Grillatut oliivit aka “aperoliivit”

Grillatut oliivit aka “aperoliivit”

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Urtekram

grillatut oliivit

Grillatut oliivit, mitä herkkua!

Grillatut oliivit

Oletteko koskaan grillanneet oliiveja? Suosittelen! Grillatut oliivit valmistuvat nopeasti, maistuvat todella ihanille suoraan grillistä mausteliemeen nostettuina ja vielä lämpiminä syötyinä. Ne imevät kuumina ja kevyesti murskattuina itseensä mitä tahansa makuja nopeasti ja maistuvat tietysti myös grilliltä – eli kesältä – aah sanon minä.

Grillatut oliivit ovat täydellistä naposteltavaa aterian alkuun kylmän aperitiivin kanssa, mutta sopivat hyvin myös lisukkeeksi muille grilliruuille, kuten vaikkapa välimerelliseen tyylin grillatun kalan tai halloumivartaiden kanssa. Omasta mielestäni näitä kannattaa tehdä suorilta käsin isompi satsi ja grillata sekaan myös sattumiksi manteleita, niin on kivaa naposteltavaa käsillä vielä seuraavanakin päivänä.

aperol oliivi

Aperoliivit!
Grillatut oliivit voi maustaa monin tavoin: yrteillä, chilillä, sitruksilla… ihan millä tykkää. Oma maustamisideani ottaa mallia klassikkojuomasta Venetian Spritzistä, joka perinteisesti tarjotaan oliivin ja appelsiinisiivun kera ja nautitaan erilaisten pienten suolapalojen kanssa. Kun maustaa oliivit appelsiinilla, lorauksella katkeroa sekä laadukasta extra virgin oliiviöljyä, on käsissä minusta mitä oivallisimman aperitiivin ainekset! Makuyhdistelmän viimeistelee muutama oksa aromaattista rosmariinia ja jos kaipaan oliiveihini vielä ripauksen ekstratwistiä, ripottelen sekaan hitusen raakalakritsijauhetta tuomaan sen “mitä ihmettä tässä on?” efektin. Kuulostaa hullulta, mutta yhdistelmä toimii.

Keksittiin ystäväni Eeviksen kanssa näille kesäisille oliiveille muuten tosi nokkela nimikin: “aperoliivit” 😀

grillatut oliivit

Luomua kiitos!

Näin yksinkertaisessa reseptissä raaka-aineiden laatu nousee tärkeään rooliin. Grillattaviksi oliiveiksi valitsen itse mieluiten isoja, vihreitä ja kivellisiä oliiveja, jotka kevyesti litistän ja murskaan veitsen lappeella ennen grillaamista. Appelsiinin tahdon ehdottomasti luomulaatuisena, sillä siitä käytetään myös kuori. Oliiviöljyksi valitsen mieluusti yrttimäisen ja hedelmäisen laadukkaan neitsytoliiviöljyn – luomua sekin, kuten muutkin mausteet.

Pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Urtekramin uutuus, Urtekram Estate Extra Virgin Olive Oil sopiikin reseptiini mitä parhaiten! Tämä oliiviöljy on puristettu alle 27 °C:n lämpötilassa Koroneiki-oliiveista ja siinä on niin hedelmäistä raikkautta kuin kevyttä pippurisuuttakin sekä kauniin vihreä väri. Urtekram Estate Extra Virgin Olive Oil on peräisin luomulaatuiselta perhetilalta Kreetalta ja öljyllä on suojattu maantieteellinen merkintä. Urtekram on myös valintani mausteiden suhteen, onhan Urtekramin koko valikoima luomua. Kaikki edelliset Urtekram -yhteistyöpostaukseni löytyvät muuten täältä!

Urtekram oliiviöljy

Grillattuihin oliiveihin voi halutessaan tuoda myös lisämakua maustetuilla oliiviöljyillä. Urtekramin uudet maustetut luomuoliiviöljyt ovatkin olleet minulla rotaatiossa näitä oliiveja valmistaessani. Urtekram Extra Virgin Olive Oil Chili & Urterkam Extra Virgin Olive Oil Lemon sopivat kumpikin reseptiin mitä parhaiten, riippuen ihan siitä tekeekö mieli enemmän sitrusta vai potkua – vai vähän molempia!

Käytän edellämainittuja oliiviöljyjä mieluiten oliivien mausteliemessä, joissa niiden maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Grillaamiseen taas soveltuu Urtekram Extra Virgin Olive Oil, joka soveltuu myös paistamiseen. (Lue savuamispisteasioista ja erilaisten rasvojen soveltuvuudesta korkeisiin paistolämpötiloihin lisää esim. täältä.) Toki oleellista on tämänkin oliiviöljyn kanssa grillaillessa, ettei grilli ole liian kuuma ja ettei oliiveja lykkää grillin polttavimpaan kohtaan.

grillatut oliivit

Grillatut oliivit & mantelit

vegaaninen, gluteeniton

n. 400 g isoja vihreitä kivellisiä oliiveja (esim. Halkidiki- tai Amfissa-lajiketta)

