Rääppiäisten ruusukaalisalaatti granaattiomenalla ja persimonilla

by Juulia 0 Comments
Rääppiäisten ruusukaalisalaatti granaattiomenalla ja persimonilla
Ruusukaalisalaatti

ruusukaalisalaattiRääppiäisten ruusukaalisalaatti! Vain raaka-aine X puuttuu.

Rääppiäissalaatti

Ruusukaalisalaatti granaattiomenalla, persimonilla + raaka-aineella X = välipäivien mukautuvainen rääppiäisateria!

Hurahdin ruusukaalin syömiseen raakana salaatissa jo useampi joulu sitten ja ruusukaalisalaatti onkin siitä asti ollut yksi jokajouluisia traditioitani. Ruusukaali toimii slaw -tyyppisissä salaateissa valko- tai punakaalin sijasta mainiosti ja maistuu minusta ihanalle jonkin raikkaan ja kirpakan, kuten granaattiomenan siemenien kanssa. Lempikastikkeeni ruusukaalisalaatille on näin joulun tienoilla yleensä jonkinlainen glögi-vinegretti (jota siinä ihan ensimmäisessänikin ruusukaalisalaatissa oli) – jotenkin rouskuvan ruusukaalin, poksahtelevien granaattiomenan siementen ja glögimausteiden yhdistelmä nimittäin vaan toimii 🙂

Miksi nyt sitten nimeän ruusukaalisalaattini rääppiäissalaatiksi? Koska vaikka tämä tämänpäiväinen ruusukaalisalaatti granaattiomenilla ja persimonilla on sellaisenaan ihanaa, se on vielä parempaa kun salaatille lastaa jotain rapeaa, rouskuvaa, suolaista ja rasvaista. Mitä nyt siis kullakin kotona tässä joulupyhien jälkeen vaan on: erilaisten juustojen jämiä, pähkinöitä, kinkkua/kalkkunaa/seitania/kylmäsavutofua… Meiltä löytyi tänä jouluna paahdettuja kastanjoja, joten upotin salaattiini myös niitä!

ruusukaalisalaatti

kastanja

Ostin tosiaan joulun alla puolen kilon pussillisen tuoreita kastanjoita ja vietin erään illan niitä paahtaen ja käsitellen. Puuha meni kuitenkin pitkälle iltaan ja kastanjoista suurin osa jäi sinä päivänä syömättä, joten lykkäsin ne öljyllä, suolalla, pippurilla ja chilillä valeltuna jääkaappiin. Sieltä ne tuli sitten kaivettua joulupäivänä esiin, kun pyöräytin meille lounaaksi ruusukaalisalaattia!

En ole tuoreiden kastanjoiden käsittelyssä todellakaan mikään ekspertti, kun niitä on harvoin täällä Suomessa saatavilla. Pidän paahdetuista kastanjoista, mutta aikamoinen työhän niiden käsittelyssä on! Alla selostettuna miten kastanjat olen tähän asti käsitellyt, mutta nyt kun nettiä aiheen suhteen enemmän kaivelin, löysin kuitenkin tällaisen ohjeen jolla kokeilen kastanjoiden paahtamista varmasti seuraavan kerran. Josko tuolla metodilla homma olisi vähän helpompaa… en nimittäin ole ainakaan tällä nykyisellä metodillani ihan varma ovatko paahdetut kastanjat aivan vaivansa väärtti 😀

Paahdetut kastanjat:

Huuhdo ja kuivaa kastanjat huolella. Heitä pois vaurioituneet kastanjat. Tee jokaisen kastanjan suippoon päähän ristiviilto jotta kastanjat eivät räjähtele kypsyessään. Varo kovasta ja sileästä kastanjan pinnasta lipsuvaa veistä! Aseta kastanjat ristiviilto ylöspäin pystyyn uunivuokaan. Voit myös halutessasi laittaa kastanjat merisuolapedille. Itse olen paahtanut kastanjoita sekä suolapedillä että ilman, enkä suoraan sanoen huomannut lopputuloksessa mitään eroa 😀

Paista kastanjoita 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes kuori irtoaa niistä helposti ja sisus on pehmeää. Jos kastanjat eivät ole suolapedillä, ravistele pannua muutaman kerran paahtamisen aikana. Kääri kastanjat kuumina keittiöpyyhkeeseen ja anna jäähtyä kosketuslämpötilaan. Hiero ja puristele sitten kastanjoita pyyhkeen läpi niin, että saat kuoret irtoamaan helpommin. Kuori kastanjat vielä lämpiminä. Irroita huolella myös paperimainen kitkerä kalvo kastanjan pinnalta – sen saa irtoamaan kun hieman hieroo kastanjaa sormien välissä. Voit säilyttää kuorittuja paahdettuja kastanjoita jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 3-4 päivää ajan. Kastanjat voi myös pakastaa!

