Kotikeittiön vegaaninen crunchwrap supreme

Kotikeittiön vegaaninen crunchwrap supreme
Koti/kesäkeittiön vegaaninen crunchwrap supreme on helppo ja hauska ateria!

Kaupallinen yhteistyö Santun Seitan

crunchwrap supremeSaanko esitellä: kotitekoinen crunchwrap supreme!

Crunchwrap supreme?

Jos pikaruokaketju Taco Bell on sinulle tuttu, niin on varmasti myös crunchwrap supreme: tortillaletun sisään taiteltu, kuusikulmainen wrapin tapainen kiekko, joka grillataan molemmilta puoliltaan rapeaksi. Sisältä löytyy kerros proteiinia, salaattia ja kastikkeita, joiden ns. “kuivat” ja “märät” kerrokset on eroteltu toisistaan rapealla tostadakiekolla (tostada = paahdettu/fritattu tortilla).

Minulle kyseinen ruoka on tuttu lähinnä YouTube -videoista, joissa tätä fast food -luomusta parannellaan kotikeittiöissä, Taco Bellissä kun olen käynyt syömässä elämässäni ehkä kolmesti. En oikein syö pikaruokaa, varsinkaan isoilta ketjuilta… mutta juuri tämän ruuan konsepti on kuitenkin ollut minusta kiehtova! Niinpä tarpeeksi videoita katsottuani päätin tehdä näitä hauskanoloisia kiekkoja itsekin kotona. Meillä syödään usein erilaisia nachopeltejä ja tortillavirityksiä. Ne ovat nopeita, herkullisia ja helppoja ruokia, joissa voi halutessaan hyödyntää pitkälti kaupan valmiita tuotteita tai sitten kikkailla paremmalla ajalla täytteitä enemmän ihan itse. Sitäpaitsi tiesin puolisoni ilahtuvan kokeilusta suuresti, hän kun käy Taco Bellissä useammin ja syö siellä yleensä nimenomaan crunchwrapin. 🙂

vegaaninen crunchwrap supreme

santun seitan

Santun Seitan

Minulla oli tätä kaupallista yhteistyötä varten testissä Santun Seitan vegemajot: raikkaan pirteä ja kevyt inkivääri-sitruuna, sekä tujumpi ja täyteläisempi valkosipuli-lime. Maku tulee näihin vegemajoneeseihin tuoreena puristetusta inkivääristä ja tuoreesta valkosipulista, joiden pientä poltetta sitrukset kivasti taittavat. Proteiinina käytin Santun Seitan vegekebabia, jota meillä on käytetty paljon siitä asti, kun tuotetta ekaa kertaa siskoni suosituksesta maistoin. Valmiiksi maustetut ja viipaloidut, vakuumiin pakatut seitansiivut säilyvät jääkaapissa pitkään ja ovat nopeaa, monipuolista ja maukasta kokattavaa – niinpä niitä löytyy meidän kaapista kutakuinkin aina!

Pidän Santun vegekebabista erityisesti sen koostumuksen ja maun takia, mutta myös siksi, että se on siivutettu ohuen ohueksi. Siivut ovat siitä huolimatta kuitenkin meheviä ja pysyvät hyvin kasassa! Pakkauksessa on kaksi erillistä vakumoitua pakettia seitansiivuja siisteissä riveissä, joista on pienikin määrä helppo irrotella. Yhdestä pakkauksesta riittää meidän kahden hengen taloudessa yleensä kolmeen-viiteen ateriaan ja käytän vegekebabia kaikenlaisissa ruuissa salaateista keittoihin ja pizzasta pastoihin. Viipaleita ei tarvitse kypsentää, lämmittäminen riittää. Santun Seitan suosittelee vegekebabin ruskistamista pannulla juuri ennen tarjoilua jos siivuja ei sekoiteta ruuan tai kastikkeen sekaan. Vegekebab on parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen!

Santun Seitan on peräisin samasta kaupungista kuin minäkin – Lohjalta – vaikka nykyään yritys toimiikin Tammisaaressa, valmistaen tuotteet siellä alusta loppuun käsityönä. Yrityksen tarina on minusta mahtava: alkuun vain itselle ja omalle perheelle kokattua seitania alettiin tekemään pikkuhiljaa myös kavereille, ja kun kysyntä kasvoi kasvamistaan syntyi kotimyyntinä alkanut tuotemerkki Santun Seitan. Pian tuote löytyi jo paikallisesta kebabravintolasta (jonka itsekin teinivuosilta muistan) ja kauppojen hyllyiltä. Tuotanto on kasvanut kysynnän mukana vauhdilla ja viime joulun alla Santun Juhlaseitania saikin jo suorastaan metsästää, kun se voitti Iltasanomien testivertailun.

vegaaninen crunchwrap supreme

vegemajoVegemajoa alle, vegemajoa päälle, vegemajoa vähän joka väliin!

