Makumatkat arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kaalisalaatti sichuanilaisittain aka dan dan kaali!

by Juulia on June 14, 2020 0 Comments

Dan dan nuudelit…

Pahoin pelkään, että kun dan dan nuudelit astuivat arkiruokien kärkeen tässä taloudessa noin vuosi takaperin, olen hehkuttanut niitä jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella kyllästymiseen asti. Olen tarjonnut niitä aina tilaisuuden tullen kaikille, jotka tulevat meille kylään, tykittänyt niillä Instagramini tukkoon ja linkittänyt sekä vegaanisen lähikauppaversioni että mahdollisimman autettisen versioni resepteihin tuhottoman monesta blogijutustani. Jos siis dan dan nuudelit tulevat jollain osalla etä- ja lähipiiristäni jo korvista ulos, ymmärrän!

Itselläni ei rakkaus tämän sichuanilaisen katuruuan makumaailman näytä kuitenkaan hiipumisen merkkejä. Toki tämän ruuan kulutus on meillä alkuuhuuman aktiivisimpaan vaiheeseen verrattuna jo hieman vaihtelevampaa: emme kisko dan dan nuudeleita välttämättä enää useita kertoja viikossa joka viikko, niinkuin useampi kuukausi kului syksyllä ja talvella. Pahimman koronakevätkiireen aikana ehti vierähtää jopa kuukausi, etten kokannut näitä nuudeleita. Sinä aikana oli kokkausfiilikset tosin hyvin alhaalla ihan jokaisen ruuan kohdilta ja sekä pakastepizzaa että take away -ruokaa kului monena viikkona itse tehtyä ruokaa enemmän.

…dan dan kaali!!!

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että on päästy takaisin dan dan nuudeliputkeen! Tosin pienellä erolla: nuudeleiden sijasta ollaan syöty kaalia 😀 Tähän tilanteeseen päädyttiin, kun dan dan nuudeleiden himo iski, mutta kotoa ei kuitenkaan löytynyt nuudeleita. Spagettikin oli päässyt loppumaan. Sen sijaan jääkaapista löytyi kerä varhaiskaalia! Ei muuta kuin kaali suikaleiksi, seesamitahnasta, chiliöljystä, soijasta ynnä muusta koostuva kastike sekaisin ja mausteinen muru paistumaan pannulle.

Lopputulos oli järkyttävän hyvää.

Seesamikastikkeessa käsin hierotut kaalisuikaleet pehmenevät salamannopeasti “nuudelimaisiksi”, mutta salaatti oli silti ihanan raikasta ja rouskuvaa. Proteiinina tällä kertaa käyttämäni Beanit Härkäpapumuru teki annoksesta kumman ruokaisan tuntuisen … vaikka lautasella oli käytännössä vain keko kaalia mausteiden kera. Ahmimme sitten puolikkaan varhaiskaalin yhdeltä istumalta!

Seuraavana päivänä annoksen valmistaminen oli vielä nopeampaa: kun kastike ja mausteinen härkäpapumuru olivat jo valmiina jääkaapissa, niin töistä kotiin palattuani välipala oli valmis viidessä minuutissa. Suikaloin vain jäljelle jääneen kaalinpuolikkaan, hieroin kastikkeen siihen ja lusikoin murun päälle. Viime hetkellä innostuin vielä kipaisemaan pihalta annokselle valkosipuliaromisia litulaukan kukkia ja räpsin annoksesta kuvat. Tämä nyt vaan on liian hyvää jäädäkseen laittamatta blogiin, vaikka dan dan nuudelit tulisivatkin joiltain teistä jo korvista ulos!

Jos dan dan nuudelit on sinulle jo tuttu ruoka ja olet kehittänyt sekä kastikkeesta ja muruseoksesta omat versiosi, et reseptiä kuitenkaan juuri kaipaa. Teet vaan ruokasi niinkuin ennenkin, mutta korvaat nuudelit joko kokonaan tai osittain suikaloidulla kaalilla. Puolikkaaseen suikaloituun kaaliin riittää 3-4 ruokalusikallista kastiketta ja murua voi laittaa saman verran kuin laittaisi nuudeleidenkin päälle.

Meiltä löytyy kotoa nykyään aina ainekset mahdollisimman autenttisia dan dan nuudeleita varten, joten käytän dan dan nuudeleihin pitkälti niitä. Aina en kuitenkaan jaksa lisätä seokseen kiinalaisia pikkeleitä, joten lopputulos on useimmiten jotain sieltä autenttisen ja sinnepäin -version väliltä. Alla ohje jota itse kutakuinkin arkena käytän, suluissa vaihtoehtoja helpommin löytyvillä raaka-aineilla!

Dan dan kaali eli kaalisalaatti sichuanilaisittain

vegaaninen

4:lle

1 reilun kokoinen varhaiskaali

Kastike:

3 rkl kiinalaista seesamitahnaa (tai tahinia, tai maapähkinävoita, tai sekoitus kumpaakin)

2 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa (tai mitä vaan “vaaleaa” soijaa – tumma soija on maultaan hurjan paljon vahvempi, sitä en käyttäisi)

1-2 tl vihreitä tai punaisia sichuanpippureita (mieluiten kokonaisia, kuivalla pannulla tuoksuvaksi paahdettuja ja morttelissa murskattuja sichuanpippureita, mutta sichuanpippuria toki löytyy myös valmiiksi jauhettuna niihin tilanteisiin kun laiskottaa)

1-1½ rkl mustaa riisiviinietikkaa (tämä löytyy aasialaisista kaupoista nimellä Chinkiang vinegar, mutta voit käyttää myös riisiviinietikkaa)

n. ½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

1½-2 rkl agavesiirappia (käytän välillä myös vaahterasiirappia, tai ihan vain sokeria)

1-3 rkl sichuanilaista chiliöljyä – riippuen tulisuuden tarpeesta! (Haluaisin sanoa että teen itse chiliöljyni tämän ohjeen mukaan mutta todellisuudessa teen sen enemmänkin tämän ohjeen mukaan. Chiliöljyn tekeminen on helppoa ja kun kerralla tekee ison satsin siitä riittää pitkään! Aasialaisten markettien kiinalaiset chiliöljyt toki toimivat myös.)

Muruseos:

250g härkäpapumurua (tai murustettua tempeä, tai vegejauhista, tai mitä vaan murumaista kasviproteiinivalmistetta)

1-2 rkl sichuanilaista chiliöljyä (tai sitä kaupan chiliöljyä)

3 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl hienonnettua sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

n. 2 rkl (kiinalaista) vaaleaa soijaa

n. 1 rkl agavesiirappia tms.

