Yhteistyöt arkistot | Page 3 of 17 | Vaimomatskuu ruokablogi

Juhlava vegaaninen patee Härkis® Originalista

by Juulia on May 25, 2018 11 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Verso Food Oy

Vegaaninen patee sandwich -tarjotin, täytettyjä palttoonnappeja, tuulihattuja ja marjoja… mitäs muuta sitä juhlapöytään kattaisi?

Näin kesän korvilla moni varmaan miettii jo kuumeisesti, mitä ihmettä tarjoilisi valmistujaisissa/lakkiaisissa/rippijuhlissa/kesähäissä ja niin edes päin. Pelkästään se, että kokkaa tarjoilut isoihin juhliin on jo oma iso hommansa, mutta lisäksi olisi hyvä osata laittaa ainakin osa tarjoiluista sellaisiksi, että niitä voisivat kaikki juhlavieraat syödä. Ruokavaliosta riippumatta!

Me ratkaisimme asian viime kesän hääjuhlassamme niin, että vieraat osallistuivat juhlatarjoilujen valmistamiseen. Nyyttärihenkisestä pöydästä löytyikin lopulta niin suolaista ja makeaa, kuin vegaanista ja gluteenitontakin herkkua. Tarjoilumme olivat pitkälti kasvispainotteisia, mutta löytyipä sieltä pöydältä itse pyöräyttämieni vegaanisen ja gluteenittoman voileipäkakun rinnalta se yksi hyvin perinteinen kinkkuvoileipäkakkukin. Joillekin juhlan tekee kermakakku, toisille voileipäkakku – itse kuulun vahvasti tuohon jälkimmäiseen joukkoon!

Niin, ne voileipäkakut… Olen moneen otteeseen täällä blogissa tainnutkin sen jo kertoa, että rakastan voileipäkakkuja. On ollut ilo seurata, kuinka vanha kunnon voileipäkakku on noussut taas oikeaksi trendiruuaksi! (Kurkatkaapa vaikka blogikollegani Hannan juuri julkaisema loistava voileipäkakun ohje).

Vaikka voileipäkakkua aina juhlissa halajan, ei sitä kuitenkaan aina jaksa tai yksinkertaisesti ehdi tehdä. Niinpä lähdin itse tällä kertaa tekemään jotain voileipäkakun suuntaista, mutta vähätöisempää: vegaanisia patee sandwicheja. Nämä söpöt pienet kolmioleivät ovat näyttävä ja monelle maistuva tarjoilu juhlassa kuin juhlassa!

Härkis® – ei vain arkeen vaan myös juhlaan

Härkäpavuista valmistettu Härkis® on keittiöni luotto kasviproteiinituotteita, kun pitää saada aikaan hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa vaivattomasti – tosin syödään sitä meillä ihan silloinkin kun ollaan kahden kesken vaan. Härkis® -tuotteet toimivat mitä parhaiten kiireisinä arkipäivinä, mutta varsin hyvin ne taipuvat myös juhlaruuaksi! Joulunaikaan meillä syötiin Hasselbackan myskikurpitsaa mausteisella Härkis®-murulla, pääsiäisenä taas vihreitä Härkis® Kofta pitaleipiä ja nyt äitienpäivänä Härkis® Originalista ideoimiani juhlavia sandwicheja.

Härkiksestä valmistamani täyteläinen vegaaninen patee sopii juhlavien sandwichien täytteeksi mitä parhaiten. Nämä leivät maistuvat niin vegaanille kuin sekaanillekin ja todistetusti myös 8-vuotiaalle kummipojalleni! Keliaakikoillekin nämä leivät sopivat, kunhan sandwichit tekee gluteenittomaan leipään.

Härkiksestä pyöräytetty vegaaninen patee valmistuu oman kokemukseni mukaan näppärimmin sauvasekoittimen avulla. Eniten aikaa pateen valmistamisessa kuluu sipulien karamellisoimiseen, mutta kärsivällisyys palkitaankin valmiin pateen ihanan syvällä maulla. Jos vegaaninen patee on jostain syystä aivan pakko saada pöytään pikavauhtia, riittää toki ihan pelkkä sipulien kevyt ruskistaminenkin. Tällöin pateen sekaan voi lisätä ennen soseuttamista ripauksen sokeria tuomaan seokseen hitusen lisää makeutta.

