Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Kaupallinen yhteistyö Tartex

tomaattipiirakka

Tartex – jotkut rakastaa, toiset … ei. Jälkimmäinen vaihtoehto on itselleni käsittämätön, sillä minulla todellakin on rakkaussuhde Tartexiin, voisin syödä sitä kevyesti kokonaisen tuubillisen yhdeltä istumalta!

Minun ja armaan tuubini historia on jäljitettävissä 90-luvulle asti, jolloin yläasteikäisenä ystäväni maistatti minulle tätä herkkutahnaa ensimmäisen kerran hapankorpun päällä. Se oli rakkautta ensi puraisulla! En ollut maistanut mitään Tartexin kaltaista aikaisemmin ja joku tuossa lähinnä ravintohiivaa, kasviöljyjä ja mausteita sisältävässä tahnassa vetosi makunystyröihini. Se ei ollut liian mausteista tai suolaista, vaan sopivan täyteläistä olematta kuitenkaan liian päällekäyvän makuista. Se oli … koukuttavan lohdullinen maku. Aikuisena osaan jo sanoa, mistä oli kyse: umamista.

tartex

Kuten tuo ysärimuistelonikin paljastaa, Tartex ei tosiaan ole mikään upouusi kasvissyöjien ja vegaanien trendituote, vaan vanha klassikko jota tietäjät ovat kaupan hyllyiltä haalineet jo vuosikymmeniä – tuotteen valmistus on nimittäin aloitettu jo vuonna 1942! Minusta on ihanaa, että kaupoista löytyy vegaaninen luomutuote, jolla on näin pitkä historia. Nähtäväksi jää, mitkä tämänhetkisistä trendikkäistä kasvisvalmisteista jäävät elämään yhtä pitkäksi aikaa!

Tartex -reseptiikka?

Varmaankin juuri tuon ensikokemukseni vuoksi Tartex on minusta edelleenkin parhaimmillaan hapankorpun päällä, enkä ole tuota hyväksi toteamaani yhdistelmää juuri sen jälkeen kilpailevilla ideoilla haastanut (antakaa minulle tuubi Tartex Classicia ja keko hapankorppuja ja mutustelen saaliini edelleen teinin hartaudella, muruista välittämättä, mieluiten sängyssä). Tartexin ja hapankorpun pyhälle liitolle on kuitenkin vihdoinkin tullut kilpailijoita, kun sain toimeksiannon kehitellä Tartex -reseptiikkaa!

Mauista löytyy suosikkini Naturellin lisäksi sieni, yrtti, yrtti & valkosipuli, chili sekä vihreä oliivi -versiot. Tuubin kyljessä lukee “vegetarian pâté”, minkä voisi vapaasti suomentaa kasvispateeksi, mutta “voileipätahna” taitaa olla kuvailuna kuitenkin tarkin: Tartex sopii mitä parhaiten leivän päälle ja miksei myös voileipäkakkujen täytteeksi. Näin helppo ratkaisu ei minua kuitenkaan reseptiikan luomisessa kutkuttele! Jotain leipää jännempää on tästä tahnasta kehiteltävä.

sadonkorjuupiirakka

Ei muuta kun vakoilemaan, minkälaisiin ruokiin muut ovat tätä tahnaa käyttäneet! Tartex on vegaaninen tuote, joten ei ehkä kovin yllättävää, että juuri vegaanisten reseptien joukosta löysin ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kotimaiset referenssini. Vegaanipiirejä reilu vuosi sitten ihastuttanut “maksaton maksalaatikko” minulla on ollut testilistalla jo pitkään (aiheesta lisää esim. tässä PS. Olen vegaani -videossa – itse resepti on käsitykseni mukaan peräisin jo 80-luvulta, mutta se nousi tämän buumin myötä taas ajankohtaiseksi). Ruokablogikollegani Saara Viimeistä Murua Myöten -blogista taas käytti vegaanisiin bahn mi -patonkeihin Tartexia maksapasteijan sijasta. Niinpä! Hieman maksapasteijamainen makuhan Tartexilla ehkä onkin … mikä on hassua, sillä maksamakkaraan en ole koskaan hurahtanut niin kuin tähän tahnaan.

