pasta arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

by Juulia on November 6, 2018 1 Comment

Päivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami ♥ suppilovahvero ♥ kurpitsa!

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

by Juulia on August 20, 2018 0 Comments

Aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

Papupasta aka pasta e fagioli

Vege

by Juulia on March 1, 2018 0 Comments

Rakastan kaikenlaisia papuja, niiden liottamista, keittelemistä ja jatkojalostamista. Kun kaapissa on sekä kuivattuja että säilykepapuja, ei ole temppu eikä mikään vääntää puoliaivoisessakaan tilassa niistä jonkinlaista murkinaa.

Yksinkertaisimmillaan teen pavuista jonkinlaista pataa (kuten tätä Pataruokaa -kirjan voipapupataa), johon heitellään lisukkeita sen mukaan, mitä kotoa sattuu löytymään. Vanha kunnon minestrone maistuu minulle myös ja samoin tämänpäiväinen ohjeeni, joka on keittomainen papupasta. Esikuvana tälle viritelmälle on tietysti italialainen klassikko pasta e fagioli!

Pasta e fagioli on käsittääkseni hyvin muuntautuvainen ruoka (en siis edelleenkään ole käynyt Italiassa, joten olen toistaiseksi vailla autenttista pasta e fagioli -makuelämystä), josta löytyy niin kasvis- kuin lihaversiota jos jonkinlaisilla pastalaaduilla. Ollakseen “pasta e fagioli”, ruuan täytyy toki sisältää sekä pastaa että papuja, mutta muut raaka-aineet vaihtelevat vissiin vähän keittäjän ja saatavien tykötarpeiden mukaan – aivan kuten tässäkin köökissä.

Tykkään kovasti voipavuista, joten käytän tähän ruokaan yleensä niitä tai sitten pienempiä valkoisia papuja. Jos teen papupastaa pitkän kaavan mukaan, käytän yön yli liotettuja kuivia papuja, mutta yleensä tämä on meillä nopeaa pikaruokaa ja tällöin pavut otetaan purkista. Pastana toimii milloin mikäkin, joskus jopa ylijääneet lasagnelevyt! Lisäksi kattilaan päätyy monesti parmesaanin kanta antamaan liemelle makua, mikäli sellainen kotoa löytyy. Sipulia, valkosipulia, timjamia ja/tai rosmariinia, porkkanaa, varsiselleriä ja tomaattia heittelen kattilaan myös, sekä jotain vihreää, oli se sitten vaikka pakastepinaattia. Jos jokin edellämainituista raaka-aineista kuitenkin puuttuu, en ota siitä suurta murhetta.

Juuson italodiscorakkauden vuoksi muuten päässäni soi tätä kokatessa aina Celso Vallin Pasta e Fagioli 😀 Suosittelen kuuntelua!

Papupasta aka pasta e fagioli

2-4:lle

n. 4 dl kypsiä voipapuja / n. 200 g kuivattuja voipapuja

2-3 kypsää tomaattia

(1 mieto chili)

3-4 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

(luomuparmesaanin kanta)

1 sellerin varsi

1 porkkana

2 laakerin lehteä

1 tl kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

maun mukaan suolaa

(1 dl valkoviiniä)

8-10 dl vettä

n. 150 g pastaa (esim. murennettuja lasagnelevyjä tai mitä sieltä kaapista nyt sattuu löytymään)

kourallinen pinaattia / jauhosavikkaa / nokkosta / lehtikaalia (riippuen vuodenajasta ja sesongista)

maun mukaan luomuparmesaania, oliiviöljyä

Papujen valmistelu:

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne yön yli likoamaan runsaaseen veteen. Valuta ja huuhdo ennen ruuanlaittoa. Laita pavut isoon kattilaan ja lisää päälle vettä niin, että pavut peittyvät usealla sentillä. Keitä pavut lähes kypsiksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 1-1½ tuntia riippuen mitä papuja käytät). Valuta keitinvesi pois ja huuhdo pavut. Jos käytät säilykepapuja, riittää että huuhdot ja valutat ne.

Sitten keittelemään!

Silppua sipuli ja kuullota sitä öljyssä kattilan pohjalla, kunnes se on läpikuultavaa. Viipaloi/kuutioi selleri ja porkkana ja heittele ne sipulin sekaan. Jatka kuullottamista vielä muutama minuutti. Jaa tomaatit neljänneksiin, viipaloi valkosipuli ja chili (mikäli käytät sitä), lisää nekin kattilaan. Mikäli kotoasi löytyy parmesaania, leikkaa sen kova kanta irti ja lisää sekin yhtenä palana kattilaan antamaan liemelle makua. Lisää pavut, yrtit, muutama kierros mustapippurimyllystä ja hieman suolaa (sekä viini, mikäli käytät sitä), ja lopuksi niin paljon vettä, että ainekset peittyvät reilulla sentillä. Kiehauta ja laske lämpö sitten niin miedolle, että keitto poreilee vain hyvin kevyesti.

Keittele aineksia kannen alla noin vartin verran ja lisää kattilaan sitten pasta. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jatka keittämistä, kunnes pasta on kypsää. Kalastele kattilasta sitten parmesaanin kanta, mikäli käytit sitä. Voit kevyesti muussata osan pavuista sakeuttamaan lientä. Lisää kattilaan vielä käyttämäsi lehtivihannes ja pyörittele sitä sopassa niin että se nuupahtaa. Pinaatti, jauhosavikka ja nokkonen eivät enempää kypsentelyä tarvitse, mutta ruodittu lehtikaali kannattaa lisätä kattilaan pehmenemään jo aikaisemmin eli suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun pasta on viittä vaille kypsää. Tarkista vielä maku ja lisää suolaa/pippuria mikäli se on tarpeen.

Annostele papupasta liemineen kulhoihin ja viimeistele lorauksella oliiviöljyä sekä halutessasi luomuparmesaanilla.

Ah, on se vaan niin yksinkertaista ja niin hyvää! Mikäli innostut kokeilemaan erilaisia pasta e fagioli -ohjeita, suosittelen lämpimästi kurkkaamista ainakin Serious Eatsin sivuille. Sieltä löytyy kaksikin herkullisen kuuloista versiota: tämä vegaaninen pidemmän kaavan mukaan kuivista pavuista tehty papupasta, sekä tämä pancettaa sisältävä pikaversio. Molemmat ovat mulla testilistalla!

Perunapasta + #ruokatrendit2018

by Juulia on February 13, 2018 4 Comments

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin “köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, “pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen “köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä “nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla “Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (“Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

Vuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

Vuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.