inkivääri arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kaalisalaatti sichuanilaisittain aka dan dan kaali!

by Juulia on June 14, 2020 3 Comments

Dan dan nuudelit…

Pahoin pelkään, että kun dan dan nuudelit astuivat arkiruokien kärkeen tässä taloudessa noin vuosi takaperin, olen hehkuttanut niitä jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella kyllästymiseen asti. Olen tarjonnut niitä aina tilaisuuden tullen kaikille, jotka tulevat meille kylään, tykittänyt niillä Instagramini tukkoon ja linkittänyt sekä vegaanisen lähikauppaversioni että mahdollisimman autettisen versioni resepteihin tuhottoman monesta blogijutustani. Jos siis dan dan nuudelit tulevat jollain osalla etä- ja lähipiiristäni jo korvista ulos, ymmärrän!

Itselläni ei rakkaus tämän sichuanilaisen katuruuan makumaailman näytä kuitenkaan hiipumisen merkkejä. Toki tämän ruuan kulutus on meillä alkuuhuuman aktiivisimpaan vaiheeseen verrattuna jo hieman vaihtelevampaa: emme kisko dan dan nuudeleita välttämättä enää useita kertoja viikossa joka viikko, niinkuin useampi kuukausi kului syksyllä ja talvella. Pahimman koronakevätkiireen aikana ehti vierähtää jopa kuukausi, etten kokannut näitä nuudeleita. Sinä aikana oli kokkausfiilikset tosin hyvin alhaalla ihan jokaisen ruuan kohdilta ja sekä pakastepizzaa että take away -ruokaa kului monena viikkona itse tehtyä ruokaa enemmän.

…dan dan kaali!!!

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että on päästy takaisin dan dan nuudeliputkeen! Tosin pienellä erolla: nuudeleiden sijasta ollaan syöty kaalia 😀 Tähän tilanteeseen päädyttiin, kun dan dan nuudeleiden himo iski, mutta kotoa ei kuitenkaan löytynyt nuudeleita. Spagettikin oli päässyt loppumaan. Sen sijaan jääkaapista löytyi kerä varhaiskaalia! Ei muuta kuin kaali suikaleiksi, seesamitahnasta, chiliöljystä, soijasta ynnä muusta koostuva kastike sekaisin ja mausteinen muru paistumaan pannulle.

Lopputulos oli järkyttävän hyvää.

Seesamikastikkeessa käsin hierotut kaalisuikaleet pehmenevät salamannopeasti “nuudelimaisiksi”, mutta salaatti oli silti ihanan raikasta ja rouskuvaa. Proteiinina tällä kertaa käyttämäni Beanit Härkäpapumuru teki annoksesta kumman ruokaisan tuntuisen … vaikka lautasella oli käytännössä vain keko kaalia mausteiden kera. Ahmimme sitten puolikkaan varhaiskaalin yhdeltä istumalta!

Seuraavana päivänä annoksen valmistaminen oli vielä nopeampaa: kun kastike ja mausteinen härkäpapumuru olivat jo valmiina jääkaapissa, niin töistä kotiin palattuani välipala oli valmis viidessä minuutissa. Suikaloin vain jäljelle jääneen kaalinpuolikkaan, hieroin kastikkeen siihen ja lusikoin murun päälle. Viime hetkellä innostuin vielä kipaisemaan pihalta annokselle valkosipuliaromisia litulaukan kukkia ja räpsin annoksesta kuvat. Tämä nyt vaan on liian hyvää jäädäkseen laittamatta blogiin, vaikka dan dan nuudelit tulisivatkin joiltain teistä jo korvista ulos!

Jos dan dan nuudelit on sinulle jo tuttu ruoka ja olet kehittänyt sekä kastikkeesta ja muruseoksesta omat versiosi, et reseptiä kuitenkaan juuri kaipaa. Teet vaan ruokasi niinkuin ennenkin, mutta korvaat nuudelit joko kokonaan tai osittain suikaloidulla kaalilla. Puolikkaaseen suikaloituun kaaliin riittää 3-4 ruokalusikallista kastiketta ja murua voi laittaa saman verran kuin laittaisi nuudeleidenkin päälle.

