Yhteistyöt arkistot | Page 3 of 17 | Vaimomatskuu ruokablogi

Cocktailpiirakka japanilaisittain aka sushi-riisipiirakat

by Juulia on April 29, 2018 10 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Moilas Leipomo

Pyhäinhäväistys … vai harmitonta hassuttelua?

Cocktailpiirakka + sushi = sushi-riisipiirakka!

Joskus on hauskaa vähän leikkiä ruualla. Hyvän maun rajoissa tietysti, sillä kukapa hauskaa mutta pahanmakuista ruokaa söisi? Nyt täällä on leikitty yhdistämällä supisuomalainen riisipiirakka pallon toiselta puolelta kotoisin olevaan perinneruokaan, sushiin. Jonkun mielestä näiden kahden varsin perinteikkään ruuan yhdistelmä on ehkä suorastaan pyhäinhäväistys kahta ruokakulttuuria kohtaan. Toisen (tai ainakin minun) mielestä kyseessä taas on harmiton ja leikkisä fuusioruokaviritelmä, jota syödessä on vaikea olla totinen 😀

Olit sitten kumpaa mieltä tahansa – tai jotain sieltä väliltä – uskallan kuitenkin melkein vannoa, että lopputulos maistuu kaikille karjisten ja sushin ystäville. Tarvitaan vain hieman avarakatseista leikkimielisyyttä, niin huomaa että tämä kombinaatiohan on itseasiassa suorastaan looginen!

Kiitos Finnjävel!

Idean tälle kombolle sain itseasiassa huippuravintola Finnjäveliltä. Ravintolan kohutuin annos, dekonstruoitu karjalanpiirakka, tarjottiin siellä nimittäin saken kera. Tämä kiinnostava nyökkäys Japanin suuntaan oli minusta varsin viehättävä, vaikken kyseistä annosta itse koskaan ehtinyt maistamaankaan (onneksi voin makumatkailla jo suljettuun ravintolaan esim. Kaikki äitini reseptit -blogin avulla). Riisi ja kala luontuvat yhteen niin suomalaisittain (esim. kylmäsavulohiruusuke munavoilla sivellyn karjalanpiirakan päällä tai voitaikinaan tehty lohi-riisipiirakka) kuin tietysti japanilaisittainkin (esimerkkien määrä loputon), joten miksei myös suomalais-japanilaisittain?

Kytkös karjalanpiirakan ja sushin välillä on jäänyt kytemään mieleeni siinä määrin, että kun sain toimeksiannon kirjoitella tänne blogiin juttua Moilas Leipomon karjalanpiirakoista, oli idea hetkessä selvä: nytpä tehdään sushi-riisipiirakoita! Sushi-poloinen on omittu maailmalle tässä vaiheessa jo niin antaumuksella, että siitä on olemassa vaikka minkälaisia cross kitchen -versioita (joista osaa ei kyllä saisi sushiksi edes kutsua ilman jonkinlaista varsin ankaraa rangaistusta). Miksipä ei siis lisättäisi “sushien” listaan tällaista perinnesuomalaistakin viritystä?

Sushi-riisipiirakka ei minusta voi olla ison riisipiirakan kokoinen, joten sushin tapaan suupalaksi luontui parhaiten Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka. Sitä löytyy niin kypsäpakasteena kuin paistovalmiinakin versiona 30 kpl pakkauksissa, joten yhdestä paketista riittää suupalaa kahden ihmisen taloudessa varsin pitkäksi aikaa. Sanoisin kuitenkin, että cocktailpiirakka on parhaimmillaan vierasvarana! Varsinkin tuo kypsäpakaste valmistuu nimittäin sellaisessa hujauksessa, että piirakka tykötarpeineen on tarvittaessa pöydässä, ennen kuin vieraat ehtivät edes istua pöytään.

Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka on leivottu 80% ruista sekä laktoositonta voita sisältävään taikinaan. Myös täyte on valmistettu voihin, joten piirakassa on kunnolla makua. Itse lämmitän piirakat mieluiten 250 asteisessa uunissa niin, että kuoreen tulee kunnolla rapeutta. Jos haluan oikein hemmotella itseäni, kastan piirakat heti uunin jälkeen vielä voimaitoon!

Koska nyt ei pyritä autenttisuuteen niin sushin kuin karjalanpiirakan päällistenkään suhteen, voi sushi-riisipiirakat mielestäni täyttää pitkälti juuri niillä täytteillä, mitä lemppari makirullaansakin laittaisi. Omia ikisuosikkejani ovat mm. lohi, avocado, mäti sekä japanilainen rullattu munakas, tamagoyaki. Rakastan kuitenkin myös sushia, jossa on katkarapua, kampasimpukkaa, kurkkua, pikkelöityä retikkaa, eri tavoin maustettua majoneesia, tai mehevää grillattua ankeriasta. Ihan kaikkia edellämainituista täytteistä en sushiin kuitenkaan yleensä kotona laita, raaka-aineiden saatavuuden haasteiden takia. Niinpä pitäydyn nyt kotona helposti toteutettavissa täytteissä.

Cocktaipiirakka japanilaisittain × 3, olkaa hyvät:

1. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, riisiviinietikassa pyöriteltyä avocadoa, merileväkaviaaria. Piirakan viimeistelee vaikka vappupöytään iki-ihana salaattiorvokki!

2. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, avocadoa, lohta, norilevää.

3. Soijalla maustettua majoneesia, norilevällä maustettua tamagoyakia, ito togarashia ja mustia seesaminsiemeniä.

Nämä cocktailpiirakat valmistuvat tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos tuoreen lohen vaihtaa skandinaavisempaan kylmäsavuloheen tai jopa graaviloheen. Ainakin itselläni on nimittäin sushiin sopivien lohenpalojen leikkaaminen sen verran hakusessa, että sain kalan leikkaamiseen uppoamaan nolostuttavan pitkän tuokion … eikä lopputulos silti ole kovin vakuuttava 😀 Onneksi minulla ei kuitenkaan ole sushikokin paikka hakusessa, vaan nopea ja hauska cocktailpala. Treenaan ne mun kalanleikkuutaidot kuntoon sitten joskus toiste!

Cocktailpiirakka japanilaisittain × 3

6:lle cocktailpalaksi

18 kpl Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka

Soijamajoneesi:

n. ¾-1 dl (vegaanista) majoneesia

n. 1 rkl soijakastiketta

(¼ tl wasabia)

Täytteet:

1 kypsä avocado + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 100 g hyvin tuoretta ruodotonta lohen selkäfileetä (* + n. ½ tl suolaa (voit käyttää halutessasi myös kylmäsavu- tai graavilohta)

3 kananmunan tamagoyaki

n. 6 rkl merileväkaviaaria (tai kalan mätiä)

Tarjoiluun:

1 arkki norilevää

syötäviä kukkia, seesaminsiemeniä, ruohosipulia, furikakea, tms…

*) Itse ostan sushikalan yleensä isona nahallisena ja ruodottomana palana, josta mahapuoli ja muut rääppeet käytetään esim. chirashizushiin, ochazukeen tai vaikka ihan perus kalasoppaan, ja siistitty selkäpala sushiin.

Mausta ensin majoneesi. Mikäli käytät wasabia, liuota se ensin soijakastikkeeseen ja sekoita sitten vasta majoneesiin, muuten sitä on vaikea saada leviämään tasaisesti seokseen. Itse käytin sekä wasabilla että soijalla maustettua majoneesia lohi- ja merileväkaviaaripiirakoihin, japanilaisella munakkaalla täytetyn cocktailpiirakan voitelin pelkällä soija-majoneesilla. (Meillä on muuten siirrytty kotona tyystin vegaanimajoneesin piiriin, se kun maistuu sitten varmuudella aina kaikille ja on omastakin mielestä herkullista).

