Sushikulho on ehkä paras ruoka, jonka Japaninmatkaltani toin keittiööni. Sen avulla sushista on tullut spontaania, helppoa ja nopeaa arjen kotiruokaa, eikä vain työlästä viikonloppujen projektiruokaa. Sushikulhon (japaniksi chirashizushi eli “siroteltu sushi”) kasaamiseen ei tarvita makirullatreeniä saatikka erityisiä kalanleikkuuskillsejä (vaikka ei niistä toki haittaakaan ole). Niinpä se onkin oivallinen ruokalaji niin aloittelevalle kotisushikokille, kuin vähän kunnianhimoisemmallekin itamaelle 🙂
Sushikulhoon voi jokainen kasata juuri ne herkut mitkä haluaa ja esteettisesti kulhon tyyli on aika vapaa: raaka-aineet voi asetella sievästi omiin segmentteihinsä, tai sirotella ne riisin päälle iloisesti sikin sokin. Eipä siis ihme, että chirashizushia tehdään Japanissakin erityisesti kotona.
Reissussa ymmärsin, kuinka yleinen ruoka chirashizushi on, ja olen siitä asti vain odotellut, milloin sushikulhot ilmestyvät tännekin! Kulhoruokatrendi ei osoita vielä laantumista, joten smoothiekulhot ja pokékulhot voisivat ihan hyvin antaa vähän tilaa myös kulhosushille!
Japanissa kulhoruuan trendikkyys on varmasti toissijainen asia: kulho kun vain on siellä monen ruuan luontevin tarjoiluastia. Siellä onkin melkoinen määrä erilaisia kulhoruokia, jotka kulkevat yleisesti nimellä “donburi”, ja lisäksi monta muutakin ruokalajia, joka tarjotaan perinteisesti kulhosta. Omia suosikkejani japanilaisista kulhoruuista ovat juuri nuo erilaiset donburit (kuten legendaarinen gyudon), mutta myös vihreää teetä ja riisiä yhdistävä ochazuke, riisipuuron omainen lohturuoka okayu, sekä erilaiset ramen -keitot.
Reissun jälkeen japanilaisten kulhoruokien lempparilistani kärkeen kiilasi kaisen don eli merellinen sashimi-riisikulho, jota ymmärtääkseni syödään erityisesti aamiaiseksi, sekä juuri esittelemäni chirashizushi. Kaisen don eroaa chirashizushista ilmeisesti lähinnä vain siinä, että riisin ei tarvitse olla sushiriisiä, eikä sitä mausteta. Mitä riisin päälle kootaan, riippuukin sitten ilmeisesti aina siitä, kuka kulhoa on kokoamassa: ravintolakokki, vai kotiäiti tai -isä, vai opiskelija, vai suomalainen ruokablogaaja…
Vasemmanpuolinen kaisen don -kulhollinen nautittiin Osakan kalatorilla aamupalaksi klo 05, oikeanpuolinen chirazhizushi oli ensimmäinen Tokiossa nauttimani ateria.
Vasemmanpuolinen nimitykseltään mysteeriksi jäänyt kulho oli tapaninpäivän lounaani,
oikeanpuolinen avocado-tekkadon taas nautitiin jouluaattona.
On kulhoja ja on kulhoja
Minkä reissussa näiden erilaisten kala-riisikulhojen suhteen tajusin, on että niitä näyttäisi tosiaan voivan täyttää vähän miten vaan. Aina ei kulhossa ole välttämättä edes kalaa, joten tämä ruoka sopii hyvin myös kasvissyöjille! Varmasti Japanissa eri tavoin täytetyille kulhoille on ihan omat nimityksensä, mutta niiden selvitteleminen on osoittautunut täältäkäsin hieman hankalaksi. Niinpä olenkin lähtenyt kotona tekemään kulhojani juuri oman makuni mukaiseksi, enkä ole jäänyt miettimään ovatko luomukseni nyt sitten chirazhizusheja vai donbureja. Ne nyt vain ovat jotain sieltä väliltä!
