Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

ravintola Fabrik

Viikko sitten minulla oli kolmien ensitreffien iltapäivä. Jep, aikamoinen perjantai-ilta! Sanotaanko kuitenkin näin, että tämä treffimaratoni oli sata kertaa mukavampi kuin ne kolmet putkeen sovitut sokkotreffit joilla kävin joskus villeinä sinkkuvuosinani (never again).

Treffit kronologisessa järjestyksessään olivat seuraavat:

  1. Nuori kokkilupaus Ville Korhonen (lue lisää näistä treffeistä täältä),
  2. Tehtaankadun Ravintola Fabrik
  3. mitä mahtavin sokkotreffi/illallisseuralainen, Tiia Mua lemmitkö vielä Kustaa? -blogista.

ravintola Fabrik

ravintola FabrikEka kerta Pineau des Charentesia

Koska Tiia omaa loistavan huumorintajun niin elävässä elämässä kuin kirjoittaessaankin, kannattaa treffiemme keskeisistä keskustelunaiheista lukea ehdottomasti lisää Tiian jutusta. Jos blogin nimi on Mua lemmitkö vielä Kustaa? kannattaa se muutenkin minusta tsekata. Jäät taatusti koukkuun!

Jottet kuitenkaan unohtuisi sinne Tiian blogiin vaan jaksaisit lukea myös tämän oman juttuni, heh, niin paljastetaan nyt höpöttelyistämme edes jotain. Lyhyesti tiivistettynä: puheenaiheemme pyörivät jostain syystä ekojen kertojen äärellä. Kyllä, puhuttiinhan siinä myös lihallisista asioista. Ei kuitenkaan ihan silleen kuin äkkisilteen ajattelisi … vaan kas näin: “Milloin oli eka kerta kun söit tartaria?”

Tätä oli muuten tosi hauska muistella! Itselläni se eka kerta tartarin kanssa muuten sijoittuu muistini mukaan Köpiksen Mandfredsiin, tosin lähes raakaa lihaa söin ekan kerran kyllä jo lapsena. Olin tuolloin jo hulluna kaikkeen ruoanlaittoon liittyvään ja lueskelin usein erästä punakantista keittokirjasarjaa iltasadukseni. Kun olin bongannut tämän kiehtovan raakaa lihaa sisältävän ruokalajin nimeltä tartar, pihistin tilaisuuden tullen keittiöstä uteliaana nokareen raakaa jauhelihaa. Ihan täysin raakana en saalistani tosin syönyt, vaan “paistoin” tuon pikku kikkareen pöytäni taakse piiloutuneena pölyisen patterin päällä. Mmmmm… mitä gurmeeta!

Joo, voi olla paras etten jatka näiden ekojen kertojen muistelointia sen enempiä, vaan keskityn suosiolla kertomaan teille Fabrikissa kokemistamme ekoista kerroista.

Eka kerta: Ravintola Fabrik

Alkuun söimme lajitelman pieniä suolaisia suupaloja: perinteistä ranskalaista patéeta (jota on muuten sitten tarjolla Taste of Helsingissäkin), muutamia ihania leikkeleitä, cornichons -pikkukurkkuja, puolikuivattuja tomaatteja sekä kirpakoita pikkelöityjä osterivinokkaita.

Kaikki varsin oivallisia, tosin eniten taisin ihastua poikkeukselliseen aperitiiviimme nimeltä Pineau des Charentes. Kyseinen viini ei itseasiassa ole viini lainkaan, vaan rypälemehulla maustettua Cognacin eau de vietä Sekoitusta kypsytetään vähintään 18 kk ennen myyntiä ja vähintään 8 kk tästä ajasta se viettää tammitynnyrissä. Huh, miten herkullista! Makea ja hedelmäinen melko kylmänä tarjoiltu juoma toimi todella hyvin suolaisten suupalojen rinnalla, suosittelen testaamaan tätä juomaa, jos ravintola Fabrik osuu matkanne varrelle 🙂

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Seuraavaksi söimme hieman keltuaispornoa (katso kuvat! Hot hot hot!). Savulohi smörrebröd sisälsi tuon upean valuvaksi jätetyn uppomunan lisäksi Fabrikissa savustettua lohta, saaristolaisleipää sekä sitruunamajoneesia. Leipää saatteli raikas retiisisalaatti sekä miellyttävä chardonnay Chateau de Gaure Limoux 2016.

