Vadelma-lakritsi olutmehujää

Vadelma-lakritsi olutmehujää
Olutmehujää jäätelöllä

Kaupallinen yhteistyö 3 Kaveria & CoolHead Brew

olutmehujääVadelma-lakritsi olutmehujää napsahtavalla valkosuklaakuorrutteella – sesongin kuin sesongin herkku!

Vielä on jäätelökesää jäljellä!

Tai no, jos ei ihan kesää, niin sentään jäätelöä. Ainakin minulla! Tämänpäiväisen kaupallisen yhteistyön merkeissä pakastimeni nimittäin pursuilee 3 Kaveria jäätelöitä, jääkaappini CoolHead Brew -oluita! Jäätelö sopii onneksi vuodenaikaan kuin vuodenaikaan. Siihen itseasiassa pätee minulla vähän sama kuin olueen: kesähelteillä kaipaan lähinnä raikkaita, kevyitä, hedelmäisiä ja marjaisia makuja, kun muina vuodenaikoina maistuu sen sijaan koko skaala! Tule siis vaan syksy ja talvi. Tuo mukanasi stoutit, portterit, barley winet, suklaa- kahvi- ja kinuskijäätelöt – olen valmis!

olut jäätelöIce cream beer float best!

Olut & jäätelö

Tämänpäiväinen juttuni koskee tosiaan sekä olutta että jäätelöä – sekä niiden yhdistelyä. Olen jo pitkään yhdistellyt erilaisin tavoin olutta ja jäätelöä, enkä varmasti ole ainoa. Nykyään erilaiset ice cream beer float -viritykset taitavat kuitenkin olla kotikeittiöiden lisäksi monelle tuttuja ihan ravintoloistakin ja hyvä niin, olut on jäätelölle loistopari!

Hauskinta minusta on kuitenkin oluiden ja jäätelöiden yhdistely kotioloissa. Kun ostaa muutaman erityyppisen oluen ja paria erilaista jäätelömakua, voi makupareja testailla pieninä annoksina kunnes löytyy ne omat suosikit! Makuyhdistelmien suhteen jokaisella on varmasti omat mieltymyksensä, mutta itselleni toisiaan tukevat maut ovat yleensä olleet lähtökohtaisesti maistuvampia, kuin vastakohtien yhdistelmät. Oluen ja jäätelön kannattaa olla myös intensiteetiltään kutakuinkin samalla tasolla, tai toinen ainesosa jää yhtälössä dominoivamman maun jalkoihin.

Joskus yllättävät ja vastakohtaisetkin yhdistelmät kuitenkin toimivat. Kerran intuitioni vaati yhdistämään lakritsijäätelöä tiettyyn trooppisen hedelmäiseen DIPAan ja voi miten toimiva makupari se olikin!  Jollain toisella DIPAlla tai toisen valmistajan jäätelöllä yhtälö ei kuitenkaan välttämättä toimisi. Sopivia vastakohtaisia makupareja ei välttämättä siis osaa arvata etukäteen vaan ne pitää todeta testataamalla! Jos olet ensimmäistä kertaa yhdistelemässä olutta ja jäätelöä, niin alta löytyy muutama yleisvinkki ja muutama spesifimpi yhdistelmä testattavaksi 🙂

Olut & jäätelö -yhdistelmiä:
  • Paahteinen stout tai portteri + suklaajäätelö/vaniljajäätelö/kahvijäätelö: näillä yhdistelmillä harvoin menee pieleen.
  • Maustamaton hapanolut (kuten perinteinen gose tai berliner weisse) tai raikas pilsner tai lager & sitruuna/appelsiinisorbetti: maustamaton mieto hapanolut on sitrussorbetille harmoninen kaveri, pilsnerin/lagerin kanssa lopputulos on taas melkein kuin Shandy!
  • Suklaa & kirsikka: kriek & suklaajäätelö tai suklainen stout & kirsikkajäätelö
  • Maustettu hedelmäinen hapanolut & vaniljajäätelö, esim. CoolHead Mango Chili gose & 3 Kaveria vaniljajäätelö
  • Trooppisen hedelmäinen ja katkeruudeltaan alhainen IPA, NEIPA tai pale ale + mangojäätelö, esim. CoolHead Juiciness New England Pale Ale & 3 Kaveria Mango-Passion & juustokakku -jäätelö

Tuon viimeisimmän yhdistelmän löysin itseasiassa ihan taannoin. CoolHead Juiciness on juuri sellainen olut, jota kesällä tykkään juoda: se on raikas, mehumaisen hedelmäinen ja katkerohumaloinniltaan maltillinen olut, jossa citra- ja mosaic -humaloiden aromit pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Tälle Suomen Paras Olut 2020 Amerikkalainen IPA -sarjan voittajaoluelle kaveriksi sopi testaamistani 3 Kaveria jäätelöistä mielestäni loistavasti Mango-Passion & Juustokakku, jonka mango-passion-sorbettiraidat tukevat oluen trooppisen hedelmäisiä makuja, kun taas juustokakkujäätelö ja keksikastike heijastelevat oluen mallaspohjaa.

jäätelöolutCoolHead Juiciness New England Pale Ale + 3 Kaveria Mango-Passion & Juustokakku = ♥♥♥

Itse tykkään lusikoida jäätelön olueen hieman pehmenneenä jolloin kokonaisuudesta tulee smoothiemainen ja saan suuhuni taatusti sekä olutta että jäätelöä joka kulauksella, mutta toki jäätelön voi lisätä olueen myös tiukkana ja mahdollisimman jäisenä jäätelöpallona, joka pikku hiljaa sulaa oluen joukkoon. Samaten jotkut käsittääkseni välttelevät laittamasta olutlasiin jäätelöä jossa on sattumia, mutta minua ei haittaa nekään 🙂 Kukin tyylillään!

Olut on monissa muodoissaan loistava ruokajuoma ja se sopii myös ruuanlaittoon – patoihin, liemiin ja kastikkeisiin; tulipa kerran tehtyä oluesta ketsuppiakin! Jäätelöön olen sitä kuitenkin toistaiseksi yhdistänyt vain jälkkäreissä. Tarjoilin aikoinaan edesmenneessä BrewDog Helsingissä järjestetyssä olut & ruoka -illassa Stout snickers brownieta oluen ja vaniljajäätelön kera, ja voipa sulaneesta jäätelöstä väsätä kakunkin! Tällä kertaa jätin kuitenkin leipomukset väliin ja tein jotain varsin helppoa ja hauskaa: olutjäätelöpuikkoja!

Olutjäätelöpuikko, olutmehujää, olutjäätelöjää…?

Kyllä vaan, tein siis oluesta ja jäätelöstä … jäätelöä. Englanniksi näitä olut “mehujäitä” kutsutaan nimellä beer popsicle tai beersicle, mutta en ole lainkaan varma miksi tätä luomusta oikein pitäisi kutsua suomeksi. Onko se olutjäätelö, olutmehujää, vai ehkä olutjäätelöjää, mutta joka tapauksessa se syntyy pakastamalla mehujäämuotissa kerroksittain olutta ja jäätelöä. Makuyhdistelmiä voi näissä suupaloissa olla tietysti niin monta kuin olut ja jäätelö -komboja keksii, ja kun olutmehujäät vielä kuorruttaa rapsakalla suklaakuorella, niistä tulee näyttävän näköistä ja yllättävää tarjottavaa. Forrest Gumpia mukaillen: Life is like a box of chocolate covered ice cream beersicles. You never know what you’re gonna get!

olutmehujää

olutmehujää

Vadelma-lakritsi-valkosuklaa-olutmehujää

Olutmehujääni pohjaksi valikoitui tällä kertaa CoolHead Brewin raikas ja reilun lakritsinen Salted Licorice Raspberry Sour, joka voitti Juicinessin tavoin Suomen Paras Olut 2020 kisassa oman kategoriansa. Sekä Salted Licorice Raspberry Sour että Juiciness löytyvät muuten samasta osoitteesta kuin 3 Kaveria jäätelötkin: ruokakaupoista. Alkosta ei näitä oluita siis tarvitse lähteä etsimään, CoolHeadin oluita on sekä SOK:n että Keskon kaupoissa kautta maan.