persimonisalaatti

Raaka-aine X

Tämä ruusukaalisalaatti on toki hyvää myös ihan sellaisenaan, mutta vielä parempaa se on rääppiäisraaka-aineella X. Meillä oli joulupäivänä salaatin päällä paistettua ankanrintaa, jota aatonaattona löytyi kaupasta laputettuna, mutta tähän tosiaan sopisi päälle loistavasti myös joku juusto (oi… sinihomejuusto! tai paistettu halloumi?) tai pannulla rapsakaksi paistettu kinkku/kalkkuna/kylmäsavutofu tms. Lisäksi salaattiin sopii tosi hyvin erilaiset paahdetut pähkinät! Meillä oli jouluna kotona kokonaisia saksanpähkinöitä, jotka paahdoin salaattiin kuivalla pannulla.

Kastike syntyi tällä kertaa pöydällä pyörineestä mandariinista, työkaverilta saadun hehkuviinin jämästä (joka ihme kyllä ei uponnut kaikki glögi-negroneihin) sekä kokojyväsinappipurkin pohjasta. Eli eräänlainen rääppiäisruoka on tämä tämänkertainen glögi-vinegrettikin!

Ruusukaalisalaatti kastanjoilla & granaattiomenalla

2-4:lle

n. 400 g ruusukaalia

1 persimoni

1 granaattiomena (tässä tosin voisi toimia hyvin myös joku kirpakka marja, kuten puolukka, tyrni, karpalo…)

1 kevätsipuli

n. 1 dl saksanpähkinöitä (tai mitä vaan muita pähkinöitä kotosalta löytyy. Myös suolapähkinät toimisivat hyvin!)

+ RAAKA-AINE X: n. 200-300g kypsää kinkkua/kalkkunaa/kylmäsavutofua tms. tai juustoa: halloumia, fetaa, sinihomejuustoa, valkohomejuustoa…

(Kuvan annoksessa n. 200g paahdettuja kuorittuja kastanjoita + 1 rkl oliiviöljyä + maun mukaan suola, pippuri, chilihiutaleet)

Sinappinen glögi-vinegretti:

1 rkl mandariinimehua (tai jonkin muun sitrushedelmän mehua)

1 rkl punaviiniglögiä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 rkl kokojyväsinappia

6-8 rkl neitsytoliiviöljyä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Valmistelut:

Valmista ensin sinappinen glögi-vinegretti ravistelemalla kaikki raaka-aineet pienessä lasipurkissa tasaiseksi. Aloita kuudella ruokalusikallisella öljyä ja ravistele huolella, lisää tarvittaessa öljyä lusikallinen kerrallaan kunnes kastike emulsoituu ravistaessa sopivan paksuksi ja tasalaatuiseksi kastikkeeksi.

Irroita granaattiomenan siemenet hedelmästä, varoen mukaan helposti putoavia valkoisia kitkeriä kalvoja. Jos käytät kastanjoita, paahda ja kuori ne kuten ylempänä jutussa kuvailin (ja varaa tähän reilusti aikaa…). Paista paahdettuja kastanjoita oliiviöljyssä pinnaltaan rapeaksi, maustaen ne suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla. Puolita persimoni ja viipaloi molemmat puolikkaat ohueksi viipaleeksi. Jos persimoni on todella iso ja makea, sitä ei kannata välttämättä käyttää ihan kaikkea, muuten salaatista tulee liian makea! Paahda saksanpähkinöitä muutama minuutti kuivalla paistinpannulla, ellet sitten käytä valmiiksi paahdettuja (ja mahdollisesti vielä suolattuja) pähkinöitä. Viipaloi vielä kevätsipuli ohuelti.

Pese ruusukaalit ja leikkaa niiden kuiva tyvi pois. Poista uloimmat nuhjaantuneet ja vaurioituneet lehdet. Suikaloi ruusukaali ohuen ohueksi silpuksi. Voit myös halutessasi ensin kuoria salaattiin kokonaisena uloimpia lehtiä vaihtelun vuoksi (kuten kuvissa näkyvässä salaatissa on tehty) ja silputa sitten sisemmän osan.

