Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

parsafritteritRapeat parsafritterit – helppoa ja nopeaa!

Kevään merkki?

Yksi kevään varmoista merkeistä on kauppoihin ilmestyvä parsa. Siis eurooppalainen parsa. Nimittäin jos kotimainen parsa olisi kevään merkki, jäisi kevät täällä pohjolassa tosi myöhäiseksi (ja se nyt vaan ei käy päinsä) 😀 Tänä vuonna eurooppalaiset parsat tuntuvat kuitenkin ilmestyneen kauppoihin jotenkin poikkeuksellisen aikaisin. Ikkunasta ulos katsellessa ei useimpina päivinä ole ihan keväältä näyttänyt, varsinkin jos ikkunan takana sataa rakeita kuten eilen. Koska kaupoissa kuitenkin on jo reilusti (eurooppalaista) parsaa, uskottava se kai on: on parsaa = on kevät.

Vaikka toki minullekin se kaikkein paras parsa on juurikin kotimaista, sitä saadaan kuitenkin vielä odotella toukokuun hujakoille – ja siihen asti en kyllä malta parsakauden aloittamista lykätä! Kevään himossa ja varsinkin raekuuron iskiessä parsaa on saatava nyt. Kaupassa on tällä hetkellä parsaa ainakin Puolasta, mutta siroa ja ohutta italialaista luomuparsaakin olen jo kaupasta bongannut. Villiparsaa ei sentään ole vielä näkynyt!

parsa

pääsiäisruoka kasvis

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Tykkään yleensä syödä ne ihan ekat parsani ihan vain pannulla paistettuna suolaripauksen kera, mutta hyvin pian homma menee aina siihen, että syön parsaa ihan missä muodossa vaan. Siis esim. näin…

…puhumattakaan kaikista niistä ruuista joihin parsaa lykkään, mutta jotka eivät tänne blogiin asti päädy: erilaiset wokit, keitot, salaatit, pastat, risotot, tahnat, paistokset sun muut.

Parsafritterit

Rapeat parsafritterit ovat tämän kevään uusi hurahdukseni. Parsafritterit valmistuvat alle puolessa tunnissa ja ovat törkeän hyviä (varsinkin vastapaistettuina). Ne ovat vieläpä mausteita lukuunottamatta kutakuinkin kahden raaka-aineen ruokaa – tarvitaan vain parsaa ja kikhernejauhoja, ja siinäpä se melkein onkin! No, okei, tarvitaan myös öljyä paistamiseen ja ainakin suolaa mausteeksi, mutta jos niitä ei lasketa niin kyllä, kaksi raaka-ainetta.

parsafritterit

Parsafritterit ovat helppoja ja nopeita kokattavia ja niinpä veikkaankin, että näitä kellanvihreitä herkkupaloja meillä syödään parsakauden aikana vielä monesti. Sekalaisten seurakuntien pääsiäispöytiinkin nämä sopisivat vallan mainiosti, sillä ne ovat vegaanisia, munattomia, maidottomia, pähkinättömiä ja gluteenittomia – eli käynevät useimpiin ruokavalioihin.

Juustokuminan, korianterinsiemenet, kurkuman, chilin, valkosipulin ja kevätsipulin valikoin näihin frittereihin mausteeksi intialaiset sipuli bhajit mielessäni (en itseasiassa ole koskaan syönyt niitä, mutta tämän IG-tuttuni kuvan nähtyäni niitä on kummasti tehnyt mieli). Mausteita voi kuitenkin tietysti varioida mieltymystensä mukaan ja hyviä näistä tulee myös ihan pelkällä suolalla ja pippurillakin maustettuina.

Rapeat parsafritterit

n. 4-6 kpl / 2:lle

vegaaninen, gluteeniton

200 g vihreää parsaa

1 dl kikhernejauhoa

vajaa 1 dl vettä

1 kevätsipuli

1 valkosipulin kynsi

½ tl kuivattua chiliä / juustokuminaa / kurkumaa / korianterinsiemeniä kutakin

½-¾ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rapsi/auringonkukkaöljy) riippuen paistinpannun koosta

Tarjoiluun:

1 dl kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia / kaura fraichea / jos ei tarvetta vegaaniselle: kreikkalaista jugurttia

ripaus suolaa

puolen sitruunan mehu

n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

muutama sitruunalohko

Napsi parsoista puumaiset kuivat tyvet pois. Ota nippu parsaa kouraasi ja raasta parsa raastimen karkealla terällä niin, että käteesi jää lopulta vain parsan nuput. Purista parsaraasteesta siivilässä hieman nestettä pois mutta kerää neste talteen. Kaada neste desin mittaan ja täytä mitta vedellä niin että sinulla on desi nestettä. Puolita parsan nuput pitkittäin. Silppua kevätsipuli ja hienonna valkosipuli. Sekoita kulhossa kikhernejauho, parsavesi, mausteet, sipulit, parsaraaste sekä parsan nuput. Sekoita vielä jugurttiin hieman suolaa, sitruunamehu sekä silputtu tuore minttu. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun paistat parsafritterit.

