Yhteistyöt arkistot | Page 2 of 17 | Vaimomatskuu ruokablogi

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

by Juulia on September 17, 2018 2 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

Raaka parsakaali – kypsennystä vailla vai herkkua sellaisenaan? Itselleni asia on ollut aina selvä: pataan siitä ja heti. Vaikka syön hyvin monenlaisia vihanneksia mielelläni raakana, jostain syystä parsakaalin kohdalla olen tehnyt stopin. Tähän tuli kuitenkin vihdoin muutos, kun nenäni alle kannettiin kesällä mieleni muuttava parsakaalisalaatti!

Tämä ihme tapahtui tietysti matkoilla – tarkemmin sanottuna New Yorkissa – matkoilla kun jostain syystä tulee aina koettua monia asioita ensimmäistä kertaa. Tilasimme päärynää, parsakaalia ja erilaisia sattumia sisältävän salaattimme Brooklynin Pizza Loves Emilyssä (ravintolassa, jota olin väijynyt Instagramissa jo pitkään ennen matkaamme). Sisäänheittäjä tälle annokselle ruokalistaa lukiessa oli taikasana “miso dressing”, misopohjaisia kastikkeita minun on nimittäin todella vaikea vastustaa. Siinä jäi lopulta pizza melkeinpä kakkoseksi: parsakaalisalaatti syötiin viimeisistä muruista kilpaa taistellen ja niinpä kopio oli tehtävä ensi tilassa myös kotikeittiössä.

Kurpitsansiemenet & maapähkinät

Tämän Earth Control yhteistyöjuttuni aiheena ovat kurpitsansiemenet ja maapähkinät. Molempia saa Earth Controlilta halutessaan jumbokokoisissa pusseissa, jotka ainakin tässä köökissä ovat loistava vaihtoehto, niin paljon näitä raaka-aineita käytän.

Ravinteikkailla kupritsansiemenillä rikastan salaatin kuin salaatin ja erityisen ihania naposteltavia ne ovat minusta sellaisenaan tai nopeasti kuivalla pannulla paahdettuina ja kevyesti suolattuina. Käytän kurpitsansiemeniä usein myös leipätaikinassa ja koska olen tänä kesänä hurahtanut hapanjuurileivontaan, tulee taikinaa väännettyä monta kiloa viikossa. Kyllä siinä kuluisi pikku pussi aika vauhdilla!

Maapähkinöitäkin käytän erityisesti salaateissa, mutta niitä upotan usein myös paistettuihin nuudeleihin, erilaisiin curryihin ja oikeastaan mihin vaan kasvisruokaan, johon kaipailen hieman lisää ekstraproteiinia. Voisikin oikeastaan sanoa, että käytän maapähkinää hieman kuten papuja – toki en aivan samoissa määrin, onhan maapähkinä papuja paljon rasvaisempi palkokasvi. Sekä maapähkinät että kurpitsansiemenet kuuluvat siis keittiössäni erityisesti kasvisruokien maukkaaksi ja ravinteikkaaksi rikasteeksi.

Emmy Loves Pizzan parsakaalisalaatti sisälsi nashia eli omenapäärynää, kuivattuja kirsikoita, retiisiä, maapähkinöitä sekä sitä niin kovin houkuttelevaa misokastiketta. Kotona halusin kuitenkin hyödyntää kotimaisen parsakaalin lisäksi kotimaisia päärynöitä, sekä kaapista kaivamiani Earth Controlin kuivattuja karpaloita. Maapähkinöiden sijasta laitoin salaattiin rakastamiani kurpitsansiemeniä, kun oli yksinkertaisesti niiden himo. Seuraavalla kerralla todennäköisesti iskee sitten se maapähkinähimo 😀

Tämä vegaaninen parsakaalisalaatti sopii hyvin kevyeksi lounaaksi tai erilaisten aterioiden lisukkeeksi ihan sellaisenaan, mutta tarvittaessa salaatista taikoo ruokaisamman paistamalle sen päälle vaikkapa hieman kylmäsavutofua tai tempehiä. Sekaani voisi murentaa salaatin päälle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa. Parsakaalisalaatti maistuu minulle hyvin myös seuraavana päivänä, joten itse teen sitä mieluiten kerralla tupla-annoksen ja pakkaan osan suoraan töihin evääksi. Oikea arjen moniottelija siis tämä salaatti! Lisää reseptejä niin arkeen kuin juhlaan löytyy Earth Controlin FB-sivuilta.

