sipuli arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Valkosipuliliemi fuusiotyyliin

Vege

by Juulia on January 18, 2021 2 Comments

Valkosipuliliemi!

Valkosipuliliemi on kuin tehty alkuvuoden pakkaspäiviin: se on täyteläistä ja lämmittävää … ja pitää pöpöt loitolla (tai no, ainakin vampyyrit – kypsennetyllä valkosipulilla kun ei ole samoja terveyshyötyjä kuin raa’alla)! Valkosipuliliemi valmistuu yksinkertaisimmillaan valkosipulista (mistäs muusta) ja muutamasta mausteesta, mutta buustaan lientä mieluiten muutamalla umamirikkaalla raaka-aineella: kuivatuilla siitakesienillä, kombulevällä sekä parmesaanin kuivalla kantapalalla!

Lopputulos on intensiivinen ja täyteläinen liemi, joka on ihana pohja monenlaiselle keitolle, padalle ja muhennokselle. Itse olen käyttänyt sitä erityisesti erilaisten nuudelikeittojen pohjana, jolloin maustan sen soijalla ja/tai misotahnalla, sekä linssi- tai papukeittojen pohjana, jolloin maustan sen suolalla, mustapippurilla, rosmariinilla sekä timjamilla. Valkosipuliliemi toimii kuitenkin ihanasti myös risotoissa ja sopiipa se myös ihan sellaisenaan siemailtavaksikin!

Fuusio-valkosipuliliemen ainekset: kombulevä, kuivatut siitakesienet, parmesaanin kanta sekä tietysti valkosipuli! (Kuvan yksilö mokoma oli ehtinyt alkaa itämään. Kuvassa myös pecorino romano -juuston kanta, joka tämän kerran upposi liemeen myös!)

Fuusioliemi

Valkosipuliliemen resepti osui silmiini muutama vuosi sitten sekä Epicurious että NYT Cooking -sivustoilla ja olen keitellyt sitä siitä alkaen erityisesti kylmänä vuodenaikana vähän väliä. Liemen voi tehdä tosiaan yksinkertaisimmillaan pelkästä valkosipulista ja muutamasta mausteesta, mutta itse olen mieltynyt eräänlaiseen fuusioversioon, jossa valkosipuliliemi yhdistyy japanilaiseen dashi-liemeen sekä italialaiseen parmesaaniliemeen.

Dashi on keittiöni kulmakiviä, jota käytän jos jonkinlaisissa ruuissa… ja säästän säntillisesti kaikki parmesaanin kannat liemiä maustamaan muutenkin! Niinpä sekä dashin että jääkaappiini kertyvien parmesaanin kantojen hyödyntäminen valkosipuliliemen tukena on minulle täysin luonteva veto – ja umamia runsaasti sisältävien kombun, siitakkeiden ja parmesaanin ansiosta tämä buustattu valkosipuliliemi onkin ihan omaa luokkaansa!

Valkosipuli kuin valkosipuli?

Kuten sanottu, valkosipuliliemen aikaansaaminen vaatii ensisijaisesti valkosipulia, ja kuten aina valkosipulin kanssa, mitä tuoreempaa, sen parempaa. Parasta on, kun kesällä saa käsiinsä kotimaisia meheviä ja kosteanpulleita valkosipuleita, jotka tahmaavat kädet ja huumaavat aromeillaan! Niillä ei kuitenkaan herkutella ympäri vuoden, joten valkosipuli kannattaa minusta valikoida kaupassa huolella.

Kuivahtaneet ja itäneet valkosipulit kannattaa jättää kauppaan ja valita vain kokoonsa nähden painavan oloisia ja pinnaltaan vaurioitumattomia valkosipuleita. Valkosipulin pintaa voi kokeilla kevyesti kädellä: jos kynnet tuntuvat kuoren alla pehmeiltä tai koverilta, paino on kovin kevyt tai pinnasta löytyy hometta, on kyseinen yksilö todennäköisesti pilalla.

Valkosipuli säilyy kuivassa huoneenlämmössä parhaimmillaan viikkoja, mutta ainakin meillä kotosalla pöydällä pidempään pyörineistä valkosipulista pilkistää aina ennenpitkää muutama kitkerä verso. Jos verso on vielä pieni, voi valkosipulin edelleen käyttää kunhan poistaa idun ennen käyttöä, itu kun on maultaan kitkerä. Paras maku (ja ravintoarvot) on tietysti kuitenkin niissä itämättömissä, tuoreissa ja kypsentämättömissä kynsissä!

Valkosipulin voi laittaa liemeen monessa muodossa: viipaleina, murskattuna tai jopa kokonaisina kynsinä, kuorineen tai ilman, paistettuna tai raakana. Mitä pienempää palaa liemeen laittaa, sen vahvempi on liemen valkosipulinen maku. Tykkään itse paistaa noin puolet kynsistä kullanruskeiksi joko veitsen lappeella murskattuina tai viipaloituina ja laittaa loput liemeen raakana. Paistaminen tuo makuun paahteisuutta, makeutta ja pehmeyttä, josta pidän!

Lisään välillä liemeen porkkananpätkän ja sellerinvarren, joilla liemeen saa hieman lisää aromeja, makeutta ja syvyyttä, sekä erilaisia yrttejä riippuen hieman liemen myöhemmästä käyttötarkoituksesta. Jos tarkoitus on tehdä valkosipuliliemestä nuudelikeittoa, käytän korianterin varsia tai jätän yritit pois, jos risottoa tai vaikka papusoppaa, lisään hieman rosmariinia, timjamia tai persiljaa. Liemeen kannattaa lisätä samasta syystä myös suola vasta lopuksi … ja suolaisuuttahan liemeen saa suolan lisäksi esim. soijakastikkeella, kalakastikkeella ja misotahnalla 🙂

Valkosipuliliemi

100-150g valkosipulia (2-3 keskikokoista valkosipulia)

1-2 rkl kasviöljyä

n. 10g kombua

n. 10g / 4-8 kpl kuivattua siitakesientä (koosta riippuen)

1 salottisipuli ja/tai muutama kevätsipulin varsi

2 l vettä

Muutama laakerin lehti

Tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. korianteria, persiljaa, rosmariinia, timjamia..)

(1 pieni porkkana, pätkä sellerinvartta)

(Parmesaanin kanta tai pari)

Viimeistelyyn:

Suolaa/soijakastiketta/misotahnaa

Valmistelut:

Liota kombua ja kuivattuja siitakesieniä litrassa vettä yön yli jääkaapissa, tai 3-4 tuntia huoneenlämmössä. Halkaise yksi valkosipuleista ja ota sen leikkuupintoihin väriä muutamassa teelusikallisessa öljyä – paistan itse valkosipulin monesti suoraan liemikattilassa, mutta yhtä hyvin valkosipulin voi paistaa paistinpannulla. Kuori loppu valkosipuli ja joko murskaa kynnet veitsen lappeella, tai viipaloi kynnet. Ota puolitettu valkosipuli pois pannulta/kattilasta ja paista murskattua tai pilkottua valkosipulia muutamassa teelusikallisessa öljyä, kunnes se on pehmeää ja kullanruskeaa. Varo polttamasta valkosipulia! Kun valkosipuli on valmista, ota se pois pannulta ettei jälkilämpö tee sille tepposia.

Valkosipuliliemen valmistus:

Lisää sekä paistetut valkosipulinkynnet että pinnoiltaan ruskistetut valkosipulin puolikkaat isoon liemikattilaan ja kaada päälle kombu ja siitakkeet liotusvesineen. Lisää vielä litra puhdasta vettä (huuhtele osalla valkosipulin paistamiseen käytetty pannu ellet paistanut valkosipuleita suoraan liemikattilassa) sekä muutama laakerin lehti, parmesaanin kova kanta jos sitä käytät, sekä neljännekseksi lohkottu salottisipuli ja/tai kevätsipuli, josta on poistettu kuivat osat. Lisää halutessasi muutamaan osaan pätkitty porkkana ja sellerinvarsi sekä haluamiasi yrttejä.

Tarkista mille korkeudelle nesteen pinta kattilassa ylettyy. Nosta lämpö sitten hyvin hitaasti kiehumispisteeseen. Poista kombu juuri kun ensimmäiset kuplat nousevat pintaan ja liemi on juuri ja juuri kiehumispisteessä.

Aika poistaa kombu!

Keitä lientä tämän jälkeen ilman kantta miedolla lämmöllä tunti-puolitoista välillä pohjia myöten sekoittaen (ettei parmesaanin kanta tartu kattilan pohjaan) tai kunnes maku on intensiivisen valkosipulinen ja nesteen määrä on haihtunut noin puoleen alkuperäisestä (vertaa alkukorkeuteen). Siivilöi liemi ja mausta se käyttötarkoituksen mukaan suolalla, soijakastikkeella ja/tai misotahnalla.

Vinkki: Jos haluat, voit myös poistaa liemestä lopussa vain yrtit, vihannekset, siitakesienet sekä valkosipulin kuoret (+ parmesaanin kannan jos sitä käytät) ja soseuttaa pehmeäksi kypsyneet valkosipulit mukaan liemeen! Liemeen voi myös lopuksi raastaa yhden tuoreen valkosipulinkynnen tuomaan raa’an valkosipulin potkua (ja ravinteita).

Valkosipuliliemi on parhaimillaan samana päivänä, mutta se säilyy jääkapissa 3-4 päivää ja sen voi hyvin myös pakastaa.

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Vege

by Juulia on October 28, 2020 6 Comments

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Halloween & synttärit

Halloween on täällä! …ja niin on myös mun 41. syntymäpäivä. Toisin kuin synttäreitä, vietä Halloweenia aika harvoin – ehkä kerran kymmenessä vuodessa? Olen perinteisesti järjestänyt nimittäin Halloween-viikonloppuna aina omat juhlani, ja vaikka ne usein ovat olleet jonkinlaisia teemabileitä, teema on tainnut olla “Halloween” vain kerran tai kaksi. Muita teemoja on ollut “aikuisten juhlat” (aika kauhistuttava teema kai sekin tavallaan), “kolmonen” (älä kysy miksi…), “pizza” ja taisi kerran teemana olla myös voileipäkakku. Vuosi sitten juhlittiin isosti nelikymppisiä, mutta tänä vuonna kotibileitä ei luonnollisestikaan ole tiedossa ollenkaan.

En juuri välitä Halloweenista karkin tai muiden herkkujen takia vaan itseasiassa ihan vain pukeutumishassuttelun vuoksi. Lapsena meikkasin usein itseäni erilaisiksi otuksiksi, noita-akaksi, kerran jopa vanhaksi mieheksi (oli pumpuliparta ja kaikki!), jollaisena käyskentelin kotitalomme ohi varmana siitä että jos joku perheenjäsenistä sattuisi katsomaan ikkunasta, olisin tunnistamaton. Mihin kaikkeen nuorempi minäni pystyisikään nykyisellä meikkiarsenaalillani! Hukkaan menee nämä aarteet tylsien arkimeikkien kanssa, ollappa aikaa taikoa itsestä vaikka Bratz-nukke! Aikaa suuremmille muodonmuutoksille ei kuitenkaan ole nyt ollut, joten päädyin juhlistamaan 41-vuotispäivääni askartelemalla herkkusienistä pääkalloja ja pukeutumalla itsekseni kotona ikääntyväksi naiseksi. Ei muuta kuin friikki sheet mask naamalle ja asu on valmis! 😂

Herkkusienipääkallot & pääkallopasta

Herkkusienipääkallot osuivat silmiini Satokausikalenterin FB-jaosta viime viikolla, enkä ole niitä saanut enää mielestäni. Niin hauska idea! Herkkusienistä on pikaisen guuglailun perusteella kaiverrettu pääkalloja jo vuosia, mutta eipä ole tämä neronleimaus osunut omalle tielleni ennenkuin nyt. Heti tilaisuuden tullen ostin keon herkkareita ja ryhdyin toimeen! Herkkusienipääkallot syntyivät omissa käsissäni melko nopeasti kun hoksasin “piirtää” herkkusieniin grillitikulla. Vaikka kuinka kaivelin keittiön laatikoita, en nimittäin löytänyt mitään kätevämpää työkaluksi! Grillitikun terävällä päällä sai painettua kalloon nenän kolot ja hampaat, tylpällä taas paineltua silmäkuopat.

Aikaansaannoksen kuvattuani ja tarpeeksi Photoshopilla leikittyäni oli pääkalloista toki myös kokattava jotain! Ensin ajattelin tekeväni herkkusienistä pääkallopastaa mustan spagetin kera, mutta kun se olikin kotoa loppu päädyin käyttämään orzoa. Koska orzo muistuttaa muodoltaan ehkä hieman pieniä toukkia, olin lopulta valintaani oikein tyytyväinen!

Paahdettu pasta + karamellisoitu juuriselleri & sipuli + valkosipuliset herkkusienet = pääkallopasta!

Valmistan orzopastan usein risoton tapaan, ja niin tein tänäänkin. Aloitin siis paistamalla kokonaisista babyherkkusienistä ja puolitetuista tavallisista herkkareista muotoillut pääkalloni valkosipulin kera, ja jottei pääkallopastani olisi pelottavaa vain ulkonäöltään, heitin sekaan myös lapsuuteni kauhua, juuriselleriä! Ajat ovat tosin muuttuneet muutenkin kuin meikkileikkien suhteen; nykyään juuriselleri on minusta suorastaan herkullista. Erityisesti, kun sen paahtaa kullanruskeaksi, valelee sherryllä ja karamellisoi! Saman käsittelyn sai myös yksi reilun kokoinen shalottisipuli.

Pientä jännitystä tähän kokkaamiseen taasen saa pastan paahtamisesta. Kun pastan paahtaa ennen keittämistä, siitä tulee ihanan pähkinäistä! Jos herkkusienien veisteleminen pääkalloiksi on nerokasta, niin on myös pastan paahtaminen. Paahtaminen on yksinkertainen keino nostaa pasta kuin pasta uudelle tasolle, mutta se on kuitenkin myös tarkkaa puuhaa: jollei ole tarkkana, on pasta hetkessä paahtuneen sijaan palanutta. Pastan voi paahtaa erikseen ennen keittämistä kuivalla pannulla, uunissa tai tehdä kuten minä ja paahtaa sen muiden raaka-aineiden seassa ennen nesteen lisäämistä. Näin koko ruoka on täynnä paahteisia makuja!

Alapuolisesta kuvasta näet, miltä paahdettu pasta, karamellisoituneet sipulit ja juurisellerikuutiot sekä herkkusienikallot näyttivät ennen nesteen lisäämistä sekaan.

Pääkallopasta on muuten erittäin hyvää myös ilman pääkalloja, mikäli et juuri nyt innostu sienien kaivertelusta 😀 Senkun heität sekaan vaan sienet sellaisenaan…

Annoksesta riittä kahdelle supernälkäiselle, tai kolmelle-neljälle osaksi pidempää menua.

Pääkallopasta eli paahdettu pasta & herkkusienikallot

2-4:lle

200g herkkusieniä (baby)

50g voita/gheetä

100g juuriselleriä

1 keskikokoinen salottisipuli

1 dl kuivaa sherryä

1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa

5-6 valkosipulin kynttä

2 dl orzo pastaa

5-6 dl kasvislientä

1 dl ruokakermaa

1 dl raastettua parmesaani tai mustaleimaa

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria + suolaa

(ripaus chiliä)

Tarjoiluun:

paahdettuja pinjansiemeniä

Valmistele ensin herkkusienet: Kaiverra herkkusieniin pääkallon piirteet veitsellä tai grillitikulla. Puolita isommat pitkittäin kahtia. Paista herkkusienet 25g voita tai gheetä aavistuksen ruskeiksi. Silppua sekaan valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes valkosipuli on läpikuultavaa. Ota seos pois pannulta.

Kuutioi selleri 0,5cm x 0,5cm kuutioiksi ja paista kuutiot läpikuultaviksi lopussa gheessä/voissa. Lisää sekaan yksi silputtu sipuli ja jatka paistamista kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää pannulle puoli desiä kuivaa sherryä ja ruokalusikallinen hunajaa tai agavesiirappia, sekoita ja paista, kunnes neste on imeytynyt ja haihtunut. Lisää pannulle sitten sienet sekä kaksi desiä orzoa. Paista seosta reippaalla lämmöllä, kunnes sekä sienissä, juurisellerissä että pastassa on paahtuneita ja karamellisoituneita kohtia. Seosta ei kannata sekoitella kuin harvakseltaan, mutta varo kuitenkin polttamasta seosta! Jos pastan paahtaminen muiden raaka-aineiden kanssa tuntuu liian riskaabelilta, voit myös paahtaa pastan erikseen paistinpannulla ja karamellisoida sieni-juuresseosta omalla pannullaan ennen paahtuneen pastan lisäämistä sekaan.

Kun pasta on sieltä täältä paahtunut ja seos on kullanväristä, lisää sekaan loppu sherry ja haihduta. Lisää tämä jälkeen sekaan kuumaa kasvislientä desi kerrallaan sekoitellen ja aina loppuun asti haihduttaen ennen seuraavan desin lisäämistä, kunnes seassa on noin 5 desiä kasvislientä. Tässä vaiheessa pastan pitäisi olla juuri ja juuri kypsää – jos puruvastusta on vielä reippaammin, lisää vielä noin desi lientä. Lisää lopuksi pannulle desi ruokakermaa ja kypsennä pasta loppuun. Viimeistele paahdettu pasta juustolla ja mausta vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla. Ripaus chiliä tekee pääkallopastalle myös hyvää!

Tarjoile paahdettu pasta ja pääkalloherkkusienet heti paahdettujen pinjansiemenien kera!

Ps. Jos pastaa jää seuraavallekin päivälle (kuten meillä kävi) lämmitä se lisäämällä sekaan loraus vettä notkistamaan koostumusta!

Japanilainen curry

by Juulia on October 13, 2020 2 Comments

Japanilainen curry

Tänä syksynä meidät on pelastanut nälkäkiukulta jo monen monta kertaa japanilainen curry. Eikä todellakaan mikään itse alusta asti väsätty luomus, vaan valmiista currykuutioista käden käänteessä pyöräytetty paksu ja lämmittävä muhennos, jota teen nykyään kerralla jo tuplasatsin kiireisen viikon varalle. Kyllä, japanilaista curryä voi tietysti tehdä myös alusta asti itse – ja se on varmasti ihanaa – mutta nyt ei yksinkertaisesti ole ollut yhtään monimutkaisemmille kokkausoperaatioille aikaa saatikka energiaa. Kuutioista on sitäpaitsi siellä Japanissakin curryä valmisteltu jo 1950-luvulta asti, joten miksipä en minäkin niitä hyödyntäisi!

Japanilainen curry eli karē tarjotaan usein riisin (karē raisu) tai udonnuudeleiden kaverina, mutta currykastiketta tarjotaan myös tonkatsun kera (katsu-karē) ja sillä voidaan täyttää uppopaistettua leipää (karē pan). Curry on tullut Japaniin Intiasta brittien mukana Meiji-kaudella 1868-1912, eli se on ruokana aikamoinen kolonialismin tuote. Intialaisten curryjen kanssa makumaailmalla on minun suuhuni sentään vähän enemmän tekemistä kuin sillä keltaisella curryjauheella, jota meillä oli kotona 80-luvulla, mutta aika kaukana alkulähteiltä kuitenkin ollaan. Herkullista on silti tämäkin curry!

Japanilainen curry tehdään maustamalla japanilaisella curryjauheella jauho-rasvasuurruste eli roux, jolla sitten suurustetaan juureksia, sipulia ja useimmiten lihaa sisältävä liemi paksuksi, täyteläiseksi ja syvän mausteiseksi kastikkeeksi. Voisi kai siis sanoa, että kyse on ruskeasta kastikkeesta sattumilla? Japanilainen curry ei ole super tulista edes silloin kun paketissa lukee hot, vaan enemmänkin lämpimän mausteista ja makeaa. Se on minusta täydellistä kylmenevään vuodenaikaan: masua hellivän lämmittävää, makean mausteista ja aromaattista lohturuokaa johon upottaa jos jonkinlaiset varastojuurekset ja syksyn raaka-aineet kuten kurpitsa ja sienet.

Japanilainen curry kurpitsalla, perunalla, porkkanoilla, sipulilla, härkäpavuilla ja nyhdetyllä kasviproteiinilla

Paketinkylkiresepti

Pakko myöntää että minusta tuntuu vähän hullulta jakaa teille resepti, joka perustuu pitkälti käyttämäni curry roux -kuutiopaketin ohjeeseen. Järkeilen asian kuitenkin niin, että jaan tässä nyt enemmänkin tietoa kyseisestä tuotteesta, kuin uniikkia ja luovaa reseptiikkaa. Jos et ole koskaan maistanut japanilaista curryä, mutta pääset näihin kuutioihin käsiksi esim. aasialaisten markettien tai netin avulla, niin suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan! Helpompaa ja herkullisempaa puolivalmisteruokaa saa nimittäin hakea.

Laitan itse curryni sekaan enemmän juureksia ja vihanneksia kuin mitä paketissa suositellaan, sillä meillä japanilainen curry syödään yleensä muhennoksena ilman lisukkeita ja sellaisenaan syötynä lopputulos olisi muuten aika runsassuolainen. En myöskään noudata annettuja määriä ja suositeltuja raaka-aineita (sipuli, peruna, porkkana, liha), vaan heittelen kattilaan oman mieleni mukaan sitä mitä milloinkin kotoa löytyy: perunaa, porkkanaa, kurpitsaa, bataattia, kaalia, sipulia… sieniäkin olen curryyn upottanut.

Vaikka versioni on runsaampine vihanneksineen jo hieman kaukana esikuvastaan, muutokseni eivät lopu tähän! Paketin ohjeella nimittäin vihanneksista yli puolet olisi pelkkää sipulia. Kun sipulia on runsaasti ja se karamellisoidaan, tulee ruokaan toki todella syvä ja makean umaminen maku – ei epäilystäkään etteikö curry olisi näin valmistettuna ihanaa! Itselleni on kuitenkin ollut tärkeää, että ainakin puolet vihannesten kokonaismäärästä on sipulia sekä jotain tärkkelyspitoista kuten jauhoista perunaa, kurpitsaa tai bataattia. Tällöin ruokaan tulee edelleen sipulista se täyteläinen maku, mutta mukana on myös reilusti ihanan pehmeitä suupaloja – ja sekaan mahtuu vielä reilusti muitakin sattumia.

Vermont Curry tuote ei ole vegaaninen! Jos olet siis tekemässä curryä vegaanisena, älä käytä tätä.

Vegaaninen japanilainen curry

Japanilainen curry sisältää perinteisesti jotain lihaa, mutte olen itse tehnyt curryn lähes poikkeuksetta käyttäen jonkinlaista “nyhdettyä” kasvisproteiinivalmisteita, kuten Pouttu Muu Pulled Vegania tai VegMe Pulled Originalia. Mikä tahansa omaan makuun sopiva kasviproteiinivalmiste, kikherneet tai kuutioitu tofu toimii toki varmasti myös!

Jos tavoitteena on tehdä japanilainen curry vegaanisena, ei lihan vaihtaminen kasviproteiiniin kuitenkaan riitä. Silloin täytyy myös käyttää curry roux -kuutioita, joissa ei ole käytetty eläinkunnan tuotteita! Sitä ehkä ajattelisi, että kun kyseessä on tuote jossa on käytännössä rasvaa, jauhoa ja mausteita niin se olisi aina vegaaninen, mutta ei. Yläpuolisen kuvan Vermont Curry, jonka paketin ohjeeseen alla annetut mitat perustuvat, sisältää mm. juustojauhetta !!! Tajusin tämän vasta viime viikolla kun aloin tutkimaan paketin tuoteselostetta tarkemmin. Onneksi ratkaisu oli lähellä, sillä Suomessa myytävä toinen currykuutiotuote S&B Golden Curry on vegaaninen. Käytä siis S&B:tä, jos olet tekemässä vegaanista curryä!

Eri tuotteiden pakkauskoot sekä ohjeet ovat hieman erilaisia, joten viilaa raaka-aineiden mittasuhteita ja määriä aina käyttämäsi tuotteen ohjeistuksen mukaan. Kun olen itse kokannut S&B:llä olen laittanut vettä, vihanneksia ja proteiinia kutakuinkin saman verran kuin Vermont Currylläkin kokatessa, vaikka pakettien ohjeissa on aika isojakin eroja. Hyvää on silti aina tullut! Muista tuotteista ei kuitenkaan vielä ole kokemusta, joten ehkä on parasta että suosittelen kuitenkin seuraamaan aina paketin määriä ja ohjetta, niin onnistut varmasti.

Japanilainen curry

4:lle

n. 2 rkl kasviöljyä

1 iso keltasipuli

6 valkosipulinkynttä

3 keskikokoista jauhoista perunaa

1 iso porkkana

n. 200g kurpitsaa tai bataattia

(yhteensä n. 800 g sipulia, juureksia, vihanneksia, herneitä, härkäpapuja, vihreitä papuja ja/tai sieniä tms.)

200-250 g kasviproteiini “nyhtöpaloja” (tai kuutioitua tofua / kikherneitä tms.)

7-8 dl vettä (tai dashia)

115 g paketti Vermont Curry -currykuutioita tai 110g paketti S&B -currykuutioita (jos käytät jonkun muun valmistajan tuotetta, säädä raaka-aineiden mittasuhteita paketin ohjeen mukaan)

Tarjoiluun:

4 annosta keitettyä riisiä tai nuudeleita

Kuori ja lohko sipulit, juurekset ja vihannekset – itse pilkon kaiken melko isoiksi paloiksi. Kuullota sipulia isossa padassa öljyssä kunnes se on pehmeää, alkaa saamaan väriä ja karamellisoitumaan (jos on kiire saada ruokaa pöytään, ei sipulia tarvitse karamellisoida, kuullottaminen riittää). Lisää pataan sitten viipaloitu valkosipuli sekä käyttämäsi juurekset, vihannekset ja/tai sienet. Jatka paistamista keskilämmöllä sekoitellen viitisen minuuttia ja lisää pataan sitten 7 dl nestettä.

Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää sekaan sitten muutamaan osaan napsauttamasi currykuutiolevy sekä käyttämäsi kasviproteiinivalmiste ja sekoita kunnes kuutiot sulavat liemeen. Keittele curryä miedolla lämmöllä välillä pohjia myöten sekoitellen kannen alla, kunnes kaikki juurekset ja vihannekset ovat kypsiä ja liemi on saostunut paksuksi. Ohenna tarvittaessa vedellä tai dashilla, tai jos liemi ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, keittele curryä hetki ilman kantta.

Tarjoa japanilainen curry halutessasi riisin tai nuudeleiden kera, meillä se kuitenkin yleensä lusikoidaan sellaisenaan kulhosta!

Japanilainen curry – niin hyvää!

Ps. DIY S&B -curryjauheelle löytyy ohje täältä ja DIY curry roux -kuutioille ohje taas täältä. Japanilaiselle currylle löytyy ohje englanniksi täältä ja suomeksi esim. Maikin mokomin -blogista! Testaan jonkinlaisen oman curry tekemistä varmasti ennenpitkää kyllä itsekin 🙂

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

by Juulia on April 14, 2020 2 Comments

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa

Makumatka Koreaan

Kun hartaasti odotettu reissu Etelä-Koreaan on siirretävä jonnekin kauas tulevaisuuteen, on aika lähteä makumatkalle. Juuri nyt makumatkailu on paitsi ainoa, myös fiksuin matkailumuoto ja niinhän se tulee olemaan vielä pitkään. Sille ei voi nyt mitään joten asiaa on turha sen kummemmin vatvoa – mieluummin keskityn syömään jotain hyvää! Siitäkin huolimatta että nyt on maailmassa reilusti isompia murheita, myönnän että silti ihan vähän harmittaa: tämä on jo toinen kerta kun Koreanmatkani peruuntuu.

Kävimme taannoin katsomassa mahtavan, Oscareita ja muitakin alan palkintoja kahmineen Parasite-elokuvan, enkä varmasti ole ainoa ruokahullu, jolle elokuvassa kokkailtu ruoka jjapaguri (englanninnos Ram-Don) jäi leffasta vahvasti mieleen. Jjapaguri on chapagetti & neoguri -pussinuudeleiden sekoitus, joka elokuvassa aateloitiin kalliilla pihvillä. Heti elokuvan näkemisen jälkeen katsoin useammankin videon jossa tätä pussinuudelifuusioruokaa kokattiin, mutta en edes harkinnut tekeväni ruokaa itse, kun kyseessähän on kuitenkin hei pussinuudelit… mutta pussinuudeleiden esikuva on tietysti ihan eri asia!

Jajangmyeon

En ole juuri saanut suurempia siivoiluja tai konmaritteluja aikaan jo kolme viikkoa kestäeneen kotoilun aikana, mutta eräänä päivänä rykäisin kuivakaapit kuntoon. Sieltähän sitten putkahti pussillinen mustapaputahnaa, jonka olin kokonaan unohtanut ostaneeni. Kuinka sopivasti! Mustapaputahna eli chajang on oleellisin ainesoa jajangmyeon -ruuan valmistamiseen, jonka pussinuudeliversio tuo Parasite -ruuan toinen osa chapagetti on.

Jajangmyeon on suosittu korealais-kiinalainen ruoka. Jajang on peräisin kiinalaisesta sanasta zhájiàng, mikä tarkoittaa “paistettua kastiketta” (kiitos Wikipedia!) kun taas myeon taas tarkoittaa nuudeleita (kiinaksi mian). Jajangmyeon tarkoittaa siis kutakuinkin “nuudeleita paistetussa kastikkeessa” ja Kiinassa on samankaltainen joskaan ei täysin samanlainen ruoka nimeltä zhajiangmian! Ruuasta on olemassa myös riisiversio, jajangbap, sekä vaikka mitä muitakin variaatioita, joista nyt sitten uusimmaksi voidaan varmaan laskea tuo chapagetti.

Jajangmyeon on siitä hauska korealainen ruoka, että mustapaputahnan lisäksi muita aasiamarkettien raaka-aineita ei sen valmistamisessa tarvita. Tämä ruoka nimittäin sisältää vain ison kasan vihanneksia, possua ja mustapaputahnaa, jota paistamisen jälkeen jatketaan liemellä joka lopuksi suurustetaan mustaksi paksuksi nuudelit helposti kuorruttavaksi kastikkeeksi. Mustapaputahnan paistaminen on tärkeä työvaihe, sillä paistamisen ansioista tahna on vähemmän kitkerää. Kitkeryyttä täytyy myös taittaa sokerilla, jota jotkut lisäävät enemmän, jotkut vähemmän. Tämän syvän täyteläisen ruuan makua voi tukea esim. hoisinkastikkeella sekä seesamiöljyllä, mutta reseptistä riippuen niitäkään ei välttämättä vissin aina käytetä.

Musta päivä

Mustan värinsä vuoksi jajangmyeon on perinteinen korealaisen “mustan päivän” ateria. Musta päivä on 14.4. – eli tämän jutun julkaisupäivä – ja mustana päivänä syödään mustaa ruokaa ja synkistellään, jos ollaan sinkkuja. Koreassa perinteenä on, että naiset antavat lahjoja mielitietyilleen ystävänpäivänä ja kun taas kuukautta myöhemmin “valkoisena päivänä” on miesten vuoro lahjoa armaitaan, niin lahjoja ilman jääneet sinkut viettävät mustaa päivää ystäviensä kanssa jajangmyeonia syöden.

EDIT: Jutun julkaisemisen jälkeen eräs ystäväni jakoi minulle linkin tähän juttuun, jonka mukaan Koreassa itseasiassa juhlitaan jokaisen kuun 14. päivä jotain. Ja näistä kahdestatoista juhlapäivästä kahdeksan on tulkintani mukaan pariskuntajuhla… auts!

Meidän huushollissa ei juuri lahjoja anneta suuntaan tai toiseen ja vaikka olen onnellisesti naimisissa, ystävänpäivänkin vietän mieluiten ystävien seurassa 🙂 Niinpä näistä päivistä itselleni kiinnostavimmalta kuulostaa juurikin musta päivä. Päivästä luettuani innostuinkin kuvaamaan Musta päivä -teemaisia kuvia, vaikken sinkku enää olekaan. Elämän varrella on tullut kuitenkin käytyä läpi jos jonkinlaiset karmaisevat erot, petturuudet, sydänsurut ja sinkkuvuodet, eli kokemusta asiasta kuitenkin on… pahimpina aikoina ei maistunut edes ruoka! Ja sen perusteella voinkin oikeastaan käsi sydämellä sanoa, että ruoka on elämäni pitkäkestoisin rakkaustarina. Se kun on alkanut jo lapsena ja ennustan että se kestää hautaan saakka. Myötä ja vastoinkäymisissä – vaikka välillä ruokahalu olisikin hukassa.

Jajangmyeon ei odota!

Kuvien ottaminen oli muuten valtavan hauskaa, mutta jotain päädyin kuin päädyinkin synkistelemään: sotkin itseni pahanpäiväisesti tahmaiseen jajangmyeon-soossiin. Sitä oli aterian päätteeksi jokapuolella: kamerassa, lattialla, ehkä vähän hiuksissakin… Suosittelen lämpimästi pukeutumaan mustaan tätä ruokaa syödessä!

Lisäksi mainittakoon, että Jajangmyeon jos jokin on ruoka, joka pitäisi syödä heti sen valmistumisen jälkeen. Nuudelit ovat lähes aina parhaimmillaan juuri valmistuttuaan mutta niin on myös tämä kastike, jota on vaikea sekoittaa nuudeleihin jos annos ehtii seistä kuvauspöydällä useamman tuokion. Joten jos olet kaltaiseni valokuvaukseen hurahtanut ruokahullut ja suunnittelet kokkaavasi ja kuvaavasi jajangmyeon-ateriaa, kannattaa ottaa ne kuvat nopeasti ja iskeä annokseen kiinni mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen! Tämän voin sanoa kaksi jajangmyeon-ateriaa kuvattuani. Ensi kerralla kun kokkaan, en kyllä ota kameraa käteen ollenkaan!

Kuvaussessio 1 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Kuvaussessio 2 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Jajangmyeon on muuten siitä hauska ruoka, että kun se on valmista, ei lopputuloksesta arvaisi lainkaan, kuinka paljon vihanneksia kastikkeessa on. Mustapaputahna värjää kaiken ihanan synkäksi kokonaisuudeksi! Vihannesten osalta jajangmyeon voi sisältää siis kaikenlaista perunasta porkkanaan, kaaliin, kesäkurpitsaan ja retikkaan ja koska olen suuri daikon-retikan fani olisin varmasti laittanut sitä tähän jos sitä kotoa olisi suinkin vain löytynyt. Seuraavalla kerralla sitten! Vihanneksia tarvitaan ohjeeseen yhteensä n. 800g kutakuinkin samankokoiseksi kuutioksi/palaksi leikattuna. Possu on se perinteisin jajangmyeon -proteiini, mutta myös kanaa ja mereneläviä käytetään – ja kasvisversion voi tietysti tehdä kasvisproteiineista, kuten tofusta tai soijapaloista. Perinteisen jajangmyeon -reseptin löydät esim. Maangchilta sekä Kimchimari -blogista, vegeversion taas esim. Ruoka-alkemistin sivuilta 🙂

Jajangmyeon tarjoillaan yleensä kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja/tai munakassuikaleiden tai keitetyn/paistetun kananmunan kera ja kyljessä tarjoillaan keltaista pikkelöityä retikkaa, jota rakastan! Meillä tarjoiluviritys jäi kuitenkin näin koronakeväänä kesäkurpitsasuikaleisiin ja seesaminsiemeniin, kun muuta ei kotoa löytynyt. Suosittelen tekemään kerralla isomman satsin, sillä vaikka nuudeleihin sekoitettuna ruoka on hankalasti uudelleenlämmitettävä, pelkkää kastiketta on helppo lämmittää tarpeen mukaan vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan.

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa

4:lle

4 annosta nuudeleita (tai vaikka spagettia jos kotoa ei muuta löydy)

400g luomupossun kassleria (voit korvata lihan esim. savutofulla, silloin tarvitset vähän enemmmän kuitenkin öljyä!)

1-3 rkl öljyä

1 iso keltasipuli

n. 200g valkokaalia

n. 200g perunaa

n. 200g kesäkurpitsaa

3 valkosipulin kynttä

n. 125-150g mustapaputahnaa

2-3 rkl sokeria

2-3 rkl hoisinkastiketta / 1-2 rkl tummaa soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

(suolaa, sokeria)

5 dl vettä (tai vähäsuolaista kana/kasvislientä)

2 rkl riisijauhoja + tilkka vettä (tai maizenaa)

Tarjoiluun:

Kurkkua (tai kesäkurpitsaa)

Kevätsipulia

2-4 keitettyä tai paistettua kananmunaa

Seesaminsiemeniä

Kuutioi kaikki vihannekset samankokoiseksi kuutioiksi: noin sentti kertaa sentti -kokoon. Kokoa vihannekset kulhoon odottamaan paistamista. Kuutioi myös liha ja silppua valkosipuli. Lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun öljyä ja ruskista liha (tai tofu) huolella. Lisää pannulle vihanneskuutiot ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Nosta liha(tofu) ja vihannekset pannusta takaisin kulhoon jättäen pannulle jäljelle jääneen paistoöljyn.

Varmista, että pannulla on edelleen rasvaa ja lisää tarvittaessa loraus öljyä, mittaa pannulle sitten mustapaputahna. Paista mustapaputahnaa kokoajan sekoitellen viitisen minuuttia (se voi tarttua pannuun todella hanakasti!) ja lisää pannulle sitten sokeri, liha, vihannekset ja valkosipuli. Sekoittele kaikki hyvin yhteen ja lisää pannulle käyttämäsi neste. Sekoittele vielä huolella pannun pohjaa kaaputellen ja jätä sitten seos pulputtelemaan miedolle lämmölle (mieluiten kannen alla), kunnes vihannekset ovat kypsiä eli noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita tänä aikana seosta muutaman kerran pohjia myöten.

Tarkista sitten maku ja lisää maun mukaan seesamiöljyä, tummaa soijaa ja/tai hoisinkastiketta. Riippuen käyttämäsi liemen sekä mustapapukastikeen suolapitoisuudesta tarpeen voi olla vielä lisätä suolaa, samoin voit lisätä vielä ripauksen sokeria jos kastike sitä mielestäsi kaipaa. Kun maku on mieleesi, sekoita suuruste riisi/maissijauhoista ja vesitilkasta ja lisää se vähän kerrallaan kastikkeeseen hyvin sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan paksua. Liian ohut kastike ei tartu kunnolla nuudeleiden pintaan kun taas liian paksu kastike on vaikea sekoittaa niiden sekaan 😀 Poista jajangmyeon-kastike sitten liedeltä ja keitä nuudelit kypsiksi.

Tarjoile kastike nuudeleiden päältä. Viimeistele jajangmyeon suikaloidulla kurkulla (kuvissa tosiaan kesäkurpitsaa kun kurkkua ei ollut), sekä halutessasi kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja/tai paistetulla/keitetyllä kananmunalla. Perinteinen lisuke annoksen sivuun olisi vielä keltainen pikkelöity retikka eli danmuji.

Kas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.

Fries before guys – vai miten se sanonta meni?