Ollakseni surkea leipuri ja vieläpä makean karttaja, olen huolestuttavan kiinnostunut kakkujen ja pikkuleipien tekemisestä, koristelusta ja täyttämisestä. Saan tunteja katoamaan siihen, kun selailen Instagramissa, Pinterestissä sekä YouTubessa pikkuleipien ja kakkujen koristeluideoita/videoita.
Yksi suomalaisista lempikakkutaiteilijoistani on ”Kakkumuija” eli Mona Tähtinen, jonka Say It With A Cake! Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut -kirja julkaistiin loppukeväästä. Tutustuin Monan upeisiin luomuksiin ensimmäistä kertaa Asennemedian 1-vuotiskemuissa, joihin hän oli tehnyt näyttävimmän kakun mitä olin konsanaan nähnyt livenä. Say It With a Cake piti heti laittaa seurantaan Instagramissa, joten nyt olen ehtinyt kuolata Monan taideteosten perään jo pitkään!
Kun Monan Say It With a Cake -kirja julkaistiin, ajattelin uskaltautua vihdoinkin myös itse kakunleivontaan. Suuria kuvitelmia minulla ei kykyihini toki ollut, mutta aloitinpa kakunleipomisyritykseni silti vaatimattomasti omasta hääkakustani 😀
Tosiaan, menin kesällä naimisiin! Käräjäoikeudessa kahden todistajan voimin toimitettu seremonia oli ohi kahdessa minuutissa ja juhlia vietettiin kuukautta myöhemmin lähimmäisten kanssa kotonamme. Ihan hirmuisen suuria paineita hääkakun leipominen ei siis minulle tässä seurassa aiheuttanut, kunhan jotain hyvää olisi vain nyyttäripöydässä minunkin leipomanani.
Täytyy sanoa, että hieman nolottaa laittaa kuva saavutuksestani tänne blogiin – erityisesti näiden kirjan julkkareissa otettujen kuvien perään – mutta olen vahvasti sitä mieltä että tekemällä oppii, virheet vievät eteenpäin ja jostainhan sitä pitää aina alottaa. Niinpä muita kaltaisiani jauhopeukalo keskellä kämmentä syntyneitä tekemään rohkaistakseni laitan kuin laitankin todisteen leipomuksestani teille ihailtavaksi.
Lähempää tarkastelua luomukseni ei kestä, joten kerrotakoon speksit näin sanallisesti. Kakussa oli kaksi kerrosta; toisessa kaksi, toisessa kolme kakkupohjaa. Sovelsin pikkuisen kirjan Raparperimarssi -nimistä ohjetta: vaihdoin kakkupohjia maustavan kanelin lakritsijauheeseen ja maustoin vielä turkkilaisella jugurtille kevennetyn voikreeminkin raakalakritsilla. Raparperi-lakritsikaakku oli jopa minusta ei-niin-makean-ystävästä herkullista, vaikka jos ihan totta puhutaan lempikakkuni häissämme oli kyllä vanha kunnon voileipäkakku.
Hääjuhlamme oli tosiaan kotibileet ja tarjoilut sen mukaisesti nyyttärihenkiset. Meikäläisen oma kontribuutio pullistelee tuossa takana! Ai että.
Monan ohjeita oli helppo noudattaa, enkä kohdannutkaan sen kummempia vaikeuksia. Nekin munaukset jotka tein, olisin voinut helposti välttää käyttämällä vähän enemmän aivojani:
- Kakkuvuokani oli isompi kuin ohjeessa, joten ensimmäistä leipomaani kakkupohjaa ei voinutkaan jakaa kolmeen osaan. Yllättävää!
- Voikreemi juoksettui, kun lisäsin siihen kaiken kylmän jugurtin humps vaan yhdellä kerralla. Fiksua!
Tulipahan siis samalla opittua sitten mm. voikreemin pelastustaitoja (vatkasin hieman lisää voita ja tomusokeria kreemiksi ja lisäsin juoksettuneen seoksen uuteen voikreemiin vähän kerrallaan).
Puolustukseni kerrotakoon vielä, että vaikka tein pohjat muutamaa päivää etukäteen pakastimeen ja täytteetkin valmistin juhlaa edeltävänä päivänä, on näin korkean kakun täyttäminen ja koristeleminen ekaa kertaa elämässä ehkä vähän stressava operaatio omien hääjuhlien alkaessa muutaman tunnin kuluttua. Olis varmaan ollut ihan hyvä idea tehdä jonkinlainen harjoituskakku etukäteen?