Ruusukaalisalaatin kokoaminen:

Pyöritä ruusukaalit salaatinkastikkeessa. Sekoita mukaan granaattiomenan siemenet, pähkinät, persimoni ja kevätsipuli (sekä paahdetut kastanjat, jos käytät). Sekoita hyvin ja tarkista maku – riippuen mikä raaka-aineesi X suolapitoisuus on, saattaa salaatti kaivata enemmän tai vähemmän suolaa. Annostele salaatti 2-4:lle lautaselle ja lisää päälle käyttämäsi rääppiäisten raaka-aine X. Tarjoile!

ruusukaalisalaatti

Ps. Jos ruusukaalisalaatin jättää ilman raaka-ainetta X kannattaa huolehtia siitä, että maustaa salaatin reippaalla suolalla! Muuten salaatin makuprofiili jää helposti persimonin takia melko makeaksi. Tässä tapauksessa myös pähkinöinä kannattaa käyttää jonkinlaisia paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä!

109 views

Paahdettu juuriselleri, pähkinäinen misomajoneesi & tempeh-muru

by Juulia 2 Comments
Paahdettu juuriselleri, pähkinäinen misomajoneesi & tempeh-muru
Kokonaisena paahdettu juuriselleri, pähkinäinen misomajoneesi ja rapea tempeh-muru

paahdettu juuriselleri

Juuriselleri: vihaa… ja rakkautta!

Kokonaisena paahdettu juuriselleri on sellainen herkku, että sitä syödessä meinaan ihan unohtaa kuinka syvästi lapsena juuriselleriä vihasin. Kun paahdetun juurisellerin viipaloi ja paistaa molemmin puolin kullanruskeaksi, maustaa pähkinäisellä misomajoneesilla ja rapeaksi paistetulla tempemurulla, käy tuskin mielessä myöskään se, että on parhaillaan syömässä vegaanista annosta! Tai siis, ainakin jos mielikuva vegaanisesta ruuasta on jumahtanut jonnekin 80-luvulle. Ei kai kellään enää ole sitä harhakuvitelmaa, että vegaaninen ruoka olisi silkkaa porkkanaraastetta ja itua?

En ihan tarkkaan muista missä vaiheessa aloin lämpenemään ajatukselle selleristä missään muodossa, mutta muistan kyllä kun kokonaisena (suolakuoressa) paahdettu selleri alkoi ilmestymään edelläkävijäravintoloiden kasvisruokalistoille, seuraamilleni ruokasivustoille ja kaikenlaisesta trendikkäästä innostuvaan ruokasomeen. Saattaa olla, että söin tätä herkkua ekan kerran Bocuse D’Or -harjoitusillallisella Eero Vottosen valmistamana JA SE OLIKIN SITTEN MENOA SE!

kokonaisena paahdettu juuriselleri

Kun sellerin paahtaa kokonaisena, sen koostumuksesta tulee upean silkkinen ja pehmeä vaikka koostumus on samanaikaisesti kiinteä. Raa’an juurisellerin vahva maku, jota lapsena todellakin inhosin, pehmenee ja tiivistyy täyteläiseksi, maanläheiseksi ja aromaattiseksi. Pinta taas on kuin paraskin juuressipsi! Paahdettu juuriselleri vertautuukin monella aiheesta kirjoittaneella sivustolla kasvimaailman paistiin, ja aikamoinen näkyhän selleripaisti onkin kun sen kokonaisena pöytään kantaa. Varsinkin, jos sellerin paahtaa suolakuoressa joka rikotaan ruokailijoiden edessä, kuten sillä Bocuse D’Or -illallisella!

Oh please love celeriac!

Jostain syystä en kuitenkaan ole tehnyt juuriselleristä juuri mitään kotona. Toki lykkään sitä mieluusti erilaisiin patoihin ja monesti myös kastikkeisiin, mutta kokonaista juuriselleriä en ole kokannut ennen kuin nyt. Sysäys tuli My Dear Kitchen In Helsinki -blogin ja podcastin Aslilta, jonka podcastissa olin viime viikolla vieraana puhumassa kestävästä ruokakulttuurista ruokablogaajan näkökulmasta. Asli on suuri juurisellerin fani ja koska olemme myös Facebook-kamuja, hänen seinällään jakamansa sellerin ylistys otsikolla “Oh please love celeriac” osui taannoin silmiini eikä aikaakaan, kun huomasin kotiutuvani kaupasta juuriselleri kainalossa.

juuriselleri resepti

kokonaisena paahdettu juuriselleri

Alunperin halusin paahtaa sellerin suolakuoressa, mutta kun olisi pitänyt alkaa lastaamaan taikinaan kymmenen valkuaista ja kilo suolaa, iski stoppi. Moiseen tarkoitukseen uhrattavia vehnäjauhojakaan ei hapanjuurileivontaan hurahtaneen semi-hifistelijän kaapista löytynyt. Aikani munattomia suolakuoriohjeita guuglailtuani päätin lopulta jättää suolakuorihommat hamaan tulevaisuuteen ja paahtaa sellerin ihan vain silleensä, eli ns. nakuna.