Kaada paistinpannulle öljyä sen verran, että sitä on muutaman millin syvyydeltä pannun pohjalla. Kuumenna öljy keskilämmölle. Testaa öljyn kuumuus pienellä nokareella taikinaa. Öljy on paistamiseen sopivan kuumaa (n. 175-180°C), kun se kuplii mukavasti heti kun taikina osuu siihen. Lämpömittariakin saa toki käyttää 🙂 Liian kylmä öljy imeytyy frittereihin ja tekee niistä rasvaisia, liian kuuma öljy taas savuaa ja käräyttää fritterit ennen kuin ne kypsyvät sisältä.

Lusikoi pannulle halkaisijaltaan noin 10cm kiekko taikinaa. Pannun koosta riippuen voit paistaa kerralla 2-3 fritteriä – pidä vain huolta, että niiden väliin jää muutama sentti tyhjää tilaa niin kääntäminen onnistuu helpommin eikä öljyn lämpötila laske pannua täyttäessä liikaa. Käännä parsafritterit varovasti lastalla ympäri, kun niiden pohja on kullanruskea. Paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Nosta kypsät parsafritterit sitten pannusta talouspaperoidulle lautaselle odottamaan, että kaikki taikina on käytetty. Kun kaikki taikina on paistettu, tarjoile parsafritterit kuumina minttukastikkeen ja sitruunalohkojen kera.

parsa

vegaaninen

Ps. Jos teet tupla- tai triplasatsia (esim. pääsiäiseksi) pidä valmiit fritterit lämpiminä n. 60-80 asteisessa uunissa tarjoiluhetkeen saakka.

540 views

Lomailevan kokin jakkihedelmä -tacot

by Juulia 0 Comments
Lomailevan kokin jakkihedelmä -tacot

Upton’s Naturals & Santa Maria -tuotteet saatu testiin blogin kautta

vegaaninen tacoValmiiksi maustettu jakkihedelmä + kaupan tacoveneet = lomailevan kokin ruokaa

Terveisiä hiihtolomalta! Takana on leppoisa ja rauhallinen viikko kotoilua. Olen saanut keskittyä tekemään tai olemaan tekemättä joka päivä juuri sitä mitä kulloinkin on huvittanut: olen Netflixannut (Flavorful Origins!!!), haahuillut Kalliossa ja vieraillut isoäidillä. Ja nukkunut! Voiko lomalta enempää edes toivoa ♥

Pyrin yleensä siihen, etten tekisi lyhyemmille lomilleni sen kummempia suunnitelmia, kun arkeni on aina niin viimeistä minuuttia myöten aikataulutettu. Usein kuitenkin käy niin, että huomaamattani alan jo etukäteen kaavailemaan yhtä asiaa: ruokailua. Jollen ole tarkkana, voi lomani yhtäkkiä olla aikataulutettu kokkailulla! Eikä siinä mitään, onhan ruoka rakkain harrastukseni 🙂 Välillä se kuitenkin on tämän blogin myötä myös työtä ja niinpä siitäkin on minusta välillä ihan hyvä ottaa pieni loma!

minitaco

Kokkausloma?

Tällä lomalla järjestinkin siksi ruoka-asiat niin, että tein yhtenä päivänä niin valtavan satsin makaronilaatikkoa, että siitä syötiin kolmena päivänä. Lisäksi ollaan syöty poikkeuksellisen paljon ulkona tai tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella – kokkausloman nimissä hei! – ja sitten on syöty kaupan ruokaa! Kyllä vaan, luitte oikein! Niin kovasti kuin rakastankin tehdä asioita alusta asti itse, käytän minäkin nimittäin ajoittain eineksiä, puolivalmisteita sekä jos jonkinmoisia purkki- ja pakasteruokia.

