Oodi oluelle: GOSE

by Juulia 2 Comments
Oodi oluelle: GOSE

Hei hoi! Tänään haluan puhua teille gosesta – oluesta, joka pelasti kesäni. Tai no, on se pelastanut myös syksyni, talveni ja kevääni… ja just tänään erityisen pitkän ja energiasyöpön työpäivän jälkeisen olotilan. Mutta erityisesti kesään ja helteeseen gose on uponnut kuin takalistoni talven tullen sohvaan.

Gose on perinteinen saksalainen oluttyyli, jonka historia ulottuu eri lähteiden mukaan jopa tuhannen vuoden taa. Nimensä se on saanut Gose-joesta joka virtaa Goslar-kaupungin läpi; 1700-luvusta alkaen valmistus tosin siirtyi läheiseen Leipzigin kaupunkiin. Siellä sitä kaikkein perinteisintä gosea valmistellaan edelleenkin (esim. Ritterguts tai Leipziger), vaikka välissä koko tyyli meinasikin jäädä unholaan.

Gose on suodattamaton pintahiiva-vehnäolut ja maultaan sitrusmaisen hapan sekä enemmän tai vähemmän suolainen; katkeruutta siitä saa sen sijaan hakemalla hakea. Alkoholiprosenteiltaan gose on yleensä alle vitosen ja se onkin muun muassa edellämainituista syistä parasta janojuomaa mitä tiedän (heti jääveden jälkeen) ♥ Gose sopii raikkaana ja kevyen happamana oluena loistavasti myös erilaisten ruokien kaveriksi – testattu on niin pizzan kuin salaatin kuin jäätelön kuin kalankin kyljessä!

Humalointia saa perinteisestä gosesta etsiä, joten mikäli olet saanut IPA-annostuksen, suosittelen ottamaan gosesta siihen vähän lääkettä. Humalan sijaan perinteinen gose saa nimittäin makunsa suolavedestä, korianterista sekä happamuutta tuovista maitohappobakteereista.

Maailmalta löytyy tietysti ties mitä perinteisestä reilumminkin poikkeavia superjänniä herkkugoseja tyyliin Omnipollon Bianca -sarja (antakaa mulle mangolassi-, vadelmalassi-, mustikkalassigosea milloin vaan ja olen onnellinen) tai juhannuksena juomani, mm. islantilaisella jäkälällä, merilevällä ja skyrillä maustettu gose (Two Evil Geysir Gose) sekä iki-ihana raparperigose (Freigeist Geisterzug Gose Rhubarb).

Gin & Tonic -goseakin on tullut maistettua! Lisäksi juuri suorittamani guuglailun tuloksena bongasin länsinaapurissa sijaitsevan loistavan Stockholm Brewing Co:n KANTTARELLI-KOMBU-GOSEN … jota ei ilmeisesti tosin saa maistaa matkaamatta tuohon naapuriin (kyseinen olut on toteutte yhteistyönä Spiritmuseumin kanssa).

Mikäli saisin kaikki himoitsemani goset testiin, juomalistalta löytyisi ainakin kiinanruusua, melonia, limettiä, aprikoosia, passionhedelmää, veriappelsiinia, kirsikkaa, karpaloa, greippiä…. melkoinen hedelmäsalaatti, UUH AAH!

Omnipollon Bianca Raspberry Lassi Gose “jäätelökalja”. Mera Tack.

Olen seurannut ilolla, kuinka niin Alkoon, hyvinvarusteltuihin kauppoihin kuin olutbaareihinkin on ruvennut viimeisen vuoden aikana tupsahtelemaan erilaisia goseja tihenevällä tahdilla. Erinomaista! Mulla kun ei oikein ole aikaa/rahaa matkustaa etsimään erikseen jokaista gosehedelmäsalaatin osasta, joten mitä enemmän niitä lennätetään tänne mun kulmille, sen parempi!

