Kaupallinen yhteistyö TableOnline

Maanantai, Helsinki, illallinen. Toivotonta? Ehei suinkaan – ilta voi alkaa esim. näin!

Maanantai, Helsinki, illallinen: argh!

Täytin eräänä lokakuisena maanantaina pyöreitä vuosia. Viikonpäivällähän ei sinänsä ole niin väliä, mutta sattumoisin se ravintola, jossa olin jo vuosia suunnitellut syöväni tämän syntymäpäiväateriani (Grön) on juuri maanantaisin kiinni. Ja niin oli seuraavakin vaihtoehtoni. Ja kolmas. ÄÄÄH! Eikö mikään ole maanantaina auki?

Kun ruoka on elämässäni niin suuressa roolissa, ei sitä ihan mihin tahansa voi omilla nelikymppisillään mennä syömään. Illallisen pitää olla jotain erityistä ja jännittävää, mutta kuitenkin sillä tavalla ennustettavaa että voi olla varma olevansa ateriaan tyytyväinen. Moiset kriteerit täyttäviä ravintoloita on Helsingissä minulle vain muutama ja jos jokainen niistä on haluttuna päivänä kiinni, voi riman korkealle nostaneella ruokahullu-poloisella mennä pasmat pahasti sekaisin!

Grön: niin lähellä, mutta niin kaukana. Ainakin maanantaisin!

Kun tilanne valkeni minulle alkusyksystä, ensireaktioni oli olla menemättä yhtään mihinkään. Poljettuani kuntopyörää Gröniä vastapäätä synttäriateria mielessäni harva se viikko, ei ihan hetkessä pettymyksestä pääse yli. Jos ei kerran varsinaisena päivänä pääse sinne minne tahtoisi, niin anti olla koko homma! Pahimman harmistuksen mentyä ohi kuitenkin oivalsin, että jollen syö ravintolassa, synttäri-illallinen pitää kokata itse. Siitä sitä paineita vasta syntyisikin 😀 Ei siis auttanut kuin alkaa miettimään asiaa uudelleen. Mitkä ravintolat ovat maanantaisin Helsingissä auki?

Klassikkoravintolat ja ravintolamuistot

Onneksi moista urakkaa ei tarvitse tehdä kaivelemalla ravintoloiden nettisivuja yksi kerrallaan tai kirjoittamalla hakukoneeseen maanantai helsinki illallinen (minkä toki myös tein). Helpommalla nimittäin pääsee, kun klikkaa itsensä TableOnline -sivustolle, jossa muutamalla napsautuksella saa esiin listan ravintoloita, joissa syödä illallista, lounasta tai miksei vaikka brunssiakin haluamanaan päivänä. Syntymäpäivänäni auki olevien ravintoloiden seasta löytyikin ilokseni runsain mitoin vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja paikkoja, sekä liuta vähän uudempiakin suosikkejani.

Maanantai Helsinki illallinen x 8:

Ateljé Finne

• Opiskeluaikoinani 2000-luvulla asuin kommuunissa Pohjoisella Rautatiekadulla. Niihin aikoihin Ateljé Finne oli vielä kulmakuppila, jossa monesti kaveriporukan kanssa istuttiin iltaa tai käytiin päiväkahvilla Hesaria lukemassa. Kun baarista sitten kuoriutui täysiverinen ravintola, siitä tuli nopeasti yksi luottopaikoistani erityistilanteisiin. Kuvanveistäjä Gunnar Finnén ateljeenaan käyttämä tila on mielestäni Helsingin ravintolaskenessä ihan omaa luokkaansa – ja itselleni tietysti myös muistoja täynnä. Aikoinaan söin täällä jokaisella käynnilläni jälkiruuaksi lakritsi creme bruléen, vaikken edes ole mikään erityinen jälkkäreiden ystävä. Se oli vain niin hyvää! Ilokseni nyt huomasin, että siellähän tuo jälkkäri on listalla edelleen!

