Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

kallio ravintolat

Ruokahullun Kallio

Tätä juttua on tehty pitkään ja hartaasti, niin kuin rakkaiden asioiden kanssa tuppaa käymään. Nyt se on vihdoin valmis, joten ei muuta kuin asiaan: ruokahullun Kallio, ravintolat, baarit … ja muutamat muut tavat keventää kukkaroaan löytyvät nyt kootusti täältä! Mutta otetaanpa alkuun ensin pieni pohjustus. Miksi se Kallio onkaan minulle niin rakas?

Koska olen tätä näpytellessäni syyslomalla, kerrottakoon ensiksi rakkain lomatraditioni: pyhiinvaellus Kallioon. Jollen lomallani vietä edes muutamaa tuntia haahuilemalla päämäärättömästi Kalliossa, ei loma oikein tunnu onnistuneelta. Kallio on onneksi sellainen lähimatkailukohde, että haahuilu siellä onnistuu myös arkena. Ei muuta kuin ratikkaan tai metroon työpäivän päätteeksi ja ulos Hakiksessa. Siitä eteenpäin sitten vain katsotaan, mihin nenä sillä kertaa osoittaa! Omassa tapauksessani se osoittaa useimmiten kahville, koluamaan kirppiksiä, tai ehkä jopa lasilliselle natuviiniä. Joka tapauksessa aina kun koukkaan kotimatkalla Kallion läpi – ihan vaikka vain pikaisestikin – saavun kotiin hyväntuulisena.

Kalliossa on taikaa!

Kalliohaahuilu

Kalliossa haahuilu on tapa, joka pohjaa vuosiin, jolloin asustelin Viidennellä Linjalla. Niihin aikoihin Good Life Coffee vasta avasi ovensa kulman taakse pikku yksiöstäni ja Vaasankadulta löytyi vielä enemmän rehellisiä juottoloita kuin ravintoloita.

Olin tuolloin vastaeronnut ja muuttanut muutaman vaatteilla täyteen sullotun jätesäkkini kanssa pieneen vuokrayksiöön ison korttelisisäpihan keskelle. Vaikka olen aina viihtynyt paljon itsekseni, kaipasin kuitenkin välillä hieman ihmisten pariin … ja Kalliossahan se on helppoa! Riitti että astui ovesta ulos ja lähti kävelemään johonkin suuntaan, niin koki jo olevansa ihmisten ilmoilla vaikka olisi yksin tallustellutkin. Kalliossa on elämää ja tekemistä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, olit sitten itseksesi tai kaverin kanssa.

good life coffeeYksi näistä korteista on mun tekemä ja GLC:hen lähettämä… arvaatko mikä?

Kallion ravintolat ja baarit olen tietysti kolunnut jo parikymppisenä opiskelijana ja onhan siellä myös on asunut moni ystävistäni sekä entisistä kumppaneistani. Tutumpaa, rakkaampaa ja muistorikkaampaa aluetta ei minulle Helsigistä juuri löydy!

Kun eräs lukija sitten pyysi minua tekaisemaan sellaisen “Kallio, ravintolat ja baarit Vaimomatskuu -tapaan” -postauksen, innostuin ideasta heti. Eipä tarvinnut kuulkaa edes erikseen lähteä kuvaamaan rakkaita kortteleita kuvamateriaalin perässä, kunhan kaivelin vähän arkistojani. Hetkessä kasassa oli 50 kuvituskuvaa tälle jutulle … ja tajusin, että tästä ei ehkä tulekaan ihan niin pientä juttua, ellen pidä itseäni kurissa!

Kallio ravintolat

thewaywayThe Way way, my way.

Niinpä parasta lienee, että kerron lempikohteeni Kallion huudeilta teille ihan listan muodossa. Vaikka lähden Kallioon yleensä sen kummemmin päämäärää suunnittelematta, johonkin yhdistelmään seuraavia kohteita kuitenkin aina päädyn! Lista on toooooosi pitkä, joten otetaanpa alkuun omat TOP 5 -paikkani ja jatketaan sitten listausta otsikoilla Kallio ravintolat ja baarit sekä Kallio shoppailu ja kulttuuri.

Ruokahullun Kallio ravintolat & baarit TOP 5:

Good Life Coffee:

Kalliohaahuilupäiväni ei ole koskaan täydellinen ilman visiittiä entiseen kantakahvilaani. Good Life Coffee on lomien pyhiinvaelluskohteeni numero 1 ja ihan syystä. Siellä on loistavaa kahvia, ihania leivonnaisia, herkkuleipiä, ihana henkilökunta, superkooleja oheistuotteita (omistan kaksi Good Life Coffee -kassia, yhden paidan, kaulahuivin, kolme kahvimukia sekä yhden megahienon Sami Viljannon kuvittaman emalimukin) ja koska en ole ainoa tämän paikan entisistä tai nykyisistä kantiksista, GLC:ssä törmää yleensä vielä tuttuihinkin. Lisää rakkaudestani Good Life Coffeehen mm. täällä ja täällä.