Juhlavuutta ja ihanaa lisäaromia tämä vegaaninen patee saa lorauksesta brandyä / konjakkia / kuivaa sherryä, jolla paistinpannu glaseerataan paistamisen lopuksi. Alkoholia valmiissa pateessa ei kuitenkaan ole, kun nesteen kiehauttaa pannulla kunnolla ennen pateeseokseen lisäämistä. Jäljelle jäävät siis vain käyttämäsi juoman aromit. Voit halutessasi glaseerata pannun toki ihan pelkällä vedellä tai vaikkapa veden ja laadukkaan balsamiviinietikan seoksella.

Pähkinöitä lisään pateeseokseen mielelläni kourallisen, kun teen sitä vain itselleni – pähkinät tuovat seokseen nimittäin vielä vähän lisää makua, rakennetta ja ravinteita. Koska ystäväpiiristäni löytyy kuitenkin useampi pähkinäallerginen, teen juhlatarjoilut mieluiten aina turvallisuussyistä tyystin pähkinättöminä.

Vegaaninen patee Härkis® Originalista

Vegaaninen, gluteeniton

1 paketti Härkis® Originalia

n. 300 g keltasipulia

175 g vegaanista margariinia

1 reilun kokoinen oksa tuoretta rosmariinia

nippu tuoretta timjamia

100 g sieniä (portobelloja, siitakkeita, herkkusieniä)

6-7 valkosipulin kynttä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

2 rkl brandyä, konjakkia tai kuivaa sherryä

(2-3 rkl pähkinä- tai mantelivoita / puolisen desiä pähkinöitä/manteleita)

Sulata paistinpannussa puolet margariinista. Kuori ja viipaloi sipulit muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita rasvassa keskilämmöllä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Alenna sitten lämpöä hieman (itselläni on induktioliesi yleensä lämmöllä 3-4) ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa ja karamellisoitunutta. Tähän menee aikaa noin 45 minuuttia, mikä on verrattain pitkä aika yhdelle työvaiheelle! Lieden vieressä ei kuitenkaan tarvitse koko aikaa päivystää: kun lämpötila pannulla on tarpeeksi mieto ja rasvaa on pannussa reilusti, ei sipulien pohjaanpalamista tarvitse juuri pelätä.

Kun sipulit ovat kauttaaltaan ihanan karamellisoituneita, kaavi ne pannusta reilun kokoiseen kulhoon. Lisää paistinpannuun sitä huuhtelematta loppu margariini, viipaloitu valkosipuli, pieneksi pilkotut sienet sekä varsistaan riivityt hienonnetut yrtit. Paista seosta keskilämmöllä silloin tällöin pohjia myöten sekoitellen, kunnes sienten kosteus haihtuu ja ne saavat hieman väriä. Lisää pannuun vielä Härkis® Original ja jatka paistamista hetki niin, että se hieman paahtuu. Kumoa sitten pannun sisältö samaan kulhoon sipuleiden kanssa.

Glaseeraa pannu brandyllä, konjakilla tai kuivalla sherryllä kaapien huolella kaikki pannuun tarttuneet maut alkoholin sekaan. Kiehauta seos vielä nopeasti, jotta nesteestä haihtuu alkoholi ja kaada seos sitten myös kulhoon. Lisää kulhoon muiden raaka-aineiden sekaan vielä kevyesti rouhitut pähkinät/mantelit tai pähkinävoi/mantelivoi, mikäli käytät niitä.

Soseuta vegaaninen patee sauvasekoittimella mahdollisimman sileäksi ja kumoa tarjoiluastiaan tai säilytysrasiaan. Tarjoile vegaaninen patee vielä lämpimänä hyvän leivän tai voileipäkeksien kera, tai laita patee tekeytymään muutamaksi tunniksi jääkaappiin, jossa se hieman kiinteytyy. Vegaaninen patee säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä 3-4 päivää.