(n. 200 g kuorittuja manteleita)

3-4 rkl paistamiseen soveltuvaa kasviöljyä

1 luomuappelsiini

muutama oksa tuoretta rosmariinia

n. 4 rkl Urtekram Estate Extra Virgin Oliiviöljyä / Urtekram Luomu Oliiviöljyä Chilillä tai Sitruunalla

Sekä halutessasi:

n. 3 rkl katkeroa, kuten Aperolia tai Camparia (ja/tai n. ½ tl Urtekram Luomu Lakritsijuurijauhetta)

Esivalmistelut:

Valuta oliivit huolella liemestään. Litistä oliiveja kevyesti veitsen lappeella, niin, että niiden pinta hieman rikkoutuu. Oliivit voi myös laittaa kahden leikkuulaudan väliin ja litistää kerralla koko satsi! Näin oliiveissa on enemmän kosketuspintaa grilliin ja ne imevät itseensä makua myöhemmin enemmän. Laita litistetyt oliivit kulhoon ja valuta oliiveilla muutama ruokalusikallinen korkean savuamispisteen omaavaa oliiviöljyä. Ravistele oliiveja, jotta öljy jakaantuu oliiveihin tasaisesti. Tee vielä toisessa kulhossa samoin manteleille, mikäli käytät niitä.

Pese appelsiini hyvin ja kuivaa se. Raasta kuorta isolla raastinterällä muutaman ruokalusikallisen verran tai veistele juliennerautaa käyttäen kuoresta ohuita suikaleita. Pyri kuorimaan vain aromaattista oranssia ulointa kuorta, kuoren sisempi valkoinen osa on melko kitkerää.

Laita appelsiininkuori, maustamaton tai maustettu oliiviöljy, muutama rosmariininoksa sekä katkero ja/tai lakritsijuurijauhe kannelliseen lasipurkkiin. Puolita sitten appelsiini kahtia ja ota oliivit, mantelit, mausteliemipurkki sekä puolitettu appelsiini mukaan grillille.

Grillin äärellä:

Grillaa oliiveja miedolla lämmöllä grillitasolla muutaman kerran käännellen, kunnes niissä on siellä täällä grillijäljet. Voit käyttää tarvittaessa myös grillausalustaa tai laittaa grilliin vaikka valurautapannun, jos grillissäsi on vain ritilä. Grillaa myös appelsiininpuolikkaita hetken leikkuupinta alaspäin, kunnes niiden pinta saa hieman väriä. Purista kuumista appelsiineista sitten n. 3 rkl mehua mausteliemipurkkiin. Ravistele purkin sisältö sekaisin huolella.

Kun oliivit ovat makuusi sopivan grillaantuneet, nostele ne takaisin kulhoonsa ja kaada sekaisin ravisteltu mausteliemi niiden päälle. Grillaa sitten vielä manteleit, mikäli käytät niitä. Ne eivät tarvitse grillissä kuin hetken, jotta nekin saavat hieman väriä. Kun mantelit ovat valmiit, nostele ne oliivikulhoon ja sekoita kaikki hyvin.

Tarjoile grillatut oliivit mieluiten heti, ne ovat ainakin minusta parhaimmillaan lämpiminä!

Urtekram oliiviöljy

aperoliivit

Mikäli grillattuja oliiveja jää yli, laita ne sopivan kokoiseen kannelliseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa max. 4-5 päivää. Nosta oliivit huoneenlämpöön muutama tunti ennen tarjoamista ja ravistele sisältö huolellisesti sekaisin ennen tarjoiluastiaan kumoamista. Grillatut oliivit ja mantelit maistuvat ihanille kylminä, imettyään itseensä rauhassa makua mausteliemestä. Ne voi toki halutessaan myös uudelleenlämmittää liemineen ennen tarjoamista esim. paistinpannussa.

Ps. Tässä vielä muutamia vaihtoehtoisia maustamisideoita grillatuille oliiveille: 2-3 rkl haluaamaasi oliiviöljyä + n. 1 rkl Urtekram Luomu Italialainen maustetta / Urtekram Chilihiutaleita /murskattuja Urtekram Fenkolinsiemeniä.

grillatut oliivit

Kuvassa valurautapannuoliivit – tämä resepti onnistuu siis hyvin myös grillikauden ulkopuolella!

196 views

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

ravintola Fabrik

Viikko sitten minulla oli kolmien ensitreffien iltapäivä. Jep, aikamoinen perjantai-ilta! Sanotaanko kuitenkin näin, että tämä treffimaratoni oli sata kertaa mukavampi kuin ne kolmet putkeen sovitut sokkotreffit joilla kävin joskus villeinä sinkkuvuosinani (never again).

