Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines
Jokos teillä on pikkujoulukausi korkattu? Mullapa on! Näissä blogihommissa pääsee usein ottamaan varaslähdön juhlaan kuin juhlaan; olen siis viettänyt myös ensimmiset pikkujouluni varsin hyvissä ajoin jo lokakuussa 😉
Aika eksklusiivinen meininki meillä kyllä oli, pikkujouluihin oli kutsuttu nimittäin vain pikkusiskoni Nuppu hauvoineen, ekstrasisko Eevis sekä tietysti Juuso – eli toisinsanoen luottomallini, kun pitäisi saada vähän elämää näihin mun ruokakuviin. Tällä VIP-porukalla sitten etkoilimme muutaman tunnin, kunnes talo täyttyi lopuista vieraista ja juhla muuttui simsalabim vaan pikkujouluista Juuson tupaantuliaisiksi ♥
Juuso (kameran takana), ekstrasisko, pikkusisko & kaksi karvaista siskoa = Very Important People.
Tarjolla näissä supereksklusiivissa pikkujouluissa oli yhtä lempikuohuviiniäni Jaume Serra Cava Brutia, jonka kylkeen ideoin jo viime vuonna vähän naposteltavaa. Jaume Serra on luottovalintani kuohuviinihyllyllä sen erinomaisen hinta-laatusuhteen vuoksi; se on loistava juhlajuoma sellaisenaan ja lisäksi se toimii todella monenlaisen ruuan kaverina. Tänä syksynä Jaume Serra on puettu kultaiseen asuun, minkä ansioista se sopii pikkujoulukauden juhlapöytään jopa entistä paremmin – ainakin itselläni oli hauskaa suunnitellessani valkoisen ja kullan sävyistä, omasta mielestäni varsin ”rennon eleganttia” tarjoilupöytää.
Tryffelipopparit toimivat viime vuonna niin hyvin tämän cavan kanssa, että niitä oli tarjolla tietysti näissäkin pikkujouluissa. Lisäksi pöydässä oli mustapapubrownieita, jotka eivät mielestäni ole liian makeita kuivalle cavalle, sekä vielä tämänvuotinen makuparitukseni dukkah, johon dipattiin oliiviöljyyn kastettua leipää. Dukkahin pähkinäiset, maanläheiset ja lämpimän mausteiset aromit sopivat Jaume Serran erittäin kuivaan, kevyen paahteiseen ja keskihapokkaaseen makuun hienosti. Hapokkuus myös taittaa oliiviöljyn sekä pähkinöiden rasvaisuutta mielestäni juuri sopivasti.
Dukkah (tai duqqa) on egyptiläinen mauste- ja pähkinäseos, johon tutustuin ensimmäistä kertaa vuosituhannen vaihteessa muuttaessani Helsinkiin opiskelemaan. Tuolloin tuntui, että lähes jokaisessa trendikkäässä juhlassa tai ravintolassa tuotiin pöytään kulhollinen oliiviöljyä, dukkahia sekä leipää (joka oli, mikäli muistan oikein, aina focacciaa ).
Duqqaa voi käyttää perinteiseen tapaan öljyyn kastetun leivän dippinä, mutta se on myös maukas kuorrute/mauste kalalle, kanalle tai vaikkapa uunijuureksille. Sen maku on ainakin itselleni ollut silloin aikoinaan todella mieleenjäävä ja inspiroiva, joten käyttökohteita rajoittanee vain mielikuvitus! Olin kuitenkin jo suorastaan unohtanut koko duqqan, kunnes se alkoi taas ilmestyä gastronomiseen tutkaani: ettei vaan olisi dukkah taas vähän trendikästä?
Vaikka duqqaa voi ostaa valmiina, sen tekeminen itse on todella helppoa. Kotona voi lisäksi vaikuttaa seoksen ainesosiin, seosta kun voi tehdä hyvin monenlaisella kokoonpanolla. Yleensä dukkah kuitenkin sisältää ainakin joitain paahdettuja pähkinöitä ja/tai siemeniä, sekä erilaisia mausteita kuten juustokuminaa, korianteria ja yrttejä.
