Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Kaupallinen yhteistyö Lapland Hotels Bulevardi, Kultá Kitchen & Bar & Asennemedia

kulta kitchen

Lähimatkalla Lapissa

Käväisinpä kuulkaa viime viikolla Lapissa! …tai siis ainakin melkein. Ei nimittäin tarvittu junamatkaa saatikka lentolippua, kunhan hurautin ratikalla Bulevardille. Vastikään avattu Lapland Hotels Bulevardi kätkee sisälleen Lapin rauhaa ja maagisia makuja tarjoilevan Kultá Kitchen & Barin, jota minut oli kutsuttu testailemaan.

Kuinka ollakaan, tämän ruokablogaajan kameran täyttyi kuitenkin ruokakuvien lisäksi myös sisustuskuvista – kiersimme nimittäin alkuun kurkistelemassa 50-luvun toimistotaloon remontoidun hotellin upeat sviitit penthousea myöten, enkä ehkä pääse yli kaikesta ihanasta näkemästäni, ellen vilauta näitä kuvia vähän teillekin. Alkupalaksi tänään siis hieman sisustuskuvaa, pääruuaksi ja jälkkäriksi sitten tuttuun tapaan silkkaa ruoka-asiaa!

Lapland hotels BulevardiTässä kohtaa Bulevardia oli pitkään se hauska loikkaavalla porolla kuvitettu työmaa-aita!

anu pentikAnu Pentikin teokset herättävät kultakuumetta

Lapland hotels BulevardiValon ja varjon leikkiä sekä kahdet hotellin sadoista poronsarvista

Lapland hotels Bulevardi

Aivan ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hotellin tumman hämärään ja kynttilän valoa tulvivaan tunnelmaan, Anu Pentikin upeisiin seinäteoksiin sekä lukuisiin poronsarviin. Klišeinen Lappi-estetiikka on poronsarvista huolimatta täällä kuitenkin kaukana: sekä yleiset tilat että huoneet on toteutettu yksityiskohtia myöten tyylillä ja tunnelmaa on luotu esineiden ja materiaalien lisäksi vahvasti myös valaistuksella.

Anu Pentikin pysäyttäviä taideteoksia löytyy aulan ja ravintolan lisäksi myös hotellin käytäviltä, sekä jokaisesta hotellin 182 huoneesta. Useissa huoneissa on muuten oma pikku spa: sauna, amme ja suihku jotka on erotettu huoneesta näyttävällä lasiseinällä. Kierrellessämme huoneistosta toiseen koinkin pienoisen ahaa-elämyksen: voisiko kylpyläloma näyttääkin tältä?

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels BulevardiEttä semmoinen pikku hotellikylppäri! Huh huh.

Lapland hotels BulevardiLapland Penthouse Suiten katossa leijuu Anu Pentikin teos “Unelma”

anu pentik

RikastamoKellarikerroksesta löytyy tunnelmallinen juhlatila nimeltä Rikastamo

tero mäntykangasTero Mäntykangas, kaikkien Lapland Hotels -ravintoloiden sielu

Kultá Kitchen & Bar

Ravintolassa sama estetiikka jatkuu: Kultá Kitchen & Barin astiat ovat myös Pentikin käsialaa, on kynttilää, on pörröisiä taljoja, kultaisia aterimia ja mateennahalla päällystetty menu. Menu on ytimekäs ja selvästi rakennettu kunnioittamaan Lappilaisia raaka-aineita ja niiden tuottajia, jotka tietenkin tunnetaan kaikki ihan nimeltä. À la cartelta löytyy alkupaloja ja pääruokia neljä, jälkkäreitä kolme ja seassa on pohjoisia makuja kuningasravusta, kaskinauriiseen sekä kuusenkerkkään. Bistrolistalta löytyy houkutuksia hirvenlihapullista burgeriin (josta on myös vegeversio) sekä iki-ihanaan poronvasan maksaan (josta lisää myöhemmin).

Listaa tutkittuamme päätimme seuralaiseni WTD-blogin Natan kanssa yhteistuumin antaa keittiölle vapaat kädet ja tilata viiden ruokalajin yllätysmenut suositusviineineen. Kun yllätyksestä vastaa Tero Mäntykankaan kaltainen pitkän linjan makutaikuri ja konkari, tietää olevansa hyvissä käsissä!

Lapland hotels Bulevardi

Kulta kitchen

kulta kitchenKuivatulla mateennahalla päällystetty ruokalista on gTie:n Jenni Ahtiaisen käsialaa

Kulta kitchen

kulta kitchenPannier samppanjalla ateria alkuun!

Kyl mä joka ruuan kanssa juon skumppaa!

Alkuun tarjoiltu keittiön maa-artisokkakeittotervehdys Pannier -samppajan ja Jorma -nimiseen juureen leivotun leivän kera aloitti ateriamme vahvasti: yksinkertaisia, puhtaita ja kaikin puolin mieluisia makuja.