Treffit kronologisessa järjestyksessään olivat seuraavat:

  1. Nuori kokkilupaus Ville Korhonen (lue lisää näistä treffeistä täältä),
  2. Tehtaankadun Ravintola Fabrik
  3. mitä mahtavin sokkotreffi/illallisseuralainen, Tiia Mua lemmitkö vielä Kustaa? -blogista.

ravintola Fabrik

ravintola FabrikEka kerta Pineau des Charentesia

Koska Tiia omaa loistavan huumorintajun niin elävässä elämässä kuin kirjoittaessaankin, kannattaa treffiemme keskeisistä keskustelunaiheista lukea ehdottomasti lisää Tiian jutusta. Jos blogin nimi on Mua lemmitkö vielä Kustaa? kannattaa se muutenkin minusta tsekata. Jäät taatusti koukkuun!

Jottet kuitenkaan unohtuisi sinne Tiian blogiin vaan jaksaisit lukea myös tämän oman juttuni, heh, niin paljastetaan nyt höpöttelyistämme edes jotain. Lyhyesti tiivistettynä: puheenaiheemme pyörivät jostain syystä ekojen kertojen äärellä. Kyllä, puhuttiinhan siinä myös lihallisista asioista. Ei kuitenkaan ihan silleen kuin äkkisilteen ajattelisi … vaan kas näin: “Milloin oli eka kerta kun söit tartaria?”

Tätä oli muuten tosi hauska muistella! Itselläni se eka kerta tartarin kanssa muuten sijoittuu muistini mukaan Köpiksen Mandfredsiin, tosin lähes raakaa lihaa söin ekan kerran kyllä jo lapsena. Olin tuolloin jo hulluna kaikkeen ruoanlaittoon liittyvään ja lueskelin usein erästä punakantista keittokirjasarjaa iltasadukseni. Kun olin bongannut tämän kiehtovan raakaa lihaa sisältävän ruokalajin nimeltä tartar, pihistin tilaisuuden tullen keittiöstä uteliaana nokareen raakaa jauhelihaa. Ihan täysin raakana en saalistani tosin syönyt, vaan “paistoin” tuon pikku kikkareen pöytäni taakse piiloutuneena pölyisen patterin päällä. Mmmmm… mitä gurmeeta!

Joo, voi olla paras etten jatka näiden ekojen kertojen muistelointia sen enempiä, vaan keskityn suosiolla kertomaan teille Fabrikissa kokemistamme ekoista kerroista.

Eka kerta: Ravintola Fabrik

Alkuun söimme lajitelman pieniä suolaisia suupaloja: perinteistä ranskalaista patéeta (jota on muuten sitten tarjolla Taste of Helsingissäkin), muutamia ihania leikkeleitä, cornichons -pikkukurkkuja, puolikuivattuja tomaatteja sekä kirpakoita pikkelöityjä osterivinokkaita.

Kaikki varsin oivallisia, tosin eniten taisin ihastua poikkeukselliseen aperitiiviimme nimeltä Pineau des Charentes. Kyseinen viini ei itseasiassa ole viini lainkaan, vaan rypälemehulla maustettua Cognacin eau de vietä Sekoitusta kypsytetään vähintään 18 kk ennen myyntiä ja vähintään 8 kk tästä ajasta se viettää tammitynnyrissä. Huh, miten herkullista! Makea ja hedelmäinen melko kylmänä tarjoiltu juoma toimi todella hyvin suolaisten suupalojen rinnalla, suosittelen testaamaan tätä juomaa, jos ravintola Fabrik osuu matkanne varrelle 🙂

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Seuraavaksi söimme hieman keltuaispornoa (katso kuvat! Hot hot hot!). Savulohi smörrebröd sisälsi tuon upean valuvaksi jätetyn uppomunan lisäksi Fabrikissa savustettua lohta, saaristolaisleipää sekä sitruunamajoneesia. Leipää saatteli raikas retiisisalaatti sekä miellyttävä chardonnay Chateau de Gaure Limoux 2016.

Annos oli just sitä mitä kuvan ja kuvailun perusteella ajattelisittekin. Ei siis mitään kovin yllätyksellistä, mutta varsin hyvää mikäli savulohesta, saaristolaisleivästä ja täydellisistä uppomunista pitää. Minä pidän.

ravintola FabrikHashtag yolkporn!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Pääruoaksi söimme Ravintola Fabrik Taste of Helsinki 2018 nimikkoannoksen, Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä. No terve, sanon vaan. Kyyhky oli upean roseeta, pinnaltaan rapeaa, sisältä suussasulavaa ja mehevää.

Oikeaoppisesta ruokailutavasta saimme vinkin tarjoilijaltamme (joka oli muuten yksi mahtavamipia koskaan tapaamiani), joka toi pöytäämme sekä kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet että kankaiset käsipyyhkeet. Asia selvä: kyyhky käteen ja ääntä kohti!

ravintola FabrikKas näin!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Pineau des Charentes

Illallisemme päättyi vielä toiseen lasilliseen alkuruuan aikana ihastuttanutta Pineau des Charentesia, tosin tämä ihanuus olikin jo kymmenenvuotiasta. AUH! Olen sen täällä blogissa toitottanut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta sanotaanpa se taas kerran: en ole lainkaan makean perään. Kakut ja karkit eivät saa minua sekoamaan, vaan suola ja viinietikka -sipsit! Jostain syystä jälkiruokaviinit kuitenkin maistuvat minulle mitä parhaiten. Kun tarjoilijamme kertoi pitävänsä kotonaan aina pullollista Pineauta (kyllä, sitä löytyy onneksi Alkosta) päätin aloittaa tästä lähin saman tavan.

