Makumatkalla Amerikassa osa 1: Portland Maine

Makumatkalla Amerikassa osa 1: Portland Maine

eventidy oyster co

Portland Maine, merenherkkutaivas! Ps. Kuvan dirty martini sisältää mm. osterilientä. Jep, likainen on!

Vietimme viime kesänä kolme viikkoa Amerikan Itäpuolella pysäkkeinämme Boston, Portland Maine, Columbus Ohio, Washington D.C., Baltimore ja New York. Reissu oli ikimuistoinen ja olen odotellut tilaisuutta näpytellä kaiken kokemani jaettavaksi teillekin. Nyt tämän matkaraportin aika on vihdoin koittanut! Tämän jutun lisäksi kerron teille Columbuksesta ja New Yorkista. Aloitetaan kuitenkin kaupungista, joka vei sydämeni ♥ Portland Maine, palaan vielä luoksesi!

Portland, Maine – ruokahullun paratiisi

Harva kaupunki on tehnyt minuun yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin Portland Maine. Ruokahullulle tämä kaupunki on todellinen paratiisi: ottaen huomioon että kaupungin asukasluku on n. 70 000, täällä on älytön määrä ravintoloita, pienpanimoita, tislaamoja, kahvipaahtimoita, cocktailbaareja, osteribaareja, hummeriravintoloita… ja kaikki sympaattisessa käveltävän kokoisessa paketissa jota ympäröi häkellyttävän kaunis saaristomaisema majakoineen. En lainkaan ihmettele, miksi arvostamani Bon Appetit -lehti valitsi Portlandin vuoden 2018 ravintolakaupungiksi!

Vietimme Portlandissa viime kesänä neljä vuorokautta ja kun viimeinen ilta koitti, myönnän tirauttaneeni muutaman katkeran kyyneleen ettemme olleet varanneet tälle etapille enempää aikaa. Jep, olen se tyyppi jolle matkustelu on ensisijaisesti makumatkailua ja kun tajuaa kuinka paljon potentiaalisesti tajunnanräjäyttävää jäi tästä kaupungista kokematta, se todellakin herkisti. Portland vaatisi todennäköisesti useamman kuukauden ahkeran herkutteluloman ja siitä huolimatta jotain ihanaa jäisi maistamatta.

Portland Maine

Duckfat Friteshack tarjoaa älyttömän ihania ankanrasvassa paistettuja ranskalaisia sekä kaikenlaista muuta ihanaa, kuten kuvan kirsikoilla ryyditetty ankkasalaatti.

Portland Maine

Washington Avenue

Kaupungin ehdottomasti kivointa aluetta oli rauhallinen Washington Avenuen ympäristö jonne majoituimme matkan ajaksi – tältä kadunpätkältä ja sen lähiympäristöstä löytyi yksi kaupungin kivoimmista osteribaareista, tislaamo, meadery, useampi pienpanimo, ihana ravintola ja kahvipaahtimo, sekä yksi tajunnanräjäyttävä ankanrasva-ranskanperunakoju ja kaikkea hedonismia tasapainottava raakamehubaarikin. Washington Aveunuen pohjoispuolelta löytyy viihtyisä Munjoy Hill –kukkula ihanine taloineen, ja vanhaan satamaan käveli alueelta kymmenessä minuutissa.

Onneksi olin valmistautunut tälle matkan osalle huolellisesti etukäteen, joten kyynelistä huolimatta ehdimme toki paikallaoloaikanamme syödä ja juoda vaikka mitä. Tähän juttuun on listattuna itse testaamani tärpit Portlandista, mutta lisään sekaan myös muutamat houkuttelevan oloiset paikat jonne emme ehtineet.

Portland Maine

Oxbow Blending and Bottling

Portland Maine

The Shop – Island Creek Oysters erikoistuu ostereiden ja muiden merenherkkujen lisäksi kalaisiin säilykkeisiin.

Portland Maine

Portland Maine

island creek

Washington Avenue -tärpit:

“The Shop” – Island Creek Oysters

  • Jos voisin suositella vain yhtä paikkaa Portlandista, The Shop olisi se. Asuimme aivan tämän osteritaivaan vieressä ja kävimme paikalla neljä-viisi kertaa 😀 Menu on lyhyt mutta täynnä asiaa: erilaisia ostereita, simpukoita, rapua sekä hillitty mutta harkittu juomalista.

Maine Craft Distilling Co.

