Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

161 views

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Kaupallinen yhteistyö Lapland Hotels Bulevardi, Kultá Kitchen & Bar & Asennemedia

kulta kitchen

Lähimatkalla Lapissa

Käväisinpä kuulkaa viime viikolla Lapissa! …tai siis ainakin melkein. Ei nimittäin tarvittu junamatkaa saatikka lentolippua, kunhan hurautin ratikalla Bulevardille. Vastikään avattu Lapland Hotels Bulevardi kätkee sisälleen Lapin rauhaa ja maagisia makuja tarjoilevan Kultá Kitchen & Barin, jota minut oli kutsuttu testailemaan.

Kuinka ollakaan, tämän ruokablogaajan kameran täyttyi kuitenkin ruokakuvien lisäksi myös sisustuskuvista – kiersimme nimittäin alkuun kurkistelemassa 50-luvun toimistotaloon remontoidun hotellin upeat sviitit penthousea myöten, enkä ehkä pääse yli kaikesta ihanasta näkemästäni, ellen vilauta näitä kuvia vähän teillekin. Alkupalaksi tänään siis hieman sisustuskuvaa, pääruuaksi ja jälkkäriksi sitten tuttuun tapaan silkkaa ruoka-asiaa!

Lapland hotels BulevardiTässä kohtaa Bulevardia oli pitkään se hauska loikkaavalla porolla kuvitettu työmaa-aita!

anu pentikAnu Pentikin teokset herättävät kultakuumetta

Lapland hotels BulevardiValon ja varjon leikkiä sekä kahdet hotellin sadoista poronsarvista

Lapland hotels Bulevardi

Aivan ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hotellin tumman hämärään ja kynttilän valoa tulvivaan tunnelmaan, Anu Pentikin upeisiin seinäteoksiin sekä lukuisiin poronsarviin. Klišeinen Lappi-estetiikka on poronsarvista huolimatta täällä kuitenkin kaukana: sekä yleiset tilat että huoneet on toteutettu yksityiskohtia myöten tyylillä ja tunnelmaa on luotu esineiden ja materiaalien lisäksi vahvasti myös valaistuksella.

Anu Pentikin pysäyttäviä taideteoksia löytyy aulan ja ravintolan lisäksi myös hotellin käytäviltä, sekä jokaisesta hotellin 182 huoneesta. Useissa huoneissa on muuten oma pikku spa: sauna, amme ja suihku jotka on erotettu huoneesta näyttävällä lasiseinällä. Kierrellessämme huoneistosta toiseen koinkin pienoisen ahaa-elämyksen: voisiko kylpyläloma näyttääkin tältä?

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels BulevardiEttä semmoinen pikku hotellikylppäri! Huh huh.

Lapland hotels BulevardiLapland Penthouse Suiten katossa leijuu Anu Pentikin teos “Unelma”

anu pentik

RikastamoKellarikerroksesta löytyy tunnelmallinen juhlatila nimeltä Rikastamo

tero mäntykangasTero Mäntykangas, kaikkien Lapland Hotels -ravintoloiden sielu

Kultá Kitchen & Bar

Ravintolassa sama estetiikka jatkuu: Kultá Kitchen & Barin astiat ovat myös Pentikin käsialaa, on kynttilää, on pörröisiä taljoja, kultaisia aterimia ja mateennahalla päällystetty menu. Menu on ytimekäs ja selvästi rakennettu kunnioittamaan Lappilaisia raaka-aineita ja niiden tuottajia, jotka tietenkin tunnetaan kaikki ihan nimeltä. À la cartelta löytyy alkupaloja ja pääruokia neljä, jälkkäreitä kolme ja seassa on pohjoisia makuja kuningasravusta, kaskinauriiseen sekä kuusenkerkkään. Bistrolistalta löytyy houkutuksia hirvenlihapullista burgeriin (josta on myös vegeversio) sekä iki-ihanaan poronvasan maksaan (josta lisää myöhemmin).

