Vegaaninen sienibolognese & cashew “ricotta”

Pastavuodenaika

Vielä on talvea jäljellä! …ja mitä se tarkoittaa minulle? Vielä on pastavuodenaikaa jäljellä! Itse lanseeraamani termi “pastavuodenaika” on se aika vuodesta, kun sekä mieli että keho vaatii lämmittävää, täyteläistä, runsasta ja hiilaripitoista ruokaa: pastaa. Pastavuodenaika alkaa minulla noin loka-marraskuun hujakoilla ja jatkuu yleensä helmi-maaliskuuhun. Tämä pimeän vuodenajan lempiruokatyyppi valmistuu tarvittaessa vauhdilla ja bonuksena jonkinlaisen pastakastikkeen saa yleensä aikaan kaappien aarteista ihan ilman kauppareissujakin. Täydellistä ruokaa päiviin, jolloin väsyttää ja on kiire. Riittää, että kaapissa on kuivapastaa, jonkinlainen tomaattisäilyke, oliiviöljyä, valkosipulia… Opiskeluaikoina pastani oli yksinkertaisimmillaan vahvassa kasvisliemessä keitettyä makaronia voinokareella.

Pasta onkin minulle siis ensisijaisesti arki- ja pikaruokaa. Välillä sitä kuitenkin haluaa tehdä myös pastaa pitkän kaavan mukaan ja tällöin se menee vahvasti kategoriaan lohturuoka! Varsinkin erilaiset ragùt ovat minusta lohturuokien aatelia. Sellainenhan se iskän bravuurikin oli silloin lapsuudessa, se 80-luvun Suomiversio bolognesesta… ♥ Lohturuokakategorian pastakastikkeita sopii haudutella rakkaudella, pitkään ja hartaasti koko päivän ja niitä teen mieluiten aina kerralla jättiläiskattilallisn, josta sitten saa nauttia myös arkena.

Sieniä, sieniä, enemmän sieniä

Mitä tulee vegaanisiin ruokiin, arkipasta onnistuu minulta vegaanisena ilman sen kummempaa miettimistä. Meillä siis syödään hyvin usein vegaanisia ruokia ilman että niitä olisi varta vasten sellaisiksi edes suunniteltu – eikä sitä ajatella vegaaniruuaksi, se on kuulkaas ihan ruokaa vaan. Mutta kun puhutaan vegaanisesta lohturuuasta, alan olla isomman haasteen äärellä: lohturuokaan kun kuuluu minulle lähes aukottomasti juusto. Todella hyvää vegaanista juustonkaltaista en ole vielä kaupasta löytänyt, joten se juustontapainen on minusta parempi tehdä itse. Esim. Vegaaninen “parmesaani” on oikein passeli pastanpäällyste (jonka heittää kuivakaapin antimista kasaan hetkessä), mutta niin on onneksi tämänpäiväinen cashewpähkinöistä valmistuva “ricottakin”!

Next level sienibolognese

Pitkään ja hartaudella hauduteltava täyteläinen vegaaninen ragù valmistuu minusta parhaiten sienistä. Niissä on reilusti lohtumakuaistiani tyydyttävää umamia ja erilaisista sienistä saa ragùun hauskasti erilaisia tekstuureita. Tämä tämänpäiväinen reseptini, vaatimattomasti paras sienibolognese mitä olen konsanaan valmistanut, sisältääkin mielellään kaikki seuraavat sienet: herkkusieni, osterivinokas, kuningasosterivinokas JA kuivattu herkkutatti. Ja kaikkia tarvitaan paljon! Osan sienistä pilkon pieneksi silpuksi, osan viipaloin, osan revin käsin ja osan riivin haarukoilla kuin nyhtöpossun konsanaan.

Okei, sienibologneen tulee siis sieniä. Mutta mitäs muuta? Ruokaisuutta ja proteiinia tähän kastikkeeseen tuovat punaiset linssit, kermaisuutta kaurakerma, täyteläisyyttä taittaa tomaatti ja jo mainittujen sienien umamia tukee sherryssä liotettu kuivattu herkkutatti, soijakastike ja misotahna (salaiset aseeni lähes jokaisessa vegaanisessa ruuassa), sekä aivan loppuvaiheessa kastikkeeseen käänneltävät ravintohiivahiutaleet.

