voi arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Ekakertalaisen itse tehdyt pelmenit

Liha

by Juulia on April 9, 2019 2 Comments

Pelmenit – pikaruokaa?

Mikään ei ole minusta kätevämpää kuin pussillinen pelmenejä pakastimessa. Niillä pelastaa käden käänteessä nimittäin päivän kun päivän, jos ei jaksa kokata / jaksa käydä kaupassa / muista käydä kaupassa (kyllä, näinkin voi joskus käydä) / kaipaa jotain lohdullista ja lämmittävää. Pelmenejä vieläpä löytyy kaupasta jos jonkinsortin täytteillä, joten valinnanvaraa on!

Välillä syön pelmenit vahvassa liemessä keitettyinä, välillä keitän ne ihan vain suolavedessä. Välillä kruunaan annoksen voilla ja pippurilla, välillä smetanalla, silloin tällöin silputulla sipulilla ja yrteillä. Myönnän myös paistaneeni pelmenejä juustolla kuorrutettuina uunissa. AAH. Kaikki kelpaa!

Itse tehdyt pelmenit karitsatäytteellä, smetanalla, piparjuurella ja tillillä.

…ehkä ei sittenkään…

Koska kaupasta tosiaan löytyy pelmenejä ihan jokaiseen lähtöön, en ole koskaan tullut valmistaneeksi niitä alusta asti itse, vaikka ajatus on kieltämättä jo pidempään hieman kutkutellut. Pikaruokaahan ne tosiaan ovat jos joku muu ne on sinne pakastimeen ensin tehnyt, mutta kaikkea muuta kuin jos lähdet tekemään niitä alusta asti itse.

Tämän pääsin alkuvuodesta kokemaan ihan itse, kun eräs ystäväni kutsui minut pelmenikesteille. Venäjällä pelmeneitä ei ilmeisesti koskaan tehdä yksin, vaan aina ison porukan voimin – enkä sitä tuon illan jälkeen lainkaan ihmettele. Aikaimoinen työhän näiden herkkunyyttien pyöräytteleminen nimittäin on… Me taisimme saada lopulta toistasataa pelmeniä neljässä tunnissa valmiiksi, tarpeeksi siis sen hetkiseen nälkään ja viimeisillään raskaana olevan ystäväni pakastimen täyttämiseen. Ottaen huomioon, että jokainen paikallaolija teki tuolloin pelmenejä ensimmäistä kertaa, saavutus on mielestäni aikamoinen! Ja kylläpä olivat muuten hyviä!

Huomio huomio, älkää keskittykö minun laillani kuvien ottoon vaan sen taikinan kaulimiseen. On muuten nimittäin ihan kiva kuva mutta aika paksu lettu… ja sihtikin lasin kanssa näköjään vähän sinne päin 😀

Tuosta illasta saakka olen takaraivossani haudutellut ajatusta tehdä pelmenejä kotonakin. Olishan se nyt nimittäin siistiä, kun ne arjen pelastavat pakastepelmenit oliskin ikiomia! Nyt tartuin vihdoin toimeen, mutta jänistin sen verran että tein vain puolikkaan reseptin. Voin vain kuvitella mitä pelmenejä ikänsä pyöritelleet taitajat näistä palleroistani ajattelevat: ovat varmaan ensinnäkin aivan liian paksuja, liian isoja ja muutenkin vähän muotopuolia… Mutta kylläpä vain sain kuin sainkin aikaan silti jotain täysin syömiskelpoista. Nyt on sitten pakastin täynnä ihan itse tehtyjä pelmenejä ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen.

Perinteisesti pelmenit täytetään vissiin possun, naudan ja lampaanlihan seoksella, mutta omani täytin tällä kertaa pelkällä karistan jauhelihalla, jota mehevöitin reilulla määrällä voita ja pehmeäksi paistettua sipulia. Kasvissyöjille pelmenit voi täyttää esim. paistetulla sipulilla ja/tai sienillä rikastetulla keitetyllä perunasurvoksella – tosin pelmeniksi ei kai saisi kutsua kuin lihatäytteisiä nyyttejä, muut ovat nimeltään vareniki.