Ensimmäinen kokonaisena paahtamani juuriselleri oli niin suuri menestys, että ostin jo parin päivän kuluttua seuraavan. Söimme nimittäin kahteen pekkaan sen ensimmäisen yhdeltä istumalta… Samalla keksin sekoittaa kullanruskeaksi paistettujen ja sisältä unelmanpehmeiden selleriviipaleiden kaveriksi valkoisesta misosta, saksanpähkinätahnasta ja vegaanisesta majoneesista soossin, jota notkistin mirin-riisiviinillä. Annos selvästi kaipasi vielä jotain rapeaa, joten pyörytin lautaselle mukaan vielä rapeiden lisukkeiden luottoviritykseni eli suolaisenmakean tempeh-murun. Kun näiden kolmen umamia pursuilevan osasen kylkeen lisäsi vielä kourallisen pippurista ja raikasta vesikrassia, on lopputulos mielestäni suorastaan joulupöytään nostamisen arvoinen!

kokonaisena paahdettu selleri

Nyt kun näitä kuviani muuten katselen, niin stailaukseni muistuttaa etäisesti joulukinkkua. Oliskohan kokonaisena paahdetusta juuriselleristä seitan- ja tofukinkuille joulupöydän haastajaa?

Kokonaisena paahdettu juuriselleri, pähkinäinen miso-majoneesi & tempeh-muru

2-4:lle

1 iso juuriselleri

1-2 rkl kasviöljyä uunissa paahtamiseen

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

2-3 rkl öljyä pannulla paistamiseen

Pähkinäinen misomajoneesi:

1 rkl vaaleaa tai valkoista misoa

1 rkl saksanpähkinätahnaa

3 rkl mirin-riisiviiniä

3-4 rkl vegaanista majoneesia

Tempehmuru:

125g tempeä

n. 6 keskikokoista herkkusientä

2-3 rkl kasviöljyä

6 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl vaaleaa soijaa

1 rkl agavesiirappia (tms.)

Tarjoiluun:

Vesikrassia, rukolaa, viinisuolaheinää…

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Upota juuriselleri veteen ja anna sen liota hetki. Pese selleri sitten hyvin juuresharjalla harjaten ja poista sen mutkikas ja multainen juuriosa. Poista myös kuoresta joskus törröttävät “karvat”. Voit halutessasi kuoria sellerin, mutta itse pidän sellerin paahtuneesta kuoresta enkä sitä siksi poista. Hiero selleri kauttaaltaan öljyllä ja ripottele sille suolaa ja pippuria pintaan. Laita selleri uunivuoassa uunin keskitasolle paistumaan sellerin koosta riippuen noin kahdeksi tunniksi. Käännä se ympäri paiston puolivälissä jotta myös alapuoli saa väriä. Kun hammastikku uppoaa sellerin ytimeen helposti, on selleri valmista! Ota se uunista ja hieman jäähtyä ennen viipalointia.

Lisukkeet:

Valmista sellerin lisukkeet sillä välin kun juuriselleri on uunissa. Ohenna miso ja saksanpähkinätahna mirin-riisiviinillä ja sekoita tasaiseksi. Lisää mukaan 3-4 rkl vegaanista majoneesia ja sekoita tasaiseksi. Laita pähkinäinen misomajoneesi jääkaappin odottamaan tarjoilua.

Tempeh-murun valmistat näin: raasta tempeh ja herkkusienet raastimen karkealla terällä. Ruskista muutaman minuutin välein sekoitellen paistinpannulle keskilämmöllä öljyssä, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut ja muruseos alkaa olemaan rapsakkaa. Tässä menee kymmenisen minuuttia, maltti on valttia! Viipaloi valkosipulin kynnet ja lisää ne pannulle. Jatka paistamista, kunnes muruseos saa väriä ja valkosipuli on kullanruskeaa. Lisää sekaan ruokalusikallinen soijaa sekä agavesiirappia (tai vaahterasiirappia tms.) ja sekoita hyvin, ota pannu liedeltä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Voit maustaa tempeh-murua valkosipulin lisäksi halutessasi myös raastetulla inkiväärillä sekä tietysti chilillä!

