löytö arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Löytö: Starter Pop Up

by Juulia on June 6, 2018 0 Comments

Starter Pop Up

Sain taannoin kuulla aivan mahtavasta pop up -ravintolan konseptista, jossa jo etabloitunut ravintola (ravintola Starter) annetaan nuoren kokkilupauksen käsiin kahdeksi päiväksi. Näin nuoret pääsevät turvallisesti ja riskittömästi kokeilemaan, miltä oman ravintolakeittiön pyörittäminen tuntuu … ja me onnekkaat pääsemme nauttimaan tulevaisuuden toivojen upeista taidoista täysillä jo nyt!

Starter Pop Up -konseptin takana on ravintola Starterin ravintolavastaava, Sanna Koroleva Räst sekä A21 ravintolaperhe. Starter Pop Up tarjoaa nuorille kokkilupauksille mahdollisuuden toteuttaa visioitaan pop up -hengessä, kokeilla siipiään ja osoittaa kykynsä. Eräänlainen ravintola-alan start up -konsepti siis – ja niinpä pop upin sijainti keskellä Maria01 start up -yhteisöä onkin mitä osuvin.

A21 ravintolaperheeseen kuuluvan ravintola Starterin keittiö saa siis kerran kuussa kahdeksi päiväksi vierailevan tähden, joka valitaan tiukan haun kautta. Ravintolapuitteiden lisäksi cocktailien ja ruuan yhdistelyn edelläkävijä A21 miettii menulle sopivat cocktailparit. Paritusten takana on palkittu cocktailvelho Timo Siitonen, jolta pop upiin osallistuvilla kokeilla on tietysti myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia ruoan ja cocktailien yhdistelyn magiaa.

Entisen Marian sairaalan tiloissa toimivan Starterin keittiö luovutettiin ensimmäisen kerran viime kuussa Mikko Pynnösen pyöritettäväksi. Ikäväkseni jouduin kuitenkin jättämään konseptin tiedotustilaisuuden väliin, enkä ehtinyt myöskään testaamaan näitä ensimmäisiä illallisia, joiden teema oli Saaristo. Ehdinpä kuin ehdinkin kuitenkin sarjassaan toisen pop upin pressitilaisuuteen, jossa pääsin maistamaan kolmea tulevan menun annosta ja tapaamaan konseptin taustavoimia sekä uusinta kokkia.

Ville Korhonen (kuva: Laura Hujanen)

Ville Korhonen & Niitty

Tämän, jo ensi viikolla eli 14.-15.6. järjestettävän toisen Starter Pop Upin teemana on Niitty ja menun valmistaa Ville Korhonen Ravintola Savoysta. Ville valittiin pyörittämään pop upia tiukan kilpailun kautta. Näin Ville kertoo suhteestaan teemaan:

Valitsin niitty-teeman, sillä viihdyn luonnossa ja itse kerätyissä raaka-aineissa on takana tarina ja varma tuoreus. Itse kerätyt tuotteet näkyvät myös menussa, mm. kuusenkerkkä. Niitty on minulle enemmän tunnetila ja se kuvastaa vahvasti kesää ja parhaiden kotimaisten raaka-aineiden huippusesonkia. Niityllä kasvaa loppupeleissä hyvin vähän syötävää meille, mutta laiduneläimille sitäkin enemmän. Menu on vahvasti itseni näköinen kokonaisuus, jossa korostuu raaka-aineiden ominainen maku.

Villen ruokafilosofiaan kuuluu vahvasti zero waste –ajatus, mikä kuultaa läpi myös menusta: jos yhdessä annoksessa on käytetty keltuaisia, löytyy toisesta valkuaisia. Juureksista käytetään kaikki kuoria myöten eikä muidenkaan raaka-aineiden selvästi anneta mennä turhaan hukkaan. Omien sanojensa mukaan Villen ruoka on “hidasta misata, nopeaa nostaa” – keittiöslangia taitamattomille suomennettakoon asia näin: eri annosten eri komponentteja voidaan siis työstään pitkään ja hartaasti, mutta kun on tarjoilun aika, kaikki on pitkälti jo lautaselle asettelua vaille valmista, eikä asiakas joudu ruokaansa tämän vuoksi tarpeettomasti odottelemana.