Testing testing…

Näistä kahdesta “maksaisesta” reseptistä inspiroituneena tein itse Tartexista ensimmäiseksi “maksapihvejä” käyttäen sitä kasviproteiinia, joka itselleni on 90- ja 2000-luvun kasvissyöjävuosiltani kaikkein tutuin: soijarouhetta. Tein siis soijarouhepihvejä, jotka maustoin kunnon truuttauksella Tartexilla (vegaanisten reseptien pariin suuntasin siis itsekin). Hyväähän siitä tuli, muttei kovin kuvauksellista 😀 Samoin kävi yrtti-Tartexilla silatun soijabolognesekastikkeen ja sieni-Tartexilla maustutun kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa: lohdullista ja hyvää vegaanista kotiruokaa, mutta kaikkea muuta kuin nättiä.

Älkää käsittäkö väärin, en välttele varsinaisesti laittamasta blogiini “epäesteettistä” ruokaa – sitä löytyy täältä monen postauksen voimin! Tartex kuitenkin yhdistyy mielessäni niin vahvasti 90-lukuun, että kaipaan reseptilleni raikasta ja ajankohtaista otetta. Tartex voileipätahnaa on valmistettu vuodesta 1942, mutta ei siitä laitetun ruuan tarvitse olla samalta ajalta peräisin!

Lopulta ideat loksahtelivat paikoilleen. Mutustelin Tartexilla mehevöitettyä herkkusieni-kermakastiketta perunamuussin kanssa ja totesin, että eihän tässä sitä soijarouhetta tarvita!

Päädyin siis tekemään Tartexista perunan ja savutofun kanssa mehevää täytettä kasvispiirakalle. Pohjaksi piirakalleni tuli kaupan filotaikinaa (se on niin helppokäyttöistä, ihanan rapeaa ja hauskan näköistä!) ja täytteeksi lisää umamia: kypsiä kotimaisia sesongin tomaatteja ja ihania baby artisokkia. Täyteläisen tartexmassan päälle ladottava täyte voi tietysti olla mitä tahansa muutakin sesongissa olevaa – tatteja, esikypsennettyjä punajuurisiivuja, zucchinia, maa-artisokkaa, kurpitsaa…

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

4-6:lle

Tartex -täytteeseen:

n. ½ Tartex Vegetarian Paté Naturell -tuubia

1 iso keitetty jauhoinen peruna (n. 200 g)

200 g savutofua

n. 1-2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, mustapippuria

Piirakkaan:

10 levyä filotaikinaa (n. 25 × 35 cm kokoisina paloina)

3 rkl (chili)öljyä

n. 300 g kypsiä sesongin tomaatteja

n. 150 g esikypsennettyä ja paloiteltua (baby) artisokkaa / säilöttyä latva-artisokkaa

maun mukaan suolaa, mustapippuria

loraus oliiviöljyä

puolisen ruukkua rakuunaa, basilikaa, kirveliä … mistä yrtistä nyt siis satut pitämään!

Valmista ensin Tartex -täyte soseuttamalla kaikki täytteen raaka-aineet tasaiseksi massaksi. Mausta massa suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä ja laita se sivuun odottamaan.

Filotaikinan valmistelu:

Sulata filotaikinaa pakkauksessaan huoneenlämmössä ainakin 2 tuntia (lue tarkemmat ohjeet vielä pakkauksesta) ja nosta taikinalevyistä kymmenen sitten pöydälle (ylijääneistä levyistä voi tehdä esim. luumu-frangipanipiirakan). Peitä taikinalevyt kostealla pyyhkeellä, jottei hauras filotaikina kuivu. Vuoraa n. 20 × 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja sivele levinpaperille vähän öljyä. Aseta ensimmäinen filotaikinalevy vuokaan ja sivele sillekin sinne tänne hieman öljyä (itse käytin tässä chiliöljyä). Nosta seuraava levy edellisen päälle, sivele sille taas hieman öljyä ja jatka näin, kunnes viimeinenkin levy on paikoillaan. Pyri asettelemaan filotaikina niin, että jokaisella sivulla on taikinaa uunivuoan reunaan asti – saatat joutua laittamaan levyjä välillä hieman lomittain, jotta tämä onnistuu (riippuu käyttämäsi filotaikinan mittasuhteista, omat levyni leikkasin saksilla sopivan kokoisiksi tätä piirakkaa varten).