Pääkaupunkiseudulla asuville 3Kaveria on todellinen lähituote, se kun valmistetaan Itä-Helsingissä! Lakritsilla maustetun vadelmahapanoluen kaveriksi valitsin 3 Kaveri valikoimasta lakritsijäätelön, jota raidoittavan lakritsikastikkeen valmistaa 3 Kaveria itse varmistaakseen, ettei seassa ole kuin luonnollisia raaka-aineita. Tälle kotimaiselle yritykselle luonnolliset raaka-aineet ja alusta asti itse tekeminen on jäätelöiden valmistamisessa muutenkin tärkeää! Lakritsijäätelön ja vadelma-lakritsi hapanoluen yhdistelmä on omaan makuuni täydellinen. Kokonaisuus on raikas, marjainen, syvä, intensiivinen ja hymyn huulille nostattava (sokkona lopputulosta maistanut koekaniini ainakin repesi aikamoiseen hymyyn tätä maistettuaan ja on kysellyt siitä asti, milloin tämä juttu on vihdoin julki).

Kokeilin mielenkiinnosta tämän ihanan kirpeän vadelmasourin kanssa myös 3 Kaveria Vadelma & valkosuklaajäätelöä. En lähtökohtaisesti ole mitenkään suuri valkosuklaan ystävä, mutta yhdistelmä itseasiassa toimi erinomaisesti! Valkosuklaan makeus taittuu oluen raikkaalla marjaisuudella täydellisesti, joten kokonaisuus on juuri sopiva yhdistelmä kirpeää ja makeaa.

salted licorice raspberry sourVadelma-lakritsi olut + vadelma-valkosuklaa jäätelö

Jäätynyt olut = olutmehujää

Mitä tulee oluen jäädyttämiseen, kannattaa muistaa, että mitä korkeampi alkoholipitoisuus oluella on, sitä pidempään sen jäätyminen vie. Niinpä vaikka olutjäätelöpuikot ovat varsin helppoja valmistaa, menee niiden tekemiseen ja loppujäädyttämiseen tovi. Olutjääpuikot kannattaakin minusta valmistaa ja laittaa pakkaseen jo vuorokausi ennen tarjoilua. Jos haluat, voit sekoittaa olueen muutaman teelusikallisen esim. agavesiirappia tuomaan makeutta, itse en kokenut sitä kuitenkaan tarpeelliseksi kun seassa on kuitenkin jäätelöä!

Vaikka oma yhdistelmäni tässä reseptissä on vadelma-lakritsi sour ja lakritsijäätelö, toimii oheinen ohje toki millä vaan oluella ja jäätelöllä. Kuorruteen voi myös tehdä valkosuklaan sijasta maitosuklaasta tai tummasta suklaasta. Riippuen, mitä makuja puikkoihisi upotat, voi kuorrutteen pintaan ripotella oikeastaan mitä vaan mikä yhtälöön sopii: nonparelleja, kuivattuja marjoja, pähkinä- tai suklaarouhetta, sormisuolaa, jopa chilihiutaleita! Myös vegaaninen versio onnistuu helposti, sillä sekä CoolHead Brew -oluita että 3 Kaveria jäätelöitä löytyy runsaasti myös vegaanisena. Ei muuta kuin luovuus kehiin ja kokeilemaan 🙂

Vadelma-lakritsi olutmehujää

6 kpl

2½-3  dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta

2½-3 dl 3 Kaveria Lakritsijäätelöä

Kuorrute:

100g valkosuklaahippuja

2 ½ rkl kookosöljyä

Koristeluun:

Pakastekuivattuja vadelmia ja/tai nonparelleja

Täytä mehujäämuotit vuorotellen oluella ja jäätelöllä, antaen jokaisen kerroksen jähmettyä pakastimessa paikoilleen ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Tarvitsemasi oluen ja jäätelön tarkkaan määrään vaikuttaa käyttämiesi mehujäämuottien koko. Älä anna kerrosten jäätyä kuitenkaan tässä vaiheessa täysin, kivikovaan olut- tai jäätelökerrokseen on varsin vaikea enää työntää tikkua! Anna olutmehujäiden jäätyä pakastimessa peitettynä yön yli.

Vinkkejä:
  • Olut kannattaa kaataa kaatonokalliseen astiaan tasaantumaan, jottei se kuohu kaadettaessa muotteihin.
  • Jäätelön kannattaa antaa hieman pehmetä, jotta se on helpompi lusikoida muotteihin.
  • Napauta mehujäämuotteja pöytää vasten aina jäätelön lisättyäsi, jottei sen sekaan jää ilmataskuja.
  • Jos käytät irrallisia jäätelötikkuja, ne kannatta lisätä paikoilleen jo täyttämisen puolivälissä.
  • Jätä muotin yläreunaan noin puoli senttiä tyhjää, sillä seos hieman laajenee jäätyessään.
Viimeistely:

Kun olutmehujäät ovat täysin jäätyneet, valmista valkosuklaakuorrute. Sulata valkosuklaa ja kookosöljy miedolla lämmöllä mikrossa tai vesihauteessa kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Varo, ettei suklaa pala, ja ettei sen sekaan pääse vettä/vesihöyryä!

Anna seoksen jäähtyä lähelle huoneenlämpöä ennen kuin alat koristelupuuhiin. Irrota olutmehujäät muoteista varovasti valuttamalla muotin ulkopinnalle hetken kuumaa vettä. Jäätelöt voi joko kastaa kuorrutteeseen, tai valuttaa kuorrute puikoille nauhana – tyyli on vapaa!

Mikäli haluat sirotella kuorrutteelle jotain, ota haluamasi koristeet käden ulottuville jo etukäteen. Ne täytyy ripotella kuorrutteelle heti kun olutmehujää on siihen kastettu, sillä kuorrute kovettuu salamannopeasti.

Valmiit olutmehujäät kannattaa tarjoilla heti, tai siirtää ne voipaperiin yksitellen käärittyinä takaisin pakkaseen kuorruttamisen jälkeen. Näyttävän tarjoilualustan olutmehujäille teet jäädyttämällä vettä isoiksi levyiksi laakeassa astiassa.

olutmehujääVadelma-lakritsi olutmehujää sai päälleen valkosuklaakuorrutteen ja pakastekuivattuja vadelmia!

olutjäätelöVadelma-lakritsi sour & lakritsijäätelö sekä vadelma-lakritsi sour & vadelma-valkosuklaajäätelö… kummasta aloittaisi?

olut jäätelö

Tiesittekö muuten, että CoolHead Brew muuttaa ensi keväänä Tuusulasta Viikin Gardeniaan! Sitten on sekä 3Kaveria että CoolHead Brew minulle todellisia lähituotteita! Vuonna 2015 suljettu Gardenian trooppinen puutarha oli aikoinaan lempipaikkojani Helsingissä, joten odotan tätä muuttoa siitäkin syystä suurella mielenkiinnolla. Panimon lisäksi paikalle on tulossa ravintola, terassi ja taproom – ja jollei listalta löydy jotain olut & jäätelö -komboa, niin johan on ihme!


Hei sinä siellä ruudun takana! Ihanaa että luit postauksen loppuun asti 🙂 Luen mielelläni aina ajatuksianne jutuistani, mutta huomioithan kuitenkin ennen tämän jutun kommentoimista seuraavaa: en Valviran ohjeistuksen mukaisesti voi julkaista alkoholiaiheisia kommentteja kaupallisessa yhteistyöpostauksessa.

645 views

Kotikeittiön vegaaninen crunchwrap supreme

Kotikeittiön vegaaninen crunchwrap supreme
Koti/kesäkeittiön vegaaninen crunchwrap supreme on helppo ja hauska ateria!

