Suklaaleipä hapanjuurella

Suklaaleipä hapanjuurella

suklaaleipä

Suklaaleipä!

Meillä on viime viikkoina syöty vallan herkkuja aamiaiseksi, kun innostuin taannoin tekemään hapanjuurileipää joka on maustettu raakakaakaolla ja suklaahipuilla. Suklaaleipä kuullostaakin äkkisilteen aikamoiselta jälkkäriltä ja kaikkea muuta kuin arkileivältä, mutta ainakaan tämä minun versioni ei itseasiassa ole lainkaan niin makea vaan enemmänkin sellainen koukuttava sekoitus hapanta, suolaista, makeaa ja karvasta.

Tämä hapanjuurella leivottu suklaaleipä saa makua raakakaakaosta, makeutta leipään tuo sokeriripauksen lisäksi mehevät taatelinpalat sekä suklaahiput, jotka meillä ovat nyt joka leivontakerralla olleet maitosuklaata… vaikka tumma suklaa toimisi ehkä vieläkin paremmin (ei kun uus leipä siis tekeille!). Suklaaleipä ja aamukahvi on ollut viime aikoina sellaista joka-aamuista luksusta, että tarpeeksi reseptiä väännettyäni tahdon jakaa sen teillekin.

suklaaleipä

suklaaleipä

Suklaaleipä kätkee sisäänsä suklaahippuja, taateleita ja pähkinöitä!

Leipuri Juuri

Tässä kohtaa tahdon alleviivata, etten ole mikään ekspertti hapanjuurileivonnassa. Olen leiponut ruisjuurella toistakymmentä vuotta mutta vehnäjuurella vasta kaksi … ja vasta reilun vuoden vähän enemmän “tosissani”. Olen oppinut paljon tämän kiihkeimmän hurahdukseni aikana ja leivon leipää 2-4 kertaa viikossa melkein joka viikko, joten näppituntumaa löytyy – faktatietoa ja tekniikkaa kuitenkin vähemmän. Jos olet innostunut hapanjuurileivonnasta, omaat luotettavan hapanjuuren ja hallitset hapanjuurileivonnan termit ja perusteet, saat tällä ohjeellani varmasti hyvän suklaaleivän valmiiksi. Samalla tahdon kuitenkin myös muistuttaa, että että hapanjuurileipää tehdessä kannattaa luottaa reseptiä enemmän omaan näppituntumaan ja lukea omaa juurta ohjeen orjallisen noudattamisen sijaan. Ainoa, mitä kannattaa tietysti noudattaa tarkemmin on raaka-aineiden mitat ja sitä varten tarvitset vaa’an.

Hapanjuurileivontaa ei valitettavasti voi ohjeistaa aukottomasti ja erilaisia tapoja tehdäkin on valtavasti! Eri juuret toimivat eri tavoin, kodin huoneenlämmöllä ja veden kovuudella on vaikutuksensa ja niinpä tietysti myös käytetyillä raaka-aineilla. Vaikka itse leivon sen perus arkileipäni kutakuinkin aina samalla reseptillä hieman jauhoja vaihdellen, on leipä yhtenä päivänä muhkea ja kaikinpuolin mahtava, toisena lituskaisempi ja vaatimattomampi. Sellaista se vaan on – tai on varmaan ainakin kunnes olen harjoitellut ja opetellut vielä lisää. Hapanjuurileivonnan saloja syvemmin ja perinpohjaisemmin tuntevat nimittäin osaavat jo analysoida, missä meni vikaan. Minä osaan lähinnä arvailla … ja vastaus on todennäköisesti useimmiten se, että oikaisin jossain työvaiheessa tai hätäilin/hidastelin leivän paistamisen kanssa. Mistä tulikin mieleeni: jos olet niin sanottu hapanjuuritaituri, osaat ehkä bongata tästä ohjeestani jotain parantamisen varaa! Jos niin käy, niin haluan ehdottomasti kuulla kaikki reseptin parannusvinkit!

Hapanjuurileivonnasta kiinnostuneille suosittelen liittymistä Facebookin Hapanjuurileipurit -ryhmään, sekä Eliisa Kuuselan helppotajuista ja juurileivonnat perusteet avaavaa Leipävallankumous -kirjaa. Eliisan Leipäpaja -sivuilta voit myös ostaa itsellesi juuren sekä muita tarvikkeita. Eikä siinä vielä kaikki… Eliisalla on myös YouTube-kanava. Videoiden avulla moni asia selkenee huomattavasti nopeammin, joten vaikka tämä juttu nyt alkoi yhtäkkiä ehkä vaikuttaa aikamoiselta Eliisan mainokselta (mitä se ei ole, olen vain fani), suosittelen vielä sitäkin!

hapanjuurileipä

Juuren valmistelu:

Ota emojuuri jääkaapista ja ruoki se suhteessa 1:1:1 eli yksi osa juurta, yksi osaa jauhoa ja yksi osaa vettä. Saadaksesi leipään tarvittavan määrän eli 150g aktiivista juurta, ruoki 50g juurta 50g vedellä ja 50g jauholla. Käytän itse ruokkimiseen mahdollisimman tuoreita luomuvehnäjauhoja sekä mieluiten keitettyä, huoneenlämpöiseksi jäähtynyttä vettä. Joskus buustaan juurta pikku ripauksella ruisjauhoa. Jos juuri on luotettava ja tehokas ja ollut jääkaapissa lyhyen aikaa (muutaman vuorokauden) edellisestä ruokailusta, sen pitäisi aktivoitua käyttökuntoon noin 2-4 tunnissa. Kun opit tuntemaan juuresi osaat arvioida paremmin milloin se olisi ruokittava jotta se olisi leivontakunnossa haluamaasi leivonta-aikaan.

