Löytö: The Bull & The Firm

Löytö: The Bull & The Firm

bull and the firm

The Bull & The Firm

Kurvin pieni ja sympaattinen The Bull & The Firm on ollut jo pitkään yksi vakio-osoitteitani halutessani hemmotella itseäni hyvällä cocktaililla. Tämä Kulmavuorenkadulle loppukeväästä 2018 avannut baari tarjoaa paitsi erinomaisia cocktaileja, tarkkaan mietityn valikoiman natuviinejä sekä houkuttelevia ruokia. Niin cocktail- kuin ruokalistakin vaihtuu sesongittain ja listalta löytyy aina jotain houkuttelevaa, vaikka monesti oma valintani klassikoihin kuten Negroniin, Boulevardieriin tai Dry Martiniin osuukin.

The Bull & The Firm onkin minulle erityisesti cocktailbaari: saatan istahtaa baariin monesti ihan vain yhdelle oivalliselle cocktailille itsekseni, ne kun täällä todella taidetaan. Tässä baarissa ovat klassiset sekoitettavat cocktailit ja ginit erityisen hyvin edustettuna, eikä shakeria baarista ensimmäisenä vuonna edes löytynyt. Täällä cocktaileissa on monesti joku jännä twisti ja kokeellinen elementti, kuten vaikkapa talon negronissa: se käy täällä läpi vuorokauden kestävän taikatempun ruusun terälehdillä ryyditetyssä 52 asteisessa sous vide -kylvyssä. Viimeeksi listalta testaamani raikas Cucumber, coconut, gin taas sisältää kurkkuhappoa (mehulingon läpi puristettua kurkkumehua, jonka ph on laskettu lähelle sitruunamehun tasoa), kookosvesi-matcha-sokerilientä, Hendricks-giniä sekä 20% suolaliuosta. NIIN HYVÄÄ!

Mainittakoon muuten vielä, etten ole nähnyt lasissani kirkkaampaa jäätä missään.

The bull and the firmHouse Old Fashioned

cocktail baari helsinki

Omistajat

The Bull & The Firmin avasi vappuna 2018 Bar Runarista tutut Jun Kondo ja Turo Kotajärvi Soil Wine Groupin Janne Hallan ja Lari-Pekka Ikosen kanssa. Nykyään omistajuus jakautuu Kondon ja Kotajärven lisäksi keittiöstä vastaavan Timo Aallon sekä baarimestari Jesse Teerenmaan ja Atte Puolakan kesken. Vahva juoma- ja ravintola-alan osaaminen on tässä paikassa siis läsnä!

Tuo aiemmin mainitsemani lasinkirkas jää on muuten peräisin  Nordic Ice Companyltä, joka on Teerenmaan ja Puolakan yritys. Erilaisia kirkkaan jään kotioloissa jäädyttämiskonsteja testattuani kysäisin, millä konstilla Teerenmaa kirkasjäätä yrittäisi:

Kirkasjäitä kannattaa kokeilla tehdä arkkupakastimessa, niin että sinne yksinkertaisesti laittaa kylmälaukun täynnä lämmintä vettä ja antaa tämän jäätyä umpeen. Jäätymisen jälkeen leikkaa leipäveitsellä sakean osan pois ja leikkelee kirkkaasta osasta omaan käyttöön sopivat palat.

Koska meillä ei ole arkkupakastinta, testaan tätä vinkkiä kunnon pakkasten saavuttua parvekkeella 🙂

The bull and the firm

old fashioned

Viinilista

Vaikka tulen tänne ensisijaisesti cocktaileille, ulotan katseeni toisinaan myös viinilistalle, varsinkin kun iltaa istutaan pidempään ja pöytä notkuu ruokia. Viinilistalta löytyy nimittäin varsinkin natuviinien ystävälle aina jotain jännittävää! Viinit tulevat mm. Soil Wine Groupilta, LetMe:ltä sekä Vindirektiltä, jotka tuovat maahan luomulaatuisia, biodynaamisia sekä natural-viinejä.

Näistä viineistä suurimpaan osaan ei kaltaiseni taviskuluttaja käsiksi muualla kuin ravintoloissa pääsisikään – Alkostahan näitä viinejä on nimittäin edelleen turha kysellä!

viinibaari

viinibaari

Baariruokaa?

Mitä tulee sitten siihen ruokaan: kaikki tässä baarissa syömäni on ollut lähes poikkeuksetta erinomaista. Vaikka kyseessä on baari, ruoka on ravintolatasoista, kokeilevaa, ajankohtaista ja leikkisää, samaan tapaan kuin kahdessa muussa Kallion lempparissani, Way Bakery and Wine Barissa ja Winossa. Tämä ei ole yllättävää, kun ruuasta vastaavan Timo Aallon edellisiin työpaikkoihin lukeutuu mm. Grön. Kun taannoin täytin pyöreitä vuosia, alkuperäisen suunnitelmani mukaan synttäriateria olisi nautittu juuri Grönissä ja jälkkäricocktail The Bull & The Firmissä. Kumpikaan ei vain ollut auki syntymäpäivänäni, joka osui maanantaille!