Sienet kannattaa ruskistaa rauhassa ja huolella – mieluiten osissa – ja sitten koko komeutta pitää vielä kärsivällisesti haudutella aikansa. Mikään pikaruoka tämä sienibolognese ei siis todellakaan ole! Kaiken pilkkomisen, ruskistelun ja hauduttelun palkkana on kuitenkin sellainen next level sienibolognese että ei kuulkaa paremmasta väliä.

Pohja sienibologneselleni on perinteinen ragùn sielu soffritto, jota muuten kannattaa tehdä kerralla isompi määrä ja pakastaa (kuten Kokit ja Potit -blogin Hannele tekee) annoksina niitä kiireisiä arkipastoja varten 🙂 Soffritton perussuhde on kaksi osaa sipulia + yksi osa selleriä ja porkkanaa kumpaakin, mutta itse tykkään lisästä seokseen vielä valkosipulia.

Vegaaninen sienibolognese

4:lle

Soffritto:

1 keskikokoinen sellerinvarsi

1 keskikokoinen porkkana

1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl oliiviöljyä

Sienibolognese:

soffritto

600 g sieniä (kuningasosterivinokkaita, herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai metsäsieniä)

n. 3 rkl oliiviöljyä

10g kuivattua herkkutattia

1½ dl kuivaa sherryä

400 g purkki kokonaisia säilyketomaatteja

n. 3 dl vettä

n. 1 rkl tuoretta timjamia (tai 1-1½ tl kuivattua)

¾ dl punaisia linssejä

½ tl vastarouhittua mustapippuria

1 tl savupaprikaa

1 rkl soijakastiketta

2 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

Viimeistelyyn:

2 dl kaurakermaa

½ dl ravintohiivahiutaleita

1-2 rkl savustettua oliiviöljyä

(½-1 tl suolaa)

+ pastaa nälkätilanteen ja syöjämäärän verran

Valmista ensin soffritto:

Paloittele sipuli, kuorittu porkkana ja sellerinvarsi hyvin pieneksi kuutioksi – itse pyrin sellaiseen 5 mm x 5 mm kuutioon, mutta ei se toki niin tarkkaa ole. Kuullota vihanneskuutiot oliiviöljyssä täysin pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannuun sitten hienonnettu valkosipuli ja nosta lämpöä hieman, niin että vihanneskuutiot saavat hieman väriä ja valkosipuli kypsyy. Varo polttamasta seosta! Siirrä soffritto sitten pannulta pieneen kulhoon odottelemaan ja jatka sienien pariin.

Sienien käsittely:

Aivan ensimmäiseksi laitan kuivatun herkkutatin likoamaan sherryyn. Kuten jo aiemmin kerroin, tykkään tuoda tähän kastikkeeseen reilusti erilaisia tekstuureja käsittelemällä käyttämäni sienet monella tapaa. Voit käyttää herkkusienien ja osterivinokkaan lisäksi/sijasta portobelloja ja siitakkeita, sekä tietysti täydentää tätä soossia syksyllä erilaisilla metsäsienillä. Ainoa, mitä en vaihtaisi mihinkään muuhun on kuningasosterivinokas, joka tuo kastikkeeseen käsittelynsä ja rakenteensa vuoksi sen aivan oman juttunsa.

Noin puolet kaikista sienistä silppuan hyvin pieneksi (n. 5mm x 5 mm kuutioiksi), mutta osan herkkusienistä viipaloin, osan osterivinokkaista revin pieniksi riekaleiksi käsin ja muutaman kuningasosterivinokkaan riivin tai “nyhdän” kahdella haarukalla suikaleeksi (ja tämä riivitty sienisuikale on minusta juurikin tämän kastikkeen juju). Käytän sienien ruskistamisessa isointa omistamaani paistinpannua, jotta paistopintaa on paljon, ja ruskistan sieniä sitä mukaan kun saan niitä pilkottua. Pyrin myös pitämään huolen siitä, ettei pannu ole missään vaiheessa liian täynnä, jotta sienet todellakin ruskistuvat ja lisään öljyä aina tarvittaessa. Sitten kaavin ruskistettuja sieniä pannulta kulhoon odottelemaan, että koko satsi on käsitelty ihanan ruskistuneeksi.