Annos oli just sitä mitä kuvan ja kuvailun perusteella ajattelisittekin. Ei siis mitään kovin yllätyksellistä, mutta varsin hyvää mikäli savulohesta, saaristolaisleivästä ja täydellisistä uppomunista pitää. Minä pidän.

ravintola FabrikHashtag yolkporn!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Pääruoaksi söimme Ravintola Fabrik Taste of Helsinki 2018 nimikkoannoksen, Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä. No terve, sanon vaan. Kyyhky oli upean roseeta, pinnaltaan rapeaa, sisältä suussasulavaa ja mehevää.

Oikeaoppisesta ruokailutavasta saimme vinkin tarjoilijaltamme (joka oli muuten yksi mahtavamipia koskaan tapaamiani), joka toi pöytäämme sekä kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet että kankaiset käsipyyhkeet. Asia selvä: kyyhky käteen ja ääntä kohti!

ravintola FabrikKas näin!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Pineau des Charentes

Illallisemme päättyi vielä toiseen lasilliseen alkuruuan aikana ihastuttanutta Pineau des Charentesia, tosin tämä ihanuus olikin jo kymmenenvuotiasta. AUH! Olen sen täällä blogissa toitottanut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta sanotaanpa se taas kerran: en ole lainkaan makean perään. Kakut ja karkit eivät saa minua sekoamaan, vaan suola ja viinietikka -sipsit! Jostain syystä jälkiruokaviinit kuitenkin maistuvat minulle mitä parhaiten. Kun tarjoilijamme kertoi pitävänsä kotonaan aina pullollista Pineauta (kyllä, sitä löytyy onneksi Alkosta) päätin aloittaa tästä lähin saman tavan.

Mitä tulee jälkiruokiin, saimme eteemme kokoelman erilaisia makeita suupaloja: passionhedelmämacaroneja, porkkanakakkua appelsiinijäätelöllä sekä juustokakkua raparperilla ja pitkäpippurijäätelöllä. Macaronit olivat eniten mieleeni (minulla on heikko kohta macaroneja kohtaan vaikken leivonnaisista muuten välitäkään, ehkä lukion jälkeen Pariisissa viettämäni vuoden vuoksi?), mutta muuten nämä ihanuudet menivät tällä naisella kyllä aika hukkaan. Minkäs sille mahtaa, kun makea ei vaan uppoa!

ravintola FabrikMomofuku cheesecake

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Amaro

Päätimme illallisemme vielä tyylikkäästi upeaan amaroon, makeankatkeraan yrttilikööriin. Kyllä, jouduin guuglaamaan että mitäs se amaro nyt taas oikein olikaan, oli nimittäin eka kerta tämäkin lasillinen. Amaro Riserva Berta, il 28 di Via San Nicolao tarjoiltiin appelsiininkuoren kera, enkä mahda olla miettimättä, miten filmaattista tämän juoman siemailu olisi Italiassa…Eka kerta amaroa Italiassa jää kuitenkin vielä toistaiseksi tulevaisuuteen.

Onneksi Ravintola Fabrik on juuri avannut sekä terassin, että viereisessä liikekiinteistössä sijaitsevan viiniä, drinkkejä ja pikkupurtavaa tarjoavan Lilla Fabrikin. Nämä Etelä-Helsingin kulmat ovat minusta sitä miljööltään eurooppalaisinta Helsinkiä … joten Italianreissua odotellessa: eikun terdelle vaan sen amarolasillisen kanssa! Tai siis, heti kun kesä vain suvaitsee tulee takaisin.

Taste of Helsinki LIPPUARVONTA!

Arvon Taste of Helsinki 2018 -lippupaketin kahdelle Instagram-tililläni, hop sinne siis mikäli tämä ihana gourmetfestari kiinnostaa! Arvonta löytyy tietysti tuoreimmasta #yolkporn -kuvastani 😉 Nyt kannattaa olla nopea, sillä Taste of Helsinkihän alkaa jo torstaina!

