Vappuna se alkoi: perunasalaattisesonki. Vai alkoiko se sittenkin uutenavuotena? No… ainakin on varmaa, että juhannuksena se on jo vauhdissa! Jos ihan totta puhutaan, onko sellaista vuodenaikaa mihin perunasalaatti ei sopisi? Toki jos kyseessä on parsa-perunasalaatti, kausi osuu yhteen mitä ilmeisemmin parsasesongin kanssa.
Tykkään kovasti ns. kirkkaasta perunasalaatista, jossa kastike on sinapilla maustettu vinegrette, mutta välillä on minunkin saatava valkoista eli majoneesipohjaista perunasalaattia. Tämänpäiväinen parsa-perunasalaatti poikkeaa perus perunasalaatista siinä, että menin hetken mielijohteesta soseuttamaan jugurtilla keventämäni majoneesikastikkeen sekaan valkosipulihapankaalia!
Hapankaalikastike
Voin kiittää äitiäni addiktiosta Rasilaisen valkosipulihapankaaliin. Meillä oli sitä kotona aina ja vuorotellen kukin perheenjäsenistä hiipi verottamaan suoraan jääkaapista muutaman haarukallisen. Huomaan kuitenkin, että silloin kun hapankaalia ostan kotiin, käy välillä niin että ensi huuman jälkeen lähes tyhjä purkki saattaa unohtua kaapin nurkille. Sen vuoksi olen ottanut tavakseni piilottaa hapankaalin jämiä milloin mihinkin – mutta erityisesti salaatinkastikkeisiin! Tämän oivalluksen keksin muutama syksy takaperin ja kun lopputulos oli itselle erityisen mieleinen, on hapankaalilla ryyditetystä kastikkeesta tullut tähän köökkiin suorastaan tapa. Pieni määrä hapankaalia kastikkeeseen soseutettuna ei välttämättä suorainaisesti maistu ruuassa, mutta se tuo lopputulokseen hauskaa happamuutta ja fantsua funkkia (auts mikä ilmaus). Sekä tietysti fermentoidun ruuan maitohappobakteereja!
Valkosipulihapankaalikastikkeella ryyditetty parsa-perunasalaatti on minusta parhaimmillaan vetäydyttään ennen tarjoilua hetken jääkaapissa. Mutta niin on kyllä melkein mikä tahansa perunasalaatti!
Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike
500g vihreää parsaa
300g kiinteää perunaa
1 pieni nippusipuli varsineen
1½ dl kreikkalaista jogurttia
½ dl majoneesia
½ dl valkosipulihapankaalia
1 rkl kokojyväsinappia
2 rkl kapriksia
1-2 tl suolaan säilötyn sitruunan lientä tai hapankaalimehua tai puserrus sitruunaa
Maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
Tarjoiluun:
ruohosipulia / sipulinvartta
vastarouhittua mustapippuria
Napsi parsoista kuivat tyvet pois taittamalla parsaa läheltä sen tyveä – se tuppaa napsahtamaan poikki kohdasta, josta kuiva tyvi alkaa. Keitä tai höyrytä sekä perunat että parsat erikseen napakan kypsiksi. Älä ylikypsennä! Parsa kannattaa huuhdella kylmässä vedessä kypsymisen pysäyttämiseksi heti, kun sen ottaa kattilasta. Anna parsojen ja perunoiden jäähtyä. Paloittele parsa muutaman sentin pituisiksi pätkiksi (säästä halutessasi nuput salaatin viimeistelyyn) ja kuutioi perunat hieman noppaa isommiksi paloiksi.
Tee kastike sillä välin kun perunat kypsyvät: mittaa majoneesi, jugurtti sekä hapankaali kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Silppua kapris vähän pienemmäksi ja mausta kastike kapriksilla sekä ruokalusikallisella kokojyväsinappia. Lisää vielä muutama teelusikallinen hapankaalimehua tai suolaan säilöttyjen sitruunoiden lientä, mikäli sellaista kotoasi löytyy. Voit myös käyttää sitruunamehua. Sekoita hyvin ja mausta hapankaalikastike vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla reilun suolaiseksi (kun kastikkeen sekoittaa parsaan ja perunaan suolaisuus miedontuu)!
