Vallilan suloisin kahvilapaikka – se, jossa oli ensin Kahvila Suvanto ja sitten Melt Eatery – on kokenut muodonmuutoksen, josta olen erityisen mielissäni! Paikalla on nyt nimittäin luomu- ja alkuviineihin painottava viinibistro Sidney’s!

Sidney’s on nimetty omistajansa Sidney Hiltusen mukaan. Ruokakonseptista vastaa iki-ihanan ravintola Winon keittiömestari Oona Bondestam ja viinilistasta vastaa samoin Winossa vaikuttava Henri Bäckman. Melt Eateryssä vierailleet varmaan tunnistavatkin Sidneyn, sillä herra oli myös tämän amerikkalaisiin herkkuihin erikoistuneen ravintolan yrittäjä. Ensimmäistä kertaa ravintolaa pyörittäessä opitaan varmasti moni asia kantapään kautta, joten nyt kun konseptiin on tuotu lisää ravintola-alan kokemusta ravintola Winon tiimiltä, on uusi konsepti toivottavasti paljon Meltiä pitkäikäisempi 🙂

(Itse en Meltiin kertaakaan ehtinyt! En itseasiassa tiennyt paikan edes ehtineen jo sulkea, ennen kuin aloin kuulla huhuja uudesta ravintolasta alueella asuvilta ystäviltäni.)

Sidney Hiltunen, the perfect host!
Vaikka taustatiimiä uudella ravintolalla on nyt enemmänkin, on Sidney ravintolan isäntä ja paikan henki. Siitä ei yhden visiittini perusteella ainakaan ole epäilystäkään: ystävällinen ja rento tunnelma syntyy jo ovella, kun tiskin takaa tervehtii leveä hymy ja iloinen mies!

Illallisen aikana ehdimme rupatella isäntämme kanssa muutamaan otteeseen niin ravintolan syntyvaiheista, rotary miksereistä (tässä kohtaa olin keskustelusta autuaasti pihalla), kuin ravintolalle sopivasta hashtagistakin (lennosta ehdottamani #sidneysvallila hyväksyttiin muuten kertaheitolla). Syötyämme jätimme jo varsin tuttavallisissa merkeissä hyvästit vain päätyäksemme muutamaa tuntia myöhemmin takaisin vielä yksille. Niin mukava tunnelma ravintolassa siis oli!

Viinilistalta bongasin ensimmäisenä vanhan tutun alkuviinisuosikkini: Riffault Sancerre Les Quarterons, ah autuutta ♥

Yks joka laatua kiitos!

Viinibistro Sidney’s on erikoistunut tosiaan biodynaamisiin, luomu- ja alkuviineihin, sekä rentoon bistroruokaan. Arkisin ravintolassa tarjoillaan lounasta ja viikonloppuisin brunssilautasia (brunssilautanen 20€ sisältää mm. vege- tai lihaversion croque monsieurista, shaksukaa, vihanneslisukkeita ja salaattia – ja mikä ainakin itselleni brunssissa on oleellisinta: Bloody Marykin ravintolalta järjestyy).

Keskiviikosta lauantaihin ravintola on auki myös iltaisin, jolloin tarjolla on n. 12€ hintaisten à la carte -annosten lisäksi varsin houkuttelevan kuuloisia sekä näköisiä sandwicheja. Leipomo Limbbun juurileipää lukuunottamatta kaikki tehdään käsityönä paikan päällä. Me testasimme nälissämme ystäväni Lanin kanssa listan lähestulkoon jokaisen à la carte -annoksen – vain juustolautanen ja porkkanahummus jäivät nimittäin meiltä testaamatta.

…ja sitten syömään!

Oma suosikkini annoksista oli yllättäen tämä: shaksukan tyyliin tarjoiltua burrataa, paahteisia valkosipulilastuja, valkopapuja ynnä muuta ihanaa anjoviksella maustetussa tomaattisoossissa, johon dipata ihanaa Limbbun herkkuleipää.

Sinisimpukat & venussimpukat siideri-pekoniliemessä olivat varsin herkullisia nekin! Lientä annoksessa olisi tosin voinut olla vähän runsaamminkin. Testikerrallamme päällimmäiset simpukat ehtivät nimittäin kuivahtaa nopeammin kuin ehdimme niitä syödä (toisaalta kuka käski tilata kerralla neljä annosta…). Annoksessa kiittelen kuitenkin liemen makua ja kokin anteliasta kättä rapean pekonimurun kanssa!

Listan toistaiseksi ainoa vegaaniannos oli valkoista parsaa ja broccolinia vegaanisen aiolin kera. Kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta tappelimme annoksen viimeisistä ihanan hiiltyneistä parsoista ja parsakaaleista!