Tuohon misopohjaiseen salaatinkastikkeeseen saa muuten kivasti vaihtelua, kun maustaa kastikkeen suolattoman tahinin sijaan maapähkinävoilla tai muilla pähkinä- tai siementahnoilla. Myös marketeista löytyvät valmiit misopohjaiset salaatinkastikkeet toimivat toki hyvin. Mikäli kotoa tai kaupasta ei löytyisi misoa, voi kastikkeen tehdä toki ilmankin – makumaailma ei ole aivan sama, mutta kuitenkin varsin toimiva (tiedän ettei kaikkien teidän lukijoiden paikkakunnilta misoa välttämättä ihan helposti löydy). Omassa keittiössäni ei tällaista tilannetta tosin tulla näkemään: misotahnaa on kaapissa niin moneen lähtöön, että myönnän olevani suorastaan addikti…

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

vegaaninen

2:lle

Salaattiin:

n. 200 g kotimaista parsakaalia

1 kotimainen kypsä päärynä (n. 150 g)

n. 100 g retiisiä

1 dl kurpitsansiemeniä ja/tai maapähkinöitä

1 dl kuivattuja karpaloita

Miso-soijakastike:

1½-2 rkl misotahnaa*

¾-1 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

1 rkl suolatonta tahinia / maapähkinävoita / muuta pähkinä- tai siemenvoita

n. 4 rkl oliiviöljyä

½ dl sitruunamehua

1 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

*) tähän kastikkeeseen kannattaa minusta käyttää vaaleaa, hieman makeaa ja mietoa riisimisoa (shiromiso). Voimakkaamman makuista punaista tai ruskeaa misoa kannattaa laittaa hieman vaaleaa vähemmän.

Sekoita pienessä kulhossa vispilällä sekaisin misotahna, soija, vaahterasiirappi, tahini (tms.) ja oliiviöljy. Purista sitruunanmehu sekaan ja sekoita hyvin. Kastike on sellaisenaan varsin vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla: senhän pitää maustaa koko parsakaalisalaatti!

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat poksumaan. Jätä siemenet jäähtymään. Mikäli käytät maapähkinöitä, paahda ne samoin ja hierrä halutessasi pyyhkeen sisällä kuoret lämpimistä maapähkinöistä irti. Viipaloi parsakaali, päärynä sekä retiisit ohuelti ja sekoita niihin kulhossa desin verran kastiketta. Lisää salaattiin vielä karpalot, kurpitsansiemenet ja/tai maapähkinät. Sitten vaan parsakaalisalaatti tarjolle lopun kastikkeen kera, tai pakkaus suoraan eväsrasiaan!

Ps. Asenne-kollegani Avec Sofien ja Home Via Lauran ovat kirjoittaneet tosi kiinnostavat arjen ruokailuun liittyvät postaukset – suosittelen piipahtamista heidän blogeissaan!

Grillatut oliivit aka “aperoliivit”

by Juulia on July 19, 2018 10 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Urtekram

Grillatut oliivit, mitä herkkua!

Grillatut oliivit

Oletteko koskaan grillanneet oliiveja? Suosittelen! Grillatut oliivit valmistuvat nopeasti, maistuvat todella ihanille suoraan grillistä mausteliemeen nostettuina ja vielä lämpiminä syötyinä. Ne imevät kuumina ja kevyesti murskattuina itseensä mitä tahansa makuja nopeasti ja maistuvat tietysti myös grilliltä – eli kesältä – aah sanon minä.

Grillatut oliivit ovat täydellistä naposteltavaa aterian alkuun kylmän aperitiivin kanssa, mutta sopivat hyvin myös lisukkeeksi muille grilliruuille, kuten vaikkapa välimerelliseen tyylin grillatun kalan tai halloumivartaiden kanssa. Omasta mielestäni näitä kannattaa tehdä suorilta käsin isompi satsi ja grillata sekaan myös sattumiksi manteleita, niin on kivaa naposteltavaa käsillä vielä seuraavanakin päivänä.

Aperoliivit!
Grillatut oliivit voi maustaa monin tavoin: yrteillä, chilillä, sitruksilla… ihan millä tykkää. Oma maustamisideani ottaa mallia klassikkojuomasta Venetian Spritzistä, joka perinteisesti tarjotaan oliivin ja appelsiinisiivun kera ja nautitaan erilaisten pienten suolapalojen kanssa. Kun maustaa oliivit appelsiinilla, lorauksella katkeroa sekä laadukasta extra virgin oliiviöljyä, on käsissä minusta mitä oivallisimman aperitiivin ainekset! Makuyhdistelmän viimeistelee muutama oksa aromaattista rosmariinia ja jos kaipaan oliiveihini vielä ripauksen ekstratwistiä, ripottelen sekaan hitusen raakalakritsijauhetta tuomaan sen “mitä ihmettä tässä on?” efektin. Kuulostaa hullulta, mutta yhdistelmä toimii.

