gluteeniton arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

by Juulia on March 27, 2019 2 Comments

Rapeat parsafritterit – helppoa ja nopeaa!

Kevään merkki?

Yksi kevään varmoista merkeistä on kauppoihin ilmestyvä parsa. Siis eurooppalainen parsa. Nimittäin jos kotimainen parsa olisi kevään merkki, jäisi kevät täällä pohjolassa tosi myöhäiseksi (ja se nyt vaan ei käy päinsä) 😀 Tänä vuonna eurooppalaiset parsat tuntuvat kuitenkin ilmestyneen kauppoihin jotenkin poikkeuksellisen aikaisin. Ikkunasta ulos katsellessa ei useimpina päivinä ole ihan keväältä näyttänyt, varsinkin jos ikkunan takana sataa rakeita kuten eilen. Koska kaupoissa kuitenkin on jo reilusti (eurooppalaista) parsaa, uskottava se kai on: on parsaa = on kevät.

Vaikka toki minullekin se kaikkein paras parsa on juurikin kotimaista, sitä saadaan kuitenkin vielä odotella toukokuun hujakoille – ja siihen asti en kyllä malta parsakauden aloittamista lykätä! Kevään himossa ja varsinkin raekuuron iskiessä parsaa on saatava nyt. Kaupassa on tällä hetkellä parsaa ainakin Puolasta, mutta siroa ja ohutta italialaista luomuparsaakin olen jo kaupasta bongannut. Villiparsaa ei sentään ole vielä näkynyt!

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Tykkään yleensä syödä ne ihan ekat parsani ihan vain pannulla paistettuna suolaripauksen kera, mutta hyvin pian homma menee aina siihen, että syön parsaa ihan missä muodossa vaan. Siis esim. näin…

Parsamehu (jep, next level parsafanin vihermehu)
Paahdettu parsa dukkah’lla ja sitruunakermalla (isomman määrän paahtaa kätevimmin uunissa)
Paholaisen munat parsalla (pääsiäisparsaruoka!)
Parsaa kimchivinegretillä ja veriappelsiinilla (vikoja veriappelsiineja viedään mutta vielä ehtii!)
Parsaleipä uppomunalla (kas, munaa ja parsaa. Kun se vaan toimii!)

…puhumattakaan kaikista niistä ruuista joihin parsaa lykkään, mutta jotka eivät tänne blogiin asti päädy: erilaiset wokit, keitot, salaatit, pastat, risotot, tahnat, paistokset sun muut.

Parsafritterit

Rapeat parsafritterit ovat tämän kevään uusi hurahdukseni. Parsafritterit valmistuvat alle puolessa tunnissa ja ovat törkeän hyviä (varsinkin vastapaistettuina). Ne ovat vieläpä mausteita lukuunottamatta kutakuinkin kahden raaka-aineen ruokaa – tarvitaan vain parsaa ja kikhernejauhoja, ja siinäpä se melkein onkin! No, okei, tarvitaan myös öljyä paistamiseen ja ainakin suolaa mausteeksi, mutta jos niitä ei lasketa niin kyllä, kaksi raaka-ainetta.

Parsafritterit ovat helppoja ja nopeita kokattavia ja niinpä veikkaankin, että näitä kellanvihreitä herkkupaloja meillä syödään parsakauden aikana vielä monesti. Sekalaisten seurakuntien pääsiäispöytiinkin nämä sopisivat vallan mainiosti, sillä ne ovat vegaanisia, munattomia, maidottomia, pähkinättömiä ja gluteenittomia – eli käynevät useimpiin ruokavalioihin.

Juustokuminan, korianterinsiemenet, kurkuman, chilin, valkosipulin ja kevätsipulin valikoin näihin frittereihin mausteeksi intialaiset sipuli bhajit mielessäni (en itseasiassa ole koskaan syönyt niitä, mutta tämän IG-tuttuni kuvan nähtyäni niitä on kummasti tehnyt mieli). Mausteita voi kuitenkin tietysti varioida mieltymystensä mukaan ja hyviä näistä tulee myös ihan pelkällä suolalla ja pippurillakin maustettuina.

