Makumatkalla Amerikassa osa 1: Portland Maine

Makumatkalla Amerikassa osa 1: Portland Maine

eventidy oyster co

Portland Maine, merenherkkutaivas! Ps. Kuvan dirty martini sisältää mm. osterilientä. Jep, likainen on!

Vietimme viime kesänä kolme viikkoa Amerikan Itäpuolella pysäkkeinämme Boston, Portland Maine, Columbus Ohio, Washington D.C., Baltimore ja New York. Reissu oli ikimuistoinen ja olen odotellut tilaisuutta näpytellä kaiken kokemani jaettavaksi teillekin. Nyt tämän matkaraportin aika on vihdoin koittanut! Tämän jutun lisäksi kerron teille Columbuksesta ja New Yorkista. Aloitetaan kuitenkin kaupungista, joka vei sydämeni ♥ Portland Maine, palaan vielä luoksesi!

Portland, Maine – ruokahullun paratiisi

Harva kaupunki on tehnyt minuun yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin Portland Maine. Ruokahullulle tämä kaupunki on todellinen paratiisi: ottaen huomioon että kaupungin asukasluku on n. 70 000, täällä on älytön määrä ravintoloita, pienpanimoita, tislaamoja, kahvipaahtimoita, cocktailbaareja, osteribaareja, hummeriravintoloita… ja kaikki sympaattisessa käveltävän kokoisessa paketissa jota ympäröi häkellyttävän kaunis saaristomaisema majakoineen. En lainkaan ihmettele, miksi arvostamani Bon Appetit -lehti valitsi Portlandin vuoden 2018 ravintolakaupungiksi!

Vietimme Portlandissa viime kesänä neljä vuorokautta ja kun viimeinen ilta koitti, myönnän tirauttaneeni muutaman katkeran kyyneleen ettemme olleet varanneet tälle etapille enempää aikaa. Jep, olen se tyyppi jolle matkustelu on ensisijaisesti makumatkailua ja kun tajuaa kuinka paljon potentiaalisesti tajunnanräjäyttävää jäi tästä kaupungista kokematta, se todellakin herkisti. Portland vaatisi todennäköisesti useamman kuukauden ahkeran herkutteluloman ja siitä huolimatta jotain ihanaa jäisi maistamatta.

Portland Maine

Duckfat Friteshack tarjoaa älyttömän ihania ankanrasvassa paistettuja ranskalaisia sekä kaikenlaista muuta ihanaa, kuten kuvan kirsikoilla ryyditetty ankkasalaatti.

Portland Maine

Washington Avenue

Kaupungin ehdottomasti kivointa aluetta oli rauhallinen Washington Avenuen ympäristö jonne majoituimme matkan ajaksi – tältä kadunpätkältä ja sen lähiympäristöstä löytyi yksi kaupungin kivoimmista osteribaareista, tislaamo, meadery, useampi pienpanimo, ihana ravintola ja kahvipaahtimo, sekä yksi tajunnanräjäyttävä ankanrasva-ranskanperunakoju ja kaikkea hedonismia tasapainottava raakamehubaarikin. Washington Aveunuen pohjoispuolelta löytyy viihtyisä Munjoy Hill –kukkula ihanine taloineen, ja vanhaan satamaan käveli alueelta kymmenessä minuutissa.

Onneksi olin valmistautunut tälle matkan osalle huolellisesti etukäteen, joten kyynelistä huolimatta ehdimme toki paikallaoloaikanamme syödä ja juoda vaikka mitä. Tähän juttuun on listattuna itse testaamani tärpit Portlandista, mutta lisään sekaan myös muutamat houkuttelevan oloiset paikat jonne emme ehtineet.

Portland Maine

Oxbow Blending and Bottling

Portland Maine

The Shop – Island Creek Oysters erikoistuu ostereiden ja muiden merenherkkujen lisäksi kalaisiin säilykkeisiin.

Portland Maine

Portland Maine

island creek

Washington Avenue -tärpit:

“The Shop” – Island Creek Oysters

  • Jos voisin suositella vain yhtä paikkaa Portlandista, The Shop olisi se. Asuimme aivan tämän osteritaivaan vieressä ja kävimme paikalla neljä-viisi kertaa 😀 Menu on lyhyt mutta täynnä asiaa: erilaisia ostereita, simpukoita, rapua sekä hillitty mutta harkittu juomalista.

Maine Craft Distilling Co.

  • Maine Craft Distilling Co. löytyy The Shopin kanssa samasta rakennuksesta. Tarjolla mm. talon omiin tuotteisiin tehtyjä cocktaileja.

Maine Mead Works

  • Maine Mead Works löytyy edeltävien melkein viereisestä rakennuksesta. Maistelimme neljä erilaista talon simaa, joista osa oli makuuni todella makeaa, mutta pienissä määrin oikein miellyttävää.

Duckfat Friteshack

  • Duckfat on ankanrasvassa paistettuihin perunoihin erikoistuva ravintola hieman lähempänä keskustaa. Emme ehtineet itse ravintolaan, mutta testattua tuli ravintolan Friteshack, joka löytyy Washington Avenuelta, Oxbow Blending and Bottling -olutvaraston nurkalta. Sanotaanko näin, että parempia ranskalaisia en ole tainnut eläissäni syödä!