Jos emojuuri on ollut jääkaapissa uinumassa pidempään ilman ruokaa, se kaipaa todennäköisesti vielä toisenkin ruokinnan aktivoituakseen kunnolla. Tällöin ruokin sen ekalla kerralla suhteessa 1:2:2 tai 1:3:3 eli joko 10g juurta, 20g vettä ja 20g jauhoa tai 10g/30g/30g. Tämän teen yleensä myöhään illalla ja jätän juuren yön yli huoneenlämpöön heräilemään. Aamulla purkissa olevaa juurta voidaan ruokkia suhteessa 1:1:1 ja näin etätöiden aikaan seurailla helposti tilannetta ja alkaa leipomaan, kun juuri on iskussa. Oma juureni pelkällä vehnällä ruokittuna kelluu ollessaan valmis, mutta riippuen millä juurta on ruokittu, se ei aina välttämättä kellu vaikka leivontakunnossa olisikin.

Varmuuskopiot… ja jämäjuuri

Muistathan varmistaa, että jääkaappiin jää emojuurta seuraavaa leivontakertaa varten ennen kuin lykkäät kaiken toimintavalmiin juuren leipään! Pyrin itse pitämään jääkaappiin helposti kasaantuvat lukuisat juuripurkit jotenkuten kurissa, mutta pidän siellä yleensä kuitenkin kahta juuripurkkia: yhtä jossa emojuuri nukkuu, sekä toista, johon kerään ns. jämäjuurta eli juurta, joka jää yli leipätaikinan teosta (mitä tapahtuu helposti jos juurta joutuukin ruokkimaan toiseen kertaan ruokittuaan sen jo kertaalleen siihen määrään mitä leipään tarvitsee).

Jämäjuurta voi käyttää kaikenlaiseen – lettuihin, pannareihin, näkkäriin… – ja sitä voi upottaa vaikka valkokastikkeeseen tai munakkaaseen, jos tahtoo. Sen vuoksi en mielelläni heitä sitä hukkaan. Joskus myös kuivaan leipätaikinan tekemisestä yli jääneen juuren ohuena kerroksena leivinpaperin päällä – näin minulla on juurta varmuuskopiona myös kuivattuna.

Useimmiten (mutten ihan aina) otan uuden emojuuren jääkaappiin taikinaa varten herätetystä juuresta, jota silloin tietysti teen hieman enemmän kuin leipään tarvitsen. Jos leipomisessa tulee syystä tai toisesta vähän pidempi tauko, ruokin emojuuren tarpeen mukaan 1:1:1 ja laitan se takaisin jääkaappiin lepäilemään. Emojuuri olisi hyvä ruokkia kerran viikossa, mutta välillä se nuokkuu minulla jääkaapissa pidempäänkin ruuatta, eikä se siitä mene miksikään – heräämisessä vaan kestää useamman ruokinnan verran.

suklaajuuri

Suklaajuuri!
hapanjuuri

Suklaajuuri!

Tässä leivässä voi käyttää tavalliseen tapaan luomuvehnäjauhoilla ruokittua vehnäjuurta, tai sitten voi tehdä kokeiluja vehnäjuurella, joka on ruokittu puoliksi luomuvehnäjauhoilla ja puoliksi raakakaakaojauholla. Kaakaojauhe imee itseensä vähän enemmän vettä kuin vehnäjauho, joten suhteet eivät kaakaojauhon kanssa mene ihan 1:1:1, nestettä tarvitsee suhteessa vähän enemmän kuin jauhoa tai juuresta tulee todella paksua. Juuresta tulee kaakaojauholla ruokittuna melkein kuin Nutella-moussea koostumukseltaan ja halutessaan juurta voi pikkuhiljaa alkaa ruokkimaan vaikka ihan pelkillä kaakaojauhoilla. Minun suklaajuuri on vielä melko nuori, mutta sillä on leivottu jo myös ns. perusleipää varsin onnistuneesti! En siis ole käyttänyt sitä vain suklaaleipään. Suklaajuuri värjää toki taikinaa, muttei suoranaisesti maistu mitenkään vahvasti tavallisessa leivässä.

Käytitpä kumpaa juurta vaan, kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, kelluu vedessä ja on kasvanut selvästi volyymiltään, on aika leipoa! Tämän leivän valmistelu taikinan sekoittamisesta kylmälepoon vie noin neljä tuntia. Kylmälevossa suklaaleipä saa olla 8-20 tuntia. Kun aloitat leipomisen, laita vaikka ajastin neljälle tunnille, niin pysyt kärryillä ajan kulusta!