Piirakan täyttäminen:

Lusikoi Tartex -täyte uunivuokaan ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi filotaikinan päälle. Puolita kirsikkatomaatit / viipaloi isot tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele tomaatit sekä esikypsennetty ja paloiteltu (baby) artisokka vuokaan tasaisesti yhdeksi kerrokseksi. Valuta päälle vielä hieman öljyä ja ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes filotaikina on reunoilta kullanruskea ja tomaatit ovat kauniin paahtuneita. Anna piirakan jäähtyä hieman ja lisää päälle lopuksi käyttämäsi yrtti. Tarjoile vielä lämpimänä! (Hyvälle tämä sadonkorjuupiirakka maistuu tosin jäähtyneenäkin)

tartex

Ps. Tartex-tahnat ovat kolesterolittomia, gluteenittomia, luomuja, vegaanisia, laktoosittomia ja nyt myös palmuöljyttömiä. Ruohonjuuren sivuilla Tartex Naturellin raaka-aineiksi on listattu hiivajauhe, vesi, palmuöljy*, perunatärkkelys*, auringonkukkaöljy*, merisuola, tomaattisose*, hiivauute. (*=luomulaatua.)  Tartexin omilla sivuilla olevat tuoteselosteet sekä oma tuubini kertovat kuitenkin, että tuote on nykyään “palm oil free” eli palmuöljytön. Palmuöljy on nykyään korvattu kookosöljyllä.

454 views

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

parsakaalisalaatti

Raaka parsakaali – kypsennystä vailla vai herkkua sellaisenaan? Itselleni asia on ollut aina selvä: pataan siitä ja heti. Vaikka syön hyvin monenlaisia vihanneksia mielelläni raakana, jostain syystä parsakaalin kohdalla olen tehnyt stopin. Tähän tuli kuitenkin vihdoin muutos, kun nenäni alle kannettiin kesällä mieleni muuttava parsakaalisalaatti!

Tämä ihme tapahtui tietysti matkoilla – tarkemmin sanottuna New Yorkissa – matkoilla kun jostain syystä tulee aina koettua monia asioita ensimmäistä kertaa. Tilasimme päärynää, parsakaalia ja erilaisia sattumia sisältävän salaattimme Brooklynin Pizza Loves Emilyssä (ravintolassa, jota olin väijynyt Instagramissa jo pitkään ennen matkaamme). Sisäänheittäjä tälle annokselle ruokalistaa lukiessa oli taikasana “miso dressing”, misopohjaisia kastikkeita minun on nimittäin todella vaikea vastustaa. Siinä jäi lopulta pizza melkeinpä kakkoseksi: parsakaalisalaatti syötiin viimeisistä muruista kilpaa taistellen ja niinpä kopio oli tehtävä ensi tilassa myös kotikeittiössä.

parsakaalisalaatti

Kurpitsansiemenet & maapähkinät

Tämän Earth Control yhteistyöjuttuni aiheena ovat kurpitsansiemenet ja maapähkinät. Molempia saa Earth Controlilta halutessaan jumbokokoisissa pusseissa, jotka ainakin tässä köökissä ovat loistava vaihtoehto, niin paljon näitä raaka-aineita käytän.

Ravinteikkailla kupritsansiemenillä rikastan salaatin kuin salaatin ja erityisen ihania naposteltavia ne ovat minusta sellaisenaan tai nopeasti kuivalla pannulla paahdettuina ja kevyesti suolattuina. Käytän kurpitsansiemeniä usein myös leipätaikinassa ja koska olen tänä kesänä hurahtanut hapanjuurileivontaan, tulee taikinaa väännettyä monta kiloa viikossa. Kyllä siinä kuluisi pikku pussi aika vauhdilla!

Maapähkinöitäkin käytän erityisesti salaateissa, mutta niitä upotan usein myös paistettuihin nuudeleihin, erilaisiin curryihin ja oikeastaan mihin vaan kasvisruokaan, johon kaipailen hieman lisää ekstraproteiinia. Voisikin oikeastaan sanoa, että käytän maapähkinää hieman kuten papuja – toki en aivan samoissa määrin, onhan maapähkinä papuja paljon rasvaisempi palkokasvi. Sekä maapähkinät että kurpitsansiemenet kuuluvat siis keittiössäni erityisesti kasvisruokien maukkaaksi ja ravinteikkaaksi rikasteeksi.

