Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

vegaaniset dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit ovat olleet kiinalaisista ruuista lemppareitani siitä asti, kun kävin Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten. Jos olet joskus maistanut näitä jäätävän polttavia ja koukuttavan tulisia nuudeleita, ymmärrät ehkä miksi – dan dan nuudelit ovat ruokalaji, jota todennäköisesti rakastaa, jos on päässyt sichuanpippurin makuun kuten minä. Kaipaan välillä tuota turruttavaa poltetta niin kovasti, että mutustelen niitä sellaisenaan jos en jaksa alkaa kokkaamaan niillä. Jep, halvat on huvit!

Sichuanilaisen katuruoan dan dan mian -nimen dan dan viittaa tankoon, jonka varassa katumyyjä ruokaansa kantaa, kun taas mian tarkoittaa nuudeleita. Tangon toisessa päässä on nuudeliastia, toisessa kastike. Nämä kaksi komponenttia yhdistämällä edessäsi on yhtäkkiä jotain taivaallista! Dan dan nuudelit voidaan tarjoilla “kuivina” tai keittomaisena liemen kera ja molemmat versiot ovat minusta yhtä ihania. Myös japanilainen versio tästä ruuasta eli tantan-men ramenkeitto on herkkua!

dan dan nuudelit

Autenttinen vs. matalan kynnyksen versio

Dan dan nuudelit eivät ole mitenkään erityisen vaikeita valmistaa, mutta jostain syystä en ole kuitenkaan tehnyt tätä herkkua aiemmin kotona. Kipinä operaatioon ryhtymiselle syntyi lopulta tänä kesänä, kun söin Vancouverissa törkeän ihanat kylmät ja vegaaniset dan dan nuudelit … tai itseasiassa spagetin.

Autenttiset dan dan nuudelit eivät tosiaan ole vegaanisia, eivätkä valmistu spagetista. Ne sisältävät possua ja vaativat visiittiä aasialaiseen kauppaan jos toiseenkin, sillä raaka-ainelista sisältää liudan tuotteita joita ihan tuosta lähikaupasta ei löydy. Nuudelitkin pitäisi olla juuri oikeanlaisia, eikä mitä tahansa makarooneja. Autenttiseen makumaailmaan tarvitaan mm. Ya Cai -pikkeliä sekä kiinalaista seesamitahnaa. Kiinalaista mustaa viinietikkaakin olisi hyvä olla… sekä sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä!

Koluttuani useampaan kertaan Kallion aasialaiset marketit olen onnistunut löytämään sen verran aineksia, että autenttisensuuntaisen version naputteleminen tänne blogiin on nyt vain ajan kysymys. Vancouverissa syömäni fuusiotyyppinen variaatio tästä herkusta muistutti kuitenkin siitä, ettei aina tarvitsisi hypätä suoraan syvään päähän näiden ruokahurahdusten kanssa! Voihan sitä aloittaa myös “sinnepäin” versioista ja soveltaa reseptiikkaa tuttujen raaka-aineiden kanssa. Varsinkin kun netti on näitä länsimaalaistettuja variaatioita täynnä! Toki eduksi olisi sovellellessa, että on joskus maistanut sitä autenttista annosta, niin tietää mihin makumaailmaan pyrkiä!

Niinpä aloitinkin dandan-kokkailuni tällä kertaa matalan kynnyksen versiolla. Nämä Vancouverissa syömäni annoksen tapaan vegaaniset dan dan nuudelit syntyvät vähän tutummista lähikaupan raaka-aineista, mutta lopputulos toimii silti sen autenttisen annoksen kaipuuseen!

sichuanpippuri

“Sinnepäin resepti”

Dan dan nuudeleiden makuun pääsee tosiaan siis myös hieman vähemmällä erikoisraaka-aineiden metsästämisellä ja halutessaan myös ilman eläinperäisiä tuotteita. Ruun sielu eli sichuanpippuri on tosin jostain paikallistettava, ilman sitä ei tätä ruokaa yksinkertaisesti voi minusta tehdä. Itselläni onkin kotona sichuanpippuria aina! Kaapistani löytyy niin punaista kuin kukkaisan aromaattista vihreää sichuanpippuria, kokonaista kuin valmiiksi jauhettuakin. Tähän reseptiin suosittelen punaisia sichuanpippureita, mieluiten kokonaisina ja itse juuri ennen käyttöä kevyesti kuivalla pannulla paahdettuina ja murskattuna. Näin saat niistä parhaan hyytävän-polttavan makuelämyksen irti!

Muuten tämän “sinnepäin reseptin” raaka-aineet löytyvätkin visiitillä johonkin vähän paremmin varusteltuun korttelikauppaan: tarvitset soijaa, riisiviinietikkaa, jonkinlaisia nuudeleita (tai spagettia!), chilihiutaleita, makeutusta (itse käytän kokkailussa lähes aina agavesiirappia, mutta sokerikin käy), maapähkinävoita, joitain vihanneksia sekä annoksen pinnalle ripoteltavan proteiinin. Autenttisessa versiossa se tosiaan on jauhelihaa, mutta vegaanisena nuudelit voi toteuttaa esim. jollain kaupan alati laajenevalla murumaisella kasviproteiinivalmisteella tai sienillä, maapähkinöillä, savutofulla… mikä nyt kellekin maistuu.

Itse päädyin käyttämään annoksessa rapeaksi paistettua ja murustettua kotimaista jalotempeä. Murustettuna paistettua tempeä meillä onkin syöty viime talven neronleimauksestani asti jos jonkinlaisten ruokien osana, sillä pidän kovasti tempen kevyesti fermentoidusta mausta ja rakenteesta. Tempeh tuo ruokaan proteiinin lisäksi kivasti myös umamia.

vegaaniset dan dan nuudelit

Kesäkuukausien hellepäivinä söin nämä(kin) nuudelit mieluiten kylminä ja ns. “kuivina”. Tällöin lisään nuudeleihin myös raikkautta ja rousketta kurkulla ja retiiseillä. Talven tullen ennustan halajavani nuudelini tulikuumina ja liemimäisinä!

