Kurpitsapelti, rapea tofumuru & uusi arki

Hyvää iltaa! (päivää, huomenta)

Kokeilen tänään jotain uutta, liittyen sekä ruokaan, että blogin päivitystapaan. Ruoka ei sinänsä ole mullistavalla tavalla uusi. Se on vaan jotain, jota kokkaan ekaa kertaa. Oleellisempi “uusi” tässä jutussa on se, että istun naputtelemassa näitä ajatuksia ja reseptiä ylös samalla, kun ruoka kypsyy uunissa. (Tiedän! Mullistavaa!!) En tässä kohtaa tiedä tuliko siitä minkälaista ja kuvaushommatkin ovat vielä täysin kesken.

Näemmä en saa tämänhetkisessä elämäntilanteessani kuitenkaan jutun juttua kasaan, ellen ala toimimaan blogin kanssa toisin kuin aiemmin. Hyvästi pitkään haudotut ja hiotut projektit, tervetuloa nopeat plöräykset! Hyviähän nekin nimittäin ovat. Kuten vaikkapa tämä kikherneillä rikastettu kurpitsapelti, joka piilottelee rapeaksi paahtuneen tofumurun alla ♥

Jump to Recipe

Uusi arki

En tiedä oletteko huomanneet, mutta tämä blogihan on ollut vallan hunningolla. Olen kuvannut uusia reseptejä viimeeksi syyskuussa ja koko syksyltä on muutenkin ulkona vain muutama postaus! Kääk. Kymmenen vuoden +/- viikottaisen blogin päivittämistahdin jälkeen moinen tuntuu vallan oudolta. Tiedän etten ole selitystä velkaa kellekään, mutta pienen tilannepäivityksen haluan teille silti jakaa!

Hyppäsin syyskuun alussa 15 vuoden opettajauran jälkeen opintovapaalle, lisä- ja täydennyskoulutuksen merkeissä. Nythän se oli tehtävä, tai moinen jäisi haaveeksi vaan… (Aikuiskoulutustuki ollaan lakkauttamassa elokuussa 2024, kiitos vaan hallitus tästäkin älynväläyksestä). Uusi opiskelijan arki on osoittautunut valtavan ihanaksi, sillä saan rauhassa paneutua opiskelemaan asioita, joista koen olevani työlleni tulevaisuudessa suuresti merkitystä. Samalla arkeni on jännästi väsyttävämpää kuin työelämässä. Hassua, kun käytännössä vain istun useimmat viikonpäivät kotona opiskelemassa itsenäisesti milloin mitäkin. Mutta toisaalta, työssä käyminen on minulle tuttua kaikkine välillä myös väsyttävine piirteineen, ja nyt kaikki on kokoajan uutta! Aivokapasiteetti uppoaakin nyt viimeistä myöten kaikkiin eri kurssien puitteissa tehtäviin tehtäviin; lukemiseen, reflektointiin ja tekstin tuottamiseen. Harva se päivä havahdun kymmenien välilehtien ääreltä siihen, että hampaat jäivät taas pesemättä ja lounas syömättä vasta sitten, kun puolisoni tulee töistä kotiin. JA RAKASTAN SITÄ!

opiskelija + ruoka

Reseptien kehittely, ruokakuvaaminen ja blogin kirjoittaminen jää tässä yhtälössä kuitenkin täysin huomiotta. Kokkaan kyllä, mutta en oikein mitään sellaista mikä olisi tähän mennessä tuntunut aiheelliselta nostaa blogiin. Mutta ehkäpä juuri näillä arjen selviytymisruuilla olisikin täällä paikkansa? Kokeileva, aikaavievä ja hartaasti hiottu reseptiikan laatiminen on minulle rakasta puuhaa, mutta sellaiselle ei nyt opiskelun lomassa ole ollut aikaa. Ja eipä se opiskelijan budjettikaan ole tietenkään sama… Nopeat ja helpot ruuat, joita syödään parikin päivää putkeen, ovat olleet kunniassaan. Joten, jospa alan vaan nyt raportoimaan näistä “opiskelijaruuistani” täälläkin 🙂

Nyt uunista leijuu sellainen tuoksu, että palaan tekstin äärellle kohta. Heippa!

…No niin, tulin takaisin! Tai no, en aivan. Jatkan kirjoittamista kännykällä kävellessäni bussipysäkille. Mutta mutta! Ruoka onnistui ja oli vallan hyvää. Ei ehkä maailman esteettisintä, kuten kuvistakin näkyy… kurpista poloinenkin jäi täysin tofumurun alle piiloon. Aika blogihommille kuitenkin loppui äkillisesti kesken, kun yhtäkkiä piti ehtiä syödä, siivota kuvaussotkut ja pestä vielä ne hampaatkin ennen päivän seuraavaa etappia!

Kurpitsapelti ja rapea tofumuru

Kurpitsapelti kikherneillä ja rapealla tofumurulla vaati noin kymmenen minuutin valmistelut: kurpitsan viipaloinnin ja kovertamisen, sekä tofun raastamisen ja kuivaksi taputtelemisen. Myskikurpitsaa ei onneksi tarvitse kuoria! Jos tofusta haluaa ekstra rapeaa, aikaa saa toki halutessaan menemään hieman enemmänkin. Tofun voi nimittäin ensinnäkin puristaa mahdollisimman kuivaksi (mikä vaatii lähinnä passiivista etukäteisvalmistelua), tai ennakkopaahtaa kuivalla paistinpannulla/uunissa. Näin prepattu tofumuru paahtuu kurpitsan päällä yhtä rapeaksi kuin mysli! (Minulla oli jääkaapissa juurikin tälleen käsiteltyä tofua suorastaan puoli kiloa, arvatkaa mistä tämän ruuan idea siis lähti…)

Kun valmistelut on tehty, ei muuta onneksi tarvitse kuin levitellä raaka-aineet pellille ja lykätä pelti uuniin. Sentin paksuisiksi leikkaamani kurpitsaviipaleet kysyivät pehmeiksi Paramesan (♥♥♥ not sponsored!) ja tofumurukerroksen alla puolessa tunnissa (kiertoilmalla). Kaveriksi sopisi erinomaisesti vaikkapa polenta, tai simppelin vinegretin kanssa hierottu lehtikaalisalaatti, tai joku muu tuore lisuke. Tai nokare maustamatonta paksua kaurajugurttia? Tai vegaanista fetaa…

Söin annokseni kuitenkin ihan sellaisenaan. Kehitellään tätä ideaa joskus toiste sitten pidemmälle. Eipä sitä läppärin ääressä koko päivän kökkiessä oma energiankulutus kovin suurta nimittäin ole. Sitäpaitsi onhan tässä annoksessa sekä proteiinia, rasvaa että kuituja. Ja persiljaakin päällä! Oikein passeli kotiopiskelijalounas siis.

Ps. Maustoin kurpitsan juuri testiin saamallani Metsä/Skogen metsämaustemixillä, jossa on nokkosta, timjamia, mustaherukan lehteä, kuusenkerkkää ja sitruunamelissaa. Toimii! Jos tätä ihanaa mausteseosta ei olisi tänään tupsahtanut postissa, olisin laittanut sen sijasta ruokaan itsetehtyä lipstikkasuolaa ja kuivattua timjamia.