Itse tehdyt pelmenit

n. 50-60 kpl

Taikina:

500 g vehnäjauhoja

2 kananmunaa

2 cl vodkaa

1 tl suolaa

1½ dl vettä + 1-3 rkl

Täyte:

400 g karitsan jauhelihaa (tai sekoitus lammasta, nautaa ja possua)

1 iso keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

n. 50 g voita

1½-2 tl suolaa

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

n. ½ tl sekä kuivattua rosmariinia että timjamia

Valmista ensin taikina sekoittamalla kaikki sen raaka-aineet kulhossa. Lisää tarvittaessa vettä ruokalusikallinen kerrallaan, jotta saat taikinasta kiinteän mutta ei liian kostean. Vaivaa taikina tasaiseksi ja sileäksi massaksi, kääri kelmuun ja laita jääkaappin lepäämään vähintään tunniksi.

Sillävälin kun taikina lepää, valmista täyte: kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli. Sulata voi paistinpannussa ja kuullota sipulit voissa pehmeiksi. Älä ruskista. Lisää pannulle mausteet ja paista vielä muutama minuutti. Anna sipuliseoksen jäähtyä ja kaavi se sitten huolellisesti pannulta jauhelihan sekaan ja sekoita hyvin.

Sitten voit käynnistää pelmenitehtaan! Jaa taikina kahteen osaan ja kääri toinen puolikas takaisin kelmun sisään odottelemaan. Kaulitse taikinapala jauhotetulla tasolla mahdollisimman ohueksi (ohuemmaksi kun näissä kuvissani, kröhöm) ja leikkaa siitä sitten juomalasilla pyöreitä kiekkoja. Itse tein ensin aikamoisia jättipelmenejä kun juomalasini oli tarkoitukseen ehkä turhankin iso, puolivälissä hoksasin vaihtaa halkaisijaltaan sopivampaan skumppalasiin. Kääri yli jäänyt taikina takaisin palloksi ja laita se kelmun sisään.

Pelmeni syntyy siten, että nostat nokareen täytettä taikinakiekon toiselle reunalle. Sen jälkeen taita kiekko puoliympyrän muotoon ja ala nipistelemään taikinan reunaa kiinni keskeltä reunoja kohden. Pyri puristamaan samalla ilma täytteen ympäriltä pois. Pyöräytä lopuksi puoliympyrän “kulmat” yhteen ja nipistä ne kiinni toisiinsa.

Niin söpöjä! Sellaisia pikku pylleröitä.

Kun kaikki taikina on käytetty, kauli toinen pala ja jatka, kunnes kaikki täytekin on käytetty. Sitten voitkin joko ruokkia suurperheen tai lykkiä ylimääräiset pelmenit pakastepusseissa pakastimeen odottelemaan jutun alussa kuvailemiani päiviä (jutun lopussa vielä pakastusvinkkini!). Samalla voit harmitella, että miksi et sittenkin tehnyt kerralla isompaa satsia?

Ja nyt sitten sitä “pikaruokaa”

Kun olet valmis käymään pöytään, keitä pelmenit kypsiksi runsaassa suolatussa vedessä tai vahvassa kasvis- tai lihaliemessä. Veden voit halutessasi maustaa myös laakerinlehdillä, pippurilla, yrteillä… Riippuen kuinka ohueksi taikinan sait kaulittua, kuinka isoja pelmenisi ovat ja kippaatko kattilaan tuoreita vai pakastettuja pelmeneitä, ruoka on valmista n. 10-15 minuutissa. Kypsät pelmenit nousevat kattilan pintaan, mutta itse keitän niitä mieluiten vielä vähän siitä pidempäänkin. Varsinkin kiireisenä ja väsyneenä päivänä pakastepelmeneitä keitellessä sellainen keskeltä vielä jäinen ylläri ei nimittäin paljon naurata.

Valuta pelmenit huolellisesti, ellet tarjoile niitä liemessä. Siinä tapauksessa kauho pelmenit kulhoihin ja annostele liemi päälle. Valutetut pelmenit syön itse yleensä smetanan tai voin kera. Tykkään raastaa pinnalle reilusti tuoretta piparjuurta (jos sitä kotona vaan on) sekä kuorruttaa pelmenit runsaalla määrällä vastarouhittua mustapippuria. Tällä kertaa lisäsin annokselleni myös tuoretta tilliä 🙂

Koska tässä oltiin tosiaan lähestulkoon ekakertalaisia pelmenien tekemisessä, otan ilolla vastaan tietoa ja vinkkejä siitä, miten voisin tästä pistää paremmaksi!