Crunchwrap -vinkit:

Koska Santun Seitan valmistaa kahdenlaista majoneesia, päädyin tekemään myös kahdenlaisia crunchwrappeja. Ensimmäisessä täytteet tulevat pitkälti valmispurkeista ja ruoka valmistuu siksi vauhdilla ja sopii vaikka mökkikeittiöön. Tähän “pikaversioon” käytin täyteläistä ja ihanan vahvaa valkosipuli-lime vegemajoa. Toiseen versioon tein taas oman raikkaan ja kirpeän tuoresalsani raparperista, sekä frittasin kaupan pienistä maissitortilloista tostadoja kerrosten väliin. Tähän versioon yhdistin raikkaan ja pirteän inkivääri-sitruuna vegemajon, joka on valkosipulista kaveriaan kevyempi ja vähärasvaisempi (mitä en olisi kyllä tajunnut, ellen olisi lukenut tuoteselostetta). Itse fritatun tostadan korvasin “pikaversiossani” pyöreillä nachoilla … ja siis nimenomaan pyöreillä, kolmikulmaisten nachojen kulmat kun voisivat rikkoa pakettini seinämät.

Tortillan valitseminen:

Jos suinkin löydät, etsi kääreeksi ∅30 cm kokoisia tortillakiekkoja. Perus lähikaupan tortilloista suurimmat ovat yleensä halkaisijaltaan n. 26 cm – niitä käyttäessäsi tarvitset taitosten keskelle toisesta tortillasta leikatun pienen apupalasen täyttämään pakettiin muuten jäävää aukkoa (katso allaoleva kuva). 30 senttisten kanssa apuapalaa ei tarvitse kun taas 26 senttisten tortilloiden kanssa pitää vähän näperrellä – muuten molemmat toimivat ihan yhtä hyvin.

Täyttäminen:

Täyttäessä oleellista on, että täytteitä ei kasata liian leveälti eikä liian korkealti, jotta paketin saa taiteltua tiiviisti kiinni. Omien mittailujeni mukaan täytekerroksen halkaisija kannattaa olla sekä ∅26 että 30cm tortilloilla noin 12-13 cm. Ekan kerran kun jaksaa crunchwrappiaan vähän mittailla ja hyväksyy sen että ensimmäinen on treenikappale, loput menevät jo silmämääräisesti!

Paistaminen:

Paistaessa tärkeää on, että kumoaa paketin pannulle/paistotasolle saumapuoli ensin alaspäin, jolloin taitokset sinetöityvät muotoonsa eikä paketin hajoamiselle enää ole kääntäessä suurta vaaraa. Tasaisen paahtamistuloksen saamisessa auttaa mielestäni kevyt paino paketin päällä (esim. tasapohjainen kattilankansi). Käytin paketeissani vegemajoa ohuen kerroksen myös taitosten välissä ikäänkuin liimana, näin saumat tarttuvat paremmin paikoilleen ja paketti saa vielä vähän lisää makuakin!

crunchwrap supremeKuvassa kuusikulmion taittelu ∅26 cm tortillaletulla. Täytteiden päälle nostetun apupalasen reunaan sivelty vegemajo auttaa liimaamaan saumat tiukemmin kiinni paistaessa!

Molemmista versioista tuli todella herkullisia ja kuusikulmioidenkin taittelukin oli paljon helpompaa kuin olin pelännyt! Paahdoin pakettini valurautapannulla, mutta crunchwrap superme onnistuu taatusti näin kesällä myös grillissä tai muurikkapannulla, kunhan lämpö on vaan tarpeeksi maltillinen. Näitä on hauska tehtailla ja jokainen voi vaikka täyttää, kääriä ja paistaa oman crunchwrappinsa itse. Syödä se kannattaa aina heti valmistumisen jälkeen. Crunch = rouske ja rouske on sitä kauempana “supremesta” mitä pidempään odotat!

Helppo vegaaninen crunchwrap supreme

4 kpl

5 ∅ 26 cm kokoista tortillalettua / 4 ∅ 30 cm kokoista tortillalettua

Pieni pussillinen pyöreitä nachoja

180g Santun Seitan vegekebabia

1 prk Santun Seitan valkosipuli-lime vegemajoa

n. 8 rkl vegaanista juustoraastetta tai 4 vegaanista juustoviipaletta maun mukaan

1 prk kaupan salsaa (just sitä mistä tykkäät!)

