Kaupallinen yhteistyö Victoria and Abdul –elokuva
Syksy on nyt todella saapunut jäädäkseen, ei epäilystäkään. Vettä sataa ropisee päivästä toiseen ja valo hupenee päivä päivältä. Tekisi mieli paeta tätä ankeutta jotenkin! Onneksi miniloman muihin maisemiin, todellisuuksiin, jopa aikakausiin voi ottaa aika helposti: piipahtamalla leffassa. Mikään ei minusta virkistävämpää arjen keskellä juuri ole, kuin hyvän elokuvan katselu elokuvateatterin pimeässä sylissä. Toki katselen paljon leffoja ja sarjoja kotonakin, mutta läppärin tihrustelu kotisohvalle ei vaan ole yhtä tehokas irtiotto.
Viikon karmaisevimpana sadepäivänä nappasin oman pikku äitini kainaloon ja lähdimme minilomalle Englantiin. Elokuvateattereissa pyörii parhaillaan Stephen Frearsin ohjaama Victoria & Abdul. Tämä uskomaton kertomus kahden varsin erilaisista taustoista tulevan ihmisen ystävyydestä perustuu tositapahtumiin: Englannin kuningatar Victoria ystävystyi vanhuudenpäivillään intialaiseen Abduliin. Abdul saapuu Englantiin osallistuakseen kuningattaren valtakauden 50-vuotisjuhlallisuuksiin ja päätyy ystävyyden puhjettua jäämään hieman pidemmäksi aikaa kuin alun perin oli kaavailtu.
Victoriaa esittää elokuvassa todellisen girlbossin auktoriteetillä Oscar-voittaja, upea Judy Dench ja Abdulia taas Ali Fazal. Muissa rooleissa vilisee laadukkaita brittinäyttelijöitä Eddie Izzardista Sir Michael Gamboniin.
Pitkästä aikaa laatuaikaa äidin kanssa = BEST!
Täysin ilman vastustusta ei moisen rajoja rikkovan ystävyyden toki tuohon aikaan sallittu kuninkaallisissa piireissä kukoistaa, mutta siitä ei nyt enempää – en halua paljastaa elokuvasta liikoja. Sen verran voinen varmaan kuitenkin kertoa, että Victoria & Abdul kuvaa kiehtovasti Viktoriaanisen ajan viimeisiä vuosia; puvustus ja lavastus on mitä mainioin ja tässä elokuvassa syödään ja juodaan todella usein.
Niinpä olikin varsin sopivaa täydentää elokuvakokemusta piipahtamalla Tennispalatsin Brasserie Lumièressa englantilaisella iltapäiväteellä! Iltapäiväteetä tarjoillaan alkaen klo 14 aina lokakuun 14. päivään asti. 15 euron hintainen setti sisältää kannullisen haudutettua Ambassador-teetä, kurkku-savulohi-sandwichin, metsäsienitarteletin, palan juustoa herukkahillolla (meidän annoksessamme juusto oli herkullista gruyereä), sekä macaron-leivoksen. Meidän tarjottimeltamme löytyi tosin vielä pala suussasulavaa mascarpone-juustokakkua!
Muistojeni Englanti
Otimme äidin kanssa rauhassa aikaa aterioinnille ja vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia, niitä kun ehtii välillä kertyä enemmänkin ennen kuin ehditään nähdä kasvotusten. Äidin pyytäminen seuraksi juuri tähän elokuvaan oli muuten täysin itsestäänselvyys: olen käynyt Englannissa kahdesti ja kummallakin kerralla juuri äidin kanssa.
Ensimmäisen matka oli 10-vuotislahjani. Tuolloin kiertelimme äidin ja isän kanssa autolla kolmistaan ympäri Britanniaa kahden viikon ajan. Matkasta on jäänyt minulle pikku herkkusuulle mieleen vahvimmin (Mount Snowdonille kiipeämisen lisäksi) tietysti ruokaelämykset: pubissa syöty todella juustoinen munakas, jota ei vaan voinut jättää kesken vaikka maha oli jo aivan täynnä, sekä lohitäytteiset kolmioleivät 😀 Tuolloinen kolmioleipäviehätykseni lähinnä naurattaa nyt (ja varsinkin Brasserie Lumièren oivallista savulohileipää mutustellessa) mutta silloin ne olivat minusta jotain todella erityistä!
Toisella matkalla olimme äidin kanssa viikon Lontoossa ihan kahdestaan. Tuolloin olin 15-vuotias ja koin matkalla mm. ensimmäisen suuren ja sykähdyttävän taide-elämykseni (John Martin: The Great Day Of His Wrath, 1851-53). Tajusin myös ensimmäistä kertaa, että vaikka maailma on suuren suuri, se voi välillä olla pienen pieni: keskellä Lontoota kadulla käveli nimittäin yllättäen vastaan entinen poikaystäväni! Tietysti myös shoppailin minkä jaksoin … ja äiti kipitti kiltisti mukana.
Brasserie Lumièren savulohileipää ei ollut leikattu kolmioksi, mutta se oli silti yhtä hyvä – ellei jopa parempi – kuin muistojeni kultaamat lontoolaiset kolmioleivät.
Sekä iltapäiväteehetkemme että elokuva olivat omiaan herättämään muistoja ja nostamaan monenlaisia tunteita pintaan. Hyvillä elokuvilla onkin usein tapana tehdä niin! Erityiseksi teemaksi itselleni nousi ajan kuluminen ja ajan ottaminen – erityisesti niille, jotka minulle rakkaita ovat. Arkirumbassa uppoan usein viikkokausiksi omaan kuplaani, johon mahtuu vain työ ja sen vastapainona kokkailu sekä tämä rakas blogiharrastukseni. Sosiaaliset suhteet jäävät siinä helposti tyystin somen varaan ja oma aika on yhtä eksoottista kuin Abdulin tarinoinnit Victorialle varmasti kuulostivat.
Kyse on kuitenkin omista valinnoistani: voisin aivan hyvin hieman vähentää työn tekoa sen laadun siitä kärsimättä ja ottaa kuriin tapani ylisuorittaa. Elokuvan herättämissä tunnelmissa olen itseasiassa pohtinut suorastaan sellaista hurjan radikaalia ajatusta ( 😀 ), että poistan hetkeksi kännykästäni kaikenlaiset applikaatiot, joihin huomaamattani imeydyn silloin kun en muuta tee. Kyllä ne aina takaisin kuitenkin saa. Huomasin myös ehdottavani Juusolle, että jahka pahin työrumba meiltä kummaltakin helpottaa, otettaisiin tavaksi pitää viikottain täysin elektroniikkavapaita treffipäiviä.
Kaikenlaista sitä yksi pieni miniloma Englannissa saakin aikaan!
Liput Englanninmatkalle löytyvät täältä ja suosittelen piipahtamaan samalla matkalla myös siellä iltapäiväteellä. Esimakua elokuvan tunnelmiin (ja niihin aterioihin!) voi kurkistaa Victoria & Abdul –trailerista.
Ps. Minulle selvisi muuten juuri, että Judi Dench on näytellyt kuningatar Victoriaa myös kerran aiemmin! Tiedän mitä katson seuraavaksi.
Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?
Wild Things: such cool, very Neukölln
Hunky Dory ♥