Meiltä löytyy kotoa nykyään aina ainekset mahdollisimman autenttisia dan dan nuudeleita varten, joten käytän dan dan nuudeleihin pitkälti niitä. Aina en kuitenkaan jaksa lisätä seokseen kiinalaisia pikkeleitä, joten lopputulos on useimmiten jotain sieltä autenttisen ja sinnepäin -version väliltä. Alla ohje jota itse kutakuinkin arkena käytän, suluissa vaihtoehtoja helpommin löytyvillä raaka-aineilla!

Dan dan kaali eli kaalisalaatti sichuanilaisittain

vegaaninen

4:lle

1 reilun kokoinen varhaiskaali

Kastike:

3 rkl kiinalaista seesamitahnaa (tai tahinia, tai maapähkinävoita, tai sekoitus kumpaakin)

2 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa (tai mitä vaan “vaaleaa” soijaa – tumma soija on maultaan hurjan paljon vahvempi, sitä en käyttäisi)

1-2 tl vihreitä tai punaisia sichuanpippureita (mieluiten kokonaisia, kuivalla pannulla tuoksuvaksi paahdettuja ja morttelissa murskattuja sichuanpippureita, mutta sichuanpippuria toki löytyy myös valmiiksi jauhettuna niihin tilanteisiin kun laiskottaa)

1-1½ rkl mustaa riisiviinietikkaa (tämä löytyy aasialaisista kaupoista nimellä Chinkiang vinegar, mutta voit käyttää myös riisiviinietikkaa)

n. ½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

1½-2 rkl agavesiirappia (käytän välillä myös vaahterasiirappia, tai ihan vain sokeria)

1-3 rkl sichuanilaista chiliöljyä – riippuen tulisuuden tarpeesta! (Haluaisin sanoa että teen itse chiliöljyni tämän ohjeen mukaan mutta todellisuudessa teen sen enemmänkin tämän ohjeen mukaan. Chiliöljyn tekeminen on helppoa ja kun kerralla tekee ison satsin siitä riittää pitkään! Aasialaisten markettien kiinalaiset chiliöljyt toki toimivat myös.)

Muruseos:

250g härkäpapumurua (tai murustettua tempeä, tai vegejauhista, tai mitä vaan murumaista kasviproteiinivalmistetta)

1-2 rkl sichuanilaista chiliöljyä (tai sitä kaupan chiliöljyä)

3 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl hienonnettua sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

n. 2 rkl (kiinalaista) vaaleaa soijaa

n. 1 rkl agavesiirappia tms.

Tarjoiluun:

paahdettuja maapähkinöitä ja/tai seesaminsiemeniä

sipulinvartta / ruohosipulia / nuoren litulaukan lehtiä ja kukkia

Valmista kastike sekoittamalla kaikki raaka-aineet sekaisin. Itse aloitan yleensä sillä, että sekoitan mausteet, soijan, chiliöljyn ja siirapin seesamitahnan ja/tai maapähkinävoin kanssa sekaisin ja lisään viimeiseksi seokseen etikan. Riippuen miten tönkköä seesamitahna/maapähkinävoi on ja kuinka paljon käytät muita raaka-aineita, kastiketta voi tarvittaessa ohentaa vesitilkalla (teelusikallinen kerrallaan). Kastike saa kuitenkin olla melko paksua ja sen maku sellaisenaan maisteltuna vahvaa – muutaman ruokalusikallisenhan on tarkoitus maustaa iso määrä ruokaa!

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja hiero kastike kaaliin. Jätä kaali pehmenemään siksi aikaa, kun valmistat muruseoksen: viipaloi valkosipuli ja raasta inkivääri. Paista käyttämäsi proteiini, valkosipuli ja inkivääri rapeaksi chiliöljyssä ja mausta sichuanpippurilla, viismausteella, seesamiöljyllä, soijalla ja siirapilla. Paista vielä hetki, niin että kaikki pannulla oleva neste imeytyy muruseokseen.

Annostele kaalisalaatti kulhoihin ja nostele muruseos kaalisalaatin päälle. Viimeistele annokset paahdetuilla maapähkinöillä tai seesaminsiemenillä sekä sipulinvarrella/ruohosipulilla/litulaukan kukilla.