Seuraavaksi pöytään kannettu Lapin puikula yrttikerman, muikunmädin ja poronsydämen kera jatkoi samalla linjalla. Annoksessa ei ollut mitään turhaa ja sen intensiiviset maut olivat hienosti tasapainossa. Aikamoinen show annoksen viimeistely myös oli, sillä se poronsydän – kuivattu sellainen – raastettiin lautaselle silmiemme edessä. Kyllä teki kuulkaa vaikutuksen! Annoksen suositusviini, raikas ja kepeä Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner sopi annokseen hyvin, mutta niin sopi myös tuo alkumaljaksemme nostama samppanjakin 🙂

kulta kitchen

kuningasrapuKuningasrapu-rallaa!

Kolmantena pöytään tuotiin oman iltani kohokohta: uskomattoman aromaattinen kuningasravun jalka ruskistetun voin kanssa. APUA miten hyvää! Tällaisten makujen äärellä joko hiljenee, sekoaa tai tirauttaa onnen kyyneleen, itse taisin tehdä näistä jokaisen. Näitä lautasia ei keittiölle luovutettu, ennen kuin viimeinenkin pisara oli saatu niiltä suuhun, tavalla tai toisella 😉

Julien Schaal Riesling Nature toimi annokselle hyvin – kuten edelleen myöskin se samppanja… Natan ikimuistoista lentävää lausetta mukaillen: kyl mä joka ruuan kans juon skumppaa!

kulta kitchenTätä riekkolientä litra mukaan kotiin kiitos!

riekkoliemi

Sitten jotain punaista

Seuraavaksi söimme rapean kroketin sisään piilotettua riekkoa tattikreemin, pikkelöidyn kuusenkerkän sekä tolkuttoman hyvän riekkoliemen kera. Lasissa oli tämän annoksen kanssa J² Gau-Odernheimer Spätburgunderia, ja niin mukava viini kun tuo olikin, myönnän haaveilleeni myös lasillisesta riekkolientä.

Kun pöytään ilmestyi poroa kahdella tapaa – sekä yllätyksenä listalta huokailemamme poronvasan maksapala – olin jo sellaisissa ruokasfääreissä, että meinasin alkaa syömään ennen kuin olin edes kuvannut annosta. Liha oli moitteettomasti paistettua, eikä lisukkeissa (pehmoinen selleripyre, grillattu selleri, rapeaksi puffatussa tattari ja muutama hauskan kirpeä marjasattuma) ollut sanomista niissäkään – mitä nyt olisin voinut syödä kaikkea vähän enemmänkin.

Oivallinen annos siis, mutta huomioni vei tilanteessa kuitenkin se makupalaksi tuotu paistettu poronvasanmaksa. Minulla on heikko kohta hyvin valmistetulle paistetulle maksalle, enkä yleensä jätä sitä tilaamatta koskaan, kun sitä tarjolla on. Arvostan siis kovasti keittiön elettä tarjota meille maistiainen maksastakin! Lasiin kaadeettu Moccagatta Barbera d’Alba täydensi hienosti kumpaakin lautasellista.

poroa kahdella tapaaPoron ulkofileetä, poron karetta, selleriä ja puffattua tattaria

barbera d'alba

poron vasan maksaTätä maksaa tulen vielä syömään toistekin!

Ei makeaa mahan täydeltä (ja hyvä niin)

Ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu koivunmahlasorbetti ilahdutti raikkaudellaan ja esillepanollaan, ja aterian päätös, viiliserbetti osui myös maaliin tälle jälkkärironkelille.

Olen todellakin huono syömään jälkkäreitä (ellei puhuta juustoista!), joten tämä mesiangervolla maustettuja sopivan kirpakoita lakkoja ja mallasrouhetta sisältävä annos oli makuuni miellyttävän raikas eikä lainkaan liian makea lopetus illallemme.

Kas, sehän on ihan kuin pieni ja kivinen Eero Aarnion Pallotuoli!

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, sopivan täysinä ja ainakin itse jo paluuta suunnitellen: testattua tuli nimittäin Kultá KITCHEN, mutta entäs se baari? Kun juomalistalta löytyy poron lihalientä sisältävä versio lempparistani Bloody Marystä, on tilanne korjattava asap. Koska sattumoisin myös työpaikkani sijaitsee Bulevardilla, veikkaan että eiköhän tuo kultainen neljätoistametrinen baaritiskikin tule minulle vielä tutuksi.

Kultá Kitchen & Bar

Bulevardi 22

00120 Helsinki

Lapland hotels Bulevardi

119 views

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Risenta

risottopuuroRiisipuuro risottoriisistä

Joulu on taas, joulu on taas…

…astiat täynnä puuroo! Yksi rakkaimmista joulumuistoistani on äidin hartaudella keittelemä riisipuuro sekametelisopalla, johon tulee kuivattuja luumuja, aprikooseja ja viikunoita. Seassa on tietysti aina myös se yksi manteli, jonka saaja näyttelee välinpitämätöntä mutta on salaa mielissään. (Varsinkin jos arpaonni on normaalista surkea – onhan se nyt kiva “voittaa” edes jotain joskus!)

Äidin riisipuuro tehdään perinteisesti puuroriisiin ja sitä haudutellaan pitkään. Itse en perinteistä riisipuuroa ole kuitenkaan tainnut tehdä kuin viitisen kertaa, sillä minulle riittä se yksi-kaksi lautasellista tätä herkkua kerran vuodessa ja mieluiten silloinkin äidin tekemänä.

riisipuuro risottoriisistä

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…

…vatsansa täyteen puuroo! Siis ainakin, jos asuu kahden ihmisen taloudessa ja meinaa käyttää koko puuroriisipussillisen siihen puurosatsiin. Riisipuuro on ihanaa, mutta onko se enää niin ihanaa kun sitä syö viikon putkeen?