Kaupallinen yhteistyö Santun Seitan

crunchwrap supremeSaanko esitellä: kotitekoinen crunchwrap supreme!

Crunchwrap supreme?

Jos pikaruokaketju Taco Bell on sinulle tuttu, niin on varmasti myös crunchwrap supreme: tortillaletun sisään taiteltu, kuusikulmainen wrapin tapainen kiekko, joka grillataan molemmilta puoliltaan rapeaksi. Sisältä löytyy kerros proteiinia, salaattia ja kastikkeita, joiden ns. “kuivat” ja “märät” kerrokset on eroteltu toisistaan rapealla tostadakiekolla (tostada = paahdettu/fritattu tortilla).

Minulle kyseinen ruoka on tuttu lähinnä YouTube -videoista, joissa tätä fast food -luomusta parannellaan kotikeittiöissä, Taco Bellissä kun olen käynyt syömässä elämässäni ehkä kolmesti. En oikein syö pikaruokaa, varsinkaan isoilta ketjuilta… mutta juuri tämän ruuan konsepti on kuitenkin ollut minusta kiehtova! Niinpä tarpeeksi videoita katsottuani päätin tehdä näitä hauskanoloisia kiekkoja itsekin kotona. Meillä syödään usein erilaisia nachopeltejä ja tortillavirityksiä. Ne ovat nopeita, herkullisia ja helppoja ruokia, joissa voi halutessaan hyödyntää pitkälti kaupan valmiita tuotteita tai sitten kikkailla paremmalla ajalla täytteitä enemmän ihan itse. Sitäpaitsi tiesin puolisoni ilahtuvan kokeilusta suuresti, hän kun käy Taco Bellissä useammin ja syö siellä yleensä nimenomaan crunchwrapin. 🙂

vegaaninen crunchwrap supreme

santun seitan

Santun Seitan

Minulla oli tätä kaupallista yhteistyötä varten testissä Santun Seitan vegemajot: raikkaan pirteä ja kevyt inkivääri-sitruuna, sekä tujumpi ja täyteläisempi valkosipuli-lime. Maku tulee näihin vegemajoneeseihin tuoreena puristetusta inkivääristä ja tuoreesta valkosipulista, joiden pientä poltetta sitrukset kivasti taittavat. Proteiinina käytin Santun Seitan vegekebabia, jota meillä on käytetty paljon siitä asti, kun tuotetta ekaa kertaa siskoni suosituksesta maistoin. Valmiiksi maustetut ja viipaloidut, vakuumiin pakatut seitansiivut säilyvät jääkaapissa pitkään ja ovat nopeaa, monipuolista ja maukasta kokattavaa – niinpä niitä löytyy meidän kaapista kutakuinkin aina!

Pidän Santun vegekebabista erityisesti sen koostumuksen ja maun takia, mutta myös siksi, että se on siivutettu ohuen ohueksi. Siivut ovat siitä huolimatta kuitenkin meheviä ja pysyvät hyvin kasassa! Pakkauksessa on kaksi erillistä vakumoitua pakettia seitansiivuja siisteissä riveissä, joista on pienikin määrä helppo irrotella. Yhdestä pakkauksesta riittää meidän kahden hengen taloudessa yleensä kolmeen-viiteen ateriaan ja käytän vegekebabia kaikenlaisissa ruuissa salaateista keittoihin ja pizzasta pastoihin. Viipaleita ei tarvitse kypsentää, lämmittäminen riittää. Santun Seitan suosittelee vegekebabin ruskistamista pannulla juuri ennen tarjoilua jos siivuja ei sekoiteta ruuan tai kastikkeen sekaan. Vegekebab on parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen!

Santun Seitan on peräisin samasta kaupungista kuin minäkin – Lohjalta – vaikka nykyään yritys toimiikin Tammisaaressa, valmistaen tuotteet siellä alusta loppuun käsityönä. Yrityksen tarina on minusta mahtava: alkuun vain itselle ja omalle perheelle kokattua seitania alettiin tekemään pikkuhiljaa myös kavereille, ja kun kysyntä kasvoi kasvamistaan syntyi kotimyyntinä alkanut tuotemerkki Santun Seitan. Pian tuote löytyi jo paikallisesta kebabravintolasta (jonka itsekin teinivuosilta muistan) ja kauppojen hyllyiltä. Tuotanto on kasvanut kysynnän mukana vauhdilla ja viime joulun alla Santun Juhlaseitania saikin jo suorastaan metsästää, kun se voitti Iltasanomien testivertailun.

vegaaninen crunchwrap supreme

vegemajoVegemajoa alle, vegemajoa päälle, vegemajoa vähän joka väliin!

Crunchwrap -vinkit:

Koska Santun Seitan valmistaa kahdenlaista majoneesia, päädyin tekemään myös kahdenlaisia crunchwrappeja. Ensimmäisessä täytteet tulevat pitkälti valmispurkeista ja ruoka valmistuu siksi vauhdilla ja sopii vaikka mökkikeittiöön. Tähän “pikaversioon” käytin täyteläistä ja ihanan vahvaa valkosipuli-lime vegemajoa. Toiseen versioon tein taas oman raikkaan ja kirpeän tuoresalsani raparperista, sekä frittasin kaupan pienistä maissitortilloista tostadoja kerrosten väliin. Tähän versioon yhdistin raikkaan ja pirteän inkivääri-sitruuna vegemajon, joka on valkosipulista kaveriaan kevyempi ja vähärasvaisempi (mitä en olisi kyllä tajunnut, ellen olisi lukenut tuoteselostetta). Itse fritatun tostadan korvasin “pikaversiossani” pyöreillä nachoilla … ja siis nimenomaan pyöreillä, kolmikulmaisten nachojen kulmat kun voisivat rikkoa pakettini seinämät.

Tortillan valitseminen:

Jos suinkin löydät, etsi kääreeksi ∅30 cm kokoisia tortillakiekkoja. Perus lähikaupan tortilloista suurimmat ovat yleensä halkaisijaltaan n. 26 cm – niitä käyttäessäsi tarvitset taitosten keskelle toisesta tortillasta leikatun pienen apupalasen täyttämään pakettiin muuten jäävää aukkoa (katso allaoleva kuva). 30 senttisten kanssa apuapalaa ei tarvitse kun taas 26 senttisten tortilloiden kanssa pitää vähän näperrellä – muuten molemmat toimivat ihan yhtä hyvin.

Täyttäminen:

Täyttäessä oleellista on, että täytteitä ei kasata liian leveälti eikä liian korkealti, jotta paketin saa taiteltua tiiviisti kiinni. Omien mittailujeni mukaan täytekerroksen halkaisija kannattaa olla sekä ∅26 että 30cm tortilloilla noin 12-13 cm. Ekan kerran kun jaksaa crunchwrappiaan vähän mittailla ja hyväksyy sen että ensimmäinen on treenikappale, loput menevät jo silmämääräisesti!

Paistaminen:

Paistaessa tärkeää on, että kumoaa paketin pannulle/paistotasolle saumapuoli ensin alaspäin, jolloin taitokset sinetöityvät muotoonsa eikä paketin hajoamiselle enää ole kääntäessä suurta vaaraa. Tasaisen paahtamistuloksen saamisessa auttaa mielestäni kevyt paino paketin päällä (esim. tasapohjainen kattilankansi). Käytin paketeissani vegemajoa ohuen kerroksen myös taitosten välissä ikäänkuin liimana, näin saumat tarttuvat paremmin paikoilleen ja paketti saa vielä vähän lisää makuakin!

crunchwrap supremeKuvassa kuusikulmion taittelu ∅26 cm tortillaletulla. Täytteiden päälle nostetun apupalasen reunaan sivelty vegemajo auttaa liimaamaan saumat tiukemmin kiinni paistaessa!

