa sekoita vielä kerran. Tarkista maku: happamuuden, makeuden ja suolaisuuden pitäisi olla hyvässä tasapainossa.

Valuta punasikuri huolella ja pyörittele se puolessa määrässä kastiketta. Annostele punasikuri lautaselle. Viipaloi retiisit ja avocado punasikurin päälle ja lisää salaattiin vielä verigreippiviipaleet. Valuta loppu punasipulivinaigrette salaatille ja ripottele salaatille hieman vastarouhittua mustapippuria sekä sormisuolaa. Sitten vaan syömään!

verigreippisalaatti

69 views

Suolaan säilötyt sitruunat

by Juulia 4 Comments
Suolaan säilötyt sitruunat

suolaan säilötty sitruuna

When life gives you lemons…

…sullo ne täyteen suolaan, änge lasipurkkiin, sulje kansi, ravistele vähän ja laita purkki kuukaudeksi kaappiin jäähylle. Jep, niin helppoja ovat valmistaa suolaan säilötyt sitruunat! Nämä mm. pohjois-afrikkalaisista ja lähi-idän ruokakulttuureista tutut kirpeänsuolaiset makupommit ovat IHANIA ja käytän niitä mielelläni kaikenlaisissa ruuissa keitoista patoihin, salaateista tahnoihin, sekä varsinkin kastikkeista ja kastikkeista kastikkeisiin.

Säilötystä sitruunasta käytetään yleensä vain kuori ja sitä ei paljoa tarvita per ateria, niin intensiivisen makuista se on. Suolattua sitruunaa käyttäessä kannattaa itseasiassa vähentää ruokaan muuten lisätyn suolan määrää, ellei sitten ole tosi suolaisen ystävä (kuten minä). Vaikka kuori on se halutuin osa tästä herkusta, käytän itse mielelläni välillä myös säilötyn sitruunan hedelmälihaa (moni ohje käskee itseasiassa heittämään sen pois). Suolaan säilötty sitruuna toimii yllättäjänä myös erilaisissa jälkkäreissä (suolattu sitruunajäätelö uuh!) ja sen suolaisen kirpeä säilöntäliemi sopii myös moniin drinkkeihin. Kokeilkaapa vaikka lirausta bloody maryn, margaritan tai dirty martinin mausteena!

Suolasitruuna & ranskankerma = ihana kastike esim. paahdetulle parsalle tai kalalle!

Säilöttyjä sitruunoita voi ostaa valmiina kaupasta mutta koska niiden valmistaminen on niin tolkuttoman helppoa, en oikein tiedä miksi tekisin niin. Itse tehdessä voin valita käyttööni luomusitruunat ja maustaa purkin juuri niin kuin tahdon … tai valmistaa halutessani vaikka useamman eri tavoin maustetun pikkupurkin.

Ensimmäisen oman sitruunapurkkini tein reilu vuosi sitten ja viimeiset tuosta satsista käytin vasta loppusyksystä: valmistaminen oli siis todella pieni vaiva verrattuna siihen, miten pitkään iloa purkista oli. Säilötty sitruuna säilyy siis todella pitkään ja kun siihen tykästyy, siitä tosiaan on moneksi. Ja jos omat käyttöideat uhkaavat loppua, löytyy netistä niitä vaikka kuinka pitkä lista lisää (esim. täällä)! Varautuneempi kokki voi toki tehdä ensimmäisellä kerralla pienemmän satsin ja katsoa, tuleeko sille purkille käyttöä vai ei. Jos ei tule niin sen voi tuoda meille 😀

Itselleni suolattu sitruuna oli rakkautta ensi puraisulta! Kun tuo purkki on nyt tosiaan kulutettu pohjaan asti ja kaipaan jo elämääni lisää suolasitruunaa, on selvästi aika tehdä uusi satsi ja samalla jakaa tämän itse tekemisen ilon teillekin.

suolaan säilötyt sitruunat

suola sitruuna

Havaintoja:

Mitä opin ekalta sitruunoiden säilömiskierrokseltani: älä valitse tähän käyttöön purkkia, jonka kansi on kiinni purkissa metallikiinnikkeillä. Kun otat sitruunaa tai lientä purkista, hapokasta ja suolaista nestettä tippuu helposti purkin metalliosille ja ennenpitkää seuraukset alkavat olla metallissa varsin näkyviä… Valitsinkin tällä kertaa säilöntäastiaksi purkin, jossa on kierrekansi. Saas nähdä miten se toimii, toivottavasti paremmin! Edellisen purkin hapertuneet metalliosat lähtivät kierrätykseen.

