Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

parsafritteritRapeat parsafritterit – helppoa ja nopeaa!

Kevään merkki?

Yksi kevään varmoista merkeistä on kauppoihin ilmestyvä parsa. Siis eurooppalainen parsa. Nimittäin jos kotimainen parsa olisi kevään merkki, jäisi kevät täällä pohjolassa tosi myöhäiseksi (ja se nyt vaan ei käy päinsä) 😀 Tänä vuonna eurooppalaiset parsat tuntuvat kuitenkin ilmestyneen kauppoihin jotenkin poikkeuksellisen aikaisin. Ikkunasta ulos katsellessa ei useimpina päivinä ole ihan keväältä näyttänyt, varsinkin jos ikkunan takana sataa rakeita kuten eilen. Koska kaupoissa kuitenkin on jo reilusti (eurooppalaista) parsaa, uskottava se kai on: on parsaa = on kevät.

Vaikka toki minullekin se kaikkein paras parsa on juurikin kotimaista, sitä saadaan kuitenkin vielä odotella toukokuun hujakoille – ja siihen asti en kyllä malta parsakauden aloittamista lykätä! Kevään himossa ja varsinkin raekuuron iskiessä parsaa on saatava nyt. Kaupassa on tällä hetkellä parsaa ainakin Puolasta, mutta siroa ja ohutta italialaista luomuparsaakin olen jo kaupasta bongannut. Villiparsaa ei sentään ole vielä näkynyt!

parsa

pääsiäisruoka kasvis

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Tykkään yleensä syödä ne ihan ekat parsani ihan vain pannulla paistettuna suolaripauksen kera, mutta hyvin pian homma menee aina siihen, että syön parsaa ihan missä muodossa vaan. Siis esim. näin…

…puhumattakaan kaikista niistä ruuista joihin parsaa lykkään, mutta jotka eivät tänne blogiin asti päädy: erilaiset wokit, keitot, salaatit, pastat, risotot, tahnat, paistokset sun muut.

Parsafritterit

Rapeat parsafritterit ovat tämän kevään uusi hurahdukseni. Parsafritterit valmistuvat alle puolessa tunnissa ja ovat törkeän hyviä (varsinkin vastapaistettuina). Ne ovat vieläpä mausteita lukuunottamatta kutakuinkin kahden raaka-aineen ruokaa – tarvitaan vain parsaa ja kikhernejauhoja, ja siinäpä se melkein onkin! No, okei, tarvitaan myös öljyä paistamiseen ja ainakin suolaa mausteeksi, mutta jos niitä ei lasketa niin kyllä, kaksi raaka-ainetta.

parsafritterit

Parsafritterit ovat helppoja ja nopeita kokattavia ja niinpä veikkaankin, että näitä kellanvihreitä herkkupaloja meillä syödään parsakauden aikana vielä monesti. Sekalaisten seurakuntien pääsiäispöytiinkin nämä sopisivat vallan mainiosti, sillä ne ovat vegaanisia, munattomia, maidottomia, pähkinättömiä ja gluteenittomia – eli käynevät useimpiin ruokavalioihin.

Juustokuminan, korianterinsiemenet, kurkuman, chilin, valkosipulin ja kevätsipulin valikoin näihin frittereihin mausteeksi intialaiset sipuli bhajit mielessäni (en itseasiassa ole koskaan syönyt niitä, mutta tämän IG-tuttuni kuvan nähtyäni niitä on kummasti tehnyt mieli). Mausteita voi kuitenkin tietysti varioida mieltymystensä mukaan ja hyviä näistä tulee myös ihan pelkällä suolalla ja pippurillakin maustettuina.