Suklaaleipä hapanjuurella

150g aktiivista hapanjuurta – 30%

400g huoneenlämpöistä vettä – 80%

450g vehnäjauhoja (joista 100g voi olla sihtispelttiä) + 50g raakakaakaojauhetta – 100%

50g kookossokeria/raakaruokosokeria – 10%

1 tl jauhettua vaniljaa

10g puhdistamatonta harmaata merisuolaa (esim. Sel de Guérande) – 2%

50g taatelia saksilla ohuiksi renkaiksi silputtuna

50g pähkinöitä (esim. pekaanipähkinä tai saksanpähkinä) kevyesti rouhittuna

100g maitosuklaata (hippuina tai karkeana rouheena)

Lisäksi:

Riisijauhoa liinan jauhottamiseen

Huom! Tämän leivän vesisuhde 80% voi vaikuttaa äkkisilteen melko korkealle, mutta taikinaa maustava kaakaojauhe imee itseensä vettä jauhoja enemmän, joten taikinasta ei kuitenkaan tule tällä vesisuhteella mitenkään super märkä. Myös taatelit ja pähkinät imevät itseensä hieman leivän kosteutta. Jos 80% vesisuhde kuitenkin hirvittää, voit tehdä leivän myös alkuun vaikka 72% vesisuhteella (jolloin vettä tulee taikinaan 360g) ja nostaa vesisuhdetta pikkuhiljaa kun saat tuntuman reseptiin.

Taikinan sekoittaminen ja taittelut:

Kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, sekoita se huoneenlämpöiseen veteen. Lisää sekaan jauhot, sokeri, kaakojauhe sekä vanilja. Sekoita vain sen verran, ettei taikinassa ole kuivia kohtia. Minä sekoitan taikinan yleensä take away -annosten puisilla syömäpuikoilla, joita en edes pese vaan annan taikinan kuivua niihin. Jätä taikina ilmatiiviisti peitettynä puoleksi tunniksi lepäämään. Ripottele sitten suola taikinan päälle, kastele kätesi ja painele sormet harallaan suola taikinan sisään ikäänkuin taikinaa sormillasi rei’ittäen. Nosta ja taita taikinaa yhdeltä reunalta itsensä päälle useamman kerran kulhoa samalla kiertäen jotta suola sekoittuu taikinaan tasaisesti. Itse sekoitan tämän jälkeen samaan tapaan taikinaan vielä sattumat kahdessa osassa: ripottele taikinan päälle pähkinät, taatelit ja suklaa ja työntele ne sormilla taikinan sisään. Nosta taikinaa muutaman kerran itsensä päälle niin että sattumat jäävät taikinan sisään ja lisää sitten samalla tavalla loput sattumat.

Jätä taikina lepäämään peitettynä 20 minuutiksi. Tee sitten ensimmäinen taittelu: nosta taikinaa vuorotellen jokaisesta neljästä ilmansuunnasta kevyesti venyttäen itsensä päälle. Älä revi! Venytän ja taitan itse aina peräkkäin vastakkaisista suunnista tyyliin pohjoinen-etelä itä-länsi. Osa sattumista tuppaa tipahtelemaan taikinasta venytettäessä, mutta tuupin ne siinä tapauksessa vain takaisin taikinaan. Jätä taikina lepäämään taas 20 minuutiksi ja toista taittelu vielä kahden tunnin ajan 30 minuutin välein.

Eli: Taikinan sekoitus, 30 min lepo. Suolan sekoitus, sattumoiden sekoitus, 20 min lepo (tässä kohtaa aikaa on kulunut noin tunti). Taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu (apua, meniköhän mun laskut nyt oikein).

Esimuotoilu, tasolepo ja kylmälepo:

Kun viimeisestä taittelusta on kulunut 20 minuuttia ja aikaa on kulunut taikinan sekoittamisesta vajaa 3,5 tuntia, tee taikinalle esimuotoilu ja jätä se peitettynä tasolepoon noin 15 minuutiksi. Tämän jälkeen voit tehdä varsinaisen muotoilun ja nostaa leivän sauma ylöspäin kohotuskoriin, jossa on riisijauhoilla jauhotettu liina. Jauhota leivän pinta ja jätä leipä vielä hetkeksi huoneen lämpöön peitettynä. Kun leivän pinnalla oleva jauhokerros repeilee, on aika siirtää leipä kylmälepoon. Jääkaapin lämpötila pitäisi olla 4°c. Peitä suklaaleipä huolella kylmälevon ajaksi ettei se kuivu – itse yleensä pakkaan korin kiinni solmittuun biopussiin. Pidä huoli, että leipä mahtuu hieman kohoamaan jääkaapissa! Pidän itse tätä leipää kylmälevossa yleensä n. 10-16h, mutta tilannettaa kannattaa tarkkailla ja paistaa leipä ennen kuin se on ylikohonnut.

Paistaminen:

Kun olet valmis paistamaan leivän, kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä varovasti uunipellille ja viillä sen pintaan partaterällä yksi pitkä viilto n. 45 asteen kulmassa (katso avuksi vaikka tämä video!). Itselläni on höyryuuni joten en lisää uuniin vettä, mutta jos ei olisi, uuniin voi suihkutella suihkupullosta reilusti vettä juuri ennen leivän sinne lisäämistä ja vielä muutaman suihkauksen sen jälkeenkin. Leipää voi myös halutessaan paistaa ensimmäiset 20 minuuttia teräskuvun alla (iso teräskattila toimi meillä tähän tarpeeseen ennen höyryuunia). Paista leipää joka tapauksessa ensin 20 minuuttia 250 asteessa ja päästä sen jälkeen uunista höyry ulos/poista kupu ja laske lämpö samalla 220 asteeseen. Jatka paistamista 15-20min tai kunnes leipä kumisee ontosti pohjaa rystysellä kopautettaessa ja suklaaleipä on kypsä.