Tandem Coffee Roasters

  • Tandem Coffeesta haimme päivittäin aamukahvimme – paahtimo sijaitsee korttelin päässä Washington Avenuelta pienen teollisuusalueen reunalta. Tandemilta löytyy myös kahvila Downtownissa.

Flying Fox Juice Bar

  • Flying Fox mehu ole myös joka-aamuinen rutiinimme. Pieni ja sympaattinen mehubaari tarjoili myös monenlaista terveysshottia, joista joinain aamuina tuntui ihan olevan hyötyäkin 😉

Izakaya Minato

  • Izakaya Minato löytyy Washington Avenuelta. Piipahdimme täällä yöpalalla viimeisenä iltanamme ja kaikki syömämme oli ainakin siinä olotilassa taivaallista. Erityisesti mieleen jäi valkosipulinvarsitempura ♥ Paikan baarimikko oli muuten sen verran mukava, että vaihdoimme kaikki keskenämme Instagram-tietoja. Miestä siitä asti seuranneena on tässä kohtaa mainittava, että hän avaa syksyllä ikioman cocktailbaarinsa nimeltä Cocktail Mary. Jos Portlandiin vielä pääsen, tämä baari on ykkösenä visiittilistallani!

Tandem Coffeesta haimme joka-aamuisen kahvimme. Paahtimo oli korttelin päässä majapaikastamme!

flying fox juice

Panimoita:

Panimoita Portlandissa on valtavasti, emmekä luonnollisesti ehtineet käymään jokaisessa. Alla otanta oluista joita eniten maistelimme ja paikoista joissa kävimme (tai joissa kävisin seuraavalla käyntikerralla).

Lone Pine Brewing Company

  • Lone Pine Brewing sijaitsee kadunpätkältä, josta löytyy usampi muukin panimo sekä mm. Tandem Coffee -paahtimo. Nurkan takana on Washington Avenue, joten jos pyörit sielläpäin kannattaa piipahtaa myös tällä viereisellä teollisuusalueella.

Rising Tide Brewing

  • Rising Tide löytyy Lone Pinen tavoin teollisuusalueelta kivenheiton päästä Washington Avenueta. Panimolla on iso terassipiha josta löytyy harva se päivä erilaisia ruokakojuja.

Bissell Brothers

  • Bissell Brothersilla piipahdimme poislähtiessämme – kuljimme junalla Bostoniin ja tämä panimo sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Sisään emme päässeet, sillä ovelle oli semmoinen viidenkymmenen metrin jono. Tämän perusteella oletamme että panimo voisi olla ihan visiitin väärti – ensi kerralla sitten!

Allagash Brewing Company

  • Allagash erikoistuu villeihin, happamiin, spontaanikäyneisiin ja tynnyrikypsytettyihin belgityylisiin oluihin. Panimolla on oma koelship. Panimo on reilusti kaupungin ulkopuolella, joten emme ehtineet paikan päälle näitä ihanuuksia ihmettelemään. Ensi kerralla en tätä jättäisi enää väliin!

Oxbow Blending & Bottling

  • Washington Avenuella sijaitseva Oxbow Blending & Bottling kätkee sisäänsä yli 200 tammitynnyriä, joissa kypsyy tämän mm. tynnyrikypsytettyihin erilaisiin hapanoluisiin erikoistuneen panimon eri ihanuuksia. Me nappasimme Oxbow’lta kotiinvietäväksi Saison dell’Argostan – Birrificio Del Ducaton kanssa yhteistyössä tehdyn, suolalla ja hummerilla maustetun saisonin.

Portland Maine

Eventide Oyster

Allagash Curieux + okonomiyaki-tyylinen vohveli Eventide Oyster Co:ssa = uuh to the lääh

Mr. Tuna Maine

Mr. Tuna Maine – alapuolisen kuvan ilme kertoo kaiken!

Portland Maine

Downtown & Old Port + muualla:

Eventide Oyster Co.

  • Eventide Oyster Co. oli niin ihana, että kävimme siellä lyhyellä visiitillämme kahdesti. Täältä löydät suussasulavat lobster rollit, clam chowderin, tusinan eri alueiden ostereita sekä muita merenherkkuja. Cocktail- ja olutlista oli vaikuttava.

Mr. Tuna Maine

  • Mr. Tuna kiertää kärrynsä kanssa ympäri Portlandia tarjoilemassa eritavoin täytettyjä herkullisia temakikäsirullia. Hänen liikkeistään pysyy parhaiten kärryillä seuraamalla hänen Instagramtiliään 🙂

Central Provisions

  • Central Provisions on vähän tyyriimpi ja vähän trendikkäämpi ravintola aivan sataman kulmilla. Emme syöneet täällä, mutta nautimme loistavat cocktailit ravintolan baarissa ja ehdimme sinä aikana tutkia ruokalistan läpi. Olispa sitä ehtinyt myös testata!

Hunt + Alpine

  • Hunt + Alpine on rento baari, josta saa skandinaavista purtavaa (lue: graavilohta ja ruotsalaisia lihapullia). Mukava paikka!

Portland Lobster Co.

  • Tämä satamassa sijaitseva paikka erikoistuu Mainen kuuluisaan herkkuun, hummeriin. Ruokailu tapahtuu laajalle levittäytyneissä teltoissa laiturin reunalla ja meininkin on rento. Ruoka tilataan ravintolamökistä ja haetaan luukulta hummerihälyttimen pärähtäessä. Hummeri oli mitäs muuta kuin erinomaista.