Silppua pieni nippusipuli varsineen hienoksi. Sekoita perunat, parsat, sipuli sekä kastike varovasti nostellen tasalaatuiseksi ja nosta peitettynä kylmään tekeytymään ainakin tunniksi. Tarjoile parsa-perunasalaatti ruohosipulisilpun tai silputun sipulinvarren kera – itse säästän mieluusti myös parsojen kauniit nuput salaatin koristeeksi. Ja koska olen vastarouhitun mustapippurin suurkuluttaja, rouhin pippuria vielä salaatin päällekin.
Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa
Makumatka Koreaan
Kun hartaasti odotettu reissu Etelä-Koreaan on siirretävä jonnekin kauas tulevaisuuteen, on aika lähteä makumatkalle. Juuri nyt makumatkailu on paitsi ainoa, myös fiksuin matkailumuoto ja niinhän se tulee olemaan vielä pitkään. Sille ei voi nyt mitään joten asiaa on turha sen kummemmin vatvoa – mieluummin keskityn syömään jotain hyvää! Siitäkin huolimatta että nyt on maailmassa reilusti isompia murheita, myönnän että silti ihan vähän harmittaa: tämä kun on jo toinen kerta kun Koreanmatkani peruuntuu!
Kävimme taannoin katsomassa mahtavan, Oscareita ja muitakin alan palkintoja kahmineen Parasite-elokuvan, enkä varmasti ole ainoa ruokahullu, jolle elokuvassa kokkailtu ruoka jjapaguri (englanninnos Ram-Don) jäi leffasta vahvasti mieleen. Jjapaguri on chapagetti & neoguri -pussinuudeleiden sekoitus, joka elokuvassa aateloitiin kalliilla pihvillä. Heti elokuvan näkemisen jälkeen katsoin useammankin videon jossa tätä pussinuudelifuusioruokaa kokattiin, mutta en edes harkinnut tekeväni ruokaa itse, kun kyseessähän on kuitenkin hei pussinuudelit… mutta pussinuudeleiden esikuva on tietysti ihan eri asia!
Jajangmyeon
En ole juuri saanut suurempia siivoiluja tai konmaritteluja aikaan jo kolme viikkoa kestäeneen kotoilun aikana, mutta eräänä päivänä rykäisin kuivakaapit kuntoon. Sieltähän sitten putkahti pussillinen mustapaputahnaa, jonka olin kokonaan unohtanut ostaneeni. Kuinka sopivasti! Mustapaputahna eli chajang on oleellisin ainesoa jajangmyeon -ruuan valmistamiseen, jonka pussinuudeliversio tuo Parasite -ruuan toinen osa chapagetti on.
Jajangmyeon on suosittu korealais-kiinalainen ruoka. Jajang on peräisin kiinalaisesta sanasta zhájiàng, mikä tarkoittaa “paistettua kastiketta” (kiitos Wikipedia!) kun taas myeon taas tarkoittaa nuudeleita (kiinaksi mian). Jajangmyeon tarkoittaa siis kutakuinkin “nuudeleita paistetussa kastikkeessa” ja Kiinassa on samankaltainen joskaan ei täysin samanlainen ruoka nimeltä zhajiangmian! Ruuasta on olemassa myös riisiversio, jajangbap, sekä vaikka mitä muitakin variaatioita, joista nyt sitten uusimmaksi voidaan varmaan laskea tuo chapagetti.
Jajangmyeon on siitä hauska korealainen ruoka, että mustapaputahnan lisäksi muita aasiamarkettien raaka-aineita ei sen valmistamisessa tarvita. Tämä ruoka nimittäin sisältää vain ison kasan vihanneksia, possua ja mustapaputahnaa, jota paistamisen jälkeen jatketaan liemellä joka lopuksi suurustetaan mustaksi paksuksi nuudelit helposti kuorruttavaksi kastikkeeksi. Mustapaputahnan paistaminen on tärkeä työvaihe, sillä paistamisen ansioista tahna on vähemmän kitkerää. Kitkeryyttä täytyy myös taittaa sokerilla, jota jotkut lisäävät enemmän, jotkut vähemmän. Tämän syvän täyteläisen ruuan makua voi tukea esim. hoisinkastikkeella sekä seesamiöljyllä, mutta reseptistä riippuen niitäkään ei välttämättä käytetä.
