Löytö: Björnhofvda Gård

Löytö: Björnhofvda Gård

björnhofvda gård

Björnhofvda Gård

Olipa kerran harmaa, sateinen torstai keskellä autiota maaseutua. Ei niin mitään tekemistä, eikä mitään mihin mennä. Sellainen oli Juuson mulle järjestämä 40-vuotis synttärimatka … ja rakastin joka hetkeä!

No missä me oikein sitten oltiin? Ahvenanmaan läntisellä reunamalla, hurmaavassa majatalossa nimeltä Björnhofvda Gård. Paikka on todellinen helmi kaikille kaunista miljöötä, luontoa, hyvää ruokaa ja rauhaa rakastaville. Lähellä ei ole niin mitään eikä ilman omaa autoa syys- ja talviaikaan juuri liikkumaan pääsisikään. Björnhofvda Gårdista lähimpään kyläntapaiseen (lue: tienmutkaan jossa on kymmenkunta taloa) on useampi kilometri ja vaikka lainapolkupyörällä toki polkaisee halutessaan kymmenen kilometrin päähän Eckeröön, ei se ainakaan meitä näillä keleillä suuremmin houkuttanut 😀

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Saavuimme paikalle paikallisbussilla. Köröttely Maarianhaminasta kesti puolisen tuntia ja pysäkillä odotti isäntämme Hans autonsa kanssa. Björnhofvda Gård on Ruotsista kotoisin olevan Hansin suvun vanha maatila, jonka pihaan on rakennettu vanhan talon tyyliä mukaileva uudisrakennus. Hans pyörittää vaimonsa Jackien kanssa majataloa ympäri vuoden, mutta kiireisin sesonki ymmärrettävästi on kesällä.

Keskellä lokakuista arkea paikalla olikin meidän kahden lisäksi vain saksalais-amerikkalainen pariskunta, joka vietti päivänsä ajellen ympäri Ahvenenmaata, joten saimme lorvia talolla piktälti ihan omassa rauhassamme.

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Rakennuksen yläkerroksessa sijaitsevia vierashuoneita oli käsittääkseni kolme tai neljä. Oma huoneemme, “double room deluxe” oli koristeellisine tapetteineen ja runsaine tekstiileineen hurmaava, sänky pehmeä ja nukuimme yömme loistavasti. Tai no… itse kuullostelin ekana yönä jonkin aikaa talon narinaa – eli ilmiselviä haamuja ja murhaajia – mutta niin teen aina vieraissa paikoissa (no okei okei, välillä kotonakin) 😀

Talon alakerrasta löytyy takka, baari, ruokasali, sekä olohuoneen tapainen isompi sali jossa lueskella kirjoja, pelata talon tarjoamia pelejä tai vain käyskennellä ympäriinsä tutkimassa kaikkea ihanaa ja kaunista. Pienemmän seurueen konferenssikin tässä tilassa varmasti järjestyisi enkä lainkaan ihmettele, että ihmiset järjestävät täällä häitään! Paikan sisustustyyli on kaukana skandinaavisesta minimalismista ja ehkä sen vuoksi tuntuikin melkein siltä, kuin ei olisi ollut tässä ajassa tai maassa lainkaan. Että mitäs jos tää olis nyt sellainen epokkidraaman hahmo, onka ainoa huoli on mitä pukea päälleen illalliselle ja joka kirjoittelee päiväkirjaansa pitkiä pohdintoja mielenkiintonsa kohteen merkillisistä katseista?

Vierailijoita toiselta planeetalta!

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Iltapäiväkahvit!

björnhofvda gård

dirty martini

Lomamoodi aktivoitu!

Kahden vuorokauden kestänyt visiittimme upposi syömiseen, löhöilyyn, lukemiseen, kortinpeluuseen, muutamaan pieneen pyöräretkeen tihkusateessa (tietä etelään, tietä pohjoiseen, välillä pyllistelyä makrolinssillä varustetun kameran kanssa) ja rauhallisiin cocktailhetkiin takkatulen äärellä. Söimme kaikki ateriamme paikan päällä, mikä tarkoitti käytännössä Hansin valmistamina.

