Punainen shiso & shisomehu

Punainen shiso

Tein kesän korvilla taimiostoksen, joka sai sydämeni läpättämään: pääsin istuttamaan parvekkeelleni shisoa! Jos olet seurannut blogiani pidempään, tiedätkin ehkä jo kuinka paljon shisoa rakastan – sen käsiin saaminen on aina suurta luksusta! Pitkään oli nimittäin niin, että shisoa löytyi kaupoista hyvin harvakseltaan.

Muutama vuosi sitten hoksasin, että Uudenmaan ruokapiiri myy loppukesäisin Ahlbergin puutarhan kasvattamaa shisoa, ja niinpä hamstrasin sitä sitten viikottain kunnes kausi loppui ja säilöin sitten shisoa mm. shisosuolaksi ja shisoetikaksi. Kas kun ei aikaisemmin tullut mieleen, että kasvattamista voisi kokeilla myös itse… Nimittäin sieltä Ahlbergiltahan sai tietysti nuo taimetkin! Joka tapauksessa onnea oli läpi kesän vieläpä tuplaten, kun samasta taimitarhasta löytyi vihreän shison lisäksi myös punainen shiso! Iiiiiiiih!

Hyppää tästä punaisen shisomehun ohjeeseen!

Vihreä / punainen shiso?

Shison maussa on viileän yrttistä raikkautta mintun, kanelin, aniksen ja basilikan tyyliin, mutta myös mausteisen pippurista potkua. Vihreä shiso on maultaan hieman miedompi ja sitä käytetäänkin ensisijaisesti ruuanlaitossa, niin Japanissa, Koreassa, Kiinassa, kuin monissa kaakkois-Aasian maissakin. Vihreä ja punainen shiso maistuvat minusta pitkälti samalle, vihreän maku on vain hieman miedompi kuin punaisen!

Punainen shiso eroaa vihreästä oikeastaan eniten siinä, että se tuo maun lisäksi ruokaan (tai juomaan) rutosti väriä! Kauniin purppuranpunaisen shison väri on peräisin antosyaaneista, kuten vaikkapa punajuuren ja mustikankin. Sitä käytetäänkin esimerkiksi Japanissa monesti pikkelöinnissä, esim. ihanissa umebosheissa ja huikean värisessä beni shoga -inkiväärissä. Punainen shiso tuo makua ja väriä myös yhteen japanilaiseen lempimausteeseeni yukariin! (Josta kirjoitan muuten lisää lähiaikoina, mutta olen kirjoittanut kerran aiemminkin!).

Shison käyttö

Vaikka shiso on suosittu yrtti erityisesti Aasiassa, sopii niin vihreä kuin punainenkin shiso, minusta tosi monenlaisiin ruokiin. Jos maun haluaa olevan voimakas, se kannattaa lisätä ruokaan vasta viimeistelyvaiheessa, mutta lehtiä voi hyvin toki myös kypsentää.

Omia lempikäyttötapojani shisolle ovatkin erilaiset salaatit, nuudelit ja sushikulhot! Isoihin shison lehtiin voi myös loistavasti kääriä erilaisia raaka-aineita, tai rullata ne mukaan kevätrulliin. Shison raikas ja pippurinen maku taittaa hyvin rasvaisia ruokia, ja shison lehtiä voi myös friteerata tempuraksi (kokeilu jota en tosin itse uusi, menee hyvä shiso hukkaan!)

Shisoreseptejä:

• Shiso pesto – ihanaa pastan ja nuudeleiden kanssa!
• Kurkku & shiso shrub – raikas ja kesäinen cocktail
• Kesäkurpitsarisotto kesäkurpitsan kukilla, shisolla & vermutilla – yrttisiä aromeja tulviva loppukesän vegaaninen juhlaruoka
• Tofu larb munakoisolla – shiso ei perinteisesti kuulu larbiin mutta sopii siihen erinomaisesti!
• Halloumi & maissipihvit – shiso ja maissi on loistava yhdistelmä
• Maissi coleslaw & maapähkinäkastike – sanoinko jo että shiso ja maissi on loistava yhdistelmä?
• Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?
• Onigirazu / Vegaaninen onigirazu – eli norilevään kääritty sushi”leipä”
• Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia – shisolla, tietysti
• Matcha + nuudelit = ♥ + shiso = <3 <3 <3
• Kimchi & gnocchivuoka – itseasiassa tässä ohjeessa ei ole käytetty shisoa mutta laittaisin sitä EHDOTTOMASTI tähän täyteläisen tuliseen talviruokaan jos voisin!
• Maissisalaatti “Born in the USA” – varmistan vielä, että tiedätte: shiso ja maissi on loistava yhdistelmä!