Tarjoiluun:

paahdettuja maapähkinöitä ja/tai seesaminsiemeniä

sipulinvartta / ruohosipulia / nuoren litulaukan lehtiä ja kukkia

Valmista kastike sekoittamalla kaikki raaka-aineet sekaisin. Itse aloitan yleensä sillä, että sekoitan mausteet, soijan, chiliöljyn ja siirapin seesamitahnan ja/tai maapähkinävoin kanssa sekaisin ja lisään viimeiseksi seokseen etikan. Riippuen miten tönkköä seesamitahna/maapähkinävoi on ja kuinka paljon käytät muita raaka-aineita, kastiketta voi tarvittaessa ohentaa vesitilkalla (teelusikallinen kerrallaan). Kastike saa kuitenkin olla melko paksua ja sen maku sellaisenaan maisteltuna vahvaa – muutaman ruokalusikallisenhan on tarkoitus maustaa iso määrä ruokaa!

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja hiero kastike kaaliin. Jätä kaali pehmenemään siksi aikaa, kun valmistat muruseoksen: viipaloi valkosipuli ja raasta inkivääri. Paista käyttämäsi proteiini, valkosipuli ja inkivääri rapeaksi chiliöljyssä ja mausta sichuanpippurilla, viismausteella, seesamiöljyllä, soijalla ja siirapilla. Paista vielä hetki, niin että kaikki pannulla oleva neste imeytyy muruseokseen.

Annostele kaalisalaatti kulhoihin ja nostele muruseos kaalisalaatin päälle. Viimeistele annokset paahdetuilla maapähkinöillä tai seesaminsiemenillä sekä sipulinvarrella/ruohosipulilla/litulaukan kukilla.

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

by Juulia on April 14, 2020 2 Comments

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa

Makumatka Koreaan

Kun hartaasti odotettu reissu Etelä-Koreaan on siirretävä jonnekin kauas tulevaisuuteen, on aika lähteä makumatkalle. Juuri nyt makumatkailu on paitsi ainoa, myös fiksuin matkailumuoto ja niinhän se tulee olemaan vielä pitkään. Sille ei voi nyt mitään joten asiaa on turha sen kummemmin vatvoa – mieluummin keskityn syömään jotain hyvää! Siitäkin huolimatta että nyt on maailmassa reilusti isompia murheita, myönnän että silti ihan vähän harmittaa: tämä kun on jo toinen kerta kun Koreanmatkani peruuntuu!

Kävimme taannoin katsomassa mahtavan, Oscareita ja muitakin alan palkintoja kahmineen Parasite-elokuvan, enkä varmasti ole ainoa ruokahullu, jolle elokuvassa kokkailtu ruoka jjapaguri (englanninnos Ram-Don) jäi leffasta vahvasti mieleen. Jjapaguri on chapagetti & neoguri -pussinuudeleiden sekoitus, joka elokuvassa aateloitiin kalliilla pihvillä. Heti elokuvan näkemisen jälkeen katsoin useammankin videon jossa tätä pussinuudelifuusioruokaa kokattiin, mutta en edes harkinnut tekeväni ruokaa itse, kun kyseessähän on kuitenkin hei pussinuudelit… mutta pussinuudeleiden esikuva on tietysti ihan eri asia!

Jajangmyeon

En ole juuri saanut suurempia siivoiluja tai konmaritteluja aikaan jo kolme viikkoa kestäeneen kotoilun aikana, mutta eräänä päivänä rykäisin kuivakaapit kuntoon. Sieltähän sitten putkahti pussillinen mustapaputahnaa, jonka olin kokonaan unohtanut ostaneeni. Kuinka sopivasti! Mustapaputahna eli chajang on oleellisin ainesoa jajangmyeon -ruuan valmistamiseen, jonka pussinuudeliversio tuo Parasite -ruuan toinen osa chapagetti on.

Jajangmyeon on suosittu korealais-kiinalainen ruoka. Jajang on peräisin kiinalaisesta sanasta zhájiàng, mikä tarkoittaa “paistettua kastiketta” (kiitos Wikipedia!) kun taas myeon taas tarkoittaa nuudeleita (kiinaksi mian). Jajangmyeon tarkoittaa siis kutakuinkin “nuudeleita paistetussa kastikkeessa” ja Kiinassa on samankaltainen joskaan ei täysin samanlainen ruoka nimeltä zhajiangmian! Ruuasta on olemassa myös riisiversio, jajangbap, sekä vaikka mitä muitakin variaatioita, joista nyt sitten uusimmaksi voidaan varmaan laskea tuo chapagetti.

Jajangmyeon on siitä hauska korealainen ruoka, että mustapaputahnan lisäksi muita aasiamarkettien raaka-aineita ei sen valmistamisessa tarvita. Tämä ruoka nimittäin sisältää vain ison kasan vihanneksia, possua ja mustapaputahnaa, jota paistamisen jälkeen jatketaan liemellä joka lopuksi suurustetaan mustaksi paksuksi nuudelit helposti kuorruttavaksi kastikkeeksi. Mustapaputahnan paistaminen on tärkeä työvaihe, sillä paistamisen ansioista tahna on vähemmän kitkerää. Kitkeryyttä täytyy myös taittaa sokerilla, jota jotkut lisäävät enemmän, jotkut vähemmän. Tämän syvän täyteläisen ruuan makua voi tukea esim. hoisinkastikkeella sekä seesamiöljyllä, mutta reseptistä riippuen niitäkään ei välttämättä käytetä.

Musta päivä

Mustan värinsä vuoksi jajangmyeon on perinteinen korealaisen “mustan päivän” ateria. Musta päivä on 14.4. – eli tämän jutun julkaisupäivä – ja mustana päivänä syödään mustaa ruokaa ja synkistellään, jos ollaan sinkkuja. Koreassa perinteenä on, että naiset antavat lahjoja mielitietyilleen ystävänpäivänä ja kun taas kuukautta myöhemmin “valkoisena päivänä” on miesten vuoro lahjoa armaitaan, niin lahjoja ilman jääneet sinkut viettävät mustaa päivää ystäviensä kanssa jajangmyeonia syöden.

EDIT: Jutun julkaisemisen jälkeen eräs ystäväni jakoi minulle linkin tähän juttuun, jonka mukaan Koreassa itseasiassa juhlitaan jokaisen kuun 14. päivä jotain. Ja näistä kahdestatoista juhlapäivästä kahdeksan on tulkintani mukaan pariskuntajuhla… auts!

Meidän huushollissa ei juuri lahjoja anneta suuntaan tai toiseen ja vaikka olen onnellisesti naimisissa, ystävänpäivänkin vietän mieluiten ystävien seurassa 🙂 Niinpä näistä päivistä itselleni kiinnostavimmalta kuulostaa juurikin musta päivä. Päivästä luettuani innostuinkin kuvaamaan Musta päivä -teemaisia kuvia, vaikken sinkku enää olekaan. Elämän varrella on tullut kuitenkin käytyä läpi jos jonkinlaiset karmaisevat erot, petturuudet, sydänsurut ja sinkkuvuodet, eli kokemusta asiasta kuitenkin on… pahimpina aikoina ei maistunut edes ruoka! Ja sen perusteella voinkin oikeastaan käsi sydämellä sanoa, että ruoka on elämäni pitkäkestoisin rakkaustarina. Se kun on alkanut jo lapsena ja ennustan että se kestää hautaan saakka. Myötä ja vastoinkäymisissä – vaikka välillä ruokahalu olisikin hukassa.