Niinä vuosina kun olen itse poikkeuksellisesti ostanut puuroriisiä ostanut kotiin, olen löytänyt sen jämäpussillisen kaapin perältä yleensä uudelleen vasta seuraavana jouluna. Siksi aloinkin miettiä, miten onnistuisi jouluinen riisipuuro risottoriisistä! Risottoriisille kun ainakin itselläni on paljon käyttöä muulloinkin kuin joulukuussa 🙂

risottopuuroManteli bongattu!

Tämänkertaisen Risenta yhteistyöni raaka-aine on Avorio® -risottoriisi. Avorioriisi on siitä kiva risottoriisi että se säilyttää keittäessä muotonsa ja purutuntumansa parboil -höyrykäsittelyn ansiosta, vaikka kauhan varressa olisi vähän hajamielisempikin kokki.

Ennen kuorimista tehdyn höyrykäsittelyn johdosta riisin mineraalit ja vitamiinit myös imeytyvät jyvän sisälle talteen. Pinnalle kovettuva tärkkelys vapautuu risoton keittelyn ohessa ja tekee lopputuloksesta ihanan kermaisen ilman että riisinjyvät puuroutuisivat mössöksi keitellessä. Niinpä Avorioriisiin keitelty jouluinen “risottopuuro” on täyteläisen pehmoista, vaikka jokainen riisinjyvä puurosta edelleen erottuukin.

riisipuuro risottoriisistä

Minusta on hauska keittää tämä risottopuuro mantelimaitoon, niin jokainen saa lautaselleen joka tapauksessa mantelia, vaikkei sitä puuron sekaan piilotettua helmeä lautaselleen saisikaan. Omasta mielestäni tähän puuroon sopii parhaiten kahviin tarkoitettu makeuttamaton mantelimaito. Ripauksen makeutta puuroon tuo nimittäin kattilaan ensimmäisenä lisätty loraus vaaleaa glögiä!

Riisipuuro risottoriisistä

Vegaaninen

4:lle

1 rkl pähkinä/manteliöljyä
2 dl Risenta Avorio® -risottoriisiä
1 dl lämmitettyä vaaleaa glögiä
n. 8-9 dl lämmitettyä mantelimaitoa
0,5 tl suolaa

1 manteli

kanelia

(0,5 tl jauhettua vaniljaa)

Kuullota risottoriisiä öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes riisinjyvät muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää kattilaan sitten lämmitetty vaalea glögi ja sekoittele pohjia myöten, kunnes glögi imeytyy riisinjyviin.

Lisää sitten kattilaan lämmitettyä mantelimaitoa desin verran kerrallaan samalla sekoitellen. Anna edellisen desin aina imetytyä melkein kokonaan riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää ja puuron koostumus on pehmeän kermaista eikä liian tönkköä. Mausta risottopuuro suolalla ja halutessasi ripauksella vaniljaa.

Tarjoile risottopuuro lämpimänä kanelin, glögiluumujen ja/tai tuoreiden hedelmien kera! Meillä puuro viimeisteltiin ekstraherkuksi vielä pienellä vaniljakastikelorauksella.

Glögiluumut

n. 15 kuivattua luumua
2,5 dl glögiä


Keittele luumuja glögissä kannen alla kunnes luumut pehmenevät sen verran että ne alkavat hajoilla (30-40 min). Ota sitten kansi kattilan päältä ja jatka keittämistä kunnes glögiliemi hieman paksuuntuu. Tarjoile glögiluumut risottopuuron kera.

Ps. Kurkkaa ihmeessä muuten myös Yellowmoodin samaisesta riisistä tekemän selleririsoton ohje!

312 views

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Food Market Herkku

vegaaniset kampasimpukatVegaanin kampasimpukat aka paistetut kuningasosterivinokkaat, paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla, kesätryffeliä, fritattua enokia sekä oliiviöljyhelmiä = melkoista luksusta ja ilmiselvää sunnuntairuokaa.

Perjantai = kiireetöntä shoppailua

En tiedä juuri mitään parempaa viikonlopun viettotapaa kuin kiireetön kokkailu. On ihana lopettaa työviikko siihen, että haahuilen hyvässä ruokakaupassa valikoimassa jotain jännää ja inspiroivaa viikonlopun aterioita varten. Viikonloppuna kun on arkea enemmän aikaa ja intoa testailla niitä vähän työläämpiäkin ruokaideoita!

