"Hitaasti mutta varmasti" - dry rub siivet

Rapeita päältä, sisältä silkkaa silkkiä

Paistoin elämäni ensimmäiset kanansiivet vasta muutama kuukausi sitten. Miksi oi miksi? Helpompaa, edullisempaa ja herkullisempaa kanaruokaa en ole nimittäin vielä aikaan saanut!

Kasvissyöntivuosinani kanansiipien väliin jättäminen on toki ollut selviö, mutta onhan tässä nyt lihaa taas tullut syötyä jo nelisen vuotta. Uteliaana olen maistanut kaikenlaista kateenkorvasta sydämeen, sillä koko eläimen hyödyntäminen on mielestäni luomun tai riistan valitsemisen ohella fiksun lihansyöjän merkki. Wingsejä lautaselleni ei kuitenkaan ole eksynyt kuin muutaman kerran, eivätkä ne ole juuri olleet oikein mistään kotoisin: rasvaisia, sitkeitä, lötköjä ja sotkuisia syödä. Maistettuani ensimmäisen kerran hyviä siipiä, aloin kuitenkin ymmärtämään miksi ne ovat niin monelle niin suurta herkkua.

En olisi silti varmaan lähtenyt kokeilemaan siipien paistelua itse kotona, ellen olisi innostunut niiden kasvisversiosta, kukkakaaliwingseistä 😀 Kyllähän se on hieman huvittavaa, että ennen kuin olen kunnolla tutustunut esikuvaan, teen jo sen vegeversiota… mutta hei, miksipä ei!

Kukkakaaliwingsit…

…ja niiden esikuva. Hyviä molemmat!

Kukkakaaliwingsit olivat niin kova menestys kotonani, että sormiani alkoi nopeasti syyhyttää ihan aitojenkin siipien kokkailu. Friteeraus ei ole mieleeni, enkä omista grilliä, joten päädyin etsiskelemään ohjetta, jonka voisi toteuttaa uunissa. Hyvin pian nettiä kaiveltuani tielleni osui useampi ohje, jossa hyödynnetään “low and slow” -ideologiaa; raaka-aine kypsennetään hitaasti matalalla lämmöllä mehevän mehukkaaksi ja mureaksi.

Kikkailtuani talvella kotikutoisella sous vide -metodillani onnistuneesti nieriän lisäksi myös varsin mehukasta ja kosteaa kanaa, innostuin luonnollisesti ajatuksesta, että siivetkin voisi valmistaa melko matalassa lämpötilassa. Jo ensimmäinen kokeilu oli menestys, joten olen lopullisesti myyty hitaalle hauduttelulla – ehkä seuraavaksi ostan kirppikseltä 90-luvun ostosTV-hitin aromipesän ja testaan, mihin siitä olisi!

Koska rakastan runsaita makuja, mutta inhoan siivoilua, halusin kokeilla siipien kuivamaustamista dry rub -seoksella. Se on helppoa ja suhteellisen sotkutonta, mausteet kun voi hieroa siipiin esimerkiksi muovipussissa – kädet pysyvät puhtaana ja pussia ei tietysti tarvitse tiskatakaan. Mausteitakin kotoani löytyy runsain mitoin taannoisen Urtekram -mausteyhteistyön (joka oli siis juurikin tuo kukkakaaliwings) jäljiltä.

Yhdistän mieluusti jotain hieman makeaa suolaiseen ruokaan, erityisesti, kun tekeillä on jotain jonka pinta kaipaa karamellisointia. Pieni makeus korostaakin näiden siipien savuisuutta mukavasti ja tekee pinnasta ihanan rapean. Sokerina käytin tällä kertaa Urtekramin luomu kookossokeria, jonka karamellinen ja aavistuksen savuinen syvä maku sopii siipiin kuin nakutettu.

Kaakkois-Aasiassa kookospalmun kukkien nektarista keiteltyä sokeria on käytetty iät ja ajat, mutta meille länsimaissa tuote on vielä suhteellisen jännä uutuus. Maun puolesta se on lähellä tummaa ruokosokeria, mutta on selvästi karamellimaisempi. “Tavallista” valkoista sokeria kotoani harvemmin löytyykään, sen sijaan en voisi elää ilman vaahterasiirappia. Urtekramilta löytyy kookoksenkukkasokerista myös siirappiversio, joka on toistaiseksi vienyt kotonani vaahterasiirapin paikan. Siinä on makeuden lisäksi myös mukavasti kirpeyttä, ja se sopii mahtavasti niin aamupuuron, kuin hedelmäsalaatinkin päälle.

Hitaasti mutta varmasti – dry rub wingsit 2:lle

n. 800 g kanansiipiä (mieluiten luomua)

dry rub -mausteseokseen:

1 tl jauhettua mustapippuria

1 tl suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl juustokuminaa

2 tl chilihiutaleita

1 tl sinappijauhetta

1,5 tl jauhettua inkivääriä

2 rkl Urtekram kookossokeria

Lämmitä uuni 125 asteiseksi. Nosta siivet huoneenlämpöön noin puoli tuntia etukäteen.

Sekoita kuivamausteseoksen ainekset kulhossa tai isossa minigrippussissa ja lisää siivet. Sekoittele siipiä mausteissa niin, että ne ovat kauttaaltaan mausteiden peitossa, itse oikein hieron maustetta siipiin.

Asettele siivet uuniritilälle nahkapuoli ylöspäin. Laita ritilä leivinpaperoidun uunipellin päälle ja tuuppaa sitten sekä ritilä että uunipelti uuniin alatasolle. Anna siipien paistua hiljalleen noin puolitoista tuntia ja käännä ne sitten ympäri. Paista vielä puolitoista tuntia – paistoaika voi olla itseasiassa kokonaisuudessaan huoletta jopa neljä tuntia, sanoisin että kolme tuntia on kuitenkin minimi. Käännä siivet takaisin nahkapuoli ylöspäin. Nosta uunin lämpö kahteensataan ja ruskista siipiä uunin ylätasolla tai grillivastuksen alla vielä hetki, jotta saat niiden pintaan kunnolla väriä.

Tarjoile siivet esimerkiksi ruohosipulilla, piparjuurella ja sinapilla maustetun ranskankerman kera – myös perinteinen varhaiskaalisalaatti chilillä ja appelsiinimehulla terästettynä toimii siipiien kaverina loistavasti. Siihenkin lorotan muuten sekaan nykyään kookossiirappia ♥

Matalassa lämmössä pitkään paahtuneet siivet ovat pinnaltaan rapeita mutta sisältä silkkisiä, toisinsanoen sekä nautinnollista että helppoa syötävää. Enin rasva valuu hitaasti kypsennettäessä siivistä ritilän alapuoliselle pellille, mutta liha säilyy silti mehukkaana ja se suorastaan tipahtaa irti luusta. Juusonkin mielestä siipien syöminen on aina ollut sotkuista puuhaa, mutta näitä siipiä hän on syönyt hyvällä halulla – jäljelle kun jää vain kasa puhtaita luita.

Ps. sen uuniritilän saa sitten puhtaaksi hinkkaamalla sitä muutamalla sokeripalalla (ainoa järkevä käyttötarkoitus sokeripaloille jos minulta kysytään) 😀