Jajangmyeon ei odota!

Kuvien ottaminen oli muuten valtavan hauskaa, mutta jotain päädyin kuin päädyinkin synkistelemään: sotkin itseni pahanpäiväisesti tahmaiseen jajangmyeon-soossiin. Sitä oli aterian päätteeksi jokapuolella: kamerassa, lattialla, ehkä vähän hiuksissakin… Suosittelen lämpimästi pukeutumaan mustaan tätä ruokaa syödessä!

Lisäksi mainittakoon, että Jajangmyeon jos jokin on ruoka, joka pitäisi syödä heti sen valmistumisen jälkeen. Nuudelit ovat lähes aina parhaimmillaan juuri valmistuttuaan mutta niin on myös tämä kastike, jota on vaikea sekoittaa nuudeleihin jos annos ehtii seistä kuvauspöydällä useamman tuokion. Joten jos olet kaltaiseni valokuvaukseen hurahtanut ruokahullut ja suunnittelet kokkaavasi ja kuvaavasi jajangmyeon-ateriaa, kannattaa ottaa ne kuvat nopeasti ja iskeä annokseen kiinni mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen! Tämän voin sanoa kaksi jajangmyeon-ateriaa kuvattuani. Ensi kerralla kun kokkaan, en kyllä ota kameraa käteen ollenkaan!

Kuvaussessio 1 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Kuvaussessio 2 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Jajangmyeon on muuten siitä hauska ruoka, että kun se on valmista, ei lopputuloksesta arvaisi lainkaan, kuinka paljon vihanneksia kastikkeessa on. Mustapaputahna värjää kaiken ihanan synkäksi kokonaisuudeksi! Vihannesten osalta jajangmyeon voi sisältää siis kaikenlaista perunasta porkkanaan, kaaliin, kesäkurpitsaan ja retikkaan ja koska olen suuri daikon-retikan fani olisin varmasti laittanut sitä tähän jos sitä kotoa olisi suinkin vain löytynyt. Seuraavalla kerralla sitten! Vihanneksia tarvitaan ohjeeseen yhteensä n. 800g kutakuinkin samankokoiseksi kuutioksi/palaksi leikattuna. Possu on se perinteisin jajangmyeon -proteiini, mutta myös kanaa ja mereneläviä käytetään – ja kasvisversion voi tietysti tehdä kasvisproteiineista, kuten tofusta tai soijapaloista. Perinteisen jajangmyeon -reseptin löydät esim. Maangchilta sekä Kimchimari -blogista, vegeversion taas esim. Ruoka-alkemistin sivuilta 🙂

Jajangmyeon tarjoillaan yleensä kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja/tai munakassuikaleiden tai keitetyn/paistetun kananmunan kera ja kyljessä tarjoillaan keltaista pikkelöityä retikkaa, jota rakastan! Meillä tarjoiluviritys jäi kuitenkin näin koronakeväänä kesäkurpitsasuikaleisiin ja seesaminsiemeniin, kun muuta ei kotoa löytynyt. Suosittelen tekemään kerralla isomman satsin, sillä vaikka nuudeleihin sekoitettuna ruoka on hankalasti uudelleenlämmitettävä, pelkkää kastiketta on helppo lämmittää tarpeen mukaan vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan.

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa

4:lle

4 annosta nuudeleita (tai vaikka spagettia jos kotoa ei muuta löydy)

400g luomupossun kassleria (voit korvata lihan esim. savutofulla, silloin tarvitset vähän enemmmän kuitenkin öljyä!)

1-3 rkl öljyä

1 iso keltasipuli

n. 200g valkokaalia

n. 200g perunaa

n. 200g kesäkurpitsaa

3 valkosipulin kynttä

n. 125-150g mustapaputahnaa

2-3 rkl sokeria

2-3 rkl hoisinkastiketta / 1-2 rkl tummaa soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

(suolaa, sokeria)

5 dl vettä (tai vähäsuolaista kana/kasvislientä)

2 rkl riisijauhoja + tilkka vettä (tai maizenaa)

Tarjoiluun:

Kurkkua (tai kesäkurpitsaa)

Kevätsipulia

2-4 keitettyä tai paistettua kananmunaa

Seesaminsiemeniä

Kuutioi kaikki vihannekset samankokoiseksi kuutioiksi: noin sentti kertaa sentti -kokoon. Kokoa vihannekset kulhoon odottamaan paistamista. Kuutioi myös liha ja silppua valkosipuli. Lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun öljyä ja ruskista liha (tai tofu) huolella. Lisää pannulle vihanneskuutiot ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Nosta liha(tofu) ja vihannekset pannusta takaisin kulhoon jättäen pannulle jäljelle jääneen paistoöljyn.

Varmista, että pannulla on edelleen rasvaa ja lisää tarvittaessa loraus öljyä, mittaa pannulle sitten mustapaputahna. Paista mustapaputahnaa kokoajan sekoitellen viitisen minuuttia (se voi tarttua pannuun todella hanakasti!) ja lisää pannulle sitten sokeri, liha, vihannekset ja valkosipuli. Sekoittele kaikki hyvin yhteen ja lisää pannulle käyttämäsi neste. Sekoittele vielä huolella pannun pohjaa kaaputellen ja jätä sitten seos pulputtelemaan miedolle lämmölle (mieluiten kannen alla), kunnes vihannekset ovat kypsiä eli noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita tänä aikana seosta muutaman kerran pohjia myöten.

Tarkista sitten maku ja lisää maun mukaan seesamiöljyä, tummaa soijaa ja/tai hoisinkastiketta. Riippuen käyttämäsi liemen sekä mustapapukastikeen suolapitoisuudesta tarpeen voi olla vielä lisätä suolaa, samoin voit lisätä vielä ripauksen sokeria jos kastike sitä mielestäsi kaipaa. Kun maku on mieleesi, sekoita suuruste riisi/maissijauhoista ja vesitilkasta ja lisää se vähän kerrallaan kastikkeeseen hyvin sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan paksua. Liian ohut kastike ei tartu kunnolla nuudeleiden pintaan kun taas liian paksu kastike on vaikea sekoittaa niiden sekaan 😀 Poista jajangmyeon-kastike sitten liedeltä ja keitä nuudelit kypsiksi.

