peruna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Villiyrteillä silattu parsakeitto

by Juulia on May 31, 2019 0 Comments

Keittopäivä!

Yksi kaikkien aikojen rakkain keittoni on vichyssoise. Samettinen, kermainen, pehmoinen, lohdullinen… sitä on vichyssoise minulle. Opettelin tekemään tätä herkkua yläasteikäisenä ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli hiipiä illalla keittiöön kauhomaan lusikalla suoraan kattilasta vähän kylmää purjo-perunasosekeittoa iltapalaksi. Aikuisena kyseinen keitto kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes innostuin toissavuonna taas tekemään vichyssoisea villiyrteillä maustettuna versiona.

Toinen rakas keittomuisto on Hollannista, jossa isosiskoni asui vaihto-oppilaana lukioikäisenä. Ajoimme tuolloin kerran koko perheen voimin siskoa tervehtimään ja perillä meitä odotti siskon isäntäperheen lisäksi herkullisin parsakeitto, mitä olen koskaan syönyt (kun saat jotain ihanaa ensimmäisen kerran elämässäsi, se voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että mikään ei sitä koskaan ylitä 😀 ).

Tänään päätin yhdistää nämä kaksi rakasta keittomuistoa ja keitellä parsalla ja villiyrteillä ryyditettyä purjo-perunasosekeittoa.

Piipahdimme taannoin Tallinnassa päiväreissulla ja nappasin sieltä mukaani nipun karhunlaukkaa Balti Jaam Turgin myyjältä. Kimppu oli sen verran reilun kokoinen, että olen ehtinyt testailla karhunlaukkaa niin pastataikinassa, leivässä, pestossa kuin nyt tässä keitossakin. Suorastaan harmittaa, etten ostanut samantien usempaa nippua, niin ihanaa villivalkosipuli minusta nimittäin on!

Viimeisten öljyn kanssa soseutettujen karhunlaukkalusikallisten jälkeen testasin saman keittoreseptin nokkosen ja litulaukan kera. Litulaukassahan on myös valkosipulinen aromi, joten se sopii minusta mukavasti karhunlaukan tilalle. Nokkosella keittoon saa lisäksi reilusti ravinteita, jotka muuten säilyvät parhaiten kun villiyrtit soseuttaa kypsän keiton sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Huom! Koska keitossa on parsaa, joka tunnetusti ei ole kovinkaan herkullista ylikypsänä, en tee tätä keittoa mielelläni uudelleenlämmitettäväksi. Näin parsan maku on keitossa tuoreimmillaan.

Villiyrteillä silattu parsakeitto

2:lle

5 dl vettä (tai mietoa kasvislientä)

n. 200 g jauhoista perunaa

n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa

200 g vihreää parsaa

n. 2 rkl pestyä ja soseutettua karhunlaukkaa ja/tai litulaukkaa ja/tai ryöpättyä nokkosta

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

150 g kaura fraichea (tai ranskankermaa)

Kuori ja lohko perunat. Halkaise purjo ja pese se huolellisesti. Pese villiyrtit ja soseuta ne pienen vesitilkan kera. Pätki parsasta kuivat ja puumaiset tyvet irti. Leikkaa nuput talteen ja pätki varret.

Kuumenna kattilassa vesi (tai kasvisliemi) kiehuvaksi ja lisää kattilaan perunat sekä purjo. Keitä kannen alla, kunnes peruna on kypsää. Lisää kattilaan sitten parsa niin, että nuput jäävät päällimmäiseksi. Sulje kansi ja jatka keittämistä muutama minuutti, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Kalasta kattilasta nuput sivuun tarjoilua varten.

Soseuta parsakeitto kaurafraichen kera ja mausta se makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua villiyrttisose. Tarjoile nokareella kaurafraichea ja villiyrttisosetta, tarjoile parsanuppujen kera.

Pinkki peruna + perunalätkät mädillä

by Juulia on December 26, 2018 0 Comments

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, pinkki peruna on ruoka ihan oikea!