2-3 isoa kypsää tomaattia

Pieni jäävuorisalaatti

Esivalmistelut:

Leikkaa jäävuorisalaatin keskeltä neljä noin sentin paksuista salaattikiekkoa. Viipaloi tomaateista 12 viipaletta. Irrottele seitanviipaleet toisistaan lautaselle neljäksi keoksi, peitä kasat esim. kelmulla kuivumisen estämiseksi. Voit halutessasi ruskistaa viipaleita pannulla pienessä öljytilkassa sitä mukaa kun täytät pakettejasi, mutta tee se erissä ja vasta sitä mukaa kun täytät paketteja.

Täyttäminen:

Nosta työtasolle yksi tortillalätty ja levitä sen keskelle noin ruokalusikallinen vegemajoa halkaisijaltaan noin 12-13 sentin kokoisen kiekon verran. Nostele majon päälle neljäsosa vegekebab -siivuista, vähän lisää vegemajoa, muutama ruokalusikallinen käyttämääsi vegaanista juustoraastetta tai viipale vegaanista juustoa ja lopuksi tarpeeksi pyöreitä nachoja peittämään seitansiivut. Älä anna täyttämäsi alueen alkaa suurenemaan.

Nosta nachojen päälle kiekko jäävuorisalaattia, muutama ruokalusikallinen salsaa, kolme siivua tomaattia sekä hieman lisää vegemajoa. Mikäli käytössäsi on ∅26 cm tortilla, leikkaa yksi tortilloista neljään osaan ja pyöristä jokaisesta osasta mahdollisimman suuri ympyrä (tämä käy kätevästi saksilla). Nosta näin syntynyt pieni tortillakiekko täytteiden päälle ja pidä sitä paikallaan kevyesti painaen samalla kun alat taittelemaan ison tortillalätyn reunoja kiekon päälle. Tarkoitus olisi saada taitoksia aikaan kuusi, mutta ainakin minulla niitä tuli välillä enemmänkin. Pääaisia lienee kuitenkin, että paketti on tiivis ja pysyy kasassa ja että taitosten keskelle ei jää aukkoa josta täytteet pilkistäisivät ulos. ∅30 cm tortilloita täyttäessä pientä aputortillakiekkoa ei tarvita. Voit halutessasi sivellä ohuelti vegemajoneesia täytepalan reunaan ja taitosten väliin ikäänkuin liimaksi auttamaan paketin kasassapysymistä.

Paistaminen:

Kuumenna valurautapannu (grillitaso/muurikkapannu) keskilämmölle ja nosta paketti pannulle varovasti saumapuoli alaspäin. Laita paketin päälle kevyt paino, kuten vaikka tasapohjainen kattilankansi ja jätä crunchwrap paistumaan, kunnes pannua vasten oleva pohja on saanut väriä ja taitokset pysyvät kiinni. Käännä kiekko varovasti paistolastalla ympäri ja paahda vielä toiseltakin puolelta rapsakaksi. Meidän liedellä ja pannulla paahtaminen kesti noin kolme-neljä minuuttia per puoli. Lämpöä kannattaa tarkkailla, sillä liian kuuma pannu käräyttää tortillan ennenkuin paketin sisäpuoli ehtii lämmetä.

Kun crunchwrap supreme on valmis, halkaise se terävällä veitsellä kahtia ja nauti HETI!

∅26 cm tortilla täyttövaiheessa

crunchwrap supreme∅30 cm tortillasta tehty vegaaninen crunchwrap supreme matkalla pannulle!

Alla vielä ohje itse fritatuilla tostadalle ja raparperisalsalle, joilla syntyi raikkaampi ja vinkeämpi crunchwrap supreme. Tähän versioon olin alunperin laittamassa vielä avokadoa, mutta sen kanssa kävi perinteiset: kuvauspäivänä halkaistuista avokadoista yksi oli edelleen liian kova ja toinen taas sisältä musta… Tilalle tuli sitten tomaattia, mutta hyvin tämä kombo toimi näinkin!