Amuse bouche & Kimmel (+ tämä pöytä! Kuvio on saatu aikaan johtamalla pöytään sähköä. Vau! Ps. Pöydät on tehnyt Jani Pensola / Zenpuu)

Ville kertoi muuten myös, että hänen lempiraaka-aineitaan on selleri, maa-artisokka sekä kaalit (erityisesti tuore kukkakaali, raakana), ja kas nämähän ovat myös omia suosikkejani! Jälkkäreidenkin suhteen taidetaan olla samiksia, sillä ainakin listan jälkkärin ja Villen juttujen perusteella hänkin on mieluummin raikkaan kuin makean perään.

Pressitilaisuus aloitettiin amuse bouchella ja sille sopivalla cocktaililla. Amuse koostui pienestä vaihtuvia yrttejä sisältävästä kimpusta, valkuaisemulsiosta ja yrttivinegretistä. Valkuaisemulsion pinnalle oli ripoteltu suussa ihanasti raksuvia puffattuja kalansuomuja ja nahkaa. Juomaparina oli Kimmel, giniä, seljankukkaa, siitepölyä, sitruunaa ja musta sampanja –teetä sisältävä raikas cocktail. Amuse oli tarkoitus syödä sormin, mikä ei ainakaan itseltäni ihan sotkuitta onnistunut, mutta aloitus oli joka tapauksessa mitä oivallisin johdanto Niitty-teemaan!

Savuinen verstas: Aamuinen kävely niittypolkua pitkin verstaalle. Ilmassa tuoksuu tuore leppähake ja piipun savu.

Savuinen verstas ja vallankumouksellinen villivalkosipuli

Seuraavaksi maistoimme alkupalan nimeltä ”Savuinen verstas”. Tämä annos on Villen ikioma signature dish, joka on tuttu myös Vuoden Kokki –kisasta (Ville sijoittui tänä vuonna sijalle 5.). Annos sisältää savustettua selleriä, sekä tuoretta että pikkelöityä kuusenkerkkää, sellerikreemiä, graavattua keltuaista, keltuaiskreemiä, pikkelöityä ruusua sekä poltetuista sellerinkuorista valmistettua tummaa sellerikastiketta. Viinipari annokselle syntyi itseasiassa siinä syödessämme viereisellä tuolilla, pressitilaisuudessa oli nimittäin läsnä myös illallisen viinipaketin sisällöstä vastaava Viinitien Tommy Luhtala. Koska ajatukset viinipareista syntyivät siinä aterian lomassa, joimme läpi aterian kesäistä roséeta. Oli muuten todella mielenkiintoista seurata, minkälaisten pohdintojen kautta Tommyn paritukset syntyivät!

Villen idea tälle alkupalalle perustui muuten minusta todella oivaltavalle ajatukselle. Hän halusi tarjota aterian alkuun jotain tarpeeksi ruokaisaa mutta kuitenkin kevyttä. Näin mahdollisesti koko päivän illallistaan vesi kielellä odotelleilta ja vyötään kiristelleiltä asiakkailta saadaan heti alkuun pahin nälkä pois, ilman että kuitenkaan liikaa täyttyisi. Samalla illallisen tunnelmakin rauhoittuu ehkä sellaisesta odottavan jännittyneestä rennoksi. Tätä selitystä vasten “Savuinen verstas” olikin minusta aivan loistava annos: raikas ja täyteläinen, kevyt ja intensiivinen. Kaiken kaikkiaan siis hienosti tasapainotettu ja kiinnostava lautasellinen!

Grilli ja valkosipulin vallankumous: Grilliherkut kuuluvat kaikkien kesään ja niityllä vietetyn päivän jälkeen maistuu kunnon “pihvi”.

Seuraavaksi maistoimme annoksen nimeltä ”Grilli ja villivalkosipulin vallankumous”. Kyseessä oli yksi hauskimmista pitkään aikaan syömistäni tartareista: grillatulla rasvalla maustettu marmorihärkätartar, pikkelöityä ja poltettua sipulia, karhunlaukkamajoneesia, friteerattua karhunlaukkaa sekä puffattua emmervehnää. Annosta koristi tämänhetkiset lempivilliyrttini, litulaukka ja syreeni. Sipulin makeus, hienovarainen mutta täysin tunnistettava hiiligrillin aromi sekä sopivan krouviksi leikattu liha eivät paljon paremmin olisi yhteen voineet sopia.