  • Maine Craft Distilling Co. löytyy The Shopin kanssa samasta rakennuksesta. Tarjolla mm. talon omiin tuotteisiin tehtyjä cocktaileja.

Maine Mead Works

  • Maine Mead Works löytyy edeltävien melkein viereisestä rakennuksesta. Maistelimme neljä erilaista talon simaa, joista osa oli makuuni todella makeaa, mutta pienissä määrin oikein miellyttävää.

Duckfat Friteshack

  • Duckfat on ankanrasvassa paistettuihin perunoihin erikoistuva ravintola hieman lähempänä keskustaa. Emme ehtineet itse ravintolaan, mutta testattua tuli ravintolan Friteshack, joka löytyy Washington Avenuelta, Oxbow Blending and Bottling -olutvaraston nurkalta. Sanotaanko näin, että parempia ranskalaisia en ole tainnut eläissäni syödä!

Tandem Coffee Roasters

  • Tandem Coffeesta haimme päivittäin aamukahvimme – paahtimo sijaitsee korttelin päässä Washington Avenuelta pienen teollisuusalueen reunalta. Tandemilta löytyy myös kahvila Downtownissa.

Flying Fox Juice Bar

  • Flying Fox mehu ole myös joka-aamuinen rutiinimme. Pieni ja sympaattinen mehubaari tarjoili myös monenlaista terveysshottia, joista joinain aamuina tuntui ihan olevan hyötyäkin 😉

Izakaya Minato

  • Izakaya Minato löytyy Washington Avenuelta. Piipahdimme täällä yöpalalla viimeisenä iltanamme ja kaikki syömämme oli ainakin siinä olotilassa taivaallista. Erityisesti mieleen jäi valkosipulinvarsitempura ♥ Paikan baarimikko oli muuten sen verran mukava, että vaihdoimme kaikki keskenämme Instagram-tietoja. Miestä siitä asti seuranneena on tässä kohtaa mainittava, että hän avaa syksyllä ikioman cocktailbaarinsa nimeltä Cocktail Mary. Jos Portlandiin vielä pääsen, tämä baari on ykkösenä visiittilistallani!

Tandem Coffeesta haimme joka-aamuisen kahvimme. Paahtimo oli korttelin päässä majapaikastamme!

flying fox juice

Panimoita:

Panimoita Portlandissa on valtavasti, emmekä luonnollisesti ehtineet käymään jokaisessa. Alla otanta oluista joita eniten maistelimme ja paikoista joissa kävimme (tai joissa kävisin seuraavalla käyntikerralla).

Lone Pine Brewing Company

  • Lone Pine Brewing sijaitsee kadunpätkältä, josta löytyy usampi muukin panimo sekä mm. Tandem Coffee -paahtimo. Nurkan takana on Washington Avenue, joten jos pyörit sielläpäin kannattaa piipahtaa myös tällä viereisellä teollisuusalueella.

Rising Tide Brewing

  • Rising Tide löytyy Lone Pinen tavoin teollisuusalueelta kivenheiton päästä Washington Avenueta. Panimolla on iso terassipiha josta löytyy harva se päivä erilaisia ruokakojuja.

Bissell Brothers

  • Bissell Brothersilla piipahdimme poislähtiessämme – kuljimme junalla Bostoniin ja tämä panimo sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Sisään emme päässeet, sillä ovelle oli semmoinen viidenkymmenen metrin jono. Tämän perusteella oletamme että panimo voisi olla ihan visiitin väärti – ensi kerralla sitten!

Allagash Brewing Company

  • Allagash erikoistuu villeihin, happamiin, spontaanikäyneisiin ja tynnyrikypsytettyihin belgityylisiin oluihin. Panimolla on oma koelship. Panimo on reilusti kaupungin ulkopuolella, joten emme ehtineet paikan päälle näitä ihanuuksia ihmettelemään. Ensi kerralla en tätä jättäisi enää väliin!

Oxbow Blending & Bottling

  • Washington Avenuella sijaitseva Oxbow Blending & Bottling kätkee sisäänsä yli 200 tammitynnyriä, joissa kypsyy tämän mm. tynnyrikypsytettyihin erilaisiin hapanoluisiin erikoistuneen panimon eri ihanuuksia. Me nappasimme Oxbow’lta kotiinvietäväksi Saison dell’Argostan – Birrificio Del Ducaton kanssa yhteistyössä tehdyn, suolalla ja hummerilla maustetun saisonin.