”Dukkah”sana on peräisin arabian kielestä ja tarkoittaa ilmeisesti kutakuinkin murskaamista/survomista/jauhamista, joten mortteli lienee oikeaoppisin duqqan valmistuväline. Itse kuitenkin oikaisen surutta varsinkin isompaa määrää tehdessä (morttelini on kovin pieni) ja rouhin mausteet, siemenet ja pähkinät silppurissa. Koneella rouhiessa pitää vain huolehtia siitä, ettei seos vahingossa rouhiinnu jauheeksi asti – duqqassa pitää olla kunnolla sattumia!
Omat suosikkiraaka-aineeni ovat paahdetut hasselpähkinät, seesaminsiemenet ja mantelit, jotka rouhitaan karkeaksi ja maustetaan ripauksella suolaa, sokeria, korianterinsiemeniä, juustokuminaa, timjamia, fenkolinsiemeniä ja ihanasti lämmittävää chiliä. Se on talvi nyt, kaikki lisälämpö on kuulkaas tarpeen!
Dukkah (n. 2½ dl)
vegaaninen, gluteeniton
n. 1 dl kuorittuja hasselpähkinöitä
n. 1 dl kuorittuja manteleita
½ dl seesaminsiemeniä
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl jauhettua juustokuminaa
1 ½ tl suolaa
1 ½ tl sokeria
1 tl kuivattua timjamia
1 tl fenkolin siemeniä
1 tl chilihiutaleita
Paahda manteleita ja hasselpähkinöitä kuivalla pannulla keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää pannulle sitten seesamin, korianterin ja fenkolin siemenet, chilihiutaleet, timjami sekä jauhettu juustokumina ja jatka paahtamista, kunnes seos alkaa tuoksua voimakkaasti ja korianterin siemenet alkavat poksua. Varo polttamasta!
Jäähdytä seos ja lisää siihen suola ja sokeri. Rouhi seos sitten joko morttelissa tai tehosekoittimen silppuriosassa. Itse teen rouhimisen varsinkin koneella kahdessa osassa, jotta voin varmistaa seokseen jäävän tarpeeksi isompia sattumia.
Tarjoile dukkah hyvän leivän ja oliiviöljyn kera. Leiväksi suosittelen juureen leivottua rapeakuorista leipää ja öljyksi vihertävää, ruohoisia ja jopa pippurisia aromeja sisältävää neitsytoliiviöljyä. Lasillinen cavaa tietysti kyytipojaksi!
Ps. Hasselpähkinöitä saattaa olla vaikeaa löytää kuorettomina. Kuoret saa kuitenkin irti, kun paahtaa pähkinöitä kuivalla paistinpannulla miedolla lämmöllä, kunnes kuoret alkavat halkeilla. Kumoa hieman jäähtyneet pähkinät sitten keittiöpyyhkeelle ja hiero niitä pyyhkeen sisällä, kunnes kuoret irtoavat. Muutama tiukempaan istuva kuorenpala seassa ei kuitenkaan haittaa mitään! Lopuksi pähkinät voi napsia pyyhkeeltä talteen ja ravistella pyyhkeestä kuoret irti vaikkapa parvekkeella. Paahtamalla kuorittuja hasselpähkinöitä ei tarvitse tietenkään erikseen enää paahtaa duqqa-seosta varten.
Pps. Tein meidän noin kolmenkymmenen hengen juhlia varten tupla-annoksen ohjeesta ja dipattavaa riitti pitkälle iltaan, kun tarjolla oli muutakin naposteltavaa. Menekkiä on tietysti aika hankala arvioida, joten mikäli duqqaa sattuisi jäämään yli, säilytä se suljetussa astiassa jääkaapissa. Huoneenlämmössä pähkinöiden rasva alkaa ennenpitkää härskiintymään, joten niin pähkinät kuin siemenetkin kannattaisikin säilyttää viileässä aina!
Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, Valviran ohjeistuksen mukaan en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja.
Kuulisin kuitenkin mieluusti vaikkapa teidän parhaat pikkujoulunaposteluvinkkinne!
Vielä en ole päässyt pikkujoulutunnelmiin, niitä odotellessa. Ystävät, hyvät tarjottavat ja yhdessäolo ovat parasta.
🙂 niin todella on! En minäkään ole vielä päässyt niihin kauden toiseen pikkujouluihin mutta eiköhän sellaiset tässä vielä ehdi tulla ennen joulua 😀
Ooh, ei ole peräkylän tyttö moisesta herkusta kuullutkaan. Jos vaikka ehtisi tähän trendiin mukaan nyt, jos se tulee uudestaan. Herkulliselta kyllä kuulostaa!
😀 en tosiaan ole lainkaan varma kuinka suuri trendi se oikeasti oli silloin 2000-luvun taitteessakaan, omissa muistikuvissa kyllä! Tämänhetkisestä trendikkyydestä olis kyllä ihan todisteitakin: kaverini babyshowerissa aterian kokkailusta vastaava julkkiskokki oli valinnut menuun dukkahkuorrutettua nieriää 😉
Nyt kun mainitsit, niin dukkah on taas vilahdellut siellä täällä, että kaipa se on tekemässä paluuta 🙂 Ja aivan ihanat kuvat ( taas ) !
Sari kiitos 🙂 ja jee, en siis vain kuvittele omiani!
Itselläni pikkujoulut jäävät tänä vuonna melko olemattomiksi. Missaan joka ainoat kekkerit olemalla jossainpäin maailmaa reissussa. Yhdet sentään järjestän itse, ja sainkin sun menustasi parit kivat vinkit. Ainakin tryffeli-popparit on takuuvarmasti listalla, ja dukkah luultavimmin. Tosi kiva kun dukkah alkaa taas saada suosiota.
Maailmalla reissailu ei kuullosta ainakaan minulle aivan mahdottomalta vaihtoehdolta pikkujouluiluille 🙂 vaikka riippuu tietenkin missä mielessä on reissailemassa ja missä päin maailmaa (Siperian esim. voisin kyllä jättää väliin, täällä on nyt just ihan tarpeeksi kylmä 😀 täällä kotosallakin )Kiva että löysit itsellesi jotain testattavaa näistä!
Ihanat kultaiset pikkujoulut teillä! Kaunis kattaus, kauniit kuvat. Pikkujouluihin minusta kuuluu aina piparit, suolaiset keksit, juustot ja hillot. Ihan paras herkku on cheddarjuustolla täytetty tuore taateli.
Kiitos! Piparit kuuluvat minunkin mielestä yleensä pikkujouluihin, sinihomejuustolla ja viikunahillolla kiitos, slurp! Tuo sinun taateli-cheddaryhdistelmä kuulostaa muuten aivan mahtavalta. Kiitos vinkistä, pakko testata!
Mulla on tässä just lukuruokana tuota pipari-sinihomejuusto-viikunahillokomboa 😀 Kiva idea tuo juhlien kultainen teema, pistetään muistiin.
Om nom nom! Mun pitää taas pistää muistiin kauppalistalle sinihomejuustoa sekä pipareita 😀
Dukkah on tosiaan selkeästi nousussa.
Hei Sirkku, jouduin hieman editoimaan kommenttiasi koska Valvira… pahoittelut. Mutta kiitos ja eipä kestä!
ah – dukkahia ei olekaan tullut vähään aikaan tehtyä <3 meillä kun tuo zaa'atar on näköjään syrjäyttänyt sen!