Rapeat parsafritterit

n. 4-6 kpl / 2:lle

vegaaninen, gluteeniton

200 g vihreää parsaa

1 dl kikhernejauhoa

vajaa 1 dl vettä

1 kevätsipuli

1 valkosipulin kynsi

½ tl kuivattua chiliä / juustokuminaa / kurkumaa / korianterinsiemeniä kutakin

½-¾ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rapsi/auringonkukkaöljy) riippuen paistinpannun koosta

Tarjoiluun:

1 dl kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia / kaura fraichea / jos ei tarvetta vegaaniselle: kreikkalaista jugurttia

ripaus suolaa

puolen sitruunan mehu

n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

muutama sitruunalohko

Napsi parsoista puumaiset kuivat tyvet pois. Ota nippu parsaa kouraasi ja raasta parsa raastimen karkealla terällä niin, että käteesi jää lopulta vain parsan nuput. Purista parsaraasteesta siivilässä hieman nestettä pois mutta kerää neste talteen. Kaada neste desin mittaan ja täytä mitta vedellä niin että sinulla on desi nestettä. Puolita parsan nuput pitkittäin. Silppua kevätsipuli ja hienonna valkosipuli. Sekoita kulhossa kikhernejauho, parsavesi, mausteet, sipulit, parsaraaste sekä parsan nuput. Sekoita vielä jugurttiin hieman suolaa, sitruunamehu sekä silputtu tuore minttu. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun paistat parsafritterit.

Kaada paistinpannulle öljyä sen verran, että sitä on muutaman millin syvyydeltä pannun pohjalla. Kuumenna öljy keskilämmölle. Testaa öljyn kuumuus pienellä nokareella taikinaa. Öljy on paistamiseen sopivan kuumaa (n. 175-180°C), kun se kuplii mukavasti heti kun taikina osuu siihen. Lämpömittariakin saa toki käyttää 🙂 Liian kylmä öljy imeytyy frittereihin ja tekee niistä rasvaisia, liian kuuma öljy taas savuaa ja käräyttää fritterit ennen kuin ne kypsyvät sisältä.

Lusikoi pannulle halkaisijaltaan noin 10cm kiekko taikinaa. Pannun koosta riippuen voit paistaa kerralla 2-3 fritteriä – pidä vain huolta, että niiden väliin jää muutama sentti tyhjää tilaa niin kääntäminen onnistuu helpommin eikä öljyn lämpötila laske pannua täyttäessä liikaa. Käännä parsafritterit varovasti lastalla ympäri, kun niiden pohja on kullanruskea. Paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Nosta kypsät parsafritterit sitten pannusta talouspaperoidulle lautaselle odottamaan, että kaikki taikina on käytetty. Kun kaikki taikina on paistettu, tarjoile parsafritterit kuumina minttukastikkeen ja sitruunalohkojen kera.

Ps. Jos teet tupla- tai triplasatsia (esim. pääsiäiseksi) pidä valmiit fritterit lämpiminä n. 60-80 asteisessa uunissa tarjoiluhetkeen saakka.

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

by Juulia on February 26, 2018 2 Comments

Porkkanapuuro

Porkkana ja puuro = kaksi lempiasioistani. Kaurapuuro on ollut kautta aikojen tärkeimpiä lohturuokiani, kun taas porkkanat… Noh sanotaanko vaikka, että lapsena rakastin järsiä porkkanoista sellaisia omasta mielestäni upeita “veistoksia” ja odotan joka vuosi uuden sadon naattiporkkanoita kuin kuuta nousevaa. (Jep, rakastan porkkanoita!)

Ihan heti ei silti minullekaan olisi tullut mieleen laittaa porkkanaa puuroon. Parisen vuotta sitten tajuntaani etsiytyi kuitenkin sosiaalisesta mediasta niin monta herkullista “porkkanakakkupuuron” reseptiä, että porkkanapuuro olikin yhtäkkiä aivan luonteva ajatus. Kukapa ei haluaisi puuronsa maistuvan välillä porkkanakakulta?

Porkkanakakkupuuron ohje löytyy siis toki minultakin nykyään, kuinkas muutenkaan. Tämänpäiväinen ohje ei kuitenkaan esitä olevansa edes kakkua, vaan ihan vain porkkanaraasteella mehevöitettyä puuroa. Porkkanapuuro on maustettu tahinilla, vaniljalla ja kardemummalla sekä makeutettu vaahterasiirapilla. Lisukkeeksi sille käy minusta melkeinpä mikä marja vaan, mutta meillä sattui kameran iloksi olemaan puuropäivänä kaapissa ihanan dramaattisia karhunvatukoita!