Portland Maine

Eventide Oyster

Allagash Curieux + okonomiyaki-tyylinen vohveli Eventide Oyster Co:ssa = uuh to the lääh

Mr. Tuna Maine

Mr. Tuna Maine – alapuolisen kuvan ilme kertoo kaiken!

Portland Maine

Downtown & Old Port + muualla:

Eventide Oyster Co.

  • Eventide Oyster Co. oli niin ihana, että kävimme siellä lyhyellä visiitillämme kahdesti. Täältä löydät suussasulavat lobster rollit, clam chowderin, tusinan eri alueiden ostereita sekä muita merenherkkuja. Cocktail- ja olutlista oli vaikuttava.

Mr. Tuna Maine

  • Mr. Tuna kiertää kärrynsä kanssa ympäri Portlandia tarjoilemassa eritavoin täytettyjä herkullisia temakikäsirullia. Hänen liikkeistään pysyy parhaiten kärryillä seuraamalla hänen Instagramtiliään 🙂

Central Provisions

  • Central Provisions on vähän tyyriimpi ja vähän trendikkäämpi ravintola aivan sataman kulmilla. Emme syöneet täällä, mutta nautimme loistavat cocktailit ravintolan baarissa ja ehdimme sinä aikana tutkia ruokalistan läpi. Olispa sitä ehtinyt myös testata!

Hunt + Alpine

  • Hunt + Alpine on rento baari, josta saa skandinaavista purtavaa (lue: graavilohta ja ruotsalaisia lihapullia). Mukava paikka!

Portland Lobster Co.

  • Tämä satamassa sijaitseva paikka erikoistuu Mainen kuuluisaan herkkuun, hummeriin. Ruokailu tapahtuu laajalle levittäytyneissä teltoissa laiturin reunalla ja meininkin on rento. Ruoka tilataan ravintolamökistä ja haetaan luukulta hummerihälyttimen pärähtäessä. Hummeri oli mitäs muuta kuin erinomaista.

Vena’s Fizz House

  • Ystäväni Tiina neuvoi minut tänne ja siinä olikin mitä parhain neuvo! Vena’s Fizz House on cocktailtarvikkeisiin (kuten erilaiset bitterit) erikoistunut kauppa josta löytyy tietysti myös baari. Päiväsaikaan baarissa tarjoillaan mocktaileja sekä talon omia shrubeja (shrub = juoma, joka on valmistettu esim. soodalla pidentämällä etikasta, sokerista ja mausteista tehdystä tiivisteestä), illalla myös cocktaileja. Kannoin täältä kotiin neljä erilaista cocktailbitteriä, joita olen tipotellut niin juomiin kuin ruokiinkin.

The Honey Paw

  • Vaikka The Honey Paw sijaitsee aivan Eventiden vieressä, se jäi meiltä valitettavasti testaamatta (jos ei oltais käyty useampaa kertaa Eventidessä niin ehkä sinnekin olis ehtinyt?). Yksikin vilkaisu ruokalistaan riittää saamaan täällä edelleen kyyneleet silmiin 😀

eventide oyster portland

Ostereita @ Eventide

Central Provisions

Central Provisions

Portland Maine

Vena’s Fizz House

Vena's Fizz House

Vena’s Fizz House

Portland Maine

Portland Maine

Portland Maine

Munjoy Hill kukkulan pientaloidylliä

Näkymät kaupungille Munjoy Hillin Fort Sumner Parkista

Portland Maine, majakkafanin paratiisi

Jos kaikki edeltävä ei vielä vakuuttanut siitä että Portland Maine on visiitin arvoinen kaupunki, niin lisätäänpä tähän loppuun vielä muutamat otokset turistipaatin majakkaristeilyltä (joo, kävimme todellakin sellaisella ja se oli ehdottomasti hintansa väärti). Niinpä… milloinkas sitä pääsis takaisin?

Portland Head Light

Portland Maine

Portland Maine

Bug Light
Ps. Jutun julkaisuhetkellä olen muuten taas Portlandissa. En kuitenkaan Portland Mainessa, vaan Portland Oregonissa! Jos tahdot seurata sarjassamme toista Amerikanreissuamme, merkitsen kaikki matkan julkaisut IG:ssä tägillä #bervotamerikassa. Lisäksi kerään paikanpäältä tekemäni tarinat kohokohdiksi profiiliini Instagramissa, kuten tein myös viime kesänä.

