Uuniomena ja muut nostalgiaruuat
Syksyisin minulle iskee usein nostalgisten retroruokien himo. Tarkoitan retroruoalla nyt kotiruokaa, sitä sellaista jota lapsuudenkodissa tehtiin (oma nykyinen kotiruokani kun on jotain ihan muuta). Mieleni tekee lämppäreitä, makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, pinaattipannukakkua, siskonmakkarakeittoa ja uuniomenia. Kotoisia, herkullisia, tuttua, turvallista ja lämmittävää ruokaa.
Syksyyn liittyy haikea mielentila, menneiden muisteleminen ja tuttuihin asioihin uudelleenpaluu: luen kirjoja ja katson leffoja, joita olen lukenut lapsuudesta asti ja kaivelen vaatekaapista vanhoja vaatteita. Sylissä saa mieluusti olla kulhollinen kaurapuuroa tai perunamuussia voisilmällä (lohturuokien ykköset!).
Monen lapsuudesta tutun kotiruuan bongaa edelleen kavereiden päivityksistä – makaronilaatikko ja pinaattiletut taitavat erityisesti olla sellaisia ikisuosikkeja, etteivät ne muutu unohdetuksi retroruuaksi varmaan koskaan. Mutta mitenköhän on uuniomenien laita? Bongaan Instagramista lukuisia omenamurupaistoksia ja taidokkaasti koristeltuja omenapiirakoita, mutta uuniomenat … niistä ei näy kuvan kuvaa!
Koska itse olen varsin laiska leipuri, uuniomenat ovat minulle se helppo ratkaisu omenaherkuksi. Koverran omput kuorimaveitsellä, sullon sisään voisulalla mehevöitettyjä ja milloin milläkin makeutettuja kaurahiutaleita. Mausteeksi laitan perinteiseen tapaan kanelia, joskus kardemummaa ja vaniljaa. Sitten vaan uuniin ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kera ääntä kohti: AAH!
Uuniomenakakku
Tänä syksynä sain kuitenkin makuelämystä (ja retroruokakerrointa) täydentävän neronleimauksen: miksei uuniomenia voisi upottaa kakkutaikinaan? Opin jo eskari-ikäisenä tekemään omatoimisesti sokerikakkua 1:1:1 -reseptillä (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), joten ei muuta kuin vanha taito käyttöön ja pian uuniomenat uivatkin jo sokerikakkutaikinassa.
Aivan eskarilaisen leipomuksesta ei tämä uuniomenakakku tosin käy. Maustoin nimittäin kaurahiutaletäytteen tällä kertaa lorauksella viskiä… Roiskinpa sekaan myös baarikaappini aarretta, aromaattista kaakaobittersiä. Sitä tipottelin vielä kakkutaikinaankin!
Uuniomenakakku
4:lle
4 pientä sesongin kotimaista omenaa
Kauratäyte:
50 g voita
1 dl kaurahiutaleita
3 rkl vaahterasiirappia
2-4 cl viskiä
(n. 5-8 tippaa kaakaobittersiä tai muuta cocktail bitteriä)
Sokerikakkutaikina:
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
¼ tl vaniljajauhetta (tai n. 1 tl vaniljasokeria)
(10 tippaa tai makuusi sopiva määrä cocktail bitteriä)
Koverra omenasta siemenkota pois. Sulata kauratäytteeseen tuleva voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet sekä vaahterasiirappi. Mausta täyte halutessasi viskitilkalla ja cocktailbitterillä (itselläni oli käytössä kaakaobitters). Jaa täyte koverrettujen omenien sisään. Aseta omenat omiin pieniin annosvuokiinsa tai yhteen isompaan vuokaan, johon neljä omenaa mahtuu ilman suurempaa tyhjää tilaa ympärillä.
Valmista sokerikakkutaikina: vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vanilja jauhoihin ja kääntele seos munasokerivaahdon sekaan. Älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Mausta sokerikakkutaikina halutessasi myös cocktail bitterillä.
Jaa sokerikakkutaikina annosvuokiin omenien ympärille tai kaada se isompaan vuokaan omenien ympärille ja väleihin. Kakkutaikinan ei tarvitse ulottua yli omenan puolivälin, se nousee kuitenkin uunissa.
Paista annosvuokia 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, yhtä isoa vuokaa kannattaa paistaa hieman pidempään. Uuniomenakakku on valmis, kun omena taikinan sisällä on selvästi pehmennyt ja kakkutaikina hyvin noussutta ja pinnalta kullanruskeaa eikä taikinaan työnnettyyn hammastikkuun tartu taikinaa.
Tarjoile uuniomenakakku vielä lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kera.
PS. Suomesta ei toistaiseksi saa kuin yhtä cocktail bitteriä eli Angosturaa. Angosturan makuprofiili on yrttinen ja kanelinen mutta se sopii sokerikakkutaikinan mausteeksi minusta siinä missä kaakaobitterikin. Pieni katkeruus tasapainottaa taikinan makeutta minusta mukavasti! Kotonani on tällä hetkellä viittä sorttia bitteriä ja testailen niitä enemmän ruokiin kuin juomiin – varsinkin katkarapupastan mausteena yrttinen tai sitruksinen bitter on aika ihanaa!
Vastaa