Ruokakaupan, jossa viikonloppua varten pyörin pitää olla valikoimaltaan mahdollisimman monipuolinen eli ruokalöytöretkeilyyn suotuisa ja tietysti mieluiten kotimatkan varrella. Sellainen on minulle ollut jo parikymmentä vuotta keskustan Stockmannin Herkku, josta on vastikään kuoriutunut upouusi Food Market Herkku. Olen joko asunut tai ollut keskustan kulmilla töissä jo parikymmentä vuotta, joten Herkku on ollut minulle aina se keskeisin “herkkukauppa”.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan vuoden 2000 hujakoilla, kävin Herkussa vähän väliä ihmettelemässä sitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, mitä sieltä löytyi. Muistan erityisesti, miten mahtavaa oli joskus saada joululahjaksi lahjakortti Herkkuun ja päästä kerrankin valikoimaan kauppakoriin kaikkea sitä, mihin ei opiskelijabudjetilla normaalisti ollut varaa. Herkun varaan olen myös laskenut aina, kun on pitänyt olla varma siitä että jokainen tarvitsemani raaka-aine varmasti löytyy ilman juoksentelua useammissa kaupoissa. Kyllä kuulkaa siis jännitti nähdä, miltä tuo vanha tuttu luottokauppa oikein näyttäisi remontin jäljiltä!

Lempiosastoni kaupassa kuin kaupassa: hedelmä- ja vihannesosasto.

Jaa että mitä? Vottosen suunnittelemia valmisruokia? Kyllä kiinnostaa valmisruoka yhtäkkiä tätäkin intohimoista kotikokkia.

Vanha inhokkini, ahdas ja pimeä “sipulikäytävä” ei näytä yhtään entiseltään – jipii!

Herkku-huolet

Erityisesti pelkäsin, että Herkun remppa olisi pelkkää pintaa ja että valikoima supistuisi uudistusten myötä. Julkista keskustelua seuranneena olen päätellyt, etten näine huolineni ole ollut ainoa. Meitä joille Herkku on rakas kauppa on ilmeisesti aivan käsittämättömän monta, enkä ole koskaan nähnyt ihmisten kommentoivan ruokakaupan uudistusta tai omistajan vaihdosta moisella tunteella! Toisaalta, kun remontin aikana kaupassa oli välillä hyllyä tyhjänä ja valikoimassa selkeitä puutoksia, hetken sitä itsekin mietti että mitähän tästä oikein tulee.

En kuitenkaan toivonut että Herkun valikoima olisi täysin entisensä: ne maailman toiselta laidalta lennätetyt muoviin käärityt eksoottiset hedelmät joita ällistelin parikymppisenä eivät enää tee vaikutusta. Sen sijaan innostun, kun bongaan hyllystä vaikkapa kotimaisen luomumyllyn mahdollisimman tuoreita emmerjauhoja.

Entisen sijaan toivoinkin Herkusta kauppaa, jossa satokauden tuotteet, lähiruoka, ekologisuus hävikin vähentäminen olisi kunniassaan. Tosin valehtelisin jos en myöntäisi toivoneeni myös löytäväni Herkusta edelleen kaikenlaista jännää sekä asiallista juustotiskiä (entisenä juustotiskiläisenä ja juustofanina juustotiski on minulle iso tekijä).

Kukas se sieltä sesonkihedelmien takaa kurkistaa? Satokausikalenterin Nata tietysti!

Food Market Herkku

Uusittu Food Market Herkku avattiin lokakuun lopulla ja sinnehän minäkin sitten kipitin heti avajaispäivänä pieni läpätys sydämessäni. Huoli rakkaan kaupan uudesta tilasta osoittautui turhaksi: valikoimassa korostuu ne kaipaamani satokauden tuotteet (kiitos mukaan vahvasti otetun Satokausikalenterin) ja Zero Waste -konsepti, mutta kaupan ilmettä on myös sekä raikastettu että avarrettu. Lisäksi Herkussa on rentoon kaupassa haahuiluun kannustavia pysäkkejä: kahvila sekä pieni bistro, jossa olenkin jo pysähtynyt välipalalla, viikonloppu-ostereilla tai lasillisella viiniä melkein jokaisella tähänastisella käyntikerrallani. On se vaan kivempi shoppailla ilman kiljuvaa nälkää!

Aika harva kauppa voi muuten kehaista tarjoavansa Michelin -tasoisen kokin ruokia, mutta Herkun Bistrosta saa parin vuoden takaisen Bocuse D’Or edustajamme, ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kalakeittoa. Lisäksi kotiin voi ostaa mukaan hänen suunnittelemiaan Chefs-in-Season valmisruokia. Roomalaista levypizzaakin Herkusta saa, tosin sitä en ole vielä ehtinyt itse testaamaan.

Palvelutiskiä Food Market Herkussa on edelleen paljon: huimat 85 metriä. Jonotilanteen voi tsekata halutessaan netistä ja hypätä jonoon jo etukäteen matkalla kauppaan. En tiedä teistä, mutta hikoileminen toppatakissa siellä tiskin edessä toisten kyynärpäitä väistellen ei ole omia lempimuistojani vanhoista kultaisista Herkku-ajoista.

Zero Waste

Stockmannin aikoina merkittävä osa Herkun tappioista syntyi ruokahävikistä, eikä ihme. Se valikoimahan oli aivan älytön. Viimeisenä Stockmannin omistusvuotena Herkun tappiot olivat jopa 11 miljoonaa euroa, mikä on aivan käsittämätön summa näin taviskuluttajan näkökulmasta! Niinhän se toisaalta on kotonakin – ruokaa menee roskiin vuoden tasolla yllättävän isoja määriä vaikka me olemme itse sen kauppakassiimme lastanneet ja kotiin kiikuttaneet.