Ps. Pelmeneistä voit lukea lisää esim. Food Perestroika -blogin varsin kattavasta jutusta!

Pps. Pelmenit pysyvät pakastimessa varmasti irtonaisina, kun pakastat ne ensin tarjoittimella toisistaan irrallaan ja siirrät ne pussiin vasta jäätyneinä.

Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

Vege

by Juulia on December 27, 2017 2 Comments

Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

Grilled cheese eli paistettu juustoleipä tuskin herättää kovin monessa ensimmäiseksi ajatusta hifistelyruoasta. Minulle on kuitenkin kehittynyt omat erityiset tapani tehdä näitä lohdullisia energiapommeja, enkä malta myöskään olla muokkaamasta perusreseptiäni välillä johonkin vähän kokeellisempiin suuntiin.

Ensinnäkin on sanottava, että näitä grilled cheese -leipiä ei tehdä kiireessä. Mikä tahansa leipä tai juustokaan ei käy, joten ostosreissu vähän parempaan kauppaankin on todennäköisesti edessä, ennen kuin päästään edes alkuun. Sitten on vielä erilaiset täydellistä lopputulosta valmistelevat työvaiheet, jotka on suoritettava, ennen kuin leipiä pääsee paistamaan … saatikka maistamaan. Niinpä näistä leivistä on tullut meillä hemmotteluruokaa, jota ei ihan milloin tahansa syödäkään!

Maksimoidakseni herkkuhetken grilled cheese -leipien parissa, käytän laadukkaan, mieluiten juureen leivotun maalaisleivän ja vahvan juuston (vintage cheddar, musta appenzeller ja mustaleima ovat suosikkejani) lisäksi sekä kirkastettua voita (jota tulee leipien ulkopinnoille avittamaan täydellisen ruskistuksen kanssa), että luomuvoita (jolla leipä mehevöitetään sisäpuolelta).

Lisäksi, kun kerran olen jo pienoisella hifistelylinjalla, maustan voin mieluusti jotenkin ja/tai ruskistan sen kevyesti. Vaikka grilled cheese -leivät ovat herkkua yksinkertaisessakin muodossaan, välillä leivän väliin pääsee esim. runsaassa voissa karamellisoitunutta sipulia, paistettuja sieniä, savuista pekonia tai leikkuupinnaltaan ruskistettua endiiviä. Kun kyseessä on kuitenkin juustoleipä, ei lisätäytteitä saa kuitenkaan mielestäni olla liikaa!

Mitä ikinä leivän väliin hyvän juuston lisäksi tuleekin, minusta tärkeää on että juustoa on sopivasti ja että se on haukatessa ihanan pehmeää ja valuvaa. Välillä, jos haluan laittaa juuston sulamiseen heti alusta vähän vauhtia, paistan leivät jo ennen täyttöä siltä puolelta, joka tulee sisäpinnalle. Kuuma leivän pinta antaa varaslähdön juuston sulamiselle tällöin jo täyttövaiheessa.

Paistotekniikkani on mietitty erityisesti juuston läpikotaisen sulamisen lähtökohdista, joten en aina vaivaudu tuota edellä kuvailemaani työvaihetta tekemään. Aloitan nimittäin täytettyjen leipien paistamisen yleensä kylmältä pannulta, ja pannun lämpötila saa muutenkin pysyä melko mietona siihen asti, että juusto lähtee sulamaan leivän sisällä. Lämpöä nostetaan ja leivät paistetaan pinnaltaan kullanrapeiksi vasta paiston lopussa.