Tässä vielä kirjan ohje jota käytin, omilla hyvin pienillä muokkauksillani siis. Käytin mm. laktoositonta maitoa ja voita, jotta kakku olisi sekä gluteeniton että laktoositon. En omista mitään hienoa taikinakonetta, saatikka edes käsivatkainta, joten tein taikinan pokkana pienen monitoimikoneeni taikinalle käsittääkseni tarkoitetulla ”muoviterällä”. Hyvin toimi! Ohjeesta tulee yksi 3-kerroksinen kakku, josta riittää noin 10-15:lle … kunhan siis noudattaa ohjetta vuuan koosta.
Raparperimarssi lakritsilla
Kakkupohjaan:
1,2 dl laktoositonta maitoa
½ tl psylliumia
½ tl vaniljajauhetta
2½ dl gluteenitonta jauhoseosta (40% riisijauhoa, 30% täysjyväriisijauhoa, 30% perunajauhoa)
1 dl perunajauhoa
¼ tl suolaa
½ tl ksantaania
2¼ leivinjauhetta
110 g laktoositonta voita
2½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 rkl raakalakritsijauhetta
Lämmitä uuni 150 asteeseen ja mikäli haluat kakusta kolmikerroksisen, vuokraa 16-18 senttinen irtopohjavuoka leivinpaperilla. Lämmitä maito huoneenlämpöiseksi ja vispaa sekaan psyllium niin, että seos on tasaista.
Siivilöi gluteeniton jauhoseos sekä perunajauhot, suola, vanilja, lakritsijauhe, ksantaani ja leivinjauhe keskenään samaan kulhoon. Sekoita varovasti haarukalla.
Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat vaahtoon yksitellen ja vatkaa vielä täydellä teholla ainakin viiden minuutin ajan.
Lisää voi-sokerivaahtoon kuivat aineet ja maito osissa vuoron perään. Anna kuivien aineiden sekoittua hetken aikaa taikinaan ennen nesteen lisäämistä, etteivät jauhot muodostaisi paakkuja. Jos psyllium on muodostanut maidon pinnalle kerroksen, vatkaa seosta käsin voimakkaasti ennen taikinaan lisäämistä. Vatkaa taikinaa lopuksi vielä muutaman minuutin ajan.
Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 150 asteessa noin 55-65 minuuttia. Varmista pohjan kypsyys esim. grillitikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, pohja on valmis. Nosta pohja uunista ja anna sen jäähtyä muutaman minuutin ajan. Poista sen jälkeen pohja vuoasta ja anna jäähtyä kauttaaltaan huoneenlämmössä.
Ennen täyttämistä kakun on hyvä antaa viilentyä vielä jääkaapissa, mieluiten yön yli (minulla oli osiin leikatut pohjat muutaman päivän ajan kelmutettuina pakastimessa, josta otin ne sulamaan muutamaa tuntia ennen täyttämistä ja kokoamista).
Raparperihillo:
200 g raparperia
2 rkl sokeria
2 rkl vettä
1 rkl chiansiemeniä
Pese ja kuori raparperi. Paloittele se pannulle tai kattilaan ja lisää sokeri sekä vesi. Keitä matalalla lämmöllä ajoittain sekoitellen, kunnes raparperi pehmenee. Lisää chiansiemenet, selkoita hyvin ja anna jäähtyä. Huom! Kantsii etsiä tähän vaaleita chiansiemeniä… mitä minä en tietenkään tajunnut tehdä. Tulee nätimpää!
Ps. Säästä raparperin kuoret ja muutama pala raparperia; keittele niistä parissa desissä vettä pienen sokerimäärän kanssa kakun kostutusliemi.
Täyte:
150 g laktoositonta voita
5 dl tomusokeria (taisin itse laittaa tosin vain 4 dl)
¾ dl laktoositonta turkkilaista jugurttia
1 tl vaniljajauhetta
1 rkl raakalakritsijauhetta
Vaahdota huoneenlämpöinen voi. Vatkaa sekaan muutamassa erässä tomusokeri ja mausta voikreemi. Lisää vähän kerrallaan mukaan lopuksi huoneenlämpöön etukäteen nostettu turkkilainen jogurtti.
Kokoa kakku näin:
Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Liimaa ensimmäinen kakkulevy tarjoilualustaan nokareella jugurttitäytettä. Kostuta pohja (omenamehulla tai raparperimehulla). Levitä kakkulevylle ohuelti raparperihilloa ja sen jälkeen noin sentin paksuiselti jogurttitäytettä. Paina kevyesti seuraava kakkulevy paikoilleen ja jatka täyttämistä samalla tapaa. Levitä kakun sivuille ja laelle loput täytteestä. Siirrä kakku noin puoleksi tunniksi jääkaappiin asettumaan ja koristele.