WINO:

Ykkösvalintani aina kun nälättää ja olen vähänkään oikealla suunnalla. Winon baaritiskiltä löytyy yleensä aina paikka yhdelle/kahdelle – varsinkin kun on liikkeellä melko aikaisin illasta, kuten minulla yleensä on tapana. Joskus käyn Winossa yksikseni ihan vain lasillisella jotain ihanaa alkuviiniä, joskus vedetään Juuson kanssa pitkän kaavan kautta. Kummassakin tapauksessa Winosta poistuu aina tyytyväisenä. Winosta olen kynäillyt myös ihan oma postauksensa!

WAY:

Huipputiimin huippupaikka Karhupuiston kupeessa – Lauri, Lauri, Toni ja Toni (GLC, Grön, LetMe) avasivat tänä syksynä tämän ihanan leipomo/viinibaarin, joka tarjoaa upeita natuviinejä sekä pientä purtavaa (tyyliin keltajuurta, seljankukkaa ja ankanmunan keltuaista tai burrataa kermalla ja tillillä). Leipomossa leivotaan tolkuttoman hyvää hapanjuurileipää ja fermentoitua perunaleipää, joita tarjoillaan aamusta asti yksinkertaisuudessaan erinomaisten lisukkeiden kera (voita, pehmeäksi keitettyä munaa, comté-juustoa, maalaiskinkkua…).

Way on ollut auki vasta tovin verran, mutta siitä on tullut jo monen suosikki – myös minun. Ei ihme, kun tämän paikan tekijätiimi vastaa myös lempikahvilastani, lempiravintolastani ja tuovat maahan ah niin ihania natuviinejä… Ei, ylisanat eivät tämänkään paikan kohdalla lopu minulta kesken!

The Bull and The Firm:

Tämä tyylikäs ja rento cocktailbaari Kulmavuorenkadulla on nopeasti vienyt sydämeni. Käyn täällä erityisesti cocktailhammasta kolottaessa, sillä lista on täynnä klassikkoja (Boulevardier, Old Fashioned, Dirty martini, Martinez…). Lyhyeltä ja ytimekkäältä viinilistalta löytyy tosin jotain myös natuviinien ystävälle. Ruokaakin täältä saa! Annokset ovat maukkaita, kiinnostavia ja sopivan pieniä cocktaillasin kylkeen.

Panema:

Kun omasta mielestäni Suomen kiinnostavin panimo CoolHead Brew avasi baarin Kallioon, oli tällä naisella kieli pitkällä. Monesti paikat joille olen asetettanut kovat odotukset osoittautuvat pieniksi pettymyksiksi, mutta Panema on onnistunut kuitenkin vain parantamaan ensivaikutelmaansa! (Kiva kun oluita saa nykyään ostaa myös maisteluystävällisinä annoksina!)

Valikoimasta löytyy luonnollisesti runsain mitoin CoolHeadia, CoolHeadin tekemiä kiinnostavia yhteistyöoluita, sekä kaikenlaista jännää muilta pienpanimoilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olutta saa Panemasta ostaa nykyään myös mukaan ja siellä järjestettäviä kiinnostavia Tap Takeovereita kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Panemassa (kuten melkein missä tahansa) istun mieluiten alkuiltapäivästä, siihen aikaan siellä saa yleensä olla aivan omassa rauhassa. Viikonloppuiltoina meno on omaan makuuni turhan ahdasta 😀

kallio ravintolatWinosta löytyy pienellä rahalla upeita makuja!

wino kallioWino @ Wino

good life coffeeGood Life Coffee = ♥♥♥

the bull and the firmTunnelmallinen The Bull & The Firm

dirty martiniThe Bull & The Firm osaa Dirty Martini -hommat!

Top vitosen lisäksi vietän paljon aikaa seuraavissa listaamissani paikoissa. Osassa käyn kulinaristisista syistä, osassa nostalgian tai paikan hengen vuoksi. Tätä listaa erityisesti olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, kun kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja baareja tuntuu avautuvan Kallioon harva se viikko ja niitä nostalgisiakin paikkoja on useamman vuosikymmenen varrelta! Tämän vuoksi listalta löytyvät nyt vain ne paikat, joista olen löytänyt itseni useasti viime vuoden aikana.

Kallio ravintolat ja baarit:

Lounaasta päivälliseen:
  • Döner Harju: lautanen, ei leipä. Annoskoko on sen verran suuri, että fiksu syö sen lautasen puoliksi kaverin kanssa … jolloin voi hetken kuluttua syödä jossain kulman takana vielä vähän jotain muutakin.
  • Roji: Tämä Kolmannen linjan sympaatiinen sushiravintola on vaivihkaa muuttunut vakiostopikseni näillä kulmilla nälättäessä.
  • Silvoplee: Silvopleen ruoka on ihan omaa laatuaan, ainakin tällaiselle ituperheen kasvatille. Ainoa ongelma täällä syömisessä on, että lautanen tulee poikkeuksetta ahdettua täydemmäksi kuin aluperin aikoi … ja koska ruoan hinta määräytyy painon mukaan, käy jokainen visiitti aina kukkarolle. Toisaalta, tämä ruoka on täyttä kultaa mitä tulee terveellisyyteen ja makuun.
  • Cella: Missäs muualla sen maksapihvin söisi? Cella on valintani 80-luvun kaipuuseen.
  • Väinö Kallio: Väinö on niin upeassa tilassa (Elannon vanhassa pääkonttorissa), että se vetää puoleensa jo pelkän miljöön puolesta. Väinössä on aktiivinen iltameininki ja kiinnostavia klubeja (esim. “Avautumisklubi” !!!) mutta itse olen toistaiseksi päätynyt Väinöön lähinnä lounasaikaan (siksi se löytyy toistaiseksi tämän otsikon alta).
Alkuillasta iltaan:
  • Tanner: Uusi ja lupaava tulokas Hämeentiellä – on alkuviiniä, on kiinnostava pizzalista, on monipuolisia DJ- ja livekeikkoja. On aamiaista ja lounastakin! Niin, ja levykauppa, jonne Juuson voi laittaa tutkimaan levyjä siksi aikaa, kun itse käsittelen ne 30 pizzasta ja viinilasistani ottamaani kuvaa.
  • Harju 8: Harjutorin kupeeseen elokuussa avattu rento ja tunnelmallinen ravintola, jossa on iltaisin meininkiä kuin aikoinaan Erottajalla konsanaan. Konstailemattomalta ruokalistalta löytyy klassikkoja kaalikääryleistä Rydbergin pihviin ja Ahvenanmaan pannukakkuun, viinivalikoimasta täälläkin natuja. Palvelu on täällä ollut kokemukseni mukaan vähän mitä sattuu, mutta viikonlopun illanviettoihin paikka on toiminut minulle hyvin.
  • Tenho Restobar: pizzaa ja cocktaileja, cocktaileja ja pizzaa – niin sekaanille kuin vegaanillekin. Tenhossa on usein myös kiinnostavia keikkoja!
  • Merikerho: Kesäiltoihin, MBarin kaipuuseen, kun ei ehdi risteilylle mutta drinksut laivan kannella olis silti kiva juoda.
Kun oikein todella valvotuttaa…
  • Siltanen/Kaiku/Kuudes linja/Post Bar: Silloin harvoin, kun jaksan valvoa yli puolen yön, se tapahtuu joko Siltasessa tai Kaikussa, harvemmin Kutosella tai uudessa tulokkaassa Post Barissa. Tätä ihmettä tosin yleensä edesauttaa, jos Juusolla tai muilla DJ-ystävilläni on näissä tiloissa kyseisenä iltana keikka 😀
  • kikupla: ei, tänne ei tulla ns. artesaanipizzan perässä. Pienpanimo-oluita on turha kysellä. Halvempaa (ja ehkä kökömpää) Gin Tonicia saa etsiä (ja miksi edes joisit täällä muuta kuin tuopin?). Jostain syystä sinne Mäkikuplaan kuitenkin myöhäisillan nälän hetkellä usein päätyy. Mikäli sinullekin käy niin, kurkkaa nyt ainakin se kirjanvaihtohylly!

väinö kallioNäitä Väinö Kallion upeita ikkunoita on tullut tuijoteltua kadulta päin jo vuosikymmeniä. Vaihteeksi toisinpäin!

tannerTannerin Mustekala-pizzassa mm. pikkumustekaloja, katsuobushia ja n’dujaa.

kallio baaritHarju8

Harju8Harju8

ölutKaupparavintola ÖL/UT

Syö, juo, mies, nainen

Nyt jos joku kuvittelee, että Kalliohaahuilupäiväni ovat yhtä jatkuvaa syömistä ja juomista vain, niin ähäkutti! Eivät ne ole… siis aina. Pääseehän siellä Kalliossa rahoistaan myös muilla tavoin 😉 Varsinkin vaatekaappini sisällöstä ainakin kolmasosa on Kallion Second Hand -putiikeista koluttu ja saahan sieltä kannettua kotiin myös kaikenlaista jääkaapin täytettä. Lisäksi Kalliosta löytyy silmänruokaa eli kivoja pikku gallerioita!

Tämäkin lista olisi voinut olla rutosti pidempi, ellen olisi päättänyt rajata ulos kaikkia niitä paikkoja (niin kivoja kuin ovatkin), joissa en ole viimeisen vuoden aikana käynyt edes kääntymässä. Listalla siis tälläkin kertaa vain paikkoja, joissa käyn aktiivisesti!