Leivän sopiva paistaminen on tärkeää siksi, ettei mikään ole minusta masentavampaa, kuin haukata houkuttelevan oloista grilled cheese -leipää vain todetakseen, että juusto sen sisällä on paikoin vielä kovaa. Oli sitä juustoa siellä leivän sisällä sitten enemmän tai vähemmän, sen on VALUTTAVA! Moni juustoleipä päältä kaunis – sellainen herkullisen mehevän kullanruskea – mutta jos pinta on aikaansaatu liian nopeasti liian kuumalla pannulla, voi olla ettei lämpö ehdi sulattaa juustoa läpikotaisin leivän sisältä. Älä siis koskaan paista täytettyä juustoleipää liian kuumalla pannulla! Leipä ehtii helposti kärähtää ulkopinnalta, ennen kuin sisus on ihanan valuvaa.

Hifistelijän grilled cheese (pinaatilla, cheddarilla, pinjansiemenillä ja misovoilla)

2:lle

4 viipaletta hyvää juureen leivottua maalaisleipää

4 rkl kirkastettua voita

50 g luomuvoita

2 tl vaahterasiirappia

1 tl vaaleaa misotahnaa

2 rkl pinjansiemeniä

n. 100 g vintage cheddaria (esim. Aito Cheddar Vintage tai Originaali *)

muutama kourallinen tuoretta babypinaattia

Sulata luomuvoi pienessä kattilassa ja lisää sekaan pinjansiemenet sekä vaahterasiirappi. Anna voin poreilla hetki, jotta pinjansiemenet saavat aavistuksen väriä ja voi hieman ruskistuu. Ota seos liedeltä ja anna sen vähän jäähtyä. Sekoita jäähtyneeseen mutta vielä juoksevaan voihin lopuksi misotahna.

Huuhdo ja kuivaa pinaatti. Viipaloi cheddar valmiiksi odottamaan leipien täyttämistä.

Levitä ruokalusikallinen kirkastettua voita jokaiselle leipäviipaleelle. Mikäli tahdot vauhdittaa juuston sulamista vielä sen ekstra-askeleen verran, paahda leipiä kuumalla pannulla hetken siltä puolelta, jossa ei ole kirkastettua voita ennen täyttämistä. Jos teet näin, täytä leivät heti pannulta ottamisen jälkeen.

Käännä kirkastetulla voilla sivellyt puolet leivästä vasten työtasoa ja levitä miso-pinjansiemenvoi tyhjille puolille. Päällystä puolet leivistä cheddarista leikatuilla ohuehkoilla paloilla ja babypinaatilla. Lisää pinaatin päälle vielä toinen kerros cheddarviipaleita ja käännä sitten täyttämätön leivänpala misovoipuoli alaspäin koko komeuden kanneksi. Paina leipää varovasti hieman kasaan. Kokoa samoin toinen leipä.

Paistotekniikka:

Nosta molemmat leivät kylmälle paistinpannulle ja laita levy lämpenemään suht miedolle lämmölle (induktioliedelläni, jonka asteikko on 0-9, käytän tässä hommassa kolmos-nelostasoa). Laita leipien päälle painoksi esim. sopivan kokoinen kattilan kansi tai kuumuutta kestävä lautanen. Kevyt paino auttaa leipää sulautumaan kompaktiksi paketiksi joka ei levähdä haukatessa + lämpö ei karkaa pannulta vaan auttaa leipää lämpenemään myös yläpuolelta.

Paista leipiä näin vajaa kymmenen minuuttia ja käännä leivät sitten varovasti ympäri. Paista leipiä toiselta puolelta vielä toiset kymmenisen minuuttia. Nosta lämpöä lopuksi hieman ja mikäli se on tarpeen, ruskista leipiä kummaltakin puolelta vielä vähän lisää. Lopputulos pitää olla kauniin kullanruskea, pinnalta rapea ja sisältä juustoisen valuva.

Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoile kuumina esim. raikkaan craft lagerin kera. Grilled cheese maistuu myös ihanalle erilaisiin sosekeittoihin dipattuna (grilled cheese + tomaatti-mozarellasosekeitto uuh). Näin joulun tienoilla omassa lasissani oli leipää syödessä muuten punaviiniglögiä jäillä. Varsin toimiva kombo!