Za’atar on ollut mullakin viime vuonna varsinkin oikein tehokäytössä, niin no, siitäasti kun sen löysin. Ihan kuin sitä voisi laittaa melkein joka ruokaan 😀
Mullekin uusi tuttavuus tämä dukkahiin dippailu mutta rakastan kaikkia dippejä ja tahnoja ja mausteseoksia, joten ehdottomasti pistän korvan taa!
Muista ottaa se sieltä korvan takaa sitten kanssa 😉
Mä haluaisin kauheesti kommentoida alkoholia kultaisessa pullossa, mutta tyydyn toteamaan, että pikkujouluja ei voi koskaan viettää liian aikaisin!
No ei! Kultaisia varsinkaan 😀
Täällä on alkanut jo pikkukoulukausi. Saa nähdä minkälaisia pirskeitä loppuvuosi tuo tullessaan 🙂
Tähän vuodenaikaan saa kyllä mun mielestä tulla niin monta pirskettä kuin vain suinkin ehtii (sanoo hän, joka juuri taapersi rännän halki kotiin). Hyvää juhlakautta sinne!
Ihanan tunnelmallisia kuvia. Ja taas tuli opittua uusia juttuja 🙂
Kiitos Kirsi!
Sä oot kyllä mun yks ruokakaksoseni vai miksikä sitä kutsuttaisiin!? Monesti kun julkaset jotain, niin oon just tehny tai tekemässä sitä samaa 🙂 Great minds think a like, ieks niinki jossain sanota? 😉 Nimenomaan just, no on siitä jo kohta kuukaus, järjestin marokkolaista iltaa ja sinne väsäsin alkupalaks nimenomaan dukkahia, ohutleipää, oliiviöljyä ja vielä vähän turkkilaista jugurttia siihen leivän päälle kans! Ja nyt oonki sitte tunkenu dukkahia vähän joka koloon. Ne pähkinät <3 Ja hei kiitos vielä punaviniin pakastusvinkistä!
Ruokakaksonen, ihana termi 😀 great minds indeed! Onhan tämäkin juttu itseasiassa kuvattu jo yli kuukausi sitten… eli melkein ollaan synkassa dukkailtu!
Varmasti ihan loistava yhdistelmä, niin värien kuin makujenkin puolesta 🙂
Kiitos Johanna!
Olen muuttanut Helsinkiin samoihin aikoihin kuin sinäkin mutta en muista dukkah-buumia.. saattoi kyllä johtua siitäkin että silloin ”illastin” lähinnä pikaruokaravintoloissa 😀 Mutta tosi hyvää dukkah kyllä on, pitää ehdottomasti kokeilla tehdä itsekin!
Lotta yritin täällä just kuumeisesti miettiä että MISSÄ mä söin sitä, enkä muista muita niiden aikojen ravintoloiden nimistä kuin Motherin. Sen muistan onneksi sentään selvästi, että dukkahia myytiin jossain trendikkään oloisessa kaupassa, ja valmistaja oli joku Renée Voltairen tapainen kalliihko ja esteettisesti miellyttävä brändi. Ostin sitä välillä kotiin vaikka opiskelijan budjettiin se ei varsinaisesti ollut omiaan 😀 Ihan varma en ole myöskään vuosiluvuista, epämääräinen mielikuva on vaan nollanollaluvun alkupuoliskosta. Miten ne muistot onkin niin katoavaisia?
Mun on tunnustettava, että en muista koskaan syöneeni Ddukkahia. Olen näköjään aina ollut totaalisen OUT. 😀
Höpsis! IN vai OUT, pääasia että pöperö on hyvää 😀
Mä oon myös onnistunut välttämään koko dukkahin. Mun luottotarjottava on iso herkuttelulauta. Juustojen ja leipien kanssa sopisi kokeilla tätä!
Sun herkuttelulautoja onkin tässä tullut ihailtua, varsinkin se taannoinen juustolauta… uijui!