Dieetti on sana, jota en ole juuri miettinyt vuosikymmeniin. Kaukana on ajat, kun yritin saavuttaa pyykkilautavatsaa kaalikeiton tai vaahterasiirappi-caynnepippuri-situunamehun turvin – ja hyvä niin! Toisin kuin teininä, olen oivaltanut, ettei onnellisuuteni ole vatsan tyhjyydestä kiinni, vaan siitä millä sen täytän 😀 Dieetit eivät siksi ole sittemmin kiinnostaneet, mutta pyrin silti joka kesä elämään hernedieetillä.
Hernedieettiin kuuluu tuoreiden kotimaisten herneiden ostaminen niiden sesongin aikana aina tilaisuuden tullen. Hernedieetin keston ajan (eli niin pitkään kun, herneet maistuvat makeilta eivätkä kitkerältä pahvilta), herneitä saa syödä JUST NIIN PALJON KUN HUVITTAA ja vedän muuten todellakin sen koko litran yhdeltä istumalta yksin.
Tänä vuonna hernedieettiini kuului välillä myös herneestä pyöräytetty viileänraikas hernetahna. Hernetahna syntyy soseuttamalla nopeasti kiehautetut herneet mascarponen ja mintunlehtien kera. Mausteeksi tahnaan tulee valkosipulia, sitruunamehua sekä rouhittuja pistaasipähkinöitä. Lopputulos on täyteläinen ja raikas vihreä tahna, johon on ihana dipata leipää tai pyöräyttää pastan sekaan. Eiköhän tämä toimisi myös paistetun kalan kaverina!
Hernetahna mascarponella ja mintulla
200g herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
1 vs
½ dl sitruunamehua (puoli sitruunaa)
200g mascarponea
maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
n. 1 dl mintun lehtiä
n. ½ dl pistaasipähkinöitä
Tarjoiluun:
tuoreita mintunlehtiä
2-3 rkl oliiviöljyä
2-3 rkl rouhittua pistaasipähkinää
Jos käytät tuoreherneitä, ryöppää herneitä 3 minuuttia ja jäähdytä ne sen jälkeen kylmässä vedessä. Valuta hyvin. Pakasteherneille riittää sulatus, huuhtominen ja valutus.
Soseuta herneet, yksi siivutettu valkosipulin kynsi, noin puolen sitruunan mehu, 200 g mascarponea ja noin desin verran mintun lehtiä tasaiseksi. Rouhi sekaan puolisen desiä pistaasipähkinöitä sattumiksi ja mausta hernetahna maun mukaan suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Ps. Hernetahna sopii tosiaan myös pastan kaveriksi! Ohenna tahnaa pienellä määrällä pastan tärkkelyspitoista keitinvettä ja sekoita hernetahna pastaan. Lisää sekaan reilusti nopeasti kiehautettuja tai pannulla paistettuja herneitä, loraus oliiviöljyä sekä reilusti raastettua parmesanjuustoa!
Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin
Terveisiä kotoa!
Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.
Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀
Kotivarareseptit
Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.
Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.
Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).
Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.
Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!
Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…
Sitruunainen kikhernepata
vegaaninen
4:lle
200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä
Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)
Padan valmistus:
Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.
Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.
Viimeistely:
Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.
Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.
Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.
Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂
Veriappelsiinipasta avokadolla, chilillä, säilötyllä sitruunalla ja kevätsipulilla.
Veriappelsiini + pasta = ♥
Veriappelsiinisesongin aikana tuppaan syömään veriappelsiinia vähän kaikenlaisissa ruuissa: salaateissa, jälkkäreissä, puurossa, padoissa, paistoksissa… sekä pastassa! Muutaman vuoden takainen trendiruoka veriappelsiinirisotto ei jostain syystä ole ensitestin jälkeen jäänyt repertuaariin, mutta veriappelsiinipasta sen sijaan on.
Hedelmien laittaminen suolaiseen ruokaan on jotain, mitä en olisi kaikki rehut mieluiten yhteen sotkematta syövänä teininä kuvitellutkaan ikinä tekeväni, mutta onneksi nuoruuden ennakkoluulot ovat jo ajat sitten hälvenneet. Taannoinen kokeiluni paahdettujen viinirypäleiden ja uunifetapastan yhdistelmästä oli menestys, ja samoin kävi silloin kun ensimmäisen kerran laitoin alunperin salaatiksi väsäämäni verigreippi-fenkolisalaatin spagetin sekaan.Tästä jutusta löydät kootusti kaikki sitrushedelmiä hyödyntävät reseptini 🙂
Yksinkertaisimmillaan veriappelsiinipasta valmistuu niin, että keitetyn pastan sekaan lorotellaan laadukasta oliiviöljyä ja lohkotaan yksi veriappelsiini per lautasellinen. Omasta mielestäni kaveriksi sopii loistavasti avokado, kevätsipuli sekä reilu annos vastarouhittua mustapippuria, sormisuolaa unohtamatta.