Musta päivä
Mustan värinsä vuoksi jajangmyeon on perinteinen korealaisen “mustan päivän” ateria. Musta päivä on 14.4. – eli tämän jutun julkaisupäivä – ja mustana päivänä syödään mustaa ruokaa ja synkistellään, jos ollaan sinkkuja. Koreassa perinteenä on, että naiset antavat lahjoja mielitietyilleen ystävänpäivänä ja kun taas kuukautta myöhemmin “valkoisena päivänä” on miesten vuoro lahjoa armaitaan, niin lahjoja ilman jääneet sinkut viettävät mustaa päivää ystäviensä kanssa jajangmyeonia syöden.
EDIT: Jutun julkaisemisen jälkeen eräs ystäväni jakoi minulle linkin tähän juttuun, jonka mukaan Koreassa itseasiassa juhlitaan jokaisen kuun 14. päivä jotain. Ja näistä kahdestatoista juhlapäivästä kahdeksan on tulkintani mukaan pariskuntajuhla… auts!
Meidän huushollissa ei juuri lahjoja anneta suuntaan tai toiseen ja vaikka olen onnellisesti naimisissa, ystävänpäivänkin vietän mieluiten ystävien seurassa 🙂 Niinpä näistä päivistä itselleni kiinnostavimmalta kuulostaa juurikin musta päivä. Päivästä luettuani innostuinkin kuvaamaan Musta päivä -teemaisia kuvia, vaikken sinkku enää olekaan. Elämän varrella on tullut kuitenkin käytyä läpi jos jonkinlaiset karmaisevat erot, petturuudet, sydänsurut ja sinkkuvuodet, eli kokemusta asiasta kuitenkin on… pahimpina aikoina ei maistunut edes ruoka! Ja sen perusteella voinkin oikeastaan käsi sydämellä sanoa, että ruoka on elämäni pitkäkestoisin rakkaustarina. Se kun on alkanut jo lapsena ja ennustan että se kestää hautaan saakka. Myötä ja vastoinkäymisissä – vaikka välillä ruokahalu olisikin hukassa.
Jajangmyeon ei odota!
Kuvien ottaminen oli muuten valtavan hauskaa, mutta jotain päädyin kuin päädyinkin synkistelemään: sotkin itseni pahanpäiväisesti tahmaiseen jajangmyeon-soossiin. Sitä oli aterian päätteeksi jokapuolella: kamerassa, lattialla, ehkä vähän hiuksissakin… Suosittelen lämpimästi pukeutumaan mustaan tätä ruokaa syödessä!
Lisäksi mainittakoon, että Jajangmyeon jos jokin on ruoka, joka pitäisi syödä heti sen valmistumisen jälkeen. Nuudelit ovat lähes aina parhaimmillaan juuri valmistuttuaan mutta niin on myös tämä kastike, jota on vaikea sekoittaa nuudeleihin jos annos ehtii seistä kuvauspöydällä useamman tuokion. Joten jos olet kaltaiseni valokuvaukseen hurahtanut ruokahullut ja suunnittelet kokkaavasi ja kuvaavasi jajangmyeon-ateriaa, kannattaa ottaa ne kuvat nopeasti ja iskeä annokseen kiinni mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen! Tämän voin sanoa kaksi jajangmyeon-ateriaa kuvattuani. Ensi kerralla kun kokkaan, en kyllä ota kameraa käteen ollenkaan!
Jajangmyeon on muuten siitä hauska ruoka, että kun se on valmista, ei lopputuloksesta arvaisi lainkaan, kuinka paljon vihanneksia kastikkeessa on. Mustapaputahna värjää kaiken ihanan synkäksi kokonaisuudeksi! Vihannesten osalta jajangmyeon voi sisältää siis kaikenlaista perunasta porkkanaan, kaaliin, kesäkurpitsaan ja retikkaan ja koska olen suuri daikon-retikan fani olisin varmasti laittanut sitä tähän jos sitä kotoa olisi suinkin vain löytynyt. Seuraavalla kerralla sitten! Vihanneksia tarvitaan ohjeeseen yhteensä n. 800g kutakuinkin samankokoiseksi kuutioksi/palaksi leikattuna. Possu on se perinteisin jajangmyeon -proteiini, mutta myös kanaa ja mereneläviä käytetään – ja kasvisversion voi tietysti tehdä kasvisproteiineista, kuten tofusta tai soijapaloista. Perinteisen jajangmyeon -reseptin löydät esim. Maangchilta sekä Kimchimari -blogista, vegeversion taas esim. Ruoka-alkemistin sivuilta 🙂
Jajangmyeon tarjoillaan yleensä kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja/tai munakassuikaleiden tai keitetyn/paistetun kananmunan kera ja kyljessä tarjoillaan keltaista pikkelöityä retikkaa, jota rakastan! Meillä tarjoiluviritys jäi kuitenkin näin koronakeväänä kesäkurpitsasuikaleisiin ja seesaminsiemeniin, kun muuta ei kotoa löytynyt. Suosittelen tekemään kerralla isomman satsin, sillä vaikka nuudeleihin sekoitettuna ruoka on hankalasti uudelleenlämmitettävä, pelkkää kastiketta on helppo lämmittää tarpeen mukaan vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan.
Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa
4:lle
4 annosta nuudeleita (tai vaikka spagettia jos kotoa ei muuta löydy)
400g luomupossun kassleria (voit korvata lihan esim. savutofulla, silloin tarvitset vähän enemmmän kuitenkin öljyä!)
Kuutioi kaikki vihannekset samankokoiseksi kuutioiksi: noin sentti kertaa sentti -kokoon. Kokoa vihannekset kulhoon odottamaan paistamista. Kuutioi myös liha ja silppua valkosipuli. Lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun öljyä ja ruskista liha (tai tofu) huolella. Lisää pannulle vihanneskuutiot ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Nosta liha(tofu) ja vihannekset pannusta takaisin kulhoon jättäen pannulle jäljelle jääneen paistoöljyn.
Varmista, että pannulla on edelleen rasvaa ja lisää tarvittaessa loraus öljyä, mittaa pannulle sitten mustapaputahna. Paista mustapaputahnaa kokoajan sekoitellen viitisen minuuttia (se voi tarttua pannuun todella hanakasti!) ja lisää pannulle sitten sokeri, liha, vihannekset ja valkosipuli. Sekoittele kaikki hyvin yhteen ja lisää pannulle käyttämäsi neste. Sekoittele vielä huolella pannun pohjaa kaaputellen ja jätä sitten seos pulputtelemaan miedolle lämmölle (mieluiten kannen alla), kunnes vihannekset ovat kypsiä eli noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita tänä aikana seosta muutaman kerran pohjia myöten.
Tarkista sitten maku ja lisää maun mukaan seesamiöljyä, tummaa soijaa ja/tai hoisinkastiketta. Riippuen käyttämäsi liemen sekä mustapapukastikeen suolapitoisuudesta tarpeen voi olla vielä lisätä suolaa, samoin voit lisätä vielä ripauksen sokeria jos kastike sitä mielestäsi kaipaa. Kun maku on mieleesi, sekoita suuruste riisi/maissijauhoista ja vesitilkasta ja lisää se vähän kerrallaan kastikkeeseen hyvin sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan paksua. Liian ohut kastike ei tartu kunnolla nuudeleiden pintaan kun taas liian paksu kastike on vaikea sekoittaa niiden sekaan 😀 Poista jajangmyeon-kastike sitten liedeltä ja keitä nuudelit kypsiksi.
Tarjoile kastike nuudeleiden päältä. Viimeistele jajangmyeon suikaloidulla kurkulla (kuvissa tosiaan kesäkurpitsaa kun kurkkua ei ollut), sekä halutessasi kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja/tai paistetulla/keitetyllä kananmunalla. Perinteinen lisuke annoksen sivuun olisi vielä keltainen pikkelöity retikka eli danmuji.
Kas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.
Yksi kaikkien aikojen rakkain keittoni on vichyssoise. Samettinen, kermainen, pehmoinen, lohdullinen… sitä on vichyssoise minulle. Opettelin tekemään tätä herkkua yläasteikäisenä ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli hiipiä illalla keittiöön kauhomaan lusikalla suoraan kattilasta vähän kylmää purjo-perunasosekeittoa iltapalaksi. Aikuisena kyseinen keitto kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes innostuin toissavuonna taas tekemään vichyssoisea villiyrteillä maustettuna versiona.
Toinen rakas keittomuisto on Hollannista, jossa isosiskoni asui vaihto-oppilaana lukioikäisenä. Ajoimme tuolloin kerran koko perheen voimin siskoa tervehtimään ja perillä meitä odotti siskon isäntäperheen lisäksi herkullisin parsakeitto, mitä olen koskaan syönyt (kun saat jotain ihanaa ensimmäisen kerran elämässäsi, se voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että mikään ei sitä koskaan ylitä 😀 ).