Anna leivän vetäytyä ja jäähtyä ainakin tunti ennen kuin isket sen kimppuun!

juurileipä

suklaaleipä

Ps. Edellisen kerran uskaltauduin julkaisemaan hapanjuurireseptin blogissani noin vuosi sitten – silloin tein hapanjuurileipää mämmikierteellä!

Pps. Lauantaina 9.5. taikinaa voi taitella myös Taivu kuin taikina -tapahtumassa:

Tapahtuman aikana leivomme hapanjuuritaikinat ja teemme erilaisia kehollisia harjoitteita leipomisen lomassa. Osallistua voit oman hapanjuuren kanssa tai ilman leipomisaikeita. Varaa osallistumiseen rauhallinen paikka, mukavat vaatteet, sekä jauhoja, vettä, aktiivista juurta ja suolaa, mikäli haluat leipoa mukanamme. Tämä instalive on kokeellinen luonnos asettua yhdessä hapanjuurileivonnan rentouttavaan ja rauhoittavaan prosessiin.

Kuullostaa hauskalta! Osallistumaan pääsee MAA- tilan Instagram liven kautta: https://www.instagram.com/maatilaprojectspace/

1 072 views

Mämmileipä mämmikierteellä

by Juulia 1 Comment
Mämmileipä mämmikierteellä

mämmileipä

Mämmi!

Pääsiäinen meni jo, mutta mämmikausi se sen kun jatkuu vaan! Siis ainakin täällä. En voi väittää olevani mämmistä aivan yhtä innoissani kuin Juha Mieto, mutta en siitä ihan kyllikseni yleensä vielä pääsiäisen aikana saa. Välillä mämmiä on saatava jopa aivan muina kuin tämän ns. asianmukaisen vuodenajan aikana ja silloin kiitän kauppoja, jotka tarjoavat tätä maltaista herkkua pakastealtaastaan ympäri vuoden. Tänä mämmihimo iski kuitenkin vasta pääsiäisenä ja kiirastorstain hälinässä tein kaupassa ison virheen: ostin sitä aivan liian vähän. Luulisi, että reilu puoli kiloa mämmiä riittäisi kahdelle ihmiselle muutamaksi päiväksi, mutta eipä se vaan riitäkkään, mikäli suurin osa siitä mämmistä uppoaa yhtäkkiä leipään!

Kuukauden ruokahaaste: mämmi

Hannan SoppaKokit ja Potit -blogit herättelivät alkuvuonna aikoinaan ruokablogeissa pyörineen kuukauden ruokahaasteen taas aktiiviseksi. Pidän kovasti haasteista, joten kun huhtikuun #kuukaudenruokahaaste osui mämmin kohdalle, oli fiilis mitä mahtavin: MÄMMI! Siinä vasta haaste! Innostuksesta huolimatta en kuitenkaan meinannut ensiksi keksiä mämmistä niin mitään kokattavaa, mämmi kun on minusta parasta ihan vain sellaisenaan (aitoa kermaa päälle kiitos ja ei todellakaan mitään sokeria!). Pääsiäisen alla kuitenkin välähti: mitäpä jos laittaisin mämmiä hapanjuurileipääni? Tuumasta toimeen ja mämmileipä tekeille.

mämmileipäMämmileipä nro 2: mämmiä vain kierteessä

mämmileipä

Hapanjuurileipä

En ole mikään ekspertti hapanjuurileivonnassa, joten olen arastellut kirjoitella aiheesta täällä blogissa. Olen leiponut viime kesästä asti 2-3 leipää viikossa, joten harjoitusta on toki tullut jo ihan mukavasti ja voidaan perustellusti sanoa, että olen hurahtanut hapanjuurileivontaan ♥ Perusasiat oppittuani haasteita on asettanut esim. korkeamman hydraation (eli kosteamman) taikinan käsittely, ihanteellisen fermentaatiopisteen tunnistaminen (eli milloin leipä on kohonnut sopivasti paistamista varten, eikä ole ali- tai ylikehittynyt) ja kulloisenkin leivän viiltosyvyyden määrittely. Välillä saankin siksi aikaan aikamoisia muotopuolia ja lituskoita, mutta herkullisia leipomukseni aina onneksi ovat ja siinä varmasti myös syy sille, että hapanjuurileivonta on niin koukuttavaa 🙂

Koska kokkausfilosofiani on vahvasti “tekemällä oppii” -tyyppinen, aion nyt pokkana jakaa teille kuitenkin hapanjuurireseptini. Jos et koskaan ole leiponut hapanjuurella et voi valitettavasti niin vain seurata reseptiäni (jutusta tulisi perusteiden kanssa tuhottoman pitkä), mutta saat jutustani ehkä kipinän tutustua asiaan tai kokeilla mämmileivän tekemistä vaikka tutulla hiivaleipätaikinalla. Ja jos taas leivot jo juurella, voit toivottavasti saada jutustani idean vaikka siihen omaan mämmileipäversioosi!