Meillä edellinen vegaaninen patee -satsi syötiin äitienpäivänä juhlavien sandwichin täytteenä. Leipästen väliin tuli pateen lisäksi raikasta avomaan kurkkua, reilusti pippurista itusekoitusta sekä vesikrassia. Pirteyttä leipään toi pikapikkelöity punasipuli. Olisin laittanut patee sandwicheihin vielä kapriksia ja/tai cocktailkurkkujakin, mutta koska halusin varmistaa että leivät maistuvat myös lapsille, jätin ne väliin. Laitoin niitä sen sijaan illalla nauttimieni Härkispateella siveltyjen voileipäkeksien päälle. Kyllä oli kuulkaa herkkua!

Patee sandwichit

vegaaninen, gluteeniton kun käytät gluteenitonta leipää

12-14 kpl

paketti (gluteenitonta) paahtoleipää (n. 300 g)

n. ½ annosta vegaanista pateeta

ruukku vesikrassia

n. 100 g erilaisia ituja ja/tai versoja

1-2 avomaan kurkkua

1 makea punasipuli + 3 rkl omenaviinietikkaa + 1 rkl sokeria

(kapriksia ja/tai cocktailkurkkuja)

Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Liuota sokeri omenaviinietikkaan ja pyörittele sipulit seoksessa. Laita sipuli jääkaappiin odottelemaan etikkaliemessä, kunnes leivät ovat valmiita täytettäviksi.

Leikkaa paahtoleivän viipaleista kuoret pois. Sivele lusikallinen pateeta jokaiselle leivälle. Kuori avomaankurkku ja viipaloi se pitkittäin leivänpalan pituisiksi ohuiksi viipaleiksi. Lisää joka toiselle leivälle muutama kurkkuviipale. Päällystä toiset leivänpalat reilulla määrällä vesikrassia sekä ituja. Mikäli haluat leipiin lisää kirpeyttä, ripottele kurkkuviipaleiden päälle muutamat kapkset ja/tai cocktailkurkun palaset. Annostele leiville sitten vielä etikkaliemessä hieman pehmennyt punasipuli.

Käännä kurkku-sipulileipä ja krassi-ituleipä vastakkain ja paina näin syntynyttä sandwichiä kevyesti kämmenellä kasaan. Leikkaa leivät kahtia kolmioiksi ja varmista cocktailtikkulla niiden kasassapysyvyys.

Psst! Kaikki brandyt, sherryt ja konjakit eivät ole vegaanisia, uskokaa tai älkää! Lista vegaanisista alkoholeista löytyy kuitenkin esim. täältä.

Cocktailpiirakka japanilaisittain aka sushi-riisipiirakat

by Juulia on April 29, 2018 10 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Moilas Leipomo

Pyhäinhäväistys … vai harmitonta hassuttelua?

Cocktailpiirakka + sushi = sushi-riisipiirakka!

Joskus on hauskaa vähän leikkiä ruualla. Hyvän maun rajoissa tietysti, sillä kukapa hauskaa mutta pahanmakuista ruokaa söisi? Nyt täällä on leikitty yhdistämällä supisuomalainen riisipiirakka pallon toiselta puolelta kotoisin olevaan perinneruokaan, sushiin. Jonkun mielestä näiden kahden varsin perinteikkään ruuan yhdistelmä on ehkä suorastaan pyhäinhäväistys kahta ruokakulttuuria kohtaan. Toisen (tai ainakin minun) mielestä kyseessä taas on harmiton ja leikkisä fuusioruokaviritelmä, jota syödessä on vaikea olla totinen 😀

Olit sitten kumpaa mieltä tahansa – tai jotain sieltä väliltä – uskallan kuitenkin melkein vannoa, että lopputulos maistuu kaikille karjisten ja sushin ystäville. Tarvitaan vain hieman avarakatseista leikkimielisyyttä, niin huomaa että tämä kombinaatiohan on itseasiassa suorastaan looginen!

Kiitos Finnjävel!