Earth Control

parsakaalisalaatti

Emmy Loves Pizzan parsakaalisalaatti sisälsi nashia eli omenapäärynää, kuivattuja kirsikoita, retiisiä, maapähkinöitä sekä sitä niin kovin houkuttelevaa misokastiketta. Kotona halusin kuitenkin hyödyntää kotimaisen parsakaalin lisäksi kotimaisia päärynöitä, sekä kaapista kaivamiani Earth Controlin kuivattuja karpaloita. Maapähkinöiden sijasta laitoin salaattiin rakastamiani kurpitsansiemeniä, kun oli yksinkertaisesti niiden himo. Seuraavalla kerralla todennäköisesti iskee sitten se maapähkinähimo 😀

Tämä vegaaninen parsakaalisalaatti sopii hyvin kevyeksi lounaaksi tai erilaisten aterioiden lisukkeeksi ihan sellaisenaan, mutta tarvittaessa salaatista taikoo ruokaisamman paistamalle sen päälle vaikkapa hieman kylmäsavutofua tai tempehiä. Sekaani voisi murentaa salaatin päälle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa. Parsakaalisalaatti maistuu minulle hyvin myös seuraavana päivänä, joten itse teen sitä mieluiten kerralla tupla-annoksen ja pakkaan osan suoraan töihin evääksi. Oikea arjen moniottelija siis tämä salaatti! Lisää reseptejä niin arkeen kuin juhlaan löytyy Earth Controlin FB-sivuilta.

Tuohon misopohjaiseen salaatinkastikkeeseen saa muuten kivasti vaihtelua, kun maustaa kastikkeen suolattoman tahinin sijaan maapähkinävoilla tai muilla pähkinä- tai siementahnoilla. Myös marketeista löytyvät valmiit misopohjaiset salaatinkastikkeet toimivat toki hyvin. Mikäli kotoa tai kaupasta ei löytyisi misoa, voi kastikkeen tehdä toki ilmankin – makumaailma ei ole aivan sama, mutta kuitenkin varsin toimiva (tiedän ettei kaikkien teidän lukijoiden paikkakunnilta misoa välttämättä ihan helposti löydy). Omassa keittiössäni ei tällaista tilannetta tosin tulla näkemään: misotahnaa on kaapissa niin moneen lähtöön, että myönnän olevani suorastaan addikti…

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

vegaaninen

2:lle

Salaattiin:

n. 200 g kotimaista parsakaalia

1 kotimainen kypsä päärynä (n. 150 g)

n. 100 g retiisiä

1 dl kurpitsansiemeniä ja/tai maapähkinöitä

1 dl kuivattuja karpaloita

Miso-soijakastike:

1½-2 rkl misotahnaa*

¾-1 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

1 rkl suolatonta tahinia / maapähkinävoita / muuta pähkinä- tai siemenvoita

n. 4 rkl oliiviöljyä

½ dl sitruunamehua

1 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

*) tähän kastikkeeseen kannattaa minusta käyttää vaaleaa, hieman makeaa ja mietoa riisimisoa (shiromiso). Voimakkaamman makuista punaista tai ruskeaa misoa kannattaa laittaa hieman vaaleaa vähemmän.

Sekoita pienessä kulhossa vispilällä sekaisin misotahna, soija, vaahterasiirappi, tahini (tms.) ja oliiviöljy. Purista sitruunanmehu sekaan ja sekoita hyvin. Kastike on sellaisenaan varsin vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla: senhän pitää maustaa koko parsakaalisalaatti!

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat poksumaan. Jätä siemenet jäähtymään. Mikäli käytät maapähkinöitä, paahda ne samoin ja hierrä halutessasi pyyhkeen sisällä kuoret lämpimistä maapähkinöistä irti. Viipaloi parsakaali, päärynä sekä retiisit ohuelti ja sekoita niihin kulhossa desin verran kastiketta. Lisää salaattiin vielä karpalot, kurpitsansiemenet ja/tai maapähkinät. Sitten vaan parsakaalisalaatti tarjolle lopun kastikkeen kera, tai pakkaus suoraan eväsrasiaan!

Earth Control reseptit

Ps. Asenne-kollegani Avec Sofien ja Home Via Lauran ovat kirjoittaneet tosi kiinnostavat arjen ruokailuun liittyvät postaukset – suosittelen piipahtamista heidän blogeissaan!

191 views

Grillatut oliivit aka “aperoliivit”

Grillatut oliivit aka “aperoliivit”

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Urtekram

grillatut oliivit

Grillatut oliivit, mitä herkkua!