Vena’s Fizz House

  • Ystäväni Tiina neuvoi minut tänne ja siinä olikin mitä parhain neuvo! Vena’s Fizz House on cocktailtarvikkeisiin (kuten erilaiset bitterit) erikoistunut kauppa josta löytyy tietysti myös baari. Päiväsaikaan baarissa tarjoillaan mocktaileja sekä talon omia shrubeja (shrub = juoma, joka on valmistettu esim. soodalla pidentämällä etikasta, sokerista ja mausteista tehdystä tiivisteestä), illalla myös cocktaileja. Kannoin täältä kotiin neljä erilaista cocktailbitteriä, joita olen tipotellut niin juomiin kuin ruokiinkin.

The Honey Paw

  • Vaikka The Honey Paw sijaitsee aivan Eventiden vieressä, se jäi meiltä valitettavasti testaamatta (jos ei oltais käyty useampaa kertaa Eventidessä niin ehkä sinnekin olis ehtinyt?). Yksikin vilkaisu ruokalistaan riittää saamaan täällä edelleen kyyneleet silmiin 😀

eventide oyster portland

Ostereita @ Eventide

Central Provisions

Central Provisions

Portland Maine

Vena’s Fizz House

Vena's Fizz House

Vena’s Fizz House

Portland Maine

Portland Maine

Portland Maine

Munjoy Hill kukkulan pientaloidylliä

Näkymät kaupungille Munjoy Hillin Fort Sumner Parkista

Portland Maine, majakkafanin paratiisi

Jos kaikki edeltävä ei vielä vakuuttanut siitä että Portland Maine on visiitin arvoinen kaupunki, niin lisätäänpä tähän loppuun vielä muutamat otokset turistipaatin majakkaristeilyltä (joo, kävimme todellakin sellaisella ja se oli ehdottomasti hintansa väärti). Niinpä… milloinkas sitä pääsis takaisin?

Portland Head Light

Portland Maine

Portland Maine

Bug Light
Ps. Jutun julkaisuhetkellä olen muuten taas Portlandissa. En kuitenkaan Portland Mainessa, vaan Portland Oregonissa! Jos tahdot seurata sarjassamme toista Amerikanreissuamme, merkitsen kaikki matkan julkaisut IG:ssä tägillä #bervotamerikassa. Lisäksi kerään paikanpäältä tekemäni tarinat kohokohdiksi profiiliini Instagramissa, kuten tein myös viime kesänä.

32 views

Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

kaurapala

Kaurapala

Meillä on keittiössä uusi ystävä: kaurapala! Jep, kasviproteiinimarkkinoiden uusi tulokas Yosa Kaurapala on tehnyt sen verran hyvän vaikutuksen, että se on tullut jäädäkseen tähän huusholliin.

Tämä tofun tapaan käytettäväksi tarkoitettu vegaaninen kaura- ja herneproteiinivalmiste maistuu miedosti hapatetun raikkaalta ja ruskistuu kivasti paistettaessa. Sitä voi käyttää eri tavoin kypsennettynä, mutta myös kylmänä – valmistajan mukaan sitä voisi jopa siivuttaa juuston tapaan leivän päälle. (En itseasiassa lainkaan epäile; kaurapalan maku muistuttaa minua etäisesti kotijuustosta.) Rakenne kaurapalalla on tosin sen verran murenevainen, että juustohöylä saa kyllä silloin olla aika terässä 😀

paistetut nuudelit

Meillä kaurapala on kuitenkin toistaiseksi päätynyt lähinnä erilaisten nuudelihässäköiden rikasteeksi. Koska poden parhaillaan akuuttia XO-kastike -addiktiota, nuudelihässäkät on myös lähes poikkeuksetta maustettu tuolla surf & turf -henkisesti sekä kinkkua että kuivattuja mereneläviä sisältävällä hongkongilaisella ihmesoossilla.

Päivän ohje ei tämän vuoksi ole kaurapalan tavoin vegaaninen. Mikäli haluat siitä sellaisen muokata, jätä XO-kastike ohjeesta pois. Sitä ei voi niin vain korvata, mutta hyviä nämä nuudelit ovat ilmankin! Hoisin- ja soijakastiketta saatat toki silloin tarvita vähän enemmän. Vegaanista versiota kokatessasi tarkista muuten myös, ettei käyttämissäsi nuudeleissa ole kananmunaa (tätä eivät ehkä kaikki tule ajatelleeksi, elleivät itse satu olemaan vegaaneja). Esim. leveät riisinuudelit ovat hyvä vaihtoehto!

Paistetut kaurapala-nuudelit XO kastikkeella

2:lle

200 g leveitä kiinalaisia vehnänuudeleita* tai muita nuudeleita (esim. leveät riisinuudelit)

2 rkl mietoa seesamiöljyä (tai 1½ rkl neutraalin makuista kasviöljyä + n. 1½ tl vahvaa seesamiöljyä)

160g Yosa Kaurapalaa

100g herkkusieniä/siitakesieniä

2-3 valkosipulin kynttä

(1 rkl sichuanpippuria)

n. 2 tl kuivattua chiliä / 1 tuore chili silputtuna

2 rkl XO-kastiketta

1 rkl hoisin-kastiketta

1 rkl tummaa soijakastiketta

2-3 tl ruokosokeria (tai agavesiirappia, juoksevaa hunajaa tms.)