Minulla oli kakun päällä voikreemipursoituksia sekä Lakridsin näyttäviä lakupalloja. Kakun reunoille huiskin Lakridsin raakalakritsijauhetta, johon olen koukuttunut pahasti. Lopputulos oli kaukana Kakkumuijan uskomattoman taidokkaista koristeluista, mutta olipahan se kaakku silti vaan herkkua!
Minkälainen leipuri sinä olet?
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
Kommentoimalla juttua osallistut yhden Mona Tähtisen Say It With a Cake – Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut -kirjan arvontaan!
Arvonta loppuu sunnuntaina 3.9.2017 klo 12. jonka jälkeen otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla.
Ninnuli sanoo
Upealtahan tuo kakku näyttää ja makuhan se on pääasia! Itse olen nykyään pikaleipuri, kahden pienen pojan äitinä ei hirveitä ehdi, aiemmin tein ystäville ja sisarusten lapsille aina kakut juhliin, niin makeat kuin suolaisetkin. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen rauhassa leipomaan jahka nää kaksi temmeltäjää vähän kasvavat… Toki esikoinen toivoo junakakkua syntymäpäivikseen parin kuukauden kuluttua 🙂
Juulia sanoo
Kiitos! Maku on pääasia minustakin, mutta kyllähän se silti hieman naurattaa laittaa kuvat omasta rakennelmasta näiden kirjanjulkkariluomusten perään 😀 Toivottavasti pääset pian rauhassa kakkupuuhiin!
AnnaS sanoo
seuraan ja luen aina ilolla ja mielenkiinnolla ruokajuttujasi. tulee hyvä mieli. olen itse mahdottoman huono kakkuleipuri (sokerisormi), mutta tänään kun töissä (koulussa) juteltiin muksujen kanssa siitä, millainen on hyvä ystävä ja millaisia ovat hyvän ystävän teot, niin aivan yllättäen tajusin kun kysyttiin, että mistä itse ilahtuisin niin ilahtuisin mahtavasti, jos joku tekisi minulle kakun. samoin-tein päätin ilahduttaa omaa parasta ystävääni kakulla (teemme kakun viikonloppuna toki yhdessä, koska omat taitoni eivät yksin aivan riitä). KIITOS OHJEESTA
Juulia sanoo
Oi miten kivasti sanottu, kiitos Anna 😀 Tästä tuli mulle hyvä mieli <3 Lapset ne on kyllä super fiksuja. Siitä tulee aina mahtava fiilis kun voi laittaa hyvää kiertämään! Mulla on tapana välillä laittaa töissä (koulussa) työkavereiden postilokeroihin jotain pientä ylläriä. Ei tarvii edes jättää viestiä että keltä ne on, riittää kun tietää että piristää jonkun päivää hetkellisesti! Ihania kakunleipomisia!
Nellis ) sanoo
Sulla on niiiiin hauska tapa kirjottaa. Tulin hyvälle mielelle. Mukaan kivaan arvontaan. En oo piperrysleipuri, mutta hyvää pullaa leivon 😉
Juulia sanoo
Kiitos, onpa kiva kuulla tuommoista palautetta! Just puhelin mun miehelle eilen siitä, kuinka vaikea mun on välillä tuottaa leipä(tai kakku, hehe)tekstiä. Kuvat ja reseptien kirjoittelut onnistuu heittämällä mutta muu teksti on välillä super työlästä kirjoittaa (vaikka olis kuinka ihanasta aiheestakin kyse). Tämä palaute tuli siis todellakin sopivaan rakoon! Multa ei onnistu pulla – tai no, edellisestä yrittämästä on kyllä yli kymmenen vuotta jo – mutta onneks tuo Juuso on erinomainen pullaleipuri. Onnea arvontaan Nellis 🙂
Paula sanoo
Tosi hyvän näköinenhän toi kakku on. 🙂 Itse tykkään kyllä leipoa, mutta onnistumisia tulee varmaan yhtä paljon kuin epäonnistumisia. Varsinkin gluteenittomat reseptit aiheuttavat välillä päänvaivaa. Yhdistelen usein useampia reseptejä keskenään. Toi kakkukirja olisi mahtava, voisin yllättää kaverit omatekoisella synttärikakulla.
Juulia sanoo
Niinhän ne parhaat ideat usein tulee, että yhdistelee luovasti sieltä ja täältä 🙂 Mullekin oli jostain dinneriltä jäänyt mieleen tuo raparperin ja raakalakritsin makuyhdistelmä, jota päädyin tässä soveltamaan. Täytyy tästä kakkupohjasta kyllä vielä kehaista, että onnistui helpolla vaikka mulla ei tosiaan ollut varmastikaan se parhain työväline edes käytössä! Onnea arvontaan!