Raparperisalsa – crunchwrap supreme

4 kpl

5 ∅ 26 cm kokoista tortillalettua / 4 ∅ 30 cm kokoista tortillalettua

4 ∅12-13 cm kokoista maissitortillaa + 3-4 dl neutraalia kasviöljyä

180g Santun Seitan vegekebabia

1 prk Santun Seitan inkivääri-sitruuna vegemajoa

1 ruukku korianteria

Pieni jäävuorisalaatti

2-3 isoa kypsää tomaattia ja/tai 1 iso kypsä avokado + puristus limeä

n. 8 rkl raparperisalsaa

Raparperisalsa:

3 kypsää keskikokoista tomaattia

1 paprika (keltainen, oranssi tai punainen)

1-2 vartta raparperia

1 pieni kesäsipuli varsineen

1 jalapeño

1 pieni valkosipulin kynsi

1 lime

1-2 tl agavesiirappia

1 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Valmista ensin raparperisalsa:

Kuori ja kuutioi raparperi noin sentti × sentti palaksi. Tarvitset paloja noin kahden desin verran. Kuumenna kattilassa parin sentin syvyydeltä vettä kiehuvaksi ja ryöppää raparperia kiehuvassa vedessä puolisen minuuttia. Kippaa ryöpätty raparperi siivilään ja huuhdo kylmällä vedellä, valuta hyvin. Pilko tomaatti ja paprika noin sentin kuutioiksi – kumpaakin tarvitaan myös noin kahden desin verran. Tässä salsassa on siis desilitroissa yhtä paljon raparperia, tomaattia ja paprikaa. Poista jalapeñosta siemenet ja hienonna se, sekä yksi kesäsipuli vihreine varsineen. Sekoita kaikki keskenään kulhossa ja mausta seos suolalla, pippurilla, siirapilla, öljyllä ja hienolla terällä raastetulla valkosipulilla. Sekoita hyvin ja jätä raparperisalsa maustumaan.

Tällaisesta tuoresalsasta irtoaa aina reilusti nestettä, jonka voi ennen käyttöä kaataa pois tai jättää kulhon pohjalle. Itse kiskaisen tuon nesteen kuitenkin mieluummin kokin välipalashottina lasista!

Näin teet tostadat:

Kuumenna paistinpannussa neutraalin makuista kasviöljyä muutaman sentin syvyydeltä noin 175 asteeseen. Friteeraa maissitortillat molemmilta puolilta kullanruskeiksi ja rapeiksi ja nosta ne valumaan talouspaperin päälle. Ripottele tostadoille halutessasi vielä hieman suolaa. Paistoastialla on syytä olla kansi, jolla voit tukahduttaa mahdollisen öljypalon. Älä myöskään laita liesituuletinta päälle! Varo öljyroiskeita ja laske tortillakiekko öljyyn aina poispäin itsestäsi. Turvallisesta uppopaistamisesta voit lukea lisää Marttojen sivuilta.

Täyttäminen ja paistaminen:

Kun raparperisalsa ja tostadat ovat valmiit, viipaloi jäävuorisalaatista edellisen reseptin tapaan neljä salaattikiekkoa, tomaateista 12 viipaletta ja/tai kuutioi avokado (purista avokadolle hieman limetin mehua estämään tummumista). Kokoa crunchwrap supreme samaan tapaan kuten yllä on kuvailtu. Järjestyksessä siis vegemajo, vegekebab, vegemajo, tostada, salaattikiekko, muutama lusikallinen raparperisalsaa, 3 siivua tomaattia ja/tai neljännes kuutioitua avokadoa, sekä kourallinen korianteria (itse käytän varretkin!). Taittele ja paahda crunchwrap kuten edellisessä reseptissä!

crunchwrap ohje

raparperi salsa

crunchwrap supreme ohje

Täytteitä voi kukin tietysti varioida omien makumieltymystensä mukaan: lisätä sekaan kaurafraichea, edellämainittua avokadoa, punasipulirenkaita, vegaanista nachokastiketta, vegepekonia… mitä nyt milloinkin tekee mieli ja mitä omasta lähikaupasta löytyy.

Ja mikä oli kokeilun tulos? Taloudemme crunchwrap supreme -ekspertin eli rakkaan puolisoni sanoin: sairaan hyvää!!! Hän söi näitä paketteja yhdeltä istumalta kolme.

799 views

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata
Sitruunainen kikherne-orzo-pata

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin

Terveisiä kotoa!

Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.

Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀

kotivara resepti

Kotivarareseptit

Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.

Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.

kotivara

kikherne pasta

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).

Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.

Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!

kikherne

kikhernepata

Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…

Sitruunainen kikhernepata

vegaaninen

4:lle

200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1-2 sellerinvartta (koosta riippuen)

1-2 porkkanaa (koosta riippuen)

1 keskikokoinen sipuli

4-5 valkosipulin kynttä

1 oksa rosmariinia / 1 tl kuivaa rosmariinia

muutama laakerinlehti

1 sitruuna (tai lohko suolaan säilöttyä sitruunaa / 2-3 tl sitruunamehutiivistettä)

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

100 g orzoa** (n. 1,2 dl) tai jotain muuta pienikokoista pastaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

kunnon loraus neitsytoliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

vastarouhittua mustapippuria

sitruunalohkoja

* 100g kuivia kikherneitä = n. 1,2 dl

** orzo on ison riisinjyvän muotoista pastaa

Valmistelut:

Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)

Padan valmistus:

Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.

Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.

Viimeistely:

Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.

Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.

Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.

kikhernepata

Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂

1 030 views

Neljän chilin chili sin carne

by Juulia 1 Comment
Neljän chilin chili sin carne
Chili sin carne & uunibataatti (vegaaninen)

chili sin carneNeljän chilin chili sin carne & uunibataatti

Chili sin carne

Chili sin carne on lihaton versio lämmittävien ruokien klassikosta, chili con carnesta (josta kirjoittelin viikko sitten). Jos aito tex mex -klassikko chili con carne (“chiliä lihan kera”) on ruokana tuttu, voi äkkisilteen chili sin carne (“chiliä ilman lihaa”) aiheuttaa ihmetystä: eihän chiliin jää lihan jälkeen muuta kuin chilikastike, mikäs ruoka se sellainen oikein muka on? Chili con carne on ruokana tosiaan varsin lihaisa – puristien mielestä se ei saisi sisältää edes papuja, lihaa ja chilikastiketta vaan.

Hyvän vegeversion ruuasta saa kuitenkin aikaan, kunhan laittaa sen lihan tilalle jotain. Heh niinpä. Ja vaikka lihan tilalle voi laittaa vaikka ihan vain papuja, omasta mielestäni parempaa tulee, kun vie virittelyt vähän pidemmälle ja valikoi mukaan kasviperäisiä proteiineja muutamassa eri muodossa. Lisäksi kastikkeeseen kannattaa tuoda eri tavoin umamia ja huolehtia siitä, että ruuasta löytyy tarpeeksi rasvaa!

chili sin carne

Rasvaa?

Jos olet oppinut tarkkailemaan rasvan määrää ruuassa painonhallinta- tai terveyssyistä, rasvan lisääminen muuten melko rasvattomaan ruokaan voi tuntua hassulta. Rasvalisäys tekee monesti kasvisruuille kuitenkin ihmeitä: se tuo ruokaan täyteläisyyttä ja silkkisen suutuntuman, jota ilman ainakin minusta varsinkin juuri chili sin carne jää jotenkin vajaaksi. Sitäpaitsi näissä tilanteissa rasvan laatuun voi itse vaikuttaa ja lorotella pataan kovan rasvan sijaan pehmeää ja sydänystävällistä kasviöljyä.

Proteiinia!

Kuten sanottu, chili sin carne voi tosiaan yksinkertaisimmillaan olla ihan vain papuja chilikastikkeessa. Kotimaisten nettisivujen chili sin carne -reseptejä selatessa soijarouhe ja pavut näyttäisivätkin olevan suosituimpia proteiininlähteitä chili sin carnessa. Alkuvuoden chili sin carne -reseptiikkaa pohtineena olen kuitenkin tullut tulokseen, että itse tykkään eniten kun mukana on proteiinia useammassa eri muodossa. Näin ruokaan syntyy erilaisia tekstuureja ja enemmän vaihtelevuutta kuin vain yhdellä proteiininlähteellä. Niinpä lisäänkin chili sin carneeni niin punaisia linssejä, kasvisjauhista (kuten Muu kasvisjauhis) kuin papuja ja/tai kikherneitäkin. Chilikastikkeessa kypsyvät linssit hajoavat osittain suurustamaan kastiketta, kun taas pavut ja erikseen ruskistettu ja soossissa tovin muhinut kasvisjauhis tuovat ruokaan rakennetta.

meksikolainen chiliChili sin carnen pohja: vanhat kunnon punaiset linssit!

…ja umamia.

Umami on määritelty yhdeksi ihmisen aistimasta viidestä perusmausta makean, suolaisen, happaman ja karvaan lisäksi jo vuodesta 1908. Umami on japania ja se tarkoittaa kutakuinkin “herkullista makua” tai ”miellyttävää, ruokahalua herättävää makua” – mikä voi sinänsä vähän hämätä, kun herkullisuus on kuitenkin subjektiivinen käsite. Umamia löytyy luonnostaan runsaasti lihasta sekä esim. merilevästä, fermentoiduista soijatuotteista sekä pitkään kypsytetyistä juustoista kuten parmesaanista. Kiitos umamille omistautuneen Umami Information Centren opin, että nämä ruuat sisältävät luonnollista glutamaattia, dinatriuminosinaattia tai guanylatea (mikä tämän viimeisimmän nimi suomeksi on, ei valitettavasti tietoa), joista myös arominvahventeita tehdään.