Keksittiin ystäväni Eeviksen kanssa näille kesäisille oliiveille muuten tosi nokkela nimikin: “aperoliivit” 😀

Luomua kiitos!

Näin yksinkertaisessa reseptissä raaka-aineiden laatu nousee tärkeään rooliin. Grillattaviksi oliiveiksi valitsen itse mieluiten isoja, vihreitä ja kivellisiä oliiveja, jotka kevyesti litistän ja murskaan veitsen lappeella ennen grillaamista. Appelsiinin tahdon ehdottomasti luomulaatuisena, sillä siitä käytetään myös kuori. Oliiviöljyksi valitsen mieluusti yrttimäisen ja hedelmäisen laadukkaan neitsytoliiviöljyn – luomua sekin, kuten muutkin mausteet.

Pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Urtekramin uutuus, Urtekram Estate Extra Virgin Olive Oil sopiikin reseptiini mitä parhaiten! Tämä oliiviöljy on puristettu alle 27 °C:n lämpötilassa Koroneiki-oliiveista ja siinä on niin hedelmäistä raikkautta kuin kevyttä pippurisuuttakin sekä kauniin vihreä väri. Urtekram Estate Extra Virgin Olive Oil on peräisin luomulaatuiselta perhetilalta Kreetalta ja öljyllä on suojattu maantieteellinen merkintä. Urtekram on myös valintani mausteiden suhteen, onhan Urtekramin koko valikoima luomua. Kaikki edelliset Urtekram -yhteistyöpostaukseni löytyvät muuten täältä!

Grillattuihin oliiveihin voi halutessaan tuoda myös lisämakua maustetuilla oliiviöljyillä. Urtekramin uudet maustetut luomuoliiviöljyt ovatkin olleet minulla rotaatiossa näitä oliiveja valmistaessani. Urtekram Extra Virgin Olive Oil Chili & Urterkam Extra Virgin Olive Oil Lemon sopivat kumpikin reseptiin mitä parhaiten, riippuen ihan siitä tekeekö mieli enemmän sitrusta vai potkua – vai vähän molempia!

Käytän edellämainittuja oliiviöljyjä mieluiten oliivien mausteliemessä, joissa niiden maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Grillaamiseen taas soveltuu Urtekram Extra Virgin Olive Oil, joka soveltuu myös paistamiseen. (Lue savuamispisteasioista ja erilaisten rasvojen soveltuvuudesta korkeisiin paistolämpötiloihin lisää esim. täältä.) Toki oleellista on tämänkin oliiviöljyn kanssa grillaillessa, ettei grilli ole liian kuuma ja ettei oliiveja lykkää grillin polttavimpaan kohtaan.

Grillatut oliivit & mantelit

vegaaninen, gluteeniton

n. 400 g isoja vihreitä kivellisiä oliiveja (esim. Halkidiki- tai Amfissa-lajiketta)

(n. 200 g kuorittuja manteleita)

3-4 rkl paistamiseen soveltuvaa kasviöljyä

1 luomuappelsiini

muutama oksa tuoretta rosmariinia

n. 4 rkl Urtekram Estate Extra Virgin Oliiviöljyä / Urtekram Luomu Oliiviöljyä Chilillä tai Sitruunalla

Sekä halutessasi:

n. 3 rkl katkeroa, kuten Aperolia tai Camparia (ja/tai n. ½ tl Urtekram Luomu Lakritsijuurijauhetta)

Esivalmistelut:

Valuta oliivit huolella liemestään. Litistä oliiveja kevyesti veitsen lappeella, niin, että niiden pinta hieman rikkoutuu. Oliivit voi myös laittaa kahden leikkuulaudan väliin ja litistää kerralla koko satsi! Näin oliiveissa on enemmän kosketuspintaa grilliin ja ne imevät itseensä makua myöhemmin enemmän. Laita litistetyt oliivit kulhoon ja valuta oliiveilla muutama ruokalusikallinen korkean savuamispisteen omaavaa oliiviöljyä. Ravistele oliiveja, jotta öljy jakaantuu oliiveihin tasaisesti. Tee vielä toisessa kulhossa samoin manteleille, mikäli käytät niitä.

