peruna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Vegaaniset perunanachot & red eye -majoneesi

by Juulia on February 23, 2018 2 Comments

Perunanachot ♥

Peruna on pop!

Kukapa ei perunaa rakastaisi? Muussina, paistettuna, uutena, vanhana, peruna on kuin onkin pop. Jos minulta kysytään, ovat perunankuoret kuitenkin perunan paras osa. Kun tajusin aikoinaan, ettei uuniperunaa ole mitenkään pakko kääriä folioon, vaan että kuoren voi öljytä ja maustaa ja tuupata perunan sellaisenaan uuniin, ei paluuta ole ollut. Ahmin uuniperunasta pehmoisen sisuksen aina vauhdilla pois tieltä, jotta pääsen itse asiaan eli rapean kuoren kimppuun.

Seuraava luonteva askel on tietysti alkaa tekemään ruokaa erityisesti niistä perunankuorista. Noin vuosi sitten julkaisin täällä ensimmäisen perunankuorireseptini, “perunankuoriburgerin” jossa täytin koverretut ja uunissa juuston kanssa paistetut perunankuoret nyhtöpossulla. Perunankuoriburgerit olivat niin hyviä, että tein niistä kesällä myös vegaanisen version portobellosienillä. Eräs ystäväni sanoi suorastaan itkeneensä, kun ekan kerran perunankuoriburgeria söi ♥ eli juu, en todistetusti ole ainoa joka fanittaa paistettuja perunankuoria!

Nyt minulla on aihetta päivittää tuota vegaanista reseptiäni cocktailpalan suuntaan, sillä olen järjestämässä yhdessä lempibaarini BrewDog Helsingin kanssa vegaanista oluttastingia. Teen tilaisuuteen setin vegaanisia herkkuja oluiden kaveriksi tarjottavaksi, enkä voinut olla ottamatta mukaan jotain näin ihanan mättöisää kuin nämä tämänpäiväiset perunankuorista tehdyt perunanachot!

Perunanachot on pop!

Täytetyt perunankuoret ovat mitä ilmeisimmin hyvin amerikkalaista ruokaa, joten lähdin vegaanisien täytteideni kanssa hieman tex-mex -linjoille. Perunanachot täytettiin rapeaksi paistetulla saksanpähkinächorizolla, pieneksi kuutioksi leikatulla vihreällä paprikalla, jalapenolla ja silputulla korianterin varrella, sekä nokareella kaurafraîchea. Niin paljon kuin sekä rapeaksi friteerattuja perunankuoria että tuota vegaanista “chorizoa” rakastankin, nousee annoksen tähdeksi omasta mielestäni kuitenkin kastike.

Peri-jenkkiläiseen red eye gravyyn pohjaava vegaaninen majoneesikastike sisältää mm. kahvia, vaniljaa, soijakastiketta sekä lorauksen paahteista stouttia. AAH … kuolaan kun ajattelenkin tuota soossia!!! Se on niin hyvää, että tekisi mieleni tröötätä sitä vain suoraan suuhun (minkä ehkä teinkin, mutta mitään en myönnä).

Kastikkeen paahteisten makujen ansiosta nämä perunanachot maistuvat oivalliselta paahteisten, kahviaromisten ja jopa vaniljaisten stouttien sekä portterien kanssa, kunhan olut ei ole liian vahva ja päällekäyvä – kerrankin on siis käyttöä jopa niille ns. maitokauppastouteille! Hirmuisen vahvasti katkerohumaloidut oluet jättäisin väliin, kun tässä ruuassa kuitenkin on myös chilin potkua. Tuohon tastingiin annoksen pariksi on tosin tulossa jotain ihan muuta kuin kuvissa, mutta enpäs kerrokaan vielä että mitä!