Annoskoko ei ole täällä suuren suuri, mutta eivätpä nämä suupalat ole myöskään hinnalla pilattuja – lähes jokainen listalla tällä hetkellä oleva annos on reilusti alle kympin hintainen. Tilaamme yleensä mieheni kanssa useamman annoksen jaettavaksi ja tällöin kolmella neljälläkin lautasellisella lähtee hyvin pikkunälkä. Olen myös ollut jo pitkään sitä mieltä, että söisin ravintolassa kuin ravintolassa vallan alkupaloja ja pieniä annoksia. Useamman pienen makusinfonian maisteleminen on paljon hauskempaa kuin yhden, joka täyttää niin ettei muuta enää jaksa. Niinpä täälläkin söisin vaikka listan läpi, kunhan joku vain on kaverina jakamassa annoksia kanssani!

kateenkorvaKateenkorvaa seesam-valkuaisemulsiolla ja wakamesalaatilla, lasissa tsekkiläinen Krásná Hora La Blanca.

Offal night

Ottaen huomioon, että The Bull & The Firm on nököttänyt Kurvissa jo puolisentoista vuotta, herää ehkä kysymys miksi en ole kirjoittanut siitä aikaisemmin. Tarkoitus on kyllä ollut jo pitkään! Lempipaikoista kirjoittaminen on kuitenkin aika kuumottavaa: jollei juttu ole omasta mielestä tarpeeksi kattava ja huolella laadittu, en kehtaa sen julkaisemisen jälkeen enää näyttää naamaani koko paikassa. Tällä logiikalla rima nousee aina vähän korkeammalle, eikä juttu meinaa valmistua koskaan. Samasta syystä on monesta muusta lempipaikasta kirjoittelut edelleen prosessivaiheessa 😛

Kun taannoin kävin ystäväni Tiinan kanssa The Bull & The Firmissä järjestetyillä sisäelinillallisilla, sain vihdoin sysäyksen viedä tämä kauan sitten aloittamani projekti loppuun. “Offal nightiksi” ristityn kahden kattauksen pituisen pop up -illallisen taustalla olivat juuri avanneen Old Boy BBQ:n Hanne Honkanen ja Bas Bas & Staff Wine Barin Sebastian Siimeslahti, jotka molemmat työskentelivät aikoinaan Kööpenhaminan jo ovet sulkeneessa ravintola BRORissa. Illallinen olikin varsinainen oodi nose to tail -ideologialle, josta ravintola BROR erityisesti tuli tunnetuksi.

offal nightPaistettuja kanan sydämiä, poltettua kaalia & rapeaa kanan nahkaa, lasissa Tête d’ange Saumur Blanc.

Sisäelimiä ja (köh köh) elimiä

Menu sisälsi mm. grillattua karitsan sydäntä sienipyreen ja hasselpähkinöiden kera, kanansydäntä paahdetun kaalin ja rapean kanannahan kera, kateenkorvatempuraa wakamesalaatin kanssa, pumpulinpehmoisia naudakieli-baoja, suussasulavaa häränhäntää sekä marjoja luuydinanglaisessa (luit oikein: luuydin-anglaise). Niin, ja fritattua häränkivestä tartarkastikkeella – aikamoinen setti! Kieltä, maksaa ja sydäntä itsekin välillä kokkaavana jäin hieman kaipaamaan itselleni vieraampia sisäelimiä, kuten munuaisia tai aivoja. Niitä kun en ole vielä maistanut!

Illallinen oli kaltaiselleni lihaa varsin harvoin ja pienissä määrin syövälle aika tuhti. Myös viinikaadot olivat vähintäänkin runsaita! Pienestä ähkystä ja hienoisesta loppuillan ristiaskelluksesta huolimatta ateria oli kuitenkin monin tavoin ikimuistoinen ja yllätyksekäs. Varsinkin etukäteen hieman jännittämäni kives osoittautui rakenteeltaan ja maultaan positiiviseksi yllätykseksi. Mieleen tuli tuosta fritatusta siivusta lähinnä lapsuuden herkku kotletti, mikä nyt on vaan ihan eri juttu kuin tähän ikään ehtineen naisen näppituntuma palleista näin niinkuin yleensä 😀

Kanansydämistä, rapeasta kanannahasta sekä fermentoiduista siitakkeista koostunut annos ja kermainen kateenkorvatempura seesamiemulsion ja wakamesalaatin kera olivat kivesten ohella itselleni aterian parasta antia. Viiniparit annoksille olivat kautta linjain loistavia ja joka lasillisen kohdalla istuttiin pöydässä hetki hiljaa ihmettelemässä kulloistakin makuelämystä.

cocktail bar helsinkiCucumber, coconut, gin

Eli…

Jos kokeellinen ja rohkea ote niin lasissa kuin lautasellakin on makuusi, kannattaakin minusta pitää The Bull & The Firmiä tarkkaan silmällä. Täällä järjestetään näitä erityisiä dinnereitä hyvin satunnaisesti ja jollet ole nopea paikkavarauksesi kanssa, jäät nuolemaan näppejäsi. Sadan euron hintaan sai tällä kertaa kuusi erinomaista ja erityistä viiniä, yhden erinomaisen cocktailin ja seitsemän ruokalajin varsin kiinnostavan illallisen. Edellinen vastaava elämys samassa paikassa oli vuoden takainen HVNNINEN x The Bull & The Firm pop up. Tuolloin pääsin nauttimaan Dani Hännisen taidonnäytteitä neljän ruokalajin verran. Lisää näitä kiitos!