Taste of Helsinki 2018 -liput saat toki plakkariisi myös täältä. Lisää etukäteisfiilistelyä festareilta löytyvistä ruuista voit lukea raportistani Taste of Helsinki ravintolakierrokselta.

ravintola FabrikAmaro, amore!

Kiitos illallisesta Ravintola Fabrik!

111 views

Ravintolat & baarit

by Juulia
169 views

Löytö: Viinibistro Sidney’s Vallila

Löytö: Viinibistro Sidney’s Vallila

Sidney's Vallila

Vallilan suloisin kahvilapaikka – se, jossa oli ensin Kahvila Suvanto ja sitten Melt Eatery – on kokenut muodonmuutoksen, josta olen erityisen mielissäni! Paikalla on nyt nimittäin luomu- ja alkuviineihin painottava viinibistro Sidney’s!

Sidney’s on nimetty omistajansa Sidney Hiltusen mukaan. Ruokakonseptista vastaa iki-ihanan ravintola Winon keittiömestari Oona Bondestam ja viinilistasta vastaa samoin Winossa vaikuttava Henri Bäckman. Melt Eateryssä vierailleet varmaan tunnistavatkin Sidneyn, sillä herra oli myös tämän amerikkalaisiin herkkuihin erikoistuneen ravintolan yrittäjä. Ensimmäistä kertaa ravintolaa pyörittäessä opitaan varmasti moni asia kantapään kautta, joten nyt kun konseptiin on tuotu lisää ravintola-alan kokemusta ravintola Winon tiimiltä, on uusi konsepti toivottavasti paljon Meltiä pitkäikäisempi 🙂

(Itse en Meltiin kertaakaan ehtinyt! En itseasiassa tiennyt paikan edes ehtineen jo sulkea, ennen kuin aloin kuulla huhuja uudesta ravintolasta alueella asuvilta ystäviltäni.)

ravintola Sidney's

Sidney Hiltunen, the perfect host!
Vaikka taustatiimiä uudella ravintolalla on nyt enemmänkin, on Sidney ravintolan isäntä ja paikan henki. Siitä ei yhden visiittini perusteella ainakaan ole epäilystäkään: ystävällinen ja rento tunnelma syntyy jo ovella, kun tiskin takaa tervehtii leveä hymy ja iloinen mies!

Illallisen aikana ehdimme rupatella isäntämme kanssa muutamaan otteeseen niin ravintolan syntyvaiheista, rotary miksereistä (tässä kohtaa olin keskustelusta autuaasti pihalla), kuin ravintolalle sopivasta hashtagistakin (lennosta ehdottamani #sidneysvallila hyväksyttiin muuten kertaheitolla). Syötyämme jätimme jo varsin tuttavallisissa merkeissä hyvästit vain päätyäksemme muutamaa tuntia myöhemmin takaisin vielä yksille. Niin mukava tunnelma ravintolassa siis oli!

Sidneys Vallila

Viinilistalta bongasin ensimmäisenä vanhan tutun alkuviinisuosikkini: Riffault Sancerre Les Quarterons, ah autuutta ♥

viinibistro Sidney's

Yks joka laatua kiitos!

Viinibistro Sidney’s on erikoistunut tosiaan biodynaamisiin, luomu- ja alkuviineihin, sekä rentoon bistroruokaan. Arkisin ravintolassa tarjoillaan lounasta ja viikonloppuisin brunssilautasia (brunssilautanen 20€ sisältää mm. vege- tai lihaversion croque monsieurista, shaksukaa, vihanneslisukkeita ja salaattia – ja mikä ainakin itselleni brunssissa on oleellisinta: Bloody Marykin ravintolalta järjestyy).