Mitä tulee ohjeeseen näin niinkuin muuten: steriloi purkki huolella ja käytä vain kiehautettuja “työkaluja”. Itse survon sitruunat tiiviisti purkkiin kaulimen päällä, jonka uitan kunnolla kiehuvassa vedessä ennen kosketusta sitruunoihin. Lisäksi tietysti valmista säilykettä käyttäessä kannattaa aina käyttää puhdasta välinettä sitruunan purkista onkimiseen.

Joidenkin ohjeiden mukaan purkki laitetaan jääkaappiin jo pari päivää täyttämisen jälkeen, toisten mukaan sitä pidetään huoneenlämmössä yli kuukausi. Oma eka satsini oli huoneenlämmössä puolisentoista viikkoa, mutta tällä kertaa aion odottaa 2-3 viikkoa ennen jääkaappiin siirtoa. Oli purkki huoneenlämmössä kuinka kauan tahansa, säilötty sitruuna on valmista käytettäväksi noin kuukauden kuluttua purkittamisesta ja silloin se on paras säilyttää jääkaapissa.

Suolan määrä vaihtelee per resepti jonka olen lukenut, joten en usko että sen kanssa on niin nuukaa meneekö sitä purkkiin lusikallinen enemmän tai vähemmän. Määrää ehkä jopa tärkeämpi on minusta suolan laatu! Puhdasta ja hyvän makuista suolaa tähän kiitos, sillä suolaa on näissä paljon – lusikallinen jokainen sitruunan sisällä sekä purkin pohjalla, sekä vielä ripaus jokaisen sitruunan välissä. Tällainen suolamäärä yhdistettynä sitruunan happamuuteen on säilöntämielessä aika turvallinen. Vaikea uskoa että mikään pöpö viihtyisi tuossa liemessä ja niin kauan kun sitruunat ovat liemen peitossa, nekin lienevät turvassa pilaantumiselta. Halutessasi voit lisätä purkkiin myös hieman sokeria tasapainottamaan happamuutta, sekä tietysti erilaisia mausteita chilihiutaleista kanelitankoihin ja sinapinsiemeniin. Omasta mielestäni monikäyttöisimpiä ovat kuitenkin pelkkään suolaan säilötyt sitruunat.

Suolaan säilötyt sitruunat

3-6 luomusitruunaa (riippuen sitruunoiden koosta ja mehukkuudesta)

n. 5-6 rkl hyvää merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

(1-2 rkl sokeria, muutama laakerinlehti, muutama mustapippuri, ripaus chilihiutaleita tai sinapinsiemeniä, kanelitanko, muutama neilikka…)

Pese ja kuivaa sitruunat hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise sitruuna pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että sitruuna on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele sitruunan sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Jatka samoin painellen jokainen sitruuna purkin sisään mahdollisimman tiiviisti, kunnes purkkiin ei mahdu enää sitruunaa. Mikäli maustat sitruunat suolan lisäksi mausteilla ja/tai sokerilla, ripottele mausteet sitruunoiden väliin. Painele sitruunoita vielä lisää, jotta niistä irtoaa reilusti nestettä ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Seuraavana päivänä voit painella sitruunoita vielä vähän lisää. Tavoitteena on saada sitruunoista irtoamaan niin paljon mehua, että ne peittyvät siihen reilusti. Purista purkkiin tarvittaessa lisää sitruunamehua, jos nestettä ei muuten ole tarpeeksi.