Carpaccio olisi varmasti muuten ollut listan suosikkiannokseni*, mutta tähän nimenomaiseen yksilöön oli kokilta ripsahtanut hieman liikaa suolaa (ja siis, minähän yleensä lisään itse sitä suolaa annokseen kuin annokseen). Kun muuten mureaa ja ihanan umamista lihaa kyyditti vielä varsin suolainen pecorino, oli lähtökohtaisesti mainion annoksen tasapaino vähän hukassa.

Ystävääni suolaisuus ei häirinnyt, joten oma suolanrakastajan identiteettini on parhaillaan pienessä kriisissä. Täytyy käydä syömässä tämä annos uudelleen! Jos ohitetaan se suolaisuus, carpacciossa ilahdutti erityisesti parapähkinöiden käyttö (niihin ei ravintoloissa jostain syystä kovin usein törmää)!

Jälkkäritkin me lopuksi vielä syötiin. Crème brûléessa oli oikeaoppisen rapea ja paahteinen sokeripinta, mutta omaan makeanvälttelijän makuuni sopi paremmin hurmaava butterscotch pudding. Lasipurkista lusikoitu vanukas oli makeudeltaan juuri sopivan mieto sekä aavistuksen raikas ilmestys. Kaverina vanukkaalla oli paahdettua hasselpähkinää sekä veriappelsiinia.

Harvoin ihastun jälkkäreihin niin, että haluan syödä ne kokonaan itse, mutta tällä kertaa en olisi antanut kaverilleni purkista lusikallistakaan!

Visit Vallila!

Tilaa en illanvieton aikana juuri päässyt (lue: kehdannut alkaa) kuvaamaan, niin vilkasta ravintolassa illallisemme ajan oli. Tämänkin yläpuolisen kuvauksellisen seinän alle oli linnoittautunut eräskin post alfa alati kasvavine seurueineen. Olisin vaikuttanut totaaliselta fanitytöltä, jos olisin siinä ruvennut kameran kanssa heilumaan, joten keskityin sitten kuvaamaan vain ruokaa 😀 Alkuillasta ravintola oli tosiaan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta kun palasimme vielä yksille myöhemmin perjantai-iltana, oli ravintola jo tyhjempi ja sain dokumentoitua vähän tilaakin.

Rento ja värimaailmaltaan virkistävän rohkea miljöö on tuota kuvassakin näkyvää mahtavaa lattiaa myöten juuri sellainen, jossa iltojani tykkään viettää. Pönöttäminen on tästä ravintolasta kaukana ja taustamusiikki mätsää kaltaiseni ysäriteinin makuun täydellisesti. Vallilaan on tuntunut viime vuosina syntyvän tiiviillä tahdilla kaikenlaista kiinnostavaa! Vaikka vanhan tutun Pub Magneetin kutsu on toki edelleen vahva, en lainkaan valita että voin nyt samalla reissulla piipahtaa lasillisella alkuviiniä. Vielä kun saatais tällainen viinibaari minunkin kaupunginosaan, niin maailmani olis valmis! (Noh, onneksi Alkosta löytyy alkuviinejä nykyään jo ihan mukavasti – ehkä pärjään siis näinkin.)

Serbialaista alkuviiniä? Kyllä kiitos! Bongiraud Istina, sinut pistän mieleen!
Uusi visiitti Vallilaan on jo työn alla – jäin nimittäin hieman haikailemaan listan leipien perään. Varsinkin paahtopaistileipä luuydinvoin, gruyeren ja sinapinsiemenkastikken kera houkuttaa… ja ovatpa paikan lounaatkin olleet varsin makoisan näköisiä. Ruokalistoja ja annoksia olen bongaillut Sidney’sin sosiaalisesta mediasta, nettisivut ovat näköjään vielä työn alla.

Viinibistro Sidney’s löytyy siis Facebookista ja Instagramista, joista kannattaa käydä tarkistamassa aukioloajat ennen visiittiä. Kun ravintola on vielä näin nuori tilanteet tuppaavat yleensä elämään! Tällähaavaa Sidney’s on auki alkuviikosta vain lounasaikaan klo 11-15 ja torstaista sunnuntaihin myöhäisempään iltaan asti, jolloin iltamenua tarjoillaan klo 16 alkaen. Perjantaisin ja lauantaisin ravintola on auki jopa puoleenyöhön, tosin keittiö sulkee kymmeneltä. Saatattepa löytää minut silloin sieltä nurkkapöydästä oman seurueeni ympäröimänä!

Viinibistro Sidney’s

Suvannontie 18

+358 50 333 3235

Ps. Jos viinilistalta houkuttelisi viini, jota ei myydä laseittain, kannattaa silti aina kysyä!

*) Kakkoskäynnillä maistettu carpaccio oli oivallinen ja roast beef sandwich juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Jos mä oisin sä niin mä oisin jo testaamassa nämä herkut itse!