Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

Kaupallinen yhteistyö Tartex

tomaattipiirakka

Tartex – jotkut rakastaa, toiset … ei. Jälkimmäinen vaihtoehto on itselleni käsittämätön, sillä minulla todellakin on rakkaussuhde Tartexiin, voisin syödä sitä kevyesti kokonaisen tuubillisen yhdeltä istumalta!

Minun ja armaan tuubini historia on jäljitettävissä 90-luvulle asti, jolloin yläasteikäisenä ystäväni maistatti minulle tätä herkkutahnaa ensimmäisen kerran hapankorpun päällä. Se oli rakkautta ensi puraisulla! En ollut maistanut mitään Tartexin kaltaista aikaisemmin ja joku tuossa lähinnä ravintohiivaa, kasviöljyjä ja mausteita sisältävässä tahnassa vetosi makunystyröihini. Se ei ollut liian mausteista tai suolaista, vaan sopivan täyteläistä olematta kuitenkaan liian päällekäyvän makuista. Se oli … koukuttavan lohdullinen maku. Aikuisena osaan jo sanoa, mistä oli kyse: umamista.

tartex

Kuten tuo ysärimuistelonikin paljastaa, Tartex ei tosiaan ole mikään upouusi kasvissyöjien ja vegaanien trendituote, vaan vanha klassikko jota tietäjät ovat kaupan hyllyiltä haalineet jo vuosikymmeniä – tuotteen valmistus on nimittäin aloitettu jo vuonna 1942! Minusta on ihanaa, että kaupoista löytyy vegaaninen luomutuote, jolla on näin pitkä historia. Nähtäväksi jää, mitkä tämänhetkisistä trendikkäistä kasvisvalmisteista jäävät elämään yhtä pitkäksi aikaa!

Tartex -reseptiikka?

Varmaankin juuri tuon ensikokemukseni vuoksi Tartex on minusta edelleenkin parhaimmillaan hapankorpun päällä, enkä ole tuota hyväksi toteamaani yhdistelmää juuri sen jälkeen kilpailevilla ideoilla haastanut (antakaa minulle tuubi Tartex Classicia ja keko hapankorppuja ja mutustelen saaliini edelleen teinin hartaudella, muruista välittämättä, mieluiten sängyssä). Tartexin ja hapankorpun pyhälle liitolle on kuitenkin vihdoinkin tullut kilpailijoita, kun sain toimeksiannon kehitellä Tartex -reseptiikkaa!

Mauista löytyy suosikkini Naturellin lisäksi sieni, yrtti, yrtti & valkosipuli, chili sekä vihreä oliivi -versiot. Tuubin kyljessä lukee “vegetarian pâté”, minkä voisi vapaasti suomentaa kasvispateeksi, mutta “voileipätahna” taitaa olla kuvailuna kuitenkin tarkin: Tartex sopii mitä parhaiten leivän päälle ja miksei myös voileipäkakkujen täytteeksi. Näin helppo ratkaisu ei minua kuitenkaan reseptiikan luomisessa kutkuttele! Jotain leipää jännempää on tästä tahnasta kehiteltävä.

sadonkorjuupiirakka

Ei muuta kun vakoilemaan, minkälaisiin ruokiin muut ovat tätä tahnaa käyttäneet! Tartex on vegaaninen tuote, joten ei ehkä kovin yllättävää, että juuri vegaanisten reseptien joukosta löysin ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kotimaiset referenssini. Vegaanipiirejä reilu vuosi sitten ihastuttanut “maksaton maksalaatikko” minulla on ollut testilistalla jo pitkään (aiheesta lisää esim. tässä PS. Olen vegaani -videossa – itse resepti on käsitykseni mukaan peräisin jo 80-luvulta, mutta se nousi tämän buumin myötä taas ajankohtaiseksi). Ruokablogikollegani Saara Viimeistä Murua Myöten -blogista taas käytti vegaanisiin bahn mi -patonkeihin Tartexia maksapasteijan sijasta. Niinpä! Hieman maksapasteijamainen makuhan Tartexilla ehkä onkin … mikä on hassua, sillä maksamakkaraan en ole koskaan hurahtanut niin kuin tähän tahnaan.