Paista tamagoyaki (ohje tälle rullatulle japanilaiselle munakkaalle löytyy blogiarkistoistani lohella täytettynä versiona – tee munakas kuitenkin tähän käyttötarkoitukseen ilman kalaa). Viipaloi munakkaasta sen hieman jäähdyttyä kuusi vajaan sentin paksuista palaa. Suolaa lohen pinta kevyesti ja jätä kala maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi lohi sitten ohuelti (esim. tämän ohjevideon mukaan) noin 2 mm paksuisiksi siivuiksi. Kuori ja viipaloi myös avocado (tarvitset 12 viipaletta). Valuta avocadoviipaleille riisiviinietikkaa, jotta ne eivät tummu.

Lohen suolaantuessa lämmitä cocktailpiirakat uunissa paketin ohjeen mukaan ja anna piirakoiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Sivele jäähtyneet piirakat maustetulla majoneesilla.

Täyte 1: merileväkaviaaria & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä lusikallinen merileväkaviaaria. Koristele cocktailpiirakka esim. syötävällä kukalla tai ruohosipulisilpulla.

Täyte 2: lohta & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä viipale lohta. Vyötä cocktailpiirakka noin sentin levyisellä norileväsuikaleella niin, että saumakohta jää piirakan alle. Norileväsuikaleen saa pysymään kiltisti paikoillaan, kun ankkuroi sen piirakan pohjaan sipaisulla majoneesia.

Täyte 3: tamagoyaki

Lado kuudelle soijalla maustetulla majoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu norilevällä maustettua rullattua munakasta, tamagoyakia. Ripottele pinnalle mustia seesaminsiemeniä, silputtua ruohosipulia tai vaikka furikakea. Minulla näiden piirakoiden päällä oli koristeellista ito togarashia, eli kuivattuja chilirihmoja, joita ostin kotiin tuliaiseksi vuoden takaiselta japaninreissultani.

Tadaa! Cocktailpiirakka poikineen valmiina nautittavaksi!

Ehkä paras reaktio tälle fuusioviritykselleni oli Juuson hämmentyneen huvittunut räkänauru, kun vein luomukseni hänen eteensä ensimmäistä kertaa. Se nauru ei loppunut ihan hetkeen … mutta hyvin se cocktailpiirakka joka tapauksessa hänelle maistui 😉

Tarjosin piirakoita myös luottotestitiimilleni eli siskolleni Nupulle sekä ystävälleni Eevikselle, jotka söivät piirakat hyvällä halulla eivät ainakaan nauraneet tuotoksilleni päin naamaa… Vastaanotosta rohkaistuneena tässä sitä nyt sitten painetaan kohta julkaisunappia.

Nyt mietin, josko tässä olisi myös tämän vapun tarjoilukontribuutioni, vappupöytään kun sopii minusta hassuttelu mitä parhaiten!

Mitäs mieltä te olette? Meneekö liian pitkälle? Vai ehkä ei tarpeeksi pitkälle? Onko karjalanpiirakka pyhä? Entäs sushi? Saako ruualla leikkiä? Olen utelias kuulemaan ajatuksianne. Oma mielipiteeni edellisiin kysymyksiin ehkä tuolta tekstin seasta jo välittyykin 😉

Ps. edellisvuosien vappuruokaideoitani löytyy mm. tästä, tästä, sekä tästä jutusta. Ja onpa sitä joskus väännetty pekonihillolla täytettyjä vappumunkkejakin!

Everything seasoning & cashewtuorejuusto (vain bagel puuttuu)

by Juulia on April 25, 2018 2 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

Everything seasoning + cashewtuorejuusto = vain bagel puuttuu!