Keskiviikosta lauantaihin ravintola on auki myös iltaisin, jolloin tarjolla on n. 12€ hintaisten à la carte -annosten lisäksi varsin houkuttelevan kuuloisia sekä näköisiä sandwicheja. Leipomo Limbbun juurileipää lukuunottamatta kaikki tehdään käsityönä paikan päällä. Me testasimme nälissämme ystäväni Lanin kanssa listan lähestulkoon jokaisen à la carte -annoksen – vain juustolautanen ja porkkanahummus jäivät nimittäin meiltä testaamatta.

viinibistro Sidneys

…ja sitten syömään!

Oma suosikkini annoksista oli yllättäen tämä: shaksukan tyyliin tarjoiltua burrataa, paahteisia valkosipulilastuja, valkopapuja ynnä muuta ihanaa anjoviksella maustetussa tomaattisoossissa, johon dipata ihanaa Limbbun herkkuleipää.

Sinisimpukat & venussimpukat siideri-pekoniliemessä olivat varsin herkullisia nekin! Lientä annoksessa olisi tosin voinut olla vähän runsaamminkin. Testikerrallamme päällimmäiset simpukat ehtivät nimittäin kuivahtaa nopeammin kuin ehdimme niitä syödä (toisaalta kuka käski tilata kerralla neljä annosta…). Annoksessa kiittelen kuitenkin liemen makua ja kokin anteliasta kättä rapean pekonimurun kanssa!

Sidneys Helsinki

Sidneys Vallila

Listan toistaiseksi ainoa vegaaniannos oli valkoista parsaa ja broccolinia vegaanisen aiolin kera. Kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta tappelimme annoksen viimeisistä ihanan hiiltyneistä parsoista ja parsakaaleista!

Carpaccio olisi varmasti muuten ollut listan suosikkiannokseni*, mutta tähän nimenomaiseen yksilöön oli kokilta ripsahtanut hieman liikaa suolaa (ja siis, minähän yleensä lisään itse sitä suolaa annokseen kuin annokseen). Kun muuten mureaa ja ihanan umamista lihaa kyyditti vielä varsin suolainen pecorino, oli lähtökohtaisesti mainion annoksen tasapaino vähän hukassa.

Ystävääni suolaisuus ei häirinnyt, joten oma suolanrakastajan identiteettini on parhaillaan pienessä kriisissä. Täytyy käydä syömässä tämä annos uudelleen! Jos ohitetaan se suolaisuus, carpacciossa ilahdutti erityisesti parapähkinöiden käyttö (niihin ei ravintoloissa jostain syystä kovin usein törmää)!

Sidneys Vallila

ravintola Sidney's

Sidneys Vallila

Jälkkäritkin me lopuksi vielä syötiin. Crème brûléessa oli oikeaoppisen rapea ja paahteinen sokeripinta, mutta omaan makeanvälttelijän makuuni sopi paremmin hurmaava butterscotch pudding. Lasipurkista lusikoitu vanukas oli makeudeltaan juuri sopivan mieto sekä aavistuksen raikas ilmestys. Kaverina vanukkaalla oli paahdettua hasselpähkinää sekä veriappelsiinia.

Harvoin ihastun jälkkäreihin niin, että haluan syödä ne kokonaan itse, mutta tällä kertaa en olisi antanut kaverilleni purkista lusikallistakaan!

Viinibistro Sidney's

Visit Vallila!

Tilaa en illanvieton aikana juuri päässyt (lue: kehdannut alkaa) kuvaamaan, niin vilkasta ravintolassa illallisemme ajan oli. Tämänkin yläpuolisen kuvauksellisen seinän alle oli linnoittautunut eräskin post alfa alati kasvavine seurueineen. Olisin vaikuttanut totaaliselta fanitytöltä, jos olisin siinä ruvennut kameran kanssa heilumaan, joten keskityin sitten kuvaamaan vain ruokaa 😀 Alkuillasta ravintola oli tosiaan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta kun palasimme vielä yksille myöhemmin perjantai-iltana, oli ravintola jo tyhjempi ja sain dokumentoitua vähän tilaakin.