Idean tälle kombolle sain itseasiassa huippuravintola Finnjäveliltä. Ravintolan kohutuin annos, dekonstruoitu karjalanpiirakka, tarjottiin siellä nimittäin saken kera. Tämä kiinnostava nyökkäys Japanin suuntaan oli minusta varsin viehättävä, vaikken kyseistä annosta itse koskaan ehtinyt maistamaankaan (onneksi voin makumatkailla jo suljettuun ravintolaan esim. Kaikki äitini reseptit -blogin avulla). Riisi ja kala luontuvat yhteen niin suomalaisittain (esim. kylmäsavulohiruusuke munavoilla sivellyn karjalanpiirakan päällä tai voitaikinaan tehty lohi-riisipiirakka) kuin tietysti japanilaisittainkin (esimerkkien määrä loputon), joten miksei myös suomalais-japanilaisittain?

Kytkös karjalanpiirakan ja sushin välillä on jäänyt kytemään mieleeni siinä määrin, että kun sain toimeksiannon kirjoitella tänne blogiin juttua Moilas Leipomon karjalanpiirakoista, oli idea hetkessä selvä: nytpä tehdään sushi-riisipiirakoita! Sushi-poloinen on omittu maailmalle tässä vaiheessa jo niin antaumuksella, että siitä on olemassa vaikka minkälaisia cross kitchen -versioita (joista osaa ei kyllä saisi sushiksi edes kutsua ilman jonkinlaista varsin ankaraa rangaistusta). Miksipä ei siis lisättäisi “sushien” listaan tällaista perinnesuomalaistakin viritystä?

Sushi-riisipiirakka ei minusta voi olla ison riisipiirakan kokoinen, joten sushin tapaan suupalaksi luontui parhaiten Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka. Sitä löytyy niin kypsäpakasteena kuin paistovalmiinakin versiona 30 kpl pakkauksissa, joten yhdestä paketista riittää suupalaa kahden ihmisen taloudessa varsin pitkäksi aikaa. Sanoisin kuitenkin, että cocktailpiirakka on parhaimmillaan vierasvarana! Varsinkin tuo kypsäpakaste valmistuu nimittäin sellaisessa hujauksessa, että piirakka tykötarpeineen on tarvittaessa pöydässä, ennen kuin vieraat ehtivät edes istua pöytään.

Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka on leivottu 80% ruista sekä laktoositonta voita sisältävään taikinaan. Myös täyte on valmistettu voihin, joten piirakassa on kunnolla makua. Itse lämmitän piirakat mieluiten 250 asteisessa uunissa niin, että kuoreen tulee kunnolla rapeutta. Jos haluan oikein hemmotella itseäni, kastan piirakat heti uunin jälkeen vielä voimaitoon!

Koska nyt ei pyritä autenttisuuteen niin sushin kuin karjalanpiirakan päällistenkään suhteen, voi sushi-riisipiirakat mielestäni täyttää pitkälti juuri niillä täytteillä, mitä lemppari makirullaansakin laittaisi. Omia ikisuosikkejani ovat mm. lohi, avocado, mäti sekä japanilainen rullattu munakas, tamagoyaki. Rakastan kuitenkin myös sushia, jossa on katkarapua, kampasimpukkaa, kurkkua, pikkelöityä retikkaa, eri tavoin maustettua majoneesia, tai mehevää grillattua ankeriasta. Ihan kaikkia edellämainituista täytteistä en sushiin kuitenkaan yleensä kotona laita, raaka-aineiden saatavuuden haasteiden takia. Niinpä pitäydyn nyt kotona helposti toteutettavissa täytteissä.

Cocktaipiirakka japanilaisittain × 3, olkaa hyvät:

1. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, riisiviinietikassa pyöriteltyä avocadoa, merileväkaviaaria. Piirakan viimeistelee vaikka vappupöytään iki-ihana salaattiorvokki!

2. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, avocadoa, lohta, norilevää.