Aamupalaksi sai papuja, pekonia, paistettua tomaattia ja munia, mutta myös erilaisia muroja, jugurttia, hedelmiä, sämpylää, paahtoleipää ja hilloa – kahvia, teetä ja mehuja unohtamatta. Sillä pötkikin nuo epäaktiivilomapäivät pitkälle! Iltapäivällä joimme kahvit ja söimme sämpylät ja kun illallinen katettiin jo puoli seitsemän maissa, oli ruokahalu sen tienoilla juuri sopiva.

Illallinen

Ensimmäinen illallinen oli käsin tehtyjä kantarelliravioleja salviavoin, parmesaanin ja chiliripauksen kera, bouillabaisse -tyyppistä kalapataa ja jälkiruuaksi karamellisoituja päärynälohkoja ja pihalta kerättyjä karhunvatukoita kerman kera. Raviolit olivat täydellisen ohuita ja kala juuri sopivaksi kypsennettyä. Annokset olivat tuhdin sorttisia, mutta ähkyä ei tästä onneksi sentään tullut!

Ateria oli kautta linjain herkullinen ja taidolla valmistettu ja sitä oli hauska odotella kun talossa leijui useamman tunnin sitä ennen kaikenlaisia houkuttelevia tuoksuja. Taloa kansoittava ruoka- ja viinikirjallisuus paljasti sen minkä aterian perusteella jo osasi arvatakin: täällä arvostetaan hyvää ruokaa.

Toisena iltana söimme vichyssoisea kantarellitoastin kera (koska kantarellit ovat nyt sesongissa, sanoi Hans anteeksipyydellen toistoa), burgundin pataa ja hauskasti marsipaanilla ryyditettyä omenapiirakkaa kardemummakermalla. Björnhofvda Gårdin ravintolassa pyritään selvästi tarjoamaan paikallisia tuotteita, sesongin herkkuja ja luomua. Osa aterian raaka-aineista tuli kumpanakin iltana pihalta ja annoksista välittyi raaka-aineiden arvostaminen. Sunnuntai-iltapäivisin täällä olisi tarjolla muuten myös perinteinen englantilainen tee skonsseineen ja leipineen!

Vaikka meitä asukkaita oli näiden kahden päivän aikana paikalla vain neljä, illalliselle ilmestyi toisena päivänä isompi seurue paikallisia, enkä lainkaan ihmettele vaikka moni Ahvenanmaalla vierailevakin ajaisi tänne ihan vain ruuan takia.

karhunvatukka

negroniNegroni, takkatuli & korttipeli. Niistä on hyvä torstai-ilta tehty!

björnhofvda gård

Onko joku teistä lukijoista jo kuullut tästä paikasta? Björnhofvda Gård on esitelty Blue Wings lehdessä, mutta kun itse harvemmin lentelen, eipä ainakaan omiin silmiin ollut tämä juttu sattunut. Olen ollut aikoinaan Ahvenanmaalla Visit Ålandin vieraana, jolloin kävin myös Eckerössä, mutta silloin ei tätä paikkaa tainnut vielä olla olemassakaan.

Me päädyimme tänne Juuson ystävän suosituksesta – ja tässä sitä nyt suositellaan eteenpäin teille kaikille! Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä olisi kesällä – mutta eipä tämä olisi hullumpi osoite joulunkaan viettämiselle!

Björnhofvda Gård

Fjärdvägen 14
222 70 Eckerö
Åland, Finland

122 views

Löytö: vaaleanpunainen omena

by Juulia 0 Comments
Löytö: vaaleanpunainen omena

vaaleanpunainen omena

Mikä väri!

Siinäpä sitä oli ihmettelemistä, kun törmäsin kaupassa sisältä vaaleanpunaiseksi väitettyihin omeniin, kiikutin ne kotiin ja halkaisin ne. Vaaleanpunainen omena, toden totta! Moisia olen ihmetellyt aiemmin vain Instagramissa.