Edellämainittujen lisäksi shiso sopii minusta kutakuinkin kaikkiin nuudeliruokiin (erityisesti kylmiin yuzulla ja tuoreella tomaatilla silattuihin nuudeleihin nammmmm) paistettuun riisiin, okonomiyakiin, tai ihan vain tomaattileivälle. Olen nyt varsin tietoinen siitä, että suurin osa teistä lukijoista ei pääse shisoon käsiksi yhtään sen helpommin kuin minäkään nyt kesän loputtua, mutta ehkäpä joku viljelee shisoa vaikka ensi kesänä itse? Silloin näistä ohjeista on ehkä teillekin iloa 🙂 Lisäksi vinkkinä, että Järvikylä kasvattaa perillaa, minkä ansioista olen muinaisina vuosina ensisijaisesti siihen päässyt käsiksi. Perilla eli veripeippi jakautuu eri lajikkeisiin, joista yksi kulkee Japanissa nimellä shiso – Järvikylän purppuran värinen perilla on ruukkuyrttinä kovin pienilehtinen, mutta olen aina erittäin ilahtunut jos löydän sitä kaupan yrttihyllystä! (Mitä en kyllä ymmärrä on, että Järvikylä vertaa perillaa persiljaan…???)

Punainen shisomehu

Kuten sanottu, punainen shiso sopii oikeastaan kaikkeen, mihin vihreäkin. Mutta mitä vihreästä shisosta ei vastavuoroisesti saa aikaan, on punainen shisomehu! Törmäsin aka shiso juice -ohjeeseen sekä Chopstick Chronicles että Just One Cookbook -sivustoilla etsiessäni ohjeita nimenomaan punaiselle shisolle. En millään alkuun raaskinut uhrata kallisarvoista punaista shisoani tällaiseen ohjeeseen, jossa sitä tarvitaan määrällisesti kuitenkin melko paljon, mutta syksyn korvilla päätin lopulta käyttää viimeiset lehdet mehuksi!

Ohje on onneksi ihana kaltaiselleni shisofanille, joka pääsee punaiseen shisoon käsiksi äärimmäisen harvoin siksi, että kertaalleen mehuun käytetyt lehdet voi hyödyntää uudelleen! Niistä voi tehdä jo edellämainitsemaani yukaria. Yukari eli shiso furikake on erityisesti riisin maustamiseen käytetty mauste, joka tehdään umeboshin kanssa fermentoituneista punaisen shison lehdistä. Niitähän täällä ei siis ole, mutta ilmeisesti moni käyttää yukariin myös shisomehun shisoja. Mikäs sen parempaa, kuin saada kesän viimeisisistä shisoista tuplahyöty?

Punainen… eikun vihreä ? shisomehu

Shisomehu valmistetaan yksinkertaisesti uittamalla punainen shiso kuumassa vedessä, jolloin lehdet itseasiassa muuttuvat vihreiksi! Kun lehdet on kalastettu seasta, ne voi kuivata ja jauhaa shiso furikakeksi eli yukariksi (aiheestaa siis lisää myöhemmin). Kauniin punainen ja shisolla maustunut vesi makeutetaan, ja sekaan lorauteaan pieni määrä sitruunaa, sitruunahappoa tai etikkaa. Ta-daa, väri muuttuu taas, tosin ei aivan yhtä radikaalisti: punaisesta tulee vain hitusen punaisempi!

Punainen shisomehu on kauniin purppuraista ja sen maku on huumaava. Shisomehu sopii oivallisesti drinkkeihin, mutta on ihanaa myös ihan vain kivennäisvedellä pidennettynä. Olen luonnollisesti nyt tehnyt tätä mehua vain kerran, kun en raaskinut lähteä kokeiluun kuin vasta viimetipassa. Ekspertti en siis tässä ohjeessa todellakaan ole!

Eri lähteissä shison, veden, sokerin ja hapon suhteet myös vaihtelevat kovasti… Mikähän mahtaa olla se paras suhde? Siksipä olikin kiva löytää myös kotimainen linkki shisomehu -aiheeseen Hirame-no-me -blogista ja kuulla että sielläkin on sovellettu vähän sen mukaan, mitä itsellä on mehun tekohetkellä ollut käsillä 🙂 Alapuolinen ohje on se, millä siis tein shisomehua tällä kertaa. Jos minulla olisi ollut enemmän punaista shisoa, olisin ehkä vähän nostanut sen määrää, mutta hyvää tuli näinkin!