100g sokeriherneitä / vihreää parsaa / parsakaalia tms.

1-3 pientä bok choytä (koosta riippuen)

1-2 kevätsipulin vartta

*kuvan nuudelit ovat Aseanic Tradingistä bongaamiani leveitä Shanxi knife cut -nuudeleita.

Valmistele ensin kaikki raaka-aineet:

Silppua valkosipuli ja tuore chili. Kuutioi kaurapala ja taputtele palat keittiöpaperilla kuiviksi. Viipaloi herkkusieni, pätki sokeriherneen palot (tai parsa/-kaali) sekä bok choyn vaaleat osat suupaloiksi. Murskaa vielä morttelissa sichuanpippuri vähän pienemmäksi, mikäli käytät sitä. Sichuanpippuri tuo ruokaan jännittävän viileän poltteen, jota itse rakastan 🙂

Sitten keitellään ja paistellaan:

Laita isoon kattilaan reilusti vettä ja mausta se reippaasti suolalla. Laita nuudelit kattilaan ja keitä niitä paketin ohjeen mukaisen ajan. Sillä välin kun nuudelit kiehuvat, paista kaurapaloihin ja herkkusienisiivuihin reippaalla lämmöllä hyvä pinta seesamiöljyssä. (Jos omistat wokin, voit tehdä ruuan siinä. Minulla ei wokkia ole, joten käytössäni on sen sijaan valtavan kokoinen ja korkeareunainen paistinpannu, jossa on reilusti paistopintaa!) Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle sitten valkosipuli, chili, sichuanpippuri ja XO-kastike. Sekoita hyvin ja lisää pannulle vielä sokeriherneet (parsa/-kaali) sekä bok choyn vaalea osa.

Kun nuudelit ovat kypsiä, valuta ne hyvin ja lisää ne pannulle. Sekoita kaikki hyvin ja paista hetken reippaalla lämmöllä. Laske sitten lämpöä ja lisää pannulle vielä soijakastike, sokeri sekä hoisin-kastike. Paista nuudeleita sekoitellen vielä muutama minuutti, jotta mausteet leviävät ruokaan tasaisesti ja kaikki vihannekset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää sekaan juuri ennen tarjoilua bok choyn vihreät osat ja sekoita sen verran, että lehdet nuupahtavat. Tarjoile paistetut nuudelit kuumina silputun kevätsipulin kera.

kaurapala nuudelit

lee kum kee xo sauce

Ps. Mikäli XO kastikkeen valmistaminen itse ei ole sinulle syystä tai toisesta mahdollista, sitä voi myös ostaa valmiina aasialaisista marketeista. Purkillinen maksaa noin kympin. Itse tehty XO kastike on kuitenkin sellainen makuelämys, että jos joskus saat tilaisuuden sitä maistaa, älä ihmeessä jätä maistiaista väliin!

282 views

XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin

XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin
XO kastike

XO kastike

XOXO XO!

XO kastike. Hongkongin maaginen lahja kaikille sekaanikulinaristeille. Tämä erikoinen kuivattuja mereneläviä, kinkkua, valkosipulia, sipulia ja chiliä yhdistelevä kastike on kiehtonut minua siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin – ja sitähän olen siis bongannut maailmalla jos jonkinlaisen trendikkään ravintolan listalta niin kauan kun olen moisissa ravintoloissa käynyt.  XO kastike syntyi useimpien lähteiden mukaan 1980 -luvulla Peninsula Hong Kong -hotellin kiinalaisen ravintolan, Spring Moonin keittiössä, ja on siitä asti valloitanut maailmaa erilaisina versioina.

Kastikkeen nimi “XO” ei viittaa halauksiin ja pusuihin, vaikka niin minusta kyllä pitäisi… sen sijaan viittauksen kohde on XO eli eXtra Old -konjakki, Hongkongissa suuresti arvostettu juoma. “XO” viittaakin Hongkongissa käsittääkseni oikeastaan mihin vaan laadukkaaseen ja ylelliseen, eikä XO kastikekaan ole siitä poikkeus: kastikkeen raaka-aineet, kuten kuivatut kampasimpukat (conpoy) sekä kiinalainen Jinhua -kinkku eivät ole mitään halpistuotteita.

xo kastikeKotikeittiön XO kastike syntyy näistä: tuore ja kuivattu chili, salottisipuli, valkosipuli, conpoy, kuivattu katkarapu, jamon serrano, muscavadosokeri, sherry, soijakastike, öljy.

conpoy

Conpoy?

Conpoy eli kuivattu kampasimpukka on tämän kastikkeen oleellisimpia raaka-aineita, joten aivan syystä en ole tehnyt XO kastike -kokeiluja kotona  ennen kuin sain sitä käsiini. Kallion aasialaisista marketeista löytyy kyllä erilaisia kuivattuja katkarapuja (joita tarvitaan XO kastikkeeseen myöskin) sekä kuivattuja anjoviksia (joita laitan esim. korealaiseen dashiin), mutta kuivattuja kampasimpukoita sieltä en ole bongannut. Purkillinen valmista Lee Kum Kee XO kastiketta maksaa aasialaisessa marketissa noin kympin ja kuivattujen kampasimpukkojen puuttessa olen päässyt sen avulla tutustumaan tähän eksklusiiviseen soossiin, mutta olishan se nyt ihan eri kaliiperin luksusta se itse tehty luksus. Eikä tuo valmiskastike muuten ole MITÄÄN itsetehdyn rinnalla.