Tänään päätin yhdistää nämä kaksi rakasta keittomuistoa ja keitellä parsalla ja villiyrteillä ryyditettyä purjo-perunasosekeittoa.
Piipahdimme taannoin Tallinnassa päiväreissulla ja nappasin sieltä mukaani nipun karhunlaukkaa Balti Jaam Turgin myyjältä. Kimppu oli sen verran reilun kokoinen, että olen ehtinyt testailla karhunlaukkaa niin pastataikinassa, leivässä, pestossa kuin nyt tässä keitossakin. Suorastaan harmittaa, etten ostanut samantien usempaa nippua, niin ihanaa villivalkosipuli minusta nimittäin on!
Viimeisten öljyn kanssa soseutettujen karhunlaukkalusikallisten jälkeen testasin saman keittoreseptin nokkosen ja litulaukan kera. Litulaukassahan on myös valkosipulinen aromi, joten se sopii minusta mukavasti karhunlaukan tilalle. Nokkosella keittoon saa lisäksi reilusti ravinteita, jotka muuten säilyvät parhaiten kun villiyrtit soseuttaa kypsän keiton sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.
Huom! Koska keitossa on parsaa, joka tunnetusti ei ole kovinkaan herkullista ylikypsänä, en tee tätä keittoa mielelläni uudelleenlämmitettäväksi. Näin parsan maku on keitossa tuoreimmillaan.
Villiyrteillä silattu parsakeitto
2:lle
5 dl vettä (tai mietoa kasvislientä)
n. 200 g jauhoista perunaa
n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa
200 g vihreää parsaa
n. 2 rkl pestyä ja soseutettua karhunlaukkaa ja/tai litulaukkaa ja/tai ryöpättyä nokkosta
suolaa, vastarouhittua mustapippuria
150 g kaura fraichea (tai ranskankermaa)
Kuori ja lohko perunat. Halkaise purjo ja pese se huolellisesti. Pese villiyrtit ja soseuta ne pienen vesitilkan kera. Pätki parsasta kuivat ja puumaiset tyvet irti. Leikkaa nuput talteen ja pätki varret.
Kuumenna kattilassa vesi (tai kasvisliemi) kiehuvaksi ja lisää kattilaan perunat sekä purjo. Keitä kannen alla, kunnes peruna on kypsää. Lisää kattilaan sitten parsa niin, että nuput jäävät päällimmäiseksi. Sulje kansi ja jatka keittämistä muutama minuutti, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Kalasta kattilasta nuput sivuun tarjoilua varten.
Soseuta parsakeitto kaurafraichen kera ja mausta se makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua villiyrttisose. Tarjoile nokareella kaurafraichea ja villiyrttisosetta, tarjoile parsanuppujen kera.
Peruna on pyöreä, peruna on soikea, pinkki peruna on ruoka ihan oikea!
Joko olette bonganneet kaupasta ihania pinkkejä perunoita? Pinkki peruna (jonka olen nimennyt täällä kotona jo barbipotuksi) rantautui Suomen pelloille viime kesänä ja toisin kuin serkkujaan sinisiä ja violetteja perunoita, tätä ihmettä olen löytynyt joulukuusta alkaen ihan tuosta lähikaupastakin.
“Mulberry Beauty” lajike saa värinsä antosyaaneista, niistä samoista väriaineista siis jotka värjäävät myös punakaalin tai vaikka mustikan violetinpunaiseksi. Keitettäessä tämä läpikotaisin pinkki peruna tummenee väriltään lähemmäs violettia, mutta säilyttää upean värinsä hieman paremmin uunissa paahdettuna tai höyrytettynä. Koostumukseltaan pinkki peruna on jauhoisen ja kiinteän välimaastossa – keitettäessä se helposti hieman halkeilee mutta täysin jauhoinenkaan tämä pottu ei silti ole. Oivallinen yleisperuna siis!
Peruna – oli se sitten pinkki, violetti, sininen tai ihan vain keltainen – on yksi lempiraaka-aineitani. Peruna on avainasemassa todella monessa rakastamassani herkkuruuassa, sillä ilman pottua puuttuisi elämästäni perunamuussi, purjo-perunasosekeitto,sipsit, perunaburgeri,paistetut perunat, uuniperunat, perunanachot tai minkälainen tahansa perunasalaatti. Kammottava ajatuskin! Jos olisi valittava perunan monista muodoista se kaikkein rakkain, kallistuisin varmaankin mihin tahansa rapeaksi paistettua perunaa sisältävään ruokaan. Ehkä sipseihin 😀
Perunalätkät eli latkes!