Testing testing…

Näistä kahdesta “maksaisesta” reseptistä inspiroituneena tein itse Tartexista ensimmäiseksi “maksapihvejä” käyttäen sitä kasviproteiinia, joka itselleni on 90- ja 2000-luvun kasvissyöjävuosiltani kaikkein tutuin: soijarouhetta. Tein siis soijarouhepihvejä, jotka maustoin kunnon truuttauksella Tartexilla (vegaanisten reseptien pariin suuntasin siis itsekin). Hyväähän siitä tuli, muttei kovin kuvauksellista 😀 Samoin kävi yrtti-Tartexilla silatun soijabolognesekastikkeen ja sieni-Tartexilla maustutun kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa: lohdullista ja hyvää vegaanista kotiruokaa, mutta kaikkea muuta kuin nättiä.

Älkää käsittäkö väärin, en välttele varsinaisesti laittamasta blogiini “epäesteettistä” ruokaa – sitä löytyy täältä monen postauksen voimin! Tartex kuitenkin yhdistyy mielessäni niin vahvasti 90-lukuun, että kaipaan reseptilleni raikasta ja ajankohtaista otetta. Tartex voileipätahnaa on valmistettu vuodesta 1942, mutta ei siitä laitetun ruuan tarvitse olla samalta ajalta peräisin!

Lopulta ideat loksahtelivat paikoilleen. Mutustelin Tartexilla mehevöitettyä herkkusieni-kermakastiketta perunamuussin kanssa ja totesin, että eihän tässä sitä soijarouhetta tarvita!

Päädyin siis tekemään Tartexista perunan ja savutofun kanssa mehevää täytettä kasvispiirakalle. Pohjaksi piirakalleni tuli kaupan filotaikinaa (se on niin helppokäyttöistä, ihanan rapeaa ja hauskan näköistä!) ja täytteeksi lisää umamia: kypsiä kotimaisia sesongin tomaatteja ja ihania baby artisokkia. Täyteläisen tartexmassan päälle ladottava täyte voi tietysti olla mitä tahansa muutakin sesongissa olevaa – tatteja, esikypsennettyjä punajuurisiivuja, zucchinia, maa-artisokkaa, kurpitsaa…

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

4-6:lle

Tartex -täytteeseen:

n. ½ Tartex Vegetarian Paté Naturell -tuubia

1 iso keitetty jauhoinen peruna (n. 200 g)

200 g savutofua

n. 1-2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, mustapippuria

Piirakkaan:

10 levyä filotaikinaa (n. 25 × 35 cm kokoisina paloina)

3 rkl (chili)öljyä

n. 300 g kypsiä sesongin tomaatteja

n. 150 g esikypsennettyä ja paloiteltua (baby) artisokkaa / säilöttyä latva-artisokkaa

maun mukaan suolaa, mustapippuria

loraus oliiviöljyä

puolisen ruukkua rakuunaa, basilikaa, kirveliä … mistä yrtistä nyt siis satut pitämään!

Valmista ensin Tartex -täyte soseuttamalla kaikki täytteen raaka-aineet tasaiseksi massaksi. Mausta massa suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä ja laita se sivuun odottamaan.

Filotaikinan valmistelu:

Sulata filotaikinaa pakkauksessaan huoneenlämmössä ainakin 2 tuntia (lue tarkemmat ohjeet vielä pakkauksesta) ja nosta taikinalevyistä kymmenen sitten pöydälle (ylijääneistä levyistä voi tehdä esim. luumu-frangipanipiirakan). Peitä taikinalevyt kostealla pyyhkeellä, jottei hauras filotaikina kuivu. Vuoraa n. 20 × 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja sivele levinpaperille vähän öljyä. Aseta ensimmäinen filotaikinalevy vuokaan ja sivele sillekin sinne tänne hieman öljyä (itse käytin tässä chiliöljyä). Nosta seuraava levy edellisen päälle, sivele sille taas hieman öljyä ja jatka näin, kunnes viimeinenkin levy on paikoillaan. Pyri asettelemaan filotaikina niin, että jokaisella sivulla on taikinaa uunivuoan reunaan asti – saatat joutua laittamaan levyjä välillä hieman lomittain, jotta tämä onnistuu (riippuu käyttämäsi filotaikinan mittasuhteista, omat levyni leikkasin saksilla sopivan kokoisiksi tätä piirakkaa varten).