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Siirrä suolaan säilötyt sitruunat sitten jääkaappiin. Säilötyt sitruunat ovat valmiita käytettäväksi, kun sitruunan kuori on muuttunut täysin sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Säilöntäliemi oli omassa purkissani tässä vaiheessa myös melko paksun viskoosista. Tähän menee purkittamisesta noin kuukausi (oli purkki sitten huoneenlämmössä tai jääkaapissa). Suolaan säilötty sitruuna säilyy jääkaapissa tämän jälkeen ainakin sen puolisen vuotta, kunhan sitruunat ovat täysin suolaliemen peitossa.

suolaan säilötty sitruunaVuorokauden jälkeen purkki näyttää tältä. Kuten yläreunasta näkyy, tämä purkki tarvitsee vielä pikkuisen lisää sitruunamehua.

säilötty sitruunaKuukauden kuluttua näyttää tältä! Voit poistaa hedelmälihan ja huuhtoa kuoren ennen käyttöä. Itse tykkään käyttää välillä myös hedelmälihan esim. soseutettuna salaatinkastikkeeseen. Mitä tulee suolaliemeen, se voi olla myös mahtava mauste jo mainitsemissani cocktaileissa, mutta myös erilaisissa kastikkeissa ja keitoissa. Määrän kanssa saa tosin olla tarkkana, oli sitruunoidesi suolapitoisuus mikä tahansa. Se on tiukkaa tavaraa!

suolaan säilötyt sitruunat

Ps. Aiheesta löytyy netistä paljon juttuja, joista minusta kannattaa lukea ainakin tämä Serious Eatsin juttu – siinä keskitytään sekä säilöttyjen sitruunoiden eri valmistus- ja maustamistapoihin, että siihen mihin kaikkeen niitä voi lopulta käyttää. Jep, olen Serious Eats -fani, jos ette ole vielä sitä huomanneet… Tämä oli muuten myös ainoa lähde, joka valotti sitruunoihin tarvittavaa suolamäärää tarkemmin: jutun mukaan marokkolaistyyppisten suolattujen sitruunoiden suolapitoisuus pitäisi olla jopa 5-10%. Aika hurja määrä!

2 494 views

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Risenta

risottopuuroRiisipuuro risottoriisistä

Joulu on taas, joulu on taas…

…astiat täynnä puuroo! Yksi rakkaimmista joulumuistoistani on äidin hartaudella keittelemä riisipuuro sekametelisopalla, johon tulee kuivattuja luumuja, aprikooseja ja viikunoita. Seassa on tietysti aina myös se yksi manteli, jonka saaja näyttelee välinpitämätöntä mutta on salaa mielissään. (Varsinkin jos arpaonni on normaalista surkea – onhan se nyt kiva “voittaa” edes jotain joskus!)

Äidin riisipuuro tehdään perinteisesti puuroriisiin ja sitä haudutellaan pitkään. Itse en perinteistä riisipuuroa ole kuitenkaan tainnut tehdä kuin viitisen kertaa, sillä minulle riittä se yksi-kaksi lautasellista tätä herkkua kerran vuodessa ja mieluiten silloinkin äidin tekemänä.

riisipuuro risottoriisistä

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…

…vatsansa täyteen puuroo! Siis ainakin, jos asuu kahden ihmisen taloudessa ja meinaa käyttää koko puuroriisipussillisen siihen puurosatsiin. Riisipuuro on ihanaa, mutta onko se enää niin ihanaa kun sitä syö viikon putkeen?

Niinä vuosina kun olen itse poikkeuksellisesti ostanut puuroriisiä ostanut kotiin, olen löytänyt sen jämäpussillisen kaapin perältä yleensä uudelleen vasta seuraavana jouluna. Siksi aloinkin miettiä, miten onnistuisi jouluinen riisipuuro risottoriisistä! Risottoriisille kun ainakin itselläni on paljon käyttöä muulloinkin kuin joulukuussa 🙂

risottopuuroManteli bongattu!

Tämänkertaisen Risenta yhteistyöni raaka-aine on Avorio® -risottoriisi. Avorioriisi on siitä kiva risottoriisi että se säilyttää keittäessä muotonsa ja purutuntumansa parboil -höyrykäsittelyn ansiosta, vaikka kauhan varressa olisi vähän hajamielisempikin kokki.