Molemmista versioista tuli todella herkullisia ja kuusikulmioidenkin taittelukin oli paljon helpompaa kuin olin pelännyt! Paahdoin pakettini valurautapannulla, mutta crunchwrap superme onnistuu taatusti näin kesällä myös grillissä tai muurikkapannulla, kunhan lämpö on vaan tarpeeksi maltillinen. Näitä on hauska tehtailla ja jokainen voi vaikka täyttää, kääriä ja paistaa oman crunchwrappinsa itse. Syödä se kannattaa aina heti valmistumisen jälkeen. Crunch = rouske ja rouske on sitä kauempana “supremesta” mitä pidempään odotat!

Helppo vegaaninen crunchwrap supreme

4 kpl

5 ∅ 26 cm kokoista tortillalettua / 4 ∅ 30 cm kokoista tortillalettua

Pieni pussillinen pyöreitä nachoja

180g Santun Seitan vegekebabia

1 prk Santun Seitan valkosipuli-lime vegemajoa

n. 8 rkl vegaanista juustoraastetta tai 4 vegaanista juustoviipaletta maun mukaan

1 prk kaupan salsaa (just sitä mistä tykkäät!)

2-3 isoa kypsää tomaattia

Pieni jäävuorisalaatti

Esivalmistelut:

Leikkaa jäävuorisalaatin keskeltä neljä noin sentin paksuista salaattikiekkoa. Viipaloi tomaateista 12 viipaletta. Irrottele seitanviipaleet toisistaan lautaselle neljäksi keoksi, peitä kasat esim. kelmulla kuivumisen estämiseksi. Voit halutessasi ruskistaa viipaleita pannulla pienessä öljytilkassa sitä mukaa kun täytät pakettejasi, mutta tee se erissä ja vasta sitä mukaa kun täytät paketteja.

Täyttäminen:

Nosta työtasolle yksi tortillalätty ja levitä sen keskelle noin ruokalusikallinen vegemajoa halkaisijaltaan noin 12-13 sentin kokoisen kiekon verran. Nostele majon päälle neljäsosa vegekebab -siivuista, vähän lisää vegemajoa, muutama ruokalusikallinen käyttämääsi vegaanista juustoraastetta tai viipale vegaanista juustoa ja lopuksi tarpeeksi pyöreitä nachoja peittämään seitansiivut. Älä anna täyttämäsi alueen alkaa suurenemaan.

Nosta nachojen päälle kiekko jäävuorisalaattia, muutama ruokalusikallinen salsaa, kolme siivua tomaattia sekä hieman lisää vegemajoa. Mikäli käytössäsi on ∅26 cm tortilla, leikkaa yksi tortilloista neljään osaan ja pyöristä jokaisesta osasta mahdollisimman suuri ympyrä (tämä käy kätevästi saksilla). Nosta näin syntynyt pieni tortillakiekko täytteiden päälle ja pidä sitä paikallaan kevyesti painaen samalla kun alat taittelemaan ison tortillalätyn reunoja kiekon päälle. Tarkoitus olisi saada taitoksia aikaan kuusi, mutta ainakin minulla niitä tuli välillä enemmänkin. Pääaisia lienee kuitenkin, että paketti on tiivis ja pysyy kasassa ja että taitosten keskelle ei jää aukkoa josta täytteet pilkistäisivät ulos. ∅30 cm tortilloita täyttäessä pientä aputortillakiekkoa ei tarvita. Voit halutessasi sivellä ohuelti vegemajoneesia täytepalan reunaan ja taitosten väliin ikäänkuin liimaksi auttamaan paketin kasassapysymistä.

Paistaminen:

Kuumenna valurautapannu (grillitaso/muurikkapannu) keskilämmölle ja nosta paketti pannulle varovasti saumapuoli alaspäin. Laita paketin päälle kevyt paino, kuten vaikka tasapohjainen kattilankansi ja jätä crunchwrap paistumaan, kunnes pannua vasten oleva pohja on saanut väriä ja taitokset pysyvät kiinni. Käännä kiekko varovasti paistolastalla ympäri ja paahda vielä toiseltakin puolelta rapsakaksi. Meidän liedellä ja pannulla paahtaminen kesti noin kolme-neljä minuuttia per puoli. Lämpöä kannattaa tarkkailla, sillä liian kuuma pannu käräyttää tortillan ennenkuin paketin sisäpuoli ehtii lämmetä.

Kun crunchwrap supreme on valmis, halkaise se terävällä veitsellä kahtia ja nauti HETI!

∅26 cm tortilla täyttövaiheessa

crunchwrap supreme∅30 cm tortillasta tehty vegaaninen crunchwrap supreme matkalla pannulle!

Alla vielä ohje itse fritatuilla tostadalle ja raparperisalsalle, joilla syntyi raikkaampi ja vinkeämpi crunchwrap supreme. Tähän versioon olin alunperin laittamassa vielä avokadoa, mutta sen kanssa kävi perinteiset: kuvauspäivänä halkaistuista avokadoista yksi oli edelleen liian kova ja toinen taas sisältä musta… Tilalle tuli sitten tomaattia, mutta hyvin tämä kombo toimi näinkin!

Raparperisalsa – crunchwrap supreme

4 kpl

5 ∅ 26 cm kokoista tortillalettua / 4 ∅ 30 cm kokoista tortillalettua

4 ∅12-13 cm kokoista maissitortillaa + 3-4 dl neutraalia kasviöljyä

180g Santun Seitan vegekebabia

1 prk Santun Seitan inkivääri-sitruuna vegemajoa

1 ruukku korianteria

Pieni jäävuorisalaatti

2-3 isoa kypsää tomaattia ja/tai 1 iso kypsä avokado + puristus limeä

n. 8 rkl raparperisalsaa

Raparperisalsa:

3 kypsää keskikokoista tomaattia

1 paprika (keltainen, oranssi tai punainen)

1-2 vartta raparperia

1 pieni kesäsipuli varsineen

1 jalapeño

1 pieni valkosipulin kynsi

1 lime

1-2 tl agavesiirappia

1 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Valmista ensin raparperisalsa:

Kuori ja kuutioi raparperi noin sentti × sentti palaksi. Tarvitset paloja noin kahden desin verran. Kuumenna kattilassa parin sentin syvyydeltä vettä kiehuvaksi ja ryöppää raparperia kiehuvassa vedessä puolisen minuuttia. Kippaa ryöpätty raparperi siivilään ja huuhdo kylmällä vedellä, valuta hyvin. Pilko tomaatti ja paprika noin sentin kuutioiksi – kumpaakin tarvitaan myös noin kahden desin verran. Tässä salsassa on siis desilitroissa yhtä paljon raparperia, tomaattia ja paprikaa. Poista jalapeñosta siemenet ja hienonna se, sekä yksi kesäsipuli vihreine varsineen. Sekoita kaikki keskenään kulhossa ja mausta seos suolalla, pippurilla, siirapilla, öljyllä ja hienolla terällä raastetulla valkosipulilla. Sekoita hyvin ja jätä raparperisalsa maustumaan.

Tällaisesta tuoresalsasta irtoaa aina reilusti nestettä, jonka voi ennen käyttöä kaataa pois tai jättää kulhon pohjalle. Itse kiskaisen tuon nesteen kuitenkin mieluummin kokin välipalashottina lasista!

Näin teet tostadat:

Kuumenna paistinpannussa neutraalin makuista kasviöljyä muutaman sentin syvyydeltä noin 175 asteeseen. Friteeraa maissitortillat molemmilta puolilta kullanruskeiksi ja rapeiksi ja nosta ne valumaan talouspaperin päälle. Ripottele tostadoille halutessasi vielä hieman suolaa. Paistoastialla on syytä olla kansi, jolla voit tukahduttaa mahdollisen öljypalon. Älä myöskään laita liesituuletinta päälle! Varo öljyroiskeita ja laske tortillakiekko öljyyn aina poispäin itsestäsi. Turvallisesta uppopaistamisesta voit lukea lisää Marttojen sivuilta.