Tarjoile kastike nuudeleiden päältä. Viimeistele jajangmyeon suikaloidulla kurkulla (kuvissa tosiaan kesäkurpitsaa kun kurkkua ei ollut), sekä halutessasi kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja/tai paistetulla/keitetyllä kananmunalla. Perinteinen lisuke annoksen sivuun olisi vielä keltainen pikkelöity retikka eli danmuji.

Kas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.

Fries before guys – vai miten se sanonta meni?

Wuhan hot dry noodles – Re Gan Mian + kotivararesepti x 8

by Juulia on March 14, 2020 3 Comments

Wuhan -nuudelit, iik!

Teinpähän tässä taannoin Wuhanin kuuluisia “hot & dry” nuudeleita (Re Gan Mian). IIK! Saanko nyt koronan? No tietenkään en, vaikka korkkaisin nuudelikulhoni kylkeen Coronan. Kaikenlaisia ihmeellisiä huhuja ja valeuutisia koronaviiruksen ympärillä kuitenkin maailmalla pyörii. Viime viikolla Asematunnelissa eräskin henkilö huuteli jokaiselle aasialaisen näköiselle ohikulkijalle “onkssul korona?” eikä Corona -oluellakaan Iltsikan mukaan ole mennyt ehkä ihan niin hyvin kuin ennen epidemiaa. Corona parka. Tosin enemmän empatiaa koen niitä kohtaan, jotka ovat viruksen riskiryhmässä ja joiden tulotasoon tämänhetkinen tilanne kolahtaa kovimmin. Kaikki eivät voi tehdä etätöitä tai olla pois töistä ilman vakavia seurauksia omalle taloudelleen … ja monelle yrittäjälle tämä poikkeustilanne tulee varmasti olemaan vaikea. Nyt on hyvä osoittaa tukea omille lempiyrityksille!

Uutiset Wuhanista ovat onneksi tässä vaiheessa jo positiivisempia kuin pitkään aikaan, kun taas meillä Suomessa ja monessa muussa maailmassa kolkassa pahin on jo päällä tai kaikella todennäköisyydellä vielä edessä. Liemessä-blogin Jenni on jo avautunut aiheesta kotivara ja myönnän, että tässäkin taloudessa on hyvissä ajoin jo vähän tarkistettu kaappien sisältöä. Jenni sai juttuunsa muutamia varsin ivallisia kommentteja, mutta nyt näyttäisi siltä että kotivaraa – ja vessapaperia! – on miettimässä aika moni muukin. Tuli kotiin kannetuille varastoille käyttöä tavalla tai toisella, nyt on hyvä palauttaa mieleen myös kaikenlainen kuivakaappireseptiikka! Itselläni sinne entuudesta tuttujen suosikkien joukkoon pääsee nyt myös Wuhanin nuudelit, mutta niistä lisää jutun lopussa.

Re Gan Mian on Wuhanin kuuluisimpia ruokia… ja myös ateria, joka valmistuu lähinnä kuivakaapin antimista.

Reseptejä, jotka syntyvät pakasteista, säilykkeistä ja kuivakaapin aarteista tarvitaan minusta aina, oli uhkana pandemia tai ihan vain surkea keli lähteä kauppaan. Ja mitä varustellumpi kuivakaappi ja pakastin, sen enemmän vaihtoehtoja aterialle tietysti löytyy! Omat kaappini ovatkin varmasti aina sieltä varustelluimmasta päästä, minkäs ruokahullu luonteelleen voi. Niinpä pystynkin nyhjäisemään “tyhjästä” yleensä vaikka mitä. Silloin kun en kuitenkaan jaksa kekkailla uusia reseptejä, suosikkejani ovat seuraavat tämän talouden klassikoiksi muodostuneet ruuat:

Kotivararesepti x 8

Dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit on ihania, vaikka söisi pelkkää kastiketta ja nuudelia (eli käytännössä maapähkinävoita/seesamitahnaa + mausteita + nuudelia). Mutta eipä ne tuoreet raaka-aineet, joita näihin nuudeleihin tarvitaan ole sen ihmeellisempiä kuin kevätsipuli ja jonkinlainen vihreä vihannes (vihreät pavut, parsakaali, lehtikaali, herneenpalot, edamamepavut…), joita voi kiehauttaa nuudeleiden sekaan tarvittaessa myös pakkasesta. Vegaanisen lähikauppaversioni muruseokseen tarvittava tempeh säilyy jääkaapissa kuukausitolkulla, samoin autenttiseen versioon tarvittava kiinalainen sui mi ya cai -pikkeli, mikäli sellaista olisi sattunut kotiinsa hamstraamaan (ja tämän tuotteen hamstraaminen ei muuten liity tässä taloudessa mitenkään koronaan). Ymmärrän, että jollet ole koskaan tätä ruokaa tehnyt, se vaikuttaa ensi alkuun vaikealta. Mutta kun alkuun kerran pääsee ja kotoa tietyt tarpeet löytyy, tämä ruoka valmistuu hujauksessa ja dan dan nuudeleista voi yhtäkkiä tulla sinunkin uusi lempiruokasi ♥

Sitruunainen pinaatti-linssikeitto

Tarvitset tähän soppaan vain vihreitä linssejä, valkosipulia, pakastepinaattia, kasvisliemikuution ja sitruunamehua – tai sitruunamehutiivistettä! Tadaa, soppa on valmis. Tätä ruokaa olen syönyt opiskeluajoista asti, eli yli 20 vuotta!

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut

Välillä itseäkin ihmetyttää, voiko niin yksinkertainen asia kuin keitetyt pavut ja valkosipuli tosiaan maistua näin hyvältä? Mutta kyllä ne vaan voi. Rosmariinin lisäksi papuihin sopii muutkin kuivatut yrtit: timjami, laakeri, meirami… ja kunnon loraus oliiviöljyä! Jos pakastimesta löytyy lehtikaalia tai pinaattia, ne sopivat sekaan myös. Lisää ruokaisuutta papuihin saa kun heittää sekaan jauhoista perunaa ja antaa sen muhentua papujen sekaan!

Miso tahini pasta

Trööttää kulhoon misoa, trööttää kulhoon tahinia. Paahda sekaan reilusti valkosipulia ja lisää kourallinen ravintohiivahiutaleita ja reilusti vastarouhittua mustapippuria. Pastakastike on valmis! Tykkään syödä miso-tahinisoossilla maustetun pastan kera uunissa paahdettuja tomaatteja (jotka ovat tietysti tuoretavaraa), mutta hei, niitäkin saa halutessaan purkissa! Sekaan voi toki paahtaa muutakin, esim. pakasteparsakaalia.

Perunapasta

Perunapastaan tarvitset yllätys yllätys, perunaa ja pastaa! Lisäksi tässä simppelissä ja edullisessa ruuassa pääsee hyödyntämään parmesanjuuston kannan, mikäli sellainen kotoa löytyisi. Koska ruuan esikuva on Italia, seassa on toki myös valkosipulia ja oliiviöljyä. Vihreiksi lisäyksiksi sopii kevään korvilla villivihannekset, mutta toki myös vaikkapa pakastepinaatti.