Mitä tulee jälkiruokiin, saimme eteemme kokoelman erilaisia makeita suupaloja: passionhedelmämacaroneja, porkkanakakkua appelsiinijäätelöllä sekä juustokakkua raparperilla ja pitkäpippurijäätelöllä. Macaronit olivat eniten mieleeni (minulla on heikko kohta macaroneja kohtaan vaikken leivonnaisista muuten välitäkään, ehkä lukion jälkeen Pariisissa viettämäni vuoden vuoksi?), mutta muuten nämä ihanuudet menivät tällä naisella kyllä aika hukkaan. Minkäs sille mahtaa, kun makea ei vaan uppoa!

ravintola FabrikMomofuku cheesecake

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Amaro

Päätimme illallisemme vielä tyylikkäästi upeaan amaroon, makeankatkeraan yrttilikööriin. Kyllä, jouduin guuglaamaan että mitäs se amaro nyt taas oikein olikaan, oli nimittäin eka kerta tämäkin lasillinen. Amaro Riserva Berta, il 28 di Via San Nicolao tarjoiltiin appelsiininkuoren kera, enkä mahda olla miettimättä, miten filmaattista tämän juoman siemailu olisi Italiassa…Eka kerta amaroa Italiassa jää kuitenkin vielä toistaiseksi tulevaisuuteen.

Onneksi Ravintola Fabrik on juuri avannut sekä terassin, että viereisessä liikekiinteistössä sijaitsevan viiniä, drinkkejä ja pikkupurtavaa tarjoavan Lilla Fabrikin. Nämä Etelä-Helsingin kulmat ovat minusta sitä miljööltään eurooppalaisinta Helsinkiä … joten Italianreissua odotellessa: eikun terdelle vaan sen amarolasillisen kanssa! Tai siis, heti kun kesä vain suvaitsee tulee takaisin.

Taste of Helsinki LIPPUARVONTA!

Arvon Taste of Helsinki 2018 -lippupaketin kahdelle Instagram-tililläni, hop sinne siis mikäli tämä ihana gourmetfestari kiinnostaa! Arvonta löytyy tietysti tuoreimmasta #yolkporn -kuvastani 😉 Nyt kannattaa olla nopea, sillä Taste of Helsinkihän alkaa jo torstaina!

Taste of Helsinki 2018 -liput saat toki plakkariisi myös täältä. Lisää etukäteisfiilistelyä festareilta löytyvistä ruuista voit lukea raportistani Taste of Helsinki ravintolakierrokselta.

ravintola FabrikAmaro, amore!

Kiitos illallisesta Ravintola Fabrik!

111 views

Juhlava vegaaninen patee Härkis® Originalista

Juhlava vegaaninen patee Härkis® Originalista

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Verso Food Oy

vegaaninen pateeVegaaninen patee sandwich -tarjotin, täytettyjä palttoonnappeja, tuulihattuja ja marjoja… mitäs muuta sitä juhlapöytään kattaisi?

Näin kesän korvilla moni varmaan miettii jo kuumeisesti, mitä ihmettä tarjoilisi valmistujaisissa/lakkiaisissa/rippijuhlissa/kesähäissä ja niin edes päin. Pelkästään se, että kokkaa tarjoilut isoihin juhliin on jo oma iso hommansa, mutta lisäksi olisi hyvä osata laittaa ainakin osa tarjoiluista sellaisiksi, että niitä voisivat kaikki juhlavieraat syödä. Ruokavaliosta riippumatta!

Me ratkaisimme asian viime kesän hääjuhlassamme niin, että vieraat osallistuivat juhlatarjoilujen valmistamiseen. Nyyttärihenkisestä pöydästä löytyikin lopulta niin suolaista ja makeaa, kuin vegaanista ja gluteenitontakin herkkua. Tarjoilumme olivat pitkälti kasvispainotteisia, mutta löytyipä sieltä pöydältä itse pyöräyttämieni vegaanisen ja gluteenittoman voileipäkakun rinnalta se yksi hyvin perinteinen kinkkuvoileipäkakkukin. Joillekin juhlan tekee kermakakku, toisille voileipäkakku – itse kuulun vahvasti tuohon jälkimmäiseen joukkoon!

vegaaninen patee

härkispatee

Niin, ne voileipäkakut… Olen moneen otteeseen täällä blogissa tainnutkin sen jo kertoa, että rakastan voileipäkakkuja. On ollut ilo seurata, kuinka vanha kunnon voileipäkakku on noussut taas oikeaksi trendiruuaksi! (Kurkatkaapa vaikka blogikollegani Hannan juuri julkaisema loistava voileipäkakun ohje).