Koska leipien tuunaamisen pohjana on minusta hyvä käyttää alkuun tuttua ja moneen kertaan leivottua ohjetta, lähdin tekemään mämmiversiota meidän arkileivästä (speltti-vehnäleipä, jonka resepti on Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirjasta). Ensimmäiseen mämmileipään laitoin innoissani mämmiä mittailematta suoraan taikinan sekaan (moka! Mites teet saman leivän uudelleen, jos et tiedä paljonko mämmiä taikinaan laitoit?) ja toisen mämmileipäni tein tutusta taikinasta mutta mämmikierteellä. Molemmat olivat herkullisia, mutta vasta kolmas meni nappiin: mämmiä päätyi sekä taikinaan, että mämmikierteenä leipään sattumaksi.

mämmileipä"Mämmileipä nro 3 – kauniisti paistunut ja maukas!

Lopputuloksessa maistuu selvästi mämmi, muttei kuitenkaan mitenkään hyökkäävästi. Enemmänkin silleen mukavan vienosti (toki niitä kierrekohtia lukuunottamatta) ja siksi tämä leipä maistuukin ehkä myös niille, jotka eivät mämmiä fanita aivan yhtä paljon kuin minä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, alapuolinen ohje vaatii tosiaan hapanjuurileivonnan perustiedot ja taidot. Niiden kanssa pääsee hyvin alkuun ostamalla tuon Eliisan Leipävallankumous-kirjan jota itsekin käytän, liittymällä FB:n Hapanjuurileipurit -ryhmään ja katsomalla Leipäpajan YouTube-kanavalta Eliisan mahtavat ja monia ainakin itseäni alkuun askarruttaneita asioita valaisevat videot. Omat kaksi vehnäjuurtani olen saanut toisen ystävältäni ja toisen Eliisalta, mutta kirjan ja videoiden avulla juuren voi myös pistää alulle alusta asti ihan itse.

Mämmileipä mämmikierteellä

340-350 g huoneenlämpöistä vettä (68-70%)

250 g sihtispelttijauhoja (50%)

250 g vehnäjauhoja (50%)

75-125 g imellettyä mämmiä (15-25%)

100 g aktiivista vehnäistä hapanjuurta (20%)

10 g karkeaa harmaata merisuolaa* (2%)

Mämmikierteeseen:

3-4 rkl imellettyä mämmiä

2-3 rkl paahdettuja mantelilastuja

Lisäksi:

riisijauhoja

kohotuskori

leivinliina

*Itse käytän karkeaa Sel de Guérande -merisuolaa, joka liukenee taikinan sekaan hitaasti ja jonka voi siksi sekoittaa halutessaan taikinan sekaan heti alussa. Jauhoni ovat pääsääntöisesti Malmgårdilta.

Valmista taikina:

Herätä juuri ja ruoki se tarpeelliseen kokoon, anna tekeytyä aktiiviseksi. Sekoita kulhossa vesi, mämmi ja hapanjuuri. Jos laitat mämmiä enemmän, aloita pienemmällä vesimäärällä – vettä on helppo lisätä taikinaan muutama gramma taitteluvaiheessa käsiä kastelemalla mutta pois sitä ei niin vain saakaan.

Lisää sitten kulhoon jauhot ja suola ja sekoita sen verran, että seassa ei enää ole kuivia jauhopaakkuja. Älä vaivaa. Peitä kulho ilmatiiviisti ja jätä tekeytymään kolmeksi vartiksi. Kostuta kädet kevyesti (tai reilummin jos tahdot lisätä taikinaan vielä nestettä) ja taittele taikina kerran nostamalla ja venyttämällä varovasti taikinaa itsensä yli neljältä suunnalta (pohjoinen-etelä, itä-länsi). Jätä tekeytymään huoneenlämpöön kahdeksi tunniksi ja taittele taikina tänä aikana vielä 3-4 kertaa. Pidä taitteluita lukuunottamatta taikina koko ajan huolella peitettynä niin, ettei siitä pääse haihtumaan kosteutta.

Muotoilu:

Nosta leivinliina kohotuskorin päälle ja ripottele liinalle reilusti riisijauhoja. Siirrä taikina varovasti kulhosta työtasolle ja tee esimuotoilu. Jätä esimuotoiltu taikina rentoutumaan tasolepoon kuvun alle 20 minuutiksi. Jauhota sitten taikinan pinta pienellä määrällä riisijauhoa. Kumoa taikina varovasti tasolle nurinpäin. Levittele se varovasti venytellen ja nostellen neliskanttiseksi levyksi ja levitä levylle ohut kerros mämmiä. Varo runnomasta taikinaa littaan. Ripottele levylle lopuksi kuivalla pannulla kullanruskeiksi paahdetut ja jäähtyneet mantelilastut (niiden tehtävä on tuoda makua, mutta myös imeä itseensä osa mämmikierteen kosteudesta).

Rullaa levy kahdesta suunnasta keskikohtaa kohden, kunnes rullat kohtaavat toisensa. Nipistele rullat varovasti toisiinsa kiinni koko pötkön pituudelta. Nosta ja taita tai rullaa rullapötkön päät sitten toisiaan kohden niin, että toinen pää jää toisen alle. Käännä näin syntynyt paksu pieni limppu varovasti ympäri ja muotoile alustaa vasten kämmenillä vetäen ja pintaa kiristäen pitkänomaiseksi limpuksi. Anna limpun levätä näin päin hetki, jotta alapinnan sauma asettuu. Nosta leipä lopuksi saumapuoli ylöspäin kohotuskoriin ja ripottele pinnalle vielä reilusti riisijauhoja.