Listaa tutkittuamme päätimme seuralaiseni WTD-blogin Natan kanssa yhteistuumin antaa keittiölle vapaat kädet ja tilata viiden ruokalajin yllätysmenut suositusviineineen. Kun yllätyksestä vastaa Tero Mäntykankaan kaltainen pitkän linjan makutaikuri ja konkari, tietää olevansa hyvissä käsissä!

Lapland hotels Bulevardi

Kulta kitchen

kulta kitchenKuivatulla mateennahalla päällystetty ruokalista on gTie:n Jenni Ahtiaisen käsialaa

Kulta kitchen

kulta kitchenPannier samppanjalla ateria alkuun!

Kyl mä joka ruuan kanssa juon skumppaa!

Alkuun tarjoiltu keittiön maa-artisokkakeittotervehdys Pannier -samppajan ja Jorma -nimiseen juureen leivotun leivän kera aloitti ateriamme vahvasti: yksinkertaisia, puhtaita ja kaikin puolin mieluisia makuja.

Seuraavaksi pöytään kannettu Lapin puikula yrttikerman, muikunmädin ja poronsydämen kera jatkoi samalla linjalla. Annoksessa ei ollut mitään turhaa ja sen intensiiviset maut olivat hienosti tasapainossa. Aikamoinen show annoksen viimeistely myös oli, sillä se poronsydän – kuivattu sellainen – raastettiin lautaselle silmiemme edessä. Kyllä teki kuulkaa vaikutuksen! Annoksen suositusviini, raikas ja kepeä Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner sopi annokseen hyvin, mutta niin sopi myös tuo alkumaljaksemme nostama samppanjakin 🙂

kulta kitchen

kuningasrapuKuningasrapu-rallaa!

Kolmantena pöytään tuotiin oman iltani kohokohta: uskomattoman aromaattinen kuningasravun jalka ruskistetun voin kanssa. APUA miten hyvää! Tällaisten makujen äärellä joko hiljenee, sekoaa tai tirauttaa onnen kyyneleen, itse taisin tehdä näistä jokaisen. Näitä lautasia ei keittiölle luovutettu, ennen kuin viimeinenkin pisara oli saatu niiltä suuhun, tavalla tai toisella 😉

Julien Schaal Riesling Nature toimi annokselle hyvin – kuten edelleen myöskin se samppanja… Natan ikimuistoista lentävää lausetta mukaillen: kyl mä joka ruuan kans juon skumppaa!

kulta kitchenTätä riekkolientä litra mukaan kotiin kiitos!

riekkoliemi

Sitten jotain punaista

Seuraavaksi söimme rapean kroketin sisään piilotettua riekkoa tattikreemin, pikkelöidyn kuusenkerkän sekä tolkuttoman hyvän riekkoliemen kera. Lasissa oli tämän annoksen kanssa J² Gau-Odernheimer Spätburgunderia, ja niin mukava viini kun tuo olikin, myönnän haaveilleeni myös lasillisesta riekkolientä.

Kun pöytään ilmestyi poroa kahdella tapaa – sekä yllätyksenä listalta huokailemamme poronvasan maksapala – olin jo sellaisissa ruokasfääreissä, että meinasin alkaa syömään ennen kuin olin edes kuvannut annosta. Liha oli moitteettomasti paistettua, eikä lisukkeissa (pehmoinen selleripyre, grillattu selleri, rapeaksi puffatussa tattari ja muutama hauskan kirpeä marjasattuma) ollut sanomista niissäkään – mitä nyt olisin voinut syödä kaikkea vähän enemmänkin.

Oivallinen annos siis, mutta huomioni vei tilanteessa kuitenkin se makupalaksi tuotu paistettu poronvasanmaksa. Minulla on heikko kohta hyvin valmistetulle paistetulle maksalle, enkä yleensä jätä sitä tilaamatta koskaan, kun sitä tarjolla on. Arvostan siis kovasti keittiön elettä tarjota meille maistiainen maksastakin! Lasiin kaadeettu Moccagatta Barbera d’Alba täydensi hienosti kumpaakin lautasellista.

poroa kahdella tapaaPoron ulkofileetä, poron karetta, selleriä ja puffattua tattaria

barbera d'alba

poron vasan maksaTätä maksaa tulen vielä syömään toistekin!