Jukolan Juusto Aito Cheddar

Kirjoittelin taannoin Jukolan Juuston cheddareista, joihin tykästyin viime keväisessä olut & cheddar -tastingissä. Jutun kirjoittamisen jälkeen sain ilokseni testiin Jukolalta mahtavan paketin erikoiseriä ja vintage cheddareita, mukaanlukien Aito Cheddar Vintage, törkeän hyvä sahticheddar, ginicheddar sekä ravintola Finnjävelin kanssa yhteistyönä tehdyn täyteläinen ja ihanan kiteinen herkkucheddar.

Finnjävel cheddarin sekä gini- ja sahticheddarit nautin mieluiten juustolautasella kuivahedelmien, pähkinöiden sekä jonkun hyvän hillon kera (korkkasin just tänä syksynä tekemäni brandyllä maustetun pihlajanmarjahillon). Aito Cheddar Vintagen kohtalon sen sijaan tiesin heti sen käteen saatuani … ja se oli tietysti tämä grilled cheese -pläjäys. ♥

*) Jukolan Juusto Aito Cheddarit saatu testiin blogin kautta.

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia on October 9, 2017 4 Comments

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

Tässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää “lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen ♥

Onko teillä syystraditioita?

Misokeksit valkosuklaalla

Leipomukset

by Juulia on December 11, 2016 15 Comments

Misoa & valkosuklaata. Keksissä. No miksipä ei?

Liekö lähestyvä Japanin matka syynä vai mikä, mutta tänä syksynä on keittiössäni suurkulutettu Japanilaisen keittiön perusmausteita, kuten dashia, kombua sekä misoa. Misohan on kojilla (eli aspergillus oryzae -homesienellä) fermentoiduista soijapavuista (sekä riisistä, ohrasta, tattarista, rukiista…) tehtyä varsin suolaista tahnaa, joka on Japanilaisen keittiön peruselintarvikkeita.

Suolaisten ja intensiivisten makujen ystävänä olen jäänyt misoon koukkuun ensi tutustumisesta alkaen, mutta kesti aikansa ennen kuin laajensin reviiriäni sen käyttämisen suhteen muuhunkin kuin misokeittoon. Umaminen ja pähkinäinen miso on upeaa japanilaistyylisten keittojen lisäksi majoneesin mausteena, salaatinkastikkeissa, hunajan kaverina glaseeraamassa lohta, marinadeissa, parsan paistovoin mausteena… enkä malta olla sitä käyttäessäni maistamatta tuota ytyä herkkua ihan sellaisenaankin, ihan pienen nokareen vain 😀

Misokeksit koukuttavat! Olen varoittanut.

Säilyvyys misolla on supersuolaisena tuotteena jopa vuosia, kunhan sen säilyttää suljetussa pakkauksessa jääkaapissa, eikä sörki sitä likaisilla lusikoilla. Niinpä sille ehtii kerran sitä ostettuaan keksiä kaikenlaisia käyttötarkoituksia – vahvan makunsa ja suolaisuutensa vuoksihan sitä ei yhteen ruokaan laiteta yleensä kuin lusikallinen tai kaksi.

Törmäsin taannoin Instagramia plärätessäni misokekseihin, joita tällaisen suolaisenmakeiden ruokien ystävän oli tietysti kokeiltava, H E T I. Asiaa hieman tutkiskeltuani päädyin kokeilemaan hieman muokaten A Cozy Kitchen -blogin valkosuklaata sisältävää ohjetta, se kun vaikutti sellaiselta, jonka tällainen jauhopeukalo keskellä kämmentä hääräileväkin leipuri hallitsisi.

Leivoin ensimmäisen satsin eräänä aamupäivänä ja kun palasin iltasella kotiin, oli eräs nimeltämainitsematon kotitonttu mutustellut keksit jo melkein loppuun. Jotain addiktoivaa tässä suolaisen ja makean liitossa on, sillä toisella leivontakerralla kiskoin kekseistä suurimman osan ihan itse, lähes huomaamattani, vaikken edes ole mikään makean ystävä!

Oma muokkaukseni ohjeeseen oli keksien kierittäminen mustissa seesaminsiemenissä sekä valkosuklaan paahtaminen – se kun on sellaisenaan makuuni auttamattomasti liian makeaa. Paahdettuna valkosuklaa saa pähkinäisiä ja karamellimaisia aromeja ja muuttuu kiinnostavammaksi, kokeilkaa vaikka!