3. Soijalla maustettua majoneesia, norilevällä maustettua tamagoyakia, ito togarashia ja mustia seesaminsiemeniä.

Nämä cocktailpiirakat valmistuvat tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos tuoreen lohen vaihtaa skandinaavisempaan kylmäsavuloheen tai jopa graaviloheen. Ainakin itselläni on nimittäin sushiin sopivien lohenpalojen leikkaaminen sen verran hakusessa, että sain kalan leikkaamiseen uppoamaan nolostuttavan pitkän tuokion … eikä lopputulos silti ole kovin vakuuttava 😀 Onneksi minulla ei kuitenkaan ole sushikokin paikka hakusessa, vaan nopea ja hauska cocktailpala. Treenaan ne mun kalanleikkuutaidot kuntoon sitten joskus toiste!

Cocktailpiirakka japanilaisittain × 3

6:lle cocktailpalaksi

18 kpl Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka

Soijamajoneesi:

n. ¾-1 dl (vegaanista) majoneesia

n. 1 rkl soijakastiketta

(¼ tl wasabia)

Täytteet:

1 kypsä avocado + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 100 g hyvin tuoretta ruodotonta lohen selkäfileetä (* + n. ½ tl suolaa (voit käyttää halutessasi myös kylmäsavu- tai graavilohta)

3 kananmunan tamagoyaki

n. 6 rkl merileväkaviaaria (tai kalan mätiä)

Tarjoiluun:

1 arkki norilevää

syötäviä kukkia, seesaminsiemeniä, ruohosipulia, furikakea, tms…

*) Itse ostan sushikalan yleensä isona nahallisena ja ruodottomana palana, josta mahapuoli ja muut rääppeet käytetään esim. chirashizushiin, ochazukeen tai vaikka ihan perus kalasoppaan, ja siistitty selkäpala sushiin.

Mausta ensin majoneesi. Mikäli käytät wasabia, liuota se ensin soijakastikkeeseen ja sekoita sitten vasta majoneesiin, muuten sitä on vaikea saada leviämään tasaisesti seokseen. Itse käytin sekä wasabilla että soijalla maustettua majoneesia lohi- ja merileväkaviaaripiirakoihin, japanilaisella munakkaalla täytetyn cocktailpiirakan voitelin pelkällä soija-majoneesilla. (Meillä on muuten siirrytty kotona tyystin vegaanimajoneesin piiriin, se kun maistuu sitten varmuudella aina kaikille ja on omastakin mielestä herkullista).

Paista tamagoyaki (ohje tälle rullatulle japanilaiselle munakkaalle löytyy blogiarkistoistani lohella täytettynä versiona – tee munakas kuitenkin tähän käyttötarkoitukseen ilman kalaa). Viipaloi munakkaasta sen hieman jäähdyttyä kuusi vajaan sentin paksuista palaa. Suolaa lohen pinta kevyesti ja jätä kala maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi lohi sitten ohuelti (esim. tämän ohjevideon mukaan) noin 2 mm paksuisiksi siivuiksi. Kuori ja viipaloi myös avocado (tarvitset 12 viipaletta). Valuta avocadoviipaleille riisiviinietikkaa, jotta ne eivät tummu.

Lohen suolaantuessa lämmitä cocktailpiirakat uunissa paketin ohjeen mukaan ja anna piirakoiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Sivele jäähtyneet piirakat maustetulla majoneesilla.

Täyte 1: merileväkaviaaria & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä lusikallinen merileväkaviaaria. Koristele cocktailpiirakka esim. syötävällä kukalla tai ruohosipulisilpulla.

Täyte 2: lohta & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä viipale lohta. Vyötä cocktailpiirakka noin sentin levyisellä norileväsuikaleella niin, että saumakohta jää piirakan alle. Norileväsuikaleen saa pysymään kiltisti paikoillaan, kun ankkuroi sen piirakan pohjaan sipaisulla majoneesia.

Täyte 3: tamagoyaki

Lado kuudelle soijalla maustetulla majoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu norilevällä maustettua rullattua munakasta, tamagoyakia. Ripottele pinnalle mustia seesaminsiemeniä, silputtua ruohosipulia tai vaikka furikakea. Minulla näiden piirakoiden päällä oli koristeellista ito togarashia, eli kuivattuja chilirihmoja, joita ostin kotiin tuliaiseksi vuoden takaiselta japaninreissultani.