Kallio shoppailu ja kulttuuri:
  • Elokuvateatteri Riviera: oivallisia elokuvien mukaan nimettyjä cocktaileja ja supermukava leffateatteri (isot penkit, omat pöydät, ruokaa ja viiniä). Vessassa maailman hienoin Fight Club -saippua.
  • Frida Marina: Kallion parhaat vaatelöydöt bongaan täältä. En voi poistua tästä putiikista ilman jos jonkinlaisia second hand -ihanuuksia – itseasiassa vaatekaappini sisällöstä ainakin neljäsosa on löytynyt Frida Marinasta.
  • Ansa Second Hand: kun pitää saada kaunis ja yksilöllinen mekko … tai laukku … tai aurinkolasit … tai vain hipelöidän jotain ihanaa.
  • Soul Vintage: Americana -henkisiä vintagevaatteita ja kenkiä – farkkua, flanellia, printtiteepaitaa, vanhaa Marimekkoa, nahkatakkeja… jos olisin vähänkin koolimpi tyyppi, pukeutuisin vallan näihin vaatteisiin.
  • Fargo Vintage: yläpuolisen vastine vintagehuonekalujen suhteen. Jos olisin yhtään koolimpi tyyppi, kotini olisi vallan sisustettu kaikella, mitä löydän Fargosta.
  • Galleria Kuvitus: Pieni ja sympaattinen galleria, joka esittele suomalaisen kuvitustaiteen kärkeä.
  • Galleria Sorbus: Pieni ja vieläkin sympaattisempi galleria, jonka voittoa tavoittelemattomat nykytaiteen näyttelyt / tapahtumat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.
  • Hakaniemen Halli: etsin täältä yleensä ensisijaisesti tryffelimortadellaa, tuoretta kalaa tai jännempiä lihanosia. Olin opiskeluaikoina täällä juustopuodissa kesätöissä, joten Hallissa haahuiluun liittyy myös vahvaa nostalgiaa 🙂
  • Aseanic Trading & Vii Voanmitä ei näistä kahdesta löydy, sitä en tarvitse. Siis niinkuin aasialaisten ruokatarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen! En selviä kummastakaan ulos ilman, että kotiin ajautuu vähintään viisi heräteostosta, kuten pakastettuja mocheja, säilöttyä jakkihedelmää, tapiokatärkkelystä, kuivattuja katkarapuja tai retikkakimchiä.
  • Kaupparavintola ÖL/UT: sympaattinen pieni neljän asiakaspaikan olutputiikki Flemarilla.
Bonusmaininta:
  • WHS Union: leffanystävän koti. Kiinnostavia elokuvasarjoja, -festareita, kiva pieni baari ja kaikinpuolin hyvä meininki. Vessassa häveliään kannattaa käyttää silmälappuja ja vältellä paikkaa muutenkin esim. Viva Erotica -eroottisen elokuvafestivaalin aikoihin. Joo, WHS Unioni on Pitkänsillan väärällä puolella, mutta en nyt vaan malta olla sitä silti tässä mainitsematta!

Jäikö tältä Kallio ravintolat ja baarit -listalta mielestäsi jotain oleellista uupumaan? Nimittäin… näitä listojahan voi aina muokata sitä mukaa, kun alan käymään jossain uudessa paikassa (tai löydän uudelleen vanhan suosikin). Kun on Kalliosta kyse, olen aina valmis uusiin kokemuksiin!

466 views

Guest Brew Dinner x Pien

Guest Brew Dinner x Pien

sloe goseTämä tässä on Sloe Haven, oratuomigose – CoolHead Brew’n Hotelli Havenille valmistama nimikko-olut

Piipahdin muutama viikko sitten Hotel Havenissa poikkeuksellisessa oluenlanseeraustilaisuudessa: Hotel Haven, viiden tähden luksushotelli, julkisti nimikko-oluensa … joka oli oratuomigose! Jos olette olutasioista yhtään kärryillä (ja ehkä vaikkette olisikaan) ymmärrätte varmaan innostukseni: harva peruskuluttajista vielä tietää, minkälaista olutta on gose ja vielä harvempi on todennäköisesti maistanut oratuomen marjalla maustettua olutta. Aika rohkea veto siis tältä hotellilta!

Gose on yksi omista lempioluttyyleistäni, joten ilo tyylin leviämisestä on mallia oma lehmä ojassa. Perinteinen gose maustetaan korianterin siemenillä sekä suolalla ja sen makuprofiili on sekä raikas, hapan että omalla tavallaan varsin intensiivinen, vaikka olut onkin prosenteiltaan yleensä aika mieto. Humalointi ei goseen yleensä kuulu, joten katkeruutta tästä oluesta on turha etsiä. Monet panimot maustavat gosensa varsin kokeellisesti ja olenkin maistellut  niin sammalilla, skyrillä kuin mustekalan musteellakin maustettua gosea. Oratuomigose oli kuitenkin minullekin ensimmäinen laatuaan.

Alkumaljana oli ihana Brekeriet Nick Z, tynnyrikypsytetty hapan blond ale.

Guest Brew Dinner @ Hotel Haven

Sain kutsun jäädä tilaisuuden jälkeen viettämään iltaa Havenin ravintolaan, jossa järjestetään säännöllisin väliajoin varsin kutkuttavia olutillallisia. Aterioita on rakennettu niin Fat Lizardin kuin Panimo Hiidenkin oluiden ympärille, ja tällä kertaa vuorossa oli Suomen paras (ja sympaattisin) olutkauppa Pien.