Kuurna

• Kuurnassa olen viettänyt edellisen tavoin monen monituiset juhlaillalliset ja romanttiset hetket. Kuurnan bistrotunnelma on mielestäni täydellinen rentoon illalliseen ja pidän paikan typistetystä ja kotimaisten pientuottajien raaka-aineita kunnioittavasta menukonseptista. Ravintolan avatessahan moinen vaihtoehtojen rajallisuus oli vielä uutta 🙂 Mieleeni on jäänyt Kuurnassa vietetyistä hetkistä erityisesti erään aterian päätteeksi nautittu, lähes 20 € hintainen jälkiruokaviini, johon hetken huumassa tahdoin aterian päätteeksi törsäillä. Se oli sellaista jumalten nektaria, että siitä makuelämyksestä alkaen olen lähes poikkeuksetta ravintoloissa skipannut kokonaan jälkkärit ja kysellyt sen sijaan jälkiruokaviinien perään.
  

Juuri

• Juureen olen vienyt sen perustamisesta asti kaikki ulkomaiset vieraat, mutta myös juureksia rakastavat perheenjäseneni sekä itseni, kun hemmottelu on ollut tarpeen. Juuressa tapaan tilata pöytään pelkkiä sapaksia, niissä kun kotimaiset raaka-aineet pääsevät aina oikeuksiinsa. Täällä oivalsin aikoinaan, kuinka ihanaa mustaleiman tai jonkun muun vahvan ja aromikkaan juuston kanssa paahdettu lanttu voi olla ja sitä oivallusta onkin sitten hyödynnettyä kotona jo toistakymmentä vuotta, kiitos Juuren. En ihmettele, että Juuri on ja pysyy Helsingin ravintolaskenessä.
  

Kuu Kuu

• Kuu Kuulla ja minulla on hieman samankaltainen historia kuin Ateljé Finnen kanssa. Kommuunielon jälkeen muutin asustelemaan Etu-Töölöön Caloniuksenkadulle, joka oli kivenheiton päässä tuolloin vielä lähinnä baarina toimivaa Kuu Kuuta. Paikasta tuli pian vakio-osoite niin illanvietoille kuin kaveritreffeillekin. Kun baarista sitten kuoriutui ravintola, asuin jo toisessa asunnossa mutta edelleen ihan kulman takana. Koska Kuu Kuu oli lähellä ja tarjosi luotettavan laadukasta ruokaa sekä vielä tarvittaessa kabinetin, siellä vietettiin monia juhlapäiviä isommallakin porukalla. Edelleen piipahdan Kuu Kuussa mieluusti Töölön suunnalla asioidessani!
  

Carelia

• Töölössä asustellessani myös ravintola Carelia tuli tutuksi. Olen itseasiassa saanut ensikosketukseni villiyrtteihin juuri Careliassa, sillä ravintolassa työskenteli niihin aikoihin Suomen villiyrttiguru Sami Tallberg. Erityisesti vaikutuksen teki eräällä aterialla lakritsiarominen kallioimarre, jota Sami oli lisännyt muistaakseni kala-annokseen. Tuo makuelämys sytytti kipinän tutustua villiyrtteihin ja -vihanneksiin enemmänkin, ja sen ansiosta minäkin kyykistelen nykyään pöpelikössä keväästä syksyyn sitä sun tätä kasvia etsien.
  

Kannas

• Vuodesta 1939 asti toiminut Kannas on itselleni merkityksellinen ravintola siksi, että vuoden 2011 uudistuksen jälkeen päädyin syömään siellä ensimmäisiä kertoja aikuisiälläni lihaa. Olin kasvissyöjä lukioikäisesti kolmekymppiseksi ja kun palasin takaisin sekaanien pariin, innostuin jostain syystä kovasti maksasta. Hassua, kun maksa ei ollut lapsuudessa mitään lemppareitani (vaikkei inhokeitakaan), mutta siitä huolimatta sisimmästäni kumpusi kuitenkin sopivan roseeksi paistetun maksapihvin himo! No, sellaistahan täältä Kannaksesta saa. Kannaksessa minulle maistuu monen muun merimieshenkisen Helsinkiläisklassikkon tavoin silakkapihvit.

40-vuotiaan harras toive: Lisää ostereita elämään kiitos!