Hapanjuurisima kolmeen makuun

by Juulia on May 12, 2020 0 Comments

Hapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

Sima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

Sima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

It’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

Liha

by Juulia on December 26, 2019 1 Comment

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

Okayu eli suolainen riisipuuro japanilaisittain = puuroriisin uusi elämä

Puuroriisin uusi elämä

Joulu on juhlittu ja joulua edeltävän kiireen jälkeen välipäivien kalenteri ammottaa ihanasti tyhjyyttään. Minulle se tarkoittaa tilaisuuttaa kokkailla kiireettää ja rauhassa niitä vähän pidempiäkin prosesseja: kokkailla lomaruokaa, keitellä liemiä … ja käyttää vaikkapa nuo kaapin perältä löytyneen viimevuotisen puuroriisipussin jämät johonkin järkevään!

Pyrin kovasti siihen, että keittiössäni syntyisi mahdollisimman vähän ruokahävikkiä ja niinpä joulun jälkeen syödään luonnollisesti tähteitä. Välillä sitä joutuu vaan huomaamaan, että niitä löytyy myös kuivakaapista… kuten vaikkapa nyt tuota puuroriisiä. Riisipuuro on minulle sataprosenttisesti joulun juttuja ja kun joulu on ohi, meinaa tuotteen olemassaolo päästä unohtumaan. Harvoin sitä kuitenkaan koko pussia saa kerralla kulumaan, niin on keksittävä ruokia joihin puuroriisiä upottaisi. Tänä vuonna jouluista riisipuuroa ei ole itseasiassa tullut tehtyä ollenkaan, mutta sen sijaan puuroriisistä syntyi suolainen riisipuuro japanilaisittain eli okayu.

Okayu (josta olen muuten kirjoitellut ennenkin) valmistuu yksinkertaisimmillaan vedestä ja puuroutuvasta riisistä ja se eroaa kiinalaisesta, hyvin samankaltaisesta congee -riisipuurosta siinä, että se on paksumpaa. Japanissa riisin ja nesteen suhde on usein 1:5 – 1:7, kun taas Kiinassa jopa 1:12. Itse keitän okayun veden sijasta mieluiten liemeen ja liemen taas teen mieluiten itse!

Hävikkiluomuliha

Olen ottanut tavakseni “pelastaa” kaupan lihatiskistä viimeinen käyttöpäivä -päiväyksen uhkaamia luomulihapaketteja pakastimeeni. Mieluiten kannan kotiin luomulihaa, jonka voin hyödyntää sekä liemen raaka-aineena että ruokana. Niinpä esim. luomukanan koivet tai siivet ovat tähän mitä oivallisin löytö. Keittelen luisia lihanpaloja sen verran että saan lihan irroitettua niistä talteen, ja jatkan liemen keittelyä sitten vielä pelkkien luiden kera.

Kaiken lihan päätyminen hävikkiin tuntuu tietysti pahalta, mutta vielä enemmän koen surkua siitä, kun luomulihaa menee hävikkiin. Toivoisin luomulihalle menekkiä, kun sitä kerran on tarjolla! Luomulihan löytyminen kaupasta edistää nähdäkseni todennäköisyyttä, että luomua valitaan… ja jos kauppias kokee ettei luomun pitäminen valikoimassa kannata, aika harva asiakas varmaan lähtee etsimään sitä luomulihapakettiaan muualta tai jättää lihan kokonaan ostamatta.

En kuluttajana halua erityisesti tukea lihateollisuutta. Luomutuotantoa sen sijaan tuen mielelläni. En pääsääntöisesti osta lihaa, ellei se ole luomua, riistaa tai pientuottajan tilalta. Suuri lihan kuluttaja en siis selkeästi ole, vaan meillä syödään lihaa ehkä kerran tai kahdesti kuussa. Olenkin mielestäni lähinnä ns. hävikin uhkaavan lihan kuluttaja 😀 Niinpä jos pakastimeeni ei ole eksynyt luomulihaa liemen pohjaksi, en tee lientä – ja jos ei ole lientä, en oikein tee okayuakaan. Niinpä puuroriisi ja laputettu luomuliha kuuluvat mielestäni varsin luontevasti yhteen.

Vegeversio?

Jos haluat tehdä okayun vegeversiona, voit korvata itse keitellyn kanaliemen kahdella litralla mietoa kasvislientä, jonka sekaan heittelet mausteet kiehumaan (paahdettu inkivääri ja valkosipuli, tähtianis, valkopippuri, soija, viismauste, kevätsipuli, sichuanpippuri, chili) ja siivilöit, kun jäljellä on puolisentoista litraa lientä. Tämän jälkeen reseptiä voi jatkaa lisäämällä liemeen riisiä ja haluamansa sattumat. Kasviproteiiniksi tähän sopii kanan sijaan esim. soijasuikaleet (jotka kannattaa liottaa mausteliemessä ennen ruokaan lisäämistä, jotteivät ne ime itseensä liikaa puuron nestettä) tai vaikkapa savutofu.