Piirakan täyttäminen:

Lusikoi Tartex -täyte uunivuokaan ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi filotaikinan päälle. Puolita kirsikkatomaatit / viipaloi isot tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele tomaatit sekä esikypsennetty ja paloiteltu (baby) artisokka vuokaan tasaisesti yhdeksi kerrokseksi. Valuta päälle vielä hieman öljyä ja ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes filotaikina on reunoilta kullanruskea ja tomaatit ovat kauniin paahtuneita. Anna piirakan jäähtyä hieman ja lisää päälle lopuksi käyttämäsi yrtti. Tarjoile vielä lämpimänä! (Hyvälle tämä sadonkorjuupiirakka maistuu tosin jäähtyneenäkin)

tartex

Ps. Tartex-tahnat ovat kolesterolittomia, gluteenittomia, luomuja, vegaanisia, laktoosittomia ja nyt myös palmuöljyttömiä. Ruohonjuuren sivuilla Tartex Naturellin raaka-aineiksi on listattu hiivajauhe, vesi, palmuöljy*, perunatärkkelys*, auringonkukkaöljy*, merisuola, tomaattisose*, hiivauute. (*=luomulaatua.)  Tartexin omilla sivuilla olevat tuoteselosteet sekä oma tuubini kertovat kuitenkin, että tuote on nykyään “palm oil free” eli palmuöljytön. Palmuöljy on nykyään korvattu kookosöljyllä.

460 views

Löytö: Sirkkis & perunanachot

by Juulia 2 Comments
Löytö: Sirkkis & perunanachot

perunanachot

Terkkuja härdelliköökistä! Täällä on tänä viikonloppuna häärätty sekä kokki että hella liekeissä, hikisenä mutta onnellisena tsiljoonaa ruokaa yhtä aikaa: alkusyksyhän on innokkaalle ruuanlaittajalle yltäkylläisyyden aikaa mitä tulee kotimaisiin sesonkituotteisiin. Hopusta huolimatta mukaan piti kuitenkin mahduttaa pikainen testaus upouudesta tuotteesta nimeltä Sirkkis!

Sirkkis

Alkuviikosta ovelleni kannettiin sirkkoja sisältä uusi kasviproteiinituote Sirkkis, joka muistuttaa käyttötavaltaan kovasti Härkistä ja Nyhtistä. Sain kunnian olla kolmas kuluttaja, joka tätä uutuustuotetta kätösissään on pidellyt ja kylläpä on kuulkaa harmittanut, että piti viikonloppua odottaa ennenkuin ehdin pakettia avaamaan.

Paistettua jauhelihaa koostumukseltaan muistuttava Sirkkis on sellaisenaan käyttövalmis eikä kypsennystä kaipaile, kevyt lämmittäminen esim. paistinpannulla riittää. Kastikkeisiin ynnä muihin patoihin suositellaan Sirkkiksen lisäämistä vasta valmistuksen loppuvaiheessa, ja kuten esim. Härkiksen kanssa, veikkaan että kyse on siitä että näin tuoteen rakenne pysyy priimana (tämä on oletus, jonka pyrin testaamaan lähipäivinä).

sirkkis"Sirkkis saatu testattavaksi Entikseltä

Sirkkis sisältää kotisirkkaa neljä prosenttia ja loput tuotteesta koostuu mm. erinäisistä kasviproteiineista (herneproteiini, soijaproteiini), kaurajauhoista ja ohratärkkeyksestä. Tuote on laktoositon, mutta sisältää gluteiinia. Paketissa on 250 g Sirkkistä ja hinta osuu 4-5 euron välille. Proteiinia tuote sisältää 24% ja sirkkajauhe tuo sekaan proteiinin lisäksi rautaa sekä kasvissyöjille tarpeellista B12 vitamiinia. Tuotteet löytyvät keskeisimmistä Prismoista 3.9.2018 alkaen.

Tuoteperheen eka tulokas on maustettu grillimausteella (!), mutta sen maku osoittautui hienoisesta grillimauste-epäluulostani huolimatta todellisuudessa varsin miedoksi. Tämä on hyvää! Odotan mielenkiinnolla tuoteperheen seuraavia tulokkaita.

sirkkis

Hyönteisruoka?

Mitä tulee entomofagiaan, olen erityisesti teoriassa täysin sen kannalla: uskon, että hyönteiset ovat hyvä vaihtoehto tulevaisuuden proteiinilähteeksi. Hyönteisissä on paljon proteiinia, niiden kasvattaminen on edullista ja se rasittaa ympäristöä muiden proteiininlähteiden tuottamista vähemmän.