Muotoiluakin saan kyllä vielä treenata lisää… mutta hyvä tuli tälläkin hieman repeilleellä mötikällä!

Kohotus ja paistaminen:

Peitä kohotuskori huolella ja kohota taikinaa huoneenlämmössä vielä noin tunti, tai kunnes näet leivän pinnalla olevaan jauhokerrokseen ilmestyvän halkeamia. Tästä tiedät että kohoaminen on hyvässä vauhdissa ja voit nostaa leivän kylmälepoon jääkaappiin. Yleensä aikaa menee taikinan sekoittamisesta 4°c jääkaappiin nostamiseen minulta reilu neljä tuntia. Paista leipä noin vuorokauden-puolentoista kuluttua.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä varovasti pellille/pataan ja viillä pinta. Paistan itse leipää 250 asteessa ensimmäiset 20 minuuttia ja lasken lämmön sitten 225 asteeseen. Jatkan paistamista alemmassa lämpötilassa vielä noin 20 minuuttia, tai kunnes leipä on pinnaltaan reilusti paahtunut ja kumisee ontosti pohjaa koputellessa. Koska jokaisen uuni on omanlaisensa, ei hirmuisen tarkkaa yleisohjetta paistamiselle voi varmaan kukaan antaa. Itselläni on vieläpä uuni jossa on höyrytoiminto ja käytän pitkien limppujen kanssa juurikin uunin höyrytoimintoa saadakseni uuniin reilusti kosteutta. Jollei sinulla ole uunissa höyrytoimintoa, kosteus pitää tuottaa uuniin toisilla keinoilla: esim. suihkuttelemalla uuniin vettä suihkepullosta tai laittamalla uunin pohjalle vesihöyryä tuottava uuninkestävä vesiastia.

Oma lempitapani varmistaa kosteus uunissa silloin, kun en käytä höyrytoimintoa on paistaa leipä kuvun alla. Kuvun alla paistaminen antaa minulle itseasiassa usein parhaan tuloksen 🙂 Pyöreäksi muotoillut leivät paistankin siksi monesti valtavan teräskattilan alla ensimmäiset 20 minuuttia ja otan kuvun pois paiston loppuajaksi. Pitkät limput eivät teräskattilani alle mahdu, siksi ne pääsevät höyryuuniin!

mämmileipä

Muistathan antaa leivän vetäytyä ennen leikkaamista paiston jälkeen ainakin tunnin!

Hei! Jos sinäkin tahdot osallistua huhtikuun mämmihaasteeseen, osallistuminen on näin helppoa: valmista jotain mämmipitoista ja jaa tuotoksesi blogissasi tai sosiaalisessa mediassa tägillä #kuukaudenruokahaaste. Itse olen jo edelliskuukausina (helmikuu: veriappelsiini, maaliskuu: max30min) listannut haasteeseen osallistuvien blogipostauksia omaan juttuuni, tehdäänpä tälläkin kerralla niin! Nyt olen kyllä tosi utelias näkemään, moniko haasteeseen tarttuu 🙂

Huhtikuun ruokahaaste – mämmi:

Hannan Soppa: Mämmibowl avokado-suklaamoussella

Ruoka-alkemisti: Mämmirisotto

Syötävän hyvä: Mangorahka ja lakritsimämmiä

Viimeistä Murua Myöten: Mämmisämpylät

245 views

Ricotta & tomaatti galette

by Juulia 0 Comments
Ricotta & tomaatti galette

tomaatti galette

Ricotta & tomaatti galette, helppoa, hyvää, helppoa… sanoinko jo helppoa?

Galette!

Tänään leivoin pitkästä aikaa taas galeten! Ihastuin näihin ranskalaisiin rustiikkisen rentoihin piirakoihin jo muutama vuosi sitten, mutta hetken hurahduksen jälkeen galette pääsi unohtumaan vähäksi aikaa. Harmi sinänsä, galette on piirakaksi harvinaisen helppotekoinen, sen voi täyttää suolaiseksi tai makeaksi eikä tarvitse edes piirakkavuokaa käyttää. Galette on myös siitä kiitollista leivottavaa, että taikina valmistuu käsivoimin, paistuu pellillä rapean lehteväksi ja lopputulos maistuu vieläpä erittäin hyvältä myös kylmänä (ilmiselvää piknikruokaa!).

No mistä se galette sitten tupsahti taas mieleen? Tapaan jatkuvasti Instagramin kautta kaltaisiani ruokaintoilijoita ympäri maailman. Joidenkin kanssa tulee virtuaalimaailmassa toimeen suorastaan niin hyvin, että näitä ihmisiä alkaa ajattelemaan ystävinä, vaikkei kasvotusten tavattukaan olla. Yksi tällaisista ihmisistä on kreikkalainen ruokablogaaja Teti, johon tutustuin viime kesän Eat Capture Share -ruokakuvaushaasteen tiimoilta.

tomaatti ricotta

Tetin reseptit ja kokkaustyyli ovat mieleeni ja hänen kuvansa ovat monesti suorastaan henkeäsalpaavia. Erityisesti rakastan hänen action-kuviaan sekä kaikkia hänen merenelävä- ja pasta-aiheisia luomuksiaan. Teti julkaisi noin viikko takaperin galette -aiheisen haasteen jakaen samalla myös oman loistavan galettetaikinaohjeensa. Haasteen hashtag on #10daysforagalette ja haaste loppuu sunnuntaina. Koska ensinnäkin pidän suuresti haasteen heittäjästä ja toisekseen galeteista, eihän siinä auttanut muu kuin laittaa taikina tekeille ja keksiä millä sen täyttäisi!