Kun kaikki sienet on ruskistettu, noukin herkkutatit sherryn seasta, silppuan ne ja kippaan ne pannulle. Lisään pannulle sitten takaisin kaikki paistetut sienet ja kumoan sherryn sienille. Annan seoksen kuplia hetken niin että sherry imeytyy sieniin ja sitten on aika lisätä pannulle loput kastikkeen raaka-aineet!

Sienibolognese:

Lisää sienien sekaan soffritto, tomaatit liemineen (puristelen kokonaiset säilyketomaatit kädessäni murskaksi, mutta toki tässä voi käyttää myös tomaattimurskaa), punaiset linssit sekä vesi. Lisää pannulle myös savupaprika, mustapippuri sekä timjami. Kiehauta seos ja alenna sitten lämpö sellaiseksi että kastike juuri ja juuri pulputtelee rauhallisesti. Peitä pannu kannella ja jätä muhimaan noin puoleksi tunniksi. Käy sekoittelemassa kastiketta muutaman kerran pohjia myöten.

Kun linssit ovat täysin kypsiä on aika laittaa pasta kiehumaan ja viimeistellä kastike: mausta sienibolognese misotahnalla ja soijalla. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen kiehua rauhassa vielä vartin verran ja tarkista sitten suolaisuus. Lisää suolaa tarvittessa. Kääntele sekaan juuri ennen tarjoilua ravintohiivahiutaleet (näin niiden sisältämät ravinteet säilyvät parhaiten). Sekoita sienibolognese pastan sekaan ja tarjoile cashew-ricotan kera (ohje alla). Itse tykkään viimeistellä annokset vielä lorauksella savustettua oliiviöljyä, johon olen ollut koukussa siitä asti kun tein syksyllä vegaanisia “kampasimpukoita” (kuningasosterivinokasta muuten nekin) – eli koko tämänvuotisen pastavuodenajan ajan 🙂

Siinä se nyt on: paras ikinä tekemäni sienibolognese!

Koska tällainen täyteläinen lohturuokapasta kaipaa mielestäni jonkinlaista juustomaista lisuketta, surautan mieluusti sienibolognesen kylkeen helpon “ricotan” cashewpähkinöistä. Tämä lisuke valmistuu nopeasti, kunhan cashewpähkinät laittaa likoamaan hyvissä ajoin ennen muun kokkailun aloittamista. Liottamista voi tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä kuumaa/lämmintä vettä ja liottamalla pähkinät huoneenlämmössä. Liottaminen tekee tahnan rakenteesta silkkisen, vähemmän liotetut pähkinät eivät nimittäin soseennu yhtä kiltisti ja rakenne jää rakeisemmaksi. Lisäksi pähkinästä tulee liottamisen ansiosta helpommin sulava.

Cashew-“ricotta”

100 g maustamattomia cashewpähkinöitä +  reilusti vettä

3-4 rkl vettä

1 tl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 rkl ravintohiivahiutaleita

1 tl sitruunamehua

n. ½ tl suolaa

Liota cashewpähkinöitä reilussa vedessä jääkaapissa 2-4 tuntia (peitä kulho jottei pähkinöihin tartu makuja jääkaapista). Huuhtele ja valuta hyvin.

Soseuta liotetut cashewpähkinät tasaiseksi veden, sitruunamehun sekä mausteiden kanssa. Ohenna tarvittaessa vedellä. Itse tykkään jättää tämän tahnan melko paksuksi ricottajuuston tapaan. Tarjoile cashew-ricotta sienibolognesen kera.

Jos joku jäi kaipailemaan nopen sienibolognesen ohjetta, niin Kokit ja Potit -blogista löytyy juuri sellainen: nopea sienibolognese!

Omasta blogistani pastaohjeita löytyy myös toki moneen lähtöön, myös lukuisia vegaanisia pastoja. Alla oma kaikkien pastaohjeiden top vitoseni just nyt:

• “Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla
• Perunapasta
• Herkkusienipasta tuplakeltuaisella
• Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla
• Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä