Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

by Juulia 0 Comments
Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

raitajuurisalaattiMarraskuun parhaat samassa salaatissa: raitajuuri, endiivi, granaattiomena, satsuma. Pling, olet hereillä!

Marraskuumieliala

Voi marraskuu, minkä teit! En muista milloin tämän vuodenajan pimeys olisi viimeeksi kolauttanut näin suurella voimalla vireystilaani. En meinaa jaksaa yhtään mitään töiden jälkeen, en edes kokata – tilanne on siis vakava! Ja kyllä, jaksan päivitellä tätä jokavuotista ilmiötä, sillä olen huomannut että aihe kummasti keventää kaikenlaisia small talk -tilanteita. Kelläpä ei olisi siitä sanaa sanottavanansa? Eipä sillä, että olisin juuri small talk -tilanteissa viime aikoina pyörinyt, töiden jälkeen kapuan mieluiten suoraan peiton alle vaikka kello olisi vasta viisi.

Kuten jo taannoin kirjoittelin, pimeys ei varsinaisesti haittaa minua, mutta sen aiheuttamalle väsymykselle en minäkään ole immuuni. Lisäksi ruokakuvaamiseen koukuttuneelle valon vähyys asettaa haasteen jos toisenkin. Kun kuvaamiselle suotuisaa valoa riittää päivässä sen 2-3 tuntia (jos sitäkään), on joko alennettava omia standardeja tai harvennettava blogin päivittämistahtia – hirveän montaa kuvaussessiota ei viikonloppuun mahdu ja voishan sitä joskus käydä valoisaan aikaan ulkonakin 😀

Mikä avuksi? Jos kyse on minusta, vastaus on aina ruoka. Sesongin tuotteita vilisevä, pirteän näköinen ja makuinen raitajuurisalaatti on tepsinyt ainakin kahteen ongelmaan: lähinnä leivästä ja pastasta viime aikoina koostunut ravintoympyräni sai vitamiinibuustin + nopeasti valmistuva ja pirteä pieni salaattiateria keventää raskasta arkimielialaani lähes yhtä tehokkaasti kuin kahvi.

raitajuurisalaatti

raitajuuri

Raitajuuri ja muut marraskuun satokauden kasvikset

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä raitajuuri on todellinen kaunotar. Päällepäin raitajuuri on pitkälti punajuuren näköinen, mutta annas olla kun sen halkaisee: sisältä paljastuu polkakarkkimainen kuvio syvää magentaa ja valkoista. Ikävä kyllä raitajuuren raidat haalenevat reippaasti kypsennettäessä ja niinpä olenkin jo pitkään halunnut käyttää sitä johonkin myös raakana.

Hauskan raidallisiksi tikuiksi leikattu raitajuuri on siis pohjana tämänpäiväiselle salaatille. Sen kaveriksi valikoitui muutamat muut marraskuun sesonkituotteet: endiivi, granaattiomena ja satsuma. Hieman perinteistä raastesalaattia muistuttava lopputulos on ainakin omaan makuuni juuri sopiva seos kirpeää, pirteää, maanläheistä, raikasta, kitkerää, makeaa ja suolaista. Lisäksi tämä raitajuurisalaatti on sopivan värikästä ja pirteää vaihtelua omaan marraskuumielialaani.

granaattiomena

satsumaMaistuisko yks miniaurinko?

Endiiville olen itse lämmennyt viime vuosina kokoajan enemmän, vaikka se olikin ensimaistamisella itselleni aikoinaan aivan liian kitkerä tuttavuus. Opettelin ensin syömään endiiviä oikein karamellisoituneeksi paistettuna ja pehmeäksi hauduteltuna, sitten salaattiveneen roolissa ja lopulta olen siinä pisteessä että syön sitä sellaisenaan ihan itsekseenkin. Kitkeriin makuihin tottumaton voi halutessaan kuitenkin korvata endiivin vaikkapa jollain kaalilla (punakaali voisi olla todella hauskan näköinen kaveri raitajuurelle), jolloin tämä raitajuurisalaatti muistuttaa jo perinteisempää kaalisalaattia.

Raitajuurisalaatti sopii hyvin pääruuan lisukkeeksi, mutta meillä sitä on syöty myös kevyeäni kotitoimistolounaana sekä välipalana. Omasta mielestäni tämä salaatti on rakenteen kannalta parhaimmillaan heti syötynä, pidempään seisoessaan raitajuuresta ja endiivistä irtoaa sen verran nestettä että salaatti vetistyy ja siitä katoaa rapeus. Hyvälle se toki maistuu seuraavanakin päivänä.

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

2 keskikokoista raitajuurta

1 endiivi

n. 1 dl granaattiomenan siemeniä

hieman tuoretta kirveliä

Satsumakastike:

½ dl satsumamehua (yhden reilun kokoisen satsuman mehu)

¼ dl oliiviöljyä

n. 1 tl raastettua inkivääriä

1 tl vaaleaa riisimisoa (shiromiso)

1 tl agavesiirappia

1 tl sherryviinietikkaa

ripaus suolaa

Purista satsuman mehu pieneen kulhoon (ei haittaa jos mukaan tule vähän hedelmälihaakin). Sekoita mehuun oliiviöljy, inkivääri, misotahna, agavesiirappi ja sherryviinietikka. Sekoita hyvin ja mausta ripauksella suolaa.

Kuori ja pese raitajuuret. Leikkaa raitajuurista millin paksuisia siivuja ja leikkaa siivut sitten vielä millin paksuisiksi tikuiksi (mandoliini on tässä hommassa kätevä apu). Viipaloi endiivi myös muutaman millin siivuksi aloittaen endiivin kärjestä. Jos et ole tottunut endiivin kitkerään makuun, jätä muutama sentti tyvestä käyttämättä (itse silppuan sen tyven yleensä vaikkapa risottopohjaan, endiivin kitkeryys pehmentyy nimittäin reilusti kypsennettäessä).

Irroittele granaattiomenan siemenet hedelmästä ja sekoita desin verran siemeniä raitajuuren ja endiivin kanssa. Valuta salaatille kastike, sekoittele hyvin ja nypi sekaan vielä hieman tuoretta kirveliä. Tarjoile heti!

marraskuu satokausi

Ps. Raitajuuresta ja muista satokauden herkuista pysyy minusta parhaiten kärryillä seuraamalla Satokausikalenteria.

161 views

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

parsakaalisalaatti

Raaka parsakaali – kypsennystä vailla vai herkkua sellaisenaan? Itselleni asia on ollut aina selvä: pataan siitä ja heti. Vaikka syön hyvin monenlaisia vihanneksia mielelläni raakana, jostain syystä parsakaalin kohdalla olen tehnyt stopin. Tähän tuli kuitenkin vihdoin muutos, kun nenäni alle kannettiin kesällä mieleni muuttava parsakaalisalaatti!

Tämä ihme tapahtui tietysti matkoilla – tarkemmin sanottuna New Yorkissa – matkoilla kun jostain syystä tulee aina koettua monia asioita ensimmäistä kertaa. Tilasimme päärynää, parsakaalia ja erilaisia sattumia sisältävän salaattimme Brooklynin Pizza Loves Emilyssä (ravintolassa, jota olin väijynyt Instagramissa jo pitkään ennen matkaamme). Sisäänheittäjä tälle annokselle ruokalistaa lukiessa oli taikasana “miso dressing”, misopohjaisia kastikkeita minun on nimittäin todella vaikea vastustaa. Siinä jäi lopulta pizza melkeinpä kakkoseksi: parsakaalisalaatti syötiin viimeisistä muruista kilpaa taistellen ja niinpä kopio oli tehtävä ensi tilassa myös kotikeittiössä.

parsakaalisalaatti

Kurpitsansiemenet & maapähkinät

Tämän Earth Control yhteistyöjuttuni aiheena ovat kurpitsansiemenet ja maapähkinät. Molempia saa Earth Controlilta halutessaan jumbokokoisissa pusseissa, jotka ainakin tässä köökissä ovat loistava vaihtoehto, niin paljon näitä raaka-aineita käytän.

Ravinteikkailla kupritsansiemenillä rikastan salaatin kuin salaatin ja erityisen ihania naposteltavia ne ovat minusta sellaisenaan tai nopeasti kuivalla pannulla paahdettuina ja kevyesti suolattuina. Käytän kurpitsansiemeniä usein myös leipätaikinassa ja koska olen tänä kesänä hurahtanut hapanjuurileivontaan, tulee taikinaa väännettyä monta kiloa viikossa. Kyllä siinä kuluisi pikku pussi aika vauhdilla!

Maapähkinöitäkin käytän erityisesti salaateissa, mutta niitä upotan usein myös paistettuihin nuudeleihin, erilaisiin curryihin ja oikeastaan mihin vaan kasvisruokaan, johon kaipailen hieman lisää ekstraproteiinia. Voisikin oikeastaan sanoa, että käytän maapähkinää hieman kuten papuja – toki en aivan samoissa määrin, onhan maapähkinä papuja paljon rasvaisempi palkokasvi. Sekä maapähkinät että kurpitsansiemenet kuuluvat siis keittiössäni erityisesti kasvisruokien maukkaaksi ja ravinteikkaaksi rikasteeksi.

Earth Control

parsakaalisalaatti

Emmy Loves Pizzan parsakaalisalaatti sisälsi nashia eli omenapäärynää, kuivattuja kirsikoita, retiisiä, maapähkinöitä sekä sitä niin kovin houkuttelevaa misokastiketta. Kotona halusin kuitenkin hyödyntää kotimaisen parsakaalin lisäksi kotimaisia päärynöitä, sekä kaapista kaivamiani Earth Controlin kuivattuja karpaloita. Maapähkinöiden sijasta laitoin salaattiin rakastamiani kurpitsansiemeniä, kun oli yksinkertaisesti niiden himo. Seuraavalla kerralla todennäköisesti iskee sitten se maapähkinähimo 😀

Tämä vegaaninen parsakaalisalaatti sopii hyvin kevyeksi lounaaksi tai erilaisten aterioiden lisukkeeksi ihan sellaisenaan, mutta tarvittaessa salaatista taikoo ruokaisamman paistamalle sen päälle vaikkapa hieman kylmäsavutofua tai tempehiä. Sekaani voisi murentaa salaatin päälle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa. Parsakaalisalaatti maistuu minulle hyvin myös seuraavana päivänä, joten itse teen sitä mieluiten kerralla tupla-annoksen ja pakkaan osan suoraan töihin evääksi. Oikea arjen moniottelija siis tämä salaatti! Lisää reseptejä niin arkeen kuin juhlaan löytyy Earth Controlin FB-sivuilta.

Tuohon misopohjaiseen salaatinkastikkeeseen saa muuten kivasti vaihtelua, kun maustaa kastikkeen suolattoman tahinin sijaan maapähkinävoilla tai muilla pähkinä- tai siementahnoilla. Myös marketeista löytyvät valmiit misopohjaiset salaatinkastikkeet toimivat toki hyvin. Mikäli kotoa tai kaupasta ei löytyisi misoa, voi kastikkeen tehdä toki ilmankin – makumaailma ei ole aivan sama, mutta kuitenkin varsin toimiva (tiedän ettei kaikkien teidän lukijoiden paikkakunnilta misoa välttämättä ihan helposti löydy). Omassa keittiössäni ei tällaista tilannetta tosin tulla näkemään: misotahnaa on kaapissa niin moneen lähtöön, että myönnän olevani suorastaan addikti…

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

vegaaninen

2:lle

Salaattiin:

n. 200 g kotimaista parsakaalia

1 kotimainen kypsä päärynä (n. 150 g)

n. 100 g retiisiä

1 dl kurpitsansiemeniä ja/tai maapähkinöitä

1 dl kuivattuja karpaloita

Miso-soijakastike:

1½-2 rkl misotahnaa*

¾-1 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

1 rkl suolatonta tahinia / maapähkinävoita / muuta pähkinä- tai siemenvoita

n. 4 rkl oliiviöljyä

½ dl sitruunamehua

1 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

*) tähän kastikkeeseen kannattaa minusta käyttää vaaleaa, hieman makeaa ja mietoa riisimisoa (shiromiso). Voimakkaamman makuista punaista tai ruskeaa misoa kannattaa laittaa hieman vaaleaa vähemmän.

Sekoita pienessä kulhossa vispilällä sekaisin misotahna, soija, vaahterasiirappi, tahini (tms.) ja oliiviöljy. Purista sitruunanmehu sekaan ja sekoita hyvin. Kastike on sellaisenaan varsin vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla: senhän pitää maustaa koko parsakaalisalaatti!