Everything … but the bagel

Lempibagelini on ehdottomasti everything bagel. “Enempi parempi” on mottoni ja everything bagelissahan on vähän kaikkea! Eipä sillä, että olisin mikään suuri bagelekspertti – eläissäni en ole esimerkiksi leiponut yhtäkään moista. Kokemukseni rajoittuukin lähinnä kahviloiden ja paistopisteiden tarjontaan ja sehän täällä Suomessa on mitä on. Niinpä aina kun eteen tulee everything bagel, en ota riskejä, vaan valitsen aina sen kun tiedän siitä pitäväni. Koskaan kun ei tiedä milloin seuraava tulee vastaan!

Jos ihan totta puhutaan, en oikeastaan edes ole niin sen itse bagelin perään. Minua viehättää paljon enemmän bagelin pinnalla sijaitseva everything seasoning! Kauan sen jälkeen kun bagelini on jo historiaa, kalastelen vielä lautaseltani epätoivoisesti viimeisetkin murut sen koukuttavaa murupinnoitetta.

Ei täs mitään baageleita tarvita?

Everything seasoning

Everything seasoning (kuten se bagelikin) on peräisin mistäs muualta kuin Amerikasta. Bagel dipataan seokseen ennen paistamista, joten uunista ulos tulee rapealla ja paahteisen mausteisella murulla kuorrutettu herkkupala. Jokaisella leipomolla on siellä vissiin oma “everything” -seoksensa, ja myydäänpä siellä tätä ihanaa murua myös kaupoissakin. Sillä maustetaan niin kräkkereitä, avocadoa, paistettuja munia, paahdettuja maissintähkiä, popcornia, voita, salaatteja, vohveleita kuin Bloody Maryjäkin… Everything seasoning -fanien mielestä se taitaakin sopia siis vähän kaikkeen!

Everything seasoning (jota en taatusti ala kääntämään suomeksi – “kaikki-mauste” … se ei jotenkin nyt vain kuullosta oikealta) on onneksi harvinaisen helppo seos kyhättäväksi ihan kotikeittiössä. Rapakon taa ei siis tosiaankaan tarvitse tätä lähteä metsästämään! Raaka-aineet tälle ihanalle seokselle löytyvät taatusti lähes jokaisen lähikaupasta: suolaa, seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä, paahdettua sipulia, muuta et tarvitse! Kuka tämän seoksen ikinä alunperin keksikään, on se yksinkertaisuudessaan silkkaa neroutta!

En kuitenkaan olisi ihan oma itseni, ellen siitä huolimatta viilaisi perinteistä reseptiä hieman omaan suuntaani…

…ja lisäisi omaan everything seasoning -seokseeni muutamia bonuksia: makoisia karpaloita ja ihanan täyteläisiä pinjansiemeniä!

Pähkinöinä pähkinöistä!

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat nimittäin Earth Control Cashewpähkinät, Earth Control Pinjansiemenet sekä Earth Control Karpalot. Kaikki Earth Controlin pähkinät, siemenet, kuivahedelmät sekä -marjat ovat keittiössäni ihan vakiokamaa, sillä niillä lisää helposti ruokaan kuin ruokaan niin makua kuin ravinteitakin. Varsinkin kasvisruokiin lisään mieluusti proteiinia ja hyviä rasvoja pähkinöiden muodossa!

Karpalot ja cashewpähkinät ovat sellaista herkkua, että niitä syön myös ihan sellaisenaankin (ja varsinkin Juuso upottaa pussillisen cashewpähkinöitä ihan kertakouraisulla). Pinjansiemeniä keittiössämme sen sijaan näkyy harvemmin. Ne ovat minulle edelleen sellaista “arjen luksusta”, jota ostetaan vain erityiseen tarpeeseen ja käytetään vanhasta tottumuksesta hieman säästeliäällä kädellä (tapa on peräisin opiskeluajoilta, jolloin pinjansiemeniin törsäiltiin ehkä kerran pari vuodessa – onhan niiden kilohinta aivan omaa luokkaansa verrattuna vaikkapa auringonkukansiemeniin … ja ihan syystä).

