Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Kaupallinen yhteistyö TableOnline

maanantai helsinki illallinenMaanantai, Helsinki, illallinen. Toivotonta? Ehei suinkaan – ilta voi alkaa esim. näin!

Maanantai, Helsinki, illallinen: argh!

Täytin eräänä lokakuisena maanantaina pyöreitä vuosia. Viikonpäivällähän ei sinänsä ole niin väliä, mutta sattumoisin se ravintola, jossa olin jo vuosia suunnitellut syöväni tämän syntymäpäiväateriani (Grön) on juuri maanantaisin kiinni. Ja niin oli seuraavakin vaihtoehtoni. Ja kolmas. ÄÄÄH! Eikö mikään ole maanantaina auki?

Kun ruoka on elämässäni niin suuressa roolissa, ei sitä ihan mihin tahansa voi omilla nelikymppisillään mennä syömään. Illallisen pitää olla jotain erityistä ja jännittävää, mutta kuitenkin sillä tavalla ennustettavaa että voi olla varma olevansa ateriaan tyytyväinen. Moiset kriteerit täyttäviä ravintoloita on Helsingissä minulle vain muutama ja jos jokainen niistä on haluttuna päivänä kiinni, voi riman korkealle nostaneella ruokahullu-poloisella mennä pasmat pahasti sekaisin!

Grön: niin lähellä, mutta niin kaukana. Ainakin maanantaisin!

Kun tilanne valkeni minulle alkusyksystä, ensireaktioni oli olla menemättä yhtään mihinkään. Poljettuani kuntopyörää Gröniä vastapäätä synttäriateria mielessäni harva se viikko, ei ihan hetkessä pettymyksestä pääse yli. Jos ei kerran varsinaisena päivänä pääse sinne minne tahtoisi, niin anti olla koko homma! Pahimman harmistuksen mentyä ohi kuitenkin oivalsin, että jollen syö ravintolassa, synttäri-illallinen pitää kokata itse. Siitä sitä paineita vasta syntyisikin 😀 Ei siis auttanut kuin alkaa miettimään asiaa uudelleen. Mitkä ravintolat ovat maanantaisin Helsingissä auki?

Klassikkoravintolat ja ravintolamuistot

Onneksi moista urakkaa ei tarvitse tehdä kaivelemalla ravintoloiden nettisivuja yksi kerrallaan tai kirjoittamalla hakukoneeseen maanantai helsinki illallinen (minkä toki myös tein). Helpommalla nimittäin pääsee, kun klikkaa itsensä TableOnline -sivustolle, jossa muutamalla napsautuksella saa esiin listan ravintoloita, joissa syödä illallista, lounasta tai miksei vaikka brunssiakin haluamanaan päivänä. Syntymäpäivänäni auki olevien ravintoloiden seasta löytyikin ilokseni runsain mitoin vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja paikkoja, sekä liuta vähän uudempiakin suosikkejani.

Maanantai Helsinki illallinen x 8:

Ateljé Finne
  • Opiskeluaikoinani 2000-luvulla asuin kommuunissa Pohjoisella Rautatiekadulla. Niihin aikoihin Ateljé Finne oli vielä kulmakuppila, jossa monesti kaveriporukan kanssa istuttiin iltaa tai käytiin päiväkahvilla Hesaria lukemassa. Kun baarista sitten kuoriutui täysiverinen ravintola, siitä tuli nopeasti yksi luottopaikoistani erityistilanteisiin. Kuvanveistäjä Gunnar Finnén ateljeenaan käyttämä tila on mielestäni Helsingin ravintolaskenessä ihan omaa luokkaansa – ja itselleni tietysti myös muistoja täynnä. Aikoinaan söin täällä jokaisella käynnilläni jälkiruuaksi lakritsi creme bruléen, vaikken edes ole mikään erityinen jälkkäreiden ystävä. Se oli vain niin hyvää! Ilokseni nyt huomasin, että siellähän tuo jälkkäri on listalla edelleen!
Kuurna
  • Kuurnassa olen viettänyt edellisen tavoin monen monituiset juhlaillalliset ja romanttiset hetket. Kuurnan bistrotunnelma on mielestäni täydellinen rentoon illalliseen ja pidän paikan typistetystä ja kotimaisten pientuottajien raaka-aineita kunnioittavasta menukonseptista. Ravintolan avatessahan moinen vaihtoehtojen rajallisuus oli vielä uutta 🙂 Mieleeni on jäänyt Kuurnassa vietetyistä hetkistä erityisesti erään aterian päätteeksi nautittu, lähes 20 € hintainen jälkiruokaviini, johon hetken huumassa tahdoin aterian päätteeksi törsäillä. Se oli sellaista jumalten nektaria, että siitä makuelämyksestä alkaen olen lähes poikkeuksetta ravintoloissa skipannut kokonaan jälkkärit ja kysellyt sen sijaan jälkiruokaviinien perään.
Juuri
  • Juureen olen vienyt sen perustamisesta asti kaikki ulkomaiset vieraat, mutta myös juureksia rakastavat perheenjäseneni sekä itseni, kun hemmottelu on ollut tarpeen. Juuressa tapaan tilata pöytään pelkkiä sapaksia, niissä kun kotimaiset raaka-aineet pääsevät aina oikeuksiinsa. Täällä oivalsin aikoinaan, kuinka ihanaa mustaleiman tai jonkun muun vahvan ja aromikkaan juuston kanssa paahdettu lanttu voi olla ja sitä oivallusta onkin sitten hyödynnettyä kotona jo toistakymmentä vuotta, kiitos Juuren. En ihmettele, että Juuri on ja pysyy Helsingin ravintolaskenessä.