Karitsa kaalimaalla

Viimeiseksi söimme annoksen ”Karitsa kaalimaalla”: glaseerattua karitsan niskaa, paahdettua maa-artisokkaa, pikkelöityä kyssäkaalia, savustettua lehtikaalia, friteerattua karitsan kateenkorvaa, maa-artisokkakreemi sekä sifon hollandaise. Annoksen viimeisteli ripaus poltetun keltajuuren tuhkaa. Karitsan niska oli unelmanpehmeää ja lisukkeista varsinkin pikkelöity kyssäkaali oikein loisti. Kuten usein ennenkin upeiden juureksia juhlistavien annosten äärellä mietin, kuin paljon äitini tätä annosta rakastaisikaan…

Cocktailpari tälle annokselle tulee olemaan akvaviittipohjainen ja kuivalla omenasiiderillä jatkettu ”Timjamia ja hunajaa”, jota en tosin päässyt nyt maistamaan, sillä arvon cocktailvelho Siitonen oli tilaisuuden aikana työmatkalla Japanissa ja viimeistelee suosituscocktailit vasta palattuaan. Mitä tulee mielikuvaani tuon juoman mauista yhdistettynä syömääni annokseen, eipä se voi kyllä oikein pieleen mennä!

Karitsa kaalimaalla: Niityllä laiduntaessa karitsa voi törmätä mihin vain ja herkutella kesän parhailla antimilla.

Ville Korhonen: nimi muistiin!

Ville Korhonen on tämän kokemani mini-illallisen jälkeen muuten nimi, joka on raapustettu isoin kirjaimin kulinaristiseen muistikirjaani. En lainkaan ihmettele, jos hänen nimensä tupsahtelee tulevaisuudessa esiin jos jonkinlaisista menestyksekkäistä asiayhteyksistä! … ja kun niin käy, pääsen tietysti sanomaan että Hei, mä söin Villen ruokia jo kesällä 2018!

Starter Pop Up

Seuraavat illalliset järjestetään to 14.6. & pe 15.6.2018, kumpanakin päivänä on kaksi kattausta.

5 ruokalajin menu 60€

Juomapaketti 60€ (sisältää aperitiivin, viinipaketin ja jälkiruokacocktailin, juomapaketin saa halutessaan myös puolikkaana)

Alekoodi:

Koodilla VAIMOMATSKUU saat illallisen yhteydessä Juomapaketin hintaan 50€ (normaalisti 60€), kun varaat pöydän 10.6. mennessä osoitteesta starterhelsinki.com/pop-up

Ps. Suosittelen muuten tyyppaamaan myös Starterin lounaan- itse olen käynyt siellä syömässä talven mittaan useampaankin kertaan ja olen ollut joka kerralla tosi tyytyväinen. Blogikollegani Hanna on ehtinyt kirjoitella ravintola Starterista jutunkin, jos ravintola kiinnostaa niin kurkatkaapas ihmeessä se!

Löytö: musta valkosipuli

by Juulia on May 28, 2018 2 Comments

Musta valkosipuli?

Musta valkosipuli valmistetaan kypsentämällä valkosipulia viikkotolkulla tasaisen lämpimässä ja kosteassa tilassa, jossa valkosipuli hitaasti karamellisoituu ja mustuu. Mitään keinotekoista väriä tai muitakaan lisäaineita ei siis näissä mustanpuhuvissa kynsissä ole! Koska kypsentäminen tapahtuu varsin alhaisessa lämpötilassa (60-75 °c), suurin osa valkosipulin ravinteista säilyy. Lämpökäsittely kuitenkin tuhoaa valkosipulille ominaisen hajun ja kitkerän maun aiheuttavia rikkiyhdisteitä (ping kaikki valkosipulihönkää kammoavat)!

No milles se sitten oikein maistuu? Musta valkosipuli maistuu siirappimaisen makealle ja vanhan balsamicon tapaan kirpeälle. Maussa on myös aavistus lakritsijuurta, hyvin tumman suklaan kitkeryyttä sekä täyteläistä umamia. Jos tamarindi on makuna teille tuttu, makua voi verrata myös siihen. Näiden kynsien popsiminen on siis makuelämyksenä kaikkea muuta kuin mitä valkosipulia syödessä odottaisi. Koostumus mustassa valkosipulissa on hauskan nahkea ja kumimainen ja nämä kynnet on helppo muussata tahnaksi halutessaan vaikka peukalolla.