Opettelin taannoin tekemään pelmenejä itse ja rakastan tehdä hapanjuuripizzaa, mutta kenellä niihin aina aikaa tai energiaa riittäisi? Pakastepelmeneillä ja -pizzalla pelastetaan monta monituista väsynyttä ja liian kiireistä iltaa myös tässä huushollissa. Tällä lomalla ei kuitenkaan ole syöty pakasteita vaan BBQ jakkihedelmä -täytteisiä tacoveneitä. Kuulostaa ehkä työläältä mutta kaikkea muuta – tacoveneet valmistuvat pientä pilkkomista ja sekoittelua lukuunottamatta ihan vain purkkeja avaamalla.

jakkihedelmä

Tacoveneiden pääkomponentit ovat minulle lähetettyjä testituotteita: Upton’s Naturals maustettua jakkihedelmää ja Santa Marian  Taco Tubs -tacoveneitä. Hauskempi juttu siinä mielessä, että on melko epätodennäköisesti että olisin ostanut itse kumpaakaan tuotetta 😀 Kaapissani on itseasiassa kököttänyt purkillinen aasialaisesta marketista ostettua maustamatonta jakkihedelmää jo pitkään … eli olen ajatellut maustaa sitä tietysti itse + eiväthän tuollaiset pikkuiset tacoveneet voi mitenkään pysyä kasassa syödessä? En harrasta tacokuoria muutenkaan, meillä syödään lähinnä tortilloja ja nachoja!

Kuinka ollakaan, tacoveneet eivät kuitenkaan hajonneet haukattaessa vaan olivat yllättävän käteviä mutusteltavia ja tuo jonkun muun maustama BBQ-jakkihedelmäkin maistui varsin hyvälle. Se on maustettu hyvin samaan tapaan kuin itsekin tällaisen BBQ-tyyppisen ruoan maustaisin. Tuore jakkihedelmä on herkkua, jonka makuun olen päässyt Aasiassa, vielä kun saisi sitä jostain! Todettakoon myös, että jakkihedelmä on kätevä hätävara – paketti säilyy avaamattomana huoneenlämmössä ja se säilyy pitkään. Siitä vaan sitten nälän iskiessä pussi auki ja pannulle! Mitä sen sijaan kritisoisin on tuotteen määrä suhteessa hintaan: reilun neljän euron paketti väittää sisältävänsä neljä annosta, mutta kyllä tuo meille kahdelle ihan kerralla upposi. Hmm…

Jakkihedelmä -tacot avocadokreemillä

vegaaninen

2:lle

4-6 tacokuorta

200g BBQ-maustettua jakkihedelmää + 1 rkl oliiviöljyä

1 purkki salsaa (sellaista mistä nyt satut tykkäämään)

2 tomaattia

1 kevätsipulin varsi

ruukku tuoretta korianteria

½-1 tuore jalapeño

(vegaanista cashew-ricottaa / “nachojuustoa” / raastettua vegaanista cheddaria)

Avocadokreemi:

1 kypsä pieni avocado

150 g kaurafraîchea

½-1 limetin mehu

½-1 tuore jalapeño

korianteripuskan varret

ripaus suolaa

Valmista ensin avocadokreemi: Soseuta avocado, kaurafraîche, korianteripuskan varret, jalapeño (itse poistan siitä yleensä siemenet) sekä limettimehu. Mausta ripauksella suolaa. Jos laiskottaa oikein kovasti, tarjoile kaurafraiche, limetti, jalapeno ja avocado ihan sellaisenaan yhteen sekoittelematta tacon päältä.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kumoa jakkihedelmä pannulle. Paistele vajaa kymmenen minuuttia keskilämmöllä puuhaarukalla hedelmän rakennetta rikkoen. Mikäli käytät itse tehtyä vegaanista “juustoa” valmista myös se etukäteen (arvaatte varmaan että täällä tuli lomalla juustokin paketista). Viipaloi tomaatti ja kevätsipuli. Poista jalapenosta siemenet ja viipaloi myös se ohuiksi renkaiksi.