Pese appelsiini hyvin ja kuivaa se. Raasta kuorta isolla raastinterällä muutaman ruokalusikallisen verran tai veistele juliennerautaa käyttäen kuoresta ohuita suikaleita. Pyri kuorimaan vain aromaattista oranssia ulointa kuorta, kuoren sisempi valkoinen osa on melko kitkerää.

Laita appelsiininkuori, maustamaton tai maustettu oliiviöljy, muutama rosmariininoksa sekä katkero ja/tai lakritsijuurijauhe kannelliseen lasipurkkiin. Puolita sitten appelsiini kahtia ja ota oliivit, mantelit, mausteliemipurkki sekä puolitettu appelsiini mukaan grillille.

Grillin äärellä:

Grillaa oliiveja miedolla lämmöllä grillitasolla muutaman kerran käännellen, kunnes niissä on siellä täällä grillijäljet. Voit käyttää tarvittaessa myös grillausalustaa tai laittaa grilliin vaikka valurautapannun, jos grillissäsi on vain ritilä. Grillaa myös appelsiininpuolikkaita hetken leikkuupinta alaspäin, kunnes niiden pinta saa hieman väriä. Purista kuumista appelsiineista sitten n. 3 rkl mehua mausteliemipurkkiin. Ravistele purkin sisältö sekaisin huolella.

Kun oliivit ovat makuusi sopivan grillaantuneet, nostele ne takaisin kulhoonsa ja kaada sekaisin ravisteltu mausteliemi niiden päälle. Grillaa sitten vielä manteleit, mikäli käytät niitä. Ne eivät tarvitse grillissä kuin hetken, jotta nekin saavat hieman väriä. Kun mantelit ovat valmiit, nostele ne oliivikulhoon ja sekoita kaikki hyvin.

Tarjoile grillatut oliivit mieluiten heti, ne ovat ainakin minusta parhaimmillaan lämpiminä!

Mikäli grillattuja oliiveja jää yli, laita ne sopivan kokoiseen kannelliseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa max. 4-5 päivää. Nosta oliivit huoneenlämpöön muutama tunti ennen tarjoamista ja ravistele sisältö huolellisesti sekaisin ennen tarjoiluastiaan kumoamista. Grillatut oliivit ja mantelit maistuvat ihanille kylminä, imettyään itseensä rauhassa makua mausteliemestä. Ne voi toki halutessaan myös uudelleenlämmittää liemineen ennen tarjoamista esim. paistinpannussa.

Ps. Tässä vielä muutamia vaihtoehtoisia maustamisideoita grillatuille oliiveille: 2-3 rkl haluaamaasi oliiviöljyä + n. 1 rkl Urtekram Luomu Italialainen maustetta / Urtekram Chilihiutaleita /murskattuja Urtekram Fenkolinsiemeniä.

Kuvassa valurautapannuoliivit – tämä resepti onnistuu siis hyvin myös grillikauden ulkopuolella!

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

by Juulia on June 10, 2018 0 Comments

Viikko sitten minulla oli kolmien ensitreffien iltapäivä. Jep, aikamoinen perjantai-ilta! Sanotaanko kuitenkin näin, että tämä treffimaratoni oli sata kertaa mukavampi kuin ne kolmet putkeen sovitut sokkotreffit joilla kävin joskus villeinä sinkkuvuosinani (never again).

Treffit kronologisessa järjestyksessään olivat seuraavat:

Nuori kokkilupaus Ville Korhonen (lue lisää näistä treffeistä täältä),
Tehtaankadun Ravintola Fabrik
mitä mahtavin sokkotreffi/illallisseuralainen, Tiia Mua lemmitkö vielä Kustaa? -blogista.

Eka kerta Pineau des Charentesia

Koska Tiia omaa loistavan huumorintajun niin elävässä elämässä kuin kirjoittaessaankin, kannattaa treffiemme keskeisistä keskustelunaiheista lukea ehdottomasti lisää Tiian jutusta. Jos blogin nimi on Mua lemmitkö vielä Kustaa? kannattaa se muutenkin minusta tsekata. Jäät taatusti koukkuun!