Onneksi muru-kultsini Juuso lentelee ahkerasti maailmalla ja tuo reissuiltaan tuliaisiksi aina jotain jännää. Muidenkin kuin Juuson suorittamaa kotiinkuljetusta odotellessa piipahdan kuitenkin mieluusti tsekkaamassa mm. lempibaarini Brewdogin valikoimia, tai suuntaan Tallinnaan ostoksille – sieltä niitä goseja kun löytyy jo reilusti enemmän kuin täältä, vink vink!

Ps. Mikäli kiinnostus heräsi: syväluotaavampaa historiikkia perinteisestä saksalaisesta gosesta löytyy esim. Olutkellarista sekä German Beer Instituten sivuilta 🙂

To Ølin Gose To Hollywood on maustettu mm. appelsiineilla ja Citralla – maku on mainio, mutta annan kyllä vielä ekstrapisteet megahienolle etiketille!

Pohjalan & To Ølin yhteistyön hedelmä Ginie (in a bottle) on saanut inspiraationsa GT:stä ja maustettu mm. katajanmarjoilla, kuusenkerkillä ja rosmariinilla. Keskellä iki-ihana Omnipollon Bianca Blueberry Lassi Gose, oikealla taas To Ølin Sur Yule – mutta se ei enää gosea sitten olekaan vaan hapanta; jätettäköön hapanoluiden hehkuttaminen ihan toiseen kertaan ♥

852 views

#SEKSIHELLE: all the steamy details

#SEKSIHELLE: all the steamy details

seksihelle

Mietin tässä taannoin, että miltähän maistuu #seksihelle. Tiedättehän te? Se keli, kun yölläkin on kuuma ja hiki valuu nenänvartta pitkin jatkuvalla syötöllä. Kun tekisi mieli vain lillua matalassa rantavedessä kuin manaatti. Kun navat alkavat vilkkua. Kun iltsikoiden lööpit ovat parhaimmillan. Kyllähän te tiedätte, SEKSIHELLE!

En tiedä josko tänä kesänä moista tulee lainkaan, mutta viime viikolla pääsin kuitenkin hikoilemaan ja polttamaan nahkaani auringossa sen verran tiuhaan, että lähelle kyllä päästiin. Tällaisia sitä tulee sitten mietittyä, liekö syynä aivojen ylikuumentuminen vai mikä – minusta on joka tapauksessa hauska ajatusleikki yrittää muuntaa erilaisia käsitteitä ruuan muotoon (miltä maistuu rakkaus, miltä suru, miltä ukkonen, miltä naapurin miehen motskarin bensan katku…).

Eli miltä maistuu seksihelle?

Suola

Sen on mielestäni pakko maistua ainakin hikiseltä eli suolalta. Mehukasta se myös on, erittäin mehukasta! Seksihelteen jyllätessä tulee myös jano, eli seksihelle maistuisi myös märältä. Ehkä siinä olisi hieman tulta myös, vaikken itse kyllä kiihkeimmilläni ole hellepäivinä (silloin kun tekisi mieli lähinnä maata jossain varjossa liikkumatta ja ainoa etäisesti lemmiskelyä muistuttava mielessä pyörivä asia on mehujääpuikko, ehkä viinillä kiitos).

Viime kesänä pääsin jo aika lähelle seksihelteen lautasolemusta, kun makasin kotipihallani läkähdyksissä ja viilensin oloani suolaisella hedelmäsalaatilla. Täysin nappiin en silloista viritystäni kuitenkaan saanut, seksihelle kun on mielestäni ensisijaisesti suomalainen termi ja tuo suolainen hedelmäsalaattini kallistui siihen nähden hieman liikaa itään.

Kesäherkut

Omaan kesääni kuuluvat ehdottomasti niin kotimaiset mansikat, avomaankurkut kuin herneetkin. Ne sopivat seksihellelautaselle erinomaisesti, sillä mansikka on makea ja mehukas ja Leevikin lauloi mansikkasuista – avomaankurkussa taas on reilusti vettä vilvoittamaan seksihellenestehukasta kärsiviä.

Entäs se herne? Nooooo… herne nyt on sellainen, joka piiloutuu prinsessan patjan alle = jonkin sortin pervertikko, selkeesti, ja ne sellaisethan nyt seksihellettä vasta rakastaakin. Hienoista mystiikkaa (sekä seksi että helle ovat varsin mystisiä asioita joita on vaikea uskoa todeksi niiden tapahtuessa) annokseen tuo ohuen ohueksi viipaloitu fenkoli. Ehkä siitä tulee myös etäisesti mieleen teinivuosien kreikanlomat ja rantatuolissa nautittu jäinen ouzo sekä ohikäyskentelevien bronzzipatsaiden vaivihkainen vilkuilu (toim. huom. viittaan tässä itseasiassa äitini 60-vuotisjuhlamatkaan t: ikiteini).

Makeat mansikat saavat seuraa uhkean mehukkaista ja viileän raikkaista vesimelonikuutioista, jotka voi halutessaan myös pakastaa puolikohmeisiksi, niin ei pääse talvi unohtumaan. UUH! Hienoista tulisuutta annokseen tulee naapurin kotiparvekkeella kasvatetusta chilistä (kuka enää lainaa sokeria, kysyn vaan) ja pippurisesta vesikrassista. Johan potkii (hevoset, seksihelle, rakkaus)!

seksihelle

Lopuksi salaatin päälle rillataan/paahdetaan/rusketetaan himokkaasti pieniksi revittyä hikisen suolaista grillijuustoa, huom! GRILLIJUUSTOA. Halloumia laittavat vain sinne Kreikkaan ajatuksissaan unohtuneet ouzosiepot. Mikäli helteessä kärvistelee vegaani, hän voi grillijuuston sijasta käyttää esim. fermentoitua tofua tai mantelista valmistettua “fetaa”.

Tarjoiluehdotus:

Salaatti pitää mielestäni hotkia ahneesti kuin viimeistä päivää elävä, sillä seksihelle voi olla hetkessä ohi, ja tämä voi elämäsi viimeinen seksihelle, koskaan ei tiedä. Suosittelen lisäksi seksihelteen aiheuttaman poltteen lietsomiseen pullotettua seksihellettä, eli suolaisen ja happaman herkullisen raikasta liittoa, gosea. Ainakin muutamista paremmin varustelluista maitokaupoista saattaa löytää Original Ritterguts Gosea, joka on herkkua. Minullapa oli tällä kertaa kätköissäni kuitenkin To Ølin Gossip, ruusumarjalla maustettu raikkaan kukkea, ehdottomasti ainakin sadan lööpin arvoinen gose.

372 views

Tallinn Craft Beer Weekend 2016

Tallinn Craft Beer Weekend 2016

Tulin, join, voitin.

Päällimmäinen fiilis vierailustani toista kertaa järjestetystä Tallinn Craft Beer Weekendistä on silkka ilo. Odotukseni olivat viime vuoden jälkeen äärimmäisen korkealla, joten olin varautunut pettymään… mutta turha huoli!

Tapahtuman täysin ansaittujen meriittien lisäksi syy piilee varmasti myös minussa itsessäni – olen kehittynyt viime vuodesta oluen maistelijana ja tuntijana kuitenkin aika paljon, joten saan oluttapahtumista kokoajan enemmän irti. Uuden oppiminen sekä jo opitun fiilistely innostaa ja motivoi tutustumaan oluisiin aina vain syvemmin – jos vuodessa tapahtuu jo näin paljon kehitystä, mitähän kaikkea mahdankaan tietää vuoden päästä 😀

Suuria muutoksia viime vuoteen verrattuna ei varsinaisesti oltu tehty, joskin tila oli nyt hieman isompi. Tänä vuonna tapahtumaan oli kutsuttu 31 panimoa, viime vuonna 24 – pientä kasvua siis tapahtui myös osallistuvien panimoiden määrässä. Liput katosivat jo kuukausia etukäteen kuin kuumille kiville, mutta niiden määrä oli onneksi mitoitettu tilaan sopivasti. Ei tullut liian ahdasta, ei ollut liikaa jonoja, ei edes vessassa.