Värin lisäksi iloinen yllätys oli tämän kauniin omenan maku: se oli raikas, mehukas ja kirpeä hieman Granny Smith -lajikkeen tapaan ja koostumus puraistessa rapean rouskahtava ja kiinteä. Toisinsanoen, juuri sellainen omena, mistä minä pidän.

sisältä punainen omena

Olen bongannut näitä omenia valitettavasti toistaiseksi vain yhdestä kaupasta: Kauppakeskus Redin K-Supermarketista – ja nyt edellisestä kerrastakin alkaa olla jo aikaa. Arvatkaa, muistinko kirjoittaa ylös tämän hurmaavan värisen omenalajikkeen nimeä tai alkuperää? Juu, en. Kiikutin vain löytöni kotiin, annoin kameran laulaa ja söin saaliini. Ja nyt kun lähes kuukautta myöhemmin yritän selvittää, millähän nimellä tätä omenaa meillä Suomessa myydään, en löydä siitä niin mitään tietoa. Onneksi julkaistuani kuvan näistä ompuista Instagramissa, sain pian eräältä seuraajalta vinkin lajikkeesta: kyseessä on Red Moon -lajike 🙂

Vaaleanpunainen omena?

Maailmalla tällainen sisältä punainen omena voi olla esim. Pink Pearl-, Surprise, Firecracker-, Pink Princess- tai Christmas Pink -lajiketta. Itseasiassa vaaleanpunaisia omenia guuglaillessa käy ilmi, että niitä on yllättävänkin paljon … ja ne ovat kaikki aivan yhtä kauniita. Näistä saa kauniiden kuvien lisäksi taatusti aikaiseksi vaikka mitä herkullista ja ne vaikuttavat säilyttävän värinsä myös kypsennettäessä (toisin kuin jouluna ihastelemani pinkki peruna).

pinkki omena

Oletteko te jo törmänneet näihin ihaniin omppuihin? Mitäs tykkäsitte?

342 views

Löytö: Starter Pop Up

Löytö: Starter Pop Up

Starter Pop Up

Starter Pop Up

Sain taannoin kuulla aivan mahtavasta pop up -ravintolan konseptista, jossa jo etabloitunut ravintola (ravintola Starter) annetaan nuoren kokkilupauksen käsiin kahdeksi päiväksi. Näin nuoret pääsevät turvallisesti ja riskittömästi kokeilemaan, miltä oman ravintolakeittiön pyörittäminen tuntuu … ja me onnekkaat pääsemme nauttimaan tulevaisuuden toivojen upeista taidoista täysillä jo nyt!

Starter Pop Up -konseptin takana on ravintola Starterin ravintolavastaava, Sanna Koroleva Räst sekä A21 ravintolaperhe. Starter Pop Up tarjoaa nuorille kokkilupauksille mahdollisuuden toteuttaa visioitaan pop up -hengessä, kokeilla siipiään ja osoittaa kykynsä. Eräänlainen ravintola-alan start up -konsepti siis – ja niinpä pop upin sijainti keskellä Maria01 start up -yhteisöä onkin mitä osuvin.

Maria01

Marian sairaala

A21 ravintolaperheeseen kuuluvan ravintola Starterin keittiö saa siis kerran kuussa kahdeksi päiväksi vierailevan tähden, joka valitaan tiukan haun kautta. Ravintolapuitteiden lisäksi cocktailien ja ruuan yhdistelyn edelläkävijä A21 miettii menulle sopivat cocktailparit. Paritusten takana on palkittu cocktailvelho Timo Siitonen, jolta pop upiin osallistuvilla kokeilla on tietysti myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia ruoan ja cocktailien yhdistelyn magiaa.