Minusta on tärkeää, että me kuluttajat pidämme ruokahävikkiä kurissa kotona, mutta totta kai se on tärkeää myös kaupan tasolla, missä kyse ei ole kiloista vaan tonneista. Food Market Herkussa hävikkiä pistetään kuriin 30% alennuksella tuotteille, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta myös pitämällä tarkasti silmällä, mille on kysyntää ja mille ei.

Herkun mainetta kalliina kauppana sopii myös nykyään kyseenalaistaa: perustuotteiden hintoja on laskettu ja tämän mekin Juuson kanssa havaitsimme, kun tämänhetkinen lempijuustomme olikin yllättäen Herkussa lähiökauppaa halvempaa. Henkilökuntakin on yllättänyt ainakin minut iloisesti! Kysäisin viime käynnillä satunnaiselta hevi-osaston työntekijältä miten kauan ostoskoriini juuri nappaamat kuningasosterivinokkaat jääkaapissa säilyisivät, kun en pakkauksesta parasta ennen -päivämäärää löytänyt. Sieltähän se vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä (viikon) ja lisäksi keskustelimme hetken erilaisista tavoista vielä pidentää sienien säilytysaikaa.

Kylmäsavustettuun oliiviöljyyn olen täysin hurahtanut – pullo kustansi lähemmäs kaksikymppiä, mutta ostan sitä lisää heti kun se loppuu. Niin hyvää!

Oliiviöljyhelmet oli pakko ottaa myös testiin. Kaikenlaista ne keksii!

Viikonloppu = kiireetöntä kokkailua

Sain tämän yhteistyön myötä käytettäväkseni lahjakortin Herkkuun ja fiilis oli kyllä aivan yhtä innostunut kuin silloin parikymppisenä – mitäs kaikkea ihanaa sitä ostais? Lahjakortti ilmestyi kotiini juuri syntymäpäivieni alla, joten päätin hemmotella itseäni sen avulla samaan tapaan kuin silloin aikoinaan. Koriin päätyi mm. muhkeita kuningasosterivinokkaita (joita kokkasin ekan kerran viime keväänä ja joita olen siitä asti himonnut lisää), kaviaariksi naamioitunutta oliiviöljyä, kylmäsavustettua oliiviöljyä, kesätryffeliä (eka kerta muuten ikinä, että minä ostan aitoa tryffeliä!) sekä mustia valkosipuleita, joista en nykyään saa millään tarpeekseni.

Yksi suurimmista herkuistani joita en nyt napannut mukaan on kampasimpukka. Kampasimpukat kärsivät WWF:n kalaoppaan mukaan ylikalastuksesta varsinkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikan rannikolla, joten olisi hyvä suosia Norjan rannikolla kasvatettuja tai merenpohjasta käsin kerättyjä kampasimpukkoja sekä MSC-merkittyjä kampasimpukoita. Kun näitä ei aina käsiinsä saa, niin vaihtoehto kampasimpukalle löytyy itseasiassa sienihyllyltä!

kuningasosterivinokasEiks mene ainakin ulkonäöllisesti melkein täydestä?

Vegaanin kampasimpukat?

“Vegaanin kampasimpukat” on ollut minulla testilistalla siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain käsiini kuningasosterivinokkaita (mikä oli muuten Herkussa). Tuolloin tutkiskelin uteliaana, mitäs kaikkea näistä sienistä voisi tehdä. Kun vastaan tuli useampi resepti ns. vegaanin kampasimpukoista, oli kampasimpukkafanin tietysti päästävä testaamaan ideaa ensi tilassa.

Kuningasosterivinokkaan rakenne ja muoto onkin tähän kampasimpukkaleikkiin mahtava, sillä tuhdin kokoinen ja lähinnä vartta sisältävä sieni on helppo viipaloida juuri kampasimpukan kokoiseksi ja näköiseksi kiekoksi. Lisäksi sen mausta löytyy reippaasti umamia, ihan kuten kampasimpukoistakin. Eivät nämä “vegaanin kampasimpukat” aivan sitä syvintä kampasimpukkahimoani tyydytä, mutta se nyt ei pääpointti minulle olekaan – kasvikunnan vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on minusta aina kiva tutkiskella! Umamia korostavassa liemessä muhineina ja pinnaltaan kultaisiksi paistettuina kuningasosterivinokkaat ovat joka tapauksessa upeaa tarjottavaa kelle tahansa herkkusuulle.

food market herkkuVasemmalla pikku “kampasimpukoiksi” sopiva luomukuningasosterivinokas, oikealla luomusiitake.

enokisieniViikonloppuna on aikaa myös hävikin vähentämiseen palsternakka- ja perunankuorisipsien muodossa.  Ja kun kerran fritataan, fritataan sitten enemmänkin – uppopaistettu enokisieni (Herkusta sekin) on nimittäin ihanaa!

feikki kampasimpukat

Lempilisukkeitani kampasimpukoille on risotto, mutta tällä kertaa mieleni teki lohturuokaa: muussia. Päädyin tekemään muussin perunan lisäksi paahdetusta palsternakasta ja annoksen viimeistelin kaikilla niillä jännillä lisukkeilla, joita kaupasta mukaani tarttui! Lopputulos: totaalista luksus-lohtu-sunnuntairuokaa!