Joulun jälkeen tein suolaista riisipuuroa myös joulusta ylijääneellä lohella, jonka lisäsin ruuan sekaan vasta ihan lopuksi. Liemenä käytin silloin perinteistä dashia 🙂

Suolainen riisipuuro aka kana okayu

n. 1 kg luomu kanansiipiä tai noin 800g luomu koipireisiä

1 keskikokoinen sipuli

1 porkkana

1 rkl öljyä

3 valkosipulin kynttä

etusormen pituinen pätkä inkivääriä

Liemeen:

3 l vettä

2-3 isoa palaa kombua

4-5 kuivattua siitakesientä

2 tähtianista

n. 10 valkopippuria

2 kevätsipulin vihreät osat

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

3 rkl soijakastiketta

1-3 pientä kuivattua chiliä (riippuen tulisuudesta ja sen tarpeesta)

Lisäksi:

n. 2 dl puuroriisiä

200 g herkkusieniä

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2 kevätsipulin vaaleaa osaa

100 g baby pinaattia

1 porkkana

Aloita paahtamalla kana:

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita grillivastukset päälle. Laita uunivuokaan kana. Leikkaa porkkana kahtia ja halkaise molemmat pätkät pitkittäin. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Sipuleita ei tarvitse kuoria. Leikkaa sipuli neljänneksiksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Lisää uunivuokaan sipulit, inkivääri ja porkkana ja paahda uunin ylätasolla noin 15 min. Lisää vuokaan sitten valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes sekä kana että vihannekset ovat saaneet reippaasti väriä. Kaiken kaikkiaan tähän menee noin puoli tuntia.

Laita liemi tulille:

Laita kaikki liemen ainekset isoon kattilaan. Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä hitaasti kiehumispisteeseen sen aikaa kun kana ja vihannakset ruskistuvat uunissa. Kiirettä ei ole – itse lämmitän kattilaa miedolla lämmöllä ja nostan lämpöä kiehumispisteeseen vasta, kun uunissa alkaa olla valmista. Kun liemi saavuttaa kiehumispisteen, poista kombu. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan kana sekä paahtuneet vihannekset. Peitä kannella ja jätä muhimaan juuri ja juuri poreillen. Älä sammuta uunia, äläkä pese pannua.

Muut valmistelut:

Sillävälin kun liemi pulputtelee menemään, kuutioi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja herkkusienet ja laita ne uunivuokaan. Pyörittele ne huolella vuoan pohjalle jääneessä rasvassa (lisää loraus öljyä mikäli se on tarpeen) ja lykkää sieni-sipuliseos uuniin paahtumaan. Ruskista kymmenisen minuuttia muutaman kertaa sekoitellen. Kaavi sienet pannusta pieneen kulhoon odottelemaan. Lisää pannuun loraus kuivaa sherryä tai ihan vain vettä ja kaaputtele kaikki uunivuoan pohjalle tarttuneet maut nesteen sekaan. Kippaa tämä neste vielä kattilaan tehostamaan makuja 🙂

Kun liemi on porissut puolisen tuntia, nostele kananpalat samaiseen uunivuokaan. Anna palojen jäähtyä sen verran, että saat riivittyä lihan irti luista. (Jos käytän koipireisiä, irroitan nahan tässä vaiheessa erilleen ja säästän sen paistettavaksi rapsakaksi herkuksi annoksen päälle aivan lopuksi.) Nostele luut takaisin liemikattilaan ja jatka liemen keittelyä kevyesti poreillen raollaan olevan kannen alla vielä noin tunti, tai kunnes lientä on jäljellä enää puolet alkuperäisestä määrästä, eli noin puolitoista litraa.

Okayun keittely:

Siivilöi liemi ja tarkista suola, lisää tarvittaessa hieman soijaa. Laita liemi takaisin kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Huuhtele sushi- tai puuroriisi siivilässä kunnes vesi joka riisistä valuu on kirkasta ja kippaa riisi sitten kattilaan. Anna kiehua reippaasti poreillen viitisen minuuttia. Kun liemi kiehuu voimalla, riisi pyörii ja iskeytyy kattilan reunoihin ja pohjaan ja näin siitä irtoava tärkkelys sakeuttaa lientä. Viiden minuutin jälkeen laske lämpötilaa ja kippaa kattilaan yksi kuutoitu porkkana, kypsä sieni-sipuliseos sekä riivitty kana. Jatka keittelyä kunnes riisi on kypsää ja ruoka puuromaista.