Pien tarjoaa Suomen laajimman kotimaisiin pienpanimoihin erikoistuneen olutvalikoiman ja lisäksi valikoimaan kuuluu varsin tiheästi uudistuva ulkomaalaisten oluiden kattaus. Täällä minäkin käyn shoppailemassa monet suosikkipanimoideni uutuudet! Aika selvää siis oli, että tälle olutillalliselle olisi tiedossa varsin ajanmukainen ja kiinnostava juomapaketti, jossa oli ilokseni edustettuna myös minulle mieluisa happamampi kategoria. Oluet aterialle valitsti “Suomen olutkeisariksi” tituleerattu Erkki Häme Pieneltä ja kiinnostavasta kasvismenusta taas vastasi tietysti Restaurant Havenin luova keittiötiimi.

Illallinen alkoi tunnelmaa virittelevällä alkumaljalla ja amusella, ja sitten päästiin itse asiaan! Ensimmäinen ruokalaji oli fermentoitua palsternakkaa ja piimää. Olueksi tälle ruualle oli valittu alunperin Whiplash Northern Lights NEIPA, mutta se oli jostain syystä korvattu Maistilan Tradatolla, joka on ananaksella ja greipillä maustettu sour.

Lähtökohtaisesti todella kiinnostavan kuulloinen ruoka oli valitettavasti pieni floppi: kokonainen ihanan kirpeä fermentoitu palsternakka oli perus ruokaveitselle kovempi luu veisteltäväksi ja kokonaisuus oli piimän ja varsin happaman oluen kanssa jopa minun makuuni aivan liian hapan (ja minähän siis todellakin rakastan hapanta!). Pientä jeesiä kokonaisuuteen toivat pinjansiemenet, mutta kyllä niitä olisi tässä setissä saanutkin sitten olla ihan kourallinen. Harmi! Ehkä se NEIPA olisi toiminut tämä ruuan kanssa kuitenkin paremmin?

guest brew dinnerMaistilan Tradato: ananaksella ja greipillä maustettu sour. Erittäin hyvää!

hotel havenIllan vetäjät: Pienen Erkki Häme ja Hotel Havenin Alexander Winberg

Seuraavaksi syötiin suolattua portobellosientä ja puolukkaa, joiden kanssa oli se edelliselle annokselle alunperin mietitty Whiplash Northern Lights NEIPA. Portobelloa löytyi annoksesta sekä moussena että carpacciona ja sen kyljessä oli mm. piklattua kantarellia, puolukkageeliä, siankärsämöä sekä kuusenkerkkää. Herkullinen annos, kaiken kaikkiaan! Prosenteiltaan kevyt (2,8%) mutta maultaan huima NEIPA toimi ruuan kanssa loistavasti, ja onpahan vaan sanottava että parempaa “ykkösolutta” saa hakemalla hakea!

Suolattua portobellosientä ja puolukkaa

Savustettu vesimeloni

Illan tähti oli kuitenkin vasta tulossa: savustettu … vesimeloni! Jep, luitte oikein. Koska bongasin itse viime kesänä somesta videon, jolla esiteltiin kokonaisena savustettu vesimeloni “kinkku”, en ollut ruuasta niin hirmuisen shokissa. Enemmänkin olin tietysti super utelias ja innostunut päästessäni tätä jännästi valmistettua melonia vihdoinkin maistamaan!

Pettyä ei tarvinnut. Savustettu vesimeloni todellakin ON hyvää. Hieman aivot nyrjäyttävä makuelämyshän se silti on, kun samaan aikaan suuhunsa saa jotain raikasta ja tutun vesimelonimaista … sekä savuista ja suolaista. Annosta tukemaan oli nostettu grillattua härkäpaputempehiä, valkosipulivaahtoa, grillattua nippusipulia sekä jäätävän hyvä soossi (jonka arvelen sisältäneen sitä savustetusta vesimelonista irronnutta lientä). Annokselle mietitty Garagen SOUP dipa oli näille savuisille mauille sopivan roteva kaveri (ja muutenkin kiva tuttavuus!).

Lopuksi syötiin vielä pop rockseilla, tyrnigeelillä ja persikkasorbetilla silattua herkullista kurpitsapiirasta ja karviaismarmeladia. Ihanaa, tosin minulle nyt aina maistuu jälkkäreitä mieluummin jälkiruokajuomat. Brewskin Pink Pony Reloaded (ananas & vadelma-gose) upposikin viimeistä pisaraa myöten, kun taas piirakkani viimeisteli Juuso (tämä on meillä jälkkärin kanssa aivan normaali työnjako, minulle kun yleensä riittää makeaa muutama suupala). Molemmat poistuimme paikalta varsin tyytyväisinä!

Otetaanpa lopuksi vielä pieni yhteenveto: Ilta oli mahtava, mutta olisin kaivannut lisää avausta olut ja ruoka -paritusten logiikasta. Veikkaan etten ole ainoa, josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla, millä perusteella juuri nämä oluet oli näille ruuille valittu. Siinä olis voinut oppiakin jotain! Guest Brew Dinner Havenissa on joka tapauksessa todella kiinnostava konsepti, keittiössä ideoidaan selvästi innostuneena näille illallisille luovia annoksia ja juomat ovat Suomen (ja ulkomaiden) ajankohtaista kärkeä. Fiilis paikan päällä oli myös juuri mukavan rento. Kyllä sitä tälleen voisi vastaisuudessakin perjantaitaan viettää 🙂

Ps. Sloe Havenista voit käydä lukemassa enemmän esim. Bönthöö Bönthöö -blogista. Uusia Guest Brew Dinner -tilaisuuksia taas kannattaa pitää silmällä Hotel Havenin sivuilta ja Facebookissa!