Käytännössä huomaan kuitenkin hieman kavahtavani ötökkätuotteita, varsinkin, jos itse ötökkä on seassa näkyvästi. Tässä tuskin olen ainoa! Sirkkoja ja jauhomatoja aikoinaan ekan kerran sellaisenaan maistaessani selkärangasta nousi tahtomattani pieni puistatus ja niin se mokoma aina vain herää kun tiedän syöväni ötökkää. Ei siinä auta järkeily! Yllättäen Sirkkiksen kanssa tätä reaktiota ei kuitenkaan syntynyt – sirkat ovat tuotteessa  jauheena ja jotenkin unohdin nopeasti niitä tämänpäiväsellä aterillani edes syöväni. Hyönteisruuasta kiinnostuneet, suosittelen muuten tutustumaan mitä mainioimpaan Hyönteiskokki -sivustoon!

Ensimmäinen avaamani Sirkkis-paketti heivattiin tässä keittiössä helpon ja nopean perunanachopellillisen päälle ja koko pelllilinen katosi kahden hengen voimin alta aikayksikön 🙂

Sirkkis – perunanachot

1 pellillinen / 2:lle

½ kg kiinteitä perunoita

2 rkl (chilillä maustettua) oliiviöljyä

ripaus suolaa

150 g raastettua cheddaria

n. ½ pakettia grillimaustettua Sirkkistä

n. 250g kirsikkatomaatteja

1 tuore maissintähkä / n. 2 dl maissinjyviä

1 dl mietoa luomusalsaa

3-4 rkl creme fraichea

tuoretta korianteria, kevätsipulia, tuoretta chiliä

Pese perunat ja viipaloi ne esim. mandoliinilla noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet öljyssä ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle hieman suolaa. Paista perunaviipaleita 225 asteisessa uunissa, kunnes ne muuttuvat sieltä täältä kullanruskeiksi. Varo polttamasta pottuja!

Lisää sitten perunaviipaleiden päälle noin ¾ juustoraasteesta ja grillimaustettu Sirkkis. Levitä pellille maissinjyvät sekä loppu juustoraaste. Nostele perunanachojen päälle vielä kirsikkatomaatit ja lykkää pelti sitten takaisin uuniin. Jatka paistamista, kunnes juusto rapeutuu ja tomaatit alkavat halkeilla sieltä täältä.

Ota perunanachot uunista ja ripottele pellille sinne tänne salsa- ja crème fraîchenokareita, silputtua kevätsipulia, chiliä sekä tuoretta korianteria. Tarjoile heti!

sirkkis

Sirkkis-tuoteperheen takana on Entis, kuuden turkulaisopiskelijan start up -kurssilta kipinän saanut hyönteisruokayritys. Sain tänään blogissa esitellyn Sirkkiksen sekä muutaman muu sirkkatuoteen (sirkkasuklaa, sirkkasmoothie) Entikseltä siis testiin – kiitos siiitä! Olen ilolla mukana levittämässä hyönteissyönnin sanaa 🙂 – tuon selkärankareaktioni aion kyllä vielä selättää muidenkin hyönteistuotteiden osalta!

Mikäli Sirkkis kiinnostaa, kurkkaa ihmeessä myös Hannan Sopan eilen julkaisema ihana Sirkkisresepti ja ajatukset tästä tuotteesta!

Ps. Annoksesta saa vegaanisen käyttämällä kaurafraîchea, vegaanista cheddaria ja vaihtamalla Sirkkiksen maustettuun Nyhtikseen, Härkikseen tai vaikkapa Oumphiin.

Pps. Nämä helpot ja nopeat perunanachot ovat saaneet kipinän mm. seuraavista blogeista, joita niitä on viime vuosina tehty: Hannan Soppa, Kokit ja Potit, Kaikki äitini reseptit, Tiskivuoren emäntä sekä Sweet Food o’ Mine … perunanachot ovat siis olleet jo tovin todellista hittiruokaa! Itsekin olen toki niiden suhteen korteni kekoon kantanut jo aiemmin, mutta tuo aiempi versioni (vegaaniset perunanchot & red eye -majoneesi) on yllätys yllätys “hieman” sieltä työläämmästä päästä. Suosittelen kyllä lämmöllä testaamaan myös sitä, jos tykkäät laillani viettää keittiössä pidempiäkin aikoja 🙂

301 views

Vegaaniset perunanachot & red eye -majoneesi

by Juulia 2 Comments
Vegaaniset perunanachot & red eye -majoneesi

perunanachot"Perunanachot

Peruna on pop!