Viimeistele suolainen riisipuuro kahden kevätsipulin silputulla vaalealla osalla (jotka jäivät yli kun liemeen käytettiin vihreät osat) ja babypinaatilla. Minusta riittää, että pinaatin ja kevätsipulin sekoittaa kattilaan juuri ennen tarjoilua, varsinaista kypsennystä nämä vihannekset eivät tarvitse.

Tarjoile suolainen riisipuuro kulhoista. Pinnalle voi lorauttaa hieman paahteista seesamiöljyä tai silputa lisää kevätsipulia tai hieman tuoretta chiliä. Kuvan okayu on viimeistelty lootuksenjuurisipseillä 🙂

Niin autenttiset dan dan nuudelit kuin voi

by Juulia on December 19, 2019 15 Comments

Autenttiset dan dan nuudelit … tai ainakin niin autenttiset kuin voi ilman lentolippuja!

Nuudelihulluus

Minua on vaivannut tänä syksynä vakava nuudelihulluus. Tarkemmin ottaen addiktion kohteena ovat olleet dan dan nuudelit. Harvassa ovat ne ruuat joita voi syödä kuukausitolkulla ilman että ruuan maku alkaisi tulla korvista olos, mutta dan dan nuudelit maistuvat aina vaan. Kokkasin niitä loppukesästä ensimmäistä kertaa ikinä itse ja siitä lähtien niitä on meillä syöty harva se viikko!

Useimmiten teen dan dan nuudelit vegaanisena ja tällöin käytän proteiinina usein murustettua tempehiä, tempeä kun kaapistamme löytyy lähes aina. Muiden raaka-aineiden kanssa menee vähän laidasta laitaan: välillä teen soossin vähän sinnepäin maapähkinävoilla ja heittelen sekaan iloisesti milloin mitäkin sattumia (lehtikaalia, kiinankaalia, tomaattia…), kun taas välillä virittelen rauhassa niin “autenttiset” dan dan nuudelit kuin pystyn eteeni saamaan lentämättä Sichuaniin. Autenttista kiinalaista ruokaa en tietenkään voi valmistaakaan, kun en ole syntynyt kyseisen ruokakulttuurin pariin ja kasvanut sitä syöden, mutta voin kuitenkin yrittää tehdä tämän ruuan niin lähelle “oikeaa” kuin helsinkiläisenä kotikokkina pystyn 🙂

Dan dan nuudelit ovat tosiaan kotoisin Kiinasta, Sichuanin maakunnasta. Nimensä nämä nuudelit saavat tangosta (dan dan), jolla katumyyjät kastike- ja nuudeliastioitaan olallaan kantavat. Olen matkustellut aikoinaan Sichuanissa, joten asiaankuuluva makumaailma on onneksi minulle edes jossain määrin tuttu. Siitä huolimatta mahdollisimman autenttisen makumaailman viritteleminen Helsingissä on vaatinut useampia visiittejä Aasialaisiin marketteihin, kun pyrkimys on ollut löytää juuri oikeat raaka-aineet. Ihan napakymppiin tuskin olen vieläkään osunut, mutta se ihana koukuttava tulinen ja hyytävä polte jonka matkaltani muistan nuudeleistani kyllä löytyy!

Dan dan nuudelit voi tarjota isolle porukalle niin, että lisukkeet ja kastike on omissa kulhoissaan ja jokainen saa koota oman annoksena.

Kun annos on koottu, on aika sekoitella!

“Autenttiset” dan dan nuudelit

Pitkän ja hartaan etsiskelyn jälkeen kotoani löytyy nykyään aina tarvikkeet mahdollisimman autenttisen version tekemiseen. Niinpä saan koukuttavan nuudeliannoksen eteeni milloin vain, kutakuinkin siinä ajassa kun keitän nuudelit. Jotta tämä taikatemppu onnistuisi aina kun mieliteko iskee, kaapista pitää löytyä seuraavat tarvikkeet:

Sichuanpippuri

Ostan sichuanpippurit mieluiten kokonaisina ja paahdan ne kuivalla pannulla ennen jauhamista. Näin maksimoin niiden maun! Minulla on kaapissani aina sekä vihreitä että punaisia sichuanpippureita, joilla on hieman erilainen makuprofiili. Lisäksi kaapista löytyy sichuanpippurijauhetta sitä superlaiskaa hetkeä varten, kun kokonaisten sichuanpippurien paahtaminen ja jauhaminen tuntuu liian vaativalta (kyllä, niitä hetkiä löytyy!).