Rapeat parsafritterit

n. 4-6 kpl / 2:lle

vegaaninen, gluteeniton

200 g vihreää parsaa

1 dl kikhernejauhoa

vajaa 1 dl vettä

1 kevätsipuli

1 valkosipulin kynsi

½ tl kuivattua chiliä / juustokuminaa / kurkumaa / korianterinsiemeniä kutakin

½-¾ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rapsi/auringonkukkaöljy) riippuen paistinpannun koosta

Tarjoiluun:

1 dl kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia / kaura fraichea / jos ei tarvetta vegaaniselle: kreikkalaista jugurttia

ripaus suolaa

puolen sitruunan mehu

n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

muutama sitruunalohko

Napsi parsoista puumaiset kuivat tyvet pois. Ota nippu parsaa kouraasi ja raasta parsa raastimen karkealla terällä niin, että käteesi jää lopulta vain parsan nuput. Purista parsaraasteesta siivilässä hieman nestettä pois mutta kerää neste talteen. Kaada neste desin mittaan ja täytä mitta vedellä niin että sinulla on desi nestettä. Puolita parsan nuput pitkittäin. Silppua kevätsipuli ja hienonna valkosipuli. Sekoita kulhossa kikhernejauho, parsavesi, mausteet, sipulit, parsaraaste sekä parsan nuput. Sekoita vielä jugurttiin hieman suolaa, sitruunamehu sekä silputtu tuore minttu. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun paistat parsafritterit.

Kaada paistinpannulle öljyä sen verran, että sitä on muutaman millin syvyydeltä pannun pohjalla. Kuumenna öljy keskilämmölle. Testaa öljyn kuumuus pienellä nokareella taikinaa. Öljy on paistamiseen sopivan kuumaa (n. 175-180°C), kun se kuplii mukavasti heti kun taikina osuu siihen. Lämpömittariakin saa toki käyttää 🙂 Liian kylmä öljy imeytyy frittereihin ja tekee niistä rasvaisia, liian kuuma öljy taas savuaa ja käräyttää fritterit ennen kuin ne kypsyvät sisältä.

Lusikoi pannulle halkaisijaltaan noin 10cm kiekko taikinaa. Pannun koosta riippuen voit paistaa kerralla 2-3 fritteriä – pidä vain huolta, että niiden väliin jää muutama sentti tyhjää tilaa niin kääntäminen onnistuu helpommin eikä öljyn lämpötila laske pannua täyttäessä liikaa. Käännä parsafritterit varovasti lastalla ympäri, kun niiden pohja on kullanruskea. Paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Nosta kypsät parsafritterit sitten pannusta talouspaperoidulle lautaselle odottamaan, että kaikki taikina on käytetty. Kun kaikki taikina on paistettu, tarjoile parsafritterit kuumina minttukastikkeen ja sitruunalohkojen kera.

parsa

vegaaninen

Ps. Jos teet tupla- tai triplasatsia (esim. pääsiäiseksi) pidä valmiit fritterit lämpiminä n. 60-80 asteisessa uunissa tarjoiluhetkeen saakka.

541 views

Kimchipizzaa Omnipollon tyyliin

Kimchipizzaa Omnipollon tyyliin

Kun on viime aikoina tullut tehtailtua näitä erilaisia donbureja, bibimbapeja sekä ties mitä ramensopan tapaisia, on kotonani nykyään kokoajan kimchiä. Kimchi on minusta ihanaa, joten ei ihme, että mielessäni on kummitellut kimchipizza siitä asti, kun sellaista maistoin Tuklholman maagisessa olut- ja pizzataivaassa Omnipollos Hattissa uutenavuotena! Ihme sen sijaan on, että tässä on päässyt vierähtämään näin pitkään ennenkuin sain aikaiseksi tehdä sellaista kotona.

Omnipollon kimchipizza hipoi täydellisyyttä; siinä oli juuri sopivasti tulisuutta, suolaa ja rasvaa olematta kuitenkaan liikaa. Olisin mieluusti syönyt vielä toisen, jos mahani olisi suinkaan sen sallinut! Omnipollon kimchipizzatäytteet olivat:

  • tomaatti
  • mozzarella
  • ilmakuivattu entrecôte
  • kimchi
  • bulgogimarinadi
  • kevätsipuli

Täydensin listaa kotona siitakesienillä ja makoisilla sokeriherneillä (joita puputan nykyään lähes päivittäin). Ilmakuivatun entrecôten korvasin lähikaupan bresaolalla, bulgogimarinadin gochujangtahnalla. Kotoisan kimchipizzani kruunasi kevyen pippuriset retiisinversot (joita olen myös suurkuluttanut viimeaikoina).