Jottet kuitenkaan unohtuisi sinne Tiian blogiin vaan jaksaisit lukea myös tämän oman juttuni, heh, niin paljastetaan nyt höpöttelyistämme edes jotain. Lyhyesti tiivistettynä: puheenaiheemme pyörivät jostain syystä ekojen kertojen äärellä. Kyllä, puhuttiinhan siinä myös lihallisista asioista. Ei kuitenkaan ihan silleen kuin äkkisilteen ajattelisi … vaan kas näin: “Milloin oli eka kerta kun söit tartaria?”

Tätä oli muuten tosi hauska muistella! Itselläni se eka kerta tartarin kanssa muuten sijoittuu muistini mukaan Köpiksen Mandfredsiin, tosin lähes raakaa lihaa söin ekan kerran kyllä jo lapsena. Olin tuolloin jo hulluna kaikkeen ruoanlaittoon liittyvään ja lueskelin usein erästä punakantista keittokirjasarjaa iltasadukseni. Kun olin bongannut tämän kiehtovan raakaa lihaa sisältävän ruokalajin nimeltä tartar, pihistin tilaisuuden tullen keittiöstä uteliaana nokareen raakaa jauhelihaa. Ihan täysin raakana en saalistani tosin syönyt, vaan “paistoin” tuon pikku kikkareen pöytäni taakse piiloutuneena pölyisen patterin päällä. Mmmmm… mitä gurmeeta!

Joo, voi olla paras etten jatka näiden ekojen kertojen muistelointia sen enempiä, vaan keskityn suosiolla kertomaan teille Fabrikissa kokemistamme ekoista kerroista.

Eka kerta: Ravintola Fabrik

Alkuun söimme lajitelman pieniä suolaisia suupaloja: perinteistä ranskalaista patéeta (jota on muuten sitten tarjolla Taste of Helsingissäkin), muutamia ihania leikkeleitä, cornichons -pikkukurkkuja, puolikuivattuja tomaatteja sekä kirpakoita pikkelöityjä osterivinokkaita.

Kaikki varsin oivallisia, tosin eniten taisin ihastua poikkeukselliseen aperitiiviimme nimeltä Pineau des Charentes. Kyseinen viini ei itseasiassa ole viini lainkaan, vaan rypälemehulla maustettua Cognacin eau de vietä Sekoitusta kypsytetään vähintään 18 kk ennen myyntiä ja vähintään 8 kk tästä ajasta se viettää tammitynnyrissä. Huh, miten herkullista! Makea ja hedelmäinen melko kylmänä tarjoiltu juoma toimi todella hyvin suolaisten suupalojen rinnalla, suosittelen testaamaan tätä juomaa, jos ravintola Fabrik osuu matkanne varrelle 🙂

Seuraavaksi söimme hieman keltuaispornoa (katso kuvat! Hot hot hot!). Savulohi smörrebröd sisälsi tuon upean valuvaksi jätetyn uppomunan lisäksi Fabrikissa savustettua lohta, saaristolaisleipää sekä sitruunamajoneesia. Leipää saatteli raikas retiisisalaatti sekä miellyttävä chardonnay Chateau de Gaure Limoux 2016.

Annos oli just sitä mitä kuvan ja kuvailun perusteella ajattelisittekin. Ei siis mitään kovin yllätyksellistä, mutta varsin hyvää mikäli savulohesta, saaristolaisleivästä ja täydellisistä uppomunista pitää. Minä pidän.

Hashtag yolkporn!

Pääruoaksi söimme Ravintola Fabrik Taste of Helsinki 2018 nimikkoannoksen, Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä. No terve, sanon vaan. Kyyhky oli upean roseeta, pinnaltaan rapeaa, sisältä suussasulavaa ja mehevää.

Oikeaoppisesta ruokailutavasta saimme vinkin tarjoilijaltamme (joka oli muuten yksi mahtavamipia koskaan tapaamiani), joka toi pöytäämme sekä kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet että kankaiset käsipyyhkeet. Asia selvä: kyyhky käteen ja ääntä kohti!

Kas näin!

Eka kerta: Pineau des Charentes

Illallisemme päättyi vielä toiseen lasilliseen alkuruuan aikana ihastuttanutta Pineau des Charentesia, tosin tämä ihanuus olikin jo kymmenenvuotiasta. AUH! Olen sen täällä blogissa toitottanut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta sanotaanpa se taas kerran: en ole lainkaan makean perään. Kakut ja karkit eivät saa minua sekoamaan, vaan suola ja viinietikka -sipsit! Jostain syystä jälkiruokaviinit kuitenkin maistuvat minulle mitä parhaiten. Kun tarjoilijamme kertoi pitävänsä kotonaan aina pullollista Pineauta (kyllä, sitä löytyy onneksi Alkosta) päätin aloittaa tästä lähin saman tavan.