Everything seasoning -seos koostuu perinteisesti siis lähinnä seesamin- ja unikonsiemenistä, paahdetusta sipulista ja valkosipulista sekä suolasta. Joihinkin resepteihin lisätään vielä mausteita, esim. fenkolinsiemeniä tai mustapippuria.

Omaan viritelmääni lisäsin kuitenkin perinteisen seoksen täydennykseksi tosiaan makeita sattumia hienonnettujen kuivattujen karpaloiden muodossa, enkä malttanut olla käyttämättä rakasta luksusraaka-ainettani pinjansiemeniä. Lopputulosta ei siksi voi sanoa sataprosenttisen autenttiseksi, mutta Amerikassa useamman vuoden asunut Juuso on ollut sille silti täysin myyty (ja niin olen minäkin) ♥ Nyt meidänkin huushollissa maustetaan vaikka mitä everything seasoningilla!

Everything seasoning

2 rkl seesaminsiemeniä (mustia ja/tai vaaleita)

2 rkl unikonsiemeniä (mustia ja/tai vaaleita)

2-2½ rkl kuivattua sipulia (josta osa voi olla paahdettua valkosipulia*)

n. ½ tl sormisuolaa

2 rkl Earth Control Pinjansiemeniä

2 rkl Earth Control Karpaloita

*paahdettua sipulia löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta paahdettua valkosipulia en ole bongannut juuri muualta kuin aasialaisista marketeista. Valkosipulia voi paahtaa toki myös itse, kunhan varoo polttamasta sitä! Resepti toimii kuitenkin oikein hyvin myös pelkällä paahdetulla sipulilla.

Silppua karpalot sekä kuivattu sipuli tehosekoittimella tai veitsellä hienoksi melko hienoksi rouheeksi. Paahda unikon- seesamin ja pinjansiemenet varovasti tuoksuviksi kuivalla pannulla (ei pakollista mutta paahtaminen tuo makuun lisäulottuvuuksia) ja sekoita ne niiden hieman jäähdyttyä sipuli-karpalorouheeseen.

Mausta seos makusi mukaan suolalla. Itse käytän sormisuolaa, jonka lastuja murennan sormissani pienemmiksi – mikäli käytät hienoa suolaa, kannattaa sitä laittaa vähemmän. Muutenkin kannattaa maistella suolaisuutta ja lisätä sitä tarvittaessa vähän kerrallaan. Itse tykkään itseasiassa jättää seoksen melko vähäsuolaiseksi, koska silloin voin ripotella murua reilummin annoksilleni 😀

Valmis everything seasoning on ihanan pähkinäistä ja umamista ja kiitos karpalolisäyksen, koukuttavan makeansuolaista. Meillä sitä on lykitty niin leivän kuin keitetyn munankin päälle, salaattiin sekä paahdetun parsan kuorrutteeksi vähän tämän reseptin tapaan. Seos säilyy hyvin ilmatiiviissä purkissa useammankin viikon, kunhan säilytät purkin jääkaapissa. Huoneenlämmössä iki-ihanat pinjansiemenet (kuten muutkin siemenet sekä pähkinät) nimittäin pikkuhiljaa ilman kanssa kosketuksissa ollessaan härskiintyvät.

Cashewtuorejuustoa olen halunnut tehdä siitä asti, kun bongasin Chocochili -blogista reseptin, jossa cashewmassa hapatetaan maitohappobakteereilla. Jokin tuossa hapattamisessa on kuitenkin kuumottanut, sillä käärin hihani ja rohkaisin itseni cashewtuorejuusto -puuhiin vasta nyt.