#TRENDING!?

Mustaa valkosipulia on syöty iät ja ajat Aasiassa (miten ne parhaat kulinaariset keksinnöt aina tulevatkin just sieltä?), missä sen on uskottu mm. suovan syöjälleen pitkää ikää. Viime vuosikymmenien aikana sitä on ruvennut löytymään kulinaristien lautasilta myös täällä puolella palloa. Syy on jäljitettävissä korealaiseen Black Garlic Inc. -yhtiöön, joka ilmeisesti alkoi vuonna 2004 vahvasti tuotteistamaan mustaa valkosipulia ja tuomaan sitä yhdysvaltojen markkinoille superfoodina. Joidenkin lukemieni juttujen mukaan yhtiön perustaja väittää suorastaan keksineensä mustan valkosipulin ihan itse!

Oli buumin takana sitten mitä oli, mustalta valkosipulilta on jokatapauksessa ollut vaikea välttyä. (Varsinkin, jos on katsonut esim. ohjelmia nimeltä MasterChef, TopChef, Mind of a Chef, Ugly Delicious, Cooked ja Chef’s Table) Kyllä, kyseessä on suorastaan trendiraaka-aine!

Käyttö

Itse olen bongannut mustaa valkosipulia livenä mm. Köpiksen trendikkäistä ramenkuppiloista sekä Berliinin vegapainotteisen gastropubin BRLØ:n muussikulhosta. Musta valkosipuli käy mausteeksi niin majoneesiin kuin muihinkin kastikkeisiin, sillä maustaa ihanaksi yksinkertaiset pastat, miedot keitot, leipätaikinat ja kyllä, erityisesti perunamuussin. Mielestäni helpoin tapa saada mustan valkosipulin ihana maku leviämään ruokaan kuin ruokaan on kynnen muussaaminen veitsen lavalla tai hiertäminen rikki haarukalla neste- tai öljytilkan kanssa.

Mihin en mustaa valkosipulia “tuhlaisi”, ovat liian mausteiset, tuliset, voimakkaat ja runsasaromiset ruuat. Mustan valkosipulin upea maku ei pääse super intensiivisten raaka-aineiden seassa oikeuksiinsa, vaan se katoaa niiden sekaan. Jos olet siis ensin metsäsästänyt tätä herkkua innoissasi käsiisi, sitten kiljunut kaupassa hallelujaa sitä löydettyäsi (no okei, kiljuin ilosta sisäisesti), sitä ei kannata minusta käyttää ihan mihin vain ja miten vain! Toisaalta jos on hamstrannut kotiinsa useita purkkeja tätä ihanuutta (kuten minä), niin mikäpä estää tekemästä rohkeampiakin kokeiluja! Suurin vaara purkin avaamisen jälkeen on nimittäin ainakin minusta se, että sen on napostellut tyhjäksi laittamatta kynnen kynttä yhteenkään ruokaan.

Musta valkosipuli = terveysruokaa?

Netistä löytyy liuta jos jonkinlaista nettisivua, jotka ovat omistautuneet luetteloimaan mustan valkosipulin terveyshyötyjä (esim. tämä ja tämä). Valmistusprosessi on monen näistä sivuista mukaan verrainnollinen fermentoimiseen ja fermentoidut ruuathan toki hyväksi meille yleensä ovat. Tosin mitä tulee siihen fermentaatioon, esim. tämä juttu sanoo, että ehei, ei se musta valkosipuli mitään fermentoitua ole, hitaasti kypsennettyä vaan.

Ota tuosta nyt sitten selvää 😀 herkullista musta valkosipuli joka tapauksessa on. Itse en osaa näihin terveysväitteisiin ottaa kantaa ja lähdekriittisyys on nettiä selaillessa aina paikallaan … mutta tuskinpa valkosipulista epäterveellistä ainakaan kovin helpolla saa ♥

Ps. Omat espanjalaisperäiset mustat luomupalleroni olen ostanut Ruohonjuuresta ja ympyrätalon S-Marketista noin neljän euron purkkihintaan.