Tarjoilu:

Kun olet valmis tarjoilemaan sellerin, viipaloi selleri reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista jokainen viipale molemmilta puoliltaan kullanruskeaksi öljyssä. Mausta paistettu selleri suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Tarjoile kokonaisena paahdettu juuriselleri pippurisen vesikrassin, rukolan tai kirpakan viinisuolaheinän, tempeh-murun ja misomajoneesin kera!

paahdettu juuriselleri

Ps. Jos haluat, voit paahtaa sellerin kypsäksi jo muutaman päivän ennen tarjoilua, ja valmistaa myös misomajoneesin sekä tempeh-murun etukäteen jääkaappiin. Näin tarjoilua varten kaikki pitää vain lämmittää ja sellerinviipaleet paistaa! Tempeh-murulle riittää muutama minuutti paistinpannulla, ja jos sellerinviipaleetkin on ruskistanut etukäteen, niillekin riittää pannulla hyvin pikainen kuumentaminen ja pinnan uudelleen rapsakoittaminen.

357 views

Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla

Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla
Syksyinen okonomiyaki sisältää suppilovahveroita, kurpitsaa ja reilusti kaalia!

okonomiyaki

Okonomiyaki kuten haluat!

Suppilovahveroilla, kurpitsalla, kaalilla, sipulilla ja juustolla lastattu suolainen okonomiyaki on tuhti ja herkullinen ruoka, joka maistuu minulle varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana, kun mieleni halajaa lohturuokaa harva se päivä! Okonomiyaki on ensimmäisiä japanilaisia ruokia, joita olen syönyt sushin lisäksi. Opin tekemään tätä japanilaista paksua ja täyteläistä suolaista “pannukakkua” ystäväni Minorin avulla Osakan tyyliin viisi vuotta sitten ja sittemmin pääsin herkuttelemaan okonomiyakilla monin kerroin myös ihan paikan päällä Japanissa. Niinpä tähän ruokaan liittyy myös paljon hyviä muistoja!

Okonomiyaki kääntyy suomeksi kutakuinkin “kuten haluat” tai “mitä haluat” (okonomi) “paistettu” (yaki). Ja niinhän se käytännössä onkin – mitä haluat paistettuna paksuksi pannukakuksi. Okonomiyaki sisältää runsaasti kaalia ynnä muita täytteitä (jamssia, mereneläviä, pekonia, vihanneksia… jopa nuudeleita) paistettuna vehnäjauhoista, kananmunasta ja dashiliemestä tehdyn taikinan sisään, jos syöt sitä Osakan alueella. Hiroshiman alueella okonomiyaki rakennetaan samoista raaka-aineista, mutta ne kerrostetaan paistolevylle taikinaan sekoittamisen sijaan, jolloin pannukakku on alussa korkea torni, joka paistaessa madaltuu kun raaka-aineet (mm. vieläkin isompi määrä kaalia ynnä kaikki muu mitä haluat) kypsyy. Ja onhan niitä versioita vielä monia muitakin kun liikkuu maassa alueelta toiselle! Kunpa pääsisin vielä joskus maistamaan niistä jokaisen paikan päälle…

okonomiyaki

aonori leväOkonomiyaki ei olisi okonomiyaki ilman runsasta kerrosta okonomiyakikastiketta, Kewpie-majoneesia, katsuobushi-lastuja ja aonorihiutaleita!

okonomiyaki resepti

Majoneesia, majoneesia… lisää Kewpie-majoneesia!

Oli seassa mitä vaan, tärkeä osa okonomiyakia on kuitenkin myös se mitä sen päälle tulee! Kun paksu ja ihanan mehevä pannukakku on paistettu, se valellaan makeanhappamalla ja koukuttavalla okonomiyakikastikkeella, Kewpie-majoneesilla, katsuobushi-lastuilla ja aonori-levähiutaleilla. AH! NIIN HYVÄÄ! Japanilaista pikkelöityä inkivääriäkin eli gariakin voi okonomiyakin kaverina tarjota.

Ostan itse okonomiyakikastikkeen yleensä valmiina, mutta jos en pääsisi siihen käsiksi, kastikkeen voisi sekoittaa myös itse ketsupista, Worcestershirekastikkeesta, hunajasta ja soijasta (noin kolme osaa kestuppia, yksi Worcestershirekastiketta, yksi soijaa ja maun mukaan sokeria tai hunajaa). Jos saatavuus tuottaa muidenkin raaka-aineiden osalta ongelmia, voi majoneesin voi toki vaihtaa japanilaisesta Kewpiestä kotimaiseen tai itse tehtyyn ja aonorihiutaleet paahdettuun ja murennettuun sushille tarkoitettuun norilevään ilman että kokonaisuus suuresti kärsii, mutta se mitä ainakaan minusta ei voi millään korvata, on katsuobushi.

Katsuobushi?