Tadaa! Cocktailpiirakka poikineen valmiina nautittavaksi!

Ehkä paras reaktio tälle fuusioviritykselleni oli Juuson hämmentyneen huvittunut räkänauru, kun vein luomukseni hänen eteensä ensimmäistä kertaa. Se nauru ei loppunut ihan hetkeen … mutta hyvin se cocktailpiirakka joka tapauksessa hänelle maistui 😉

Tarjosin piirakoita myös luottotestitiimilleni eli siskolleni Nupulle sekä ystävälleni Eevikselle, jotka söivät piirakat hyvällä halulla eivät ainakaan nauraneet tuotoksilleni päin naamaa… Vastaanotosta rohkaistuneena tässä sitä nyt sitten painetaan kohta julkaisunappia.

Nyt mietin, josko tässä olisi myös tämän vapun tarjoilukontribuutioni, vappupöytään kun sopii minusta hassuttelu mitä parhaiten!

Mitäs mieltä te olette? Meneekö liian pitkälle? Vai ehkä ei tarpeeksi pitkälle? Onko karjalanpiirakka pyhä? Entäs sushi? Saako ruualla leikkiä? Olen utelias kuulemaan ajatuksianne. Oma mielipiteeni edellisiin kysymyksiin ehkä tuolta tekstin seasta jo välittyykin 😉

Ps. edellisvuosien vappuruokaideoitani löytyy mm. tästä, tästä, sekä tästä jutusta. Ja onpa sitä joskus väännetty pekonihillolla täytettyjä vappumunkkejakin!

Everything seasoning & cashewtuorejuusto (vain bagel puuttuu)

by Juulia on April 25, 2018 2 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

Everything seasoning + cashewtuorejuusto = vain bagel puuttuu!

Everything … but the bagel

Lempibagelini on ehdottomasti everything bagel. “Enempi parempi” on mottoni ja everything bagelissahan on vähän kaikkea! Eipä sillä, että olisin mikään suuri bagelekspertti – eläissäni en ole esimerkiksi leiponut yhtäkään moista. Kokemukseni rajoittuukin lähinnä kahviloiden ja paistopisteiden tarjontaan ja sehän täällä Suomessa on mitä on. Niinpä aina kun eteen tulee everything bagel, en ota riskejä, vaan valitsen aina sen kun tiedän siitä pitäväni. Koskaan kun ei tiedä milloin seuraava tulee vastaan!

Jos ihan totta puhutaan, en oikeastaan edes ole niin sen itse bagelin perään. Minua viehättää paljon enemmän bagelin pinnalla sijaitseva everything seasoning! Kauan sen jälkeen kun bagelini on jo historiaa, kalastelen vielä lautaseltani epätoivoisesti viimeisetkin murut sen koukuttavaa murupinnoitetta.

Ei täs mitään baageleita tarvita?

Everything seasoning

Everything seasoning (kuten se bagelikin) on peräisin mistäs muualta kuin Amerikasta. Bagel dipataan seokseen ennen paistamista, joten uunista ulos tulee rapealla ja paahteisen mausteisella murulla kuorrutettu herkkupala. Jokaisella leipomolla on siellä vissiin oma “everything” -seoksensa, ja myydäänpä siellä tätä ihanaa murua myös kaupoissakin. Sillä maustetaan niin kräkkereitä, avocadoa, paistettuja munia, paahdettuja maissintähkiä, popcornia, voita, salaatteja, vohveleita kuin Bloody Maryjäkin… Everything seasoning -fanien mielestä se taitaakin sopia siis vähän kaikkeen!

Everything seasoning (jota en taatusti ala kääntämään suomeksi – “kaikki-mauste” … se ei jotenkin nyt vain kuullosta oikealta) on onneksi harvinaisen helppo seos kyhättäväksi ihan kotikeittiössä. Rapakon taa ei siis tosiaankaan tarvitse tätä lähteä metsästämään! Raaka-aineet tälle ihanalle seokselle löytyvät taatusti lähes jokaisen lähikaupasta: suolaa, seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä, paahdettua sipulia, muuta et tarvitse! Kuka tämän seoksen ikinä alunperin keksikään, on se yksinkertaisuudessaan silkkaa neroutta!