Maxill

• Maxill on siitä jännä ravintola, että olen löytänyt tieni tähän Korkeavuorenkadun alati vaihtuvien ravintoloiden keskellä kököttävään klassikkoon vasta viime vuosina. Kun menimme Juuson kanssa toissavuonna naimisiin, annoin hänelle kunniatehtävän: järjestä meidän neljän hengen vihkiseurueelle lounaspaikka. En halunnut tietää mitään etukäteen, enkä suostunut esittämään aterialle sen kummempia toiveita. Olen sellainen stressaaja, että pyrin tällä pyynnöllä minimoimaan päivälle kasaantuvia odotuksia ja Juuso onneksi suostui tässä apuun ♥ Juuso päätyi valitsemaan lounaspaikaksemme Maxillin, joka on sopivasti kivenheiton päässä meille molemmille rakkaasta BrewDogista, jossa kävimme aterian jälkeen hääolusilla. Niinpä Maxill muistuttaa nyt meitä molempia ikuisesti tuosta ihanasta päivästä! Tätä juttua koostaessani muuten huomasin TableOnlinen sivulta, että Maxillissa oli nyt syksyllä osteriviikot! Niinpä piipahdin siellä pre-synttärihemmottelemassa itseäni eräänä maanantaina chablis-lasillisen ja kuuden rotevan osterin verran.

Wino

• Rakkauteni ravintola Winoon ei ole salaisuus kellekään joka minut tuntee. Winon avaamisesta asti 2017 olen käynyt siellä niin arkena kuin juhlana, monesti pysähtyen paikalle vaikka vain itsekseni istahtamaan hetkeksi baaritiskin ääreen välipalalle ja lasilliselle oranssia viiniä. Onpa tästä ravintolasta tullut kirjoitettua tänne blogiinkin pieni ylistysjuttu! Wino on rento, tunnelmallinen ja elämyksellinen ravintola, jonka pientuottajia ja kotimaisia raaka-aineita kunnioittava lista on täynnä kiinnostavia ja oivaltavia makuja. Viinivalikoima taas täyttää kaltaiseni natuviineihin hurahtaneen kaikki toiveet.
  

Jep, eihän se maanantai Helsinki illallinen niin toivoton yhdistelmä sitten ollutkaan: maanantaisin on auki monen monta itselleni rakasta ja lämpimiä muistoja herättävää ravintolaa sekä vielä liuta tuoreempia tuttavuuksia. Jätin tarkoituksella listaltani ulos vähän uudemmat ja mutta kuitenkin hyväksi havaitut tulokkaat kuten Shelter, Ragu, Toca ja Yes Yes Yes, joissa olen toki käynyt, mutten joihin en ole vielä ehtinyt muodostaa niin henkilökohtaista suhdetta.

TableOnlinen sivuilta löytyy muuten myös kooste palvelun kautta varattavista ravintoloista, jotka löytyvät 50 Suomen parasta ravintolaa 2019 -listalta. Sitä kannattaa ehdottomasti vilkaista, kun hakusessa on erityinen ravintolaillallinen! Lisäksi hakukriteerejä säätämällä on helppo etsiä vaikkapa ravintolat, jonne saa viedä lemmikin, josta saa vegaanista ruokaa tai joka on liikuntaesteetön. Sunnuntaisia aukioloja pähkäilevällekin löytyy helposti lista ravintoloita jonne piipahtaa syömään, jos itseä ei sunnuntaina kokkailut innosta. Löytyypä TableOnlinestä myös kattavasti infoa erilaisista tapahtumista ja erityistilaisuuksista, joita ravintoloissa järjestetään. Sitä kauttahan minäkin bongasin ilokseni nuo Maxillin osteriviikot 🙂

Wino forever!

Arvaatteko, mihin ravintolaan lopulta päädyin? Vatvoin asiaa pitkään ja hartaasti osaamatta tehdä päätöksiä. Lopulta vain päivää ennen syntymäpäivää oivalsin monimutkaistaneeni tarpeettomasti varsin yksinkertaista asiaa. Eikös se syntympäiväateria kannata syödä ravintolassa, jossa muutenkin viihtyy? Winoon mars! Wino tuntuu kotoisalta, henkilökunta on mahtavaa, ruoka aina yhtä herkullista, luotettavan hyvää mutta samalla jännittävää ja yllätyksellistä. Ja viinithän täällä on juuri makuuni. Winosta en ole koskaan poistunut pettyneenä. Täydellinen valinta syntymäpäiväillalliselle siis!

Ps. Poikkeuksia löytyy myös näihin maanantain aukioloaikoihin! Esim. Grön on joulun alla myös maanataisin auki 🙂 Myös Winon tavoin Kalliossa sijaitseva lempparini Way Bakery and Wine Bar on ollut välillä maanantaisin auki. Mikäli muut Kallion lempipaikkani muuten kiinnostavat, kirjoitan niistä lisää täällä!