Rento ja värimaailmaltaan virkistävän rohkea miljöö on tuota kuvassakin näkyvää mahtavaa lattiaa myöten juuri sellainen, jossa iltojani tykkään viettää. Pönöttäminen on tästä ravintolasta kaukana ja taustamusiikki mätsää kaltaiseni ysäriteinin makuun täydellisesti. Vallilaan on tuntunut viime vuosina syntyvän tiiviillä tahdilla kaikenlaista kiinnostavaa! Vaikka vanhan tutun Pub Magneetin kutsu on toki edelleen vahva, en lainkaan valita että voin nyt samalla reissulla piipahtaa lasillisella alkuviiniä. Vielä kun saatais tällainen viinibaari minunkin kaupunginosaan, niin maailmani olis valmis! (Noh, onneksi Alkosta löytyy alkuviinejä nykyään jo ihan mukavasti – ehkä pärjään siis näinkin.)

Sidneys

Serbialaista alkuviiniä? Kyllä kiitos! Bongiraud Istina, sinut pistän mieleen!
Uusi visiitti Vallilaan on jo työn alla – jäin nimittäin hieman haikailemaan listan leipien perään. Varsinkin paahtopaistileipä luuydinvoin, gruyeren ja sinapinsiemenkastikken kera houkuttaa… ja ovatpa paikan lounaatkin olleet varsin makoisan näköisiä. Ruokalistoja ja annoksia olen bongaillut Sidney’sin sosiaalisesta mediasta, nettisivut ovat näköjään vielä työn alla.

Viinibistro Sidney’s löytyy siis Facebookista ja Instagramista, joista kannattaa käydä tarkistamassa aukioloajat ennen visiittiä. Kun ravintola on vielä näin nuori tilanteet tuppaavat yleensä elämään! Tällähaavaa Sidney’s on auki alkuviikosta vain lounasaikaan klo 11-15 ja torstaista sunnuntaihin myöhäisempään iltaan asti, jolloin iltamenua tarjoillaan klo 16 alkaen. Perjantaisin ja lauantaisin ravintola on auki jopa puoleenyöhön, tosin keittiö sulkee kymmeneltä. Saatattepa löytää minut silloin sieltä nurkkapöydästä oman seurueeni ympäröimänä!

Viinibistro Sidney’s

Suvannontie 18

+358 50 333 3235

Ps. Jos viinilistalta houkuttelisi viini, jota ei myydä laseittain, kannattaa silti aina kysyä!

*) Kakkoskäynnillä maistettu carpaccio oli oivallinen ja roast beef sandwich juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Jos mä oisin sä niin mä oisin jo testaamassa nämä herkut itse!

3 033 views

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

barabba

Vastaus kulinaristisiin rukouksiini on Kööpenhaminassa ja se on nimeltään Barabba.

Aika vahva väite, mutta nyt on niin etten muista milloin ravintola olisi viimeeksi tehnyt niin lähtemättömän ensivaikutelman kuin Barabba. Illallistimme ravintolassa viime Köpiksen reissullani, sillä olin bongannut tuolloin vasta avatun kiinnostavan oloisen paikan Köpiksessä työskentelevän kulinaristituttuni Instagramista. Ravintolan IG lupasi mm. japanilaisia discoiltoja, alkuviinejä ja kaakaotaglionia, eikä pöydän varaamista tosiaan tarvinnut kauaa puntaroida.

barabba

barabbaCocoa taglioni w. guineafowl ragu in salmi (elikkäs vapaasti suomennettuna: kaakaotaglionia, helmikanaragu “salmis” eli lintu on paistettu kokonaisena, viipaloitu ja uudelleenlämmitetty kastikkeessa)

Mitä en osannut odottaa, oli se että Instagramissa antaumuksellani harjoittama tykkäily ei ollut mennyt ravintolan väeltä huomaamatta. Kun saavuimme paikan päälle pöytään ilmestyi meitä tervehtimään Riccardo Marcon (jonka edellisiin duuneihin kuuluu vaatimattomasti mm. sommelierin pesti erinomaisessa Michelinravintola 108:ssa). “Hei, mehän tunnetaan jo Instagramissa, eikö” hän sanoi, ja tällä naisella meni pasmat totaalisen sekaisin.