139 views

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

parsakaalisalaatti

Raaka parsakaali – kypsennystä vailla vai herkkua sellaisenaan? Itselleni asia on ollut aina selvä: pataan siitä ja heti. Vaikka syön hyvin monenlaisia vihanneksia mielelläni raakana, jostain syystä parsakaalin kohdalla olen tehnyt stopin. Tähän tuli kuitenkin vihdoin muutos, kun nenäni alle kannettiin kesällä mieleni muuttava parsakaalisalaatti!

Tämä ihme tapahtui tietysti matkoilla – tarkemmin sanottuna New Yorkissa – matkoilla kun jostain syystä tulee aina koettua monia asioita ensimmäistä kertaa. Tilasimme päärynää, parsakaalia ja erilaisia sattumia sisältävän salaattimme Brooklynin Pizza Loves Emilyssä (ravintolassa, jota olin väijynyt Instagramissa jo pitkään ennen matkaamme). Sisäänheittäjä tälle annokselle ruokalistaa lukiessa oli taikasana “miso dressing”, misopohjaisia kastikkeita minun on nimittäin todella vaikea vastustaa. Siinä jäi lopulta pizza melkeinpä kakkoseksi: parsakaalisalaatti syötiin viimeisistä muruista kilpaa taistellen ja niinpä kopio oli tehtävä ensi tilassa myös kotikeittiössä.

parsakaalisalaatti

Kurpitsansiemenet & maapähkinät

Tämän Earth Control yhteistyöjuttuni aiheena ovat kurpitsansiemenet ja maapähkinät. Molempia saa Earth Controlilta halutessaan jumbokokoisissa pusseissa, jotka ainakin tässä köökissä ovat loistava vaihtoehto, niin paljon näitä raaka-aineita käytän.

Ravinteikkailla kupritsansiemenillä rikastan salaatin kuin salaatin ja erityisen ihania naposteltavia ne ovat minusta sellaisenaan tai nopeasti kuivalla pannulla paahdettuina ja kevyesti suolattuina. Käytän kurpitsansiemeniä usein myös leipätaikinassa ja koska olen tänä kesänä hurahtanut hapanjuurileivontaan, tulee taikinaa väännettyä monta kiloa viikossa. Kyllä siinä kuluisi pikku pussi aika vauhdilla!

Maapähkinöitäkin käytän erityisesti salaateissa, mutta niitä upotan usein myös paistettuihin nuudeleihin, erilaisiin curryihin ja oikeastaan mihin vaan kasvisruokaan, johon kaipailen hieman lisää ekstraproteiinia. Voisikin oikeastaan sanoa, että käytän maapähkinää hieman kuten papuja – toki en aivan samoissa määrin, onhan maapähkinä papuja paljon rasvaisempi palkokasvi. Sekä maapähkinät että kurpitsansiemenet kuuluvat siis keittiössäni erityisesti kasvisruokien maukkaaksi ja ravinteikkaaksi rikasteeksi.

Earth Control

parsakaalisalaatti

Emmy Loves Pizzan parsakaalisalaatti sisälsi nashia eli omenapäärynää, kuivattuja kirsikoita, retiisiä, maapähkinöitä sekä sitä niin kovin houkuttelevaa misokastiketta. Kotona halusin kuitenkin hyödyntää kotimaisen parsakaalin lisäksi kotimaisia päärynöitä, sekä kaapista kaivamiani Earth Controlin kuivattuja karpaloita. Maapähkinöiden sijasta laitoin salaattiin rakastamiani kurpitsansiemeniä, kun oli yksinkertaisesti niiden himo. Seuraavalla kerralla todennäköisesti iskee sitten se maapähkinähimo 😀

Tämä vegaaninen parsakaalisalaatti sopii hyvin kevyeksi lounaaksi tai erilaisten aterioiden lisukkeeksi ihan sellaisenaan, mutta tarvittaessa salaatista taikoo ruokaisamman paistamalle sen päälle vaikkapa hieman kylmäsavutofua tai tempehiä. Sekaani voisi murentaa salaatin päälle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa. Parsakaalisalaatti maistuu minulle hyvin myös seuraavana päivänä, joten itse teen sitä mieluiten kerralla tupla-annoksen ja pakkaan osan suoraan töihin evääksi. Oikea arjen moniottelija siis tämä salaatti! Lisää reseptejä niin arkeen kuin juhlaan löytyy Earth Controlin FB-sivuilta.