Joko olette bonganneet kaupasta ihania pinkkejä perunoita? Pinkki peruna (jonka olen nimennyt täällä kotona jo barbipotuksi) rantautui Suomen pelloille viime kesänä ja toisin kuin serkkujaan sinisiä ja violetteja perunoita, tätä ihmettä olen löytynyt joulukuusta alkaen ihan tuosta lähikaupastakin.

“Mulberry Beauty” lajike saa värinsä antosyaaneista, niistä samoista väriaineista siis jotka värjäävät myös punakaalin tai vaikka mustikan violetinpunaiseksi. Keitettäessä tämä läpikotaisin pinkki peruna tummenee väriltään lähemmäs violettia, mutta säilyttää upean värinsä hieman paremmin uunissa paahdettuna tai höyrytettynä. Koostumukseltaan pinkki peruna on jauhoisen ja kiinteän välimaastossa – keitettäessä se helposti hieman halkeilee mutta täysin jauhoinenkaan tämä pottu ei silti ole. Oivallinen yleisperuna siis!

Peruna – oli se sitten pinkki, violetti, sininen tai ihan vain keltainen – on yksi lempiraaka-aineitani. Peruna on avainasemassa todella monessa rakastamassani herkkuruuassa, sillä ilman pottua puuttuisi elämästäni perunamuussi, purjo-perunasosekeitto, sipsit, perunaburgeri, paistetut perunat, uuniperunat, perunanachot tai minkälainen tahansa perunasalaatti. Kammottava ajatuskin! Jos olisi valittava perunan monista muodoista se kaikkein rakkain, kallistuisin varmaankin mihin tahansa rapeaksi paistettua perunaa sisältävään ruokaan. Ehkä sipseihin 😀

Perunalätkät eli latkes!

Kuten varmaan jo otsikostakin luitte, tänään täällä tehdään armaasta perunasta perunalätkiä eli latkes -perunalettuja. Erilaisia raastettua perunaa sisältäviä lettusia löytyy varsin monesta kulttuurista, mutta itseäni on kiehtonut jo pitkään juurikin nämä juutalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat latket. Latkeihin tulee raastetun perunan lisäksi usein myös raastettua sipulia (tosin voi niitä valmistaa muustakin kuin perunasta), matzojauhoja, munia ja mausteita ja ne paistetaan oliiviöljyssä tai schmaltzissa eli kananrasvassa kullanrapeiksi. Latkeja syödään varsinkin marras-joulukuuhun sijoittuvan Hanukka -juhlan aikana, joten olen nyt kuukauden verran saanut ihailla toinen toistaan houkuttelevimpia latkes -kasoja varsinkin kaikkien seuraamieni amerikkalaisten ruokakanavien kautta.

Kun silmiini osui sitten Bon Appetit -lehden YouTube -kanavalla video, jolla iki-ihana Drag Queen Miz Cracker kokkaa latkeja, sain inspiraation kaivaa itsekin raastimen esiin. Enkä muuten voinut vastustaa pinkkejä barbiperunoita, vaikkeivät ne tähän ruokaan ihan tarpeeksi jauhoisia ehkä olekaan.

Omia perunalettusiani en ihan kehtaa nimetä latkeiksi, kun niin monta juutalaiseen keittiöön kuuluvaa raaka-ainetta uupuu kaapistani. Vaihdoin matzojauhot riisijauhoihin (jotka toimivat minusta kaikenlaisissa frittihommissa hyvänä rapeuttajana), enkä edes yrittänyt etsiä käsiini mistään kananrasvaa. Pinkkejä perunoita käytin perunoiden määrästä puolet, loput perunat valitsin mahdollisimman jauhoisien joukosta. Näiden muutosten jälkeen nimesin latkeni kotoisasti perunalätkiksi.