Mieheni reissaa työnsä puolesta melko usein milloin missäkin, enkä yleensä ole hänen työmatkoistaan hirveän innoissani (lentopelkoinen tässä hei!). Mutta annappas olla kun hän ilmoitti matkasta Hongkongiin: conpoy, VIHDOINKIN! Taisin painottaa tarvettani saada kätösiini vihdoinkin kuivattuja kampasimpukoita melkoisen ahkeraan, sillä niinpä sainkin kuin sainkin pussillisen tätä aarretta tuliaisena. Kalatorin myyjät olivat suositellet miehelleni japanilaisia kampasimpukoita (ovat kuulemma parhaimpia) ja kertoneet hänelle parhaansa mukaan käyttöohjeetkin. Todellinen menestys siis! Noin 150 gramman pussillisesta keskikokoisia kuivattuja kampasimpukoita mieheni oli saanut muuten pulittaa kolmisenkymppiä. Conpoy ei tosiaankaan ole halpistavaraa, kuten sanoin!

XO kastikeYksi lusikallinen tätä super umamista tavaraa riittää taikomaan vaikka pelkästä riisistä juhla-aterian. Ihan tosi!

XO kastike + raaka-aine x = reseptini, kun tarvitsen herkullista pikaruokaa. Ihan mahtava soossi!

XO kastike uppopaistokammoisen kotikeittiössä

Perinteiseen tapaan XO kastike tehdään niin, että jokainen sen raaka-aineista uppopaistetaan isossa wokkipannussa samassa öljyssä sopivaan kypsyyteen, jokainen omalla kylpyvuorollaan. Näin öljy kerää jokaisen raaka-aineen aromit itseensä ilman, että mikään näistä kalliista herkuista pääsisi esim. kärähtämään. XO kastikkeen lukuisat raaka-aineet eli höyrytetty/liotettu conpoy ja kuivattu katkarapu, jinhua-kinkku, salottisipuli, valkosipuli ja chili (sekä lukuisat muut raaka-aineet, joita XO kastikkeeseen saatetaan lisäksi käyttää eri suhteissa toisiinsa) kypsyvät kaikki hieman eri nopeudella ja mahdollisesti vielä eri lämpötiloissa, joten niitä ei pitäisi dumpata tuosta noin vain kerralla samaan öljykylpyyn. Sen sijaan niitä paistellaan ja kalastellaan öljystä vieressä odotteleviin kulhoihin ja yhdistetään vasta lopuksi takaisin paistoöljyyn XO kastikkeeksi.

NOH. Minä en oikein ole uppopaistamisen ja tulikuuman öljyn kanssa lotraamisen fani (kiitos erään uppopaistelukerran, jolloin sain öljyroiskeen kasvoilleni), joten jotten haaskaisi kallista conpoy’tani sooloilemalla sokkona omiani, lähdin ihan ensimmäiseksi selvittelemään olisiko perinteiselle uppopaistelulle jonkinlainen varteenotettava mutta kuitenkin autenttiseen makuun tähtäävä vaihtoehto. Luettuani parisenkymmentä toisistaan vaihtelevaa reseptiä ja katsottuani mm. Hongkongilaisen kotikokin Mama Cheungin ja hotellin keittiömestarin reseptivideot, bongasin lopulta jotain mikä tuntui omaan keittiööni sopivimmalta versiolta: Australian MasterChefin toisen kauden voittajan, Adam Liaw’n reseptin.

XO kastike

Tutkimistani resepteistä päättelin, ettei uppopaistaminen todennäköisesti ollut se oleellisin juttu tämän kastikkeen valmistamisessa, vaan makujen uuttaminen öljyyn ja raaka-aineiden kosteuspitoisuuden minimoiminen jotta ne säilyisivät öljyssä mahdollisimman pitkään. Niinpä kun Adamin ohjeessa raaka-aineita hauduteltiin miedolla lämmöllä ja vähässä öljyssä ja sekaan lisättiin vasta lopuksi se isompi määrä öljyä, päätin kokeilla samaa metodia itsekin. Ja mistäpä tietää kokeilun onnistuneen? Siitä, että luet siitä nyt 😉

Raaka-aineet

Kuten tuossa edellä jo mainitsinkin, lähes jokainen tutkimani lähde antaa hieman omat ohjeet ja mittasuhteensa kastikkeen raaka-aineille ja niiden käsittelylle. Jo listaamieni ilmeisesti kaikkein oleellisimpien raaka-aineiden lisäksi kastikkeeseen saatetaan upottaa esim. inkivääriä, sitruunaruohoa, kuivattua mustekalaa/mätiä/anjoviksia, kalakastiketta, kanaliemijauhetta (!), sekä erilaisia mausteita sichuanpippurista tähtianikseen. Ilmeisesti kastikkeesta onkin siis lähes yhtä monta versiota kuin kokkiakin.

Niinpä oman ei täysin autenttisista raaka-aineista koostuvan version tekeminen tuntui loppujen lopuksi ihan mukavalta ajatukselta. Jin hua -kinkkua ei nimittäin Suomesta saa myöskään, joten sen korvasin serranokinkulla. Jamón Ibérico olisi kuulemma vielä parempi vaihtoehto, mutta siihen ei nyt kyllä tällä naisella ollut varaa 😀 Halvempaa luksusta minulle kiitos! Lisäksi korvasin kiinalaisen Shaoxin-viinin sherryllä (kuiva sherry on se mitä korvaavaksi tuotteeksi ensisijaisesti suositellaan, mutta minulla oli käytössä aromaattinen amontillado).