Vegaaniset dan dan nuudelit

2:lle

n. 225 g kuivia vehnänuudeleita (huom! Tarkista ettet osta vahingossa munanuudeleita)

Kastike:

3 rkl karkeaa maapähkinävoita

1½-2 rkl soijaa

2 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1 rkl riisiviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

muutama tippa (n. ¼ tl) paahdettua seesamiöljyä

puolikas valkosipulin kynsi

noin peukalon pään verran raastettua inkivääriä

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

2-4 tl (sichuanilaista) chiliöljyä*

+ ripaus chilihiutaleita (tulisuudenkaipuun ja käyttämäsi öljyn tulisuuden mukaan)

Lisukkeet:

1-2 kevätsipulin vartta

1 kuorittu avomaankurkku tai 10 cm pätkä kurkkua

6-7 retiisiä

puolisen ruukkua thaibasilikaa / ruukku babypinaattia tai mustakaalia

Muruseos:

125 g tempehiä

1-2 rkl öljyä

1 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1½ valkosipulin kynttä

pieni pala inkivääriä

1 rkl soijaa

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

* Voit käyttää ohjeessa tarvittaessa mitä tahansa kaupan chiliöljyä, mutta mikäli joudut joka tapauksessa piipahtamaan aasialaiseen markettiin sichuanpippurin perässä, kannattaa sieltä etsiä kiinalaista, mieluiten sichuanilaista punaista chiliöljyä. Kotitekoinen sichuanilaisittain maustettu öljy on kuitenkin ehdottomasti paras vaihtoehto ja sitä on suhteellisen helppo tehdä itse. Ja kun sitä kerran tekee, öljyä voi käyttää kaikenlaiseen muuhunkin, se kun säilyy hyvin. Yksinkertainen sichuanilaisen chiliöljyn resepti löytyy esim. täältä. Jos et löydä chiliöljyä ollenkaan, korvaa se reseptissä neutraalin makuisella kasviöljyllä ja lisää ruokaan makusi mukaan tulisuutta kuivatuilla chilihiutaleilla.

Muruseos:

Raasta tempeh tai surauta se silppurilla hienoksi muruksi. Paista tempeh öljyssä paistinpannulla rapeaksi. Tähän menee keskilämmöllä viitisen minuuttia. Murskaa sichuanpippurit mahdollisimman hienoksi jauheeksi ja lisää pannulle. Raasta pannulle vielä puolitoista valkosipulin kynttä ja muutaman sentin mittainen pätkä inkivääriä ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää pannulle sitten lusikallinen soijaa ja agavesiirappia/sokeria ja paista vielä sen aikaa, että seos rapeutuu, saa hyvän värin ja valkosipuli kypsyy. Ota pannu liedeltä ja jätä tempehmuru odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistelua.

Lisukkeet:

Kuutioi kurkku sekä retiisit. Leikkaa kevätsipulista nuupahtaneet osat ja varsien latvat pois ja silppua loput. Riivi thaibasilikan lehdet oksistaan. Pidän thaibasilikan miedon anismaisesta aromista tässä ruuassa, mutta hitusen autenttisempi valinta lähikaupan lehtivihreäksi tähän ruokaan olisi esim. bok choy, ruukkupinaatti tai mustakaali.

Kastike:

Sekoita maapähkinävoi, soija, riisiviinietikka, sichuanpippuri, chilihiutaleet, chiliöljy, seesamiöljy ja agavesiirappi/sokeri. Raasta sekaan hienolla terällä muruseoksen tekemisestä yli jäänyt valkosipulin kynnen puolikas ja inkivääriä. Tarkista maku – seoksen pitäisi olla tulisen polttavaa, hitusen makeaa, suolaista ja etikkaista. Kastike on todella vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla. Jos tulisuus mietityttää, lisää sichuanpippuria, chiliöljyä ja chilihiutaleita ensin ohjetta vähemmän ja nosta määrää sen mukaan mikä itsellesi tuntuu sopivalta.

Annoksen kokoaminen:

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan kypsiksi ja valuta ne. Älä suolaa vettä! Jos käytät ruuassa pinaattia/mustakaalia, laita se siivilän pohjalle niin, että kuumat nuudelit vesineen valuvat kypsyttyään vihannesten päältä – tämä riittää “kypsentämään” nämä lehtivihreät. Halutessasi voit säästää osan nuudeleiden keitinvedestä sekoitettavaksi annokseen (½-1,5 dl per annos), jolloin nuudeleista tulee keittomaisempia.

Mikäli haluat tarjota dan dan nuudelit kylminä, huuhtele keitetyt nuudelit kylmällä vedellä ja valuta huolella. Sekoita nuudeleihin kastike sekä noin puolet kurkusta, retiisistä, thaibasilikasta, kevätsipulista ja tempehmurusta. Annostele näin aikaansaamasi vegaaniset dan dan nuudelit kulhoihin ja ripottele päälle loput lisukkeet. Tarjoile heti!

vegaaniset dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit voi halutessaan tarjoilla myös niin, että nuudelit, kastike ja lisukkeet tarjoillaan omissa kipossaan ja jokainen ruokailija miksaa aineksista itselleen oman seoksen. Perinteinen järjestys on lusikoida kastike kulhon pohjalle ja nostaa nuudelit sen päälle. Nuudeleiden päälle kasataan lisukkeet ja lopuksi kaikki sekoitetaan yhteen.

Sekin mainittakoon, että dan dan nuudelit eivät perinteisesti vissiin ole tarjolla näin isossa annoskoossa. Tässä “sinnepäin” reseptissäni on myös liikaa murua suhteessa nuudeleihin. Autenttisessa versiossa sitä laitetaan nuudeleille vain muutama lusikallinen. Mutta minkäs teet kun kaikki on niin hyvää! Kun palaan asiaan sen autenttisemman version kanssa, pistän itseni paremmin kuriin 😀 (ehkä).

vegaaniset dan dan nuudelit

PS. Vielä yks vinkki kiireisiin päiviin! Yhtenä päivänä tein annokset Dan dan nuudeleita niin, että mittasin kastikkeen raaka-aineet suoraan kulhojen pohjalle. Perään viipaloin raakaa porkkanaa ja leikkasin suoraan tähkästä tuoreita maissinjyviä (kun ne olivat ainoat tuoreet asiat kotona). Paistoin mukaan vielä lämpimästä papusalaatista ylijääneet seitan chorizot ja annostelin kulhoihin sitten nuudelit. Sekoitus, ja ruoka oli siinä! Toisinsanoen, vaikka ohje näyttää pitkältä, se on loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen ja yksinkertaistettavissa vielä lisää 🙂

Pps. Lisää nuudelireseptejä löydät täältä!

583 views

Makumatkalla Amerikassa osa 3: New York ruokavinkit nuudelifaneille + sananen tippaamisesta

Makumatkalla Amerikassa osa 3: New York ruokavinkit nuudelifaneille + sananen tippaamisesta

Xian famous foods

Xi’an Famous Foods: Käsin vedetyt ja revityt nuudelit, tässä kuminalampaan kera

Makumatka Amerikassa

Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa piipahtaen myös Ohioon ja matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan kaksi edeltävää osaa löydät täältä.