Täyttäminen ja paistaminen:

Kun raparperisalsa ja tostadat ovat valmiit, viipaloi jäävuorisalaatista edellisen reseptin tapaan neljä salaattikiekkoa, tomaateista 12 viipaletta ja/tai kuutioi avokado (purista avokadolle hieman limetin mehua estämään tummumista). Kokoa crunchwrap supreme samaan tapaan kuten yllä on kuvailtu. Järjestyksessä siis vegemajo, vegekebab, vegemajo, tostada, salaattikiekko, muutama lusikallinen raparperisalsaa, 3 siivua tomaattia ja/tai neljännes kuutioitua avokadoa, sekä kourallinen korianteria (itse käytän varretkin!). Taittele ja paahda crunchwrap kuten edellisessä reseptissä!

crunchwrap ohje

raparperi salsa

crunchwrap supreme ohje

Täytteitä voi kukin tietysti varioida omien makumieltymystensä mukaan: lisätä sekaan kaurafraichea, edellämainittua avokadoa, punasipulirenkaita, vegaanista nachokastiketta, vegepekonia… mitä nyt milloinkin tekee mieli ja mitä omasta lähikaupasta löytyy.

Ja mikä oli kokeilun tulos? Taloudemme crunchwrap supreme -ekspertin eli rakkaan puolisoni sanoin: sairaan hyvää!!! Hän söi näitä paketteja yhdeltä istumalta kolme.

885 views

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap valurautapannussa
Dolsot bibimbap valurautapannussa

Kaupallinen yhteistyö Fiskars & Asennemedia

dolsot bibimbapDolsot bibimbap valurautapannussa

Keittiövälinehamsterin tunnustuksia

Hei, olen Juulia ja olen keittiövälinehamsteri. Täytin viime vuonna 40, mutta keittiönkaappieni sisältö koostuu edelleen pitkälti samoista välineistä ja astioista, joita sain aikoinaan isoäidiltä ja äidiltä lahjaksi muuttaessani ensimmäistä kertaa omilleni. Ja mikäs siinä, vanhojen asioiden käyttäminen on ekoteko ja esimerkiksi isoäidin ikivanhasta valurautapannusta en luovu ikinä! Säästöön on kuitenkin jäänyt myös mm. useampia kattilansa hukanneita kansia, tylsä kuorimaveitsi sekä yksi jo lapsuudesta tuttu veitsi, jonka kärjen katkaisin kerran osteriin.

Nyt on vihdoin tullut aika hankkiutua eroon roinasta, joka aiheuttaa lähinnä turhautumista ja vie kallisarvoista säilytystilaa käyttökelpoisemmalta tavaralta. Tilalle tahdon hankkia jotain niin kestävää, että voin vuorostani pistää keittiövälineitä kiertoon kummilapsilleni, kun he aikoinaan muuttavat omilleen.

Fiskars Norden

Fiskars Norden

Satsaus seuraavaan sukupolveen

Pääsin tavoitteessani hyvin alkuun, kun sain Fiskarsilta tämän kaupallisen yhteistyöjutun tiimoilta kotiini Fiskars Norden -sarjan valurautapannun, teräksisen wokkipannun, kätevän kokoisen kasarin, useamman kauniin kokkiveitsen sekä upouudet Fiskarsin klassikkosakset. Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja Fiskarsin vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä henkivät Norden-tuotteet valmistetaan Suomessa ja ne sopivat liedelle kuin liedelle. Uuniinkin nämä tuotteet voi lykätä aina 240 asteeseen saakka – tosin lämpökäsitellystä kotimaisesta koivusta valmistetut puuosat on tällöin irroitettava. Tämä onnistuu onneksi jopa kaltaiseltani tumpelolta ihan näppärästi 🙂

Jos jonkinlaisiin jämäpannuihin ja patoihin tottuneena sarjan valurautapannu ja teräksinen wokkipannu tekivät heti ensikokkailun yhteydessä vaikutuksen: eihän näihin tartu mikään! Thermium™ mineraalikäsittelyn ansiosta sekä valurautaiset että teräksiset paistoastiat toimivat myös herkempien raaka-aineiden paistamisessa ilman, että ruoka tarttuisi pintaan kiinni. Eikä pintoja tarvitse käsitellä esim. rasvapolttamalla tai pelätä niiden ruostumista! Huolloksi riittää, että pannut pesee kuumalla vedellä käytön jälkeen. Pannujen kanssa voi käyttää vaikka metallista lastaa, kunhan ei varta vasten lähde naarmuttamaan pintaa.

Teflonpannujen kanssa kasvaneena on myös kiva tietää Thermium™ mineraalikäsittelyn läpäisseen kaikki testit, joita vaaditaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Käsittely on yhdistelmä erilaisia mineraaleja eli se on muoviton ja myrkytön. Paksu pohja jakaa lämmön hyvin ja paistotulos on pannulla tasainen.

fiskars norden steel wokkipannuHupsista…

Olen näistä pannuista ihan syystä todella fiiliksissä! Ne ovat sekä kauniit, että jo nyt päivittäisessä käytössä. Wokkipannun kanssa on treenattu sitä teeveestä tuttua kokkien ranneliikettä (joka muuten onnistuu oikeissa kokkailutilanteissa huomattavasti siistimmin kuin valokuvatessa) ja niin rakas kuin isoäitini vanha valurautapannu onkin, en todellakaan ole käyttänyt sitä samalla tahdilla kuin uutta valurautapannuani.

Mamman pannussa olen ruskistanut lähinnä lihaa ja paistanut satunnaisen pannupizzan/leivän, mutta nyt paistelen uudessa valurautapannussani niin aamiaismunat, kuin oikeastaan kaiken muunkin. Erityisesti olen tykännyt ruskistella valurautapannussa erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin matkalla olevat vihannekset ja juurekset sekä sienet, munakoisot ynnä muut ihanuudet joille kunnon paistopinta tekee kunniaa. Maillard-reaktio nyt vaan on kaunis asia, eikä yhtä upeaa paistopintaa saa aikaan niin helposti huonolla pannulla!

valurautapannu

Veitset terään

Siitä päästäänkin sopivasti toiseen kehityshankkeeseen keittiössäni: veitsiin. Ei tarvitse olla ammattikokki tietääkseen, että veitset ovat keittiössä tosi oleellisessa roolissa. Olen omistanut kuitenkin valtaosan elämästäni lähinnä sellaisia semiteräviä sekundaveitsiä, joilla homma korkeintaan jotenkuten hoituu. Sekaan mahtuu useampikin lahjoituksena saatu yksilö, joista olen aikoinaan ollut kovinkin kiitollinen, kun avioeron yhteydessä jouduin aloittamaan keittiövarustelut osittain tyhjästä. Silloin ei ollut varaa satsata sellaisiin yksityiskohtiin kuin veitsiin ja toisten jämät olivat itselle aarre! Jotenkin tuo mentaliteetti on päässyt jäämään päälle, vaikka elämäntilanne on nykyään jo aivan eri.

Olen kartuttanut vähän parempien veitsien valikoimaani viime vuosina muutamalla yksilöllä, mutta nyt sain Fiskarsilta niin upean valikoiman kokkiveitsiä, että eiköhän näillä pärjätä seuraava vuosikymmen. Minulla on nyt sekä Norden-sarjan kokkiveitsiä kahdessa koossa, että Fiskars Titanium –sarjan iso kokkiveitsi, joka on niin terävä ja hieno että hyvä kun uskallan siihen koskea 😀 Veitsitekniikkaa saakin nyt todella treenata ja hyvä niin! On jo korkea aika.

Fiskars Norden veitset

Fiskars Norden veitsi

Lueskelin muuten Fiskarsin sivuilta uusien veitsieni ominaisuuksista tätä juttua varten ja totesin samantien olevani aiheesta aivan ulalla. Huomaa, ettei veitsiin ole tullut juuri panostettua, kun  “optimaalinen 26 asteen teroituskulma”, ”V-hionta” ja ”titaanikarbidihiukkasten laserointi” eivät äkkisilteen sano minulle niin mitään! Näitä kaunottaria hypistellessä motivaationi opetella veitsiasioiden perusteet – kuten vaikkapa ihan vain veitsien oikeaoppinen teroittaminen – hypähtää kuitenkin sille tasolle, että ehkäpä teroituskulman merkityskin tästä vielä tälle kotikokille aukenee.