Meillä on tilaisuudessa tiedossa neljän ruuan ja oluen setti, josta olen tosi innoissani! Olen miettinyt ja testaillut illan ruokia pitkään ja hartaasti, eli tässä ollaan kuulkaa intohimolla ja sydämellä mukana! Lippuja tapahtumaan voi ostaa eventbrite.com -sivulta, tulkaahan siis ihmeessä mukaan. Muutamat paikat siellä vielä olisi vapaana 🙂

Vegaaniset oluet löytyvät muuten kätevästi listattuna esim. Vegaanituotteet sekä Barnivore -sivustoilla, joista itse käyn aina varmistamassa, että valitsemani olut varmasti on vegaaninen kun vegaanikavereille kokkaan. Yleensä sillä päästään jo pahimmasta pälkähästä, kun valitaan olut, jossa ei ole käytetty laktoosia (esim. milk stoutit), mutta oluita saatetaan joskus myös kirkastaa kalasta saatavalla gelatiinilla, isinglassilla, jota ei sitten raaka-ainelistaa silmäilemällä välttämättä selville saakaan. Alkon sivuilta voi myös etsiä oluita hakusanalla vegaaninen, mutta kaipaisin kyllä sitä vegaanista merkintää ihan liikkeiden hyllymerkintöihinkin, kun sellainen kuitenkin on viineillekin?

Voit muuten käyttää tähän ruokaan pieniä jauhoisia perunoita, kuten minä, tai isompia uuniperunoita. Isommat voi jakaa puoliksi tai neljään, jopa kuuteen osaan, tai leikata kolmikulmaisiksi paloiksi hieman perinteisten nachojen tapaan.

Vegaaniset perunanachot

vegaaninen

2:lle (hah, niinhän minä väitän ja sitten syön kaiken yksin)

n. 1 kg jauhoista perunaa

n. 1 litra kasviöljyä friteeraamiseen + paistomittari

1 annos saksanpähkinächorizoa

1 purkki kaura fraîchea

1 pieni vihreä paprika

1 jalapeno

ruukku korianteria

Red eye majoneesi:

1 dl vegaanista majoneesia (voit tehdä majoneesin itse tai ostaa valmiina)

2 tl pikakahvijauhetta tai vahvaa espressoa

ripaus vaniljaa (n. 1/8 tl)

2 tl soijakastiketta

4 tl vegaanista stouttia

Pese ja kuivaa perunat. Pistele niihin kauttaaltaan reikiä haarukalla ja lykkää ne sitten 200 asteiseen uuniin noin tunniksi tai kunnes ne ovat läpikypsiä (kypsennysaika riippuu tietysti käyttämiesi perunoiden koosta). Halkaise perunat pitkittäin ja anna jäähtyä. Koverra sitten lusikalla suurin osa pehmeästä sisuksesta pois. (minä teen tuosta pehmoisesta perunasta yleensä muussia, mutta välillä myös skordaliaa).

Kuumenna syvässä kannellisessa kattilassa öljy 175 asteeseen. Friteeraa perunankuoria 4-5 kerrallaan kullanruskeiksi. Älä anna lämmön pudota tai nousta liikaa ja pidä kattilaa kokoajan silmällä! Nostele rapeat perunakuoret talouspaperin päälle valumaan, kunnes kaikki kuoret ovat valmiita. Huom! Liesituuletin täytyy olla tämän puuhan ajan tietysti pois päältä ja kansi kokoajan käden ulottuvilla, jotta voit tukahduttaa öljyn mikäli se leimahtaisi.

Paista saksanpähkinächorizo öljylorauksessa rapeaksi muruksi. Silppua vihreä paprika ja jalapeno mahdollisimman pieneksi kuutioksi, saksi korianterin varret silpuksi ja sekoita kaikki yhteen. Sekoita red eye majoneesin ainekset pienessä kulhossa huolella yhteen.

Annostele jokaiselle perunankuorelle nokare kaura fraichea, lusikallinen saksanpähkinächorizoa sekä reilusti vihreää silppua. Valuta annokselle reilusti red eye majoneesia. Tarjoile perunanachot heti!

Vegan pairing w. Vaimomatskuu

Missä? BrewDog Helsinki

Milloin? lauantaina 3.3.2018 klo 17 – 18:30

Mitä maksaa? liput ovat 30 €, ja niitä voi ostaa sekä baarista että eventbritestä.

Mitäs siellä tapahtuu? Iltaan kuuluu neljä maistelukokoista vegaanista herkkua ja niille valitut oluet + rentoa höpöttelyä oluen ja ruuan parittamisesta.