Kukapa ei perunaa rakastaisi? Muussina, paistettuna, uutena, vanhana, peruna on kuin onkin pop. Jos minulta kysytään, ovat perunankuoret kuitenkin perunan paras osa. Kun tajusin aikoinaan, ettei uuniperunaa ole mitenkään pakko kääriä folioon, vaan että kuoren voi öljytä ja maustaa ja tuupata perunan sellaisenaan uuniin, ei paluuta ole ollut. Ahmin uuniperunasta pehmoisen sisuksen aina vauhdilla pois tieltä, jotta pääsen itse asiaan eli rapean kuoren kimppuun.

Seuraava luonteva askel on tietysti alkaa tekemään ruokaa erityisesti niistä perunankuorista. Noin vuosi sitten julkaisin täällä ensimmäisen perunankuorireseptini, “perunankuoriburgerin” jossa täytin koverretut ja uunissa juuston kanssa paistetut perunankuoret nyhtöpossulla. Perunankuoriburgerit olivat niin hyviä, että tein niistä kesällä myös vegaanisen version portobellosienillä. Eräs ystäväni sanoi suorastaan itkeneensä, kun ekan kerran perunankuoriburgeria söi ♥ eli juu, en todistetusti ole ainoa joka fanittaa paistettuja perunankuoria!

Nyt minulla on aihetta päivittää tuota vegaanista reseptiäni cocktailpalan suuntaan, sillä olen järjestämässä yhdessä lempibaarini BrewDog Helsingin kanssa vegaanista oluttastingia. Teen tilaisuuteen setin vegaanisia herkkuja oluiden kaveriksi tarjottavaksi, enkä voinut olla ottamatta mukaan jotain näin ihanan mättöisää kuin nämä tämänpäiväiset perunankuorista tehdyt perunanachot!

perunanachot

Perunanachot on pop!

Täytetyt perunankuoret ovat mitä ilmeisimmin hyvin amerikkalaista ruokaa, joten lähdin vegaanisien täytteideni kanssa hieman tex-mex -linjoille. Perunanachot täytettiin rapeaksi paistetulla saksanpähkinächorizolla, pieneksi kuutioksi leikatulla vihreällä paprikalla, jalapenolla ja silputulla korianterin varrella, sekä nokareella kaurafraîchea. Niin paljon kuin sekä rapeaksi friteerattuja perunankuoria että tuota vegaanista “chorizoa” rakastankin, nousee annoksen tähdeksi omasta mielestäni kuitenkin kastike.

Peri-jenkkiläiseen red eye gravyyn pohjaava vegaaninen majoneesikastike sisältää mm. kahvia, vaniljaa, soijakastiketta sekä lorauksen paahteista stouttia. AAH … kuolaan kun ajattelenkin tuota soossia!!! Se on niin hyvää, että tekisi mieleni tröötätä sitä vain suoraan suuhun (minkä ehkä teinkin, mutta mitään en myönnä).

Kastikkeen paahteisten makujen ansiosta nämä perunanachot maistuvat oivalliselta paahteisten, kahviaromisten ja jopa vaniljaisten stouttien sekä portterien kanssa, kunhan olut ei ole liian vahva ja päällekäyvä – kerrankin on siis käyttöä jopa niille ns. maitokauppastouteille! Hirmuisen vahvasti katkerohumaloidut oluet jättäisin väliin, kun tässä ruuassa kuitenkin on myös chilin potkua. Tuohon tastingiin annoksen pariksi on tosin tulossa jotain ihan muuta kuin kuvissa, mutta enpäs kerrokaan vielä että mitä!

perunanachot

Meillä on tilaisuudessa tiedossa neljän ruuan ja oluen setti, josta olen tosi innoissani! Olen miettinyt ja testaillut illan ruokia pitkään ja hartaasti, eli tässä ollaan kuulkaa intohimolla ja sydämellä mukana! Lippuja tapahtumaan voi ostaa eventbrite.com -sivulta, tulkaahan siis ihmeessä mukaan. Muutamat paikat siellä vielä olisi vapaana 🙂

Vegaaniset oluet löytyvät muuten kätevästi listattuna esim. Vegaanituotteet sekä Barnivore -sivustoilla, joista itse käyn aina varmistamassa, että valitsemani olut varmasti on vegaaninen kun vegaanikavereille kokkaan. Yleensä sillä päästään jo pahimmasta pälkähästä, kun valitaan olut, jossa ei ole käytetty laktoosia (esim. milk stoutit), mutta oluita saatetaan joskus myös kirkastaa kalasta saatavalla gelatiinilla, isinglassilla, jota ei sitten raaka-ainelistaa silmäilemällä välttämättä selville saakaan. Alkon sivuilta voi myös etsiä oluita hakusanalla vegaaninen, mutta kaipaisin kyllä sitä vegaanista merkintää ihan liikkeiden hyllymerkintöihinkin, kun sellainen kuitenkin on viineillekin?