Paikalle oli helppo löytää (ihan sen kansanvaellusta muistuttavan olutfaniletkankin vuoksi) ja lokaatio oli mielestäni tunnelmaltaan erityisen onnistunut. Kaikkea muuta kuin kliininen ja persoonaton paikka tämä Port Noblessner!

TCBW:ssä lanseerattiin myös Donut Islandin ja Mallaskosken yhteistyöolut Double India Pale Lager

Birrificio Del Ducaton Giovanni ja maailman paras oluenmaisteludeittini Eleonora

Tapahtuman henki oli hyväntuulinen ja rento, kuten kuvissa esiintyvien henkilöiden kasvoistakin näkee. Örveltäjät loistivat poissaolollaan, vaikka sisäänpääsyn hinnalla saikin olutta maistaa niin paljon kuin suinkin halusi. Maisteluannosten koko vaihteli (juomanlaskijan mukaan) ennalta ilmoitetusta puolesta desistä n. puoleentoista, mikä oli välillä ilo, välillä sääli: osan oluista kaadoin nimittäin maistamisen jälkeen suoraan viemäriin. Lähemmäs viittäkymmentä olutta kun ei muuten ihan niin vain maistella…

Etukäteen valmistelemani lista unohtui tietysti printata mukaan. Tapahtuman wifi toimi onneksi erittäin hyvin, kun vain lopulta hoksasin käynnistää puhelimeni uudelleen! Listan tirkistely osoittautui kuitenkin melko turhaksi: etenimme seuralaiseni Eleonoran kanssa järjestelmällisesti pisteeltä toiselle maistellen kaikki vähänkin kiinnostavat juomat. Ekalla rundilla kaikki kevyet ja vaaleat, tokalla tummat ja tuhdit. Hanojen vaihdon jälkeen teimme tietysti uudet kaksi kierrosta.

Välillä kiinnostuksen kohteet eivät menneet täysin yhteen, mutta maistelimme kuitenkin kaikkea aina myös toistemme laseista – niinpä kuin varkain oma listani siis karttui myös seuralaiseni kiinnostuksenkohteilla. Hyvä niin – muutama kaverin lasista maistettu  “musta hevonen” yllättin nimittäin todella iloisesti. Oluthan nyt on lähtökohtaisesti kuitenkin aina hyvää, varsinkin tältä panimokattaukselta!

Edellisvuodesta tapahtumaa oli kehitetty myös siten, että tilassa oli monitoreita, joista näki maistelijoiden Untappd -arvioita livestreamina. Viimevuodesta parannusta tapahtui myös vessojen suhteen: takapihalle oli roudattu suorastaan naistenvessaparakki, wohoo! Oli peilit ja altaat ja saippuat ja kaikki (nää on tärkeitä juttuja).

Ruokaa tapahtumassa oli tarjolla mielestäni mukavasti, tosin kasvisruokailijat oli autuaasti unohdettu ruokalistoja laadittaessa. Kasvissyöjäystävälleni järjestyi onneksi kuitenkin luovasti yhdistellen ihan passeli lautasellinen mahantäytettä. Itse testasin Burger Boxin tulisen ja kimchillä silatun nyhtöpossuburgerin.

Odotellessani burgeriani (aika pitkään) huomasin, että monelle myytiin ei-oota – nälkäistä massaa ei toki täysin sujuvasti ja suit sait ruokitakaan, mutta ehkäpä ruokatarjoilun suhteen tapahtuma voisi kuitenkin hieman petrata ensi vuonna. Seuraavalla Tallinnanvisiitillä aion kuitenkin tämän aterian myötä suoriutua vihdoinkin sekä Speakeasy by Põhjalaan (joka on aina kiinni kun kävelen sen ohi), että sen vieressä majailevaan Burger Boxiin – kyllä tuosta purilaisesta niin hyvä maku odottelusta huolimatta kuitenkin jäi.