Pinkki peruna -lätkät aka latkes

n. 20 kpl

500 g jauhoisia perunoita

500 g pinkkejä perunoita

1 keskikokoinen keltasipuli

2 kananmunaa

4-6 rkl riisijauhoja

1-1½ tl suolaa

1 tl vastarouhittua mustapippuria

n. 2-3 dl kasviöljyä paistamiseen (mieluiten ainakin osa öljystä paistamiseen sopivaa oliiviöljyä)

Muut tarvikkeet: paistolasta, leivinpaperia, talouspaperia, muutama uunipelti, mieluiten valurautainen paistinpannu, paistinpannun kokoa vastaava kattilankansi sekä vielä suojalasit jos olet frittineurootikko.

Valmistele ensin paistopiste:

Mikäli tarjoat perunalätkät heti, kuumenna uuni n. 70 asteeseen jotta saat vastapaistetut latket pysymään lämpimänä sen aikaa kun paistat loput. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla ja lautanen paksulla kerroksella talouspaperia. Valuta öljyä paistinpannulle (mieluiten valurautapannu!) sen verran, että sitä on reilun sentin paksuudelta (tarvittavan öljyn määrä riippuu käyttämäsi pannun koosta).

Latkes -massan valmistaminen:

Pese perunat hyvin, kuoria niitä ei kuitenkaan tarvitse (toki ruville sunmuille saa tehdä kauneusleikkauksen). Viritä leivinliinalla vuorattu siivilä syvän kulhon päälle ja ala raastamaan perunoita. Kun raastimen kupu tulee raastetta täyteen, kippaa se siivilään mutta taittele liina aina heti perunaraasteen päälle, ettei se pääse kosketuksiin ilman kanssa ja ala tummumaan. Kun kaikki perunat on raastettu, raasta siivilään vielä sipuli.

Kääri sitten liina tiukasti kiinni niin, ettei perunaraaste pääse mitekään karkaamaan liinasta ja ala puristamaan perunaraasteesta mahdollisimman paljon nestettä ulos. Voit avata paketin kerran ja möyhiä raastetta vähän sekaisin ja jatkaa sitten puristamista vielä lisää (näin raastemöykystä puristuu neste tasaisemmin pois). Kun alkaa tuntumaan siltä ettei tätä raastetta nyt voi kuivemmaksi enää saada, purista vielä kerran vähän lisää. Anna perunoista irronneen nesteen seistä muutama minuutti ja kaada sitten tumma neste viemäriin. Kulhon pohjalta pitäisi löytyä sinne painunut ohut kerros tiivistä perunatärkkelystä, säästä se ja lisää se takaisin perunaraasteeseen.

Riko raasteen sekaan kaksi kananmunaa ja sekoittele ne hyvin perunaraasteen kanssa. Lisää mukaan mausteet sekä niin paljon riisijauhoja, että seos pysyy nyrkissä puristaessa kasassa. Levitä työtasolle tai toiselle uunipellille voi- tai leivinpaperiarkki ja ala rutistelemaan raasteseoksesta paperin päälle n. golfpallon kokoisia tiivitä palleroita. Kuumenna samalla paistinpannu keskilämmölle. Kun kaikki pallerot ovat valmiita, testaa öljyn kuumuus muutamalla raastesuikaleella: jos öljy alkaa samantien kuplia suikaleen reunoilla, öljy on sopivan kuumaa. Savuta öljy ei saa. Jos omistat mittarin, se saisi näyttää n. 180-185 astetta.

Sitten vaan paistelemaan!

Omaan perintövalurautapannuuni mahtuu sopivasti neljä latkea kerralla, riippuen käyttämäsi pannun koosta voit mahdollisesti paistaa useammankin kerralla. Tärkeää kuitenkin on, ettei pannua ahda kerralla liian täyteen, sillä silloin öljyn lämpötila laskee liikaa. Nostele keko kerrallaan öljyyn ja litistä keot sitten paistinlastalla rauhallisesti ja varovaisesti noin sentin paksuisiksi lätkiksi. Jos mahdolliset öljyräiskeet pelottavat, suosittelen ottamaan esiin suojalasit ennen paistohommia ja käyttämään pitkiä hihoja.

