Muistan elävästi, kun näin lapsena keittokirjassa kuvan latva-artisokasta. Minua kiehtoi suuresti kasvin ulkonäkö, mutta myös kuvailu sen syömisestä: lehtien irti kiskominen ja vinegrettiin kastaminen, verkkainen sisuksen esiin paljastaminen… jotain rituaalinomaistahan siinä tuntui olevan.
Kesti pitkään, ennen kuin sain ensimmäisen tuoreen latva-artisokan käsiini. Köyhänä opiskelijana yksikin artisokka oli pienoinen sijoitus, mutta ostin sen hetkeäkään epäröimättä. Enkä pettynyt, artisokan kypsentäminen, lehtien nyhtäminen, dippaaminen, parran irroittaminen ja pohjassa piileskelevän fraktaalikuvion löytäminen oli juuri niin ainutlaatuinen kokemus kuin olin kuvitellutkin.
Latva-artisokka tulee kauppoihimme lähinnä ulkomailta, mutta kasvaa sitä täällä pohjolassakin! Kotimaisen latva-artisokan aika alkaa näinä viikkoina, enkä malta odottaa että saan sellaisen lautaselleni. Haaveilenkin tänä vuonna rapujuhlien lisäksi artisokkajuhlasta: sekä rapu että artisokka vaativat yhtä harrasta näpertelyä ruokapöydässä, ja eiköhän jostain snapsi- ja laulutraditio artisokansyöjillekin keksitä…
Jollen ihan artisokkajuhlia saa aikaan, niin ainakin tiedän, mitä tarjota rapujuhlieni kasvissyöjävieraille 🙂 Koska latva-artisokan valmistelu ja kypsennys on vähintään yhtä suuri projekti kuin niiden syöminen, artisokkajuhlat voisivat alkaa jo keittiössä: tuotantolinjaa leikkamaan lehtien kärkiä poikki, toinen hieromaan leikattuihin kohtiin sitruunaa jne.
Itse rakastan artisokkia erityisesti keitettyinä, sitruuna-voisulaan kastettuna, mutta tänään kokeilin artisokan täyttämistä ja paistamista. Lopputulos oli vähintäänkin UPEA, ja lisäksi tällätavoin valmistetusta latva-artisokasta riittää mahantäytettä ihan pääruuaksi asti. Onhan siinä vielä vähän enemmän hommaa… mutta on se sen arvoistakin!
Täytetyt latva-artisokat 2:lle
2 latva-artisokkaa
1 sitruuna
Täyte:
1 sitruunan mehu
nippu persiljaa
2 valkosipulin kynttä
4 palaa (gluteenitonta) paahtoleipää
2 dl hienoksi raastettua pecorino romanoa
1-2 tl suolaa
50 g voita
Huuhdo artisokat. Katkaise varret murtamalla, jotta saat puumaiset säikeet lähtemään varren mukaan. Siisti pohjat tasaisiksi ja hiero sitruunanpuolikkalla, jottei se tummu.
Leikkaa artisokan kärjestä muutaman sentin verran pois. Hiero leikkuupinnat aina heti sitruunalla. Voit halutessasi leikata myös lehtien kärjistä sentin verran pois saksilla (tämä on kyllä vähän makuasia, itse en aina jaksa vaivautua saksihommiin vaikka lehtien kärjet hieman teräviä ovatkin).
Kuumenna iso kattilallinen vettä, ja lisää käyttämäsi sitruunanpuolikas + se toinen puoli mehuineen veteen. Keitä artisokkia n. 30-40 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa pohjaan suhteellisen helposti – artisokka jatkaa kypsymistään uunissa vielä hieman, joten täysin pehmeä sen ei tarvitse olla.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paahda leipäviipaleet kullanrapeiksi. Sulata voi ja raasta juusto. Itse käytän täytteen valmistuksessa minileikkuria, jossa se on helppo tehdä kerralla: valkosipulin kynnet, leipä, persiljanippu varsineen suristellaan muruiksi ja seokseen lisätään voisula, juustoraaste sekä yhden sitruunan mehu.
Valuta kypsyneet artisokat huolella. Irrota varovasti keskustan vaaleat ja hennot lehdet, joiden alta paljastuu artisokan karvainen ydin. Kaavi varovasti kaikki karvat keskustasta, varo kuitenkin rikkomasta pohjaa. Kärsivällisesti vaan! Kurki vielä kolon reunatkin läpi, ja huuhdo sitten mahdolliset irtokarvat pohjista.
Tämän jälkeen voit täyttää pohjat: täytä keskustat kukkuroilleen ja tuupi loput täytteet varovasti lehtien väleihin. Tarkoitus ei ole irroittaa lehtiä joten ole hellävarainen. Kun homma on valmis, voit vielä raasta hieman lisää juustoa herkkujen päälle.
Täytetyille latva-artisokille riittää uunissa n. vartti, tarkoitus on vain ruskistaa pinta ja saada täytteen aromit imeytymään lehtien meheviin tyviin sekä pohjaan.
Sitten vaan syömään! Ihan kuten rapujen kanssa, kannattaa ruokailijoille varata reilusti servettejä ja hienommissa juhlissa käsien huuhtelumaljat/käsipyyhkeet. Lehdet nyhdetään irti yksi kerrallaan aloittaen ulommista. Lehdestä kiskotaan hampailla niiden pehmeä ja pullea tyviosa, kuiva ja kova osa lehdetä jätetään syömättä. Pikkuhiljaa edeten pääsee lopulta käsiksi artisokan pohjaan mehevine täytteineen, jolloin haarukka ja veitsi lopulta on tarpeen.
Artisokka on hieman haasteellinen kaveri viineille, mutta kokeilla voi esim. aromikasta Gewürztramineria tai hapokasta Rieslingiä – olutpuolelta testattavaksi sopii lager, vehnäolut ja pils, kertoo Etiketti. Itse tyyppasin tänään artisokkani kaverina raikasta pale alea ja hyvin toimi sekin!
Ps. Tunnistat hyvän artisokan siitä, että se tuntuu kokoonsa nähden painavalta, ja sen suomut ovat vielä kiinni. Pyri välttämään avautuneita ja kuivan näköisiä artisokkia.
Pps. Satokausikalenterista saa kätevästi ja nopeasti aina selville, milloin mikäkin kotimainen/ulkomainen herkku on sesongissa 🙂
Latvikset on sitten ihania! Hauskin ruokakurssi jolla olen ollut oli Barcelonan kauppahallissa katalonian kielellä, aiheena tietysti latva-artisokka. Katalaanit osaa sitten tehdä hyviä artisokkia!
Oi kateus! Haaveilen että eläkepäivinäni voisin asustella jossain missä voisi itse viljellä mm. latva-artisokkaa … pitäisköhän alkaa opiskelemaan katalaania?
Katalaani kuulosti kyllä hauskalta kieleltä! En tosin ymmärtänyt opettaja-chefin puheista sanaakaan, mutta onneksi kurssille sattui Jorge joka sujuvasti simultaanitulkkasi englanniksi. Katalia latvisreseptejä ja juttua tuosta kurssista löytyy blogista ”Barcelona” ja Latva-artisokka -tägien alta.
Mä epäilen, ettei eläkeiän koittaessa enää niitä makseta, joten kannattaa ehkä sijoittua latvispeltojen tuntumaan aiemmin 😉 Mulla on haaveena päästä joskus hetkeksi asumaan viikunapuun alle…