Uskokaa tai älkää, tuo viime kesäinen visiittini New Yorkiin oli elämäni ensimmäinen! En ole koskaan ollut niin kiinnostunut tästä kaupungista, että olisin sinne varta vasten lähtenyt varsinkin tietäen mikä hintataso kaupungissa on. Olen lähtenyt mieluummin kaupunkeihin joissa penniä on helppo venyttää ja niinpä esim. Itä-Eurooppa sekä Berliini ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, New York ei. Kun mitään super positiivista ei odota, kaikella todennäköisyydellä yllättyy iloisesti ja niinpä ymmärrän nyt varsin hyvin miksi niin monet hurahtavat New Yorkiin 🙂 Onhan se, aikamoinen!

New York ruokavinkit!

Omat parhaat kokemukseni tulevat – kuten niin usein matkoilla – ruuasta. Olin etukäteen valinnut New Yorkista muutaman tärpin jossa halusin ehdottomasti käydä, ja jostain syystä jokainen näistä tärpeistä liittyi nuudeleihin ja ruokaohjelmiin. Käydäänpä siis suoraan asiaan: New York ruokavinkit nuudelifaneille!

1. Xi’an Famous Foods

Xi’an Famous Foods on perheomisteinen nuudeliketju, joka on tullut suurimmalle osalle ruokaintoilijoita tutuksi todennäköisesti edesmenneen Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelmasta. Bourdainin kuoltua yritys lupasi lahjoittaa 100% yhden päivän tuotoistaan itsemurhia ehkäisevälle auttavalle puhelinlinjalle.

Erityisesti ketjun käsin vedetyt ja revityt nuudelit, jotka tehdään aina tilauksesta, kiinnostivat ja niilläpä aloitimmekin viisi päiväämme New Yorkissa. Jos olet utelias näkemään miten nämä nuudelit tehdään, kurkkaa tämä Munchies -kanavan video! (Myönnän kokeilleeni videon inspiroimana nuudelihommia itsekin, mutta eipä siitä yrityksestä enempää just nyt, hehe… ehdottomasti ovat parempia heidän tekeminään.) Xi’an Famous Foods -pikaruokaravintoloita löytyy ympäri kaupunkia, me söimme Brooklynin pisteessä.

Xi’an Famous Foods: Spicy Cumin Lamb Hand-Ripped noodles maistuis varmaan sullekin

new york ruokavinkit

Momofuku Noodle Bar: Chilled spicy noodles…

new york ruokavinkit

…sichuanilaista tulista makkaraa, cashewpähkinöitä, thaibasilikaa. Kiitos Momofuku Noodle Bar.

2. Momofuku Noodle Bar

Momofuku Noodle Bar löytyy sekä East Villagesta (jossa me kävimme) että Columbus Circleltä. Tämäkin ravintola on minulle ns. teeveestä tuttu: Momofuku -ravintoloiden perustaja on David Chang, jonka tähdittämää Mind of a Chef -sarjaa olen tuijotellut kuola valuen moneen otteeseen, kuten myös samaisen herran luotsaamaa Ugly Delicious -sarjaa. Täällä oli siis tietysti käytävä.

East Villagen ravintola on rento ja vaalealla puulla sisustettu, osuimme paikalle tyhjällä hetkellä ja saimme nautiskella ihanan vihreät thaibasilikalla, sichuanilaisella makkaralla ja cashewpähkinöillä ryyditetyt nuudelimme aivan rauhassa.

Makeanystävät hoi: New York ruokavinkit jäisivät vajaaksi ellen tässä kohtaa suosittelisi käymään myös Momofuku Milk Barissa jälkkärillä, vaikkei nuudeleista kyse nyt olekaan.

Ps. Hieman nämä vihreät nuudelit mielessäni väänsin talvella vihreitä edamamenuudeleita, niiden resepti löytyy täältä!

3. Ivan Ramen

Ivan Ramen on Chef Ivan Orkinin luomus. Tämäkin omistaja on teeveestä tuttu: sekä The Mind of a Chef -ohjelmasta, että Chef’s Table -sarjan kolmoskaudelta. Ivan Orkin aloitti ramen-uransa menestyksekkäästi Japanista – temppu, jota ei ihan niin vaan länsimaisena ramenin kotimaassa tehdäkään. Ehkäpä ei siis niin yllättävää, että täällä nauttimani kylmät nuudelit yuzuliemessä olivat ehdottomasti reissun parhaat!

Voi tosin olla että tykkäsin myös siksi, että samantapaisia nuudeleita olen tehnyt itsekin ja vieläpä ennen tätä reissua: minun kylmät nuudelit yuzuliemessä löytyvät täältä! Tätä kylmää ja virkistävää keittoa meillä syötiin koko viime kesä, ihan parasta. Me söimme muuten nuudelimme Ivan Ramenin Clinton Streetin pisteessä, Slurp Shop löytyy taasen Hell’s Kitchenistä.

Ivan Ramen: kylmä yuzuliemi, tuore maissi, ihanan maukkaat paahdetut tomaatit ja mehevät katkaravut… jep, matkan parhaat nuudelit ovat tässä.

4. Nakamura NYC

New York ruokavinkit päättyvät viimeiseen iltaamme, jolloin oli aivan pakko päästä vielä viimeisille nuudeleille. Nakamura NYC oli tärppilistallani ykkösenä mutta jäi siitä huolimatta viimeiseen iltaan, mutta onneksi käytiin! Nakamura oli paikoista ainoa, jonne jouduimme vähän jonottamaan.

Muista vinkeistäni poiketen tämä ramenravintola ei ole minulle ruokaohjelmista tuttu, vaan YouTubesta. Seuraan siellä aktiivisesti Bon Appetit -kanavaa josta bongasin viime keväänä Nakamuran älyttömän ihanan kylmän ramenin reseptin. Innostuin siitä niin, että yritin jotain samantapaista itsekin (versioimani kylmä ramen soijamaidolla löytyy täältä).

Vaikka Ivan Ramenin nuudelit olivat niin kovasti mieleeni, kaikista näistä listaamistani paikoista suosittelisin eniten Nakamuraa. Pienen ravintolan miljöö on autenttisen japanilainen ja lista täynnä toinen toistaan houkuttelevampia pikku annoksia. Sekin kertoo paljon, että ramen superstar Chef Shigetoshi Nagamura aloitti uransa jo 22-vuotiaana Japanissa ja että häntä nimitetään yhdeksi maailman “ramen jumaloista”. Miten hänen ravintolaansa ei voisi olla suosittelematta? 😀

Söimme alkuun shisolla maustetut tryffeliranskalaiset, nam. Oma annokseni oli kesän spesiaali, vegaaninen Summer Chilled XO Mazemen, Juusolla samaten kesälistalta bongattu spicy tan tan men.

nakamura nyc

Nakamura NYC: Summer Chilled XO Mazemen – XO grains, yuzu salt sauce, roasted scallion oil, pickled vegetables.

new york ruokavinkit

Spicy Tan Tan Men

new york ruokavinkit

Hassua kyllä, jokainen näistä rennoista ja kohtuuhintaisista paikoista löytyy kävelymatkan päässä toisistaan East Villagessa. Halutessaan sitä voi siis kävellä nuudeliravintolasta toiseen vaikka ihan vain yhden päivän aikana, pysähdellen välissä ottamaan ruokalepoa puistonpenkillä. Jos annoksen jakaa kaverin kanssa niin ei tarvitse edes olla mikään suursyömäri maistaakseen jotain jokaisessa näistä ihanista paikoista. Siinähän se päivä kuluisi mukavasti!