Grillatut oliivit

Oletteko koskaan grillanneet oliiveja? Suosittelen! Grillatut oliivit valmistuvat nopeasti, maistuvat todella ihanille suoraan grillistä mausteliemeen nostettuina ja vielä lämpiminä syötyinä. Ne imevät kuumina ja kevyesti murskattuina itseensä mitä tahansa makuja nopeasti ja maistuvat tietysti myös grilliltä – eli kesältä – aah sanon minä.

Grillatut oliivit ovat täydellistä naposteltavaa aterian alkuun kylmän aperitiivin kanssa, mutta sopivat hyvin myös lisukkeeksi muille grilliruuille, kuten vaikkapa välimerelliseen tyylin grillatun kalan tai halloumivartaiden kanssa. Omasta mielestäni näitä kannattaa tehdä suorilta käsin isompi satsi ja grillata sekaan myös sattumiksi manteleita, niin on kivaa naposteltavaa käsillä vielä seuraavanakin päivänä.

aperol oliivi

Aperoliivit!
Grillatut oliivit voi maustaa monin tavoin: yrteillä, chilillä, sitruksilla… ihan millä tykkää. Oma maustamisideani ottaa mallia klassikkojuomasta Venetian Spritzistä, joka perinteisesti tarjotaan oliivin ja appelsiinisiivun kera ja nautitaan erilaisten pienten suolapalojen kanssa. Kun maustaa oliivit appelsiinilla, lorauksella katkeroa sekä laadukasta extra virgin oliiviöljyä, on käsissä minusta mitä oivallisimman aperitiivin ainekset! Makuyhdistelmän viimeistelee muutama oksa aromaattista rosmariinia ja jos kaipaan oliiveihini vielä ripauksen ekstratwistiä, ripottelen sekaan hitusen raakalakritsijauhetta tuomaan sen “mitä ihmettä tässä on?” efektin. Kuulostaa hullulta, mutta yhdistelmä toimii.

Keksittiin ystäväni Eeviksen kanssa näille kesäisille oliiveille muuten tosi nokkela nimikin: “aperoliivit” 😀

grillatut oliivit

Luomua kiitos!

Näin yksinkertaisessa reseptissä raaka-aineiden laatu nousee tärkeään rooliin. Grillattaviksi oliiveiksi valitsen itse mieluiten isoja, vihreitä ja kivellisiä oliiveja, jotka kevyesti litistän ja murskaan veitsen lappeella ennen grillaamista. Appelsiinin tahdon ehdottomasti luomulaatuisena, sillä siitä käytetään myös kuori. Oliiviöljyksi valitsen mieluusti yrttimäisen ja hedelmäisen laadukkaan neitsytoliiviöljyn – luomua sekin, kuten muutkin mausteet.

Pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Urtekramin uutuus, Urtekram Estate Extra Virgin Olive Oil sopiikin reseptiini mitä parhaiten! Tämä oliiviöljy on puristettu alle 27 °C:n lämpötilassa Koroneiki-oliiveista ja siinä on niin hedelmäistä raikkautta kuin kevyttä pippurisuuttakin sekä kauniin vihreä väri. Urtekram Estate Extra Virgin Olive Oil on peräisin luomulaatuiselta perhetilalta Kreetalta ja öljyllä on suojattu maantieteellinen merkintä. Urtekram on myös valintani mausteiden suhteen, onhan Urtekramin koko valikoima luomua. Kaikki edelliset Urtekram -yhteistyöpostaukseni löytyvät muuten täältä!

Urtekram oliiviöljy

Grillattuihin oliiveihin voi halutessaan tuoda myös lisämakua maustetuilla oliiviöljyillä. Urtekramin uudet maustetut luomuoliiviöljyt ovatkin olleet minulla rotaatiossa näitä oliiveja valmistaessani. Urtekram Extra Virgin Olive Oil Chili & Urterkam Extra Virgin Olive Oil Lemon sopivat kumpikin reseptiin mitä parhaiten, riippuen ihan siitä tekeekö mieli enemmän sitrusta vai potkua – vai vähän molempia!