Pps. Jos innostut kokeilemaan mustan valkosipulin valmistamista DIY-henkeen ihan itse, kurkkaappa vaikkapa tämä Utelias kokki -blogin juttu!

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

by Juulia on February 9, 2018 0 Comments

Vastaus kulinaristisiin rukouksiini on Kööpenhaminassa ja se on nimeltään Barabba.

Aika vahva väite, mutta nyt on niin etten muista milloin ravintola olisi viimeeksi tehnyt niin lähtemättömän ensivaikutelman kuin Barabba. Illallistimme ravintolassa viime Köpiksen reissullani, sillä olin bongannut tuolloin vasta avatun kiinnostavan oloisen paikan Köpiksessä työskentelevän kulinaristituttuni Instagramista. Ravintolan IG lupasi mm. japanilaisia discoiltoja, alkuviinejä ja kaakaotaglionia, eikä pöydän varaamista tosiaan tarvinnut kauaa puntaroida.

Cocoa taglioni w. guineafowl ragu in salmi (elikkäs vapaasti suomennettuna: kaakaotaglionia, helmikanaragu “salmis” eli lintu on paistettu kokonaisena, viipaloitu ja uudelleenlämmitetty kastikkeessa)

Mitä en osannut odottaa, oli se että Instagramissa antaumuksellani harjoittama tykkäily ei ollut mennyt ravintolan väeltä huomaamatta. Kun saavuimme paikan päälle pöytään ilmestyi meitä tervehtimään Riccardo Marcon (jonka edellisiin duuneihin kuuluu vaatimattomasti mm. sommelierin pesti erinomaisessa Michelinravintola 108:ssa). “Hei, mehän tunnetaan jo Instagramissa, eikö” hän sanoi, ja tällä naisella meni pasmat totaalisen sekaisin.

Tuohon asti olin ehkä jotenkin ajatellut, että syödään pienimuotoisesti muutama annos ja juodaan pari lasia viiniä, mutta se plääni menikin siinä sitten aivan uusiksi. Jos ensin on tykkäillyt ravintolan jokaisesta kuvasta Instagramissa, ja suoriutuu paikalle oikein Suomesta saakka ja saa vielä hurmaavan ja henkilökohtaisen tervetulopuheen, on ilta kyllä todellakin vedettävä pitkän kaavan kautta. Eikö muka?

Niinhän siinä sitten kävi, että illallisemme sisälsi kuusi annosta, yhden oivallisen alkuviinipullollisen, sekä lukuisia lasillisia erinoamisia aivan yhtä erinomaisia alkuviinejä. En olisi oikeastaan halunnut poistua ravintolasta koskaan vaan olisin jälkkärin jälkeen voinut aloittaa uudelleen alusta. Kyse ei ollut lämpimästä, rennosta ja huomaavaisesta palvelusta, eikä oikeastaan erinomaisesta ruuasta tai viinistäkään … vaan jostain jota on vaikeampi kuvailla: tunnelmasta.

Barabba on kotoisa ja mukava, ei lainkaan pönöttävä – paikan päällä oli itseasiassa juuri sellainen sekalaisen heterogeeninen sakki asiakkaita, jonkalaisen tapaa hyvässä kortteliravintolassa. Oli niin kovaäänisiä trendikkäitä nuoria juomassa viiniä, perhe kolmen sukupolven voimin kuin meidän kaltaisiamme pariskuntiakin. Haaveissani näen itseni asumassa jossain Barabban lähikulmilla ja minulla olisi ravintolassa ikioma nimikkokulma. Sukupolvet vaihtuisivat, mutta minä vain kököttäisin siellä kulmassani ja nauttisin oloistani…

Grilled octopus and cime di rapa (eli broccoliinia ja grillattua mustekalaa, jumaliste miten hyvää!)

Oranssia, tottakai.

Wild boar wrapped in lardo and radicchio tardivo (eli salumiin käärittyä villisikaa ja sikuria)

Live long and prosper Barabba!

Jos sormeni suostuisivat taipumaan vulcan-tervehdykseen, niin tässä kohtaa olisi niistä kuva. Ilta oli yhtä tykitystä, eikä yksikään annos ei jäänyt toisen varjoon, päinvastoin! Suosikkiannosta on mahdoton nimetä vieläkään, vaikka olen saanut illalliselämystäni pureskella jo kohta kaksi kuukautta. Makuelämykset olivat myös niin vahvoja, että voin melkein palauttaa jokaisen annoksen maut mieleeni vieläkin. Kunpa ne voisi vielä muuttaa todeksi… (missä teleportti kun sitä tarvitsee?)