Voit muuten käyttää tähän ruokaan pieniä jauhoisia perunoita, kuten minä, tai isompia uuniperunoita. Isommat voi jakaa puoliksi tai neljään, jopa kuuteen osaan, tai leikata kolmikulmaisiksi paloiksi hieman perinteisten nachojen tapaan.

Vegaaniset perunanachot

vegaaninen

2:lle (hah, niinhän minä väitän ja sitten syön kaiken yksin)

n. 1 kg jauhoista perunaa

n. 1 litra kasviöljyä friteeraamiseen +  paistomittari

1 annos saksanpähkinächorizoa

1 purkki kaura fraîchea

1 pieni vihreä paprika

1 jalapeno

ruukku korianteria

Red eye majoneesi:

1 dl vegaanista majoneesia (voit tehdä majoneesin itse tai ostaa valmiina)

2 tl pikakahvijauhetta tai vahvaa espressoa

ripaus vaniljaa (n. 1/8 tl)

2 tl soijakastiketta

4 tl vegaanista stouttia

Pese ja kuivaa perunat. Pistele niihin kauttaaltaan reikiä haarukalla ja lykkää ne sitten 200 asteiseen uuniin noin tunniksi tai kunnes ne ovat läpikypsiä (kypsennysaika riippuu tietysti käyttämiesi perunoiden koosta). Halkaise perunat pitkittäin ja anna jäähtyä. Koverra sitten lusikalla suurin osa pehmeästä sisuksesta pois. (minä teen tuosta pehmoisesta perunasta yleensä muussia, mutta välillä myös skordaliaa).

Kuumenna syvässä kannellisessa kattilassa öljy 175 asteeseen. Friteeraa perunankuoria 4-5 kerrallaan kullanruskeiksi. Älä anna lämmön pudota tai nousta liikaa ja pidä kattilaa kokoajan silmällä! Nostele rapeat perunakuoret talouspaperin päälle valumaan, kunnes kaikki kuoret ovat valmiita. Huom! Liesituuletin täytyy olla tämän puuhan ajan tietysti pois päältä ja kansi kokoajan käden ulottuvilla, jotta voit tukahduttaa öljyn mikäli se leimahtaisi.

Paista saksanpähkinächorizo öljylorauksessa rapeaksi muruksi. Silppua vihreä paprika ja jalapeno mahdollisimman pieneksi kuutioksi, saksi korianterin varret silpuksi ja sekoita kaikki yhteen. Sekoita red eye majoneesin ainekset pienessä kulhossa huolella yhteen.

Annostele jokaiselle perunankuorelle nokare kaura fraichea, lusikallinen saksanpähkinächorizoa sekä reilusti vihreää silppua. Valuta annokselle reilusti red eye majoneesia. Tarjoile perunanachot heti!

perunankuoret

olut ja ruoka

Vegan pairing w. Vaimomatskuu

Missä? BrewDog Helsinki

Milloin? lauantaina 3.3.2018 klo 17 – 18:30

Mitä maksaa? liput ovat 30 €, ja niitä voi ostaa sekä baarista että eventbritestä.

Mitäs siellä tapahtuu? Iltaan kuuluu neljä maistelukokoista vegaanista herkkua ja niille valitut oluet + rentoa höpöttelyä oluen ja ruuan parittamisesta.

Ps. Jos perunanachot kutkuttavat makuhermojasi, kurkkaa ihmeessä myös nämä Hannan Soppa -blogin perunanachot!

 

 

305 views

Perunapasta + #ruokatrendit2018

Perunapasta + #ruokatrendit2018

perunapasta

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin “köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, “pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

perunapasta

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen “köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä “nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö  siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla “Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (“Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

vuoden trendikkäin vihannesVuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

ajankohtaisin raaka-aineVuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla  Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.

pasta e patate

530 views