32 views

Miniloma Englannissa: Victoria & Abdul -elokuva + iltapäivätee

Miniloma Englannissa: Victoria & Abdul -elokuva + iltapäivätee

Kaupallinen yhteistyö Victoria and Abdul –elokuva

victoriaandabdul

Syksy on nyt todella saapunut jäädäkseen, ei epäilystäkään. Vettä sataa ropisee päivästä toiseen ja valo hupenee päivä päivältä. Tekisi mieli paeta tätä ankeutta jotenkin! Onneksi miniloman muihin maisemiin, todellisuuksiin, jopa aikakausiin voi ottaa aika helposti: piipahtamalla leffassa. Mikään ei minusta virkistävämpää arjen keskellä juuri ole,  kuin hyvän elokuvan katselu elokuvateatterin pimeässä sylissä. Toki katselen paljon leffoja ja sarjoja kotonakin, mutta läppärin tihrustelu kotisohvalle ei vaan ole yhtä tehokas irtiotto.

Viikon karmaisevimpana sadepäivänä nappasin oman pikku äitini kainaloon ja lähdimme minilomalle Englantiin. Elokuvateattereissa pyörii parhaillaan Stephen Frearsin ohjaama Victoria & Abdul. Tämä uskomaton kertomus kahden varsin erilaisista taustoista tulevan ihmisen ystävyydestä perustuu tositapahtumiin: Englannin kuningatar Victoria ystävystyi vanhuudenpäivillään intialaiseen Abduliin. Abdul saapuu Englantiin osallistuakseen kuningattaren valtakauden 50-vuotisjuhlallisuuksiin ja päätyy ystävyyden puhjettua jäämään hieman pidemmäksi aikaa kuin alun perin oli kaavailtu.

Victoriaa esittää elokuvassa todellisen girlbossin auktoriteetillä Oscar-voittaja, upea Judy Dench ja Abdulia taas Ali Fazal. Muissa rooleissa vilisee laadukkaita brittinäyttelijöitä Eddie Izzardista Sir Michael Gamboniin.

victoriaandabdulPitkästä aikaa laatuaikaa äidin kanssa = BEST!

victoriaa & abdul

Täysin ilman vastustusta ei moisen rajoja rikkovan ystävyyden toki tuohon aikaan sallittu kuninkaallisissa piireissä kukoistaa, mutta siitä ei nyt enempää – en halua paljastaa elokuvasta liikoja. Sen verran voinen varmaan kuitenkin kertoa, että Victoria & Abdul kuvaa kiehtovasti Viktoriaanisen ajan viimeisiä vuosia; puvustus ja lavastus on mitä mainioin ja tässä elokuvassa syödään ja juodaan todella usein.

Niinpä olikin varsin sopivaa täydentää elokuvakokemusta piipahtamalla Tennispalatsin Brasserie Lumièressa englantilaisella iltapäiväteellä! Iltapäiväteetä tarjoillaan alkaen klo 14 aina lokakuun 14. päivään asti. 15 euron hintainen setti sisältää kannullisen haudutettua Ambassador-teetä, kurkku-savulohi-sandwichin, metsäsienitarteletin, palan juustoa herukkahillolla (meidän annoksessamme juusto oli herkullista gruyereä), sekä macaron-leivoksen. Meidän tarjottimeltamme löytyi tosin vielä pala suussasulavaa mascarpone-juustokakkua!

victoriaandabdul

victoria & abdul

Muistojeni Englanti

Otimme äidin kanssa rauhassa aikaa aterioinnille ja vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia, niitä kun ehtii välillä kertyä enemmänkin ennen kuin ehditään nähdä kasvotusten. Äidin pyytäminen seuraksi juuri tähän elokuvaan oli muuten täysin itsestäänselvyys: olen käynyt Englannissa kahdesti ja kummallakin kerralla juuri äidin kanssa.

Ensimmäisen matka oli 10-vuotislahjani. Tuolloin kiertelimme äidin ja isän kanssa autolla kolmistaan ympäri Britanniaa kahden viikon ajan. Matkasta on jäänyt minulle pikku herkkusuulle mieleen vahvimmin (Mount Snowdonille kiipeämisen lisäksi) tietysti ruokaelämykset: pubissa syöty todella juustoinen munakas, jota ei vaan voinut jättää kesken vaikka maha oli jo aivan täynnä, sekä lohitäytteiset kolmioleivät 😀 Tuolloinen kolmioleipäviehätykseni lähinnä naurattaa nyt (ja varsinkin Brasserie Lumièren oivallista savulohileipää mutustellessa) mutta silloin ne olivat minusta jotain todella erityistä!