Kimchipizza Omnipollon tyyliin (1 lätty)

pohjalle:

annos pizzataikinaa (kukin ruokavalionsa ja makunsa mukaan, täällä ihan perinteistä vehnätaikinaa)

2 rkl gochujangtahnaa + 2 rkl paseerattua tomaattia tai ketsuppia (!)

päälliset:

n. 2 dl kimchiä

 1 iso pallo bufalamozzarella

6 siitakesientä

n. 50 g bresaolaa (löytyy esim. Pirkalta)

n. 10 sokeriherneenpalkoa

n. 2 dl mustaleimaraastetta

2 kevätsipulin vartta

vesikrassia tai retiisinversoja

Pizzapohjan voi jokainen tehdä makunsa mukaan, tosin Omnipolloa imitoidessa vehnäpohja kyllä vähän niinkuin kuuluisi asiaan. Passelin peruspohjan ohje löytyy esim. täältä – itse nostatan taikinan tosin mieluiten yön yli jääkaapissa, jos vain mahdollista.

Pizzan pohjan tavoin täyttämisessä on jokaisella varmaan omat tapansa tai suorastaan “sääntönsä”. Minusta näiden raaka-aineiden kanssa toimii kuitenkin parhaiten täyttötaktiikka, jossa pohja peitetään tomaattisose-gochujangseoksella ja sitten mustaleimaraasteella (muukin juusto toki käy). Siihen päälle sitten vasta loput täytteet. Näin juustoa tulee siis sekä pohjalle, että pinnalle 🙂

Täytteiden määrää kannattaa myös viilata omien tottumusten mukaiseksi; listassa omat suuntaa-antavat raaka-ainemääräni. Jotkut tykkää runsaammista pizzoisat, toiset niukemmista – itse pyrin täyttämään pohjan tasaisesti niin ettei aukkoja täytteiden välissä juuri näy … ahne mikä ahne! Siitakesienet puolitan, isommat leikkaan neljään osaan, sokeriherneet puolitan. Kimchiä laitan kimchifanina tietysti reilusti. Bresaolaviipaleet revin kahtia, jotta saan ne levitettyä kauttaaltaan pizzalle. Päällimmäiseksi revitty mozzarella!

Raa’an kevätsipulin ystävät voivat jättää osan sipulista valmiin pizzan päälle, mulla taisi mennä kaikki kuvauskerralla uunin kautta. Pizza kannattaa paistaa mielestäni nopeasti mahdollimman kuumassa uunissa: 250 astetta ja 7-8 minuuttia ylätasolla riittää hyvin, kun pohja on tarpeeksi ohut. Vesikrassi ja/tai retiisinversot kannattaa laittaa pizzan päälle vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne säilyvät rapeina.

Ekan kerran kun tein tätä pizzaa, kotonani oli avoinna pääsiäisen jäljiltä pullollinen Bixio Amaronea. Ihastuin tuohon viiniin sen verran, että kokeilin sitä muutamankin eri ruuan kanssa kunnes pullossa ei ollut enää tipan tippaa. Kallistahan amarone on (vaikka kyseinen pullo olikin saatu testiin blogin kautta), joten avatusta pullosta on otettava kaikki ilo irti – kuinka usein sitä tällaisia viinejä nyt kuitenkaan juo? Amaronea siis lasiin vaan ja pizzaa ahmimaan.

Tuliselle ruualle harvemmin suositellaan punaviinejä, eikä varsinkaan korkea-alkoholipitoisia tai tanniinisia. Bixio täyttää kummatkin kriteerit, mutta on oman arvioni  mukaan myös sen verran täyteläinen ja runsas makeine kuivattuine hedelmäaromineen, että se toimii kuin toimiikin tämän aasialaishenkisen pizzan kaverina … vähän samalla logiikalla kuin parfyymisen kukkainen gewurtztraminerer tai muscatkin toimisi.