XO kastike

Ensimmäisen testisoossini tein reseptin yläosan perusraaka-aineilla. Törkeän hyvää, koukuttavaa, ihanaa. Toiseen purkilliseen lisäsin kokeilumielessä hieman sichuanpippuria, tähtianista, inkivääriä sekä seesamiöljyä. Törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa. Conpoy -varastoni riittävät enää yhteen satsiin, joten nähtäväksi jää mitä siihen purkilliseen tulee. Varmaa on kuitenkin, että sekin on vähintäänkin törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa!

XO kastike uppopaistokammoisen keittiössä

50 g kuivattuja kampasimpukoita

50 g kuivattuja katkarapuja

4 rkl Amontillado-sherryä

50 g serranokinkkua

n. 100 g salottisipulia (3-4 keskikokoista salottia)

n. 20 g valkosipulia (5-7 kynttä)

n. 50 g mietoa chilipaprikaa (2-3 chiliä)

1 rkl tummaa soijakastiketta

1 rkl gochugaru -chiliä (tai muuta kuivattua chiliä)

1 tl muscavadosokeria

4-5 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. auringonkukka- ja/tai rypsiöljyä)

Lisäksi fiiliksen mukaan jotain seuraavista mausteista (tosin hyvää tulee ilmankin):

2-3 tl murskattua sichuanpippuria

1-2 tähtianis

2-3 tl Viismaustetta (jota käyttäessä laittaisin vähemmän sichuanpippuria ja tähtianista)

1 tl seesamiöljyä

1-3 tl raastettua tuoretta inkivääriä

Lisäksi tarvitset:

syvän paistinpannu/paksupohjaisen kattilan/wokin

ison tiheän siivilän

kuumuutta kestävän astian johon siivilä sopii

5 dl vetoisen lasipurkin

Esivalmistelu:

Laita ensimmäisenä kuivatut kampasimpukat ja katkaravut likoamaan omiin kulhoisinsa. Lisää kumpaankin kulhoon 2 rkl sherryä sekä niin paljon vastakiehautettua vettä, että kampasimpukat/katkaravut peittyvät. Peitä kulhot ja jätä likoamaan noin kahdeksi tunniksi. Valuta kummatkin merenelävät sitten liotusliemestään, mutta säästä liemi. Keitä liotuslientä kasaan pienessä kattilassa, kunnes jäljellä on puolen desin verran nestettä.

Riko liotetut ja mukavasti pehmenneet kampasimpukat säikeiksi käsin, morttelissa tai tehosekoittimen silppuriosalla. Silppua myös liotetut katkaravut joko silppurilla tai veitsellä karkeaksi muruksi. Pidä kumpikin edelleen omissa kulhoissaan. Hienonna myös kinkku pieneksi muruksi veitsellä ja laita omaan kulhoonsa.

Hienonna valkosipuli ja laita se omaan kulhoonsa. Hienonna salottisipuli hyvin pieneksi silpuksi tai hienonna sekin silppurilla. Laita myös salotti omaan kulhoonsa. Tee samoin chilille, josta itse poistan mieluiten siemenet. Mittaa kaikki mausteet sekä öljy valmiiksi odottamaan kastikkeen valmistusta.

Kastikkeen paistaminen:

Laita isolle syvälle paistinpannulle/wokkiin/paksupohjaiseen kattilaan desin verran öljyä. Kuumenna öljy keskilämmölle ja lisää sekaan salottisipuli. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli alkaa tuoksua karamellisoituneelta ja on väriltään kullanruskeaa (tähän menee minun liedelläni n. 5-7 minuuttia). Ennen kuin kypsyminen ehtii kärähtämisen puolelle, kaada sipuli siivilään, jonka alle asetat kuumuutta kestävän astian öljyn keräämiselle. Valuta keräämäsi paistoöljy sitten takaisin pannuun ja nosta karamellisoitunut salotti siivilästä takaisin omaan astiaansa odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistumista. Paista seuraavaksi valkosipuli. Poista se öljystä kuten teit salotin kanssa heti, kun se alkaa saamaan väriä (palanut valkosipuli on kammottavan kitkerää ja pilaa samalla myös tuon sipulista ihanasti jo makua saaneen öljyn maun).

Lisää pannulle taas talteen keräämäsi sipulien paistoöljy, sekä puolisen desiä tuoretta öljyä. Lisää öljyyn nyt kampasimpukkasäikeet sekä hienonnetut katkaravut. Paista niitä kymmenisen minuuttia keskilämmöllä ja lisää pannuun sitten tuore chili. Paista vielä viitisen minuuttia ja alenna lämpöä hieman. Lisää pannuun soija, kuivattu chili, sokeri, soijakastike sekä kampasimpukoiden ja katkarapujen kokoonkeitetty liotusliemi. Anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kunnes kaikki neste on haihtunut ja jäljellä on paksu, öljyinen, karamellisoituneen värinen herkkukastike.