TableOnline

Kuu Kuu
  • Kuu Kuulla ja minulla on hieman samankaltainen historia kuin Ateljé Finnen kanssa. Kommuunielon jälkeen muutin asustelemaan Etu-Töölöön Caloniuksenkadulle, joka oli kivenheiton päässä tuolloin vielä lähinnä baarina toimivaa Kuu Kuuta. Paikasta tuli pian vakio-osoite niin illanvietoille kuin kaveritreffeillekin. Kun baarista sitten kuoriutui ravintola, asuin jo toisessa asunnossa mutta edelleen ihan kulman takana. Koska Kuu Kuu oli lähellä ja tarjosi luotettavan laadukasta ruokaa sekä vielä tarvittaessa kabinetin, siellä vietettiin monia juhlapäiviä isommallakin porukalla. Edelleen piipahdan Kuu Kuussa mieluusti Töölön suunnalla asioidessani!
Carelia
  • Töölössä asustellessani myös ravintola Carelia tuli tutuksi. Olen itseasiassa saanut ensikosketukseni villiyrtteihin juuri Careliassa, sillä ravintolassa työskenteli niihin aikoihin Suomen villiyrttiguru Sami Tallberg. Erityisesti vaikutuksen teki eräällä aterialla lakritsiarominen kallioimarre, jota Sami oli lisännyt muistaakseni kala-annokseen. Tuo makuelämys sytytti kipinän tutustua villiyrtteihin ja -vihanneksiin enemmänkin, ja sen ansiosta minäkin kyykistelen nykyään pöpelikössä keväästä syksyyn sitä sun tätä kasvia etsien.
Kannas
  • Vuodesta 1939 asti toiminut Kannas on itselleni merkityksellinen ravintola siksi, että vuoden 2011 uudistuksen jälkeen päädyin syömään siellä ensimmäisiä kertoja aikuisiälläni lihaa. Olin kasvissyöjä lukioikäisesti kolmekymppiseksi ja kun palasin takaisin sekaanien pariin, innostuin jostain syystä kovasti maksasta. Hassua, kun maksa ei ollut lapsuudessa mitään lemppareitani (vaikkei inhokeitakaan), mutta siitä huolimatta sisimmästäni kumpusi kuitenkin sopivan roseeksi paistetun maksapihvin himo! No, sellaistahan täältä Kannaksesta saa. Kannaksessa minulle maistuu monen muun merimieshenkisen Helsinkiläisklassikkon tavoin silakkapihvit.

maanantaisin auki olevat ravintolat helsinki

vaimomatskuu40-vuotiaan harras toive: Lisää ostereita elämään kiitos!

Maxill
  • Maxill on siitä jännä ravintola, että olen löytänyt tieni tähän Korkeavuorenkadun alati vaihtuvien ravintoloiden keskellä kököttävään klassikkoon vasta viime vuosina. Kun menimme Juuson kanssa toissavuonna naimisiin, annoin hänelle kunniatehtävän: järjestä meidän neljän hengen vihkiseurueelle lounaspaikka. En halunnut tietää mitään etukäteen, enkä suostunut esittämään aterialle sen kummempia toiveita. Olen sellainen stressaaja, että pyrin tällä pyynnöllä minimoimaan päivälle kasaantuvia odotuksia ja Juuso onneksi suostui tässä apuun ♥ Juuso päätyi valitsemaan lounaspaikaksemme Maxillin, joka on sopivasti kivenheiton päässä meille molemmille rakkaasta BrewDogista, jossa kävimme aterian jälkeen hääolusilla. Niinpä Maxill muistuttaa nyt meitä molempia ikuisesti tuosta ihanasta päivästä! Tätä juttua koostaessani muuten huomasin TableOnlinen sivulta, että Maxillissa oli nyt syksyllä osteriviikot! Niinpä piipahdin siellä pre-synttärihemmottelemassa itseäni eräänä maanantaina chablis-lasillisen ja kuuden rotevan osterin verran.
Wino
  • Rakkauteni ravintola Winoon ei ole salaisuus kellekään joka minut tuntee. Winon avaamisesta asti 2017 olen käynyt siellä niin arkena kuin juhlana, monesti pysähtyen paikalle vaikka vain itsekseni istahtamaan hetkeksi baaritiskin ääreen välipalalle ja lasilliselle oranssia viiniä. Onpa tästä ravintolasta tullut kirjoitettua tänne blogiinkin pieni ylistysjuttu! Wino on rento, tunnelmallinen ja elämyksellinen ravintola, jonka pientuottajia ja kotimaisia raaka-aineita kunnioittava lista on täynnä kiinnostavia ja oivaltavia makuja. Viinivalikoima taas täyttää kaltaiseni natuviineihin hurahtaneen kaikki toiveet.

ravintola wino

Jep, eihän se maanantai Helsinki illallinen niin toivoton yhdistelmä sitten ollutkaan: maanantaisin on auki monen monta itselleni rakasta ja lämpimiä muistoja herättävää ravintolaa sekä vielä liuta tuoreempia tuttavuuksia. Jätin tarkoituksella listaltani ulos vähän uudemmat ja mutta kuitenkin hyväksi havaitut tulokkaat kuten Shelter, Ragu, Toca ja Yes Yes Yes, joissa olen toki käynyt, mutten joihin en ole vielä ehtinyt muodostaa niin henkilökohtaista suhdetta.