Vaikka voileipäkakkua aina juhlissa halajan, ei sitä kuitenkaan aina jaksa tai yksinkertaisesti ehdi tehdä. Niinpä lähdin itse tällä kertaa tekemään jotain voileipäkakun suuntaista, mutta vähätöisempää: vegaanisia patee sandwicheja. Nämä söpöt pienet kolmioleivät ovat näyttävä ja monelle maistuva tarjoilu juhlassa kuin juhlassa!

Härkis® – ei vain arkeen vaan myös juhlaan

Härkäpavuista valmistettu Härkis® on keittiöni luotto kasviproteiinituotteita, kun pitää saada aikaan hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa vaivattomasti – tosin syödään sitä meillä ihan silloinkin kun ollaan kahden kesken vaan. Härkis® -tuotteet toimivat mitä parhaiten kiireisinä arkipäivinä, mutta varsin hyvin ne taipuvat myös juhlaruuaksi! Joulunaikaan meillä syötiin Hasselbackan myskikurpitsaa mausteisella Härkis®-murulla, pääsiäisenä taas vihreitä Härkis® Kofta pitaleipiä ja nyt äitienpäivänä Härkis® Originalista ideoimiani juhlavia sandwicheja.

Härkiksestä valmistamani täyteläinen vegaaninen patee sopii juhlavien sandwichien täytteeksi mitä parhaiten. Nämä leivät maistuvat niin vegaanille kuin sekaanillekin ja todistetusti myös 8-vuotiaalle kummipojalleni! Keliaakikoillekin nämä leivät sopivat, kunhan sandwichit tekee gluteenittomaan leipään.

patee sandwich

Härkiksestä pyöräytetty vegaaninen patee valmistuu oman kokemukseni mukaan näppärimmin sauvasekoittimen avulla. Eniten aikaa pateen valmistamisessa kuluu sipulien karamellisoimiseen, mutta kärsivällisyys palkitaankin valmiin pateen ihanan syvällä maulla. Jos vegaaninen patee on jostain syystä aivan pakko saada pöytään pikavauhtia, riittää toki ihan pelkkä sipulien kevyt ruskistaminenkin. Tällöin pateen sekaan voi lisätä ennen soseuttamista ripauksen sokeria tuomaan seokseen hitusen lisää makeutta.

Juhlavuutta ja ihanaa lisäaromia tämä vegaaninen patee saa lorauksesta brandyä / konjakkia / kuivaa sherryä, jolla paistinpannu glaseerataan paistamisen lopuksi. Alkoholia valmiissa pateessa ei kuitenkaan ole, kun nesteen kiehauttaa pannulla kunnolla ennen pateeseokseen lisäämistä. Jäljelle jäävät siis vain käyttämäsi juoman aromit. Voit halutessasi glaseerata pannun toki ihan pelkällä vedellä tai vaikkapa veden ja laadukkaan balsamiviinietikan seoksella.

Pähkinöitä lisään pateeseokseen mielelläni kourallisen, kun teen sitä vain itselleni – pähkinät tuovat seokseen nimittäin vielä vähän lisää makua, rakennetta ja ravinteita. Koska ystäväpiiristäni löytyy kuitenkin useampi pähkinäallerginen, teen juhlatarjoilut mieluiten aina turvallisuussyistä tyystin pähkinättöminä.

Vegaaninen patee Härkis® Originalista

Vegaaninen, gluteeniton

1 paketti Härkis® Originalia

n. 300 g keltasipulia

175 g vegaanista margariinia

1 reilun kokoinen oksa tuoretta rosmariinia

nippu tuoretta timjamia

100 g sieniä (portobelloja, siitakkeita, herkkusieniä)

6-7 valkosipulin kynttä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

2 rkl brandyä, konjakkia tai kuivaa sherryä

(2-3 rkl pähkinä- tai mantelivoita / puolisen desiä pähkinöitä/manteleita)

Sulata paistinpannussa puolet margariinista. Kuori ja viipaloi sipulit muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita rasvassa keskilämmöllä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Alenna sitten lämpöä hieman (itselläni on induktioliesi yleensä lämmöllä 3-4) ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa ja karamellisoitunutta. Tähän menee aikaa noin 45 minuuttia, mikä on verrattain pitkä aika yhdelle työvaiheelle! Lieden vieressä ei kuitenkaan tarvitse koko aikaa päivystää: kun lämpötila pannulla on tarpeeksi mieto ja rasvaa on pannussa reilusti, ei sipulien pohjaanpalamista tarvitse juuri pelätä.

Kun sipulit ovat kauttaaltaan ihanan karamellisoituneita, kaavi ne pannusta reilun kokoiseen kulhoon. Lisää paistinpannuun sitä huuhtelematta loppu margariini, viipaloitu valkosipuli, pieneksi pilkotut sienet sekä varsistaan riivityt hienonnetut yrtit. Paista seosta keskilämmöllä silloin tällöin pohjia myöten sekoitellen, kunnes sienten kosteus haihtuu ja ne saavat hieman väriä. Lisää pannuun vielä Härkis® Original ja jatka paistamista hetki niin, että se hieman paahtuu. Kumoa sitten pannun sisältö samaan kulhoon sipuleiden kanssa.