Kuten tekstistä varmasti kävi ilmi, kannattaahan sinne Kurviin tietysti suunnata muutenkin 🙂 Kunhan vaan jatkossakin baaritiskille mahtuu muiden sekaan yksi janoinen ruokabloggaaja!

The Bull & The Firm

Kulmavuorenkatu 2

00500 Helsinki

cocktailbaari

249 views

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Kaupallinen yhteistyö TableOnline

maanantai helsinki illallinenMaanantai, Helsinki, illallinen. Toivotonta? Ehei suinkaan – ilta voi alkaa esim. näin!

Maanantai, Helsinki, illallinen: argh!

Täytin eräänä lokakuisena maanantaina pyöreitä vuosia. Viikonpäivällähän ei sinänsä ole niin väliä, mutta sattumoisin se ravintola, jossa olin jo vuosia suunnitellut syöväni tämän syntymäpäiväateriani (Grön) on juuri maanantaisin kiinni. Ja niin oli seuraavakin vaihtoehtoni. Ja kolmas. ÄÄÄH! Eikö mikään ole maanantaina auki?

Kun ruoka on elämässäni niin suuressa roolissa, ei sitä ihan mihin tahansa voi omilla nelikymppisillään mennä syömään. Illallisen pitää olla jotain erityistä ja jännittävää, mutta kuitenkin sillä tavalla ennustettavaa että voi olla varma olevansa ateriaan tyytyväinen. Moiset kriteerit täyttäviä ravintoloita on Helsingissä minulle vain muutama ja jos jokainen niistä on haluttuna päivänä kiinni, voi riman korkealle nostaneella ruokahullu-poloisella mennä pasmat pahasti sekaisin!

Grön: niin lähellä, mutta niin kaukana. Ainakin maanantaisin!

Kun tilanne valkeni minulle alkusyksystä, ensireaktioni oli olla menemättä yhtään mihinkään. Poljettuani kuntopyörää Gröniä vastapäätä synttäriateria mielessäni harva se viikko, ei ihan hetkessä pettymyksestä pääse yli. Jos ei kerran varsinaisena päivänä pääse sinne minne tahtoisi, niin anti olla koko homma! Pahimman harmistuksen mentyä ohi kuitenkin oivalsin, että jollen syö ravintolassa, synttäri-illallinen pitää kokata itse. Siitä sitä paineita vasta syntyisikin 😀 Ei siis auttanut kuin alkaa miettimään asiaa uudelleen. Mitkä ravintolat ovat maanantaisin Helsingissä auki?

Klassikkoravintolat ja ravintolamuistot

Onneksi moista urakkaa ei tarvitse tehdä kaivelemalla ravintoloiden nettisivuja yksi kerrallaan tai kirjoittamalla hakukoneeseen maanantai helsinki illallinen (minkä toki myös tein). Helpommalla nimittäin pääsee, kun klikkaa itsensä TableOnline -sivustolle, jossa muutamalla napsautuksella saa esiin listan ravintoloita, joissa syödä illallista, lounasta tai miksei vaikka brunssiakin haluamanaan päivänä. Syntymäpäivänäni auki olevien ravintoloiden seasta löytyikin ilokseni runsain mitoin vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja paikkoja, sekä liuta vähän uudempiakin suosikkejani.

Maanantai Helsinki illallinen x 8:

Ateljé Finne
  • Opiskeluaikoinani 2000-luvulla asuin kommuunissa Pohjoisella Rautatiekadulla. Niihin aikoihin Ateljé Finne oli vielä kulmakuppila, jossa monesti kaveriporukan kanssa istuttiin iltaa tai käytiin päiväkahvilla Hesaria lukemassa. Kun baarista sitten kuoriutui täysiverinen ravintola, siitä tuli nopeasti yksi luottopaikoistani erityistilanteisiin. Kuvanveistäjä Gunnar Finnén ateljeenaan käyttämä tila on mielestäni Helsingin ravintolaskenessä ihan omaa luokkaansa – ja itselleni tietysti myös muistoja täynnä. Aikoinaan söin täällä jokaisella käynnilläni jälkiruuaksi lakritsi creme bruléen, vaikken edes ole mikään erityinen jälkkäreiden ystävä. Se oli vain niin hyvää! Ilokseni nyt huomasin, että siellähän tuo jälkkäri on listalla edelleen!
Kuurna
  • Kuurnassa olen viettänyt edellisen tavoin monen monituiset juhlaillalliset ja romanttiset hetket. Kuurnan bistrotunnelma on mielestäni täydellinen rentoon illalliseen ja pidän paikan typistetystä ja kotimaisten pientuottajien raaka-aineita kunnioittavasta menukonseptista. Ravintolan avatessahan moinen vaihtoehtojen rajallisuus oli vielä uutta 🙂 Mieleeni on jäänyt Kuurnassa vietetyistä hetkistä erityisesti erään aterian päätteeksi nautittu, lähes 20 € hintainen jälkiruokaviini, johon hetken huumassa tahdoin aterian päätteeksi törsäillä. Se oli sellaista jumalten nektaria, että siitä makuelämyksestä alkaen olen lähes poikkeuksetta ravintoloissa skipannut kokonaan jälkkärit ja kysellyt sen sijaan jälkiruokaviinien perään.
Juuri
  • Juureen olen vienyt sen perustamisesta asti kaikki ulkomaiset vieraat, mutta myös juureksia rakastavat perheenjäseneni sekä itseni, kun hemmottelu on ollut tarpeen. Juuressa tapaan tilata pöytään pelkkiä sapaksia, niissä kun kotimaiset raaka-aineet pääsevät aina oikeuksiinsa. Täällä oivalsin aikoinaan, kuinka ihanaa mustaleiman tai jonkun muun vahvan ja aromikkaan juuston kanssa paahdettu lanttu voi olla ja sitä oivallusta onkin sitten hyödynnettyä kotona jo toistakymmentä vuotta, kiitos Juuren. En ihmettele, että Juuri on ja pysyy Helsingin ravintolaskenessä.

TableOnline

Kuu Kuu
  • Kuu Kuulla ja minulla on hieman samankaltainen historia kuin Ateljé Finnen kanssa. Kommuunielon jälkeen muutin asustelemaan Etu-Töölöön Caloniuksenkadulle, joka oli kivenheiton päässä tuolloin vielä lähinnä baarina toimivaa Kuu Kuuta. Paikasta tuli pian vakio-osoite niin illanvietoille kuin kaveritreffeillekin. Kun baarista sitten kuoriutui ravintola, asuin jo toisessa asunnossa mutta edelleen ihan kulman takana. Koska Kuu Kuu oli lähellä ja tarjosi luotettavan laadukasta ruokaa sekä vielä tarvittaessa kabinetin, siellä vietettiin monia juhlapäiviä isommallakin porukalla. Edelleen piipahdan Kuu Kuussa mieluusti Töölön suunnalla asioidessani!
Carelia
  • Töölössä asustellessani myös ravintola Carelia tuli tutuksi. Olen itseasiassa saanut ensikosketukseni villiyrtteihin juuri Careliassa, sillä ravintolassa työskenteli niihin aikoihin Suomen villiyrttiguru Sami Tallberg. Erityisesti vaikutuksen teki eräällä aterialla lakritsiarominen kallioimarre, jota Sami oli lisännyt muistaakseni kala-annokseen. Tuo makuelämys sytytti kipinän tutustua villiyrtteihin ja -vihanneksiin enemmänkin, ja sen ansiosta minäkin kyykistelen nykyään pöpelikössä keväästä syksyyn sitä sun tätä kasvia etsien.
Kannas
  • Vuodesta 1939 asti toiminut Kannas on itselleni merkityksellinen ravintola siksi, että vuoden 2011 uudistuksen jälkeen päädyin syömään siellä ensimmäisiä kertoja aikuisiälläni lihaa. Olin kasvissyöjä lukioikäisesti kolmekymppiseksi ja kun palasin takaisin sekaanien pariin, innostuin jostain syystä kovasti maksasta. Hassua, kun maksa ei ollut lapsuudessa mitään lemppareitani (vaikkei inhokeitakaan), mutta siitä huolimatta sisimmästäni kumpusi kuitenkin sopivan roseeksi paistetun maksapihvin himo! No, sellaistahan täältä Kannaksesta saa. Kannaksessa minulle maistuu monen muun merimieshenkisen Helsinkiläisklassikkon tavoin silakkapihvit.

maanantaisin auki olevat ravintolat helsinki

vaimomatskuu40-vuotiaan harras toive: Lisää ostereita elämään kiitos!