Kikhernemuhennos

Tähän sörsseliin tarvitsen kookosmaitoa, tomaattimurskaa, maapähkinävoita (tai tahinia), mausteita ja kikherneitä. Sekaan voi lisäksi heitellä mitä vaan vihanneksia, mitä kotoa löytyy: perunaa, porkkanaa, sipulia, sekä pakastevihanneksia.

Vihreä valkopapukeitto

Se varmaan kävikin jo ilmi, että pakastepinaatti/parsakaali sekä pavut ja linssit ovat täällä kova sana kuivakaappimurkinaa kokatessa. Tähän simppeliin keittoon tarvitset valkopapuja, kasvislientä … ja jotain vihreää, kuten pakastepinaattia ja/tai parsakaalia.

Nopea mustapapukeitto

Nopea mustapapukeitto on yläpuolisen reseptin tapaan varsin minimaalinen: tarvitset kypsiä mustapapuja, kaurakermaa, jauhoisen perunan, valkosipulia ja kasvislientä. Mausteiden kanssa voi soveltaa, itse lisään tähän soppaan juustokuminaa ja korianterinsiemeniä 🙂

Okei. Tämän nuudeli-papu-linssi-pakastepinaatti-pakasteparsakaali-litanian loppuun voisi ehkä maistua vielä yhdet nuudelit! Dan dan nuudeleihin hurahtamisen jälkeen olen ollut seuraavaksi eniten innoissani Re Gan Mian -kulhollisesta. Makuprofiili on näillä kahdella Kiinan eri provinsseista tulevilla ruuilla hieman samankaltainen, sillä kastike on Re Gan Mian -nuudeleissa dan dan nuudeleiden tapaan seesamitahnapohjainen. Wuhanin “kuumat ja kuivat” nuudelit ovat kuitenkin vähemmän tulisia, pähkinäisempiä ja siinä mielessä yksinkertaisempia, ettei niiden kaveriksi paistella mitään erillisiä muruja – kunhan vain avataan pari kiinalaista säilykettä!

Re Gan Mian

Wuhan hot dry noodles aka Re Gan Mian sisältää mm. seesamitahnaa, soijaa, valkosipulia, mausteita ja seesamiöljyä, sekä kiinalaisia säilöttyjä ja pikkelöityjä vihanneksia, kuten vihreitä papuja tai retikkaa. Kiinalaisissa pikkelöidyissä vihanneksissa on yleensä mausteena chiliä ja nuudeleihinkin tulee chiliöljyä, mutta “hot” ei tässä yhteydessä tarkoita silti tulisuutta, vaan kuumuutta. “Dry” taas tarkoittaa, etteivät nuudelit ole liemimäisiä. Nämä ovat siis kuumia ja kuivia nuudeleita.

En ole koskaan käynyt Wuhanissa, mutta kaupunki vaikuttaa tämän ruuan tavoin mahtavalta! Wuhanin historia ulottuu kauas ja kaupungissa on elävä yliopisto- ja punkskene (!) – vaikka olen Kiinassa matkustellut, ensikäden kokemusta minulla ei tästä kaupungista kuitenkaan ole. Olin silti kuullut siitä jo ennen koronavirusta, kiitos Chinese Cooking Demystified YouTube-kanavan. Kiinalaisille resepteille antaumuksella omistautuneiden Stephin ja Chrisin tekeminä hot dry noodles on työläämpikin operaatio, lähtien käsin tehdyistä alkaliinisista nuudeleista lo shui “master stock” -liemen keittelyyn, mutta jos on valmis ottamaan useamman oikotien, valmistuu tämäkin nuudeliruoka melko yksinkertaisesti.

Lasipurkissa on kiinalaista pikkelöityä retikkaa, pussissa tulisia ja kirpakoita lehmänpapuja. En osaa sanoa ovatko nämä juuri oikeita Re Gan Mian -lisukkeita, mutta hyvin nämä ainakin omasta mielestäni toimivat. Nuudeleihin voi laittaa myös zha cai tai ya cai -pikkeleitä.

Oikotietä nuudelionneen

My name is Andong -kanavan versio on jo huomattavasti helpommin toteutettavissa, sillä nuudeleihin olennaisesti kuuluva lo shui -liemi on hänen reseptissään korvattu simppelillä ja vegaanisella mausteseoksella, jota itse surautin kerralla useamman teepussukan verran kaappiini. Jos nyt kotosalla pitää alkaa viettämään enemmänkin aikaa, mikäs siinä toisaalta olisi haudutella liemiä vaikka useamman päivän ajan!

Muuten ei tämä Wuhanissa suosittu aamiaisruoka oikaistuna länkkäriversiona vaadi juuri muuta, kuin reissun aasialaiseen markettiin (tai nettikauppaan), nuudeleiden keittämistä ja asioiden yhteen sekoittamista. Wuhanissa nuudelit olisivat tosiaan alkaliiniseen veteen tehtyjä, viittä vaille kypsäksi keitettyjä, seesamiöljyssä pyöriteltyjä, viuhkalla jäähdytettyjä ja juuri ennen tarjoilua uudelleen kuumaan veteen dipattuja … mutta korvikkeeksi käy useamman lähteen mukaan hätätapauksessa jopa spagetti. Autenttinen hot and dry -nuudelielämys odottaa Wuhanissa, jos sinne jonain päivänä pääsen vierailemaan – kotona Suomessa puutteellisin tiedoin ja taidoin syön vain jotain sinne päin. Hyvää on onneksi silti tämäkin viritys!

Näiden “lo shui” -korvikemaustepussukoiden tekeminen vei 5 minuuttia. Mausteet silppuriin ja silppurista pussiin vaan!

Kuten dan dan nuudeleiden kanssa, kastiketta näillekin nuudeleille voi tehdä kerralla isommankin satsin, josta ateria syntyy vieläkin nopeammin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Tuoreista raaka-aineista olennaisin on kevätsipuli sekä korianteri, jota annokseen usein lisätään. Muut lisukkeet löytyvätkin suoraan purkista! Korianteria ja kevätsipulia ei kotivarasta ehkä minullakaan niin vain löydy, mutta tiesitkö että kevätsipulia voi pakastaa? Sinne vaan× kaiken sen pakastepinaatin sekaan 😀

Re Gan Mian aka Wuhan “hot & dry” nuudelit

2:lle

200 g kiinalaisia vehnänuudeleita (mieluiten alkaliiniseen veteen tehtyjä) tai spagettia

Kastike (tästä riittää neljään annokseen):

3 rkl seesamitahnaa (mieluiten paahdettua tai mustaa)