Lopullisen sinetin tuo jutun aloittava väitteeni sai, kun pöytään kannettiin jälkkärit. En todellakaan ole makean ystävä ja monesti skippaan jälkkärit kokonaan … tai pitäydyn pokkana vain jälkiruokaviineissä. Ravintolat, joissa olen nauttinut jälkiruuasta ovat todellakin harvassa! Barabba onnistui kuitenkin listan molempien jälkkäreiden kanssa. Syykin tälle ihmeelle selvisi: myöskään Riccardo ei ole niin makean perään. Halleluja!

Agrumi salad, olive oil ice cream and burnt meringue (sitrussalaatti, oliiviöljyjäätelö ja poltettu marenki)

Toivon Barabballe todellakin pitkää ikää ja kukoistusta, sillä toivoisin voivani palata tähän lämminhenkiseen ja totaalisen herkulliseen ravintolaan päivittäin. Aika hyvällä tahdilla me ollaan Juuson kanssa toisaalta Köpikseen viime vuosina matkattu, joten ainakin toisen visiitin luulisi ennen pitkää vielä järjestyvän. Sillävälin lähetän mieluusti jokaisen Köpikseen matkaavan tuttuni paikalle puolestani ja myötäelän antaumuksella.

Menkää jo! HUS! Ja lähettäkää kuvia pliis!

Barabba

Store Kongensgade 34
1264 Copenhagen
+45 33 10 10 40

Löytö: Kallio Wino

by Juulia on August 1, 2017 4 Comments

Onks tää tottakaan? Helsingissä – vielä tarkemmin ottaen Kalliossa – on paikka, jonne voi hipsiä aivan itsekseen nauttimaan erinomaista tartaria ja naukata sen kylkeen lasillisen vielä erinomaisempaa luonnollista viiniä (mieluiten oranssia, jos multa kysytään).

Totta se kuitenkin on. Kehitys kehittyy ja Kallion “puukkokatukaan” ei ole entisensä (näin kutsuin Flemarin baaripätkää opiskeluaikoinani kiitos kuulopuheiden mukaan siellä heiluneiden puukkosankareiden). Se hävyttömän halpa muutaman euron kaljapaikka, jossa vielä pari vuotta sitten istuin satunnaisella Kallion räkäläkierroksella tuopillisella, on kuoriutunut ensiluokkaiseksi viinibaariksi – josta saa vieläpä erinomaista murkinaa!

Kallio Wino voitti minut puolelleen konseptillaan jo ennen ensivisiittiäni, luonnollisiin viineihin keskittyneitä viinibaareja kun täältä Helsingistä on kummasti ennen saanut etsiä. Wino onkin ansaitusti saanut runsain mitoin sekä palstatilaa että asiakkaita, eikä näin hypetettyyn ravintolaan ihan niin vain sitten enää kävelläkkään sisään.

Isomman seurueen ex tempore -visiitit Winoon siis tuskin niin vain onnistuvat, varsinkaan perjantai- tai lauantai-iltoina, mutta mihinpä hyvään ravintolaan toisaalta moinen onnistuisikaan. Itse olen kuitenkin monesti piipahtanut Winossa yhden naisen hemmotteluafterworkeilla myös perjantaisin, eikä paikan saannissa ole ollut mitään ongelmia: tiskin ääreen kun useimmiten se yksi takapuoli kuitenkin aina mahtuu.

Toistaiseksi olenkin varannut pöydän Winosta vasta kerran, kun halusin viedä äitini sinne aterialle. Jos äiti kerran saadaan houkuteltua illanviettoon Kallioon, ei istumapaikan saantia alueen kuumimmassa ravintolassa jätetä todellakaan sattuman varaan!

Olimme kuitenkin niin aikaisessa vaiheessa perjantaita äidin kanssa liikkeellä, että todistimme pöytävarauksinemme tovin typötyhjää trendiravintolaa. Iltapäivän valo ja oma rauha toikin ateriamme alkuosioon aivan oman luksuselementtinsä 🙂 Aterian loppua kohden alkoi tila toki täyttymään aikamoisella tahdilla.