Toki testasin keksejä myös paahtamatta valkosuklaata. Tuolloin minusta kannattaa hieman vähentää ohjeen sokerin määrää ja lisätä misoa puolisen ruokalusikallista enemmän tasapainottamaan paahtamattoman valkosuklaan makeutta.

Kokeilin myös tehdä kekseistä gluteenittomia käyttämällä vehnäjauhojen sijaan kaurajauhoja. Kyllä kuulkaa toimi! Kauran pehmeä ja viljainen maku sopii misoon hienosti – lisäksi kekseistä tuli vielä aavistuksen vehnäjauhokeksejä mureampia.

Misokeksit paahdetulla valkosuklaalla n. 16-20 kpl

4 dl vehnäjauhoja / gluteenittomia kaurajauhoja

¾ tl leivinjauhoa

½ tl ruokasoodaa.

1 tl vaniljaa

120 g huoneenlämpöistä voita

3-3½ rkl vaaleaa misoa (keltaista shinshumisoa tai valkoista shiromisoa)

1½ – 1 dl kookossokeria / ruokosokeria / hienoa sokeria

1 kananmuna

100 g valkosuklaata

(n. ½ dl (mustia) seesaminsiemeniä)

Mikäli haluat käyttää paahdettua valkosuklaata, aloita leivonta sen paahtamisesta.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paloittele suklaa ja laita se vuuassa uunin keskitasolle 15-20 minuutiksi, tai kunnes suklaa muuttuu pinnaltaan halkeilevaksi ja kuivan näköiseksi, sekä väriltään paahtuneeksi. Varo polttamasta sitä! Suklaata kannattaa tarkkailla tiheästi varsinkin 10 minuutin paahtumisen jälkeen + käytä nenääsi; sopivasti paahtuneen tuoksun oppii tunnistamaan. Ota paahtunut suklaa uunista ja anna sen hieman jäähtyä, rouhi palat sitten veitsellä hieman pienemmäksi.

Huom! Mikäli teet gluteenittomia keksejä, tarkista vaikka täältä mikä suklaa on varmasti gluteenitonta. Varmista myös, ettei käyttämässäsi misossa ole mukana keliaakikkoja allergisoivia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä vanilja keskenään. Sekoita tehosekottimen taikinaosalla tai vispilällä huoneenlämpöistä voita, sokereita sekä misoa kunnes niistä muodostuu vaaleanruskea, tasainen ja sileä seos.

Lisää sitten muna ja jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Lisää lopuksi jauhoseos vähän kerrallaan sekä valkosuklaarouhe, sekoittaen vain niin pitkään mitä kaiken yhdistyminen vaatii – mikäli sekoitat taikinaa käsipelillä, vaihda vispilä tässä vaiheessa taikinalastaksi tai tukevaksi lusikaksi. Kääri taikina lopuksi kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.

Ota taikinasta ruokalusikalla tasakokoisia nokareita, jotka pyörittelet käsien välissä palloiksi. Pyörittele pallot sitten halutessasi seesaminsiemenissä ja laita ne leivinpaperoidulle pellille noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Litistä jokainen pallo noin puolen sentin paksuiseksi keksiksi esim. sileäpohjaisen juomalasin avulla (pala voipaperia väliin vaan ja painallus) ja paista taikinaa sitten 175 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes misokeksit ovat reunoiltaan rapeita ja hieman ruskistuneita.

Ps. Paahdettua valkosuklaata voi tehdä kerralla isomman määrän. Itse olen käyttänyt sitä varsin onnistuneesti suolaisten ruokien makeana yllättäjänä esim. kirpeässä parsakaalisalaatissa sekä keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa – ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaan!

Pps. Miso on terveellisintä kun ostat sen pastöroimattomana, lisäät sen ruokaan aivan viime tipassa tai käytät sitä vain kylmissä ruokalajeissa – mison sisältämät probiootit kun tuhoutuvat kuumuudessa. Silkan maun puolesta se tuo kuitenkin ihanaa umamisuutta ja syvyyttä näiden keksien lisäksi vaikka minkälaisiin ruokalajeihin. Mihin sinä käytät misoa?