Katsuobushi on kuivattua ja savustettua boniittia (tonnikalan sukuinen kala), josta vuollaan ohuen ohuita suikaleita erilaisten ruokien, kuten okonomiyakin päälle, sekä paksumpia siivuja maustamaan japanilaisen keittiön kulmakiveä dashilientä. Hienoimmat katsuobushit käyvät läpi myös pitkän säilytyksen, jonka aikana pinta peittyy hyvillä homeitiöillä jotka auttavan kalanpalan kuivauksessa ja kehittävät siihen lisää aromeja. Tästä prosessista en kuitenkaan ymmärrä sen vertaa että edes yrittäisin selittää siitä enempää, vaan suosittelen kiinnostuneita lukemaan aiheesta esim. täältä!

Katsuobushin maku on savuinen ja täynnä umamia, enkä tosiaan jättäisi sitä okonomiyakini päältä pois jos vain suinkin sitä käsiisi saat. Katsuobushi paitsi maistuu ihanalta, myös tekee tästä ruuasta pienen arjen spektaakkelin, kun ohuet lastut huojuvat tanssien lautasella kuuman pannukakun päällä.

Jos et syö eläinperäisiä tuotteita, on katsuobushi toki jätettävä lautaselta pois. Kuten sanottu, en ainakaan itse keksi katsuobushille korvaavaa vegaanista tuotetta, mutta hieman savuiset dulse-merilevähieutaleet voisivat olla vegaanille (ja miksei sekaanillekin) hyvä lisä okonomiyakin päällä 🙂 Olen myös lukenut joidenkin vuolevan kuivatusta shiitakkeesta ohuen ohuita lastuja okonomiyakin päälle, mutta sitä en ole itse kokeillut. Lisää vinkkejä okonomiyakin veganisoimiselle jutun lopusta!

okonomiyaki resepti

Koska okonomiyaki on nimensä mukaisesti “mitä haluat”, täydensin yksinkertaista Minorilta oppimaani okonomiyaki Osakan tyyliin -ohjetta tänä syksynä paistetuilla suppilovahveroilla ja raastetulla kurpitsalla. Käytän tässä vaiheessa vuotta suppilovahveroita pakastimesta, jonne ne laitan valmiiksi paistettuina ja sadan gramman pakkauksina – siksi määrä on ilmoitettu paistettuina sieninä. Määrä ei kuitenkaan ole niin pilkun päälle, pääasia että taikina riittää sitomaan kaikki raaka-aineet yhteen! Juustoksi valitsin ihanan voimakkaan, aromikkaan ja pähkinäisen Västerbottenjuuston, joten lopputulos on ehkä enemmänkin pohjoismais-japanilainen fuusiokotikeittiöviritys kuin perinteinen japanilainen okonomiyaki, mutta herkullista se on joka tapauksessa!

Suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki

4-8 lettua

2½ dl dashia*

200g vehnäjauhoja (n. 2,5 dl)

2 munaa

n. 100g paistettuja suppilovahveroita

300g valkokaalia

100-150g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)

2 kevätsipulia

1 pieni (makea) sipuli

1-1½ dl Västerbottenin juustoa

n. ½ tl suolaa

neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

Okonomiyaki-kastiketta

Kewpie majoneesia

reilusti katsuobushi -lastuja

maun mukaan aonoria

*ohjeen kahdelle erilaiselle dashille löydät täältä, mutta voit myös käyttää jauheesta valmistettua dashilientä.

Valmistelut:

Kuori ja raasta kurpitsa. Viipaloi kaali ensin ohueksi suikaleeksi, sitten vielä toisinpäin silpuksi. Sekoita vehnäjauhot dashiliemeen ja riko mukaan kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja lisää sekaan kaali, kurpitsaraaste, paistetut sienet, ohuelti viipaloitu sipuli, silputtu kevätsipuli sekä juusto. Mausta okonomiyakitaikina ripauksella suolaa ja sekoita tasaiseksi.

Paistaminen:

Kuumenna iso, mielellään valurautainen paistinpannu keskilämmölle ja lorauta sille hieman öljyä. Voit paistaa joko isoja okonomiyaki -lettuja, tai tehdä seoksesta useampia pienempiä pannukakkusia. (Tämä määrä taikinaa riittää neljään isoon lettuun tai kuudesta kahdeksaan pienempään.) Annostele pannulle reilun senttimetrin paksuinen kerros seosta ja peitä paistuva lettu kannella muutaman minuutin ajan. Kun okonomiyakin pinnalle nousee kuplia ja sen pohja on ruskistunut, voit kääntää sen!