Mikä yllätti iloisesti, oli kuivattu veriappelsiini puuron kaverina: tolkuttoman hyvää! Kuivasin muutama viikko takaperin ison satsin veriappelsiinia ja olen näitä ihanan kirpeitä kiekkoja mutustellut siitä asti vähän kaiken kanssa. En ollut suunnitellut laittavani niitä tähän annokseen, mutta kun purkki osui silmiin, lykkäsin puurokulhoon hetken mielijohteesta muutaman. Onneksi.

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinisipseillä

vegaaninen, gluteeniton

2:lle

2 dl isoja (gluteenittomia) kaurahiutaleita

4-6 dl vettä (tai halutessasi kasvimaitoa)

1 iso mehevä porkkana

1 rkl tahinia

1 rkl kookosöljyä

1-2 rkl vaahterasiirappia

¼ tl vaniljaa (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

¼ tl kardemummaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

150 g marjoja, esim. karhunvatukoita / vadelmia / mustikoita

(kuivattuja) veriappelsiiniviipaleita (*

Mittaa kaurahiutaleet, hienolla terällä raastettu kuorittu porkkana ja 4 dl vettä (tai kasvimaitoa) kattilaan. Keittele välillä hämmentäen miedolla lämmöllä, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsiä. Lisää nestettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.

Mausta porkkanapuuro kookosöljyllä, tahinilla, lorauksella vaahterasiirappia, suolalla, vaniljalla sekä kardemummalla. Sekoita hyvin ja maista. Lisää vaahterasiirappia mikäli olet makeamman ystävä.

Jaa porkkanapuuro kahteen kulhoon ja päällystä marjoilla sekä (kuivatuilla) veriappelsiiniviipaleilla. Itse lorautan tässä kohtaa mieluusti puuron päälle vielä vähän vaahterasiirappia ja ripottelen pinnalle pikkuriikkisen vaniljasormisuolaa, jollaista suosittelen rohkeasti ostamaan mikäli sitä tiellenne osuu. Tarjoile porkkanapuuro lämpimänä aamupalalla, brunssilla, välipalalla, iltapalalla… eli siis ihan milloin nyt sattuis mielesi sitä tekemään!

*) mikäli et ole kuivannut lähiaikoina useampaa veriappelsiinipellillistä, kuten minä, voit toki viipaloida puuron päälle appelsiinia ihan sellaisenaan.

Ps. Jos porkkanakakku jäi kakkuhöpöttelyni jälkeen mieleesi pyörimään, niin kurkkaapa huviksesi Asenne-kollegani Tuulian herkullinen ohje porkkanakakkulatelle! Siis … porkkanakakku … LATTE! Nerokasta!

Glögigranola – aamun herkkuhetkiin + pukinkonttiin!

by Juulia on December 16, 2017 10 Comments

Tässä glögihullu morjens! Joulun tienoilla minulle iskee aina hirmuinen glögin himo. Juon sitä päivittäin (mieluiten kylmänä + on the rocks) mutta ujutan sitä myös jos jonkinmoisiin ruokiin.

Uusin kehitelmäni on glögigranola, mutta repertuaarista löytyy myös esim. glögillä maustettu ruusukaalisalaatti sekä jouluinen pannukakku-keikauskakku glögimarinoiduilla kuivahedelmillä. Cocktailiakin olen glögistä vääntänyt: glögillä maustettu viski sour oli lasissa eilenkin kun aloitin joululomani 🙂

Päädyin laittamaan glögiä granolaan, kun silmiini osui jossain sosiaalisen median syövereissä piparkakkugranola. Jos piparilla voi maustaa granolan … niin miksei glögilläkin!

En ole juuri granolaa ennen tehnyt, joten kaivelin internetsin syövereistä muutaman ohjeen referenssiksi. Eniten innoitusta sain Serious Eats -sivuston ohjeesta, jossa kaurahiutaleet liotetaan butter milkissä ennen paahtamista (raaka-aine, jota Suomesta sekä suomen kielestä ei käsittääkseni löydykään) . Ajatus tuntui minusta jotenkin järkevältä, sillä jos kaurahiutale on ikäänkuin pehmitetty tuorepuuron tapaan ennen paahtamista, se on ehkä rakenteeltaan hieman erilainen kuin suoraan kuivana paahdettu hiutale. Kova granola tuskin on nautinto kenenkään suussa, joten ei kun testaamaan toimisiko liotuksessa glögi!