Mitä tulee jälkiruokiin, saimme eteemme kokoelman erilaisia makeita suupaloja: passionhedelmämacaroneja, porkkanakakkua appelsiinijäätelöllä sekä juustokakkua raparperilla ja pitkäpippurijäätelöllä. Macaronit olivat eniten mieleeni (minulla on heikko kohta macaroneja kohtaan vaikken leivonnaisista muuten välitäkään, ehkä lukion jälkeen Pariisissa viettämäni vuoden vuoksi?), mutta muuten nämä ihanuudet menivät tällä naisella kyllä aika hukkaan. Minkäs sille mahtaa, kun makea ei vaan uppoa!

Momofuku cheesecake

Eka kerta: Amaro

Päätimme illallisemme vielä tyylikkäästi upeaan amaroon, makeankatkeraan yrttilikööriin. Kyllä, jouduin guuglaamaan että mitäs se amaro nyt taas oikein olikaan, oli nimittäin eka kerta tämäkin lasillinen. Amaro Riserva Berta, il 28 di Via San Nicolao tarjoiltiin appelsiininkuoren kera, enkä mahda olla miettimättä, miten filmaattista tämän juoman siemailu olisi Italiassa…Eka kerta amaroa Italiassa jää kuitenkin vielä toistaiseksi tulevaisuuteen.

Onneksi Ravintola Fabrik on juuri avannut sekä terassin, että viereisessä liikekiinteistössä sijaitsevan viiniä, drinkkejä ja pikkupurtavaa tarjoavan Lilla Fabrikin. Nämä Etelä-Helsingin kulmat ovat minusta sitä miljööltään eurooppalaisinta Helsinkiä … joten Italianreissua odotellessa: eikun terdelle vaan sen amarolasillisen kanssa! Tai siis, heti kun kesä vain suvaitsee tulee takaisin.

Taste of Helsinki LIPPUARVONTA!

Arvon Taste of Helsinki 2018 -lippupaketin kahdelle Instagram-tililläni, hop sinne siis mikäli tämä ihana gourmetfestari kiinnostaa! Arvonta löytyy tietysti tuoreimmasta #yolkporn -kuvastani 😉 Nyt kannattaa olla nopea, sillä Taste of Helsinkihän alkaa jo torstaina!

Taste of Helsinki 2018 -liput saat toki plakkariisi myös täältä. Lisää etukäteisfiilistelyä festareilta löytyvistä ruuista voit lukea raportistani Taste of Helsinki ravintolakierrokselta.

Amaro, amore!

Kiitos illallisesta Ravintola Fabrik!

Juhlava vegaaninen patee Härkis® Originalista

by Juulia on May 25, 2018 11 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Verso Food Oy

Vegaaninen patee sandwich -tarjotin, täytettyjä palttoonnappeja, tuulihattuja ja marjoja… mitäs muuta sitä juhlapöytään kattaisi?

Näin kesän korvilla moni varmaan miettii jo kuumeisesti, mitä ihmettä tarjoilisi valmistujaisissa/lakkiaisissa/rippijuhlissa/kesähäissä ja niin edes päin. Pelkästään se, että kokkaa tarjoilut isoihin juhliin on jo oma iso hommansa, mutta lisäksi olisi hyvä osata laittaa ainakin osa tarjoiluista sellaisiksi, että niitä voisivat kaikki juhlavieraat syödä. Ruokavaliosta riippumatta!

Me ratkaisimme asian viime kesän hääjuhlassamme niin, että vieraat osallistuivat juhlatarjoilujen valmistamiseen. Nyyttärihenkisestä pöydästä löytyikin lopulta niin suolaista ja makeaa, kuin vegaanista ja gluteenitontakin herkkua. Tarjoilumme olivat pitkälti kasvispainotteisia, mutta löytyipä sieltä pöydältä itse pyöräyttämieni vegaanisen ja gluteenittoman voileipäkakun rinnalta se yksi hyvin perinteinen kinkkuvoileipäkakkukin. Joillekin juhlan tekee kermakakku, toisille voileipäkakku – itse kuulun vahvasti tuohon jälkimmäiseen joukkoon!