Oranssia, luonnollisesti.

Dat tartar ♥Näyttääkö tämä teistä kuuden euron annokselta?

Tartaria olen Winossa syönyt toistaiseksi jokaisella käyntikerrallani, joten olihan se äidillekin maistatettava. Pientä evoluutiota annos on kevään aikana käynyt läpi, mutta jokaisesta lautasellisestani olen nauttinut niin kovasti, että sitä on täytynyt tilata joka viisiitillä aina uudestaan 🙂

Lisäksi tilasimme silakoita, jotka osoittautuivat melkeinpä tartariakin herkullisemmiksi. Läpikuultavia ja täydellisen rapeita sipsejä kirpeiden silakkafileiden päällä, purjotuhkaa (?) ja mitä muuta, härregyyd! Kalaa ja perunaa siis, mutta millä tavalla tarjottuna! Kun listalla lukee vain “silakkaa” ja annos maksaa kuusi euroa, eivät odotukset ehkä ole kovin korkealla – ja niin Wino pääsee iloisesti yllättämään.

Kateenkorvaa ja raparperia

Lisäksi tilasimme ahventa ja kevätkasviksia sekä äidin aloitteesta kateenkorvaa ja raparperia. Kateenkorva-annos näyttää tuossa kuvassani kovin yksiväriseltä ja ehkä kuivaltakin, mutta sitä se kuitenkaan ei ollut. Suussasulavaa ja pinnaltaan rapeaa kateenkorvaa raikasti ja mehevöitti raparperigeeli ja kirveli, ja yhdistelmä teki vaikutuksen erityisesti äitiini.

Paistetut ahvenfileet ja kevätkasvikset oli ateriamme kallein annos, 15 €, mutta voisin hyvin kuvitella vastaavan annosen maksavan jossain muualla reilusti enemmänkin. Tämäkin annos kuulostaa vaatimattomalta, mutta voi sitä maun intensiteettiä! Kuin olis syönyt lautasellisen kesää.

Entäs ne viinit?

Viinien suhteen luotan Winossa aina henkilökunnan suosituksiin, sillä vaikka minullakin alkaa olla maistelukokemusta jo useammista luonnollisista viineistä (kävin jopa luonnollisten viinien messuilla pööpöilemässä tässä männävuonna), tiedän varsin hyvin olevani niistä silti aivan pihalla. Ilman Winon henkilökuntaa en esim. olisi tähän päivään mennessä tutustunut hurmaaviin Pét-Nat -viineihin (Pétillant Naturel), ihan vain siksi, että jollei kupliva juoma ole olutta, sitä harvemmin listalta valitsen. Nyt kuitenkin kyselen pet-natin perään aina tilaisuuden tullen 😀

Luonnollisten viinien suhteen kannattaa muistaa se, että jokainen vuosikerta tai jopa pullollinen voi olla enemmän tai vähemmän erilainen siitä edellisestä. Nämä viinit kun ovat nimensä mukaisesti sekä luonnollisesti kasvaneita että perinteisellä – ei tieteellisesti ja koneellisesti lopputulosta manipuloiden – tavalla valmistettuja. Niinpä kerran nautittu ikimuistoinen luonnollinen viinilasillinen voi toisella kerralla maistua kummasti erilaiselta. Luonnolliset viinit tuntuvatkin minusta elävän aivan omalla tasollaan sekä lasissa että suussa. Lasillinen luonnollista viiniä onkin aina kiehtova seikkailu ♥

WINO
Fleminginkatu 11,
00500, Helsinki

Ps. Luonnollisista viineistä voit lukea lisää esim. täältä ja täältä ja pét-nat-viineistä täältä.

Pps. Koska visiitistä on jo muutama kuukausi, on WINOn menu ehtinyt tässä vaiheessa jo muuttua. Käytiinkin mm. tämän vuoksi ex tempore -viinillä Winossa toissaviikolla ja samalla testattiin uudelta listalta kolme annosta (riimihärkä, gnocchi sekä pavlova) – UUH to the AAH vaan taas ja eikun testaamaan listan loputkin ruuat ♥ Tartaria listalta ei näyttänyt valitettavasti tällä kertaa löytyvän … mutta ehkäpä se tekee seuraavalla listalla taas paluun?