Käytän edellämainittuja oliiviöljyjä mieluiten oliivien mausteliemessä, joissa niiden maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Grillaamiseen taas soveltuu Urtekram Extra Virgin Olive Oil, joka soveltuu myös paistamiseen. (Lue savuamispisteasioista ja erilaisten rasvojen soveltuvuudesta korkeisiin paistolämpötiloihin lisää esim. täältä.) Toki oleellista on tämänkin oliiviöljyn kanssa grillaillessa, ettei grilli ole liian kuuma ja ettei oliiveja lykkää grillin polttavimpaan kohtaan.

grillatut oliivit

Grillatut oliivit & mantelit

vegaaninen, gluteeniton

n. 400 g isoja vihreitä kivellisiä oliiveja (esim. Halkidiki- tai Amfissa-lajiketta)

(n. 200 g kuorittuja manteleita)

3-4 rkl paistamiseen soveltuvaa kasviöljyä

1 luomuappelsiini

muutama oksa tuoretta rosmariinia

n. 4 rkl Urtekram Estate Extra Virgin Oliiviöljyä / Urtekram Luomu Oliiviöljyä Chilillä tai Sitruunalla

Sekä halutessasi:

n. 3 rkl katkeroa, kuten Aperolia tai Camparia (ja/tai n. ½ tl Urtekram Luomu Lakritsijuurijauhetta)

Esivalmistelut:

Valuta oliivit huolella liemestään. Litistä oliiveja kevyesti veitsen lappeella, niin, että niiden pinta hieman rikkoutuu. Oliivit voi myös laittaa kahden leikkuulaudan väliin ja litistää kerralla koko satsi! Näin oliiveissa on enemmän kosketuspintaa grilliin ja ne imevät itseensä makua myöhemmin enemmän. Laita litistetyt oliivit kulhoon ja valuta oliiveilla muutama ruokalusikallinen korkean savuamispisteen omaavaa oliiviöljyä. Ravistele oliiveja, jotta öljy jakaantuu oliiveihin tasaisesti. Tee vielä toisessa kulhossa samoin manteleille, mikäli käytät niitä.

Pese appelsiini hyvin ja kuivaa se. Raasta kuorta isolla raastinterällä muutaman ruokalusikallisen verran tai veistele juliennerautaa käyttäen kuoresta ohuita suikaleita. Pyri kuorimaan vain aromaattista oranssia ulointa kuorta, kuoren sisempi valkoinen osa on melko kitkerää.

Laita appelsiininkuori, maustamaton tai maustettu oliiviöljy, muutama rosmariininoksa sekä katkero ja/tai lakritsijuurijauhe kannelliseen lasipurkkiin. Puolita sitten appelsiini kahtia ja ota oliivit, mantelit, mausteliemipurkki sekä puolitettu appelsiini mukaan grillille.

Grillin äärellä:

Grillaa oliiveja miedolla lämmöllä grillitasolla muutaman kerran käännellen, kunnes niissä on siellä täällä grillijäljet. Voit käyttää tarvittaessa myös grillausalustaa tai laittaa grilliin vaikka valurautapannun, jos grillissäsi on vain ritilä. Grillaa myös appelsiininpuolikkaita hetken leikkuupinta alaspäin, kunnes niiden pinta saa hieman väriä. Purista kuumista appelsiineista sitten n. 3 rkl mehua mausteliemipurkkiin. Ravistele purkin sisältö sekaisin huolella.

Kun oliivit ovat makuusi sopivan grillaantuneet, nostele ne takaisin kulhoonsa ja kaada sekaisin ravisteltu mausteliemi niiden päälle. Grillaa sitten vielä manteleit, mikäli käytät niitä. Ne eivät tarvitse grillissä kuin hetken, jotta nekin saavat hieman väriä. Kun mantelit ovat valmiit, nostele ne oliivikulhoon ja sekoita kaikki hyvin.

Tarjoile grillatut oliivit mieluiten heti, ne ovat ainakin minusta parhaimmillaan lämpiminä!

Urtekram oliiviöljy

aperoliivit

Mikäli grillattuja oliiveja jää yli, laita ne sopivan kokoiseen kannelliseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa max. 4-5 päivää. Nosta oliivit huoneenlämpöön muutama tunti ennen tarjoamista ja ravistele sisältö huolellisesti sekaisin ennen tarjoiluastiaan kumoamista. Grillatut oliivit ja mantelit maistuvat ihanille kylminä, imettyään itseensä rauhassa makua mausteliemestä. Ne voi toki halutessaan myös uudelleenlämmittää liemineen ennen tarjoamista esim. paistinpannussa.

Ps. Tässä vielä muutamia vaihtoehtoisia maustamisideoita grillatuille oliiveille: 2-3 rkl haluaamaasi oliiviöljyä + n. 1 rkl Urtekram Luomu Italialainen maustetta / Urtekram Chilihiutaleita /murskattuja Urtekram Fenkolinsiemeniä.

grillatut oliivit

Kuvassa valurautapannuoliivit – tämä resepti onnistuu siis hyvin myös grillikauden ulkopuolella!