Epämukavuusalueelle meneminen yleensä kuitenkin kannattaa ja niin tälläkin kerralla! Cashewtuorejuuston hapattaminen ei nimittäin sitten ollutkaan sen kummallisempi juttu kuin massan sekoittaminen (ja sen työnhän teki kone) ja pöydälle jättäminen yön yli. Nyt meillä onkin syöty ensimmäisen tekokerran jälkeen cashewtuorejuustoa kutakuinkin päivittäin 🙂

Cashewtuorejuusto

200 g Earth Control cashewpähkinöitä + reilusti vettä liottamiseen

n. 1 dl vettä

n. ½ tl omenaviinietikkaa / ½-1 tl sitruunamehua

¼-½ tl suolaa

1 maitohappobakteerikapseli

Laita cashewpähkinät runsaaseen veteen likoamaan. Nosta astia jääkaappiin yön yli (liotusaika saisi mieluusti olla ainakin 12 tuntia).

Kaada liotusvesi pois ja huuhtele pähkinät. Soseuta cashewpähkinät, yhden maitohappobakteerikapselin sisältö, sekä sen verran vettä, että saat massan sekoittumaan koneellasi kunnolla niin sileäksi kuin mahdollista. Itselläni ei ole käytössä mitään superkonetta, mutta pieni tehosekoittimen silppuriosani tekee työn noin desin vettä avulla.

Mausta massa suolalla sekä sitruunamehulla tai omenaviinietikalla omaan makuusi sopivan happamaksi. Sekä happamuutta että suolaisuutta voi kukin viilata omaan suuhun sopivaksi, meillä on toimineet hyvin nuo reseptiin laittamani määrät.

Peitä tuorejuusto kevyesti esim. voipaperilla tai kelmulla ja jätä se huoneenlämpöön 12-18 tunniksi. Mitä pidempään cashewtuorejuusto seisoo pöydällä, sen hapatetumpi maku siihen kehittyy. Omasta mielestäni maku on ollut juuri sopiva, kun massa on hapattunut pöydällä 18 tuntia. Siirrä lopuksi hapattunut cashewtuorejuusto jääkaappiin, jossa se säilyy hyvänä vajaan viikon verran. Voit halutessasi maustaa tuorejuuston ennen tarjoilua vielä makuusi sopivalla määrällä esim. ruohosipulisilppua, mustapippuria tai valkosipulia.

Tiesittekö muuten, että Earth Control tekee pitkäaikaista yhteistyötä WWF Suomen kanssa?

Touko-kesäkuussa jokaisesta myydystä Earth Control -tuotteesta lahjoitetaan 10 senttiä WWF Suomen metsiensuojelutyöhön 🙂 Kampanja on käynnissä 1.5.-30.6.2018.

Ps. Lisää Earth Control -reseptiikkaa löydät Earth Controlin Facebookista!

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

by Juulia on April 4, 2018 4 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

Puolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on “lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).

Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita pääsiäispöytään

by Juulia on March 22, 2018 11 Comments

Kaupallinen yhteistyö Verso Food ja Asennemedia

HÄRKIS® Kofta pitaleivät, rentoa pääsiäisruokaa par excellence!

Taannoin julistin rakastavani keittiömaratooneja – ja niin rakastankin! Yhtä paljon rakastan kuitenkin sitä, että päivinä jolloin en ehdi tai jaksa hääräillä keittiössä tunteja, saan kuitenkin aikaan jotain ravitsevaa, herkullista ja vaivatonta syötävää. Myönnän, että välillä vedetään reilusti riman ali ja syödään ihan vaan pakastepizzaa tai -pelmeneitä, mutta jos vain suinkin mahdollista, näitä päiviä ei ole ihan joka viikolla.