Ps. Jos perunanachot kutkuttavat makuhermojasi, kurkkaa ihmeessä myös nämä Hannan Soppa -blogin perunanachot!

Perunapasta + #ruokatrendit2018

by Juulia on February 13, 2018 4 Comments

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin “köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, “pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen “köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä “nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla “Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (“Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

Vuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

Vuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.

Nopea mustapapukeitto

by Juulia on January 28, 2018 2 Comments

Mustapapukeitto: täydellistä arkiruokaa

Täällä on syöty viime viikkoina poikkeuksellisen paljon papuja. Oikeastaan samantien kun duuniarki alkoi joululoman jälkeen, ilmestyi ruokalistalle papukeitto – sitä kun voi tehdä kerralla helposti isommankin määrän ja syödä soppaa useampana päivänä.

Erilaiset papuruuat ovat minulle rakkaita, sillä pavut liittyvät vahvasti kotikotiin. Äiti tykkäsi liotella soijapapuja (muistaakseni ne olivat tosiaan aina soijapapuja) ja keittää niitä ihan vain sipulilla, porkkanalla, laakerilla ja pippurilla maustetussa vedessä. Jääkaapissa pönöttikin siksi papukattila säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikka soijapavut olivat teinille alkuun ehkä hieman haastavan makuisia, niihin tuli yllättävän nopeasti himo.

Sittemmin muutettuani omilleni otin tavakseni keitellä koti-ikävissäni soijapapuja samalla tavalla kuin äiti. Myöhemmin kuvaan astuivat kaikki muutkin pavut mitä käsiini sain: ruskeat ja valkoiset, kidneypavut, mustapavut, mustasilmäpavut, voipavut…

Opin toissasyksynä, että papujen liotusveteen kannattaa laittaa pala kombulevää sekä keittääkin pavut kombun kanssa – näin papujen kaasuttava sivuvaikutus vähenee ja tuleepahan siitä kombusta myös makua keitinliemeen. Tätä vinkkiä jaan mieluusti eteenpäin ihan kaikille kaasuherkille papufaneille, jos ette tästä kikasta vielä ole kuulleet!

Tämä nopea mustapapukeitto valmistuu kypsistä mustapavuista, jotka voi halutessaan ostaa purkissa tai keittää itse. Itse tapaan liottaa ison määrän papuja kerrallaan (yön yli runsaassa vedessä kombun kanssa). Teen siis kerralla yleensä niin ison määrän, että kypsiä papuja voi halutessaan pakastaa tai sitten pistää ihan vain jääkaappin odottelemaan käyttöä (just niin kuin äiti aikoinaan teki). Pakastimessani on ollut viime aikoina papujen lisäksi runsain mitoin umamirikasta itse keiteltyä kasvislientä, jota olen myös käyttänyt näihin papukeittoihini.

Toisin sanoen: kiitos pakastimen aarteiden, tämä ateria valmistuu kumoamalla muutama purkki pakastimesta kattilaan ja heittämällä sekaan hieman mausteita ja juureksia. Sitten vaan keitellään ja soseutellaan ja simsalabim, ruoka on valmis. Täydellistä arkiruokaa!

Nopea mustapapukeitto

2:lle

vegaaninen

n. 2 dl kypsiä mustapapuja

3 valkosipulin kynttä

1 iso jauhoinen peruna

6 dl kasvislientä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl kaurafraichea/kaurakermaa

Kuori ja lohko peruna ja viipaloi valkosipulin kynnet. Murskaa korianterin siemenet. Laita kattilaan kasvisliemi, peruna, valkosipuli, mausteet sekä mustapavut. Keitä, kunnes peruna on kypsää. Soseuta keitto ja lisää siihen puolisen desiä kaurafraichea. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa ja/tai pippuria.

Tarjoile mustapapukeitto sellaisenaan tai pyöräytä lautasella vielä hieman kaurakermaa.

Bongasin mustapapukeiton kuvauspäivänä Alkosta ihanan biodynaamisen oranssin luomuviinin Itävaltalaiselta Meinklangilta (jonka Grüner Veltliner on ollut jo pitkään yksi vakio-ostoksistani), enkä malttanut olla korkkaamatta löytöäni heti. Meinklang Graupert 2015 valmistetaan grauburgunder -rypäleistä ja se vastaa tyyliltään juuri sellaista oranssia viiniä, joihin olen eniten heikkona. Tuoksu on todella aromikas ja maku hapokas, sitruksinen ja parfyymisen kukkea. Löytyypä siitä myös aprikoosia ja persikkaakin.