(Mikäli tämä pitkä ja monimutkaisen oloinen keittiömaratonireseptini hirvittäisi teistä jotakuta, jutun lopusta löytyy ohjeesta pikaversio 😉 )

Vegaanin kampasimpukat & paahdettu palsternakkamuussi

Vegaaninen

2:lle

2-3 suurta kuningasosterivinokasta

2 dl vegaanista dashilientä (voit halutessasi oikaista kaupan valmiilla dashilla tai käyttää kasvislientä)

¾ dl puolikuivaa sherryä (tai valkkaria, miksei myös kuivaa omenasiideriä)

pikkuruinen ripaus jauhettua vaniljaa (alle ¼ tl)

1 tl agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

2 tl valkoista riisimisoa (shiromiso)

2 tl soijakastiketta

1 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä

½-1 tl (savu)suolaa

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

Paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla

1 reilun kokoinen palsternakka (n. 250 g)

2 jauhoista perunaa (n. 350 g)

2-3 valkosipulin kynttä

3-4 rkl ruuanlaittoon sopivaa kasvisrasvalevitettä

2 dl kaurakermaa

vettä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

1-2 tl (savu)suolaa

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

100 g friteerattuja enokisieniä / palsternakan kuoria tai valmiita juuressipsejä (*

1-2 kesätryffeliä

2 tl oliiviöljyhelmiä

1 rkl savustettua oliiviöljyä

*) Enokisienet voi friteerata etukäteen pienessä kattilassa, jossa on parin sentin syvyydeltä öljyä. Kuumenna öljy n. 170 asteeseen ja friteeraa sienet kullanruskeiksi erissä. Nosta valmiit sienet valumaan talouspaperin päälle ja mausta ne vielä kuumina suolalla. Itse tykkään fritata kaiken mahdollisen fritattavan silloin kun kerran alan frittailemaan, joten öljykattilaan päätyivät myös niin perunan kuin palsternakankin kuoret. ZERO WASTE! Jos et uskaltaudu uppopaisteluhommiin, voit tuoda annokseesi rapeutta myös ihan kaupan juures- tai perunalastuilla. Herkusta löytyy esim. koukuttavia tryffeli-perunalastuja!

Palsternakkamuussi:

Kuori palsternakka ja leikkaa se noin sentin paloiksi. Pyörittele palsternakka öljyssä ja levitä uunivuokaan. Heittele sekaan myös valkosipulin kynnet kuorineen. Paahda palsternakkaa 200 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen, kunnes kuutiot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Huom! Nappaa valkosipulin kynnet pois heti, kun ne ovat pehmenneet ja kevyesti ruskettuneet, varo siis käräyttämästä valkosipulia.

Kuori ja lohko peruna ja laita se pieneen kattilaan kaurakerman kanssa. Lisää vettä sen verran, että peruna juuri ja juuri peittyy. Keittele perunaa miedolla lämmöllä kunnes se on kypsää. Nestettä ei saisi olla tässä vaiheessa kattilassa enää paljoa, kaada osa toiseen astiaan, mikäli nestettä on vielä runsaasti. Lisää kattilaan sitten paahdettu palsternakka ja kuoristaan puserreltu paahdettu valkosipuli. Soseuta muussi perunanuijalla niin, että sekaan jää vähän sattumia. Ohenna muussia tarvittaessa ylijääneellä keitinliemellä tai mikäli sitä ei ole, kiehautetulla vedellä. Kääntele sitten sekaan pieniksi paloiksi pilkottu musta valkosipuli sekä kasvisrasvalevite. Sekoita ja mausta suolalla, pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Vegaanin kampasimpukat:

Viipaloi kuningasosterivinokkaan paksut varret noin sentin kiekoiksi. Sekoita sherryyn umamipommit kombudashi, misotahna ja soijakastike ja mausta liemi agavesiirapilla ja vaniljalla. Jos sinulla on aikaa runsaammin, marinoi sieniä liemessä puolesta tunnista tuntiin. Laita kuumalle paistinpannulle sitten sienikiekot sekä reilun desin verran lientä. Neste alkaa poreilla, haihtua ja imeytyä sieniin – käännä sienikiekot ympäri kerran ennen kuin koko neste on kadonnut. Lisää pannulle sitten 2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä ja paista sienikiekkoihin kaunis pinta molemmin puolin.

Nosta sienet pannulta hetkeksi pois ja lisää pannuun loppu liemi. Anna nesteen kiehua kasaan pannulla, kunnes jäljellä on vain noin kolmannes. Ota pannu liedeltä ja nosta kuningasosterivinokaskiekot vielä pannuun uudelleen lämpenemään kuuman reduktion sekaan.

Annostele muussi ja “vegaanin kampasimpukat” lautasille. Lusikoi annosten päälle kokoonkeitetty liemi paistinpannulta. Viimeistelin itse annokset vielä super sunnuntailuksusruuaksi tuoreella kirvelillä, fritatuilla enokisienillä ja juuressipseillä, sekä kauppareissusaaliillani eli hauskoilla oliiviöljyhelmillä, lorauksella savustettua oliiviöljyä ja annoksella raastettua kesätryffelillä. Huh mikä setti!

feikki kampasimpukat

Pikaversio:
  1. Tee muussi ihan vaan potuista tai muuten juuri silleen mistä itse tykkäät
  2. Paista suolalla ja pippurilla maustetut sienikiekot pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin (n. 5 min per puoli). Skippaa liemihommat tai pitäydy soijalla ja sitruunatilkalla ryyditetyssä kasvisliemessä.
  3. Tarjoile sienet muussin kera. Puserrus sitruunaa annoksille ja joku tuore yrtti sopii minusta tähän tapaan valmistetun annoksen piristeeksi.