Ei makeaa mahan täydeltä (ja hyvä niin)

Ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu koivunmahlasorbetti ilahdutti raikkaudellaan ja esillepanollaan, ja aterian päätös, viiliserbetti osui myös maaliin tälle jälkkärironkelille.

Olen todellakin huono syömään jälkkäreitä (ellei puhuta juustoista!), joten tämä mesiangervolla maustettuja sopivan kirpakoita lakkoja ja mallasrouhetta sisältävä annos oli makuuni miellyttävän raikas eikä lainkaan liian makea lopetus illallemme.

Kas, sehän on ihan kuin pieni ja kivinen Eero Aarnion Pallotuoli!

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, sopivan täysinä ja ainakin itse jo paluuta suunnitellen: testattua tuli nimittäin Kultá KITCHEN, mutta entäs se baari? Kun juomalistalta löytyy poron lihalientä sisältävä versio lempparistani Bloody Marystä, on tilanne korjattava asap. Koska sattumoisin myös työpaikkani sijaitsee Bulevardilla, veikkaan että eiköhän tuo kultainen neljätoistametrinen baaritiskikin tule minulle vielä tutuksi.

Kultá Kitchen & Bar

Bulevardi 22

00120 Helsinki

Lapland hotels Bulevardi

183 views

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Risenta

risottopuuroRiisipuuro risottoriisistä

Joulu on taas, joulu on taas…

…astiat täynnä puuroo! Yksi rakkaimmista joulumuistoistani on äidin hartaudella keittelemä riisipuuro sekametelisopalla, johon tulee kuivattuja luumuja, aprikooseja ja viikunoita. Seassa on tietysti aina myös se yksi manteli, jonka saaja näyttelee välinpitämätöntä mutta on salaa mielissään. (Varsinkin jos arpaonni on normaalista surkea – onhan se nyt kiva “voittaa” edes jotain joskus!)

Äidin riisipuuro tehdään perinteisesti puuroriisiin ja sitä haudutellaan pitkään. Itse en perinteistä riisipuuroa ole kuitenkaan tainnut tehdä kuin viitisen kertaa, sillä minulle riittä se yksi-kaksi lautasellista tätä herkkua kerran vuodessa ja mieluiten silloinkin äidin tekemänä.

riisipuuro risottoriisistä

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…

…vatsansa täyteen puuroo! Siis ainakin, jos asuu kahden ihmisen taloudessa ja meinaa käyttää koko puuroriisipussillisen siihen puurosatsiin. Riisipuuro on ihanaa, mutta onko se enää niin ihanaa kun sitä syö viikon putkeen?

Niinä vuosina kun olen itse poikkeuksellisesti ostanut puuroriisiä ostanut kotiin, olen löytänyt sen jämäpussillisen kaapin perältä yleensä uudelleen vasta seuraavana jouluna. Siksi aloinkin miettiä, miten onnistuisi jouluinen riisipuuro risottoriisistä! Risottoriisille kun ainakin itselläni on paljon käyttöä muulloinkin kuin joulukuussa 🙂

risottopuuroManteli bongattu!

Tämänkertaisen Risenta yhteistyöni raaka-aine on Avorio® -risottoriisi. Avorioriisi on siitä kiva risottoriisi että se säilyttää keittäessä muotonsa ja purutuntumansa parboil -höyrykäsittelyn ansiosta, vaikka kauhan varressa olisi vähän hajamielisempikin kokki.