Tuohon misopohjaiseen salaatinkastikkeeseen saa muuten kivasti vaihtelua, kun maustaa kastikkeen suolattoman tahinin sijaan maapähkinävoilla tai muilla pähkinä- tai siementahnoilla. Myös marketeista löytyvät valmiit misopohjaiset salaatinkastikkeet toimivat toki hyvin. Mikäli kotoa tai kaupasta ei löytyisi misoa, voi kastikkeen tehdä toki ilmankin – makumaailma ei ole aivan sama, mutta kuitenkin varsin toimiva (tiedän ettei kaikkien teidän lukijoiden paikkakunnilta misoa välttämättä ihan helposti löydy). Omassa keittiössäni ei tällaista tilannetta tosin tulla näkemään: misotahnaa on kaapissa niin moneen lähtöön, että myönnän olevani suorastaan addikti…

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

vegaaninen

2:lle

Salaattiin:

n. 200 g kotimaista parsakaalia

1 kotimainen kypsä päärynä (n. 150 g)

n. 100 g retiisiä

1 dl kurpitsansiemeniä ja/tai maapähkinöitä

1 dl kuivattuja karpaloita

Miso-soijakastike:

1½-2 rkl misotahnaa*

¾-1 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

1 rkl suolatonta tahinia / maapähkinävoita / muuta pähkinä- tai siemenvoita

n. 4 rkl oliiviöljyä

½ dl sitruunamehua

1 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

*) tähän kastikkeeseen kannattaa minusta käyttää vaaleaa, hieman makeaa ja mietoa riisimisoa (shiromiso). Voimakkaamman makuista punaista tai ruskeaa misoa kannattaa laittaa hieman vaaleaa vähemmän.

Sekoita pienessä kulhossa vispilällä sekaisin misotahna, soija, vaahterasiirappi, tahini (tms.) ja oliiviöljy. Purista sitruunanmehu sekaan ja sekoita hyvin. Kastike on sellaisenaan varsin vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla: senhän pitää maustaa koko parsakaalisalaatti!

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat poksumaan. Jätä siemenet jäähtymään. Mikäli käytät maapähkinöitä, paahda ne samoin ja hierrä halutessasi pyyhkeen sisällä kuoret lämpimistä maapähkinöistä irti. Viipaloi parsakaali, päärynä sekä retiisit ohuelti ja sekoita niihin kulhossa desin verran kastiketta. Lisää salaattiin vielä karpalot, kurpitsansiemenet ja/tai maapähkinät. Sitten vaan parsakaalisalaatti tarjolle lopun kastikkeen kera, tai pakkaus suoraan eväsrasiaan!

Earth Control reseptit

Ps. Asenne-kollegani Avec Sofien ja Home Via Lauran ovat kirjoittaneet tosi kiinnostavat arjen ruokailuun liittyvät postaukset – suosittelen piipahtamista heidän blogeissaan!

268 views

Löytö: Sirkkis & perunanachot

by Juulia 2 Comments
Löytö: Sirkkis & perunanachot

perunanachot

Terkkuja härdelliköökistä! Täällä on tänä viikonloppuna häärätty sekä kokki että hella liekeissä, hikisenä mutta onnellisena tsiljoonaa ruokaa yhtä aikaa: alkusyksyhän on innokkaalle ruuanlaittajalle yltäkylläisyyden aikaa mitä tulee kotimaisiin sesonkituotteisiin. Hopusta huolimatta mukaan piti kuitenkin mahduttaa pikainen testaus upouudesta tuotteesta nimeltä Sirkkis!

Sirkkis

Alkuviikosta ovelleni kannettiin sirkkoja sisältä uusi kasviproteiinituote Sirkkis, joka muistuttaa käyttötavaltaan kovasti Härkistä ja Nyhtistä. Sain kunnian olla kolmas kuluttaja, joka tätä uutuustuotetta kätösissään on pidellyt ja kylläpä on kuulkaa harmittanut, että piti viikonloppua odottaa ennenkuin ehdin pakettia avaamaan.

Paistettua jauhelihaa koostumukseltaan muistuttava Sirkkis on sellaisenaan käyttövalmis eikä kypsennystä kaipaile, kevyt lämmittäminen esim. paistinpannulla riittää. Kastikkeisiin ynnä muihin patoihin suositellaan Sirkkiksen lisäämistä vasta valmistuksen loppuvaiheessa, ja kuten esim. Härkiksen kanssa, veikkaan että kyse on siitä että näin tuoteen rakenne pysyy priimana (tämä on oletus, jonka pyrin testaamaan lähipäivinä).

sirkkis"Sirkkis saatu testattavaksi Entikseltä

Sirkkis sisältää kotisirkkaa neljä prosenttia ja loput tuotteesta koostuu mm. erinäisistä kasviproteiineista (herneproteiini, soijaproteiini), kaurajauhoista ja ohratärkkeyksestä. Tuote on laktoositon, mutta sisältää gluteiinia. Paketissa on 250 g Sirkkistä ja hinta osuu 4-5 euron välille. Proteiinia tuote sisältää 24% ja sirkkajauhe tuo sekaan proteiinin lisäksi rautaa sekä kasvissyöjille tarpeellista B12 vitamiinia. Tuotteet löytyvät keskeisimmistä Prismoista 3.9.2018 alkaen.