Sieniä ja muussia, sitähän tämä ruoka loppujen lopuksi vain on 🙂

795 views

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Kaupallinen yhteistyö Tartex

tomaattipiirakka

Tartex – jotkut rakastaa, toiset … ei. Jälkimmäinen vaihtoehto on itselleni käsittämätön, sillä minulla todellakin on rakkaussuhde Tartexiin, voisin syödä sitä kevyesti kokonaisen tuubillisen yhdeltä istumalta!

Minun ja armaan tuubini historia on jäljitettävissä 90-luvulle asti, jolloin yläasteikäisenä ystäväni maistatti minulle tätä herkkutahnaa ensimmäisen kerran hapankorpun päällä. Se oli rakkautta ensi puraisulla! En ollut maistanut mitään Tartexin kaltaista aikaisemmin ja joku tuossa lähinnä ravintohiivaa, kasviöljyjä ja mausteita sisältävässä tahnassa vetosi makunystyröihini. Se ei ollut liian mausteista tai suolaista, vaan sopivan täyteläistä olematta kuitenkaan liian päällekäyvän makuista. Se oli … koukuttavan lohdullinen maku. Aikuisena osaan jo sanoa, mistä oli kyse: umamista.

tartex

Kuten tuo ysärimuistelonikin paljastaa, Tartex ei tosiaan ole mikään upouusi kasvissyöjien ja vegaanien trendituote, vaan vanha klassikko jota tietäjät ovat kaupan hyllyiltä haalineet jo vuosikymmeniä – tuotteen valmistus on nimittäin aloitettu jo vuonna 1942! Minusta on ihanaa, että kaupoista löytyy vegaaninen luomutuote, jolla on näin pitkä historia. Nähtäväksi jää, mitkä tämänhetkisistä trendikkäistä kasvisvalmisteista jäävät elämään yhtä pitkäksi aikaa!

Tartex -reseptiikka?

Varmaankin juuri tuon ensikokemukseni vuoksi Tartex on minusta edelleenkin parhaimmillaan hapankorpun päällä, enkä ole tuota hyväksi toteamaani yhdistelmää juuri sen jälkeen kilpailevilla ideoilla haastanut (antakaa minulle tuubi Tartex Classicia ja keko hapankorppuja ja mutustelen saaliini edelleen teinin hartaudella, muruista välittämättä, mieluiten sängyssä). Tartexin ja hapankorpun pyhälle liitolle on kuitenkin vihdoinkin tullut kilpailijoita, kun sain toimeksiannon kehitellä Tartex -reseptiikkaa!

Mauista löytyy suosikkini Naturellin lisäksi sieni, yrtti, yrtti & valkosipuli, chili sekä vihreä oliivi -versiot. Tuubin kyljessä lukee “vegetarian pâté”, minkä voisi vapaasti suomentaa kasvispateeksi, mutta “voileipätahna” taitaa olla kuvailuna kuitenkin tarkin: Tartex sopii mitä parhaiten leivän päälle ja miksei myös voileipäkakkujen täytteeksi. Näin helppo ratkaisu ei minua kuitenkaan reseptiikan luomisessa kutkuttele! Jotain leipää jännempää on tästä tahnasta kehiteltävä.

sadonkorjuupiirakka

Ei muuta kun vakoilemaan, minkälaisiin ruokiin muut ovat tätä tahnaa käyttäneet! Tartex on vegaaninen tuote, joten ei ehkä kovin yllättävää, että juuri vegaanisten reseptien joukosta löysin ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kotimaiset referenssini. Vegaanipiirejä reilu vuosi sitten ihastuttanut “maksaton maksalaatikko” minulla on ollut testilistalla jo pitkään (aiheesta lisää esim. tässä PS. Olen vegaani -videossa – itse resepti on käsitykseni mukaan peräisin jo 80-luvulta, mutta se nousi tämän buumin myötä taas ajankohtaiseksi). Ruokablogikollegani Saara Viimeistä Murua Myöten -blogista taas käytti vegaanisiin bahn mi -patonkeihin Tartexia maksapasteijan sijasta. Niinpä! Hieman maksapasteijamainen makuhan Tartexilla ehkä onkin … mikä on hassua, sillä maksamakkaraan en ole koskaan hurahtanut niin kuin tähän tahnaan.

Testing testing…

Näistä kahdesta “maksaisesta” reseptistä inspiroituneena tein itse Tartexista ensimmäiseksi “maksapihvejä” käyttäen sitä kasviproteiinia, joka itselleni on 90- ja 2000-luvun kasvissyöjävuosiltani kaikkein tutuin: soijarouhetta. Tein siis soijarouhepihvejä, jotka maustoin kunnon truuttauksella Tartexilla (vegaanisten reseptien pariin suuntasin siis itsekin). Hyväähän siitä tuli, muttei kovin kuvauksellista 😀 Samoin kävi yrtti-Tartexilla silatun soijabolognesekastikkeen ja sieni-Tartexilla maustutun kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa: lohdullista ja hyvää vegaanista kotiruokaa, mutta kaikkea muuta kuin nättiä.

Älkää käsittäkö väärin, en välttele varsinaisesti laittamasta blogiini “epäesteettistä” ruokaa – sitä löytyy täältä monen postauksen voimin! Tartex kuitenkin yhdistyy mielessäni niin vahvasti 90-lukuun, että kaipaan reseptilleni raikasta ja ajankohtaista otetta. Tartex voileipätahnaa on valmistettu vuodesta 1942, mutta ei siitä laitetun ruuan tarvitse olla samalta ajalta peräisin!

Lopulta ideat loksahtelivat paikoilleen. Mutustelin Tartexilla mehevöitettyä herkkusieni-kermakastiketta perunamuussin kanssa ja totesin, että eihän tässä sitä soijarouhetta tarvita!

Päädyin siis tekemään Tartexista perunan ja savutofun kanssa mehevää täytettä kasvispiirakalle. Pohjaksi piirakalleni tuli kaupan filotaikinaa (se on niin helppokäyttöistä, ihanan rapeaa ja hauskan näköistä!) ja täytteeksi lisää umamia: kypsiä kotimaisia sesongin tomaatteja ja ihania baby artisokkia. Täyteläisen tartexmassan päälle ladottava täyte voi tietysti olla mitä tahansa muutakin sesongissa olevaa – tatteja, esikypsennettyjä punajuurisiivuja, zucchinia, maa-artisokkaa, kurpitsaa…

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

4-6:lle

Tartex -täytteeseen:

n. ½ Tartex Vegetarian Paté Naturell -tuubia

1 iso keitetty jauhoinen peruna (n. 200 g)

200 g savutofua

n. 1-2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, mustapippuria

Piirakkaan:

10 levyä filotaikinaa (n. 25 × 35 cm kokoisina paloina)

3 rkl (chili)öljyä

n. 300 g kypsiä sesongin tomaatteja

n. 150 g esikypsennettyä ja paloiteltua (baby) artisokkaa / säilöttyä latva-artisokkaa

maun mukaan suolaa, mustapippuria

loraus oliiviöljyä

puolisen ruukkua rakuunaa, basilikaa, kirveliä … mistä yrtistä nyt siis satut pitämään!

Valmista ensin Tartex -täyte soseuttamalla kaikki täytteen raaka-aineet tasaiseksi massaksi. Mausta massa suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä ja laita se sivuun odottamaan.

Filotaikinan valmistelu:

Sulata filotaikinaa pakkauksessaan huoneenlämmössä ainakin 2 tuntia (lue tarkemmat ohjeet vielä pakkauksesta) ja nosta taikinalevyistä kymmenen sitten pöydälle (ylijääneistä levyistä voi tehdä esim. luumu-frangipanipiirakan). Peitä taikinalevyt kostealla pyyhkeellä, jottei hauras filotaikina kuivu. Vuoraa n. 20 × 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja sivele levinpaperille vähän öljyä. Aseta ensimmäinen filotaikinalevy vuokaan ja sivele sillekin sinne tänne hieman öljyä (itse käytin tässä chiliöljyä). Nosta seuraava levy edellisen päälle, sivele sille taas hieman öljyä ja jatka näin, kunnes viimeinenkin levy on paikoillaan. Pyri asettelemaan filotaikina niin, että jokaisella sivulla on taikinaa uunivuoan reunaan asti – saatat joutua laittamaan levyjä välillä hieman lomittain, jotta tämä onnistuu (riippuu käyttämäsi filotaikinan mittasuhteista, omat levyni leikkasin saksilla sopivan kokoisiksi tätä piirakkaa varten).

Piirakan täyttäminen:

Lusikoi Tartex -täyte uunivuokaan ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi filotaikinan päälle. Puolita kirsikkatomaatit / viipaloi isot tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele tomaatit sekä esikypsennetty ja paloiteltu (baby) artisokka vuokaan tasaisesti yhdeksi kerrokseksi. Valuta päälle vielä hieman öljyä ja ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes filotaikina on reunoilta kullanruskea ja tomaatit ovat kauniin paahtuneita. Anna piirakan jäähtyä hieman ja lisää päälle lopuksi käyttämäsi yrtti. Tarjoile vielä lämpimänä! (Hyvälle tämä sadonkorjuupiirakka maistuu tosin jäähtyneenäkin)

tartex

Ps. Tartex-tahnat ovat kolesterolittomia, gluteenittomia, luomuja, vegaanisia, laktoosittomia ja nyt myös palmuöljyttömiä. Ruohonjuuren sivuilla Tartex Naturellin raaka-aineiksi on listattu hiivajauhe, vesi, palmuöljy*, perunatärkkelys*, auringonkukkaöljy*, merisuola, tomaattisose*, hiivauute. (*=luomulaatua.)  Tartexin omilla sivuilla olevat tuoteselosteet sekä oma tuubini kertovat kuitenkin, että tuote on nykyään “palm oil free” eli palmuöljytön. Palmuöljy on nykyään korvattu kookosöljyllä.

544 views