Ennen kuorimista tehdyn höyrykäsittelyn johdosta riisin mineraalit ja vitamiinit myös imeytyvät jyvän sisälle talteen. Pinnalle kovettuva tärkkelys vapautuu risoton keittelyn ohessa ja tekee lopputuloksesta ihanan kermaisen ilman että riisinjyvät puuroutuisivat mössöksi keitellessä. Niinpä Avorioriisiin keitelty jouluinen “risottopuuro” on täyteläisen pehmoista, vaikka jokainen riisinjyvä puurosta edelleen erottuukin.

riisipuuro risottoriisistä

Minusta on hauska keittää tämä risottopuuro mantelimaitoon, niin jokainen saa lautaselleen joka tapauksessa mantelia, vaikkei sitä puuron sekaan piilotettua helmeä lautaselleen saisikaan. Omasta mielestäni tähän puuroon sopii parhaiten kahviin tarkoitettu makeuttamaton mantelimaito. Ripauksen makeutta puuroon tuo nimittäin kattilaan ensimmäisenä lisätty loraus vaaleaa glögiä!

Riisipuuro risottoriisistä

Vegaaninen

4:lle

1 rkl pähkinä/manteliöljyä
2 dl Risenta Avorio® -risottoriisiä
1 dl lämmitettyä vaaleaa glögiä
n. 8-9 dl lämmitettyä mantelimaitoa
0,5 tl suolaa

1 manteli

kanelia

(0,5 tl jauhettua vaniljaa)

Kuullota risottoriisiä öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes riisinjyvät muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää kattilaan sitten lämmitetty vaalea glögi ja sekoittele pohjia myöten, kunnes glögi imeytyy riisinjyviin.

Lisää sitten kattilaan lämmitettyä mantelimaitoa desin verran kerrallaan samalla sekoitellen. Anna edellisen desin aina imetytyä melkein kokonaan riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää ja puuron koostumus on pehmeän kermaista eikä liian tönkköä. Mausta risottopuuro suolalla ja halutessasi ripauksella vaniljaa.

Tarjoile risottopuuro lämpimänä kanelin, glögiluumujen ja/tai tuoreiden hedelmien kera! Meillä puuro viimeisteltiin ekstraherkuksi vielä pienellä vaniljakastikelorauksella.

Glögiluumut

n. 15 kuivattua luumua
2,5 dl glögiä


Keittele luumuja glögissä kannen alla kunnes luumut pehmenevät sen verran että ne alkavat hajoilla (30-40 min). Ota sitten kansi kattilan päältä ja jatka keittämistä kunnes glögiliemi hieman paksuuntuu. Tarjoile glögiluumut risottopuuron kera.

Ps. Kurkkaa ihmeessä muuten myös Yellowmoodin samaisesta riisistä tekemän selleririsoton ohje!

366 views

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Food Market Herkku

vegaaniset kampasimpukatVegaanin kampasimpukat aka paistetut kuningasosterivinokkaat, paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla, kesätryffeliä, fritattua enokia sekä oliiviöljyhelmiä = melkoista luksusta ja ilmiselvää sunnuntairuokaa.

Perjantai = kiireetöntä shoppailua

En tiedä juuri mitään parempaa viikonlopun viettotapaa kuin kiireetön kokkailu. On ihana lopettaa työviikko siihen, että haahuilen hyvässä ruokakaupassa valikoimassa jotain jännää ja inspiroivaa viikonlopun aterioita varten. Viikonloppuna kun on arkea enemmän aikaa ja intoa testailla niitä vähän työläämpiäkin ruokaideoita!

Ruokakaupan, jossa viikonloppua varten pyörin pitää olla valikoimaltaan mahdollisimman monipuolinen eli ruokalöytöretkeilyyn suotuisa ja tietysti mieluiten kotimatkan varrella. Sellainen on minulle ollut jo parikymmentä vuotta keskustan Stockmannin Herkku, josta on vastikään kuoriutunut upouusi Food Market Herkku. Olen joko asunut tai ollut keskustan kulmilla töissä jo parikymmentä vuotta, joten Herkku on ollut minulle aina se keskeisin “herkkukauppa”.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan vuoden 2000 hujakoilla, kävin Herkussa vähän väliä ihmettelemässä sitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, mitä sieltä löytyi. Muistan erityisesti, miten mahtavaa oli joskus saada joululahjaksi lahjakortti Herkkuun ja päästä kerrankin valikoimaan kauppakoriin kaikkea sitä, mihin ei opiskelijabudjetilla normaalisti ollut varaa. Herkun varaan olen myös laskenut aina, kun on pitänyt olla varma siitä että jokainen tarvitsemani raaka-aine varmasti löytyy ilman juoksentelua useammissa kaupoissa. Kyllä kuulkaa siis jännitti nähdä, miltä tuo vanha tuttu luottokauppa oikein näyttäisi remontin jäljiltä!

