Oodi oluelle: GOSE

Hei hoi! Tänään haluan puhua teille gosesta – oluesta, joka pelasti kesäni. Tai no, on se pelastanut myös syksyni, talveni ja kevääni… ja just tänään erityisen pitkän ja energiasyöpön työpäivän jälkeisen olotilan. Mutta erityisesti kesään ja helteeseen gose on uponnut kuin takalistoni talven tullen sohvaan.

Gose on perinteinen saksalainen oluttyyli, jonka historia ulottuu eri lähteiden mukaan jopa tuhannen vuoden taa. Nimensä se on saanut Gose-joesta joka virtaa Goslar-kaupungin läpi; 1700-luvusta alkaen valmistus tosin siirtyi läheiseen Leipzigin kaupunkiin. Siellä sitä kaikkein perinteisintä gosea valmistellaan edelleenkin (esim. Ritterguts tai Leipziger), vaikka välissä koko tyyli meinasikin jäädä unholaan.

Gose on suodattamaton pintahiiva-vehnäolut ja maultaan sitrusmaisen hapan sekä enemmän tai vähemmän suolainen; katkeruutta siitä saa sen sijaan hakemalla hakea. Alkoholiprosenteiltaan gose on yleensä alle vitosen ja se onkin muun muassa edellämainituista syistä parasta janojuomaa mitä tiedän (heti jääveden jälkeen) ♥ Gose sopii raikkaana ja kevyen happamana oluena loistavasti myös erilaisten ruokien kaveriksi – testattu on niin pizzan kuin salaatin kuin jäätelön kuin kalankin kyljessä!

Humalointia saa perinteisestä gosesta etsiä, joten mikäli olet saanut IPA-annostuksen, suosittelen ottamaan gosesta siihen vähän lääkettä. Humalan sijaan perinteinen gose saa nimittäin makunsa suolavedestä, korianterista sekä happamuutta tuovista maitohappobakteereista.

Maailmalta löytyy tietysti ties mitä perinteisestä reilumminkin poikkeavia superjänniä herkkugoseja tyyliin Omnipollon Bianca -sarja (antakaa mulle mangolassi-, vadelmalassi-, mustikkalassigosea milloin vaan ja olen onnellinen) tai juhannuksena juomani, mm. islantilaisella jäkälällä, merilevällä ja skyrillä maustettu gose (Two Evil Geysir Gose) sekä iki-ihana raparperigose (Freigeist Geisterzug Gose Rhubarb).

Gin & Tonic -goseakin on tullut maistettua! Lisäksi juuri suorittamani guuglailun tuloksena bongasin länsinaapurissa sijaitsevan loistavan Stockholm Brewing Co:n KANTTARELLI-KOMBU-GOSEN … jota ei ilmeisesti tosin saa maistaa matkaamatta tuohon naapuriin (kyseinen olut on toteutte yhteistyönä Spiritmuseumin kanssa).

Mikäli saisin kaikki himoitsemani goset testiin, juomalistalta löytyisi ainakin kiinanruusua, melonia, limettiä, aprikoosia, passionhedelmää, veriappelsiinia, kirsikkaa, karpaloa, greippiä…. melkoinen hedelmäsalaatti, UUH AAH!

Omnipollon Bianca Raspberry Lassi Gose “jäätelökalja”. Mera Tack.

Olen seurannut ilolla, kuinka niin Alkoon, hyvinvarusteltuihin kauppoihin kuin olutbaareihinkin on ruvennut viimeisen vuoden aikana tupsahtelemaan erilaisia goseja tihenevällä tahdilla. Erinomaista! Mulla kun ei oikein ole aikaa/rahaa matkustaa etsimään erikseen jokaista gosehedelmäsalaatin osasta, joten mitä enemmän niitä lennätetään tänne mun kulmille, sen parempi!

Onneksi muru-kultsini Juuso lentelee ahkerasti maailmalla ja tuo reissuiltaan tuliaisiksi aina jotain jännää. Muidenkin kuin Juuson suorittamaa kotiinkuljetusta odotellessa piipahdan kuitenkin mieluusti tsekkaamassa mm. lempibaarini Brewdogin valikoimia, tai suuntaan Tallinnaan ostoksille – sieltä niitä goseja kun löytyy jo reilusti enemmän kuin täältä, vink vink!

Ps. Mikäli kiinnostus heräsi: syväluotaavampaa historiikkia perinteisestä saksalaisesta gosesta löytyy esim. Olutkellarista sekä German Beer Instituten sivuilta 🙂

To Ølin Gose To Hollywood on maustettu mm. appelsiineilla ja Citralla – maku on mainio, mutta annan kyllä vielä ekstrapisteet megahienolle etiketille!

Pohjalan & To Ølin yhteistyön hedelmä Ginie (in a bottle) on saanut inspiraationsa GT:stä ja maustettu mm. katajanmarjoilla, kuusenkerkillä ja rosmariinilla. Keskellä iki-ihana Omnipollon Bianca Blueberry Lassi Gose, oikealla taas To Ølin Sur Yule – mutta se ei enää gosea sitten olekaan vaan hapanta; jätettäköön hapanoluiden hehkuttaminen ihan toiseen kertaan ♥