endiivi
Endiivi on yksi lempi lehtivihanneksiani! Sen sesonki alkaa kesällä kotimaisella endiivillä ja jatkuu tammikuulle asti tuontituotteilla. Koko tuona aikana ostan endiivejä lähes viikottain! Endiivi on nimittäin hurjan monikäyttöinen ja se säilyy hyvänä pitkään. Se on ihanaa raakana ja eri tavoin kypsennettynä. Meillä syödään endiiviä paljon salaateissa sekä mm. valkopapu-perunamuhennoksen ja sadonkorjuukeiton seassa. Lisäksi tarjoilen sen jämäköiltä lehdiltä mieluusti erilaisia dippejä ja makupaloja!
Pinnoiltaan karamellisoituneeksi paistettu endiivi on kuitenkin ehkä se kaikkein mieluisin tapani valmistaa tätä lehtivihannesta. Paistettu endiivi saa meillä päälleen yleensä jotain tahnaa (kuten hummusta) sekä reilun keon rapeita sattumia (paahdettua sipulia, pähkinöitä, rapeaksi paistettua kasviproteiinia…) Kun sekaan heittää vielä jotain raikasta (granaattiomenan siemeniä, kurkkua, tuoreita yrttejä) sekä jotain suolaista (oliiveja tai vaikka murustettua fetaa), ei minusta ole paremmasta juuri väliä!
Onko kuvassa endiivi … vai salaattisikuri?
Endiivi … eli salaattisikuri
Endiivi (Cichorium endivia) on lehtivihannes joka kuuluu sikurien sukuun. Wikipedia kertoo että endiivin viljely on aloittettu jo muinaisen Egyptin aikoina, josta se sitten levisi muinaiseen Roomaan ja Kreikkaan. Endiivistä tunnetaan kolme muotoa. On kähärälehtinen endiivi, sileälehtinen endiivi sekä kapealehtinen kähäräendiivi. Ja siis… yksikään äsken listaamistani endiiveistä ei ole se “endiivi”, josta minä tässä jutussa kirjoitan 😀
Alappa etsimään netistä tietoa haulla “endive” ja huomaat että homma menee nopeasti varsin sekavaksi! Kuvieni “endiivi” kulkee nimittäin kaupoissa nimellä salaattisikuri. Salaattisikuri (Cichorium intybus) kulkee englanniksi nimellä Belgian endive ja koska luen valtavasti reseptiikkaa juurikin englanniksi, on tuo endiivi-nimi vissiin tarttunut päähäni salaattisikurin sijaan. Enkä selvästi ole ainoa! Myös suomenkielisessä reseptiikassa salaattisikurista puhutaan usein endiivinä.
Endiivin, eikun salaattisikurin erityispiirteitä
Kutsuu tätä lehtivihannesta miten vaan, on hyvä tietää että se on sikurien tapaan maultaan kitkerä. Muistan itse ennen nyppineeni salaattisekoituksista punasikurin ja friseen paloja pois, koska niiden kitkeryys oli tuolloin mielestäni liian päällekäyvä. Nykyään kitkeryys on kuitenkin maku, josta pidän! Kunhan sitä on tasapainoitettu annoksessa jotenkin. Endiivin kitkeryys on toki miedompi kuin vaikkapa tuon entisen viholliseni punasikurin, mutta tasapainotusta sekin silti kaipaa: rasvaa ja suolaa! Kitkeryyttä voi myös pehmentää kypsentämällä endiivi, sekä leikkaamalla siitä sen kitkerin osa eli tyvi pois.
Salaattisikuri suositellaan säilytettäväksi pimeässä, koska valo tekee sen mausta vieläkin kitkerämpää. Se itseasiassa kasvatetaankin pimeässä! Endiivi säilytetään jääkaapissa (2-5°C) ja se tulisi säilyttää muovipussin sisällä (lähde: Kasvikset.fi) . Salaattisikuri on siitä kiitollinen lehtivihannes, että se ei yleensä ole moksiskaan, vaikka se nököttäisi jääkaapissa useamman päivän ennen käyttöä. Pehmeälehtisemmät salaatit ehtivät meikäläisen köökissä monesti muuttua mössöksi jos suunniteltua salaattia ei ehdikään tehdä heti salaatin ostohetken jälkeen… Joten suosin salaattisikuria sen maun lisäksi myös sen säilyvyyden takia!
Maukkaat sattumat
“Paistettu endiivi & maukkaat sattumat” on kehittelemäni ruokalaji, jota meillä on syöty jo useamman vuoden. Olen itseasiassa kuvannutkin tämän ruuan jo kolmesti,saamatta ohjetta kuitenkaan blogiin asti! Kuvani eivät tunnu kuitenkaan koskaan tekevän oikeutta reseptille – ja kas näin ohjeen jakaminen on siirtynyt… ja siirtynyt. Eivät nämä uusimmatkaan kuvat ihan miellytä – annoksista jäi uupumaan yrtit enkä jaksanut stailata tätä kovan onnen reseptiä tälläkään kertaa sen kummemmin. Mutta nyt saa itsekriittisyys jo väistyä! Pääasiahan on maku. Se on tässä ruuassa ihana, olivat kuvat minkälaisia vaan!