TableOnlinen sivuilta löytyy muuten myös kooste palvelun kautta varattavista ravintoloista, jotka löytyvät 50 Suomen parasta ravintolaa 2019 -listalta. Sitä kannattaa ehdottomasti vilkaista, kun hakusessa on erityinen ravintolaillallinen! Lisäksi hakukriteerejä säätämällä on helppo etsiä vaikkapa ravintolat, jonne saa viedä lemmikin, josta saa vegaanista ruokaa tai joka on liikuntaesteetön. Sunnuntaisia aukioloja pähkäilevällekin löytyy helposti lista ravintoloita jonne piipahtaa syömään, jos itseä ei sunnuntaina kokkailut innosta. Löytyypä TableOnlinestä myös kattavasti infoa erilaisista tapahtumista ja erityistilaisuuksista, joita ravintoloissa järjestetään. Sitä kauttahan minäkin bongasin ilokseni nuo Maxillin osteriviikot 🙂

Wino forever!

Arvaatteko, mihin ravintolaan lopulta päädyin? Vatvoin asiaa pitkään ja hartaasti osaamatta tehdä päätöksiä. Lopulta vain päivää ennen syntymäpäivää oivalsin monimutkaistaneeni tarpeettomasti varsin yksinkertaista asiaa. Eikös se syntympäiväateria kannata syödä ravintolassa, jossa muutenkin viihtyy? Winoon mars! Wino tuntuu kotoisalta, henkilökunta on mahtavaa, ruoka aina yhtä herkullista, luotettavan hyvää mutta samalla jännittävää ja yllätyksellistä. Ja viinithän täällä on juuri makuuni. Winosta en ole koskaan poistunut pettyneenä. Täydellinen valinta syntymäpäiväillalliselle siis!

ravintolat maanantai helsinki

maanantai helsinki illallinen

Ps. Poikkeuksia löytyy myös näihin maanantain aukioloaikoihin! Esim. Grön on joulun alla myös maanataisin auki 🙂 Myös Winon tavoin Kalliossa sijaitseva lempparini Way Bakery and Wine Bar on ollut välillä maanantaisin auki. Mikäli muut Kallion lempipaikkani muuten kiinnostavat, kirjoitan niistä lisää täällä!

250 views

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Kaupallinen yhteistyö Kulttuuritehdas Korjaamo & CoolHead Brew

vadelmaketsuppiTänään ruokalistalla vegaaninen hodari jonka viimeistelee vadelmaketsuppi sekä salmiakkimajoneesi, lasissa hodarin makumaailmaa inspiroinut hapanolut: CoolHead Brew Salted Liquorice Raspberry Sour.

Hapanolut ♥

Jos olet yhtään olutihmisiä, et ole todennäköisesti voinut välttyä termiltä hapanolut. Hapanolut on ollut oluttyylinä nouseva trendi jo useamman vuoden, jona aikana kotimaisistakin panimoista moni on laajentanut tuotevalikoimaansa happamien pariin. Kun viitisen vuotta sitten happamia sai vielä metsästää lähinnä ulkomailta ja muutamasta valikoidusta baarista, niin nyt on jos jonkinlaista gosea, berliner weisseä ja souria tarjolla ihan peruskuppilasta lähikauppaan. Happamien ystävä kiittää!

Koen, että hapanolut on noussut suosioon maailmalla kutakuinkin samaan aikaan kuin alkuviinitkin. Molempia valmistetaan villeillä hiivakannoilla ja molemmat ovat juomia, joiden joukosta löytyy todella erikoisia makuja sekä suurta hajontaa: on helppoa, kevyttä ja raikasta, mutta on myös tallimaisuutta, nahkaisuutta, haisulijuustomaisuutta… erilaisia makuja, jotka ovat vaikempia ja monelle myös oudompia kokemuksia viinissä tai oluessa. Omasta mielestäni sekä hapanoluet että alkuviinit ovat kuitenkin valtavan kiinnostavia juomia, joiden laajasta ja monipuolisesta makuskaalasta jaksan olla aina yhtä innoissani. Silloinkin, kun vastaan tulee se vaikeampi maku 🙂

hapanolut

Hapanoluista ystävilleni kertoessani kohtaan usein saman kysymyksen: mitä se hapanolut oikein on? Hapan olut ei mielikuvana ehkä ole Suomessa siihen stereotyyppisimpään olueen eli lageriin lähinnä tottuneelle mikään houkutteleva ajatus. Ja vaikka oluesta olisi jo kokemusta enemmänkin, oluttyylien laaja kirjo voi silti vaikuttaa ylivoimaisen monimutkaiselta. On pintahiivaa ja pohjahiivaa, alea, bitteriä, stoutia, lageria, saisonia, gruitia, pilsneriä, souria… Ja olikos ne gueuze ja gose eri asioita vai samaa tavaraa? Pikkuhiljaa asiat alkavat selvitä, mutta ainakin itselläni on usein tunne, että mitä enemmmän opin, sitä enemmän tuntuu siltä etten oikeastaan tiedä mistään vielä mitään.