Omien merkintöjeni perusteella maistelemieni oluiden määrä oli 42, mikä ei lainkaan yllätä: onhan kyseessä kuitenkin vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Merkinnöistäni puuttuu kuitenkin osa seuralaiseni lasista siemailluista herkuista, joten veikkaan että lähemmäs viittäkymmentä sorttia tuli oikeasti lopulta maisteltua (vieläpä täysin sivistyneesti). Aika hyvin ihmiseltä, joka harvemmin pääsee lesoilemaan itsehillinnällään 😀

TCBW2016 top 10:

  • Birrificio Del Ducaton Koji Il Riso oli happamista illan ehdoton ykkönen. Sakenkin valmistamisessa käytetyllä koji-homeella hapatettu ja vihreällä teellä maustettu riisiale sekä vei sydämeni, että ylitti viime vuoden suosikkini, saman panimon sitruunaisen Chrysopoliksen ♥ – ja se ei ole tosiaankaan ihan mikään turha saavutus!
  • To Ølin Babushka varasti shown illan viime minuuteilla: luumuilla ja taateleilla maustettu portviinitynnyröity barley wine oli nimittäin se viimeinen olut, jota juoksin santsaamaan valomerkin kynnyksellä. Oi BABUSHKA!!!
  • Buxtonin Bourbon Skyline BA berliner weisse, joka toi vahvasti mieleen lempidrinkkini whiskey sourin – erikoinen mutta varsin toimiva makuyhtälö.
  • Buxtonin ja Lervigin yhteistyöolut Trolltunga gooseberry sour IPA sai sukat lähestulkoon räjähtämään jaloista – wau! Kunnolla hapan ja hedelmäinen IPA, kelpaisi juoda useamminkin!
  • All in Brewingin pisteellä kärkeen nousivat vadelmalla ja key limellä maustettu I Milk Your Drink Shake IPA sekä ihanan intensiivisen hasselpähkinäinen Hustle imperial stout.
  • Beavertown Brewingin Pearvert Phantom berliner weisse oli makuuni juuri sopiva yhdistelmä raikkautta ja tasapainoista happamuutta – santsasin.
  • Mikkellerin 12″ Wineale; tätä hapanta, tasapainoista ja totaalisen addiktoivaa hapanta rypälemehulla maustettua olutta taidan joutua tilaamaan ihan kotiin asti.
  • Etukäteissuosikkini, Buddelshipin ja Lervigin Sauer’d Kraut ei pettänyt nytkään. Ehkäpä pitäisi joskus kokeilla kokkailla tämän oluen makuyhdistelmällä: hapankaalia, ananasta ja mangoa, mmm….
  • Loverbeerin oluet ovat lähes poikkeuksetta mieleeni, mutta perjantain kattauksesta ykköseksi nousee Dama Brun-a. Lähes viinimäinen, 12 kk tammitynnyröity jumalten vai pitäisikö sanoa jumalattarien nektari on aina nautinto juoda!

Bändejähän tapahtumassa esiintyi myös, mutta täytyy sanoa että suurin osa musiikkiesityksistä meni allekirjoittaneelta aivan ohi – keskityin niin täysillä maistelupuuhiin että koko ilta hurahti kuin siivillä. Seisahdin vessareissulla kuuntelemaan hetkeksi tanskalaista Narcosatanicosia, mutta kyseinen bändi ei ehkä ollut ihan mun juttu…

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä. Viimeiset Babushkat nautittuamme suuntasimme Kulttuurikateliin, Off Flow -tapahtumaan, joka oli osa Tallinn Music Weekin ohjelmistoa. Ilta jatkui siitä mm. Jaakko Eino Kalevia ja tulevaa festarikesää fiilistellen – oispa jo kesä!

Hieman jäin harmittelemaan lauantain missaamista – lippukin olisi lopulta järjestynyt toisellekin päivälle. Yksi päivä riitti kuitenkin enemmän kuin hyvin, kun perjantaihin otti alusta asti intensiivisen asenteen: nyt maistellaan eikä meinata!!! Sen voin kyllä sanoa, että hetkeen ei tuon illan jälkeen olutta tehnyt mieli. Ø

Kulttuurikattila vai Kattilahalli? Off Flow’n upea valaistus ansaitsee aplodit!

94 views