Koska pidän kovasti riisiviinietikalla ja mirinillä maustetusta sushiriisistä, olen rakentanut kulhoni chirashizushin tapaan maustetun sushiriisin päälle. Oikeaoppinen sushilaatuisen kalan leikkaaminen sashimiksi sen sijaan on sen verran taitoa vaativaa hommaa, että jätän sen suosiolla sushikokeille, ja pitäydyn itse kalakuutioissa. Niinpä sushikulhoni näyttävät päällisin puolin enemmän jonkinlaisilta pyttipannulta, kuin reissussa syömiltäni sashimilla taidokkaasti päällystetyiltä chirashizusheilta – mutta herkullisia ne kyllä ovat!
Tällä hetkellä suosikkipäällisiäni ovat avocado, soijassa hetken graavautunut lohi, wakame, kevätsipuli, pikkelöity inkivääri ja shiso. Muutama kirpeä umeboshi (eli pikkelöity japaninaprikoosi) kulhoon on lykättävä myös aina. Herkkuhetkellä saatan koristella annokseni vielä mädillä, jolloin tämä sushikulho alkaakin jo käydä juhlaruuasta!
Yleensä tykkään maustaa ateriani lopuksi vielä vaalealla soijakastikkeella, suolaisen ystävä kun olen. Soijan valutan suoraan kulhoon ja sitten pistän lusikan vaan heilumaan – tämän aterian kanssa ei nimittäin ole tarvetta puikkotaidoillekaan!
Lohi-avocado sushikulho
2:lle
Kulhon pohjalle:
n. 5-6 dl kypsää sushiriisiä (n. 1 ½ – 2 dl raakaa riisiä)
maun mukaan riisiviinietikkaa, mirinkastiketta, suolaa
Kulhon päälle:
1-2 kypsää avocadoa + n. 1 rkl riisiviinietikkaa
n. 150-200 g tuoretta ruodotonta lohifileetä
2-3 rkl soijakastiketta
1-2 kevätsipulia
2 rkl pikkelöityä inkivääriä eli garia tai beni shogaa
n. ¾ dl wakamesalaattia tai 3-4 siivua kuivattua wakamea
2-4 umeboshia
ruukku shisoa (kulkee myös nimellä perilla)
n. 50 g (lohen)mätiä
tarjoiluun:
(vaaleaa) soijaa
nokare wasabia
Valmista sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta se makuusi sopivaksi riisiviinietikalla, mirinkastikkeella ja suolalla. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Mikäli käytät kuivattua wakamelevää, laita se runsaaseen veteen likoamaan noin vartiksi. Kun levä on pehmennyt, leikkaa se noin sentin levyisiksi paloiksi ja jätä odottamaan.
Mikäli lohifileessä on nahka, poista se. Kuutioi lohi sitten noin sentin paloiksi ja sekoita se soijan kanssa. Jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Kuutioi avocado ja valele se riisiviinietikalla tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi myös kevätsipuli(t). Sekoita kulhossa lohi, avocado, kevätsipuli sekä wakame.
Kokoa sushikulho: annostele syvän kulhon pohjalle ensin maustettua sushiriisiä, sitten lohi-avocado-wakameseosta. Viimeistele kulhot lohenmädillä, (suikaloidulla) shisolla, pikkelöidyllä inkiväärillä sekä umeboshilla. Tarjoile kulho soijan ja wasabinokareen kanssa.
Japanissa chirashizushia syödään puikoilla, kuten lähes kaikki ruoka, mutta pöytään oli monesti katettu myös lusikka. Aivan varma en ruokailuväline-etiketistä tässä kohtaa siis ole, mutta kun kotona ei kukaan kuitenkaan ole minua katsomassa, lusikoin aina kulhoni – mun koti, mun säännöt!
Vaikuttaa houkuttelevan herkulliselta. Olisi kiva lukea vinkkejä, mistä noita erikoisempia raaka-aineita voisi ostaa. Ja tuo vaalea soija on ollut mulle mysteeri jo jonkun aikaa, eroaako se tavallisesta peruskaupasta saatavasta soijasta.
Heippa Lumituuli! Vaalea soija on väriltään hieman vaaleampaa ja maultaan kevyempää. Tykkään käyttää sitä dippailuun, kun se ei jyrää muita ruuan aromeja niin helposti. Tummaa “perussoijaa” kuten Kikkomania käytän sit ruuanlaitossa enemmän. Tuntuu että kaupoissa on nykyään soijaa vähän joka lähtöön, että ei kun purkkeja tutkimaan!