Hyvinhän se toimi! Useamman satsin väännettyäni olen mielestäni nyt löytänyt toimivat mittasuhteet. Testattu on kaurahiutaleiden liottamista sekä valmiilla glögillä että glögitiivisteellä eri määriä käyttäen, ja käytännössä todettu myös, että vaikka pähkinäöljyn käyttämiselle on vahvat perusteet tällaisessa pähkinäisessä granolassa, myös oliiviöljy toimii mauiltaan oikein hienosti.

Tehostan glögimakua lisäämällä kaurahiutaleisiin glögin lisäksi vielä hieman jauhettua glögimausteseosta. Glögigranola on myös helposti muokattavissa eri makuihin (tai pähkinäallergikoille) sopivaksi, siihen kun voi kukin laittaa glögillä maustettujen kaurahiutaleiden kaveriksi juuri niitä pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, mistä nyt sattuu pitämään. Laitoin ohjeeseen kuitenkin suluissa omat suosikkini 🙂

Kaurahiutaleiden kanssa liotetaan muuten myös pieni määrä sekä pellavan- että chian siemeniä, joilla on tärkeä rooli (eli niitä en jättäisi pois, mutta toki voi käyttää vain jompaa kumpaa). Niiden avulla kaurahiutaleihin kehittyy pieniä “klimppejä”, jotka uunissa paahtuvat sellaisiksi ihaniksi rapeiksi rykelmiksi joita lapsuuteni lempparista Start! -muromyslistä aina kalastelin. Aah!

Glögigranola

vegaaninen, gluteeniton

n. 600 g / 1 litra valmista granolaa

4 dl isoja gluteenittomia kaurahiutaleita

1 rkl pellavansiemeniä

1 rkl chiansiemeniä

1¾ dl glögitiivistettä

1-2 tl jauhettua glögimaustetta

½ dl oliivi- tai pähkinäöljyä

¼ tl suolaa

¼-¾ dl ruokosokeria

lisukkeet:

n. 3 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä (esim. 1 dl kurpitsansiemeniä, 1 dl mantelilastuja ja 1 dl pekaanipähkinää)

2-3 dl erilaisia kuivattuja hedelmiä ja marjoja (esim. 1 dl taatelia ja viikunaa, 1 dl karpaloita)

½ tl suolaa

2 tl oliivi- tai pähkinäöljyä

Sekoita kaurahiutaleet, chian- ja pellavansiemenet, ½ dl öljyä, glögi, jauhettu glögimauste, sokeri sekä suola keskenään ja jätä seos turpoamaan. Laita sokeria sen mukaan, kuinka makeasta granolasta pidät – muista että glögitiiviste on jo itsessään aika makeaa. Itse laitan sokeria puolisen desiä. Peitä kulho ja anna kaurahiutaleiden turvota, kunnes kaikki glögi on imeytynyt niihin (noin puolisen tuntia). Tarkista vielä seoksen maku ennen paahtamista, se saa olla reilusti glögiarominen ja hieman suolainen.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille siemenet sekä hieman pienemmäksi silputut pähkinät. Paahda siemeniä ja pähkinöitä uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, eli kunnes ne saavat sieltä täältä kevyesti väriä ja alkavat tuoksumaan. Olen huomannut, että kun kurpitsansiemenet alkavat poksahtelemaan, ollaan hyvässä paahtopisteessä 🙂 Ota siemenet ja pähkinät uunista ja kumoa ne kulhoon jäähtymään. Mausta ne suolalla ja öljyllä ja sekoita huolella.

Laske uunin lämpö sitten 150 asteeseen. Levitä glögimausteinen kaurahiutale-siemenseos leivinpaperin päälle mahdollisimman tasaisesti. Seokseen saa jäädä pieniä “klimppejä”, mutta isommat möykyt kannattaa rikkoa vähän pienemmiksi, jotta koko satsi paahtuisi yhtä nopeasti. Paahda granolaseosta uunin keskitasolla 1½-2 tuntia. Sekoita seosta huolellisesti parinkymmenen minuutin välein, jotta se paahtuu tasaisesti. Tunnin jälkeen granolaa kannattaa pitää jo vähän tiuhemminkin silmällä. Glögigranola on valmista, kun se on kauttaaltaan rapeutunut ja kullanruskeaa. Varo polttamasta granolaa! Loppuvaiheessa muutos kauniisti paahtuneesta kärähtäneeksi tapahtuu kokemukseni mukaan yllättävän nopeasti.