Entisen Marian sairaalan tiloissa toimivan Starterin keittiö luovutettiin ensimmäisen kerran viime kuussa Mikko Pynnösen pyöritettäväksi. Ikäväkseni jouduin kuitenkin jättämään konseptin tiedotustilaisuuden väliin, enkä ehtinyt myöskään testaamaan näitä ensimmäisiä illallisia, joiden teema oli Saaristo. Ehdinpä kuin ehdinkin kuitenkin sarjassaan toisen pop upin pressitilaisuuteen, jossa pääsin maistamaan kolmea tulevan menun annosta ja tapaamaan konseptin taustavoimia sekä uusinta kokkia.

Starter Pop Up by Ville Korhonen 2018 photo by Laura HujanenVille Korhonen (kuva: Laura Hujanen)

Ville Korhonen & Niitty

Tämän, jo ensi viikolla eli 14.-15.6. järjestettävän toisen Starter Pop Upin teemana on Niitty ja menun valmistaa Ville Korhonen Ravintola Savoysta. Ville valittiin pyörittämään pop upia tiukan kilpailun kautta. Näin Ville kertoo suhteestaan teemaan:

Valitsin niitty-teeman, sillä viihdyn luonnossa ja itse kerätyissä raaka-aineissa on takana tarina ja varma tuoreus. Itse kerätyt tuotteet näkyvät myös menussa, mm. kuusenkerkkä. Niitty on minulle enemmän tunnetila ja se kuvastaa vahvasti kesää ja parhaiden kotimaisten raaka-aineiden huippusesonkia. Niityllä kasvaa loppupeleissä hyvin vähän syötävää meille, mutta laiduneläimille sitäkin enemmän. Menu on vahvasti itseni näköinen kokonaisuus, jossa korostuu raaka-aineiden ominainen maku.

Villen ruokafilosofiaan kuuluu vahvasti zero waste –ajatus, mikä kuultaa läpi myös menusta: jos yhdessä annoksessa on käytetty keltuaisia, löytyy toisesta valkuaisia. Juureksista käytetään kaikki kuoria myöten eikä muidenkaan raaka-aineiden selvästi anneta mennä turhaan hukkaan. Omien sanojensa mukaan Villen ruoka on “hidasta misata, nopeaa nostaa” – keittiöslangia taitamattomille suomennettakoon asia näin: eri annosten eri komponentteja voidaan siis työstään pitkään ja hartaasti, mutta kun on tarjoilun aika, kaikki on pitkälti jo lautaselle asettelua vaille valmista, eikä asiakas joudu ruokaansa tämän vuoksi tarpeettomasti odottelemana.

Starter Pop UpAmuse bouche & Kimmel (+ tämä pöytä! Kuvio on saatu aikaan johtamalla pöytään sähköä. Vau! Ps. Pöydät on tehnyt Jani Pensola / Zenpuu)

Ville kertoi muuten myös, että hänen lempiraaka-aineitaan on selleri, maa-artisokka sekä kaalit (erityisesti tuore kukkakaali, raakana), ja kas nämähän ovat myös omia suosikkejani! Jälkkäreidenkin suhteen taidetaan olla samiksia, sillä ainakin listan jälkkärin ja Villen juttujen perusteella hänkin on mieluummin raikkaan kuin makean perään.

Pressitilaisuus aloitettiin amuse bouchella ja sille sopivalla cocktaililla. Amuse koostui pienestä vaihtuvia yrttejä sisältävästä kimpusta, valkuaisemulsiosta ja yrttivinegretistä. Valkuaisemulsion pinnalle oli ripoteltu suussa ihanasti raksuvia puffattuja kalansuomuja ja nahkaa. Juomaparina oli Kimmel, giniä, seljankukkaa, siitepölyä, sitruunaa ja musta sampanja –teetä sisältävä raikas cocktail. Amuse oli tarkoitus syödä sormin, mikä ei ainakaan itseltäni ihan sotkuitta onnistunut, mutta aloitus oli joka tapauksessa mitä oivallisin johdanto Niitty-teemaan!