Ison letun kääntäminen lastoilla voi olla haastavaa ellei omista superleveää paistinlastaa, joten itse liu’utan suosiolla pannukakun lautaselle ja kippaan sen lautasen avulla takaisin paistinpannulle toisinpäin. Jatka paistamista toiselta puolelta kunnes okonomiyaki on pinnalta ruskistunut ja läpikypsä. Voit hieman painella lettua paistumisen aikana lastalla tiiviimmäksi, ja tarpeen mukaan kääntää sen ympäri useammankin kerran. Lisää hieman öljyä aina tarpeen tullen. Pienten lettujen paistamiseen menee minulla n. 4-5 minuuttia per puoli, isompiin n. 6-7 minuuttia per puoli – eli mitään supernopeaa näiden paistaminen ei varsinkaan isommalle porukalle ole!

Viimeistely:

Sillä välin kun okonomiyaki toisensa jälkeen valmistuu, voi edellisiä pitää edellisiä lämpimänä uunipellillä noin 60-80 asteisessa uunissa. Toki letut voi myös syödä sitä mukaa kun ne valmistuvat! Viimeistele okonomiyaki pursottamalla päälle reilusti kewpie-majoneesia ja okonomiyakikastiketta. Kauniin pinnan saa, kun pursottaa raidat yhteen suuntaan ja sitten vetää raitojen yli hammastikulla poikittain. Kun vuorottelee hammastikun suuntaa eteen-taakse, saa kuviosta kauniin neulemaisen. Lopuksi tosin okonomiyaki kuitenkin vielä viimeistellään kourallisella katsuobushi-lastuja ja ripauksella aonori-levää!

Tarjoile suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki kuumana. Itse nostan pöytään sekä majoneesin, okonomiyakikastikeen, katsuobushilastut että aonorihiutaleet, sillä yleensä jossain vaiheessa tahdon niistä jokaista vielä vähän lisää.

okonomiyaki

Vegaaninen okonomiyaki

Okonomiyakissa on eläinperäisiä tuotteita seuraavissa: kananmuna, katsuobushi, juusto, majoneesi ja okonomiyakikastike. Kananmunan funktio taikinassa on tehdä okonomiyakista helpommin kasassa pysyvä ja kuohkea. Kuohkeutta on hankalampi saavuttaa vegaanisilla kananmunankorvikkeilla, mutta kasassa pysyvyyttä voi edistää samoin kuin muissakin vegaanisissa kananmunankorviketilanteissa: pellavansiemen/chialimalla,

Okonomiyaki ilman eläinperäisiä tuotteita:
  • käytä vain kombulevästä ja/tai kuivatusta shiitakkeesta valmistettua dashia (ohje täällä)
  • korvaa taikinan kananmuna esim. kolmella ruokalusikallisen kikhernejauhoja sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen dashia tai aquafabaa tai noin puolella desillä silken tofua per muna. Ripaus mustaa kala namak -suolaa tuo taikinaan kananmunan makua!
  • jätä katsuobushi päältä pois tai “korvaa” se paahdetuilla rapeilla dulse-hiutaleilla ja/tai vegepekonilla
  • käytä vegaanista juustoraastetta
  • käytä vegaanista majoneesia
  • käytä vegaanista okonomiyakikastiketta. Kastikkeesta on myytävänä vegaaninen versio, mutta en ole ainakaan itse bongannut sitä vielä Suomesta. Kastiketta itse tehdessä voit vain vaihtaa perinteinen Worcestershirekastike vegaaniseen ja käyttää makeutuksena hunajan sijasta esim. agavesiirappia tai sokeria!

kewpie majoneesi

Ps. Okonomiyaki on jo tällaisenaan tosi tuhtia ja täyttävää ruokaa, mutta jos kaipaat siihen vielä pientä makubuustia, voit lisätä lettutaikinaan rapeaksi paistettuja vegemakkaran palasia tai laittaa jokaisen letun alle paistumaan muutaman pekonisiivun.

Pps. Jos olet japanilaisten makujen ystävä, kannattaa Minorin ja hänen puolisonsa Benjaminin Sake Bar & Izakaya laittaa seurantaan! Olen käynyt heidän pop upeissaan syömässä jo kahdesti, ja odotan kieli pitkällä että pariskunta saa jonain päivänä oman ravintolan pystyyn 🙂

123 views

Tillipesto – vastaisku pimeydelle!

by Juulia 0 Comments
Tillipesto – vastaisku pimeydelle!
Tillipesto valmistuu hetkessä tillistä, cashewpähkinöistä ja öljystä sekä muutamasta mausteesta!

tillipestoTillipesto, kylmäsavulohi ja potut = kesä lautasella!