Tuohon asti olin ehkä jotenkin ajatellut, että syödään pienimuotoisesti muutama annos ja juodaan pari lasia viiniä, mutta se plääni menikin siinä sitten aivan uusiksi. Jos ensin on tykkäillyt ravintolan jokaisesta kuvasta Instagramissa, ja suoriutuu paikalle oikein Suomesta saakka ja saa vielä hurmaavan ja henkilökohtaisen tervetulopuheen, on ilta kyllä todellakin vedettävä pitkän kaavan kautta. Eikö muka?

barabba

kööpenhamina ravintola

Niinhän siinä sitten kävi, että illallisemme sisälsi kuusi annosta, yhden oivallisen alkuviinipullollisen, sekä lukuisia lasillisia erinoamisia aivan yhtä erinomaisia alkuviinejä. En olisi oikeastaan halunnut poistua ravintolasta koskaan vaan olisin jälkkärin jälkeen voinut aloittaa uudelleen alusta. Kyse ei ollut lämpimästä, rennosta ja huomaavaisesta palvelusta, eikä oikeastaan erinomaisesta ruuasta tai viinistäkään … vaan jostain jota on vaikeampi kuvailla: tunnelmasta.

Barabba on kotoisa ja mukava, ei lainkaan pönöttävä – paikan päällä oli itseasiassa juuri sellainen sekalaisen heterogeeninen sakki asiakkaita, jonkalaisen tapaa hyvässä kortteliravintolassa. Oli niin kovaäänisiä trendikkäitä nuoria juomassa viiniä, perhe kolmen sukupolven voimin kuin meidän kaltaisiamme pariskuntiakin. Haaveissani näen itseni asumassa jossain Barabban lähikulmilla ja minulla olisi ravintolassa ikioma nimikkokulma. Sukupolvet vaihtuisivat, mutta minä vain kököttäisin siellä kulmassani ja nauttisin oloistani…

Grilled octopus and cime di rapa (eli broccoliinia ja grillattua mustekalaa, jumaliste miten hyvää!)

Oranssia, tottakai.

Wild boar wrapped in lardo and radicchio tardivo (eli salumiin käärittyä villisikaa ja sikuria)

Live long and prosper Barabba!

Jos sormeni suostuisivat taipumaan vulcan-tervehdykseen, niin tässä kohtaa olisi niistä kuva. Ilta oli yhtä tykitystä, eikä yksikään annos ei jäänyt toisen varjoon, päinvastoin! Suosikkiannosta on mahdoton nimetä vieläkään, vaikka olen saanut illalliselämystäni pureskella jo kohta kaksi kuukautta. Makuelämykset olivat myös niin vahvoja, että voin melkein palauttaa jokaisen annoksen maut mieleeni vieläkin. Kunpa ne voisi vielä muuttaa todeksi… (missä teleportti kun sitä tarvitsee?)

Lopullisen sinetin tuo jutun aloittava väitteeni sai, kun pöytään kannettiin jälkkärit. En todellakaan ole makean ystävä ja monesti skippaan jälkkärit kokonaan … tai pitäydyn pokkana vain jälkiruokaviineissä. Ravintolat, joissa olen nauttinut jälkiruuasta ovat todellakin harvassa! Barabba onnistui kuitenkin listan molempien jälkkäreiden kanssa. Syykin tälle ihmeelle selvisi: myöskään Riccardo ei ole niin makean perään. Halleluja!

Agrumi salad, olive oil ice cream and burnt meringue (sitrussalaatti, oliiviöljyjäätelö ja poltettu marenki)

Toivon Barabballe todellakin pitkää ikää ja kukoistusta, sillä toivoisin voivani palata tähän lämminhenkiseen ja totaalisen herkulliseen ravintolaan päivittäin. Aika hyvällä tahdilla me ollaan Juuson kanssa toisaalta Köpikseen viime vuosina matkattu, joten ainakin toisen visiitin luulisi ennen pitkää vielä järjestyvän. Sillävälin lähetän mieluusti jokaisen Köpikseen matkaavan tuttuni paikalle puolestani ja myötäelän antaumuksella.

Menkää jo! HUS! Ja lähettäkää kuvia pliis!

Barabba

Store Kongensgade 34
1264 Copenhagen
+45 33 10 10 40

144 views