Starter Pop Up

Starter Pop Up

Starter Pop UpSavuinen verstas: Aamuinen kävely niittypolkua pitkin verstaalle. Ilmassa tuoksuu tuore leppähake ja piipun savu.

Savuinen verstas ja vallankumouksellinen villivalkosipuli

Seuraavaksi maistoimme alkupalan nimeltä ”Savuinen verstas”. Tämä annos on Villen ikioma signature dish, joka on tuttu myös Vuoden Kokki –kisasta (Ville sijoittui tänä vuonna sijalle 5.). Annos sisältää savustettua selleriä, sekä tuoretta että pikkelöityä kuusenkerkkää, sellerikreemiä, graavattua keltuaista, keltuaiskreemiä, pikkelöityä ruusua sekä poltetuista sellerinkuorista valmistettua tummaa sellerikastiketta. Viinipari annokselle syntyi itseasiassa siinä syödessämme viereisellä tuolilla, pressitilaisuudessa oli nimittäin läsnä myös illallisen viinipaketin sisällöstä vastaava Viinitien Tommy Luhtala. Koska ajatukset viinipareista syntyivät siinä aterian lomassa, joimme läpi aterian kesäistä roséeta. Oli muuten todella mielenkiintoista seurata, minkälaisten pohdintojen kautta Tommyn paritukset syntyivät!

Villen idea tälle alkupalalle perustui muuten minusta todella oivaltavalle ajatukselle. Hän halusi tarjota aterian alkuun jotain tarpeeksi ruokaisaa mutta kuitenkin kevyttä. Näin mahdollisesti koko päivän illallistaan vesi kielellä odotelleilta ja vyötään kiristelleiltä asiakkailta saadaan heti alkuun pahin nälkä pois, ilman että kuitenkaan liikaa täyttyisi. Samalla illallisen tunnelmakin rauhoittuu ehkä sellaisesta odottavan jännittyneestä rennoksi. Tätä selitystä vasten “Savuinen verstas” olikin minusta aivan loistava annos: raikas ja täyteläinen, kevyt ja intensiivinen. Kaiken kaikkiaan siis hienosti tasapainotettu ja kiinnostava lautasellinen!

Starter Pop UpGrilli ja valkosipulin vallankumous: Grilliherkut kuuluvat kaikkien kesään ja niityllä vietetyn päivän jälkeen maistuu kunnon “pihvi”.

Seuraavaksi maistoimme annoksen nimeltä ”Grilli ja villivalkosipulin vallankumous”. Kyseessä oli yksi hauskimmista pitkään aikaan syömistäni tartareista: grillatulla rasvalla maustettu marmorihärkätartar, pikkelöityä ja poltettua sipulia, karhunlaukkamajoneesia, friteerattua karhunlaukkaa sekä puffattua emmervehnää. Annosta koristi tämänhetkiset lempivilliyrttini, litulaukka ja syreeni. Sipulin makeus, hienovarainen mutta täysin tunnistettava hiiligrillin aromi sekä sopivan krouviksi leikattu liha eivät paljon paremmin olisi yhteen voineet sopia.

Karitsa kaalimaalla

Viimeiseksi söimme annoksen ”Karitsa kaalimaalla”: glaseerattua karitsan niskaa, paahdettua maa-artisokkaa, pikkelöityä kyssäkaalia, savustettua lehtikaalia, friteerattua karitsan kateenkorvaa, maa-artisokkakreemi sekä sifon hollandaise. Annoksen viimeisteli ripaus poltetun keltajuuren tuhkaa. Karitsan niska oli unelmanpehmeää ja lisukkeista varsinkin pikkelöity kyssäkaali oikein loisti. Kuten usein ennenkin upeiden juureksia juhlistavien annosten äärellä mietin, kuin paljon äitini tätä annosta rakastaisikaan…

Cocktailpari tälle annokselle tulee olemaan akvaviittipohjainen ja kuivalla omenasiiderillä jatkettu ”Timjamia ja hunajaa”, jota en tosin päässyt nyt maistamaan, sillä arvon cocktailvelho Siitonen oli tilaisuuden aikana työmatkalla Japanissa ja viimeistelee suosituscocktailit vasta palattuaan. Mitä tulee mielikuvaani tuon juoman mauista yhdistettynä syömääni annokseen, eipä se voi kyllä oikein pieleen mennä!