Glaseeraa pannu brandyllä, konjakilla tai kuivalla sherryllä kaapien huolella kaikki pannuun tarttuneet maut alkoholin sekaan. Kiehauta seos vielä nopeasti, jotta nesteestä haihtuu alkoholi ja kaada seos sitten myös kulhoon. Lisää kulhoon muiden raaka-aineiden sekaan vielä kevyesti rouhitut pähkinät/mantelit tai pähkinävoi/mantelivoi, mikäli käytät niitä.

Soseuta vegaaninen patee sauvasekoittimella mahdollisimman sileäksi ja kumoa tarjoiluastiaan tai säilytysrasiaan. Tarjoile vegaaninen patee vielä lämpimänä hyvän leivän tai voileipäkeksien kera, tai laita patee tekeytymään muutamaksi tunniksi jääkaappiin, jossa se hieman kiinteytyy. Vegaaninen patee säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä 3-4 päivää.

härkispatee

Meillä edellinen vegaaninen patee -satsi syötiin äitienpäivänä juhlavien sandwichin täytteenä. Leipästen väliin tuli pateen lisäksi raikasta avomaan kurkkua, reilusti pippurista itusekoitusta sekä vesikrassia. Pirteyttä leipään toi pikapikkelöity punasipuli. Olisin laittanut patee sandwicheihin vielä kapriksia ja/tai cocktailkurkkujakin, mutta koska halusin varmistaa että leivät maistuvat myös lapsille, jätin ne väliin. Laitoin niitä sen sijaan illalla nauttimieni Härkispateella siveltyjen voileipäkeksien päälle. Kyllä oli kuulkaa herkkua!

Patee sandwichit

vegaaninen, gluteeniton kun käytät gluteenitonta leipää

12-14 kpl

paketti (gluteenitonta) paahtoleipää (n. 300 g)

n. ½ annosta vegaanista pateeta

ruukku vesikrassia

n. 100 g erilaisia ituja ja/tai versoja

1-2 avomaan kurkkua

1 makea punasipuli + 3 rkl omenaviinietikkaa + 1 rkl sokeria

(kapriksia ja/tai cocktailkurkkuja)

Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Liuota sokeri omenaviinietikkaan ja pyörittele sipulit seoksessa. Laita sipuli jääkaappiin odottelemaan etikkaliemessä, kunnes leivät ovat valmiita täytettäviksi.

Leikkaa paahtoleivän viipaleista kuoret pois. Sivele lusikallinen pateeta jokaiselle leivälle. Kuori avomaankurkku ja viipaloi se pitkittäin leivänpalan pituisiksi ohuiksi viipaleiksi. Lisää joka toiselle leivälle muutama kurkkuviipale. Päällystä toiset leivänpalat reilulla määrällä vesikrassia sekä ituja. Mikäli haluat leipiin lisää kirpeyttä, ripottele kurkkuviipaleiden päälle muutamat kapkset ja/tai cocktailkurkun palaset. Annostele leiville sitten vielä etikkaliemessä hieman pehmennyt punasipuli.

Käännä kurkku-sipulileipä ja krassi-ituleipä vastakkain ja paina näin syntynyttä sandwichiä kevyesti kämmenellä kasaan. Leikkaa leivät kahtia kolmioiksi ja varmista cocktailtikkulla niiden kasassapysyvyys.

härkis original

härkispatee

Psst! Kaikki brandyt, sherryt ja konjakit eivät ole vegaanisia, uskokaa tai älkää! Lista vegaanisista alkoholeista löytyy kuitenkin esim. täältä.

811 views

Cocktailpiirakka japanilaisittain aka sushi-riisipiirakat

Cocktailpiirakka japanilaisittain aka sushi-riisipiirakat

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Moilas Leipomo

Moilasen cocktailpiirakkaPyhäinhäväistys … vai harmitonta hassuttelua?

Cocktailpiirakka + sushi = sushi-riisipiirakka!

Joskus on hauskaa vähän leikkiä ruualla. Hyvän maun rajoissa tietysti, sillä kukapa hauskaa mutta pahanmakuista ruokaa söisi? Nyt täällä on leikitty yhdistämällä supisuomalainen riisipiirakka pallon toiselta puolelta kotoisin olevaan perinneruokaan, sushiin. Jonkun mielestä näiden kahden varsin perinteikkään ruuan yhdistelmä on ehkä suorastaan pyhäinhäväistys kahta ruokakulttuuria kohtaan. Toisen (tai ainakin minun) mielestä kyseessä taas on harmiton ja leikkisä fuusioruokaviritelmä, jota syödessä on vaikea olla totinen 😀

Olit sitten kumpaa mieltä tahansa – tai jotain sieltä väliltä – uskallan kuitenkin melkein vannoa, että lopputulos maistuu kaikille karjisten ja sushin ystäville. Tarvitaan vain hieman avarakatseista leikkimielisyyttä, niin huomaa että tämä kombinaatiohan on itseasiassa suorastaan looginen!