Vegaanisessa chili sin carnessa umamin lähteitä ovat tomaatti, sipuli, valkosipuli, misotahna ja ravintohiivahiutaleet. Tomaattia en chiliini lisää kuitenkaan paljoa, sillä en tahdo tomaatin dominoivan makuja. Myös sienet tuovat ruokaan umamia, joten chili sin carneen voi halutessaan upottaa sekä/joko tuoreita tai kuivattuja sieniä, kuten tatteja tai siitakesieniä. Itselläni on kaapissa tädiltä saatuja kuivattuja suppilovahveroita, joten käytin tällä kertaa niitä! Jos oikein haluan buustata umamikerroksia chiliini, saatan myös käyttää kasvisliemen sijasta kuivatuilla siitakesienillä ja umamia pursuilevalla kombulevällä maustettua dashilientä, kun niiden raaka-aineet kaapistani aina kuitenkin löytyvät.

guajillo chiliChili sin carnen sydän: guajillo, pasilla, chipotle ja ancho!

Entäs se chili!

Kun rasvan, proteiinin ja umamin lähteet on mietitty, kasvisversio chili con carnesta vaatii tietysti myös chiliä. Eikä mitä tahansa chiliä! Parhaaseen lopputulokseen nimittäin pääsee, kun etsii käsiinsä meksikolaisia kuivattuja chilejä, joista jokainen tuo ruokaan omat arominsa. Chili ei tässä ruuassa ole missään nimessä vain tulisuuden lähde, vaan erilaiset chilit luovat monikerroksista makua tähän ruokaan. Jos et usko, niin etsippä liuta kuivattuja meksikolaisia chilejä (miedosta keskituliseen) käsiisi ja maista jokaista erikseen!  Seasta löytyy makuja suklaasta kahviin ja kuivatuista luumuista karpaloon ♥ Voit lukea chili sin carneen käyttämistäni chileistä (guajillo, pasilla, chipotle ja ancho) lisää täältä.

Samaan lopputulokseen ei millä tahansa kuivatulla tai tuoreellakaan chilillä siis pääse. Chileissä on valtavasti eroja! Helsingissä meksikolaisia kuivattuja chilejä myy Hakaniemen Dos Tecolotes -kauppa, muuten näihin chileihin pääsee varmasti kätevimmin käsiksi netissä.

chili sin carne resepti

chili sin carne

Viimeiset ässät chili-hihassani ovat munakoiso ja makeuttamaton kaakaojauhe. Pieneksi kuutioksi pilkottu ja kuumassa pannussa paikoin hyvinkin tummaksi paistettu munakoiso hajoaa chiliin pitkän kypsyttelyn aikana niin, että et edes tajua sitä syöväsi. Se tekee kastikkeen koostumuksesta samalla silkkisen ja täyteläisen – ja tuo makumaailmaan paahteisuutta. Kaakojauhe taas buustaa chilien kaakaoaromeja ja tuo kastikkeeseen hauskaa syvyyttä tekemättä kastikkeesta kuitenkaan suklaan makuista 😀

Kun meksikolaiset kuivatut chilit on kerran tullut hankittua, niistä tekee chili sin carnea lukuisia kertoja. Niihin voi ehkä jäädä myös koukkuun, niin kuin minä! Meillä on nimittäin syöty chiliä kutakuinkin kahtena päivänä viikossa jo useampi kuukausi… Ja näyttäisi siltä että samalla tahdilla jatketaan ainakin siihen asti, kun kevät vihdoin kunnolla alkaa 🙂

Neljän chilin chili sin carne

vegaaninen

4:lle

Chilisose:

1 kuivattu pasilla, ancho ja guajillo -chili

½-1 kuivattu chipotlechili tai 1-3 tl chipotlerouhetta

1-2 dl vettä

Muut raaka-aineet:

300 g Muu kasvisjauhis / Incredible Mince tms. jauhelihan kaltainen kasviproteiinivalmiste

300 g munakoisoa

2-3 rkl oliiviöljyä

1 keskikokoinen keltasipuli

(150 g tuoreita sieniä, kuten herkkusieniä, siitakkeita tai kuningasosterivinokasta)

1 iso yksikyntinen valkosipuli tai 5-6 valkosipulin kynttä

70 g tomaattipyrettä

1 tl kutakin: timjami, juustokumina, korianteri, kaneli,

2 tl mietoa savupaprikaa

1-2 tl pekonisuolaa (Poppamiehen pekonisuola on täysin vegaaninen tuote) tai ihan vain suolaa

2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

2 rkl tummaa sokeria

3 laakerinlehteä

8 dl kasvislientä (tai vegaanista dashia!)