Paista litistettyjä latkeja kolmisen minuuttia per puoli. Öljy ei saa olla niin kuumaa, että latket kärähtävät ennen kuin ne kypsyvät sisintä myöten, liian miedossa öljyssä taas latket jäävät vaaleiksi ja imevät itseensä ikävästi öljyä. Tarkkaile siis lämpötilaa ja testaa ensimmäisen “valmiin oloisen” latken kypsyys maistelutestillä, niin osaat säädellä lämpötilaa paremmin loppusatsin osalta.

Nostele kypsät ja kullanruskeat latket talouspaperoidulle lautaselle valuttamaan liiat öljyt molemmilta puolilta ennen siirtoa leivinpaperoidulle uunipellille uunin lämpöön odottelemaan loppusatsin valmistumista. Tarjoile valmiit perunalätkät ranskankerman tai smetanan, mädin ja sipulisilpun kera ja mieluiten heti viimeisten valmistuttua! Nämä ihanuudet ovat nimittäin rapeimmillaan vastapaistettuina.

Pakastaminen & sulattaminen

Tarvittaessa voit myös pakastaa valutetut latket kuumennettavaksi tarpeen mukaan syötäviksi. Oman selvittelyni mukaan latkeja ei kannata säilyttää jääkaapissa (en tosin saanut selville miksi?), mutta pakastaminen sen sijaan on ihan jees vaihtoehto säilömiselle. Latket kannattaa laittaa pakasterasioihin täysin jäähtyneinä, voipaperiin käärittyinä ja pystyyn ladottuina (niin kuin kirjat kirjahyllyissä). Näin ne eivät kuulemma sulatettuina maistu niin paljon paistoöljyltä.

Uudelleenlämmittäminen/sulattaminen käy näin: kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita jäiset latket kuumaan uuniin leivinpaperoidun pellin päällä. Kun latket ovat poreilevan kuumia ja rapeita, valuta ne vielä kertaalleen talouspaperin päällä ja tarjoile heti sen jälkeen.

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

by Juulia on September 30, 2018 2 Comments

Kaupallinen yhteistyö Tartex

Tartex – jotkut rakastaa, toiset … ei. Jälkimmäinen vaihtoehto on itselleni käsittämätön, sillä minulla todellakin on rakkaussuhde Tartexiin, voisin syödä sitä kevyesti kokonaisen tuubillisen yhdeltä istumalta!

Minun ja armaan tuubini historia on jäljitettävissä 90-luvulle asti, jolloin yläasteikäisenä ystäväni maistatti minulle tätä herkkutahnaa ensimmäisen kerran hapankorpun päällä. Se oli rakkautta ensi puraisulla! En ollut maistanut mitään Tartexin kaltaista aikaisemmin ja joku tuossa lähinnä ravintohiivaa, kasviöljyjä ja mausteita sisältävässä tahnassa vetosi makunystyröihini. Se ei ollut liian mausteista tai suolaista, vaan sopivan täyteläistä olematta kuitenkaan liian päällekäyvän makuista. Se oli … koukuttavan lohdullinen maku. Aikuisena osaan jo sanoa, mistä oli kyse: umamista.

Kuten tuo ysärimuistelonikin paljastaa, Tartex ei tosiaan ole mikään upouusi kasvissyöjien ja vegaanien trendituote, vaan vanha klassikko jota tietäjät ovat kaupan hyllyiltä haalineet jo vuosikymmeniä – tuotteen valmistus on nimittäin aloitettu jo vuonna 1942! Minusta on ihanaa, että kaupoista löytyy vegaaninen luomutuote, jolla on näin pitkä historia. Nähtäväksi jää, mitkä tämänhetkisistä trendikkäistä kasvisvalmisteista jäävät elämään yhtä pitkäksi aikaa!

Tartex -reseptiikka?