New York ruokavinkit: bonuskierros

Vähän hienommasta ja reilusti tyyriimmästä paikasta suosittelen tähän loppuun vielä Danny Bowenin Mission Chinese -ravintolaa. Tämä oli matkamme ainoa ravintola, jonne olimme tehneet varauksen kuukausia aikaisemmin ja niin se kannattaakin tehdä, mikäli tänne syömään mielii.

Illallisemme oli monella tapaa ikimuistoinen – äärimmäisen herkullinen, monin tavoin överi ja upea. Makukirjon ja hinnan lisäksi illallinen oli överi sillä tasolla ettemme mitenkään jaksaneet syödä kaikkea tilaamamme. En tiedä miten onnistuimme siinä, mutta jotenkin päädyimme tilaamaan niin paljon ruokaa ettei se kirjaimellisesti meinannut mahtua pöydälle saatikka mahoihimme. Annokset olivat suurempia kuin kuvittelimme ja niin herkullista kuin kaikki olikin, sitä ei mitenkään pystynyt kaksi ihmistä upottamaan. Se ruuan määrä mikä päätyi doggy bagiin oli hävettävä vaikka söin niin paljon, että olo oli vielä vuorokaudenkin kuluttua niin tukala että jouduin ottamaan lähikontaktia tuotteeseen nimeltä Pepto-bismol 😀 Sellainen se on se ahneen loppu…

Mutta otettiin taatusti opiksemme: tilaa vain se minkä taatusti jaksat syödä sillä aina voi tilata lisää jos on vielä nälkä.

mission chinese

Lopuksi vielä muutama sana tippaamisesta:

Matkoilla tippaaminen aiheuttaa helposti harmaita hiuksia, ainakin minulle. Kuuluuko tippi asiaan, paljonko sitä pitää jättää, miten se annetaan… aihe on vaikea, mutta tärkeä. Erityisesti maassa kuten Amerikassa, jossa palvelumaksu eli tippi on merkittävä osa palvelualan ihmisten elantoa, sitä EI sovi jättää väliin, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi!

Tippaamisen yhteydessä on hyvä tiedostaa muutama seikka. Kyllä, se voi tuntua hankalalta, eikä meillä Suomessa olla siihen totuttu. Se voi olla myös vaivaannuttavaa ja vaatii monesti laskupäätä tai laskinta. Mutta! Jos pitää mielessä, että Amerikassa ravintola-alalla aivan normaali peruspalkka on muutama dollari tunnilta, tipin jättäminen on ehdoton teko, oli palvelun laatu tai kokemuksesi mitä vaan. Tippi on työntekijän palkkaa ja hänen elantonsa riippuu siitä.

Jos mielesi tekee jättää huono tippi, mieti huolella, kuuluuko negatiivisesta kokemuksestasi rankaista palveluhenkilöä ja hänen palkkaansa – vai olisiko parempi vain antaa palautetta asiasta, ilman että työntekijän palkka vaarantuu.

Tippauskulttuuri

Tippaamiseen perustuva palkka on minusta todella karmaiseva asia, jos sitä rupeaa tosissaan miettimään. Jo pohjapalkan alhaisuus hirvittää, mutta että loppu ansio on niin suoraan asiakkaan mielivaltaisesti päättämän prosentin käsissä? Aika hurjaa.

Minkähänlaista huonoa käytöstä, seksismiä, rasismia tai ahdistelua palvelualalla työskentelevät joutuvat nielemään tipin eli elantonsa menettämisen pelossa?

Tulojen ennustettavuus on myös palveluammateissa vaikeaa: jos työskentelee hyvin menestyvässä ja asiakaskunnaltaan avokätisessä ravintolassa, tulot voi jotenkuten ennustaa ja ne voivat olla hyvätkin. Asiakasmäärältään vaihtelevammassa paikassa ja köyhemmällä alueella taas tipeistä muodostuvat kuukausittaiset tulot voivat olla mahdottomia ennustaa.

Tippauskulttuuri alistaa palvelualan ihmisten tienistit asiakkaan mahdollisten ennakkoluulojen, asenteiden, syrjinnän, mielentilan ja oikkujen varaan. Siksipä onkin ollut ilo nähdä tälläkin reissulla toistuvasti myös paikkoja, joissa palvelumaksu on laskettu valmiiksi sisään hinnastoon ja joissa kerrotaan, miten ja mihin tuo summa käytetään: työntekijöiden tuntipalkan pitämiseen inhimillisellä tasolla, työntekijöiden etuihin kuten vakuutuksiin, terveydenhoitoon jne.

Paikoissa joissa on edelleen itse lisättävä laskuun palvelumaksu, sopiva tippi on 15-25 % palvelun hinnasta. Itse jätän aina vähintään 20%. Tipin voi yleensä maksaa laskun maksun yhteydessä, joko lisäämällä käsin itse kuittiin tippisumman ja loppulaskun yhteissumman (jotka pitää usein laskea itse) tai maksupäätteltä sopivan prosentin valiten. Joissain tapauksissa tipin voi jättää toki myös käteisen muodossa. Oli miten oli, tippi on jätettävä!

143 views

Makumatkalla Amerikassa osa 2: Columbus Ohio

Makumatkalla Amerikassa osa 2: Columbus Ohio
North Market

north market

Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Tämä on sarjan toinen postaus. Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa reittinämme Boston – Portland Maine – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore. Matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan edellisen, Portland Mainesta kertovan jutun löydät täältä.

Columbus Ohio

“A terrible place to visit but a great place to live” sanoi puolisoni Juuso, kun pyysin häntä kuvailemaan Columbusta kaupunkina. Juuso asui Columbuksessa kolme vuotta tehdessään paikallisessa yliopistossa väitöskirjaansa. Niinpä Columbus Ohio oli ehdottomasti viimekesäisen Amerikanmatkamme tärkein etappi – täytyyhän minunkin nähdä, miltä mieheni toinen kotikaupunki näyttää ja tavata hänen valtamerentakaiset ystävänsä.

Hupaisaa kyllä, olin itse Columbukselle hetkessä täysin myyty. “A terrible place to visit” ei voisi olla kauempana kokemuksestani! Kyseessä on kaupunki, jonne en varmasti olisi koskaan etsiytynyt ilman Juusoa mutta nyt se on kaupunki, jonne odotan pääseväni takaisin. Minulla on kaupungille lempinimikin: Cool-umbus. Ihana Columbus Ohio!