1-2 tl paahdettua seesamiöljyä

1 tl tummaa soijakastiketta

2-3 tl vaaleaa soijakastiketta

½ tl viismaustetta

¼ tl jauhettua valkopippuria

1 tl sokeria

2-4 rkl maustelientä / lämmintä vettä + 1 valkosipulin kynsi

Sekä:

1-2 tl kiinalaista chiliöljyä

½-1 tl kiinalaista mustaa Chinkiang -etikkaa

Lisäksi:

4-6 rkl kiinalaisia pikkelöityjä papuja / retikkaa ja/tai ya cai tai zha cai -säilykettä

1-2 kevätsipulin vihreä osa silputtuna

tuoretta korianteria

(2 rkl rouhittuja paahdettuja maapähkinöitä)

Mausteliemi:

1 tähtianis, laakerinlehti ja kuivattu siitakesieni

1 tl kumpaakin: kanelia ja juustokuminaa

2 tl kumpaakin: fenkolinsiemeniä ja sichuanpippureita

2 rkl tummaa sokeria

3 neilikkaa

4 vihreää kardemummaa

teepusseja

Lisäksi: pätkä inkivääriä, 1 valkosipulin kynsi, appelsiininkuoriviipale

Valmista ensin mausteliemi, mikäli sitä käytät. Jauha kaikki mausteet hienoksi esim. silppurilla tai maustemyllyllä. Jaa seos neljään-viiteen teepussiin ja sulje pussit huolella esim. paistinlangalla. Kun tahdot tehdä satsin maustelientä, kuumenna pienessä kasarissa muutama desi vettä ja lisää veteen yksi maustepussi, yksi veitsen lappeella murskattu tai raastettu valkosipuli, sekä muutama siivu inkivääriä sekä appelsiininkuoriviipale. Keittele miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä vajaa desi ja se on vahvan makuista. Purista maustepussista huolella kaikki maut liemeen ja siivilöi sattumat pois.

Kastike:

Sekoita seesamitahna ja seesamiöljy. Lisää seokseen vaalea ja tumma soija, sokeri, viismauste ja sen verran maustelientä (tai lämmintä vettä johon olet raastanut yhden valkosipulin kynnen), että seos on paksua velliä. Chiliöljy ja Chinkiang-etikka lisätään Wuhanissa nuudeleihin vasta kulhossa, mutta minä olen sekoittanut ne jo valmiiksi kastikkeen sekaan varsinkin, jos teen kerralla isomman määrän soossia.

Keitä nuudelit ja valuta ne. Annostele nuudelit kulhoon ja lusikoi päälle muutama ruokalusikallinen seesamitahnaa, kiinalaisia säilöttyjä vihanneksia, reilusti kevätsipulia, hieman tuoretta korianteria ja halutessasi rouhittuja paahdettuja maapähkinöitä. Kuvan annoksessa on muuten myös pieneksi kuutioitua raakaa porkkanaa tuomassa rousketta! Sitten vain kunnon sekoitus ja eikun syömään!

Loppuun vielä pyyntö: eihän jaeta uutisia ilman lähdekriittisyyttä, lietsota paniikkia tai hamstrata mitään yli omien tarpeiden?

Ja jos tahdot osoittaa tukesi kotimaisille pienyrityksille ja erilaisille kulttuuritahoille jotka ovat tässä tilanteessa konkurssiuhassa, tee se. Jollei nyt voi mennä paikan päälle asioimaan, ehkä voi ostaa lahjakortin tulevaisuuden varalle, asioida verkkokaupan kautta tai tilata jotain kotiin.

Dolsot bibimbap valurautapannussa

by Juulia on February 17, 2020 1 Comment

Kaupallinen yhteistyö Fiskars & Asennemedia

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Keittiövälinehamsterin tunnustuksia

Hei, olen Juulia ja olen keittiövälinehamsteri. Täytin viime vuonna 40, mutta keittiönkaappieni sisältö koostuu edelleen pitkälti samoista välineistä ja astioista, joita sain aikoinaan isoäidiltä ja äidiltä lahjaksi muuttaessani ensimmäistä kertaa omilleni. Ja mikäs siinä, vanhojen asioiden käyttäminen on ekoteko ja esimerkiksi isoäidin ikivanhasta valurautapannusta en luovu ikinä! Säästöön on kuitenkin jäänyt myös mm. useampia kattilansa hukanneita kansia, tylsä kuorimaveitsi sekä yksi jo lapsuudesta tuttu veitsi, jonka kärjen katkaisin kerran osteriin.

Nyt on vihdoin tullut aika hankkiutua eroon roinasta, joka aiheuttaa lähinnä turhautumista ja vie kallisarvoista säilytystilaa käyttökelpoisemmalta tavaralta. Tilalle tahdon hankkia jotain niin kestävää, että voin vuorostani pistää keittiövälineitä kiertoon kummilapsilleni, kun he aikoinaan muuttavat omilleen.

Satsaus seuraavaan sukupolveen

Pääsin tavoitteessani hyvin alkuun, kun sain Fiskarsilta tämän kaupallisen yhteistyöjutun tiimoilta kotiini Fiskars Norden -sarjan valurautapannun, teräksisen wokkipannun, kätevän kokoisen kasarin, useamman kauniin kokkiveitsen sekä upouudet Fiskarsin klassikkosakset. Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja Fiskarsin vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä henkivät Norden-tuotteet valmistetaan Suomessa ja ne sopivat liedelle kuin liedelle. Uuniinkin nämä tuotteet voi lykätä aina 240 asteeseen saakka – tosin lämpökäsitellystä kotimaisesta koivusta valmistetut puuosat on tällöin irroitettava. Tämä onnistuu onneksi jopa kaltaiseltani tumpelolta ihan näppärästi 🙂

Jos jonkinlaisiin jämäpannuihin ja patoihin tottuneena sarjan valurautapannu ja teräksinen wokkipannu tekivät heti ensikokkailun yhteydessä vaikutuksen: eihän näihin tartu mikään! Thermium™ mineraalikäsittelyn ansiosta sekä valurautaiset että teräksiset paistoastiat toimivat myös herkempien raaka-aineiden paistamisessa ilman, että ruoka tarttuisi pintaan kiinni. Eikä pintoja tarvitse käsitellä esim. rasvapolttamalla tai pelätä niiden ruostumista! Huolloksi riittää, että pannut pesee kuumalla vedellä käytön jälkeen. Pannujen kanssa voi käyttää vaikka metallista lastaa, kunhan ei varta vasten lähde naarmuttamaan pintaa.

Teflonpannujen kanssa kasvaneena on myös kiva tietää Thermium™ mineraalikäsittelyn läpäisseen kaikki testit, joita vaaditaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Käsittely on yhdistelmä erilaisia mineraaleja eli se on muoviton ja myrkytön. Paksu pohja jakaa lämmön hyvin ja paistotulos on pannulla tasainen.