Kaura sanoo
Oon kanssa innostunut leivontavideoista, ja katson paljon mm. Youtubesta kaikkia vinkkejä sekä ulkomaalaisia leivontaohjelmia. Saa uusia reseptivinkkejä (voi samalla opiskella kieltäkin :D), ja oppii paljon paremmi tekniikoita, kun näkee videon. Tuo kirja oisi mielenkiintoinen. Upeita kakkuja! 🙂 Kokeilen aina tilaisuuden tullen uusia juttuja, ja jonkin verran teen tilauksestakin.
Juulia sanoo
Niissä videoissa on kyl jotain hypnoottista mulle ☺ Mun lemppareita IG:ssä on SweetAmbs ja Tubessa Julia M Usher. Otan mieluusti vinkkejä vastaan!
N.ia sanoo
Leivon mieluiten mokkapaloja ja korvapuustia. Isoja kakkuja olisi kiva tehdä, mutta kuka ne syö?
Juulia sanoo
No sepä just se! Tarvitaan aina joku juhla et tämmöisiä olis järkevää tehdä. Mut toisaalta voihan sitä sit myös varta vasten järjestää pienet kekkerit kun kakku on valmis 😂
Nebu sanoo
Upea kakku! Tein itse Ellestä löytämälläni Monan ohjeella kakun tyttäremme ristiäisiin. Yhdyn tuskaasi siitä, että joku harjoituskakku olisi ollut järkevää tehdä 😀 Vauva huusi ja kakku romahti jääkaappiin. Sain sen kuitenkin pelastettua pakastimen ja voikreemin avulla!! Kirjaa olen himoinnut ja jos ei ole onni myötä on varmaan viimein ja vihdoin marssittava kirjakauppaan. Niin hyvä oli tuo Ellessäkin oleva ohje. Taisi olla muuten juurikin tuo sama mitä sinäkin olit muunnellut.
Juulia sanoo
Voi ei, myötäelän kakkukatastrofeja tän mun kokemuksen jälkeen ihan eri tasolla kuin ennen! Onneks mun luomus pysyi sentään kasassa, vaikka vähän vino ja pullisteleva olikin. Onnea arvontaan kakkusamis!
anna s. sanoo
Nam, mikä kakku. Leivonnassa käytän yleensä vakioreseptejäni, jotka olen joskus jo hyväksi todennut. Joskus on kiva kokeilla täysin uutta, ja odottaa innolla onnistuuko ja miltä se maistuu 🙂
Juulia sanoo
Onnekas olet kun sulla on jo vakioreseptit! Mulla ne on vasta hakusessa – leivon niin hirmuisen harvoin että se on sitä jännäämistä jokaisella kerralla. Muistaakseni edellinen vakioresepti oli kuusivuotiaana tarhassa oppimani sokerikakku, johon taisi tulla lasillinen munaa, lasillinen sokeria ja lasillinen jauhoa (voikohan pitää paikkaansa…), sitä tuli silloin sitten tehtyä jonkin aikaa harva se päivä 😀
Saara sanoo
Upea kakku ja hyvän kuuloinen resepti! olen jo pitkään kuolannut kakkumuijan kakkuja instassa 🙂 lueskelen paljon reseptejä ja ihailen muiden tekeleitä mutta huomaan aina leipoessa kallistuvani tuttuihin ja turvallisiin resepteihin varsinkin gluteenittoman leivonnan kanssa (teen aina pavlovan) koska tuntuu että kaikki uudet kokeilut aina epäonnistuvat esim. viimeksi tekemäni gluteenittoman sämpylät litistyivät uunista tultuaan rieskoiksi 😀
Juulia sanoo
Kiitos Saara! Kakkumuijan IG on kyllä vaarallinen 😀 Mulla on taas kynnys tuohon pavlovaan! Tuntuu että mun marengista ei koskaan tule sellaista kun tahtoisin (pinnalta rapeaa, sisältä ihanan sitkeää). Toivottavasti rieskasämpylät olivat kuitenkin hyviä!
hilkka sanoo
Tykkään kokeilla uutta, varsinkin jos vieraita on tulossa kylään 🙂
Pauliina sanoo
Kotitalouden opena leivonta vapaa-ajallakin kiinnostaa ja samoin oppilaiden kanssa on mukava puuhastella keittiössä.Kerhoa pidän mtös halukkaille missä leivomme vielä koulun jälkeenkin.
Juulia sanoo
Hei Pauliina!
Arvonta loppui jo 3.9. sunnuntaina mutta kiitos kuitenkin kommentista! Kuulostaa kivalta, tuli oikein ikävä omia köksäntunteja 🙂