Starter Pop Up

Starter Pop UpKaritsa kaalimaalla: Niityllä laiduntaessa karitsa voi törmätä mihin vain ja herkutella kesän parhailla antimilla.

Ville Korhonen: nimi muistiin!

Ville Korhonen on tämän kokemani mini-illallisen jälkeen muuten nimi, joka on raapustettu isoin kirjaimin kulinaristiseen muistikirjaani. En lainkaan ihmettele, jos hänen nimensä tupsahtelee tulevaisuudessa esiin jos jonkinlaisista menestyksekkäistä asiayhteyksistä! … ja kun niin käy, pääsen tietysti sanomaan että Hei, mä söin Villen ruokia jo kesällä 2018!

Starter Pop Up

Seuraavat illalliset järjestetään to 14.6. & pe 15.6.2018, kumpanakin päivänä on kaksi kattausta.

5 ruokalajin menu 60€

Juomapaketti 60€ (sisältää aperitiivin, viinipaketin ja jälkiruokacocktailin, juomapaketin saa halutessaan myös puolikkaana)

Alekoodi:

Koodilla VAIMOMATSKUU saat illallisen yhteydessä Juomapaketin hintaan 50€ (normaalisti 60€), kun varaat pöydän 10.6. mennessä osoitteesta starterhelsinki.com/pop-up

Ps. Suosittelen muuten tyyppaamaan myös Starterin lounaan- itse olen käynyt siellä syömässä talven mittaan useampaankin kertaan ja olen ollut joka kerralla tosi tyytyväinen. Blogikollegani Hanna on ehtinyt kirjoitella ravintola Starterista jutunkin, jos ravintola kiinnostaa niin kurkatkaapas ihmeessä se!

189 views

Löytö: musta valkosipuli

Löytö: musta valkosipuli

musta valkosipuli

Musta valkosipuli?

Musta valkosipuli valmistetaan kypsentämällä valkosipulia viikkotolkulla tasaisen lämpimässä ja kosteassa tilassa, jossa valkosipuli hitaasti karamellisoituu ja mustuu. Mitään keinotekoista väriä tai muitakaan lisäaineita ei siis näissä mustanpuhuvissa kynsissä ole! Koska kypsentäminen tapahtuu varsin alhaisessa lämpötilassa (60-75 °c), suurin osa  valkosipulin ravinteista säilyy. Lämpökäsittely kuitenkin tuhoaa valkosipulille ominaisen hajun ja kitkerän maun aiheuttavia rikkiyhdisteitä (ping kaikki valkosipulihönkää kammoavat)!

No milles se sitten oikein maistuu? Musta valkosipuli maistuu siirappimaisen makealle ja vanhan balsamicon tapaan kirpeälle. Maussa on myös aavistus lakritsijuurta, hyvin tumman suklaan kitkeryyttä sekä täyteläistä umamia. Jos tamarindi on makuna teille tuttu, makua voi verrata myös siihen. Näiden kynsien popsiminen on siis makuelämyksenä kaikkea muuta kuin mitä valkosipulia syödessä odottaisi. Koostumus mustassa valkosipulissa on hauskan nahkea ja kumimainen ja nämä kynnet on helppo muussata tahnaksi halutessaan vaikka peukalolla.

musta valkosipuli

#TRENDING!?