Oppimani vastainen ruoka-viini-paritus jäi askarruttamaan mieltäni sen verran, että suuntasin nettiin selvittämään asiaa lisää. Punaviinin ja tulisten ruokien yhdistelystä löytyi useampikin mielenkiintoinen artikkeli, mutta erityisesti Wine Follyn rohkaisemana uskaltaudun kuin uskaltaudunkin suosittelemaan tätä yhdistelmää 😀

Ymmärrän hyvin, että suositteluni ei välttämättä vakuuta teistä montakaan tarpeeksi kalliin viinin hankintaa varten – joten toki tätä teoriaa voi testata myös amaronea edullisemmalla ripassolla (josta löytyy amaronen piirteitä valmistustavan vuoksi). Lisäksi voi kokeilla, miten valkoviini sointuu pizzan kaveriksi, ja metsästää niitä edellämainittuja parfyymisiä/puolikuivia valkoviinejä, joita suositellaan aasialaisille ruuille. Raikkaat, vaaleat ja runsaskuplaiset oluset toimivat myös. Pääasia, että juoma on kylmää – jopa se punaviini!

… ja mikäli sitä amaronea kotiin joskus ajautuu… niin pitäkää suositukseni mielessä 😉

267 views

Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

by Juulia 4 Comments
Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

Mikä tahansa, missä on kimchiä, on minusta ihanaa. Niinpä kun kävin ensimmäisen kerran Yliopistonkadun Momotokossa, jäin samantein koukkuun – heillä on nimittäin listallaan ramenkeittojen lisäksi iki-ihania donburikulhoja, joissa ei ole kimchiä säästelty. Lempiannoksessani on korealaisella chilikastikkeella maustetun riisikerroksen päällä mm. kimchiä, mausteista possun jauhelihaa, erilaisia vihanneksia ja herkullisen valuvaksi jätetty egu.

Donburi on japania ja tarkoittaa kulhoa. Se on eräänlainen japanilainen pyttipannu, johon voi laittaa kulhoon riisipedille vähän mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Yleensä raaka-aineet kuitenkin haudutellaan dashiliemessä, jossa on myös mirin- ja soijakastiketta. Olen syönyt sushiravintoloissa varsin minimalistisia donbureja (tyyliin friteerattua kanaa, riisiä, kevätsipulia) ja sitten näitä korealaisen bibimbapin tyyliin täyteen ahdettuja versioita – hyviä molemmat!

Jatkuva ravintoloissa syöminen käy valitettavasti turhan kalliiksi, joten päätin nyt koettaa väsätä Momotokon tyylisen herkkukulhollisen täällä kotona. Koska vedän mieluummin aina överit kuin vajarit, täytän kulhoni kaikella mitä mieleni vain halajaa.

On ehkä hieman vaikea sanoa onko tämä luomukseni enemmän japanilainen donburi vai korealainen bibimbap – tarjoan kyllä ruokani kulhosta eli donburista, joten ehkä donburi? Vai ehkä sittenkin bibimbap, onhan tässä näitä korealaisia raaka-aineita kuten kimchiä ja gochujangia … joten mikä tämä nyt oikein olisi? Bibimburi … vai donbap!!!

No oli tämä nyt mikä oli, herkkua se ainakin on. Momotokossa nyrpistelen nenääni toistuvasti annosta koristavalle rucolalle (miksi sitä rucolaa pitää aina änkeä joka paikkaan?), joten sitä ei kulhooni ainakaan tule. Valkoista riisiä ei risottoriisiä lukuunottamatta kotoani yleensä löydy, joten keittelin kulhon pohjalle tumman riisin ja kvinoan seosta, jonka maustin korealaisella chilitahnalla gochujangilla. Tämänhetkinen addiktioni sokeriherne oli aika selviö, samoin rakas kimchi ja houkuttelevan valuvaksi keitetty muna.

Proteiiniksi päätyi tällä kertaa murumaiseksi ja karamellisoituneeksi paistettu broilerin jauheliha, jonka maustoin mirinkastikkeella, ripauksella sokeria sekä soijaa. Kun jääkaapista löytyi vielä parsakaalia, kevätsipulia ja siitakesieniä, alkoi kulho olemaankin jo ääriään myöten täynnä. Eikä muuten jäänyt nälkä!