Umeboshia löytyy ainakin Japanilaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista, kuten Helsingissä Tokyokanista. Sitä voi varmasti tilata myös netistä, ja sitä löytyy myös kuivattuna sekä tahnana tuubissa. Kuivattua wakamea löytyy paremminvarustelluista ruokakaupoista, wakamesalaattia usein niistä kauppojen salaattibaareista.
Tuoretta shisoa en ole suomessa nähnyt myytävän shiso-nimellä, mutta esim. Järvikylältä löytyy perillaa, joka on saman kasvin toinen nimi. Huomasin just että puhun näköjäään silti vain shisosta … pidän nimestä enemmän! Pikkelöidyksi inkivääriksi käy mikä tahansa “sushi-inkivääri”, itse tykkään tuosta pinkistä benishogasta, jota löytyy myös Tokyokanista.
Mutta kuten sanottu, siihen kulhoonhan voi laittaa just sitä mistä itse pitää. Mun kotoa löytyy näitä erikoisraaka-aineita nyt runsain mitoin, kun olen tuoreeltaan japanilaisiin resepteihin niin kovasti hurahtanut! Vähemmälläkin kyllä pärjää 🙂
No sattuipa kivaan saumaan tämä postaus, just olin tehnyt viikon ruokalistan, ja kirjoittanut lauantain kohdalle “sushibowls”. Sun resepti vaikuttaa herkullisemmalta kuin ohje, jota oli aikomus käyttää. 🙂 Koko sushihullu perhe kiittää!
Oi, miten kiva kuulla 😀 kiitos! Toivottavasti tykkäätte ja ihanaa sushibowlpäivää koko perheelle!
Nuo värit ovat kyllä todella terapeuttisia.
Minä taitaisin mennä kasviskulhon puolelle – olen todella hankala kalan suhteen. En ollenkaan allerginen, mutta minun suussani maistuu hyvältä aika harvoin. Vika on siis minussa, ei kalassa…
No mutta kasvissushikulhoa kehiin sitten vaan 🙂 tuohonhan voisi laittaa vaikka kylmäsavustettua tofua?
Mulle maistuis kyllä sushikulho aika usein. Vaalea soijakastike pitää muistaa seuraavalla kauppareissulla, alkoi heti kiinnostaa. Ihanan värikäs kulho :).
Kiitos! Soijakastikkeita kyllä on tooooosi moneen lähtöön. Itse tykkään jopa vähäsuolaisesta soijasta, kun sitä voi käyttää tuomaan makua ilman ylisuolaisuuden pelkoa 🙂
En kestä näitä sinun ruokia. Lääh. Siitäkin huolimatta, etten voi syödä lohta. Mutta lääh.
Niin, ja se piti vielä sanoa, että minä oon tehnyt sushisalaattia. Se on samalla tavalla “arkisushia” kuin tämmöinen kulhoruoka.
Sushisalaatti kuullostaa ihanalle! Millä tavalla se eroaa tästä?
Kiitos Hannele! Pistät siihen kulhoon sitten jotain lohen sijaan vaan!
Kuulostaa ja näyttää siltä, että haluan todella suuren kulhollisen sushiruokaa. Meidän teini olisi ihan myyty, jos tekisin tälläisen. Pitää etsiskellä nuo mausteet jostain 🙂
Peggy toivottavasti löytyy! Peruskauppojen sushimaustevalikoimalla pärjää näiden teossa ihan hyvin! Ainoo mitä tietysti joutuu etsiskelemään, on umeboshi ja tuo yrtti, shiso, jos niitä haluaa käyttää.
Iloisesti sikin sokin siroteltu on mun valinta! Kiitos valaisevasta postauksesta, jonkun sortin donburi valmistuu meillä huomenna, saas nyt nähdä mitä siitä tulee. 🙂
Eipä kestä Veera! Hyvää ruokahalua sinne 🙂
Onpa kauniita sushikulhoja! Kulhoruokatrendi ei tosiaan ole laantumassa, joten tästä vois ihan hyvin tulla seuraava kulhohitti 🙂
Niin just 😀