Kuten varmaan jo otsikostakin luitte, tänään täällä tehdään armaasta perunasta perunalätkiä eli latkes -perunalettuja. Erilaisia raastettua perunaa sisältäviä lettusia löytyy varsin monesta kulttuurista, mutta itseäni on kiehtonut jo pitkään juurikin nämä juutalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat latket. Latkeihin tulee raastetun perunan lisäksi usein myös raastettua sipulia (tosin voi niitä valmistaa muustakin kuin perunasta), matzojauhoja, munia ja mausteita ja ne paistetaan oliiviöljyssä tai schmaltzissa eli kananrasvassa kullanrapeiksi. Latkeja syödään varsinkin marras-joulukuuhun sijoittuvan Hanukka -juhlan aikana, joten olen nyt kuukauden verran saanut ihailla toinen toistaan houkuttelevimpia latkes -kasoja varsinkin kaikkien seuraamieni amerikkalaisten ruokakanavien kautta.
Kun silmiini osui sitten Bon Appetit -lehden YouTube -kanavalla video, jolla iki-ihana Drag Queen Miz Cracker kokkaa latkeja, sain inspiraation kaivaa itsekin raastimen esiin. Enkä muuten voinut vastustaa pinkkejä barbiperunoita, vaikkeivät ne tähän ruokaan ihan tarpeeksi jauhoisia ehkä olekaan.
Omia perunalettusiani en ihan kehtaa nimetä latkeiksi, kun niin monta juutalaiseen keittiöön kuuluvaa raaka-ainetta uupuu kaapistani. Vaihdoin matzojauhot riisijauhoihin (jotka toimivat minusta kaikenlaisissa frittihommissa hyvänä rapeuttajana), enkä edes yrittänyt etsiä käsiini mistään kananrasvaa. Pinkkejä perunoita käytin perunoiden määrästä puolet, loput perunat valitsin mahdollisimman jauhoisien joukosta. Näiden muutosten jälkeen nimesin latkeni kotoisasti perunalätkiksi.
Pinkki peruna -lätkät aka latkes
n. 20 kpl
500 g jauhoisia perunoita
500 g pinkkejä perunoita
1 keskikokoinen keltasipuli
2 kananmunaa
4-6 rkl riisijauhoja
1-1½ tl suolaa
1 tl vastarouhittua mustapippuria
n. 2-3 dl kasviöljyä paistamiseen (mieluiten ainakin osa öljystä paistamiseen sopivaa oliiviöljyä)
Muut tarvikkeet:paistolasta, leivinpaperia, talouspaperia, muutama uunipelti, mieluiten valurautainen paistinpannu, paistinpannun kokoa vastaava kattilankansi sekä vielä suojalasit jos olet frittineurootikko.
Valmistele ensin paistopiste:
Mikäli tarjoat perunalätkät heti, kuumenna uuni n. 70 asteeseen jotta saat vastapaistetut latket pysymään lämpimänä sen aikaa kun paistat loput. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla ja lautanen paksulla kerroksella talouspaperia. Valuta öljyä paistinpannulle (mieluiten valurautapannu!) sen verran, että sitä on reilun sentin paksuudelta (tarvittavan öljyn määrä riippuu käyttämäsi pannun koosta).
Latkes -massan valmistaminen:
Pese perunat hyvin, kuoria niitä ei kuitenkaan tarvitse (toki ruville sunmuille saa tehdä kauneusleikkauksen). Viritä leivinliinalla vuorattu siivilä syvän kulhon päälle ja ala raastamaan perunoita. Kun raastimen kupu tulee raastetta täyteen, kippaa se siivilään mutta taittele liina aina heti perunaraasteen päälle, ettei se pääse kosketuksiin ilman kanssa ja ala tummumaan. Kun kaikki perunat on raastettu, raasta siivilään vielä sipuli.
