Muistan vielä kuin eilisen, kun jonotin eräänä arki-iltapäivänä Viiskulmassa baariin. Poikkeuksellisen käytökseni syynä oli tietysti BrewDog Helsingin avautuminen, enkä ollut tosiaankaan ainoa, jota uusi baari kiinnosti jonottamiseen asti – melkoista somevouhotusta skottipanimon uusi baari oli nimittäin aiheuttanut siinä vaiheessa jo pitkään.
BrewDog Helsingin syntytarina vuodelta 2014 onkin pitkälti sosiaalisen median ansiota: panimon kysymykseen ”mihin avaisimme seuraavan baarimme” vastattiin Suomesta sellaisella voimalla, että siinä ei ollut muilla enää paljon mahkuja saada ääntään kuuluviin. Sopivan yrittäjän ja lokaation löydyttyä baaria ruvettiin remppaamaan, ja me janoiset olutfanit vahdattiin sosiaalisessa mediassa baarin valmistumista kieli pitkällä. Lopulta odotuksemme palkittiin 17.12.2014 ja niin sitä sitten jonoteltiinkin kadulla tuoppia, hupsistakeikkaa.
Viime vuoden päräyttävin uusi tuttavuus: hapankaalilla hapatettu Sauer’d Krauts, norjalaisen Lervigin ja saksalaisen Buddelshipin yhteistyön hapan hedelmä ♥
BrewDog Helsingissä on 24 hanaa, joista noin puolet jätän tosin useimmiten rauhaan. Olutinnostukseni alkuaikoina lotrasin monen muun tavoin Punk IPA:a lähes kyllästymiseen asti, mutta isoin syy Brewdogin omien tuotteiden ”syrjimiselle” on lähinnä nykyinen olutmakuni: rakastan happamia ja kirpeitä, hedelmäisiä ja marjaisia oluita, joita BrewDogilta harvemmin löytyy – tosin poikkeuksiakin toki on (kuten vaikkapa Blitz -sarja, Elvis Juice, Hello My Name Is Holy Moose tai Lizard Bride).
IPA-innostukseni jälkeen olen tosiaan hurahtanut täysillä kaikkeen happamaan ajatuksella ”mitä happamampi, sitä rakkahampi” – ihme suorastaan, että hampaissani on vielä kiillettä jäljellä 🙂 Juuri nyt suosikkejani ovat erityisesti aavistuksen suolaiset (mutta toki myös happamat) goset sekä raikkaat berliner weisset. Pikkuhiljaa kiinnostukseni on ruvennut suuntautumaan myös stoutteihin ja porttereihin, barley wineja unohtamatta.
Se oluiden määrä, mitä olen BrewDogin hellässä huomassa maistanut, alkaa olemaan melkoisen mittava, Viiskulmassa kun on tullut viime vuoden sisällä vierailtua poikkeuksellisen ahkerasti. Juusohan siis asui heinäkuuhun asti aivan siinä naapurissa ja aika harvassa ovat olleet ne kerrat, kun oltaisiin ohitettu lempibaarimme ilman, että jompikumpi ehdottaa piipahtamista ”yhdellä pienellä” (eli kolmasosapintilla = n. 1,6 dl).
BrewDogiin on suunnattu aina, kun on ollut juhlan aihetta, tai jos on kaivattu pientä piristystä, tai jos on haluttu toipua rankasta työpäivästä, tai sitten ihan vain nautiskelun merkeissä. Nurkkia on vallattu baarin joka kulmalta, välillä tehty siinä oluen äärellä töitä, välillä vain höpötelty. Monen monta kertaa olen siellä myös istunut yksin, mikä onkin lähes parasta baareilua mitä tiedän: laatuolut, oma rauha, tyhjä baari – siitä on minun taivaani tehty. BrewDog onkin tätä nykyä lähestulkoon ainoa baari, missä käyn. Helsinki on toki pullollaan muitakin mahtavia olutbaareja ja -ravintoloita, mutta yksikään muu ei tunnu samalla tavalla omalta ♥
Erään arki-illan juhla-ateria koostui Brewdogin juustolautsesta, sekä Mikkellerin 1000 päivää Sauternestynnyrissä viettäneestä vahvasta belgialesta. UUH!
Henkilökunta tässä baarissa on aivan omaa luokkaansa: asiantuntevaa ja ystävällistä, juuri he saavat oloni tuntumaan niin kotoisalta. Ne ovat ne pienet asiat kuten iloinen moikkaaminen, kuulumisten kyseleminen, makuni muistaminen – on silti itseasiassa aika vaikea selittää tarkalleen mikä se on, minkä ansiosta oloni on täällä aina niin tervetullut. Tässä baarissa on kuitenkin aina hyvä henki niin tiskin takana kuin sen toisellakin puolella.
Ottaen huomioon, että tiedän koko henkilökunnan nimeltä, hävettää tajuta, etten ole itse heille koskaan esittäytynyt. Mitenköhän asian voisi luontevasti korjata… asiakashan minä kuitenkin olen; kuuluuko asiakkaiden esittäytyä, jos he käyvät baarissa näin tiuhaan kuin minä vai onko se tungettelevaa? MIKÄ ON ETIKETTI? Kääk!
Summa summarum (kuten isäni sanoisi): BrewDogista on tullut minulle vaivihkaa niin kotoisa ja rakas paikka, että vaikka olen onnellinen uudesta avopuoliskostani Juusosta, samalla hieman suren yhteisen olohuonebaarimme nykyistä etäisyyttä. Ainoa keino selättää tämä ikävä on tehdä säännöllisiä pyhiinvaelluksia oluselle, luulemma. Ehdottelinkin Juusolle jo viikottaisia afterworktreffejä – esim. joka maanantai klo neljästä kuuteen, niin lähtee viikko mukavasti käyntiin!
Lopuksi haluan esitellä vielä muutamat lempi-inhokkini tästä rakkaasta baarista: olutsiepon My Little Ponyn, hiuksiaan vähän raskaammalla kaviolla halkoneen My Little Ponyn sekä seinään raapustellun kikkelin (kukapa ei tykkäisi kikkelinkuvista?) ♥♥♥
Kiitos kaikesta tähän astisesta ja pikaisiin näkemiin oi armas BrewDogini ♥ LOVE AND LIVE!
BrewDog Helsinki
Tarkkampujankatu 20,
00150 Helsinki
Ps. BrewDog Helsinki löytyy Viiskulman lisäksi myös Facebookista, Twitteristä sekä Instagramista. Somea seuraamalla pysyy uutuuksista ja hanojen valikoimista parhaiten kärryillä – ainakin, jos ei voi piipahtaa päivittäin paikan päällä niitä kuikuilemassa 😛
Pps. BrewDogissa järjestetään aktiivisesti erilaisia maistelu- ja paritusiltoja, tap takeovereita, bingoa, mitä näitä nyt on. Niistäkin pysyy kärryillä roikkumalla baarin sosiaalisessa mediassa!
Vastaa