(Jos muuten ihmettelet, miksi alleviivaan että kyseessä on juuri Columbus Ohio, tiedoksi että Amerikassa on parisenkymmentä Columbus -nimistä kaupunkia … mutta vain yksi Cool-umbus.)

Ruokaihmisiä kun olen, aloitetaanpa kertomus kaupungin kulinaristisesta sydämestä eli North Market -kauppahallista.

North Market

Short North alueella sijaitseva North Market on todellakin Columbuksen ruokaskenen ydin. Mitä et täältä löydä, et todennäköisesti tarvitse – North Market on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia tiskejä, putiikkeja ja ravintoloita. Me kiertelimme täällä hartaudella ja mieleeni jäi erityisesti ihanat leipomot, juustotiskit sekä erilaisia maustettuja etikoita myyvä tiski.

north market

columbus ohio

The Barrell and Bottle -olutkaupassa olisin helposti viettänyt useita tunteja.

north market

columbus ohio

Jeni’s Splendid Ice Creams

North Marketin jäätelötiskillä vasta vierähtikin tovi jos toinenkin! Jeni’s Splendid Ice Creams on Columbuksen kansallinen ylpeys, eikä ihme. Näin ihania jäätelömakuja en ole koskaan päässyt maistamaan. En ole makean ystävä, enkä himoitse jäätelöä noin niinkuin yleisellä tasolla … mutta jos makuna on pikkelöity mango, vuohenjuusto-kirsikka tai ruskistettu voi, olen myyty.

jeni's splendid ice creams

Downtown

Keskusta on muuten Columbuksessa aika tylsää aluetta. Toimistorakennuksia, hotelleja, ketjukahviloita… Kävelimme toki downtownin läpi, mutta suurin osa kaikesta kiinnostavasta löytyy kauempaa keskustasta. Kun Juuso asui kaupungissa, hänen suosimiaan alueita olivat mm. Short North, Olde Towne East ja German Village.

Columbus käy kuitenkin läpi huimaa muutoskautta, minkä näki kaupunkia täplittävistä rakennustyömaista. Moni ennen tuttu alue oli ehtinyt muutamassa vuodessa käymään läpi jo aikamoisen muodonmuutoksen ja gentrifikaation. Juuson vanhat kotikulmat Clintonvillessä olivat vielä kutakuinkin entisellään, tosin nouseva hintataso on silläkin alueella ajanut monet jo muualle.

columbus ohio

Dirty frank's

Dirty Frank’s

Jos joskus löydät itsesi Columbuksesta ja pyörit kuitenkin juuri downtownissa, ota suunnaksi Dirty Frank’s Hot Dog Palace. Voi hyvinkin olla, että ristin Columbuksen Cool-umbukseksi juurikin täällä – siistimpää hodariravintolaa kun saa ainakin minusta etsiä. Estetiikka sikseen, myös hodarit olivat Dirty Frank’sissa oivalliset! Kaiken saa halutessaan myös vege- tai vegaanisella nakilla.

Paikan ainoa negatiivinen puoli oli oikeastaan sen mittava lista. Miten voi ihminen ikinä päättää mitä täällä söisi tietäen, ettei voi käydä täällä päivittäin kunnes kaikki listalta on testattu? Kauheat paineet valita oikein 😀 Mutta otit mitä otit, älä jätä iki-ihania deluxe tater totseja tilaamatta!

dirty frank's

columbus ohio

Deluxe Tot-chos & hodari, joka saattoi olla Pittsburg Princess tai sitten ei. Valitseminen oli niin vaikeaa että en enää edes ole varma mitä valitsin!

columbus ohio

The Bottle Shop

columbus ohio

Seuraavaksi matkamme vei Victorian Village -alueella sijaitsevaan The Bottle Shop -olutkauppaan/cocktailbaariin. Estetiikka taas sikseen (IHANA sisustus!), tässä paikassa oli älyttömän hyvä olutlista. Putiikin puolellakin vierähti taas tovi. Maistelimme paikallisia oluita setin ja kun silmiini osui Dill Pickle Gose niin olihan sekin maistettava. Suolakurkkuolut oli niin hyvää että ostin sitä lopulta myös kotiinvietäväksi!

the bottle shop columbus

pickle gose

Lähiöelämää

The Bottle Shopin kaltaisia omaperäisiä ja hurmaavia baareja oli tosiaan tämä kaupunki täynnä. Vastapainoksi vierailimme toki myös muutamassa perinteikkäämmässä lähiöpubissa, joissa Juusokin aikoinaan istui. Clintonvillessä sijaitseva Bob’s Bar tituleera olevansa “The Cultural Hub Of The Midwest!” ja mikäs minä olen siihen vastaväittämään. Bob’s Bar erikoistuu oluisiin ympäri maailman ja mikäli mieleesi on ns. olutmaailmanmatkailu, saat baarista oman passin johon voit merkitä kaikki maat joissa olet “vieraillut”.

Toinen Clintonvillen helmi on O’Reilleys Pub. O’Reilleys on Juuson mukaan “oikea korttelipubi” – hyvässä ja pahassa. Paikka, joka on ollut sijoillaan ikuisuuden ja jossa käy asiakaskuntaa laidasta laitaan. Olin kuullut tästä baarista pitkät tarinat jo etukäteen ja erityisesti näissä jutuissa kiehtoi baarin listalta löytyvä legendaarinen pepper burger. Sen kuulemma tietää vielä seuraavanakin päivänä syöneensä, hehheh… Pakkohan se oli siis varoituksista huolimatta maistaa. Pepper burger on nimensä mukaisesti pippurinen, sillä pihvi on kauttaaltaan kuorrutettu pippurirouheella. Hyvää! Kuvat jäivät tästä episodista kuitenkin ottamatta. Alla siis tunnelmia vain Bob’s Barista.

Bob’s Bar

columbus ohio

White Castle

Sen verran huonoa on muuten niin kivasta kaupungista sanottava, että jalankulkijan kaupunki Columbus Ohio ei ole. Majoittajamme ajeluttivat meitä joka päivä ympäri kaupunkia ja oma roolini oli lähinnä istua takapenkillä ihmettelemässä mihin milloinkin olimme oikein menossa. Sen kerran kun jalkauduimme Juuson kanssa kampuksen alueelle, kaupungin julkisen liikenteen tila kävi nopeasti selväksi: bussiliikennettä toki on mutta sen verkosto on harva, vuoroväli pitkähkö ja pahimmassa tapauksessa bussi ei edes pysädy pysäkille (tai ehkä kyse oli vain siitä että juuri meitä ei haluttu kyytiin?).