Kokoa sitten minitacot: aseta tacoveneen pohjalle maun mukaan käyttämääsi juustoa. Lusikoi päälle salsaa sekä kuumaa jakkihedelmää. Annostele tomaattiviipaleet tacoveneille. Nostele jokaiselle veneelle nokare avocadokreemiä (tai viipaloitua avocadoa, puristus limettiä ja lusikallinen kaurafraichea) ja viimeistele annokset tuoreella korianterilla, jalapenolla ja kevätsipulilla. Älä aikaile syömisen kanssa, tacoveneet menettävät nimittäin pitkään seistessään rapeutensa.

jakkihedelmä

Ps. Kuten kuvista ehkä näkyy, lomalla ei ehkä kokattu mutta kuvaamishimoa en raaskinut hillitä. Kirkas auringonpaiste innosti kokeilemaan vaihteeksi tällaista supervaloisaa tyyliä! En ole ihan varma vielä mitä siitä edes ajattelen, mutta onpahan ainakin vähän vaihtelua niihin tummiin ja seesteisiin kuviin, joita olen viime aikoina lähestulkoon yksinomaan ottanut 🙂

83 views

Stout snickers brownie (vegaaninen)

Stout snickers brownie (vegaaninen)

snickers brownie

Kuinkahan moni voi sanoa olevansa totaalisen kyllästynyt syömään brownieta? Ehkä ei niin moni, mutta täällä sellaisia on yksi. Tämä kuvassa komeileva vegaaninen stout snickers brownie on aiheuttanut minulle sen verran päänvaivaa, etten halua nähdäkään mitään suklaista vähään aikaan.

Hyväähän tämä stoutilla maustettu snickers brownie toki on, varsinkin oluen ja snickersin ystävän mielestä, jollainen minä olen. Suorastaan överihyvää! Sopivan tahmaista ja taatusti tuhtia, onhan tässä suklaan ja stoutin lisäksi myös purkillinen maapähkinävoita. Makeanystäville yleisesti ottaen tämä myös varmaankin maistuu … mutta sellainenhan en enää sitten suoranaisesti olekaan. Satunnaisen snickersin syöminen ehkä kerran vuodessa on aivan eri asia kuin viisi vuoallista tätä tuhtia brownieta parin viikon sisään.

snickers brownie

No miksi ihmeessä sitten laatia browniereseptiä kyllästymiseen asti? Koska halusin tehdä vaihteeksi jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta. Kovin montaa leipomusreseptiähän tässä blogissa ei tosiaan ole… ja kappas: kahdeksasta blogini makeista leivonnaisresepteistäni kaksi on browniereseptejä (vegaaninen mustapapubrownie + kirsikkainen punaviinibrownie). Että tuota, mukavuusalueen ulkopuolelta, totta tosiaan 😀 Ehkäpä seuraavaksi voisi ottaa haltuun jonkun muun leivonnaisen?

Tätä reseptiä viilatessa tosin muistin, miksi leivon niin harvoin (paitsi siis tietysti siksi etten välitä niin nuista makeista): se on niin saakelin tarkkaa! Lopputulokseen vaikuttaa jokainen yksityiskohta ja siitähän se riemu repesi kun yhdellä testikerralla unohdin taikinasta soodan ja toisella sekosin mitatessa laskuista. Arvatenkin se satsi jonka mitoista en ollut enää varma oli erityisen onnistunut 😀

Ongelmia aiheutti myös taikinassa käytetty suklaa, erityisesti siis sen tummuus ja makeus. Ohjeen sokerimäärä nimittäin toimii, kun suklaa on reilusti tummaa ja on taas aivan överi, jos käytössä on makeampi ja vaaleampi suklaa. Aivan loogista, nyt kun sitä ajattelen, mutta tämäkin tuli silti opittua kantapään kautta! Ja hei, eipä siinä vielä kaikki! Olisin halunnut kuviini brownien, jossa suklaamurut ihanasti täplittävät kullankeltaista maapähkinävoitaikinaa… mutta eiköhän sitten kuvauspäivänä käynyt taikinan valmistuksessa taas yksi kämmi. Sekoitin suklaarouheen taikinaan sen ollessa vielä lämmintä, ja sehän tietysti suli sinne sekaan. Lopputuloksena kuvissa esiintyvä ihana ja mehevä brownie, josta ei kuitenkaan lainkaan arvaisi sen sisältävän purkillista maapähkinävoita. Että… miten meni niinku omasta mielestä?

stout brownieImperial stoutilla maustettua snickers brownieta oli muuten tarjolla myös viikontakaisessa vegaaninen ruoka & olut -paritusillassa BrewDog Helsingissä. Hyvin näytti uppoavan, varsinkin kun parina oli iki-ihana Lervigin 3 Bean Stout.