Donburi 2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 2 dl riisiä, kvinoaa, ohraa tms. + 3-4 rkl gochujang -tahnaa

400 g broilerin jauhelihaa
2 rkl mirin-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
2 rkl ruokosokeria tai hunajaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl (oliivi)öljyä
3-4 valkosipulin kynttä
pekalonmittainen pätkä inkivääriä

Kulhon päälle:

esim.

wakame -salaattia
puolikas höyrytetty parsakaali
n. 100 g höyrytettyjä sokeriherneen palkoja
maun mukaan niin paljon kimchiä kuin mielesi tekee
n. 10 kevätsipulin ja soijan kanssa paistettua siitakesientä
norilevää (esim. Clearspring Sea Salad)
1-2 soija-mirinmarinoitua pehmeäksi keitettyä kananmunaa
kourallinen retiisin tai vesikrassin versoja, esim. Järvikylän microsalaatit

Valmista ensin marinoidut munat. Kiehauta kattilallinen vettä, laske munat veteen lusikalla ja keitä munia tuosta hetkestä eteenpäin n. 5-6 minuuttia. Säikäytä munat sitten kylmällä vedellä. Kun muna on tarpeeksi kylmä jotta siihen voi koskea, naputtele kuori varovasti rikki joka puolelta. Laita munat tämän jälkeen vielä takaisin veteen n. 10 minuutiksi – näin kuoren alla sijaitseva kalvo kostuu ja irtoaa munasta hieman helpommin, jolloin muna pysyy ehjänä.

Kuori munat varovasti ja laita ne pieneen minigrippussiin soijan ja mirinkastikkeen kera (2-3 rkl kumpaakin). Sulje pussi laittamalla se vesikulhoon niin syvälle, että vain yläreuna on pinnan päällä – tällä tavoin saat kaiken ilman pussin sisältä pois ja soijakastike ympäröi munat kauttaaltaan. Jätä munat marinoitumaan puolesta tunnista jopa vuorokauteen. Useita päiviä en munia kuitenkaan marinoisi, sillä liian pitkä marinoitumisaika saa munan pehmeän keltuaisen graavautumaan ja muuttumaan kaikkea muuta kuin juoksevaksi (lue lisää esim. täältä).

Munia voi hyvin tehdä kerralla useampiakin; ne säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa kolme-neljä päivää. Soijamarinadinkin voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää uudelleen muutamaan kertaan 🙂

Gochujangia löytyy muualtakin kuin etnisistä kaupoista, silmät auki erityisesti isommissa marketeissa!

Keitä muutama desi riisiä/ohraa/kvinoaa tms. pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja mausta se sitten muutamalla ruokalusikallisella gochujangia. Pidä lämpimänä.

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Laita kylmälle paistinpannulle mirinkastike, soijakastike, sokeri tai hunaja, seesamiöljy, öljy, sekä broilerin jauheliha.

Paista jauhelihaa erittäin miedolla lämmöllä kokoajan puuharukalla murustellen, kunnes seos alkaa kypsyä ja olla irtonaista. Lisää tuolloin pannulle valkosipuli sekä inkivääri ja nosta lämpöä reilusti yli keskilämmön. Anna kaiken nesteen kiehua pannusta pois, jolloin muruseos alkaa karamellisoitumaan. Hämmenentele pannua välillä pohjia myöten, jotta saat kaiken jauhelihan ruskistettua. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä jauhelihakin lämpimänä, kun valmistelet loput ainekset.

Ruskista siitakesienet ja kevätsipuli pannulla kovalla lämmöllä 3-4 minuuttia, mausta ripauksella soijaa. Höyrytä parsakaali ja sokeriherneen palot juuri ja juuri kypsiksi.

Sitten voitkin alkaa kokoamaan kulhoja! Pohjalle tulee pari kauhallista gochujang-maustettua riisiä/kvinoaa/ohraa sekä reilusti karamellisoitunutta jauhelihamurua. Pohjan päälle ladotaan mielen mukaan wakamesalaattia, kimchiä, vihanneksia ja sieniä, kunnes kulho on täynnä. Viimeistelen oman herkkukulholliseni kevyen pippurisilla retiisin tai krassin versoilla, kuivatulla merilevällä sekä soijamarinoidulla munanpuolikkaalla (tai kahdella).

Ps. Laiskana päivänä munan voi toki myös paistaa pannulla. Kasvissyöjälle suosittelen kokeilemaan broilerin jauhelihan sijasta silputtua kylmäsavustettua tofua samalla tavalla valmistettuna 🙂 Rapeaksi paistunut tofu on herkkua!