218 views

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

ravintola Fabrik

Viikko sitten minulla oli kolmien ensitreffien iltapäivä. Jep, aikamoinen perjantai-ilta! Sanotaanko kuitenkin näin, että tämä treffimaratoni oli sata kertaa mukavampi kuin ne kolmet putkeen sovitut sokkotreffit joilla kävin joskus villeinä sinkkuvuosinani (never again).

Treffit kronologisessa järjestyksessään olivat seuraavat:

  1. Nuori kokkilupaus Ville Korhonen (lue lisää näistä treffeistä täältä),
  2. Tehtaankadun Ravintola Fabrik
  3. mitä mahtavin sokkotreffi/illallisseuralainen, Tiia Mua lemmitkö vielä Kustaa? -blogista.

ravintola Fabrik

ravintola FabrikEka kerta Pineau des Charentesia

Koska Tiia omaa loistavan huumorintajun niin elävässä elämässä kuin kirjoittaessaankin, kannattaa treffiemme keskeisistä keskustelunaiheista lukea ehdottomasti lisää Tiian jutusta. Jos blogin nimi on Mua lemmitkö vielä Kustaa? kannattaa se muutenkin minusta tsekata. Jäät taatusti koukkuun!

Jottet kuitenkaan unohtuisi sinne Tiian blogiin vaan jaksaisit lukea myös tämän oman juttuni, heh, niin paljastetaan nyt höpöttelyistämme edes jotain. Lyhyesti tiivistettynä: puheenaiheemme pyörivät jostain syystä ekojen kertojen äärellä. Kyllä, puhuttiinhan siinä myös lihallisista asioista. Ei kuitenkaan ihan silleen kuin äkkisilteen ajattelisi … vaan kas näin: “Milloin oli eka kerta kun söit tartaria?”

Tätä oli muuten tosi hauska muistella! Itselläni se eka kerta tartarin kanssa muuten sijoittuu muistini mukaan Köpiksen Mandfredsiin, tosin lähes raakaa lihaa söin ekan kerran kyllä jo lapsena. Olin tuolloin jo hulluna kaikkeen ruoanlaittoon liittyvään ja lueskelin usein erästä punakantista keittokirjasarjaa iltasadukseni. Kun olin bongannut tämän kiehtovan raakaa lihaa sisältävän ruokalajin nimeltä tartar, pihistin tilaisuuden tullen keittiöstä uteliaana nokareen raakaa jauhelihaa. Ihan täysin raakana en saalistani tosin syönyt, vaan “paistoin” tuon pikku kikkareen pöytäni taakse piiloutuneena pölyisen patterin päällä. Mmmmm… mitä gurmeeta!

Joo, voi olla paras etten jatka näiden ekojen kertojen muistelointia sen enempiä, vaan keskityn suosiolla kertomaan teille Fabrikissa kokemistamme ekoista kerroista.

Eka kerta: Ravintola Fabrik

Alkuun söimme lajitelman pieniä suolaisia suupaloja: perinteistä ranskalaista patéeta (jota on muuten sitten tarjolla Taste of Helsingissäkin), muutamia ihania leikkeleitä, cornichons -pikkukurkkuja, puolikuivattuja tomaatteja sekä kirpakoita pikkelöityjä osterivinokkaita.

Kaikki varsin oivallisia, tosin eniten taisin ihastua poikkeukselliseen aperitiiviimme nimeltä Pineau des Charentes. Kyseinen viini ei itseasiassa ole viini lainkaan, vaan rypälemehulla maustettua Cognacin eau de vietä Sekoitusta kypsytetään vähintään 18 kk ennen myyntiä ja vähintään 8 kk tästä ajasta se viettää tammitynnyrissä. Huh, miten herkullista! Makea ja hedelmäinen melko kylmänä tarjoiltu juoma toimi todella hyvin suolaisten suupalojen rinnalla, suosittelen testaamaan tätä juomaa, jos ravintola Fabrik osuu matkanne varrelle 🙂

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Seuraavaksi söimme hieman keltuaispornoa (katso kuvat! Hot hot hot!). Savulohi smörrebröd sisälsi tuon upean valuvaksi jätetyn uppomunan lisäksi Fabrikissa savustettua lohta, saaristolaisleipää sekä sitruunamajoneesia. Leipää saatteli raikas retiisisalaatti sekä miellyttävä chardonnay Chateau de Gaure Limoux 2016.