Kiinalainen musta Chinkiang -viinietikka

Musta viinietikka on maultaan ihanan aromaattista, hedelmäistä ja moniulotteista. Etikaksi se on happamuudeltaan kevyemmästä päästä. Vaikka pullo on kooltaan iso, tämä raaka-aine katoaa meillä nopeaa tahtia – mustaa viinietikkaa kun voi käyttää moneen muuhunkin kuin dan dan nuudeleihin. Musta viinietikka on kiinalaisen keittiön peruspilareita ja sopii erilaisiin dippeihin, marinadeihin ja kastikkeisiin – itseasiassa oli sitten kyse minkämaalaisesta ruuasta vaan.

Itse tehtyä sichuanilaisittain valmistettua chiliöljyä

Sichuanilainen chiliöljy on kauniin punaista ja sekä tulista että aromaattista. Siihen tarvitaan chilihiutaleita, sichuanpippuria, erinäisiä muita mausteita sekä tietysti öljyä. Valmistan omani pikaversiona kutakuinkin tämän reseptin mukaan ja teen kerralla ison purkillisen jääkaappiin käyttöä odottelemaan. Meidän kulutustahdilla se ei siellä kauaa silti vanhene 🙂 Monivaiheisemman ja perinpohjaisemman sichuanilaisen chiliöljyn reseptin löydät täältä. Edit 8/2020: ja nyt pidemmän kaavan ohje löytyy DIY chiliöljylle löytyy myös täältä!

Kiinalainen seesamitahna

Kiinalainen seesamitahna on tummaa ja vahvan paahteisen makuista eikä ihme, sillä se eroaa vaaleasta tahinista siinä, että se tehdään paahdetuista seesamisiemenistä. Jos löydät tahinia, joka on tehty paahdetuista seesaminsiemenistä, voit käyttää sitä kiinalaisen tahnan sijaan.

Kiinalainen vaalea soija

Oma vakio-ostokseni on Pearl River Bridge -merkin Superior Light Soy Sauce. Soijakastikkeita on moneen lähtöön ja tähän ruokaan hyvä valinta on kiinalainen ns. “vaalea” soija. Tiedä nyt sitten kuinka vaaleaa tai kevyttä (light) tuo soija on, mutta verrattuna kiinalaiseen tummaan soijaan “light” soija on sekä vaaleampaa, että suolaisempaa.

Sui Mi Ya Cai / Zha Cai / Tianjin-vihannessäilyke

Autenttisiin dan dan nuudeleihin tulee sichuanilaisia säilöttyjä vihanneksia, tarkemmin ottaen sui mi ya caita, joka tehdään sinappien sukuun kuuluvan kasvin varren yläosista (pahoittelut epämääräisestä ilmaisusta, en tiedä mikä tämän kasvin nimi on suomeksi!). Tätä ainesosaa en ole lukuisista yrityksistäni huolimatta onnistunut metsästämään, mutta samaisen kasvin mukulamaisesta alaosista valmistettavaa zha caita olen sen sijaan käsittääkseni löytänyt (kun en osaa kiinaa, en ole ihan satavarma).
Zha cai maistuu suolaiselle, happamalle ja tuliselle ja siinä on samantapainen funky happamuus kuin hapankaalilla. Makumaailma ya cailla on käsittääkseni samankaltainen, se on ilmeisesti vain zha caita intensiivisemmän makuista. Tekstuuri saman kasvin eri osilla on varmasti myös erilainen. Monet dan dan nuudelireseptit joita olen syksyn varrella tutkinut kertovat, että hätätapauksessa ya cain voi korvata Tianjin -vihannessäilykkeellä, ja jotkut suosittelevat korvikkeeksi jopa hapankaalia.
- EDIT tammikuu 2020: Haa! Löysinpäs vihdoinkin ya caita Aseanic Tradingistä. Maku ei ole valtavan lähellä testaamiani korvikkeita, mutta jotain samankaltaista maussa toki on. Löytämäni Suì mǐ yá cài on koostumukseltaan rouskuvan kuivakkaa murua, väriltään tummaa ja maultaan tujun suolaista, makeaa, aromikasta ja funkyä – eikä ihme, kun tuo sinappikasvi käy tuotteen valmistuprosessin aikana läpi ilmeisesti jopa kaksi fermentointia. Yksinään syödessä maku on todella intensiivinen, mutta nuudeleiden seassa maku todellakin pääsee oikeuksiina. Ostinkin sitten heti viisi pakettia! Kuva alla.