En kuitenkaan olisi ihan oma itseni, ellen siitä huolimatta viilaisi perinteistä reseptiä hieman omaan suuntaani…

…ja lisäisi omaan everything seasoning -seokseeni muutamia bonuksia: makoisia karpaloita ja ihanan täyteläisiä pinjansiemeniä!

Pähkinöinä pähkinöistä!

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat nimittäin Earth Control Cashewpähkinät, Earth Control Pinjansiemenet sekä Earth Control Karpalot. Kaikki Earth Controlin pähkinät, siemenet, kuivahedelmät sekä -marjat ovat keittiössäni ihan vakiokamaa, sillä niillä lisää helposti ruokaan kuin ruokaan niin makua kuin ravinteitakin. Varsinkin kasvisruokiin lisään mieluusti proteiinia ja hyviä rasvoja pähkinöiden muodossa!

Karpalot ja cashewpähkinät ovat sellaista herkkua, että niitä syön myös ihan sellaisenaankin (ja varsinkin Juuso upottaa pussillisen cashewpähkinöitä ihan kertakouraisulla). Pinjansiemeniä keittiössämme sen sijaan näkyy harvemmin. Ne ovat minulle edelleen sellaista “arjen luksusta”, jota ostetaan vain erityiseen tarpeeseen ja käytetään vanhasta tottumuksesta hieman säästeliäällä kädellä (tapa on peräisin opiskeluajoilta, jolloin pinjansiemeniin törsäiltiin ehkä kerran pari vuodessa – onhan niiden kilohinta aivan omaa luokkaansa verrattuna vaikkapa auringonkukansiemeniin … ja ihan syystä).

Everything seasoning -seos koostuu perinteisesti siis lähinnä seesamin- ja unikonsiemenistä, paahdetusta sipulista ja valkosipulista sekä suolasta. Joihinkin resepteihin lisätään vielä mausteita, esim. fenkolinsiemeniä tai mustapippuria.

Omaan viritelmääni lisäsin kuitenkin perinteisen seoksen täydennykseksi tosiaan makeita sattumia hienonnettujen kuivattujen karpaloiden muodossa, enkä malttanut olla käyttämättä rakasta luksusraaka-ainettani pinjansiemeniä. Lopputulosta ei siksi voi sanoa sataprosenttisen autenttiseksi, mutta Amerikassa useamman vuoden asunut Juuso on ollut sille silti täysin myyty (ja niin olen minäkin) ♥ Nyt meidänkin huushollissa maustetaan vaikka mitä everything seasoningilla!

Everything seasoning

2 rkl seesaminsiemeniä (mustia ja/tai vaaleita)

2 rkl unikonsiemeniä (mustia ja/tai vaaleita)

2-2½ rkl kuivattua sipulia (josta osa voi olla paahdettua valkosipulia*)

n. ½ tl sormisuolaa

2 rkl Earth Control Pinjansiemeniä

2 rkl Earth Control Karpaloita

*paahdettua sipulia löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta paahdettua valkosipulia en ole bongannut juuri muualta kuin aasialaisista marketeista. Valkosipulia voi paahtaa toki myös itse, kunhan varoo polttamasta sitä! Resepti toimii kuitenkin oikein hyvin myös pelkällä paahdetulla sipulilla.

Silppua karpalot sekä kuivattu sipuli tehosekoittimella tai veitsellä hienoksi melko hienoksi rouheeksi. Paahda unikon- seesamin ja pinjansiemenet varovasti tuoksuviksi kuivalla pannulla (ei pakollista mutta paahtaminen tuo makuun lisäulottuvuuksia) ja sekoita ne niiden hieman jäähdyttyä sipuli-karpalorouheeseen.

