Yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines
Jos minulta kysytään, mikä joulussa on parasta, vastaan empimättä ”ruoka”. Heti perään korjaan toki, ”laatuaika perheen kanssa” – mutta laatuajallahan tarkoitan tietysti sekä kokkailua, että syömistä, ja perheen läsnäolo on molempien aktiviteettien överiksi vetämisen paras perustelu.
Pääsin ottamaan tänä vuonna varaslähdön joulukokkailuihin, kun sain Social Winesilta testiin muutamia jouluisia punaviinejä, ja tehtävän kehitellä niiden kaveriksi jouluherkkuja. Eipä tarvitse kahdesti kehottaa!
Viinien joukosta löytyi heti muutama jo entuudestaan tuttu kaveri: sekä McGuigan Bin 3000 Merlot, että Pata Negra Gran Reserva ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisten, noin kympin hintaisten vakio-ostosteni listalla jo useamman vuoden. Molemmat näistä viineistä olen bongannut Vuoden Viinit -kisan menestyjien joukosta (juu, olen just niitä tyyppejä, jotka käyvät Alkossa nenä kiinni ruttuisessa ja korvamerkintöjä vilisevässä Viinistä Viiniin -kirjassa).
Pakettia kaivellessani esiin putkahti myös mielenkiintoisen näköinen pullo, jota en ole ennen nähnytkään: Los Monteros Crianza. Pikaisen guuglauksen perusteella kyseinen viini on välttänyt jostain kumman syystä seulani, vaikka onkin voittanut Vuoden Viinit -kisassa lähes vuosittain erinäisiä palkintoja.
Päätin jostain ihmeen syystä pelata kuitenkin varman päälle, ja kehitellä ruokani tutuille viineille eli Pata Negralle ja McGuigan Merlot’lle. Mielessäni oli pyörinyt jo pidempään talvinen makumuisto lapsuudesta: äidin kuivatuilla aprikooseilla ja luumuilla täytetty possunfilee. Koska sekä possu, että kuivatut hedelmät ovat ainakin meidän perheessä joulun klassikkomakuja, halusin kyhäillä oman versioni tästä talvisesta herkusta viinien kaveriksi – pakon edessä, itseasiassa – äiti kun ei meinannut muistaa kyseistä ruokaa koskaan tehneensäkään 😀
Ideoin vielä possulle teemaan sopivat jouluiset lisukkeet: vaniljalla maustettua palsternakkasosetta edustamaan joululaatikoiden makeita ja mausteisia makuja, ja haudutettua punakaalia – jouluklassikko sekin. Ostinpa kaupasta kastanjoitakin, ekaa kertaa ikinä! Ja simsalabim: joulusimulaattori oli valmiina käynnistykseen!
Tapani parittaa ruokaa ja viiniä perustuu eräänlaiseen salapoliisityöhön: kaivelen netistä artikkeleita, etsin tietoja rypäleistä ja arvioita viineistä. Rakentelen sitten oppimani perusteella eräänlaista makupalapeliä sekä ruuan että viinin erilaisista komponenteista.
Koska jouluisa ruokani sisältää reilusti makeutta ja hedelmäisiä aromeja, se tarvitsee viinin, joka pärjää sekä makeudelle, että punakaalin kevyelle kirpeydelle, mutta ei ole liian tuhti vähärasvaiselle ja miedolle porsaanlihalle. Salapoliisityöni ansiosta tiedän, että makeahko ruoka kaipaa viiniltä jonkun verran sekä hapokkuutta, että tanniineja – liiat tanniinit sen sijaan jyräävät kevyen possun.
Mc Guigan Bin 3000 Merlot on mauiltaan täynnä luumua, kirsikkaa ja karpaloa, ja se on kevyen hapokas sekä kypsän tanniininen. Pata Negra taas on aromeiltaan melkein identtinen annokseni kanssa: siitä löytyy vuoden tammitynnyröinnin ansiosta miellyttävää paahteisuutta, vaniljaa, kuivia hedelmiä sekä vahvat mutta silkkisenpehmeät tanniinit. Teoriassa siis molempien viinien pitäisi toimia annokseni kanssa. Eipä sitten muuta kuin testaamaan suunnitelmaa käytännössä!
Viinin ja ruuan paritusteoriat voivat monesti näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännössä saattaa huomata yhtälöstä unohtuneen jonkun kokonaisuutta muuttavan osan – niinpä olenkin varsin tyytyväinen tämänkertaiseen paritukseeni. Molemmat viinit toimivat mallikkaasti ruuan kavereina, vaikka Merlot ei täyteläisen ja makean annoksen kanssa täysin oikeuksiinsa päässytkään – possulle se riitti, palsternakkasoseelle se taas jäi vähän liian kevyeksi.
Pata Negra täydensi ateriaa kokonaisuudessaan paremmin: viini korosti ruuan pehmeyttä, mutta hillitsi samalla annoksen runsaanpuoleisia hedelmä- ja vanilja-aromeja. Sekä ruoka että viini maistuivat yhdessä paremmilta, ja sehän on juuri se, mihin niiden yhdistelyssä tietysti pyrinkin!