Varmaankin juuri tuon ensikokemukseni vuoksi Tartex on minusta edelleenkin parhaimmillaan hapankorpun päällä, enkä ole tuota hyväksi toteamaani yhdistelmää juuri sen jälkeen kilpailevilla ideoilla haastanut (antakaa minulle tuubi Tartex Classicia ja keko hapankorppuja ja mutustelen saaliini edelleen teinin hartaudella, muruista välittämättä, mieluiten sängyssä). Tartexin ja hapankorpun pyhälle liitolle on kuitenkin vihdoinkin tullut kilpailijoita, kun sain toimeksiannon kehitellä Tartex -reseptiikkaa!

Mauista löytyy suosikkini Naturellin lisäksi sieni, yrtti, yrtti & valkosipuli, chili sekä vihreä oliivi -versiot. Tuubin kyljessä lukee “vegetarian pâté”, minkä voisi vapaasti suomentaa kasvispateeksi, mutta “voileipätahna” taitaa olla kuvailuna kuitenkin tarkin: Tartex sopii mitä parhaiten leivän päälle ja miksei myös voileipäkakkujen täytteeksi. Näin helppo ratkaisu ei minua kuitenkaan reseptiikan luomisessa kutkuttele! Jotain leipää jännempää on tästä tahnasta kehiteltävä.

Ei muuta kun vakoilemaan, minkälaisiin ruokiin muut ovat tätä tahnaa käyttäneet! Tartex on vegaaninen tuote, joten ei ehkä kovin yllättävää, että juuri vegaanisten reseptien joukosta löysin ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kotimaiset referenssini. Vegaanipiirejä reilu vuosi sitten ihastuttanut “maksaton maksalaatikko” minulla on ollut testilistalla jo pitkään (aiheesta lisää esim. tässä PS. Olen vegaani -videossa – itse resepti on käsitykseni mukaan peräisin jo 80-luvulta, mutta se nousi tämän buumin myötä taas ajankohtaiseksi). Ruokablogikollegani Saara Viimeistä Murua Myöten -blogista taas käytti vegaanisiin bahn mi -patonkeihin Tartexia maksapasteijan sijasta. Niinpä! Hieman maksapasteijamainen makuhan Tartexilla ehkä onkin … mikä on hassua, sillä maksamakkaraan en ole koskaan hurahtanut niin kuin tähän tahnaan.

Testing testing…

Näistä kahdesta “maksaisesta” reseptistä inspiroituneena tein itse Tartexista ensimmäiseksi “maksapihvejä” käyttäen sitä kasviproteiinia, joka itselleni on 90- ja 2000-luvun kasvissyöjävuosiltani kaikkein tutuin: soijarouhetta. Tein siis soijarouhepihvejä, jotka maustoin kunnon truuttauksella Tartexilla (vegaanisten reseptien pariin suuntasin siis itsekin). Hyväähän siitä tuli, muttei kovin kuvauksellista 😀 Samoin kävi yrtti-Tartexilla silatun soijabolognesekastikkeen ja sieni-Tartexilla maustutun kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa: lohdullista ja hyvää vegaanista kotiruokaa, mutta kaikkea muuta kuin nättiä.

Älkää käsittäkö väärin, en välttele varsinaisesti laittamasta blogiini “epäesteettistä” ruokaa – sitä löytyy täältä monen postauksen voimin! Tartex kuitenkin yhdistyy mielessäni niin vahvasti 90-lukuun, että kaipaan reseptilleni raikasta ja ajankohtaista otetta. Tartex voileipätahnaa on valmistettu vuodesta 1942, mutta ei siitä laitetun ruuan tarvitse olla samalta ajalta peräisin!

Lopulta ideat loksahtelivat paikoilleen. Mutustelin Tartexilla mehevöitettyä herkkusieni-kermakastiketta perunamuussin kanssa ja totesin, että eihän tässä sitä soijarouhetta tarvita!