Teroituspuikko minulta nimittäin jo löytyykin! Sen sain aikoinaan isältä, joka oli taas vuorostaan saanut sen liikelahjaksi fileerausveitsen kylkiäisenä (joka minulta löytyy tietysti myöskin). Ehkä tästä hamsteriudesta on joskus siis ihan hyötyäkin 😀 Eikä huolta että nyt se pilaa ne uudet veitsensä: aloitan teroitustreenit tietysti niillä semitylsillä!

bibimbap reseptiDolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap

Ja nyt asiaan päivän resepti: dolsot bibimbap valurautapannussa! Bibimbap on korealainen erilaisilla lisukkeilla päällystetty riisikulho, jolla palkitsen itseni usein perjantailounaan merkeissä Bulevardin ravintola Giwassa. Dolsot bibimbap on käytännössä sama ruoka, se vain tarjoillaan tavallisen kulhon sijaan tulikuumasta kivikulhosta (dolsot). Kuumassa kulhossa ruoka pysyy lämpimänä pidempään ja lisäksi kulhon pohjalla olevaan riisiin syntyy kuumassa kivikulhossa mitä ihanin rapea kerros, jota rakastan yli kaiken. Mitä taas tulee päällisiin, ne voivat olla pyttipannun tapaan hieman mitä vaan: erilaisia ja eri tavoin valmistettuja vihanneksia ja proteiinia sekä erilaisia kastikkeita. Ja kaiken kruunaa yleensä joko paistettu kananmuna tai raaka keltuainen!

Koska harvalla suomalaisella on kotonaan tähän ruokaan tarvittava kivikulho, voi ruuan onneksi valmistaa myös valurautapannussa: uusi 24 senttinen Fiskars Norden valurautapannuni on kooltaan kuin omiaan kahden nälkäisen dolsot bibimbap -illallista varten. Riisi pannuun rapsakoitumaan, täytteet ja kastikkeet päälle, sekoitus ja syömään. Kuumassa valurautapannussa pöytään kannettu sihisevä ja poksuva dolsot bibimbap on näyttävä ilmestys illallisilla, mutta yhtä lailla siitä on kyllä ollut iloa ihan vain meidän kahden arki-illoissa. Kunhan se pannun pohjalta löytyvä rapea riisikerros jaetaan tasapuolisesti kummallekin!

rapea riisi

bibimbap resepti

bibimbap

Mites ne täytteet?

Mitä tulee täytteisiin, tähän käy todellakin pyttipannun henkeen vaikka mikä vihannes ja proteiini. Koreassa dolsot bibimbapissa on usein nopeasti marinoitua ohuelti suikaloitua lihaa, mutta meillä tätä ruokaa on kokattu toistaiseksi vain vegeversiona. Käytössä on ollut niin savutofu kuin joulusta yli jäänyt seitankin ja vihanneksista kimchi, edamame, sokeriherne, parsakaali, porkkana, retiisi, idut, paistetut sienet ja munakoiso – vähän sen mukaan, mitä kaapista on kulloinkin löytynyt. Koreassa kulhoon lykätään yleensä namul-nimellä kulkevia, mm. soijalla, seesamiöljyllä ja valkosipulilla maustettuja höyrytettyjä tai paistettuja vihanneksia.

Riisinä olen käyttänyt hyvin huuhdottua sushiriisiä, mutta myös basmatiriisiä ja täysjyväriisiä. Koreassa käytetään bibimbapiin käsittääkseni pääsääntöisesti hieman tahmeaa lyhytjyväistä riisiä (voit lukea lisää riisistä (bap) täältä ja tutustua korealaisen riisin valmitamiseen täällä). Tähänastisella kokemuksellani riisin laadun lisäksi tärkeää on sen kosteuspitoisuus: riisi rapeutuu parhaiten, kun se on pannulle laitettaessa tarpeeksi ”kuivaa”. Valuta siis kaikki ylimääräinen neste riisin seasta pois, jos sitä kypsentämisen jälkeen kattilan pohjalta vielä löytyisi. Irtonaiset riisityypit eivät myöskään ymmärrettävistä syistä muodosta yhtä tiivistä kerrosta rapeaa riisiä pohjalle kuin puuroutuvammat riisit – mutta hyvälle maistuvat nekin näin tarjoiltuina!

bibimbap tofu

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

2:lle

vegaaninen, jos jätät kananmunan pois ja käytät vegaanista kimchiä

n. 5 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl kypsentämätöntä riisiä – kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin!)

n. 150 g savutofua

Mausteliemi:

1 rkl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

2 valkosipulin kynttä

Lisäksi:

n. 400 g vihanneksia: parsakaalia, sokeriherneen palkoja, edamamepapuja, raastettua porkkanaa, retiisiä, mungpavun ituja, sieniä, munakoisoa, kevätsipulia, kimchiä… sen mukaan mistä pidät!

2 kananmunaa / munankeltuaista

Korealaisia merileväsipsejä

Paahdettuja seesaminsiemeniä

miedon makuista seesamiöljyä* tai neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

soijaa/suolaa/paahdettua seesamiöljyä maustamiseen

Gochujang-kastike:

2 rkl gochujang-tahnaa

½ rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl sokeria

1 rkl vettä

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(lisää happamuutta halutessasi n. 1 tl omenaviinietikkaa tai loraus kimchin säilöntälientä)

(lisää potkua halutessasi yksi raaka raastettu valkosipulin kynsi)

Soijakastike:

3 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl sokeria

* Mitä tulee seesamiöljyihin, käytän niitä kahdenlaista: paahdettua vahvanmakuista seesamiöljyä mausteena pienissä määrin, mietoa seesamiöljyä paistoöljynä huolettomammin lorotellen. Jos sinulla ei ole mietoa seesamiöljyä, voit käyttää sen sijasta mitä vaan neutraalin makuista paistamiseen sopivaa kasviöljyä.

Valmistelut:

Kypsennä ensin riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pyri haihduttamaan kaikki ylimääräinen kosteus riisistä pois ja valuta se huolella. Riisin kypsyessä paloittele käyttämäsi proteiini. Sekoita mausteliemi ja upota tofu/seitan tms. siihen siksi aikaa, kun pilkot käyttämäsi vihannekset.

Sienet ja munakoison paistan öljytilkassa wokkipannussa kypsäksi ja maustan lorauksella soijaa ja paahdettua seesamiöljyä; parsakaalin, edamamen ja sokeriherneenpalot höyrytän tai kiehautan vesitilkassa kypsäksi. Sokeriherneenpalkojen kärjet on muuten kätevä napsia keittiösaksilla! Porkkanan lisään tähän ruokaan raakaraasteena, retiisit viipaleina (joiden sekaan lorautan joskus tilkan riisiviinietikkaa) ja kevätsipulin silppuna. Ja kimchin sekä pavunidut käytän ihan sellaisenaan 🙂

Kun vihannekset ovat valmiit, lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun muutama ruokalusikallinen miedon makuista seesamiöljyä ja paista käyttämäsi proteiini marinadeineen kuumassa pannussa rapeaksi. Jätä proteiini ja valmistelemasi vihannekset odottamaan riisin valmistumista. Valmista vielä gochujang- ja soijakastikkeet sekoittamalla kaikki kastikkeen raaka-aineet tasaiseksi pienissä kulhoissa.

bibimbap reseptiKun kaikki lisukkeet on valmisteltu ja riisi on pohjalta rapeaa, on aika koota dolsot bibimbap.

bibimbap

dolsot bibimbapEri lisukkeet nostellaan riisin päälle kauniisti säteittäin.