Kuorikontaktia tämä viini on saanut 11 päivää, joten siitä löytyy sopivasti runsautta ja kevyttä tanniinisuutta myös hieman runsaammillekin ruuille. “Graupert” tarkoittaa paikallismurteella “hoitamaton, huolittelematon, rähjäinen henkilö”, mutta tämä viini on kyllä kaikkea muuta! Nimi taitaakin viitata valmiin viinin sijasta viiniköynnöksiin, jotka saavat Meinklangin tilalla kasvaa melkoisen villeinä.

Itse rakasta juoda tällaisia herkkuviinejä ihan sellaisenaan. Viiniä ei siis oltu suoranaisesti valittu tämän keiton kaveriksi, mutta eipä tämä yhdistelmä mikään katastrofikaan ollut! Graupert on viiniksi hieman tyyriimmästä päästä (26,90€), mutta mikäli on laillani hurahtanut oransseihin viineihin ja alkuviineihin, ei tuo hinta todellakaan ole mikään este – oransseja viinejä kun ei Suomessa käsiinsä ihan niin vain saa.

Ps. Vegaaneille tiedoksi, että Meinklangin viinit ovat vegaanisia vuosikerrasta 2004 alkaen.

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

by Juulia on June 26, 2017 0 Comments

Meidän juhannuksen ruokalistalla oli tänä vuonna vegaaninen perunankuoriburgeri! Täytteinä tässä pläjäyksessä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥

Olin ekoja perunankuoria paistaessani huolissani siitä, pysyisivätkö ne miten hyvin kasassa täytettyinä. Näitä tehdessä tuli onneksi havaittua, että eivät ne ontoksi koverretut perunanpuolikkaat tosiaan tarvitse mitään juustontapaisia pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin tällä kertaa ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa/vuustoa tai ei – joten lopulta söin lautaselle leviävän burgerini ihan suosiolla haarukalla ja veitsellä.

Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin Juuson kanssa meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen itselleni nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppämme on edelleen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi surettavan lyhyeen 🙁

Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…

Jospa kuitenkin palataan kukkakuvista vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen! Kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta. Mutta tyyli on toki aina vapaa itse kullekin!

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijaan tamaria

4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)

Perunankuoriin:

4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle

Portobelloihin:

4 portobellosientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijakastiketta/tamaria

1 tl nestemäistä savua

1-2 tl srirachaa

1 rkl agavesiirappia

Lisukkeeksi:

1 kypsä avocado + sitruunamehua

1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria

1-2 isoa kypsää tomaattia

kaalisalaattia / salaatinlehtiä

4-6 rkl vegaanista majoneesia

srirachaa

1 hapankurkku/maustekurkku

Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.

Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä. (Mikäli olet uppopaistamisen ystävä, voit tietysti myös friteerata perunankuoret!)

Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi vielä avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.

Kokoa perunankuoriburgeri näin:

Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle).

Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.

Sitten vaan ääntä kohti, käsin tai aterimien avustamana! Meillä täällä sairastuvalla vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut.

Olutsuositus:

Jos suinkin vain olisin ollut terve, olisin kyllä kiskaissut ateriani kaverina hyvän oluen. Koska tässä burgerissa on sienien ansiosta kivasti umamia, sekä majoneesin ja avocadon kautta myös rasvaisuutta, voit valita burgerille olueksi esim. sitruksisen IPA:n tai APA:n. Umami rauhoittaa oluen katkeruutta, joten vaikken ole suuri vahvasti katkerohumaloitujen oluiden ystävä, tykkään niistä kyllä varsinkin sopivien ruokien kaverina. Valitsit kuitenkin minkä oluen vaan, pidä huoli siitä, ettet valitse liian tujua tai päällekäyvää olutta, joka jyräisi alleen tämän vegeburgerin maut. Jättäisin siis tuhdimmat ja vahvemmat tupla IPA:t tässä yhteydessä pois kuvioista!

Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä.

Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