Jälkikäteen ajatellen taisin olla hieman nössö, kun en avannut sitä jokeripulloa, Los Monteros Crianzaa. Ei ole tapani mukaista olla moinen varmanpäällepelaaja! Nynnyilyni harmittaa edelleen sen verran, että olen päättänyt nostaa kyseisen viinin sinne ihan oikeaan joulupöytään: tulikoe Crianzalle on siis vielä edessä!
Viikunainen possurulla 4:lle
n. 600 g possun ulkofilettä
1 iso keltasipuli
4 valkosipulin kynttä
50 g voita
1 tl hunajaa
puoli ruukkua salviaa
1 dl rommia
6 kuivattua viikunaa
4 kuivattua luumua / aprikoosia
0,5 dl pinjansiemeniä / muutama paahdettu ja rouhittu kastanja
suolaa, mustapippuria
50 g voita
Anna possun lämmetä huoneenlämpöiseksi. Puolita viikunat sekä luumut, ja laita ne likoamaan rommiin. Irrottele lihapalasta kalvot ja rasva, mikäli niitä on. Leikkaa palan ylin kolmasosa toiselta sivulta auki niin, että se pysyy palassa toiselta reunaltaan kiinni. Käännä pala ympäri, ja tee sama toiselle puolelle: sivusta katsottuna pala näyttää tässä vaiheessa hieman s-kirjaimelta. Avaa molemmat viillot auki levyksi ja nuiji näin aikaansaamaasi pitkää suorakaidetta hieman ohuemmaksi.
Silppua sipuli ja paista sitä voissa, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää silputtu valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat kullanruskeita ja karamellisoituneita. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle pinjansiemenet, ja paahda niihinkin hieman väriä. Mausta sipuliseos hunajalla, suolalla ja pippurilla.
Levitä seos fileelle. Lisää sipulin päälle reilusti salvianlehtiä, ja asettele rommissa muhineet kuivahedelmät levyn toiseen lyhyeen laitaan. Säästä yli jäänyt rommi! Rullaa levy mahdollisimman tiukasti ja tuupi ulos pyrkiviä herkkuja samalla takaisin rullaan (mokomat!). Sido rulla tiukasti paistilangalla.
Paista rullaan kunnolla väriä pannulla, ja kääri se sitten folioon. Lykkää se uuniin 150 asteeseen noin tunniksi – kun paistomittari näyttää noin 70 astetta ota rulla uunista pöydälle lepäilemään vartiksi. Sisälämpö nousee vielä muutaman asteen possun levätessä, joten itse otan possun uunista jo 68 asteisena.
Leikkaa rulla noin sentin paksuisiksi viipaleiksi (2 per ruokailija). Ota rullasta valuva neste huolella talteen: kiehauta sitä kuivahedelmien liotusrommin kanssa muutama minuutti, jotta neste hieman sakenee. Sekoita liemeen loppu voi ja valuta viipaloidun possurullan päälle. Ai NAM!!! Se on joulu ny!
Tarjoilin possurullani joulun henkeen satsumamehussa haudutetun punakaalin sekä vaniljaisen palsternakkasoseen kera.
Pirteä punakaali:
n. 400 g suikaloitua punakaalia
1 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
0,5 dl vettä
suolaa, pippuria
muutama oksa tuoretta meiramia
1-2 mehukkaan satsuman/mandariinin/kelmentiinin mehu
Kuullota punakaalisuikaleita öljyssä tovi, lisää hunaja ja vesi sekä meiramin oksat, ja hauduttele kaali kannen alla pehmeäksi (noin puoli tuntia). Mausta kaali pikkusitruksen mehulla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Palsternakkasose 4:lle
400 g palsternakkaa
2 isoa jauhoista perunaa
n. 2 dl kermaa tai täysmaitoa
0,5 tl jauhettua vaniljaa (ei vaniljasokeria!)
0,5 tl kanelia
1-2 tl suolaa
Kuori perunat sekä palsternakat, kuutioi parin sentin paloiksi ja keitä kypsiksi. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan kerma sekä vanilja. Määrää voi olla vaikea arvioida, joten lisää ensin desi, soseuta, ja lisää nestettä mikäli sose on mielestäsi liian paksua. Lämmitä sose varovasti miedolla lämmöllä, ja mausta suolalla makusi mukaan – itse tykkään maustaa soseeni melko suolaiseksi saadakseni muutoin aika makeaan kokonaisuuteen hieman enemmän särmää.
Aterian jälkeen mies käski olemaan tekemättä mitään ja tiskasi sekä siivosi keittiön, joten istuskelin pöydässä viiniä siemaillen, kynttilää tuijotellen, paahdettuja kastanjoita kuorien… Tilanne olisi varmaan mennyt täydestä aitona jouluna, ellei ympäriltä olisi puuttunut liutaa perheenjäseniä makoilemassa mahat pullollaan.
Pehmeän ja suolaisen voin kera napsitut kastanjat osoittautuivat loistokumppaniksi Merlotille! Koska kyseessä olivat elämäni ensimmäiset itse paahdetut kastanjat, en ollut osannut miettiä niitä etukäteen sen kummemmin viinin näkökulmasta – yhdistelmä pääsi yllättämään täysin. Pistääkin miettimään, kannattaisiko minun viettää joka vuosi useampi joulu, jotta ehtisin myös nauttimaan niistä loihtimistani herkuista?