Maxill
  • Maxill on siitä jännä ravintola, että olen löytänyt tieni tähän Korkeavuorenkadun alati vaihtuvien ravintoloiden keskellä kököttävään klassikkoon vasta viime vuosina. Kun menimme Juuson kanssa toissavuonna naimisiin, annoin hänelle kunniatehtävän: järjestä meidän neljän hengen vihkiseurueelle lounaspaikka. En halunnut tietää mitään etukäteen, enkä suostunut esittämään aterialle sen kummempia toiveita. Olen sellainen stressaaja, että pyrin tällä pyynnöllä minimoimaan päivälle kasaantuvia odotuksia ja Juuso onneksi suostui tässä apuun ♥ Juuso päätyi valitsemaan lounaspaikaksemme Maxillin, joka on sopivasti kivenheiton päässä meille molemmille rakkaasta BrewDogista, jossa kävimme aterian jälkeen hääolusilla. Niinpä Maxill muistuttaa nyt meitä molempia ikuisesti tuosta ihanasta päivästä! Tätä juttua koostaessani muuten huomasin TableOnlinen sivulta, että Maxillissa oli nyt syksyllä osteriviikot! Niinpä piipahdin siellä pre-synttärihemmottelemassa itseäni eräänä maanantaina chablis-lasillisen ja kuuden rotevan osterin verran.
Wino
  • Rakkauteni ravintola Winoon ei ole salaisuus kellekään joka minut tuntee. Winon avaamisesta asti 2017 olen käynyt siellä niin arkena kuin juhlana, monesti pysähtyen paikalle vaikka vain itsekseni istahtamaan hetkeksi baaritiskin ääreen välipalalle ja lasilliselle oranssia viiniä. Onpa tästä ravintolasta tullut kirjoitettua tänne blogiinkin pieni ylistysjuttu! Wino on rento, tunnelmallinen ja elämyksellinen ravintola, jonka pientuottajia ja kotimaisia raaka-aineita kunnioittava lista on täynnä kiinnostavia ja oivaltavia makuja. Viinivalikoima taas täyttää kaltaiseni natuviineihin hurahtaneen kaikki toiveet.

ravintola wino

Jep, eihän se maanantai Helsinki illallinen niin toivoton yhdistelmä sitten ollutkaan: maanantaisin on auki monen monta itselleni rakasta ja lämpimiä muistoja herättävää ravintolaa sekä vielä liuta tuoreempia tuttavuuksia. Jätin tarkoituksella listaltani ulos vähän uudemmat ja mutta kuitenkin hyväksi havaitut tulokkaat kuten Shelter, Ragu, Toca ja Yes Yes Yes, joissa olen toki käynyt, mutten joihin en ole vielä ehtinyt muodostaa niin henkilökohtaista suhdetta.

TableOnlinen sivuilta löytyy muuten myös kooste palvelun kautta varattavista ravintoloista, jotka löytyvät 50 Suomen parasta ravintolaa 2019 -listalta. Sitä kannattaa ehdottomasti vilkaista, kun hakusessa on erityinen ravintolaillallinen! Lisäksi hakukriteerejä säätämällä on helppo etsiä vaikkapa ravintolat, jonne saa viedä lemmikin, josta saa vegaanista ruokaa tai joka on liikuntaesteetön. Sunnuntaisia aukioloja pähkäilevällekin löytyy helposti lista ravintoloita jonne piipahtaa syömään, jos itseä ei sunnuntaina kokkailut innosta. Löytyypä TableOnlinestä myös kattavasti infoa erilaisista tapahtumista ja erityistilaisuuksista, joita ravintoloissa järjestetään. Sitä kauttahan minäkin bongasin ilokseni nuo Maxillin osteriviikot 🙂

Wino forever!

Arvaatteko, mihin ravintolaan lopulta päädyin? Vatvoin asiaa pitkään ja hartaasti osaamatta tehdä päätöksiä. Lopulta vain päivää ennen syntymäpäivää oivalsin monimutkaistaneeni tarpeettomasti varsin yksinkertaista asiaa. Eikös se syntympäiväateria kannata syödä ravintolassa, jossa muutenkin viihtyy? Winoon mars! Wino tuntuu kotoisalta, henkilökunta on mahtavaa, ruoka aina yhtä herkullista, luotettavan hyvää mutta samalla jännittävää ja yllätyksellistä. Ja viinithän täällä on juuri makuuni. Winosta en ole koskaan poistunut pettyneenä. Täydellinen valinta syntymäpäiväillalliselle siis!

ravintolat maanantai helsinki

maanantai helsinki illallinen

Ps. Poikkeuksia löytyy myös näihin maanantain aukioloaikoihin! Esim. Grön on joulun alla myös maanataisin auki 🙂 Myös Winon tavoin Kalliossa sijaitseva lempparini Way Bakery and Wine Bar on ollut välillä maanantaisin auki. Mikäli muut Kallion lempipaikkani muuten kiinnostavat, kirjoitan niistä lisää täällä!

484 views

Löytö: Björnhofvda Gård

Löytö: Björnhofvda Gård

björnhofvda gård

Björnhofvda Gård

Olipa kerran harmaa, sateinen torstai keskellä autiota maaseutua. Ei niin mitään tekemistä, eikä mitään mihin mennä. Sellainen oli Juuson mulle järjestämä 40-vuotis synttärimatka … ja rakastin joka hetkeä!