Mustaa valkosipulia on syöty iät ja ajat Aasiassa (miten ne parhaat kulinaariset keksinnöt aina tulevatkin just sieltä?), missä sen on uskottu mm. suovan syöjälleen pitkää ikää. Viime vuosikymmenien aikana sitä on ruvennut löytymään kulinaristien lautasilta myös täällä puolella palloa. Syy on jäljitettävissä korealaiseen Black Garlic Inc. -yhtiöön, joka ilmeisesti alkoi vuonna 2004 vahvasti tuotteistamaan mustaa valkosipulia ja tuomaan sitä yhdysvaltojen markkinoille superfoodina. Joidenkin lukemieni juttujen mukaan yhtiön perustaja väittää suorastaan keksineensä mustan valkosipulin ihan itse!

Oli buumin takana sitten mitä oli, mustalta valkosipulilta on jokatapauksessa ollut vaikea välttyä. (Varsinkin, jos on katsonut esim. ohjelmia nimeltä MasterChef, TopChef, Mind of a Chef, Ugly Delicious, Cooked ja Chef’s Table) Kyllä, kyseessä on suorastaan trendiraaka-aine!

musta valkosipuli

Käyttö

Itse olen bongannut mustaa valkosipulia livenä mm. Köpiksen trendikkäistä ramenkuppiloista sekä Berliinin vegapainotteisen gastropubin BRLØ:n muussikulhosta. Musta valkosipuli käy mausteeksi niin majoneesiin kuin muihinkin kastikkeisiin, sillä maustaa ihanaksi yksinkertaiset pastat, miedot keitot, leipätaikinat ja kyllä, erityisesti perunamuussin. Mielestäni helpoin tapa saada mustan valkosipulin ihana maku leviämään ruokaan kuin ruokaan on kynnen muussaaminen veitsen lavalla tai hiertäminen rikki haarukalla neste- tai öljytilkan kanssa.

Mihin en mustaa valkosipulia “tuhlaisi”, ovat liian mausteiset, tuliset, voimakkaat ja runsasaromiset ruuat. Mustan valkosipulin upea maku ei pääse super intensiivisten raaka-aineiden seassa oikeuksiinsa, vaan se katoaa niiden sekaan. Jos olet siis ensin metsäsästänyt tätä herkkua innoissasi käsiisi, sitten kiljunut kaupassa hallelujaa sitä löydettyäsi (no okei, kiljuin ilosta sisäisesti), sitä ei kannata minusta käyttää ihan mihin vain ja miten vain! Toisaalta jos on hamstrannut kotiinsa useita purkkeja tätä ihanuutta (kuten minä), niin mikäpä estää tekemästä rohkeampiakin kokeiluja! Suurin vaara purkin avaamisen jälkeen on nimittäin ainakin minusta se, että sen on napostellut tyhjäksi laittamatta kynnen kynttä yhteenkään ruokaan.

musta valkosipuli

Musta valkosipuli = terveysruokaa?

Netistä löytyy liuta jos jonkinlaista nettisivua, jotka ovat omistautuneet luetteloimaan mustan valkosipulin terveyshyötyjä (esim. tämä ja tämä). Valmistusprosessi on monen näistä sivuista mukaan verrainnollinen fermentoimiseen ja fermentoidut ruuathan toki hyväksi meille yleensä ovat. Tosin mitä tulee siihen fermentaatioon, esim. tämä juttu sanoo, että ehei, ei se musta valkosipuli mitään fermentoitua ole, hitaasti kypsennettyä vaan.

Ota tuosta nyt sitten selvää 😀 herkullista musta valkosipuli joka tapauksessa on. Itse en osaa näihin terveysväitteisiin ottaa kantaa ja lähdekriittisyys on nettiä selaillessa aina paikallaan … mutta tuskinpa valkosipulista epäterveellistä ainakaan kovin helpolla saa ♥

Ps. Omat espanjalaisperäiset mustat luomupalleroni olen ostanut Ruohonjuuresta ja ympyrätalon S-Marketista noin neljän euron purkkihintaan.

Pps. Jos innostut kokeilemaan mustan valkosipulin valmistamista DIY-henkeen ihan itse, kurkkaappa vaikkapa tämä Utelias kokki -blogin juttu!

5 250 views