Yksi suosikkituotteitani nopeaa ja helppoa ruokaa kaivatessani on kotimaisen Verso Food Oy:n härkäpapuvalmiste HÄRKIS®. Siitä asti, kun Härkis tuli markkinoille, sitä on syöty meillä tiuhaan ja milloin missäkin muodossa (kutakuinkin kaikessa, mihin kasvissyöntivuosinani olisin lykännyt soijarouhetta). Tykkään tuosta maustamattomasta Härkis® Originalista niin paljon, että napsin sitä murun kerrallaan kokkaamisen ohessa myös suoraan paketista. Ovat nämä nykyajan kasvisproteeinivalmisteet kyllä vaan ihan muuta kuin aikoinaan!

Kyseisiä arkiruokia ei blogistani juuri löydy, kun niitä syödessä harvemmin mitään kuvaushommiakaan jaksaisi. Hieman erityisempiä Härkisreseptejä täältä löytyy silti muutama: sichuanpippurihärkis sekä mausteinen härkis Hasselbackan kurpitsan kera.

Kun markkinoille saapui alkuvuodesta saman talon pyörykät, on niitä kulkeutunut kotiimme jopa enemmän kuin tuota Härkis® Originalia. Nuo pyörykät kun ovat, jos mahdollista, vieläkin helpompaa ja nopeampaa pikaruokaa!

Lämmitystä vaille valmiit pyörykät (Härkis® Original Pyörykkä ja Härkis® Kofta Pyörykkä) ovat minusta oivallisia esim. lämpimän voileivän täytteenä, sekä perinteiseen tapaan perunamuussin kaverina … ja joskus jopa sen pakastepizzan täydentäjinä (pyörykkäpizza, uuh)!

Kerran kun paketti on auki, viipaloin toisinaan pyöryköitä myös ikäänkuin kylmänä “leikkeleenä” leivälleni. Kun nämä pyörykät ovat vielä täysin soijattomia, maidottomia, vegaanisia ja gluteenittomia, ne sopivat lähestulkoon kaikille pöytään istuville. Tällaisia eineksiä nostankin pöytään mielelläni, vaikken niitä muuten niin kulutakaan 🙂

Ideoin tässä päivänä eräänä HÄRKIS® Kofta Pyöryköistä pääsiäiseen sopivia pitaleipiä. Ainakin meidän huushollissa on tapana viettää erilaisia juhlia melko rennolla otteella, stressaamatta liikaa tarjoiluista ja keskittymällä enemmän akkujen lataamiseen ja yhdessä hengailuun. Niinpä mietin myös pääsiäiseen ruokia, jotka olisivat sekä rennon juhlavia että helppoja ja nopeita valmistaa. Plussaa ruoka saa siitä, kun se sopii tarjolle myös kaikille laajennetun perheeni jäsenille, mikäli joku päättäisi ilmestyä meille kyläilemään.

Ensivilkaisulla tämänkertaisten kokkailuideni lopputulos ei ehkä näytä nopealta ja vaivattomalta pikaruualta, mutta sitä se kuulkaa silti on! Annos sisältää pehmeän mausteisten koftapyöryköiden lisäksi kepeän hummuksentyyppisen valkopaputahnan sekä raikkaan vihreän salaatin. Sekä minttu että herneet ovat raaka-aineita, joita nostan pääsiäispöytään yleensä muodossa tai toisessa. Tällä kertaa ne löytyvätkin keväisen vihreästä salaatista kaikenlaisten muiden rakastamieni raikkaiden ja pirteiden makujen seasta. Juhlavuutta ruokaan saa lisättyä, kun se tarjoillaan lautasille valmiiksi kokoamisen sijaan vadilta (minkä virkaa toimittaa meillä uunivuoka). Ollappa tarpeeksi iso vati niin annoksen jokaisen osan saisi varsin kauniisti esille samalle tarjoiluastialle!