Niin, ne voileipäkakut… Olen moneen otteeseen täällä blogissa tainnutkin sen jo kertoa, että rakastan voileipäkakkuja. On ollut ilo seurata, kuinka vanha kunnon voileipäkakku on noussut taas oikeaksi trendiruuaksi! (Kurkatkaapa vaikka blogikollegani Hannan juuri julkaisema loistava voileipäkakun ohje).

Vaikka voileipäkakkua aina juhlissa halajan, ei sitä kuitenkaan aina jaksa tai yksinkertaisesti ehdi tehdä. Niinpä lähdin itse tällä kertaa tekemään jotain voileipäkakun suuntaista, mutta vähätöisempää: vegaanisia patee sandwicheja. Nämä söpöt pienet kolmioleivät ovat näyttävä ja monelle maistuva tarjoilu juhlassa kuin juhlassa!

Härkis® – ei vain arkeen vaan myös juhlaan

Härkäpavuista valmistettu Härkis® on keittiöni luotto kasviproteiinituotteita, kun pitää saada aikaan hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa vaivattomasti – tosin syödään sitä meillä ihan silloinkin kun ollaan kahden kesken vaan. Härkis® -tuotteet toimivat mitä parhaiten kiireisinä arkipäivinä, mutta varsin hyvin ne taipuvat myös juhlaruuaksi! Joulunaikaan meillä syötiin Hasselbackan myskikurpitsaa mausteisella Härkis®-murulla, pääsiäisenä taas vihreitä Härkis® Kofta pitaleipiä ja nyt äitienpäivänä Härkis® Originalista ideoimiani juhlavia sandwicheja.

Härkiksestä valmistamani täyteläinen vegaaninen patee sopii juhlavien sandwichien täytteeksi mitä parhaiten. Nämä leivät maistuvat niin vegaanille kuin sekaanillekin ja todistetusti myös 8-vuotiaalle kummipojalleni! Keliaakikoillekin nämä leivät sopivat, kunhan sandwichit tekee gluteenittomaan leipään.

Härkiksestä pyöräytetty vegaaninen patee valmistuu oman kokemukseni mukaan näppärimmin sauvasekoittimen avulla. Eniten aikaa pateen valmistamisessa kuluu sipulien karamellisoimiseen, mutta kärsivällisyys palkitaankin valmiin pateen ihanan syvällä maulla. Jos vegaaninen patee on jostain syystä aivan pakko saada pöytään pikavauhtia, riittää toki ihan pelkkä sipulien kevyt ruskistaminenkin. Tällöin pateen sekaan voi lisätä ennen soseuttamista ripauksen sokeria tuomaan seokseen hitusen lisää makeutta.

Juhlavuutta ja ihanaa lisäaromia tämä vegaaninen patee saa lorauksesta brandyä / konjakkia / kuivaa sherryä, jolla paistinpannu glaseerataan paistamisen lopuksi. Alkoholia valmiissa pateessa ei kuitenkaan ole, kun nesteen kiehauttaa pannulla kunnolla ennen pateeseokseen lisäämistä. Jäljelle jäävät siis vain käyttämäsi juoman aromit. Voit halutessasi glaseerata pannun toki ihan pelkällä vedellä tai vaikkapa veden ja laadukkaan balsamiviinietikan seoksella.

Pähkinöitä lisään pateeseokseen mielelläni kourallisen, kun teen sitä vain itselleni – pähkinät tuovat seokseen nimittäin vielä vähän lisää makua, rakennetta ja ravinteita. Koska ystäväpiiristäni löytyy kuitenkin useampi pähkinäallerginen, teen juhlatarjoilut mieluiten aina turvallisuussyistä tyystin pähkinättöminä.

Vegaaninen patee Härkis® Originalista

Vegaaninen, gluteeniton

1 paketti Härkis® Originalia

n. 300 g keltasipulia

175 g vegaanista margariinia

1 reilun kokoinen oksa tuoretta rosmariinia

nippu tuoretta timjamia

100 g sieniä (portobelloja, siitakkeita, herkkusieniä)

6-7 valkosipulin kynttä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

2 rkl brandyä, konjakkia tai kuivaa sherryä

(2-3 rkl pähkinä- tai mantelivoita / puolisen desiä pähkinöitä/manteleita)

Sulata paistinpannussa puolet margariinista. Kuori ja viipaloi sipulit muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita rasvassa keskilämmöllä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Alenna sitten lämpöä hieman (itselläni on induktioliesi yleensä lämmöllä 3-4) ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa ja karamellisoitunutta. Tähän menee aikaa noin 45 minuuttia, mikä on verrattain pitkä aika yhdelle työvaiheelle! Lieden vieressä ei kuitenkaan tarvitse koko aikaa päivystää: kun lämpötila pannulla on tarpeeksi mieto ja rasvaa on pannussa reilusti, ei sipulien pohjaanpalamista tarvitse juuri pelätä.