Sillä välin kun glögigranola paahtuu uunissa, silppua kuivatut hedelmät pieniksi paloiksi ja sekoita ne sekä käyttämäsi kuivatut marjat pähkinöihin ja siemeniin. Kun glögigranola on valmista, ota se uunista ja sekoita kuivahedelmä-pähkinäseoksen kanssa. Jätä valmis glögigranola pellille jäähtymään ja purkita se heti sen jäähdyttyä ilmatiiviisiin lasipurkkeihin.

Glögigranola: pukinkonttiin!

Glögigranola säilyy ilmatiiviissä purkissa noin kuukauden. Tosin mitä tuoreemmalta sen syö, sen parempaa se toki on. Granolan voi halutessaan paahtaa nopeasti uudelleen kuivalla paistinpannulla ennen syömistä – siitä leviää keittiöön ihana tuoksu! Lisäksi lämmin granola kylmän turkkilaisen jugurtin kanssa on ainakin minusta jotenkin tolkuttoman hyvää ♥

Itse tykkään tarjota glögigranolan glögisiirapin kanssa, glögihullu kun olen. Glögisiirappi on helppo valmistaa: keität vain kevyesti poreillen 1 osa glögiä + 1 osa sokeria, kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Muista, että siirappi jähmettyy lisää jäähtyessään! Jos innostut tekemään glögigranolaa ruokalahjaksi, kannattaa purkkiin minusta ujuttaa mukaan ohje glögisiirapille – tai jopa tehdä se siirappi ja laittaa sekin omassa purkissaan pakettiin – se nimittäin todella kruunaa tämän herkun!

Ps. Ohjeen mukaan tehty glögigranola riittää hyvin kolmeen pikku lahjapurkkiin.

Pps. Oletteko jo bonganneet kaupoista syötäviä ruukkuorvokkeja? Minäpä olen, ja olen löydöstäni todella innoissani! Ruukkuorvokki maksoi vain pari euroa ja siinä oli lähemmäs kaksikymmentä kukkaa. Koska kukat ovat edelleen kiinni kasvissa, ne säilyvät valmiiksi nypittyjä huomattavasti paremmin … ja siis, hintahan on valmiiksi nypittyihin verrattuna suorastaan naurettavan edullinen. Bongaamani ruukkuorvokki oli Hortiherttua -tilalta peräisin ja niitä myy pääkaupunkiseudulla ainakin Ruoholahden K-Citymarket – toki olen jo pyytänyt niitä myös omaan lähikauppaani KCM Herttaan. Todellinen löytö!

Mun muhammara

by Juulia on November 18, 2017 0 Comments

Osallistuin alkusyksystä Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin järjestämille rapujuhlille. Heidi ravusti saksiniekat pöytään ja me kokkailevat kutsuvieraat toimme paikalle alkuruuat ja jälkkärit. Juhliin oli kutsun saanut lisäkseni Elina (Chocochili), Hanna (Hannan Soppa), Merituuli (Sillä Sipuli), Hannele (Kokit ja Potit) sekä Mikko (Avaruusasema).

Koska mukana oli yksi vegaani, mietittiin yhdessä alkupalapöytään mahdollisimman monta vegaanillekin sopivaa ruokaa. Itse päädyin tuomaan pöytään lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammara -tahnaa ja surautinpa Elinan latva-artisokalle myös karamellisoidun saksanpähkinävinegretinkin.

Muhammara oli osaltani täysin hatusta temmattu veto, en nimittäin ollut sitä koskaan ennen tuolloin tehnyt. Olin muistaakseni nähnyt niihin aikoihin jonkun kokkailuvideon, jossa sitä tehtiin ja mielenkiintoni tähän saksanpähkinöistä, paahdetuista paprikoista ja granaattiomenasiirapista koostuvaan tahnaan oli herännyt. Toki muhammarasta olen kuullut ekan kerran jo kauan sitten, mutta jostain syystä se ei aiemmin ole houkutellut. Arvatkaapa siis hölmistykseni taso, kun kävi ilmi että myös Elina oli tuomassa juhliin muhammaraa 😀 Siinä sitten illan mittaan maisteltiin kummankin versioita ja vaikka samasta ruokalajista on kyse, olihan niissä eroja. Omani esim. kaipasi selvästi lisää valkosipulia!