Kastikkeen hauduttelu:

Alenna lämpö nyt niin miedoksi kuin pystyt ja lisää pannuun sitten loppu öljy sekä paistettu sipuli ja valkosipuli. Huoneenlämpöinen öljy alentaa pannulla olevan seoksen lämpötilaa niin, ettei enää ole vaaraa sipulien palamisesta, kunhan pidät lieden lämpötilan tästä eteenpäin niin alhaisena kuin mahdollista. Anna seoksen muhia näin liedellä noin tunti, jotta kaikki pannun ihanat maut maustavat öljyn kunnolla. Sekoittele kastiketta pohjia myöten muutaman kertaa tänä aikana. Adam Liaw sanoo, että voisit vaihtoehtoisesti laittaa pannun ilman kantta myös n. 100-asteiseen uuniin tunniksi –  itse en tätä neuvoa ole päässyt vielä testaamaan.

Pese lasipurkki kansineen ja steriloi molemmat (lue lisää säilykepurkkien steriloinnista Marttojen sivuilta). Kauho lämmin XO kastike puhtaalla kauhalla kuumaan purkkiin (itse kiehautan kauhankin steriiliksi varmuuden varalta) ja sulje kansi. Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä purkki sitten jääkaappiin.

XO kastike säilyy jääkaapissa ainakin n. 3 kk, kunhan muistat aina ottaa kastiketta purkista puhtaalla ja kuivalla lusikalla. Tosin äkkiäpä tuo purkillinen katoaa parempiin suihin ainakin täällä…

XO kastike

XO kastike

373 views

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Kaupallinen yhteistyö Lapland Hotels Bulevardi, Kultá Kitchen & Bar & Asennemedia

kulta kitchen

Lähimatkalla Lapissa

Käväisinpä kuulkaa viime viikolla Lapissa! …tai siis ainakin melkein. Ei nimittäin tarvittu junamatkaa saatikka lentolippua, kunhan hurautin ratikalla Bulevardille. Vastikään avattu Lapland Hotels Bulevardi kätkee sisälleen Lapin rauhaa ja maagisia makuja tarjoilevan Kultá Kitchen & Barin, jota minut oli kutsuttu testailemaan.

Kuinka ollakaan, tämän ruokablogaajan kameran täyttyi kuitenkin ruokakuvien lisäksi myös sisustuskuvista – kiersimme nimittäin alkuun kurkistelemassa 50-luvun toimistotaloon remontoidun hotellin upeat sviitit penthousea myöten, enkä ehkä pääse yli kaikesta ihanasta näkemästäni, ellen vilauta näitä kuvia vähän teillekin. Alkupalaksi tänään siis hieman sisustuskuvaa, pääruuaksi ja jälkkäriksi sitten tuttuun tapaan silkkaa ruoka-asiaa!

Lapland hotels BulevardiTässä kohtaa Bulevardia oli pitkään se hauska loikkaavalla porolla kuvitettu työmaa-aita!

anu pentikAnu Pentikin teokset herättävät kultakuumetta

Lapland hotels BulevardiValon ja varjon leikkiä sekä kahdet hotellin sadoista poronsarvista

Lapland hotels Bulevardi

Aivan ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hotellin tumman hämärään ja kynttilän valoa tulvivaan tunnelmaan, Anu Pentikin upeisiin seinäteoksiin sekä lukuisiin poronsarviin. Klišeinen Lappi-estetiikka on poronsarvista huolimatta täällä kuitenkin kaukana: sekä yleiset tilat että huoneet on toteutettu yksityiskohtia myöten tyylillä ja tunnelmaa on luotu esineiden ja materiaalien lisäksi vahvasti myös valaistuksella.

Anu Pentikin pysäyttäviä taideteoksia löytyy aulan ja ravintolan lisäksi myös hotellin käytäviltä, sekä jokaisesta hotellin 182 huoneesta. Useissa huoneissa on muuten oma pikku spa: sauna, amme ja suihku jotka on erotettu huoneesta näyttävällä lasiseinällä. Kierrellessämme huoneistosta toiseen koinkin pienoisen ahaa-elämyksen: voisiko kylpyläloma näyttääkin tältä?

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels BulevardiEttä semmoinen pikku hotellikylppäri! Huh huh.

Lapland hotels BulevardiLapland Penthouse Suiten katossa leijuu Anu Pentikin teos “Unelma”

anu pentik

RikastamoKellarikerroksesta löytyy tunnelmallinen juhlatila nimeltä Rikastamo

tero mäntykangasTero Mäntykangas, kaikkien Lapland Hotels -ravintoloiden sielu

Kultá Kitchen & Bar

Ravintolassa sama estetiikka jatkuu: Kultá Kitchen & Barin astiat ovat myös Pentikin käsialaa, on kynttilää, on pörröisiä taljoja, kultaisia aterimia ja mateennahalla päällystetty menu. Menu on ytimekäs ja selvästi rakennettu kunnioittamaan Lappilaisia raaka-aineita ja niiden tuottajia, jotka tietenkin tunnetaan kaikki ihan nimeltä. À la cartelta löytyy alkupaloja ja pääruokia neljä, jälkkäreitä kolme ja seassa on pohjoisia makuja kuningasravusta, kaskinauriiseen sekä kuusenkerkkään. Bistrolistalta löytyy houkutuksia hirvenlihapullista burgeriin (josta on myös vegeversio) sekä iki-ihanaan poronvasan maksaan (josta lisää myöhemmin).