No missä me oikein sitten oltiin? Ahvenanmaan läntisellä reunamalla, hurmaavassa majatalossa nimeltä Björnhofvda Gård. Paikka on todellinen helmi kaikille kaunista miljöötä, luontoa, hyvää ruokaa ja rauhaa rakastaville. Lähellä ei ole niin mitään eikä ilman omaa autoa syys- ja talviaikaan juuri liikkumaan pääsisikään. Björnhofvda Gårdista lähimpään kyläntapaiseen (lue: tienmutkaan jossa on kymmenkunta taloa) on useampi kilometri ja vaikka lainapolkupyörällä toki polkaisee halutessaan kymmenen kilometrin päähän Eckeröön, ei se ainakaan meitä näillä keleillä suuremmin houkuttanut 😀

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Saavuimme paikalle paikallisbussilla. Köröttely Maarianhaminasta kesti puolisen tuntia ja pysäkillä odotti isäntämme Hans autonsa kanssa. Björnhofvda Gård on Ruotsista kotoisin olevan Hansin suvun vanha maatila, jonka pihaan on rakennettu vanhan talon tyyliä mukaileva uudisrakennus. Hans pyörittää vaimonsa Jackien kanssa majataloa ympäri vuoden, mutta kiireisin sesonki ymmärrettävästi on kesällä.

Keskellä lokakuista arkea paikalla olikin meidän kahden lisäksi vain saksalais-amerikkalainen pariskunta, joka vietti päivänsä ajellen ympäri Ahvenenmaata, joten saimme lorvia talolla piktälti ihan omassa rauhassamme.

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Rakennuksen yläkerroksessa sijaitsevia vierashuoneita oli käsittääkseni kolme tai neljä. Oma huoneemme, “double room deluxe” oli koristeellisine tapetteineen ja runsaine tekstiileineen hurmaava, sänky pehmeä ja nukuimme yömme loistavasti. Tai no… itse kuullostelin ekana yönä jonkin aikaa talon narinaa – eli ilmiselviä haamuja ja murhaajia – mutta niin teen aina vieraissa paikoissa (no okei okei, välillä kotonakin) 😀

Talon alakerrasta löytyy takka, baari, ruokasali, sekä olohuoneen tapainen isompi sali jossa lueskella kirjoja, pelata talon tarjoamia pelejä tai vain käyskennellä ympäriinsä tutkimassa kaikkea ihanaa ja kaunista. Pienemmän seurueen konferenssikin tässä tilassa varmasti järjestyisi enkä lainkaan ihmettele, että ihmiset järjestävät täällä häitään! Paikan sisustustyyli on kaukana skandinaavisesta minimalismista ja ehkä sen vuoksi tuntuikin melkein siltä, kuin ei olisi ollut tässä ajassa tai maassa lainkaan. Että mitäs jos tää olis nyt sellainen epokkidraaman hahmo, onka ainoa huoli on mitä pukea päälleen illalliselle ja joka kirjoittelee päiväkirjaansa pitkiä pohdintoja mielenkiintonsa kohteen merkillisistä katseista?

Vierailijoita toiselta planeetalta!

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Iltapäiväkahvit!

björnhofvda gård

dirty martini

Lomamoodi aktivoitu!

Kahden vuorokauden kestänyt visiittimme upposi syömiseen, löhöilyyn, lukemiseen, kortinpeluuseen, muutamaan pieneen pyöräretkeen tihkusateessa (tietä etelään, tietä pohjoiseen, välillä pyllistelyä makrolinssillä varustetun kameran kanssa) ja rauhallisiin cocktailhetkiin takkatulen äärellä. Söimme kaikki ateriamme paikan päällä, mikä tarkoitti käytännössä Hansin valmistamina.

Aamupalaksi sai papuja, pekonia, paistettua tomaattia ja munia, mutta myös erilaisia muroja, jugurttia, hedelmiä, sämpylää, paahtoleipää ja hilloa – kahvia, teetä ja mehuja unohtamatta. Sillä pötkikin nuo epäaktiivilomapäivät pitkälle! Iltapäivällä joimme kahvit ja söimme sämpylät ja kun illallinen katettiin jo puoli seitsemän maissa, oli ruokahalu sen tienoilla juuri sopiva.

Illallinen

Ensimmäinen illallinen oli käsin tehtyjä kantarelliravioleja salviavoin, parmesaanin ja chiliripauksen kera, bouillabaisse -tyyppistä kalapataa ja jälkiruuaksi karamellisoituja päärynälohkoja ja pihalta kerättyjä karhunvatukoita kerman kera. Raviolit olivat täydellisen ohuita ja kala juuri sopivaksi kypsennettyä. Annokset olivat tuhdin sorttisia, mutta ähkyä ei tästä onneksi sentään tullut!

Ateria oli kautta linjain herkullinen ja taidolla valmistettu ja sitä oli hauska odotella kun talossa leijui useamman tunnin sitä ennen kaikenlaisia houkuttelevia tuoksuja. Taloa kansoittava ruoka- ja viinikirjallisuus paljasti sen minkä aterian perusteella jo osasi arvatakin: täällä arvostetaan hyvää ruokaa.

Toisena iltana söimme vichyssoisea kantarellitoastin kera (koska kantarellit ovat nyt sesongissa, sanoi Hans anteeksipyydellen toistoa), burgundin pataa ja hauskasti marsipaanilla ryyditettyä omenapiirakkaa kardemummakermalla. Björnhofvda Gårdin ravintolassa pyritään selvästi tarjoamaan paikallisia tuotteita, sesongin herkkuja ja luomua. Osa aterian raaka-aineista tuli kumpanakin iltana pihalta ja annoksista välittyi raaka-aineiden arvostaminen. Sunnuntai-iltapäivisin täällä olisi tarjolla muuten myös perinteinen englantilainen tee skonsseineen ja leipineen!