Annos oli just sitä mitä kuvan ja kuvailun perusteella ajattelisittekin. Ei siis mitään kovin yllätyksellistä, mutta varsin hyvää mikäli savulohesta, saaristolaisleivästä ja täydellisistä uppomunista pitää. Minä pidän.

ravintola FabrikHashtag yolkporn!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Pääruoaksi söimme Ravintola Fabrik Taste of Helsinki 2018 nimikkoannoksen, Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä. No terve, sanon vaan. Kyyhky oli upean roseeta, pinnaltaan rapeaa, sisältä suussasulavaa ja mehevää.

Oikeaoppisesta ruokailutavasta saimme vinkin tarjoilijaltamme (joka oli muuten yksi mahtavamipia koskaan tapaamiani), joka toi pöytäämme sekä kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet että kankaiset käsipyyhkeet. Asia selvä: kyyhky käteen ja ääntä kohti!

ravintola FabrikKas näin!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Pineau des Charentes

Illallisemme päättyi vielä toiseen lasilliseen alkuruuan aikana ihastuttanutta Pineau des Charentesia, tosin tämä ihanuus olikin jo kymmenenvuotiasta. AUH! Olen sen täällä blogissa toitottanut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta sanotaanpa se taas kerran: en ole lainkaan makean perään. Kakut ja karkit eivät saa minua sekoamaan, vaan suola ja viinietikka -sipsit! Jostain syystä jälkiruokaviinit kuitenkin maistuvat minulle mitä parhaiten. Kun tarjoilijamme kertoi pitävänsä kotonaan aina pullollista Pineauta (kyllä, sitä löytyy onneksi Alkosta) päätin aloittaa tästä lähin saman tavan.

Mitä tulee jälkiruokiin, saimme eteemme kokoelman erilaisia makeita suupaloja: passionhedelmämacaroneja, porkkanakakkua appelsiinijäätelöllä sekä juustokakkua raparperilla ja pitkäpippurijäätelöllä. Macaronit olivat eniten mieleeni (minulla on heikko kohta macaroneja kohtaan vaikken leivonnaisista muuten välitäkään, ehkä lukion jälkeen Pariisissa viettämäni vuoden vuoksi?), mutta muuten nämä ihanuudet menivät tällä naisella kyllä aika hukkaan. Minkäs sille mahtaa, kun makea ei vaan uppoa!

ravintola FabrikMomofuku cheesecake

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Amaro

Päätimme illallisemme vielä tyylikkäästi upeaan amaroon, makeankatkeraan yrttilikööriin. Kyllä, jouduin guuglaamaan että mitäs se amaro nyt taas oikein olikaan, oli nimittäin eka kerta tämäkin lasillinen. Amaro Riserva Berta, il 28 di Via San Nicolao tarjoiltiin appelsiininkuoren kera, enkä mahda olla miettimättä, miten filmaattista tämän juoman siemailu olisi Italiassa…Eka kerta amaroa Italiassa jää kuitenkin vielä toistaiseksi tulevaisuuteen.

Onneksi Ravintola Fabrik on juuri avannut sekä terassin, että viereisessä liikekiinteistössä sijaitsevan viiniä, drinkkejä ja pikkupurtavaa tarjoavan Lilla Fabrikin. Nämä Etelä-Helsingin kulmat ovat minusta sitä miljööltään eurooppalaisinta Helsinkiä … joten Italianreissua odotellessa: eikun terdelle vaan sen amarolasillisen kanssa! Tai siis, heti kun kesä vain suvaitsee tulee takaisin.

Taste of Helsinki LIPPUARVONTA!

Arvon Taste of Helsinki 2018 -lippupaketin kahdelle Instagram-tililläni, hop sinne siis mikäli tämä ihana gourmetfestari kiinnostaa! Arvonta löytyy tietysti tuoreimmasta #yolkporn -kuvastani 😉 Nyt kannattaa olla nopea, sillä Taste of Helsinkihän alkaa jo torstaina!

Taste of Helsinki 2018 -liput saat toki plakkariisi myös täältä. Lisää etukäteisfiilistelyä festareilta löytyvistä ruuista voit lukea raportistani Taste of Helsinki ravintolakierrokselta.

ravintola FabrikAmaro, amore!

Kiitos illallisesta Ravintola Fabrik!

125 views