Sushiriisipiirakka

cocktailpiirakka

Kiitos Finnjävel!

Idean tälle kombolle sain itseasiassa huippuravintola Finnjäveliltä. Ravintolan kohutuin annos, dekonstruoitu karjalanpiirakka, tarjottiin siellä nimittäin saken kera. Tämä kiinnostava nyökkäys Japanin suuntaan oli minusta varsin viehättävä, vaikken kyseistä annosta itse koskaan ehtinyt maistamaankaan (onneksi voin makumatkailla jo suljettuun ravintolaan esim. Kaikki äitini reseptit -blogin avulla). Riisi ja kala luontuvat yhteen niin suomalaisittain (esim. kylmäsavulohiruusuke munavoilla sivellyn karjalanpiirakan päällä tai voitaikinaan tehty lohi-riisipiirakka) kuin tietysti japanilaisittainkin (esimerkkien määrä loputon), joten miksei myös suomalais-japanilaisittain?

Kytkös karjalanpiirakan ja sushin välillä on jäänyt kytemään mieleeni siinä määrin, että kun sain toimeksiannon kirjoitella tänne blogiin juttua Moilas Leipomon karjalanpiirakoista, oli idea hetkessä selvä: nytpä tehdään sushi-riisipiirakoita! Sushi-poloinen on omittu maailmalle tässä vaiheessa jo niin antaumuksella, että siitä on olemassa vaikka minkälaisia cross kitchen -versioita (joista osaa ei kyllä saisi sushiksi edes kutsua ilman jonkinlaista varsin ankaraa rangaistusta). Miksipä ei siis lisättäisi “sushien” listaan tällaista perinnesuomalaistakin viritystä?

cocktailpiirakka

Sushi-riisipiirakka ei minusta voi olla ison riisipiirakan kokoinen, joten sushin tapaan suupalaksi luontui parhaiten Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka. Sitä löytyy niin kypsäpakasteena kuin paistovalmiinakin versiona 30 kpl pakkauksissa, joten yhdestä paketista riittää suupalaa kahden ihmisen taloudessa varsin pitkäksi aikaa. Sanoisin kuitenkin, että cocktailpiirakka on parhaimmillaan vierasvarana! Varsinkin tuo kypsäpakaste valmistuu nimittäin sellaisessa hujauksessa, että piirakka tykötarpeineen on tarvittaessa pöydässä, ennen kuin vieraat ehtivät edes istua pöytään.

Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka on leivottu 80% ruista sekä laktoositonta voita sisältävään taikinaan. Myös täyte on valmistettu voihin, joten piirakassa on kunnolla makua. Itse lämmitän piirakat mieluiten 250 asteisessa uunissa niin, että kuoreen tulee kunnolla rapeutta. Jos haluan oikein hemmotella itseäni, kastan piirakat heti uunin jälkeen vielä voimaitoon!

Koska nyt ei pyritä autenttisuuteen niin sushin kuin karjalanpiirakan päällistenkään suhteen, voi sushi-riisipiirakat mielestäni täyttää pitkälti juuri niillä täytteillä, mitä lemppari makirullaansakin laittaisi. Omia ikisuosikkejani ovat mm. lohi, avocado, mäti sekä japanilainen rullattu munakas, tamagoyaki. Rakastan kuitenkin myös sushia, jossa on katkarapua, kampasimpukkaa, kurkkua, pikkelöityä retikkaa, eri tavoin maustettua majoneesia, tai mehevää grillattua ankeriasta. Ihan kaikkia edellämainituista täytteistä en sushiin kuitenkaan yleensä kotona laita, raaka-aineiden saatavuuden haasteiden takia. Niinpä pitäydyn nyt kotona helposti toteutettavissa täytteissä.

Cocktaipiirakka japanilaisittain × 3, olkaa hyvät:

cocktailpiirakka1. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, riisiviinietikassa pyöriteltyä avocadoa, merileväkaviaaria. Piirakan viimeistelee vaikka vappupöytään iki-ihana salaattiorvokki!

cocktailpiirakka2. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, avocadoa, lohta, norilevää.

cocktailpiirakka3. Soijalla maustettua majoneesia, norilevällä maustettua tamagoyakia, ito togarashia ja mustia seesaminsiemeniä.

Nämä cocktailpiirakat valmistuvat tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos tuoreen lohen vaihtaa skandinaavisempaan kylmäsavuloheen tai jopa graaviloheen. Ainakin itselläni on nimittäin sushiin sopivien lohenpalojen leikkaaminen sen verran hakusessa, että sain kalan leikkaamiseen uppoamaan nolostuttavan pitkän tuokion … eikä lopputulos silti ole kovin vakuuttava 😀 Onneksi minulla ei kuitenkaan ole sushikokin paikka hakusessa, vaan nopea ja hauska cocktailpala. Treenaan ne mun kalanleikkuutaidot kuntoon sitten joskus toiste!