Niinpä olen todella kiitollinen Juuson läheisille, jotka meitä kierrättivät autollaan kaikkialle. Lisäbonus autossa istuskeluun on nimittäin tietysti Drive-In visiitit! Moni tietääkin, että Columbus on olutkaupunki: Budweiser-oluen synnyinkoti. Täällä on kuitenkin ollut jo yli puoli vuosisataa myös Amerikan ensimmäisen hampurilaisketjun, vuonna 1921 perustetun White Castlen pääkonttori.

columbus ohio

white castle impossible slider

Impossible Slider

Ensikosketukseni tähän purilaisketjuun tapahtuikin juuri autokaistalla. White Castlen erikoisuus on sliderit, pikkuiset minikokoiset burgerit jotka litistetään lastalla paistaessa ja tarjotaan neliskulmikkaasta sämpylästä. Näitä pikkuisia burgereita myytiin aikoinaan viidellä sentillä 1940-luvulle asti ja hinta pysyi kymmenessä sentissä vielä vuosia sen jälkeen. Eivätpä ne paljoa maksaneet vieläkään…

White Castle on myös ensimmäinen paikka, jossa maistoin Suomen tänä vuonna vallannutta vegaanista feikkilihaa. Nämä erilaiset lihaa hyvin aidosti imitoivat kasviproteiinipihvit, kuten Beyond Meat, Incredible Burger ja Moving Mountains, eivät ehkä sovi parhaiten tällaiseen litistettävään smashburgeriin. Jos koko ihmeellisyyden juju on maun ohella pihvin mehukas ja punertava sisus, tuote on ehkä parempi litistelemättä? Eipä sillä, hyvin meille upposi se Impossible sliderkin.

columbus ohio

white castle

Pikavisiitti 50-luvulle…

Muinaisista hampurilaishalpuuksista todistaa Ohio History Center -museon sisältä löytyvä White Castle -seinä. Samaisessa museossa pääsee muuten myös aikahyppäämään 1950-luvulle astumalla sisään täysin sisustettuun 50-luvun asuntoon. Itseäni kiinnosti erityisesti keittiöstä löytyvä reseptikirja, josta kuvasin talteen useammankin sivun vastaisuuden varalle 😉 Museo oli kaikin puolin kiinnostava, suosittelen lämpimästi! Mikäli museot ovat muutenkin juttusi, käy ihmeessä myös kampukselta löytyvässä Wexner Center for the Artsissa.

…ja Etiopiaan.

Autoilevalle matkalaiselle suosittelen vielä visiittiä kauempaa lähiöistä löytyvään etiopialaiseen Addis ravintolaan. Cleveland Avenuelta Westbrookista löytyvä pikku ravintola oli yksi parhaista makuelämyksistäni Columbuksessa. Ruoka oli suorastaan niin hyvää, että rikon omaa kirjoittamatonta sääntöäni olla julkaisematta blogissani kuvia joita ei ole huolellisesti editoitu. Alla todellinen kännykkäräpsy, mutta muita kuvatodisteita ei valitettavasti ole.

Lähiöissä ympäriinsä ajalemisessa on puolensa – Addis niistä yksi, alapuolinen näky toinen. Täällä näkyy elämä.

columbus ohio

Seventh Son

Kuten jo aiemmin mainitsin, Columbus on olutkaupunki. Ei vain sen Budweiserin takia, vaan lukuisten kiinnostavien ja kokeellisten pienpanimoiden! Ykkösenä näistä Juuson entinen vakiopaikka Seventh Son Brewing jossa hän usein myös toimi DJ:nä. Juuson Suomeen muuttaessa tämä Italian Villagessa sijaitseva panimo oli vielä pieni ja yksikerroksinen. Nyt paikka on valtava ja levittyy kahteen kerrokseen. Panimolla menee selvästi siis hyvin eikä ihme, kaikki maistamani oli erinomaista ja tila upea.

Columbus ohio

seventh son

Lisää olutta!

Muitakin maltaan ja humalan lahjoja maailmalle Columbuksesta löytyy: Vitsikkäästi nimetty Hoof Hearted, The Land-Grant, The Wolf’s Ridge ja hapanoluisiin erikoistunut Pretentious Barrel House nimetäkseni muutaman. Siman ystävien kannattaa ehdottomasti suunnata Brother’s Drake meaderyyn. Ostimme sieltä mukaan kotiin älyttömän ihanan PB&J -siman (peanutbutter and jelly!).

Naapurikaupunki Athensin panimoita olen bongannut täältä koti-Suomestakin: Jackie O’s panimon tuotteita löytyy nimittäin Pien Bottle Shopista! Niin… ja löytyyhän Columbuksesta myös maailman ensimminen craft beer hotelli! Brewdogin The Doghouse ei valitettavasti ollut visiittimme aikana vielä avautunut, muuten olisin varmasti vaatinut yhtä yötä hotellissa vaikka kotimajoituksemme täydellinen olikin.

hoof hearted

columbus ohio

Hoof Hearted: tyylikäs meininki!

Hoof Hearted vet piste kotiin viimeistään tässä vaiheessa: televisiossa pyöri Hot Tub Time Machine.

The Table

Viimeisenä iltanamme istuimme vähän fiinimpään pöytään. Short North alueelta löytyvä The Table on sisustettu nimensämukaisesti uniikeilla pöydillä. Ruokalistalta löytyy lähiruokaa ja farm to table -ideologiaan perustuvia jaettavia annoksia. Täällä syömäni bruschetat, täydellisesti paistetut kampasimpukat ja katkaravut olivat erinomaisia, mutta erityisesti mieleeni jäi paikan dirty martini. Kun sanoin pitäväni martinistani erityisen likaisena, sain todellakin sitä mitä tilasin. Kun baarimestari katsoi juoman olevan tarpeeksi likainen, hän laittoi sekaan vielä kerran kiellon päälle oliivilientä. Ah, parasta ikinä!

Siinä se ilta sitten kuluikin: Juuso soitteli levyjä ja minä istuin baaritiskillä. Ei hullumpi tapa viettää viimeistä iltaa Cool-umbuksessa!

the table columbus

columbus ohio

the table columbus ohio

The Table

UKKELI maailmalla

Very dirty martini

Viimeinen vinkki!

Mikäli olet Juuson kaltainen levyjen keräilijä, vinkataanpa vielä Juuson rakkain levykauppa maailmassa: Used Kids Records. Veikkaisin että kaikista vierailemistamme paikoista tämä on se Juusolle tärkein, joten on vain oikein mainita se tässä jutussa vaikka ruokablogia kirjoitankin.

used kids records

Hei hei Columbus Ohio.

