Tteokbokki!
Tteokbokki (dukbokki) on korealainen katuruoka, johon törmäsin kuukausi takaperin vähän sattumalta. Silmiini nimittäin osui aasialaisessa marketissa ensimmäistä kertaa erilaisia riisikakkuja (ei siis niitä puffatusta riisistä valmistettuja terveyspahvikiekkoja vaan sellaisia riisijauhoista tehtyjä tuhdin nuudelin oloisia pötkylöitä), joita uteliaana ostin kotiini niistä sen kummemmin mitään siinä vaiheessa tietämättä. Ensimmäinen askel moisen heräteostoksen jälkeen oli tietysti selvittää, että mitäs niille oikein kuuluisi tehdä!
Kiitos Wikipedian, sain nopeasti selville, että ”riisikakuksi” yleisnimitetään jos jonkinlaisia riisistä valmistettuja ruoka-aineita, joista suurin osa on peräisin jostain päin Aasiaa: on mm. korealaisia tteok -riisikakkuja, kiinalaisia nian gao -riisikakkuja, minulle jo entuudestaan tuttuja intialaisia idlejä sekä iki-ihania japanilaisia mochi-kakkusia… Ja tuo lista se vain jatkui ja jatkui. Erilaisista riisijauhoista siis valmistetaan eri tavoin selvästi vaikka mitä; suolaista ja makeaa, litteää, pulleaa, fritattua, höyrytettyä, you name it!
Ne riisikakut, jotka olin sokkona kiikuttanut kotiini, onnistuin tunnistamaan korealaisiksi garaetteok -pötkylöiksi. Tteokin käyttökohteita selvitellessäni tuli aivan ensimmäisenä vastaan tteokbokki -resepti: houkuttelevan tulisen ja simppelin kuuloinen ohje, johon tulee sekä viime vuoden suurinta hurahdustani, eli korealaista soijapapu-chilitahnaa gochujangia, että ihania gochugaru -chilihiutaleita! Eipä tarvinnut jatkaa testireseptin etsiskelyjä kuulkaas, varsinkaan kun melkein kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyivät meiltä jo valmiiksi kotoa.
Tteokbokki
Ekan tteokbokkini tein siis melkein täysin asiaankuuluvista raaka-aineista ja ihastuin. Seuraavaksi olikin sitten hankittava muutamia puuttuvia raaka-aineita. Tteokbokki saa nimittäin melkein kaikkien lukemieni lähteiden mukaan erityisen makunsa intensiivisen kalaisasta korealaisesta dashista (joka tehdään kuivatuista sardelleista sekä kombusta), joten lähdin etsimään tämän taikaliemen aineksia. Lopputulos olikin tuon sardelliliemen kera selvästi erilainen: jotenkin terävämpi ja intensiivisempi. Ruokaan yhtä oleellisesti kuuluvat kalakakut minulta ovat sen sijaan vielä toistaiseksi jääneet paikallistamatta. Askel kerrallaan!
Tteokbokki -liemi on muuten niin koukuttavan tulinen, suolainen ja aavistuksen makea, että huomaan aina lusikoivani sitä kattilasta ”makujentarkastusmielessä” aikamoisella tahdilla jo ruuanlaittovaiheessa. Koukuttava ruoka on tulisuutensa lisäksi myös siksi, että rakastan kypsien riisikakkujen pureskeltavan sitkeää ja pehmeää koostumusta. Tteokbokkiin kätytettävät garaetteok -riisikakut ovat noin sormen paksuisia pötkylöitä, jotka imevät liemen makua itseensä ihanasti ja jäävät sisältä ihanan sitkeiksi. Ikävä kyllä pienikin määrä tteokbokkia osoittautuu näiden pehmoisenpulleiden pötkylöiden vuoksi petollisen täyttäväksi – toivoisin jaksavani syödä niitä joka kerta enemmän!
Kaiken tämän kotikeittiötestailun ja salapoliisityön jälkeen oli hauskaa päästä maistamaan aitoa korealaista dukbokkia taannoisella Gogigui! -illallisella. Aterian kokin, korealaisen Joon Oun tteokbokki ei kuitenkaan ollut lainkaan yhtä tulista kuin omani ja olin tietysti hieman hämmentynyt – tällaistako sen pitikin olla? Joon kuitenkin rauhoitteli minua kertoen, että tteokbokkia on Koreassa hyvin moneen lähtöön ja että jotkut tekevät siitä tulisempaa, jotkut miedompaa. Koska suunnittelen parhaillaan elämäni ekaa Korean visiittiä, odotan nyt kovasti pääseväni maistamaan useampaa tteokbokki-versiota siellä paikan päällä – josko joku niistä olisi sellainen kuin omani 😀
Ramenfanit huomio! Tähän väliin pieni tilannetiedotus: Joon Oun & Mika Palosen uusi ramenravintola Nood Ramen avaa ovensa toukokuun alussa Why Join The Navyn tiloissa, osoitteessa Annankatu 28. Odotukseni ovat kyllä tosi korkealla, saisipa jo maistaa!