100 g tuoreita tomaatteja (tai 100 g paseerattua tomaattia)

(1-2 rkl jauhettuja kuivattuja sieniä, kuten herkkutatteja, suppilovahveroita, siitakesieniä)

1 dl kuivia punaisia linssejä

1-2 purkkia kikherneitä tai valkoisia/ruskeita/Kidneypapuja

1 rkl misotahnaa

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

4-5 rkl oliiviöljyä

Valmistelut:

Poista chileistä siemenet ja revi/pilko ne pieniksi paloiksi. Laita chilit pieneen kattilaan ja peitä vedellä. Keitä kymmenen minuuttia ja ota liedeltä. Jätä chilit kuumaan veteen vielä n. 20 minuutiksi. Soseuta chilit sitten nesteineen tasaiseksi soseeksi.

Kuumenna ison ja syvän kattilan tai padan pohjalla ruokalusikallinen öljyä ja ruskista vegejauhis. Nosta se padasta kulhoon odottamaan. Kuutioi munakoiso pieneksi (n. 1-2 cm) kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Mikäli käytät tuoreita sieniä, silppua nekin pieneksi silpuksi. Soseuta vielä tuoreet tomaati ja mikäli käytät kuivattuja sieniä, murskaa/jauha ne hienoksi jauhoksi.

Työvaiheet:

Lisää pataan muutama ruokalusikallinen öljyä ja ruskista munakoisokuutioita reippaalla lämmöllä, kunnes kuutiot saavat sieltä täältä reilusti väriä. Lisää pataan sitten sipuli ja valkosipuli sekä tuoreet sienet, mikäli käytät niitä. Jatka paistamista kunnes sipuli pehmenee ja sienten neste haihtuu. Lisää pataan tomaattipyre ja jatka paistamista sekoitellen, kunnes tomaattipyre hieman tummuu ja alkaa tuoksumaan. Lisää kattilaan mausteet, kasvisliemi (tai dashi), chilisose, tomaattisose sekä kuivatut linssit.

Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja keittele chilikastiketta keskilämmöllä kannen alla välillä sekoitellen puolisen tuntia, tai kunnes linssit ovat täysin kypsiä ja munakoiso alkaa osittain katoamaan kastikkeeseen.

Huuhtele käyttämäsi pavut/kikherneet ja lisää ne pataan kasvisjauhiksen kera. Sekoita hyvin ja lisää hieman vettä mikäli se on tarpeen. Keittele miedolla lämmöllä vielä vartin verran, jotta kasvisjauhis hieman pehmenee ja imee itseensä kastikkeen makuja.

Viimeistele chili sin carne ruokalusikallisella misotahnaa, muutamalla ruokalusikallisella ravintohiivahiutaleita sekä reilulla lorauksella oliiviöljyä ja sekoita hyvin. Tarjoile sellaisenaan, riisin kera, tai vaikkapa uunissa paahdetun bataatin sisältä! Kuvan annoksissa on myös vihreää kaurafraichea – resepti kuvan alla.

täytetty bataatti

Uunibataatit & vihreä kaurafraiche

Uunibataatit syntyvät näin: pese bataatit ja pistele ne kauttaaltaan haarukalla. Paista bataatteja uunivuuassa 200 asteisessa uunissa täysin pehmeiksi – koosta riippuen n. 45 minuuttia. (Foliota ei tähän muuten minusta tarvita!) Sitten vaan bataatti halki ja chili sin carne väliin. Isosta bataatista riittää hyvin kahdelle.

Vihreään kaurafraicheen tarvitset purkin kaurafraichea, yhden kypsän avokadon, puolisen ruukkua korianteria varsineen (säästä osa lehdistä viimeistelyyn) sekä puolen limetin mehun. Soseuta kaikki keskenään ja mausta ripauksella suolaa.

 

442 views

Paahdetut vihreät pavut sichuanilaisin maustein

by Juulia 0 Comments
Paahdetut vihreät pavut sichuanilaisin maustein

paahdetut vihreät pavutUunissa paahdetut vihreät pavut sichuanilaisittain maustettuina + paahdetulla valkosipulilla ja soijalla maustettu majo

Vihreät pavut

Vihreät pavut ovat keittiössäni ympärivuotista ja rakastettua ruokaa: rakastan niitä lisukkeena, salaatissa, keitettyinä, höyrytettyinä, paistettuina, uunissa paahdettuina… ja kelpuutan käyttööni jopa pakastepavut! Niinpä kun luin Kokit ja potit -blogin tuoretta juttua uunissa paahdetuista vihreistä pavuista tipahdin hetkeksi pyllylleni: “Vihreät pavut ovat ehkä aliarvostetuimpia kasviksia. Kaikilla taitaa kuultaa mielessä pätkityt, ylikypsiksi keitetyt ja keitinveteen värinsä – ja makunsa – luovuttaneet pavunpätkät, joita on tarjolla työpaikkaruokaloissa ja huoltoasemilla.” kirjoittaa Hannele ja yhtäkkiä muistankin elävästi, kuinka paljon vihreitä papuja lapsena vihasin 😀