446 views

Toinen aamiainen (aka hobittileipä)

by Juulia 0 Comments
Toinen aamiainen (aka hobittileipä)

Mikä on lomassa parasta?

A) pitkään koisiminen

B) toinen aamiainen

Olen ilmeisesti aikuistunut, sillä en oikein millään enää saa itseäni nukkumaan yli puolen päivän – en edes lomalla. Kaukana ovat ne ajat, kun uinuin tyytyväisesti iltapäivän puolelle; yli 20 tunnen unosetkaan eivät olleet mitenkään harvinaisuus. Tätä nykyä saan olla tyytyväinen, jos saan edes sen seitsemän tuntia kasaan, enkä heräile aamuyöstä kukkumaan.

Muistan, kuinka teininä ihmettelin isovanhempieni päivärytmiä – he kun heräsivät harva se päivä ennen kuutta. Nyt se on sitten ruvennut näyttämään siltä, että siihen suuntaan olen itsekin menossa, vaikka iltaisin en mene nukkumaan yhtään sen aiempaa kuin ennenkään.

Uniongelmista stressaaminen ei niitä ainakaan paranna, joten olen päättänyt nähdä tilanteeni positiiviselta kannalta: aikaisin herääminen aikaansaa tarpeen toiselle aamiaiselle!

Jos herään loma-aamuna ennen kahdeksaa, vaikka herätyskello olisi laitettu optimistisesti soimaan yhdeltätoista, keitän kupin kahvia, avaan purkin Bulgarian jugurttia ja kömmähdän takaisin sänkyyn katselemaan jakson pari jotain puoliaivoiselle tilalle sopivaa hömppää (RuPaul’s Drag Racelle iso kimaltava peukku). Niihin aikoihin kun se herätys lopulta pirahtaa, olen yleensä jo suoriutunut keittiöön vääntämään toista aamiaista.

Tänään latasin lautaselleni hobiteillekin varmasti maistuvan kekosen juustoa, herkkusieniä ja uppomunaa …  ja johan alkoi taas päivä hymyilemään!

Hobittileipä

1 luomukananmuna

n. 2 tl valkoviinietikkaa

1 viipale hyvää paahtoleipää (esim. Coquus juureen leivottu hunajapaahtis)

3-4 viipaletta hyvää vahvaa juustoa (täällä tänään Appenzeller Extraa)

1 kevätsipuli

4-5 ruskeaa herkkusientä

nokare voita

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Viipaloi sienet ja laita ne paistinpannuun ruskistumaan voinokareen kera. Paistele sieniä kullanruskeiksi, ja lisää pannulle sitten viipaloitu kevätsipuli (jätä hieman vihreää osaa leivän viimeistelyyn). Paista vielä hetki, ja tee sitten pannun keskelle tilaa paahtoleivälle. Anna leivän paistua rapeaksi yhdeltä puolelta ja käännä se. Viipaloi leivälle juustoa ja käännä liedeltä lämpö pois. Jätä juusto sulamaan lämpimälle leivälle.

Valmista sitten uppomuna. Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Kun vesi poreilee, lisää siihen etikka. Pyöräytä kauhalla veteen pyörre ja riko kattilaan yksi muna – sen voi laskea veteen kauhalla, jos hirvittää rikkoa muna suoraan veteen. Pyörre saa munan valkuaisen kiertymään (ainakin enimmäkseen) keltuaisen ympärille. Veden kuuluu poreilla, muttei kiehua kuitenkaan liian kovaa – muutoin muna hajoaa veteen. Kypsennä munaa n. neljä minuuttia, jolloin keltuainen jää ihanan pehmeäksi ja valuvaksi, nosta muna sitten vedestä reikäkauhalla.

Kokoa leivälle herkkusienet sekä uppomuna, rouhi päälle sitten reilusti mustapippuria ja ripaus suolaa. Silppua vielä kevätsipulin vihreää vartta koko komeuden päälle – sitten ei muuta kuin ääntä kohti!

Ps. Toinen aamiainen maistuu minulle niin hyvin, että tarkistan välillä, kasvaako jalkapohjissani jo karvaa. Ei – ainakaan vielä – mutta olen silti aika varma, että olen pituudestani huolimatta hobittien sukua 😉

90 views