Ylempänä korealainen garaetteok -riisikakku, alla kiinalainen nian gao.
Riisikakut
Mitä tulee riisikakkuihin: olen löytänyt aasialaisista marketeista lähinnä edellämainittuja korealaisia ”tuoreita”pötkylöitä, sekä kiinalaisia litteämpiä kuivattuja riisikakkuja. Makuero ei ole näissä omien havaintojeni mukaan kummoinen, mutta muoto- ja suutuntumaeroa niistä kyllä löytyy. Marketeista bongaamani korealaiset ovat useimmiten paksuja pötkylöitä, kiinalaiset sen sijaan litteämpiä lastuja. Lisäksi niitä myydän hieman eri tavoin säilytettävinä: kuivattuina, pakastettuina ja jääkaapissa säilytettävinä. Toistaiseksi olen ostanut riisikakkuni vain kuivattuina tai jääkaappitavarana, mutta onhan ne pakastetutkin päästävä vielä testaamaan!
Tähän korealaiseen ohjeeseeni käytin oikeaoppisesti korealaisia riisikakkuja. Ohjeen voi kuitenkin totetuttaa myös kiinalaisilla riisikakuilla, niitä täytyy vain liottaa yön yli runsaassa kylmässä vedessä ennen keittämistä. Kotimme onkin toistaiseksi jakautunut kahteen leiriin: itse liputan korealaisten paksujen pötkylöiden puolesta, Juusolle taas maistuvat kiinalaiset ohuet riisikakkulastut paremmin. Kumpikin on onneksi reseptin muista tulisenmakeista ainesosista aivan yhtä hurmioitunut 🙂
Käytännön vinkkejä:
Havaintojeni mukaan kattilan kannattaa kahta annosta valmistettaessa olla sen kokoinen, että nestettä ylettää noin kahden sentin korkeuteen, jotta riisikakut kiehuisivat nesteen peitossa. Dashin määrälle on mm. tämän vuoksi annettu hieman liikkumavaraa. Mikäli teen tteokbokkia vain itselleni, otan käyttöön kaikkein pienimmän kattilani, isommalle porukalle ohjetta tuplatessa tai triplatessa kattilakin voi toki olla jo isompi. Koska kypsyessään tahmeaksi muuttuvat riisikakut tuppaavat helposti tarttumaan pohjaan, suosittelen myös käyttämään pinnoitettua kattilaa tai kasaria, mikäli sinulta vain sellainen löytyy.
Ohjeessa on liikkumavaraa myös mausteiden puolesta, sillä jokaisella on varmasti oma tulisuudensietokykynsä. Myös makeutta voi kukin säätää itselleen sopivaksi lisäämällä tai vähentämällä sen määrää. Suosittelenkin tämän vuoksi lähtemään liikkeelle vähän vähemmällä määrällä gochujangia ja gochugarua, niitä kun voi lisätä vielä ruokaan hieman myöhemmässäkin vaiheessa, mikäli ruoka ei tunnu potkivan tarpeeksi!
Lisäksi ohjeessa on liukuma riisikakkujen määrässä. Tämä siksi, että kuten aiemmin jo mainitsin, riisikakut ovat yllättävän täyttäviä! Lisäksi tteokbokkia ei kannata tehdä kerralla enempää kuin tarvitsee – riisikakkujen koostumus kun kärsii uudelleenlämmittämisestä.
Tteokbokki
2:lle
300-400 g korealaisia jääkaapissa säilytettäviä garaetteok -riisikakkuja (*
5-6 dl korealaista dashia
1 iso tai 2-3 pientä bok choytä
(100 g ruskeita shimeji -sieniä tai siitakkeita)
2-3 rkl gochujang -tahnaa
1-2 rkl gochugaru -chilihiutaleita
n. 1 rkl soijakastiketta
n. 1 tl seesamiöljyä
1-2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria tms.
1 kevätsipuli
2 (keitettyä) luomukananmunaa
1-2 tl (mustia) seesaminsiemeniä
Kuumenna dashi (n. 5 dl), gochugaru, gochujang, soija, siirappi/sokeri sekä seesamiöljy pinnoitetussa pienessä kattilassa ja sekoita, kunnes gochujang liukenee nesteeseen ja seos kiehuu. Lisää riisikakut. Keittele seosta viitisen minuuttia ja lisää sekaan sitten sentin paloiksi leikattu kevätsipulin valkoinen osa ja bok choyn varsi (sekä sienet, mikäli käytät niitä; sienet voi halutessaan myös paistaa erikseen ja lisätä lopuksi annoksen päälle). Jätä bok choyn ja kevätsipulin vihreät osat odottelemaan vielä hetkeksi.
