Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Jos joku olis kymmenen vuotta sitten väittänyt, että se kiinnostavan näköinen söpö mies, jonka valintakoetta valvoin, tulee ilmestymään kymmenen vuotta myöhemmin elämääni ja viemään mut joululahjamatkalle maailmankaikkeuden siisteimpään baariin Tukholmaan, en olis kyllä uskonut. En niin millään. Ja niin siinä kuitenkin kävi: Juuso antoi mulle joululahjaksi matkan Omnipollos hattiin, joka on ainakin mun mielestä maailmankaikkeuden siistein baari.

Omnipollos hattissa tarjoillaan luonnollisesti lähinnä Omnipollon omia, jännääkin jännempiä oluita, sekä uskomattoman herkullista pizzaa. Yhtä kymmenestä hanatuotteesta saa jopa jäätelöllä! Omnipollon oluita löytyy Suomesta satunnaisesti maitokaupoista, välillä Alkosta, sekä tietysti hyvistä olutravintoloista – mutta jos se ei riitä, on lähdettävä ns. merta edemmäs kalaan. Omat Omnipolloni olenkin ostanut olutkaupoista niin Köpiksestä kuin Tallinnastakin. Haave itse pääkallopaikalle pääsemisestä on kuitenkin ollut kova!

Metsästän tämän vielä nuoren haamupanimon tuotteita lähes pakkomielteisesti, sillä jos olut on Omnipollon, se on melkeinpä poikkeuksetta erityistä: vai mitä sanoisitte viskitynnyrissä kypsytetystä maapähkinävoi-keksi-vanilja-kaakonibs-stoutista nimeltä Yellow Belly Sundae?

En aikaillut joululahjani lunastamisen kanssa, vaan varasimme matkan heti uudeksivuodeksi. Saavuimme Tukholmaan uudenvuoden aaton aattona, ja suunnistimme Slussenin suuntaan Omnipollos hattiin melkein suoraan kentältä (noh, käytiin ne pakaasit heittämässä hotelliin sentään). Kyllä jännitti … kyseessä kun on kuitenkin baari, jonne pääsystä olen ehtinyt haaveilla ahkerasti sen avaamisesta saakka.

Omnipollon perusti vuonna 2011 kotipanoentusiasti Henok Fentie ja kuvittaja/graafikko/taiteilija Karl Grandin, joka myös vastaa panimon visuaalisesta ilmeestä ja pullojen etikettitaiteesta, ja ilmeisesti myös baarin poikkeuksellisen maagisesta sisustuksesta (Grandinin näyttely voitais kyllä minusta tuoda tänne Helsinkiinkin asap). Juuso oli ollut Omnipolloon etukäteen yhteydessä, ja järjestänyt minulle paikanpäälle vieläpä ikioman Noa – T-paidan 🙂

No, olihan se nyt… JÄRKYTTÄVÄN IHANAA! Himmee tsägä mulla on kyllä tän miehen kanssa käynyt <3

Fiksuna ja maltillisena ihmisenä (HAH) join vain pikkuisia kahden desin olusia – humaltuminen ei ole tällaisella toivioretkellä kovin suotavaa, kun a) haluaa maistaa kaikkia oluita ja b) muistaa kaiken maistamansa. Ihan alkuun join Fruit Tap -sarjan Sour Apricotin, Juuso taas maistoi Göteborgilaisen pienpanimo Duggesin Winter Warmer Bourbon BA:n. Sitten pizzalistan kimppuun!

Koska Omnipollon oluet ovat usein melkeinpä pullotettuja gourmetruokia, en ollut hirmuisen yllättynyt pizzavalikoiman vähän kokeellisemmista kombinaatioistakaan – herrat Grandin ja Fentie ovat selkeästi intohimoisia ja ennakkoluulottomia visionäärejä mitä tulee ruokaan ja juomaan.

Valinnan vaikeus oli melkoinen, sillä toisin kuin oluita, pizzalistaa ei mitenkään kykene yhdellä visiitillä syömään läpi. Lopulta päädyimme testaamaan kimchiä ja ilmakuivattua entrecôtea yhdistelevän herkun, sekä pimientos de padron – chorizoplätyn. Kaihoisana mietin tosin edelleen, miltä taateli – granaattiomenasiirappi – oliivipizza maistuisi, tai se vaniljamarinoituja aprikooseja sisältävä houkutus… noh, ehkä täytyy lähteä eksperimentoimaan täällä omassa köökissä!

Täytyy kyllä sanoa, että kimchifanille tuo kimchipizza oli yksinkertaisesti nerokas ja taivaallinen elämys. Miksen itse ole älynnyt laittaa kimchiä pizzaan??? Oluiksi jännien pizzojen kaveriksi valitsimme vähän perinteisemmät oluet: Hadit (Rustic Polish Pilsner) sekä Karl Grandinin pojan mukaan nimetty Mazarin (Oatmeal Pale Ale). Ja sittenhän olikin sopivasti jälkkärin vuoro!

Omnipollos hattin erikoisuus on jäätelöolut. Jep, jep, j ä ä t e l ö o l u t. Olut, jota tähän herkkuun käytetään vaihtelee, meidän käyntikerrallamme sundaekoneessa pyöri Bianca Raspberry Lassi Gose. Mulle siis yks soft serve vadelmalassi, Juusolle kanelilla, vaniljalla, paahdetulla kookoksella sekä rommirusinoilla ryyditetty Wedding Stout. Tässä kohtaa alkoi jo olla varsin euforinen olo, kuulkaas.

Useampi kalja ja pizza unettaa, joten suuntasimme seuraavaksi pariksi tunniksi pyörimään Södermalmille. Juusolla oli hinku päästä muutamaan levy- ja kirjakauppaan, ja itseäni kiinnosti koluta kaikki lähistön Systembolagetit läpi, jotta saisin edes muutaman pullon Omnipolloa kotiinkin (baaristahan ei toistaiseksi siis saa kuin hanaolutta, eikä niitä pulloja kai sieltä muutenkaan mukaan myydä saisi…).

Hölmö minä, kun en etukäteen tsekannut Omnipollojen saatavuutta: useimmat oluista olivatkin Systembolagetin tilausvalikoimassa, enkä saanut kotiin tältä matkalta lopulta kuin yhden aarteen (jonka kotiin kuljettaminen maksoi muuten lopulta kolmekymppiä, kiitos Norwegian Air…). Paras tapa Omnipollojen ostamiseen taitaakin olla nettikauppa.

Koska Omnipollos hatt ei ollut auki enää uudenvuoden aattona saatikka -päivänä, suuntasimme sinne vielä toiseen kertaan myöhemmin illalla. Halusin maistaa vielä jäljelle jääneet hanat, ja juoda toisen lasillisen hurmaavaa Simcoe-humaloitua greippisimaa (Magic 1.618 Simcoe Grapefruit Mead).

Pikkuinen baari oli jo puolilta päivin täynnä lounaspizzan nautiskelijoita – illemmalla se olikin sitten jo aivan tukossa. Nurkkapöydässä kannatti kuitenkin kärkkyä kaikkien oluiden maistelun jälkeen vielä tovi, sillä vilkkaana iltana hanoja vaihdettiin useammankin kerran. Näin ollen oluita voi onnistua maistelemaan yhtenä päivänä yli tusinan, vaikka hanoja onkin vain kymmenen.

Melkoisen maaginen tuo Omnipollos hatt kyllä oli, sisustustaan myöten. Viikko reissun jälkeen olenkin nähnyt siitä unta jo kolmesti. Yhdessä niistä Omnipollos hatt muutti naapuriini… sehän olikin varmaan enneuni?