Koska kotoani löytyi sopivasti samalla viikolla ex tempore marinoituja artisokkia, päädyin täyttämään galetteni niillä. Lisäksi lastasin pohjalle savustetulla oliiviöljyllä maustettua ricotan ja pehmeän vuohenjuuston seosta, tomaatteja ja yrttejä. Lopputulos oli just sitä mitä voi kuvitellakin: herkullista.

Galettetaikinan ohje muokattu Teti’s Flakes -blogin reseptistä. Tämä galettepohja on todella helppotekoinen ja maukas! Ainoa mistä on pidettävä säntillisesti huolta on lämpötila. Kaikki taikinan raaka-aineet pitäisi olla kylmiä, ja erityisesti voita ei saa päästä taikinan tekovaiheessa lämpenemään ja sulamaan. Tämä tuskin tuottaa ongelmia Suomen oloissa suurimman osan aikaa vuodesta, mutta jahka seksihelteet taas koittavat muistakaa viilentää taikinaa tarpeen mukaan jääkaapissa ihan siinä tekovaiheessakin!

Ricotta & tomaatti galette

Taikina:

200 g vehnäjauhoa

½ tl suolaa
100 g hyvin kylmää kuutioitua voita

0,7 dl jääkylmää vettä

0,3 dl piimää

Täyte:

1-2 isoa kypsää (pihvi)tomaattia (riippuen koosta)

muutama oksa kirsikkatomaatteja varressaan

1 oksa rosmariinia

muutama oksaa (sitruuna)timjamia

100 g pehmeää vuohenjuustoa

250 g ricottaa

8-10 palaa marinoituja artisokan sydämiä

loraus (savustettua) oliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Valmista ensin taikina:

Aloita voin valmistelusta: kuutioi voi hyvin pieneksi ja laita se takaisin jääkaappiin kylmenemään. Raaka-aineiden pitää olla kylmiä! Mittaa jääkylmä vesi ja piimä lasiin ja sekoita. Nosta jääkaappiin odottamaan käyttöä. Sekoita kulhossa jauhot, suola sekä voikuutiot. Hierrä ja nypi voikuutoita jauhoihin käsin, kunnes kaikki jauho on tarttunut voihin. Tarkoitus on jättää sekaan myös isompia jauhon kuorruttamia voipaloja, vaikka osin jauho-voiseos hiekkamaiseksi saa tullakin. Mikäli seos uhkaa lämmetä huoneenlämmön tai käsien lämmön takia niin että voi alkaa pehmenemään, nosta kulho hetkeksi jääkaappiin ja jatka vasta sitten.

Lisää sekaan sitten neste vähän kerrallaan ja sekoita vain sen verran, että saat aikaan kasassa pysyvän taikinapallon. Kääri pallo kelmuun ja nosta jääkaappiin tunniksi. Taikinan voi tehdä myös jopa kaksi vuorokautta etukäteen, tai tarvittaessa pakastaa raakana n. 2 kk ajan.

Galette:

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Kauli taikina isoksi ja mahdollisimman ohueksi levyksi jauhotetulla pinnalla. Voit nipistellä tarvittaessa taikinan reunoihin ilmestyviä halkeamia sormin kiinni, mutta liikoja ei repaleisista reunoista tarvitse kuitenkaan välittää. Ne vähän niinkuin kuuluvat galetteen.

Sekoita ricotta ja pehmeä vuohenjuusto keskenään. Ei haittaa, vaikka sekaan jäisi vuohenjuustosattumia. Mausta juustoseos mustapippurilla, ripauksella suolaa sekä lorauksella oliiviöljyä (itse käytin tällä kertaa savustettua oliiviöljyä, mutta myös esim. artisokkien öljymarinadi, yrttiöljy tai chiliöljy käy tähän).

ricotta juusto

tomaatti galette

Levitä juustoseos galettetaikinalle niin, että taikinan reunoihin jää tyhjää vähintään viitisen senttiä. Viipaloi tomaatti hyvin ohuelti ja nostele pohjan päälle. Asettele sekaan myös artisokka sekä kirsikkatomaatit. Kääntele reunat täytteen päälle. Silppua rosmariini ja nypi timjamin lehdet varsistaan. Ripottele yrtit täytteelle ja rouhi vielä kaiken päälle hieman mustapippuria. Mausta vielä suolaripauksella ja lorauksella öljyä.

Paista galettea uunin keskitasolla 40-45 minuuttia, tai kunnes taikina on reunoistaan kullanruskea ja galette on varovasti lastalla nostaessa jämäkkä myös pohjastaan. Anna jäähtyä hetki (tai kokonaan) ennen tarjoilua.

suolainen galette

Ps. Kirsikkatomaatit voi toki laittaa galetteen ilman varttakin. Minusta varsi näyttää sen verran hauskalta, että pidän sen mieluumin presentaation vuoksi kiinni tomaateissa syömiseen asti. Varren voi sitten napata valmiista galetesta pois juuri ennen kuin aletaan syömään.