Ikävä jäi! Alapuoliset kuvat otti Juuson sydänystävä ja toinen majoittajistamme Ryan. Mikäli jäit vielä epäilemään Columbuksen cooliutta, suosittelen kurkistamaan Ryanin Instagramiin – Ryan dokumentoi lukuisilla kameroillaan paikallista elämää taltioiden tilanteita, ihmisiä ja paikkoja erehtymättömällä tyylillä. Ikävä jäi häntä ja kaikkia muita Juuson rakkaita kohtaan, joita vierailullamme tapasin. Mitäpä on cooleinkaan kaupunki ilman ihmisiä?

98 views

Makumatkalla Amerikassa osa 1: Portland Maine

Makumatkalla Amerikassa osa 1: Portland Maine

eventidy oyster co

Portland Maine, merenherkkutaivas! Ps. Kuvan dirty martini sisältää mm. osterilientä. Jep, likainen on!

Vietimme viime kesänä kolme viikkoa Amerikan Itäpuolella pysäkkeinämme Boston, Portland Maine, Columbus Ohio, Washington D.C., Baltimore ja New York. Reissu oli ikimuistoinen ja olen odotellut tilaisuutta näpytellä kaiken kokemani jaettavaksi teillekin. Nyt tämän matkaraportin aika on vihdoin koittanut! Tämän jutun lisäksi kerron teille Columbuksesta ja New Yorkista. Aloitetaan kuitenkin kaupungista, joka vei sydämeni ♥ Portland Maine, palaan vielä luoksesi!

Portland, Maine – ruokahullun paratiisi

Harva kaupunki on tehnyt minuun yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin Portland Maine. Ruokahullulle tämä kaupunki on todellinen paratiisi: ottaen huomioon että kaupungin asukasluku on n. 70 000, täällä on älytön määrä ravintoloita, pienpanimoita, tislaamoja, kahvipaahtimoita, cocktailbaareja, osteribaareja, hummeriravintoloita… ja kaikki sympaattisessa käveltävän kokoisessa paketissa jota ympäröi häkellyttävän kaunis saaristomaisema majakoineen. En lainkaan ihmettele, miksi arvostamani Bon Appetit -lehti valitsi Portlandin vuoden 2018 ravintolakaupungiksi!

Vietimme Portlandissa viime kesänä neljä vuorokautta ja kun viimeinen ilta koitti, myönnän tirauttaneeni muutaman katkeran kyyneleen ettemme olleet varanneet tälle etapille enempää aikaa. Jep, olen se tyyppi jolle matkustelu on ensisijaisesti makumatkailua ja kun tajuaa kuinka paljon potentiaalisesti tajunnanräjäyttävää jäi tästä kaupungista kokematta, se todellakin herkisti. Portland vaatisi todennäköisesti useamman kuukauden ahkeran herkutteluloman ja siitä huolimatta jotain ihanaa jäisi maistamatta.

Portland Maine

Duckfat Friteshack tarjoaa älyttömän ihania ankanrasvassa paistettuja ranskalaisia sekä kaikenlaista muuta ihanaa, kuten kuvan kirsikoilla ryyditetty ankkasalaatti.

Portland Maine

Washington Avenue

Kaupungin ehdottomasti kivointa aluetta oli rauhallinen Washington Avenuen ympäristö jonne majoituimme matkan ajaksi – tältä kadunpätkältä ja sen lähiympäristöstä löytyi yksi kaupungin kivoimmista osteribaareista, tislaamo, meadery, useampi pienpanimo, ihana ravintola ja kahvipaahtimo, sekä yksi tajunnanräjäyttävä ankanrasva-ranskanperunakoju ja kaikkea hedonismia tasapainottava raakamehubaarikin. Washington Aveunuen pohjoispuolelta löytyy viihtyisä Munjoy Hill –kukkula ihanine taloineen, ja vanhaan satamaan käveli alueelta kymmenessä minuutissa.

Onneksi olin valmistautunut tälle matkan osalle huolellisesti etukäteen, joten kyynelistä huolimatta ehdimme toki paikallaoloaikanamme syödä ja juoda vaikka mitä. Tähän juttuun on listattuna itse testaamani tärpit Portlandista, mutta lisään sekaan myös muutamat houkuttelevan oloiset paikat jonne emme ehtineet.

Portland Maine

Oxbow Blending and Bottling

Portland Maine

The Shop – Island Creek Oysters erikoistuu ostereiden ja muiden merenherkkujen lisäksi kalaisiin säilykkeisiin.

Portland Maine

Portland Maine

island creek

Washington Avenue -tärpit:

“The Shop” – Island Creek Oysters

  • Jos voisin suositella vain yhtä paikkaa Portlandista, The Shop olisi se. Asuimme aivan tämän osteritaivaan vieressä ja kävimme paikalla neljä-viisi kertaa 😀 Menu on lyhyt mutta täynnä asiaa: erilaisia ostereita, simpukoita, rapua sekä hillitty mutta harkittu juomalista.

Maine Craft Distilling Co.

  • Maine Craft Distilling Co. löytyy The Shopin kanssa samasta rakennuksesta. Tarjolla mm. talon omiin tuotteisiin tehtyjä cocktaileja.

Maine Mead Works

  • Maine Mead Works löytyy edeltävien melkein viereisestä rakennuksesta. Maistelimme neljä erilaista talon simaa, joista osa oli makuuni todella makeaa, mutta pienissä määrin oikein miellyttävää.

Duckfat Friteshack

  • Duckfat on ankanrasvassa paistettuihin perunoihin erikoistuva ravintola hieman lähempänä keskustaa. Emme ehtineet itse ravintolaan, mutta testattua tuli ravintolan Friteshack, joka löytyy Washington Avenuelta, Oxbow Blending and Bottling -olutvaraston nurkalta. Sanotaanko näin, että parempia ranskalaisia en ole tainnut eläissäni syödä!

Tandem Coffee Roasters

  • Tandem Coffeesta haimme päivittäin aamukahvimme – paahtimo sijaitsee korttelin päässä Washington Avenuelta pienen teollisuusalueen reunalta. Tandemilta löytyy myös kahvila Downtownissa.

Flying Fox Juice Bar

  • Flying Fox mehu ole myös joka-aamuinen rutiinimme. Pieni ja sympaattinen mehubaari tarjoili myös monenlaista terveysshottia, joista joinain aamuina tuntui ihan olevan hyötyäkin 😉

Izakaya Minato

  • Izakaya Minato löytyy Washington Avenuelta. Piipahdimme täällä yöpalalla viimeisenä iltanamme ja kaikki syömämme oli ainakin siinä olotilassa taivaallista. Erityisesti mieleen jäi valkosipulinvarsitempura ♥ Paikan baarimikko oli muuten sen verran mukava, että vaihdoimme kaikki keskenämme Instagram-tietoja. Miestä siitä asti seuranneena on tässä kohtaa mainittava, että hän avaa syksyllä ikioman cocktailbaarinsa nimeltä Cocktail Mary. Jos Portlandiin vielä pääsen, tämä baari on ykkösenä visiittilistallani!