Kun sipulit ovat kauttaaltaan ihanan karamellisoituneita, kaavi ne pannusta reilun kokoiseen kulhoon. Lisää paistinpannuun sitä huuhtelematta loppu margariini, viipaloitu valkosipuli, pieneksi pilkotut sienet sekä varsistaan riivityt hienonnetut yrtit. Paista seosta keskilämmöllä silloin tällöin pohjia myöten sekoitellen, kunnes sienten kosteus haihtuu ja ne saavat hieman väriä. Lisää pannuun vielä Härkis® Original ja jatka paistamista hetki niin, että se hieman paahtuu. Kumoa sitten pannun sisältö samaan kulhoon sipuleiden kanssa.

Glaseeraa pannu brandyllä, konjakilla tai kuivalla sherryllä kaapien huolella kaikki pannuun tarttuneet maut alkoholin sekaan. Kiehauta seos vielä nopeasti, jotta nesteestä haihtuu alkoholi ja kaada seos sitten myös kulhoon. Lisää kulhoon muiden raaka-aineiden sekaan vielä kevyesti rouhitut pähkinät/mantelit tai pähkinävoi/mantelivoi, mikäli käytät niitä.

Soseuta vegaaninen patee sauvasekoittimella mahdollisimman sileäksi ja kumoa tarjoiluastiaan tai säilytysrasiaan. Tarjoile vegaaninen patee vielä lämpimänä hyvän leivän tai voileipäkeksien kera, tai laita patee tekeytymään muutamaksi tunniksi jääkaappiin, jossa se hieman kiinteytyy. Vegaaninen patee säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä 3-4 päivää.

Meillä edellinen vegaaninen patee -satsi syötiin äitienpäivänä juhlavien sandwichin täytteenä. Leipästen väliin tuli pateen lisäksi raikasta avomaan kurkkua, reilusti pippurista itusekoitusta sekä vesikrassia. Pirteyttä leipään toi pikapikkelöity punasipuli. Olisin laittanut patee sandwicheihin vielä kapriksia ja/tai cocktailkurkkujakin, mutta koska halusin varmistaa että leivät maistuvat myös lapsille, jätin ne väliin. Laitoin niitä sen sijaan illalla nauttimieni Härkispateella siveltyjen voileipäkeksien päälle. Kyllä oli kuulkaa herkkua!

Patee sandwichit

vegaaninen, gluteeniton kun käytät gluteenitonta leipää

12-14 kpl

paketti (gluteenitonta) paahtoleipää (n. 300 g)

n. ½ annosta vegaanista pateeta

ruukku vesikrassia

n. 100 g erilaisia ituja ja/tai versoja

1-2 avomaan kurkkua

1 makea punasipuli + 3 rkl omenaviinietikkaa + 1 rkl sokeria

(kapriksia ja/tai cocktailkurkkuja)

Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Liuota sokeri omenaviinietikkaan ja pyörittele sipulit seoksessa. Laita sipuli jääkaappiin odottelemaan etikkaliemessä, kunnes leivät ovat valmiita täytettäviksi.

Leikkaa paahtoleivän viipaleista kuoret pois. Sivele lusikallinen pateeta jokaiselle leivälle. Kuori avomaankurkku ja viipaloi se pitkittäin leivänpalan pituisiksi ohuiksi viipaleiksi. Lisää joka toiselle leivälle muutama kurkkuviipale. Päällystä toiset leivänpalat reilulla määrällä vesikrassia sekä ituja. Mikäli haluat leipiin lisää kirpeyttä, ripottele kurkkuviipaleiden päälle muutamat kapkset ja/tai cocktailkurkun palaset. Annostele leiville sitten vielä etikkaliemessä hieman pehmennyt punasipuli.

Käännä kurkku-sipulileipä ja krassi-ituleipä vastakkain ja paina näin syntynyttä sandwichiä kevyesti kämmenellä kasaan. Leikkaa leivät kahtia kolmioiksi ja varmista cocktailtikkulla niiden kasassapysyvyys.

Psst! Kaikki brandyt, sherryt ja konjakit eivät ole vegaanisia, uskokaa tai älkää! Lista vegaanisista alkoholeista löytyy kuitenkin esim. täältä.