 

Lopulta pääsin onneksi itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Omasta mielestäni onnistun parhaiten, kun käytän mahdollisimman tummaa suklaata – vähintään 70 prosenttista – ja vahvaa imperial stouttia. Makeutta taittaa myös taikinan sekaan lisätyt kitkerähköt kaakaonibsit sekä rouhitut suolapähkinät.

Oluena testailin ensin miedompia maitokauppastoutteja ja porttereita, mutta parhain lopputulos tuli, kun satsasi olueen pari euroa enemmän ja suoritutui oikein Alkoon asti. Kaikkein eniten fanittamiani oluita en raaski oikein käyttää leivonnassa, mutta onneksi Alkosta löytyy aivan passeli valikoima hinta-laatusuhteeltaan hyvin leivontatarkoituksiinkin soveltuvia imperial stoutteja. Vielä kun saataisiin merkintä vegaanisuudesta kattavasti kaikkiin vegaanisiin oluisiin! Hyviä listauksia vegaanisista oluista löytyy esim. Barnivoresta tai Vegaanituotteet -sivustolta (josta löytyy muuten myös lista vegaanisista suklaista), mutta onhan se kännykän tihrustaminen niiden oluthyllyjen välissä välillä vähän turhauttavaa, kun viinihyllyllä moista ei enää tarvitse tehdä.

Mikäli mietit mitä eläinperäistä oluessa nyt oikein voi olla, niin tässäpä pieni infopaketti: oluessa voidaan käyttää esim. laktoosia, hunajaa, hapanmaitotuotteita, liivatetta, sekä kalan uimarakoista tehtyä isinglassia. Useimmat oluet ovat silti luonnostaan täysin vegaanisia, vaikkeivät sitä erikseen julistakaan. Alko merkitsee käsittääkseni myymälöissään vegaaniseksi vain ne tuotteet, joiden pakkauksesta vegaanisuusmerkintä jo valmiiksi löytyy. Vegaaninen olutvalikoima saattaa siksi näyttää pieneltä, vaikka todellisuudessa laaja onkin. (Lue aiheesta lisää esim. Olutkellarin hyvästä vegaanioluita käsittelevästä jutusta!)

Jos haluat tehdä gluteenittoman snickers brownie version, voit vaihtaa vehnäjauhot gluteenittomaan leivontaseokseen. Gluteenitonta portteria/stouttia sen sijaan saa valitettavasti etsiä, joten nesteeksi voi tuolloin vaihtaa vaikkapa jonkin kasvimaidon tai osittain jopa kahvin, jos kahvin mausta tykkää – toki niin voit tehdä muutenkin jos olut ei ole juttusi.

Imperial stout snickers brownie

n. 12-15 palaa

vegaaninen

Taikinaan:

350 g crunchy maapähkinävoita

2 ½ dl vegaanista imperial stouttia

1-1½ dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

6 rkl kookosöljyä

150 g vegaanista tummaa suklaata

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

(2 rkl kaakaonibsejä)

Suklaa-stoutkuorrute:

100 vegaanista tummaa suklaata

3 rkl kookosöljyä

1 dl samaa olutta kuin taikinassa

Pinnalle:

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

1 tl sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Lämmitä taikinaan tuleva olut pienessä kattilassa ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä sokeri (itse laitan vain desin, jos tykkäät makeammasta niin pistä ihmeessä se puolitoista tai jopa vielä vähän enemmän). Kääntele lämpimään seokseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Sekoita ruokasooda ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää ne maapähkinävoiseokseen. Kääntele sekaan vielä karkeasti rouhittu suklaa sekä suolapähkinät (ja kaakaonibsit, mikäli käytät niitä). Itse tykkään rouhia suklaan niin, että seassa on sekä pientä murua että isompia paloja – näin osa suklaasta sulaa maustamaan taikinaa ja osa jää ihaniksi sattumiksi. Jos suklaan haluaa sulavan taikinan sekaan enemmänkin, voi sen sekoittaa taikinaan kun se on vielä lämmintä (kuten siis kuvauskappaleelleni vahingossa kävi).

Kumoa seos leivinpaperoituun uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Tein itse tästä taikinamäärästä tuohon olut tastingiin kaksi matalaa 22 x 16 cm vuokaa, kotona olen sen sijaan tehnyt yhden samankokoisen mutta syvemmän vuoallisen, jolloin browniesta tulee tietysti hieman paksumpi ja paloista voi vastaavasti leikata pienempiä.