Tandem Coffeesta haimme joka-aamuisen kahvimme. Paahtimo oli korttelin päässä majapaikastamme!

flying fox juice

Panimoita:

Panimoita Portlandissa on valtavasti, emmekä luonnollisesti ehtineet käymään jokaisessa. Alla otanta oluista joita eniten maistelimme ja paikoista joissa kävimme (tai joissa kävisin seuraavalla käyntikerralla).

Lone Pine Brewing Company

  • Lone Pine Brewing sijaitsee kadunpätkältä, josta löytyy usampi muukin panimo sekä mm. Tandem Coffee -paahtimo. Nurkan takana on Washington Avenue, joten jos pyörit sielläpäin kannattaa piipahtaa myös tällä viereisellä teollisuusalueella.

Rising Tide Brewing

  • Rising Tide löytyy Lone Pinen tavoin teollisuusalueelta kivenheiton päästä Washington Avenueta. Panimolla on iso terassipiha josta löytyy harva se päivä erilaisia ruokakojuja.

Bissell Brothers

  • Bissell Brothersilla piipahdimme poislähtiessämme – kuljimme junalla Bostoniin ja tämä panimo sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Sisään emme päässeet, sillä ovelle oli semmoinen viidenkymmenen metrin jono. Tämän perusteella oletamme että panimo voisi olla ihan visiitin väärti – ensi kerralla sitten!

Allagash Brewing Company

  • Allagash erikoistuu villeihin, happamiin, spontaanikäyneisiin ja tynnyrikypsytettyihin belgityylisiin oluihin. Panimolla on oma koelship. Panimo on reilusti kaupungin ulkopuolella, joten emme ehtineet paikan päälle näitä ihanuuksia ihmettelemään. Ensi kerralla en tätä jättäisi enää väliin!

Oxbow Blending & Bottling

  • Washington Avenuella sijaitseva Oxbow Blending & Bottling kätkee sisäänsä yli 200 tammitynnyriä, joissa kypsyy tämän mm. tynnyrikypsytettyihin erilaisiin hapanoluisiin erikoistuneen panimon eri ihanuuksia. Me nappasimme Oxbow’lta kotiinvietäväksi Saison dell’Argostan – Birrificio Del Ducaton kanssa yhteistyössä tehdyn, suolalla ja hummerilla maustetun saisonin.

Portland Maine

Eventide Oyster

Allagash Curieux + okonomiyaki-tyylinen vohveli Eventide Oyster Co:ssa = uuh to the lääh

Mr. Tuna Maine

Mr. Tuna Maine – alapuolisen kuvan ilme kertoo kaiken!

Portland Maine

Downtown & Old Port + muualla:

Eventide Oyster Co.

  • Eventide Oyster Co. oli niin ihana, että kävimme siellä lyhyellä visiitillämme kahdesti. Täältä löydät suussasulavat lobster rollit, clam chowderin, tusinan eri alueiden ostereita sekä muita merenherkkuja. Cocktail- ja olutlista oli vaikuttava.

Mr. Tuna Maine

  • Mr. Tuna kiertää kärrynsä kanssa ympäri Portlandia tarjoilemassa eritavoin täytettyjä herkullisia temakikäsirullia. Hänen liikkeistään pysyy parhaiten kärryillä seuraamalla hänen Instagramtiliään 🙂

Central Provisions

  • Central Provisions on vähän tyyriimpi ja vähän trendikkäämpi ravintola aivan sataman kulmilla. Emme syöneet täällä, mutta nautimme loistavat cocktailit ravintolan baarissa ja ehdimme sinä aikana tutkia ruokalistan läpi. Olispa sitä ehtinyt myös testata!

Hunt + Alpine

  • Hunt + Alpine on rento baari, josta saa skandinaavista purtavaa (lue: graavilohta ja ruotsalaisia lihapullia). Mukava paikka!

Portland Lobster Co.

  • Tämä satamassa sijaitseva paikka erikoistuu Mainen kuuluisaan herkkuun, hummeriin. Ruokailu tapahtuu laajalle levittäytyneissä teltoissa laiturin reunalla ja meininkin on rento. Ruoka tilataan ravintolamökistä ja haetaan luukulta hummerihälyttimen pärähtäessä. Hummeri oli mitäs muuta kuin erinomaista.

Vena’s Fizz House

  • Ystäväni Tiina neuvoi minut tänne ja siinä olikin mitä parhain neuvo! Vena’s Fizz House on cocktailtarvikkeisiin (kuten erilaiset bitterit) erikoistunut kauppa josta löytyy tietysti myös baari. Päiväsaikaan baarissa tarjoillaan mocktaileja sekä talon omia shrubeja (shrub = juoma, joka on valmistettu esim. soodalla pidentämällä etikasta, sokerista ja mausteista tehdystä tiivisteestä), illalla myös cocktaileja. Kannoin täältä kotiin neljä erilaista cocktailbitteriä, joita olen tipotellut niin juomiin kuin ruokiinkin.

The Honey Paw

  • Vaikka The Honey Paw sijaitsee aivan Eventiden vieressä, se jäi meiltä valitettavasti testaamatta (jos ei oltais käyty useampaa kertaa Eventidessä niin ehkä sinnekin olis ehtinyt?). Yksikin vilkaisu ruokalistaan riittää saamaan täällä edelleen kyyneleet silmiin 😀

eventide oyster portland

Ostereita @ Eventide

Central Provisions

Central Provisions

Portland Maine

Vena’s Fizz House

Vena's Fizz House

Vena’s Fizz House

Portland Maine

Portland Maine

Portland Maine

Munjoy Hill kukkulan pientaloidylliä

Näkymät kaupungille Munjoy Hillin Fort Sumner Parkista

Portland Maine, majakkafanin paratiisi

Jos kaikki edeltävä ei vielä vakuuttanut siitä että Portland Maine on visiitin arvoinen kaupunki, niin lisätäänpä tähän loppuun vielä muutamat otokset turistipaatin majakkaristeilyltä (joo, kävimme todellakin sellaisella ja se oli ehdottomasti hintansa väärti). Niinpä… milloinkas sitä pääsis takaisin?

Portland Head Light

Portland Maine

Portland Maine

Bug Light
Ps. Jutun julkaisuhetkellä olen muuten taas Portlandissa. En kuitenkaan Portland Mainessa, vaan Portland Oregonissa! Jos tahdot seurata sarjassamme toista Amerikanreissuamme, merkitsen kaikki matkan julkaisut IG:ssä tägillä #bervotamerikassa. Lisäksi kerään paikanpäältä tekemäni tarinat kohokohdiksi profiiliini Instagramissa, kuten tein myös viime kesänä.

89 views