Muhammara on peräisin Syyriasta, ja tarkoittaa ilmeisesti “punastunutta” tai “punertavaa” tai jotakin sellaista. (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!) Punaistahan tämä tahna tosiaan on, ja ihanaa! Monessa reseptissä muhammara suurustetaan leivällä, mutta itse lähdin suoralta kädeltä gluteenittomalle linjalle ja käytin tahnan sakeuttamiseen mantelijauhoja. Muhammaraan kuuluvaa aleppon pippuria en ole toistaiseksi löytänyt mistään – mikä ei ehkä ole ihme, ottaen huomioon että kyseinen mauste on myös kotoisin Syyriasta – joten olen tulisuttanut muhammarani joko tuoreilla chilipaprikoilla tai yhdistelmällä tulista paprikajauhetta ja cayennepippuria. Myös lempichilini, korealainen gochugaru, toimii minusta muhammarassa yllättävän hyvin!

“vähän granaattiomenasiirappia”

Koska en todellakaan ole mikään muhammara -ekspertti, korostaisin tässä vielä, että ohjeeni on tulkinta useammasta lukemastani reseptistä. En osaa sanoa mille tasolle se asettuisi autenttisuudeltaan syyrialaiseen keittiöön perehtyneiden mielessä, mutta hyvää se kyllä on! Käsittääkseni tästä ruokalajista on Lähi-Idässä useampiakin versioita … puhumattakaan sitten vielä jokaisen suvun omista versioista, joten tässä on nyt sitten tämän huushollin versio!

Muhammara

3 isoa punaista paprikaa / n. ½ kg paahdettua paprikaa

1 miedohko chilipaprika / 1-2 tl aleppon pippuria / 1-2 tl tulista paprikajauhetta + ripaus cayennepippuria

100 g saksanpähkinöitä

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

3-4 rkl saksanpähkinäöljyä (tai oliiviöljyä)

3-5 rkl granaattiomenasiirappia (*

n. 1 tl suolaa

(1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää / n. ¾-1 dl mantelijauhoja)

Paahda kokonaisia paprikoita ja chilipaprikaa (mikäli se on chilivalintasi) uunivuoassa 200 asteisessa uunissa, kunnes paprikat mustuvat sieltä täältä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat kauttaaltaan. Ota vuoka sitten uunista ja peitä se tiiviisti foliolla. Jätä paprikat muhimaan folion alle, kunnes ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä pystyy käsittelemään. Puolita sitten paprikat, poista niistä siemenet ja kuoret. Kuori myös chilipaprika, johon voit halutessasi jättää siemenet mikäli olet tulisemman ystävä.

Jos kaipaat muhammaraa pöytään vähän helpommin ja nopeammin, voit käyttää valmista paahdettua paprikaa ja vaihtaa paahdetun chilipaprikan aleppon pippuriin, gochugaruun tai tuliseen paprikajauheeseen ripauksella cayennepippuria.

Saksanpähkinät voi halutessaan kevyesti paahtaa kuivalla paistinpannulla ennen tahnan sekoittamista. Soseuta sitten karkeaksi soseeksi paprika ja paahdettu chilipaprika. Lisää seokseen saksanpähkinät ja suolan kanssa rikki veitsen lavalla hierretty valkosipulin kynsi, öljy sekä 3 rkl granaattiomenasiirappia. Soseuta vain sen verran, että pähkinät rikkoutuvat hieman – minusta muhammaran rakenne on ihana silloin kun siellä on isompiakin pähkinäsattumia seassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja granaattiomenasiirappia. Omaan makuuni sopii parhaiten reilusti makeansuolainen muhammara!

Mikäli haluat muhammarasta paksumpaa, soseuta paprikan kanssa pala kuivahtanutta leipää. Mikäli vältät gluteiinia tai olet keliaakikko, käytä mantelijauhoja. Niitä voit sekoittaa valmiiseen muhammaraan niin paljon, että koostumus on mieleesi. Muista kuitenkin, että koostumus paksuuntuu vielä kun muhammara vetäytyy kylmässä!

Muhammara on parhaimmillaan vietettyään jääkaapissa yön. Se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa. Tarjoile muhammara esim. mezepöydässä, leivän kanssa tai vihannesten dippinä. Nosta se huoneenlämpöön aina hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja lorottele päälle vielä hieman öljyä sekä granaattiomenasiirappia.

*) Granaattiomenasiirappia löytyy Lähi-Idän kokkailutarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista, kuten vaikkapa Yliopiston metriksen Hauler-marketista. Kun en ehtinyt Kaisaniemeen muhammarakokkailufiilispäivänä, ostin kaupasta granaattiomenatäysmehua ja keitin siitä itse siirappini (n. 8 dl mehua + 2 dl fariinisokeria keitellään kunnes koostumus on siirappimaista, aikaa tähän menee n. tunti).