Ennen kuorimista tehdyn höyrykäsittelyn johdosta riisin mineraalit ja vitamiinit myös imeytyvät jyvän sisälle talteen. Pinnalle kovettuva tärkkelys vapautuu risoton keittelyn ohessa ja tekee lopputuloksesta ihanan kermaisen ilman että riisinjyvät puuroutuisivat mössöksi keitellessä. Niinpä Avorioriisiin keitelty jouluinen “risottopuuro” on täyteläisen pehmoista, vaikka jokainen riisinjyvä puurosta edelleen erottuukin.

riisipuuro risottoriisistä

Minusta on hauska keittää tämä risottopuuro mantelimaitoon, niin jokainen saa lautaselleen joka tapauksessa mantelia, vaikkei sitä puuron sekaan piilotettua helmeä lautaselleen saisikaan. Omasta mielestäni tähän puuroon sopii parhaiten kahviin tarkoitettu makeuttamaton mantelimaito. Ripauksen makeutta puuroon tuo nimittäin kattilaan ensimmäisenä lisätty loraus vaaleaa glögiä!

Riisipuuro risottoriisistä

Vegaaninen

4:lle

1 rkl pähkinä/manteliöljyä
2 dl Risenta Avorio® -risottoriisiä
1 dl lämmitettyä vaaleaa glögiä
n. 8-9 dl lämmitettyä mantelimaitoa
0,5 tl suolaa

1 manteli

kanelia

(0,5 tl jauhettua vaniljaa)

Kuullota risottoriisiä öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes riisinjyvät muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää kattilaan sitten lämmitetty vaalea glögi ja sekoittele pohjia myöten, kunnes glögi imeytyy riisinjyviin.

Lisää sitten kattilaan lämmitettyä mantelimaitoa desin verran kerrallaan samalla sekoitellen. Anna edellisen desin aina imetytyä melkein kokonaan riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää ja puuron koostumus on pehmeän kermaista eikä liian tönkköä. Mausta risottopuuro suolalla ja halutessasi ripauksella vaniljaa.

Tarjoile risottopuuro lämpimänä kanelin, glögiluumujen ja/tai tuoreiden hedelmien kera! Meillä puuro viimeisteltiin ekstraherkuksi vielä pienellä vaniljakastikelorauksella.

Glögiluumut

n. 15 kuivattua luumua
2,5 dl glögiä


Keittele luumuja glögissä kannen alla kunnes luumut pehmenevät sen verran että ne alkavat hajoilla (30-40 min). Ota sitten kansi kattilan päältä ja jatka keittämistä kunnes glögiliemi hieman paksuuntuu. Tarjoile glögiluumut risottopuuron kera.

Ps. Kurkkaa ihmeessä muuten myös Yellowmoodin samaisesta riisistä tekemän selleririsoton ohje!

286 views

Venner kaalilaatikko + hyvän mielen joululahjavinkki

Venner kaalilaatikko + hyvän mielen joululahjavinkki

kaalilaatikko

Tältä näyttää muutaman raaka-aineen kaalilaatikko!

Tein tänään laskutoimenpiteen, jota en ole vähään aikaan laskenut: summasin yhteen mitä viikon ruokaostokseni keskinmäärin maksavat. Summa lähtee tällaisen ruokablogia pitävän ruokahullun lapsettomassa taloudessa välillä aivan lapasesta, vaikkei mikään kerskakuluttaja mielestään olekaan.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Kummallakin tämän perheyksikön osapuolista on tuoreessa muistissa ajat jolloin kukkaro venyi lähinnä linssimössöön, makarooneihin ja pussinuudeleihin – se aika elämässä siis, jota opiskeluvuosiksikin kutsutaan.

venner

Opiskeluaikojen penninvenytys onkin varmaan tuttua meistä monelle, mutta todella monelle se on arkea läpi elämän. Ja entä jos sillä samalla viikkosummalla pitäisi itsensä lisäksi ruokkia terveellisesti, ravitsevasti ja täyttävästi myös useampi kasvava lapsi tai nuori? Niinpä. Aika hiljaiseksi se ainakin minut laskuineni vetää. Joka kymmenes suomalaislapsi on vähävarainen ja leipäjonot vain pitenevät. Kansallisen ruoka-apututkimuksen mukaan suomalaisissa leipäjonoissa käyvistä on jopa kolmannes lapsiperheitä (Ohisalo & Saari 2014).