Mausta seos makusi mukaan suolalla. Itse käytän sormisuolaa, jonka lastuja murennan sormissani pienemmiksi – mikäli käytät hienoa suolaa, kannattaa sitä laittaa vähemmän. Muutenkin kannattaa maistella suolaisuutta ja lisätä sitä tarvittaessa vähän kerrallaan. Itse tykkään itseasiassa jättää seoksen melko vähäsuolaiseksi, koska silloin voin ripotella murua reilummin annoksilleni 😀

Valmis everything seasoning on ihanan pähkinäistä ja umamista ja kiitos karpalolisäyksen, koukuttavan makeansuolaista. Meillä sitä on lykitty niin leivän kuin keitetyn munankin päälle, salaattiin sekä paahdetun parsan kuorrutteeksi vähän tämän reseptin tapaan. Seos säilyy hyvin ilmatiiviissä purkissa useammankin viikon, kunhan säilytät purkin jääkaapissa. Huoneenlämmössä iki-ihanat pinjansiemenet (kuten muutkin siemenet sekä pähkinät) nimittäin pikkuhiljaa ilman kanssa kosketuksissa ollessaan härskiintyvät.

Cashewtuorejuustoa olen halunnut tehdä siitä asti, kun bongasin Chocochili -blogista reseptin, jossa cashewmassa hapatetaan maitohappobakteereilla. Jokin tuossa hapattamisessa on kuitenkin kuumottanut, sillä käärin hihani ja rohkaisin itseni cashewtuorejuusto -puuhiin vasta nyt.

Epämukavuusalueelle meneminen yleensä kuitenkin kannattaa ja niin tälläkin kerralla! Cashewtuorejuuston hapattaminen ei nimittäin sitten ollutkaan sen kummallisempi juttu kuin massan sekoittaminen (ja sen työnhän teki kone) ja pöydälle jättäminen yön yli. Nyt meillä onkin syöty ensimmäisen tekokerran jälkeen cashewtuorejuustoa kutakuinkin päivittäin 🙂

Cashewtuorejuusto

200 g Earth Control cashewpähkinöitä + reilusti vettä liottamiseen

n. 1 dl vettä

n. ½ tl omenaviinietikkaa / ½-1 tl sitruunamehua

¼-½ tl suolaa

1 maitohappobakteerikapseli

Laita cashewpähkinät runsaaseen veteen likoamaan. Nosta astia jääkaappiin yön yli (liotusaika saisi mieluusti olla ainakin 12 tuntia).

Kaada liotusvesi pois ja huuhtele pähkinät. Soseuta cashewpähkinät, yhden maitohappobakteerikapselin sisältö, sekä sen verran vettä, että saat massan sekoittumaan koneellasi kunnolla niin sileäksi kuin mahdollista. Itselläni ei ole käytössä mitään superkonetta, mutta pieni tehosekoittimen silppuriosani tekee työn noin desin vettä avulla.

Mausta massa suolalla sekä sitruunamehulla tai omenaviinietikalla omaan makuusi sopivan happamaksi. Sekä happamuutta että suolaisuutta voi kukin viilata omaan suuhun sopivaksi, meillä on toimineet hyvin nuo reseptiin laittamani määrät.

Peitä tuorejuusto kevyesti esim. voipaperilla tai kelmulla ja jätä se huoneenlämpöön 12-18 tunniksi. Mitä pidempään cashewtuorejuusto seisoo pöydällä, sen hapatetumpi maku siihen kehittyy. Omasta mielestäni maku on ollut juuri sopiva, kun massa on hapattunut pöydällä 18 tuntia. Siirrä lopuksi hapattunut cashewtuorejuusto jääkaappiin, jossa se säilyy hyvänä vajaan viikon verran. Voit halutessasi maustaa tuorejuuston ennen tarjoilua vielä makuusi sopivalla määrällä esim. ruohosipulisilppua, mustapippuria tai valkosipulia.

Tiesittekö muuten, että Earth Control tekee pitkäaikaista yhteistyötä WWF Suomen kanssa?

Touko-kesäkuussa jokaisesta myydystä Earth Control -tuotteesta lahjoitetaan 10 senttiä WWF Suomen metsiensuojelutyöhön 🙂 Kampanja on käynnissä 1.5.-30.6.2018.

Ps. Lisää Earth Control -reseptiikkaa löydät Earth Controlin Facebookista!

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

by Juulia on April 4, 2018 4 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

Puolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on “lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).

Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.