Olutmaailma on kuitenkin kiitollinen tutkimusretkeilyn kohde: kun kaikki makuaistiin liittyvä kerran minua niin kiinnostaa, löytyy oluiden parista jatkuvasti uusia jännittäviä makuelämyksiä. Harvoin tilaan baarissa samaa olutta kahdesti jos tarjolla on jotain jota en ole maistanut. Niinpä avoimin mielin maistellen olen pikkuhiljaa oppinut ja omaksunut asioita, joiden avulla olen löytänyt ne itselleni kaikkein omimmat oluttyylini ja tiedän myös mitä välttää. Mielipiteet ja makutottumukset myös kehittyvät matkan varrella 🙂 Hapanoluet ovat kuitenkin siinä poikkeuksellinen oluttyyli, että niihin rakastuin ensimmäisenä ja niitä rakastan edelleen eniten. Siksipä kokosinkin teille tänään pienen hapanolut aiheisen sanaston 🙂

Sanaston jälkeen tietoa Pohjoismaiden ensimmäisestä hapanoluisiin keskittyneestä olutfestarista Sour Spring Break!

Pieni hapanolut -sanasto:

Lambic ja gueuze:

Lambic on yksi vanhimmista oluttyyleistä jota valmistetaan vain Belgiassa. Lambic on nimisuojattu spontaanikäynyt pintahiivaolut. Sen valmistuksessa ei käytetä teollista hiivaa, vaan ilmassa olevia luonnollisia villihiivoja. Lambicissa on 30-40% mallastamatonta vehnää ja humalat, joita lambiciin lisätään ovat vanhennutettuja. Vanhat humalat eivät tuo olueen humalan katkeruutta eivätkä sen aromejakaan, vaan niiden rooli on suojata olutta vääränlaisilta hiiva- ja bakteerikannoilta. Käymisen alettua lambic kypsyy tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä yhdestä kolmeen vuotta.

Nuori lambic on hiilihapoton ja erittäin hapan olut. Nuorta eli alle vuoden ikäistä lambicia harvemmin sellaisenaan edes juodaan, vaan lambicin annetaan mieluummin kypsyä useampia vuosia tynnyrissä ja/tai siihen sekoitetaan mausteita, kuten kirsikoita (kriek), vadelmia (framboise) tai sokeria (faro).

Gueuze syntyy sekoittamalla nuorta ja vanhempia lambiceja eri suhteissa yhteen. Gueuze (kirjoitetaan myös geuze) käy läpi hiilihappoja tuottavan pullokäymisen. Lopputuloksena on moniulotteinen ja kuivan hapan maku, josta voi löytyä esim. sitrusaromeja, omenaista kirpeyttä, tallimaisuutta, kuivan valkoviinin kaltaisuutta sekä tammea. Gueuze on yksi niitä oluttyylejä, jotka kehittyvät varastoitaessa laadukkaiden viinien tapaan ja tyypillisesti se pullotetaankin samppanjakorkilla varustettuun 0,75l pulloon.

Berliner Weisse:

Berliner weisse on saksalainen hapan vehnäoluttyyli, joka saa happamuutensa maitohappobakteerista. Berliner weisse on vanha oluttyyli, jota myös “pohjoisen samppajaksikin” on kutsuttu 🙂 Se on alkoholiprosenteiltaan tyypillisesti hyvin mieto (3-5%) ja perinteisesti sitä on tarjoiltu maustettuna erilaisilla makusiirapeilla.

Vaikka vielä 1800-luvulla berliner weisse oli Berliinin suosituin alkoholijuoma, viime vuosisadalla se meinasi kadota kokonaan. Pikkuhiljaa se on kuitenkin taas noussut ajakohtaiseksi oluttyyliksi jota tehdään ympäri maailman. Berliner weisseä maustetaan nykyään monesti varsin kokeellisesti. Itse olen juonut mm. hapankaalilla hapatettua berliner weisseä sekä maistellut esim. kahvilla, punajuurilla ja jopa oliiveilla maustettuja versioita tästä tyylistä. Berliner weisse on lempparityylejäni sen raikkauden, miedon happamuuden ja kepeyden vuoksi 🙂

hapanolutCoolHead Brew Sea Betrayed Us gose oli viime kesänä sekoittelemani bloody mary gosen oleellinen raaka-aine 🙂

Gose:

Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigistä. Gose on suodattamaton pintahiivaolut, joka maustetaan perinteisesti korianterin siemenillä ja tehdään perinteisesti Leipzigin läpi virtaavan Goslar-joen suolaisesta vedestä. Maultaan gose on sitrusmaisen hapan ja humalaa tyylissä käytetään vähän. Gose muistuttaa maultaan hieman suolaista versiota berliner weissestä, mutta se on alkoholiprosenteiltaan yleensä hieman korkeampi (n. 5%).

Gosen valmistus meinasi berliner weissen tavoin loppua 1900-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolella perinnettä on onnistuneesti elvytetty. Nykyään gosekin on tyyli, jonka maustamisella tunnutaan leikittelevän ja kokeilevan yhtä reippaasti kuin berliner weisselläkin. Omaan suuhuni on päätynyt mm. sammalta, merilevää, thai-chilejä, sitruunaruohoa, kuusenkerkkiä kuin sieniäkin sisältäviä gose-oluita. Kokeellisesti maustetut goset ja berliner weisset ovatkin suuresti mieleeni, jännien makuyhdistelmien ja happaman ystävä kun olen!

Sour Ale & Wild Ale:

Sour ale ja wild ale ovat termejä, joita usein käytetään iloisesti sekaisin ja keskenään vaihdellen. Wild Ale eli “villi olut” ei kuitenkaan aina ole välttämättä hapanta ja sour ale eli hapan olut taas ei aina välttämättä ole villiä. Wild ale valmistetaan joko kokonaan tai osittain luonnon omilla villihiivoilla. Villihiivat tuottavat oluen makuun monesti happamuutta, mutta välillä ihan vain erilaisia tallimaisia ja funkyjä aromeja (jotka ovat tyypillisiä villille Brettanomyces-hiivalle). Jotkut wild alet ovat siis happamia, toiset taas eivät. Sour ale -kategorian oluet sen sijaan ovat nimensä mukaisesti happamia.

Nordic Sour:

Nordic Sour on pohjoismaiden luonnosta inspiraationsa ammentava uusi oluttyyli joka kattaa erilaisia tapoja valmistaa raikkaita mixed fermentation -hapanoluita. Termin on lanseerannut kotimainen CoolHead Brew ja sen toivotaan laajenevan ja vakiintuvan yleiseen käyttöön 🙂

hapanolut

Sour Spring Break

Hapanoluita on nykyään tosiaan kiitettävän laajalti tarjolla niin olutravintoloissa, Alkoissa ja ihan ruokakauppojen hyllyissäkin, mutta omasta mielestäni paras paikka oluiden maistelulle on monesti olutfestari. Oluita on festareilla tarjolla moneen lähtöön ja vieläpä maistelukokoisina annoksina, joten erilaisten tyylien ja makujen pariin pääsee helposti. Maistelukokoinen annos on itselleni tosi tärkeä: en maistele oluita humaltuakseni, joten mitä pienempi annos sitä useamman oluen voin maistaa ilman että joudun kaatelemaan arvostamieni ammattilaisten tuotteita viemäriin. Festareilla saa kattavan vaikutelman olutmaailman monimuotoisuudesta ja pääsee usein tutustumaan myös eri panimoiden kokeellisempiin viritelmiin. Lisäksi festareilla on läsnä panimolla työskenteleviä tietäjiä, joilta voi suoraan kysyä kaikki ne mielessä pyörivät kysymykset.

Tässä kuussa hapanoluista kiinnostuneita hemmotellaan, sillä Korjaamolla järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen hapanoluisiin keskittynyt festari Sour Spring Break. Järjestävänä tahona on Korjaamon ohella omasta mielestäni Suomen kiinnostavin hapanoluita valmistava panimo, CoolHead Brew. Viime kesänä samalla tiimiillä järjestettiin Craft Beer Garden Festival, tammikuussa taas Craft Beer Winter Wonderland ja molemmat tapahtumat olivat omasta mielestäni Suomalaisen olutfestaritarjonnan parhaimmistoa niin oluiden kuin tunnelmankin osalta. Odotankin siksi toukokuun viimeistä viikonloppua innolla!

CoolHead Brew

CoolHead Brew on kuratoinut Sour Spring Breakin olutkattauksen tämän hetken kiinnostavimmista ulkomaisista ja kotimaisista panimoista, mutta tiedossa on muutakin kuin sitä itseään: “Olutfestivaaleissa voi olla kyse myös kulinarismin, hauskanpidon ja kaupunkikulttuurin liitosta” kertoo Aleksi Saikkonen, CoolHead Brew’n markkinointi- ja kehityspäällikkö festareiden tiedotteessa. Kun tiedossa on mm. olutbingoa, massiivinen pallomeri sekä Italodiscoa soitteleva DJ, en lausuntoa lainkaan epäile 🙂

Oleellisinta olutfestareilla on kuitenkin tietysti olut ja sitä on tarjolla kiinnostava kattaus kotimaan ja Euroopan lupaavimmilta panimoilta. Mikä parasta, järjestäjien mukaan panimoita valitessa tärkeää on myös ollut se, että paikalle saapuu panimomestareita eikä vain maahantuojan edustajia. Eli nyt ne kaikkein eniten mietityttäneet hapanolut -kysymykset sitten kehiin!

Sour Spring Break jakautuu kahdelle päivälle, joista kumpikin on jaettu vielä ruuhkautumisen välttämiseksi kahteen sessioon. Tila tyhjennetään sessioiden välillä. Toisin kuin useimmilla kesäfestareilla, säästä ei tarvitse tällä kertaa murehtia. Jos aurinko hellii, tapahtuma laajenee Korjaamon vihreälle pihalle … ja jos räntäsade uhkaa, tapahtuma järjestetään sisätiloissa. Ruuasta vastaa Korjaamo Bar & Kitchen ja tiedossa on kesäisiä grilliherkkuja niin sekaaneille kuin kasvissyöjillekin.

vadelmaketsuppiLakritsinen vadelmaketsuppi = kesän jännin kastike?

vegaaninen hodari

Salmiakkia ja vadelmaa

CoolHeadin uutuus, Salted Licorice Raspberry Sour on loistava esimerkki panimon rohkean kokeilevasta tyylistä sekä oluesta, jollainen vetoaa minuun. Tämä salmiakilla ja vadelmilla maustettu nordic sour on nimittäin ihanan raikas, aidon vadelmainen ja juuri sopivan hapan sour, miellyttävä juoma sellaisenaan nautittavaksi, mutta varsin toimiva myös ruokajuomana. Raakalakritsin maku täydentää vadelman marjaista intensiteettiä kiinnostavasti eikä sen lakritsin kanssa muuten ole ujosteltu!

CoolHeadilla on tapana tuottaa erilaisia olutprotoja varsinkin panimon omiin tapahtumiin ja protot ovatkin heille tärkeitä tuotekehityksen kannalta. Esimerkiksi Salted Licorice sai protovaiheessa niin hyvän vastaanoton, että se päätettiin ottaa isompaan tuotantoon … ja nythän se sitten onkin panimon kevään kärkituote. Sour Spring Break -festareilla kannattaakin siksi käydä testaamassa ainakin kaikki CoolHeadin protot, joita siellä on tarjolla neljä 🙂 Sain kurkistaa tapahtuman olutlistaa etukäteen ja tiedossa on myös paljon muuta jännittävää!

Sour Spring Break 2019 -tärppini
  • CoolHead Brew (FI): Experimental 1: Pear, Walnut, Experimental 4: Cocoa, Orange, Ancho chili
  • Bakunin (RUS): Amphiprion, Sea Buckthorn Sour Ale
  • Brekeriet (SWE): Nova Bruin sekä Vild Viola (molemmat julkaistaan festareilla) – Brekeriet on lempipanimoitani ja varsinkin Vild -sarjan oluet ovat mielee
  • Ca’ del Brado (ITA): Zena – jos tarjolla on 6-8 kk tynnyröity “wild gose” en jätä sitä taatusti väliin!
  • Fiskarsin Panimo (FIN): Floridus – 1 year oak barrel aged Flanders Red
  • Penyllan Brewery (DEN): kaikki 😀

Hapanoluiden maistelun väliin suosittelen visiittiä “shame/haze” nurkkaan, josta lasiini ottaisin ainakin FUERST WIACEK Fire In The Disco IPA sekä CoolHead Summer In Vermont DIPA -oluet. Toki myös veden juonti on suositeltavaa 🙂

Koska rakastan kokeellisesti maustettuja oluita ja imen maistamistani kiinnostavista oluista usein inspiraatiota myös ruuanlaittoon, kokkasin Salted Licorice Raspberry Sourin henkeen hodareita. Olut on loistava raaka-aine monessa ruuassa suolaisesta makeaan ja niin on myös tämä vadelmainen hapanolut, josta syntyi tällä kertaa hodareiden kruunannut vadelmaketsuppi!

Vadelmaketsuppi

Valmista ketsuppia n. 2½ dl

200 g pakastevadelmia

1 reilun kokoinen valkosipulinkynsi (n. 5g)

muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä (n. 5g)

pieni salottisipuli (n. 20g)

2 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta (*

½-1 tl raakalakritsijauhetta

1 -2 rkl soseutettua chipotlechiliä adobo-kastikkeessa

n. ½ tl suolaa

½ tl jauhettua mustapippuria

2-3 rkl muscavadosokeria / ruokosokeria / fariinisokeria

3 rkl laadukasta ketsuppia

2 tl soijakastiketta

*) Mikäli et raaski käyttää olutta ketsuppiin, voit korvata oluen vedellä, johon sekoitat 2 tl omenaviinietikkaa.

Mittaa kaikki raaka-aineet kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä noin kolme varttia, soseuta ja siivilöi kastike (näin saat vadelman siemenet pois seasta). Mikäli et ole kovin tulisen ystävä, laita chipotlea alkuun vähemmän ja lisää sitä vähän kerrallaan. Samoin voi toimia raakalakritsin ja sokerin kanssa – makeutta ja lakritsisuutta on helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Säilytä vadelmaketsuppi jääkaapissa.

vadelmaketsuppi

vadelmaketsuppi

Vadelmaketsuppi sopii jos jonkinlaisen grilliherkun kaveriksi, mutta itse laitoin sitä tällä kertaa vegaanisen hodarin mausteeksi. Hodariin päätyi vadelma-salmiakkiteeman mukaisesti salmiakkimajoneesia, anismaista thaibasilikaa, tuoretta fenkolia sekä rapeaksi paistettuja bataattiranskalaisia. Rakastan raakalakritsin anismaista ja lämmintä aromia ja lempimausteitani monessa ruuassa ovatkin tähtianis sekä fenkolinsiemenet. Niinpä tämän hieman erilaisen hodarin makumaailma kolahtaa itselleni mitä parhaiten. Hyvin se onneksi maistui myös testiryhmälleni!

Vadelma-lakritsi hodarit

4:lle

4 hodarisämpylää

4 ruokavalioosi sopivaa savuista/tulista hodarinakkia (itselläni oli käytössä savuinen vegaaninakki)

500 g pakastettuja tai itse tehtyjä bataattiranskalaisia

1 tuore fenkoli + 1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

ruukku thaibasilikaa

1-2 vartta kevätsipulia

n. 1 dl vadelmaketsuppia

Salmiakkimajoneesi:

4 rkl ruokavalioosi sopivaa majoneesia (itselläni oli käytössä kaupan vegaanimajo)

n. 1 tl suolaista raakalakristijauhetta / salmiakkijauhetta / muutama murskattu Lakrisal-pastilli