Kummatkin pitaleipää täydentävät komponentit valmistuvat hujauksessa, jos omistaa sauvasekoittimen sekä mandoliinin/tehosekoittimen, jossa on viipalointiterä. Pitaleipiä ei ole kovinkaan vaikeaa tai aikaavievää leipoa, mutta en todellakaan tee niitä silti aina itse. Kaupan pitaleipiä käyttämällä tämä setti valmistuu parissakymmenessä minuutissa, ja sehän sopii minulle välillä paremmin kuin hyvin! Kunhan muistaa hankkia pöytään myös gluteenittomia pitaleipiä (kas kaupoistahan löytyy sellaisiakin), tämä täyttävä, näyttävä ja rento setti sopii niin vegaaneille, kuin gluteeniyliherkille läheisillenikin.

Yhdessä HÄRKIS® Kofta pyörykkä -paketissa on 10-11 pyörykkää, joten varaan paketteja itse neljälle hengelle kaksi – näin jokainen ruokailija voi nälkätilanteensa mukaan täyttää leipänsä sopivalla määrällä pyöryköitä. Niitä on helppo ja nopea lämmittää tarpeen mukaan lisää. Jos pyöryköitä jää yli, ne yleensä katoavat ainakin meillä ongelmitta esim. leivänpäällisinä ja ohimennen naposteltuina välipaloina.

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita

Vegaaninen, gluteeniton

4:lle

1-2 rasiaa HÄRKIS® Kofta Pyöryköitä

4-8 pitaleipää / gluteenitonta pitaleipää (riippuen leipien koosta)

½ sitruunaa lohkottuna

(harissaa)

Valkopapusose:

230 g isoja valkoisia papuja

1 pieni/iso valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

1-2 rkl tahinia

150 g kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia

ripaus suolaa

Vihreä sekasalaatti:

150 g sokeriherneenpalkoja (tai luomulaatuisia pakasteherneitä sulatettuina)

150 g fenkolia

150 g kurkkua

pieni punasipuli

1 rkl oliiviöljyä

sitruunan raastettu kuori

vastarouhittua mustapippuria, ripaus suolaa

½ ruukkua lehtipersiljaa ja/tai ½ ruukkua minttua

Pese huolella sitruuna. Raasta sen kuori talteen salaattia varten ja puolita sitruuna. Säästä toinen puolikas pitaleipien tarjoilua varten, käytä toinen puolikas valkopaputahnaan.

Soseuta kaikki valkopapusoseen raaka-aineet. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa, tahinia tai sitruunamehua. Itse tykkään tehdä soseesta tähän ruokaan melko raikasta, joten laitan tahinia vain ruokalusikallisen ja valkosipuliakin vain pienen kynnen. Tuhdimpien makujen ystävä voi käyttää isomman valkosipulinkynnen ja enemmän tahinia 🙂

Viipaloi ohuelti kurkku, fenkoli ja punasipuli. Tehosekoittimen viipalointiterä on tässä erinomainen ja nopea apuväline, mutta sujuu homma myös mandoliinilla tai ihan perinteisesti terävällä veitselläkin. Viipaloi myös sokeriherneenpalot, mikäli käytät niitä, tai käyttäessäsi pakasteherneitä sulata, huuhtele ja valuta ne. Sekoita salaattiin oliiviöljy, hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori sekä käyttämäsi yrtit. Mausta salaatti vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla.

Sitten syömään!

Lämmitä HÄRKIS® Kofta Pyörykät nopeasti paistinpannulla. Lämmitä myös pitaleivät paketin ohjeen mukaan. Halkaise pitaleivät ja sivele niille reilusti valkopapusosetta. Nosta leivän väliin sitten vielä kunnon satsi salaattia sekä muutama koftapyörykkä.

Aseta tarjolle sitruunalohkoja, joita jokainen saa puristaa vielä halutessaan leivilleen, sekä harissaa, jos syöjät ovat tulisen ystäviä. Onnittelut, jos onnistut täyttämään leipäsi niin maltillisesti, että saat sen syötyä sotkematta! Alla oma taidonnäytteeni, jota ei kannata katsoa jos on sitä mieltä että sormien nuoleminen ruokapöydässä on huonoa käytöstä 😀