Lempiosastoni kaupassa kuin kaupassa: hedelmä- ja vihannesosasto.

Jaa että mitä? Vottosen suunnittelemia valmisruokia? Kyllä kiinnostaa valmisruoka yhtäkkiä tätäkin intohimoista kotikokkia.

Vanha inhokkini, ahdas ja pimeä “sipulikäytävä” ei näytä yhtään entiseltään – jipii!

Herkku-huolet

Erityisesti pelkäsin, että Herkun remppa olisi pelkkää pintaa ja että valikoima supistuisi uudistusten myötä. Julkista keskustelua seuranneena olen päätellyt, etten näine huolineni ole ollut ainoa. Meitä joille Herkku on rakas kauppa on ilmeisesti aivan käsittämättömän monta, enkä ole koskaan nähnyt ihmisten kommentoivan ruokakaupan uudistusta tai omistajan vaihdosta moisella tunteella! Toisaalta, kun remontin aikana kaupassa oli välillä hyllyä tyhjänä ja valikoimassa selkeitä puutoksia, hetken sitä itsekin mietti että mitähän tästä oikein tulee.

En kuitenkaan toivonut että Herkun valikoima olisi täysin entisensä: ne maailman toiselta laidalta lennätetyt muoviin käärityt eksoottiset hedelmät joita ällistelin parikymppisenä eivät enää tee vaikutusta. Sen sijaan innostun, kun bongaan hyllystä vaikkapa kotimaisen luomumyllyn mahdollisimman tuoreita emmerjauhoja.

Entisen sijaan toivoinkin Herkusta kauppaa, jossa satokauden tuotteet, lähiruoka, ekologisuus hävikin vähentäminen olisi kunniassaan. Tosin valehtelisin jos en myöntäisi toivoneeni myös löytäväni Herkusta edelleen kaikenlaista jännää sekä asiallista juustotiskiä (entisenä juustotiskiläisenä ja juustofanina juustotiski on minulle iso tekijä).

Kukas se sieltä sesonkihedelmien takaa kurkistaa? Satokausikalenterin Nata tietysti!

Food Market Herkku

Uusittu Food Market Herkku avattiin lokakuun lopulla ja sinnehän minäkin sitten kipitin heti avajaispäivänä pieni läpätys sydämessäni. Huoli rakkaan kaupan uudesta tilasta osoittautui turhaksi: valikoimassa korostuu ne kaipaamani satokauden tuotteet (kiitos mukaan vahvasti otetun Satokausikalenterin) ja Zero Waste -konsepti, mutta kaupan ilmettä on myös sekä raikastettu että avarrettu. Lisäksi Herkussa on rentoon kaupassa haahuiluun kannustavia pysäkkejä: kahvila sekä pieni bistro, jossa olenkin jo pysähtynyt välipalalla, viikonloppu-ostereilla tai lasillisella viiniä melkein jokaisella tähänastisella käyntikerrallani. On se vaan kivempi shoppailla ilman kiljuvaa nälkää!

Aika harva kauppa voi muuten kehaista tarjoavansa Michelin -tasoisen kokin ruokia, mutta Herkun Bistrosta saa parin vuoden takaisen Bocuse D’Or edustajamme, ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kalakeittoa. Lisäksi kotiin voi ostaa mukaan hänen suunnittelemiaan Chefs-in-Season valmisruokia. Roomalaista levypizzaakin Herkusta saa, tosin sitä en ole vielä ehtinyt itse testaamaan.