Viipaloi fenkoli ohuelti esim. mandoliinilla. Mausta oliiviöljyllä ja suolaripauksella. Sekoita lakritsi/salmiakkijauhe tai murskatut Lakrisal-pastillit majoneesiin. Paista bataattiranskalaiset rapeiksi. Lämmitä käyttämäsi nakit ja sämpylät ja sivele sämpylöille salmiakkimajoneesia. Nosta sämpylälle sitten reilusti fenkolia, thaibasilikaa, muutama rapea bataattiranskalainen sekä käyttämäsi nakki. Kruunaa hodari vadelmaketsupilla ja kevätsipulilla, tarjoile loppujen bataattiranujen kera. Ruokajuomaksi oma valinani olisi tietysti hapanolut 🙂

vegaaninen hodari

Sour Spring Break 24.-25.5.2019

Korjaamohalli
Töölönkatu 51 B

Sessiot:
PE 24.5. klo 14–18 & klo 19–00
LA 25.5. klo 14–18 & klo 19–00

Ennakkoliput: 9 € (iltapäivä) / 11 € (ilta)
Liput ovelta: 14 €

Juomalipukkeet: 3 € (annos 10/15cl riippuen tuotteesta)

Sour Spring Break -tapahtuma löytyy myös Facebookista


Lähteitä: Olutwiki, Olutkellari -blogi, Lambic.info, The Beer Connoisseure, Mikko Salmi: Olut! sekä Anikó Lehtinen: Niin Monta Olutta kirjat

HUOM! Valviran ohjeistuksen mukaisesti en voi julkaista alkoholiin liittyviä kommentteja, mutta olisi todella hauska kuulla mitä mieltä olette vadelmaketsupista ja kokeellisesta hodariviritelmästäni!

795 views

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

340 views

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Kaupallinen yhteistyö Lapland Hotels Bulevardi, Kultá Kitchen & Bar & Asennemedia

kulta kitchen

Lähimatkalla Lapissa

Käväisinpä kuulkaa viime viikolla Lapissa! …tai siis ainakin melkein. Ei nimittäin tarvittu junamatkaa saatikka lentolippua, kunhan hurautin ratikalla Bulevardille. Vastikään avattu Lapland Hotels Bulevardi kätkee sisälleen Lapin rauhaa ja maagisia makuja tarjoilevan Kultá Kitchen & Barin, jota minut oli kutsuttu testailemaan.

Kuinka ollakaan, tämän ruokablogaajan kameran täyttyi kuitenkin ruokakuvien lisäksi myös sisustuskuvista – kiersimme nimittäin alkuun kurkistelemassa 50-luvun toimistotaloon remontoidun hotellin upeat sviitit penthousea myöten, enkä ehkä pääse yli kaikesta ihanasta näkemästäni, ellen vilauta näitä kuvia vähän teillekin. Alkupalaksi tänään siis hieman sisustuskuvaa, pääruuaksi ja jälkkäriksi sitten tuttuun tapaan silkkaa ruoka-asiaa!

Lapland hotels BulevardiTässä kohtaa Bulevardia oli pitkään se hauska loikkaavalla porolla kuvitettu työmaa-aita!

anu pentikAnu Pentikin teokset herättävät kultakuumetta

Lapland hotels BulevardiValon ja varjon leikkiä sekä kahdet hotellin sadoista poronsarvista

Lapland hotels Bulevardi

Aivan ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hotellin tumman hämärään ja kynttilän valoa tulvivaan tunnelmaan, Anu Pentikin upeisiin seinäteoksiin sekä lukuisiin poronsarviin. Klišeinen Lappi-estetiikka on poronsarvista huolimatta täällä kuitenkin kaukana: sekä yleiset tilat että huoneet on toteutettu yksityiskohtia myöten tyylillä ja tunnelmaa on luotu esineiden ja materiaalien lisäksi vahvasti myös valaistuksella.

Anu Pentikin pysäyttäviä taideteoksia löytyy aulan ja ravintolan lisäksi myös hotellin käytäviltä, sekä jokaisesta hotellin 182 huoneesta. Useissa huoneissa on muuten oma pikku spa: sauna, amme ja suihku jotka on erotettu huoneesta näyttävällä lasiseinällä. Kierrellessämme huoneistosta toiseen koinkin pienoisen ahaa-elämyksen: voisiko kylpyläloma näyttääkin tältä?

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels BulevardiEttä semmoinen pikku hotellikylppäri! Huh huh.

Lapland hotels BulevardiLapland Penthouse Suiten katossa leijuu Anu Pentikin teos “Unelma”

anu pentik

RikastamoKellarikerroksesta löytyy tunnelmallinen juhlatila nimeltä Rikastamo

tero mäntykangasTero Mäntykangas, kaikkien Lapland Hotels -ravintoloiden sielu

Kultá Kitchen & Bar

Ravintolassa sama estetiikka jatkuu: Kultá Kitchen & Barin astiat ovat myös Pentikin käsialaa, on kynttilää, on pörröisiä taljoja, kultaisia aterimia ja mateennahalla päällystetty menu. Menu on ytimekäs ja selvästi rakennettu kunnioittamaan Lappilaisia raaka-aineita ja niiden tuottajia, jotka tietenkin tunnetaan kaikki ihan nimeltä. À la cartelta löytyy alkupaloja ja pääruokia neljä, jälkkäreitä kolme ja seassa on pohjoisia makuja kuningasravusta, kaskinauriiseen sekä kuusenkerkkään. Bistrolistalta löytyy houkutuksia hirvenlihapullista burgeriin (josta on myös vegeversio) sekä iki-ihanaan poronvasan maksaan (josta lisää myöhemmin).