Mitä tulee aiheeseen “maukkaat sattumat”: niiden koostumus hieman vaihtelee. Yleensä lastaan endiiveille jonkinlaista paistettua kasviproteeinimurua (vegejauhista, raastettua tempeä, Beanit-murua tms.), jonka tykkään maustaa lämpimän aromaattiseksi esim. garam masalalla. Ripottelen murun päälle vielä reilusti jotain rapsakkaa, kuten paahdettua sipulia, sekä jonkinlaisia pähkinöitä tai siemeniä. Lisäksi sekaan on kiva heitellä jotain suolaista, kuten oliiveja tai murusteltua fetaa. (Tai uutta vegaanista Mö Kreikkalaista, josta kirjoittelin edellisen reseptin yhteydessä, jossa muuten käytin myös endiiviä!) Annos viimeistellään aina jollain raikkaalla, kuten granaattiomenan siemenillä, kurkkua, mintulla ja/tai lehtipersiljalla!
Maukkailla sattumilla lastatut paistetut endiivit tarjoilen mieluiten hummuspediltä, jolloin tämän annoksen suosio tässä huushollissa alkaakin pikkuhiljaa kirkastua. Tämähän on nimittäin raaka-aineiltaan vallan kuin toissakesäinen hittiruokani “purkinavailijan dippilautanen” tarjoiltuna vain endiiveiltä 😀
Paistettu endiivi & maukkaat sattumat
Raaka-aineet:
- 2-3 endiiviä (koosta riippuen)
- n. 250 g murumaista kasviproteiinivalmistetta (esim. Muu jauhis, Beanit-muru tms.)
- 2-4 rkl oliiviöljyä
- 2 tl garam masalaa
- suolaa, vastarouhittua mustapippuria (maun mukaan)
- 3 kynttä valkosipulia (tai yksi yksikyntinen!)
- 2 rkl rusinoita (tai kuivattuja karpaloita)
- 2 rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä (tai cashew/manteli/saksanpähkinä/pekaani...)
- 2-3 rkl vihreitä oliiveja viipaleina
- n. 250 g hummusta
Lisäksi:
- n. 1 dl granaattiomenan siemeniä
- n. 1 dl paahdettua sipulia
- lehtipersiljaa ja/tai minttua (maun mukaan)
Ohjeet
Valmistelut:
- Irroita granaattiomenan siemenet hedelmästä. Mikäli teet paahdetun sipulin itse, valmista se etukäteen. Jos käytät kokonaisia vihreitä oliiveja, viipaloi ne. Rouhi pistaasipähkinät karkeaksi rouheeksi veitsellä. Leikkaa endiivien tyvestä kuiva osa pois (pari milliä pitäisi riittää! Jos leikkaat liikaa lehdet eivät enää pysy puolitettuina yhdessä) ja puolita endiivit pitkittäin.
- Kuumenna paistinpannulla 1-2 rkl öljyä keskilämmölle ja kuullota öljyssä viipaloidut valkosipulin kynnet pehmeiksi. Älä paista niihin kuitenkaan vielä väriä! Lisää sitten sekaan käyttämäsi kasviproteiini ja ruskista se kauttaaltaan. Alenna lopuksi lämpöä miedommalle ja mausta seos garam masalalla, suolalla ja pippurilla.
- Lisää muruseokseen rusinat, pistaasipähkinät ja oliivit. Ota seos pannulta sivuun ja pyyhkäise pannu talouspaperilla tms. puhtaaksi.
- Lisää pannulle vielä muutama ruokalusikallinen öljyä. Laita endiivit paistinpannulle leikkuupinta alaspäin ja paista keskilämmöllä, kunnes leikkuupinnoissa on hyvä väri. Käännä endiivit sitten ympäri ja paista vielä toiselta puolelta muutama minuutti, kunnes endiivi on läpikotaisin lämmennyt ja pehmentynyt.
Tarjoilu:
- Lusikoi 2-4:lle lautaselle puolet hummuksesta. Nosta endiivit hummuksen päälle ja lusikoi endiiveille loppu hummus.
- Annostele endiiveille mausteinen muruseos sattumineen. Viimeistele annokset granaattiomenan siemenillä, paahdetulla sipulilla ja tuoreilla yrteillä. Tarjoile heti!
Huom:
- Annoksesta riittää kevyeksi lounaaksi kahdelle / alkupalaksi neljälle!
- Käytän itse tässä ohjeessa lähes poikkeuksetta kaupan hummusta, mutta toki hummuksen voi tehdä itsekin. Vaihtelua annokseen saa käyttämällä eri tavoin maustettuja hummuksia!
- Kaupan valmis paahdettu sipuli on helppo ja nopea ratkaisu, mutta jos haluat tehdä rapean ja karamellisoituneen sipulin itse, löydät ohjeeni sille täältä. Vaikka itse oikaisen lähes poikkeuksetta kaupan hummuksella, sipulin frittaan mieluiten aina itse!
- Jos haluat annokseen vielä lisää ruokaisuutta, voi endiivien päälle murustella palan fetaa/vegaanista fetaa.
- Käytän tässä proteiinina milloin mitäkin: eri valmistajien vegejauhiksia, Beanit-murua, Deli-kauraa, raastettua tempeä... noin 250g verran, riippuen tosin pakkauskoosta. Jos murua jää yli, sille löytyy yleensä jotain käyttöä seuraavana päivänä! Huom. jos käyttämäni tuote on valmiiksi maustettu, säädän käyttämiäni mausteita tarpeen mukaan.
Vastaa