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat poksumaan. Jätä siemenet jäähtymään. Mikäli käytät maapähkinöitä, paahda ne samoin ja hierrä halutessasi pyyhkeen sisällä kuoret lämpimistä maapähkinöistä irti. Viipaloi parsakaali, päärynä sekä retiisit ohuelti ja sekoita niihin kulhossa desin verran kastiketta. Lisää salaattiin vielä karpalot, kurpitsansiemenet ja/tai maapähkinät. Sitten vaan parsakaalisalaatti tarjolle lopun kastikkeen kera, tai pakkaus suoraan eväsrasiaan!

Earth Control reseptit

Ps. Asenne-kollegani Avec Sofien ja Home Via Lauran ovat kirjoittaneet tosi kiinnostavat arjen ruokailuun liittyvät postaukset – suosittelen piipahtamista heidän blogeissaan!

273 views

Paahdettu munakoiso misotahnalla

Paahdettu munakoiso misotahnalla

paahdettu munakoiso

Munakoiso on yksi lempi raaka-aineitani! Rakastin sitä jo lapsena, kun äiti kokkaili uunissa munakoisopihvejä. Munakoison koostumus on minusta ihanaa ja toisin kuin monet, tykkään siitä myös ns. rapsakampana – esimerkiksi ne pienet pyöreät munakoisot, joita thaimaalaisissa curryissä käytetään, ovat minusta tolkuttoman hyviä!

Munakoisoruuista suosikkejani on edelleen uunissa paahdettu munakoiso, vaikka rakastankin myös baba ganoush -tahnaa ja munakoisopastaa. Tosin toisin kuin äidin köökissä 80-luvulla, meillä paahdettu munakoiso saa mausteeksensa suolaripauksen sijasta misotahnaa.

miso munakoiso

Tiesittekö muuten, että munakoiso on kasvitieteellisesti marja, eikä suinkaan vihannes. Näitä marjojahan onkin sitten ihan joka lähtöön: on paksua, lyhyttä, ohutta, pitkää, tummaa sekä vaaleaa violettia, valkoista, keltaista, vihreää, oranssia, raidallista, pyöreää, pikkuruista, jättimäistä, käppyrää, suoraa… ja ne ovat kaikki minusta yhtä ihania.

Tähän reseptiin käytän kuitenkin mieluiten ohuita ja pitkiä japanilaisia munakoisoja, jos vain saan niitä käsiini.

Paahdettu munakoiso misotahnalla

250 g ohuita japanilaisia munakoisoja

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista misoa

1½ rkl miriniä

½ rkl vaahterasiirappia

¼ tl seesamiöljyä

Halkaise munakoisot pitkittäin kahtia. Viillä munakoisojen pintaan vinottaisia muutaman millin syvyisiä viiltoja. Sekoita loput raaka-aineista yhteen ja sivele munakoisoille. Laita munakoisot uunivuokaan ja paahda 225 asteisen uunin ylätasolla n. 20-30 minuuttia, tai kunnes munakoiso on täysin kypsää ja pinnaltaan kullanruskeaa. Laske pelti tarvittaessa keskitasolle, jos munakoisot uhkaavat saada liikaa väriä olematta vielä kypsiä.

Tarjoa paahdettu munakoiso heti!

paahdettu munakoiso

Meillä näitä misolla maustettuja japanilaisia ohuita paahdettuja munakoisoja syödään useimmiten joko vegaanisten temakien tai onigirazun täytteenä, mutta tällä kokkailukerralla täytin niillä riisikulhon.

Mukaan pääsivät myös paahdetut kuningasosterivinokkaat ja savuiset shimejit edellisestä reseptistäni, sekä hieman höyrytettyä parsaa. Tämäntyyppinen riisikulho ei minusta ole myöskään täydellinen ilman kevätsipulisilppua ja kunnon lorausta soijaa!

Ps. Kypsennysaika riippuu käyttämiesi munakoisojen paksuudesta. Mikäli käytät tavallista, “paksua” munakoisoa, viipaloi se poikittain vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Pps. Näin kesällä misomunakoisot voi toki myös grillata!

Ppps!! Munakoiso kannattaa säilyttää huoneenlämmössä esim. paperipussissa. Jääkaappi on munakoisolle liian kylmä ympäristö. Pussi kannattaa pitää kaukana etyleeniä tuottavista hedelmistä, se nimittäin nopeuttaa munakoison pilaantumista. Munakoiso olisi hyvä käyttää kolmen päivän sisällä ostamisesta. Jos lykkäät sen kuitenkin sinne jääkaappiin, kääri munakoiso paperiin (joka imee ylimääräistä kosteutta) äläkä sulje sen säilytyspussia. Munakoiso on herkkä säilytettävä!

paahdettu munakoiso

184 views

Keittiömarathon: paahdettu kukkakaalipyree & yuzukoshō-nieriä

Keittiömarathon: paahdettu kukkakaalipyree & yuzukoshō-nieriä

kukkakaalipyreeKun paahdettu kukkakaalipyree maustetaan misolla ja sous vide nieriä taas yuzukoshōlla ja vaniljalla, on tämä kokki taivaassa … koko kokkailun ajan!