Kääri sitten liina tiukasti kiinni niin, ettei perunaraaste pääse mitekään karkaamaan liinasta ja ala puristamaan perunaraasteesta mahdollisimman paljon nestettä ulos. Voit avata paketin kerran ja möyhiä raastetta vähän sekaisin ja jatkaa sitten puristamista vielä lisää (näin raastemöykystä puristuu neste tasaisemmin pois). Kun alkaa tuntumaan siltä ettei tätä raastetta nyt voi kuivemmaksi enää saada, purista vielä kerran vähän lisää. Anna perunoista irronneen nesteen seistä muutama minuutti ja kaada sitten tumma neste viemäriin. Kulhon pohjalta pitäisi löytyä sinne painunut ohut kerros tiivistä perunatärkkelystä, säästä se ja lisää se takaisin perunaraasteeseen.
Riko raasteen sekaan kaksi kananmunaa ja sekoittele ne hyvin perunaraasteen kanssa. Lisää mukaan mausteet sekä niin paljon riisijauhoja, että seos pysyy nyrkissä puristaessa kasassa. Levitä työtasolle tai toiselle uunipellille voi- tai leivinpaperiarkki ja ala rutistelemaan raasteseoksesta paperin päälle n. golfpallon kokoisia tiivitä palleroita. Kuumenna samalla paistinpannu keskilämmölle. Kun kaikki pallerot ovat valmiita, testaa öljyn kuumuus muutamalla raastesuikaleella: jos öljy alkaa samantien kuplia suikaleen reunoilla, öljy on sopivan kuumaa. Savuta öljy ei saa. Jos omistat mittarin, se saisi näyttää n. 180-185 astetta.
Sitten vaan paistelemaan!
Omaan perintövalurautapannuuni mahtuu sopivasti neljä latkea kerralla, riippuen käyttämäsi pannun koosta voit mahdollisesti paistaa useammankin kerralla. Tärkeää kuitenkin on, ettei pannua ahda kerralla liian täyteen, sillä silloin öljyn lämpötila laskee liikaa. Nostele keko kerrallaan öljyyn ja litistä keot sitten paistinlastalla rauhallisesti ja varovaisesti noin sentin paksuisiksi lätkiksi. Jos mahdolliset öljyräiskeet pelottavat, suosittelen ottamaan esiin suojalasit ennen paistohommia ja käyttämään pitkiä hihoja.
Paista litistettyjä latkeja kolmisen minuuttia per puoli. Öljy ei saa olla niin kuumaa, että latket kärähtävät ennen kuin ne kypsyvät sisintä myöten, liian miedossa öljyssä taas latket jäävät vaaleiksi ja imevät itseensä ikävästi öljyä. Tarkkaile siis lämpötilaa ja testaa ensimmäisen “valmiin oloisen” latken kypsyys maistelutestillä, niin osaat säädellä lämpötilaa paremmin loppusatsin osalta.
Nostele kypsät ja kullanruskeat latket talouspaperoidulle lautaselle valuttamaan liiat öljyt molemmilta puolilta ennen siirtoa leivinpaperoidulle uunipellille uunin lämpöön odottelemaan loppusatsin valmistumista. Tarjoile valmiit perunalätkät ranskankerman tai smetanan, mädin ja sipulisilpun kera ja mieluiten heti viimeisten valmistuttua! Nämä ihanuudet ovat nimittäin rapeimmillaan vastapaistettuina.
Pakastaminen & sulattaminen
Tarvittaessa voit myös pakastaa valutetut latket kuumennettavaksi tarpeen mukaan syötäviksi. Oman selvittelyni mukaan latkeja ei kannata säilyttää jääkaapissa (en tosin saanut selville miksi?), mutta pakastaminen sen sijaan on ihan jees vaihtoehto säilömiselle. Latket kannattaa laittaa pakasterasioihin täysin jäähtyneinä, voipaperiin käärittyinä ja pystyyn ladottuina (niin kuin kirjat kirjahyllyissä). Näin ne eivät kuulemma sulatettuina maistu niin paljon paistoöljyltä.
Uudelleenlämmittäminen/sulattaminen käy näin: kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita jäiset latket kuumaan uuniin leivinpaperoidun pellin päällä. Kun latket ovat poreilevan kuumia ja rapeita, valuta ne vielä kertaalleen talouspaperin päällä ja tarjoile heti sen jälkeen.
Parsa-perunasalaatti & valkosipulihapankaalilla maustettu kastike
Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa
Kuvaussessio 1 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa
Kuvaussessio 2 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa
Kas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.
Fries before guys – vai miten se sanonta meni?