Palvelutiskiä Food Market Herkussa on edelleen paljon: huimat 85 metriä. Jonotilanteen voi tsekata halutessaan netistä ja hypätä jonoon jo etukäteen matkalla kauppaan. En tiedä teistä, mutta hikoileminen toppatakissa siellä tiskin edessä toisten kyynärpäitä väistellen ei ole omia lempimuistojani vanhoista kultaisista Herkku-ajoista.

Zero Waste

Stockmannin aikoina merkittävä osa Herkun tappioista syntyi ruokahävikistä, eikä ihme. Se valikoimahan oli aivan älytön. Viimeisenä Stockmannin omistusvuotena Herkun tappiot olivat jopa 11 miljoonaa euroa, mikä on aivan käsittämätön summa näin taviskuluttajan näkökulmasta! Niinhän se toisaalta on kotonakin – ruokaa menee roskiin vuoden tasolla yllättävän isoja määriä vaikka me olemme itse sen kauppakassiimme lastanneet ja kotiin kiikuttaneet.

Minusta on tärkeää, että me kuluttajat pidämme ruokahävikkiä kurissa kotona, mutta totta kai se on tärkeää myös kaupan tasolla, missä kyse ei ole kiloista vaan tonneista. Food Market Herkussa hävikkiä pistetään kuriin 30% alennuksella tuotteille, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta myös pitämällä tarkasti silmällä, mille on kysyntää ja mille ei.

Herkun mainetta kalliina kauppana sopii myös nykyään kyseenalaistaa: perustuotteiden hintoja on laskettu ja tämän mekin Juuson kanssa havaitsimme, kun tämänhetkinen lempijuustomme olikin yllättäen Herkussa lähiökauppaa halvempaa. Henkilökuntakin on yllättänyt ainakin minut iloisesti! Kysäisin viime käynnillä satunnaiselta hevi-osaston työntekijältä miten kauan ostoskoriini juuri nappaamat kuningasosterivinokkaat jääkaapissa säilyisivät, kun en pakkauksesta parasta ennen -päivämäärää löytänyt. Sieltähän se vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä (viikon) ja lisäksi keskustelimme hetken erilaisista tavoista vielä pidentää sienien säilytysaikaa.

Kylmäsavustettuun oliiviöljyyn olen täysin hurahtanut – pullo kustansi lähemmäs kaksikymppiä, mutta ostan sitä lisää heti kun se loppuu. Niin hyvää!

Oliiviöljyhelmet oli pakko ottaa myös testiin. Kaikenlaista ne keksii!

Viikonloppu = kiireetöntä kokkailua

Sain tämän yhteistyön myötä käytettäväkseni lahjakortin Herkkuun ja fiilis oli kyllä aivan yhtä innostunut kuin silloin parikymppisenä – mitäs kaikkea ihanaa sitä ostais? Lahjakortti ilmestyi kotiini juuri syntymäpäivieni alla, joten päätin hemmotella itseäni sen avulla samaan tapaan kuin silloin aikoinaan. Koriin päätyi mm. muhkeita kuningasosterivinokkaita (joita kokkasin ekan kerran viime keväänä ja joita olen siitä asti himonnut lisää), kaviaariksi naamioitunutta oliiviöljyä, kylmäsavustettua oliiviöljyä, kesätryffeliä (eka kerta muuten ikinä, että minä ostan aitoa tryffeliä!) sekä mustia valkosipuleita, joista en nykyään saa millään tarpeekseni.

Yksi suurimmista herkuistani joita en nyt napannut mukaan on kampasimpukka. Kampasimpukat kärsivät WWF:n kalaoppaan mukaan ylikalastuksesta varsinkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikan rannikolla, joten olisi hyvä suosia Norjan rannikolla kasvatettuja tai merenpohjasta käsin kerättyjä kampasimpukkoja sekä MSC-merkittyjä kampasimpukoita. Kun näitä ei aina käsiinsä saa, niin vaihtoehto kampasimpukalle löytyy itseasiassa sienihyllyltä!

kuningasosterivinokasEiks mene ainakin ulkonäöllisesti melkein täydestä?

Vegaanin kampasimpukat?