Nälkäisenä on kenen tahansa vaikea keskittyä yhtään mihinkään saatikka koulunkäyntiin ja lisäksi ravinnepuutokset voivat johtaa erilaisiin sairauksiin sekä huonoon immuniteettiin. Kipeänähän se koulunkäynti vasta haastavaa onkin! Väestöryhmien väliset terveyserot ovat todellisia ja huono-osaisuus helposti periytyy. Blogikollegani Tuulian mielestä ravitseva ruoka kuuluu kaikille ja niinpä hän perusti siskonsa Emilian kanssa vähävaraisia perheitä auttavan Venner-ruokakassipalvelun. 

valkokaali

Heipä hei kaali, sinä maukas, ravinteikas ja riittoisa pallero!

Venner

Venner ruokakassi sisältää raaka-aineet ja reseptit seitsemään lämpimään kasvisateriaan jopa 6 hengelle, D-vitamiinia, kilon hedelmiä ja pullon oliiviöljyä. Ruokakassi toimitetaan suoraan Hope Ry:n kanssa valitun avustettavan perheen kotiovelle. Ruokakassin (90€) tai sen osan voi ostaa tietäen, että kassin vastaanottava perhe on kiinnostunut ruuanlaitosta ja motivoitunut testaamaan uusia reseptejä. Reseptit sopivat myös useille erityisruokavalioille ja kassin ostaja saa reseptit e-vihkosena myös itselleen 🙂

Koska myös herkullisen joulun pitäisi kuulua kaikille, ostin itse Vennerin kautta joulukassin, joita myydään 14.12. saakka. Joulukassista löytyy raaka-aineet ja reseptit seitsemään jouluruokaan, d-vitamiinia, oliiviöljyä sekä myös vähän herkkuja: joulusuklaata, pähkinöitä sekä kuivattuja hedelmiä. Kuudenkympin joulukassiin sain omista ruokakuluistani säästettyä rahat miettimällä ostoksiani muutaman viikon ajan vähän tarkemmin, enkä usko että saan yhdenkään muun joululahjan antamisesta tänä vuonna yhtä hyvää mieltä.

vegekaalilaatikko

Tänään meillä syödään Vennerin kaalilaatikkoa, joka on todiste siitä että ravitseva ja edullinen kasvisruoka on myös maukasta! Koska meitä on syömässä vain kaksi, tein kaalilaatikkoa tällä  kertaa vain puolikkaan määrän (mikä oli ehkä virhe, sillä Juuso on paljastunut viime aikoina suureksi kaaliruokien ystäväksi!). Kaalilaatikko sai päälleen ohjeesta poiketen hieman tummaa siirappia ja paistoin sen ohuehkona kerroksena laakeassa vuuassa  – näin sitä ihanan paahtunutta ja karamellisoitunutta pintaa nimittäin riittää enemmän per syöjä!

Mehevä kaalilaatikko Vennerin tapaan

Ohje: Venner

4 valkosipulinkynttä
n. 800 g kaalia
1-2 porkkanaa
1 dl kvinoaa
1 dl punaisia linssejä
5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
neitsytoliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

(1 tl oreganoa / kuivattua persiljaa)
(2 tl hunajaa)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Huuhtele linssit sekä kvinoa huolella.Valmista kvinoa sekä linssit. Lisää molemmat kattilaan veden ja liemikuutioiden kanssa. Anna kiehua n. 20 min tai kunnes linssit ja kvinoa ovat pehmentyneet. Tällä aikaa hienonna valkosipulit ja kuori ja raasta porkkana. Suikaloi kaali mahdollisimman hienoksi.

Kuullota ensin isolla pannulla valkosipuleita hetken ajan öljyssä, lisää sitten mukaan suikaloidut kaalit ja raastettu porkkana. Anna hautua miedolla lämmöllä (lisää öljyä tarvittaessa), kunnes kvinoa-linssisekoitus on valmis.

Lisää kypsynyt kaali-porkkanapaistos kattilaan kvinoa-linssisekoituksen joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla sekä muilla mausteilla (itse lisäsin seokseen lorauksen tummaa siirappia).

Öljyä iso uunivuoka ja kaada seos siihen. Paista laatikkoa uunissa keskitasolla noin 30-45 minuuttia (itse laitoin lopuksi grillivastukset hetkeksi päälle saadakseni pintaan kunnolla väriä). Kun kaalilaatikko on ihanan mehevä ota se uunista ja tarjoile heti!

181 views