Päädyin siis tekemään Tartexista perunan ja savutofun kanssa mehevää täytettä kasvispiirakalle. Pohjaksi piirakalleni tuli kaupan filotaikinaa (se on niin helppokäyttöistä, ihanan rapeaa ja hauskan näköistä!) ja täytteeksi lisää umamia: kypsiä kotimaisia sesongin tomaatteja ja ihania baby artisokkia. Täyteläisen tartexmassan päälle ladottava täyte voi tietysti olla mitä tahansa muutakin sesongissa olevaa – tatteja, esikypsennettyjä punajuurisiivuja, zucchinia, maa-artisokkaa, kurpitsaa…

Sadonkorjuupiirakka Tartex -täytteellä

4-6:lle

Tartex -täytteeseen:

n. ½ Tartex Vegetarian Paté Naturell -tuubia

1 iso keitetty jauhoinen peruna (n. 200 g)

200 g savutofua

n. 1-2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, mustapippuria

Piirakkaan:

10 levyä filotaikinaa (n. 25 × 35 cm kokoisina paloina)

3 rkl (chili)öljyä

n. 300 g kypsiä sesongin tomaatteja

n. 150 g esikypsennettyä ja paloiteltua (baby) artisokkaa / säilöttyä latva-artisokkaa

maun mukaan suolaa, mustapippuria

loraus oliiviöljyä

puolisen ruukkua rakuunaa, basilikaa, kirveliä … mistä yrtistä nyt siis satut pitämään!

Valmista ensin Tartex -täyte soseuttamalla kaikki täytteen raaka-aineet tasaiseksi massaksi. Mausta massa suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä ja laita se sivuun odottamaan.

Filotaikinan valmistelu:

Sulata filotaikinaa pakkauksessaan huoneenlämmössä ainakin 2 tuntia (lue tarkemmat ohjeet vielä pakkauksesta) ja nosta taikinalevyistä kymmenen sitten pöydälle (ylijääneistä levyistä voi tehdä esim. luumu-frangipanipiirakan). Peitä taikinalevyt kostealla pyyhkeellä, jottei hauras filotaikina kuivu. Vuoraa n. 20 × 30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja sivele levinpaperille vähän öljyä. Aseta ensimmäinen filotaikinalevy vuokaan ja sivele sillekin sinne tänne hieman öljyä (itse käytin tässä chiliöljyä). Nosta seuraava levy edellisen päälle, sivele sille taas hieman öljyä ja jatka näin, kunnes viimeinenkin levy on paikoillaan. Pyri asettelemaan filotaikina niin, että jokaisella sivulla on taikinaa uunivuoan reunaan asti – saatat joutua laittamaan levyjä välillä hieman lomittain, jotta tämä onnistuu (riippuu käyttämäsi filotaikinan mittasuhteista, omat levyni leikkasin saksilla sopivan kokoisiksi tätä piirakkaa varten).

Piirakan täyttäminen:

Lusikoi Tartex -täyte uunivuokaan ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi filotaikinan päälle. Puolita kirsikkatomaatit / viipaloi isot tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele tomaatit sekä esikypsennetty ja paloiteltu (baby) artisokka vuokaan tasaisesti yhdeksi kerrokseksi. Valuta päälle vielä hieman öljyä ja ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes filotaikina on reunoilta kullanruskea ja tomaatit ovat kauniin paahtuneita. Anna piirakan jäähtyä hieman ja lisää päälle lopuksi käyttämäsi yrtti. Tarjoile vielä lämpimänä! (Hyvälle tämä sadonkorjuupiirakka maistuu tosin jäähtyneenäkin)

Ps. Tartex-tahnat ovat kolesterolittomia, gluteenittomia, luomuja, vegaanisia, laktoosittomia ja nyt myös palmuöljyttömiä. Ruohonjuuren sivuilla Tartex Naturellin raaka-aineiksi on listattu hiivajauhe, vesi, palmuöljy*, perunatärkkelys*, auringonkukkaöljy*, merisuola, tomaattisose*, hiivauute. (*=luomulaatua.) Tartexin omilla sivuilla olevat tuoteselosteet sekä oma tuubini kertovat kuitenkin, että tuote on nykyään “palm oil free” eli palmuöljytön. Palmuöljy on nykyään korvattu kookosöljyllä.