“Vegaanin kampasimpukat” on ollut minulla testilistalla siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain käsiini kuningasosterivinokkaita (mikä oli muuten Herkussa). Tuolloin tutkiskelin uteliaana, mitäs kaikkea näistä sienistä voisi tehdä. Kun vastaan tuli useampi resepti ns. vegaanin kampasimpukoista, oli kampasimpukkafanin tietysti päästävä testaamaan ideaa ensi tilassa.

Kuningasosterivinokkaan rakenne ja muoto onkin tähän kampasimpukkaleikkiin mahtava, sillä tuhdin kokoinen ja lähinnä vartta sisältävä sieni on helppo viipaloida juuri kampasimpukan kokoiseksi ja näköiseksi kiekoksi. Lisäksi sen mausta löytyy reippaasti umamia, ihan kuten kampasimpukoistakin. Eivät nämä “vegaanin kampasimpukat” aivan sitä syvintä kampasimpukkahimoani tyydytä, mutta se nyt ei pääpointti minulle olekaan – kasvikunnan vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on minusta aina kiva tutkiskella! Umamia korostavassa liemessä muhineina ja pinnaltaan kultaisiksi paistettuina kuningasosterivinokkaat ovat joka tapauksessa upeaa tarjottavaa kelle tahansa herkkusuulle.

food market herkkuVasemmalla pikku “kampasimpukoiksi” sopiva luomukuningasosterivinokas, oikealla luomusiitake.

enokisieniViikonloppuna on aikaa myös hävikin vähentämiseen palsternakka- ja perunankuorisipsien muodossa.  Ja kun kerran fritataan, fritataan sitten enemmänkin – uppopaistettu enokisieni (Herkusta sekin) on nimittäin ihanaa!

feikki kampasimpukat

Lempilisukkeitani kampasimpukoille on risotto, mutta tällä kertaa mieleni teki lohturuokaa: muussia. Päädyin tekemään muussin perunan lisäksi paahdetusta palsternakasta ja annoksen viimeistelin kaikilla niillä jännillä lisukkeilla, joita kaupasta mukaani tarttui! Lopputulos: totaalista luksus-lohtu-sunnuntairuokaa!

(Mikäli tämä pitkä ja monimutkaisen oloinen keittiömaratonireseptini hirvittäisi teistä jotakuta, jutun lopusta löytyy ohjeesta pikaversio 😉 )

Vegaanin kampasimpukat & paahdettu palsternakkamuussi

Vegaaninen

2:lle

2-3 suurta kuningasosterivinokasta

2 dl vegaanista dashilientä (voit halutessasi oikaista kaupan valmiilla dashilla tai käyttää kasvislientä)

¾ dl puolikuivaa sherryä (tai valkkaria, miksei myös kuivaa omenasiideriä)

pikkuruinen ripaus jauhettua vaniljaa (alle ¼ tl)

1 tl agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

2 tl valkoista riisimisoa (shiromiso)

2 tl soijakastiketta

1 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä

½-1 tl (savu)suolaa

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

Paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla

1 reilun kokoinen palsternakka (n. 250 g)

2 jauhoista perunaa (n. 350 g)

2-3 valkosipulin kynttä

3-4 rkl ruuanlaittoon sopivaa kasvisrasvalevitettä

2 dl kaurakermaa

vettä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

1-2 tl (savu)suolaa

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

100 g friteerattuja enokisieniä / palsternakan kuoria tai valmiita juuressipsejä (*

1-2 kesätryffeliä

2 tl oliiviöljyhelmiä

1 rkl savustettua oliiviöljyä

*) Enokisienet voi friteerata etukäteen pienessä kattilassa, jossa on parin sentin syvyydeltä öljyä. Kuumenna öljy n. 170 asteeseen ja friteeraa sienet kullanruskeiksi erissä. Nosta valmiit sienet valumaan talouspaperin päälle ja mausta ne vielä kuumina suolalla. Itse tykkään fritata kaiken mahdollisen fritattavan silloin kun kerran alan frittailemaan, joten öljykattilaan päätyivät myös niin perunan kuin palsternakankin kuoret. ZERO WASTE! Jos et uskaltaudu uppopaisteluhommiin, voit tuoda annokseesi rapeutta myös ihan kaupan juures- tai perunalastuilla. Herkusta löytyy esim. koukuttavia tryffeli-perunalastuja!