Jatka keittämistä välillä pohjia myöten sekoittaen vielä noin viisi minuuttia, tai kunnes riisikakut ovat pehmenneet sopivan pureskeltaviksi. Lisää bok choyn lehdet ja sekoita ne pataan huolella. Voit testata riisikakun kypsyyttä kalastamalla padasta yhden ja leikkaamalla siitä veitsellä testipalan; omaan makuuni ne ovat parhaimmillaan kun kakku on päältä pehmeä mutta aivan keskustastaan vielä sitkeä. Varo ylikypsentämästä riisikakkuja mössöksi! Mikäli nestettä haihtuu keitellessä liikaa, lisää jäljelle jäänyttä dashia tarpeen mukaan. Lopputuloksessa saa ainakin minusta olla lusikoitavaa, mutta keittoahan tässä ei kuitenkaan olla tekemässä 🙂
Jos haluat, voit rikkoa raa’at munat sekaan aivan lopuksi ja sekoittaa ne kuumaan liemeen sitä saostamaan. Voit myös tarjota munat erikseen, pehmeiksi keitettyinä ja puolitettuina padan päältä. Tarjoa tteokbokki syvästä kulhosta heti sen valmistumisen jälkeen ja lisää sen päälle lopuksi vielä hieman kevätsipulin vihreää osaa sekä seesaminsiemeniä.
*) Ohje on tehty useimmin käyttämilleni jääkaapissa säilytettäville ”tuoreille” riisikakuille, joita löydät aasialaisten markettien jääkaapeista tai joskus myös pakastimesta. Mikäli käytät kuivia riisikakkuja, tarvitset niitä n. 150-200 g. Kuivia riisikakkuja täytyy liottaa yön yli ennen käyttöä. Olen selvitellyt, mutten vielä itse testannut, että pakastetut riisikakut pitää liottaa/sulattaa kylmässä vedessä vähintään puoli tuntia ennen käyttöä. Lisäksi, mikäli pötkylät ovat pakattu tiiviisti vierekkäin, ne kannattaa erotella toisistaan ennen kypsentämistä.
Lähteet: Kimchichick, Maanghi, Korean bapsang
Pärkkele! Olin just Tampereen Asian Martissa ja katselin noita pötkölöitö, että mitä niistä tehdään. Dääääm kun olisin lukenut tän!
No voi rähmä! Mut nyt tiiät sitten ens kerralla ottaa paketin kotiin testiin 😀
Moi! Ihana resepti! Mistä aasialaisista marketeista olet löytänyt näitä korealaisia ruoka-aineksia?
Hei Mia! Kiva kuulla että tykkäät! Mä käyn lähinnä Vii Voanissa ja Aseanic Tradingissä. Toivottavasti niissä lykästää 🙂
Ymmärsin että ekalla kerralla sulla ei ollut dashia? Millä korvasit sen silloin?
Heippa! Mulla ei ekalla kerralla ollut tuota korealaista anjovisdashia, joten käytin japanilaista dashia (en tosin enää muista oliko mulla silloin perus dashia jossa on kombua ja bonitoa vai kombu-siitakedashia). Dashia ei mun mielestä oikein voi korvata, mutta sitä anjovisdashin makua voi tavoitella pienellä määrällä kalakastiketta perusdashissa 🙂
Itselläni olisi sellainen toive, että me kaikki suomeksi ruokainnostuneet lähtisimme yhdessä korjaamaan erästä erittäin yleistä kielellistä ruokasekaannusta. Nimittäin ”anjovis” on alkujaan skandinaavisperäistä kilohailista valmistettua maustekalaa, jota laitetaan esimerkiksi janssoninkiusaukseen tai munan kanssa leivän päälle. Englannin anchovy, jota aasialaiset kuivaavat tai ”mädättävät” ja italialaiset käyttävät caesarsalaattiinsa, on suomeksi ”sardelli”. Kyseessä on siis kaksi täysin eri kalaeläintä, joiden maku on – varsinkin kun toinen on pikkukala ja toinen kalavalmiste – hyvin erilainen. Olisi ihanaa, jos ero tiedostettaisiin paremmin, jo ihan siksikin, että
Hei Kati! Kiitos viestistä, olen aivan samaa mieltä! Kun lukee ohjeita pitkälti englanniksi, ”anjovis” lipsahtaa teksiin hurjan helposti. Teksti on kuitenkin nyt korjattu, kiitos kun huomasit käännöskukkasen ja huomautit siitä!