Tänään tuunasin perusreseptiäni kuitenkin muutamalla hauskalla lisällä: valkosipulilla, suolaan säilötyllä sitruunalla sekä ripauksella kuivattua chiliä. Valkosipulin ja chilin potkua säestää suolaan säilötyn sitruunan aromikas kirpeys ja lopputulos on kivasti öljyn ja avokadon ansiosta täyteläinen, veriappelsiinin ansiosta raikas. Ja mikä parasta, veriappelsiinipasta valmistuu siinä ajassa, kun pastan keittää.
Jos hedelmät sopii sunkin mielestä ruokaan, ei muuta kuin veriappelsiinipasta tekeille ennen kuin veriappelsiinisesonki tältä vuodelta päättyy 🙂
Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen (tarkista keittoaika paketista). Sillä välin kun pasta kypsyy, leikkaa kahdesta veriappelsiinista veitsellä kuoret irti ja paloittele hedelmäliha. Kerää talteen kaikki hedelmästä irtoava mehu. Itse tykkään säästää muutaman viipaleen pastan päälle koristeeksi. Kuutioi yksi avokado, puolita toinen ja viipaloi puolikkaat pastan päälle nostettavaksi viuhkaksi (tai kuutioi sekin pastaan sekoitettavaksi). Silppua kevätsipuli.
Silppua pieni määrä säilötyn sitruunan kuorta hyvin pieneksi kuutioiksi ja raasta valkosipuli sitruunankuoren sekaan. Valuta päälle veriappelsiineista irronnut mehu ja lisää lusikallinen suolaan säilötyn sitruunan säilöntälientä. Lisää vielä maun mukaan hieman kuivattua chiliä. Sekoita hyvin ja jätä valkosipuliseos odottelemaan pastan kypsymistä – suola ja happo pehmentävät raa’an valkosipulin makua hieman.
Kun pasta on kypsää, valuta se. Ota talteen puolisen desiä keitinvettä erilliseen kippoon. Sekoita kattilassa pasta, veriappelsiinin ja avokadon palat, kevätsipulisilppu, valkosipuliseos sekä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Lisää tarpeen mukaan pastan keitinvettä notkistamaan seosta. Nosta pasta lautasille ja viimeistele se muutamalla veriappelsiiniviipaleella ja avokadoviuhkalla. Itse rouhin päälle vielä mustapippuria ja lisään ehkäpä tässäkin kohtaa vielä vähän chilihiutaleita, sormisuolaa ja neitsytoliiviöljyä.
Paahdetut viinirypäleet: niin helppoja ja niin herkullisia! Näitä makupommeja kelpaa lusikoida niin jäätelön kuin jugurtinkin sekaan, juustolautaselle, salaattiin kuin pääruuankin kylkeen. Ja suoraan suuhun 😀 Paahdetut viinirypäleet valmistuvatkin vielä niin helposti, että hävettää myöntää niiden kummitelleen takaraivossani jo toista vuotta ennen kuin sain aikaiseksi niitä kokeilla. Nyt on viinirypäleet kuitenkin vihdoin lykätty uuniin ja lopputulos oli just niin ihana kuin kuvittelinkin! Tämän jälkeen onkin sitten vain mielikuvitus idean jatkojalostukselle rajana.
Yksinkertaisimmillaan riittää, että laittaa viinirypäleet vuokaan, valelee ne öljylorauksella ja lykkää 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, että rypäleet paahtuvat, pehmenevät ja maku tiivistyy ihanasti. Suola ja pippuriripaus riittää hyvinkin mausteeksi, mutta mikään ei estä lisäämästä vuokaan myös yrttejä ja muita mausteita – tai kuten minä tein, valkosipulia ja fetaa!
Uunifetapasta + paahdetut viinirypäleet
Päädyin tosiaan yhdistämään Liemessä-blogin viime vuoden ruokahitin uunifetapastan paahdettuihin rypäleisiin. Hus tomaatit ja tilalle viinirypäleet – ja kuinka ollakaan, uunifetarypälepasta toimii! Toisaalta miksipä ei, kun viinirypäleet ja juusto ovat niin hyvä kombo muutenkin?