Löytö: Sirkkis & perunanachot

by Juulia on September 1, 2018 2 Comments

Terkkuja härdelliköökistä! Täällä on tänä viikonloppuna häärätty sekä kokki että hella liekeissä, hikisenä mutta onnellisena tsiljoonaa ruokaa yhtä aikaa: alkusyksyhän on innokkaalle ruuanlaittajalle yltäkylläisyyden aikaa mitä tulee kotimaisiin sesonkituotteisiin. Hopusta huolimatta mukaan piti kuitenkin mahduttaa pikainen testaus upouudesta tuotteesta nimeltä Sirkkis!

Sirkkis

Alkuviikosta ovelleni kannettiin sirkkoja sisältä uusi kasviproteiinituote Sirkkis, joka muistuttaa käyttötavaltaan kovasti Härkistä ja Nyhtistä. Sain kunnian olla kolmas kuluttaja, joka tätä uutuustuotetta kätösissään on pidellyt ja kylläpä on kuulkaa harmittanut, että piti viikonloppua odottaa ennenkuin ehdin pakettia avaamaan.

Paistettua jauhelihaa koostumukseltaan muistuttava Sirkkis on sellaisenaan käyttövalmis eikä kypsennystä kaipaile, kevyt lämmittäminen esim. paistinpannulla riittää. Kastikkeisiin ynnä muihin patoihin suositellaan Sirkkiksen lisäämistä vasta valmistuksen loppuvaiheessa, ja kuten esim. Härkiksen kanssa, veikkaan että kyse on siitä että näin tuoteen rakenne pysyy priimana (tämä on oletus, jonka pyrin testaamaan lähipäivinä).

Sirkkis saatu testattavaksi Entikseltä

Sirkkis sisältää kotisirkkaa neljä prosenttia ja loput tuotteesta koostuu mm. erinäisistä kasviproteiineista (herneproteiini, soijaproteiini), kaurajauhoista ja ohratärkkeyksestä. Tuote on laktoositon, mutta sisältää gluteiinia. Paketissa on 250 g Sirkkistä ja hinta osuu 4-5 euron välille. Proteiinia tuote sisältää 24% ja sirkkajauhe tuo sekaan proteiinin lisäksi rautaa sekä kasvissyöjille tarpeellista B12 vitamiinia. Tuotteet löytyvät keskeisimmistä Prismoista 3.9.2018 alkaen.

Tuoteperheen eka tulokas on maustettu grillimausteella (!), mutta sen maku osoittautui hienoisesta grillimauste-epäluulostani huolimatta todellisuudessa varsin miedoksi. Tämä on hyvää! Odotan mielenkiinnolla tuoteperheen seuraavia tulokkaita.

Hyönteisruoka?

Mitä tulee entomofagiaan, olen erityisesti teoriassa täysin sen kannalla: uskon, että hyönteiset ovat hyvä vaihtoehto tulevaisuuden proteiinilähteeksi. Hyönteisissä on paljon proteiinia, niiden kasvattaminen on edullista ja se rasittaa ympäristöä muiden proteiininlähteiden tuottamista vähemmän.

Käytännössä huomaan kuitenkin hieman kavahtavani ötökkätuotteita, varsinkin, jos itse ötökkä on seassa näkyvästi. Tässä tuskin olen ainoa! Sirkkoja ja jauhomatoja aikoinaan ekan kerran sellaisenaan maistaessani selkärangasta nousi tahtomattani pieni puistatus ja niin se mokoma aina vain herää kun tiedän syöväni ötökkää. Ei siinä auta järkeily! Yllättäen Sirkkiksen kanssa tätä reaktiota ei kuitenkaan syntynyt – sirkat ovat tuotteessa jauheena ja jotenkin unohdin nopeasti niitä tämänpäiväsellä aterillani edes syöväni. Hyönteisruuasta kiinnostuneet, suosittelen muuten tutustumaan mitä mainioimpaan Hyönteiskokki -sivustoon!

