Lanttu + ruis = ♥
Meidän perheessä on aina syöty lanttua hyvällä halulla. Syy lienee mamma: äidin äitini bravuureita olivat iki-ihanat lanttusupikkaat joita koko perhe ahmi onnellisena aina kun mamma jaksoi suuritöiset herkut pyöräytellä. Olin jo lapsena supikkaisiin niin hulluna, että halusin auttaa aina mammaa niiden tekemisessä, vaikka se tarkoittikin usean tunnin hommaa. Tällä haavaa taidan myös olla suvusta se ainoa, joka niitä enää osaa tehdäkään.
Reseptiä mammalla ei tietysti ollut, lanttusupikkaat kun tehdään näppituntumalta. Mamman oppien pohjalta kirjoittelinkin sitten ohjeen tänne blogiin talteen toissakeväänä, kun viimeeksi lanttusupikkaita leivoin… HETKINEN: siis toissakeväänä???
Akuutti lanttusupikasvaje vain paheni, kun Satokausikalenteri jakoi FB-sivuillaan kuvan kokonaisena paistetusta lantusta. Supikkaita en kuitenkaan tässä elämäni hullunmyllyssä ehdi oikein millään tehdä… joten mikä avuksi?
Laakerinlehti maustaa lantun vienosti, timjami ja parmesaani ronskimmin. Tähän kokonaiseen lanttuun on kaiverrettu kolo, jonka täytin parmesaanilla. UUH!
Pahimpaan hätään lykkäsin lantun sellaisenaan, ihan kuorineen, uuniin. Odottelin sen kypsymistä kärsivällisesti kolmisen tuntia ja ahmin koko herkun voin ja suolan kera. Aijjai! Tämän lanttuannoksen voimin jaksoinkin kehitellä ideaa vähän pidemmälle, ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset lanttupaketit jo köllöttelivät uunissani!
Todelliseen tulikokeeseen nämä laiskan leipurin lanttusupikkaani pääsivät, kun tarjosin niitä äidilleni. Huh, hyvin näytti uppoavan – suolaa äiti tosin kaipaili lisää. Kokonaista lantun kimpaletta onkin vähän vaikeampi maustaa kuin paperinohuita lanttusiivuja… joten kannattaa tarjoilla lanttupaketit sormisuolan kera!
Lanttupaketit 4:lle
2 isoa, saman kokoista lanttua
80 g parmesaania, mustaleimaa tai muuta vahvaa ja pitkään kypsytettyä juustoa
2 rkl kuivattua timjamia (ja/tai 4 laakerinlehteä)
100 g voita
2 tl suolaa
reilusti vastarouhittua mustapippuria
2 rkl juoksevaa hunajaa / tummaa sokeria
Ruiskuoreen:
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
2,5 dl kylmää vettä
50 g voisulaa voiteluun
Valmistele ensin taikina: sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe kulhossa, lisää niihin kylmää vettä, ensin 2 dl ja tarpeen vaatiessa vielä puolen desin verran. Muotoile taikinasta pallo ja laita se kelmun sisään odottelemaan lanttuja.
Kuori lantut, ja halkaise ne puolipalloiksi. Pyöristele halkaisupinnan reunoja vähän – teräviä kulmia ei lanttuihin kannata jättää. Jaa taikina neljään osaan. Nosta yksi pala jauhotetulle työpöydälle (säilytä loppu taikina kelmun alla odottelemassa vuoroaan) ja kauli se reilusti kämmentä isommaksi ympyräksi. Taikinakiekko saisi mieluusti olla keskeltä hieman paksumpi, reunoilta ohuempi.
Nosta lantunpala taikinan keskelle. Hiero huoneenlämpöinen voi lantun päälle ja ripottele voin päälle 0,5 rkl timjamia, 0,5 tl suolaa, töräys juoksevaa hunajaa tai ripaus sokeria, reilusti mustapippuria ja muutama rkl hienoksi raastettua juustoa. Mausteita saa olla reilusti, isossa lantunpalassa riittää maustamista!
Timjami-parmesaani-mustapippurilanttu on hyvvää, testiin seuraavaksi valkosipuli-hunaja-chiliversio.
Nostele reunat lantun päälle varovasti sivu kerrallaan. Voitele lomittain meneviä taikinalaskoksia vedellä, jotta saat ne tarttumaan toisiinsa. Paketista pitää saada täysin tiivis, tarkastele siis huolella, ettei pakettiin jää repeämiä – itse hulautan käärön nopeasti juoksevan veden alle ja silottelen sitten märän pinnan sormilla tiiviiksi ja sileäksi.
Ripottele paketin märkään pintaan vielä hieman suolaa ja timjamia, ja laita se leivinpaperoidulle pellille. Sitten vaan loput kääröt samaan tapaan valmiiksi!
Välillä käy näinkin: tarvitaan ekstrapala taikinaa peittämään lantun päälliosa. Ihan syystä siis tämän ohjeen taikinamäärä mitoitettu hieman yli…
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista paketteja kuumassa uunissa noin vartti, jotta taikina kovettuu, alenna lämpöä sitten 150 asteeseen. Paista paketteja keskitasolla 2-3 tuntia, voitele niitä paiston aikana kerran tai pari voisulalla.
Lanttupaketit ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä, mutta vielä lämpiminä. Mamma olisi taatusti käärinyt nämä paketit uunin jälkeen vielä villavilttiin vähintään tunniksi – näin kuori hieman pehmenee – mutta minulla ei taida siihen kuitenkaan kärsivällisyyttä enää parin tunnin uunituksen jälkeen olla. Sitäpaitsi tykkään rapeasta ruiskuoresta!
Iltapalaa äitylille!
Vastaa