Joskus parasta, mitä voin viikonloppuna kuvitella tekeväni on viettää keittiössä tuntikausia vain yhtä ateriaa väsäten. Vaikka hartaan aherruksen lopputulos yleensä katoaa murto-osassa sen valmistamiseen käytetystä ajasta, koen aina suurta tyydytystä käytettyäni päiväni näin. Myönnettäköön, että ihan joka viikonloppu ei tämäkään ruokahullu halua koko päivää köökissä viettää. Kuitenkin noin kuukauden-parin välein himo päästä vetäisemään jonkin sortin keittiömaratoni nousee niin suureksi, että sille on raivattava tilaa kalenterista.

Voin hyvin kuvitella, että monen mielestä moiset keittiörupeamat voivat varmasti olla lähinnä ajanhukkaa tai turhaa “hifistelyä”, syntyyhän sitä varsin maittavaa ruokaa paljon vähemmälläkin työllä 🙂 Minulle ne kuitenkin ovat mitä parhain keino rentoutua; upottautua asiaan, jota rakastan – ruuanlaittoon –  ja unohtaa arjen paineet. Nautin rauhallisesta keittiössä puuhailusta yli kaiken! Kun laitan omantyylistäni ruokaa omassa tahdissa, olen onnellisimmillani.

diy sous videSinne se päivä taas upposi, keittiöön ♥

Edellisen kerran vedin pitkän keittiösession noin kuukausi sitten (eli hei vain kaikki blogiini ekan kerran eksyneet – on täällä simppelimpejäkin reseptejä!). Tuolloin syntyi paahdetuista kukkakaaleista ja valkosipuleista herkullinen kukkakaalipyree, jonka maustoin misotahnalla: NAM. Aikaa kukkakaalipyreen tekemiseen taisi upota reilu tunti, mutta sessio venyi kun tein pyreen sivuun DIY sous vide -metodilla yuzukoshōlla ja vaniljalla maustettua nieriää purjopedillä. Eri komponenttien esivalmistelut ja erinäiset työvaiheet nostivat kokkailuajan yli kolmen tunnin, mutta sanottakoon että olisin aivan hyvin voinut jatkaa sitä kokkailua pidempäänkin!

Tämänpäiväinen reseptini ei siis ehkä ole omiaan heille, jotka haluavat kokata jotain vaivatonta ja yksinkertaista. Toisaalta, eipä esimerkiksi tuo misolla maustettu paahteinen kukkakaalipyree niin työläs valmistaa ole vaikkapa verrattuna perunamuusssiin. Se vaatii toki vähän enemmän esivalmisteluja ja vähän enemmän aikaa, kun kukkakaali paahdetaan ennen soseuttamista, mutta muuten ohje on hyvinkin simppeli.

Itseasiassa jos jotain tästä päivän ohjeestani uskaltaudutte testaamaan, suosittelisin tekemään juurikin tuota pyreetä! Se on kaikessa täyteläisessä ja paahteisessa runsaudessaan IHANAA, ja kaveriksihan voi varsin hyvin paistaa kalaa ihan perinteiseen tapaan paistinpannulla.

 

sous vide nieriä

DIY sous vide?

“Sous vide” eli tyhjiössä kypsentäminen kuulostaa hifistelyltä. No sitähän se vähän onkin, erityisesti jos alkaa investoimaan sirkulaattoriin ja vakumointilaitteeseen, mutta tästä oivallisesta kypsennystavasta on onneksi olemassa myös tee se itse -versio meille kevythifistelijöille, jotka käytämme pennimme mieluummin muuhun!