Taputtele taikina tasaiseksi käsin ja paista syvään vuokaan taputeltua paksua brownieta uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, mataliin ja/tai isompaan vuokaan taputeltua ohuempaa n. 12-15 minuuttia (riippuen uunista ja halutusta kypsyysasteesta). Jos paistoaika arveluttaa ekalla tekokerralla, kannattaa minusta ottaa brownie uunista mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Tässä vegaanisessa browniessa ainoa kypsentämistä todella tarvitseva raaka-aine on onneksi jauho, joten hirmuisen suurta katastrofia ei hieman liian alikypsän herkun syömisestä seuraa.

Jäähdytä snickers brownie lähes huoneenlämpöiseksi. Lämmitä sitten kuorrutteeseen tuleva olut ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä karkeasti rouhittu suklaa. Kaada kuorrute lämpimänä brownien päälle ja jätä jähmettymään sopivan pehmoiseksi. Leikkaa snickers brownie melko pieniksi paloiksi – tämä on supertuhtia kamaa! Tarjoile brownie esim. vegaanisen jäätelön kera ja varaudu makeaövereihin!

Huom! Stoutilla maustettu brownie on vain aikuisille!!!

stout brownie

Ps. Snickers brownie säilyy jääkaapissa vajaan viikon. Se kannattaa minusta kuitenkin nostaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

1 113 views

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

vegaaninen onigirazu

Keittiössäni on ollut pitkästä aikaa taas onigirazu-liukuhihna! Ihastuin tähän japanilaiseen “riisileipään” muutaman vuotta sitten ja jonkin aikaa onigirazu olikin yksi vakiovierailijoista keittiössämme. Sen verran työlästä sen valmistaminen kuitenkin on, että kun suurin hurahdukseni vaimeni, jäi riisileipienkin paketoiminen vähäksi aikaa.

Viime lauantaina lempibaarissani, BrewDog Helsingissä järjestettyyn vegaanisten oluiden ja ruuan paritukseen halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä onigirazuja! Tosiaan, kokkailin tuohon loppuunmyytyyn tapahtumaan neljä vegaanista ruokaa, joille etsimme Brewdogin Kristan kanssa hyvät olutparit. En ole hirmuisen hyvä kehumaan omaa työtäni, mutta panostin tarjoiluihin ja niiden viimeistelyyn viikkotolkulla ja pistin parastani pöytään. Tarjolla oli niin vegaaninen onigirazu kuin hartaudella friteeratut perunanachotkin – ja ne loput tarjoilut päivitän blogiin pikkuhiljaa! Hyvää palautetta ruuista onneksi sitten sainkin – huh – tämähän oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kokkasin muille kuin tutuille. Ehkä näitä iltoja uskaltaa siis järjestää jatkossakin?

vegaaninen onigirazu

Koska haluisin tarjolle maistuvaa ja mielenkiintoista ruokaa, jota syödessä ei ajattelisi niinkään ruuan vegaanisuutta vaan sen herkullisuutta, päätin aloittaa setin onigirazuilla. Niistä ei edelleenkään moni vielä tiedä mitään, joten niitä tarjotessa ollaan jo erikoisuuden kannalta voiton puolella. Liian erikoisia ne eivät silti ole, muistuttaahan onigirazu kuitenkin etäisesti sushia (mitä se tosin ei ole).

Onigirazu?

Onigirazu on eräänlainen mukaelma japanilaisesta eväsklassikosta onigirista. Onigirazu ei ole perinteinen japanilainen ruoka, vaan se on peräisin japanilaisesta sarjakuvasta nimeltä “Cooking Papa” – sarjisruokaa siis! Perinteinen onigiri on suolalla maustetusta riisistä muotoiltu pallo tai kolmio, jonka sisällä on yleensä aika yksinkertainen suolainen täyte (yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pikkelöity japaninaprikoosi eli umeboshi, joka pidentää onigirin säilyvyyttä).