Ne sellaiset harmahtavat, mauttomat ja jauhoiset pavunpätkät ovat kokonaan unohtuneet mielestäni, kun tuoreita vihreitä papuja on saatavilla ympäri vuoden. Pakastepavutkin ovat minusta kaikkea muuta, varsinkin kun ostan yleensä vain kokonaisia vihreitä pakastepapuja! Paras aika vihreiden papujen ystävälle on kuitenkin nyt: kotimaisia tarhapapuja on saatavilla kaupoissa runsain mitoin, joten niitähän voi nyt syödä vaikka päivittäin!

Mitä tulee niihin lötköpapuihin: tuoreinkin papu on pilalla jos sen ylikypsentää. Vältän ylikypsentämistä kuin ruttoa ja pyrin tarjoilemaan vihreät pavut heti niiden kypsyttyä, kun ne ovat vielä sopivan napakoita. Helpointa se on keittäessä, höyryttäessä ja pannulla paistaessa, kun papuja voi kokoajan testailla, tunnustella ja vahdata.

Uunissa se onkin sitten haastavampaa! Hannelen jutusta innostuneena paahdoin hänen metodillaan vihreät pavut tällä kertaa rohkeasti uunissa, maustaen ne tosin juuston sijaan sichuanilaistyyppisellä chiliöljyllä (jonka teen itse tämän ohjeen mukaan), valkosipulilla ja sichuanpippurilla. Tämän tyyppisiä papuja söin aikoinaan paljon kasvissyöjänä Kiinassa reissatessani ja kun wokkipannua en vielä omista, voin yhtä hyvin pyrkiä makumuistooni uunissa paahtamalla.

paahdetut pavut

Huvittavaa sinänsä, että reseptini nimi on “paahdetut vihreät pavut”, sillä korvasin ne kuvauspäivänä sesongin ihanilla kotimaisilla violeteilla tarhapavuilla ja keltaisilla vahapavuilla. Maku on näissä kutakuinkin sama ja violetithan itseasiassa vaihtavat väriään kypsyessään vihertäviksi. Paahdettujen papujen kaveriksi pyöräytin valkosipulilla ja soijalla maustetun majoneesin. Nam! Aivan kuin ranskiksia dippailisi!

Paahdetut vihreät pavut sichuanilaisittain

Vegaaninen

n. 300 g vihreitä, violetteja ja/tai keltaisia papuja

1 rkl chiliöljyä

1 tl kokonaisia sichuanpippureita

½ tl karkeaa suolaa

2-3 valkosipulin kynttä

Paahdettu valkosipulimajoneesi:

1 dl vegaanista majoneesia

1-2 tl soijaa

2-3 valkosipulin kynttä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Napsi papujen kärjet pois ja pätki ne kahteen tai kolmeen osaan. Pese ja kuivaa huolella. Murskaa kokonaiset sichuanpippurit karkeaksi rouheeksi. Pyöritä pavut chiliöljyssä ja nosta ne laakeaan uunivuokaan. Levitä pavut uunivuokaan niin, että ne eivät ole päällekkäin. Ripottele pinnalle sichuanpippurirouhe sekä suola. Nosta vuokaan muutama kokonainen valkosipulin kynsi kuorineen (majoneesidippiä varten!) ja viipaloi muutama valkosipulin kynsi odottamaan vuoroaan.

Paahda papuja uunin ylätasolla viisi minuuttia. Päästä höyry uunista ulos ja lisää papujen päälle viipaloitu valkosipuli. Jatka paahtamista vielä 5-10 minuuttia, tai kunnes pavut saavat hieman väriä ja ovat kypsyneet, mutta ovat rakenteeltaan vielä napakan rapsakoita.

Paahdettu valkosipulimajoneesi on helppo ja nopea valmistaa: pullauta kypsät valkosipulinkynnet kuoristaan ja murskaa veitsen lappeella tai haarukalla tahnaksi. Sekoita vegaaniseen majoneesiin valkosipulitahna ja mausta soijalla.

Tarjoile paahdetut vihreät pavut heti tämän jälkeen majoneesin kera! Ainakin minusta ne ovat parhaimmillaan vielä kuumina.

709 views