Hupsista…

Olen näistä pannuista ihan syystä todella fiiliksissä! Ne ovat sekä kauniit, että jo nyt päivittäisessä käytössä. Wokkipannun kanssa on treenattu sitä teeveestä tuttua kokkien ranneliikettä (joka muuten onnistuu oikeissa kokkailutilanteissa huomattavasti siistimmin kuin valokuvatessa) ja niin rakas kuin isoäitini vanha valurautapannu onkin, en todellakaan ole käyttänyt sitä samalla tahdilla kuin uutta valurautapannuani.

Mamman pannussa olen ruskistanut lähinnä lihaa ja paistanut satunnaisen pannupizzan/leivän, mutta nyt paistelen uudessa valurautapannussani niin aamiaismunat, kuin oikeastaan kaiken muunkin. Erityisesti olen tykännyt ruskistella valurautapannussa erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin matkalla olevat vihannekset ja juurekset sekä sienet, munakoisot ynnä muut ihanuudet joille kunnon paistopinta tekee kunniaa. Maillard-reaktio nyt vaan on kaunis asia, eikä yhtä upeaa paistopintaa saa aikaan niin helposti huonolla pannulla!

Veitset terään

Siitä päästäänkin sopivasti toiseen kehityshankkeeseen keittiössäni: veitsiin. Ei tarvitse olla ammattikokki tietääkseen, että veitset ovat keittiössä tosi oleellisessa roolissa. Olen omistanut kuitenkin valtaosan elämästäni lähinnä sellaisia semiteräviä sekundaveitsiä, joilla homma korkeintaan jotenkuten hoituu. Sekaan mahtuu useampikin lahjoituksena saatu yksilö, joista olen aikoinaan ollut kovinkin kiitollinen, kun avioeron yhteydessä jouduin aloittamaan keittiövarustelut osittain tyhjästä. Silloin ei ollut varaa satsata sellaisiin yksityiskohtiin kuin veitsiin ja toisten jämät olivat itselle aarre! Jotenkin tuo mentaliteetti on päässyt jäämään päälle, vaikka elämäntilanne on nykyään jo aivan eri.

Olen kartuttanut vähän parempien veitsien valikoimaani viime vuosina muutamalla yksilöllä, mutta nyt sain Fiskarsilta niin upean valikoiman kokkiveitsiä, että eiköhän näillä pärjätä seuraava vuosikymmen. Minulla on nyt sekä Norden-sarjan kokkiveitsiä kahdessa koossa, että Fiskars Titanium –sarjan iso kokkiveitsi, joka on niin terävä ja hieno että hyvä kun uskallan siihen koskea 😀 Veitsitekniikkaa saakin nyt todella treenata ja hyvä niin! On jo korkea aika.

Lueskelin muuten Fiskarsin sivuilta uusien veitsieni ominaisuuksista tätä juttua varten ja totesin samantien olevani aiheesta aivan ulalla. Huomaa, ettei veitsiin ole tullut juuri panostettua, kun “optimaalinen 26 asteen teroituskulma”, ”V-hionta” ja ”titaanikarbidihiukkasten laserointi” eivät äkkisilteen sano minulle niin mitään! Näitä kaunottaria hypistellessä motivaationi opetella veitsiasioiden perusteet – kuten vaikkapa ihan vain veitsien oikeaoppinen teroittaminen – hypähtää kuitenkin sille tasolle, että ehkäpä teroituskulman merkityskin tästä vielä tälle kotikokille aukenee.

Teroituspuikko minulta nimittäin jo löytyykin! Sen sain aikoinaan isältä, joka oli taas vuorostaan saanut sen liikelahjaksi fileerausveitsen kylkiäisenä (joka minulta löytyy tietysti myöskin). Ehkä tästä hamsteriudesta on joskus siis ihan hyötyäkin 😀 Eikä huolta että nyt se pilaa ne uudet veitsensä: aloitan teroitustreenit tietysti niillä semitylsillä!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap

Ja nyt asiaan päivän resepti: dolsot bibimbap valurautapannussa! Bibimbap on korealainen erilaisilla lisukkeilla päällystetty riisikulho, jolla palkitsen itseni usein perjantailounaan merkeissä Bulevardin ravintola Giwassa. Dolsot bibimbap on käytännössä sama ruoka, se vain tarjoillaan tavallisen kulhon sijaan tulikuumasta kivikulhosta (dolsot). Kuumassa kulhossa ruoka pysyy lämpimänä pidempään ja lisäksi kulhon pohjalla olevaan riisiin syntyy kuumassa kivikulhossa mitä ihanin rapea kerros, jota rakastan yli kaiken. Mitä taas tulee päällisiin, ne voivat olla pyttipannun tapaan hieman mitä vaan: erilaisia ja eri tavoin valmistettuja vihanneksia ja proteiinia sekä erilaisia kastikkeita. Ja kaiken kruunaa yleensä joko paistettu kananmuna tai raaka keltuainen!

Koska harvalla suomalaisella on kotonaan tähän ruokaan tarvittava kivikulho, voi ruuan onneksi valmistaa myös valurautapannussa: uusi 24 senttinen Fiskars Norden valurautapannuni on kooltaan kuin omiaan kahden nälkäisen dolsot bibimbap -illallista varten. Riisi pannuun rapsakoitumaan, täytteet ja kastikkeet päälle, sekoitus ja syömään. Kuumassa valurautapannussa pöytään kannettu sihisevä ja poksuva dolsot bibimbap on näyttävä ilmestys illallisilla, mutta yhtä lailla siitä on kyllä ollut iloa ihan vain meidän kahden arki-illoissa. Kunhan se pannun pohjalta löytyvä rapea riisikerros jaetaan tasapuolisesti kummallekin!

Mites ne täytteet?

Mitä tulee täytteisiin, tähän käy todellakin pyttipannun henkeen vaikka mikä vihannes ja proteiini. Koreassa dolsot bibimbapissa on usein nopeasti marinoitua ohuelti suikaloitua lihaa, mutta meillä tätä ruokaa on kokattu toistaiseksi vain vegeversiona. Käytössä on ollut niin savutofu kuin joulusta yli jäänyt seitankin ja vihanneksista kimchi, edamame, sokeriherne, parsakaali, porkkana, retiisi, idut, paistetut sienet ja munakoiso – vähän sen mukaan, mitä kaapista on kulloinkin löytynyt. Koreassa kulhoon lykätään yleensä namul-nimellä kulkevia, mm. soijalla, seesamiöljyllä ja valkosipulilla maustettuja höyrytettyjä tai paistettuja vihanneksia.