Vaikka meitä asukkaita oli näiden kahden päivän aikana paikalla vain neljä, illalliselle ilmestyi toisena päivänä isompi seurue paikallisia, enkä lainkaan ihmettele vaikka moni Ahvenanmaalla vierailevakin ajaisi tänne ihan vain ruuan takia.

karhunvatukka

negroniNegroni, takkatuli & korttipeli. Niistä on hyvä torstai-ilta tehty!

björnhofvda gård

Onko joku teistä lukijoista jo kuullut tästä paikasta? Björnhofvda Gård on esitelty Blue Wings lehdessä, mutta kun itse harvemmin lentelen, eipä ainakaan omiin silmiin ollut tämä juttu sattunut. Olen ollut aikoinaan Ahvenanmaalla Visit Ålandin vieraana, jolloin kävin myös Eckerössä, mutta silloin ei tätä paikkaa tainnut vielä olla olemassakaan.

Me päädyimme tänne Juuson ystävän suosituksesta – ja tässä sitä nyt suositellaan eteenpäin teille kaikille! Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä olisi kesällä – mutta eipä tämä olisi hullumpi osoite joulunkaan viettämiselle!

Björnhofvda Gård

Fjärdvägen 14
222 70 Eckerö
Åland, Finland

132 views

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

ravintola Fabrik

Viikko sitten minulla oli kolmien ensitreffien iltapäivä. Jep, aikamoinen perjantai-ilta! Sanotaanko kuitenkin näin, että tämä treffimaratoni oli sata kertaa mukavampi kuin ne kolmet putkeen sovitut sokkotreffit joilla kävin joskus villeinä sinkkuvuosinani (never again).

Treffit kronologisessa järjestyksessään olivat seuraavat:

  1. Nuori kokkilupaus Ville Korhonen (lue lisää näistä treffeistä täältä),
  2. Tehtaankadun Ravintola Fabrik
  3. mitä mahtavin sokkotreffi/illallisseuralainen, Tiia Mua lemmitkö vielä Kustaa? -blogista.

ravintola Fabrik

ravintola FabrikEka kerta Pineau des Charentesia

Koska Tiia omaa loistavan huumorintajun niin elävässä elämässä kuin kirjoittaessaankin, kannattaa treffiemme keskeisistä keskustelunaiheista lukea ehdottomasti lisää Tiian jutusta. Jos blogin nimi on Mua lemmitkö vielä Kustaa? kannattaa se muutenkin minusta tsekata. Jäät taatusti koukkuun!

Jottet kuitenkaan unohtuisi sinne Tiian blogiin vaan jaksaisit lukea myös tämän oman juttuni, heh, niin paljastetaan nyt höpöttelyistämme edes jotain. Lyhyesti tiivistettynä: puheenaiheemme pyörivät jostain syystä ekojen kertojen äärellä. Kyllä, puhuttiinhan siinä myös lihallisista asioista. Ei kuitenkaan ihan silleen kuin äkkisilteen ajattelisi … vaan kas näin: “Milloin oli eka kerta kun söit tartaria?”

Tätä oli muuten tosi hauska muistella! Itselläni se eka kerta tartarin kanssa muuten sijoittuu muistini mukaan Köpiksen Mandfredsiin, tosin lähes raakaa lihaa söin ekan kerran kyllä jo lapsena. Olin tuolloin jo hulluna kaikkeen ruoanlaittoon liittyvään ja lueskelin usein erästä punakantista keittokirjasarjaa iltasadukseni. Kun olin bongannut tämän kiehtovan raakaa lihaa sisältävän ruokalajin nimeltä tartar, pihistin tilaisuuden tullen keittiöstä uteliaana nokareen raakaa jauhelihaa. Ihan täysin raakana en saalistani tosin syönyt, vaan “paistoin” tuon pikku kikkareen pöytäni taakse piiloutuneena pölyisen patterin päällä. Mmmmm… mitä gurmeeta!

Joo, voi olla paras etten jatka näiden ekojen kertojen muistelointia sen enempiä, vaan keskityn suosiolla kertomaan teille Fabrikissa kokemistamme ekoista kerroista.

Eka kerta: Ravintola Fabrik

Alkuun söimme lajitelman pieniä suolaisia suupaloja: perinteistä ranskalaista patéeta (jota on muuten sitten tarjolla Taste of Helsingissäkin), muutamia ihania leikkeleitä, cornichons -pikkukurkkuja, puolikuivattuja tomaatteja sekä kirpakoita pikkelöityjä osterivinokkaita.