No siinä se nyt on: sui mi ya cai!

Nuudelit

Edellisten lisäksi kotoani täytyy tietysti löytyy nuudeleita. Olen syksyn mittaan laittanut eri versioihini käytännössä kaikkia kaapistani löytyviä nuudeleita vehnänuudeleista spagettiin ja riisi- ja tattarinuudeleihin, mutta mikäli olen ymmärtänyt oikein, Sichuanissa dan dan nuudelit tehdään kiinalaisista ohuehkoista vehnänuudeleista. Joidenkin lähteiden mukaan nuudelit pitäisi olla munanuudeleita … ja joidenkin taas ei. Itse luotan tässä Chinese Cooking Demystified YouTube -kanavan tietoon: ei munanuudeleita. Kuvassa aasialaisen marketin kylmäkaapista napatut tuorenuudelit, joiden kananmunapitoisuudesta en juuri nyt ole ollenkaan varma 😀

Zha cai – tai näin ainakin oletan. Tämän merkin mausteinen “sinappimukula” pienissä pusseissa on nykyään vakio-ostokseni Aasialaisista marketeista. Olen testannut dan dan nuudeleissa myös Tianjin -säilykettä, mutta pidän tästä tavarasta enemmän! Kun löysin lopulta myös sui mi ya caita, tämän käyttö on kuitenkin jäänyt vähemmälle.

Ripaus possua

Autenttiset dan dan nuudelit eivät ole kasvisruoka: niihin tarvitaan porsaanlihaa. Lihan määrä on annoksessa kuitenkin melko pieni – sillä vain viimeistellään annos. Lähikaupan aineksia hyödyntävä vegaaninen versioni korvaa possun esim. tempehmurulla, mutta vielä parempaan autenttisemman suuntaiseen vegeversioon pääsee jollain vastikään markkinoille ilmestyneistä hämmästyttävän jauhelihankaltaisista vegaanisista kasviproteiinivalmisteista, kuten Beyond Meat, Incredible Mince tms.

Vaikka meitä asuu tässä taloudessa vain kaksi, teen tuota murumaista annoksen viimeistelevää proteiiniseosta aina ostamani paketin koko määrästä. Kun valmiiksi maustettu ja paistettu muruseos on valmiina jääkaapissa, valmistuu tämä ruoka entistäkin nopeammin. Samaten teen kastiketta kerralla useammalle aterialle: sekä muruseos että soossi säilyy jääkaapissa helposti 3-4 päivää. Siinä ei enää paljon nokka tuhise, kun keittää vaan nuudelit, lämmittää muruseoksen ja sekoittaa annoksen kulhossa.

Mitä tulee kastikkeeseen, eri ohjeissa joihin olen tutustunut raaka-aineiden mittasuhteet vaihtelevat. Voi hyvin olla, että Sichuanissa kastikkeeseen ei laiteta niin paljon seesamitahnaa kuin mitä minä laitan, mutta pidämme Juuson kanssa molemmat kovasti seesamin mausta, niin se on meillä kastikkeen pääraaka-aine soijan ohella. Joissain resepteissä ei seesamitahnaa käytetä ollenkaan, vaan kastike pyörii enemmän chiliöljyn, soijan ja mustan viinietikan ympärillä. Kun en osaa kiinaa, on välillä vaikea arvioida kuinka paikkaansapitäviä lukemani englanninkieliset lähteeni kulloinkin ovat – toki yritän tutustua lähinnä lähteisiin, joiden kirjoittaja on itse kotoisin Kiinasta. Oli miten oli, kokeilemalla löytää jokainen varmasti itselleen sopivat mittasuhteet – alla omani 🙂

Niin autenttiset dan dan nuudelit kuin voi

4:lle

Kastike:

3 rkl kiinalaista seesamitahnaa

3 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa

1-2 tl sichuanpippuria (riippuen kylmäävän poltteen tarpeesta)

1½ rkl mustaa riisiviinietikkaa

n. ½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 raastettu valkosipulin kynsi

n. 2 tl raastettua inkivääriä

1½ rkl agavesiirappia (tai jotain muuta miedon makuista siirappia, tai ihan vain sokeria)

1-3 rkl chiliöljyä (riippuen tulisuuden tarpeesta)

Muruseos:

300g porsaan jauhelihaa

1 rkl (sichuanilaista chili)öljyä

2 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

2 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa

½-¾ dl ya cai / zha cai / Tianjin -pikkeliä

1-2 rkl kuivaa tai puolikuivaa sherryä*

Lisäksi:

neljä annosta kiinalaisia vehnänuudeleita**

neljä annosta vihreitä lehtivihanneksia kuten bok choyta tai pinaattia

n. 4 rkl paahdettuja maapähkinöitä

2-3 kevätsipulia

3-5 rkl nuudelien keitinvettä per annos

* Jos ihmettelet miten autenttiseen kiinalaiseen reseptiin on eksynyt sherryä, se on korvaamassa kiinalaista Shaoxing -viiniä, jota Suomesta ei tunnu millään saavan. Oma kokemukseni tästä tuotteesta pohjaa Alkon valikoimasta löytyvään yhteen Shaoxing -viiniin; omasta mielestäni sen maku on hyvin lähellä puolikuivaa sherryä!

** Meillä kuluu kuivia nuudeleita yleensä n. 90-100 grammaa per annos, tuorenuudeleita taas noin 125g/hlö.

Valmista ensin muruseos:

Aloita paahtamalla koko reseptiin tarvittava määrä sichuanpippuria (2-3 tl) kuivalla pannulla, kunnes se tuoksuu ja näet pienenpieniä öljypisaroita pannulla. Jauha sichuanpippuri morttelissa mahdollisimman hienoksi.

Laita paistinpannulle lusikallinen (chili)öljyä ja ruskista jauheliha huolella, rikkoen lihaa samalla puuhaarukalla pieneksi muruksi. Silppua valkosipuli ja raasta inkivääri, lisää ne pannulle. Mausta liha sichuanpippurilla, viismausteella, seesamiöljyllä ja soijalla. Silppua käyttämäsi kiinalainen vihannessäilyke ja lisää se pannulle. Jatka paistamista vielä muutama minuutti keskilämmöllä ja lorauta pannulle sitten sherryä kaapien huolella kaikki maut pannun pohjasta muruseokseen. Anna nesteen haihtua ja ota pannu liedeltä.

Valmista kastike:

Sekoita kaikki kastikkeen raaka-aineet yhteen. Sekä chiliöljyn että sichuanpippurin määrää kannattaa säätää syöjien tulisuudensietokyvyn/tarpeen mukaan – meillä mennään kuitenkin täysillä. Jos ruokaa syödessä ei sano muutamaan kertaan huh huh, niin mielestäni ei olla autenttisen makumaailman äärellä 😀 Jos teen kastiketta kerralla ison määrän, sekoitan sen omaan kulhoonsa, mutta monesti mittaan kastikkeen raaka-aineet meille kahdelle tiskiä säästääkseni suoraan kulhoihin ja sekoitan ne niissä.

Ensin lastataan annos…

Sitten sekoitellaan!

Kokoa dan dan nuudelit:

Keitä nuudelit runsaassa vedessä. Lisää käyttämäsi vihreä vihannes (esim. puolikas bok choy tai kourallinen pinaattia per naama) keitinveteen viimeisten minuuttien ajaksi. Valuta nuudelit ja vihannekset, mutta säästä osa keitinvedestä. Annostele kastike kulhoihin ja nosta päälle nuudelit ja vihannekset. Ripottele annoksille muruseosta, paahdettuja maapähkinöitä ja kevätsipulisilppua. Jokainen syöjä sekoittaa annoksensa kulhossa juuri ennen syömistä.

Koska meidän vahvasti seesamitahnapainoitteinen kastike on melko paksua, ohennan annosta tarpeen mukaan muutamilla ruokalusikallisilla nuudeleiden keitinvettä. Mikäli säädät reseptiäni vähemmän seesamiseen suuntaan, tätä ei välttämättä tarvitse tietenkään tehdä.