Omat kotikutoiset sous vide -kokeiluni (joista ensimmäiseni tein noin kaksi vuotta sitten) ovat aina vähän sinne päin, DIY-metodilla kun ei niin tarkkaan lopputulokseen pääse. Siksi valmistankin metodilla vain kalaa, jota uskaltaisi syödä raakanakin ja tarjoilen kalan heti sen valmistuttua. Raskaana oleville ystäville en sitä myöskään ymmärrettävistä syistä tarjoa.  Lopputulos vaihtelee hieman joka kokkailukerta, mutta aina se on yhtä herkullista! Sous vide on nimittäin todella anteeksiantava kypsennystapa: kuivaa ja puisevaa kalaa ei sillä saa aikaan niin millään ja jos lopputulos tuntuisi jääneen liian raa’aksi, riittää että paistaa kalaa nahkapuoli alaspäin hetken pannulla niin asia on korjattu.

Yuzukoshō nieriää sous vide & paahteinen miso-kukkakaalipyree

2:lle

Yuzukoshōō -nieriää “DIY sous vide”:

n. 350 g ruodotonta nieriäfileetä

n. 2-3 tl suolaa

½-1 tl yuzukoshōa (*

½ tl vaniljajauhetta

1 rkl oliiviöljyä

 2 lämpöä kestävää minigrippussia / 2 sous vide pussia + vakumointilaite

syvä uunivuoka

elektroninen kokkauslämpömittari

Paahteinen miso-kukkakaalipyree:

1 iso jauhoinen peruna

3 valkosipulin kynttä

½ kg kukkakaalia

n. 1 rkl oliiviöljyä

n. 3 rkl misoa

50 g voita

1 dl maitoa

Lisäksi:

1 purjo

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

n. 100 g sokeriherneen palkoja ja/tai retiisiä (tai retikkaa)

*) Yuzukoshō (yuzu kosho) on japanilainen maustetahna, joka tehdään yuzu-hedelmän kuoresta, chilistä ja suolasta. Yuzukoshōa löytyy japanilaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista. Purkillinen riittää pitkään, tämä on tujua tavaraa! Jos et löydä yuzukoshōa, voit maustaa kalan raastetulla limetin kuorella, suolalla ja hienonnetulla vihreällä chilillä.

Kukkakaalipyree:

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pilko kukkakaali varsineen (ei lehtiä) muutaman sentin paloiksi ja laita palat matalaan uunivuokaan (voit myös silputa kukkakaalin tehosekoittimella karkeaksi muruksi, jolloin paahtaminen vähän nopeutuu). Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja ravistele vuokaa jotta kaikkiin paloihin tarttuu öljyä. Paahda kukkakaalia uunin ylätasolla, kunnes se saa kauttaaltaan reilusti väriä. Sekoittele paloja paahtamisen aikana muutamaan kertaan, jotta ne paahtuvat joka puolelta. Kun kukkakaali on saanut kauttaaltaan väriä, lisää vuokaan kuoritut valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes nekin saavat väriä – varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Ota vuoka sitten uunista.

Huom! Laske uunin lämpö tässä vaiheessa 50 asteeseen!

Kuori ja pilko peruna. Laita palat kattilaan ja laske päälle niin paljon vettä, että palat peittyvät. Keitä kunnes peruna on kypsää. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan sitten paahdetut valkosipulit ja kukkakaalit. Tässä vaiheessa voit jättää kattilan työtasolle odottamaan, että annoksen muut osaset valmistuvat. (Mikäli valmistelet ruokaa etukäteen, voit tehdä nämä työvaiheet jopa edellisenä päivänä ja laittaa kypsät perunat, valkosipulit ja kukkakaalit yöksi jääkaappiin odottelemaan.)

DIY sous vide -nieriän valmistelut:

Aseta 50 asteisen uunin keskitasolle syvä uunivuoka, jonka täytät noin ¾ asti lämpimällä vedellä. Laita lämpömittari veteen mittaamaan veden lämpöä. Leikkaa nieriäfilee kahteen saman kokoiseen palaan ja ripottele paloille suolaa. Jätä kala suolaantumaan noin vartiksi huoneenlämpöön, huuhtele ja kuivaa se. Sivele nieriän pintaan sitten ohuelti yuzukoshoa ja ripottele päälle vielä vaniljaa.

Laita kalanpalat sekä loraus oliiviöljyä joko kahteen lämpöä kestävään minigrippussiin tai vakumointipussiin, jotka suljetaan ilmatiiviiksi vakumointilaitteella. Minigrippejä käyttäessä ilman saa pussista pois, kun laittaa pussin veden alle niin, että vain suuaukko on pinnan yläpuolella. Sitten vaan pussi kiinni niin ilmatiiviisti kuin mahdollista ja DIY soud vide -metodi on käynnissä!