Dolsot bibimbap – kokoaminen:

Kun riisi on kypsää, valmistele valurautapannu: kaada pannulle hieman öljyä ja pyörittele se pannuun tasaisesti. Kuumenna pannu. Nosta riisi pannuun kun se sihisee sitä koskettaessaan. Painele riisi pannuun melko tiiviiksi kerrokseksi ja paista riisiä sitä sekoittamatta keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit kurkistaa rapeustilannetta varovasti riisin reunaa lastalla nostamalla – pyrkimys on saada riisistä rapeaa ja kullanruskeaa. Pannu ei saa olla niin kuumalla, että riisi palaa, muttei myöskään niin miedolla lämmöllä, että riisi ei rapeudu. (Sopiva lämpötila ja paistoaika riippuu käyttämästäsi pannusta ja liedestä.)

Kun riisi on pohjalta rapeaa, ota pannu liedeltä ja asettele sen päälle säteittäin käyttämäsi vihannekset ja proteiini. Paista lopuksi päälle vielä kananmuna tai nosta keskelle raaka keltuainen sekoitettavaksi kuumaan ruokaan (tai lisää paistetut munat / keltuaiset vasta tarjoilulautasille). Jos tarjoilen tätä ruokaa kavereille, nostan valurautapannun lopuksi liedelle uudelleen siksi aikaa, että pannu alkaa taas sihisemään ja poksumaan – ja kannan sen vasta sitten tarjolle. Nostan myös kastikkeet pöytään niin, että jokainen saa laittaa niitä annokselleen sen verran kuin tahtoo.

Ruoka sekoitetaan pannussa ja jaetaan ruokailijoille. Itse sekoitan ruuan mieluiten ensin kevyesti niin, että rapea riisikerros jää viimeisenä pannuun, josta se sitten jaetaan tasaisesti kaikille ruokailijoille. Jokainen voi viimeistellä annoksen haluamallaan määrällä kastikkeita, sekä merileväsipseillä ja/tai paahdetuilla seesaminsiemenillä 🙂

bibimbap ohjeEnnen tarjoilua kaikki sekoitetaan yhteen ja annostellaan kulhoihin…

gochujang kastike… annos viimeistellään paistetulla munalla, merileväsipseillä, seesaminsiemenillä ja kastikkeilla…

dolsot bibimbap

…ja eikun syömään!

Ps. Oletko sinä jo tutustunut bibimbapiin ja/tai dolsot bibimbapiin? Korealainen ruokakulttuuri on minusta valtavan kiinnostavaa. Olenkin lähdössä vihdoinkin ensimmäistä kertaa Koreaan, tutustumaan siihen ihan paikan päällä. Täytyy ehkä etsiytyä siellä jollekin kokkailukurssille oppimaan lisää! Tähänastinen repertuaarini on melko suppea, olen kokkaillut lähinnä tulisia riisikakkuja eli tteokbokkia. Liemessä -blogin Soul-vinkit tulevat siis pian tarpeen 🙂 Muitakin matkavinkkejä vastaanotan ilolla!

792 views

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Kaupallinen yhteistyö TableOnline

maanantai helsinki illallinenMaanantai, Helsinki, illallinen. Toivotonta? Ehei suinkaan – ilta voi alkaa esim. näin!

Maanantai, Helsinki, illallinen: argh!

Täytin eräänä lokakuisena maanantaina pyöreitä vuosia. Viikonpäivällähän ei sinänsä ole niin väliä, mutta sattumoisin se ravintola, jossa olin jo vuosia suunnitellut syöväni tämän syntymäpäiväateriani (Grön) on juuri maanantaisin kiinni. Ja niin oli seuraavakin vaihtoehtoni. Ja kolmas. ÄÄÄH! Eikö mikään ole maanantaina auki?

Kun ruoka on elämässäni niin suuressa roolissa, ei sitä ihan mihin tahansa voi omilla nelikymppisillään mennä syömään. Illallisen pitää olla jotain erityistä ja jännittävää, mutta kuitenkin sillä tavalla ennustettavaa että voi olla varma olevansa ateriaan tyytyväinen. Moiset kriteerit täyttäviä ravintoloita on Helsingissä minulle vain muutama ja jos jokainen niistä on haluttuna päivänä kiinni, voi riman korkealle nostaneella ruokahullu-poloisella mennä pasmat pahasti sekaisin!

Grön: niin lähellä, mutta niin kaukana. Ainakin maanantaisin!

Kun tilanne valkeni minulle alkusyksystä, ensireaktioni oli olla menemättä yhtään mihinkään. Poljettuani kuntopyörää Gröniä vastapäätä synttäriateria mielessäni harva se viikko, ei ihan hetkessä pettymyksestä pääse yli. Jos ei kerran varsinaisena päivänä pääse sinne minne tahtoisi, niin anti olla koko homma! Pahimman harmistuksen mentyä ohi kuitenkin oivalsin, että jollen syö ravintolassa, synttäri-illallinen pitää kokata itse. Siitä sitä paineita vasta syntyisikin 😀 Ei siis auttanut kuin alkaa miettimään asiaa uudelleen. Mitkä ravintolat ovat maanantaisin Helsingissä auki?

Klassikkoravintolat ja ravintolamuistot

Onneksi moista urakkaa ei tarvitse tehdä kaivelemalla ravintoloiden nettisivuja yksi kerrallaan tai kirjoittamalla hakukoneeseen maanantai helsinki illallinen (minkä toki myös tein). Helpommalla nimittäin pääsee, kun klikkaa itsensä TableOnline -sivustolle, jossa muutamalla napsautuksella saa esiin listan ravintoloita, joissa syödä illallista, lounasta tai miksei vaikka brunssiakin haluamanaan päivänä. Syntymäpäivänäni auki olevien ravintoloiden seasta löytyikin ilokseni runsain mitoin vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja paikkoja, sekä liuta vähän uudempiakin suosikkejani.

Maanantai Helsinki illallinen x 8:

Ateljé Finne
  • Opiskeluaikoinani 2000-luvulla asuin kommuunissa Pohjoisella Rautatiekadulla. Niihin aikoihin Ateljé Finne oli vielä kulmakuppila, jossa monesti kaveriporukan kanssa istuttiin iltaa tai käytiin päiväkahvilla Hesaria lukemassa. Kun baarista sitten kuoriutui täysiverinen ravintola, siitä tuli nopeasti yksi luottopaikoistani erityistilanteisiin. Kuvanveistäjä Gunnar Finnén ateljeenaan käyttämä tila on mielestäni Helsingin ravintolaskenessä ihan omaa luokkaansa – ja itselleni tietysti myös muistoja täynnä. Aikoinaan söin täällä jokaisella käynnilläni jälkiruuaksi lakritsi creme bruléen, vaikken edes ole mikään erityinen jälkkäreiden ystävä. Se oli vain niin hyvää! Ilokseni nyt huomasin, että siellähän tuo jälkkäri on listalla edelleen!
Kuurna
  • Kuurnassa olen viettänyt edellisen tavoin monen monituiset juhlaillalliset ja romanttiset hetket. Kuurnan bistrotunnelma on mielestäni täydellinen rentoon illalliseen ja pidän paikan typistetystä ja kotimaisten pientuottajien raaka-aineita kunnioittavasta menukonseptista. Ravintolan avatessahan moinen vaihtoehtojen rajallisuus oli vielä uutta 🙂 Mieleeni on jäänyt Kuurnassa vietetyistä hetkistä erityisesti erään aterian päätteeksi nautittu, lähes 20 € hintainen jälkiruokaviini, johon hetken huumassa tahdoin aterian päätteeksi törsäillä. Se oli sellaista jumalten nektaria, että siitä makuelämyksestä alkaen olen lähes poikkeuksetta ravintoloissa skipannut kokonaan jälkkärit ja kysellyt sen sijaan jälkiruokaviinien perään.
Juuri
  • Juureen olen vienyt sen perustamisesta asti kaikki ulkomaiset vieraat, mutta myös juureksia rakastavat perheenjäseneni sekä itseni, kun hemmottelu on ollut tarpeen. Juuressa tapaan tilata pöytään pelkkiä sapaksia, niissä kun kotimaiset raaka-aineet pääsevät aina oikeuksiinsa. Täällä oivalsin aikoinaan, kuinka ihanaa mustaleiman tai jonkun muun vahvan ja aromikkaan juuston kanssa paahdettu lanttu voi olla ja sitä oivallusta onkin sitten hyödynnettyä kotona jo toistakymmentä vuotta, kiitos Juuren. En ihmettele, että Juuri on ja pysyy Helsingin ravintolaskenessä.