Kaikki varsin oivallisia, tosin eniten taisin ihastua poikkeukselliseen aperitiiviimme nimeltä Pineau des Charentes. Kyseinen viini ei itseasiassa ole viini lainkaan, vaan rypälemehulla maustettua Cognacin eau de vietä Sekoitusta kypsytetään vähintään 18 kk ennen myyntiä ja vähintään 8 kk tästä ajasta se viettää tammitynnyrissä. Huh, miten herkullista! Makea ja hedelmäinen melko kylmänä tarjoiltu juoma toimi todella hyvin suolaisten suupalojen rinnalla, suosittelen testaamaan tätä juomaa, jos ravintola Fabrik osuu matkanne varrelle 🙂

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Seuraavaksi söimme hieman keltuaispornoa (katso kuvat! Hot hot hot!). Savulohi smörrebröd sisälsi tuon upean valuvaksi jätetyn uppomunan lisäksi Fabrikissa savustettua lohta, saaristolaisleipää sekä sitruunamajoneesia. Leipää saatteli raikas retiisisalaatti sekä miellyttävä chardonnay Chateau de Gaure Limoux 2016.

Annos oli just sitä mitä kuvan ja kuvailun perusteella ajattelisittekin. Ei siis mitään kovin yllätyksellistä, mutta varsin hyvää mikäli savulohesta, saaristolaisleivästä ja täydellisistä uppomunista pitää. Minä pidän.

ravintola FabrikHashtag yolkporn!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Pääruoaksi söimme Ravintola Fabrik Taste of Helsinki 2018 nimikkoannoksen, Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä. No terve, sanon vaan. Kyyhky oli upean roseeta, pinnaltaan rapeaa, sisältä suussasulavaa ja mehevää.

Oikeaoppisesta ruokailutavasta saimme vinkin tarjoilijaltamme (joka oli muuten yksi mahtavamipia koskaan tapaamiani), joka toi pöytäämme sekä kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet että kankaiset käsipyyhkeet. Asia selvä: kyyhky käteen ja ääntä kohti!

ravintola FabrikKas näin!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Pineau des Charentes

Illallisemme päättyi vielä toiseen lasilliseen alkuruuan aikana ihastuttanutta Pineau des Charentesia, tosin tämä ihanuus olikin jo kymmenenvuotiasta. AUH! Olen sen täällä blogissa toitottanut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta sanotaanpa se taas kerran: en ole lainkaan makean perään. Kakut ja karkit eivät saa minua sekoamaan, vaan suola ja viinietikka -sipsit! Jostain syystä jälkiruokaviinit kuitenkin maistuvat minulle mitä parhaiten. Kun tarjoilijamme kertoi pitävänsä kotonaan aina pullollista Pineauta (kyllä, sitä löytyy onneksi Alkosta) päätin aloittaa tästä lähin saman tavan.

Mitä tulee jälkiruokiin, saimme eteemme kokoelman erilaisia makeita suupaloja: passionhedelmämacaroneja, porkkanakakkua appelsiinijäätelöllä sekä juustokakkua raparperilla ja pitkäpippurijäätelöllä. Macaronit olivat eniten mieleeni (minulla on heikko kohta macaroneja kohtaan vaikken leivonnaisista muuten välitäkään, ehkä lukion jälkeen Pariisissa viettämäni vuoden vuoksi?), mutta muuten nämä ihanuudet menivät tällä naisella kyllä aika hukkaan. Minkäs sille mahtaa, kun makea ei vaan uppoa!

ravintola FabrikMomofuku cheesecake

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Amaro

Päätimme illallisemme vielä tyylikkäästi upeaan amaroon, makeankatkeraan yrttilikööriin. Kyllä, jouduin guuglaamaan että mitäs se amaro nyt taas oikein olikaan, oli nimittäin eka kerta tämäkin lasillinen. Amaro Riserva Berta, il 28 di Via San Nicolao tarjoiltiin appelsiininkuoren kera, enkä mahda olla miettimättä, miten filmaattista tämän juoman siemailu olisi Italiassa…Eka kerta amaroa Italiassa jää kuitenkin vielä toistaiseksi tulevaisuuteen.

Onneksi Ravintola Fabrik on juuri avannut sekä terassin, että viereisessä liikekiinteistössä sijaitsevan viiniä, drinkkejä ja pikkupurtavaa tarjoavan Lilla Fabrikin. Nämä Etelä-Helsingin kulmat ovat minusta sitä miljööltään eurooppalaisinta Helsinkiä … joten Italianreissua odotellessa: eikun terdelle vaan sen amarolasillisen kanssa! Tai siis, heti kun kesä vain suvaitsee tulee takaisin.

Taste of Helsinki LIPPUARVONTA!

Arvon Taste of Helsinki 2018 -lippupaketin kahdelle Instagram-tililläni, hop sinne siis mikäli tämä ihana gourmetfestari kiinnostaa! Arvonta löytyy tietysti tuoreimmasta #yolkporn -kuvastani 😉 Nyt kannattaa olla nopea, sillä Taste of Helsinkihän alkaa jo torstaina!

Taste of Helsinki 2018 -liput saat toki plakkariisi myös täältä. Lisää etukäteisfiilistelyä festareilta löytyvistä ruuista voit lukea raportistani Taste of Helsinki ravintolakierrokselta.

ravintola FabrikAmaro, amore!

Kiitos illallisesta Ravintola Fabrik!

207 views