Kun veden lämpömittari näyttää viittäkymmentä, aseta pussit uunivuokaan. Mikäli ne eivät suostu ihan pysymään veden alla, voit laittaa päälle kevyen painon (esim. kattilankannen tai uuninkestävän lautasen). Aseta ajastin soimaan 20 minuutin päästä. Tämä aika toimii kokemukseni mukaan maksimissaan noin puolentoista sentin paksuiselle nieriäfileelle ja 47-49 asteiselle vedelle hyvin, mutta jokaisella on toki kalan kypsyyden kanssa oma makunsa.

Taulukoita eri paksuisten kalafileiden kypsymisajoista löytyy esim. täältä ja eri asteisten lämpötilojen lopputuloksista taas täältä 🙂 Siitä sitten vaan soveltamaan oman lempparikombinaation löytämiseksi!

Purjot:

Leikkaa purjosta vihreä osa irti ja jaa vaalea osa kahteen yhtä pitkään pätkään. Leikkaa kumpikin pätkä pitkittäin puoliksi ja tarkista, ettei kerrosten sisällä piilottele multaa. Pese purjot tarvittaessa, mutta koeta pitää palat ehjinä.

Kun edelliset valmistelut on tehty ja olet valmis viimeistelemään ruuan ala paistamaan purjoja. Laita ne leikkuupinta alaspäin paistinpannulle, jolle olet valuttanut oliiviöljyä. Paista purjoja kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä kansi pannun päällä. Kun purjot alkavat pehmetä, nosta lämpöä keskilämmölle ja lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen vettä. Jatka paistamista kannen alla, kunnes kaikki vesihöyry on haihtunut ja haarukka uppoaa purjoon helposti. Purjo saisi mieluusti olla paistopinnaltaan kauniin kullanruskeaa.

kukkakaalipyree

Nieriän ja kukkakaalipyreen viimeistely:

Kuumenna keskilämmöllä kattilassa peruna, paahdettu kukkakaali, valkosipuli, maito ja voi. Varo kiehauttamasta maitoa pohjaan! Heti kun kaikki raaka-aineet ovat kuumia, voit soseuttaa ne. Mausta kukkakaalipyree misolla ja pidä lämpimänä.

Kun nieriä on ollut 50-asteisessa vedessä 30 minuuttia, ota se uunista. Avaa pussit ja aseta yksi kalanpala kahden vierekkäin asetetun purjon päälle paistinpannulle. Kippaa palat purjon päälle niin, että nahka jää ylöspäin ja irrota nahka varovasti vasta, kun kalanpala on turvallisesti purjon päällä. Näin saat pehmeän nieriän pysymään paremmin ehjänä. Laita paistinpannun päälle kansi vielä noin viideksi minuutiksi, jotta kala lämpenee hieman lisää. Purjot pitävät kalan irti pannun kuumimmasta pinnasta, joten suurta ylikypsymisen vaaraa ei ole, kunhan kalaa ei jätä lepäilemään purjojen päälle pidemmäksi aikaa.

Sitten syömään!

Itse lämmitän mielelläni näin pitkän kokkailusession päätteeksi vielä lautaset siinä samassa 50-asteisessa uunissa, jottei hartaasti väsätty annos pääse jäähtymään liian nopeasti. Annostele lämpimille lautasille kukkakaalipyree ja kippaa paistinpannulta sitten nieriät purjoistuimineen muusikeon päälle/viereen. Viimeistele annokset ohuelti suikaloidulla raa’alla sokeriherneellä ja/tai viipaloidulla retiisillä/retikalla, jotka tuovat annokseen rapeutta ja raikkautta. Tarjoile annos heti!

sous vide nieriä

Ps. Omasta mielestäni tämän ruuan kaverina toimii hienosti sitruksiset ja raikkaan happamat oluet, kuten perinteiset goset ja berliner weisset. Myös hunajaiset rieslingit, kukkeat muscatit sekä parfyymiset gewürtztraminerit ovat hyväksi todettuja viinejä tälle melkoisen täyteläiselle ja tuhdille vaniljan ja sitruksen aromeja vilauttelevalle umamirikkaalle annokselle. Oleellista on, että juomasta löytyy tarpeeksi hapokkuutta leikkaamaan ruuan rasvaista täyteläisyyttä.

298 views