Ensimmäinen avaamani Sirkkis-paketti heivattiin tässä keittiössä helpon ja nopean perunanachopellillisen päälle ja koko pelllilinen katosi kahden hengen voimin alta aikayksikön 🙂

Sirkkis – perunanachot

1 pellillinen / 2:lle

½ kg kiinteitä perunoita

2 rkl (chilillä maustettua) oliiviöljyä

ripaus suolaa

150 g raastettua cheddaria

n. ½ pakettia grillimaustettua Sirkkistä

n. 250g kirsikkatomaatteja

1 tuore maissintähkä / n. 2 dl maissinjyviä

1 dl mietoa luomusalsaa

3-4 rkl creme fraichea

tuoretta korianteria, kevätsipulia, tuoretta chiliä

Pese perunat ja viipaloi ne esim. mandoliinilla tai monitoimikoneen leikkurilla noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Oikaisija voi tietysti käyttää myös pakasteperunaviipaleita 😉 Pyörittele viipaleet öljyssä ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle hieman suolaa. Paista perunaviipaleita 225 asteisessa uunissa, kunnes ne muuttuvat sieltä täältä kullanruskeiksi. Varo polttamasta pottuja!

Lisää sitten perunaviipaleiden päälle noin ¾ juustoraasteesta ja grillimaustettu Sirkkis. Levitä pellille maissinjyvät sekä loppu juustoraaste. Nostele perunanachojen päälle vielä kirsikkatomaatit ja lykkää pelti sitten takaisin uuniin. Jatka paistamista, kunnes juusto rapeutuu ja tomaatit alkavat halkeilla sieltä täältä.

Ota perunanachot uunista ja ripottele pellille sinne tänne salsa- ja crème fraîchenokareita, silputtua kevätsipulia, chiliä sekä tuoretta korianteria. Tarjoile heti!

Sirkkis-tuoteperheen takana on Entis, kuuden turkulaisopiskelijan start up -kurssilta kipinän saanut hyönteisruokayritys. Sain tänään blogissa esitellyn Sirkkiksen sekä muutaman muu sirkkatuoteen (sirkkasuklaa, sirkkasmoothie) Entikseltä siis testiin – kiitos siiitä! Olen ilolla mukana levittämässä hyönteissyönnin sanaa 🙂 – tuon selkärankareaktioni aion kyllä vielä selättää muidenkin hyönteistuotteiden osalta!

Mikäli Sirkkis kiinnostaa, kurkkaa ihmeessä myös Hannan Sopan eilen julkaisema ihana Sirkkisresepti ja ajatukset tästä tuotteesta!

Ps. Annoksesta saa vegaanisen käyttämällä kaurafraîchea, vegaanista cheddaria ja vaihtamalla Sirkkiksen maustettuun Nyhtikseen, Härkikseen tai vaikkapa Oumphiin.

Pps. Nämä helpot ja nopeat perunanachot ovat saaneet kipinän mm. seuraavista blogeista, joita niitä on viime vuosina tehty: Hannan Soppa, Kokit ja Potit, Kaikki äitini reseptit, Tiskivuoren emäntä sekä Sweet Food o’ Mine … perunanachot ovat siis olleet jo tovin todellista hittiruokaa! Itsekin olen toki niiden suhteen korteni kekoon kantanut jo aiemmin, mutta tuo aiempi versioni (vegaaniset perunanchot & red eye -majoneesi) on yllätys yllätys “hieman” sieltä työläämmästä päästä. Suosittelen kyllä lämmöllä testaamaan myös sitä, jos tykkäät laillani viettää keittiössä pidempiäkin aikoja 🙂