Cocktailpiirakka japanilaisittain × 3

6:lle cocktailpalaksi

18 kpl Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka

Soijamajoneesi:

n. ¾-1 dl (vegaanista) majoneesia

n. 1 rkl soijakastiketta

(¼ tl wasabia)

Täytteet:

1 kypsä avocado + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 100 g hyvin tuoretta ruodotonta lohen selkäfileetä (* + n. ½ tl suolaa (voit käyttää halutessasi myös kylmäsavu- tai graavilohta)

3 kananmunan tamagoyaki

n. 6 rkl merileväkaviaaria (tai kalan mätiä)

Tarjoiluun:

1 arkki norilevää

syötäviä kukkia, seesaminsiemeniä, ruohosipulia, furikakea, tms…

*) Itse ostan sushikalan yleensä isona nahallisena ja ruodottomana palana, josta mahapuoli ja muut rääppeet käytetään esim. chirashizushiin, ochazukeen tai vaikka ihan perus kalasoppaan, ja siistitty selkäpala sushiin. 

Mausta ensin majoneesi. Mikäli käytät wasabia, liuota se ensin soijakastikkeeseen ja sekoita sitten vasta majoneesiin, muuten sitä on vaikea saada leviämään tasaisesti seokseen. Itse käytin sekä wasabilla että soijalla maustettua majoneesia lohi- ja merileväkaviaaripiirakoihin, japanilaisella munakkaalla täytetyn cocktailpiirakan voitelin pelkällä soija-majoneesilla. (Meillä on muuten siirrytty kotona tyystin vegaanimajoneesin piiriin, se kun maistuu sitten varmuudella aina kaikille ja on omastakin mielestä herkullista).

Paista tamagoyaki (ohje tälle rullatulle japanilaiselle munakkaalle löytyy blogiarkistoistani lohella täytettynä versiona – tee munakas kuitenkin tähän käyttötarkoitukseen ilman kalaa). Viipaloi munakkaasta sen hieman jäähdyttyä kuusi vajaan sentin paksuista palaa. Suolaa lohen pinta kevyesti ja jätä kala maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi lohi sitten ohuelti (esim. tämän ohjevideon mukaan) noin 2 mm paksuisiksi siivuiksi. Kuori ja viipaloi myös avocado (tarvitset 12 viipaletta). Valuta avocadoviipaleille riisiviinietikkaa, jotta ne eivät tummu.

Lohen suolaantuessa lämmitä cocktailpiirakat uunissa paketin ohjeen mukaan ja anna piirakoiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Sivele jäähtyneet piirakat maustetulla majoneesilla.

Täyte 1: merileväkaviaaria & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä lusikallinen merileväkaviaaria. Koristele cocktailpiirakka esim. syötävällä kukalla tai ruohosipulisilpulla.

Täyte 2: lohta & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä viipale lohta. Vyötä cocktailpiirakka noin sentin levyisellä norileväsuikaleella niin, että saumakohta jää piirakan alle. Norileväsuikaleen saa pysymään kiltisti paikoillaan, kun ankkuroi sen piirakan pohjaan sipaisulla majoneesia.

Täyte 3: tamagoyaki

Lado kuudelle soijalla maustetulla majoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu norilevällä maustettua rullattua munakasta, tamagoyakia. Ripottele pinnalle mustia seesaminsiemeniä, silputtua ruohosipulia tai vaikka furikakea. Minulla näiden piirakoiden päällä oli koristeellista ito togarashia, eli kuivattuja chilirihmoja, joita ostin kotiin tuliaiseksi vuoden takaiselta japaninreissultani.

cocktailpiirakkaTadaa! Cocktailpiirakka poikineen valmiina nautittavaksi!

Ehkä paras reaktio tälle fuusioviritykselleni oli Juuson hämmentyneen huvittunut räkänauru, kun vein luomukseni hänen eteensä ensimmäistä kertaa. Se nauru ei loppunut ihan hetkeen … mutta hyvin se cocktailpiirakka joka tapauksessa hänelle maistui 😉

Tarjosin piirakoita myös luottotestitiimilleni eli siskolleni Nupulle sekä ystävälleni Eevikselle, jotka söivät piirakat hyvällä halulla eivät ainakaan nauraneet tuotoksilleni päin naamaa… Vastaanotosta rohkaistuneena tässä sitä nyt sitten painetaan kohta julkaisunappia.

sushi riisipiirakka

Nyt mietin, josko tässä olisi myös tämän vapun tarjoilukontribuutioni, vappupöytään kun sopii minusta hassuttelu mitä parhaiten!

Mitäs mieltä te olette? Meneekö liian pitkälle? Vai ehkä ei tarpeeksi pitkälle? Onko karjalanpiirakka pyhä? Entäs sushi? Saako ruualla leikkiä? Olen utelias kuulemaan ajatuksianne. Oma mielipiteeni edellisiin kysymyksiin ehkä tuolta tekstin seasta jo välittyykin 😉

Ps. edellisvuosien vappuruokaideoitani löytyy mm. tästä, tästä, sekä tästä jutusta. Ja onpa sitä joskus väännetty pekonihillolla täytettyjä vappumunkkejakin!

144 views