Listaa tutkittuamme päätimme seuralaiseni WTD-blogin Natan kanssa yhteistuumin antaa keittiölle vapaat kädet ja tilata viiden ruokalajin yllätysmenut suositusviineineen. Kun yllätyksestä vastaa Tero Mäntykankaan kaltainen pitkän linjan makutaikuri ja konkari, tietää olevansa hyvissä käsissä!

Lapland hotels Bulevardi

Kulta kitchen

kulta kitchenKuivatulla mateennahalla päällystetty ruokalista on gTie:n Jenni Ahtiaisen käsialaa

Kulta kitchen

kulta kitchenPannier samppanjalla ateria alkuun!

Kyl mä joka ruuan kanssa juon skumppaa!

Alkuun tarjoiltu keittiön maa-artisokkakeittotervehdys Pannier -samppajan ja Jorma -nimiseen juureen leivotun leivän kera aloitti ateriamme vahvasti: yksinkertaisia, puhtaita ja kaikin puolin mieluisia makuja.

Seuraavaksi pöytään kannettu Lapin puikula yrttikerman, muikunmädin ja poronsydämen kera jatkoi samalla linjalla. Annoksessa ei ollut mitään turhaa ja sen intensiiviset maut olivat hienosti tasapainossa. Aikamoinen show annoksen viimeistely myös oli, sillä se poronsydän – kuivattu sellainen – raastettiin lautaselle silmiemme edessä. Kyllä teki kuulkaa vaikutuksen! Annoksen suositusviini, raikas ja kepeä Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner sopi annokseen hyvin, mutta niin sopi myös tuo alkumaljaksemme nostama samppanjakin 🙂

kulta kitchen

kuningasrapuKuningasrapu-rallaa!

Kolmantena pöytään tuotiin oman iltani kohokohta: uskomattoman aromaattinen kuningasravun jalka ruskistetun voin kanssa. APUA miten hyvää! Tällaisten makujen äärellä joko hiljenee, sekoaa tai tirauttaa onnen kyyneleen, itse taisin tehdä näistä jokaisen. Näitä lautasia ei keittiölle luovutettu, ennen kuin viimeinenkin pisara oli saatu niiltä suuhun, tavalla tai toisella 😉

Julien Schaal Riesling Nature toimi annokselle hyvin – kuten edelleen myöskin se samppanja… Natan ikimuistoista lentävää lausetta mukaillen: kyl mä joka ruuan kans juon skumppaa!

kulta kitchenTätä riekkolientä litra mukaan kotiin kiitos!

riekkoliemi

Sitten jotain punaista

Seuraavaksi söimme rapean kroketin sisään piilotettua riekkoa tattikreemin, pikkelöidyn kuusenkerkän sekä tolkuttoman hyvän riekkoliemen kera. Lasissa oli tämän annoksen kanssa J² Gau-Odernheimer Spätburgunderia, ja niin mukava viini kun tuo olikin, myönnän haaveilleeni myös lasillisesta riekkolientä.

Kun pöytään ilmestyi poroa kahdella tapaa – sekä yllätyksenä listalta huokailemamme poronvasan maksapala – olin jo sellaisissa ruokasfääreissä, että meinasin alkaa syömään ennen kuin olin edes kuvannut annosta. Liha oli moitteettomasti paistettua, eikä lisukkeissa (pehmoinen selleripyre, grillattu selleri, rapeaksi puffatussa tattari ja muutama hauskan kirpeä marjasattuma) ollut sanomista niissäkään – mitä nyt olisin voinut syödä kaikkea vähän enemmänkin.

Oivallinen annos siis, mutta huomioni vei tilanteessa kuitenkin se makupalaksi tuotu paistettu poronvasanmaksa. Minulla on heikko kohta hyvin valmistetulle paistetulle maksalle, enkä yleensä jätä sitä tilaamatta koskaan, kun sitä tarjolla on. Arvostan siis kovasti keittiön elettä tarjota meille maistiainen maksastakin! Lasiin kaadeettu Moccagatta Barbera d’Alba täydensi hienosti kumpaakin lautasellista.

poroa kahdella tapaaPoron ulkofileetä, poron karetta, selleriä ja puffattua tattaria

barbera d'alba

poron vasan maksaTätä maksaa tulen vielä syömään toistekin!

Ei makeaa mahan täydeltä (ja hyvä niin)

Ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu koivunmahlasorbetti ilahdutti raikkaudellaan ja esillepanollaan, ja aterian päätös, viiliserbetti osui myös maaliin tälle jälkkärironkelille.

Olen todellakin huono syömään jälkkäreitä (ellei puhuta juustoista!), joten tämä mesiangervolla maustettuja sopivan kirpakoita lakkoja ja mallasrouhetta sisältävä annos oli makuuni miellyttävän raikas eikä lainkaan liian makea lopetus illallemme.

Kas, sehän on ihan kuin pieni ja kivinen Eero Aarnion Pallotuoli!

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, sopivan täysinä ja ainakin itse jo paluuta suunnitellen: testattua tuli nimittäin Kultá KITCHEN, mutta entäs se baari? Kun juomalistalta löytyy poron lihalientä sisältävä versio lempparistani Bloody Marystä, on tilanne korjattava asap. Koska sattumoisin myös työpaikkani sijaitsee Bulevardilla, veikkaan että eiköhän tuo kultainen neljätoistametrinen baaritiskikin tule minulle vielä tutuksi.

Kultá Kitchen & Bar

Bulevardi 22

00120 Helsinki

Lapland hotels Bulevardi

237 views