Listaa tutkittuamme päätimme seuralaiseni WTD-blogin Natan kanssa yhteistuumin antaa keittiölle vapaat kädet ja tilata viiden ruokalajin yllätysmenut suositusviineineen. Kun yllätyksestä vastaa Tero Mäntykankaan kaltainen pitkän linjan makutaikuri ja konkari, tietää olevansa hyvissä käsissä!

Lapland hotels Bulevardi

Kulta kitchen

kulta kitchenKuivatulla mateennahalla päällystetty ruokalista on gTie:n Jenni Ahtiaisen käsialaa

Kulta kitchen

kulta kitchenPannier samppanjalla ateria alkuun!

Kyl mä joka ruuan kanssa juon skumppaa!

Alkuun tarjoiltu keittiön maa-artisokkakeittotervehdys Pannier -samppajan ja Jorma -nimiseen juureen leivotun leivän kera aloitti ateriamme vahvasti: yksinkertaisia, puhtaita ja kaikin puolin mieluisia makuja.

Seuraavaksi pöytään kannettu Lapin puikula yrttikerman, muikunmädin ja poronsydämen kera jatkoi samalla linjalla. Annoksessa ei ollut mitään turhaa ja sen intensiiviset maut olivat hienosti tasapainossa. Aikamoinen show annoksen viimeistely myös oli, sillä se poronsydän – kuivattu sellainen – raastettiin lautaselle silmiemme edessä. Kyllä teki kuulkaa vaikutuksen! Annoksen suositusviini, raikas ja kepeä Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner sopi annokseen hyvin, mutta niin sopi myös tuo alkumaljaksemme nostama samppanjakin 🙂

kulta kitchen

kuningasrapuKuningasrapu-rallaa!

Kolmantena pöytään tuotiin oman iltani kohokohta: uskomattoman aromaattinen kuningasravun jalka ruskistetun voin kanssa. APUA miten hyvää! Tällaisten makujen äärellä joko hiljenee, sekoaa tai tirauttaa onnen kyyneleen, itse taisin tehdä näistä jokaisen. Näitä lautasia ei keittiölle luovutettu, ennen kuin viimeinenkin pisara oli saatu niiltä suuhun, tavalla tai toisella 😉

Julien Schaal Riesling Nature toimi annokselle hyvin – kuten edelleen myöskin se samppanja… Natan ikimuistoista lentävää lausetta mukaillen: kyl mä joka ruuan kans juon skumppaa!

kulta kitchenTätä riekkolientä litra mukaan kotiin kiitos!

riekkoliemi

Sitten jotain punaista

Seuraavaksi söimme rapean kroketin sisään piilotettua riekkoa tattikreemin, pikkelöidyn kuusenkerkän sekä tolkuttoman hyvän riekkoliemen kera. Lasissa oli tämän annoksen kanssa J² Gau-Odernheimer Spätburgunderia, ja niin mukava viini kun tuo olikin, myönnän haaveilleeni myös lasillisesta riekkolientä.

Kun pöytään ilmestyi poroa kahdella tapaa – sekä yllätyksenä listalta huokailemamme poronvasan maksapala – olin jo sellaisissa ruokasfääreissä, että meinasin alkaa syömään ennen kuin olin edes kuvannut annosta. Liha oli moitteettomasti paistettua, eikä lisukkeissa (pehmoinen selleripyre, grillattu selleri, rapeaksi puffatussa tattari ja muutama hauskan kirpeä marjasattuma) ollut sanomista niissäkään – mitä nyt olisin voinut syödä kaikkea vähän enemmänkin.

Oivallinen annos siis, mutta huomioni vei tilanteessa kuitenkin se makupalaksi tuotu paistettu poronvasanmaksa. Minulla on heikko kohta hyvin valmistetulle paistetulle maksalle, enkä yleensä jätä sitä tilaamatta koskaan, kun sitä tarjolla on. Arvostan siis kovasti keittiön elettä tarjota meille maistiainen maksastakin! Lasiin kaadeettu Moccagatta Barbera d’Alba täydensi hienosti kumpaakin lautasellista.

poroa kahdella tapaaPoron ulkofileetä, poron karetta, selleriä ja puffattua tattaria

barbera d'alba

poron vasan maksaTätä maksaa tulen vielä syömään toistekin!

Ei makeaa mahan täydeltä (ja hyvä niin)

Ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu koivunmahlasorbetti ilahdutti raikkaudellaan ja esillepanollaan, ja aterian päätös, viiliserbetti osui myös maaliin tälle jälkkärironkelille.

Olen todellakin huono syömään jälkkäreitä (ellei puhuta juustoista!), joten tämä mesiangervolla maustettuja sopivan kirpakoita lakkoja ja mallasrouhetta sisältävä annos oli makuuni miellyttävän raikas eikä lainkaan liian makea lopetus illallemme.

Kas, sehän on ihan kuin pieni ja kivinen Eero Aarnion Pallotuoli!

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, sopivan täysinä ja ainakin itse jo paluuta suunnitellen: testattua tuli nimittäin Kultá KITCHEN, mutta entäs se baari? Kun juomalistalta löytyy poron lihalientä sisältävä versio lempparistani Bloody Marystä, on tilanne korjattava asap. Koska sattumoisin myös työpaikkani sijaitsee Bulevardilla, veikkaan että eiköhän tuo kultainen neljätoistametrinen baaritiskikin tule minulle vielä tutuksi.

Kultá Kitchen & Bar

Bulevardi 22

00120 Helsinki

Lapland hotels Bulevardi

355 views