Onigiri tarjoillaan onigirazun tavoin norilevän kanssa. Toisin kuin levään paketoitu onigirazu, onigirien kaveriksi tuleva levä säilytetään kuitenkin aina erikseen jottei se vettyisi. Japanilaisista kulmakaupoista löytyy erilaisia onigireja pikkurahalla ja söimmekin niitä Japanin reissuillamme lähes päivittäin 🙂

Perinteiset onigirit ovat siis minusta aivan ihania. Niitä on kuitenkin ainakin minun ollut haastavaa oppia muotoilemaan oikeaoppisesti. Sen sijaan onigirazu onnistuu vähän kömpelömmältäkin kokilta! Kiitos käytännöllisestä keksinnöstä Cooking Papalle ♥

vegaaninen onigirazu

Onigirazun voi täyttää melkeinpä millä vaan, joten siitä voi tehdä tarpeen mukaan ruokaisamman tai kevyemmän suupalan. Olenkin täyttänyt onigirazuja kotona jos jonkinlaisin eri tavoin, mutta täällä blogissa ei ohjetta vegaaniselle versiolle vielä olekaan! Sellaisen tilaisuutta varten kehiteltyäni on nyt siis ihan aiheellista lisätä tuo ohje tänne teidänkin luettavaksenne.

Täysin uusia makuja tämä vegaaninen onigirazu ei omalla mittapuullani sisällä, sillä sen täytteeksi tuli mm. paistettuja sieniä, avocadoa ja majoneesia. Olen rakastunut suolaisen makeiden ja hieman savuisten paistettujen sienten ja kermaisen avocadon yhdistelmään, enkä meinaa saada siitä kyllikseni! Sama makupari löytyykin siksi reseptiarkistoistani mm. vegaaninen temaki -reseptin sekä vegaanisen perunankuoriburgerin yhteydessä. Ehkä seuraava tekemäni vegaaniruoka voisi kuitenkin olla jo jotain ihan muuta…

Ohjeen määrästä riittää neljään osaan leikattuina cocktailpalat 24:lle, välipalaa puoliksi leikattua 12:lle ja lounaaksi kuudelle. Jos et ole ruokkimaan laumaa nälkäisiä olutfaneja kuten minä, kannattaa ohje tehdä 2/3 tai 1/2 tai 1/3 osissa.

Vegaaninen onigirazu

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijasta tamaria

6 kpl

400 g sushiriisiä (+ suolaa maun mukaan tai n. 2 rkl Yukari shiso furikake -mausteseosta)

6 jumboherkkusientä / portobelloa

2 rkl miedon makuista kasviöljyä

1 tl nestesavua

2 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms.

1 tl srirachaa

2 pihvitomaattia

2 isoa kypsää avocadoa + 1-2 rkl riisiviinietikkaa

(1 ruukku shisoa / wasabirucolaa / mizunaa / viinisuolaheinää)

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

6 norileväarkkia

kelmua

Valmistele ensin riisi:

Pese riisi juoksevan veden alla niin monta kertaa, että siitä irtoava vesi on kirkasta (4-6 kertaa vettä vaihtaen). Laita riisi puhtaaseen kylmään veteen likoamaan ainakin muutamaksi tunniksi (itselläni se saattaa olla likoamassa yönkin yli). Valuta riisi huolella ja keitä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Pidä se lämpimänä.

Riisin kypsyessä valmistele täytteet:

Viipaloi sienet muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet öljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sitten paistinpannulle nestesavu, 2 rkl soijaa/tamaria, 2 rkl siirappia sekä sriracha. Sekoita hyvin, jotta jokainen sieniviipale saa mausteisen kylvyn. Jatka sienten paistamista mausteliemessä, kunnes liemi imeytyy sieniin lähes täysin. Itse teen välillä muuten nämä sienet niin, että paistan ne edellisenä päivänä ja laitan tuossa mausteliemessä yön yli jääkaappiin marinoitumaan – sitten vaan liemen kanssa paisto kun aletaan kokoamishommiin!

Viipaloi sekä tomaatti että avocado muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele avocadoviipaleet riisiviinietikassa, jotteivät ne tummu. Mausta majoneesi soijakastikkeella ja irroita käyttämästäsi yrtistä lehdet. Oma suosikkini on shiso, jota löytyy kaupoista yleensä nimellä perilla. Mizunaa suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan, mutta myös viinisuolaheinä toimii yllättävän hyvin! Jos päädyt laittamaan onigirazuihisi wasabirucolaa niin kannattaa muistaa että se on todella ytyä tavaraa.