Yrteiksi valikoitui vuokaan tällä kertaa laakerinlehti ja rosmariini ja mausteiksi mustapippuri ja chili. Veikkaan että myös salvia tai timjami olisivat tässä yhtälössä varsin toimivia mausteita! Laitoin uunivuokaan paahtumaan myös kokonaisen valkosipulin, joten lopuksi aikaansaamani uunirypälepastan päälle puristeltiin sattumiksi kaikki vuuasta löytyvät kullanväriseksi paahtuneet ja pehmoiset valkosipulinkynnet. Viime tipassa paahdoin pastan päälle vielä kourallisen joululta yli jääneitä mantelilastuja, joista pastaan tulee kivaa rousketta 🙂
Sellaista tuli ekan rypäleiden paahtokerran jälkeen havaittua, että viinirypäleet kannattaa ehdottomasti irroitella varsistaan ennen paahtamista, vaikka paahdetut viinirypäleet kuvissa kivalle näyttävätkin terttuna. Niitä ei nimittäin ole enää lainkaan niin helppo nyppiä rangasta irti siinä vaiheessa, kun rypäleet ovat jo paahtuneet hajoavan pehmeäksi 😀
Toinenkin havainto tuli tehtyä: tämä ei sitten ole painonhallintaruokaa!!!
Uunifetapasta paahdetuista viinirypäleistä
2:lle
500 g siemenettömiä viinirypäleitä
3 laakerinlehteä
muutama oksa rosmariinia
1 valkosipuli
200 g fetaa
3-4 rkl oliiviöljyä
1 rkl chilihiutaleita*
vastarouhittua mustapippuria
n. 200 g spagettia
Viimeistelyyn:
tuoretta rosmariinia
chilihiutaleita*
n. ½ dl mantelilastuja
* Minulla oli tässä käytössä miedohkon hedelmäinen Aleppon pippuri, jota voi huoletta laittaa ruokaan ronskimminkin. Jos käytät tulisempia chilihiutaleita, kannattaa tietysti säätää määrää oman tottumuksen mukaan.
Paahda ensin rypäleet, feta ja valkosipuli:
Nypi viinirypäleet tertusta ja laita ne uunivuokaan. (Muutaman pienen tertun voi halutessaan jättää kokonaiseksi annoksia koristamaan, mutta muuten tosiaan rypäleet kannattaa paahta irtonaisina.) Lorota päälle hieman oliiviöljyä ja heiluttele vuokaa sitten niin, että öljy tarttuu rypäleisiin kauttaaltaan. Nosta feta rypäleiden keskelle. Puolita valkosipuli poikittain kahteen osaan ja nosta valkosipulit uunivuokaan leikkuupinta alaspäin (näin valkosipuli maustaa paremmin vuuan pohjalle kerääntyvän nesteen). Valele valkosipulille ja fetalle vielä vähän oliiviöljyä. Tuupi rosmariininoksat ja laakerinlehdet rypäleiden väleihin ja muutama myös fetan päälle. Ripottele vuokaan hieman chilihiutaleita sekä vastarouhittua mustapippuria.
Paahda vuokaa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes rypäleet ovat paahtuneet ja lysähtäneet kasaan ja valkosipuli on pehmeää. Ota vuoka uunista ja käännä valkosipulit varovasti leikkuupinta ylöspäin. Nosta vuoka sitten vielä toviksi uunin ylätasolle, jotta valkosipuli saa väriä. Jos rypäleet uhkaavat paahtua tässä kohtaa liiaksikin, valkosipulin pinnan voi toki karamellisoida myös paistinpannulla, tai kaapia rypäleet ja vuoan pohjalle kertyneen mehevän nesteen jo aiemmin vuuasta pois.
Sillä välin kun rypäleet paahtuvat uunissa, paahda mantelilastuihin väriä kuivalla pannulla muutama minuutti. Silppua hieman tuoretta rosmariinia odottelemaan ruuan viimeistelyä. Kun rypäleet alkavat olla paahtuneet, keitä spagetti juuri ja juuri kypsäksi suolatussa vedessä ja valuta. Säästä keitinvedestä noin desi.
Nostele vastakeitetty ja valutettu pasta, paahdetut viinirypäleet, feta ja kuoristaan puristellut valkosipulit huolella sekaisin uunivuuassa. Lisää mukaan tarvittaessa hieman pastan keitinvettä notkistamaan seosta. Nostele pasta lautasille ja viimeistele annokset paahdetuilla mantelilastuilla, rosmariinilla ja halutessasi vielä hitusella chilihiutaleita.
Nyt on kyllä ehkä rumin pastakuva mitä olen ottanut vuosiin. Mutta maku on onneks kohdillaan!
Hernetahna mintulla ja mascarponella
Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin
Veriappelsiinipasta avokadolla, chilillä, säilötyllä sitruunalla ja kevätsipulilla.
Nyt on kyllä ehkä rumin pastakuva mitä olen ottanut vuosiin. Mutta maku on onneks kohdillaan!