Kaupallisessa yhteistyössä Devil’s Rock ja Asennemedia
Tasan vuosi sitten mulla kävi todellinen munkki: tutustuin Juusoon. Opiskeluajoista tuttu naama pongahti Tinderissä vastaan ja treffeistä sovittiin samantein. Tavattiin Kurvissa, halattiin ja lampsittiin kaljalle Pikku-Vallilaan. Juteltiin menneistä ja todettiin että eihän me koskaan kunnolla tunnettukaan, muistettiin vain toistemme naamat jostain.
Käveltiin ympäri Vallilaa: katseltiin performanssitaidetta Nilsiänpuistikossa, juotiin halpaa punkkua Pasilan galleriassa, kuunneltiin karaokea Mustassa Härässä. Lainasin Juusolle toisen lapaseni, kun hänellä oli kevättakki päällä ja hän paleli. Kotiin oli lopulta pakko mennä vikalla metrolla ja taas halattiin … ja todettiin: ihan kuin olisi viettänyt illan vanhan ystävän kanssa. Se olikin menoa sitten se ♥
Viime vuonna emme vappua yhdessä vielä viettäneet, joten se olis eka yhteinen vappu edessä nyt – kaikki muut juhlat ollaankin jo ehditty tiiminä kokea. Koska en ole yksiäkään munkkeja eläissäni itse paistellut, on aika mahtavaa, että Juuson bravuureja keittiössä ovat leivontapuuhat, erityisesti munkkien ja pullien paistelu. Minulle taas sopii varsin hyvin niiden maistelu 😉
Parisuhteessa olis vissiin hyvä osata jakaa vastuuta, ja se jos mikä on minulle ollut aina vaikeaa. Olen pienestä asti tykännyt kantaa vastuuta vähän kaikesta sellaisestakin, joka ei minulle kuulu (tapa, josta yritän kovasti oppia eroon). Keittiössä itsevaltiaan rooli vasta korostuukin; kyylään epäluuloisesti muiden puuhia enkä malta olla neuvomatta sinne kokkamaan uskaltautuneita. Ärsyttävää! Juusolle isot pisteet siitä, että hän kärsivällisesti valtaa keittiöstäni itselleen tilaa huolimatta epäluuloisesta vahtaamisestani.
Minulle on tärkeää oppia antamaan Juusolle enemmän tilaa – niin keittiöstä, kuin elämästäni yleensä. Opettelin pitkään pärjäämään yksin, ja nyt pitäisi osata taas ottaa joku muukin huomioon. Siinä on välillä haastetta! Ekan yhteisen vuosipäivän ja vapun kunniaksi tehtiinkin vähän erilainen blogiyhteistyödiili: Juuso hoitaa munkit, minä niiden täytteet – yhteistyö, ystävyys ja avunanto kunniaan, vaikkei kylmä sota meidän välejä vaivaakkaan 😀
Blogiani pidempään lukeneet eivät ehkä suuresti ylläty siitä, että halusin keitellä näiden yhteistyömunkkiemme täytteeksi pekonihilloa – ne perinteisemmät makeat asiat kun nyt vaan eivät niin ole mun juttu. Makea maistuu minulle aina paremmin, kun sen kyljessä on vähän jotain suolaista (kuten esim. taannoinen Elvis-suklaani). Yhteistyömunkeista tuli siis pekonimunkkeja ja veikkaan, etteivät ne ole ihan jokaisen makuun. Tärkeintä kuitenkin just nyt on, että ne ovat meidän makuun.
Pekonihillotäytteisten vappumunkkien kylkeen on tietysti avattava myös kuplivaa, onhan kyseessä kuitenkin sekä vappu, että meidän eka vuosipäivä! Makeiden mutta aavistuksen suolaisten munkkien kaveriksi sopii hyvin puolikuiva kuohari, rutikuiva kun korostaisi munkkien makeutta makuuni liikaa. Sitä makeaahan en varmaan edes avaisi… (onko sellaista olemassa kuin hyvää makeaa kuoharia?)