Mausta sitten vielä riisi! Itse tykkään maustaa sen ihanalla japanilaisella shisoyrtistä tehdyllä yukari-mausteella, josta riisi saa sekä kauniin purppuraisen värin, että suolaisuutta, makeutta ja hauskaa kirpeyttä. Riisin voi myös jättää naturelliksi ja maustaa se vain ripauksella suolaa. Mitä teetkin, kääntele mauste riisin sekaan varovasti ja muista peittää riisi kannella tai kostealla keittiöliinalla, jottei se kuivu. Riisi pitää myös pitää lämpimänä! Huom! Sushiriisin tapaan riisiviinietikalla ja mirinkastikkeella maustettu riisi ei onigirazuihin kuulu, mutta toisaalta … säännöt on tehty rikottavaksi jos minulta kysytään. Muista kuitenkin ettet tällöin voi laittaa onigirazuja jääkaappiin, sillä siellä etikalla ja mirinillä maustettu sushiriisi kovettuu.

Onigirazu -kokoamislinja:

Levitä työtasolle hieman norileväarkkia isompi pala kelmua. Aseta leväarkki kelmun päälle. Annostele noin kolme ruokalusikallista lämmintä riisiä arkin keskelle, ja taputtele riisi kostutetuin käsin neliöksi, jonka kulmat osoittavat norileväarkin keskikohtia. Tee riisineliöstä tarpeeksi pieni, jotta leväarkin reunaan jää matkaa noin kaksi senttiä. Katso kuvalliset ohjeet edellisestä onigirazu-postauksestani! (Tai kurkkaa rakentamisohje tästä videosta. Kasaaminen alkaa noin 5 minuutin kohdalla videota.)

Sivele riisille hieman soijalla maustettua majoneesia ja asettele majoneesin päälle kuudesosa sieniviipaleista, avocadoviipaleista, tomattiviipaleista (sekä käyttämästäsi yrtistä). Laita täytteiden päälle vielä hieman majoneesia auttamaan päälle tulevaa riisikerrosta pysymään paikoillaan. Lastaa täytteiden päälle vielä muutama ruokalusikallinen riisiä ja taputtele se varovasti taas kutakuinkin neliön muotoon. Ei haittaa, jos neliön kulmat hieman sortuvat, seuraavassa työvaiheessa paketti nimittäin saadaan kyllä siistiksi!

Taita kaksi vastakkaista norileväarkin kulmaa kelmun avulla täytteiden ja riisin päälle. Koeta saada arkin kulmat toistensa päälle melko tiukasti. Käännä sitten vielä toiset kaksi kulmaa keon päälle taputellen samalla leväarkin kulmat siististi taitoksen sisään piiloon. Kääri kelmu tiukasti paketin ympärille ja käännä paketti työtasolle niin, että taitokset jäävät paketin alapuolelle. Jätä valmis onigirazu odottamaan loppujen valmistumista.

vegaaninen onigirazuSitä ei muuten kuvasta näe, mutta kyllä näissä kuvauskappaleissakin oli tomaattia sisällä. Se vain piiloittelee onigirazujen kulmissa eikä näy tässä leikkauspinnalla… Miten siinä välillä käykin niin, että kuvauspäivänä jotain menee pieleen ja silloin kun kameraa ei ole mailla halmeilla ruoka näyttää upealta?

Säilytys:

Onigirazut säilyvät pitkälti samoin kuin onigirit: muutaman tunnin huoneenlämmössä tai kelmutettuina seuraavaan päivään jääkaapissa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tuoreeltaan syötyinä. Mikäli maustoit riisin viinietikalla ja mirinillä, säilytä onigirazu huoneenlämmössä ja syö se parin tunnin sisällä valmistamisesta.

…ja viimeiseksi vielä olutsuositus:

Tilaisuudessa yhdistimme onigirazut metsäisen yrttiseen ja hieman karamelliaromiseen amber aleen, BrewDogin omaan 5am Saintiin. Tämä vegaaninen onigirazu on levän, sienten ja soijakastikkeen ansiosta umamia tulvillaan. Kristan kanssa valitsemamme oluen kevyemmän puoleinen katkeruus, karamellisuus ja mäntyiset sekä hedelmäisen sitruksiset aromit tukivat ruuan makuja kivasti!

Kotona minulla oli kuvauspäivänä lasissa kaapista paremman puutteessa kaivettu melko rohkea veto – mansikalla miedosti maustettu hedelmäinen blonde ale. Yhdistelmä ei kuulkaa ollut lainkaan hullumpi, sillä mieto ja hedelmäisen raikas olut toimi hyvänä suun raikastajana täyteläisten onigirazusuupalojen välillä.

Ps. Myös Hannan Soppa on tehnyt vegaanisia onigirazuja! Kurkkaa täältä Hannan makuyhdistelmätitse ainakin tulen taatusti testaamaan tuota paahdetun bataatin laittamista onigirazuun!

498 views