Toisella matkalla olimme äidin kanssa viikon Lontoossa ihan kahdestaan. Tuolloin olin 15-vuotias ja koin matkalla mm. ensimmäisen suuren ja sykähdyttävän taide-elämykseni (John Martin: The Great Day Of His Wrath, 1851-53). Tajusin myös ensimmäistä kertaa, että vaikka maailma on suuren suuri, se voi välillä olla pienen pieni: keskellä Lontoota kadulla käveli nimittäin yllättäen vastaan entinen poikaystäväni! Tietysti myös shoppailin minkä jaksoin … ja äiti kipitti kiltisti mukana.

victoriaandabdulBrasserie Lumièren savulohileipää ei ollut leikattu kolmioksi, mutta se oli silti yhtä hyvä – ellei jopa parempi – kuin muistojeni kultaamat lontoolaiset kolmioleivät.

Sekä iltapäiväteehetkemme että elokuva olivat omiaan herättämään muistoja ja nostamaan monenlaisia tunteita pintaan. Hyvillä elokuvilla onkin usein tapana tehdä niin! Erityiseksi teemaksi itselleni nousi ajan kuluminen ja ajan ottaminen – erityisesti niille, jotka minulle rakkaita ovat. Arkirumbassa uppoan usein viikkokausiksi omaan kuplaani, johon mahtuu vain työ ja sen vastapainona kokkailu sekä tämä rakas blogiharrastukseni. Sosiaaliset suhteet jäävät siinä helposti tyystin somen varaan ja oma aika on yhtä eksoottista kuin Abdulin tarinoinnit Victorialle varmasti kuulostivat.

Kyse on kuitenkin omista valinnoistani: voisin aivan hyvin hieman vähentää työn tekoa sen laadun siitä kärsimättä ja ottaa kuriin tapani ylisuorittaa. Elokuvan herättämissä tunnelmissa olen itseasiassa pohtinut suorastaan sellaista hurjan radikaalia ajatusta ( 😀 ), että poistan hetkeksi kännykästäni kaikenlaiset applikaatiot, joihin huomaamattani imeydyn silloin kun en muuta tee. Kyllä ne aina takaisin kuitenkin saa. Huomasin myös ehdottavani Juusolle, että jahka pahin työrumba meiltä kummaltakin helpottaa, otettaisiin tavaksi pitää viikottain täysin elektroniikkavapaita treffipäiviä.

Kaikenlaista sitä yksi pieni miniloma Englannissa saakin aikaan!

iltapäivätee

brasserie lumiere

Liput Englanninmatkalle löytyvät täältä ja suosittelen piipahtamaan samalla matkalla myös siellä iltapäiväteellä. Esimakua elokuvan tunnelmiin (ja niihin aterioihin!) voi kurkistaa Victoria & Abdultrailerista.

Ps. Minulle selvisi muuten juuri, että Judi Dench on näytellyt kuningatar Victoriaa myös kerran aiemmin! Tiedän mitä katson seuraavaksi.

141 views

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeneet tulvivan Berliinin! Jep, me ollaan … enkä voi sanoa, että se olis ollut hirmuisen kivaa. “Vuosisadan sateiden” vuoksi tulvivassa Berliinissä nimittäin sekosi niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne, eikä pöytävarauksen perässä sumpliminen Neuköllnin perukoille onnistunut laisinkaan kuivin jaloin. Tällaisia ne ovat ne ruokaturistin murheet 😀

Toisaalta kengät olivat tuossa vaiheessa kaatosateista päivää joka tapauksessa jo litimärät, varpaat yhtä rusinaa ja takin liepeetkin kuin uitetut. Totesimme, että samapa tuo niissä vermeissä on oleskella vielä muutama tunti, kun kyseinen pöytävaraus oli kuitenkin matkan odotetuin ja olin juuri ja juuri parantunut alkumatkan flunssariesasta! Hankittuamme bränikät sateenvarjot lähimmältä rihkamanmyyjältä pysyi pää sentään kuivana (eikö muuten ole hienot?). Sitten vain langanpäähän Industry Standard, Berliinin yksi kuumimmista natural wine -ravintoloista ja varmistus, että ravintola on hätätilaan julistetun kaupungin kaaoksesta huolimatta auki, ja eiku menoks.

Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?

Metrolinjasta pätkä oli poikki ja korvattu bussilla, mutta muuten ei vedenpaisumus matkan tekoa onneksi reittimme varrella hidastanut. Olimme kuitenkin varmuuden varalta varanneet matkantekoon useamman tunnin, joten päästyämme kulmille odotettua nopeammin, ehdimme ilokseni piipahtamaan myös ravintolan viereisessä natural wine baarissa, Wild Thingsissä!

Kävi varmaan jo tuosta toistuvasta sanaparista “natural wine” ilmi, miksi sinne Neuköllniin piti päästä katastrofisäästä huolimatta. Luonnolliset viinit ovat kokemukseni mukaan aina kiehtovia ja jänniä makuelämyksiä, vaikkei niistä jokainen henkilökohtaisiin makumieltymyksiini kolahtaisikaan. Ravintolat, jotka niitä tarjoavat, tarjoavat myös kokemukseni mukaan poikkeuksellisen kiinnostavaa ruokaa. Tämä on todettu niin Helsingissä (esim. Ravintola Grön ja Kallio Wino) kuin Köpiksessäkin (Mandfred’s, Geist...), eikä tilaisuutta tsekata Berliinin tarjontaa niin vaan jätetä jonkun “pikku sateen” takia väliin.

wild things berlin

Wild Things Berlin

Wild Things on käsittääkseni yleensä varsin vilkas ja suosittu baari, mutta tässä säässä saimme jakaa tilan suurimman osan ajasta aivan keskenämme.

Niin kivaa kuin se olisi ollutkin, emme ehtineet Wild Thingsissä kovin pitkään pöytävarauksemme vuoksi kuitenkaan istuskella. Lasilliset oivallista weisser burgunderia sekä lautasellisen ostereita ehdimme siellä silti tuhota! Yritin kyllä kovasti ehdotella Juusolle kaikenlaisen muunkin pienen tilaamista, mutta fiksuna ihmisenä hän vain kärsivällisesti muistutti minua lähitulevaisuuden ravintolaillallisesta.

Mitä tulee baarin sisustukseen ja tunnelmaan, niin olipahan vaan todella söpö paikka! Just niin Neuköllniläisen rento ja trendikäs kuin olla voi. Seinissä näkyy historian kerrostumat, joita täplittävät hassut pikku taulut sekä niin uudet kuin lähes peittyneet vanhat seinämaalaukset. Kellastuneista ja kulmikkaista puutuoleista ja -pöydistä henkii ainakin minulle aito koulun pulpetti -viba.

Listalta olisi löytynyt perus leikkeleiden ja juustojen lisäksi kaikenlaista jännää kivaa pientä naposteltavaa, kuten furikakella maustettua popcornia, sardiineja sekä mustekalaa perunasalaatin kera, mutta niiden testaaminen jääköön nyt sitten seuraavaan kertaan (josta jo haaveilen).

Wild Things Berlin

Weserstraße 172

Neukölln, Berlin

Wild Things: such cool, very Neukölln

Industry Standard

Kun kello lähestyi yhdeksää, kipaisimme korttelin toiselle puolelle Industry Standardiin. Vaikka olin jo etukäteen täysin myyty tälle kaikin puolin houkuttelevan oloiselle ravintolalle, voitettiin sydämeni silti vielä eteishuoneen levysoittimella ja sen vieressä nököttävällä lempilevylläni.

(Arvaatteko muuten kumpi se noista kahdesta päällimäisestä on?)

industry standardHunky Dory ♥industry standard

Peremmällä ravintolassa symppistely vain jatkui ja vaikka yläpuolisessa kuvassa näkyvä takahuone loisti tyhjyyttään, oli ravintolasali muuten ääriään myöten täynnä hilpeitä seurueita. Naapuripöydän pari keskusteli siitä, mihin päin maailmaa sitä seuraavaksi lentäisi ja toisella puolellamme taas kaksi paikallista DJ:tä (päätellen mukana kulkevista levylaukuista) viihdytti seuralaisiaan.

Minä osterihulluna tilasin alkuun vielä yhden osterin (guillardeau) ja otimme kumpikin lasilliset italialaista, kolmen päivän kuorikontaktin johdosta kevyesti vaaleanpunaista pinot grigiota (Quinto Quarto Pinot Grigio 2012).