Riisinä olen käyttänyt hyvin huuhdottua sushiriisiä, mutta myös basmatiriisiä ja täysjyväriisiä. Koreassa käytetään bibimbapiin käsittääkseni pääsääntöisesti hieman tahmeaa lyhytjyväistä riisiä (voit lukea lisää riisistä (bap) täältä ja tutustua korealaisen riisin valmitamiseen täällä). Tähänastisella kokemuksellani riisin laadun lisäksi tärkeää on sen kosteuspitoisuus: riisi rapeutuu parhaiten, kun se on pannulle laitettaessa tarpeeksi ”kuivaa”. Valuta siis kaikki ylimääräinen neste riisin seasta pois, jos sitä kypsentämisen jälkeen kattilan pohjalta vielä löytyisi. Irtonaiset riisityypit eivät myöskään ymmärrettävistä syistä muodosta yhtä tiivistä kerrosta rapeaa riisiä pohjalle kuin puuroutuvammat riisit – mutta hyvälle maistuvat nekin näin tarjoiltuina!

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

2:lle

vegaaninen, jos jätät kananmunan pois ja käytät vegaanista kimchiä

n. 5 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl kypsentämätöntä riisiä – kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin!)

n. 150 g savutofua

Mausteliemi:

1 rkl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

2 valkosipulin kynttä

Lisäksi:

n. 400 g vihanneksia: parsakaalia, sokeriherneen palkoja, edamamepapuja, raastettua porkkanaa, retiisiä, mungpavun ituja, sieniä, munakoisoa, kevätsipulia, kimchiä… sen mukaan mistä pidät!

2 kananmunaa / munankeltuaista

Korealaisia merileväsipsejä

Paahdettuja seesaminsiemeniä

miedon makuista seesamiöljyä* tai neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

soijaa/suolaa/paahdettua seesamiöljyä maustamiseen

Gochujang-kastike:

2 rkl gochujang-tahnaa

½ rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl sokeria

1 rkl vettä

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(lisää happamuutta halutessasi n. 1 tl omenaviinietikkaa tai loraus kimchin säilöntälientä)

(lisää potkua halutessasi yksi raaka raastettu valkosipulin kynsi)

Soijakastike:

3 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl sokeria

* Mitä tulee seesamiöljyihin, käytän niitä kahdenlaista: paahdettua vahvanmakuista seesamiöljyä mausteena pienissä määrin, mietoa seesamiöljyä paistoöljynä huolettomammin lorotellen. Jos sinulla ei ole mietoa seesamiöljyä, voit käyttää sen sijasta mitä vaan neutraalin makuista paistamiseen sopivaa kasviöljyä.

Valmistelut:

Kypsennä ensin riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pyri haihduttamaan kaikki ylimääräinen kosteus riisistä pois ja valuta se huolella. Riisin kypsyessä paloittele käyttämäsi proteiini. Sekoita mausteliemi ja upota tofu/seitan tms. siihen siksi aikaa, kun pilkot käyttämäsi vihannekset.

Sienet ja munakoison paistan öljytilkassa wokkipannussa kypsäksi ja maustan lorauksella soijaa ja paahdettua seesamiöljyä; parsakaalin, edamamen ja sokeriherneenpalot höyrytän tai kiehautan vesitilkassa kypsäksi. Sokeriherneenpalkojen kärjet on muuten kätevä napsia keittiösaksilla! Porkkanan lisään tähän ruokaan raakaraasteena, retiisit viipaleina (joiden sekaan lorautan joskus tilkan riisiviinietikkaa) ja kevätsipulin silppuna. Ja kimchin sekä pavunidut käytän ihan sellaisenaan 🙂

Kun vihannekset ovat valmiit, lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun muutama ruokalusikallinen miedon makuista seesamiöljyä ja paista käyttämäsi proteiini marinadeineen kuumassa pannussa rapeaksi. Jätä proteiini ja valmistelemasi vihannekset odottamaan riisin valmistumista. Valmista vielä gochujang- ja soijakastikkeet sekoittamalla kaikki kastikkeen raaka-aineet tasaiseksi pienissä kulhoissa.

Kun kaikki lisukkeet on valmisteltu ja riisi on pohjalta rapeaa, on aika koota dolsot bibimbap.

Eri lisukkeet nostellaan riisin päälle kauniisti säteittäin.

Dolsot bibimbap – kokoaminen:

Kun riisi on kypsää, valmistele valurautapannu: kaada pannulle hieman öljyä ja pyörittele se pannuun tasaisesti. Kuumenna pannu. Nosta riisi pannuun kun se sihisee sitä koskettaessaan. Painele riisi pannuun melko tiiviiksi kerrokseksi ja paista riisiä sitä sekoittamatta keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit kurkistaa rapeustilannetta varovasti riisin reunaa lastalla nostamalla – pyrkimys on saada riisistä rapeaa ja kullanruskeaa. Pannu ei saa olla niin kuumalla, että riisi palaa, muttei myöskään niin miedolla lämmöllä, että riisi ei rapeudu. (Sopiva lämpötila ja paistoaika riippuu käyttämästäsi pannusta ja liedestä.)

Kun riisi on pohjalta rapeaa, ota pannu liedeltä ja asettele sen päälle säteittäin käyttämäsi vihannekset ja proteiini. Paista lopuksi päälle vielä kananmuna tai nosta keskelle raaka keltuainen sekoitettavaksi kuumaan ruokaan (tai lisää paistetut munat / keltuaiset vasta tarjoilulautasille). Jos tarjoilen tätä ruokaa kavereille, nostan valurautapannun lopuksi liedelle uudelleen siksi aikaa, että pannu alkaa taas sihisemään ja poksumaan – ja kannan sen vasta sitten tarjolle. Nostan myös kastikkeet pöytään niin, että jokainen saa laittaa niitä annokselleen sen verran kuin tahtoo.

Ruoka sekoitetaan pannussa ja jaetaan ruokailijoille. Itse sekoitan ruuan mieluiten ensin kevyesti niin, että rapea riisikerros jää viimeisenä pannuun, josta se sitten jaetaan tasaisesti kaikille ruokailijoille. Jokainen voi viimeistellä annoksen haluamallaan määrällä kastikkeita, sekä merileväsipseillä ja/tai paahdetuilla seesaminsiemenillä 🙂

Ennen tarjoilua kaikki sekoitetaan yhteen ja annostellaan kulhoihin…

… annos viimeistellään paistetulla munalla, merileväsipseillä, seesaminsiemenillä ja kastikkeilla…

…ja eikun syömään!

Ps. Oletko sinä jo tutustunut bibimbapiin ja/tai dolsot bibimbapiin? Korealainen ruokakulttuuri on minusta valtavan kiinnostavaa. Olenkin lähdössä vihdoinkin ensimmäistä kertaa Koreaan, tutustumaan siihen ihan paikan päällä. Täytyy ehkä etsiytyä siellä jollekin kokkailukurssille oppimaan lisää! Tähänastinen repertuaarini on melko suppea, olen kokkaillut lähinnä tulisia riisikakkuja eli tteokbokkia. Liemessä -blogin Soul-vinkit tulevat siis pian tarpeen 🙂 Muitakin matkavinkkejä vastaanotan ilolla!