Tuoteperheen eka tulokas on maustettu grillimausteella (!), mutta sen maku osoittautui hienoisesta grillimauste-epäluulostani huolimatta todellisuudessa varsin miedoksi. Tämä on hyvää! Odotan mielenkiinnolla tuoteperheen seuraavia tulokkaita.

sirkkis

Hyönteisruoka?

Mitä tulee entomofagiaan, olen erityisesti teoriassa täysin sen kannalla: uskon, että hyönteiset ovat hyvä vaihtoehto tulevaisuuden proteiinilähteeksi. Hyönteisissä on paljon proteiinia, niiden kasvattaminen on edullista ja se rasittaa ympäristöä muiden proteiininlähteiden tuottamista vähemmän.

Käytännössä huomaan kuitenkin hieman kavahtavani ötökkätuotteita, varsinkin, jos itse ötökkä on seassa näkyvästi. Tässä tuskin olen ainoa! Sirkkoja ja jauhomatoja aikoinaan ekan kerran sellaisenaan maistaessani selkärangasta nousi tahtomattani pieni puistatus ja niin se mokoma aina vain herää kun tiedän syöväni ötökkää. Ei siinä auta järkeily! Yllättäen Sirkkiksen kanssa tätä reaktiota ei kuitenkaan syntynyt – sirkat ovat tuotteessa  jauheena ja jotenkin unohdin nopeasti niitä tämänpäiväsellä aterillani edes syöväni. Hyönteisruuasta kiinnostuneet, suosittelen muuten tutustumaan mitä mainioimpaan Hyönteiskokki -sivustoon!

Ensimmäinen avaamani Sirkkis-paketti heivattiin tässä keittiössä helpon ja nopean perunanachopellillisen päälle ja koko pelllilinen katosi kahden hengen voimin alta aikayksikön 🙂

Sirkkis – perunanachot

1 pellillinen / 2:lle

½ kg kiinteitä perunoita

2 rkl (chilillä maustettua) oliiviöljyä

ripaus suolaa

150 g raastettua cheddaria

n. ½ pakettia grillimaustettua Sirkkistä

n. 250g kirsikkatomaatteja

1 tuore maissintähkä / n. 2 dl maissinjyviä

1 dl mietoa luomusalsaa

3-4 rkl creme fraichea

tuoretta korianteria, kevätsipulia, tuoretta chiliä

Pese perunat ja viipaloi ne esim. mandoliinilla noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet öljyssä ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle hieman suolaa. Paista perunaviipaleita 225 asteisessa uunissa, kunnes ne muuttuvat sieltä täältä kullanruskeiksi. Varo polttamasta pottuja!

Lisää sitten perunaviipaleiden päälle noin ¾ juustoraasteesta ja grillimaustettu Sirkkis. Levitä pellille maissinjyvät sekä loppu juustoraaste. Nostele perunanachojen päälle vielä kirsikkatomaatit ja lykkää pelti sitten takaisin uuniin. Jatka paistamista, kunnes juusto rapeutuu ja tomaatit alkavat halkeilla sieltä täältä.

Ota perunanachot uunista ja ripottele pellille sinne tänne salsa- ja crème fraîchenokareita, silputtua kevätsipulia, chiliä sekä tuoretta korianteria. Tarjoile heti!

sirkkis

Sirkkis-tuoteperheen takana on Entis, kuuden turkulaisopiskelijan start up -kurssilta kipinän saanut hyönteisruokayritys. Sain tänään blogissa esitellyn Sirkkiksen sekä muutaman muu sirkkatuoteen (sirkkasuklaa, sirkkasmoothie) Entikseltä siis testiin – kiitos siiitä! Olen ilolla mukana levittämässä hyönteissyönnin sanaa 🙂 – tuon selkärankareaktioni aion kyllä vielä selättää muidenkin hyönteistuotteiden osalta!

Mikäli Sirkkis kiinnostaa, kurkkaa ihmeessä myös Hannan Sopan eilen julkaisema ihana Sirkkisresepti ja ajatukset tästä tuotteesta!

Ps. Annoksesta saa vegaanisen käyttämällä kaurafraîchea, vegaanista cheddaria ja vaihtamalla Sirkkiksen maustettuun Nyhtikseen, Härkikseen tai vaikkapa Oumphiin.

Pps. Nämä helpot ja nopeat perunanachot ovat saaneet kipinän mm. seuraavista blogeista, joita niitä on viime vuosina tehty: Hannan Soppa, Kokit ja Potit, Kaikki äitini reseptit, Tiskivuoren emäntä sekä Sweet Food o’ Mine … perunanachot ovat siis olleet jo tovin todellista hittiruokaa! Itsekin olen toki niiden suhteen korteni kekoon kantanut jo aiemmin, mutta tuo aiempi versioni (vegaaniset perunanchot & red eye -majoneesi) on yllätys yllätys “hieman” sieltä työläämmästä päästä. Suosittelen kyllä lämmöllä testaamaan myös sitä, jos tykkäät laillani viettää keittiössä pidempiäkin aikoja 🙂

331 views