Paikan leipä oli testattava toki myös (ihan jees, vaikkei mitään ikimuistoista), samoin ravintolan omat pikkelöidyt vihannekset (perunaa, kurkkua ja kukkakaalia). Pikkelöity peruna osoittautui kuulkaas yllättävän HYVÄKSI! Täytyy testata moisen tekemistä kotonakin. Lakritsiarominen pikkelöity kukkakaali vei kielen yhtä lailla.

Tilasimme myös mantelilla ja tuoreella kirsikalla ryyditettyä ajo blancoa, joka oli ehkä kaunein näkemäni annos aikoihin (valitettavasti kuvausvalo oli sen verran surkea että te joudutte vain uskomaan sanaani). Keitto ei onneksi ollut vain kaunis katsella, vaan myös erinomaisen hyvää! Juuso alkoikin samantien kyselemään, osaisinko tehdä jotain samankaltaista kotona ja aion totta toki yrittää. Ajo Blanco à la Industry Standard kehitteillä siis viimeistään seuraavaksi vuosipäiväksemme 😀

…mutta entäs se tartar?

Tartaria on meidän kummankin mahdotonta olla tilaamatta, jos sen listalta bongaamme … ja niin kävi nytkin. Minulle tartar on vähän kuin margheritan tilaaminen pizzeriassa – sillä mitataan keittiön taso! Esillepanoltaan Industry Standardin tartar oli varsin vaatimaton esitys, mutta voi luoja sitä makua!!! Rouskuvan tattarin peittämä liha kätki alleen mm. keltuaiskreemiä, rapeaa salottisipulia ja jostain mukaan tuli ihana tryffelin maku. Tällä kombolla päästiin omassa tartarmittapuussani lähelle kärkisijoja, vaikka nyt asiaa jo pidempään mutusteltuani ehkä se Grönin tartar siellä kuitenkin edelleen korkeimmalla keikkuu.

Seuraavaksi pöytään kannettiin tirisevä luu herkullisine sisältöineen. Mausteena luuytimelle oli mm. pinjansiemeniä, spelttiä, vesikrassia ja sipulia. Olimme tilanneet annoksen kylkeen myös shotit luuydinpestyä bourbonia … mutta ne henkilökunta selvästi unohti tuoda oikeaan aikaan, emmekä me epävarmat tohtineet sen perään ajoissa kysellä. Olis pitänyt vaan avata se suu, sillä kyllähän se viskitilkka olis tälle rasvaiselle herkulle tehnyt oivallisesti seuraa!

Söimme myös annoksen turskaa, uusia perunoita ja vihannesportulakkaa, juustoja sekä Juuson mukaan maailman parasta, katajanmarjoilla maustettua suklaamoussea. Niiden suttuisisista kuvista ei nyt ilahtuisi kuitenkaan kukaan – minäkään – joten jätetään loppuillan dokumentaatiot täältä tällä kertaa väliin.

Sen sijaan jätän teidät tällä virtuaaliaterialla mieluummin sen luuydinpestyn viskishotin seuraan, joka pöytään lopulta sen perään kysyttyämme kannettiin. Kyllä teki poikaa!

Industry Standard veti tuosta pienestä viskikömmähdyksestä huolimatta pisteet kotiin sekä ruuan, viinin että erittäin huomaavaisen ja tilannetajuisen palvelun vuoksi, enkä voisi iltaan tyytyväisempi olla.

Kyllä kannatti lähteä seikkailemaan sinne kaatosateeseen, vaikka hotelliin päästyä nilkat olivatkin hiertyneet märissä tennareissa verille ja olimme molemmat kaulaamme myöten totaalisen uitetut. Tarinaahan tästä tulvivasta Berliiniseikkailusta kerrotaan tietysti vielä lapsenlapsille, mitä nyt lisätään kertomukseen vuosittain kymmenkunta senttiä lisää vettä 😉

Industry Standard

Sonnenallee 83,

Neukölln, Berlin

industry standard

Onko teillä hyviä vinkkejä Berliinin muista luonnollisia viinejä tarjoilevista baareista ja ravintoloista? Voisin ruveta jo keräämään listaa seuraavan Berliininmatkan herkkuetapeista. Ja uskokaa pois, en aio silloin olla kipeä, saatikka matkustella vanhentuneen passin kanssa (kuten viime vuonna, jolloin matka jäikin sitten kokonaan väliin)…

113 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen “vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

168 views