1 538 views

Muikku – savumuikku – savumuikkupizza!

Muikku – savumuikku – savumuikkupizza!

savumuikkupizzaSavumuikkupizza

Sano muikku!

…tai siis savumuikku! Ai että! Miten jokin voikin olla niin hyvää? Parhaimpiahan ne ovat tietysti lapsuusmuistoissa, ukin vastasavustamina ja vielä kuumina, täydellisenä kesäpäivänä, rakkaan järven rannalla… Yllättävän hyviä ovat onneksi myös öljyyn säilötyt savumuikut.

Meillä purkkimuikkuja on syöty jo pitkään joulupöydässä ja näin oli myös viime jouluna. Koska jouluaaton ateria nautittiin tänä vuonna meidän pöydässämme, purkki oli iso ja syöjiä oli vain viisi, jäi kaappiini joulun yli reilusti savumuikkuja! Niistäpä kuulkaa riittii iloa vielä pitkään joulun jälkeen.

savumuikkupizzaMitä olisi elämä ilman satunnaista pientä keltuaispornoa?

Joulun kalapöydän rääppiäisistä löytyi myös pottuja, lohenmätiä sekä ranskankermaa, joten eipä aikaakaan kun mieleeni juolahti tehtä rääppiäisistä valkoista pizzaa: savumuikkupizza, tadaa!

Olen testannut viime aikoina erilaisia hapanjuuritaikinoita pizzapohjana ja tällä kertaa käytössä oli Juurella leivottu -blogin hapanjuuritaikina, joka sai köllötellä jääkaapissa neljä vuorokautta ennen käyttöään. Törkeän hyvä pohja! Jos siis käytössäsi on hapanjuurta, suosittelen vahvasti tekemään pohjan sillä. Reseptiä ei täällä ole tänään kuitenkaan jaossa, kun niin moni loistava resepti maailmasta jo löytyy – esim. tuo edellä linkkaamani 🙂

Moni pitkään kylmälevossa viettävä hapanjuuripizzataikina on muuten ollut ainakin itselleni siitä jännä, että sille tuntuu todellakin tapahtuvan taikoja sen kolmannen jääkaapissa vietetyn vuorokauden jälkeen. Testattu on! Tein kerran ison hapanjuuripizzataikinamäärän ja paistoin siitä pizzan kahden, kolmen ja neljän päivän kuluttua taikinan tekemisestä. Ero oli päivittäin huomattava ja ehdottomasti paras pohja taikinasta syntyi uurikin neljän päivän jälkeen. Ainoa ikävämpi juttu tällaisessa pitkän kaavan pizzapohjassa on tietysti se, että kukapa osaa ennakoida neljä päivää etukäteen, milloin pizzanhimo iskee?

Savumuikkupizza

2:lle

1 annos pizzataikinaa (n. 250 g taikinapallo on meillä tällaisen kahden hengen pizzan koko)

n. 3-4 rkl ranskankermaa

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 tl Dijon sinappia

1 kiinteä peruna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl oliiviöljyä

1 pallo mozzarella di Bufalaa

n. 10-12 öljyyn säilöttyä pientä savumuikkua

Tarjoiluun:

2 kananmunaa

n. 50 g mätiä

2-3 rkl ruohosipulia

sitruunamehua

Sekoita ranskankermaan sitruunankuori, mustapippuri sekä Dijon-sinappi. Muotoile pizzataikina varovasti haluamaasi muotoon. Levitä ranskankermaseos pohjalle ja siivuta päälle peruna hyvin hyvin ohuina lastuina. Mandoliini on tässä hommassa oivallinen apuväline 🙂 Valele perunalle hieman oliiviöljyä ja revi vielä mozzarella perunan päälle.

Paista pohjaa n. 240 asteisessa uunissa keskitasolla 8-10 minuuttia, tai kunnes pizzapohja on saanut reunoilleen vähän väriä ja peruna on kypsynyt. Lisää pizzan päälle savumuikut ja paista vielä viitisen minuuttia, tai kunnes pizza on kauttaaltaan kauniin ruskistunut ja juusto rapsakkaa.

Ennen uunia…

…Uunin jälkeen.

Sillä välin kun pizza on uunissa, valmista uppomunat. Keitä munat yksitellen syvässä vedessä, joka on maustettu reippaasti etikalla (noin ½ dl väkiviinaetikkaa per vesilitra). Kun vesi kiehuu kevyesti poreillen, pyöräytä siihen kauhalla pyörre ja riko muna varovasti kulhoon, josta voit laskea sen veteen. Itse tykkään keittää uppomunia 3-4 minuuttia jotta niissä on sellainen iiiihanan valuva keltuainen!

Viimeistele savumuikkupizza uppomunilla, reilulla määrällä silputtua tilliä sekä mätinokareilla. Viimeisen silauksen pizza saa pienestä määrästä sitruunamehua. Voit joko puristaa itse sitruunaa pizzalle ennen tarjoilua, tai tarjoilla pizzan sitruunalohkojen kera. Nauti kuumana!

savumuikkupizza

savumuikkupizza

336 views