TableOnline

Kuu Kuu
  • Kuu Kuulla ja minulla on hieman samankaltainen historia kuin Ateljé Finnen kanssa. Kommuunielon jälkeen muutin asustelemaan Etu-Töölöön Caloniuksenkadulle, joka oli kivenheiton päässä tuolloin vielä lähinnä baarina toimivaa Kuu Kuuta. Paikasta tuli pian vakio-osoite niin illanvietoille kuin kaveritreffeillekin. Kun baarista sitten kuoriutui ravintola, asuin jo toisessa asunnossa mutta edelleen ihan kulman takana. Koska Kuu Kuu oli lähellä ja tarjosi luotettavan laadukasta ruokaa sekä vielä tarvittaessa kabinetin, siellä vietettiin monia juhlapäiviä isommallakin porukalla. Edelleen piipahdan Kuu Kuussa mieluusti Töölön suunnalla asioidessani!
Carelia
  • Töölössä asustellessani myös ravintola Carelia tuli tutuksi. Olen itseasiassa saanut ensikosketukseni villiyrtteihin juuri Careliassa, sillä ravintolassa työskenteli niihin aikoihin Suomen villiyrttiguru Sami Tallberg. Erityisesti vaikutuksen teki eräällä aterialla lakritsiarominen kallioimarre, jota Sami oli lisännyt muistaakseni kala-annokseen. Tuo makuelämys sytytti kipinän tutustua villiyrtteihin ja -vihanneksiin enemmänkin, ja sen ansiosta minäkin kyykistelen nykyään pöpelikössä keväästä syksyyn sitä sun tätä kasvia etsien.
Kannas
  • Vuodesta 1939 asti toiminut Kannas on itselleni merkityksellinen ravintola siksi, että vuoden 2011 uudistuksen jälkeen päädyin syömään siellä ensimmäisiä kertoja aikuisiälläni lihaa. Olin kasvissyöjä lukioikäisesti kolmekymppiseksi ja kun palasin takaisin sekaanien pariin, innostuin jostain syystä kovasti maksasta. Hassua, kun maksa ei ollut lapsuudessa mitään lemppareitani (vaikkei inhokeitakaan), mutta siitä huolimatta sisimmästäni kumpusi kuitenkin sopivan roseeksi paistetun maksapihvin himo! No, sellaistahan täältä Kannaksesta saa. Kannaksessa minulle maistuu monen muun merimieshenkisen Helsinkiläisklassikkon tavoin silakkapihvit.

maanantaisin auki olevat ravintolat helsinki

vaimomatskuu40-vuotiaan harras toive: Lisää ostereita elämään kiitos!

Maxill
  • Maxill on siitä jännä ravintola, että olen löytänyt tieni tähän Korkeavuorenkadun alati vaihtuvien ravintoloiden keskellä kököttävään klassikkoon vasta viime vuosina. Kun menimme Juuson kanssa toissavuonna naimisiin, annoin hänelle kunniatehtävän: järjestä meidän neljän hengen vihkiseurueelle lounaspaikka. En halunnut tietää mitään etukäteen, enkä suostunut esittämään aterialle sen kummempia toiveita. Olen sellainen stressaaja, että pyrin tällä pyynnöllä minimoimaan päivälle kasaantuvia odotuksia ja Juuso onneksi suostui tässä apuun ♥ Juuso päätyi valitsemaan lounaspaikaksemme Maxillin, joka on sopivasti kivenheiton päässä meille molemmille rakkaasta BrewDogista, jossa kävimme aterian jälkeen hääolusilla. Niinpä Maxill muistuttaa nyt meitä molempia ikuisesti tuosta ihanasta päivästä! Tätä juttua koostaessani muuten huomasin TableOnlinen sivulta, että Maxillissa oli nyt syksyllä osteriviikot! Niinpä piipahdin siellä pre-synttärihemmottelemassa itseäni eräänä maanantaina chablis-lasillisen ja kuuden rotevan osterin verran.
Wino
  • Rakkauteni ravintola Winoon ei ole salaisuus kellekään joka minut tuntee. Winon avaamisesta asti 2017 olen käynyt siellä niin arkena kuin juhlana, monesti pysähtyen paikalle vaikka vain itsekseni istahtamaan hetkeksi baaritiskin ääreen välipalalle ja lasilliselle oranssia viiniä. Onpa tästä ravintolasta tullut kirjoitettua tänne blogiinkin pieni ylistysjuttu! Wino on rento, tunnelmallinen ja elämyksellinen ravintola, jonka pientuottajia ja kotimaisia raaka-aineita kunnioittava lista on täynnä kiinnostavia ja oivaltavia makuja. Viinivalikoima taas täyttää kaltaiseni natuviineihin hurahtaneen kaikki toiveet.

ravintola wino

Jep, eihän se maanantai Helsinki illallinen niin toivoton yhdistelmä sitten ollutkaan: maanantaisin on auki monen monta itselleni rakasta ja lämpimiä muistoja herättävää ravintolaa sekä vielä liuta tuoreempia tuttavuuksia. Jätin tarkoituksella listaltani ulos vähän uudemmat ja mutta kuitenkin hyväksi havaitut tulokkaat kuten Shelter, Ragu, Toca ja Yes Yes Yes, joissa olen toki käynyt, mutten joihin en ole vielä ehtinyt muodostaa niin henkilökohtaista suhdetta.

TableOnlinen sivuilta löytyy muuten myös kooste palvelun kautta varattavista ravintoloista, jotka löytyvät 50 Suomen parasta ravintolaa 2019 -listalta. Sitä kannattaa ehdottomasti vilkaista, kun hakusessa on erityinen ravintolaillallinen! Lisäksi hakukriteerejä säätämällä on helppo etsiä vaikkapa ravintolat, jonne saa viedä lemmikin, josta saa vegaanista ruokaa tai joka on liikuntaesteetön. Sunnuntaisia aukioloja pähkäilevällekin löytyy helposti lista ravintoloita jonne piipahtaa syömään, jos itseä ei sunnuntaina kokkailut innosta. Löytyypä TableOnlinestä myös kattavasti infoa erilaisista tapahtumista ja erityistilaisuuksista, joita ravintoloissa järjestetään. Sitä kauttahan minäkin bongasin ilokseni nuo Maxillin osteriviikot 🙂

Wino forever!

Arvaatteko, mihin ravintolaan lopulta päädyin? Vatvoin asiaa pitkään ja hartaasti osaamatta tehdä päätöksiä. Lopulta vain päivää ennen syntymäpäivää oivalsin monimutkaistaneeni tarpeettomasti varsin yksinkertaista asiaa. Eikös se syntympäiväateria kannata syödä ravintolassa, jossa muutenkin viihtyy? Winoon mars! Wino tuntuu kotoisalta, henkilökunta on mahtavaa, ruoka aina yhtä herkullista, luotettavan hyvää mutta samalla jännittävää ja yllätyksellistä. Ja viinithän täällä on juuri makuuni. Winosta en ole koskaan poistunut pettyneenä. Täydellinen valinta syntymäpäiväillalliselle siis!

ravintolat maanantai helsinki

maanantai helsinki illallinen

Ps. Poikkeuksia löytyy myös näihin maanantain aukioloaikoihin! Esim. Grön on joulun alla myös maanataisin auki 🙂 Myös Winon tavoin Kalliossa sijaitseva lempparini Way Bakery and Wine Bar on ollut välillä maanantaisin auki. Mikäli muut Kallion lempipaikkani muuten kiinnostavat, kirjoitan niistä lisää täällä!

1 315 views