Palsternakkamuussi:

Kuori palsternakka ja leikkaa se noin sentin paloiksi. Pyörittele palsternakka öljyssä ja levitä uunivuokaan. Heittele sekaan myös valkosipulin kynnet kuorineen. Paahda palsternakkaa 200 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen, kunnes kuutiot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Huom! Nappaa valkosipulin kynnet pois heti, kun ne ovat pehmenneet ja kevyesti ruskettuneet, varo siis käräyttämästä valkosipulia.

Kuori ja lohko peruna ja laita se pieneen kattilaan kaurakerman kanssa. Lisää vettä sen verran, että peruna juuri ja juuri peittyy. Keittele perunaa miedolla lämmöllä kunnes se on kypsää. Nestettä ei saisi olla tässä vaiheessa kattilassa enää paljoa, kaada osa toiseen astiaan, mikäli nestettä on vielä runsaasti. Lisää kattilaan sitten paahdettu palsternakka ja kuoristaan puserreltu paahdettu valkosipuli. Soseuta muussi perunanuijalla niin, että sekaan jää vähän sattumia. Ohenna muussia tarvittaessa ylijääneellä keitinliemellä tai mikäli sitä ei ole, kiehautetulla vedellä. Kääntele sitten sekaan pieniksi paloiksi pilkottu musta valkosipuli sekä kasvisrasvalevite. Sekoita ja mausta suolalla, pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Vegaanin kampasimpukat:

Viipaloi kuningasosterivinokkaan paksut varret noin sentin kiekoiksi. Sekoita sherryyn umamipommit kombudashi, misotahna ja soijakastike ja mausta liemi agavesiirapilla ja vaniljalla. Jos sinulla on aikaa runsaammin, marinoi sieniä liemessä puolesta tunnista tuntiin. Laita kuumalle paistinpannulle sitten sienikiekot sekä reilun desin verran lientä. Neste alkaa poreilla, haihtua ja imeytyä sieniin – käännä sienikiekot ympäri kerran ennen kuin koko neste on kadonnut. Lisää pannulle sitten 2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä ja paista sienikiekkoihin kaunis pinta molemmin puolin.

Nosta sienet pannulta hetkeksi pois ja lisää pannuun loppu liemi. Anna nesteen kiehua kasaan pannulla, kunnes jäljellä on vain noin kolmannes. Ota pannu liedeltä ja nosta kuningasosterivinokaskiekot vielä pannuun uudelleen lämpenemään kuuman reduktion sekaan.

Annostele muussi ja “vegaanin kampasimpukat” lautasille. Lusikoi annosten päälle kokoonkeitetty liemi paistinpannulta. Viimeistelin itse annokset vielä super sunnuntailuksusruuaksi tuoreella kirvelillä, fritatuilla enokisienillä ja juuressipseillä, sekä kauppareissusaaliillani eli hauskoilla oliiviöljyhelmillä, lorauksella savustettua oliiviöljyä ja annoksella raastettua kesätryffelillä. Huh mikä setti!

feikki kampasimpukat

Pikaversio:
  1. Tee muussi ihan vaan potuista tai muuten juuri silleen mistä itse tykkäät
  2. Paista suolalla ja pippurilla maustetut sienikiekot pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin (n. 5 min per puoli). Skippaa liemihommat tai pitäydy soijalla ja sitruunatilkalla ryyditetyssä kasvisliemessä.
  3. Tarjoile sienet muussin kera. Puserrus sitruunaa annoksille ja joku tuore yrtti sopii minusta tähän tapaan valmistetun annoksen piristeeksi.

Sieniä ja muussia, sitähän tämä ruoka loppujen lopuksi vain on 🙂

828 views