Marraskuu ja mordor

Marraskuu on täällä … ja Mordor. Viimeisetkin syksyn kultaiset lehdet leijailevat parhaillaan puista alas ja varjot valtaavat maan. Tämä hobitti kääritytyy vällyihin sohvalle syksyisen lukutraditioni Taru Sormusten Herrasta äärelle ja siirtyy keväänodotusmoodiin! Sitä vauhdittamaan nostan lautaselle annoksen perunoita, kylmäsavulohta ja pehmeäksi keitettyä kananmunaa, joita hunnuttaa tillipesto. Ja olen muuten melkoisen varma siitä, että tämä annos kelpaisi myös Herra Alismäelle ja hänen nälkäisille matkakumppaneilleen…

tillipesto

En varmasti ole ainoa, jolle pimeä vuodenaika tuntuu vaikealta. Joka. Ikinen. Vuosi. Tässä on nyt meneillään elämäni neljäskymmenes ensimmäinen marraskuu ja luulisi että marraskuu olisi tässä vaiheessa elämää jo lasten leikkiä! Mutta ei. Jotenkin tämä pimeys tuntuu vaan vuosi vuodelta pahemmalta! Ei auta kuin muistella valoisaa aikaa ja kiskoa D-vitamiinia…

Talviruoka / kesäruoka

Vaikka pääasiassa himoitsen pimeänä vuodenaikana lähinnä hiilareita ja rasvaa (perunamuussia, pastaa, leipää ja pizzaa kuluu…), välillä iskee kuitenkin hirmuinen kesäruuan himo! Tiedättehän, sellaisen ruuan, joka on raikasta, täynnä värejä ja tuoreita raaka-aineita… joiden sesonki on kesällä.

Onneksi jotkut kesään yhdistämäni raaka-aineet ovat saatavilla vuoden ympäri, niinkuin vaikka tilli! Tilli jos mikä kuuluu minusta kesään uusien perunoiden ja kalan kaverina. Muissa yhteyksissä en tilliä juuri edes syö! Opin itseasiassa syömään tilliä jonkun muun ohessa vasta viime kesänä. Ostin kerran valtavan nipun tilliä yhtä tiettyä reseptiä ja kuvia varten, ja kun kaikki ei tuohon ruokaan mitenkään uponnut, pyöräytin hetken mielijohteesta lopusta nipusta elämäni ensimmisen tillipeston!

tillipesto

Tillipesto

Ei ehkä kovin yllättävää, että tillipesto on erinomaista kalan ja perunan kera, mutta se toimii loistavasti myös pastakastikkeena. Tillipesto on hyvää myös jugurttiin, kermaviiliin tai creme/kaura fraicheen sekoitettuna falafelin tai jonkun muun palleron kanssa, lusikoituna kasvissosekeiton silmäksi tai sekoitettuna paahdettuihin uunijuureksiin. Ja jos kesä- ja talviruuan himo yllättää yhtä aikaa, voi tillipeston sekoittaa myös perunamuussiin 😀

Sellaisenaan tämä tillipesto on vegaaninen, eli mukana ei ole juustoa klassisen pesto alla genovaisen tavoin. Niinpä siitä saa hyvän lisukkeena myös vegaaniselle aterialle. En ole vielä ehtinyt itse käytännössä testaamaan, mutta tillipesto ja porkkala tai kylmäsavutofu ovat varmasti hyvät kaverit!

Tillipesto:

Vegaaninen

1 dl tilliä (noin 1 ruukku)

½ dl suolattomia raakoja cashewpähkinöitä

½ dl oliiviöljyä

n .¼ tl suolaa (tai maun mukaan)

1 valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

Raasta valkosipulinkynsi ja sekoita se puolen sitruunan mehuun. Lisää sekaan noin neljäsosateelusikallinen suolaa ja sekoita. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet muut raaka-aineet. Hapon ja suolan parissa raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee!

Soseuta ruukku tilliä, puolisen desiä cashewpähkinöitä ja puolisen desiä neitsytoliiviöljyä suht tasaiseksi seokseksi. Jos omistat ison morttelin, voit tehdä peston perinteiseen tapaan siinä, mutta hyvin tämä sujuu sauvasekoittimellakin. Mukaan saa joka tapauksessa jäädä hieman rouheampiakin sattumia. Sekoita lopuksi vielä tilli-öljy-pähkinäseos ja sitruuna-valkosipuliseos keskenään. Tarkista maku ja tarjoile!

tillipesto

tillipestopastaTillipestopasta, pinaatti & chili-katkaravut

tillipesto

129 views