Suomen juoduimman valkkarin, Devil’s Rock Rieslingin kuohariversio Devil’s Rock Riesling Sec kustantaa Alkossa vain reilut 10 € ja on hinta-laatusuhteeltaan loistava valinta rentoon piknikpöytään. Hunajaiset omena- ja päärynäaromit sopivat erinomaisesti aavistuksen savuisella ja suolaisenmakealla pekonihillolla täytetyn munkin kylkeen, mutta koska viini ei ole kovin makea, se toimii myös piknikpöydän muiden antimien kaverina. Helppous ja rentous ovat ainakin minulle vappuna valttia, joten hoidan tarjoilut mielelläni yhden viinin taktiikkalla 🙂
Pekonihullun vappumunkit ♥
Juuson munkkiresepti pohjaa Marttojen ohjeeseen, tosin Amerikkavuosiensa aikana Juuso tottui tekemään munkkitaikinansa soijamaitoon. Marttojen käyttämä margariini taas vaihtuu voihin. Lehmänmaidon sijaan soijamaitoa, kasvimargariinin sijaan lehmänmaidosta tehtyä voita … joku logiikka tässä kai on, mutta en kyseenalaista, en (!) Kyllä munkkimies tietää ♥
Pekonihillo:
140 g savupekonia (palvattua)
1 rkl oliiviöljyä
80 g kuivattuja viikunoita
1 dl viskiä
0,5 dl vettä
1 keskikokoinen keltasipuli
2 pulleaa valkosipulinkynttä
1 mieto chili (jalapeno)
¾ dl omenaviinietikkaa
½ dl vaahterasiirappia
2 rkl ruokosokeria
¼ kanelia
¼ inkivääriä
¼ suolaa
Puolita viikunat ja laita ne viskin ja veden seokseen likoamaan. Kuutioi sipuli ja pekoni, viipaloi valkosipuli sekä chili. Paista kaikkia keskilämmöllä pienessä kattilassa, kunnes sekä pekoni että sipuli saa vähän väriä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruskistaa seosta kuin kevyesti. Lisää kattilaan viikunat liotusliemineen, sekä kaikki loput raaka-aineet.
Anna seoksen porista miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Jäähdytä seos ja soseuta sitä sen verran, että jäljellä on vain muutamia isompia sattumia. Mikäli et käytä hilloa heti, säilytä sitä kannellisessa purkissa jääkaapissa – hillo säilyy noin viikon … siis jos säilyy (sopii nimittäin tosi hyvin esim. burgerin väliin). Munkkeihin hillon saa kätevimmin trööttäiltyä pursotuspussista.
Munkkitaikina (10-14 kpl):
5 dl soijamaitoa
1,5 dl sokeria
50 g tuorehiivaa
1 muna
½ tl suolaa
2 tl kardemummaa
100 g voita
15-16 dl vehnäjauhoja
1 l rypsiöljyä paistamiseen
Sulata voi ja jätä jäähtymään. Lämmitä soijamaito reilusti kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita maitoon sokeri, mausteet ja muna ja sekoita, kunnes seos jäähtyy kädenlämöiseksi (munan lisääminen ja sekoittaminen jäähdyttää seosta). Murusta ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää jäähtynyt voi ja sekoita, ala lisäämään jauhoja ensin vispilällä vispaten, desi kerrallaan.
Vispaa taikinaa niin kauan kuin pystyt ja vaihda sitten käsivoimiin. Vaivaa taikinaa edelleen jauhoja desi kerrallaan lisäten, kunnes taikina on pehmeää muttei enää tartu käsiin niin pahasti (taikina saa siis olla mieluummin hieman liian kosteaa kuin liian kuivaa). Jätä peitettynä nousemaan kolmeksi vartiksi.
Muotoile taikinasta keskikokoisia palleroita ja jätä ne kohoamaan liinan alle vielä vartiksi. Kuumenna kannellisessa kattilassa litra rypsiöljyä 180 asteeseen. Pidä kansi lähellä, äläkä käytä liesituuletinta – rasvapalovaara on kuitenkin uppopaistohommissa aina hyvä muistaa. Paista munkkeja 2-3 kerrallaan molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarkasta ekasta munkista kypsyys tikulla ja säädä paistoaikaa sen mukaan: munkki on keskeltäkin kypsä, mikäli tikkuun ei tartu taikinaa.
Valuta munkeista enimmät paistoöljyt talouspaperin päällä. Pistä veistellä munkin kylkeen pieni ja syvä viilto, jonka kautta voit täyttää munkin. Pyörittele täytetyt munkit lopuksi chilihiutaleilla ja rapeaksi paistetulla ja murustetulla pekonilla maustetussa kidesokerissa.
Pekonimunkki on hyvä tarjoilla vielä hieman lämpimänä ja kuohuviini jääkylmänä. Kippis!
Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta suljettu.
